TYÖMARKKINATUTKIMUS 2016

TYÖMARKKINATUTKIMUS 2016 Nuutti Pursiainen Jaakko Kalske

Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry Mikonkatu 8 A, 00100 Helsinki Puhelin 010 231 0350 www.yhteiskunta-ala.fi Taitto: Aki Reinimäki & Jaakko Kalske Helsinki 2017 ISSN 1459-2088

TYÖMARKKINATUTKIMUS 2016 Nuutti Pursiainen Jaakko Kalske Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry

SISÄLLYS ESIPUHE 5 1 YLEISTÄ 6 1.1 Vastausaktiivisuus ja työtilanne 6 1.2 Työvoiman ikärakenne 6 1.3 Tutkinnot ja pääaineet 6 1.4 Jäsenistön maantieteellinen jakautuminen 7 2 SIJOITTUMINEN TYÖMARKKINOILLE 8 2.1 Toimiasemaluokittelu 8 2.2 Sijoittuminen työnantajasektoreittain 8 2.3 Ensimmäinen työpaikka 9 3 MÄÄRÄAIKAISUUS 9 3.1 Ikäryhmittäin ja sukupuolittain 9 3.2 Toimiaseman ja työnantajasektorin mukaan 9 4 TYÖAIKA 10 4.1 Todellinen viikkotyöaika asettunut 40 tuntiin 10 4.2 Työmäärän kokeminen 10 4.3 Ylitöiden korvaaminen 11 5 PALKKAUS 11 5.1 Taustatiedot 11 5.2 Luontoisedut, ylityöt ja tulospalkkiot 11 5.3 Palkkataso nousi 11 5.4 Sukupuoli 13 5.5 Iän vaikutus palkkaan ja verotus 13 5.6 Toimiasema 14 5.7 Valtio 14 5.8 Yliopistot ja ammattikorkeakoulut 14 5.9 Kunnat 14 5.10 Yritykset 14 5.11 Järjestöt 15 6 VASTAVALMISTUNEET 15 LIITTEET 17 Liitetaulukot 17 Palkkataulukot 18 4

ESIPUHE Luettavissa on nyt yhdeksästoista raportti työmarkkinoistamme. Liitto on tehnyt työmarkkinakyselyitä vuodesta 1994 lähtien, aluksi joka toinen vuosi ja vuodesta 2002 lähtien vuosittain. Jäsenistöä koskevaa tietoa työmarkkinoista on ehtinyt kertyä runsaasti. Palkat, työmarkkinoille sijoittuminen ja työaika ovat aina olleet työmarkkinatutkimuksen perusteemoja. Näihin seikkoihin paneudutaan tässäkin raportissa. Myös vastavalmistuneiden tilannetta käsitellään omana lukunaan. Työmarkkinatutkimuksista saatava tieto on liiton toiminnan kannalta keskeistä. Vuosittaisen kyselyn tuloksia käytetään liiton edunvalvonnan linjausten muodostamiseen sekä palkkaneuvontapalvelumme pohjana. Vastausaktiivisuuden nostaminen nykyisestä on haaste, johon täytyy tarttua. Kiitos jälleen kaikille kyselyyn vastanneille! Aikatalossa helatorstaiviikolla 2016 Nuutti Pursiainen 5

1 YLEISTÄ Kaikki 87% 3 % 6 % 4 % 1.1 Vastausaktiivisuus ja työtilanne Kutsu kyselyyn lähetettiin marraskuussa 2016 kaikille liiton 9 647 työmarkkinoilla olevalle jäsenelle. Kutsu lähetettiin jäsenen sähköpostiosoitteeseen ja jos sellaista ei ollut, niin kirjeitse. Itse kysely toteutettiin www-kyselylomakkeen avulla. Vastausaktiivisuudeksi muodostui 21 % (2015: 25 %, 2014: 26 %, 2013: 24 %, 2012: 32 %, 2011: 38 %, 2010: 45 %). Vastausaktiivisuus siis heikkeni edelleen. Iän ja sukupuolen perusteella otos kuvaa liiton jäsenistöä. Vastanneista työvoimaan luokiteltiin kuuluvaksi 1 941 henkilöä, eli 96 % vastanneista. Työvoiman ulkopuolelle on rajattu päätoimiset opiskelijat, eläkeläiset, kotiäidit ja hoitovapaalla sekä pitkäaikaisella sairaslomalla olevat. Vuoden 2015 tutkimuksessa työvoimaan kuului 97 % vastanneista. Taulukossa 1 työvoima on jaoteltu työtilanteen mukaan ja kuviossa 1 palvelussuhteen ja sukupuolen mukaan. Määrä Osuus työvoimasta, % Kokopäivätyö 1663 85,7 (82,5 / 83,4) Osa-aikatyö 59 2,9 (2,5 / 2,8) Osa-aikaeläke 3 0,2 (0,6 / 0,5) Pienten lasten vanhempien lyhennetty työviikko 23 1,2 (1,3 / 1,6) Vuorotteluvapaa 4 0,2 (0,2 / 0,3) Opintovapaa tai apuraha 36 1,9 (1,8 / 1,4) Perhevapaa 34 1,8 (2,0 / 2,4) Työtön 112 5,8 (8,0 / 7,1) Muu 7 0,4 (0,8 / 0,4) Yhteensä 1941 100,0 Taulukko 1. Työvoiman työtilanne lokakuussa 2016 (suluissa vastaavat 2015 / 2014 osuudet) Vastaajista noin 86 % työskenteli vastaushetkellä kokopäiväisesti ja noin 4 % osa-aikaisesti. Työttömänä vastaajista oli vajaa 6 %. Jäsenistön työmarkkinatilanne näyttäisi kääntyneen parempaan suuntaan vuoden 2015 pohjalukemista. Työttömyyden viimeisten kahden vuoden aikana kokeneita oli vastaajista 18 % (2015: 23 %, 2014: 20 %, 2013: 18 %). Ero miesten ja naisten välillä kokopäivätyössä käynnin osuuden suhteen pysyi lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Miehistä kokopäiväisessä työsuhteessa oli nyt 89 % ja naisista 86 %, kun vuonna 2015 miehillä osuus oli 88 % ja naisilla 85 %. Työttömyysaste oli miehillä kaksi prosenttiyksikköä naisia suurempi. Nainen Mies 86% 89% Kuvio 1: Työvoima sukupuolen ja palvelussuhteen mukaan, % Naisten osuus työvoimaan kuuluvista vastaajista on asettunut noin 2/3 tasolle. Nyt työvoimaan kuuluvista vastaajista naisia oli 69 % ja miehiä 31 %. Vuonna 2015 vastaavat osuudet olivat 68 % ja 32 %. 1.2 Työvoiman ikärakenne Työvoiman keski-ikä pysyi ennallaan ollen 42 vuotta. Naiset dominoivat nuorempia ikäryhmiä suvereenisti ja miesten osuus nousee vanhempiin ikäryhmiin edettäessä. Miesten osuus oli suurempi ainoastaan 60 vuotta ja vanhemmat ikäryhmässä. Naisten keski-ikä oli 41 vuotta ja miesten 44 vuotta. Molempien sukupuolten keskiikä pysyi samana edelliseen kyselyyn verrattuna. Ikäryhmä Miehet, % Naiset, % Kaikki, % Naisten osuus, % Alle 30 5 (6 / 7) 10 (11 / 11) 8 (9 / 10) 81 (80 / 79) 30-39 32 (31 / 34) 37 (39 / 42) 36 (37 / 39) 73 (73 / 73) 40-49 31 (32 / 32) 30 (30 / 29) 31 (30 / 30) 69 (67 / 66) 50-59 24 (22 / 18) 19 (17 / 15) 21 (19 / 16) 65 (62 / 64) 60 tai yli 8 (9 / 9) 3 (3 / 3) 5 (5 / 5) 49 (44 / 45) Yht. % 100 100 100 70 (68 / 69) Lkm 605 1386 1991 Taulukko 2. Työvoiman ikäjakauma sukupuolittain ja naisten osuus ikäryhmittäin, % (vuosien 2015 ja 2014 vast. osuudet). Liiton työvoimaan kuuluvasta jäsenistöstä hieman alle 50 % on alle 40-vuotiaita. Naisvaltaisin ryhmä on alle 30 vuotiaiden ikäluokka, josta jo 81 % on naisia. Ikäluokittaisesta tarkastelusta voidaan nähdä havaita vastaajajoukon naisistuminen. 1.3 Tutkinnot ja pääaineet Valtiotieteiden kandidaatin, maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon oli suorittanut 46% vastaajista. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin, maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkinto oli puolestaan 30 %:lla vastaajista. Vastaajista 15 %:lla oli puolestaan hallintotieteiden kandidaatin, maisterin, lisensiaatin tai tohtorin tutkinto. Muita 4 % 75% 80% 85% 90% 95% 100% 3 % 5 % 7 % Kokoaikatyö Osa-aikatyö Työtön Muu 5 % 2 % 6

25 20 15 10 5 0 Kaikki Miehet Naiset 18 16 16 14 11 11 9 6 6 2 3 4 3 1 1 18 18 16 21 21 18 23 23 20 Espoo; 10 Muu Uusimaa; 6 Vantaa; 5 Turku; 6 Muu Varsinais- Suomi; 1 Tampere; 8 Muu Pirkanmaa; 2 Vaasa; 3 Joensuu; 2 Jyväskylä; 2 Kuopio; 2 Oulu; 2 ; 1 Hämeenlinna;1 Rovaniemi; 1 Kuvio 2. Työvoima perustutkinnon suorittamisvuoden mukaan, %. Helsinki; 38 Muu Suomi; 10 Miehistä Naisista Kaikista 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 22 % 19 % 10 % Sosiologia, sos.psyk. 24 % 21 % 19 % 9 % 14 % 12 % Sos. / yht.pol, sosiaalityö 13 % 3 % 6 % Kuvio 4. Työvoimaan kuuluvan jäsenistön asuinpaikkakunta, %. Muu Uusimaa; 2Turku; 5 Vantaa; 3 Espoo; 5 Muu Varsinais- Suomi; 2 Tampere; 7 Vaasa; 2 Kuopio; 2 Joensuu; 2 Jyväskylä; 2 Oulu; 2 ; 1 Hämeenlinna; 1 Rovaniemi; 1 Seinäjoki; 1 Kuvio 3. Neljä yleisintä pääaineryhmää, %. tutkintoja - yleisimmät tutkinnot FM, KM, TTM - oli 9 prosentilla vastaajista. Osuudet säilyivät lähes muuttumattomina edelliseen vuoteen verrattuna. Tohtorin tutkinnon oli suorittanut 5 % vastaajista. Kaiken kaikkiaan yleisin tutkinto oli edelleen VTM, joka oli 42 prosentilla vastaajista. Kuviosta 2 näkyy työvoiman jakautuminen perustutkinnon suorittamisvuoden mukaan. Jo aiemmin esille tullut sukupuolten ikäjakaumaero jäsenistössä näkyy myös tutkinnon suorittamisvuosissa. Työvoimaan kuuluvan jäsenistön jakautuminen pääaineittain näkyy kuviosta 3. Neljä yleisintä pääaineryhmää olivat osuudeltaan muita suurempia ja niiden yhteisosuus oli noin 60 % vastaajien pääainejakaumasta. Jakaumassa näkyy selviä eroja miesten ja naisten välillä. Hallintotieteellisissä pääaineissa vastaajien osuudet vaihtelivat viiden prosentin molemmin puolin. Suuria muutoksia edellisiin tutkimuksiin verrattuna ei ole tapahtunut. Tarkemmat pääainekohtaiset jakaumat on esitetty liitetaulukossa 1. Helsinki; 49 Kuvio 5. Työvoimaan kuuluvan jäsenistön työssäkäyntipaikkakunta, %. Muu Suomi; 13 1.4 Jäsenistön maantieteellinen jakautuminen Maantieteellisesti työvoimaa tarkasteltaessa ilmenee työvoiman sijoittuminen etelään ja suurimpiin kaupunkeihin. Tilanne on pysynyt vuodesta toiseen lähes muuttumattomana. Helsingin ja koko pääkaupunkiseudun merkitys työssäkäyntialueena on huomattava. Helsingissä sijaitsee lähes puolet jäsenistön työpaikoista. Osuus on pysynyt ennallaan vuoden takaisiin tuloksiin verrattuna. Pääkaupunkiseudun metropolialueen työpaikkaosuus oli yhteensä lähes 60 %. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella työpaikat löytyvät todennäköisimmin yliopistopaikkakunnilta ja alueellisilta keskuspaikkakunnilta. Kotiosoitteena Helsinki oli runsaalla kolmanneksella vastaajista (38 %), eli Helsingissä käydään töissä edelleen myös muualta käsin. Edelliseen tutkimukseen verrattuna Helsingissä asuvien osuus pysyi ennallaan. 7

2 SIJOITTUMINEN TYÖMARKKINOILLE 2.1 Toimiasemaluokittelu Tutkimuksessa tiedusteltiin vastaajien toimiasemaa, johon he katsoivat sijoittuvansa. Johtotehtäviin kuuluvat ylin johto, ylempi keskijohto, keskijohto ja alempi keskijohto siis kaikki johto- ja esimiestehtävissä toimivat. Asiantuntijoiksi luokitellaan erilaisissa suunnittelu-, tutkimus- ja kehitystehtävissä toimivat sekä koulutuksellista asiantuntijuutta tehtävissään tarvitsevat. Opetustehtäviin on sisällytetty opettajat sekä yliopistojen, korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen opetus- ja tutkimushenkilöstö. Muihin tehtäviin kuuluvat yrittäjät, toimihenkilöt sekä täysin koulutusta vastaamatonta suorittavaa työtä tekevät. Kokopäivätyössä olevista enemmistö, 66 %, toimi erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Toiseksi suurimman ryhmän muodostivat erilaisissa johtotehtävissä työskentelevät 26 % osuudella. Opetustehtävissä toimivien osuus oli 2 % ja kategoriaan muut kuului 6 % vastanneista. Edelliseen tutkimukseen verrattuna asiantuntijatehtävissä toimivien osuus kyselyyn vastanneista laski kaksi prosenttiyksikköä kun taas johtotehtävissä toimivien osuus nousi prosenttiyksikön. Tarkempi toimiasemakohtainen jakauma on esitetty liitetaulukossa 2. Kaikki Mies Nainen Alle 30 30-39 40-49 50-59 60 tai yli 8 17 26 24 29 31 37 38 70 Kuvio 6. Toimiasemajakauma sukupuolen ja iän mukaan, kokopäivätyössä olevat, %. Ikäryhmittäiset erot osoittavat luonnollisen urakehityksen olemassaolon. Työura alkaa useimmiten perusasiantuntijatehtävissä ja ajan kuluessa on mahdollista siirtyä esimies- ja johtotehtäviin, kuten kuviosta 6 näkyy. Alle 30-vuotiailla Muu tehtävät -ryhmän osuus kasvoi kuudella prosenttiyksiköllä 22 % tasolle. Tämä viittaa siihen, että vastavalmistuneilla koulutusta vastaaviin tehtäviin työllistyminen on vaikeutunut entisestään. Toisaalta on syytä huomata, että tämän ikäryhmän vastaajien näkemykset koulutuksen ja työn vastaavuudesta vaihtelivat eniten, joka näkyi mm. siten, että samalla tehtävänimikkeellä työskentelevät sijoittivat tehtävänsä eri toimiasemiin. Koulutuksen ja työn vastaavuus toimiasematarkas- 74 66 66 65 64 57 52 0 22 2 1 2 2 4 4 3 7 7 8 6 2 3 0% 20% 40% 60% 80% 100 Johto Opetus Muu 3 telun perusteella oli nyt joka tapauksessa kautta aikojen heikoimmillaan tässä ikäryhmässä. Toimiasemien nelijaon kautta aiemmin havaitut pienet erot vastaajajoukon miesten ja naisten sijoittumisessa työmarkkinoille ovat entisestään kaventuneet. Asiantuntijatehtävssä toimivien miesten ja naisten osuudet olivat lähes yhtäsuuria ja johtotehtävissä toimivien naisten ja miesten osuuksien ero on enää viisi prosenttiyksikköä. Kategoriassa muut tehtävät naisista oli 7 % ja miehistä 2 %. 2.2 Sijoittuminen työnantajasektoreittain Työantajasektoreittain jaoteltuna kokopäivätyössä olevista vastaajista 35 % sijoittui valtion palvelukseen, 20 % kuntiin, 18 % yrityksien palvelukseen, 15 % järjestöihin ja säätiöihin sekä 10 % yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen palvelukseen. Edellisvuoteen verrattuna voidaan havaita parin prosenttiyksikön suuruinen siirtymä julkiselle sektorille. Edellisvuonna siirtymä oli pänvastaiseen suuntaan. Kaikki Mies Nainen Alle 30 30-39 40-49 50-59 60 tai yli 35 33 33 38 34 39 37 36 20 17 20 19 Kuvio 7. Työnantajasektori iän ja sukupuolen Tarkasteltaessa eri työantajasektoreille sijoittumista sukupuolittain suurin ero voidaan havaita yritysten palvelukseen sijoittumisessa, kuten kuviosta 7 näkyy. Miehistä useampi kuin joka viides työskenteli yritysten palveluksessa kun vastaavasti naisista vain noin joka kymmenes. Naisilla kuntasektori on toiseksi suurin työllistäjä valtion jälkeen, kun taas miehillä yritykset ovat valtiosektorin jälkeen toiseksi suurin työllistäjä. Ikäryhmittäisessä tarkasteltussa voidaan havaita kuntasektorin merkityksen muutos työllistäjänä. Nuoremmissa ikäryhmissä sen osuus työllistäjänä jää noin 15 prosenttiin tai allekin, kun taas vanhimmissa ikäryhmissä osuus on selkeästi suurempi. Vanhemmissa ikäluokissa noin kaksi kolmesta vastaajasta on julkisen sektorin palveluksessa. Alle 30-vuotiaiden ikäryhmässä valtiosektorin merkitys työllistäjänä on edelleen suuri. Nyt valtiosektorin osuus oli 39 % kun se edellisen kyselyn yhteydessä oli 36 % ja kaksi vuotta sitten 32 %. Suurimmillaan osuus 12 19 26 29 17 20 19 18 21 21 14 10 17 15 18 13 22 10 13 13 10 11 10 11 12 8 3 4 0% 20% 40% 60% 80% 100% Kunta Yritys Järjestö Yliopisto tai amk Muu 9 3 2 3 3 2 1 3 8

oli 42 %, vuonna 2010. Yritysten palveluksessa olevien osuus on suurin 40-49 vuotiaiden ikäryhmässä, jossa osuus on 21 %. Järjestöjen palveluksessa olevia on puolestaan eniten alle 30-vuotiaiden ryhmässä, 22 %. 2.3 Ensimmäinen työpaikka Kaikista työmarkkinatutkimukseen vastanneista 61 prosentilla oli ollut pysyvä tai määräaikainen koulutusta vastaava työpaikka jo valmistumishetkellä. Edelliseen vuoteen verrattuna tämän ryhmän osuus nousi kahdella prosenttiyksiköllä. Valmistumisen jälkeen työpaikkaa hakeneiden työnetsintä oli tyypillisimmin kestänyt yhden kuukauden ja puolella työtä hakeneista haku oli kestänyt neljä kuukautta tai vähemmän. Työnhaun keston keskiarvo oli puolestaan kuusi kuukautta. Näiden tunnuslukujen valossa työn saaminen ei ole helpottunut, muttei myöskään vakeutunut edellisvuoteen verrattuna. Valmistuneiden työllistymisajoissa on kuitenkin edelleen suurta eroavaisuutta, sillä vastaajien joukosta löytyi yksittäistapauksia, joissa työnhaku oli kestänyt jopa viisi vuotta tai enemmän. Toisaalta alle 30-vuotiaiden ryhmässä jonka voi ajatella parhaiten kuvaavan nykytilannetta 61 prosentilla oli ollut työtä jo valmistumishetkellä. Vuoden kuluttua valmistumisesta kuitenkin enää kaksi prosenttia koko tästä ikäryhmästä oli vailla työtä. Valmistumishetkellä työtä saaneiden tai jo sitä ennen työllistyneiden osuus nousi kolme prosenttiyksikköä vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Enemmän kuin työmarkkinoiden imusta tämän voisi ajatella kertovan siitä, että valmistumisen ajoittamista pohditaan tässä taloustilanteessa tarkemmin. Liitetaulukosta 4 löytyvät tarkemmat ikäryhmittäiset jakaumat valmistumisen jälkeisen työnhaun kestosta. 3 MÄÄRÄAIKAISUUS 3.1 Ikäryhmittäin ja sukupuolittain Vastaajajoukosta 23 % työskenteli kyselyhetkellä määräaikaisessa palvelussuhteessa. Määräaikaisten osuus kasvoi kaksi prosenttiyksikköä edellisen kyselyn tuloksiin verrattuna. Ikäryhmittäin tarkasteltuna voidaan selkeästi havaita, että mitä vanhempiin ikäryhmiin mennään, sitä harvinaisempaa määräaikaisuus on (kuvio 8). Alle kolmekymppisistä lähes 60 % työskenteli määräaikaisena ja yli kuusikymppisistä vain 4 %. Erityisesti alle 30-vuotiaidenkin ikäryhmän määräaikaisuus ilmentää työmarkkinoiden suhdannevaihteluja. Toisaalta tämän joukon määräaikaisuuksia selittää osaltaan myös aiemmin esitelty toimiasemajakauma, kun kyseisestä ryhmästä 22 % työskentelee koulutusta vastaamattomissa tehtävissä tähdäten vaativampaan työhön. Vanhimman ikäluokan määräaikaisten osuuden kaksinkertaistui tasolle 4 %. Pohdinnanarvoista on onko kyseessä otokseen liittyvä ilmiö vai enteileekö tämä työuran loppupään uutta trendiä, jossa vakiintuneen työuran lopuksi tehdään määräaikaisena työntekijä- ja työnantajaosapuolten yhteisen intressin mukaista työtä. Miesten ja naisten välillä on havaittavissa selkeä ero palvelussuhteen luonteessa. Nykyinen palvelussuhde oli määräaikainen vain 17 %:lla miehistä kun naisista puolestaan 25 % työskenteli määräaikaisena. Edelliseen kyselyyn verrattuna määräaikaisten osuudet eivät juuri muuttuneet. Kuvio 8. Määräaikaisten palvelussuhteiden osuus sukupuolen, työnantajasektorin, toimiaseman ja ikäryhmän mukaan, %. 3.2 Toimiaseman ja työnantajasektorin mukaan Myös toimiasemien välillä on eroa määräaikaisuuksien yleisyyden suhteen. Johtotehtävissä työskentelevistä harvempi kuin joka kymmenes (9 %) oli määräaikainen, kun puolestaan asiantuntijatehtävissä joka neljäs (26 %) ja opetustehtävissä noin joka viides (19 %) oli määräaikaisia. Toimiasemakategoriassa muut tehtävät määräaikaisia oli 45 % palvelussuhteista. 140 120 100 80 60 40 20 0 Kaikki Nainen Mies Johtotehtävät Opetus Muut tehtävät Alle 30 30-39 40-49 50-59 60 tai yli Kunta Yritys Järjestö Yliopisto tai amk 9 13 9 4 8 22 26 26 25 23 25 17 26 19 23 22 25 28 28 28 25 25 24 22 22 19 27 24 23 21 23 40 42 43 41 46 42 44 43 41 43 39 42 32 31 33 35 34 33 34 45 48 50 54 57 62 63 65 64 64 64 63 68 64 66 69 68 68 69 Naisten osuus 33 28 33 45 59 87 91 96 Määräaikaisten osuus Kuvio 9. Naisjäsenten, valtiosektorin, ja määräaikaisuuksien osuuden kehitys jäsenistössä 1994 2016, %. 91 92 77 75 84 74 81 77 78 67 72 67 0% 20% 40% 60% 80% 100% Määräaikainen Pysyvä 55 41 9

Suhteessa eniten määräaikaisia palvelussuhteita oli yliopistosektorilla, jossa joka kolmas ( 33 %) oli määräaikainen. Järjestöjen palveluksessa työskentelevistä hieman useampi kuin joka neljäs (28 %) oli määräaikainen. Valtiosektorilla lähes joka neljäs (23 %), kuten myös kuntasektorilla (22 %), palvelussuhteista oli määräaikaisia. Yritysten palveluksessa olevien jäsenten työsuhteista harvempi kuin joka kymmenes (8 %) oli määräaikaisia. Tyypillinen määräaikainen liiton jäsen on edelleenkin - hieman yleistäen profilotuina - valtiosektorilla asiantuntijatehtävässä työskentelevä nuorehko, äskettäin valmistunut nainen. 4 TYÖAIKA 4.1 Todellinen viikkotyöaika asettunut 40 tuntiin Kokopäivätyötä tekevien keskimääräinen viikkotuntimäärä oli kyselyn tekohetkellä 39,3 tuntia. Tilanne pysyi muuttumattomana vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna. Vertailun vuoksi todettakoon, että kaikkien akavalaisten keskiarvo oli Tilastokeskuksen tutkimusten mukaan 40,2 tuntia vuonna 2015. Liiton jäsenistön työtuntien määrä on ollut laskussa vuodesta 1998 lähtien, joka oli viikkotuntimäärällä mitattuna rankin vuosi. Huomionarvoista on, että 95 prosentilla vastaajista työsopimuksessa sovittu viikkotyöaika on 37,5 tuntia tai vähemmän. Työmarkkinoiden kilpailukykysopimuksen (Kiky) vuosittaista työaikaa lisäävä vaikutus (+ 24 tuntia / vuosi) ei näy vielä vuoden 2016 työajan tunnusluvuissa. 45 44 43 42 41 40 39 38 37 43,8 43,2 44,6 43,7 42,3 42,2 41,2 40,6 40,2 39,9 39,8 39,7 39,8 39,3 39,3 39,4 39,3 39,3 Mitä korkeammassa toimiasemassa henkilö työskentelee sitä pidempi työviikko on. Ylin johto teki keskimäärin noin 44 tuntia viikossa, noin viisi tuntia pidempää työviikkoa kuin alempi keskijohto. Eri asiantijaryhmien väliset erot työviikon pituudessa asettuivat vajaan kahden tunnin vaihteluvälille (38,2-40 tuntia). Kuvio 11. Ilmoitettujen viikkotuntimäärien keskiarvot toimiasemittain (kokopäivätyötä tekevät). 4.2 Työmäärän kokeminen Kaikista vastaajista hieman useampi kuin joka kymmenes (13 %) koki työmääränsä jatkuvasti liian suureksi. (Kuvio 12.) Näin vastanneiden osuus nousi prosenttiyksikön edellisvuoteen verrattuna. Vastaajista 46 % koki työmäärän ajoittain liian suureksi ja 37 % vastaajista oli puolestaan sitä mieltä, että työmäärä on sopiva. Muutokset työmääräkokemusten osuuksissa ovat pieniä. Jakauma kuitenkin osoittaa, että työtaakkaa on syytä seurata. Pahimmillaan jatkuva aliresurssointi johtaa työssä jaksamisen ongelmiin ja tuottavuuden laskuun. Kolme prosenttia kaikista töitä tehneistä vastaajista olisi halunnut tehdä enemmänkin töitä. Tämän ryhmän osuus pysyi ennallaan. Sopiva 36,9 Toimihenkilö Alempi keskijohto Ylempi keskijohto Johto Ylin johto 37,6 39,8 38,2 38,7 40,1 38,9 40,5 41,7 43,8 30 35 40 45 Liian pieni 3,3 13,2 Kuvio 10. Työmarkkinatutkimuksissa (1994 2016) ilmoitettujen viikkotuntimäärien keskiarvot. Miesten ja naisten välinen ero keskimääräisissä todellisissa viikkotyöajoissa oli runsas 10 minuuttia. Miesten keskimääräinen toteutunut työaika oli 39,4 tuntia viikossa ja naisilla 39,2 tuntia. Mediaaneilla mitattuna eroa ei ole laisinkaan, molemmilla viikkotuntimediaani oli 38. Sovittu säännöllinen työaika oli sekä keskiarvoisesti että mediaaneilla mitaten miehillä ja naisilla molemmilla 37,5 tuntia. Kuvio 12. Työmäärän kokeminen, %. suuri 46,3 Ikäryhmittäin vastauksia tarkasteltaessa (kuvio 13) on perinteisesti näkynyt iän ja työelämäuran pituuden vaikutus työmäärän kokemiseen: Alle 30-vuotiaat, vasta työelämään tulleet, ovat kokeneet työmäärän siedettävämmäksi kuin pidempään työelämässä olleet ikäryhmät. Ikäryhmästä lähes puolet piti työmääräänsä sopivana tai liian pienenä. Selittäviä tekijöitä kuten van- 10

hempien ikäryhmien vaativammat tehtävänkuvat, esimiestyön vastuut jne. on varmasti löydettävissä useita. Näin on siis edelleenkin, mutta huomionarvoista on, että nyt työmääränsä jatkuvasti liian suureksi kokevien alle 30-vuotiaiden osuus kaksinkertaistui. Yli 40-vuotiaiden ikäryhmissä kaksi kolmesta vastaajasta koki työmäärän joko jatkuvasti tai ajoittain liian suureksi. Työnantajasektoreittain asiaa tarkasteltaessa jatkuvasti liian suureksi työmääränsä kokevien osuus vaihtelee työnantajittain välillä 10-15 %. Valtiosektorilla näin kokevien osuus nousi neljä prosenttiyksikkö edellisvuoteen verrattuna. Yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen palveuksessa työskentelevistä kaksi kolmasosaa koki työmäärän jatkuvasti tai ajoittain liian suureksi. 4.3 Ylitöiden korvaaminen Alle 30 30-39 40-49 50-59 60 tai yli Kunta Yritys Järjestö Yliopisto tai amk 8 12 15 16 8 15 14 12 13 10 Kuvio 13. Työmäärän kokeminen, ikäryhmittäin ja työnantajasektoreittain Vastaajista runsas kaksi kolmasosaa (68 %) oli tehnyt ylitöitä. Korvaustavoista yleisin oli edelleen ylitöiden korvaaminen vapaa-aikana ilman korotuksia (ns. 1:1), kuten kuviosta 14 näkyy. Tällaisen korvauksen sai 43 % ylitöitä tehneistä. Noin joka viidennen vastaajan ylityöt korvattiin työaikalakien, virka- tai työehtosopimusten mukaisesti joko korotettuna rahana (13 %) tai korotettuna vapaaaikana (14 %). Joka neljäs (26 %) ylitöitä tehnyt ei puolestaan saanut ylitöistään mitään korvausta tai niiden katsottiin kuuluvan peruspalkkaan. Korotettuna rahana Korotettuna vapaa-aikana Ilman korotuksia rahana (1-1) Ilman korotuksia vapaa-aikana (1-1) Ilman korotuksia osittain rahana Ilman korotuksia osittain vapaa- Kiinteä rahakorvaus Muu korvaustapa Ei korvata Eos 43 44 50 46 52 46 44 44 48 55 0 % 20 % 40 % 60 % 1 % 0 % 1 % 5 % 3 % 8 % 13 % 14 % 26 % 42 41 32 36 39 37 40 39 35 32 43 % 6 2 4 3 2 2 3 2 4 1 4 3 0% 20% 40% 60% 80% 100% Sopiva Liian pieni En osaa sanoa Kuvio 14. Ylitöiden korvaaminen, kokopäivätyötä tekevät, %. 5 PALKKAUS 5.1 Taustatiedot Palkkatiedot on laskettu lokakuussa 2016 kokopäivätyötä tehneiden vastaajien palkoista. Heistä kaikkiaan 1 631 henkilöä antoi palkkalukuihin riittävät tiedot. Kyseinen joukko vastaa profiililtaan jäsenrekisteristä poimittua jäsenkunnan profiilia ja on näin vertailukelpoinen edellisvuoden palkkatunnuslukuihin. Kokonaiskuukausiansio koostuu lokakuussa 2016 maksetusta bruttomääräisestä rahapalkasta sekä mahdollisista bonuksista ja muista palkkioista kuukausikohtaisesti jaettuna, rahana maksetuista ylityökorvauksista ja luontoisetujen verotusarvosta. Säännöllisen työajan ansiot muodostivat jäsenistön keskimääräisestä kokonaisbruttopalkasta 96 %. Peruspalkan merkitys palkanmuodostuksessa laski prosenttiyksikön edellisvuoteen verrattuna. Luontoisetujen verotusarvo, liikkuvat palkanerät ja ylityökorvaukset muodostivat jäljelle jäävän neljän prosentin osan. Palkkakysymyksiin riittävin tiedoin vastanneiden työnantajasektorijakauma valtio 34 %, kunnat 20 %, yliopistot ja ammattikorkeakoulut 10 %, yritykset 19 %, järjestöt 17 % vastaa jäsenistön jakautumista työmarkkinoille. 5.2 Luontoisedut, ylityöt ja tulospalkkiot Runsas kolmasosa (36 %) joukosta sai luontoisetuja ja niiden arvo oli keskimäärin 119 euroa. Tilanne säilyi lähes muuttumattomana edellisvuoteen verrattuna. Ylityökorvauksia kysyttynä ajanjaksona ilmoitti saaneensa 7 % joukosta, keskimäärin 224 euroa. Edellisen vuoden (1.11.2015 31.10.2016) aikana säännöllisen kuukausiansion lisäksi päätoimesta oli saanut tulospalkkioita, bonuksia, voitonjakoja tms. liikkuvia palkaneriä 17 % tarkasteltavasta ryhmästä. Tämän ryhmän osuus pieneni prosenttiyksikön edellisvuodesta. Keskimääräinen liikkuvien palkanerien summa oli 5 160 euroa vuodessa, kun vuonna 2015 vastaava summa oli 5 075 euroa ja vuonna 2014 puolestaan 3 683 euroa. Tyypillisin vuosibonusten määrä oli 1 800 euroa. Vuonna 2015 vastaava summa oli 2 000 euroa ja vuonna 2014 1700 euroa. Tarkasteluryhmän miehistä 20 % ja naisista 17 % sai bonuksia ja muita liikkuvia palkaneriä. Liikkuvien palkanosien summissa sukupuolten välinen ero leveni edelleen: Miehet olivat saaneet vuoden aikana bonuksia keskimäärin 8 825 euroa ja naiset puolestaan 3 103 euroa. Edellisessä tutkimuksessakin sukupuolten välinen ero keskiarvosummissa oli jo lähes 3 500 euroa (miehet 7 163 euroa ja naiset 3 830 euroa). Mediaanisummissa ero 11

oli kapeampi, vain noin 1 000 euron luokkaa (miehet 2 500 euroa ja naiset 1 500 euroa). Yritysten palveluksessa tulospalkkioita oli vuoden aikana saanut 44%, järjestöjen, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen puolella ja valtiosektorilla 8 % sekä kunnissa 18 % tarkasteltavasta ryhmästä. Yrityspuolella tulospalkkioiden suuruus oli keskimäärin 8 423 euroa vuodessa, järjestöissä 2 842 euroa, valtiolla 2 107 euroa, kunnissa 1 273 euroa sekä yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa 1 616 euroa. Taulukossa 3 on eritelty tulospalkkiot ikäryhmittäin. Liikkuvia palkaneriä saaneita oli kaikissa ikäryhmissä. Niiden merkitys lopullisen palkkauksen määrittymisessä kosketti erityisesti 40-49 -vuotiaiden ikäryhmää. Ikäryhmä Tulospalkkiot yms. palkanlisät edellisen vuoden aikana keskimäärin, (TMT 2015) Tulospalkkioita saaneita ikäryhmästä, % Alle 30 3566 (2 171) 13 (14) 30-39 3502 (3 689) 17 (18) 40-49 7367 (6 656) 19 (22) 50-59 5598 (4 967) 14 (16) 60 tai yli 2241 (5 603) 22 (15) Kaikki 5160 (5075) 17 (18) Taulukko 3. Tulospalkkiot edellisen vuoden aikana ikäryhmittäin (suluissa vuoden 2015 tiedot) 5.3 Palkkataso nousi Kokopäivätyössä olevan, ikäryhmä- ja sukupuolipainotetun tarkasteluryhmän kokonaispalkan keskiarvo nousi vuoden 2015 työmarkkinatutkimukseen verrattuna 1,9 %, 4 272 eurosta 4 353 euroon. Keskiarvopalkan ja mediaanipalkan erotus oli 353 euroa. Mediaanipalkka nousi 100 euroa 4 000 euroon. Säännöllisen työajan ansion keskiarvo oli 4 189 euroa ja mediaani 3 900 euroa. Säännöllisen työajan keskiarvopalkka nousi 1,2 % ja mediaanipalkka 1,3 %. Nettopalkalla mitattuna ansiotaso nousi keskiarvopalkassa 1,7 % (nyt 2 770 euroa) ja mediaanipalkassa 1,3 % 2 600 eurossa. Taulukosta 4 ilmenevät keskiarvopalkat työmarkkinatutkimusvuosilta 1994 2016 sekä muutosten suuruusluokka. Vuosien 1998 ja 2002 suurehkoa prosentuaalista palkkatason nousua selittää luonnollisesti osaltaan kahden vuoden tutkimusväli. Vastaajista 10 % ansaitsi vähemmän kuin 2 800 /kk ja 10 % puolestaan enemmän kuin 6 240 /kk. Vuonna 2015 vastaavat summat olivat 2 720 /kk ja 6 220 /kk ja vuonna 2014 puolestaan 2 700 /kk ja 6 000 /kk. Fraktiilien F25 ja F75 väliin jää 50 % tarkasteluryhmän palkoista ja vaihteluväliksi muotoutui 3 280 5 000 euroa/ kk. Näiden fraktiilien välinen ero kasvoi edellisvuodesta 20 eurolla 1 720 euroon. Taulukossa 5 on eritelty lisää palkkatunnuslukuja. Vuosi Keskipalkka /kk Muutos edelliseen tutkimukseen, % Prosenttia vuoden 2016 keskipalkasta 2016 4353 1,9 100 2015 4272 2,4 98,1 2014 4171-0,1 97,6 2013 4175 3,1 97,8 *2012 *4050-2,6 94,8 *2011 *4160-97,4 2011 4360 7,0 100 2010 4070 3,9 93,5 2009 3920 2,3 90,0 2008 3830 8,5 88,0 2007 3530 1,8 81,0 2006 3470 3,9 79,7 2005 3340 3,7 76,7 2004 3220 4,4 73,9 2003 3090 1,1 70,9 2002 3050 6,5 70,0 2000 2870 3,5 65,9 1998 2770 7,4 63,6 1996 2580 0,8 59,8 1994 2560-58,8 Taulukko 4. Bruttopalkan (ml. bonukset) keskiarvo ja muutos vuosina 1994 20166. Painokertoimin 2011-2012,. vuosien 2013-2016 osalta on tarkastettu vastaajajoukon edustavuus.. Säännöllisen työajan ansio Luontoisetujen verotusarvo Ylityö- yms. korvaukset Päätoimen kuukausiansio Nettopalkka Liikkuvat palkanerät/kk Kokonaiskuukausiansio Keskiarvo 4189 119 224 4274 2770 430 4353 Mediaani 3900 30 147 3998 2635 150 4000 F10 2750 20 44 2800 2000 25 2800 F25 3200 20 84 3284 2209 65 3300 F75 4906 149 250 5000 3150 333 5000 F90 6000 210 500 6100 3700 692 6245 Taulukko 5. Ilmoitettujen palkkojen tunnusluvut, /kk. 12

5.4 Sukupuoli Kokopäivätyössä olevat naiset ansaitsivat lokakuussa 2016 keskimäärin 85% kokopäivätyötä tekevien miesten palkoista. Ero pieneni kaksi prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna. Miehillä keskikuukausipalkka oli 4 836 euroa ja naisilla 4 118 euroa. Miehillä keskipalkka pysyi lähes ennallaan kun naisilla se nousi 3,1 %. Miehet ansaitsivat pysyvässä kokopäiväisessä palvelussuhteessa keskimäärin 5 055 euroa, kun naisilla tulot jäivät 4 377 euroon. Ero on selvästi pienempi (3 569 euroa/3 283 euroa), jos tarkastellaan määräaikaisia työsuhteita. Kuviosta 15 näkyy, kuinka naisten bruttopalkat painottuvat edelleen palkkahaitarin keskivälin alapuolelle, kun taas miesten palkkojen hajonnassa painottuvat myös suuremmat palkat. 10001- -10000-9000 -8000-7000 -6000-5800 -5600-5400 -5200-5000 -4800-4600 -4400-4200 -4000-3800 -3600-3400 -3200-3000 -2800-2600 -2400-2200 -2000-1800 1,9 0,2 2,1 0,4 1,7 1,0 4,3 3,1 2,5 3,1 4,3 7,9 1,4 2,3 1,1 4,3 7,2 3,1 5,4 4,6 4,6 6,2 4,3 7,0 5,4 5,6 3,9 1,9 4,3 0,8 4,2 2,5 2,2 1,9 0,8 0,4 0,7 2,2 4,4 Miehet 3,3 2,7 4,8 3,6 5,5 6,2 Naiset Kuvio 15. Bruttopalkkojen (ml. bonukset) jakautuminen sukupuolen mukaan, %. Sukupuolten välisiä eroja palkkauksessa on syytä tarkastella toimiasemittain. Taulukosta 6 näkyvät käytännön palkkaerot toimiasemien sisällä. 7,2 8,4 8,5 0246 81 01 21 41 6 4,6 6,9 4,9 8,3 Perinteisesti kaksi ylintä toimiasemaa ovat olleet miesten miehittämiä. Nyt ei enää näissäkään toimiasemissa ollut miesenemmistöä. Näissä ryhmissä naisten keskipalkkojen osuudet miesten keskipalkoista ovat kuitenkin edelleen pienimpiä. Sukupuolten väliset palkkaerot kapenivat kaikissa muissa toimiasemissa. Opetustehtävissä ja toimihenkilötehtävissä naisten keskipalkat olivat miesten palkkoja korkeammat. Määrällisesti suurimmissa asiantuntijatehtävissä sukupuolten väliset palkkakerot ovat pienimpiä. Liiton palkkaneuvonnalla on osaltaan pyritty kaventamaan tätä eroa rohkaisemalla jäseniä hinnoittelemaan osaamisensa oikealle tasolle, sukupuolesta riippumatta. 5.5 Iän vaikutus palkkaan ja verotus Kuviossa 16 näkyy palkkatunnuslukuja ikäryhmittäin. Naisten osuus nuorimmissa ikäryhmissä on miehiin verrattuna moninkertainen. Alle 30-vuotiaista yli 80 % on naisia. Vanhimmissa ikäryhmissä osuudet ovat hieman tasaisempia, joskin naiset ovat niissäkin enemmistönä. 6000 5500 5000 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 Alle 303 0-34 35-394 0-44 45-495 0-54 55-596 0 tai yli 3068 3470 3965 4363 4765 4879 5027 5454 2177 2381 2631 2790 3007 3057 3159 3277 Tuloveroaste 29,1 31,4 33,7 36,0 36,9 37,3 37,2 39,9 Naisia ikäryhmästä (%) 81 69 71 71 67 62 70 57 Kuvio 16. Brutto- ja nettopalkat ikäryhmittäin, /kk. 2016 2015 2014 2013 2012 2011 2010 2009 2008 Ylin johto 8014 (72) 7230 (80) 6564 (101) 6715 (86) 6503 (82) 7679 (80) 6810 (87) 6640 (83) 6660 (73) Johto 7378 (73) 6858 (85) 6568 (91) 7745 (78) 5708 (103) 6097 (95) 6870 (83) 5810 (91) 6270 (76) Ylempi keskijohto 5909 (85) 6009 (82) 5115 (96) 5306 (90) 5059 (93) 5868 (79) 4910 (97) 5540 (79) 4840 (90) Alempi keskijohto 4280 (99) 4461 (95) 4525 (92) 4765 (87) 4411 (94) 4509 (87) 4690 (80) 4000 (89) 4190 (86) Erittäin vaativat asiantuntijatehtävät Vaativat asiantuntijatehtävät 5155 (95) 5060 (94) 4973 (96) 5028 (92) 5098 (88) 5052 (90) 4700 (94) 4750 (91) 4650 (90) 4396 (94) 4481 (91) 4388 (91) 4442 (94) 4239 (94) 4168 (94) 3820 (95) 4010 (94) 4180 (89) Asiantuntijatehtävät 3489 (97) 3468 (95) 3288 (99) 3487 (94) 3384 (93) 3338 (94) 3390 (94) 3290 (93) 3150 (94) Opettajat Korkeakoulujen opettajat ja tutkimushenkilöstö 4271 (103) 4070 (96) 3498 (117) 3739 (96) 4023 (93) 4549 (84) 3620 (98) 3740 (91) 3620 (88) Toimihenkilö 2562 (110) 2505 (105) 2758 (92) 2807 (90) 2407 (110) 2762 (90) 2210 (103) 2450 (92) 2150 (101) Taulukko 6. Miesten keskiarvopalkat toimiasemittain, /kk (naisten palkkojen osuus miesten palkoista toimiasemittain, %). 13

Tuloveroaste laskettiin palkoista, joissa ei ollut mukana liikkuvia palkaneriä. Vielä vuonna 2000 jäsenkunnan tuloveroaste oli 41,7 %. Siitä lähtien tämä tunnusluku oli laskusuunnassa vuoteen 2013 asti nousten hienoisesti sen jälkeen. 50 40 30 20 10 0 43,0 41,7 35,6 35,2 43,5 40,9 36,9 35,9 34,7 35,1 33,7 5.6 Toimiasema Kokonaisansioiden keskiarvot nousivat tai pysyivät ennallaan kaikissa muissa toimiasemissa paitsi johdossa ja alemmassa keskijohdossa, jossa sekä keskiarvotunnusluvut laskivat kaksi prosenttiyksikköä. Mediaanitunnusluvuissa muutos oli epätasaisempaa. Ylimmän johdon ja johdon kokonaisansioiden muutosherkkyyttä selittää osaltaan toimiaseman alttius liikkuvien palkanerien muutoksille. Keskiarvo (muutos, %) Mediaani (muutos, %) Ylin johto (76) 6626 (2) 5890 (-6) Johto (100) 6157(-2) 5800 (-2) Ylempi keskijohto (128) 5320 (0) 5200 (6) Alempi keskijohto (91) 4244 (-2) 4060 (-1) Erittäin vaativat asiantuntijatehtävät (186) Vaativat asiantuntijatehtävät (351) 34,6 35,2 34,5 Tarkistamaton Kuvio 17. Tuloveroaste 1994 2016. 33,6 34,7 35,3 33,8 35,1 5002 (2) 4892 (4) 4214 (0) 4100 (1) Asiantuntijatehtävät (472) 3414 (2) 3300 (2) Opettajat (30) 4357 (10) 4300 (8) Toimihenkilö (63) 2776 (7) 2720 (8) Taulukko 7. Bruttopalkka ml. bonukset toimiasemittain (vastaajien lkm), /kk (%-muutos vuoteen 2015). Palkkojen hajonta on edelliseen tutkimukseen verrattuna pysynyt ennallaan. Selkeä hajonta ylimmässä johdossa ja johdossa (minimi runsaat 2 400 ja maksimi noin 14 000 ) on toisaalta hyvinkin luonnollista mahtuuhan samaan kategoriaan ylintä johtoa yhtä lailla yritysmaailmasta, järjestöistä kuin julkiselta sektorilta. Kyselyn maksimipalkkaa (18 900 euroa) maksettiin erittäin vaativasta asiantuntijatehtävästä. Osaamisesta ollaan työmarkkinoilla edelleen valmiita maksamaan. 5.7 Valtio Valtiosektorilla keskiarvopalkka oli 4 301 /kk, mikä on hieman matalampi kuin kaikkien vastanneiden keskiar- vo 4 352 /kk. Mediaanipalkka oli puolestaan 4 100 / kk. Valtiosektorin F10-tunnuslukupalkka oli 2 857 /kk ja F90-tunnuslukupalkka 5 980 /kk. Puolella vastanneista palkka asettui vaihteluvälille 3 400-5 000 euroa/kk (F25- F75). Sukupuolittain tarkasteltuna miehillä keskipalkka oli 4 473 euroa ja naisilla 4 209 euroa. Vastaavat mediaanipalkat olivat 4 500 euroa ja 4 000 euroa. Valtiolla yli 80 % vastaajista työskenteli jonkinlaisissa asiantuntijatehtävissä, joissa keskipalkaksi muodostui 4 109 euroa. Valtiosektorin jäsenistöstä runsas 15 % toimi johtotehtävissä, joiden keskipalkka oli 5 630 euroa 5.8 Yliopistot ja ammattikorkeakoulut Sektorin keskiarvopalkka oli 3 886 /kk, miehillä 3 847 /kk ja naisilla 3 726 /kk. Vastaava mediaanipalkka oli 3 800 /kk, miehillä 3 847 /kk ja naisilla 3 726 /kk. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa työskentelevistä jäsenistä lähes 75 % toimi asiantuntijatehtävissä, noin 15 % johtotehtävissä ja noin 10 % opetustehtävissä. Vastaavien toimiasemaryhmien keskiarvopalkkatunnusluvut olivat 3 599 /kk, 5 178 /kk ja 4 368/kk. Yliopisto- ja ammattikorkeakoulusektorilla F10-tunnuslukupalkka oli 2 493 /kk ja F90-tunnuslukupalkka 5 248 /kk. Palkoista 50 % asettui välille 3100-4400 euroa/kk. 5.9 Kunnat Kuntasektorilla kokonaisansioiden keskiarvopalkka oli 4 030euroa/kk. Mediaanipalkka oli puolestaan 3 700 euroa/kk. F10-palkka oli 2 900 euroa/kk ja F90-tunnuslukupalkka oli 5 716 euroa. Palkkahaarukka tunnuslukujen F25 ja F75 välillä oli 3 200-4 520 euroa/kk. Miesten keskiarvokuukausipalkka kuntasektorilla oli 4 413 euroa ja naisten 3 839 euroa. Vastaavat mediaanipalkat olivat miehillä 4 045 euroa ja naisilla 3 601 euroa. Kuntasektorilla vastaajista kolmasosa toimi johtotehtävissä. Heidän keskipalkkansa oli 5 024 euroa/kk. Asiantuntijatehtävissä toimivien osuus oli puolestaan lähes kaksi kolmasosaa kuntasektorin vastanneista ja keskipalkka 3 556 euroa/kk. 5.10 Yritykset Yrityksien palveluksessa työskentelevän jäsenistön keskiarvopalkka oli 5 023 euroa ja mediaanipalkka 4 450 euroa kuukaudessa. Palkkatunnusluvuista F10 oli 2 925 euroa ja F90 7 629 euroa. Palkoista 50 % asettui välille 3 433 5 738 euroa/kk. 14

Miesten keskiarvopalkka oli yrityksissä 5 848 euroa ja mediaanipalkka 5 208 euroa. Naisilla keskiarvopalkka oli 4 577 euroa ja mediaanipalkka 4 300 euroa. Yritysten palveluksessa työskentelevistä vastaajista 35% toimi johtotehtävissä. Heidän keskiarvopalkkansa asettui nyt 6 350 euroon/kk. Asiantuntijatehtävissä työskenteli puolestaan 57 % yrityssektorin jäsenistöstä ja tämän ryhmän keskiarvopalkka asettui 4 516euroon/ kk. 5.11 Järjestöt Järjestöjen palveluksessa työskentelevien keskiarvopalkka oli 4 252 euroa/kk. Järjestösektorin mediaanipalkka oli 3 720 euroa/kk. Palkkatunnusluku F10 oli 2 700 euroa ja tunnusluku F90 6 458 euroa. Puolet palkoista oli välillä 3 055 4 954 euroa/kk. Miehillä keskiarvopalkka oli 5 140 euroa/kk ja mediaanipalkka 4 700 euroa/kk. Järjestösektorin naisjäsenistön keskiarvopalkka oli puolestaan 3 926 euroa/kk ja mediaanipalkka 3 525 euroa/kk. Järjestösektorin jäsenistä 37 % työskenteli johtotehtävissä, joissa keskiarvopalkka oli 5 123 euroa/kk. Asiantuntijatehtävissä työskentelevien osuus oli 57% ja tähän ryhmään kuuluvien keskiarvopalkka asettui 3 815 euroon/kk. Liiteosion palkkataulukoissa 1-3 on esitetty palkkatunnusluvut tarkemmin työnantajasektoreittain ja sukupuolittain. 6 VASTAVALMISTUNEET Vastavalmistuneilla tarkoitetaan tässä yhteydessä joko kyselyn toteuttamisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna siis vuosina 2015-2016 valmistuneita vastaajia. Heitä oli 7,8 % koko vastaajajoukosta. Vastavalmistuneiden ryhmässä reilut kaksi kolmasosaa (71,2 %) vastaajista oli naisia. Luku on liikkunut vuosien mittaan, vuodentakaisen osuuden ollessa yli kolme neljäsosaa ja 2012 kaksi kolmasosaa. Alaa opiskelevien naisvaltaisuus näkyy suoraan myös vastavalmistuneiden jäsenten ryhmässä. Vastavalmistuneiden ryhmän keski-ikä oli kyselyhetkellä 32 vuotta ja mediaani-ikä 30 vuotta. Mediaani-ikä laski yhdellä edellisvuoteen verrattuna keski-iän pysyessä ennallaan. Ryhmästä 77 % oli syntynyt 1980-luvulla, hieman yli puolet (51 %) vuonna 1986 tai myöhemmin. Yleisin syntymävuosi oli 1988, kattaen noin 13 % vastavalmistuneista. Keski-ikää vanhempien vastaajien ikäjakauma oli lavea ylettyen vuoteen 1960. Ryhmästä 11 % oli puolestaan syntynyt 1990-luvulla. Vastavalmistuneiden tutkintojakaumassa VTM-tutkinnon suorittaneita oli 34,2 % (koko vastaajajoukko 39,5 %), YTM-tutkinnon suorittaneita 24,7 % (27,1 %) ja HTMtutkinnon suorittaneita 18,4 % (13,4 %). Muun tutkinnon suorittaneita oli 9,5 % (8,7 %). Tässä ei ole huomioitu kandidaatin, lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon suorittaneita. Vastavalmistuneiden YTM-tutkinnon suorittaneiden osuus laski vuosi sitten noin yhdeksän prosenttiyksikköä edelliseen nähden ja pysyi nyt vuodentakaisessa tasossaan. Vastavalmistuneiden HTM-tutkinnon suorittaneiden osuus taas kasvoi vuodentakaiseen noin neljä prosenttiyksikköä. Vastavalmistuneiden työllisyystilanne parani edellisvuodesta. Kokoaikatyössä oli vastaushetkellä 80,4 % työvoimaan kuuluvista vastavalmistuneista, kun edellisvuonna vastaava osuus oli 73,9 %. Vuonna 2014 vastaava luku oli 83,5 %. Työttömänä oli vastaushetkellä 12,4 % työvoimaan kuuluvista vastavalmistuneista. Luku laski yli kolme prosenttiyksikköä vuodentakaisesta, mutta on edelleen hieman korkea verrattina jopa vuoteen 2014, jolloin luku oli 10,8 %. Koko jäsenistön työttömyysaste samaan aikaan oli 5,8 %, joka on taas verrattain matala muihin indikaattoreihin nähden. Hieman useampi kuin kaksi viidestä (n. 45 %) oli kokenut työttömyyden tai lomautuksen jossain vaiheessa valmistumisensa jälkeen. Tästä joukosta puolet oli ollut työttömänä vähemmän kuin 12 viikkoa. Vuodentakaisiin tuloksiin verrattuna vastavalmistuneiden tilanne työttömyyden kokeneiden osalta pysyi lähes ennallaan, mutta työttömyyden keston mediaani laski kahdeksalla viikolla. Jopa kahden vuoden takaiseen tulokseen nähden kesto laski kahdella viikolla. Pidemmälle tarkasteltaessa, vuonna 2011, vain noin neljäsosa (27 %) vastavalmistuneista oli kokenut työttömyysjakson jossain vaiheessa valmistumisensa jälkeen mediaanityöttömyysjakso tällöin oli 14 viikkoa. Vastavalmistuneista 59 %:lla oli työpaikka valmistumishetkellä. Tässä tapahtui nousua vuodentakaiseen kolme prosenttiyksikköä. Työpaikkaa hetken hakeneista puolet oli saanut sen alle kolmen kuukauden kuluessa valmistumisesta. Vuodentakaisesta hypystä neljään kuukauteen palattiin siis nyt suht tavanomaiselle tasolle. Määräaikaisuus on perinteisesti ollut vastavalmistuneiden työsuhteille tunnusomainen piirre. Määräaikaisissa palvelussuhteissa toimivien osuus oli nyt 58,5 % ja se nousi puoli prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna. Vastavalmistuneiden suurimpana työllistäjänä pysyi valtiosektori, joka kasvatti osuuttaan 11 prosenttiyksiköllä vuodentakaisesta, 41 % osuudella. Seuraavaksi suurim- 15

pana työllistäjänä pysyi järjestösektori 18,9 % osuudella, tosin laskua tapahtui noin kuusi prosenttiyksikköä vuodentakaiseen. Yrityssektorin osuus kasvoi pari prosenttiyksikköä 18 % osuuteen. Kuntasektorin osuus laski hieman, ollen 16,4 %. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen osuus puolittui, ollen tällä kertaa 4,9 %. Yliopisto ja amksektorin osuuden puolittuminen on melko mielenkiintoinen kehityssuunta, ja jääkin nähtäväksi tulevaisuudessa, onko kyseessä väliaikainen vai pysyvä trendi. Toimiasemajakaumassa painottuivat työelämän alkuvaiheeseen liittyen erilaiset asiantuntijatehtävät, joissa työskenteli 71,3 % vastavalmistuneista. Erilaisissa johtotehtävissä toimi 10,7 % vastaajista. Opetustehtävissä toimivien osuus on tavallisesti asettunut 5 % tasolle, mutta tällä kertaa opetustehtävissä ei toiminut yksikään vastavalmistunut vastaaja. Työmarkkinoiden edelleen heikentynyt tilanne näkyy jälleen myös koulutusta vastaamattomissa toimihenkilötehtävissä toimivien vastavalmistuneiden osuudessa, joka oli 18 %:n tasoa, vastaavan luvun ollessa edellisessä tutkimuksessa vajaan 15 % tasoa. Työnantajasektorien välisiä eroja tarkasteltaessa mielenkiintoisin huomio näyttäytyy yksityisen sektorin toimiasemajakaumassa, jossa vastavalmistuneilla on samaan aikaan suurin suhteellinen osuus sekä johtotehtävissä että toimihenkilötehtävissä, molemmissa noin 27 % tasolla. Vähäisen vastaajamäärän vuoksi kuitenkin johtopäätökset sektorikohtaisista toimiasemajakaumista ovat enimmillään suuntaa antavia. jäsenistöstä 76 % piti omaa tulevaisuuttaan työpaikalla vakaana tai melko vakaana. Toisaalta vastavalmistuneista useampi kuin joka kymmenes (13 %) ei puolestaan osannut luonnehtia työpaikan lähitulevaisuuden näkymiä. Lokakuussa 2016 vastavalmistuneiden keskipalkka oli 3065 euroa/kk, mikä on 35 euroa vähemmän kuin vuonna 2015. Naisilla keskipalkka asettui 3 073 euroon ja miehillä se oli 3 046 euroa, siis 27 euroa naisia vähemmän. Vuonna 2014 palkkaero oli naisten hyväksi 78 euroa ja 2015 miesten hyväksi 301 euroa. Palkkojen vaihteluväli on aiempiin vuosiin verrattuna kasvanut (nyt vajaa 6 300 euroa) liikkuen haarukassa 1 700 7 970 euroa. Vuodentakaiseen verrattuna alin palkka aleni ja suurin palkka kasvoi. Mediaanipalkka vastavalmistuneilla oli 2900 euroa/kk (miehillä 3003 / kk ja naisilla 2883 / kk). Sukupuolten välinen keskipalkkaero on vastavalmistuneilla melko pieni, tällä kertaa naisten hyväksi. Edellisessä kahdessa tutkimuksessa keskipalkkaero on vaihdellut, 2015 tutkimuksessa sen ollessa 301 euroa miesten hyväksi ja 2014 78 euroa naisten hyväksi. Kaikki 11 71 18 Yliopisto tai amk 83 17 Järjestö 9 78 13 Yritys 27 46 27 Kunta 15 65 20 4 80 16 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Johto Opetus Muu Kuvio 18. Vastavalmistuneiden toimiasemajakauma työnantajasektoreittain, % Arvioidessaan omaa tulevaisuuttaan työpaikalla, noin kaksi kolmesta (66,4 %) näki tilanteen vakaana tai melko vakaana ja toisaalta noin joka viides (18,9 %) vastanneista piti irtisanomista jonkinlaisena uhkatekijänä. Näillä mittareilla vastavalmistuneiden näkemys on muuttunut aavistuksen negatiivisemmaksi edellisvuoteen verrattuna. Koko jäsenistöön verrattuna vastavalmistuneet arvioivat tilannettaan aavistuksen varovaisemmin, kun koko 16

LIITTEET Liitetaulukot LIITETAULUKKO 1. Työvoima pääaineittain. Pääaine Miehet, % Naiset, % Kaikki, % Lkm Aluetiede, -suunnittelu 4,9 2,4 3,2 % 61 Filosofia 3,6 0,7 1,6 % 30 Julkishallinto, hallintotiede 7,8 5,3 6,1 % 117 Julkisoikeus, hallinto-oikeus 3,4 5,3 4,7 % 91 Kansantaloustiede, taloustieteet 13,3 3,3 6,4 % 122 Kehitysmaatutkimus 0,3 1 0,8 % 15 Kunnallispolitiikka, -tiede 2,2 0,7 1,1 % 22 Poliittinen, yhteiskunta-, talous- ja sosiaalihistoria 5,8 4,9 5,2 % 99 Sosiaali- ja kulttuuriantropologia 0,3 1,4 1,0 % 20 Sosiaalipolitiikka, yhteiskuntapolitiikka, sosiaalityö 9 17,6 15,1 % 290 Sosiologia, sosiaalipsykologia 10,2 22,2 18,5 % 355 Tiedotusoppi, viestintä 0,9 2,8 2,2 % 42 Tilastotiede 2,9 0,9 1,5 % 29 Valtio-oppi, kv-politiikka, kv-suhteet 23,7 19,2 20,6 % 394 Muu 11,1 12,4 12,0 % 230 Yhteensä 100 100 100 1917 LIITETAULUKKO 2. Kokopäivätyössä olevat toimiasemittain. Toimiasema Miehet, % Naiset, % Kaikki, % Lkm Ylin johto 6 4 5 80 Johto 8 6 6 106 Ylempi keskijohto 9 8 9 143 Alempi keskijohto 6 6 6 101 Erittäin vaativat asiantuntijatehtävät 15 10 12 194 Vaativat asiantuntijatehtävät 28 22 24 394 Asiantuntijatehtävät 23 37 32 540 Opetustehtävät 2 2 2 32 Toimihenkilö 3 5 4 74 Yhteensä 100 100 100 1664 LIITETAULUKKO 3. Kokopäivätyössä olevat ikäryhmittäin ja työnantajasektoreittain. Ikä Valtio, % Kunta, % Yritys, % Järjestö, % Yliopisto/amk, % Muu % Lkm Alle 30 39 12 21 25 3 1 132 30 39 32 18 20 20 10 1 575 40 49 34 19 22 14 11 1 534 50 59 36 27 15 14 9 0 362 60 tai yli 36 29 10 13 12 0 69 Kaikki 34 20 19 17 10 1 1672 LIITETAULUKKO 4. Työllistymisaika valmistumisen jälkeen ikäryhmittäin, %. Ikä 0 kk Enint. 1 kk Enint. 3 kk Enint. 6 kk Enint. 12 kk Yli vuosi Lkm Alle 30 61 9 16 8 4 2 155 30 39 59 6 12 11 8 4 698 40 49 60 7 9 13 6 5 600 50 59 62 7 10 8 8 5 404 60 tai yli 73 11 10 4 2 0 93 Kaikki 61 7 11 11 7 4 1950 17

Palkkataulukot PALKKATAULUKKO 1. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) työnantajasektorin mukaan. Työnantaja Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Valtio 4298 2857 3400 4100 5000 5980 500 Kunta 4047 2900 3200 3726 4520 5716 291 Yritys 5029 2925 3433 4475 5738 7629 294 Järjestö 4259 2700 3055 3748 4954 6458 256 Yliopisto tai amk 3881 2492 3100 3781 4400 5248 146 Muu 4830 2720 4120 5385 5592-7 Yhteensä 4348 2800 3300 4000 5000 6238 1494 PALKKATAULUKKO 2. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) työnantajasektorin mukaan, miehet. Työnantaja Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Valtio 4473 2942 3479 4500 5200 5956 177 Kunta 4413 3012 3433 4045 5116 6335 95 Yritys 5848 3029 3706 5208 6409 9129 104 Järjestö 5140 2998 3460 4700 6215 8245 68 Yliopisto tai amk 4127 2384 3450 3847 5200 6080 35 Muu 4095 2720 2720 4095 2 Yhteensä 4826 3000 3500 4500 5522 6836 481 PALKKATAULUKKO 3. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) työnantajasektorin mukaan, naiset. Työnantaja Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Valtio 4209 2761 3364 4000 4945 6000 317 Kunta 3839 2797 3200 3601 4300 5180 191 Yritys 4577 2800 3369 4300 5337 7029 189 Järjestö 3926 2686 3000 3525 4615 5681 185 Yliopisto tai amk 3810 2501 3100 3726 4400 5116 110 Muu 5124 4120 4204 5385 5913 5 Yhteensä 4116 2740 3200 3839 4777 5825 997 PALKKATAULUKKO 4. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) sukupuolen mukaan. Sukupuoli Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Miehet 4836 3000 3500 4500 5540 6963 483 Naiset 4118 2740 3200 3840 4784 5840 1001 Yhteensä 4352 2800 3300 4000 5000 6244 1484 PALKKATAULUKKO 5. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) toimiaseman mukaan, miehet. Toimiasema Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Ylin johto 8014 4960 5200 6417 8260 9730 29 Johto 7378 4624 5365 6600 9129 10560 37 Ylempi keskijohto 5909 4160 4792 5800 7100 7880 45 Alempi keskijohto 4280 3237 3673 4150 4867 5287 29 Erittäin vaativat asiantuntijatehtävät 5155 3523 4039 4839 5924 6842 76 Vaativat asiantuntijatehtävät 4396 3264 3650 4302 5100 5589 131 Asiantuntijatehtävät 3489 2400 2957 3300 3795 4819 111 Opetustehtävät 4271 2930 3600 4000 4830 5850 11 Toimihenkilö 2562 1820 2200 2500 3000 3362 13 18

PALKKATAULUKKO 6. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) toimiaseman mukaan, naiset. Toimiasema Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Ylin johto 5805 3360 4610 5720 7005 7872 45 Johto 5378 3252 4168 5000 6560 7864 61 Ylempi keskijohto 5011 3356 4025 4900 5995 6830 81 Alempi keskijohto 4226 3071 3595 4043 4981 5603 62 Erittäin vaativat asiantuntijatehtävät 4919 3270 3913 4898 5619 6330 106 Vaativat asiantuntijatehtävät 4114 3200 3504 4010 4590 5213 217 Asiantuntijatehtävät 3393 2500 2898 3300 3750 4302 358 Opetustehtävät 4406 3600 4100 4356 4785 4984 19 Toimihenkilö 2831 2012 2400 2782 3144 3681 50 PALKKATAULUKKO 7. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) toimiaseman mukaan, yleisempi jaottelu. Toimiasema Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Johto 5535 3400 4100 5100 6440 7880 395 Asiantuntijat 3985 2797 3200 3724 4600 5400 1009 Opetus 4357 3465 3923 4300 4789 5726 30 Muut 2776 2000 2350 2720 3100 3600 63 PALKKATAULUKKO 8. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) toimiaseman mukaan, yleisempi jaottelu, miehet. Toimiasema Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Johto 6396 3828 4700 5700 7267 9186 162 Asiantuntijat 4261 2911 3322 4041 5000 5863 368 Opetus 4271 2930 3600 4000 4830 5850 12 Muut 2562 1820 2200 2500 3000 3362 9 PALKKATAULUKKO 9. Kokonaispalkka /kk (ml. tulospalkkiot) toimiaseman mukaan, yleisempi jaottelu, naiset. Toimiasema Keskiarvo F10 F25 F50 F75 F90 Lkm Johto 5049 3250 3922 4806 6000 7042 249 Asiantuntijat 3860 2700 3169 3650 4400 5228 681 Opetus 4406 3600 4100 4356 4785 4984 19 Muut 2831 2012 2400 2782 3144 3681 50 19