SOS-hanke Loppuraportti Päivi Krook ja Maarit Pasto (2013) 1
SISÄLLYS Sisällysluettelo 1 SOS-HANKKEEN TAUSTA JA LÄHTÖKOHTA....5 1.1 AIKUISSOSIAALITYÖ KÄSITTEENÄ...5 1.2 AIKUISSOSIAALITYÖN TILA VÄLI-SUOMESSA...7 1.3 AIKUISSOSIAALITYÖN KEHITTÄMISKOHTEITA... 10 2 SOS-HANKKEEN TAVOITTEET... 11 3 SOS-HANKKEEN ORGANISOITUMINEN JA RESURSSIT...14 4 SOS-HANKKEEN TOIMINTALINJAT JA NIIDEN MUKAINEN TOIMINTA 19 4.1 Asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen ja asiakasprofilointi... 19 4.2 Palveluprosessien ja yhteistyörakenteiden kehittäminen... 27 4.3 Ammatti- ja tehtävärakenteet... 28 4.4 Osaamisen vahvistaminen... 29 4.5 Oppilaitosyhteistyö ja tietotuotanto... 30 5 SOSIAALIHYÖTY... 31 7 LIITTEET... 38 9 LÄHTEET... 41 2
TIIVISTELMÄ Tässä loppuraportissa kuvataan SOS- Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin hankkeen toimintaa ajalla 15.8.2011 31.10.2013. SOS-hankkeen tavoitteena oli aikuissosiaalityön kehittäminen Väli-Suomen alueella. SOS -hanke oli osa sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa (KASTE ohjelma). KASTE- ohjelma perustuu Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annettuun lakiin (733/1992, 5 ). Kaste-ohjelmassa korostetaan kuntalaisten hyvinvoinnin lisäämistä osallisuutta vahvistamalla, terveyttä lisäämällä ja terveyseroja kaventamalla. Tällä tavoitellaan palveluiden laadun, vaikuttavuuden ja saatavuuden parantamista. [1] Koko hankekonsortioon kuului yhteensä viisi (5) osahanketta, jotka toimivat 1) Päijät-Hämeen, 2) Etelä- Pohjanmaan, 3) Pohjanmaan maakuntien alueella ja 4) Tampereen kaupungissa. Koordinaatiohanke (5) sijoittui Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAan Seinäjoelle. Hankkeen päähallinnoija on Tampereen kaupunki ja osahankkeita hallinnoivat Lahden, Seinäjoen, Vaasan ja Tampereen kaupungit. SOS-hankkeessa on kehitetty aikuissosiaalityötä Väli-Suomen alueella. Tavoitteena on ollut KASTE-ohjelman mukaisesti vahvistaa aikuissosiaalityön asiakkaiden osallisuutta sekä omissa palveluprosesseissaan että palveluiden kehittämisessä. Osahankkeissa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on yhteistyössä hankekuntien aikuissosiaalityön henkilöstön ja asiakkaiden kanssa vahvistettu kokonaisvaltaisten tilannearvioiden tekemistä ja suunnitelmatyötä. Työotteesta on tullut entistä asiakaslähtöisempää. Toisena osallisuuden vahvistamisen tavoitteena on ollut aikuissosiaalityön asiakkaiden osallistuminen kehittämistyöhön ammattilaisten rinnalla. SOShankkeen toiminta-alueen kunnissa ovat koottu kehittäjäasiakasryhmiä ja koulutettu kokemusasiantuntijoita. Heidän näkemyksiään sosiaalipalveluista ja kehittämisehdotuksia palveluiden kehittämiseksi on kerätty ja viety tiedoksi sekä henkilöstölle että päättäjille. Pääsääntöisesti sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkemykset kehittämistarpeista ovat olleet samanlaisia. SOS-hankkeessa on vahvistettu myös asiakkaiden laajan palveluverkoston yhteistyötä. Toimijalähtöisen kehittämisideologian mukaan kaikille toimijoille on annettu mahdollisuus tuoda esiin omia näkemyksiään palveluista, rooleista sekä vastuiden jaossa. Aikuissosiaalityön rinnalla on vahvistunut yhteistyö esim. terveydenhuollon, perhetyön, lastensuojelun, nuorisotyön ja jonkin verran järjestöjen kanssa. SOS-hankkeen tavoitteena on ollut se, että asiakkaille löytyisi oikea-aikaisia, laadukkaita ja vaikuttavia palveluprosesseja. Kehittämistyötä on tehty kuntien omien yksiköiden ja sisäisten prosessien kehittämisessä että muiden yhteistyötahojen kanssa. Ammattilaisten osaamista on vahvistettu järjestetyillä koulutuksilla, teemapäivillä sekä tarjoamalla mahdollisuuksia eri foorumeille reflektoiviin keskusteluihin alueen muiden aikuissosiaalityön ammattilaisten kanssa. Osa koulutuksista on hankittu yhteisesti koko hankekonsortiolle, osa koulutuksista on järjestetty osahankkeiden järjestämänä. Ammattilaisten palautteiden mukaan koulutukselliset osiot ovat olleet hyvin tärkeitä. Ulkoisen arvioinnin mukaan uudet menetelmät eivät vielä ole kaikin osin integroituneet käytäntöön. [1] Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2008-2011 3
Sosiaalialan ammattilaisten työnjako sosiaalityön kentällä on osittain selkiintymätön. Aikuissosiaalityössä tarvitaan sosiaalityöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia sekä toimeentulotukityössä edellä mainittujen lisäksi myös etuuskäsittelijöitä. Osassa hankekuntia sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työnjako on ollut selkeä ja toimiva, kun taas toisissa työnjako on ollut hyvin epäselvä. SOS-hankkeen kehittämistyöllä on pyritty tuomaan selkeyttä aikuissosiaalityön eri ammattiryhmien työtehtäviin. Lisääntyvien asiakasmäärien ja uuden sosiaalihuoltolakiluonnoksen mukaisten tehtävien toteuttamiseksi, on syytäkin tarkastella eri ammattiryhmien työtehtäviä. Resurssien lisääminen on myös tarpeen. Sekä asiakkaat että työntekijät tuovat esiin työntekijöiden ajan riittämättömyyden ja vastaanottoaikojen vähäisyyden. Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä voidaan tehdä vain siten, että asiakkailla on mahdollisuus kohdata sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja ja joilla on myös kohtaamisen aikana tarpeeksi aikaa perehtyä asiakkaan tilanteeseen. Sosiaalityön käytäntöjen kehittämiseksi ja johtamiseksi tarvitaan tietoa sosiaalityön asiakkaista, palvelutarpeista ja vaikuttavuudesta. SOS-hankkeen tuotettu tietoa monilla eri tapaa, jota hyödynnetään eri tavoin aikuissosiaalityön kehittämisessä. SOS-hanke on onnistunut tärkeimmissä tavoitteissaan, asiakkaiden osallisuuden lisäämisessä hyvin. Lisäksi aikuissosiaalityö on saanut kunnissa tarvitsemansa huomion ja aikuissosiaalityön imago on vahvistunut ja käsitykset sen sisällöstä laajentuneet. Yhteistyössä sitoutuneiden kuntien ammattilaisten kanssa ja johdon tuella kokeiltu useita uusia työskentelymenetelmiä, joista tulokset ovat olleet lupaavia. SOS-hankkeen kehittämistyö tulee jatkumaan SOS II- Sosiaalisesti osalliseksi sosiaalityöllä hankkeessa laajentuen 52 kuntaan Väli-Suomen alueella. Päivi Krook hankejohtaja Maarit Pasto projektisuunnittelija 4
1 SOS-HANKKEEN TAUSTA JA LÄHTÖKOHTA 1.1 AIKUISSOSIAALITYÖ KÄSITTEENÄ Kunnallinen sosiaalityö on jakautunut ikäperustaisesti elämänkaarimallin mukaisesti lapsi- ja perhesosiaalityöhön, aikuissosiaalityöhön ja vanhussosiaalityöhön. Tämä sosiaalipalveluiden ikäperusteisuus nostaa aikuissosiaalityön yhdeksi omaksi eriytyneeksi sosiaalityön osaksi. 1 Sosiaalityötä voidaan tarkastella Ilmari Rostilan 2 mukaan tavoitelähtöisenä ongelmaratkaisutyönä, jossa yhdessä määriteltyyn tavoitteeseen pyritään erilaisin sosiaalityön menetelmin. Tavoitteet määritellään yhdessä asiakas- tai asiakasryhmäkohtaisesti ja samalla määritellään sosiaalityön kohde eli se missä muutoksen tulee tapahtua. Aina yhteisen näkemyksen löytyminen ei ole ongelmatonta: asiakas ja työntekijä voivat nähdä tavoitteen ja muutoksen kohteen eri tavoin. 3 Lisäksi on tilanteita, joissa asiakkaalla ja työntekijällä on samanlainen näkemys, mutta esimerkiksi asiakkaan läheis- ja/tai muu palveluverkosto näkevät muutostarpeen ja tavoitteen toisin. Yhteisen näkemyksen löytäminen on vaikuttavan yhteistyön perusta. Määriteltyihin tavoitteisiin pyritään erilaisin sosiaalityön menetelmin ja työkaluin. Näiden menetelmien ja työkalujen selkeä erittely ja määrittely on kuitenkin haasteellista, koska käytännön työskentelyssä usein yhdistellään ja käytetään niitä soveltaen. Tällä hetkellä kuntien verkkosivuilta löytyvät aikuissosiaalityön määritelmät rakentuvatkin kolmen edellä mainitun elementin varaan, joita ovat ongelma, tavoite ja välineet. Aikuissosiaalityön katsotaan olevan aikuisen asiakkaan tukemista, neuvontaa ja ohjausta erilaisissa elämän pulmatilanteissa. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi taloudelliseen tilanteeseen, työttömyyteen tai arjenhallintaan liittyvät vaikeudet. Aikuissosiaalityö määritellään pitkäjänteiseksi ja suunnitelmalliseksi sosiaalityöksi, jonka tavoitteena on ylläpitää ja edistää yksilöiden ja perheiden turvallisuutta ja itsenäistä suoriutumista. Työtä tehdään usein moniammatillisen tiimin kanssa. 4 Lainsäädäntö velvoittaa sosiaalityössä yhteistyöhön ja suunnitelmallisuuteen. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) velvoittaa palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muun vastaavan suunnitelman tekoon silloin kun kyseessä ei ole tilapäinen ohjaus tai neuvonta. Samalla tapaa Laki kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001) ohjaa asiakkaan, sosiaalitoimen sekä työ- ja elinkeinohallinnon työntekijän yhteistyössä laatimaan aktivointisuunnitelman, mikäli asiakkaalla täyttyy tietyt ehdot. Aktivointisuunnitelmassa sovitaan yhdessä ne asiat ja toimenpiteet, joilla edistetään asiakkaan työllistymistä tai kuntoutumista. Juhila jäsentää aikuissosiaalityössä päällimmäiseksi kuntouttamisen tai kuntoutuksen käsitteet. Kuntouttaminen ei liity vain työllistymismahdollisuuksien parantamiseen, vaan tällä nimellä on alettu kutsua laajemminkin asiakkaan sosiaalisen elämäntilanteen parantamiseen tähtäävää toimintaa. Aikuissosiaalityön sisältöihin linkit- 1 Roivainen Irene (2008) Yhteisölähtöisen otteen paikka aikuissosiaalityössä. Teoksessa Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere. Vastapaino, 262 2 Rostila Ilmari (2001) Tavoitelähtöinen sosiaalityö: voimavarakeskeisen ongelmanratkaisun perusteet. 3 Kivipelto Minna ym. Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittareiden kehittämisen lähtökohtia, 24-26 4 Juhila, Kirsi (2008) Aikuisten parissa tehtävän sosiaalityön areenat. Teoksissa Arja Jokinen & Kirsi Juhila (toim.) Sosiaalityö aikuisten parissa. Tampere. Vastapaino.16-17 5
tyy näin ollen asiakkaiden yksilöllisten palvelutarpeiden pohjalta myös paljon muitakin sosiaalipalveluita. Näitä voivat olla muun muussa päihdehuolto, toimeentulotuki, vammaispalvelut, mielenterveystyö, kuntouttava työtoiminta, terveydenhuolto ja asumispalvelut. 5 Aikuissosiaalityön sisältöä ja eri areenoita voidaan kuvata seuraavan kaavion mukaan. Aikuissosiaalityö kunnallisena perustoimintana * Toimeentulotukityö * Kuntouttava työtoiminta * Päihdetyö * Mielenterveystyö * Tukiasumis- ja asunnottomuustyö *Alue- ja yhdyskuntatyö Moniammatilliset ja erityiset areenat *Kuntouttava työtoiminta työvoiman palvelukeskuksissa *Päihdetyö *Kriminaalihuoltotyö- ja vankeinhoitotyö *Terveydenhuollon sosiaalityö *Mielenterveystyö *Maahanmuuttajatyö Muut hyvinvointi yhteiskunnan areena *Sosiaalisten järjestöjen palvelut, erityisesti asianajo-, mielenterveys-, päihde- sekä tukiasumisja asunnottomuustyö *Diakoniatyö, erityisesti työ yhteiskunnan huonoosaisempien parissa *Sosiaaliset yritykset Taulukko 1. Aikuissosiaalityön areenat Aikuissosiaalityötä koskevia selvityksiä ja tutkimuksia on tehty viime vuosina ja niiden perusteella voidaan todeta sen olevan hyvin moninaista ja monitasoista eri kunnissa. Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä arviointimalleista mittareihin tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportissa todetaan myös, että asiakasryhmät ja sosiaalisia ongelmia aiheuttavat tekijät vaihtelevat kunnittain, suurimmissa kaupungeissa myös alueittain. Moninaisuutta lisää myös se, että edellä mainittujen erovaisuuksien lisäksi työpaikkakohtaiset säännöt ja sopimukset ovat erilaisia. Organisoituminen, henkilöstöresurssit ja rakenteet vaihtelevat alueittain ja käytössä on hyvin erilaisia työmenetelmiä. 6 7 Aikuissosiaalityötä tekevän henkilöstön työtehtävät ovat myös muuttuneet viime vuosina. Sosiaalityön sisällöissä ja palvelurakenteissa on siirrytty yhdennetystä alueellisesta sosiaalityöstä eriytyneeseen eli ikäperusteiseen työnjakoon. 8 Kuntien koosta riippuen aikuissosiaalityön mallit vaihtelevat edelleen yhdennetyn ja eriytetyn sosiaalityön välillä. Pienissä kunnissa vähäisillä henkilöstöresursseilla työskennellään samanaikaisesti usean eri sosiaalityön osa-alueen tehtävissä ja työntekijä saattaa vastata koko kunnan eri asiakasryhmien kanssa tehtävästä sosiaalityöstä. Suurissa kaupungeissa puolestaan on eriytetty eri asiakasryhmien palveluja ja aikuissosiaalityötä itsessään on myös saatettu jakaa kunnassa eri yksiköihin. Aikuissosiaalityössä on ammatti- ja tehtävärakenteiden osalta suuria kuntakohtaisia eroja. Sosiaalityöntekijöiden, etuuskäsittelijöiden (ja kanslistien) lisäksi aikuissosiaalityöhön ovat tulleet sosiaaliohjaajat. Kaikissa kunnissa työnjako näiden kolmen eri ammattiryhmien välillä ei ole selkeä. Aikuissosiaalityössä tarvitaan heitä kaikkia ja heille löytyy asiakkaiden erilaisista tarpeista lähtevät työtehtävät. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 5 Juhila Kirsi. & Jokinen Arja 2008. Sosiaalityö aikuisten parissa 23, 28-35 6 Blomgren, Sanna & Kivipelto, Minna 2012. Valtaistus. Valtakunnallinen aikuissosiaalityön kartoitus. THL:n raportti 27/2012, 19 7 Kivipelto ym. 2013. Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittareiden kehittämisen lähtökohtia, 17 8 Närhi Kati ym. 2009. Aikuissosiaalityö muutoksessa? Keski-Suomen maakunnan aikuissosiaalityön kehittämishankkeen loppuraportti. 6
2004 julkaistun Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojektin loppuraportin 9 mukaan yhä useammalla on kyvyttömyyttä käyttää itsenäisesti ja oma-aloitteisesti yhteiskunnan palveluja ja hallita arkielämäänsä. He tarvitsevat yhä yksilöllisempää, konkreettisempaa ja intensiivisempää tukea erilaisista yhteiskuntamme toimintakäytännöistä selviytyäkseen. Sosiaalityöntekijät eivät koe tällaisen tuen antamisen edellyttävän sosiaalityöntekijän pätevyyttä. Kyseiset tilanteet eivät myöskään kuulu etuuskäsittelijöiden tai kanslistien työtehtäviin. Sosiaaliohjaajat puolestaan omaavat sellaista osaamista, jolla pystytään vastaamaan asiakkaiden kasvavaan tuen tarpeeseen. Etuuskäsittelyllä pystytään taas vastaamaan lisääntyneeseen kirjallisten toimeentulotukihakemusta käsittelyyn. Tarkoituksena on ollut siirtää sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien työpanosta asiakkaiden kohtaamiseen ja suunnitelmallisen sosiaalityön toteutukseen yhteistyössä asiakkaan ja muiden tahojen kanssa, jossa sosiaalityöntekijä vastaa kokonaisprosessista. Muutos kentällä on ollut nopeaa ja tämän vuoksi ammatti- ja tehtävärakenteissa on kunnissa päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Esillä on erilaisia näkemyksiä, kenellä on pätevyys tehdä sosiaalityötä ja mikä ero on sosiaaliohjauksella verrattuna sosiaalityöhön. Kuntien ratkaisuja tehtäväjaosta ovat vauhdittaneet pitkään jatkunut pula sosiaalityöntekijöistä. 10 (Lisää tekstiä Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraporttista )Aikuissosiaalityön eri ammattiryhmien työnkuvista ja tehtävistä on käyty keskustelua pitkään eri foorumeilla. Ottamatta kantaa siihen, mitä kuikin ammattiryhmä tekee, voidaan kuitenkin todeta kaikille löytyvän työtehtäviä aikuissosiaalityön areenoilla ja asiakastyössä. 1.2 AIKUISSOSIAALITYÖN TILA VÄLI-SUOMESSA Väli-Suomen SOS-hankkeen sopimuskunnissa tehtiin hankkeen alkuvaiheessa työntekijäkysely, jonka tuloksista Seinäjoen ammattikorkeakoulun yliopettaja (dos.) Timo Toikko on koonnut raportin: Aikuissosiaalityön tila. 11 Työntekijäkysely tehtiin hankkeen alkuvaiheessa ja sen myötä voidaan tietyiltä osin kuvata aikuissosiaalityötä, sen käytäntöjä ja työntekijöiden näkemyksiä SOS-hankkeen hankekunnissa hankkeen käynnistyessä. Aineisto koostuu 141 vastauksesta, jotka on kerätty sähköisesti SOS-hankkeen neljän osahankeen: Päijät-Hämeen, Tampereen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan sopimuskuntien aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöiltä ja sosiaaliohjaajilta. Kysymyslomakkeet ovat pääosin olleet samanlaisia, tosin joillakin alueilla lomakkeeseen on lisätty joitakin kysymyksiä ja kysymysten muotoilussa on ollut pieniä eroavuuksia. Raporttia varten analysoitiin vain kaikille yhteiset kysymykset, joita oli noin 100. Alueelliset aineistot ovat erikokoisia: Etelä-Pohjanmaa 8, Päijät- Häme 38, Pohjanmaa 33 ja Tampere 18 vastausta. Työntekijäkyselyn vastauksien perusteella aikuissosiaalityön sisältö voitiin karkeasti jakaa kolmeen orientaatioon: 1) päätösorientaatio 2) menetelmäorientaatio ja 3) asiakasverkosto-orientaatioksi. Vastauksissa painottuu vahvimmin näistä päätösorientaatio, joka pitää sisällään byrokratiatyön mukaiseen päätöksenteon ja asiakasprosessien suunnittelun. Menetelmäorientaatio puolestaan pitää sisällään erilaisia menetelmiä ja toiminnallisia työskentelytapoja, joita ovat muun muuassa motivoiva haastattelu, ratkaisukeskeinen ajattelu, mini- 9 Sosiaalihuollon tehtävä- ja ammattirakenteen kehittämisprojektin loppuraportti, 31-35 10 Kivipelto ym. 2013. Aikuissosiaalityön vaikuttavuuden arviointimittarieden kehittämisen lähtökohtia, 24 11 Toikko Timo (2013) Aikuissosiaalityön tila. SOS-hankkeen raportti. 7
interventio, erilaiset testit sekä työskentelyä tukevat kortit ja muut keskustelua avaavat työkalut. Kolmanneksi aineistosta voidaan erottaa asiakasverkosto-orientaatio, joka muodostuu verkostotyöstä, läheisneuvonpidosta ja ryhmämuotoisesta asiakastyöstä. Näiden orientaatioiden kautta pyritään edellisessä luvussa kuvatulla tapaa määrittelemään asiakkaan kanssa yhteistä päämäärää ja lähdetään tavoittelemaan sitä. Työntekijäkyselyn perusteella aikuissosiaalityö suuntautuu pääosin päätösorientaation mukaisesti, mutta sen ohella myös menetelmäorientaatiolle ja asiakasverkosto-orientaatiolle on jonkin verran tilaa. Työ perustuu pääsääntöisesti hallinnollisille päätöksille ja lakisääteisille asiakastyön suunnitelmille. Asiakastasolla korostetaan yleistä ratkaisukeskeistä ajattelua ja asiakkaiden motivointia. Verkostotyötä tehdään ennen kaikkea yhteistyötahojen kanssa, mutta vähemmän asiakkaan läheisten kanssa. Sosiaalitoimiston yhteistyöverkosto rakentuu pitkälti perustoimentulon (Kela) ja työllisyyskysymysten (TE-toimisto ja TYP) sekä muiden sosiaalitoimen palveluiden ympärille. Näitä täydentävät päihde- ja mielenterveyspalvelut sekä perusterveydenhuolto. Muut tahot, kuten järjestöt ja nuorisotoimi sekä erikoissairaanhoito ovat marginaalisessa asemassa. Yhteistyöverkostossa on joitakin alueellisia eroja, jotka selittynevät paikallisista rakenteista. Raportin mukaan hankekuntien aikuissosiaalityön henkilöstön osaaminen painottuu samoihin asioihin, joita itse työkin pitää sisällään. Aikuissosiaalityön osaaminen näyttäytyy byrokratiatyöhön kuuluvana lain ja säädösten hallitsemisena sekä asiakassuunnitelmien laatimiseen liittyvänä osaamisena. Vahvuusalueina näyttäytyvät myös vuorovaikutukselliset taidot, palveluiden tuntemus ja yhteistyöverkostojen kanssa toimiminen. Sen sijaan menetelmällisemmät sisällöt, kuten kuntouttavan työ ja asiakastyön arviointi, eivät ole yhtä vahvoja osaamisalueita. Menetelmällistä osaamista löytyy, mutta vastauksien perusteella näyttää siltä, että sille jää vähemmän tilaa kun byrokratiatyölle. Kaiken kaikkiaan työntekijöiden kyky vastata asiakastilanteisiin näyttää vahvalta. Aikuissosiaalityön osaamisen ydinalueita ovat elämänhallintaan, asunnottomuuteen, taloudellisiin vaikeuksiin ja työllistymiseen vastaaminen. Aikuissosiaalityön toinen osaamisalue muodostuu fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin sekä akuutteihin kriisitilanteisiin ja päihteidenkäyttöön liittyviin kysymyksiin vastaamisesta, vaikka tällä alueella osaaminen näyttää vastauksien perusteella olevan hiukan keikompaa kuin ydinosaamisalueella. Työntekijöiden osaamisen kannalta haasteellisiksi koettiin nuorten päihteidenkäyttöön ja lastensuojeluun liittyvät kysymykset. Kyselyssä selvitettiin myös työntekijöiden näkemyksiä asiakasosallisuudesta. Raportin mukaan asiakasosallisuuden arvioidaan toteutuvan parhaiten suunnitelmien tekemisessä ja selkeästi heikoiten palveluiden kehittämisessä. Merkille pantavaa on kuitenkin se, että ainoastaan 57,5 % vastanneista katsoi asiakkaiden osallisuus toteutuu hyvin tai erittäin hyvin suunnitelmien teossa, joka on kuitenkin aikuissosiaalityön ydinaluetta. Asiakasosallisuuden arvioitiin toteutuvan hyvin marginaalisesti palveluiden kehittämisessä eli ainoastaan 5,6 % vastanneista katsoi asiakkaiden osallisuuden toteutuvan tässä hyvin tai erittäin hyvin. Asiakkaiden osallisuuden voidaan katsoa olevan hyvin pientä, vaikka kyseessä on heidän omasta elämäntilanteesta ja arjesta sekä heidän käyttämistä palveluista ja palveluverkostosta. Ammatti- ja tehtävärakenteiden osalta työntekijäkyselyn vastauksista nousi esiin se, että 50 %:lla sosiaalityöntekijän tehtävissä olevista on korkeakoulututkinto, johon sisältyy yliopistolliset sosiaalityön pääaineopinnot. Sosiaalityöntekijän tehtäviä hoiti 19 % muulla ylemmällä korkeakoulututkinnolla, 17 % ammattikorkeakoulututkinnolla ja 5 % ylemmällä ammattikorkeakoulututkinnolla. Sosiaaliohjaajan tehtävissä työskentelevistä 88,5 % oli ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita ja 4 % ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon omaavia. Huo- 8
mioitavaa aineiston pohjalta on myös se, että kyselyyn vastanneista henkilöistä 44,3 % oli toiminut korkeintaan 2 vuotta nykyisessä tehtävässään. Kyselyn vastausten perusteella työtehtävissä on nähtävissä eroavaisuuksia. Sosiaalityöntekijät vastaavat muita enemmän hallinnollisista päätöksistä ja asiakastyön suunnitelmista ja sosiaaliohjaajat (sosionomit) puolestaan tuovat aikuissosiaalityöhön toiminnallisempaa työotetta (esim. läheisneuvonpito ja ryhmämuotoinen työtapa). Yhteistyö tahojen osalta on nähtävissä, että sosiaalityöntekijöillä on säännöllisempi yhteys Kelaan, päihdepalveluihin, terveyskeskukseen, erikoissairaanhoitoon ja asiakkaan lähiverkostoon verrattuna sosiaaliohjaajiin. Sosiaaliohjaajilla puolestaan on tiiviimpi yhteys TE-toimistoon ja mielenterveyspalveluihin. Kyselystä myös ilmeni, että sosiaaliohjaajat arvioivat arjen hallintaan ja työllistymiseen sekä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin liittyvää osaamistaan positiivisemmin kuin sosiaalityöntekijät. Aikuissosiaalityötä voidaan tämän kyselyn perusteella kuvata oheisen kuvion mukaisena kokonaisuutena (ks. kuvio 1). Kuviossa aikuissosiaalityön sisältö on kuvattu kyselyn mukaisesti viidessä eri sektorissa: sisältö, asiakkaiden tarpeet, verkostot, osallisuus ja osaaminen. Jokainen sektori on jaettu kolmeen kehään, jossa sisimmäinen kehä kuvaa aikuissosiaalityön ydinaluetta, toinen kehä potentiaalista aluetta ja uloin kehä marginaalista aluetta. Kuvio 1: Aikuissosiaalityön kokonaisuus 9
1.3 AIKUISSOSIAALITYÖN KEHITTÄMISKOHTEITA SOS-hankkeen kunnissa tehdyn työntekijäkyselyn perusteella aikuissosiaalityön asiakkaiden palvelutarpeet kohdistuvat toimeentuloon ja käytännön työssä korostuu asiakassuunnitelmien laatiminen. Tämän vuoksi työorientaatiota ohjaa tietty päätöksenteon rationaliteetti. Aikuissossiaalityön Tila raportin pohdinta osuudessa nousee esiin ajatus, jonka mukaan kehittämiskohteiksi tulisi asettaa yleisesti hyvinvointipalvelut, koska tällöin aikuisasiakkaiden palvelukokonaisuuksia voidaan tarkastella yleisellä tasolla kiinnittymättä erityisesti sosiaalityön kontekstiin. Lähtökohtana kuitenkin tulisi olla se, että asiakkaat saavat tarkoituksen mukaisia ja oikeaaikaisia palveluita. Aikuissosiaalityön kehittämisen kannalta keskeiseen asemaan nousee menetelmällisen orientaation asema. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että aikuissosiaalityössä on menetelmällistä osaamista, mutta sille ei ole riittävästi tilaa. Raportin pohdinnassa nousee esiin kysymys, onko aikuissosiaalityön menetelmällisyys pelkkää yleistä ratkaisukeskeistä ajattelua ja siihen sisältyvää asiakkaiden motivointia? Millaisia menetelmiä aikuissosiaalityössä käytetään? Millaisin menetelmin voidaan tukea asiakkaiden arjen hallintaa? SOS-hankkeen raportin näkemystä erityisesti menetelmäorientaation kehittämistarpeesta tukee myös Vaikuttavaa aikuissosiaalityötä arviointimalleista mittareihin tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti (THL 8/2013). Alustavien tulosten mukaan paneutuva ja useita menetelmiä yhdistävä sosiaalityö on vaikuttavampaa kuin esimerkiksi pelkkä toimeentulotuen käyttö 12 Lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriön (2005) Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015 toimenpideohjelman mukaan uudistuminen edellyttää huomion kiinnittämistä erityisesti niihin sosiaalityön rakenteisiin, foorumeihin ja työmenetelmiin, jotka kuuluvat kuntouttavaan sosiaalityöhön, yhteisötyöhön ja rakenteelliseen sosiaalityöhön. Ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen ovat oma osaamisalueensa mutta ne läpäisevät myös kaikki edelliset työorientaatiot. Lisäksi orientaatioita tulee tarkastella sekä mikro- että makrotasolla. 13 Asiakasverkosto-orientaatiossa kehittämistarve näyttää käytännössä olevan eräänlaisessa aikuissosiaalityön avohuollon työssä ja jalkautuvassa työotteessa. Asiakkaiden arjen haasteisiin vastaaminen ei onnistu pelkästään virastotyönä, vaan se edellyttää epävirastomaisia ratkaisuja. Osa asiakkaista voi saada tällaisia palveluita muuta kautta esim. mielenterveys- ja kotikuntoutuspalveluista, mutta pitäisikö myös aikuissosiaalityöllä olla keinoja vastata tämän kaltaisiin asiakkaiden arjen haasteisiin. Tällaiset palvelut voisi nähdä järjestettävän yhteistyössä muiden palveluiden kanssa tai osin myös omana aikuissosiaalityön palveluna. Asiakkaiden osallisuus arvioidaan kyselyn perusteella toteutuvan heikosti ja se kaipaa kehittyäkseen organisaatioiden rakenteisiin muutoksia, eritasoisia osallistumismuotoja ja työntekijöiden menetelmäosaamisen vahvistamista. Kyselyn perusteella asiakkaiden osallisuuden koetaan toteutuvan parhaiten suunnitelmien teossa, mutta tässäkin ainoastaan vähän yli puolet kyselyyn vastanneista työntekijöistä katsoo sen toteutuvan hyvin tai erittäin hyvin. Tämä on huolestuttavaa, koska suunnitelmat ovat aikuissosiaalityön ydinaluetta. Nimenomaan tässä asiakkaiden osallisuus tulisi olla vahvaa, koska suunnitelmissa on kyse heidän omasta elämäntilanteesta ja tavoitteista. Palveluiden kehittämisessä työntekijät arvioivat asiakasosallisuuden toteutuvan hyvin marginaalisesti. Asiakkaiden osallisuutta tulee vahvistaa heidän omissa prosesseissaan ja lisäksi saada sosiaalityöhön mukaan kehittäjäasiakkaita ja kokemusasiantuntijoita. 12 Kivipelto ym. Vaikuttavaa aikussosiaalityötä arivointimallesita mittareihin tutkimu- ja kehittämishankkeen loppuraportti 8/2013 s. 101 13 Sosiaali- ja terveysministeriön (2005) Sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä 2015 toimenpideohjelman 37-38 10
2 SOS-HANKKEEN TAVOITTEET SOS-hanke on osa Kaste-ohjelmaa, jonka tavoitteena on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja palveluiden järjestäminen asiakaslähtöisesti. Näiden tavoitteiden kautta painopistettä on tarkoitus siirtää ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen koko väestössä. Vaikuttavuuden parantaminen on koko ohjelmakauden keskeisin tavoite. Asiakkaiden osallisuudella, kuntoutumisella, varhaisella puuttumisella, toimivilla yhteistyörakenteilla sekä hyvällä johtamisella ja osaavalla henkilöstöllä on tärkeä rooli Kaste-ohjelman päämäärien tavoittelussa. 14 SOS-hankkeen tavoitteet on jaettu kolmeen toimintalinjaan. Oheisessa taulukossa on esitelty toimintalinjat ja niihin liittyvät toimenpiteet, joilla pyritään tarkennetun kehittämishankesuunnitelman 15 mukaan saavuttamaan asetut tavoitteet. Toimintalinja 1: Aktivoiva ja kuntouttava sosiaalityö 1A: Osallisuutta ja osallistumista edistävien käytäntöjen luominen - Kehitetään käytäntöjä joiden avulla asiakkaat voivat osallistua entistä intensiivisemmin oman palvelunsa suunnitteluun ja arviointiin. - Kokeillaan ja kehitetään käytäntöjä joissa kokemusasiantuntijat voivat osallistua palveluiden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. 1B: Asiakassegmenttien ja niiden mukaisten toimenpiteiden määrittely - Tutkitaan voidaanko aikuisille suunnatuissa sosiaalipalveluissa käyttää asiakassegmentointia ja voidaanko se niveltää osaksi työhallinnon henkilöasiakkaiden segmentointia. - Segmentoinnin tavoitteena on selkeyttää aktivoivaa ja kuntouttaa sosiaalityötä. Segmentointien pohjalta kehitetään erilaisia palveluprosesseja ja niihin sopivia asiakasosallisuutta ja kuntoutumista tukevia työkaluja. Erityisesti huomioidaan asiakkaiden terveyttä edistävien palveluiden saatavuus. HUOMAUTUS: TE-toimistoissa oli SOS-hankkeen suunnitteluvaiheessa asiakkaat jaettu kolmeen eri segmenttiin 16. Myöhemmin näistä segmenteistä on luovuttu. SOShankkeessa segmentoinnin sijaan puhutaan asiakkaiden profiloinnista. Profiloinnilla selvitellään erilaisten asiakasryhmien tarpeiden pohjalta toimivia palveluprosesseja ja niihin sopivia asiakasosallisuutta ja kuntoutumista tukevia työmenetelmiä. Toimintalinja 2: Palveluprosessit ja yhteistyörakenteet 2A: Palveluverkoston tehtävien ja vastuiden määrittely - Laaditaan paikalliset toimijamatriisit, joissa määritellään palveluverkoston toimijat sekä niiden tehtävät ja resurssit, mutta myös niiden toimintaan liittyvät uhat ja mahdollisuudet. - Paikallisten toimijamatriisien pohjalta kehitetään yleinen palveluverkoston yhteistyörakennetta kuvaava toimintamalli. 14 Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma KASTE 2012 2015 15 Syrjäytyneestä osalliseksi sosiaalityön keinoin SOS-hanke 2011-2013. Hankesuunnitelma 16 Pitkäaikaistyöttömyyden hoitamisesta työvoimavarojen turvaamiseen. Rakennetyöttömyyttä koskevat linjaukset. 2011. TEM. 11
Toimintalinja 3: Sosiaalityön ammatti- ja tehtävärakenne 2B: Palveluprosessien kehittäminen rakentuu tehtävien 1B ja 2A pohjalta. Huomio kiinnittyy erityisesti yhteistyöhön työvoiman palvelukeskuksien ja TE-toimistojen kanssa, kuntouttavan työtoiminnan organisointiin, terveydenhuollon palveluiden saatavuuden parantamiseen ja yleisesti julkisten palveluiden saatavuuteen. 3A: Ammatti- ja tehtävärakenteen kehittäminen / selkiyttäminen Ammatti- ja tehtävärakenteen kehittämistä ja selkiyttämistä tavoitellaan hankesuunnitelman mukaan siten, että hyödynnetään aikaisemmin tehtyä kehittämistyötä ja vahvistetaan niiden pohjalta paikallisia käytäntöjä. Erityisesti huomio kohdistuu uusiin yhteistyörakenteisiin sopiviin tehtäviin ja yhteistyömuotoihin. Lisäksi hankkeessa tuotetaan aktivoivia ja kuntouttavia työmenetelmiä, joiden avulla vahvistetaan ammattihenkilöstön osaamista. Taulukko 2. SOS-hankkeen toimintalinjat, tavoitteet ja tehtävät SOS-hankkeessa yhteiset tavoitteet on tarkennettu hankekunnissa huomioiden kunnan sosiaalipalveluiden organisaatio, väestöpohja ja rakenne, alueellinen toimintatapa ja kehittämistarve. SOS-hankkeen kehittämistyö perustuu toimijalähtöiseen kehittämisideologiaan. Toimijalähtöisessä kehittämisessä avataan palvelujärjestelmä ja sen kehittäminen avoimelle keskustelulle ja kehittämistoimintaan osallistuu ammattilaisten lisäksi palveluiden käyttäjät ja kolmas sektori. Harvoja sosiaali- ja terveyspalveluita toteutetaan yksittäisen toimijan avulla vaan palvelun tuottaminen koskettaa laajempaa toimijoiden joukkoa. Palvelujärjestelmän kokonaiskuvan saamiseksi tulee sitä ymmärtää useamman toimijan näkökulmasta. 17 Toimijalähtöisen kehittämisen kulmakivenä on yhteinen keskustelu, jonka avulla palvelukenttää muotoillaan. Keskusteluissa eri toimijatahojen kanssa pyritään avoimeen dialogiin ja jäsentämään monimutkaisia verkostoja ja toimintoja prosessimaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa aikuissosiaalityön osalta sitä, että virallisten tahojen rinnalla kehittämisen asiantuntijoina toimivat palveluiden käyttäjät sekä järjestösektorin toimijat. SOS-hankkeen kehittämistyö ja tavoitteet voidaan koota oheiseen kuvaan (kuva 1). 17 Toikko, Timo (2009) Toimijalähtöinen kehittäminen. 12
Kuvio 2. SOS-hankkeen kehittämistyö kaaviona. Kehittämistyön tavoitteet on jäsennetty ja konkretisoitu joka osahankkeessa Suunta-työkalulla (liite 1). Suunnassa on kuvattu osahankkeiden alueelliset tarpeet, päämäärät, tavoitteet, keinot ja prosessit, joilla tavoitteisiin pyritään sekä tulokset, tuotokset ja onnistumisen kriteerit. Työkalun käyttöönottoa suositteli THL. Suuntatyökalua käytettiin apuna projektisuunnitelmien päivityksessä osahankkeissa. Pääosin kaikissa osahankkeissa projektin työntekijät kävivät alueen kuntien kanssa neuvottelut toiminnan tarkennetuista tavoitteista ja keinoista, joilla tavoitteisiin päästään. Suunta-työkalulla asetetut tavoitteet ja toimet on käsitelty ja hyväksytty alueellisissa ohjausryhmissä. 13
3 SOS-HANKKEEN ORGANISOITUMINEN JA RESURSSIT SOS-hanke koostui koordinaatiohankkeesta ja neljästä osahankkeesta. SOS hankeen neljä alueellista osahanketta toimi Päijät-Hämeen, Tampereen, Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueiden toimintaympäristöissä. Päijät-Hämeen osahanketta hallinnoi Lahden kaupunki, Tampereen osahanketta Tampereen kaupunki, Etelä- Pohjanmaan osahanketta Seinäjoen kaupunki ja Pohjanmaan osahanketta Vaasan kaupunki. SOS -hanke käynnistyi Päijät-Hämeen ja Tampereen alueella elokuussa 2011, Etelä-Pohjanmaan osahanke pääsi alkamaan tammikuussa 2012 ja Pohjanmaa osahanke helmikuussa 2012. Sopimuskuntia oli SOS-hankkeen käynnistyessä yhteensä 33. Tampereen kaupunki hallinnoi hankekokonaisuutta ja sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIA koordinoi ja johti osahankkeiden toimintaa. Hallinnoinnista tehtiin yhteistoimintasopimus Tampereen kaupungin ja SONet BOTNIAn kesken. Koordinaatiohankkeelle kuului osahankkeiden sisällöllinen johtaminen, koordinointi, arviointi, talouden seuranta sekä hankkeen sisäinen että ulkoinen yhteistyö ja verkostoituminen. Osahankkeita hallinnoivat kunnat tekivät Tampereen kaupungin kanssa sopimuksen, jossa määritellään kunkin toimijan velvollisuudet ja vastuut hankkeen toteutumisesta. SOS-hankkeen koko henkilöstöresurssi oli 16 henkilöä. Henkilöstö jakautui osahankkeisiin alla olevan kuvan 2 mukaisesti. Henkilöstön rekrytointiongelmien vuoksi Etelä-Pohjanmaan osahanke käynnistyi tammikuussa 2012 ja Pohjanmaan osahanke helmikuussa 2012. Henkilöstö vaihdoksien ja rekrytointiongelmien vuoksi SOShankkeen koko henkilöstö oli työsuhteissa vasta 14.5.2012 alkaen. Hankkeeseen kohdistui toiminta-aikana yhteensä kahdeksan henkilövaihdosta. Tarkemmat tiedot hankkeen koko henkilöstöstä löytyy liitteessä 2. (Kuvasta tullaan korjaamaan Tampereen osahankkeen kohdalta henketyötekijät projektityöntekijöiksi) 14
SOS -hankkeen kokonaisrahoitus oli 2 200 000 euroa, josta kuntien omarahoitusosuus on 550 000 euroa. STM:n osuudeksi muodostuu tällöin 1 650 000 euroa. Hankebudjetti jakautuu viiteen osaan: yhteisiin kuluihin ja kunkin neljän osahankkeen budjettiin. Osahankkeiden hallinnoijakunnat vastaavat oman osahankkeensa budjetin toteutuksesta ja seurannasta. Osahanke Budjetti 2011 2012 2013 Yhteensä käyttö %-osuus Tampere 598 367 82 417,94 256 614,78 339 032,72 60 % Päijät-Häme 271 453 35 881,56 105 770,63 141 652,19 52 % Pohjanmaa 606 963 2 121,99 214 630,80 216 752,79 36 % Etelä-Pohjanmaa 252 565 2 393,20 109 145,38 111 538,58 44 % Koordinaatio 470 652 50 571,33 121 680,60 172 251,93 36 % YHTEENSÄ 2 200 000 173 386,02 807 842,19 981 228,21 45 % Taulukko 3. Osahankkeiden rahoitus ja toteuma Ohjausryhmä ja sen työskentely SOS-hankkeen toimintaa ohjasi, seurasi ja arvioi hankkeen pääohjausryhmä sekä jokaisen osahankkeen omat alueelliset ohjausryhmät. Ohjausryhmiin koottiin laaja edustus rahoituksen, sopimuskuntien, muiden keskeisten toimijoiden ja sosiaalialan opetuspuolen edustajia sekä kokemusasiantuntijoita/ kehittäjäasiakkaita. SOShankkeen pääohjausryhmän varajäsenineen nimesi Tampereen kaupungin pormestari Timo P. Nieminen. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimi koko toiminta-ajan Tampereen kaupungin tilaajaryhmän suunnittelupäällikkö Maritta Närhi ja varapuheenjohtajana Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus SONet BOTNIAn kehitysjohtaja Arto Rautajoki. Ohjausryhmän jäsenluettelo kokonaisuudessaan ja siinä tapahtuneet muutokset ovat liitteessä 3. Hankkeen toiminta-aikana pääohjausryhmällä on ollut 10 kokousta, joista yksi on pidetty sähköpostitse. Esittelijänä kokouksissa toimi hankejohtaja ja sihteerinä projektisuunnittelija. Osahankkeiden alueellisia ohjausryhmiä pidettiin 3-4 kertaa vuodessa. Alueellisiin ohjausryhmin kokouksiin osallistui alueellisen edustuksen lisäksi koordinaatiohankkeesta joko hankejohtaja tai projektisuunnittelija. Ohjausryhmän kokouksissa käsiteltiin hankkeen toimintaa ja suunniteltiin ja hyväksyttiin tulevia toimenpiteitä. Myös ohjausryhmä osallistuu arviointiin täyttämällä kokouksissa hyväksymänsä palaute/arviointilomakkeen (liite 2). 15
Koordinaation tehtävät SOS-hankekoordinaationn tehtävät määriteltiin Tampereen kaupungin ja SONet BOTNIAn välisellä sopimuksella. Hankejohtaja vastasi hankekokonaisuuden tavoitteiden ja kustannusarvioin toteutumisesta. Tehtäviin kuului myös vastuu raportoinnista sekä osahankkeiden talouden seurannasta. Hankejohtaja toimi SOS-hankkeen ohjausryhmän esittelijänä ja osallistui myös Väli-Suomen KASTE aluejohtoryhmän kokouksiin. Projektisuunnittelijan tehtäviin kuuluivat toimiminen hankejohtajan työparina, avustaminen koordinaatiohankkeen tehtävissä ja pääsääntöisesti vastuu tiedottamisesta. Projektisuunnittelija toimi myös SOS-hankkeen ohjausryhmässä sihteerinä ja oli hankejohtajan varajäsenenä alueellisissa osahankkeiden ohjausryhmissä. Projektisuunnittelijan osaaikainen (75%) työsuhde muutettiin koko aikaiseksi 15.2.2013 alkaen. Koordinaatio-hankkeen toimintaan kuului tärkeänä osana osahankkeiden kehittämistoiminnan tukeminen ja ohjaaminen. Käytännössä työtä on toteutettu seuraavilla tavoilla. Tuki- ja ohjauskäynnit. Hankejohtaja ja projektisuunnittelija kävivät jokaisessa osahankkeessa tuki- ja ohjauskäynneillä. Näitä järjestettiin osahankkeen henkilöstön tarpeen mukaan, keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa. Tuki- ja ohjauskäynteihin osallistui osahankkeen henkilöstö ja tarvittaessa myös osahanketta hallinnoivasta tahosta vastaava työntekijä tai työntekijät. Tuki- ja ohjauskäyntien tarkoituksena oli tarkastella ja keskustella kyseistä osahanketta koskevista asioita, joihin ei perehdytty verkkokokouksissa, tiimikokouksissa tai hankepäivissä. Osahankkeiden ja koordinaatiohankkeen työkokoukset. Osahankkeiden päälliköillä ja koordinaattoreilla sekä koordinaatiolla on ollut tarvottaessa työkokouksia ja Connect Pro verkkokokouksia. Näissä kokouksissa on käyty läpi osahankkeiden tavoitteisiin liittyviä asioita, tiedotettavia asioita ja yhteisiä aikatauluja sekä suunniteltu tulevaa toimintaa. Lisäksi näissä kokouksissa osahankkeiden päälliköt ja koordinaattorit ovat voineet vaihtaa ajatuksia ja saada tukea toisiltaan. Tiimikokoukset. SOS-hankkeen ensimmäisenä toimintavuotena on järjestetty 4 tiimikokousta koko SOS-hankkeen henkilöstölle. Tiimikokouksissa tutustuttiin muiden osahankkeiden henkilöstöön, sovittiin yhteisistä toimintalinjoista ja sekä jaettiin hyviä käytäntöjä. Tiimikokouksissa vieraili myös ulkopuolisia alustajia kokouksen aiheeseen liittyen. Tiimikokouksia oli hankkeen käynnistysvaiheessa noin kerran kuukaudessa ja myöhemmin tiimikokouksia on harvennettu ja kokouksia on pidetty 3-5 kk:n välein. Hankepäivät. SOS-hankkeen toiminta-aikana on järjestetty yhden kerran kaksi päivää kestävät SOShankepäivät 5.-6.9.2012 Jyväskylässä. Hankepäivät oli koko henkilöstölle ja päivien tarkoituksena oli tarjota tietoa ajankohtaisista aiheista ja suunnitella yhdessä hankkeen seuraavaa vaihetta. Syyskuulla 2012 järjestetyssä kokouksessa aiheena olivat tietotuotanto ja hankkeen tuotokset, uusi sosiaalihuoltolaki sekä asiakkaiden osallisuus. Oppimisverkosto hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtamiseen SOS-hankkeessa pyrittiin luomaan oppimisverkostoa eri tasojen välille. On tärkeää jo hankkeen toiminta-aikana välittää tietoa sopimuskuntien henkilöstölle ja hankkeen henkilöstön kesken ajankohtaisista asioista, meneillään olevista asioista sekä toimivista hyvistä käytännöistä. Taso 1: Osahankkeissa on pyritty jatkuvaan dialogiin sopimuskuntien aikuissosiaalityön palveluiden käyttäjien, ammattilaisten ja johdon kanssa. Keskustelun, tiedon vaihdon, uuden oppimisen areenoita ovat ensimmäisellä 16
tasolla mm. SOS-hankkeen käynnistämät kehittämistiimit, joita toteutetaan erilaisilla kokoonpanoilla. Kehittämistiimeihin kuuluu laajimmillaan palveluiden käyttäjiä, kuntien aikuissosiaalityön ammattilaisista ja aikuissosiaalityön eri yhteistyötahoja. Taso 2: Kunnallisten kehittämistiimien lisäksi SOS-hanke on järjestänyt työpajoja ja SOS-klubitoimintaa osahankkeen toiminta-alueiden aikuissosiaalityön ammattilaisille. Hyviä käytäntöjä pyritään tiivistämään mahdollisimman nopeasti käytössä olevaan lomakkeeseen (liite 2), joiden myötä kehitettyjä toimintoja voidaan lyhyesti kuvata ja levittää dialogien kautta käytäntöön oppimisverkoston eri tasoilla. Taso 3: Kolmannella tasolla osahankkeiden henkilöstö tekee esim. vierailuja toisten osahankkeiden järjestämiin seminaareihin ja kehittämiskumppaneille suunnattuihin työkokouksiin. Hankekokonaisuuden osahankkeiden keskeisenä oppimisverkostona voidaan pitää verkkokokouksia, tiimi- ja hankepäiviä. Näissä tapaamisissa jaetaan hankkeen hyviä työkäytäntöjä ja lisäksi jaetaan reflektoiden oman osahankkeen näkökulmasta kehittämistyön onnistumisia ja haasteita. Taso 4: Neljännellä tasolla oppimisverkosto toiminta vahvistui vuoden 2012 aikana. Hyvien käytäntöjen levittämisen näkökulmasta tähän kiinnittämään erityistä huomiota vuoden 2013 aikana. Vuoden 2012 aikana eri KASTE-hankkeiden kanssa käytiin vuoropuhelua toimivista ja hyväksi havaituista käytännöistä ja menetelmistä. SOS-hanke rekistöröityi myös Innokylään, jonne tullaan kuvaamaan tuloksia ja hyviä käytäntöjä. SOS-hanke osallistui myös valtakunnallisiin seminaareihin ja koulutuspäiviin (mm.terve-sos-messut, Aikuissosiaalityön päivät, Sosiaali- ja terveysturvan päivät). Kuvio 4. SOS-hankkeen oppimisverkoston tasot 17
Viestintä SOS-hankkeen viestintää luotiin erilaisia foorumeja. Pääasiallinen ulkoisen viestinnän kanava oli hankkeen verkkosivut osoitteessa www.sos-hanke.fi. Sivuilta löytyy hankkeen perustiedot ja ajankohtaiset asiat sekä osahankkeiden esittelyt, tavoitteet, materiaalit ja yhteystiedot. Sivujen päivittämisestä vastasivatkoordinaatiohankkeen projektisuunnittelija ja osahankkeet. Lisäksi SOS-hankkeella on oma Facebook sivusto, joka oli kotisivuja epävirallisempi foorumi. Se mahdollisti palveluiden käyttäjien, sosiaalialan työntekijöiden, eri yhteistyötahojen ja muiden aiheesta kiinnostuneiden osallistumisen vapaamuotoiseen keskusteluun. Ulkoisen viestinnän tueksi SOS-hanke painatti yleisesitteen sekä suomen- että ruotsinkielellä. Koulutus-, messuja muita tapahtumia varten hankkeella on käytössä roll up telineet. Tärkeänä ulkoisen viestinnän välineenä ovat hankkeen järjestämät seminaarit ja koulutukset, joista osa oli avoimia laajemmalle osallistujajoukolle. Ajankohtaisista asioista tiedottamisessa hyödynnettiin myös jokaisen osahankkeen taustaorganisaatioiden viestintäkanavia. Lisäksi SOS-hankkeella oli oma sähköinen tiedote SOS-hankkeen sidosryhmille. Tiedote ilmestyi 4 kertaa vuodessa. Hankehenkilöstön sisäisen viestinnän välineenä toimi pääsääntöisesti sähköposti. Sisäistä tiedottamista tukivat ohjausryhmien kokoukset, SOS-hankkeen koko henkilöstön yhteiset tiimipäivät, osahankkeiden päälliköiden / koordinaattorien ja koordinaatiohankkeen tapaamiset sekä osa-hankkeisiin tehtävät tuki- ja ohjauskäynnit. Osahankkeiden päälliköt / koordinaattorit vastasivat pääsääntöisesti oman osahankkeen sisäisestä tiedottamisesta. Seuraavassa taulukossa on esillä seminaarit ja tapahtumat, joissa SOS-hanke on ollut esillä tai järjestäjänä. Päivämäärä Tilaisuus Otsikko/aihe 23-24.1.2012 Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät, Rovaniemi Keskustelukahvilan järjestäminen yhdessä Posken kanssa 12.3.2012 Kaste-ohjelman aluekierros, Tampere Esittelypiste 8.-9.5.2012 TERVE-SOS messut, Tampere Esittelypiste 23.10.2012 Professio: Aikuissosiaalityö 2012-seminaari Puheenvuoro: SOS-hankkeen ja Päijät- Hämeen osahankkeen esittely 23-24.1.2013 Valtakunnalliset aikuissosiaalityön päivät, Tampere Työpaja: Asiakas on aina oikeassa ja esittelypiste 21.5.2013 SOS-TOUR 2013, Lahti Hyvä kiertämään! 30.8.2013 SOS-TOUR 2013, Tampere 11.9.2013 SOS-TOUR 2013, Vaasa 12.9.2013 SOS-TOUR 2013, Seinäjoki 15-16.5.2013 TERVE-SOS-messut, Turku Esittelypiste Osahankkeissa ja hankekunnissa tehdyn kehittämistyön, hyvien kokemusten ja kokeilujen jakamista 25.9.2013 Kastehelmimarkkinat, Tampere Puheenvuoro: Seurauspedagogiikka ja esittelypiste Taulukko 4: Yhteiset tapahtumat ja seminaarit 18
4 SOS-HANKKEEN TOIMINTALINJAT JA NIIDEN MUKAINEN TOIMINTA Tässä luvussa kuvataan SOS-hankkeen kehittämistyötä koko Väli-Suomen alueella suhteessa määriteltyihin tavoitteisiin. Raportissa kuvataan sitä, miten ja millaisella konkreettisella toiminnalla näihin tavoitteisiin on vastattu. Lisäksi erillisinä lukuina nostetaan esiin henkilöstön osaamisen vahvistaminen, oppilaitosyhteistyö ja tietotuotanto, jotka eivät hankesuunnitelmassa olleet omina tavoitteina. Nämä ovat olleet hanketyössä merkittävässä roolissa ja linkittyvät vahvasti kaikkiin kolmeen toimintalinjaan. Alaluvuissa on koottu taulukkomuotoon se, mitä kussakin osahankkeessa on toimintalinjan osalta toteutettu ja mistä kohdista niistä löytyy tarkentavaa tietoa. 4.1 Asiakkaiden osallisuuden vahvistaminen ja asiakasprofilointi Osallisuuden vahvistaminen SOS-hankkeen osallisuuteen liittyvät kehittämisteemat ovat olleet perusteltuja. Kuntalaisten ja palveluiden käyttäjien osallisuudesta puhutaan mm. Perustuslaissa (731/1999, 14), Kuntalaissa (365/1995, 27) sekä sosiaalihuollon asetuksessa (29.6.1983/607, 1, 5) Osallisuus ei siis sinänsä ole uusi teema, mutta se on saanut tarvitsemansa huomion KASTE-hankkeiden myötä. Palveluiden käyttäjien ja asiakkaiden osallisuus on laajemminkin keskeinen tavoite sosiaali- ja terveydenhuollossa (Laitila 2010, 7; Toikko 2011). Suomalaisissa julkista palvelua koskevissa keskusteluissa referoidaan brittiläistä keskustelua (Toikko 2012a, 47). Britanniassa keskustelussa esillä olevat choice ja voice - käsitteet ovat ne kaksi peruslähtökohtaa, joista käsin asiakkaat voivat osallistua uudella tavalla julkisiin palveluihin. Valinta (choice) asemoi asiakkaan kuluttajaksi, jotka ajavat järjestelmää parannuksiin. Ideana on käyttäjien tyytyväisyyden paraneminen suhteessa palveluihin ja mahdollisuus palveluiden kehittämiseen. Äänivalta (voice) puolestaan asemoi palvelun käyttäjät aktiivisiksi kansalaisiksi, jotka vaikuttavat palveluiden kehittämiseen esim. kehittämispaneelien, mielipidetutkimuksien tai haastattelujen kautta. (Palola 2011, 300-301.) SOS-hankkeessa osallisuus on toteutunut vastaten brittiläistä voice-käsitettä siten, että palveluiden käyttäjät ovat osallistuneet jokaisessa osahankkeessa aikuissosiaalityön kehittämiseen erilaisissa kehittämis- ja keskustelufoorumeissa. Toimintalinja -1:sen kehittämistyö onkin saanut suurimmat kehittämistyön resurssit ja parhaimmat tulokset. Kehittämisryhmiä on toteutettu erilaisten aikuissosiaalityön kohderyhmien kanssa, kuten esim. nuorten ja romaanien parissa. Osahankkeissa on toiminut myös asiakkaiden ja viranomaisten yhteisiä kehittämisryhmiä. Viranomaisista koottu moniammatillinen kehittämistiimi on toiminut mm. nuorten kehittämisryhmän rinnalla. Asiakkaiden ja viranomaisten kehittämistiimille löytyi selkeä tarve. Palveluiden käyttäjien osallisuus onkin huomioitu SOS -hankkeen kautta aivan uudella tavalla ja tasolla aikuissosiaalityössä. SOS-hankesuunnitelmaan on kirjattu ensimmäinen toimintalinjan tavoitteeksi kehittää aktivoivia ja kuntouttavia asiakastyön käytäntöjä osallistumista ja osallisuutta vahvistaen. Sosiaalipalveluissa on usein tyydytty siihen, että ammattilaiset pyrkivät itse tunnistamaan asiakkaiden tarpeet ja toiveet lähinnä haastattelujen avulla. Asi- 19
akkaat voivat saada myös aktiivisen mutta rajoitetun osallistumisoikeuden, jolloin he voivat osallistua ennalta asetettujen teemojen käsittelyyn tietyssä kehittämisprosessin vaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että he voivat osallistua esimerkiksi kehittämiskokouksiin ja foorumeihin. Kolmanneksi asiakkaat voidaan nähdä kokemusasiantuntijoina muiden asiantuntijoiden rinnalla. Asiakkaiden osallistuminen ei ole vain apuprosessi, jonka avulla voidaan tukea ennalta asetettujen tavoitteiden saavuttamista, vaan asiakkailla on samat oikeudet vaikuttaa kehittämisen tavoitteisiin ja lopputulokseen kuin muillakin toimijoilla. Ennen SOS-hanketta ei sopimuskunnissa ole juurikaan hyödynnetty aikuissosiaalityön asiakkaita ja heidän kokemuksiaan järjestelmällisesti palveluiden suunnittelussa ja kehittämisessä ja valmiita foorumeita ja rakenteita asiakkaiden mukaan ottamiseksi ei ole ollut. Joissakin kunnissa on tehty asiakastyytyväisyyskyselyjä ja pyydetty palautetta palveluista satunnaisesti. Näin ollen osallisuuden voidaan katsoa olleen lähtötilanteessa osallisuuden toisella (2) eli rajoitetun osallisuuden tasolla. SOS-hankkeen hankekunnissa tehtiin hankkeen alkuvaiheessa työntekijäkyselyn (ks. luku 1,2) lisäksi asiakaskysely, jonka tarkoituksena oli selvittää asiakkaiden näkemyksiä aikuissosiaalityöstä, aikuissosiaalityön palveluista, nostaa esiin kehittämistarpeita ja toiveita sekä tiedustella asiakkaiden halukkuutta osallistua palveluiden kehittämiseen. Kyselyn perusteella suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä palveluun ja he eivät ilmoittaneet kiinnostustaan kehittämistoimintaa kohtaan. Pieni osa vastaajista kuitenkin ilmoitti halukkuutensa olla mukana kehittämässä aikuissosiaalityön palveluja. Hankekunnissa on kokeiltu erilaisia ja -tasoisia osallisuuden muotoja ja foorumeita sekä pyritty luomaan organisaatioon osallisuutta mahdollistavia rakenteita. Osallisuuden tasot Taso 1: Ei osallistumista Taso 2: Rajoitettu osallistuminen Taso 3: Kasvava osallisuus Taso 4: Yhteistoiminta Taso 5: Kumppanuus Palvelut on suunniteltu ja toteutettu ilman palveluiden käyttäjien osallistumista Käyttäjäryhmille annetaan rajoitettua tietoa palveluista ja heitä konsultoidaan satunnaisesti palveluita koskevissa muutoksissa. Usein käyttäjät voivat osallistua oman palvelusuunnitelman laatimiseen. Käyttäjäryhmiä konsultoidaan säännöllisesti palveluita koskevissa asioissa. Kommentit suodatetaan tai muokataan hallinnon tarpeisiin. Käyttäjät osallistuvat oman palvelusuunnitelman laatimiseen ja seurantaan Palveluorganisaatio on tehnyt tietoisen palvelun käyttäjiä koskevan arvovalinnan. Käyttäjät osallistuvat säännöllisesti toimintatapoja koskevaan keskusteluun, palvelun kehittämiseen ja toimintaa koskevaan päätöksentekoon. Palveluiden käyttäjille maksetaan heidän ajastaan ja kuluistaan. Palvelun käyttäjille tarjotaan mahdollisuutta tavata toisiaan ja heille tarjotaan koulutusta ja tukea yhteistoimintaa varten. Palvelun käyttäjät ja henkilökunta työskentelevät yhdessä kaikilla palvelualueilla. Osallistumista tuetaan arvolauseilla ja päämäärän asettelulla. Avaintason päätöksenteko toteutetaan yhdessä. Palvelun käyttäjät osallistuvat palveluiden arviointiin. Organisaatiolla on välineitä ottaa mukaan, tukea ja kouluttaa palvelun käyttäjiä. Palvelun käyttäjiä palkataan organisaation tehtäviin. Taulukko 5: Osallisuuden tasot (Clark, M. ym. 2008 18 ) 18 Clark & Davis & Fisher & Glynn & Jefferis 2008. 20
Kolmessa eri osahankkeessa eli Tampereella, Etelä-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä kokeiltu hyvin matalankynnyksen keskustelukahvila-toimintaa. Keskustelukahviloiden tarkoituksena oli tarjota kaikille asiasta kiinnostuneille avoin tilaisuus keskustella, saada tietoa aikuissosiaalityöhön liittyvistä asioista ja herättää keskustelua palvelujärjestelmän kehittämistarpeista. Paikalla oli osahankkeesta riippuen kuntien aikuissosiaalityön henkilöstöä, yhteistyökumppaneita ja hankehenkilöstöä. Osallistujamäärät jäivät vähäisiksi ja sen myötä keskustelukahvilat eivät ole sellaisenaan jatkuneet. Tampereella Keskustelukahvila-toiminta muutettiin asiakasfoorumiksi ja ajatuksena olikin jalkautua sellaisiin paikkoihin, joissa aikuissosiaalityön asiakkaiden tai tarpeessa olevien tiedettiin tottuneen asioimaan. Tällaisia tiloja olivat esimerkiksi seurakunnan ja eri järjestöjen tilat sekä nuorten työkokeilupaja. Tällä tavoin kuntalaisia on tavoitettu huomattavasti paremmin ja on pystytty tarjoamaan matalankynnyksen palvelua, tiedottamaan palveluista, neuvomaan palvelujärjestelmässä asioimisessa, keräämään asiakkaiden palautetta ja parantamaan osallisuutta. Tampereen osahankkeen asiakasfoorumi jatkaa toimintaansa ja uusia jalkautumisen paikkoja mietitään. Etelä-Pohjanmaalla Keskustelukahvila tulee jatkumaan Seinäjoen Järjestötalon puolesta, mutta sosiaalityön näkyvyys toiminnassa tulee olemaan SOS-hankkeen aikana ollutta kokeilua vähäisempää. Päijät-Hämeessä Juttutupan jatko on harkinnassa ja tarvitsee erityisesti esimiesten ja johdon tukea jatkuakseen. Keskustelukahviloiden ja asiakasfoorumin myötä asiakkaiden tietoisuus palveluista lisääntyi ja keskusteluissa pystyttiin korjaamaan vääränlaista tietoa tai olettamuksia. Keskustelukahviloiden ja erityisesti asiakasfoorumeiden kaltaisella toiminnalla on selkeä tilaus, koska sosiaalityön tarpeessa olevilla asiakkailla ei ole riittävästi tiedossa se, mikä kaikkea aikuissosiaalityöhön kuuluu, miten palveluihin voi hakeutua ja mitä mahdollisuuksia palvelujärjestelmä tarjoaa. Tiedon lisääntyessä palveluihin hakeutuminen helpottuu ja myös osallisuus omaan palveluprosessiin ja sen suunnitteluun mahdollistuu paremmin. Keskustelukahviloiden ja asiakasfoorumeiden tärkeänä ulottuvuutena oli myös se, että kuntalaisilla oli mahdollisuus antaa palautetta palveluista, niiden toimivuudesta ja kattavuudesta. Saadun palautteen pohjalta on ollut mahdollisuus kehittää palveluita, että ne olisivat entistä asiakaslähtöisempiä. Päijät-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan osahankkeisiin perustettiin kehittäjäasiakasryhmiä. Kehittäjäasiakasryhmiin osallistumista tarjottiin sekä eri asiakasryhmille (esimerkiksi nuoret, romanit, vammaispalveluiden asiakkaat) että yleisesti aikuissosiaalityön asiakkaille. Kehittäjäasiakasryhmissä tavoitteena oli kerätä systemaattisesti tietoa asiakkaiden näkemyksiä sosiaalipalveluiden kehittämistarpeista ja viedä niitä tiedoksi aikuissosiaalityön henkilöstölle, johdolle ja osittain myös päättäjille. Ryhmät olivat pienryhmiä ja niihin rekrytoitiin osallistujat aikuissosiaalityön asiakkaista. Ryhmät kokoontuivat ennalta sovitun ajan ja ne olivat suljettuja ryhmiä. Kehittäjäasiakasryhmissä koottiin ajatuksia kehittämistarpeista ja saatettiin ne kunnan työntekijöiden tietoon. Päijät- Hämeessä toteutettiin kehittäjäasiakasryhmien lisäksi Lahden työvoiman palvelukeskuksessa ja kuntouttavan työtoiminnan yhteistyönä kaksi nuorten aikuisten focusryhmää, joiden tarkoituksena oli nostaa nuoret asiakkaat kehittämistyön keskiöön ja koota heidän kokemustietoaan palveluiden kehittämiseksi. Päijät-Hämeen osahankkeessa Palvelukeskus Aavan alueella Nastolassa kokeiltiin kehittäjäasiakasryhmien jälkeen asiakasareenaa, joka oli tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille aikuissosiaalityön asiakkaille. Tilaisuus ei tavoittanut hyvin kohderyhmää, mutta tilaisuuden jälkeen Nastola sai kahden nuoren yhteystiedot, jotka kiinnostuivat kehittäjäasiakas-toiminnasta. Tampereen osahankkeessa perustettiin asiakasraati, joka poikkesi 21
kehittäjäasiakastoiminnasta siinä, että ryhmä oli avoin ja siitä tiedotettiin laajasti. Raati on kokoontui non-stop periaatteella eli paikalle saattoi kuka tahansa kohderyhmään kuuluva ja teemasta kiinnostunut. Työskentelytapa on ollut muutoin samankaltaista kehittäjäasiakas-toiminnan kanssa. Kehittäjäasiakastoiminnan myötä havaittiin, että sekä asiakkaiden että työntekijöiden näkemykset kehittämistarpeista ja - toiveista olivat pitkälti samanlaisia. Kehittäjäasiakkaiden esittämät näkemykset olivat usein hyvin konkreettisia. Erityisesti selkokielisen tiedotuksen merkitys aikuissosiaalityön palveluista nousi esiin monessa ryhmässä eri osahankkeissa. Jokaisessa osahankkeessa työstettiinkin aikuissosiaalityöhön liittyviä oppaita ja lomakkeita yhdessä kehittäjäasiakkaiden ja asiakasraatilaisten kanssa. Ryhmissä ymmärrys asiakkaiden ja työntekijöiden välillä on kasvanut. Työntekijät ovat kuulleet asiakkaiden kokemuksia ja kehittämisajatuksia sekä asiakkaiden tietämys sosiaalityön palveluiden raameista ja sosiaalityön reunaehdoista on lisääntynyt. Asiakkaat ovat tuottaneet hankeen aikana paljon tietoa ja tuoneet esiin kehittämisehdotuksia. Pohjanmaan osahanke, pilottiasiakkaat (tekstiä tulossa) Kokemusasiantuntijuus SOS-hankkeessa palveluiden käyttäjien osallistumisesta kehittämistoimintaa käytetään pääosin käsitettä kehittäjäasiakastoiminta. Kehittäjäasiakkailla tarkoitetaan palveluiden käyttäjiä, joilla on kokemusta aikuissosiaalityön palveluista ja joilla on sekä halua että valmiuksia olla mukana kehittämistyössä yhdessä ammattilaisten kanssa. Kokemusasiantuntija -käsitettä käytetään puolestaan henkilöistä, jotka ovat käyneet erillisen kokemusasiantuntija-koulutuksen tai he ovat palkattuna kokemusasiantuntija tehtäviin. Koulutusta ei näin ollen katsota välttämättömäksi kokemusasiantuntijalle. Kokemusasiantuntija käsitteen määrittelyä vielä jatketaan (teksti tulossa). Myös alla oleva taulukko tullaan päivittämään. 22
Kuvio 5: Palveluiden käyttäjät aikuissosiaalityönkehittäjinä Kokemusasiantuntija-koulutusta on järjestetty Tampereen ja Pohjanmaan osahankkeissa. Tampereen ensimmäiset kymmenen sosiaalityön kokemusasiantuntijaa valmistuivat lokakuussa 2012 ja Pohjanmaalla kesäkuussa 2013 valmistui kuusi kokemusasiantuntijaa sekä kaksi osallistujaa sai läsnäolotodistuksen. Koulutuksen toteuttajana oli molemmissa osahankkeissa Tampereen aikuiskoulutuskeskus (TAKK). Kokemusasiantuntijat kokoontuvat säännöllisesti työnohjauksellisiin tapaamisiin. Myös kokemusasiantuntijoiden alustuspyynnöt eri tilaisuuksiin ovat kulkeneet tässä vaiheessa hanketyöntekijöiden kautta. Kokemusasiantuntijat ovat käyneet puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa ja heitä on haastateltu mediaan. Heidän näkemyksiään on myös pyydetty suunniteltuihin esitteisiin ja lomakkeisiin. Kokemusasiantuntijatoiminta on vielä nuorta ja he itse toivovat että heitä hyödynnettäisiin enemmänkin erilaisissa työryhmissä ja eri oppilaitoksien kursseilla. Huomioitavaa on myös se, että toiminta tarvitsee jatkuakseen johdon tuen sekä kunnista vastuu henkilöt. Osahankkeissa kootaan tietoa siitä, mitä kokemusasiantuntijoiden koordinointiin kuuluu ja miten se tulisi kunnan osalta resurssoida. Päijät-Hämeen osahankkeessa on pilotoitu työttömyyden kokemusasiantuntija-toiminta. Kehittäjäasiakasryhmästä yksi ryhmäläinen palkattiin Nastolan Työttömät ry:lle työttömyyden kokemusasiantuntijaksi. Hänen tehtäviinsä kuuluu tällä hetkellä työnhakijoiden äänen esiin nostaminen, vartaistuellinen ohjaus ja neuvonta tukija palveluviidakossa sekä Tyke:n eli työttömien keskustelukahvilan vetäminen. Pilotoinnin tarkoituksena on selvittää kokemusasiantuntijan toimenkuva, työtehtävät ja tarve jatkosuunnitelmia varten. 23