6101 Vääntöteoriat Ohjaaja: Jouni Freund, Vanhempi yliopistonlehtori, jouni.freund@aalto.fi, p. 050 4300 665, huone K3 215 Aiheen kuvaus: Suoran palkin vääntötehtävään voidaan soveltaa joko St. Venant (St. Venant torsion theory) tai Vlasov (Vlasov torsion theory) teoriaa. Tehtävänä on etsiä kirjallisuudesta ko. vääntöteorioiden taustaoletukset ja matemaattiset mallit sekä soveltaa malleja suoran ulokepalkin puhtaaseen vääntöön (kuva). Työssä pitää vertailla mallien antamia ratkaisuja vääntökulmalle φ(x) ja pohtia geometristen parametrien L, H ja t H vaikutusta mahdollisiin eroihin. Syntyvien yhtälöiden ratkaisemiseen voi käyttää apuna symbolisen laskennan ohjelmistoa (esim. Mathematican Dsolve funktiota). Esitiedot: Kul-49.2150 Lujuusoppi I tai KJR-C2001 Kiinteän aineen mekaniikan perusteet tai vastaavat tiedot y H A M L A x t H/2 Leikkaus A-A
6102 Vlasov vääntöteorian virhe Ohjaaja: Jouni Freund, Vanhempi yliopistonlehtori, jouni.freund@aalto.fi, p. 050 4300 665, huone K3 215 Aiheen kuvaus: Tavanomaisen (St. Venant) vääntöteoria ennustaa huonosti suoran ulokepalkin vääntökulman φ(x) esimerkiksi kuvan tapauksessa. Tehtävänä on tutkia Vlasov vääntöteorian soveltuvuutta ulokepalkin vääntöön. Työssä mitataan tietyn palkin vääntökulma eri etäisyyksillä tukipisteestä ja saatuja tuloksia verrataan Vlasov vääntöteorian ennusteeseen. Teoria ja siihen liittyvät yhtälöt etsitään kirjallisuudesta. Koejärjestelyn rakentaminen ei kuulu työhön. Palkin mitat, materiaali ja kuormitus yms. yksityiskohdat sovitaan erikseen. Syntyvien yhtälöiden ratkaisemiseen voi käyttää apuna symbolisen laskennan ohjelmistoa (esim. Mathematican Dsolve funktiota). Esitiedot: Kul-49.2150 Lujuusoppi I tai KJR-C2001 Kiinteän aineen mekaniikan perusteet tai vastaavat tiedot y H A M L A x t h Leikkaus A-A
6103 Sisällönanalyysi Ohjaaja: Janne Ranta, DI, etunimi.sukunimi@aalto.fi, puh. 050 430 7726, huone K4/164-165 Aiheen kuvaus: Tässä työssä opiskelijan tehtävänä on laatia sisällönanalyysi suomenkielisille teknillisen mekaniikan ja lujuusopin perusteiden oppikirjoille, joita on saatavilla useita. Sopivaksi otannaksi katsotaan kymmenkunta teosta. Työ koostuu kahdesta osiosta. Työn ensimmäisessä osiossa käsitellään sisällönanalyysiä ja kuvaillaan analyysissä käytettävä menetelmä. Työn toinen osio käsittää varsinaisen oppikirjoille laaditun sisällönanalyysin. Työn tavoitteena on systemaattista menettelytapaa käyttäen tarkastella oppikirjojen välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja, sekä arvioida mm. sitä, miten oppikirjojen asiasisältö on muuttunut viime vuosikymmenten aikana. Esitiedot: Lujuusopin perusteet
Offshore-tuulivoimaloiden jääkuormat Itämerellä Ohjaaja: Jukka Tuhkuri, professori, etunimi.sukunimi@aalto.fi Aiheen kuvaus: Tuulivoiman käyttö lisääntyy ja tuulivoimaloiden rakentaminen avomerelle on kiinnostava vaihtoehto. Merellä tuuliolosuhteet ovat sisämaata paremmat ja haitta asutukselle vähäisempi. Itämeri kuitenkin jäätyy talvella, joten offshore-tuulivoimaloiden suunnittelussa tulee ottaa merijään vaikutus huomioon. Työ on kirjallisuusselvitys, jonka johdannossa tulee kuvata offshore-tuulivoiman rakentamisen nykytilanne ja potentiaali Itämerellä, sekä tyypillisen offshore-tuulivoimalan geometria ja dimensiot. Työn keskeisen osan muodostaa selvitys offshore-tuulivoimalan jääkuormista sekä niiden laskentamenetelmistä.
6105 Virtuaalisen työn periaate lujuusopissa Ohjaaja: Ville-Pekka Lilja, tohtorikoulutettava, etunimi.sukunimi@aalto.fi Aiheen kuvaus: Virtuaalisen työn periaate on eräs mekaniikan vanhimmista energiaperiaatteista. Periaatteen keksijäksi on kirjallisuudessa mainittu usein Bernoullin matemaatikkosuvun ensimmäisen sukupolven veljeksistä nuorempi, Johann I Bernoulli (s. 1667- k. 1748), mutta jo Leonardo da Vincin (s. 1452 k. 1519) kerrotaan tunteneen virtuaalisen työn periaatteen käsitteen. Virtuaalisen työn periaatteella on keskeinen asema niin klassisessa analyyttisessa mekaniikassa kuin nykyaikaisten numeeristenkin menetelmien formuloinnissa. Virtuaalisen työn periaate on käyttökelpoinen työkalu sekä staattisten että dynaamisten ongelmien tarkastelussa (dynaamisissa tapauksissa virtuaalisen työn periaatetta kutsutaan usein d Alembertin periaatteeksi) periaatteen yleistyessä suoraviivaisesti diskreeteistä partikkelimalleista jatkuvien kontinuumimallien yhteydessä käytettäväksi monipuoliseksi työkaluksi. Virtuaalisen työn periaate on usein (muiden energiaperiaatteiden tavoin) Newtonin mekaniikan vektorimuotoisen esitystavan yksinkertaistettu vastine. Virtuaalisen työn periaate on ekvivalentti mekaanisen systeemin tasapainoyhtälöiden ja ns. luonnollisten reunaehtojen kanssa. Kandidaatintyössä tarkastellaan virtuaalisen työn periaatteen käyttöä lujuusoppiin kuuluvien ongelmien ratkaisussa. Työssä luodaan katsaus mekaniikassa yleisesti käytettyjen energiaperiaatteiden kehityshistoriaan ja johdetaan joidenkin yleisimpien lujuusopin rakennemallien sisäisten virtuaalisten töiden lausekkeet. Johdettuja tuloksia hyväksikäyttäen ratkaistaan valittuja esimerkkitehtäviä ja vertaillaan virtuaalisen työn periaatteen käytettävyyttä Newtonin mekaniikan mukaisiin vektorimenetelmiin yleisten tasapainotehtävien ratkaisemisessa. Esitiedot: Statiikan, dynamiikan ja lujuusopin perusteiden tuntemus.
6106 Venymän mittaaminen Ohjaaja: Kari Santaoja, Vanhempi yliopistonlehtori, Etunimi.Sukunimi@aalto.fi, puh. 050 432 6623, huone K3 211/218. Aiheen kuvaus: Kun tehdään rakenteiden lujuusanalyysejä, tarvitaan rakenteen materiaalien ja mittojen lisäksi tietoa kuormituksista. Esimerkiksi Suomen Standardisoimisliiton julkaisemassa standardista SFS 3200 Teräsrakenteiden suunnitteluohjeet rakennesuunnittelija saa tietoa mitoituksessa käytettävästä kuormituksesta. Luokituslaitokset julkaisevat tietoa laivasuunnittelussa käytettävistä kuormituksista. Valitettavasti usein on mitoitettava rakenteita olosuhteisiin, joita vastaavaa kuormitustietoa ei ole saatavilla. Tällöin eräs keino määrittää rakenteeseen kohdistuvat kuormitukset on tehdä mittauksia. Kuva 2. Karl Hottingerin v. 1954 valmistama venymäliuska. Monasti kuormitusten suuruuden mittaukset suoritetaan siten, että mittaavana elementtinä on venymäliuska. Venymäliuska voi olla liimattu rakenteen kuormituksen alaiseen osaan tai se voi olla voimaanturin sisällä. Vaikka venymäliuska on yleisimmin käytetty venymän mittausmenetelmä, niin monia muitakin tekniikoita on käytössä. Tässä työssä tarkastellaan venymän mittaamista eri tekniikoiden avulla. Oppilas voi tarkastella useita eri menetelmiä tai niin halutessaan hän voi keskittyä lähinnä yhteen menetelmään. Esitiedot: Kiinteän aineen mekaniikan perusteet tai vastaavat tiedot venymäliuskoista.
6107 Luotiliivi Ohjaaja: Kari Santaoja, Vanhempi yliopistonlehtori, Etunimi.Sukunimi@aalto.fi, puh. 050 432 6623, huone K3 205. Aiheen kuvaus: Tässä työssä tarkastellaan nykyaikaista luotiliiviä, sen rakennetta ja käyttöä. Tarkastelutavaksi on hyvä ottaa historiallinen näkökanta, jolloin voi tarkastella esimerkiksi haarniskoja ja kirjoittaa siitä, miten haarniskojen käyttöönotto vaikutti sodankäyntiin, ja miten, asetekniikan kehityksen myötä ihmisen suojaus on kehittynyt. Työ on luonteeltaan kirjallisuustutkimus, mutta mukaan voi ottaa myös yhtälöitä, mikäli sopivaa matemaattista materiaalia löytyy. Työn tekeminen ei vaadi erityisiä esitietoja. Aiheen valinnut opiskelija voi kohdentaa työnsä haluamallaan tavalla. Varoituksena haluan kertoa, että tällaisesta aiheesta on erittäin vaikeaa saada parasta arvosanaa. Esitiedot: Ei ole. 6107_LujariSantaojaLuotiliivi.wpd/Santaoja
Teknillisen Mekaniikan Kandidaatintyö 6108 Kitka yksinkertaistetuissa kontaktimalleissa Ohjaaja: Arttu Polojärvi, apulaisprofessori, arttu.polojarvi@aalto.fi, puh. 050 430 1682, Huone: rakennus K3, huone 214 Aiheen kuvaus: Rakeisten materiaalien, kuten esimerkiksi soran tai ahtojäävallien kölien, mallintaminen käyttäen kontinuumimalleja on usein hyvin haastavaa tai pahimmillaan jopa epätarkkaa rakeisten materiaalien epäjatkuvuuden vuoksi (koostuvat useista pienistä kappaleista). Tämän tyyppisten materiaalien mallinnuksessa käytetäänkin usein diskreettielementtimenetelmää (Discrete element method, DEM), jossa materiaalin kaikki partikkelit (esimerkiksi soran tapauksessa kaikki yksittäiset kivet) kuvataan mallissa. DEM-simulaatioissa käytetään partikkelien välisten kontaktivoimien ratkaisemiseen yksinkertaistettuja kontaktimalleja, jotka yleensä ottavat huomioon myös partikkelien välisen kitkan. Tässä työssä kartoitetaan DEM:issä käytettyjä kitkamalleja ja niiden sovelluskohteita perustuen alan kirjallisuuteen ja tieteellisiin artikkeleihin. Työ suoritetaan kirjallisuustutkimuksena. Esitiedot: Perustiedot dynamiikasta ja lujuusopista.
Teknillisen Mekaniikan Kandidaatintyö 6109 Aikaintegrointi simulaatioissa: kuinka liikutella soran kiviä? Ohjaaja: Arttu Polojärvi, apulaisprofessori, arttu.polojarvi@aalto.fi, puh. 050 430 1682, Huone: rakennus K3, 214 Aiheen kuvaus: Rakeisten materiaalien, kuten soran tai jopa ahtojäävallien kölien, mallintaminen haastavaa niiden epäjatkuvuuden vuoksi (koostuvat useista pienistä kappaleista). Näiden materiaalien mallinnuksessa käytetään usein diskreettielementtimenetelmää (DEM). DEM:ssä materiaalin kaikki partikkelit, esimerkiksi soran tapauksessa kaikki yksittäiset kivet, mallinnetaan. Kun kaikkiin kappaleisiin vaikuttavat voimat tunnetaan jollain simulaation ajanhetkellä, voidaan ne liikutella uusin asemiinsa esimerkiksi käyttäen jotain eksplisiittistä aikaintegrointimenetelmää (esimerkiksi keskeisdifferenssi). Tässä työssä tarkastellaan yleisiä DEM-simulaatioissa yleisimmin käytettyjä aikaintegrointimenetelmiä. Opiskelijan tehtävänä on tutustua kirjallisuuteen perustuen yleisimpiin DEM:ssä käytettyihin menetelmiin ja implementoida näitä osaksi yksinkertaistettua DEM-simulaatiota. Simulaatioiden tulosten perusteella opiskelijan tulee tarkastella lyhyelti menetelmien käytettävyyttä ja tarkkuutta. Simulaation pohja annetaan opiskelijalle valmiina, jolloin menetelmien implementointi on hyvin suoraviivaista. Työssä tarvitaan pienehkö määrä MATLABkäyttökokemusta. Epäjatkuvan materiaalin mallintamista DEM-simulaatiolla. Esitiedot: Perustiedot dynamiikasta ja lujuusopista.
Liikkuvan jään aiheuttama merirakenteiden värähtely Ohjaaja: Jukka Tuhkuri, professori, etunimi.sukunimi@aalto.fi Aiheen kuvaus: Jää liikkuu avomerellä tuulten ja merivirtojen vaikutuksesta. Liikkuva jää aiheuttaa merirakenteisiin ajan suhteen muuttuvan kuormituksen ja useiden rakenteiden on havaittu värähtelevän jääkuormituksen vaikutuksesta. Työ on kirjallisuusselvitys, jonka tavoitteena on kuvata liikkuvan jään aiheuttamaa merirakenteiden värähtelyä fysikaalisena ilmiönä. Keskeinen tehtävä on etsiä vastauksia kysymyksiin: Miksi liikkuva jää aiheuttaa merirakenteiden värähtelyä? Miksi jotkut rakenteet ovat herkempiä liikkuvan jään aiheuttamalle värähtelylle kuin toiset rakenteet?