MUISTIO 11/2017 21.4.2017 TYÖRYHMÄ 4: MAANKÄYTTÖ, LUONNONVARAT, LIIKENNE JA YMPÄRISTÖ Aika: 21.4.2017 klo 9.30-11.30 Paikka: Kainuun ELY-keskus, Kalliokatu 4, Kajaani, 6. krs:n kokoushuone Osallistujat: Antti Komulainen, puheenjohtaja Silja Keränen Kari Pehkonen, poistui klo 10.35 Anne Siltavuori Sanna Schroderus Veijo Holappa Jouko Saastamoinen Mika Pylvänäinen Jari Pesonen, sihteeri 1. Kokouksen avaus Puheenjohtaja avasi kokouksen ja toivotti osallistujat tervetulleeksi kokoukseen. 2. Edellisen kokouksen muistio Käytiin läpi edellisen kokouksen muistio 3. Esityslistan hyväksyminen Hyväksyttiin esityslista muutoksitta. 4. Luonnos palvelukokonaisuuksista, niiden asiakaspalveluista ja prosesseista sekä resurssien mitoitus asiakaspalveluille ja niiden prosesseille Palveluprosesseja on täydennetty extranetissa määrärahojen ja henkilötyövuosien osalta, kalatalouden ja liikenteen osalta tarvitaan vielä tietoja. Sähköinen kysely ei ole vielä valmiina, joten tietoja ei saada vietyä sinne 30.4.2017 mennessä. Sihteeri vie tiedot järjestelmään, kun se on käyttövalmiina. 5. Loppuraportin työstäminen Keskusteltiin esivalmistelun loppuraportin rakenteesta (Liite 1). Muutosjohtaja työstää kohdat 1-4 ja työryhmille jää kohdat 5-6 eli palvelujen ja resurssien suunnittelu sekä uuden Kainuun maakunnan toiminnan ja voimavarojen kokonaiskuva: yhteenveto toimenpiteistä ja resursseista. Sovittiin, että sihteeri kokoaa olemassa olevista aineistoista tiivistäen tekstin, jota käsitellään seuraavassa työryhmän kokouksessa 16.5.2017. Sihteeri toimittaa aineiston etukäteen työryhmän jäsenille tutustuttavaksi ja kommentoitavaksi. Esitykset ja johtopäätökset jatkovalmisteluksi ja toimenpiteiksi väliakaishallintovaiheelle 1.7.2017-1.3.2018 työstetään työryhmän toimesta extranetissa. Kaikkien aineistojen tulee olla valmiina viimeistään 6.6.2017, jolloin pidetään esivalmistelun yhteenvetoseminaari, jossa käsitellään loppuraportti. Käytännössä tekstien tulee olla valmiina jo toukokuun loppuun mennessä. Postiosoite: Kainuun liitto, Kauppakatu 1 87100 Kajaani Laskutusosoite: Kainuun liitto, Ostolaskut PL 401 87070 Kainuu Sähköposti: etunimi.sukunimi@kainuu.fi Y-tunnus 2496992-4 Pankki: Iban: FI17 8119 9710 0090 04 BIC: DABAFIHH OVT-tunnus: 003724969924 Internet www.kainuu.fi
6. Muut asiat Sote- ja maakuntauudistuksen tiekartta 2017-2019 on päivitetty ja siihen voi käydä tutustumassa uudistuksen internet-sivuilla http://alueuudistus.fi/tiekartta/tiekartta2017-2019. Valtakunnallisten muutosjohtajien maakuntakierroksella 5.4.2017 järjestettiin työpajoja, joissa keskusteltiin sote- ja maakuntauudistuksesta. Työryhmää 4 koskettava työpaja oli Ympäristö ja alueidenkäyttö. Vilkas keskustelu, jossa oli mukana myös MMM:n ja YM:n edustajia, kiteytettiin seuraavasti: - yhteisten palvelukanavien kehittämistä on jatkettava - tietojärjestelmien jatkuvuus on turvattava - yhteistyötä tehdään maakunnassa ja ylimaakunnallisesti Pohjois-Suomessa - ympäristöasioiden yhteistyön kehittäminen akselilla kunnat-maakunta-valtion lupa- ja valvontavirasto Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt kirjeellään 10.4.2017 (Liite 2) kommentteja maantielain uudistamista koskevasta arviointimuistiosta (Liite 3) 28.4.2017 mennessä. Kiireellisen aikataulun takia sihteeri ja puheenjohtaja ovat laatineet 21.4.2017 Kainuun maakuntauudistuksen valmisteluryhmälle näkemyksiä uudistamisesta (Liite 4). Näkemykset noudattelevat työryhmän aikaisempia keskusteluja asiasta. Valmisteluryhmä käsittelee asiaa kokouksessaan 24.4.2017. 7. Tiedottaminen Todettiin, että tässä vaiheessa ei ole tiedotettavaa. 8. Kokouksen päättäminen Puheenjohtaja kiitti kokoukseen osallistuneita ja päätti kokouksen klo 11.30. Muistion laati Jari Pesonen LIITTEET: Liite 1: Esivalmistelun loppuraportin runko, luonnos Liite 2: Liikenne- ja viestintäministeriön kirje 10.4.2017 Liite 3: Liikenne- ja viestintäministeriön arviomuistio maantielain uudistamistarpeista 10.4.2017 Liite 4: Kommentteja maantielain uudistamissta koskevaan arviointimuistioon, työryhmä 4: Jari Pesonen ja Antti Komulainen
KAINUUN SOTE- JA MAAKUNTAUUDISTUS ESIVALMISTELUN 1.9.16-30.6.17 LOPPURAPORTIN RAKENNE 1) johdanto 2) muutosvisio 3) tavoitteet ja mittarit <kyselyt 4) organisoituminen -kaavio -ohjausryhmä, valmisteluryhmä, työryhmät ml. viestintäryhmä, alatyöryhmät, yhteistoimintaelin, asiantuntijaryhmät, muutostiimi, poliittisten ryhmien neuvottelukokous, ohjausryhmän puheenjohtajistoneuvottelu -muutosfoorumi 5) palvelujen ja resurssien suunnittelu -lähtökohdat ja valmistelun linjaukset valmistellut asiat työryhmittäin -työryhmän kokoonpano ja kokoontuminen, - toimialan palvelujen ja tehtävien nykytila ja toimintaympäristö -valmisteluvastuulla olleet palvelukokonaisuudet ja tehtävät (yhteenvedot lomakkeista resurssikartoitus sekä palvelujen ja resurssien suunnittelu) -esitykset ja johtopäätökset jatkovalmisteluksi ja toimenpiteiksi väliaikaishallintovaiheelle 1.7.17-1.3.18 6) Uuden Kainuun maakunnan toiminnan ja voimavarojen kokonaiskuva: yhteenveto toimenpiteistä ja resursseista
Kirje LVM038:00/2016 1(2) 10.4.2017 LVM/1770/03/2016 Jakelussa mainituille Kommentointipyyntö maantielain uudistamista koskevasta arviomuistiosta Maakuntauudistuksen yhteydessä maakunnille siirtyy muun muassa liikennejärjestelmäsuunnitteluun, liikenneturvallisuuteen, tie- ja liikenneoloihin sekä alueelliseen tienpitoon liittyviä tehtäviä. Tienpitoa koskevat tehtävät on tarkoitus kirjata yksityiskohtaisemmin maantielakiin, jossa säädettäisiin myös esimerkiksi valtion liikennehallinnon roolista ja tienpidon erillisrahoituksesta. Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteltu oheinen arviomuistio maanteiden nykyisen tienpidon järjestämismallin sekä erityisesti maakuntauudistuksen tuomien muutostarpeiden tarkastelemiseksi. Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää teiltä maantielain uudistuksen valmistelun tueksi kommentteja ja huomioita arviomuistion pohjalta. Vastaajia pyydetään kertomaan 1. näkemyksistä ylimaakunnallisen yhteistyön järjestämisestä tienpidossa; 2. odotuksista valtion liikennehallinnon maakuntiin kohdistamasta ohjausmallista sekä 3. muista mahdollisista huomioista. Vastaus pyydetään toimittamaan liikenne- ja viestintäministeriölle (osoitteeseen kirjaamo@lvm.fi sekä kopiona osoitteisiin eeva.ovaska@lvm.fi ja mira.karppanen@lvm.fi) viimeistään 28.4.2017. Mikael Nyberg Osastopäällikkö, ylijohtaja Eeva Ovaska Ylitarkastaja
2(2) Liitteet Jakelu Tiedoksi Arviomuistio Maa- ja metsätalousministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Valtiovarainministeriö Ympäristöministeriö Liikennevirasto Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi Viestintävirasto Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset Maakuntauudistuksen muutosjohtaja Pauli Harju Maakuntajohtajat Maakuntien liittojen muutosjohtajat Suomen Kuntaliitto FiCom Infra ry Verkko-osaston johtoryhmä (LVM) Konserni-ohjausosaston johtoryhmä (LVM) Virkamiesjohtoryhmä (LVM) Lainsäädäntöjohtaja (LVM)
Muistio LVM038:00/2016 1(9) Verkko-osasto / Toimintavarmuusyksikkö Ovaska 10.4.2017 LVM/1770/03/2016 Arviomuistio maantielain uudistamistarpeista 1. Johdanto Pääministeri Juha Sipilän hallituksen tavoitteena on vahvistaa julkisen talouden kestävyyttä rakenteellisilla uudistuksilla. Osana rakenteellisia uudistuksia hallitus on valmistellut maakuntauudistusta, jonka tavoitteena on valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon yhteen sovittaminen ja julkisen aluehallinnon yksinkertaistaminen. Ratkaisuna on toimintojen keskittäminen uusille itsehallinnollisesti toimiville maakunnille. Hallitus on 2.3.2017 antanut eduskunnalle esityksen maakuntalaiksi (15/2017), ja esityksen mukaiset maakunnat aloittaisivat toimintansa vuoden 2019 alussa. Maakunnille siirtyisi silloin lakiluonnoksen mukaan muun muassa liikennejärjestelmätehtäviä sekä maanteiden alueellisen tienpidon tehtävä, joista säädetään tarkemmin maantielaissa. Muutostarpeita maantielakiin aiheuttaa toteutuessaan myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla selvitetty virastouudistus. 2. Tienpito ja viranomaistehtävät 2.1 Nykytila Vuoden 2006 alussa voimaan tulleessa maantielaissa (503/2005) säädetään valtion ylläpitämistä maanteistä ja niiden pidosta. Maantielailla kumottiin yleisistä teistä annettu laki (243/1954). Yleiset tiet säädettiin maantielailla maanteiksi, joiden tienpitäjänä on valtio. Tieverkkoon kokonaisuudessaan kuuluvat maanteiden lisäksi kadut ja yksityistiet. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa asemakaavassa määriteltyjen katujen pidosta vastaa kunta. Yksityistiet muodostavat pituudeltaan suurimman tieliikenneväylien ryhmän. Niiden tekemisestä ja kunnossapidosta vastaavat yksityiset tieosakkaat eli ne, jotka tietä käyttävät. Tiehallinto vastasi maantieverkosta (laajuus n. 78 000 km) vuoden 2009 loppuun saakka. Tiehallinnon organisaation muodostivat keskushallinto, yhdeksän tiepiiriä ja suurten projektien yksikkö. Maantielain muuttamisesta annetulla lailla (1242/2009) tehtiin lakiin valtion aluehallinnon ja liikennehallinnon virastouudistuksista johtuvia muutoksia. Liikenne- ja aluehallinnon uudistuksessa 1.1.2010 Tiehallinnon tiepiirit siirtyivät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin (ELY-keskuksiin) ja Liikenneviraston muodostivat Ratahallintokeskus, osa Merenkulkulaitosta ja Tiehallinnon keskushallinto. Lailla maantielain muuttamisesta (446/2012) lakiin lisättiin säännökset, joilla saatettiin voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/96/EY tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta. Lailla maantielain 5 ja 42 :n muuttamisesta (328/2013) helpotettiin yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista tiealueelle. Viimeisimmällä maantielain muutoksella (566/2016) yhdenmukaistettiin maantielain ja ratalain säännöksiä ja kirjaustapaa, mahdollistettiin laajemmin talousarviorahoituksen ulkopuolisen rahoituksen käyttö tiehankkeiden toteuttamiseksi ja toisaalta myös tienpitäjän osallistuminen muun kuin maantieverkon rahoitukseen erityisistä syistä. Lisäksi muun muassa otettiin käyttöön ilmoitusmenettely sähkö- ja telekaapeleiden sijoittamisessa tiealueelle sekä tienvarsimainosten asettamisessa maantien varteen.
2(9) Maantielain 10 :n mukaan tienpitäjänä on valtio, joka vastaa tienpidosta ja sen kustannuksista sekä käyttää tienpitoa varten saatuja oikeuksia. Liikennevirasto toimii tässä asiassa vastuuviranomaisena. Sen tehtävänä on valtion omistamien maanteiden ylläpito ja kehittäminen. Liikennevirasto vastaa maantieverkosta ja sen kustannuksista sekä käyttää tienpitoa varten saatuja oikeuksia. Tieverkko on Liikenneviraston taseessa ja sen hallinnoimaa valtion omaisuutta. Lain 11 :n mukaan tienpitoviranomaisena toimii Liikennevirasto erikseen säädetyissä tapauksissa ja ELY-keskus muutoin. ELY-keskuksia on 15, joissa yhdeksässä hoidetaan liikennetehtäviä. Maantielain määritelmän mukaan tienpito on maantien suunnittelua, rakentamista, kunnossapitoa ja liikenteen hallintaa. Tieverkko on Liikenneviraston taseessa ja sen hallinnoimaa valtion omaisuutta. ELY-keskukset vastaavat toimialueellaan seuraavista tienpidon tehtäväkokonaisuuksista: tiestön palvelutason määrittäminen (asiakastarpeet, maankäytön yhteistyö tiestöä koskevissa aluevarauksissa, esiselvitykset, tie- ja liikenneolot, liikenteen ohjaus ja hallinta, liikenneturvallisuus), tienpidon ohjelmointi (tulos- ja talousohjaus- ja suunnittelu, tienpidon ohjelmat), hankesuunnittelu ja kunnossapidon suunnittelu. Lisäksi ELY-keskuksille kuuluvat maanteiden kunnossapidon ja rakentamisen hankintaan sekä sopimuskauden aikaiseen toimintaan liittyvät tehtävät (hoidetaan keskitetysti neljässä ELY-keskuksessa). Liikennevirastosta annetun lain mukaan Liikennevirasto vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toiminnan ohjauksesta toimialallaan ja tienpidon yhteensovittamisesta asianomaisessa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa. ELY-keskusten L - vastuualue on huolehtinut operatiivisesta tienpidosta tienpitoviranomaisena. Liikennevirasto on osoittanut erillisellä päätöksellä ELY-keskuksille käyttöoikeuden perusväylänpidon ja maanhankinnan määrärahoihin. Perusväylänpidon momentilta (31.10.20) kohdistetaan kaikkeen tienpitoon 540 miljoonaa euroa. Tienpito jaetaan päivittäiseen kunnossapitoon, ylläpitoon, parantamiseen sekä liikenteen palveluihin. Liikenteen palvelut muodostuvat liikenteen ohjauksesta ja informaatiosta. Karkeasti arvioiden 35 % tästä määrärahasta käytetään valtakunnallisen runkoverkon kunnossapitoon ja 65 % alemman tieverkon kunnossapitoon. Perusväylänpidon rahoituksesta noin 60 % on sidottu yli vuoden kestäviin indeksisidonnaisiin sopimuksiin. Tienpidon rahoituksen käyttöä ohjataan valtion talousarviolla ja Liikenneviraston ja LVM:n välisellä tulossopimuksella. Tienpidossa priorisoidaan päivittäisen liikennöinnin vaatimat toimet sekä vuosina 2017 2019 korjausvelan kasvun pysäyttäminen ja velan vähentäminen huomioiden asiakkaiden ja erityisesti elinkeinoelämän tarpeet, liikenneturvallisuus sekä digitalisaation tuomat mahdollisuudet. Maantiestön päivittäinen kunnossapito toteutetaan 80 alueurakalla. Urakat kilpailutetaan ja niiden kesto on yleensä viisi vuotta. Urakkasisältöjen yhtenäisyyttä ohjataan valtakunnallisilla toimintalinjoilla ja asiakirjapohjilla. Liikennevirasto jakaa pääosan päivittäisen kunnossapidon rahoituksesta alueille urakkasopimusten hintojen perusteella. Vuoden 2016 alusta alkaen on tienpidon toteutus eli kunnossapidon ja investointien hankinta hoidettu keskitetysti neljällä alueella: Eteläinen (vastuu KAS ELY), Läntinen (vastuu VAR ELY), Itäinen (vastuu KES ELY) ja Pohjoinen (LAP ELY). Keskitetyissä hankintatehtävissä on henkilöstöä noin 105 htv. Valtakunnallisesti on keskitetty myös seuraavat tehtävät: tienpidon luvat (PIR ELY), liikenteen asiakaspalvelut (PIR ELY), saaristoliikenteen maantielautta- ja yhteysalusliikenne (VAR ELY), vahingonkorvaukset ja ajoneuvojen siirrot (LAP ELY) ja tienvarsi-telematiikka (KAS ELY). Näissä tehtävissä on 63 htv.
3(9) 2.2 Maakuntauudistus Tienpitoa on tehostettu voimakkaasti. Tienpidon palvelutason yhtenäistämiseksi ja hankintojen tehostamiseksi jo tiepiirejä yhdistettiin voimakkaasti. Sittemmin tehostamista on jatkettu ELY-keskuksissa erityisesti hankintojen ja toimintojen keskittämisellä. On pyritty turvaamaan riittävät resurssit tehtävien laadukkaaseen hoitoon. ELY-keskusten aloittaessa toimintansa vuonna 2010 tienpitotehtävissä oli noin 520 htv ja vuoden 2016 alussa enää noin 395 htv. Yhteenvetona voidaan todeta, että ELY-keskusten L-vastuualueen tehtävistä ja henkilöstöstä noin puolet (50 %) on keskitetty joko yhteen tai useampaan ELY-keskukseen. Hallituksen esityksessä 15/2017 ehdotetaan säädettäväksi maakuntalaki, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sekä niiden yhteinen voimaanpanolaki. Esitykseen sisältyy ehdotus maakuntajakolaiksi, maakuntien rahoituslaiksi sekä ehdotukset kuntien rahoitusta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, maakuntien ja kuntien henkilöstöä koskevan lainsäädännön, vaalilainsäädännön, eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamiseksi sekä uudistusten edellyttämät muutokset muuhun lainsäädäntöön. Maakunta olisi lakiluonnoksen mukaan julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on alueellaan itsehallinto. Maakuntia olisi Manner-Suomessa 18. Maakunnalla olisi maakuntavaltuusto, maakuntahallitus ja tarkastuslautakunta. Muista toimielimistä maakunta päättäisi itse. Maakunnille siirtyisi niille lailla säädettävät tehtävät 1.1.2019 alkaen. Maakunnille siirtyy tehtäviä ELY-keskuksista, TE-toimistoista, aluehallintovirastoista, maakuntien liitoista ja muista kuntayhtymistä sekä kunnista. Maakunnan tehtäväaloista säädettäisiin maakuntalain 6 :ssä, jonka mukaan maakunnan tehtäväaloja olisivat sosiaali- ja terveydenhuolto, pelastustoimi, ympäristöterveydenhuolto, maatalous ja maaseudun kehittäminen, alueiden ja niiden elinkeinoelämän kehittäminen, yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestäminen sekä kotouttamisen edistäminen, alueiden käytön suunnittelu ja ohjaus, maakuntakaavoitus sekä rakennustoiminnan edistäminen, kala- ja vesitalous, vesihuollon suunnittelu sekä vesi- ja merenhoito, liikennejärjestelmäsuunnittelu ja alueellinen tienpito, maakunnallisen identiteetin sekä kulttuurin, osaamisen ja liikunnan edistäminen, yhteiskunnan turvallisuusstrategiaan kuuluva alueellinen varautuminen sekä lain perusteella annettavat muut alueelliset tehtävät. Maakunta määrittelisi lähtökohtaisesti itse palveluiden tarpeen, määrän ja laadun sekä niiden tuottamistavan. Maakunta voisi tuottaa palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palvelun tuottajalta, ellei laissa toisin säädettäisi. Maakunta rahoittaisi sen järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien hoidon ja palvelut, vaikka palvelun tuottaisi toinen maakunta tai yksityinen tai kolmannen sektorin palvelun tuottaja. Maakuntien tulonlähteinä olisivat valtion rahoitus sekä asiakas- ja käyttömaksut. Maakuntien rahoituslain pääsäännön mukaan maakunta päättäisi itsenäisesti rahoituksensa käytöstä. Rahoituslakiluonnoksen mukaan valtio kohdentaa rahoitusta maakunnille 10 % asukasmäärän perusteella ja 89 % maakunnan asukkaiden palvelutarpeiden perusteella. Maakunnille kohdennettavaa valtion rahoitusta tarkistettaisiin vuosittain ja valtion rahoituksen kohdentamisperusteita arvioitaisiin vähintään neljän vuoden välein. Maakunnan joutuessa poikkeuksellisiin talousvaikeuksiin tai maksuvalmiusongelmiin valtioneuvosto voisi lisäksi myöntää maakunnalle harkinnanvaraista lisärahoitusta ja päättää erikseen muista toimista.
4(9) Maakunnan julkisesta palvelutuotannosta vastaisi maakunnan liikelaitos laissa erikseen säädetyissä tehtävissä. Liikelaitos olisi osa maakunnan organisaatiota, mutta sillä olisi toiminnallisesti ja taloudellisesti eriytetty asema. Lisäksi maakunnille on tarkoitus perustaa yhteisiä valtakunnallisia palvelukeskuksia, joihin keskitettäisiin maakuntien tarvitsemia tukipalveluja. Maakuntien valtakunnallisesti organisoituja tukipalveluita tarjoavia palvelukeskuksia olisivat toimitila- ja kiinteistöhallinnon palvelukeskus, tieto- ja viestintäteknisten palvelujen palvelukeskus (ICT-palvelukeskus) sekä talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus. Palvelukeskukset olisivat maakuntien yhteisesti omistamia osakeyhtiöitä, jossa myös valtio voisi olla osakkaana. Palvelukeskukset tuottaisivat mainittuja tukipalveluita maakunnille ja muille maakuntien hankintayksiköille, minkä lisäksi ne voisivat tietyin ehdoin (julkinen palveluvelvoite, liikevaihtoon suhteutettu ulosmyyntiraja) tuottaa palveluita myös maakuntien markkinoilla toimiville tuotantoyhtiöille tai valinnanvapauden piirissä oleville yksityisen sektorin toimijoille. Palvelukeskukset voisivat tuottaa palveluita itse tai hankkia niitä ulkoisilta palveluntarjoajilta kilpailuttamalla julkisista hankinnoista olevan lainsäädännön puitteissa. Maakuntien hankintatoimea tuettaisiin lisäksi säätämällä erikseen maakunnille oikeus käyttää valtion yhteishankintayksikköä. Maakunnat on tarkoitus perustaa lakien voimaantullessa 1.7.2017, jonka jälkeen jokaiseen maakuntaan asetettaisiin väliaikainen valmistelutoimielin, joka vastaisi maakunnan toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelusta ja käyttäisi päätösvaltaa kunnes maakuntavaltuusto aloittaa. Maakuntalakiluonnoksen 6 :n 1 momentin 14 kohta Maakunnan tehtäväaloja koskevan maakuntalakiluonnoksen 6 :n 1 momentin 14 kohdassa säädetään liikennealan tehtävistä, jotka koskevat kaikkia maakuntia. Kohdan mukaan maakuntien tehtäviin kuuluisivat: liikennejärjestelmän toimivuus; liikenneturvallisuus; tie- ja liikenneolot; alueellinen tienpito; maankäytön yhteistyö; sekä toimintaympäristöä koskevien tietojen tuottaminen valtakunnalliseen liikennejärjestelmäsuunnitteluun. Maakunnan tehtävänä olisi vastata liikennejärjestelmän toimivuudesta. Liikennejärjestelmä muodostuu liikenneväylistä, henkilö- ja tavaraliikenteestä sekä liikennettä ohjaavista järjestelmistä. Laajasti ottaen liikennejärjestelmään sisältyvät myös liikennetieto ja liikennepalvelut. Liikennejärjestelmä kytkeytyy tiiviisti yhteiskunnan muihin toimintoihin, kuten alue- ja yhdyskuntarakenteen kehittämiseen ja maankäytön yhteistyöhön. Liikennepolitiikan ja liikennejärjestelmän yhtenä tavoitteena on liikkumisen ja kuljettamisen turvallisuus sekä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävä liikennejärjestelmä. Liikennejärjestelmän toimivuuden ja suunnittelun tehostamiseksi on tärkeää tehdä laajaalaista yhteistyötä julkisten toimijoiden, elinkeinoelämän ja muiden sidosryhmien kesken. Liikennejärjestelmätyössä on lisäksi huomioitava kaikki eri liikennemuodot ja niiden yhteensovittaminen sekä tietoliikenteen toimivuus. Liikennejärjestelmän toimivuus sisältää liikennejärjestelmäsuunnittelua, tarveselvityksiä ja esisuunnittelua sekä suunnittelun yhteensovittamista maakunnan muun suunnittelun sekä kuntien ja valtion suunnittelun kanssa. Toiminta koskee myös liikenteen ohjausta, nopeusrajoituksia ja tienpidon lupia, mutta koska maakuntauudistuksessa on linjattu, että väyläomaisuuden omistajuus olisi jatkossakin valtiolla, tulisi näiden tehtävien hoitamista koordinoida yhteistyössä omista-
5(9) jan kanssa. Liikennejärjestelmään liittyvät myös liikenneturvallisuustehtävät, jotka liittyvät kaikkeen toimintaa. Maakunnat voisivat esimerkiksi tehdä oman alueensa liikenneturvallisuussuunnitelmia tai toteuttaa suunnitelman yhdessä muiden maakuntien kanssa. Tie- ja liikenneolojen osalta tehtävään kuuluisivat maakuntalain perustelujen mukaan toimintaympäristön seuranta sekä tiestö- ja liikennetietojen ylläpito ja seuranta. Alueellisella tienpidolla varmistetaan maakuntalain perustelujen mukaan liikenteen päivittäinen toimivuus ja turvataan tierakenteiden ja siltojen säilyminen. Maantielain nykyisen määritelmän mukaan tienpito on maantien suunnittelua, rakentamista, kunnossapitoa ja liikenteen hallintaa. Nämä tehtävät toteutettaisiin sopimuspohjaisesti (päämies-agentti - sopimukset), koska valtio toimisi edelleen koko tieverkoston omistajana. Sopimuksissa voitaisiin sopia tarkemmin yksittäisen maakunnan tai tiepidosta vastaavan vastuumaakunnan kanssa alueellisen tieverkon kunnossa- ja ylläpidosta sekä mahdollisista alueurakoista (esimerkiksi kilpailutus ja töiden valvonta) ja muista tienpitoa koskevista tehtävistä. Maakunnan tulisi joko yksin tai yhteistyössä muiden maakuntien kanssa tuottaa tietoja liikennemääristä, asukkaiden ja elinkeinoelämäntarpeista valtakunnalliseen tietojärjestelmään. Nämä tiedot tukisivat maakuntastrategian ja julkisen talouden suunnitelman laatimista sekä tarvittavien investointien valmistelua ja palvelutason määrittelyä. 2.3 Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastouudistusta koskeva esiselvitys Liikenne- ja viestintäministeriö asetti 3.11.2016 työryhmän laatimaan esiselvityksen liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastouudistuksesta. Työryhmä luovutti raporttinsa 17.2.2017. Työryhmä esittää, että Trafi ja Viestintävirasto sekä Liikenneviraston viranomaistehtävät yhdistettäisiin yhdeksi virastoksi. Tavoitteena olisi, että uusi virasto aloittaisi toimintansa 1.1.2018. Liikennevirasto jatkaisi väyläverkosta vastaavana virastona. Liikenneviraston liikenteenohjaustoiminto yhtiöitettäisiin valtion erityistehtäväyhtiöksi vuoden 2018 alusta erillisen selvityksen mukaisesti. Ilmatieteen laitoksen liiketaloudellinen toiminta jatkuisi Ilmatieteen laitoksessa. 2.4 Arvio Maantielain kirjauksia tienpitäjästä, tienpitoviranomaisesta ja viranomaistehtävien hoitamisesta laajemminkin on tarkasteltava uudelleen maakuntauudistuksessa tehdyistä linjauksista johtuen. On tarpeen määrittää maakuntien rooli maanteiden alueellisessa tienpidossa sekä valtion ja sen liikennehallinnon rooli suhteessa maakuntiin maantielakia koskevien liikennetehtävien hoitamisen osalta. Maantielakiin on siis kirjattava eri toimijoiden välinen työnjako ja vastuut uudessa tilanteessa. Maakuntauudistuksen periaatteisiin sisältyy maakuntien itsehallinnon ja itsenäisen päätäntävallan kunnioittaminen mahdollisimman laajasti. Kun alueellinen tienpito ym. jatkossa ovat maakuntien tehtävänä, olisi maakuntauudistuksen mukainen lähtökohtainen ratkaisu se, että jokainen maakunta itsenäisesti ratkaisee, miten tienpitoa maakunnassa hoidetaan tai tehdäänkö yhteistyötä muiden maakuntien kanssa. ELY-keskuksista maakunnille siirtyviä resursseja silmällä pitäen tienpidon tehtävien hoitaminen jokaisessa 18 maakunnassa ilman lisärekrytointeja tai resursseja ei kuitenkaan olisi realistisesti mahdollista. On huomioitava, että viime vuosina perusväylänpitoon varattua budjettirahoitusta on leikattu muiden valtiontalouden säästötoimien mukana, eikä tilanne lyhyen ja keskipitkän aikavälin tarkastelussa ole muuttumassa merkittävällä tavalla. 1 Rahoitus on si- 1 Taloudellinen katsaus, syksy 2016, Valtiovarainministeriön julkaisu 31a/2016. Liikenne- ja viestintäministeriö on asettanut liikenneverkon rahoitusta arvioivan parlamentaarisen työryhmän, jonka tehtävänä on määritellä liikenneverkon ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavat keinot. Asettamispäätös, LVM/421/05/2017, 8.2.2017.
6(9) ten jatkossakin niukkaa. Nykyisten keskittämisten 2 hyötyjen säilyttäminen on siksi välttämätöntä, ja tehtävien koonnista on siksi tarpeen säätää myös maantielaissa. Maakunta päättäisi edellä selostetun pääsäännön mukaisesti itsenäisesti valtiolta saamansa rahoituksen käytöstä. Hallitus on kuitenkin linjannut, että liikenneverkon yhtenäisyydestä huolehditaan ja maantieverkon omistajuus säilyy edelleen valtiolla. Valtakunnallisesti järkevän tienpidon kannalta keskitetty ohjaus ja erillisrahoitus ovat ainoa tapa säilyttää tieverkko ja palvelutaso yhtenäisenä eri puolilla maata. Perusväylänpidon maanteitä koskevan rahoituksen siirtäminen maakuntien päätettäväksi ei myöskään käytännössä olisi mahdollista, koska tällaisessa tilanteessa valtio kantaisi maantieverkosta omistajan vastuuta ilman, että sillä olisi päätöksentekovaltaa teihin käytettävän rahoituksen käytöstä. Riskinä olisi myös, että tienpidon osuus maakunnan valtion rahoituksesta käytettäisiin maakunnan muiden tehtävien hoitamiseen. Lisäksi maantieverkko voisi siirtyä kirjanpidollisesti maakuntien taseeseen, mikä lopulta johtaisi omistuksen muutokseen, vaikka se ei olisikaan tavoitteena. Edellä mainituista syistä onkin linjattu, että alueellisen tienpidon tehtävän rahoitus järjestetään niin sanottuna erillisrahoituksena liikenne- ja viestintäministeriön talousarviomomentilta. Maakuntalain 6 :n 1 momentin 14 kohdan mukaiset alueellisen tienpidon tehtävät toteutettaisiin maakuntalain perusteluihin kirjatun ratkaisun mukaan sopimuspohjaisesti. Sopimuksissa voitaisiin sopia tarkemmin yksittäisen maakunnan tai tiepidosta vastaavan vastuumaakunnan kanssa alueellisen tieverkon kunnossa- ja ylläpidosta sekä mahdollisista alueurakoista (esimerkiksi kilpailutus ja töiden valvonta) ja muista tienpitoa koskevista tehtävistä. Sopimusmenettelystä ja sopimusten sisällöstä sekä valtion liikennehallinnon roolista maantieverkon omistajan edustajana suhteessa maakuntiin on tarpeen säätää tarkemmin maantielaissa. Samaan kokonaisuuteen liittyen erillisrahoituksen maakunnittaisen kohdistamisen periaatteista on tarpeen ottaa perussäännökset maantielakiin. Sopimusten sisällön osalta on arvioitava sitä, mikä voidaan jättää sopimuksen varaan ja mistä olisi tarpeen säätää lain tai alemman asteisten säännösten tasolla. Arvioitavat kysymykset liittyvät erityisesti maanteiden palvelutason määrittelyyn. Suurin osa ELY-keskusten liikennevastuualueen henkilöstöstä siirtyy uudistuksen toteutumisen myötä maakuntien palvelukseen. Henkilöstön asemasta, vireillä olevien asioiden käsittelystä lain voimaan tullessa, olemassa olevien erityisesti alueurakoita koskevien sopimusten siirrosta sekä muista mahdollisesti tarpeellisista siirtymäsäännöksistä onkin tarpeen sisällyttää säännökset samaan lakiin, jossa tehdään varsinaiset sisällölliset muutokset. Mikäli liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastouudistus liikenteenohjaustoimintojen yhtiöittäminen etenevät esiselvityksessä esitetyllä tavalla, on maantielain uudistuksessa huomioitava myös tästä johtuvat muutokset toimijoissa ja niiden vastuissa. 2 Keskitetysti neljässä ELY-keskuksessa hoidettavat tehtävät: tienpidon kunnossapito- ja hankintatehtävät, yhteen ELY-keskukseen keskitetyt erikoistumistehtävät: maantielauttaliikenteen järjestäminen, tienpidon lupatehtävät ja asiakaspalvelutoiminto, tienvarsitelematiikka, vahingonkorvaukset ja ajoneuvojen siirrot, museo- ja perinnetoiminta. Keskitettyihin hankinta-aluetehtäviin liittyy suunnittelua ja ohjelmointia, joita tehdään kaikissa ELY-keskuksissa, joissa on liikennevastuualue.
7(9) 3. Muut uudistamistarpeet 3.1 Tiealueeseen kohdistuva työ sekä rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittaminen tiealueelle 3.1.1 Nykytila 3.1.2 Arvio Maantiet perustetaan yleisiä liikkumis- ja kuljetustarpeita varten. Tiealueet hankitaan ja tiet rakennetaan sekä varustetaan näiden tarpeiden vaatimalla tavalla. Tiealueisiin kohdistuu kuitenkin muidenkin tahojen tarpeita ja tiealueille sijoitetaan esimerkiksi yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömiä rakenteiden, rakennelmia tai laitteita kuten sähkö- ja viestintäjohtoja. Maantielain 5 :ssä on määritelty maantien tiealue, johon ajoradan ja pientareen lisäksi kuluvat esimerkiksi jalkakäytävä ja pyörätie, levähdys-, varasto- ja kuormausalueet sekä tienpitoa varten tarpeelliset alueet, rakenteet, rakennelmat ja laitteet. Lailla 328/2013 maanteiden tiealuetta laajennettiin tiehen välittömästi liittyvään alueeseen, joka maantietä rakennettaessa tarvitaan sähkö- ja viestintäjohtojen sekä muiden yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista varten. Maantielain 42 :n mukaan tiealueeseen kohdistuva työ sekä rakennelmien, johtojen ja muiden laitteiden sijoittaminen tiealueelle vaatii tienpitoviranomaisen luvan. Lupa voidaan myöntää, jos toimenpiteestä ei aiheudu vaaraa liikenteelle eikä haittaa tienpidolle. Vuodesta 2013 lähtien yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden, rakennelmien tai laitteiden sijoittamista koskeva lupa on kuitenkin tullut myöntää, jos sijoittamisesta ei aiheudu vaaraa liikenteelle eikä vähäistä suurempaa haittaa tienpidolle. Pykälään lisättiin lailla 566/2016 selkeyttävä säännös, jonka mukaan tiealueen ja sillä olevien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden käyttäminen muihin kuin maantietarkoituksiin edellyttää tienpitoviranomaisen lupaa. Lupaa ei kuitenkaan vaadita tilapäisen ilmoituksen sijoittamiseen tiealueelle, ja jos muun lain säännöksistä johtuen lupa ei ole tarpeen, on toimenpiteestä ilmoitettava tienpitoviranomaiselle hyvissä ajoin ennen siihen ryhtymistä. Postilaatikkojen sijoittamisessa käytäntönä on ollut, että postilaatikot eivät lähtökohtaisesti Viestintäviraston määräyksen 61/2011 mukaisesti sijoitettuina haittaa tienpitoa eivätkä ole liikenneturvallisuusriski. Määräyksen sanamuoto mahdollistaa sijoittamisen vain suoja- ja näkemäalueille, mutta määräyksen kuvaliitteiden mukaan sijoittaminen on mahdollista myös tiealueelle eikä tällaiseen sijoittamiseen sen ollessa määräyksen mukainen ole vaadittu 42 :n mukaista lupaa. Sähkö- ja telekaapelien sijoittamislupahakemusten käsittelyssä on viime vuosina esiintynyt huomattavaa ruuhkaa, ja lupakäsittely on pitkittynyt. Lupakäytäntöön on tehty kevennyksiä esimerkiksi vaadittavien maaperäselvitysten osalta. Myös sähköisen järjestelmän ja sähköisen lupahakemuksen käyttöä on pyritty laajentamaan. Maantielain viimeisimmällä muutoksella (566/2016) otettiin käyttöön ilmoitusmenettely sähkö- ja telekaapeleiden sijoittamisessa tiealueelle eräissä tapauksissa. Ilmoitusmenettelystä ja sen soveltamisalasta säädetään 42 a :ssä. Esineiden internet eli IoT (Internet of Things) on osa hallitusohjelman Digi2- kärkihanketta, jonka tavoitteena on suotuisan toimintaympäristön luominen digitaalisille palveluille ja uusille liiketoimintamalleille. Se vaatii verkoilta yhä suurempaa kapasiteettia
8(9) ja saatavuutta laitteiden ollessa jatkuvassa yhteydessä verkkoon ja toisiinsa. Hallitusohjelmakirjauksen toteuttamiseksi liikenne- ja viestintäministeriössä on valmisteltu toimeenpano-ohjelma kattavien ja huippunopeiden laajakaistayhteyksien edistämiseksi. Toimeenpano-ohjelmassa määritellään konkreettisia toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen esineiden internetin mahdollistamiseksi. Toimeenpano-ohjelman 3. toimenpide on: ELYkeskuksen lupaviidakon selkeyttämistä ja prosessien keventämistä jatketaan. Merkinnällä tarkoitetaan lupaprosessia johtojen sijoittamisessa maanteiden tiealueille. Laajakaistan toimeenpano-ohjelman toteuttamisesta sidosryhmien kanssa käytyjen keskusteluissa esiin on noussut muun muassa maantielain mukainen ilmoitusmenettely. On edellytetty, että selvitetään mahdollisuutta laajentaa maantielain mukaista ilmoitusmenettelyä useampiin hankkeisiin sekä mahdollisuutta vähentää esiselvityksiä ilmoitusmenettelyssä ja toisaalta vääristä sijoituksista sanktiointia. Osana toimeenpano-ohjelmaa pyritään lisäksi poistamaan yhteisrakentamisen esteitä, mikä on huomioitava maantielain uudistamisessa. Postilaatikkojen sijoittamisen osalta on tarpeen saattaa lainsäädäntö vastaamaan nykykäytäntöä. Hallinnon keventämistavoitteet huomioiden ei ole syytä edelleenkään edellyttää erillistä lupaa postilaatikoille, jotka sijoitetaan Viestintäviraston määräyksen 61/2011 mukaisesti. Jotta oikeustila olisi selkeä ja jotta esimerkiksi maantielain mukaiset hallinnolliset pakkokeinot olisivat mahdollisissa ongelmatilanteissa käytössä, on postilaatikkojen sijoittamista koskeva poikkeus lupavelvollisuuteen syytä kirjata maantielakiin. 3.2 Yksityistieliittymien kunnossapitovastuu 3.2.1 Nykytila 3.2.2 Arvio Yksityistien liittymän rakentamiseen maantielle tarvitaan tienpitoviranomaisen lupa. Maantielain 24 :n mukaan maantien liikenneturvallisuuden ja välityskyvyn edistämiseksi voidaan tiesuunnitelmassa antaa määräyksiä tai kieltoja yksityisten teiden liittämisestä maantiehen sekä sille johtavien liittymien käyttämisestä. Kiellon tai määräyksen estämättä tienpitoviranomainen voi 37 :n mukaan kuitenkin antaa luvan yksityisen tien liittämiseen kiellon alaiseen maantiehen taikka kielletyn liittymän käyttämiseen tai liittymän käyttötarkoituksen muuttamiseen, jos kiinteistön tarkoituksenmukainen käyttö sitä vaatii eikä liittymästä eikä sen käyttämisestä aiheudu vaaraa liikenneturvallisuudelle. Lupa yksityisen tien liittämiseksi muuhun kuin edellä tarkoitetun kiellon alaiseen maantiehen on myönnettävä, jos liittymä on tarpeen kiinteistön käyttämiseksi ja liittymä sekä sen sijainti on sellainen, ettei liikenneturvallisuus liittymän eikä sen käyttämisen takia vaarannu. Yksityisen tien pitäjä, eli tiekunta tai tieosakkaat yhdessä, on velvollinen tekemään liittymänsä ja pitämään sen kunnossa tienpitoviranomaisen ohjeiden mukaan sillä tavoin, ettei siitä ole vaaraa liikenteelle eikä haittaa maantien kunnossapidolle. Jos ennestään olevan yksityisen tien liittymän muuttuneen tai merkittävästi lisääntyneen käytön johdosta aiheutuu vaaraa liikenteelle tai haittaa maantien kunnossapidolle, yksityisen tien pitäjä on velvollinen kustannuksellaan tienpitoviranomaisen ohjeiden mukaan tekemään liittymään tai poikkeuksellisesti myös liittymäalueelle sellaiset muutokset, että liittymästä aiheutuva vaara tai haitta poistuu taikka vähenee, sekä hakemaan tarpeen vaatiessa uutta liittymälupaa. Liikenne- ja viestintäministeriössä valmisteilla olevan yksityistielain kokonaisuudistuksen yhteydessä on noussut keskusteluun, että yksityistieliittymien kunnossapito (erityisesti
9(9) kuivatus) on usein järjestetty puutteellisesti, mikä vaikuttaa negatiivisesti myös itse maanteiden tierakenteisiin. Uudistuksen yhteydessä olisi siksi tarpeen selvittää mahdollisuutta vaikuttaa ongelmaan muuttamalla yksityistieliittymiä koskevaa sääntelyä maantielaissa. Mahdollisuutta siirtää maanteiden liittymien kuivatuksen kunnossapito maantien tienpitäjän vastuulle tarvittavin lainsäädäntömuutoksin on tarpeen selvittää perustuen tarkempaan vaikutusarviointiin ja selvityksiin mm. vastuunjaon tarkemmasta rajauksesta. 4. Yhteenveto Maakuntauudistus edellyttää muutoksia etenkin maantielain 1 lukuun, jossa säädetään muun muassa tienpitäjästä ja tienpitoviranomaisesta sekä maanteiden pidon yleisistä lähtökohdista. Lain 1 luvussa tulisi säätää uuden tilanteen edellyttämistä perusratkaisuista kuten maakuntien ja valtion rooleista ja vastuusta tienpidossa, tienpidon erillisrahoituksen järjestämisestä, valtion ja maakuntien välisistä sopimuksista sekä maanteiden palvelutason määrittelyn vaatimista seikoista. Myös lain lukuja 2 (maantien suunnittelu) ja 3 (maantien kunnossapito, väliaikaiset liikennejärjestelyt sekä liittymät ja maantiehen kohdistuvat muut toimenpiteet) on tarkasteltava maakuntauudistukseen liittyen esimerkiksi maanteiden suunnittelumenettelyiden ja suunnitteluvastuun sekä kunnossapidon tasoa koskevan sääntelyn osalta. Mikäli sääntelyä koskien tiealueeseen kohdistuva työtä sekä rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijoittamista tiealueelle katsotaan tarpeelliseksi muuttaa, on uudistuksessa tarkasteltava 3 lukuun sijoittuvia 42, 42 a ja 42 b :ää. Samoin liittymistä maanteihin säädetään luvussa 3. Maantielain muiden lukujen osalta maakuntauudistus edellyttää lähinnä toimivaltaisia viranomaisia koskevien säännösten tarkastamista, eikä muita suurempia muutostarpeita ole tunnistettu. Myös mahdollinen virastouudistus edellyttäisi toimivaltaisia viranomaisia koskevan sääntelyn tarkistamista. Muitakin muutoksia voi kuitenkin olla tarpeen tehdä maakuntauudistuksen aiheuttamaan uuteen tilanteeseen vastaamiseksi.
Kommentteja maantielain uudistamista koskevaan arviointimuistioon/kirje 10.4.2017 Työryhmä 4: Jari Pesonen ja Antti Komulainen 1. Ylimaakunnallisen yhteistyön järjestäminen tienpidossa (esim. Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueet) on perusteltua: - henkilöstöresurssit eivät riitä jokaiseen maakuntaan - mikäli halutaan hoitaa kaikki liikenteen palvelut Kainuun maakunnassa, tarvitaan lisäresursseja - liikennejärjestelmäsuunnitteluun liittyvä osaaminen tulisi resursoida kuhunkin maakuntaan, järjestelyllä voitaisiin saavuttaa lisäarvoa maakuntakaavoitukseen ja myös kuntien kaavoituksen edistämiseen - nykyisten keskittämisten hyödyt on otettava huomioon uudistuksessa - sopimusasiat maakuntien välillä on oltava selkeät ja yksiselitteiset - turvattava palvelujen jatkuminen katkeamatta muutostilanteessa (esim. alueurakat) - lainsäädännön edettävä siten, että 1.1.2019 tehtävät voidaan siirtää maakunnille 2. Ohjausmalli - turvattava maakuntien tasapuolinen kohtelu (alueellisen tienpidon erillisrahoitus) - henkilöstön asema ja paikallinen alueen tuntemus ja osaaminen turvattava muutostilanteessa (henkilöstön siirtyessä maakuntiin) - toimijoiden vastuut on oltava selkeät (valtio/maakunta)