KARJAANJOEN VALUMA-ALUEEN VILJELIJÖIDEN KOKEMUKSIA MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUKIJÄRJESTELMÄSTÄ

EU LIFE ENVIRONMENT KARJAANJOEN VALUMA-ALUEEN VILJELIJÖIDEN KOKEMUKSIA MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUKIJÄRJESTELMÄSTÄ Marja Tuononen Arto Santapukki KARJAANJOKI LIFE, LOHJAN KAUPUNKI LOHJA 2004

2 EU LIFE ENVIRONMENT KARJAANJOEN VALUMA-ALUEEN VILJELIJÖIDEN KOKEMUKSIA MAATALOUDEN YMPÄRISTÖTUKIJÄRJESTELMÄSTÄ Marja Tuononen Arto Santapukki KARJAANJOKI LIFE, LOHJAN KAUPUNKI LOHJA 2004

3 KANSIKUVA: Aila Tarvainen, ProAgria Uudenmaan Maaseutukeskus KARJAANJOKI LIFE, LOHJAN KAUPUNKI ISBN 952-9518-59-5 LOHJA 2004

4 SISÄLTÖ ALKUSANAT... 5 1. YLEISTÄ YMPÄRISTÖTUESTA... 6 1.1. Ympäristötuen lähtökohdat... 6 1.2. Ympäristötuen tavoitteet... 6 1.3. Ympäristötuen perustukijärjestelmä... 6 1.4. Ympäristötuen erityistukijärjestelmä... 7 2. TILAHAASTATTELUT... 7 3. TILAHAASTATTELUT: YMPÄRISTÖTUEN PERUSTUKI... 8 3.1. Viljelyn ympäristösuunnittelu ja seuranta sekä peruslannoitustaso... 8 3.2. Pientareet ja suojakaistat... 10 3.3. Kasvinsuojelu... 10 3.4. Luonnon monimuotoisuus ja maiseman ylläpitäminen... 10 3.5 Kotieläintilan perustoimenpiteet... 10 4. YMPÄRISTÖTUEN LISÄTOIMENPITEET... 10 4.1. Tarkennettu lannoitus... 8 4.2. Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus... 11 5. MUUT KOMMENTIT YMPÄRISTÖTUEN PERUSTUKIJÄRJESTELMÄSTÄ... 11 6. ERITYISYMPÄRISTÖTUET... 12 6.1. Tiloilla voimassa olevat erityistukisopimukset... 12 6.2. Erityistukisopimusjärjestelmään soveltuvat kohteet... 12 6.3. Esteet erityistukien sopimiselle... 13 7. VAPAAEHTOISET/UUDET KORVATTAVAT YMPÄRISTÖTUEN LISÄTOIMENPITEET... 14 8. YHTEENVETO... 14 LIITE 1. Ympäristötuen tarvekartoitus ympäristön ja talouden kanna... 17 LIITE 2. Ympäristötuen perustuen vaatimuksia - kotieläintila... 18 LIITE 3. Haluaisitko lisää vapaaehtoisia korvattavia lisätoimenpiteitä?....19 LIITE 4. Erityistuki- ja maisemakartoitus... 20

5 ALKUSANAT Maatalouden ympäristötukijärjestelmän mielipidekysely Karjaanjoen valuma-alueen maatiloilla toteutettiin osana Karjaanjoki Life hankkeeseen kuuluvaa Tarkennettu ravinteiden käyttö peltoviljelyssä -osahanketta. Hanketta rahoittavat Euroopan komission ympäristörahaston lisäksi Lohjan kaupunki sekä Vihdin, Karkkilan, Nummi-Pusulan ja Karjalohjan kunnat. Tilakohtaiset haastattelut tehtiin 33 tilalle Vihdissä, Lohjalla ja Nummi-Pusulassa maastokäyntien yhteydessä vuonna 2002. Kyselyn ovat tehneet Marja Tuononen ja Arto Santapukki ProAgria Uudenmaan Maaseutukeskuksesta. Kyselyn tavoitteena oli selvittää alueen viljelijöiden mielipiteitä siitä, miten ympäristötuen velvoitteet ovat vaikuttaneet ympäristöön ja toisaalta tilan talouteen. Edelleen viljelijöitä pyydettiin nimeämään mielestään hyödyllisimmät ja toisaalta haitallisimmat/huonoimmat ympäristötuen velvoitteet. Perusteluista saatiin hyödyllistä tietoa siitä, mitä käytännön ongelmia tiloille on velvoitteista aiheutunut ja miten niihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Kyselyssä kartoitettiin lisäksi tiloilla voimassaolevat erityisympäristösopimukset tai erityisympäristötukijärjestelmään soveltuvat kohteet. Samalla selvitettiin syitä, miksi tila ei ole hakenut erityisympäristötukea, vaikka tilalta mahdollinen kohde olisi löytynyt. Lopuksi viljelijöiltä pyydettiin kommentteja ja selkeitä ehdotuksia siitä, mitä viljelijöitä kiinnostavia tai ympäristön suojelua edistäviä korvattavia velvoitteita ympäristötukijärjestelmän jatkossa tulisi sisältää. Toivon, että kyselyn tuloksista on hyötyä jatkossa niille, jotka suunnittelevat ja/tai päättävät uuden ympäristötukijärjestelmän sisällöstä, jotta viljelijöille aiheutuvilta sudenkuopilta vältyttäisiin. Järvenpäässä 20.4.2004 Marja Tuononen ProAgria Uudenmaan Maaseutukeskus, hankevastaava

6 1. YLEISTÄ YMPÄRISTÖTUESTA 1.1. Ympäristötuen lähtökohdat Maatalouden ympäristötukijärjestelmä perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston asetukseen (EY) N:o 1257/1999, joka koskee Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukea maaseudun kehittämiseen. Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt toukokuussa 2000 Suomen ehdotuksen horisontaaliseksi maaseudun kehittämisohjelmaksi, joka pitää sisällään sekä luonnonhaittakorvauksen että maatalouden ympäristötukijärjestelmän vuosille 2000-2006. EU rahoittaa ympäristötuesta tavoite 1 alueella 75 % ja muualla maassa puolet. Maatalouden ympäristötukeen on vuosittain käytettävissä noin 135 milj. euroa EU:n osarahoitusta. Nykyinen ympäristötukijärjestelmä 2000-2006 noudattelee pitkälti samoja linjoja kuin edellinen ympäristöohjelma 1995-1999. Ensimmäiseen ohjelmakauteen verrattuna nykyinen järjestelmä pyrkii säilyttämään kattavuuden vähintään 75 prosentissa. Uudenmaan viljelyalasta noin 98 prosenttia on ympäristötuen piirissä. Nykyiseen ohjelmaan on pyritty korjaamaan edellisen ohjelman virheitä esim. pitkiä erityissopimuskausia lyhentämällä ja lisäämällä järjestelmän joustavuutta mm. tila- ja tuotantosuuntakohtaisesti valittavilla lisätoimenpiteillä. 1.2. Ympäristötuen tavoitteet Maatalouden ympäristötuen tavoitteena on vähentää ympäristöön ja erityisesti pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvaa kuormitusta kasviravinteiden hyväksikäyttöä lisäämällä, vähentää torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvia riskejä, huolehtia maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuudesta sekä eläin- ja kasvilajeista ja hoitaa maatalousmaisemia. Tavoitteena on myös lisätä humuksen määrää maaperässä sekä säilyttää maan tuottokyky hyvänä tai parantaa sitä. Ympäristötuen maksun perusteena on ollut korvata ympäristönsuojelu- ja maisemanhoitotoimenpiteistä viljelijöille aiheutuvat kustannukset ja tulonmenetykset. Niiden lisäksi tukeen sisältyy kannustinta toimenpiteestä riippuen keskimäärin 20 prosenttia. Perus- ja lisätoimenpiteissä kannustin on alhaisempi, vain 17 prosenttia. Sen sijaan erityistuista suojavyöhykkeissä kannustinta on jopa 30 prosenttia. 1.3. Ympäristötuen perustukijärjestelmä Kaikille viljelijöille tarkoitettuun ympäristötukijärjestelmään viljelijä sitoutuu viideksi vuodeksi. Sitoutuminen edellyttää, että kaikkien viljelijöiden on toteuttava kaikille pakollisia perustoimenpiteitä ja valittava vähintään yksi tilakohtainen lisätoimenpide, jotka on lueteltu taulukossa 1. Viljelijän tulee ympäristötukeen sitoutuessaan ilmoittaa, onko hänen tilansa kasvinviljelytila vai kotieläintila. Kotieläintilaksi voi ilmoittautua tila, jolla on vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohti tai vähintään 10 eläinyksikköä koko sitoumuskauden ajan. Kotieläintilalla on yksi lannan käsittelyyn liittyvä perustoimenpide enemmän kuin kasvinviljelytilalla, minkä vuoksi kotieläintilalle maksettava perustoimenpiteiden tuki on korkeampi kuin kasvinviljelytilan vastaava tuki. Perustoimenpiteiden lisäksi tulee tilakohtaisesti valita yleensä yksi lisätoimenpide. Tuen määrään ja valittaviin lisätoimenpiteisiin vaikuttaa se, onko kyseessä kasvinviljelytila vai kotieläintila. Kotieläintiloille vaihtoehtoja on enemmän kuin kasvinviljelytiloille. Puutarhakasvien viljelyalalle on mahdollista valita oma puutarhakasvien lisätoimenpide, jos 1- ja 2-ryhmän puutarhakasveja viljellään vuosittain vähintään 0,5 hehtaarin alalla tukikelpoisilla lohkoilla. Yksityiskohtaiset perus- ja lisätoimenpiteitä koskevat tukiehdot on annettu Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 646/2000 (muut. 1207/2000, 463/2001, 1278/2001, 398/2002 ja 786/2002) ja ne on kerrottu kaikille viljelijöille toimitetuissa sitoumusehdoissa.

Taulukko 1. Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteet 7 PERUSTOIMENPITEET LISÄTOIMENPITEET PUUTARHATILAN LISÄTOIMENPITEET Viljelyn ympäristösuunnittelu ja seuranta: Tarkennettu lannoitus Tarkennettu ravinteiden seuranta viljavuustutkimus, viljely- ja lannoitussuunnitelma, lohkokirjanpito, viljelijäkoulutus Peltokasvien peruslannoitus Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus Typpilannoituksen tarkentaminen liukoisen typen mittauksen avulla Kasvinsuojelu: kasvinsuojeluruiskun testaus, kasvinsuojelukoulutus Lantalan ammoniakkipäästöjen vähentäminen Katteen käyttö monivuotisten puutarhakasvien rikkakasvitorjunnassa Pientareet ja suojakaistat Lannan kaasujen talteenotto Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitäminen Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen Kotieläintilan perustoimenpiteet Maitohuoneen pesuvesien käsittely Maatilan monimuotoisuuskohteet 1.4. Ympäristötuen erityistukijärjestelmä Ympäristötuen erityistukisopimukset ovat viisi- tai kymmenvuotisia viljelijän ja valtion kesken tehtäviä sopimuksia, joissa viljelijä sitoutuu tekemään sopimuksessa määrätyllä alueella sopimuksessa määrätyt toimenpiteet tai kasvattamaan tiettyjen alkuperäisrotujen eläimiä rodun lisäämiseksi. Sopimuksia tehdään seuraavista toimenpiteistä: Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito Kosteikon ja laskeutusaltaan perustaminen ja hoito Muut valumavesien käsittelymenetelmät (säätösalaojitus, säätökastelu ja kuivatusvesien kierrätys) Luonnonmukainen tuotanto Pohjavesialueiden peltoviljely Lannan käytön tehostaminen Perinnebiotoopit Luonnon monimuotoisuuden edistäminen Maiseman kehittäminen ja hoito Alkuperäisrotujen kasvattaminen Alkuperäiskasvien viljely Happamuuden alueellinen vähentäminen (kalkkisuodinojitus, tehostettu peltojen kalkitus). Erityistukisopimuksen tekeminen edellyttää viljelijän sitoutumista perustukijärjestelmään. Erityistukisopimusten sopimusehdoista on säädetty luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (644/2000)sekä maatalouden ympäristötuen erityistuista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (647/2000) muut. 1277/2001 ja 399/2002). 2. TILAHAASTATTELUT Maatalouden ympäristötukijärjestelmän mielipidekysely Karjaanjoen valuma-alueen maatiloilla toteutettiin osana Karjaanjoki Life hankkeeseen kuuluvaa Tarkennettu ravinteiden käyttö peltoviljelyssä -osahanketta. Kysely tehtiin 33 tilalle Vihdissä, Lohjalla ja Nummi-Pusulassa maastokäyntien yhteydessä vuonna 2002. Tilojen keskipinta-ala oli 68,42 ha. Päätuotantosuuntana 21 tilalla oli kasvintuotanto ja 12 tilalla kotieläintuotanto. Kyselyn tavoitteena oli selvittää alueen viljelijöiden mielipiteitä siitä, miten ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteet ovat vaikuttaneet ympäristöön ja toisaalta tilan talouteen. Edelleen viljelijöitä pyydettiin nimeämään mielestään hyödyllisimmät ja toisaalta haitallisimmat/huonoimmat ympäristötuen velvoitteet. Tavoitteena oli saada selville tietoa

8 siitä, mitä käytännön ongelmia tiloille on toimenpiteistä aiheutunut ja miten niihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Kyselyssä kartoitettiin lisäksi tiloilla voimassaolevat erityisympäristösopimukset tai erityisympäristötukijärjestelmään soveltuvat kohteet. Samalla selvitettiin syitä, miksi tila ei ole hakenut erityisympäristötukea, vaikka tilalta mahdollinen kohde olisi löytynyt. Lopuksi viljelijöiltä pyydettiin kommentteja ja selkeitä ehdotuksia siitä, mitä viljelijöitä kiinnostavia tai ympäristön suojelua edistäviä korvattavia velvoitteita ympäristötukijärjestelmän jatkossa tulisi sisältää. Haastattelussa käytetyt lomakkeet ovat tämän raportin liitteenä. 3. TILAHAASTATTELUT: YMPÄRISTÖTUEN PERUSTUKI Kyselyn mukaan ympäristötuen perustoimenpiteet oli tiloilla pääosin tehty ja kunnossa. Noin puolella tiloista ympäristötuen 2. päivän koulutus oli vielä käymättä. Kolme tilaa ei joko ruiskuttanut lainkaan tai ei omistanut omaa ruiskua, joten niiltä ei edellytetä ruiskun testausta eikä kasvinsuojelukoulutuksen suorittamisesta. Taulukkoon 2. on koottu ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden osalta viljelijöiden mielipiteitä toimenpidevaatimusten hyödyistä ja haitoista ympäristön ja tilan talouden kannalta. Osa haastatelluista ei osannut tai halunnut vastata kaikkiin kysymyksiin. Kuva 1. Ympäristön ja tilan talouden kannalta hyödyllisimmät ympäristötuen perustoimenpiteet YMPÄRISTÖN kannalta eniten hyötyä 0 1 0 3 2 3 7 5 11 Lannoitustaso (28)*) Viljavuustutkimus (24) Viljelysuunnitelma (23) Lohkokirjanpito (13) Pientareet ja suojakaistat (18) Kasvinsuojeluruiskun testaus (19) Kasvinsuojelukoulutus ja oppaat (11) Viljelijäkoulutukset (20) LUMO ja maiseman ylläpitäminen (10) TILAN TALOUDEN kannalta eniten hyötyä 0 1 0 5 6 Lannoitustaso (21)*) Viljavuustutkimus (19) Viljelysuunnitelma (20) Lohkokirjanpito (12) 1 Pientareet ja suojakaistat (17) 7 Kasvinsuojeluruiskun testaus (18) 3 Kasvinsuojelukoulutus ja oppaat (8) Viljelijäkoulutukset (15) LUMO ja maiseman ylläpitäminen (6) 9 Karjaanjoen valuma-alueen viljelijöiden mielestä ympäristön kannalta eniten hyötyä on ollut valitulla lannoitustasolla (11 viljelijää), viljelysuunnitelmalla (7 viljelijää) sekä viljavuustutkimuksella (5 viljelijää). Näiden katsottiin hyödyttävän eniten myös tilan taloutta (kuva 1.). Kolmen viljelijän mielestä kasvinsuojeluruiskun testaus sekä pientareiden ja suojakaistojen perustaminen oli perustoimenpiteistä ympäristön kannalta parhaimpana toimenpiteenä. Kasvinsuojeluruiskun testausta piti kuusi viljelijää tilan talouden kannalta parhaimpana ympäristötuen toimenpiteenä. Ympäristötuen 2. päivän koulutusta lukuun ottamatta koulutuksia sekä lohkokirjanpitoa ja luonnon monimuotoisuutta pidettiin sekä ympäristön että tilan talouden kannalta joko yhdentekevinä tai vain vähän hyödyttävinä. Ympäristötuen perustuen velvoitteista huonoimpina ympäristön kannalta pidettiin kasvinsuojelukoulusta ja etenkin kasvinsuojeluoppaiden pakollista hankkimista (7 viljelijää), ympäristötuen 1. päivän koulutusta (5 viljelijää) ja lohkokirjanpitoa (4 viljelijää) (Taulukko 2.). Tilan talouden kannalta vain 12 viljelijää nimesi jonkun perustoimenpiteen selvästi huonoimmaksi, joista selvimmin nousi esille lohkokirjanpito, jota monet joutuivat ulkoistamaan. 3.1. Viljelyn ympäristösuunnittelu ja seuranta sekä peruslannoitustaso Viljavuustutkimusta, valittua lannoitustasoa, viljelysuunnitelmaa ja lohkokirjanpitoa pidettiin yleisesti ottaen hyvänä kokonaisuutena. Viljavuustutkimusta pidettiin hyvänä ja kohtuuhintaisena varsinkin, jos se antaa oikeita tuloksia. Yhden viljelijän mielestä riittävä näytteenottoväli olisi seitsemän vuotta nykyisen viiden sijasta. Viljavuustutkimusta pidettiin merkityksettömänä etenkin pienillä tiloilla, jotka olivat valinneet peruslannoitustason. Valitun lannoitustason osalta mielipiteet jakaantuivat selvästi. Peruslannoitustasoja käytettiin 10 tilalla ja 21 tilalla oli käytössä tarkennettu lannoitus. Kahdella tilalla käytettiin osalla lohkoista perustason lannoitusta ja osalla tarkennetun tason lannoitusta. Kuitenkin useimmat olivat tyytyväisiä lannoitustason valintaansa, kun lannoitustasot olivat

9 tiloilla hyvin alhaisia jo ennestään. Ja toisaalta peruslannoitustaso katsottiin riittäväksi rinnepelloille ja etenkin kun viljan hinta on ollut alhainen. Lannoitusvalvonnan katsottiin olevan periaatteessa hyvä asia, sillä rajoituksia tarvitaan. Useat viljelijät totesivat hallinneensa kokonaisuuden jo aiemmin, mutta nyt suunnitelmallinen tieto on paremmin yksilöitynyt. On saatu selville esim. tilan tuottamattomat osat, joihin ei kannata panostaa. Joku totesi selkeästi, että viljavuustutkimuksen ja viljelysuunnitelman teettäminen on näkynyt satotasojen parantumisena ja kustannusten pienentymisenä, kun lannoitus on tarkentunut. Lohkokirjanpitoa monet pitivät varsin tarpeellisena, mutta useimmiten kuitenkin liian kaavamaisena ja käytäntöön sopimattomana. Moni totesikin, että kirjanpitoa on pidetty jo aiemmin, mutta ympäristötukijärjestelmä on luonut sen liian byrokraattiseksi ja työlääksi. Lohkokirjanpitoa pidettiin niin tarkkana ja vaativana, että siihen tarvitaan nyt ulkopuolista apua. Viljavuustutkimuksen, viljelysuunnitelman ja lohkokirjanpidon pakollisuutta pidettiin hyvänä, sillä silloin ne tulevat varmasti hoidettua. Toisaalta varsinkin sivutoimiset viljelijät pitivät kaikkia suunnitelmia ja lohkokirjanpitoa pakkopullana. Koulutuksista annetut mielipiteet jakaantuivat selvästi. Vaikka jonkun mielestä koulutukset ovat täysin turhia, niin kuitenkin useimpien mielestä koulutus periaatteessa on hyvä asia. Varsinkin ne, joilla ei ollut maatalouden pohjakoulutusta, kokivat koulutuksen hyvänä. Vaikka koulutusten anti sinänsä koettiin hyvänä, niin viljelyyn ei katsottu kannattavan suuremmin panostaa alhaisen viljan hinnan takia. Viljelijöiden koulutus- ja kokemustasoon toivottiin kiinnitettävän huomiota: osa hallitsee tiedot hyvin ja osa ei juuri lainkaan. Joku ehdotti osalle pelkkää tenttiä. Koulutuksen tasoon kaivattiin myös parannusta, mm. kaupallisten edustajien osuus koettiin turhana ja toisaalta jotkut eivät kokeneet saaneensa hyötyä mm. tuotantosuunnan takia. Koulutuksia oli joidenkin mielestä liikaa; yksi koulutuspäivä riittäisi tai EU-tukihakulomakkeiden täyttökoulutuksella voitaisiin korvata kaikki koulutukset. Muutaman mielestä koulutus on liian kallista tai siihen kuluu työaikaa liian paljon varsinkin sivutoimisella tilalla. Taulukko 2. Viljelijöiden mielipiteet eri perustukivaatimusten hyödyistä ja haitoista ympäristön ja tilan talouden kannalta PERUSTUKIVAATIMUKSET Hyötyä (eniten)* tystä Viljavuustutkimus 24 (5) - 4 28 21 (5) 1 (1) 8 30 Lannoitustaso 28 (11) - 5 33 19 (7) 7 (3) 7 33 - Peruslannoitus 9 (3) - 1 10 5 (1) 3 (1) 1 9 - Tarkennettu lannoitus 19 (8) - 4 23 14 (6) 4 (2) 6 24 Viljelysuunnitelma 23 (7) 1 5 31 20 (9) 3 7 30 Lohkokirjanpito 13 (2) 6 (4) 11 30 12 (3) 11 (4) 7 30 Pientareet ja suojakaistat 18 (3) 4 (2) 8 27 7 (1) 5 (3) 16 28 Kasvinsuojeluruiskun testaus 19 (3) 2 (1) 5 30 18 (9) 3 (1) 6 27 Kasvinsuojelukoulutus + oppaat 11 7 (7) 12 30 8 5 14 27 Viljelijäkoulutus, 1. päivä 13 3 (5) 12 28 11 6 12 29 Viljelijäkoulutus, 2. päivä 7 (1) 2 (1) 6 15 4 2 6 12 Vastauksia (kpl) Hyötyä (eniten)* TILAN TALOUDEN kannalta Haittaa Ei (eniten)* merkitystä YMPÄRISTÖN kannalta Haittaa Ei (eniten)* merki- Luonnon monimuotoisuus ja maiseman 10-19 29 6 2 15 23 ylläpitäminen Eniten vastauksia yhteensä 32 20 32 12 Valittu lisätoimenpide: a. Tarkennettu lannoitus 3-1 4 2-2 4 b. Peltojen talviaikainen kasvipeit- 13 (4) - (4) 4 17 9 3 5 17 teisyys c. Maatilan monimuotoisuuskohteet 1 - - 1 - - 1 1 *)suluissa merkityt luvut tarkoittavat, kuinka monen mielestä vaatimus on ollut kaikkein hyödyllisin tai haitallisin ympäristölle tai tilan taloudelle. Vastauksia (kpl)

10 3.2. Pientareet ja suojakaistat Pientareiden ja suojakaistojen leveys ja hoito puhuttivat viljelijöitä. Pientareita ja suojakaistoja pidettiin ympäristön kannalta hyvänä ratkaisuna (18 viljelijää). Useimpien mielestä kuitenkin kaavamaisessa pientareen/kaistan leveydessä ei ole järkeä vaan leveyttä pitäisi pystyä muuttamaan tarpeen mukaan. Joissakin tapauksissa piennar jää liian kapeaksi estämään maan sortumista, mikä saattaa aiheuttaa mm. ojien leventymistä. Juolavehnän ja muiden rikkakasvien takia moni viljelijä toivoi voivansa välillä ruiskuttaa myös pientareita. Suojakaistojen niittojätteen korjuuvelvoite koettiin rasitteena, joka estää kaistojen niiton/hoidon. Tilan talouden kannalta 3 viljelijää piti pientareiden ja suojakaistojen perustamista ja hoitoa huonoimpana ympäristötuen toimenpiteenä. 3.3. Kasvinsuojelu Kasvinsuojeluruiskun testaus sai viljelijöiltä kiitosta. Sitä pidettiin yleisesti parhaana ympäristötuen velvoitteista sekä ympäristön että tilan talouden kannalta. Joku totesikin, että toimiva ruisku on kaiken a ja o. Tosin monia askarrutti se, että ruiskun testaajia on liian vähän tai testausta on vaikea saada. Kasvinsuojeluoppaat olivat olleet useiden viljelijöiden mielestä turhia. Perusteluissa todettiin, että materiaalia on muutenkin tarjolla runsaasti ja niitä ei kuitenkaan lueta. 3.4. Luonnon monimuotoisuus ja maiseman ylläpitäminen Luonnon monimuotoisuutta ja maiseman ylläpitämistä pidettiin velvoitteista selkeimmin vesiensuojelun kannalta merkityksettömämpänä. Johtuneeko siitä, että tälle velvoitteelle ei ole olemassa selkeitä ohjeita tai määräyksiä, joita toisaalta kaivattiin. Moni viljelijä ylläpiti tilan maisemaa lähinnä oman viihtyvyyden takia ja tavoitteet olivat joillakin erittäin korkealla. Toki nähtiin siitä olevan myös hyötyä ympäristölle. Varsinkin maatalouden sivuelinkeinojen, kuten maatilamatkailun ja mökkitoiminnan kannalta on tärkeää, että ylimääräisiä ravinteita ei vesistöön pääse. Useimmat viljelijät olivat myös sitä mieltä, ettei tästä velvoitteesta ole sen enempää hyötyä kuin haittaa myöskään tilan taloudelle. Todettiin, että jatkuva ylläpito ei aiheuta suuria kustannuksia ja toisaalta taloudelliset panokset voivat olla suuretkin, jos siihen panostamisesta kokee saavansa hyödyn lisäksi myös mielihyvää. 3.5. Kotieläintilan perustoimenpiteet Edellä mainittujen perustoimenpiteiden lisäksi kotieläintiloille on asetettu lannan käyttöön, levitykseen ja varastointiin liittyviä toimenpiteitä. Kaikilla kotieläintiloiksi rekisteröityneillä tiloilla oli lantala ja muutamilla tiloilla käytettiin poikkeustapauksissa lisäksi patterivarastointia. Lannan varastoinnista todettiin ainoastaan, että lantalaohjeet ovat ristiriitaiset; maatalous- ja ympäristöviranomaisten tulkinnat ovat erilaisia. Kyselyn mukaan lannan levitysajankohtien ohjeita pidettiin liian sekavina. Eri päivämäärät on hankala muistaa ja joskus toteuttaa. Lannan levitysajankohdan määrityksessä toivottiin saatavan käyttää järkeä. Lannan syys- ja kevätlevitykset tuottavat monelle ongelmia sekä ajankohdan että määrien suhteen. Kyselyn mukaan nykyinen kevätlevityksen suosiminen tarkoittaa lannan levitystä ajankohtana, jolloin pohjamaa on sulan kelin aikana märimmillään ja pilaa maan rakenteen. Lanta-analyysia, kokonaistypen vuotuista käyttömäärärajoitusta ja pellon kaltevuutta ei kommentoitu kyselyssä mitenkään. 4. TILAHAASTATTELUT: YMPÄRISTÖTUEN LISÄTOIMENPITEET Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus oli suosituin lisätoimenpide; 33 haastatellusta sen oli valinnut 26 tilaa. Tarkennettu lannoitus oli lisätoimenpiteenä vain kolmella tilalla. Kotieläimiä oli 13 maatilalla, mutta

11 vain neljä oli ilmoittautunut ympäristötukijärjestelmään kotieläintilaksi. Näistä kolme tilaa oli valinnut lisätoimenpiteeksi ammoniakkipäästöjen vähentämisen ja yksi tila maitohuoneen pesuvesien käsittelyn. Maatilan monimuotoisuuskohdetta, lannan kaasujen talteenottoa sekä tuotantoeläinten hyvinvointivaihtoehtoa ei siis ollut valinnut lisätoimenpiteeksi yksikään tila. 4.1. Tarkennettu lannoitus Tarkennettua lannoitusta toteutettiin joko kokonaan tai osittain 23 tilalla, vaikka vallinnaiseksi lisätoimenpiteeksi sen oli ottanut vain kolme tilaa (Kuva 2.). Tarkennetun lannoituksen tukitasoa viljelijät pitivät alhaisena ja siksi huonosti motivoivana, mutta osalla varsinkaan kasvinviljelytilalla ei ole ollut muita realistisia lisätoimenpidevaihtoehtoja. Tarkennettua lannoitusta on voinut tila toteuttaa ilman tukea joko koko tilalla tai sen osilla. Kuva 2. Ympäristötuen lisätoimenpiteiden jakauma tiloittain (kpl) 3 1 26 3 Tarkennettu lannoitus (3) Kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus (26) Ammoniakkipäästöjen vähentäminen (3) Lannan kaasujen talteenotto (0) Tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen (0) Maitohuoneen pesuvesien käsittely (1) Maatilan monimuotoisuuskohteet (0) Tarkennettua lannoitustasoa moitittiin kömpelöksi ja vaikeaksi toteuttaa käytännössä. Joku halusi siirtyä tarkennetusta tasosta perustasoon käytännön ongelmien vuoksi. Tämä ei kuitenkaan nykyisessä järjestelmässä ole mahdollista sillä kerran tarkennetun lannoituksen valittuaan tila ei ole voinut siirtyä takaisin perustason lannoitukseen. Toisaalta perustasoakin joku piti kömpelönä. Lannoitustason katsottiin rajoittavan lähinnä P-lannoitusta ja esim. syysviljojen syyslannoitusta. Myös suurilla peruslohkoilla lannoitus katsottiin ongelmalliseksi suurten maalaji- ja ravinnevaihtelujen takia. 4.2. Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus Talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus -vaihtoehto koettiin toisaalta hyvänä asiana, mutta usein vaikeana toteuttaa varsinkin viljanviljelyssä. Tällöin monelle tilalle kevennetty muokkaus oli ainoa kasvipeitteisyyden toteuttamiskeino ja ehdottomasti huonoin. Kevennetty muokkaus on kyselyn mukaan lisännyt mm. kasvinsuojeluruiskutusten tarvetta ja tuonut peltokorte- ja juolavehnäongelmia. Ja lisäksi jotkut olivat havainneet varsinkin kovilla savilla pintavalunnan lisääntyneen. Toivottiin, että syyskylvön kasvipeitteisyyden päivämäärärajaa voisi muuttaa esim. 20.9. saakka. Kasvipeitteisyyden todettiin olevan myös vaikea toteuttaa, kun osa nurmista kulotetaan. 5. TILAHAASTATTELUT: MUUT KOMMENTIT YMPÄRISTÖTUEN PERUSTUKIJÄRJESTELMÄSTÄ Yleisesti ottaen ympäristötukijärjestelmän velvoitteita pidettiin periaatteessa ja varsinkin yhteiskunnan kannalta hyvinä. Varsinkin tukijärjestelmän suunnitelmallisuutta monet viljelijät pitivät selkeästi hyvänä asiana. Lisäksi koettiin, että ympäristötukijärjestelmä on avannut viljelijän silmät etenkin fosforin merkityksen ravinteena ja mahdollisena kuormit-

12 tajana ja tuonut ympäristönäkökulman viljelijän tietoisuuteen. Joku totesikin, että tärkeintä ympäristötuessa on lannoituksen seuranta ja torjunta-aineiden järkevä käyttö. Yleisesti ottaen hyväksyttiin, että asiantuntijoiden lausuntojen perusteella velvoitteista on ympäristölle todella hyötyä. Suurin osa viljelijöistä piti järjestelmää kuitenkin aivan liian byrokraattisena ja viljelijän oikeusturvaa loukkaavana. Järjestelmää kuvattiin jopa poliisijärjestelmäksi. Tarkastuksia pidettiin myös liian tarkkoina. Viljelijät toivoivat järjestelmän yksinkertaistamista ja huomautuskäytäntöä ennen sanktiointia. Kyselyssä todettiin myös, että kaikki pakollisuus aiheuttaa ei pelkästään ympäristöasioissa vaan yleisesti ottaen negatiivista suhtautumista. Kannanotot tuntuivat toisaalta varsin säyseiltä ja se saattoi johtua muun muassa siitä, minkä muutamat viljelijät asian kiteyttivät lauseeseen: Ympäristötuki ei ole juuri vaikuttanut tilan talouteen, sillä päätulot tulevat muualta. Toisaalta nyt on menossa jo toinen ympäristötukikausi, joten viljelijöillä on ollut aikaa sopeutua elämään byrokratian kanssa. 6. ERITYISYMPÄRISTÖTUET 6.1. Tiloilla voimassa olevat erityistukisopimukset Kyselyn mukaan tiloilla oli yhteensä yhdeksän voimassa olevaa erityisympäristötukisopimusta, joista seitsemän koski suojavyöhykkeiden perustamista ja hoitoa. Lannan käytön tehostamissopimuksia ja luonnon monimuotoisuuteen liittyviä erityisympäristötukisopimuksia oli molempia yksi. Kaikki sopimukset olivat viisivuotisia. 6.2. Erityistukisopimusjärjestelmään soveltuvat kohteet Voimassa olevien erityisympäristötukisopimusten lisäksi erityisympäristötukijärjestelmään soveltuvia kohteita löytyi tiloilta yhteensä 44 kappaletta, joista maisema/lumokohteita oli eniten, yhteensä 18 kappaletta (Taulukko 3.). Taulukko 3. Erityisympäristötuki- ja maisemakartoituksen tulokset ERITYISYMPÄRISTÖTUKIVAIHTOEHDOT JA MUITA VESIENSUOJELUA EDISTÄVIÄ TOIMENPIDE-EHDOTUKSIA TUOTANNOLLISET KPL VAIHTOEHDOT Lannan käytön tehostaminen 2 VESIENSUOJELUA EDISTÄVÄT VAIHTOEHDOT KPL MAISEMANHOITO/LUMO KPL Suojavyöhykkeen perustaminen ja hoito 8 Maiseman kehittäminen ja hoito 3 Pohjavesialueiden peltoviljely 2 Kosteikot ja laskeutusaltaat 4 Perinnebiotoopit 8 Happamuuden alueellinen vähentäminen 1 Muu valuma vesien käsittely Kalkkisuodinojat Valumavesien kierrätys 2 0 Luonnon monimuotoisuuden lisääminen Kosteikko Reunavyöhyke/ metsäsaarekkeenhoito Maisemapelto Tulvaniityt Riistanhoito 1 3 1 1 1 Alkuperäiskasvien viljely 0 Alkuperäisrotujen kasvattaminen 3 Luonnonmukainen tuotanto 4 Yhteensä, kpl 12 14 18

13 Vesiensuojeluun tähtääviä erityisympäristötukikohteita löytyi 14 ja loput 12 koskivat muita viljelyyn liittyviä erityisympäristötukivaihtoehtoja. Suurin osa vesiensuojeluun tähtäävistä erityisympäristötukivaihtoehdoista oli suojavyöhykkeiksi sopivia kohteita ja vastaavasti maisemanhoitoon/lumovaihtoehdoista perinnebiotooppeja. Niitä molempia tiloilta löytyi kahdeksan kappaletta, mutta vain yksi tila oli kiinnostunut suojavyöhykesopimuksesta. Muut kohteet, joihin erityisympäristötukisopimusta suunniteltiin haettavan, koskivat lannan käytön tehostamista sekä maiseman kehittämistä ja hoitoa. Erityisympäristötuen ulkopuolelle jääviä muita viljelijöitä kiinnostavia vesiensuojelullisia kohteita löytyi 14 (Taulukko 4.), joista seitsemän koski valtaojien putkitusta, neljä laskeutusallasta, kaksi pohjapatoja ja yksi valtaojakosteikkoa. Valtaojien putkitusta monella tilalla oli tehty jo aiemmin, mutta sitä pidettiin kalliina toteuttaa ilman lisätukea. Taulukko 4. Erityisympäristötuki- ja maisemakartoituksen tulokset MUUT VILJELIJÄÄ KIINNOSTAVAT JA VESIENSUOJELUA EDISTÄVÄT TOIMENPITEET >1 m piennar 0 >3 m suojakaista 0 Valtaojakosteikko 1 Laskeutusallas 4 Pohjapato 2 Suojaistutukset 0 Valtaojien putkitus 7 Muu (viljelijää kiinnostava): 0 YHTEENSÄ, KPL 14 KPL 6.3. Esteet erityistukien sopimiselle Karjaanjoen valuma-alueen tiloilta löytyi melko runsaasti erityisympäristötukijärjestelmään soveltuvia kohteita. Erityisympäristötukijärjestelmään liittyvä byrokratia koettiin suurimmaksi esteeksi erityisympäristötukisopimusten tekemiseksi. Byrokratia tuntui olevan varsinkin luomutuotantoon siirtymisen esteenä. Kuva 3. Syyt, miksi viljelijät eivät halua tehdä erityisympäristötukisopimuksia? 9 2 1 1 1 BYROKRATIA Ajan puute 19 Alhainen tukitaso Vuokrasopimukset ja niiden kesto Kiinnostuksen puute Oikeusturvan puute 9 Epäselvät tukiehdot Myös ajan puute ja alhainen tukitaso koettiin selkeiksi esteiksi erityisympäristötukisopimusten tekemiselle. Tukitason osalta toivottiin erityisympäristötukeen minimikorvausta, jota ei ole sidottu pinta-alaan, esim. 500 euroa/kohde. Vuok-

14 rasopimukset tai niiden kesto, kiinnostuksen puute ja oikeusturvan puute katsottiin myös selkeiksi esteiksi sopimuksen tekemiselle. Joidenkin erityissopimusten, kuten pohjavesialueiden viljelyn osalta tukiehtoja pidettiin liian epäselvinä. Edelleen esteiksi tai haitoiksi luettiin kalliit perustamis- ja/tai toteuttamiskustannukset, hoitokoneiden puute, liian pieni pinta-ala, hoidon hankaluus sekä tuotantosuunta. Varsinkin maisemanhoidon sopimuksissa kohteiden hoito katsottiin hankalaksi, jos tilalla ei ollut laidunnukseen soveltuvia eläimiä. Viljelijät korostivat oman päätäntävallan säilyttämisellä mm. omatoimista maisemanhoitoa ja luonnonsuojelua. 7. VAPAAEHTOISET/UUDET KORVATTAVAT YMPÄRISTÖTUEN LISÄTOIMENPITEET Uuteen ympäristötukijärjestelmään viljelijät kaipasivat yleisesti ottaen järkeviä lisätoimenpiteitä peltoviljelyyn, mutta ei byrokratian lisääntymisen kustannuksella. Myös vapaamuotoisia kotieläintilojen lisätoimenpidevaihtoehtoja kaivattiin lisää. Nykyisiä velvoitteita pitäisi viljelijöiden mielestä pikemminkin yksinkertaistaa kuin luoda uusia ja toisaalta niitä pitäisi voida siirtää vapaaehtoisiksi. Toisaalta osa toivoi paljon uusia lisätoimenpidevaihtoehtoja, jotka pisteytettäisiin. Viljelijä voisi valita vaihtoehdoista tilalleen sopivimmat. Mitä isompi pistemäärä, sitä suurempi tuki. Ehdotettiin jopa, että pitäisi luoda kansallinen ympäristönhoitojärjestelmä, joka koskisi muitakin kuin viljelijöitä. Joku ehdotti tukien poistamista kokonaan ja siirtymistä takaisin tuotepohjaiseen hinnoitteluun siten, että samalla tuettaisiin kauppaa ja jalostusta, jotka velvoitettaisiin maksamaan viljelijöille kunnon hinta. Maan rakenteen parantamisen kannalta 24 viljelijää toivoi ympäristötuen palauttamista monivuotiselle viherkesannolle ja kasvivalikoiman monipuolistamista kannatti 16 viljelijää. Peruskalkituksen tukemista toivoi 23 viljelijää. Vastauksissa selkeästi todettiin, että nykyisillä viljan hinnoilla kalkitus ei ole taloudellisesti järkevää ilman lisätukea. Kalkituksen tukemista toivottiin siitäkin huolimatta, että osalla tiloista ei ollut tällä hetkellä tarvetta kalkituksiin. Kalkitusta ehdotettiin ph-sidonnaiseksi tueksi, jota valvottaisiin siten, että tarkastaja ottaa kontrollimaanäytteet. Salaojituksen tukemista kannatti 17 viljelijää. Tukea kaivattiin lähinnä kunnostukseen ja salaojituksen ylläpitoon kuten, ojahuuhteluun. Se ei saisi olla liian byrokraattista. Muutama viljelijä ei halunnut salaojituksen tukemista, koska sitä tuetaan jo muutenkin tai jos tilalla ei ollut ojitustarvetta. Kasvipeitteisyysasioita kommentoitiin vilkkaasti. Jyrkille rinteille kasvipeitteisyysmahdollisuuksia toivoi seitsemän viljelijää, tulva-alueille yhdeksän ja rantapelloille kolme. Jotkut painottivat, että kasvipeitteisyys ei saisi olla ainakaan pakollinen ratkaisu ja joku esitti että joissakin paikoissa laajempi kasvipeitteisyys voisi olla järkevämpi vaihtoehto kuin 20 metrin suojavyöhyke. Edelleen esitettiin, että tulvapeltoja ei pitäisi viljellä, vaan siirtää ne automaattisesti erityisympäristötuen piiriin. "Hankalat pellot" jotka näkyvät esim. yleisille maanteille, voitaisiin pitää maisemapeltoina. Maisemapeltojen hoidon tukemista esim. nautojen ja lampaiden avulla kannatti viisi viljelijää. Erityisympäristötukiin liittyen toivottiin laskeutusaltaan perustamiselle ja sen hoitamiselle erillistä tukea. Ravinnetaselaskelmat ja laatujärjestelmä ympäristötuen osana eivät saaneet Karjaanjoen valuma-alueen viljelijöiltä laajaa kannatusta, sillä niiden nähtiin lisäävän byrokratiaa entisestään. Haastattelua tehdessä tosin tiloille ei ollut tehty vielä yhtään taselaskelmaa. Ravinnetaseita kannatti vain viisi viljelijää, kun 18 suhtautui laskelmiin täysin kielteisesti. Kaksi viljelijää ei vielä osannut/halunnut vastata koko kysymykseen. Vain kaksi viljelijää kannatti laatujärjestelmien tukemista, kun 19 tilaa vastusti niitä. Muista uusista lisätoimenpiteistä ehdotettiin otettavaksi mukaan mm. pintalannoittimien testauksen ja lannan levitystekniikan parantamisen. Vanhoille rakennuksille toivottiin investointitukea vaikka toisaalta todettiin kustannusten nousevan investointitukien myötä esim. tarvikkeiden ja urakoinnin osalta. 8. YHTEENVETO Karjaanjoen valuma-alueen maatiloilla tehtiin maatalouden ympäristötukijärjestelmän mielipidekysely, johon vastasi Karjaanjoki Life hankkeen 33 tilaa Vihdissä, Lohjalla ja Nummi-Pusulassa. Tilojen keskipinta-ala oli 68,42 ha. Päätuotantosuuntana 21 tilalla oli kasvintuotanto ja 12 tilalla kotieläintuotanto. Kyselyllä haluttiin selvittää alueen viljelijöiden mielipiteitä ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden vaikutuksista ympäristöön ja toisaalta tilan talouteen. Li-

15 säksi selvitettiin, mitä käytännön ongelmia toimenpiteistä tiloille on aiheutunut ja miten niihin tulisi jatkossa kiinnittää huomiota. Tiloilta kartoitettiin erityisympäristötukijärjestelmään soveltuvia kohteita ja selvitettiin syitä, miksei tila ei ole hakenut erityisympäristötukea, vaikka mahdollinen kohde olisi löytynyt. Viljelijöiltä pyydettiin ehdotuksia siitä, mitä ympäristötukijärjestelmän jatkossa tulisi sisältää. Kyselyn tuloksista tehty raportti luovutetaan Maa- ja Metsätalousministeriön ympäristötukityöryhmälle kevään 2004 aikana. Yleisesti ottaen perustukijärjestelmää pidettiin periaatteessa ja varsinkin yhteiskunnan kannalta hyvänä. Varsinkin tukijärjestelmän suunnitelmallisuutta, pakollista viljavuustutkimusta, viljelysuunnitelmaa ja lohkokirjanpitoa, arvostettiin. Useimmat pitivät kasvinsuojeluruiskun testausta parhaana ympäristötuen velvoitteena sekä ympäristön että tilan talouden kannalta. Pientareita ja suojakaistoja pidettiin myös ympäristön kannalta hyvänä ratkaisuna, mutta niiden leveyttä muuttamista tarpeen mukaan pidettiin toivottavana. Suurin osa viljelijöistä koki ympäristötukijärjestelmän aivan liian byrokraattisena ja viljelijän oikeusturvaa loukkaavana, jopa poliisijärjestelmänä. Järjestelmän heikkouksiin luettiin myös pientareiden ja suojakaistojen hoito/hoitamattomuus, lannoitustason valinnan sitovuus, lantalaohjeistuksen tulkintojen ristiriitaisuus sekä lannanlevitysaikojen ja määrien ohjeistuksen sekavuus. Lisäksi tukijärjestelmän valvontaan toivottiin huomautuskäytäntöä ennen sanktiointia. Valinnaiseksi lisätoimenpiteeksi 26 tilaa oli valinnut peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden ja kevennetyn muokkauksen, jota pidettiin toisaalta hyvänä asiana, mutta usein vaikeana toteuttaa varsinkin viljanviljelyssä. Monelle viljatilalle kevennetty muokkaus oli ainoa kasvipeitteisyyden toteuttamiskeino ja ehdottomasti huonoin. Sen katsottiin mm. lisänneen kasvinsuojeluruiskutusten tarvetta ja pintavaluntaa. Kasvinviljelytiloille toivottiin enemmän lisätoimenpidevaihtoehtoja. Peruslannoitustasoja käytettiin 10 ja tarkennettua lannoitusta joko kokonaan tai osittain 23 tilalla, vaikka lisätoimenpiteeksi sen oli valinnut vain kolme tilaa. Tarkennetun lannoituksen tukitasoa pidettiinkin alhaisena ja siksi huonosti motivoivana. Sitä moitittiin myös kömpelöksi ja käytännössä vaikeaksi toteuttaa. Jotkut toivoivatkin, että lannoitustason voisi muuttaa kerran tukikauden aikana myös tarkennetusta perustasoon. Tyytyväisimpiä peruslannoitustason valintaan oltiin tiloilla, joilla lannoitustasot olivat hyvin alhaisia jo ennestään. Lannoitustason katsottiin rajoittavan lähinnä P-lannoitusta ja esim. syysviljojen syyslannoitusta. Myös suurilla peruslohkoilla lannoitus katsottiin ongelmalliseksi suurten maalaji- ja ravinnevaihtelujen takia. Kotieläimiä oli 13 maatilalla, mutta vain neljä oli rekisteröitynyt ympäristötukijärjestelmään kotieläintilaksi. Näistä kolme tilaa oli valinnut lisätoimenpiteeksi ammoniakkipäästöjen vähentämisen ja yksi tila maitohuoneen pesuvesien käsittelyn. Kotieläintilat pitivät lannan levitysajankohtien ohjeita liian sekavina ja lantalaohjeita ristiriitaisina; maatalous- ja ympäristöviranomaisilta odotettiin yhtenäistä tulkintaa. Tiloilla oli yhdeksän voimassa olevaa erityisympäristötukisopimusta, joista seitsemän koski suojavyöhykkeitä, yksi lannan käytön tehostamista ja yksi luonnon monimuotoisuutta. Näiden lisäksi erityisympäristötukijärjestelmään soveltuvia kohteita tiloilta löytyi 44 kappaletta, joista maisema/lumokohteita oli 18 ja vesiensuojeluun tähtääviä kohteita 14. Loput koskivat muita viljelyyn liittyviä erityisympäristötukivaihtoehtoja. Suurin osa vesiensuojeluun tähtäävistä kohteista koski suojavyöhykkeitä ja vastaavasti maisemanhoitoon/lumovaihtoehdoista perinnebiotooppeja. Byrokratian lisääntymistä pidettiin pahimpana esteenä erityistukiin sitoutumisessa varsinkin Luomun osalta. Myös ajan puute ja alhainen tukitaso koettiin selkeiksi esteiksi erityisympäristötukien haussa. Seuraavaa ympäristötukipakettia suunnittelevalle MMM:n työryhmälle viljelijät lähettävät selkeitä terveisiä. Karjaanjoen alueen viljelijät ehdottivat uuteen ympäristötukijärjestelmään seuraavaa: Ympäristötukijärjestelmän yksinkertaistamista Valinnaisuuden lisäämistä, pisteytystä Valvontajärjestelmään huomautuskäytäntöä ennen sanktiointia Erityisympäristötukeen minimikorvausta pinta-alasta riippumatta Lisäksi alueen viljelijät toivoivat mm. seuraavia uusia, valinnaisia lisätoimenpiteitä peltoviljelyyn sekä kotieläinpuolelle mm. maan rakenteen parantamiseksi:

16 Ympäristötuen palauttamista monivuotiselle viherkesannolle Kasvivalikoiman monipuolistamista Peruskalkituksen tukemista Salaojituksen tukemista Pintalannoittimien testausta Lannan levitystekniikan parantamista

Liite 1. Ympäristötuen tarvekartoitus ympäristön ja talouden kannalta!""!#$ % # ##&#!!&'()*(!#(!+! ",)-(",*- #,'-$! ##& #&#(!"#!" $.!!#$ #!! /%.01.0% 2/! /3+4 #!! # #!! # )$!!!#! *$!! $.! 5$ #! 6$!! 7$ "## 8$.!# 9$!!!#!! :$!!#!!!; <$ #!!!)$ =$ #!!!*$ )'$!!!! ))$! $ #!! 5$.###!##! >$%!!!#"

18 Liite 2. Ympäristötuen perustuen vaatimuksia - kotieläintila #!!!!""#$%&#'$ " % #!! # #!! # (%) % )*$! $ ##" 5$!" >$ %"!!# )6$ $ 5$. )7$ 3 )8$ #"):$:$(6)$<$()8$)'$()8$))$)$7$ )9$ #):'#?+"+! ):$. #!!)'@(*@ )<$ ## $ 6'+"!#!# 5$ *'+"#!# >$ *'+"! $ )8+"

19 Liite 3. Haluaisitko lisää vapaaehtoisia korvattavia lisätoimenpiteitä? 24.24404%.A 4%.B 2 2 4%% )$ % # $%!" # 5$#! >$ $ $ *$ #! 6$ 4! 7$ $ # 5$!3! >$ $ 4%.B 2 2 4%% 8$ #!!!+#A $0# 5$! >$ $ $

Liite 4. Erityisympäristötuki- ja maisemakartoitus *! 3!#!#! #"!! # / %!! )$ #" *$."! 6$ 2!!! " 7$ #! # 8$ #!!# 9$!!#! + :$!"##!" <$ ##!! =$ %!!!# C##! C!# + )'$ %#"" ))$!!!! C## C0!"#+ ##" C% C! C0" )*$. 5 + )$ D) *$ D6!# 6$ ### 7$ #!! 8$." 9$!!!# :$!#! <$ %!!,#- C %##"!#A E #!#"!#!# 2#!!!!!!#!#!!

21 KARJAANJOKI LIFE, LOHJAN KAUPUNKI KARSTUNTIE 4 08100 LOHJA www.karjaanjokilife.fi ISBN 952-9518-59-5 EU LIFE ENVIRONMENT LOHJA 2004