50. Kadettikurssi, 50. Lentokadettikurssi ja 35. Merikadettikurssi 1963 2013 YHDESSÄ VAHVANA KUIN OIS KÄSI KAHVASSA KALVAN 1
Julkaisija ja kustantaja 50. Kadettikurssi 50. Lentokadettikurssi ja 35. Merikadettikurssi Toimituskunta Juhani Haapala Pekka Ripatti Aulis Levä Risto Rasku Taitto Kari Merilä 2012 toimituskunta ja kirjoittajat Kannen kuvat Puolustusvoimat ja kirjoittajien kokoelmat Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2013 2
Juhani Haapala Pekka Ripatti Aulis Levä Risto Rasku (Toim.) 50. KADETTIKURSSI, 50. LENTOKADETTIKURSSI JA 35. MERIKADETTIKURSSI 1963 2013 YHDESSÄ VAHVANA KUIN OIS KÄSI KAHVASSA KALVAN 3
Sisällys Lukijalle 7 Kadettivääpelin tervehdys 8 Pekka Teljamo Lentokadettikurssin vanhimman tervehdys 9 Lars-Olof Fredriksson Kadettipursimiehen tervehdys 10 Risto Rasku 50. Kadettikurssi, 50. Lentokadettikurssi ja 35. Merikadettikurssi 12 Pekka Ripatti Minun kadettini muistikuvia kadettiajalta 12 Lars-Olof Fredriksson Kadettina Kauhavalla 80 Risto Rasku 35. Merikadettikurssi reservinupseereista akateemisiksi meriupseereiksi 86 Jatkuva muutos 1966 2013 Pekka Visuri Suomen turvallisuusympäristön muutos 1960-luvulta vuoteen 2013 104 Antti Simola Puolustusvoimien kehitys 1966 2013 avainsanana muutos 130 Mukana kehityksessä kertomuksia erilaisista elämänurista 153 Tarmo Kauppila Puskajussin puheenvuoro laskuvarjojääkäristä kansainvälisiin tehtäviin 153 Matti Ahola Kadetista kansliapäälliköksi monessa mukana niin ilmassa kuin maan päällä 161 Seppo Sarelius Maailma on pieni, me tapaamme vielä meriupseeri muistelee 168 Jaakko Rantala Rajaupseeri rajalla kaikki on toisin 174 Esko Rajahalme Viestimiehen tarina tekniikka hallussa 185 4
Kari Suvanto Huoltomiehen kertomus huolto on kaiken perusta 194 Aulis Levä Upseerikoulutuksesta on moneksi myös siviilitehtävissä 204 Pekka Tuomisalo Opetusta ja merielämää Suomen Joutsenen vanavedessä 209 Pekka Sarvanto YK:n rauhanturvaajaksi nuorena luutnanttina 218 Pekka Kinkku Elämää Porin Prikaatissa ja Säkylässä vuodesta 1966 alkaen 236 LIITTEET LIITE 1 Palvelussitoumus 249 LIITE 2 Todistustenjakotilaisuudessa 19.3.1966 Kadettikoulun juhlasalissa stipendejä saaneet 250 LIITE 3 Joukko-osastovalinnat 252 LIITE 4 50. Kadettikurssi tilanne 1.9.2012 259 LIITE 5 In Memoriam 263 5
6
LUKIJALLE Hyvät kurssiveljet Viisikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun me 50. Kadettikurssin, 50.Lentokadettikurssin ja 35. Merikadettikurssin kadetit vuonna 1963 aloitimme opiskelumme upseeriksi Kadettikoulussa ja Merisotakoulussa. On siis mitä sopivin ajankohta kurssijulkaisumme ilmestymiseen. Julkaisumme sisältää tosiasioita, mutta myös hauskaa ja rentoa kadetti- ja upseerielämää. Muistelemme minkälaista opetus, kasvatus ja yhteiselämä olivat kaksi ja puoli vuotta kestäneen kurssimme aikana ja millaisilla arvoilla ja asenteilla aloitimme upseerin uran. Aikaperspektiivimme on 50 vuotta. Suomalainen yhteiskunta on tänä päivänä aivan toinen kuin silloin. Avainsana on muutos. Miten tuona aikana, jona opiskelimme ja palvelimme isänmaatamme, maamme turvallisuuspoliittinen ympäristö on muuttunut ja miten muutos on vaikuttanut puolustusvoimien kehitykseen ja palvelukseemme. Tätä taustaa vasten tarkastelemme kurssilaistemme kertomuksia omalta elämän polultaan ja upseeriuraltaan. Kirjatoimikunta on valinnut kirjoittajat siten, että kirjasta syntyy mahdollisimman monipuolinen kuva erilaisista kurssiveljistä ja toimialoista. Kertomuksista muodostuu kadehdittavan upea kuva upseeriammatin monipuolisuudesta. Kurssilaisemme ovat olleet monessa mukana kouluttamassa nuorisoamme, kehittämässä puolustusvoimiamme, vaikuttamassa monin tavoin yhteiskuntamme myönteiseen kehitykseen sekä edistämässä rauhanomaista kehitystä kansainvälisissä rauhantehtävissä. Jokaisella meistä on oma ainutlaatuinen ja kiehtova tarina, vaikka näitä kaikkia ei olekaan ollut mahdollista tallentaa kirjaamme. Voimme kaikki olla kiitollisia siitä, että olemme voineet palvella isänmaatamme rauhan vuosina. Toivomme, että olemme onnistuneet tekemään kurssiemme näköisen julkaisun. Toivotamme hyviä lukuhetkiä muistojen parissa. Helsingissä maaliskuussa 2013 Kirjatoimikunta Juhani Haapala Pekka Ripatti Aulis Levä Risto Rasku 7
Kadettivääpelin tervehdys Kadettiveljet, Arvoisat Lukijat! Kadettikoulu ja 50. Kadettikurssi ovat meidän yhteinen taustamme, jolla on ollut merkittävä vaikutus. Monta hauskaa ja tiukkaakin paikkaa koettiin yhdessä ja erikseen. Osaaminen ja tietäminen, jota tavoiteltiin ja saatiin, oli yksi osa kurssimme päämäärästä. Toinen oli arvot, asenteet ja henki, jotka koeteltu järjestelmä sivujuonteineen sisälsi. Se teki meistä sekä keskenämme että upseeripolvien kesken yhtenäisen joukon. Oman kurssimme jälkeen on koulutettu jo kohta viisikymmentä uutta kurssia. Ajoittain on ollut huoli siitä, miten perusasiat kestävät ajan ja kehittämisen saatossa. On syytä uskoa ja toivoa, että kadettikoulutus nytkin tähtää tietoisesti samaan eli myös yhteisten arvopohjan, asenteiden ja hengen vahvistamiseen ja siinä myös onnistuu. Olemme syntyneet sodan aikana. Meidän tietomme siitä ja sotien jälkeisistä vaikeista ajoista ovat muiden välittämiä, mutta riittävän läheisiä antaakseen osaltaan tukea ajattelullemme. Maailma ja yhteiskunta ovat ajan myötä muuttuneet ja painottavat yhä enemmän yksilöllisiä vapauksia ja oikeuksia paljon muun kustannuksella. Ihminen ei kuitenkaan selviydy pahan päivän tullen ilman yhteisöään ja sen myötä vastuitaan. Omat vanhempamme ja heidän ikätoverinsa siirsivät kokemustensa opit ikäpolvellemme. Oma aikamme on ollut vastuiden kannalta paljon helpompi ja mahdollistanut yksilön elon ja olon painottumisen. Muistetaan ja muistutetaan, että näin ei aina ole ollut eikä ehkä aina tule olemaan. Osa tämän kirjan sisällöstä kertoo ainakin välillisesti siitäkin. Kurssiltamme valmistui yhteensä 189 kadettiveljeä. Luku on suuri, lisäksi koulutus eriytyi monella tapaa kurssin aikana ja sen jälkeen tiet ovat kohdanneet monien kohdalla harvakseltaan. Olisi luultavaa, että yhteenkuuluvuus sellaisessa joukossa ei ole kovin suuri, mutta toisin on. Muutamien vuosien välein toistuvat kokoontumisemme sekä se, että kurssiveljen kyseessäolo aiheuttaa aina erityisen suhtautumisen asiaan, ja muun muassa tämä kirja ovat osoituksia jatkuvasta yhteydestämme. Kaksi ja puoli vuotta nuorella iällä tiivistä yhdessäoloa, yhteisiä kokemuksia ja koettelemuksia vanhan viisauden ohjaamana ovat sen aikaansaaneet. Sellainen kestää. Kuluneet melkein viisi vuosikymmentä ovat jo vaatineet veronsa. Tätä kirjoitettaessa jo kolmekymmentäkuusi kurssiveljeä on poistunut joukostamme. Teemme heille kunniaa ja heidän muistonsa elää keskuudessamme. Monta vuotta suunniteltu kurssijulkaisu on valmis. Se on tehty yhdessä 50. Kadettikurssin, 50. Lentokadettikurssin ja merellisten veljiemme, 35. Merikadettikurssin kanssa. Heidän panoksensa laajentaa kirjamme aihepiiriä ja on omiaan lisäämään sen kiinnostavuutta sekä veljien että muiden lukijoiden keskuudessa. Kiitän kurssimme puolesta kirjoittajia, kirjatoimikuntaa ja julkaisemista tukeneita tahoja. Toivotan lukijoille antoisia hetkiä muistoja virkistävien ja kadettiveljien näkemyksiin ja kokemuksiin perehdyttävien kirjoitusten parissa. Kadettivääpeli Pekka Teljamo 8
Lentäjäveljien tervehdys Isänmaata ei ole vain maan kamara, jota kuljemme, tai puhtaat vedet rantoineen, vaan myös taivas, joka yllämme kaartuu. Suomalainen sotilasperinne polveutuu sukupolvien takaa, asevelvollisuutena ja maanpuolustustahtona, joka hakee vertaistaan maailmanhistoriassa. Ikäluokkamme, suureksi sanottu ja vaikutusvaltaiseksi koettu, on sillanrakentajan asemassa etsittäessä kansakunnan parasta globalisoituvassa maailmassa raskaiden sotavuosien jälkeen. Ikäisillemme isäin sankariteot jättivät välittömän velvoitteen tehdä työtä tämän maan ja kansakunnan hyväksi. Omat lapsemme, puhumattakaan lastenlapsistamme, elävät kokonaan toisessa todellisuudessa kuin me itse ja omat vanhempamme, maailmassa, joka elää reaaliajassa ja jonka tapahtumat vaihtuvat auringonkierron mukaan. Heille maailma ei enää ole kotipiha, kylä ja kunta, vaan maapalloistunut maisema iloineen, suruineen ja pelkoineen. Jossakin soditaan, aina, mutta sodan pelko näillä kulmilla on kaikonnut kauas. Ensimmäisenä nuorillemme ei tule mieleen puolustautuminen, kansakunnan varautuminen pahimpaan. Siksi on tärkeää, että osaltamme viemme viestiä, tämänkin kirjan myötä, uusille sukupolville kertoen velvollisuudesta puolustaa tarvittaessa tätä maata vanhempien sukupolvien tavoin. Onneksi itse ehdin tutustua suomalaisiin ässiin Joppe Karhuseen, Hasse Windiin ja Illu Juutilaiseen henkilökohtaisesti voidakseni hyvällä omallatunnolla viedä Adof Ehrnroothin viestiä eteenpäin; Suomi on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa! Ja puolustaa myös sen ilmatilaa! Qualitas Potentia Nostra Laadussa on voimamme Kurssin vanhin Kadettikersantti Lars-Olof Fredriksson 9
Kadettipursimiehen tervehdys Hyvät kurssikaverit, arvoisat muut mahdolliset lukijat. Elämme Suomen kansantalouden ja sen mukana puolustusvoimien kannalta kriittisiä aikoja. Valtion suuren budjettialijäämän takia kaikki hallinnonalat ovat velvollisia huomattaviin säästöihin. Puolustusvoimien osalta tämä tarkoittaa useiden satojen miljoonien säästöjä seuraavan neljän vuoden aikana. Tästä ei kyetä suoriutumaan enää ilman varsin suuria muutoksia puolustusvoimien rakenteessa. Hallittu rakennemuutos, jonka on tiedetty olevan tulossa, on vaarassa muuttua osiltaan hallitsemattomaksi. Tämä ei kuitenkaan ole aivan ennen kokematonta Suomen historiassa. Vapaussodan jälkeisinä vuosina puolustusvoimien kehittäminen oli erittäin hankalaa poliittisten paineiden takia ja siksi talvisotaan jouduttiin lähtemään huonosti valmistautuneina. Sotien jälkeisenä aikana podettiin voimakasta sotakrapulaa ja kaikki puolustusvoimiin liittyvä oli enemmän tai vähemmän hävettävää poliittisessa kentässä. 1960-luvun alussa ja 1970- luvulla oltiin pikkuhiljaa pääsemässä yli tästä vaiheesta eduskunnan hyväksymien uusien hankintaohjelmien ja parlamentaaristen puolustuskomiteoiden ansiosta. Tähän ajanjaksoon sijoittuu meidän kadettikurssiemme 50. Kadettikurssin, 50. Lentokadettikurssin ja 35. Merikadettikurssin alku. Upseerin ammatti ei ollut tuolloin kaikkein arvostetuimpia, ei maineeltaan eikä taloudellisesti. Meitä kaikkia kurssimme aloittaneita kannusti kuitenkin maanpuolustuksellinen henki ja halu päästä fyysisesti ja henkisesti reippaaseen ja kuitenkin varmaan ammattiin, mihin kouluttautuminen ei vaatinut suuria rahallisia varoja. Näin ainakin minä asian koin enkä päivääkään ole ammatinvalintaani katunut. Kadettipursimies Risto Rasku 10