Opintojakso 4 Hengityselimet Lue tämä ennen kuin aloitat 1. Tämän opintojakson tarkoituksena on antaa perustiedot hengityselinten rakenteesta ja toiminnasta. Se auttaa sinua ymmärtämään hengityselinten sairauksia ja kuinka niitä voidaan hoitaa rohtokasvien avulla. 2. Tässä jaksossa käsitellään eräitä yleisimmin esiintyviä sairauksia. 3. Aineistoa ei ole tarkoitus lukea läpi kerralla. Asioiden omaksumisen helpottamiseksi sopivien aihekokonaisuuksien loppuun on sijoitettu pohdittavaksi -ruutu. 4. Vastaamalla ruudussa esitettyihin kysymyksiin voit testata, kuinka hyvin olet omaksunut jakson keskeisen sisällön. Voit vastata lyhyesti merkitsemällä pääkohdat ranskalaisin viivoin tai, mikä vielä parempi, kirjoittamalla lyhyet esseevastaukset. 5. Luettuasi näin koko neljännen opintojakson, voit vastata koekysymyksiin. Varaa aikaa vastaamiseen riittävästi; useimmille noin 90 minuuttia on riittävä aika, mutta voit toki käyttää enemmänkin aikaa. Kokeessa voit viitata kurssin aineistoon. Suomenkielinen laitos: A. Vogel Oy / A. Vogel Institute, PL 64 01451 Vantaa. 2002 Englanninkielinen alkuperäisteksti: Bioforce Canada Inc., October 2000.
Sisällysluettelo 1 Johdanto...1 Osa A: Hengityselinten rakenne ja toiminta...2 2 Nenä ja nenätiehyet...3 3 Nielu (Pharynx)...5 4 Kurkunpää (Larynx)...6 5 Henkitorvi (Trachea)...8 6 Keuhkot...9 7 Hengityslihakset...11 8 Kaasujen vaihto...13 9 Hengitys...14 9.1 Hengityksen säätely...14 9.2 Kudoshengitys...15 Osa B: Hengitysteiden sairauksia...16 10 Ylähengitysteiden sairaudet...17 10.1 Akuutti sinuiitti...17 10.2 Akuutti faryngiitti...18 10.3 Tonsilliitti...18 10.4 Akuutti laryngiitti...18 10.5 Allerginen riniitti...18 11 Keuhkoputken sairaudet...20 11.1 Akuutti bronkiitti...20 11.2 Krooninen bronkiitti...20 11.3 Bronkiektasia...21 11.4 Keuhkosyöpä...21 11.5 Astma...21 12 Keuhkosairaudet...24 12.1 Emfyseema...24 12.2 Pneumonia...25 12.3 Ilmarinta...25 12.4 Tuberkuloosi...25 12.5 Pneumokonioosi...26
12.6 Alveoliitti...26 13 Yskät...27 Osa C: Fytoterapeuttiset kasvit...28 14 Esittely...28 14.1 Ärsytystä vähentävät lääkkeet...28 14.2 Ekspektorantit (ysköksiä irrottavat)...28 14.3 Supressantit (yskänärsytystä hillitsevät )...28 15 Lakritsikasvi (Glycyrrhiza glabra)...30 16 Hurtanminttu (Marrubium vulgare)...32 17 Timjami (Thymus vulgaris)...33 18 Punajalava (Ulmus rubra)...34 19 Pyöreälehtinen kihokki (Drosera rotundifolia)...35 20 Muut rohtokasvit...36 21 Yhteenveto...38
1 Johdanto Elimistömme solut saavat suurimman osan tarvitsemastaan energiasta kemiallisista reaktioista, joissa on mukana happea. Näiden reaktioiden seurauksena syntyy myös elimistöstä poistettavia aineenvaihduntajätteitä, joista merkittävin on hiilidioksidi. Hengityselimistön kautta happi pääse kehoon ja sitoutumaan hemoglobiiniin. Hiilidioksidi poistuu samaa reittiä. Hengityselimet säätelevät myös elimistömme happamuutta (ph). Hengittämämme ilma on laadultaan hyvin erilaista. Se voi olla kosteaa, kylmää, kuumaa tai sisältää pölyhiukkasia. Ilmaa muokataan sen kulkiessa hengitysteiden läpi; sitä lämmitetään tai viilennetään kehon lämpöiseksi, kostutetaan vesihöyryllä ja puhdistetaan pölyhiukkasista. Verenkiertojärjestelmän avulla vereen sitoutuneet kaasut kulkeutuvat keuhkoista kaikkialle kehoon. Hengityselimistön sairaudet ovat hyvin yleisiä. Virukset ja bakteerit tunkeutuvat jatkuvasti kehoomme, vaikka olisimme hyväkuntoisia ja terveitä. Keuhkosyöpä on yksi aikamme tuhoisimmista hengityselinten sairauksista. Useissa tapauksissa se on seurausta pitkäaikaisesta tupakoinnista. Tässä opintojaksossa perehdymme hengityselinten rakenteeseen ja toimintaan sekä niiden sairauksiin. Tarkastelemme myös, miten fytoterapian avulla voi helpottaa näitä ongelmia. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 1
Osa A: Hengityselinten rakenne ja toiminta Hengityselimistö koostuu useista elimistä. Ne ovat: Nenä Nielu Kurkunpää Henkitorvi Keuhkoputki (yksi putki kumpaankin keuhkoon) ja ilmatiehyet Keuhkot ja niitä peittävä kudos, keuhkopussi Hengitykseen tarvittavat lihakset: kylkivälilihakset ja pallea Kuva 1. Kaavakuva hengityselimistä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 2
2 Nenä ja nenätiehyet Anatomisesti määritellen nenä on kasvoissa oleva kohouma, joka laajenee nenätiehyeksi ja yhdistyy seuraavaan hengityselimistön osaan, nieluun. Tämä kokonaisuus tunnetaan nimellä nenä ja nenätiehyet. Nenän päätarkoituksena on toimia ilman kulkuväylänä hengityselimistöön. Nenän sieraimet johtavat nenätiehyeisiin, jotka ovat laajemmat kuin voisi arvata, sillä ne laajenevat taaksepäin keskelle päätä. Nenän avulla pystymme myös aistimaan eri tuoksuja. Nenä on siten ensimmäinen hengityselin. Se muodostuu laajasta, epäsäännöllisen muotoisesta ontelosta, joka on jakautunut väliseinien avulla kahteen yhtä suureen osaan. Nenän etuosassa on rustoa, ja viimeinen kolmannes on luuta. Nenän sisäpinta ja ilmatiet Nenäonteloa verhoaa erityinen nenän limakalvo, joka laajenee kaikkialle hengitysteihin. Tällä kalvolla (värekarvaepiteeli) on useita eri ominaisuuksia: siinä on voimakas kapillaariverisuonitus se erittää limaa sen soluissa on hiusmaisia värekarvoja. Kuva 2. Hengitysteiden sisäpinta. Kuva 2 esittää hengitysteiden sisäpintaa. Tätä kudostyyppiä kutsutaan värekarvaepiteeliksi, koska kudoksen pinnalla on hiusmaisia karvoja. Solut erittävät limaa hengitysteiden pinnalle, ja värekarvojen liike kuljettaa limaa eteenpäin. Hengitysilman mukana kulkeutuva lika tarttuu limaan ja poistuu liman mukana hengityselimistöstä. Kapillaarisuonten toiminta Olisi ihanteellista, että sisäänhengitetty ilma olisi lähellä kehon omaa lämpötilaa. Hengitettäessä hyvin kylmää ilmaa kehossa tapahtuu lämpöhävikkiä. Ilman virratessa nenään ja ilmatiehyeisiin, nenän limakalvon tehokas verenkierto lämmittää ilman. Tämä prosessi jatkuu nielun limakalvoissa ja vielä vähäisessä määrin kurkunpäässä ja henkitorvessa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 3
Liman toiminta Samalla tavoin liian kuiva ilma aiheuttaa suurta nestehävikkiä elimistössä. Samalla kun ilma lämpiää nenässä, ylempiä hengitysteitä peittävän limakalvon kostea lima kostuttaa sitä. Nenä toimii myös kehoon tulevan ilman suodattimena. Suurimmat epäpuhtaudet tarttuvat sierainaukoissa oleviin karvoihin, ja pienemmät hiukkaset takertuvat limakalvoon. Lima suojaa hengitysteiden pintaa ja estää herkkää pintaa kuivumasta. Värekarvojen tehtävät Nenä hajuelimenä Hiusmaisia karvoja limakalvon pinnalla kutsutaan värekarvoiksi. Niillä on erityinen tehtävä: ne liikkuvat aaltomaisesti kuljettaen limaa eteenpäin. Nenän limakalvoon tarttunut lika kulkeutuu kohti nielua, josta se joko nielaistaan vatsaan tai yskäistään ulos. Lima kulkee nenäontelossa taaksepäin ja henkitorvessa ylöspäin. Yskiminen auttaa tätä ylöspäin suuntautuvaa liikettä. Nenän avulla pystymme myös aistimaan erilaisia hajuja. Nenässä (tai nenätiehyeissä) on hermopäätteitä, jotka ovat osa hajuhermoja. Tuoksuvien materiaalien kemikaalit stimuloivat hermopäätteitä, jolloin hermoimpulssi välittyy aivoihin. Eri kemikaalit stimuloivat eri hermosoluja. Jokainen tuoksuva aine stimuloi erityistä hermosolua, ja stimulaatiotavasta riippuen aivot pystyvät tulkitsemaan nämä impulssit erilaisina tuoksuina. Vilustumisen yhteydessä hajuaisti voi väliaikaisesti hävitä. Tällöin nenän limakalvot tulehtuvat ja turpoavat. Usein tämä vaikuttaa siihen limakalvojen osaan, jossa hajuhermojen päät sijaitsevat. Kun näin tapahtuu, hermopäätteet peittyvät turvonneeseen kudokseen eivätkä ne enää ole yhteydessä ulkomaailmaan. Hajumolekyylit eivät pääse hajuhermoihin ja hajuaisti häviää. Hajuaistin menetykseen liittyy myös makuaistin menetys. Pystyäkseen aistimaan ruoan maun ja aromin ihmisen on kyettävä myös haistamaan. Kieli tunnistaa vain neljä eri makua: suolaisen, makean, happamen ja karvaan. Ruuan laadusta riippuen nämä neljä aistia stimuloituvat eri tavoin. Samalla stimuloituvat hajuhermot, ja tuloksena on makuaistimus. Nenän sivuontelot ovat syvennyksiä kallon luuseinämissä. Niitä on useita, mutta pääontelot ovat silmien yläpuolella (otsaontelo) ja poskiluiden alapuolella (poskiontelot). Nenän sivuontelot Nenän sivuonteloiden pinnalla on värekarvojen peittämä limakalvo, ja terveillä ihmisillä ne ovat täynnä ilmaa. Ontelot avautuvat nenätiehyeisiin. Ne muistuttavat hyvin paljon luolia, koska niissä on vain yksi pieni aukko, josta ilma pääsee sisälle ja ulos. Nenän sivuonteloiden tarkoitus on muokata kurkunpäässä syntynyttä ääntä. Ne toimivat kaikukammioina kuten viulun tai kitaran rungot. Näissä soittimissa kielet saavat aikaan äänen, joka vahvistuu ja muovautuu soittimen rungossa. Ontelotulehduksessa tapahtuu kaksi asiaa yhtä aikaa. Pään ja kasvojen alueella voi tuntua intensiivistä kipua. Tämä johtuu siitä, että lisääntynyt liman tuotanto tukkii ontelon aukon ja painetta muodostuu nenän sivuonteloihin. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 4
Toiseksi, äänen sävyssä ja soinnissa tapahtuu muutos. Tämä johtuu siitä, että nenän sivuontelot eivät kykene toimimaan normaalisti kaikukammiona. 3 Nielu (Pharynx) Putkimainen nielu yhdistää nenätiehyet kurkunpäähän. Anatomisesti nielu voidaan jakaa kolmeen osaan. Suunielu Nenänielu Kurkunkunpäänielu Suun perällä näkyvää osaa kutsutaan suunieluksi. Tällä alueella sijaitsee imukudoskertymä jota kutsutaan risoiksi (tonsilla). Suunielun yläpuolella on nenänielu. Tämä yhdistää nenätiehyeet ja nenäontelon. Myös korvatorvi aukeaa nenänieluun. Kitarisa sijaitsee tässä nielun osassa. Suunielun alapuolella on kurkunpäänielu, joka yhdistyy kurkunpäähän. Nielu on ruuansuolatuskanavan ja hengitysteiden yhteinen osa. Ilma voi virrata hengitysteihin nenän tai suun kautta, molemmat reitit liittyvät nieluun. Ruoka kulkee suusta mahaan ohittaen suu- ja kurkunpäänielun. Nielun pinnalla on värekarvojen peittämä limakalvo aivan kuten muissakin hengitysteiden osissa. Limakalvo suojaa nielua ja lisää hengitysilman kosteutta. Kuva 3. Kaavakuva suu-, nenä ja kurkunpäänielusta Kuvassa 3 suu-, nenä- ja kurkunpäänielu. Nenän tai suun kautta sisäänhengitetty ilma yhdistyy nielussa ja kulkeutuu sieltä alempiin hengitysteihin. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 5
4 Kurkunpää (Larynx) Kurkunpää yhdistää nielun henkitorveen ja suodattaa hengitysilmaa lisäten samalla sen kosteutta. Kurkunpäässä sijaitsevat äänihuulet, jotka ovat välttämätön elin puheen muodostuksessa. Nieltäessä kurkunkansi laskeutuu alaspäin ja sulkee kurkunpään, joka liikkuu ylöspäin kurkunkantta vastaan. Näin ruoka kulkee ruokatorveen eikä pääse alempiin hengitysteihin. Joskus ruoka menee ns. väärään kurkkuun. Tämä tapahtuu helposti yritettäessä puhua tai nauraa samaan aikaan kuin nielaistaan. Tilanne, jolloin ruokaa joutuu henkitorveen, käynnistää yskänpuuskan. Tämä yskänrefleksi, josta puhutaan myöhemmin, on elimistön yritys päästä eroon hengitysteihin joutuneista vieraista partikkeleista. Ehkä tästä johtuu kehotus, ettei pitäisi puhua ruokaa suussa. Kurkunpää Kurkunpää on hengitysteiden osa. Mutta se on myös kehon osa, joka saa aikaan äänet ja puheen. Murrosikään asti poikien ja tyttöjen kurkunpään koossa ei juurikaan ole eroa. Murrosiässä poikien kurkunpää kasvaa, aataminomena muodostuu ja ääni madaltuu. Äänihuulet Kurkunpää muodostuu useasta rustosta. Tämä antaa sille jäykän rakenteen ja mahdollistaa äänihuulten kiinnittymisen siihen. Äänihuulet muodostavat äänet kurkunpäässä. Ne ovat muodostuneet kahdesta lihasten säätelemästä limakalvopoimusta. Näiden lihasten supistuminen ja rentoutuminen saavat aikaan vaihtelua äänihuulten jännityksessä ja pituudessa sekä äänihuulten välisessä aukossa (ääniraossa). Kuva 4. Äänihuulet. Kuva osoittaa äänihuulten välisen aukon koon vaihtelun. Kilpirustolla ei nimestään huolimatta ole mitään tekemistä kilpirauhasen kanssa. Puhe Puhuminen ja laulaminen ovat kontrolloitua uloshengitystä, jolloin ilma kulkee äänihuulten välistä muodostaen äänen. Erilaiset äänet syntyvät muuttamalla äänihuulten jännitystä ja ääniraon kokoa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 6
Äänellä on useita ominaisuuksia. Äänen korkeus (korkea, matala) riippuu äänihuulten pituudesta ja kireydestä. Äänen voimakkuus riippuu voimasta, jolla äänihuulet värähtelevät. Tähän vaikuttaa keuhkoista tuleva ilmamäärä. Äänen laatu ja sointi johtuvat mm. suun muodosta, kielen ja huulten asennosta sekä nenän sivuonteloista. Puhe muodostuu äänihuulten muodostaman äänen ohjailusta kielen ja poskien avulla. Kaikkia näitä monimutkaisia toimenpiteitä kontrolloi aivoissa sijaitseva Broca n alue. Oikeakätisillä ihmisillä tämä sijaitsee aivojen vasemmassa puoliskossa. Aivojen osuutta puheen muodostamiseen käsitellään myöhemmin tässä osassa. Pohdittavaksi 1. Kuvaile hengitysteiden pinnalla olevien solujen rakennetta. 2. Miksi meillä on nenän sivuontelot? 3. Kuvaile miten makuaisti voi hävitä vilustumisen yhteydessä. 4. Kerro miten puhe muodostuu. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 7
5 Henkitorvi (Trachea) Henkitorvi on kurkunpään jatke. Se muodostuu rengasrustosta ja on noin 10 senttiä pitkä, jäykkä putki. Sen sisäpintaa peittää värekarvainen limakalvo. Henkitorven seinämissä on myös lihaksia. On tärkeää, että henkitorvi on muodostunut rustosta, jolloin se ei pääse painumaan kasaan. Näin reitti keuhkoihin pysyy aina avoimena. Henkitorvi jakautuu kahteen keuhkoputkeen, jotka kuljettavat ilmaa vasempaan ja oikeaan keuhkoon. Keuhkoputki on rakentunut samasta kudoksesta kuin henkitorvi, ja se jakautuu jatkuvasti pienempiin keuhkoputkiin, bronkioleihin ja lopulta alveoleihin. Kuva 5. Kaavakuva henkitorvesta ja keuhkoputkista. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 8
6 Keuhkot Ihmisen rintaontelossa on kaksi kartion muotoista keuhkoa, joita kylkiluut suojaavat. Pallea sijaitsee keuhkojen alapuolella, ja tämä lihas erottaa rinta- ja vatsaontelon toisistaan. Keuhkot koostuvat keuhkoputkistosta, ilmatiehyeistä, alveoleista eli keuhkorakkuloista, veri- ja imusuonista sekä hermoista. Keuhkon pintaa leikattaessa nähdään runsaasti putkia (keuhkoputkia, ilmatiehyeitä) ja ilmataskuja (keuhkorakkuloita), joiden rakenne muistuttaa pesusientä. Keuhkoissa on noin 300 miljoonaa keuhkorakkulaa. Niiden laaja pinta-ala tarjoaa hyvän kontaktipinnan ulkoilman ja hengityselinten välille. On arvioitu, että alveolien pinta-ala levitettynä kattaisi tenniskentän. Keuhkoja ympäröi keuhkopussi (pleura). Se on muodostunut ohuesta suljetusta limakalvopussista, jonka välissä on pieni määrä nestettä. Keuhkopussi muodostuu kahdesta lehdestä, joista toinen (viskeraalinen) on kiinni keuhkon pinnassa, ja toinen (parietaalinen) rintaontelon sisäseinämässä ja palleassa. Keuhko jää kalvojen sisäpuolelle umpinaiseen keuhkopussiin. Keuhkopussilla on tärkeä tehtävä. Sen kostea pinta mahdollistaa keuhkojen laajentumisen ja supistumisen ilman kitkaa. Keuhkoputki alkaa henkitorvesta ja jakautuu yhä pienemmiksi, yhä syvemmälle kulkeutuviksi rakenteiksi. Putkien rakenne muuttuu epäsäännöllisemmäksi, ja rusto häviää niiden seinämistä. Keuhkoputkien pinta muuttuu vähitellen yksinkertaisemmaksi ja pienemmäksi solurakenteeksi, keuhkorakkulaksi. Keuhkorakkuloissa tapahtuu hengityskaasujen vaihto. Keuhkoputkien ja ilmatiehyeiden seinämissä on rustoa, joka pitää ilmatiet auki. Tämä on elintärkeää keuhkojen normaalille toiminnalle. Keuhkoputkien rakenteita verhoava limakalvo nappaa pölyhiukkasia ja tunkeilevia mikrobeja kuljettaen ne ylöspäin takaisin suurin tiehyeisiin ja nieluun, josta ne yskitään pois limana tai nielaistaan. Värekarvainen limakalvopinta ei ylety keuhkorakkuloihin asti. Tämänkaltainen kudos on liian paksua, jotta kaasujenvaihtoa voisi tapahtua. Keuhkorakkuloiden sisäpinnalla on makrofageja, jotka tuhoavat vieraita hiukkasia kuten viruksia, bakteereita tai tupakoinnista peräisin olevia hiilihiukkasia. Hengitysteiden koko vaihtelee keuhkoputkien ja ilmatiehyeiden lihasten supistuessa ja rentoutuessa. Tämä vaihtelu säätelee ilman tuloa keuhkoihin ja keuhkorakkuloihin. Astmassa tämä normaali toiminta on häiriintynyt, jolloin lihakset kouristuvat ja ilmatiet pienenevät. Seurauksena on astmaatikolle tyypillinen vinkuva hengitys. Keuhkoputkissa on myös immuunijärjestelmän soluja kuten lymfosyyttejä, plasmasoluja ja makrofageja. Nämä solut ovat aktiivisimpia pienissä ilmateissä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 9
Kuva 6. Kaavakuva kehkoista ja niitä suojaavasta, kahden lehden muodostamasta limakalvopussista (pleura). Keuhkovaltimon kautta veri virtaa keuhkoihin. Se tuo vähähappista verta kumpaankin keuhkoon, jossa valtimo jakautuu useisiin haaroihin ja päätyy lopulta tiheään kapillaariverkostoon. Verkosto ympäröi keuhkorakkuloita eli alveoleja. Keuhkorakkuloiden ja kapillaarien seinämät muodostuvat tässä vaiheessa yhdestä ohuesta kerroksesta litistyneitä soluja. Kaasujen vaihto ilman, keuhkorakkuloiden ja veren välillä kapillaareissa tapahtuu melko helposti. Keuhkokapillaarit yhdistyvät ja lopulta liittyvät keuhkolaskimoon. Nämä laskimot johtavat vasempaan kammioon ja saapuvat lopulta systeemiseen verenkiertoon. Keuhkorakkuloissa tapahtuu ilman ja veren välinen kaasujen vaihto. Keuhkorakkulat toimivat kuten kapillaarit: niiden ohuet seinämät mahdollistavat kaasujen helpon diffuusion, jolloin happi siirtyy keuhkorakkulasta vereen ja hiilidioksidi verestä keuhkorakkulaan. Kapillaarit mahdollistavat kaasujen vaihdon ja tasapainottamisen kalvojen välillä. Kuva 7. Alveoli ja kapillaari. Kaavakuva alveolin (keuhkorakkulan) ja kapillaarin välisestä kaasunvaihdosta. Ohuet seinämät mahdollistavat vaihdon. Huomaa alveolin (A) ohuet seinämät. Happimolekyylit kykenevä näin mahdollisimman helposti siirtymään keuhkorakkulan ja kapillaarin seinämän läpi punaisiin verisoluihin ja sitoutumaan hemoglobiiniin. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 10
7 Hengityslihakset Hengittäminen vaatii lihastyötä, joka saattaa joskus olla kovaakin työtä. Hengityslihakset vastaavat hengitysmekanismista, sillä ne kykenevät muuttamaan rintaontelon tilavuutta. Lihasten työskentelyn seurauksena keuhkoihin tulee tai niistä poistuu ilmaa. Hengityslihakset ovat: kylkivälilihakset pallea Kylkiluut ympäröivät rintaonteloa ja ne suojaavat kehon sisäelimiä. Kun rintaontelo laajenee, laajenevat myös keuhkot. Kylkivälilihakset Kylkiluiden välissä sijaitsevat kylkivälilihakset. Ne liittävät viereiset kylkiluut yhteen, ja tämän rakenteen avulla kylkiluut voivat liikkua yhtä aikaa lihasten supistuessa ja rentoutuessa. Kylkiluita on 12 paria, ja kylkivälilihaksia on 11 paria. Ensimmäinen kylkiluu on kiinnittynyt molemmista päistään, ja kun kylkivälilihakset supistuvat, ne vetävät kaikkia kylkiluita ylöspäin kohti ensimmäistä kylkiluuta. Tämä saa aikaan rintaontelon laajentumisen. Kun nämä lihakset rentoutuvat, lihasten ja nivelten joustava vastaliike palauttaa rintaontelon lepoasentoon. Pallea Hengityssykli Pallea on kupolin muotoinen lihas, joka erottaa rinta- ja vatsaontelon toisistaan. Se muodostaa vatsaontelon pohjan, jonka päällä keuhkot sijaitsevat. Kun pallea supistuu, kupoli litistyy, ja rintaontelo kasvaa pituutta. Tällöin rintaontelon tilavuus kasvaa. Raikkaan ilman virtaamista keuhkoihin kutsutaan sisäänhengitykseksi. Käytetyn, happensa luovuttaneen ilman poistamisvaihetta kutsutaan uloshengitykseksi. Sisään- ja uloshengitysvaiheiden jälkeen seuraa lyhyt tauko ennen seuraavaa sisäänhengitystä. Tämä sykli toistuu noin 15 kertaa minuutissa ihmisen ollessa levossa. Sen saavat aikaan kylkivälilihasten ja pallean säännöllinen supistuminen ja rentoutuminen. Sisäänhengityksen aikana sekä pallea että kylkivälilihakset supistuvat. Pallean supistuminen saa aikaan rintaontelon laajenemisen korkeussuunnassa. Kylkivälilihasten supistuminen saa kylkiluut liikkumaan ulos- ja ylöspäin. Näiden muutosten tarkoituksena on laajentaa rintaontelon tilavuutta ja lisätä ilman määrää keuhkoissa. Uloshengityksessä pallea ja kylkivälilihakset rentoutuvat. Pallea palautuu kupolin muotoon, ja kylkiluut niiden normaaliin asentoon. Rintaontelon tilavuus pienenee, ja ilma työntyy ulos keuhkoista. Lihasten toiminta on osaksi tietoista, osaksi tiedostamatonta. Yleensä ihminen ei edes huomaa säännöllistä hengitystä, mutta voimme myös vaikuttaa hengitykseemme esimerkiksi vetämällä keuhkoihimme syvän henkäyksen raikasta ilmaa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 11
Muut hengityslihakset Kun liikunnan aikana tai astmassa joudutaan hengittämään voimakkaasti, kaulan, olkapäiden ja vatsan lihakset osallistuvat hengitykseen. Tukemalla kädet lantiolle saadaan olkapäät vakaaksi ja siten tehostetaan olkapäiden ja kaulanlihasten hengitystoimintaa. Urheilijat käyttävät usein tätä tekniikkaa hengittäessään syvään raskaan liikuntasuorituksen jälkeen. Kuva 8. Sisään- ja uloshengitys. Kuva osoittaa tilavuuden muutokset rintaontelossa sisään- ja uloshengityksen aikana. Kylkiluiden liike ylös- ja ulospäin yhdessä pallean alaspäin suuntautuvan liikkeen kanssa kasvattaa rintaontelon tilavuutta ja ilman määrää keuhkoissa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 12
8 Kaasujen vaihto Alveoleissa eli keuhkorakkuloissa tapahtuu kaasujen vaihto. Hengitystie nenästä ilmatiehyeisiin toimii ainoastaan putkena, joka tuo ilmaa alveoleihin. Putken seinämissä on rustoa, joka tekee rakenteesta jäykän ja varmistaa, ettei se painu kasaan sulkien ilmateitä. Kaasujen vaihto ei kuitenkaan ole mahdollista paksujen ja jäykkien seinämien läpi. Kaasumolekyylit voivat liikkua vapaasti hengitysteistä kapillaareihin ainoastaan ohutseinäisten alveolien kautta. Alveolien rakenne ja toiminta on samanlainen kuin kapillaareilla. Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että kaikki molekyylit pyrkivät siirtymään korkeasta konsentraatiosta matalampaan. Tätä kutsutaan diffuusioksi ja sitä esiintyy kahden nesteen tai tässä tapauksessa kaasun ja nesteen välillä, ja päinvastoin. Alveoleissa on korkeampi konsentraatio happea kuin kapillaarien vähähappisessa veressä. Tapahtuu hapen diffuusio korkeammasta matalampaan konsentraatioon, ja happi siirtyy alveolista vereen. Hemoglobiini sitoo hapen oksihemoglobiinimuotoon. Hiilidioksidille tapahtuu päinvastoin. Vähähappisen veren hiilidioksidikonsentraatio on korkeampi kuin alveolin, ja siten hiilidioksidi siirtyy kapillaarisuonien läpi alveoleihin ja edelleen uloshengitykseen. Kuva 9. Kaasujen vaihto. Kuva 9 osoittaa hapen ja hiilidioksidin siirtymisen alveolien ja kapillaarien välillä. Luvut kpa ja mmhg merkitsevät kaasujen osapainetta, joka on sama kuin pitoisuus. Alveoleja ympäröivissä kapillaareissa virtaavalla verellä on siten matalampi happipitoisuus ja korkeampi hiilidioksidipitoisuus kuin alveolin ilmassa. Happimolekyylit siirtyvät vereen (virraten konsentraatiogradientin mukaisesti), ja samanaikaisesti hiilidioksidi siirtyy verestä alveoleihin. Alveoleista pois päin johtavat kapillaarit sisältävät runsaasti happea. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 13
9 Hengitys Hengitys on kaasujen vaihtoa kudosten ja ulkoilman välillä. Vaihdon tarkoituksena on tuoda happimolekyylejä ulkoilmasta soluihin, jotta niiden metabolia voi jatkua. Samanaikaisesti hiilidioksidi kuljetetaan pois soluista ulkoilmaan. Hengittäminen sisältää eri toimintoja, joiden avulla ulkoilma pääsee virtaamaan keuhkoihin: rintakehän hengityslihasten liikkeet, jota kutsumme hengitykseksi hapen diffuusio alveolien ilmasta vereen hapen kuljettaminen verenkierrossa hemoglobiinin avulla eri kudoksiin kudosten hapenkäyttö elävien solujen hapettumisprosessi ja hiilidioksidin muodostuminen sekä lopuksi vastakkainen mekanismi, jolla kuljetetaan hiilidioksidi kudoksista keuhkoihin. 9.1 Hengityksen säätely Hengittäminen on osittain tahdonalaista, osittain tahdosta riippumatonta toimintaa. Yleensä emme edes huomaa hengittävämme, mutta päättäessämme esimerkiksi hengittää syvään tai liikuntasuorituksen aikana tahdonalainen mekanismi ohittaa koko prosessin. Aivokuoressa sijaitsee keskus, joka säätelee hengitystä. Sitä ohjaavat hermot ja kemiallinen toiminta, mutta ne voidaan ohittaa tietoisella toiminnalla. Esimerkkinä mainittakoon, että ihminen pystyy pidättämään henkeään lyhyen ajan. Kun hengitys pysähtyy, happipitoisuus veressä laskee ja hiilidioksidipitoisuus nousee. Lisäksi veri muuttuu happamammaksi. Aortan ja kaulavaltimon seinämissä sijaitsee kemoreseptoreita. Nämä ovat osa hermojärjestelmää, jotka aistivat herkästi veressä esiintyvät muutokset. Kemoreseptorit reagoivat erityisesti veren hapen ja hiilidioksidin pitoisuuksien muutoksiin ja välittävät muutoksista kertovat impulssit hengityskeskukseen. Hiilidioksidipitoisuuden nousu veressä stimuloi voimakkaasti kemoreseptoreita. Tällöin hermoille lähtee viesti tehostaa hengitystä. Hapen määrän vähenemisellä on sama vaikutus, mutta kemoreseptorit eivät reagoi veren happipitoisuuden alenemiseen yhtä voimakkaasti kuin hiilidioksidin nousuun. Normaali rauhallinen hengitys on riittävä ylläpitämään happi-ja hiilidioksiditasapainoa. Raskaan liikuntasuorituksen aikana hengitys kiihtyy ja syvenee, jotta elimistön kohonnut hapentarve voidaan tyydyttää ja liika hiilidioksidi poistaa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 14
Kun hengitystä pidätetään, hiilidioksidin määrä nousee, ja aivoille lähtee tästä viesti. Kun tietty taso ylittyy, tiedostettu hengityksen pidättäminen ohitetaan ja tiedostamaton hengitys käynnistyy. Jotkut vanhemmat ovat kokeneet jälkikasvunsa raivonkohtauksen yhteydessä hengityksenpidätysesityksen. Kun lapsi alkaa sinertää, paniikki ja syyllisyys iskevät aikuiseen. Yllä kuvattu mekanismi kuitenkin takaa, ettei mitään vahinkoa pääse tapahtumaan. Tahdosta riippumaton hengitysmekanismi käynnistyy ohittaen päättäväisimmänkin tahdonvoiman. 9.2 Kudoshengitys Veri kuljettaa happea elimiin ja kudoksiin. Kudoksissa happi siirtyy kapillaariverenkierrosta kudosnesteeseen ja edelleen soluun diffuusion avulla väkevyyssuhteen edellyttämällä tavoin. Hiilidioksidi siirtyy puolestaan solun korkeasta hiilidioksidikonsentraatiosta kapillaariverenkiertoon. Kuva 10. Kudoshengitys. Kuva 10 osoittaa hapen ja hiilidioksidin siirtymisen kudoksista diffuusion avulla konsentraatiogradientin mukaisesti. Mekanismi mahdollistaa solujen hapettamisen ja vastaavasti hiilidioksidikuonan poiston. Pohdittavaksi 1. Vertaa kapillaarien ja alveolien rakennetta ja toimintaa. 2. Kuvaa miten hengityslihakset toimivat, kun keuhkoihin vedetään ilmaa. 3. Kuvaa miten happimolekyylit siirtyvät ulkoilmasta kudossoluihin ja edelleen käytettäväksi metaboliseen toimintaan. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 15
Osa B: Hengitysteiden sairauksia Hengitysteiden häiriöt voidaan jakaa seuraaviin alueisiin: Häiriöt ylähengitysteissä Keuhkoputkisairaudet Keuhkosairaudet Ylempi hengitystie alkaa nenästä ja päättyy henkitorveen. Tämä kehon osa on erityisen alttiina ympäristöstä tuleville hyökkäyksille kuten ilman epäpuhtauksille ja lukemattomille bakteereille ja viruksille. Tästä syystä ylähengitysteiden infektiot ovatkin yleisimpiä lääkäreiden hoitamia sairauksia nyky-yhteiskunnassa. Keuhkoputken sairaudet eivät rajoitu pelkästään kahteen henkitorvesta haarautuvaan pääkeuhkoputkeen. Pienemmätkin keuhkoputket ja jopa ilmatiehyet voivat sairastua, koska nämä ovat pääkeuhkoputken jatkeita. Kun puhumme keuhkosairauksista, tarkoitamme pääasiassa keuhkojen kaasujen vaihtoon liittyviä ongelmia. Ongelmat alveoleissa liitetään usein tupakointiin. Emfyseema eli keuhkolaajentuma on hyvä esimerkki alveolien rakenteen häiriintymisestä ja tuhoutumisesta. Vaikka hengityselinten sairauksia luokitellaankin yllä olevan esimerkin mukaisesti, on hyvä pitää mielessä, että tällainen jaottelu on aina keinotekoista. Esimerkiksi keuhkokuumeessa alveoli-infektio leviää ilmatiehyeistä pienempiin keuhkoputkiin. Samalla tavoin akuutti keuhkoputken tulehdus voi aiheuttaa keukokuumetta. Tupakointi on hyvin yleinen altistava tekijä hengitystiesairauksiin aiheuttaen lukuisia erilaisia oireita ja häiriöitä. Tupakkayskä aiheutuu tupakansavun sisältämien hiukkasten ärsyttäessä ylähengitysteitä. Krooninen tulehdus keuhkoputkissa ja ilmateissä johtaa tilaan, jota nimitetään krooniseksi keuhkoputken tulehdukseksi tai krooniseksi obstruktiiviseksi hengitystiesairaudeksi. Mentäessä syvemmälle hengitysteihin emfyseeman aiheuttama tuho alveoleissa alentaa keuhkojen kykyä siirtää happea vereen. Tässä osassa tutustumme tarkemmin hengitystiesairauksiin. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 16
10 Ylähengitysteiden sairaudet Ylähengitysteiden infektioista olemme jo lyhyesti puhuneet 2. opintojaksossa (immuunijärjestelmä). Yleisesti näitä infektioita aiheuttavat virukset. Tämä primaari-infektio alentaa ylempien hengitysteiden limakalvojen vastustuskykyä, mikä lisää alttiutta sekundaari-infektioille. Niitä puolestaan saattavat aiheuttaa nenässä, kurkussa ja suussa uinuvat bakteerit. Ylähengitystietulehdukset ovat yleisiä flunssassa. Flunssainfektio voi laajeta muualle ylähengitysteihin aiheuttaen nielu-, kurkunpään-, henkitorven- tai nielurisatulehduksen. Nämä ovat yleisiä sairauksia, mutta harvoin henkeä uhkaavia. Ylempien hengitysteiden sairauksilla tarkoitetaan lukuisia hengitysteiden alueen vaivoja, jotka aiheuttavat kaksi yleistä oiretta. 1. Lisääntynyt liman tuotanto. Syynä voi olla katarri eli limakalvotulehdus tai liiallinen paksulimaisuus. Lima on hyvä kasvatusalusta muille infektionaiheuttajille, erityisesti bakteereille. Ne aiheuttavat lisääntyessään niille ominaista vihreää tai keltaista limaa. 2. Tulehdus. Limakalvojen kipu, punaisuus ja ärtyneisyys ovat yleisiä ylähengitysteiden oireita virus- ja bakteeri-infektioissa. Nielun ja risojen tulehdus aiheuttaa kurkkukipua, kurkunpään tulehdus voi muuttaa äänen sävyä ja useissa tapauksissa aiheuttaa ohimenevää äänen menetystä. Useat ylähengitystietulehdukset alkavat virusinfektiolla. Siihen kuitenkin liittyy usein sekundaarinen bakteeri-infektio, ja useimmat infektiot ovatkin lopulta sekä bakteerien että virusten aiheuttamia. Yleinen tapa määrätä antibiootteja voi tehota bakteereihin muttei virusten aiheuttamiin infektioihin. 10.1 Akuutti sinuiitti Nenän sivuontelot ovat luolamaisia onteloita. Niissä on vain yksi aukko, joka toimii sekä sisään- että ulostulona. Nenän sivuonteloiden pinnalla on värekarvaista limakalvoa. Terve limakalvo tuottaa pienen määrän limaa, jonka värekarvat poistavat nenäontelosta. Akuutin ylähengitystietulehduksen aiheuttama runsas limanmuodostus saattaa johtaa nenäonteloiden tukkeutumiseen. Liman muodostuminen tukkeutuneessa ontelossa johtaa ontelon sisäisen paineen kohoamiseen. Kun ilma ei pääse virtaamaan onteloon, sinne muodostuneella limalla on taipumus infektoitua helposti, mikä edelleen pahentaa tilannetta. Nenäontelon tukkeutuminen muuttaa äänen sävyä. Tämä on seurausta kallon muuttuneesta resonanssista. Tilaa kutsutaan akuutiksi sinuiitiksi eli sivuontelotulehdukseksi. Se on tavallisesti bakteerien aiheuttama nenänonteloiden sekundaari-infektio. Antibiootit tehoavat yleensä hyvin tähän tautiin helpottaen kivun ja paineen tunnetta. Jos tauti ei parane kunnolla, siitä voi kehittyä krooninen sinuiitti, jolloin oireet pitkittyvät ja lima on pahanhajuista. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 17
10.2 Akuutti faryngiitti Kipeä kurkku on yleinen flunssan oire. Tämä johtuu virusten ja bakteerien aiheuttamasta nielutulehduksesta. Jälleen runsas liman eritys altistaa tälle tilanteelle. Faryngiitin eli nielutulehduksen pääoireita ovat kipeä kurkku ja nielemisvaikeudet. Nämä oireet voivat olla äärimmäisen epämukavia, mutta aiheuttavat harvoin vakavia ongelmia. 10.3 Tonsilliitti Akuutti ja ankara tulehdus nielurisoissa voi joskus olla hengenvaarallinen. Risat sijaitsevat suu- ja nenänielussa, ja ne ovat pääasiassa imukudosta. Tämä on tärkeää kudosta, sillä se suojaa elimistöä hengitysilman kautta tulevilta tartunnoilta. Kudos turpoaa usein ylähengitystietulehdusten yhteydessä. Turvonneita risoja näkee yleisimmin 3-8 vuotiailla lapsilla. Immuunijärjestelmän fagosyyttien nappaamat organismit kuljetetaan risoihin tuhottavaksi. Ylityöllistetty ja aliteholla toimiva immuunijärjestelmä voi kuitenkin sallia infektoituneiden organismien piileskelyn risoissa, jolloin ne itse tulehtuvat. Tätä kutsutaan tonsilliitiksi eli risatulehdukseksi. Risat turpoavat, suurenevat, märkivät ja ovat kivuliaat. Akuutin tulehduksen lauetessa turvotus laskee nopeasti ja risat palautuvat normaaliksi. Kroonisessa tulehduksessa infektio on uusiutuva ja risat ovat jatkuvasti suurentuneet. Harvinaisessa tilanteessa risojen suurentuminen voi olla niin voimakasta ja nopeaa, että nielu tukkiutuu kokonaan. Tällainen ns. kurkkupaise voi olla niin voimakas, että se tukkii normaalin ilmatien kurkunpäähän ja se voi johtaa hätäleikkaukseen. 10.4 Akuutti laryngiitti Akuutti laryngiitti eli kurkunpäätulehdus aiheuttaa usein äänihuulten tulehduksen. Tämä tulehdus voi vaikuttaa äänihuulten normaaleihin liikkeisiin aiheuttaen äänen madaltumisen. Voimakkaamman tulehduksen kyseessä ollessa äänihuulet turpoavat. Jotta ääni saadaan muodostettua, äänihuulten täytyy väristä. Turvonneet äänihuulet ovat kuitenkin veltostuneet. Tätä tilannetta voidaan verrata viulun kieliin, jotka on korvattu löysällä langalla. Kun äänihuulet eivät pysty värähtelemään, ääni katoaa. 10.5 Allerginen riniitti Riniitillä tarkoitetaan tulehdusta nenässä, nenätiehyeissä ja joskus nielussa asti. Yleisin riniitin syy on virukset, ja teknisesti katsoen flunssa aiheuttaa riniitin eli nenätulehduksen, tuttavallisemmin nuhan. Allerginen riniitti johtuu nimensä mukaisesti allergioista, ja se on myös melko yleinen vaiva. Se liittyy usein siitepölyn aiheuttamaan heinänuhaan, joka vaivaa keväällä ja kesällä suurta osaa väestöstä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 18
Heinänuhassa haittaa tuottava allergeeni on selvästi siitepöly. Kuitenkin myös huonepöly, höyhenet ja eläinepiteeli voivat olla merkittäviä laukaisevia tekijöitä. Tästä syystä allergista nuhaa voidaan tavata vuoden ympäri. Allergisesta nuhasta on puhuttu opintojaksossa 2. Kertaa siellä käsitellyt asiat! Allerginen nuha muodostaa osan kolmikosta, jonka kaksi muuta ilmenemismuotoa ovat ekseema ja astma. Näistä kärsiviä henkilöitä kutsutaan atoopikoiksi, ja heillä voi olla myös ruoka-allergioita. Atooppisia taipumuksia omaavilla henkilöillä näyttää olevan hypersensitiivinen, ylireagoiva immuunijärjestelmä normaaleja allergeeneja vastaan. Vaikka atopia vaikuttaa eri elimiin (ylähengitystiet, keuhkoputket ja iho), tulehduksen perusmekanismi näyttää olevan yhteinen. Kun läsnä olevat eosinofiilit kohtaavat allergeenin (esim. siitepölyä), ne ylireagoivat aiheuttaen histamiinin ja muiden immuunijärjestelmän välittäjäaineiden vapautumisen. Ylähengitysteissä tämä aiheuttaa runsaan liman erityksen, limakalvojen kutinaa ja ärsytystä. Keuhkoputkissa ja keuhkon ilmatiehyeissä histamiini ja muut kemikaalit aiheuttavat lihasten supistumisen, mikä puolestaan aiheuttaa keuhkoputkikouristuksen ja oireet, joita kutsumme astmaksi. Iholla kemikaalit vaurioittavat sitä aiheuttaen tulehduksen, kutinaa ja ekseeman. Pohdittavaksi 1. Kuvaile tavallisia ylähengitysteiden tulehdukseen liittyviä oireita. 2. Kuvaile lyhyesti kolme eri vaivaa, jotka muodostavat atooppisen kolmikon. Miten niille yhteinen tulehdusreaktio muodostuu? A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 19
11 Keuhkoputken sairaudet Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa, että keuhkoputki laajentuu henkitorvesta haarautuen yhä pienemmiksi keuhkoputkiksi ja lopulta ilmatiehyeiksi, jotka avautuvat alveoleihin. Siten sairaus keuhkoputken yhdessä osassa voi helposti levitä muille alueille. 11.1 Akuutti bronkiitti Akuutti bronkiitti eli keuhkoputken tulehdus tulisi erottaa kroonisesta bronkiitista. Akuutin tulehduksen aiheuttaa usein virus- tai bakteeri-infektio. Se voi olla seurausta ylähengitystietulehduksesta, ja joskus lapsilla se liittyy tuhkarokkoon tai hinkuyskään. Jos tulehdus liittyy hengitysteiden muihin alueisiin, akuutti bronkiitti voi alkaa virusinfektiosta. Siihen liittyy sekundaarinen bakteeri-infektio, joka saa yliotteen puolustusmekanismin normaalitoiminnan heikennyttyä tai estyttyä. Lisääntynyt liman tuotanto voidaan nähdä kehon reaktiona infektiota vastaan. Elimistö yrittää pestä pois keuhkojen limakalvojen pinnalle tunkeutuneet bakteerit ja virukset. Lisäksi limaa muodostuu tulehdusprosessin seurauksena. Akuutin bronkiitin tunnusmerkkejä ovat kouristuksenomainen yskä ja runsas limanmuodostus. Lima voi olla märkäistä, mikä on merkki huomattavasta bakteeri-infektiosta. 11.2 Krooninen bronkiitti Kroonista bronkiittia ei yleensä pidetä samana sairautena kuin akuuttia bronkiittia, eikä se ole seurausta pitkittyneestä akuutista bronkiitista. Krooninen bronkiitti on etenevä tulehdustauti, johon kuuluu krooninen yskä ja lisääntynyt limantuotanto. Sitä esiintyy pääasiassa niillä, jotka ovat altistuneet tupakan savulle ja muille ilman saasteille kuten pakokaasuille ja teollisuuskemikaaleille. Sitä esiintyy usein keski-ikäisillä miehillä, jotka ovat olleet kovia tupakanpolttajia ja joilla on tähän perinnöllinen alttius. Ilmaston saasteet voivat vaurioittaa keuhkoputkien limakalvoja ja aiheuttaa keuhkoputkien paksuuntumista ja turpoamista. Toistuvien tulehdusten aiheuttama sidekudostuminen ja arpeutuminen johtavat keuhkoputken ahtautumiseen. Limaa erittävien rauhasten koko ja määrä kasvavat, kun taas värekarvaisten solujen määrä vähenee. Näistä muutoksista johtuva lopputulos on, että keuhkoputket eivät pysty enää yhtä tehokkaasti toimittamaan ilmaa keuhkoille. Liman eritys lisääntyy ja keuhkoputkien kyky kuljettaa limaa ulos keuhkoista alenee. Kroonisen bronkiitin oireita ovat toistuvat ja krooniset bakteeritulehdukset sekä hengenahdistus. Toistuvien tulehdusten seurauksena alveolien seinämät voivat vaurioitua, mistä seuraa emfyseema. Puhumme siitä enemmän myöhemmin tässä osiossa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 20
11.3 Bronkiektasia Bronkiektasia eli keuhkoputken laajentumatauti eroaa kliinisesti bronkiitista. Pienissä keuhkoputkissa tapahtuu epänormaalia laajentumista, joka yleensä yhdistetään toistuneisiin tulehduksiin lapsuudessa. Lisäksi keuhkoputkissa on vähän värekarvoja, mistä johtuen liman kuljetus ulos putkista heikkenee. Nämä muutokset johtavat liman kertymiseen keuhkoputkiin. Liman tukkimat keuhkoputket tulehtuvat, ja normaali elastinen kudos korvautuu sidekudoksella. Hallitseva piirre keuhkoputken laajentumassa on runsas märkäinen limantuotanto, joka johtaa uusiutuviin infektiohin, ja joskus se voi vaikuttaa koko kehoon. 11.4 Keuhkosyöpä Keuhkosyöpä on länsimaiden yleisin pahanlaatuinen syöpä. Vaikka käytämme termiä keuhkosyöpä, anatomisesti kasvain sijaitsee keuhkoputkessa, ja termi keuhkoputkisyöpä on tarkempi. Keuhkosyövän, tupakanpolton ja tiettyjen teollisuussaasteiden kuten asbestin välillä on selvä yhteys. Tupakansavun sisältämät karsinogeenit hengitetään sisään, ja ne kertyvät pääkeuhkoputkiin. Tämä vaikuttaa soluihin, jotka alkavat jakautua epänormaalilla tavalla. Tuloksena voi olla suuri syöpäkasvain, ulkonema keuhkoputken sisäpinnalla, joka kasvaessaan voi tukkia osan ilmateistä keuhkoihin tai aiheuttaa vaurioita ympäröiviin verisuoniin.veren esiintyminen ysköksissä on yksi suurimpia varoitusmerkkejä keuhkosyövästä. Keuhkosyöpä, kuten kaikki muutkin syöpälajit, voivat levitä muuallekin kehoon. Niillä on taipumus levitä imusolmukkeiden kautta rintakehän keskelle, maksaan, aivoihin tai luuhun. Jos syöpä ei ole vielä levinnyt, kasvain voidaan poistaa leikkauksella. Tällöin kuitenkin osa keuhkokudoksesta tai jopa koko toinen keuhko täytyy poistaa. Jos kasvain sijaitsee keskellä ja lähellä henkitorvea voi olla, ettei sitä pystytä leikkaamaan. 11.5 Astma Astmaa eli hengenahdistusta on kahta tyyppiä: ulkosyntyistä (allerginen tai atooppinen) ja sisäsyntyistä astmaa. Astmassa keuhkoputken lihakset supistuvat kouristuksenomaisesti aiheuttaen alveoleihin johtavien ilmateiden ahtautumisen ja kouristuksia. Runsas, paksu limaneritys pienentää entisestään ilmateitä. Ulkosyntyinen eli allerginen astma Allergista astmaa tavataan niillä, joilla on atooppisia taipumuksia. Astma puhkeaa allergisesta vasteesta vieraalle proteiinille kuten siitepölylle tai eläimenturkille. Tautiin saattaa liittyä ekseema, ruoka-allergia ja heinänuha. Atooppinen astma kehittyy kuten heinänuha. Sisään hengitetyt antigeenit imeytyvät keuhkoputken limakalvolle aiheuttaen immuunijärjestelmän eosinofiilien stimulaation. Tästä on seurauksena histamiinin ja muiden välittäjäaineiden A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 21
vapautuminen, mikä puolestaan aiheuttaa runsasta limaneritystä ja keuhkoputken lihasten supistumista. Tästä seuraa, etteivät alveolit saa riittävästi ilmaa, ja hapen määrä veressä alenee. Hengenahdistus ja vinkuminen sekä paksusta limasta johtuva yskä ovat yleisiä oireita. Atooppisessa astmassa oireet ovat satunnaisia, ja ne voimistuvat ja heikkenevät usein ennustettavalla tavalla. Usein oireet vaivaavat heti aamulla vuoteesta noustua, hengitys vinkuu ja yskittää. Oireet paranevat päivän kuluessa, mutta ne voivat palata liikunnan yhteydessä (esim. juostaessa linja-autolle) tai altistuttaessa allergeeneille kuten pölylle tai eläinepiteelille. Illalla oireilla on taipumus palata, ja nukkuminen voi häiriintyä. Kuva 11. Astmaoireiden voimakkuuden vuorokautinen vaihtelu. Pienillä lapsilla astma esiintyy sitkeänä ja häiritsevänä yskänä, ei niinkään hengityksen vinkumisena. Öiset yskänpuuskat, yskiminen juostessa ympäri leikkikenttää tai ilman lämpötilan vaihtuessa, viittaavat usein astmaan erityisesti, jos suvussa on esiintynyt heinänuhaa tai ekseemaa. Atooppisesta astmasta kärsivät kasvavat usein siitä ulos puberteetti-iässä. Samanlainen parantuminen tapahtuu usein niillä, jotka kärsivät atooppisesta ekseemasta. Kuitenkin joillakin tämä astma kehittyy sen vakiintuneemmaksi muodoksi eli sisäsyntyiseksi astmaksi. Sisäsyntyinen astma Tämä ryhmä ei ole niin selväpiirteinen. Se muistuttaa yllä kuvattua astmaa, mutta siihen ei liity allergista tekijää. Vaikka sisäsyntyinen astma voi kehittyä atooppisesta astmasta, yleisimmin se puhkeaa myöhemmin aikuisiässä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 22
Krooninen astma liitetään tupakointiin ja muihin sisään hengitettyihin hiukkasiin sekä ylähengitysteiden kroonisiin ja uusiutuviin tulehduksiin ja infektioihin kuten krooniseen bronkiittiin. Tällaista astmaa kutsutaan nimellä pitkäaikainen ahtauttava keuhkosairaus. Astmakohtauksilla on taipumus voimistua, ja joskus ne voivat vaurioittaa keuhkoja. Tämän seurauksena voi olla emfyseema eli keuhkolaajentuma. Sisäsyntyisestä astmasta kärsivillä on kroonista hengenahdistusta ja jatkuvaa hengityksen vinkumista (tämä vastaa allergista astmaa, jossa oireet ovat kuitenkin satunnaisia). Krooninen yskä johtuu keuhkoputkien vaurioista. Oireet eivät juurikaan vaihtele 24 tunnin sisällä kuten atooppisessa astmassa. Ihmisillä joilla on krooninen astma ja emfyseema, on suuri alttius uusiutuviin infektioihin. Nämä taas pahentavat astmaa. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 23
12 Keuhkosairaudet 12.1 Emfyseema Emfyseemassa eli keuhkolaajentumassa on kyse hengitystiehyeiden ja alveolien vauriosta. Mikroskoopilla tutkittaessa voidaan määrittää useita eri emfyseemalajeja riippuen siitä, mitkä rakenteet ovat vauroituneet. Näillä kaikilla on kuitenkin yhteinen ominaisuus vaurioittaa alveoleja, mikä johtaa kaasujen vaihdon heikkenemiseen. Alla oleva kaavio kuvaa tätä. Kuva 12. Normaali alveoli ja emfyseema. Kuva 12 osoittaa emfyseemassa tapahtuneet muutokset alveolissa. Vasemmalla normaali keuhkorakkulaliuska, oikealla epänormaali. Huomaa sairaassa rakkulakudoksessa tapahtunut pinta-alan supistuminen, mikä heikentää kudoksen kapasiteettia kaasunvaihtoon hengitysilman ja veren välillä. Se, miten tehokkaasti keuhkot kykenevät vaihtamaan kaasuja veren kanssa, riippuu suuresti alveolien ja kapillaarisuonien kontaktipinnasta. Emfyseemassa alveolit ovat vaurioituneet, ja niiden pinta-ala on alentunut dramaattisesti. Tämä vähentää keuhkojen kykyä hapettaa verta, ja kudoksiin kuljetettavan hapen määrä vähenee. Emfyseema on etenevä sairaus, jonka oireita ovat hengenahdistus, väsymys ja toistuvat rintakehän alueen infektiot. Useita altistavia tekijöitä tunnetaan. Niitä ovat tupakointi, jonka arvellaan edistävän tiettyjen entsyymien vapautumista syöttösoluista keuhkoihin, keuhkoputkien ja keuhkojen akuutit ja krooniset tulehdukset sekä krooninen bronkiitti, jossa yskä kohottaa keuhkojen painetta. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 24
12.2 Pneumonia Pneumonia eli keuhkokuume on alveolien ja pienempien keuhkoputkien infektio. Kudokset täyttyvät nesteellä, joka heikentää kaasujen vaihtoa. Pneumonia on selvästi erotettavissa bronkiitista, jossa tulehdus ja infektio sijaitsevat pääasiassa suurissa keuhkoputkissa. Keuhkokuume on yleensä joko viruksen tai bakteerin aiheuttama. Se on useiden vakavasti sairaiden ja ikääntyneiden lopullinen kuolinsyy. Keuhkokuumetta tulisi aina pitää vakava sairautena, joka tarvitsee lääkärinhoitoa. Usein yksi keuhkojen lohkoista on tulehtunut. Tällöin puhutaan lohkokeuhkokuumeesta. Joskus keuhkokuume alkaa pienistä tulehduspesäkkeistä, joita voi olla eri puolilla keuhkoja. Tällöin kysymyksessä on pesäkekeuhkokuume. Oireita ovat mm. kuume, yskä, hengenahdistus ja rintakipu. 12.3 Ilmarinta Keuhkojen kyky pysyä laajentuneena riippuu niiden kyvystä pysyä kiinni rintakehän seinämissä. Toiminnan takaa keuhkopussin rakenne, joka koostuu kahdesta kalvosta ja väliin jäävästä nesteestä. Keuhkopussin sisälle jäävää tilaa kutsutaan keuhkopussinonteloksi. Tämä ontelo voi täyttyä ilmalla, verellä tai muilla nesteillä aiheuttaen keuhkon tyhjentymisen. Tällöin keuhko painuu kasaan. Yleisin syy keuhkon kasaan painumiseen on keuhkopussinonteloon päässyt ilma. Tätä tilaa kutsutaan ilmarinnaksi (pneumothorax). Se voi tapahtua esim. murtuneen kylkiluun tunkeuduttua keuhkoon, jolloin ilma pääsee virtaamaan keuhkopussinonteloon. 12.4 Tuberkuloosi Tästä sairaudesta on jo puhuttu opintojaksossa 2 (immuunijärjestelmä). Tuberkuloosin aiheuttaa bakteeri nimeltään Mycobacterium tuberculosis. Ihminen on tämän mikrobin pääisäntä. Mikrobin aiheuttamaa keuhkoinfektiota kutsutaan nimellä keuhkotuberkuloosi. Organismi leviää joko pisaratartuntana tai infektoituneiden yskösten välityksellä. Hengitettäessä bakteerit infektoivat keuhkoputkien pinnan. Voi olla, että sairautta ei todeta tartunnan saajassa ennen kuin vasta pitkän ajan kuluttua. Tuberkuloosi saa aikaan hitaan epäspesifisen tulehduksen. Kun tauti on tunnistettu, infektio voi levitä ympäri keuhkoja muodostaen pieniä infektioalueita, tai se voi levitä kehon muihin osiin imuteiden ja veren välityksellä. Tuberkuloosi oli yleinen tauti 200-300 vuotta sitten. 1960- ja 1970-luvuilla lähtien tapausten määrä on koko ajan laskenut Länsimaissa. Valitettavasti viimeisen 10 vuoden aikana lääkärit ovat havainneet jälleen enemmän tuberkuloositapauksia. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 25
12.5 Pneumokonioosi Pneumokonioosi eli pölykeuhko on teollisuudessa esiintyvä keuhkosairaus, jonka aiheuttaa mikroskooppisen pienet sisäänhengitetyt metallihiukkaset tai epäorgaaniset ilmansaasteet. Hiukkasten on oltava riittävän pieniä, jotta ne pystyvät kulkeutumaan ilmatiehyeisiin ja alveoleihin. Tällä tasolla vieraat partikkelit voidaan poistaa ainoastaan fagosytoosin avulla, eikä normaalilla prosessilla, jossa partikkelit tarttuvat limaan ja värekarvat kuljettavat ne pois. Yleinen kliininen taudinkuva pölykeuhkossa on hiilipölykeuhko. Hiilihiukkaset tarttuvat alveoleihin, jossa makrofagit syövät ne. Makrofagit eivät kuitenkaan kykene selviytymään suuresta hiilihiukkasmäärästä, vaan ne hajoavat ja kuolevat. Nämä houkuttelevat paikalle sidekudoksen tuottamiseen erikoistuvia soluja. Sidekudoksen muodostuminen jatkuu niin kauan, kun vieraita hiukkasia riittää. Tämä aiheuttaa kudoksen paksuuntumista, mikä häiritsee kaasujen vaihtoa keuhkoissa. Fibroosin eli sidekudostumisen tason arviointiin käytetään usein rintakehän röntgenkuvia. Muita pölykeuhkon aiheuttajia ovat kivipöly, jota esiintyy kivenlouhijoilla ja muilla kivityöläisillä, sekä asbesti. Pölykeuhkon oireita ovat krooninen yskä ja hengenahdistus. 12.6 Alveoliitti Alveoliitti eli keuhkorakkulatulehdus on sairaus, joka aiheutuu hengitettäessä orgaanisia materiaaleja kuten homeita ja sieniä. Usein käytetään termiä ulkosyntyinen allerginen alveoliitti, joka antaa aavistuksen immuunijärjestelmän roolista tässä sairaudessa. Sisäänhengitetyt partikkelit eroavat pölykeuhkon aiheuttavista hiukkasista siten, että ne ovat orgaanisia (homeita, sieniä). Kontaminaatit toimivat kuten allergeenit, ja ne käynnistävät immuunijärjestelmän reaktion alveolien seinämissä. Tulehdusreaktio tapahtuu tulehdussolujen kuten lymfosyyttien ja plasmasolujen yhteenkeräytymisellä. Tulehdus aiheuttaa alveolaarien eli keuhkorakkuloihin liittyvien seinämien paksuuntumisen, ja jatkuva fibroosi alentaa alveolaarien kykyä hapen vaihtoon. Alveoliitin oireita ovat hengenahdistus, yskä ja jopa hengityksen vinkuminen. Sairaus on usein etenevä. A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 26
13 Yskät Yskä on hyvin yleinen hengitystiesairauksien oire. Täytyy kuitenkin muistaa, että yskä on vain oire. Teknisesti yskää ei saisi hoitaa, vaan tulisi selvittää, mikä on yskän taustalla piilevä ongelma. Yskiminen voi olla tahdonalaista, mutta merkityksellistä sairauksien kannalta on tahdosta riippumaton yskiminen. Yskiminen aiheutuu yskänrefleksin ärsytyksestä. Suuressa keuhkoputkessa ja henkitorvessa on hermoreseptoreita, jotka reagoivat kosketukseen ja ärsykkeisiin. Näiden reseptoreiden stimulointi laukaisee yskänrefleksin. Yskässä tulee yhtäkkinen pakottava tarve yskäistä ilma ulos keuhkoista. Samaan aikaan hengitysteiden lihakset, nielusta aina pienempiin keuhkoputkiin asti, jännittyvät aiheuttaen yleisen ilmateiden supistuksen. Näiden hallittujen liikkeiden tarkoituksena on saada ilma yhtäkkiä ja voimalla ulos keuhkoista. Ilmavirta pakottaa vieraat esineet tai liman ulos hengitysteistä takaisin nieluun, josta se joko yskäistään ulos tai niellään. Vaikka yskä on kiusallinen vaiva, sen tarkoitus on puhdistaa hengitystiet epätoivotusta materiaalista ja limasta. Tilanteissa, jossa ruokaa on vahingossa joutunut henkitorveen, tämä mekanismi voi pelastaa hengen. Jos yskänrefleksi häviää (esim. joidenkin neurologisten sairauksien yhteydessä), hengitysteihin joutuvat vieraat hiukkaset ja infektoivat partikkelit eivät poistukaan yskimisen avulla. Tällaisilla henkilöillä on suurempi taipumus saada rintakehän alueen infektioita. Tupakointi Yleinen syy yskimiseen on tupakointi. Tupakan savun sisältämät partikkelit kerrostuvat keuhkoputkien pintaan aiheuttaen limakalvojen ärsytystä, mikä puolestaan laukaisee yskänrefleksin. Limakalvojen pitkittynyt altistuminen tupakan savulle voi aiheuttaa niiden pinnalla lukuisia muutoksia. Limaa erittävien rauhasten määrä kasvaa, kun taas värekarvojen määrä ja toiminta värekarvasoluissa vähenee. Nämä limakalvon pinnan muutokset lisäävät liman eritystä keuhkoputkessa, ja liman kuljetus pois putkista heikkenee. Tämä lisää keuhkoputken tulehdusherkkyyttä ja voi johtaa mm. krooniseen bronkiittiin ja emfyseemaan. Tupakoinnin tuhoisin vaikutus on kuitenkin sen kyky lisätä sairastumisriskiä syöpään, erityisesti keuhkosyöpään. Monet muutkin syövät liittyvät tupakointiin kuten mm. virtsarakkosyöpä ja nenänielusyöpä (syöpä nenätiehyeissä ja nielussa). Pohdittavaksi 1. Kuvaile lyhyesti keuhkoputkia vaivaavia sairauksia. 2. Kuvaile mitä tarkoittaa atopia. 3. Mikä on yskänrefleksin tarkoitus? A. Vogel Institute Fytoterapian jatkokurssi, opintojakso 4 27