Sosiaalinen vahvistaminen

Sosiaalinen vahvistaminen Käsitteenä Mitattavina osa-alueina Palveluina Esite sosiaalisen vahvistamisen palveluiden toimijoille ja sidosryhmille

Sosiaalisen vahvistamisen palvelukokonaisuus Nuorten työpajatoiminta, etsivä nuorisotyö ja Nuotta-valmennus muodostavat OKM:n nuorisoyksikön tukeman sosiaalisen vahvistamisen palvelujatkumon. Koska palveluilla on yhteinen kohderyhmä ja yhtenevä arvopohja, tiivis yhteistyö niiden välillä on luonnollista. Tyypillinen palveluketju syntyy, kun etsivä nuorisotyö ohjaa nuoren työpajalle. Nuotta-valmennus toimii tukipalveluna ja lisäresurssina työpajatoiminnalle ja etsivälle nuorisotyölle. Etsivästä nuorisotyöstä ja työpajoilta nuori siirtyy eteenpäin työelämään, opiskelemaan tai muiden palveluiden piiriin. Työpajatoiminta on sosiaalisen vahvistamisen palvelukokonaisuuden toimintamuodoista vakiintuneinta ja vanhinta: sen juuret ulottuvat 1980-luvulle. Työpajalla tuetaan yksilöllistä kasvua yhteisöllisessä ympäristössä. Työpajoilla tapahtuva valmennus perustuu työpajapedagogiikkaan, jonka elementtejä varsinaisen valmennuksen lisäksi ovat vuorovaikutus, dialogisuus, kohtaaminen, yhteisöllisyys, voimaantuminen, minäpystyvyys, osallisuus, toimijuus sekä elämänhallinta. Etsivä nuorisotyö käynnistyi OKM:n tuella vuonna 2008. Etsivän nuorisotyön tarkoituksena on tavoittaa tuen tarpeessa olevia nuoria ja ohjata heidät tarvitsemiensa palvelujen piiriin. Etsivän työn ydinelementit voidaan tiivistää kohtaamiseen, vapaaehtoisuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen. Nuorelle tarjotaan niin paljon aikaa kuin hän tarvitsee, mikä mahdollistaa luottamuksen rakentumisen työntekijän ja nuoren välille. Nuoren aito kohtaaminen sellaisena kuin hän on ja kuulluksi tuleminen ovat olennaista onnistuneen kontaktin luomisessa. Nuotta-valmennusta on toteutettu OKM:n tuella vuodesta 2010 lukien yhdeksässä valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa. Toiminnan tarkoituksena on nuorten arjenhallinnan, sosiaalisten taitojen ja terveiden elämäntapojen vahvistaminen sekä lähettävien tahojen palveluprosessin tukeminen. Tyypillisessä valmennuksessa (kesto 2 4 vrk) nuoret yöpyvät lähettävien

tahojen työntekijöiden kanssa nuorisokeskuksessa. Valmennukset yhdistävät luontoympäristön hyödyntämisen, toiminnalliset menetelmät ja seikkailutoiminnan nuorille tarjottavaan ryhmä- ja yksilömuotoiseen tukeen. Arkiympäristöstä irrottautuminen antaa nuorella mahdollisuuden oppia itsestään uutta ja valmentajalle ja etsivälle mahdollisuuden tarkastella nuorta ulkopuolelta Nuotta-koordinaattorin vastatessa varsinaisesta ohjelmasta. Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden nuorisotyöllinen erityisyys Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden yhteiset nimittäjät ovat nuoren kohtaaminen, kokonaisvaltainen huomioiminen ja dialogisuus. Työtä tehdään yksilö- ja ryhmämenetelmin. Yksilöllinen kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen on usein nuorelle merkityksellisintä, mikä selittää palveluiden vaikuttavuutta. Monelle nuorelle kohtaaminen etsivän työntekijän, työpajan valmentajan tai Nuotta-koordinaattorin kanssa tarjoaa kokemuksen, että hänen mielipidettään arvostetaan. Työn erityisyytenä on nuoren rinnalla kulkeminen ja ohjaaminen aidon vuorovaikutuksen kautta puuttumatta kuitenkaan viranomaisena nuoren valintoihin.

Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä Käsitteinä sosiaalinen vahvistaminen ja sosiaalinen vahvistuminen on hyvä erottaa toisistaan. Sosiaalinen vahvistuminen on nuoren subjektiivinen kokemus, joka heijastuu myös ulospäin ja lisää nuoren toimintakykyä. Se koostuu useista osa-alueista, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Usein valmentajat huomaavat vahvistumisen ensimmäisenä nuoren arjenhallinnan kohentumisena. Keskeistä on nuoren kokemus oman elämän mielekkyydestä ja merkityksestä sekä se, kuinka hallittavaksi ja ymmärrettäväksi hän oman elämänsä tapahtumat kokee. Jos nuori näkee tulevaisuudessa tavoiteltavia asioita, joiden saavuttamiseen hän voi vaikuttaa, hän motivoituu tekemään työtä päämääriensä eteen. Tärkeimpiä nuoren voimavaroja määrittäviä tekijöitä ovat sosiaalinen tuki sekä luottamus toisiin ihmisiin. Tämä vaikuttaa voimakkaasti kokemukseen omasta itsestä yhteisön jäsenenä. Käytännössä sosiaalisen vahvistumisen ydin hahmottuu kolmesta tekijästä, joita ovat: vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen toimintakyky itsetunto ja itsensä arvostaminen elämänhallinta ja osallisuus Yksi sosiaalisen vahvistamisen tärkeimmistä lähikäsitteistä on sosiaalinen toimintakyky. Sosiaalisella toimintakyvyllä tarkoitetaan nuoren asennetta tulevaisuuteen. Oleellista on, miten hän näkee oman kasvunsa ja kehityksensä suhteessa muihin ihmisiin. Teoreettisessa keskustelussa sosiaalinen vahvistaminen kiinnittyy yhteiskunnalliseen ilmiöön, jota luonnehtivat nuoren yksinäisyys omien ongelmiensa kanssa, irrallisuus yhteisöstä, epäluottamus ihmisiin ja huono itsetunto. Nuoren elämää voivat leimata merkityksettömyyden tunne ja alisuoriutuminen koulussa, eikä nuori välttämättä kykene näyttämään kiintymystään vertaissuhteissaan. Ilmiön kehittymisen taustalla on usein perheen huono toiminnallinen vuorovaikutus ja heikentynyt kyky ottaa vastaan vastoinkäymisiä (toisin sanoen heikko resilienssi). Ilmiötä vahvis-

tavat kulttuurimme suosima ylikorostunut riippumattomuus sekä yksilö- ja kilpailukeskeisyys. Heikentynyt resilienssi ylisukupolvistuu perheen kautta. Nuoren sosiaalisen vahvistamisen lähtökohtana on nuoren luottamuksen saaminen ja nuoren kiinnittyminen yhteisöön. Sosiaalisen vahvistumisen prosessissa nuoren sosiaalinen toimintakyky vahvistuu ja hän alkaa ottaa vastuusta yhteisöstään. Kyetessään antamaan oman panoksensa yhteisön toimintaan nuori voi kokea oppimisen oivalluksia. Samalla hän kokee oman toimintansa merkitykselliseksi ja hänen itseluottamuksensa kasvaa. Nuori kokee toimintansa merkityksellisemmäksi, kun hän kokee yhteisön arvostavan häntä. Ongelmat nuoren sosiaalisessa toimintakyvyssä Ongelmien kehittyminen, niitä ylläpitävät mekanismit ja sosiaalisen vahvistamisen prosessin käynnistyminen ONGELMIEN KEHITTYMINEN Irrallisuus yhteisöstä, juurettomuus, tunne kuulumattomuudesta yhteisöön, epäluottamus ja huono itsetunto. Yksinäisyys, yksin omien ongelmiensa kanssa. Ei kykene näyttämään kiintymystään. Merkityksettömyys, alisuoriutuminen. ONGELMIA YLLÄPITÄVÄT MEKANISMIT Perheen huono toiminnallinen vuorovaikutus. Heikentynyt kyky ottaa vastaan vastoinkäymisiä (heikko resilienssi, kimmoisuus ottaa iskuja vastaan). Kulttuuri suosii ylikorostuneesti riippumattomuutta, yksilökeskeisyyttä ja kilpailua. Heikentynyt resilienssi ylisukupolvistuu perheen kautta. SOSIAALISEN VAHVISTUMISEN PROSESSIN KÄYNNISTYMINEN Kiinnittyminen yhteisöön, merkitykselliset toiset. Sosiaalinen toimintakyky, vuorovaikutus, luottamus. Taitojen kehittyminen, oppiminen, oma merkityksellisyys yhteisölle. Osallisuus, vastuu yhteisöstä.

Sosiaalisen vahvistamisen ETSIVÄ NUORISOTYÖ Kohtaaminen Luottamuksellisuus Dialogisuus Vapaaehtoisuus Kokonaisvaltaisuus Joustavuus Ohjauksellisuus NUOTTA Elämyksellisyys Voimaantuminen Yhteisöllisyys Kohtaaminen Vuorovaikutus Vertaistuki

palveluiden ydinelementit TYÖPAJA Vuorovaikutus Dialogisuus Kohtaaminen Yhteisöllisyys Voimaantuminen Minäpystyvyys Osallisuus Toimijuus Elämänhallinta

Sosiaalisen vahvistumisen taustateorioita ja mittaamisen osa-alueita Sosiaalinen vahvistuminen koostuu monista toisiinsa liittyvistä osa-alueista, joita voidaan kuitenkin tarkastella erikseen. minäpystyvyys luottamus elämänhallinta SOSIAALISEN VAHVISTUMISEN OSA-ALUEITA sosiaaliset suhteet tulevaisuusorientaatio arjen sujuvuus Osa-alueet on muodostettu koostamalla teorioita ja testaamalla niiden pohjalta luotuja oletuksia nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien kanssa. Mitattavat osa-alueet ovat keskenään vuorovaikutuksessa ja muutos yhdellä alueella heijastuu myös muihin alueisiin. Erityinen painoarvo on annettu nuorten omille kuvauksille sosiaalisen vahvistamisen palveluissa olon merkityksestä sosiaalisessa vahvistumisessa. Sosiaalisen vahvistumisen osa-alueiden määrittely mahdollistaa sosiaalisen vahvistumisen mittaamisen sosiaalisen vahvistamisen palveluissa. Mittaamisella pyritään tekemään näkyväksi nuoren koettu hyvinvointi ja siinä tapahtuva muutos. Sosiaalisen vahvistumisen mittaaminen ja siinä tapahtuvan muutoksen näkyväksi tekeminen mahdollistaa palveluiden laadun ja tuloksellisuuden tarkastelun laajemmasta näkökulmasta. Ensimmäinen mitattava osa-alue on minäpystyvyys, joka on Albert Banduran yksilön yhteisöön kiinnittymistä kuvaava käsite. Minäpystyvyys on

lähellä itsetunnon käsitettä, mutta tuo voimakkaammin esille toiminnallisuuden ja luottamuksellisen vuorovaikutuksen merkityksen yksilön vahvistumisessa. Toinen mitattava osa-alue on Aaron Antonovskyn elämänhallinnan käsite, jota kutsutaan myös koherenssin eli eheyden tunteeksi. Teoria kuvaa niitä tekijöitä, joiden varassa ihminen pysyy terveenä elämän vastoinkäymisistä huolimatta. Nämä osa-alueet ovat merkityksellisyys, ymmärrettävyys ja hallittavuus. Tärkeintä on merkityksellisyyden kokemus, jolloin ihminen kokee elämässä olevan jotain tavoittelemisen arvoista. Hallittavuus puolestaan muodostuu siitä, että ihminen kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, saa käyttöönsä tarvittavia voimavaroja ja pystyy ottamaan vastaan apua ja tukea muilta. Ymmärrettävyys muodostuu siitä, että ihminen kokee elämän tapahtumien olevan selitettävissä, sen sijaan, että kaikki asiat tapahtuvat täysin sattuman varaisesti. Tulevaisuusorientaation viriäminen liittyy kiinteästi elämän merkityksellisyyden kokemiseen ja sen teoreettisena pohjana ovat modernit motivaatioteoriat. Niiden mukaan ihminen motivoituu tulevaisuuteensa suunnitteluun, jos näkee siinä tavoittelemisen arvoisia mahdollisuuksia, jotka ovat hänelle myös realistisesti saavutettavissa. Tämän vuoksi nuori tarvitsee mahdollisuuden kokeilla eri vaihtoehtoja ja myös tietoa eri mahdollisuuksista. Nuoret ovat itse nostaneet esille monia arjen sujuvuuteen liittyviä asioita, jotka ovat kohentuneet työpajajakson aikana ja jotka muodostavat pohjan eteenpäin menemiselle. Tällaisia taitoja ovat arkirytmin saavuttaminen, aikatauluihin sitoutuminen, raha-asioiden hoitaminen sekä arjen tylsyyteen suostuminen ja vastuisiin kasvaminen. Sosiaaliset suhteet ja niissä toimiminen muodostavat pohjan nuoren yhteisöön ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä. Tämä edellyttää toisten ihmisten erilaisuuden ymmärtämistä ja kunnioittamista sekä kykyä rakentavaan vuorovaikutukseen. Riittävä ja toimiva sosiaalinen verkosto on nuoren tärkein resurssi ja sen vahvistaminen on tärkeä osa sosiaalista vahvistumista. Viimeinen mitattava ulottuvuus on luottamus, jonka varaan kaikki inhimillinen vuorovaikutus rakentuu.

Suositukset sosiaalisen vahvistamisen palvelukokonaisuuden kehittämiseen Monialainen yhteistyö välineeksi sosiaaliseen vahvistamiseen Etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta perustuvat monialaisessa verkostossa tehtävään työhön. Monialainen yhteistyö on edennyt nuorisotakuun ansiosta, mutta sen koordinaatio ja johtaminen vaativat kehittämistä. Monialainen yhteistyö olisi nähtävä välineenä nuoren sosiaaliseen vahvistamiseen. Nuorisolakiin kirjattu ohjaus- ja palveluverkosto on yksi askel yhteistyön edistämiseen, mutta toimiva monialainen yhteistyö edellyttää monialaisen työotteen leviämistä ja siihen sitoutumista kaikilla tasoilla työntekijöistä päättäjiin. Monialaisen yhteistyön tulee kohdistua kaikkiin nuoriin ja heidän kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Etsivän nuorisotyön ja työpajojen asemaa nuorten ohjaus- ja palveluverkostoissa ja muissa monialaisissa työryhmissä tulisi vahvistaa alueellisella, paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Etsivän nuorisotyön ja työpajojen alueellisen yhteistyön vahvistaminen Etsivän nuorisotyön ja työpajojen alueellista yhteistyötä ja verkostoitumista tulisi edistää niin, että alueellisen yhteistyön olemassa olevat hyvät mallit leviäisivät valtakunnallisesti kattaviksi. Työntekijöiden verkostoitumisen lisäksi myös etsivän nuorisotyön ja työpajojen johdon verkostoitumista tulee tukea. Alueellisen yhteistyön kattavuus ja tasapuolisuus voidaan varmistaa palveluiden valtakunnallisen koordinaation avulla. Nuotta-valmennuksen vakinaistaminen etsivän nuorisotyön ja työpajojen tukipalveluna Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden keskinäisen yhteistyön jatkoaskeleissa suositetaan Nuotta-valmennuksen vakinaistamista etsivän nuorisotyön ja työpajojen tukipalveluna. Ihanteellista olisi, jos Nuottavalmennus voitaisiin kytkeä osaksi työpajojen vuosirytmiä ja valmennusjaksoja. Nuotta-valmennus mahdollistaa yksilötyöhön painottuvan etsivän nuorisotyön täydentämisen ryhmätoiminnalla. Nuotta-valmennuksessa toteutuu nuoren sosiaalinen vahvistuminen yhteisöllisyyden ja sosiaalisten tilanteiden kautta.

Etsivän nuorisotyön valtakunnallinen koordinointi Etsivässä nuorisotyössä on tarve vahvemmalle verkostoitumiselle, kehittämiselle ja koulutuksille. Työntekijät ja esimiehet kaipaavat työlle selkeää valtakunnallista koordinaatiota. Valtakunnallisen koordinaation avulla voidaan edistää verkostoitumista, työn tunnettavuutta, yhtenäistä ohjeistusta, työn rajaamista ja yhteistä vaikuttamistyötä. Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden tiedontuotanto ja hyödyntäminen Sosiaalisen vahvistamisen palveluiden dokumentointia ja tiedontuotantoa tulee kehittää niin, että työn sisältö tulee nykyistä paremmin esiin. Lukumääriin perustuva tieto sijoittumisesta koulutukseen tai työhön ei anna todellista kuvaa työn sisällöstä ja vaikuttavuudesta. Palveluissa tapahtuva nuoren sosiaalinen vahvistuminen ja sen mittaaminen edesauttavat palveluiden ja niissä tehtävän pitkäkestoisen työn näkyväksi tekemistä sidosryhmille. Palveluista tuotettavaa tietoa tulee hyödyntää paikallisessa, alueellisessa sekä valtakunnallisessa monialaisessa yhteistyössä. Matalan kynnyksen ryhmätoiminta etsivän nuorisotyön tukena Yksilöotteella tehtävän etsivän työn tueksi tarvitaan ryhmätoimintaa, josta nuoret voivat saada vertaistukea, harrastuksia ja tukea elämänhallintaan. Etsivän nuorisotyön asiakkailla on usein sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja he kokevat yksinäisyyttä. Nuorten lähtökohdista ja tarpeista toteutettava yksilöllinen ryhmätoiminta tarjoaa edellytyksiä tällaisten kokemusten voittamiseen. Ryhmätoiminnan järjestäjänä voi olla esimerkiksi työpajat tai paikalliset nuorisotoimet.

Tämä esite on tuotettu osana Sosiaalisen vahvistamisen kehittämistoimintaa ja siihen on koottu kehittämistoiminnan keskeiset tulokset ja kehittämissuositukset. Kehittämistoimintaa rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sitä toteutti Valtakunnallinen työpajayhdistys (TPY) yhteistyössä kentän toimijoiden kanssa 2012 2014. Toiminnalla pyrittiin vastaamaan järjestelmän, toimijatahojen, nuorten parissa toimivien ammattilaisten ja nuorten asiakkaiden näkökulmista esiin nousseisiin haasteisiin ja toiminnan kehittämistarpeisiin. Tarkoituksena oli sosiaalisen vahvistamisen kokonaiskehittäminen, sitä koskevan tietopohjan lisääminen, palveluihin liittyvien yhteistyökäytäntöjen kehittäminen ja palveluiden laadullisen vaikuttavuuden arvioinnin kehittäminen. Tulosten kautta mahdollistuvat uudet avaukset sosiaalisen vahvistamisen toimintojen ja palvelujen laadun edelleen kehittämiseksi. Kehittämistoiminnan osana käynnistetty sosiaalisen vahvistumisen laadullisen mittariston kehittäminen jatkuu osana TPY:n Tiedonhallinnan kehittämiskokonaisuutta vuonna 2015. TPY on työpaja-ammattilaisten vuonna 1997 perustama järjestö, jonka tehtävänä on ehkäistä syrjäytymistä edistämällä työpajatoiminnan ja sosiaalisen työllistämisen kehitystä Suomessa. TPY vahvistaa toiminnallaan sekä työpajojen toimintaedellytyksiä että työpaja-ammattilaisten osaamista.