MARSI 29 LUONNONMARJOJEN JA SIENTEN KAUPPAANTULO MÄÄRÄT VUONNA 29 Maaliskuu 21 Maa ja metsätalousministeriö Helsinki 21
SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 2 MARJA JA SIENITIEDUSTELUN TOTEUTUS... 2 3 TIIVISTELMÄ... 3 4 LUONNONMARJOJEN JA SIENTEN KAUPPAANTULOMÄÄRÄT SEKÄ POIMINTATULOT SUURALUEITTAIN... 4 4.1 Yleisimmät luonnonmarjat... 4 4.1.1 Mustikka... 4 4.1.2 Lakka eli hilla... 5 4.1.3 Puolukka... 5 4.2 Muut luonnonmarjat... 6 4.2.1 Variksenmarja eli kaarnikka... 6 4.2.2 Karpalo... 6 4.2.3 Mesimarja... 6 4.2.4 Pihlajanmarja... 7 4.2.5 Tyrni... 7 4.2.6 Metsävadelma... 7 4.2.7 Juolukka... 8 4.3 Luonnonsienet... 8 4.3.1 Korvasieni... 9 4.3.2 Keltavahvero eli kantarelli... 9 4.3.3 Herkkutatti... 9 4.3.4 Haaparousku... 1 4.3.5 Kangasrousku... 1 4.3.6 Karvarousku... 1 4.3.7 Suppilovahvero... 11 4.3.8 Mustatorvisieni... 11 4.3.9 Muut sienet... 11 4.4 Luomuluonnonmarjat ja sienet... 12 4.5 Luonnonmarjojen ja sienten varastointituki... 13 4.6 Marjojen tuonti ja vienti... 14 5 POIMINTATULOT YHTEENSÄ SEKÄ TULOJEN JAKAUTUMINEN SUURALUEITTAIN... 15 6 LAATUSELOSTE... 19 LIITTEET KUVAT TAULUKOT
KUVAT 1 Suuraluekartta/tukialuekartta... 21 2 Mustikan kauppaantulomäärät 199829, 1 kg.. 22 Puolukan kauppaantulomäärät 199829, 1 kg. 22 3 Mustikan kauppaantulomäärät 199829, %.. 23 Puolukan kauppaantulomäärät 199829, %. 23 4 Luonnonmarjojen kauppaantulomäärät 19829.. 24 Luonnonsienten kauppaantulomäärät 19829. 24 5 Mustikan ja puolukan painotetut hinnat 197729.. 25 Mustikan ja puolukan keskihinnat 197729 (reaalihintoina). 25 6 Lakan painotettu hinta 197729 26 Lakan keskihinta 197729 (reaalihintoina). 26 7 Luonnonsienten painotetut hinnat 197729 27 Luonnonsienten keskihinnat 197729 (reaalihintoina). 27 8 Luonnonmarjojen poimintatulot 29 ja 28... 28 Luonnonsienten poimintatulot 29 ja 28... 28 Luonnonmarjojen ja sienten poimintatulot 29 ja 28 28 TAULUKOT 1 Viljeltyjen sienten tuotanto, 1 kg. 8 2 Luomuluonnonmarjojen kauppaantulo vuosina 2329.. 12 3 Varastointituen jako vuosina 2329.. 13 4 Tuonti ja vienti vuosina 2829.. 14 5 Luonnonmarjojen ja sienten poimintatulojen jakautuminen suuralueittain vuosina 1977 29.. 16 6 Luonnonmarjojen ja sienten poimintatulot vuosina 19829 sekä prosenttiosuudet. 17 7 Kauppaantulleiden luonnonmarjojen ja sienten määrät vuosina 199929... 18 LIITETAULUKOT 8 Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät, kilohinnat sekä poimintatulot v. 29.. 29 9 Puhtaan sekä roskaisen mustikan ja puolukan kilohinnat alueittain ja koko maassa 29. 3 1 Luonnonmarjojen kauppaantulomäärät (1 kg) ja painotetut keskihinnat suuralueittain vuosina 2429 (mustikka, puolukka, lakka)... 31 11 Luonnonsienten kauppaantulomäärät (1 kg) ja painotetut keskihinnat suuralueittain vuosina 2429 (keltavahvero, tatit, rouskut).. 32 12 Kaupan ilmoittamat luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät suuralueittain (1 kg) ja niistä maksettu tuloa vuosina 229..:... 33 13 Luonnonmarjojen ja sienten tuonti ja vienti vuosina 229. 34
1 1 JOHDANTO Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärätietojen kerääminen aloitettiin 197luvun puolivälin jälkeen. Tutkimusta tehtiin aluksi Maa ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (TIKE) toimeksiannosta, mutta vuonna 27 se siirtyi Maa ja metsätalousministeriölle. Tutkimuksen tekijänä on ollut Suomen Gallup Elintarviketieto Oy tai sen edeltäjä PellervoSeuran Markkinatutkimuslaitos. Puutarhamarjat olivat mukana kyselyssä vuoteen 27 saakka. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomäärät, kilohinnat ja poimintatulot vuosittain. Marsitiedustelussa on mukana luonnonmarja ja sienikauppaa harjoittavia yrityksiä. Kaupallisesti tärkeimmät luonnonmarjat ovat mustikka, puolukka ja lakka. Eniten myyntiin poimitaan yleensä puolukkaa. Sadot kuitenkin vaihtelevat vuosittain ja alueittain. Muita vähemmän tärkeitä luonnonmarjoja ovat variksenmarja, karpalo, pihlajanmarja, tyrni, mesimarja, metsävadelma ja juolukka. Luonnonsienistä on kaupallisesti tärkein herkkutatti, joka on hyvä vientisieni. Muita kauppasieniä ovat kantarelli, haaparousku, kangasrousku, karvarousku, korvasieni, suppilovahvero ja mustatorvisieni. Näiden sienten lisäksi poimitaan myyntiin satunnaisesti muitakin kauppasieniä. Tällä hetkellä kauppasieniksi hyväksyttyjä sieniä on 23. Kotitarvepoimijat keräävät muitakin syötäviä sieniä oman tuntemuksensa ja mieltymystensä mukaan. Muutaman viime vuoden aikana Suomeen on tullut runsaasti ulkomaalaisia marjanpoimijoita. Alkuvuosina he poimivat pääasiassa mustikkaa ja puolukka. Nyt poimittavien tuotteiden valikoima on laajentunut ja mukaan on tullut myös muita luonnonmarjoja ja luonnonsienet. Ulkomaalaisten poimijoiden panos talteenotossa on merkittävä. Luonnonmarjojen kaupallista poimintaa on eniten Lapin ja Oulun lääneissä. Joinakin vuosina myös LänsiSuomessa lähinnä Pohjanmaalla poimitaan merkittävät määrät puolukkaa. Luonnonsienten poiminta on keskittynyt ItäSuomen alueelle. Marsitiedustelussa seurataan myös luomuna myytävien luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomääriä. Poimijat eivät juuri saa korkeampaa hintaa luomuna myytävistä tuotteista. Luomu antaa kuitenkin lisäarvoa ja ostajan on helpompi myydä tuotteet eteenpäin. Eniten luomuna myydään mustikkaa ja puolukkaa. Pienempiä määriä luomuna tulee myyntiin lakkaa, variksenmarjaa ja karpaloa. Vuonna 29 luomuna myydyt määrät olivat melko suuria. Luomuluonnonsienistä ei ole tullut vielä yhtään tietoa. Jokamiehen oikeus on voimassa kaikkialla Suomessa. Se antaa jokaiselle mahdollisuuden sääntöjen puitteissa kerätä luonnonmarjoja ja sieniä metsistä ja soilta. Poimija ei myöskään maksa näistä keräilytuotteista arvonlisäveroa. Tämän tutkimuksen tulokset julkaistaan sekä koko maan lukuina että alueellisesti, jossa Suomi on jaettuna neljään osaan: Lapin lääni, Oulun lääni, ItäSuomi ja LänsiSuomi. Rajat noudattavat maaseutukeskusrajoja. KeskiPohjanmaan maaseutukeskus lasketaan kokonaan LänsiSuomen alueeseen. Raportin lopussa on taulukko Tullihallituksen ulkomaan kauppaa koskevista tuonti ja vientiluvuista. Eräissä marjoja ja sieniä koskevissa kappaleissa on käsitelty myös lukuja maittain. Tämä raportti julkaistaan kokonaisuudessan MMM:n kotisivuilla. MARSI 29
2 2 MARJA JA SIENITIEDUSTELUN TOTEUTUS Syksyllä 29 lähetettiin kirjekysely luonnonmarja ja sienikauppaa harjoittaville yrityksille. Kyselykirjeet postitettiin 21.9. Lomakkeiden palautusta pyydettiin heti, kun yrityksen ostotiedot olisivat koossa. Marraskuun alussa aloitettiin puhelinkarhunta yrityksiltä, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn. Viimeiset tiedot saatiin helmikuun lopussa. Kyselykirjeitä lähetettiin 97 luonnonmarjoja ja sieniä ostavalle yritykselle. Tietoja saatiin 81 yritykseltä. Ostotietoja on tuloksissa mukana 59 yritykseltä. Tiedot jakautuivat seuraavasti: Lapin lääni 13, Oulun lääni 14, ItäSuomi 18 ja LänsiSuomi 14 ostoyritystä. Vuoden aikana oli muutamia yrityksiä lopettanut toimintansa kokonaan ja osa piti välivuotta huonon satotilanteen takia. Kyselyssä eivät ole mukana kaikki ostoyritykset, mutta mukana pyritään pitämään kaikki merkittävimmät ostoyritykset. Otantaa täydennetään mm. Arktiset Aromit ry:n ostajaluettelon avulla. Tuloksina saatavat keskeisimmät tiedot ovat kauppaantulomäärät, poimijan saama kilohinta sekä poimintatulot koko maassa ja alueittain. Kilohinnat ilmaistaan ilman arvonlisäveroa ja ostoasiamiehen palkkiota. Ostoyritykset ilmoittavat kauppaantulomäärät alueittain sen mukaan, missä marjat ja sienet on poimittu. Tutkimuksessa mukana olevat yritykset ovat erilaisia. Joukossa on vain yhden tuotteen ostajia, kun taas osa on keskittynyt luonnonmarjojen ja jotkut luonnonsienten ostoihin. Mukana on myös sellaisia yrityksiä, jotka voivat ostaa kaikkia tuotteita satotilanteesta riippuen. Oulun läänissä ja Lapin läänissä on isoja yrityksiä, joilla on monia alihankkijoita ostotoiminnassa. Alihankkijoina voi olla esim. kyläkauppoja, huoltoasemia, yksityisiä henkilöitä. Kyselyssä voi olla mukana molempia, jolloin tiedot saadaan kahteen kertaan. Päällekkäisyyksiä pyritään poistamaan. Poimijahinnan laskemiseksi tiedot otetaan mukaan siinä vaiheessa, kun ne siirtyvät poimijalta eteenpäin. Poikkeuksina ovat isot yritykset, jotka ilmoittavat hinnat ilman ostoasiamiehen palkkiota ja arvonlisäveroa. Tällöin käytetään heidän yhteislukujaan. Luonnonmarjoista ja sienistä saadut poimintatulot ovat poimijalle verottomia. Ostoyritys joutuu lisäämään arvonlisäveron tuotteeseen myydessään sen eteenpäin, jolloin hinta muuttuu oleellisesti. MARSI 29
3 3 TIIVISTELMÄ Luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulotutkimusta (MARSI) on tehty vuosittain jo vuodesta 1977 lähtien. Puutarhamarjat olivat mukana vuoteen 27 saakka, jonka jälkeen tutkimus on keskittynyt luonnonmarjoihin ja sieniin. Tutkimuksen teettäjä on Maa ja metsätalousministeriö. Tutkimuksen tekijä on Suomen Gallup Elintarviketieto Oy (v. 1993 asti PellervoSeuran Markkinatutkimuslaitos) Tutkimuksessa kerätään tietoja luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomääristä, kilohinnoista ja poimintatuloista. Eri vuosina kerätyt tiedot ovat keskenään vertailukelpoisia. Tiedustelussa on mukana luonnonmarja ja sienikauppaa harjoittavia yrityksiä. Vuosi 29 oli sääolosuhteiltaan melko normaali. Kesä oli viileähkö ja helle harvinaista. Sadetta saatiin sopivasti eikä pitkiä kuivuusjaksoja ollut. Sienten kasvukausi jatkui pitkälle syksyyn. Kaupallisesti tärkeimmistä marjoista mustikkasato oli keskimääräistä parempi, puolukka keskinkertainen ja lakkasato keskimääräistä huonompi. Mustikkaa poimittiin myyntiin 3, milj. kg. Määrä oli lähes puolet edellisvuotta suurempi. Eniten mustikkaa poimittiin Lapissa. Kilohinta oli keskimäärin 1,37. Hinta laski vajaa 5 snt edellisvuodesta. Puolukan myyntimäärä oli 3,7 milj. kg. Määrä väheni hieman ja hinta pysyi samana edellisvuoteen verrattuna. Lakan myyntipoiminta jäi vähäiseksi huonosta sadosta johtuen. Myyntimäärä oli 73,8 tn ja laskua oli vajaa 1 tn edellisvuodesta. Muita luonnonmarjoja poimittiin myyntiin lähes poikkeuksetta suurempia määriä kuin edellisvuotena. Variksenmarjaa kerättiin myyntiin 32,9 tn, karpaloa 11, tn ja pihlajanmarjaa 6, tn. Metsävadelmaa poimittiin 1,7 tn eli eniten, mitä Marsitiedustelussa on kirjattu. Tyrnin myyntipoiminnasta ei saatu juuri tietoja. Sen myynti on niin erikoistunutta, että sitä on vaikea tavoittaa. Lisäksi viljelty tyrni lisää määriä mutta laskee samalla hintoja. Luonnonsieniä poimittiin kilomääräisesti edellisvuotista enemmän. Herkkutatti oli myös vuonna 29 eniten myyntiin poimittu sieni. Myyntimäärä oli 354,3 tn, mikä oli lähes saman verran kuin vuotta aiemmin. Kilohinta kuitenkin laski melkein 8 snt edellisvuodesta. Kantarellia poimittiin pitkän kasvukauden aikana paljon. Myyntimäärä oli 2luvun paras. Kotimaassa suolasienenä käytettäviä rouskuja kerättiin myyntiin enemmän kuin edellisenä vuotena. Eniten poimittiin haaparouskuja, 113,9 tn. Lähes koko määrä kerättiin ItäSuomen metsistä. Korvasienimäärä oli 28,3 tn. Suppilovahveroa oli metsissä poimittavissa vielä myöhäissyksyllä. Myyntiin sitä saatiin 23,4 tn. Luonnonmarjoista kertyi poimintatuloa yhteensä 8,7 milj. euroa. Lapin läänin osuus euroista oli 47 %, Oulun läänin 35 %, LänsiSuomen 14 % ja ItäSuomen 4 %. Luonnonsienitulot olivat yhteensä 2, milj. euroa. Siinä eurot jakautuivat seuraavasti: ItäSuomi 84 %, LänsiSuomi 8 %, Oulun lääni 7 % ja Lappi 1 %. Luonnonmarjoista ja sienistä kertyi tuloa yhteensä 1,6 milj. euroa. Siinä Lapin osuus oli 39 % ja Oulun läänin 29 %. Alueittain tarkasteltuna eniten poimintatuloa kerrytti mustikka Lapin lääniin, 2,5 milj. euroa. Oulun läänissä tärkeimmät marjat olivat puolukka 1,5 milj. euron tuloilla ja mustikastakin kertyi 1,3 milj. euroa. ItäSuomen ykkösenä oli herkkutatti, joka tuotti 1,2 milj. euron tulot. LänsiSuomessa puolestaan puolukkaa kerättiin 1, milj. euron verran. MARSI 29
4 4 LUONNONMARJOJEN JA SIENTEN KAUPPAAN TULOMÄÄRÄT SEKÄ POIMINTATULOT SUURALUEITTAIN 4.1 Yleisimmät luonnonmarjat Kaupallisesti tärkeimmät luonnonmarjat ovat mustikka, puolukka ja lakka. Puolukkaa poimitaan yleensä määrällisesti eniten. Poimintatuloilla mitattuna puolukkaeurot ovat useimmiten kärjessä, mutta mustikasta tai lakastakin on joinakin vuosina kertynyt suurin poimintatulo. Satomäärissä on huomattavia vaihteluita vuosittain. Vuonna 29 puolukan sato oli keskinkertainen tai sitä huonompi marjan pääpoimintaalueilla. Mustikkaa oli keskimääräistä runsaammin varsinkin Lapin läänissä. Lakkasato oli keskimääräistä huonompi. Eniten poimittiin puolukkaa 3,7 milj. kiloa, mutta myös mustikan myyntimäärä kohosi yli 3 milj. kilon. Viime vuosien tapaan oli maassamme nytkin paljon ulkomaalaisia poimijoita. Pääasiassa heitä oli Lapin ja Oulun läänien alueella. Muillakin alueilla saattoi ulkomaalaisia poimijoita liikkua. Satokaudella poiminta ei aina ajoitu tasaisesti. Sato saattaa olla paikoitellen heikko ja poimittavat marjat tai sienet loppuvat lähialueelta. Osa voi olla vasta kypsymässä. Tulee tauko ja poimintatulot ehtyvät. Myyntimäärät ovat kasvaneet merkittävästi ulkomaalaisten poimijoiden ansiosta. Alun perin marjanpoimintaan tulleet ulkomaalaiset poimivat nyt myös sieniä sekä useita luonnonmarjoja. 4.1.1 Mustikka Viime aikoina mustikan talteenoton lisäämiseksi on kampanjoitu. Mustikan terveysvaikutukset ja myös sen hyvät vientimahdollisuudet ovat kohottaneet marjan arvoa. Mustikkasato oli keskimääräistä runsaampi vuonna 29. Myyntiin sitä tuli 3, milj. kg. Paras poimintamäärä saavutettiin Lapin läänissä, jossa mustikkaa poimittiin 1,9 milj. kg. Runsaan sadon lisäksi kerättyä määrää lienevät kasvattaneet ulkomaalaiset poimijat. Oulun läänissäkin päästiin lähes miljoonan kilon myyntimäärään. Roskaisena myydyn mustikan osuus koko määrästä oli 97 %. Mustikkaa oli paikoitellen EteläSuomessa runsaasti, mutta siellä on vähän kaupallista poimintaa. Sensijaan kotitarvepoimijoilla oli mahdollisuus poimia mustikkaa pakastimiin ja valmistaa säilykkeitä. Mustikasta maksettiin keskimäärin 1,37 euroa/kg. Hinta laski vajaa 5 senttiä kilolta edellisvuoteen verrattuna. Roskaisena myydyn mustikan kilohinta oli 1,34 euroa ja puhdistetun 2,67 euroa. Poimintatuloa mustikasta kertyi yhteensä 4,1 milj. euroa. Tällä tuloksella se kiri ohi puolukan poimintatulojen. Lapin läänin osuus mustikkaeuroista oli 2,5 milj. euroa ja Oulun läänin 1,3 milj. euroa. Vuonna 28 mustikkaa kerättiin myyntiin 1,7 milj. kg. Silloinkin eniten poimittiin Lapin läänistä. Roskaisena myydyn mustikan osuus oli 99 %. Mustikkakilosta maksettiin keskimäärin 1,85 euroa. Roskaisena myydyn hinta oli 1,84 ja puhdistetun hinta oli niinkin korkea kuin 4,69 euroa/kg. Poimintatuloa kertyi yhteensä 3,2 milj. euroa, josta Lapin läänin osuus oli 2,5 milj. euroa eli sama kuin vuonna 29. Viimeaikojen paras mustikkavuosi oli 27, jolloin myyntimäärä kohosi 4,9 milj. kiloon. Eniten mustikkaa poimittiin Lapin läänissä, mutta Oulun läänikään ei jäänyt määrissä paljon jälkeen. Poimintatuloja kertyi yhteensä 7,4 milj. euroa. Mustikan kilohintakin oli silloin hyvä, 1,49 euroa. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan mustikkaa tuotiin maahan tuoreena 1,2 milj. kg vuoden 29 aikana. Määrä oli hieman edellisvuotta suurempi. Lähes kaikki tuotiin Ruotsista, 1,1 milj. kg. Vientiä oli 3,3 tn. Pääosa vietiin Japaniin. Jäädytettynä mustikkaa tuotiin maahan 2,9 milj. kg (28, 1,3 milj. kg) ja vietiin 2, milj. kg (v. 28 4,8 milj. kg). Tuontimäärä kasvoi ja vienti laski MARSI 29
5 edelliseen vuoteen verrattuna. Jäädytettynä mustikkaa tuotiin eniten Ruotsista (1,5 milj. kg). Muita tärkeitä tuontimaita olivat Venäjä, Espanja, Puola, Ukraina, Belgia ja Viro. Vientiä oli eniten Kiinaan (,8 milj. kg). Muita tärkeitä vientimaita olivat Japani ja Saksa. 4.1.2 Lakka eli hilla Lakkasato oli keskimääräistä huonompi vuonna 29. Pääosa lakasta poimitaan yleensä Lapin läänin alueelta. Oulun läänissäkin on joinakin vuosina hyvä sato. Muilla alueilla ei juuri ole kaupallista poimintaa. Lakkaa myydään paljon myös suoraan kuluttajille mm. turisteille sekä ravintoloille ja leipomoille. Torikauppiailla on myös lakkaa myynnissä. Lakkaa poimitaan paljon omiin tarpeisiin sekä sukulaisille ja ystäville. Teollisuus käyttää lakkaa, mutta hankkii sen ulkomailta. Lakkaa tuli myyntiin 73,8 tn vuonna 29. Määrä laski lähes 1 tonnia edellisestä vuodesta. Lapin läänin osuus määrästä oli nyt 49,3 tn ja Oulun läänin 24,2 tn. Lakkakilosta maksettiin keskimäärin 8,32 euroa. Poimintatuloa kertyi yhteensä 613 5 euroa. Lapin läänin osuus lakan myynnistä oli 41 2 euroa. Vuonna 28 lakkaa kerättiin myyntiin 169,9 tn. Suurin osa poimittiin Lapin läänistä, mutta Oulun läänissäkin oli hyvä sato. Kilohintana maksettiin 7,57 euroa. Lakanmyynnistä kertyi silloin 1,3 milj. euron tulot. Vuonna 25 oli erittäin runsas sato. Silloin lakkaa poimittiin 321,2 tn. Alhaisella 5,1 euron kilohinnalla kertyi poimintatuloa 1,6 milj. euroa. Lakan kilohinnat ovat vaihdelleet 2luvulla välillä 5,11,5 euroa/kg Lakan tuonti ja vientiluvut eivät selviä ulkomaankauppatilastosta. 4.1.3 Puolukka Puolukkasato oli keskinkertainen ja paikoin sitä huonompi. EteläSuomessa saattoi löytyä paikkoja, jossa oli keskimääräistä runsaampi sato. Kaupallinen poiminta on kuitenkin keskittynyt Pohjois Suomeen ja myös LänsiSuomessa, lähinnä Pohjanmaalla, myyntimäärät saattavat olla merkittäviä. Puolukkaa kerättiin myyntiin vajaa 3,7 milj. kg vuonna 29. Määrä on vajaa,4 milj. kg edellisvuotta pienempi. Alueellisesti yli miljoonan kilon myyntipuolukat kerättiin Oulun ja Lapin lääneissä sekä LänsiSuomen alueella. Oulun läänissä määrä oli suurin. Roskaisena myydyn puolukan osuus oli 94 % koko määrästä. Puolukasta maksettiin keskimäärin 1,4 euron kilohintoja. Roskaisena myydyn puolukkakilon hinta oli 1,1 euroa ja puhdistetun puolukan 1,47 euroa. Poimintatuloa puolukasta kertyi 3,8 milj. euroa. Vuonna 28 myyntipuolukan määrä oli 4, milj. kg. Roskaisena myydyn puolukan osuus oli silloin 96 %. Kilohintana maksettiin keskimäärin 1,4 euroa. Roskaisena myydyn hintana maksettiin 1,1 euroa ja puhtaana myyty maksoi 1,79 euroa. Poimintatuloa kertyi yhteensä 4,2 milj. euroa. Lähiaikojen paras puolukkavuosi oli 25, jolloin myyntiin kerättiin 8,5 milj. kg puolukkaa. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan puolukkaa tuotiin maahan tuoreena 1,1 milj. kg ja vietiin 2,6 tn. Lähes koko tuorepuolukkamäärä tuotiin Ruotsista. Jäädytetyn puolukan luvut eivät selviä tullitilastosta, koska puolukka sisältyy useamman tuotteen ryhmään. Tämän ryhmän kokonaistuonti oli 3,9 milj. kg. Siitä oli tuontia Venäjältä 1,1 milj. kg. Ryhmän kokonaisvienti oli 3,4 milj. kg, josta vientimäärä Saksaan oli 1,2, Ruotsiin 1, ja Itävaltaan,7 milj. kg. Tämän ryhmän tuonti ja vientiluvut voivat sisältää puolukan lisäksi mm. lakkaa, karpaloa ja tyrniä sekä muita syötäviä hedelmiä ja pähkinöitä. MARSI 29
6 4.2 Muut luonnonmarjat Kaupallisesti tärkeimpien luonnonmarjojen lisäksi on myös muita myyntiin poimittavia luonnonmarjoja. Niitä ovat variksenmarja, pihlajanmarja, karpalo, tyrni, metsävadelma, mesimarja ja juolukka. Myyntiin niitä poimitaan huomattavasti pienempiä määriä. Vuonna 29 saatiin yksi myyntitieto myös ahomansikasta. Se ei kuitenkaan sisälly tilaston lukuihin. Teollisuus käyttää paljon karpaloa, mutta sen tarvitsemat määrät ovat lähes yksinomaan ulkomaista karpaloa Joitakin marjoja on alettu viljelemään. Puutarhavadelman viljelyllä on jo pitkät perinteet. Muita viljeltyjä marjoja ovat tyrni, mesimarja, karpalo ja pihlajanmarja. Pensasmustikan viljely on myös yleistynyt. 4.2.1 Variksenmarja eli kaarnikka Variksenmarjaa poimitaan myyntiin vaihtelevasti. Sen satomäärä on kuitenkin tasaisempi kuin mustikan tai puolukan. Variksenmarjan ostoja rajoittaa sen käyttömahdollisuuksien puute. Se ei ole riittävän kiinnostava tuote ja käyttö on vähäistä. Variksenmarjasato oli keskinkertaista huonompi vuonna 29. Sitä poimittiin myyntiin 32,9 tn. Lähes kaikki poimittiin Lapin läänin alueelta. Kilohintana maksettiin,98 euroa. Hinta laski euron kilolta verrattuna edelliseen heikkoon myyntivuoteen. Poimintatuloa kertyi nyt vajaa 32 2 euroa. Variksenmarja tulee myyntiin pääosin roskaisena. Vuonna 28 variksenmarjaa tuli myyntiin vain vähäinen määrä, 2,3 tn. Pääosa poimittiin Oulun läänistä. Variksenmarjakilo maksoi 1,98 euroa. Poimintatuloa kertyi 4 5 euroa. Vuonna 27 variksenmarjaa poimittiin myyntiin,4 milj. kg. Marsitiedustelun mukaan suurin myyntimäärä saavutettiin kuitenkin vuonna 1998, jolloin se oli lähes,8 milj. kg. 4.2.2 Karpalo Karpalon poiminta ajoittuu myöhäiseen syksyyn. Se on suokasvi, joten poimintaa hankaloittaa usein soiden vetisyys ja aikainen talventulo. Ulkomailla karpaloa myös viljellään ja Suomessakin sitä on kokeiltu. Kotimaisen myyntikarpalon määrä on vähäinen verrattuna sen kokonaiskäyttöön. Teollisuus käyttää pääosin ulkomaista karpaloa. Syynä ovat kotimaisen karpalon hinta ja sen riittävä saatavuus teollisuuskäyttöön. Karpalo on tärkeä raakaaine mehujen valmistuksessa. Tullihallituksen ulkomaankauppatilastosta ei selviä karpalon tuontimäärät. Se kuuluu ryhmään, jossa on muitakin marjoja. Karpalosato oli keskimääräistä huonompi vuonna 29. Myyntiin sitä poimittiin 11, tn. Myyntiin sitä tuli kaikilta muilta alueilta paitsi Lapin läänistä. Yli puolet koko määrästä poimittiin ItäSuomen soilta. Karpalokilosta maksettiin 2,79 euroa. Hinta oli edellisvuotta alhaisempi. Poimintatuloa kertyi vajaa 17 4 euroa. Vuonna 28 karpaloa poimittiin myyntiin 6,7 tn. Pääosa kerättiin ItäSuomesta. Karpalosta maksettiin 3,36 euroa/kg. Poimintatuloksi muodostui 22 4 euroa. 2luvun suurin myyntimäärä saavutettiin vuonna 21, 32.7 tn. 4.2.3 Mesimarja Mesimarja on runsasarominen marja. Sitä kasvaa luonnonvaraisena, mutta sitä myös viljellään. Viljelmät ovat pieniä. Kasvukausi on pitkä, sillä samanaikaisesti saattaa olla kukkia ja kypsiä marjoja. Satomäärä jää vähäiseksi. Mesimarjan kilohinta on korkea ja siksi useimmiten mesimarjajalosteissa MARSI 29
7 sitä käytetään vain osaraakaaineena antamaan makua. Pääosa mesimarjasta käytetään likööriteollisuudessa. Mesimarjasato oli keskinkertainen vuonna 29. Mesimarjaa tuli myyntiin,9 tn. Ne poimittiin Lapin ja Oulun läänien alueelta ja lienevät luonnonvaraista mesimarjaa. ItäSuomen mesimarjamyynneistä ei saatu yhtään tietoa. Kilohinnaksi muodostui 18,62 euroa. Poimintatuloa kertyi 17 4 euroa. Vuonna 28 mesimarjaa tuli myyntiin 8 kg. Siitä maksettiin 17,99 euroa/kg. Poimintatuloa saatiin 14 2 euroa. Viimeaikoina eninten mesimarjaa on poimittu myyntiin vuonna 25. Silloin määrä oli 3,1 tn. 4.2.4 Pihlajanmarja Luonnonpihlaja tuottaa satoa satunnaisesti. Joinakin vuosina sato voi olla erittäin runsas ja joskus satoa ei tule ollenkaan. Tästä syystä pihlajanmarjaa ostetään enemmän niinä vuosina, kun sitä on tarjolla. Silloin ostot kattavat myös katovuosien tarpeen. Pihlajaa myös viljellään. Viljeltävät lajikkeet täyttävät paremmin makuvaatimukset. Viljelmillä voidaan myös helpommin vaikuttaa sadon tasaisuuteen. Pihlajanmarjasato oli keskinkertainen vuonna 29. Myyntiin sitä tuli 6,1 tn. Pihlajanmarjat poimittiin Oulun läänin ja ItäSuomen alueelta. Kyselystä ei selviä, onko marjat poimittu luonnonpihlajista tai viljellyistä pihlajista. Kilohintana maksettiin,75 euroa. Poimintatuloa kertyi 4 5 euroa. Vuonna 28 oli hyvä pihlajanmarjasato. Myyntiin sitä kerättiin 18, tn. Kilohinta oli,7 euroa. Poimintatuloksia muodostui 12 7 euroa. Viimeaikojen paras pihlajanmarjavuosi oli 1998, jolloin myyntiin kerättiin 83,6 tn. 4.2.5 Tyrni Tyrniä kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikkoalueella. Marjat poimitaan myöhään syksyllä piikkisistä pensaista. Tyrnin arvoa kohottaa runsas Cvitamiinipitoisuus. Tyrnin myynti on niin erikoistunutta, että sitä on vaikea tavoittaa Marsitiedustelulla. Tyrniä myydään suoraan kuluttajille erilaisissa tapahtumissa kuten markkinoilla ja myyjäisissä ympäri vuoden. Tyrni tulee myyntiin sekä kokonaisina marjoina että mehuna. Tyrnimarjat voidaan puristaa mehuksi suoraan pensaasta. Luonnonvaraista tyrniä saa kerätä puristamalla LänsiSuomen ympäristökeskuksen alueella syyskuun puolivälistä lähtien. Alue ulottuu Kristiinankaupungista Himangalle. Alueen eteläpuolella puristaminen on sallittua ympäristöministeriön antaman säädöksen mukaan lokakuun alusta lähtien. Asetus ei rajoita käsin poimintaa. Luonnonvaraisen tyrnin myyntipoiminnasta ei saatu riittävästi tietoja julkaistavaksi vuonna 29. Myyntimäärä jäi vähäiseksi. Tyrni lasketaan mukaan kokonaisina marjoina. Viljellystä tyrnistä tuli useita tietoja, mutta ne eivät sisälly tämän tilaston lukuihin. Viljellyn tyrnin lisääntyessä luonnonvaraisen tyrnin myynti on vähentynyt. Viljelyn lisääntyessa myynnissä olevat määrät kasvavat ja tyrnin hinta laskee. Vuonna 28 tyrniä tuli myyntiin vain vähäinen määrä. Vuonna 26 tyrnin myyntimäärä oli 5,9 tn. Suurin määrä 2luvulla oli vuonna 22. Silloin määrä ylitti 19 tn. Mukana luvuissa lienee ollut myös viljeltyä tyrniä. 4.2.6 Metsävadelma Puutarhamarjat olivat mukana Marsitiedustelussa vuoteen 27 saakka. Silloin vadelmaluku sisälsi pääosin puutarhavadelmaa. Mutta silloinkin seurattiin metsävadelman osuutta. Määrät olivat pieniä. Metsävadelma saattaa tuottaa runsaankin sadon hakkuuaukioilla sopivana aikana hakkuiden jälkeen. Metsävadelma on hyvänmakuinen marja, mutta pilaantuu herkästi. Jatkokäsittely pitäisikin tapahtua nopeasti poiminnan jälkeen. Se lienee syynä pienten määrien lisäksi siihen, että metsävadelman ostajat ovat harvassa. Kilohintakin saattaa olla esteenä metsävadelman laajemmalle käytölle. MARSI 29
8 Vadelmasato oli runsas vuonna 29. Myyntiin metsävadelmaa tuli yhteensä 1,7 tn. Se on suurin määrä, mitä Marsitiedustelussa on kirjattu. Myyntiin marjaa poimittiin ItäSuomen ja LänsiSuomen alueilta. Metsävadelmasta maksettiin keskimäärin 4,97 euroa/kg. Poimintatuloa kertyi yhteensä 8 6 euroa. Vuonna 28 metsävadelmaa tuli myyntiin 285 kg. Siitä maksettiin 5,35 euroa/kg. Poimintatuloa kertyi 1 5 euroa. 4.2.7 Juolukka Juolukkaa ei ole poimittu myyntiin viime vuosina. Se on ollut mukana Marsitiedustelussa vuodesta 1995 lähtien. Viimeinen tieto on saatu vuonna 2. Silloin myyntimäärä oli 2 2 kg. Enimmillään sitä on poimittu myyntiin vajaa 3 tn. 4.3 Luonnonsienet Kesä ja syksy 29 olivat melko normaaleja. Lämpötilat olivat kesällä alhaisia ja hellejaksot harvinaisia. Liiallisia sateita tai sadejaksoja ei ollut. Kosteusolosuhteet olivat melko sopivat sienten kasvulle. Kantarelleja poimittiin pitkä ajanjakso. Herkkutattisato oli hyvä ItäSuomessa ja kesti melko pitkään. Rouskusato oli keskinkertainen ItäSuomen alueella. Muilla alueilla haaparouskua oli niukalti. Suppilovahverot kasvoivat pitkälle syksyyn. Marsitilastossa kaikki sienet on tilastoitu tuoresieninä. Keitettysuolatut sienet on laskettu tuoreiksi kertoimella 1,3. Suurin osa rouskuista tulee myyntiin keitettysuolattuina. Kuivattua sienikiloa vastaa 1 kg tuoretta sientä. Sienikohtaisia eroja on riippuen mm. sienen vetisyydestä ja mallon koostumuksesta. Kauppasieniksi hyväksyttyjä on kaikkiaan 23 kpl, mutta todellista merkitystä on vain muutamalla sienellä. Tuoksuvalmuska on viimeksi hyväksytty kauppasieneksi. Ensimmäinen myyntimäärätieto siitä saatiin vuonna 27. Kotitarvepoimijoille on tarjolla lisäksi paljon muita ruokasieniksi kelpaavia sieniä. Viljellyt sienet Tiken, Maa ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen ennakkotietojen mukaan viljeltyjen sienten tuotanto oli 1,8 milj. kg vuonna 29. Määrä on vähän laskenut edellisestä vuodesta. Taulukossa kaikki sienet on laskettu yhteen. Taulukko 1. VILJELTYJEN SIENTEN TUOTANTO, 1 KG TUOTE 21 22 23 24 25 26 27 28 29e Herkkusieni Osterivinokas Siitakesieni Muut sienet 1 195, *) 262,6 7,3 1 495, *) 254,5 6,1 1 711,5 *) 38,5,4 1 878,7 *) 348, 3,5 1 82,8 15,4 159,6 1862,6 25,2 166, 1 824,7 *) 186.4 5,1 1 71,7 26,3 Yhteensä 1 464,9 1 755,7 2 2,4 2 23,2 1 995,8 2 53,8 2 16,2 1 971, 1 812,1 Herkkusienten tuonti yht. 3 524 3 673 3 926 3 396 3 327 3 178 3 125 3 446 3 325 Lähde: Tike, Maa ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tullihallitus, ulkomaankauppatilasto *) osterivinokas sisältyy muihin sieniin Herkkusientä tuodaan maahan tuoreena, pakasteina ja erilaisina säilykkeinä. Vuonna 29 tuotiin säilöttyä herkkusientä yhteensä 2,6 milj. kg. Määrä oli edellisvuotta hieman pienempi. Tärkeimmät MARSI 29
9 tuontimaat ovat olleet samoja jo useana peräkkäisenä vuotena. Ylivoimaisesti eniten herkkusientä tuotiin Hollannista, noin 1,4 milj. kg. Muut tärkeimmät tuontimaat olivat Espanja ja Kiina. Tuoretta herkkusientä tuotiin 646,8 tn. Määrä laski hieman edellisestä vuodesta. Suurin osa tuli Hollannista ja seuraavaksi eniten tuotiin Saksasta ja Liettuasta. Tuoreen herkkusienen vienti oli 27,2 tn. Määrä laski lähes puoleen edellisvuodesta. Melkein kaikki vietiin Ruotsiin. 4.3.1 Korvasieni Korvasieni on kevätkesän sieni. Sitä esiintyy koko maan alueella. Parhaiten niitä löytää paikoista, jossa metsämaan pintaa on rikottu kuten hakkuualueet, ojien tai teiden reunat, puutavaran lastauspaikat. Rikkomisesta kulunut aika ratkaisee parhaan sadon ajoittumisen. Korvasieni tulee myyntiin yleensä tuoreena. Korvasienen poiminta osuu sellaiseen ajanjaksoon, jolloin muita luonnontuotteita ei juuri kerätä. Ostajat ovat silloin harvassa. Niinpä korvasientä myydään jonkin verran myös suoraan ravintoloille. Korvasientä on ollut perinteisesti ravintoloiden ruokalistoilla. Korvasieni on tuoreena erittäin myrkyllinen. Se asettaa ehtoja korvasienen käytölle ja käsittelylle. Evira on laatinut tarkat käsittely ja myyntiohjeet. Ohjeet pitää olla aina esillä myyntitilanteessa. Tottuneet käyttäjät syövät korvasientä herkkuna, mutta uudet käyttäjät vieroksuvat sitä sienen myrkyllisyyden takia. Korvasienen sato oli keskinkertainen tai sitä huonompi vuonna 29. Myyntiin sitä kerättiin 23,4 tn. Määrä oli hieman pienempi kuin edellisenä vuotena. Korvasientä poimittiin kaikilla suuralueilla, eniten Lapin läänissä. Korvasieni tulee myyntiin yleensä tuoreena. Sienikilosta maksettiin 2,1 euroa. Poimintatuloa korvasienistä kertyi 47 euroa. Vuonna 28 korvasientä tuli myyntiin 26,9 tn. Suurin määrä kerättiin silloin LänsiSuomen alueelta. Korvasienikilosta maksettiin 2,26 euroa ja poimintatuloksi saatiin 6 8 euroa. 4.3.2 Keltavahvero eli kantarelli Kantarelli on helposti tunnistettava ja maukas sieni. Sen kasvukausi on suotuisina vuosina pitkä. Myyntipoiminnan lisäksi se on kotitarvepoimijoille mieluisa sieni. Kantarellia poimitaan myös myytäväksi suoraan ravintoloihin ja suurkeittiöihin. Ulkomaista kantarellia tulee tuoreena myyntiin kuluttajille. Varsinkin toripöydillä näkee heti satokauden alussa virolaista kantarellia. Kantarellisato oli erittäin runsas vuonna 29. Satokausi oli pitkä. Myyntiin sitä poimittiin 29,1 tn. Määrä on 2luvun paras. Sienet poimittiin pääosin ItäSuomen ja LänsiSuomen alueilta. Kantarellikilosta maksettiin 5,76 euroa. Hinta on samaa tasoa edellisvuoteen verrattuna. Poimintatuloa kertyi 168 2 euroa. Vuonna 28 kantarellia poimittiin myyntiin 9,8 tn. Koko määrä poimittiin ItäSuomen metsistä. Kilohinta oli 5,88 euroa. Poimintatuloksi muodostui 57 8 euroa. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan kantarellia tuotiin maahan tuoreena 35,4 tn (v. 28 71,5 tn) ja vietiin 15,3 tn. Tärkeimmät tuontimaat olivat Venäjä, Puola ja Viro. Vienti suuntautui Japaniin ja Belgiaan. 4.3.3 Herkkutatti Herkkutattisadosta muodostui keskinkertainen vuonna 29. Satomäärältään se oli edellisvuoden kaltainen. Parhaalla herkkutattialueella ItäSuomessa lähinnä PohjoisKarjalassa sato oli hyvä. Tottuneet sienestäjät seuraavat sienitilannetta tarkoin ja poimivat ripeästi herkkutatit talteen. Valppautta vaaditaan koko keräilyketjulta, sillä herkkutatit pitää saada nopeasti jäähdytykseen tai pakastukseen. Herkkutatti on hyvä vientisieni. Lähes kaikki myyntiin tulleet herkkutatit kulkeutuvat EteläEurooppaan lähinnä Italiaan. Herkkutattia tuli myyntiin 354,3 tn vuonna 29. Perinteisesti pääosa poimittiin ItäSuomen metsistä, mutta nyt myös Oulun läänin alueelta kerättiin herkkutatteja merkittävä määrä myyntiin. MARSI 29
1 Kokonaismäärä oli melkein sama kuin edellisvuotena. Herkkutatista maksettiin keskimäärin 3,84 euroa/kg. Hinta laski melkein euron kilolta edellisvuoteen verrattuna. Kilohinnoissa on paljon vaihtelua. Laatuluokkia voi olla neljä ja laatuluokkien väliset hintaerot suuria. Ensimmäisen luokan herkkutatti on merkittävästi kalliimpaa kuin kolmannen tai neljännen laatuluokan herkkutatit. Herkkutatti tulee myyntiin enimmäkseen tuoreena. Poimintatuloa kertyi kaikkiaan vajaa 1,4 milj. euroa. Siitä ItäSuomen osuus oli 1,2 milj. euroa. Vuonna 28 herkkutin myyntipoimintaa oli 356,9 tn. Siitä maksettiin 4,63 euroa/kg. Poimintatuloa herkkutatista kertyi 1,7 milj. euroa, josta ItäSuomen osuus oli 1,6 milj. euroa. Herkkutatin paras vuosi oli 23, jolloin myyntiin tuli 1,2 milj. kg. Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston mukaan tuoreena tatteja tuotiin maahan vain vajaa tonni Alankomaista. Jäädytetyllä tatilla ei ole omaa nimikettä, joten herkkutattitiedot eivät selviä tilastosta. Ne sisältyvät ryhmään muut sienet, jonka vientimäärä oli 172, tn (v. 28 274,2 tn). Lähes kaikki vietiin Italiaan, joten sienet olivat todennäköisesti herkkutattia. 4.3.4 Haaparousku Haaparousku on kaupallisesti tärkeä sieni. Se on myös rouskuista arvostetuin. Tärkein käyttö sillä on suolasienenä. Haaparousku on ryöpättävä sieni kuten muutkin rouskut. Haaparouskusato oli keskinkertainen tai sitä runsaampi vuonna 29. Tosin haaparouskuja esiintyi vaihtelevasti. Paikoitellen niitä ei tyypillisistä sienimetsistä löytynyt lainkaan. Myyntiin sitä tuli 113,9 tn. Lähes kaikki kerättiin ItäSuomen sienimetsistä. Myyntimäärä oli huomattavasti edellisvuotta suurempi. Haaparouskun kilohinta oli 2,15 euroa. Hinta laski edellisestä vuodesta. Poimintatuloa kertyi yhteensä 245 3 euroa. Lähes kaikki myyntiin tulevat haaparouskut olivat keitettysuolattuja. Vuonna 28 haaparouskua tuli myyntiin 49,5 tn. Silloin sato oli keskimääräistä huonompi. Kilohintana maksettiin 2,81 euroa. Poimintatuloa kertyi 138 8 euroa. Viimeaikojen paras haaparouskun myyntivuosi oli 23, jolloin määrä oli 34,4 tn. 4.3.5 Kangasrousku Kangasrouskusato oli keskinkertainen vuonna 29. Se oli samaa tasoa kuin edellisenä vuotena. Satomäärät ovat vuosittain tasaisempia kuin muiden rouskujen. Satoaika on myös melko pitkä. Kangasrouskua tuli myyntiin 38,5 tn vuonna 29. Sienet poimittiin puoliksi ItäSuomen ja Länsi Suomen metsistä. Kangasrouskukilosta maksettiin 1,31 euroa. Poimintatuloa saatiin 5 4 euroa. Vuonna 28 kangasrouskun myyntipoimintaa oli 39,6 tonnin verran. Kilohintana maksettiin 1,32 euroa ja poimintatuloa kertyi 52 5 euroa. 2luvun paras kangasrouskuvuosi oli 23, jolloin myyntiin poimittiin 139,4 tn. 4.3.6 Karvarousku Karvarouskua poimitaan myyntiin vaihtelevasti. Se ei ole yhtä arvostettu kauppasienenä kuin haaparousku ja kangasrousku. Vuonna 29 karvarouskua poimittiin myyntiin 1,4 tn. Määrä on 2luvun suurin. Poimintaalueet olivat Lapin lääni ja ItäSuomen alue. Karvarouskusta maksettiin 2,62 euroa/kg. Poimintatuloa kertyi 3 7 euroa. Vuonna 28 karvarouskun myyntipoiminta oli 249 kg. Siitä maksettiin 2,1 euroa/kg ja poimintatuloa kertyi 5 euroa. MARSI 29
11 4.3.7 Suppilovahvero Suppilovahveron kasvukausi jatkuu suotuisina vuosina myöhäiseen syksyyn. Se ei ole hallanarka. Sientä saattaa esiintyä jo elokuussa. Suppilovahveroa on pidetty eteläisen Suomen sienenä, mutta myyntitiedoista päätellen sitä esiintyy nyt myös pohjoisempana. Suppilovahvero on tärkeä sieni kotitarvepoimijoille. Sieni soveltuu ohutmaltoisena hyvin kuivaukseenkin. Suppilovahveroa myydään myös suoraan kuluttajille sekä ravintoloille. Toripöydillä esiintyy ulkolaista suppilovahveroa varsinkin alkusadon aikaan. Suppilovahveron sato oli keskinkertaista runsaampi vuonna 29. Sitä tuli myyntiin 28,3 tn. Määrä oli kolminkertainen edelliseen vuoteen verrattuna. Sitä poimittiin eniten LänsiSuomen metsistä. Kilohintana maksettiin 2,65 euroa. Hinta laski edellisestä vuodesta. Poimintatuloa kertyi 74 9 euroa. Vuonna 28 suppilovahveroa tuli myyntiin 9,5 tn. Silloinkin pääosa poimittiin LänsiSuomen alueelta. Suppilovahverokilosta maksettiin 3,2 euroa. Poimintatuloksi muodostui 28 5 euroa. Suppilovahveron paras myyntivuosi oli 21, jolloin myyntiin kerättiin 91,4 tn. Vuonna 24 saavutettiin myös hyvä myyntitulos, 71,9 tn. 4.3.8 Mustatorvisieni Mustatorvisienen sato vaihtelee vuosittain. Kaikkina vuosina sitä ei esiinny ollenkaan. Mustatorvisieni on ohutmaltoinen ja helposti kuivattava sieni. Se on hyvänmakuinen. Sienen kaupallinen merkitys on vähäinen. Mustatorvisienen sato oli keskinkertainen vuonna 29. Myyntiin sitä poimittiin 3 kg ItäSuomen ja LänsiSuomen alueilta. Kilohintana maksettiin 6,39 euroa. Hinta laski edellisestä vuodesta yli euron kilolta. Poimintatuloa kertyi 2 euroa. Vuonna 28 mustatorvisientä kerättiin myyntiin 7 kg. Siitä maksettiin 5,66 euroa/kg. Poimintatuloksi saatiin 4 euroa. Mustatorvisienen paras myyntivuosi oli 23, jolloin määrä oli 2 3 kg. Kevyenä sienenä määrä oli merkittävä. 4.3.9 Muut sienet Syötäviä sieniä on runsaasti, mutta myyntiin poimittuja sienilajeja on vähän. Vuosittaiset satomäärät vaihtelevat paljon. Lisäksi toiset sienet ovat kaupallisesti tärkeämpiä kuin toiset. Rekisteröityjä kauppasieniä on kaikkiaan 23. Marsitiedustelun yhteydessä saadaan satunnaisesti tietoja yleisimpien sienten lisäksi myös muista kauppasienistä. Vuonna 29 kerättiin myyntiin kehnäsientä. Se esiintyi nyt ensimmäisen kerran tässä tilastossa. Vuonna 28 ei muita sieniä ryhmän sieniä tullut myyntiin lainkaan. Vuonna 27 muita sieniä tuli myyntiin yhteensä 32 kg. Silloin oli mukana myös uusi tulokas tuoksuvalmuska eli matsutake. 2luvulla eniten muut sienet rymän sieniä poimittiin vuonna 2, jolloin määrä oli 1,8 tn ja vuonna 21, 1,3 tn. Muita myyntiin tulleita tämän ryhmän sieniä ovat olleet mm. lampaankääpä, kangastatti, vaalea orakas, keltavalmuska, leppärousku, huhtasieni ja haperot. Kotitarvepoimijat keräävät syötäväksi myös monia muita kauppasieniin kuulumattomia lajeja. Jotkut sienet soveltuvat hyvin pakastamiseen, toiset taas suolattavaksi ja monet sienet kuivattavaksi. MARSI 29
12 4.4 Luomuluonnonmarjat ja sienet Marsitiedustelussa on kysytty vuodesta 2 luomuluonnonmarjojen ja luomuluonnonsienten ostoja. Kyselystä saadut tiedot ovat alla olevassa taulukossa, mutta ne eivät anna oikeata kokonaiskuvaa. Luonnonmarjojen hinnassa eivät poimijat juuri saa luomulisää. Ostajalle tuotteen markkinointi eteenpäin kuitenkin helpottuu, jos tuote on luomua. Luonnonsienistä ei tälläkään kerralla saatu yhtään tietoa. Luomukeruualueita on eniten maan pohjoisosissa. Luomukeruualueeksi hyväksytään maasto, jossa ei ole käytetty viimeisten kolmen vuoden aikana kemiallisia lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita. Myös etäisyys teistä on määritelty. Valvonnassa koko ketju, metsänomistajat, tuotteiden ostajat ja jalostajat, sitoutetaan luomulaatujärjestelmään. Vuonna 29 saatiin luomuluonnonmarjatietoja mustikasta, puolukasta, lakasta ja variksenmarjasta. Määrät olivat merkittävästi edellisvuotta suurempia mustikalla ja puolukalla. Luomulakan määrä jäi heikosta sadosta johtuen pieneksi. Lähes kaikki myyntiin tullut variksenmarja oli luomua. Taulukko 2. LUOMULUONNONMARJOJEN KAUPPAANTULO VUOSINA 2329 Luonnonmarjat 23 24 25 26 27 28 29 MUSTIKKA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa 92 838 1, 92 382 43 379 1,2 52 55 13 1,44 18 7 222 348 2,18 485 298 896 411 1,47 1 317 483 447 449 1,84 822 25 836 881 1,33 1 114 119 PUOLUKKA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa LAKKA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa VARIKSENMARJA kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa 133 755,77 12 553 411 1, 4 11 15 55 1,2 15 97 23 78 8,6 191 736 74,63 6 55 199,91 5 279 327 65,91 299 438 271 43 1,3 277 983 35 724 7, 25 68 59 734 1,2 6 755 1 789 8,31 14 875 67 434 1, 67 434 32 63,98 31 294 TYRNI KARPALO kauppaantulo, kg kilohinta, euroa/kg poimintatulo, euroa ) vähäinen määrä 4 442 2,8 12 424 MARSI 29
13 4.5 Luonnonmarjojen ja sienten varastointituki Varastointitukea luonnonmarjoille ja sienille on maksettu vuodesta 1997 lähtien. Tuen tarkoituksena on edistää kotimaisten marjojen ja sienten talteenottoa ja hyödyntämistä. Vuonna 29 varastointitukea maksettiin luonnonmarja ja sieniyritysten hakemusten mukaan yhteensä 138 465 euroa. Euromäärä väheni edellisestä vuodesta. Hakemuksia tuli 14. Varastoissa olevia hyväksyttyjä tuotekiloja oli yhteensä 1,3 milj. kg. Määrällisesti eniten oli puolukkaa,63, mustikkaa,45, variksenmarjaa,16, lakkaa,4 milj. kg ja lisäksi pienet määrät karpaloa, tyrniä ja metsävadelmaa. Sieniä oli varastossa,1 milj. kg. Varastoidulle lakalle maksetaan tukea enintään 34 snt/kg, muille marjoille 1 snt/kg ja sienille 42 snt/kg. Vuonna 28 maksettiin luonnonmarjoille ja sienille 184 424 euroa varastointitukena. Hakemusmäärä oli 11 kpl. Varastoissa olevia tuotekiloja oli yhteensä 1,8 milj. kg. Eniten oli varastossa puolukkaa,75, mustikkaa,72, variksenmarjaa,32 sekä lisäksi vähäisiä määriä muita luonnonmarjoja. Sieniä oli varastossa,1 milj. kg. Taulukko 3. VARASTOINTITUEN JAKO VUOSINA 2329 (enintään euroa/kg) Tuote 2329 euroa/kg Puolukka Mustikka Pihlajanmarja Variksenmarja Karpalo Lakka Tyrni Juolukka Tatit Kantarelli Rouskut Korvasieni,1,1,1,1,1,34,1,1,42,42,42,42 MARSI 29
14 4.6 Marjojen tuonti ja vienti Liiteosan taulukoissa on mukana Tullihallituksen ulkomaankauppatilaston tuonti ja vientilukuja vuosilta 229. Osa tuotteista kuuluu isompaan ryhmään ja niistä ei saa tullin tilastoista tuotekohtaisia tietoja. Tuoreista luonnonmarjoista on omat tiedot vain mustikasta ja puolukasta. Pakastetuista luonnonmarjoista vain mustikalla on oma nimike. Muut, kuten esim. puolukka, kuuluvat useamman marjan muodostaman tuotenimikkeen alle. Tuonti ja vientiluvut ovat koko vuodelta 29 ja saattavat sisältää edellisen satovuoden eriä. Taulukko 4. TUONTI JA VIENTI VUOSINA 2829 Luonnonmarjat (Huom. ne luonnonmarjat, joilla on oma nimike) 29 TUONTI VIENTI 1 kg 1 1 kg 1 Tuoremustikka 1 2,5 2 441,3 3,3 117, Jäädytetty mustikka (ilman sokeria) 2 929, 6 871, 2 5, 6 479,6 Tuorepuolukka 1 82,1 1 619,9 2,6 7,3 28 TUONTI VIENTI 1 kg 1 1 kg 1 Tuoremustikka 98, 2 89,2 151,3 53,8 Jäädytetty mustikka (ilman sokeria) 1 266, 3 522,5 4 782, 15 627,2 Tuorepuolukka 692,1 1 42,1 8,1 2,9 Lähde: Tullihallitus, Ulkomaankauppatilasto MARSI 29
15 5 POIMINTATULOT YHTEENSÄ SEKÄ TULOJEN JAKAUTUMINEN SUURALUEITTAIN Luonnonmarjojen poimintatulot olivat 8,7 milj. euroa vuonna 29. Euromäärä oli hieman pienempi kuin edellisenä vuotena, vaikka silloin marjakiloja oli vähemmän. Vuonna 29 lakkasato jäi keskimääräistä huonommaksi ja puolukkasato keskinkertaiseksi tai sitä huonommaksi. Mustikkasato oli keskinkertainen tai paikoin sitä parempi. Mustikkatuloa kertyi 4,1 ja puolukkatuloa 3,8 milj. euroa. Huonosta lakkasadosta johtuen poimintatulo jäi vähäiseksi,,6 milj. euroa. Lakkakilojen puuttuminen vähentää tuntuvasti koko poimintatuloa. Lapin läänin alueella poimittiin luonnonmarjoja 47 % kokonaismäärästä. Eniten poimittiin mustikkaa, josta tuloa saatiin 2,5 milj. euroa. Oulun läänissä puolukasta ja mustikasta kertyi tuloa melkein yhtä paljon. Tosin puolukkaa oli alhaisemmasta kilohinnasta johtuen määrällisesti paljon enemmän. Lähes kaikkien muiden luonnonmarjojen poimintatulot olivat edellisvuotta suuremmat. Variksenmarjan myyntipoimintaa oli nyt enemmän. Ulkomaalaisten poimijoiden panos talteenotossa oli merkittävä. Myyntimäärät suurenivat ja marjat ja sienet poimittiin tarkemmin. Vuonna 28 poimintatuloja kertyi luonnonmarjoista yhteensä 8,8 milj. euroa. Poimintatulot koostuivat lähinnä puolukan ja lakan hyvästä sadosta. Puolukasta kertyi 4,2, mustikasta 3.2 ja lakasta 1,3 milj. euroa. Alueellisesti Lapin läänin osuus luonnonmarjatuloista oli 46 %. Mustikkatulot olivat siellä 2,5 milj. euroa. Oulun läänissä puolukkaa kerättiin 2. milj. euron edestä. Luonnonsienten poimintatulot olivat 2, milj. euroa vuonna 29. Verrattuna edelliseen vuoteen tulot olivat vain hieman pienemmät. Poimittuja kiloja oli nyt 1 tn enemmän. Herkkutattisato oli keskimääräistä parempi. Niitä poimittiin 354,3 tn, josta tuloa kertyi 1,4 milj. euroa. Edellisen vuoden määrä oli sama, mutta silloin oli keskihinta korkeampi. Tuloa kertyi nyt 1,7 milj. euroa. Rouskusato oli keskinkertainen tai sitä parempi. Niinpä kaikkia rouskuja poimittiin enemmän kuin edellisenä vuotena. Kantarelleja poimittiin myyntiin 2luvun suurin määrä. Suppilovahveroakin kerättiin 28 tn. Alueellisesti ItäSuomi keräsi perinteisesti eniten poimintatuloa luonnonsienistä. Nyt sen osuus kokonaiseuroista oli 84 %. Vuonna 28 luonnonsienitulot olivat yhteensä 2, milj. euroa. Herkkutatti oli silloin ylivoimaisesti tärkein sieni. Luonnonsienitulosta sen osuus oli 83 %. Pääosa herkkutateista poimittiin ItäSuomen alueelta. Rouskusato oli kokonaisuudessaan huono. Muitakin sieniä oli niukalti. Ainoastaan korvasientä poimittiin 27 tn. ItäSuomen osuus koko luonnonsienitulosta oli 89 %. Luonnonmarjojen ja luonnonsienten poimintatulot olivat yhteensä 1,6 milj. euroa. Edellisestä vuodesta alenemaa oli vain,2 milj. euroa. Alueellisesti tarkasteltuna Lapin läänin osuus poimintatuloista oli 39 %, Oulun läänin 29 %, ItäSuomen 19 % ja LänsiSuomen 13 %. Luonnonmarjoista eniten euroja kertyi mustikasta, 4,1 milj. euroa. Edellisen vuoden poimintatulojen kärjessä oli puolukka, 4,2 milj. euron tuloilla. Luonnonsienistä herkkutatti oli ylivoimainen ykkönen 1,4 milj. euron tuloksella. Lapin läänissä mustikka keräsi eniten poimintatuloa, 2,5 milj. euroa. Oulun läänissä puolukkatulot olivat 1,5 milj. euroa ja mustikastakin kertyi 1,3 milj. euroa. ItäSuomen ykkönen oli herkkutatti 1,2 milj. euron tuloilla. LänsiSuomen rahakasvi oli puolukka, jota kerättiin 1, milj. euron edestä. MARSI 29
MARSI 29 16 Taulukko 5. LUONNONMARJOJEN JA SIENTEN POIMINTATULOJEN JAKAUTUMINEN SUURALUEITTAIN VUOSINA 197729 Vuosi Poimintatulot milj. euroa Lappi % Oulu ja Kainuu % ItäSuomi % LänsiSuomi % Yhteensä % 1977 1978 1979 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 12,3 8,1 8,7 1,1 6,6 9,4 15,7 5,9 1,7 8,3 8,2 16,3 1,2 9,9 14,1 8,7 5,1 23,9 1,6 9,5 11,7 11, 6,6 8,9 1,2 6,2 11,8 6,2 12,9 12,4 14,4 1,8 1,6 15 1 21 2 15 29 44 21 4 21 17 36 25 46 26 25 6 33 27 28 23 2 37 3 37 35 21 52 35 29 41 38 39 3 32 43 44 14 64 44 27 35 46 32 38 52 28 36 29 7 44 48 38 5 4 39 32 32 31 29 23 46 53 35 32 29 24 31 26 28 4 6 1 16 2 23 27 18 17 15 19 22 11 8 13 14 2 25 1 29 21 18 34 11 8 1 12 2 19 31 27 1 8 31 1 2 36 5 1 24 7 6 11 19 24 22 15 12 2 7 15 14 9 1 16 16 14 11 8 12 1 13 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1
17 Taulukko 6. LUONNONMARJOJEN JA SIENTEN POIMINTATULOT VUOSINA 19829 SEKÄ PROSENTTIOSUUDET VUOSI LUONNON MARJOJEN POIMINTATULOT 1 euroa % LUONNONSIENTEN POIMINTATULOT 1 euroa % YHTEENSÄ 1 euroa 198 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 199 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 9 714 5 933 8 953 15 44 5 315 9 235 7 513 7 61 14 347 9 551 8 758 12 371 7 681 4 578 22 92 9 877 8 772 1 547 8 713 6 31 6 456 8 115 5 477 7 487 5 327 11 862 11 14 13 315 8 768 8 67 76 51 5 6 36 42 41 47 62 51 48 6 49 39 8 7 63 65 56 59 43 53 45 4 43 61 61 92 81 82 322 665 413 641 562 1 444 739 1 94 1 959 627 1 144 1 727 1 9 519 996 715 688 1 178 2 292 316 2 414 2 84 71 4 32 93 1 19 1 262 1 18 1 993 1 955 3 6 2 3 4 7 4 7 8 3 6 8 7 4 4 5 5 7 15 3 16 14 6 23 7 5 7 8 19 18 12 724 11 542 18 63 24 963 14 927 21 651 18 353 14 984 23 225 18 647 18 137 2 735 15 626 11 683 28 42 14 64 13 827 15 872 15 453 1 721 14 892 15 345 12 196 18 593 12 411 19 62 18 231 14 423 1 761 1 624 Luonnonmarjat: Luonnonsienet: 197785 mukana vain mustikka, puolukka ja lakka. 1986 lähtien lisäksi pihlajanmarja, tyrni, variksenmarja, karpalo ja mesimarja. Tuomenmarja (19889), katajanmarja (198996) ja juolukka (1995) ja metsävadelma (27) 197785 mukana kantarelli, tatit, rouskut. 1986 lähtien lisäksi korvasieni ja suppilovahvero. Vuodesta 1988 mukana mustatorvisieni. Muut sienet (lampaankääpä, orakas, punikkitatti, kangastatti, keltavalmuska, huhtasieni, leppärousku ja tuoksuvalmuska ja kehnäsieni) MARSI 29
18 Taulukko 7. KAUPPAANTULLEIDEN LUONNONMARJOJEN JA SIENTEN MÄÄRÄT VUOSINA 199929, KG TUOTE 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 LUONNONMARJAT Mustikka 796 676 2 423 173 2 923 761 1 221 822 2 216 642 1 41 573 3 11 72 3 339 252 4 928 327 1 746 563 3 15 422 Puolukka 3 89 621 3 194 836 4 465 65 3 288 587 5 443 218 1 56 87 8 544 96 2 437 63 5 887 38 4 41 278 3 678 245 Lakka 23 731 57 827 358 149 1 9 76 629 198 843 321 2 211 78 37 211 169 93 73 758 Pihlajanmarja 16 177 58 982 1 213 1 653 52 181 17 986 6 89 Variksenmarja 778 242 81 952 258 83 268 691 25 21 342 422 14 2 256 32 93 Karpalo 16 318 22 84 32 77 23 93 25 237 5 149 14 864 17 72 22 57 6 664 1 962 Mesimarja 3 498 2 557 378 984 971 811 3 12 853 399 789 932 Tyrni *) 6 24 5 46 5 169 19 12 8 576 7 745 6 16 5 931 1 Metsävadelma (27) 353 285 1 739 Juolukka 2 168 LUONNONSIENET Keltavahvero 3 596 14 52 2 49 7 111 12 55 8 61 16 316 2 625 13 829 9 82 29 194 Herkkutatit 17 138 563 795 274 673 146 965 1 164 933 152 58 18 664 374 684 126 255 356 96 354 284 Haaparousku 113 967 254 169 175 134 25 61 34 437 71 975 99 558 16 891 143 756 49 459 113 886 Kangasrousku 52 6 67 455 79 975 11 397 139 448 26 752 52 741 28 99 28 23 39 643 38 537 Karvarousku 5 2 1 742 2 249 1 432 Suppilovahvero 2 295 29 277 91 443 1 5 79 71 869 57 173 2 521 7 599 9 451 28 275 Korvasieni 5 398 5 162 28 882 27 27 32 555 23 163 19 254 21 936 32 742 26 874 23 417 Mustatorvisieni 25 95 445 15 2 337 757 638 18 7 326 Muut sienet 213 1 79 1 34 9 32 *) ajalla 199726 myös viljelty MARSI 29
19 6 LAATUSELOSTE Tilastotietojen relevanssi Marsi 29 julkaisun tilastot kuvaavat luonnonmarjojen ja sienten kauppaantulomääriä vuosittain. Ennen vuotta 27 julkaisuissa on ollut tiedot myös puutarhamarjoista. Koska Marsitutkimusta tehdään otantapohjalta niin tutkimuksella ei saavuteta koko kauppaantullutta määrää, mutta se kuvaa hyvin vuosittaista satovaihtelua. Määrien lisäksi tutkimuksen tuloksena saadaan tuotekohtaiset kilohinnat sekä poimintatulot. Tilastosta selviävät tiedot koko maan tasolla ja alueittain, jossa Suomi on jaettu neljään osaan. Alueet ovat Lapin lääni, Oulun lääni, ItäSuomi ja LänsiSuomi. Rajat noudattavat maaseutukeskusrajoja, poikkeuksena KeskiPohjanmaa, joka kuuluu kokonaan Länsi Suomeen. Marja ja sienialan yritykset ilmoittavat kauppaantulotiedot alueittain sen mukaan, missä marjat ja sienet on poimittu. Marsitutkimuksen tilastot ovat julkisia ja kaikkien tiedoista kiinnostuneiden käytettävissä. Marsi 25 raportti julkaistiin Tiken (Maa ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen) julkaisusarjassa. Vuonna 26 Marsiraportti siirtyi julkaistavaksi Maa ja metsätalousministeriön kotisivuilla. Aikaisempina vuosina tilastoja on käytetty mm. luonnontuotealan päätöksenteon pohjana ja hallintoon sekä tutkimus ja hanketoimintaan. Lisäksi tietoja on käytetty neuvontaan ja opetukseen (keruutuotekoulutus, metsäalan koulut). Kesäaikana tietoja on käytetty osana luonnontuotealan tiedottamista. Marsitutkimuksen tiedot kerättiin Suomen Gallup Elintarviketiedon toimesta marja ja sienialan yrityksiltä. Tutkimus tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 1977 saman yrityksen edeltäjän Pellervo Seuran Markkinatutkimuslaitoksen toimesta. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus Tutkimuksen otanta perustuu aikaisemmin mukana olleiden marja ja sienikauppaa harjoittavien yritysten antamiin tietoihin. Otokseen pyritään saamaan tärkeimmät marjojen ja sienten ostajat. Otosta täydennetään vuosittain, koska sekä yritysten toiminnassa että satomäärissä tapahtuu muutoksia ja vaihtelua. Merkittävää ostotoimintaa harjoittavien yritysten etsinnässä on käytetty apuna Arktiset Aromit ry:n laatimaa kunnittaista ostajaluetteloa. Puhelinkyselyn yhteydessä selviää myös uusia alan toimijoita. Mukanaoleville yrityksille lähetetään kyselylomake kirjeitse. Myöhemmin aloitetaan puhelinkysely niiltä, jotka eivät ole kyselylomaketta palauttaneet. Lähes kaikki otannassa mukana olevat tavoitetaan kyselyn aikana. Lisäotanta tehdään puhelinkyselynä. Julkaistujen tietojen oikeellisuus ja tarkkuus Otannan pohjana ovat marja ja sienialan yritykset, jotka ovat aiemmin olleet mukana kyselyssä. Otantaa täydennetään vuosittain puhelinkyselyllä. Marsi tutkimuksen kattavuus vaihtelee tuotekohtaisesti. Tutkimus on otantapohjainen ja vastaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Lisäksi vuosittaiset vaihtelut satomäärissä vaikuttavat yritysten kiinnostukseen ja ostotoiminnan laajuuteen. Tutkimusaineistosta on poistettu päällekkäisyydet, koska esim. marja ja sienierät voivat siirtyä ostajalta toiselle ja näin lukuihin saattaa tulla päällekkäisyyksiä. Samalla kun määrät tuplaantuvat niin hintoihin tulee ostajan palkkio ja alv. Tilaston hinnat ovat ilman alv:a ja ostajan palkkiota. Useimmilla tuotteilla on järjestäytynyttä ostotoimintaa, mutta esim. tyrnin markkinointi on niin erikoistunutta, että sitä on vaikea tavoittaa. MARSI 29