CCI 2007 FI 162 PO 001. Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoite. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman loppukertomus

CCI 2007 FI 162 PO 001 Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys tavoite Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman 2007 2013 loppukertomus Hyväksytty seurantakomitean kirjallisella menettelyllä 2.3.2017

SISÄLLYSLUETTELO YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 4 1. JOHDANTO 8 1.1. Ohjelma-alueen kuvaus 8 1.2. Ohjelman tavoitteet ja periaatteet 8 1.3 Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa 9 1.4 Itä-Suomen tila ja kehitysnäkymät 11 1.4.1 Väestökehitys ja muuttoliike 13 1.4.2 Työllisyyden kehitys 13 1.4.3 Koulutusrakenteen kehitys 14 1.4.4 Yritystoiminnan kehitys 15 1.5 Kansallinen aluepolitiikka 16 2. OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA 23 2.1 Ohjelmanmuutokset 23 2.2 Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE), Rakennerahastoneuvottelukunta (RANE) ja Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE) 23 2.3 Seurantakomitea ja sen sihteeristö 26 2.4 Maakunnan yhteistyöryhmät, sihteeristöt sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet 26 2.5 Yhteistyöasiakirjojen laatiminen 27 2.6 Seurantajärjestelmät 28 2.7 Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA) 29 2.8 Kansallinen joustovaraus 31 3. YHTEENSOVITUS MUIHIN OHJELMIIN 34 3.1 Hallinnollinen yhteensovitus 34 3.2 Sisällöllinen yhteensovitus 35 3.2.1 Yhteensovitus ESR-toimenpideohjelman kanssa 35 3.2.2 Yhteensovitus maaseudun kehittämisohjelman kanssa 36 3.2.3 Yhteensovitus kansallisiin erityisohjelmiin 36 4. OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO JA TOTEUTUMINEN 37 4.1 Ohjelman strateginen toteutuminen toimintalinjoittain 37 4.1.1 TL 1 Yritystoiminnan edistäminen 39 4.1.2 TL 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen 42 4.1.3 TL 3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen 45 4.2 Ydinindikaattoreiden toteutuminen 46 4.3 Lissabonin strategian toteutuminen 48 4.4 Rakennerahastostrategian toteutuminen 48 4.5 Toimenpideohjelman suhde Eurooppa 2020 strategiaan 50 4.6 Itämeren alueen strategian toteuttaminen 52 4.7 Horisontaalisten tavoitteiden toteutuminen 55 4.8 Ohjelman täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat ja riskit 58 5. RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN JA KOHDENTUMINEN 60 5.1. Sidonnat ja maksatukset 60 5.2 Rahoituksen kohdentuminen menoluokittain 64 5.3 N+2 säännön toteutuminen 66 5.4 Tekninen tuki 66 2

5.5 Pääomasijoitustoiminta 67 5.6 Uudelleenmaksettu tai uudelleenkäytetty tuki 69 5.7 Keskeneräiset tai keskeytetyt hankkeet 69 5.8 Toimien pysyvyys 69 5.9 Suurhankkeet 69 5.10 Erityisrahoituksen seuraaminen 70 6. OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO MAAKUNNITTAIN 72 6.1 Etelä-Savo 74 6.2. Kainuu 77 6.3 Pohjois-Karjala 83 6.4 Pohjois-Savo 86 7. VIESTINTÄ 92 7.1 Kansallisen tason viestintä 92 7.2 Suuralueen ja maakuntien viestintätoimet 95 8. ARVIOINTI 97 8.1 Arvioinnin 1. vaihe 97 8.2 Arvioinnin 2. vaihe 98 8.2.1 Teema 1 EAKR-ohjelmien hallintojärjestelmän toimivuus 98 8.2.2 Arvioinnin 2. vaihe, Teema 2 - Yritystuet 98 8.2.3 Arvioinnin 2. vaihe, Teema 3 EAKR-rahoituksen merkitys alueellisten osaamisympäristöjen kehittämisessä sekä osaamista, innovaatiotoimintaa ja verkottumista mittaavien indikaattoreiden kehittäminen (tulevia ohjelmakausia ajatellen) 99 9. VALVONTA 100 9.1 Ohjelman hallinto ja seuranta 100 9.1.1 Hallintoviranomainen ja todentamisviranomainen 100 9.1.2 Välittävät toimielimet 100 9.1.3 Hallintoviranomaisen antama ohjeistus 100 9.1.4 Hallinto- ja valvontajärjestelmän kuvaus 101 9.2 Menojen tukikelpoisuuden ja tosiasiallisuuden tarkastaminen (art 13.2) 101 9.3 Hallintoviranomaisen valvonta 103 9.4. Tarkastusviranomaisen toiminta 105 9.5. Yhteisön lainsäädännön noudattamista koskevat tiedot 106 10. RAKENNERAHASTOKAUTTA 2007-2013 KOSKEVA KYSELY 107 10.1. Yleistä 107 10.2. Toimintaympäristön muutokset ja alueellisen kehityksen näkökulma 107 10.3 Toimintalinja 1 108 10.4. Toimintalinja 2 108 10.5. Toimintalinja 3 109 10.6. Horisontaaliset periaatteet 109 Liite 1. Menoluokitus, rahoitustyypit ja alueluokitus 112 Liite 2. Rahoitustaulukot 116 Liite 3. Toimintaympäristöä kuvaavat tilastot 128 Liite 4. Vuosi 2015 ohjelman toteutuksessa 138 3

YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Taustaa Itä-Suomen väestön väheneminen jatkuu edelleen. Negatiivinen nettomuutto ja väestön nopeampi vanheneminen kuin Suomessa keskimäärin ovat olleet Itä-Suomelle ominaisia kehityssuuntia jo yli 20 vuotta. Näistä trendeistä huolimatta on Itä-Suomessa kuitenkin pystytty kääntämään suunta parempaan useilla mittareilla mitattuna. Työllisyysaste ja työttömyysaste ovat hitaasti saavuttaneet koko maan keskiarvoa. Vaikka työllisyys on pienentynyt ja työttömyys kasvanut, niin koko Suomessa keskimäärin negatiivinen kehitys on ollut suurempaa kuin Itä-Suomessa viimeisien vuosien aikana. Samalla Itä-Suomen sisällä erot maakuntien kesken ovat kaventuneet. Teollisuuden kasvuvauhti on ollut muuta maata nopeampaa ja yrityksiin, yrittäjyyteen sekä koulutus-, tutkimus ja innovaatiotoimintaan panostamisen tuloksena koko alueen toimintaympäristö on kehittynyt. Taloustilanne on vuoden 2009 lamasta toipumisen jälkeen kääntynyt jälleen huonompaan suuntaan erityisesti vuosien 2013-2014 aikana. Itä-Suomessa oli osittain toivuttu talouslamasta muuta maata nopeammin ja toisaalta osassa Itä-Suomen maakuntia laman vaikutukset jäivät muuta maata lievemmiksi. Ohjelmakauden 2007-2013 lopussa tilanne on monella mittarilla mitaten kääntynyt selkeästi heikompaan suuntaan. Vienti on supistunut, reaalitulot ovat alentuneet, yksityinen kulutus supistunut, kansantalouden arvonlisäys pysyi entisellään ja työttömyys on jatkanut kasvuaan. Toteutus Itä-Suomen EAKR-ohjelman strategiaa voidaan pitää onnistuneena valintana, vaikka yritystukirahoitus ei vetänyt suunnitellulla tavalla ohjelmakauden alkua lukuunottamatta. Siihen on kuitenkin syitä, jotka eivät olleet ennakoitavissa ohjelman laatimisen aikaan. Lama ja siitä toipumisen jälkeinen uusi taantuma ovat vaikuttaneet yritystukien kysyntään ennakoitua enemmän. Ohjelman rahoitussidonnat toteutuivat täysimääräisinä, mutta maksatuksia ei saatu aikataulussa täysimääräisinä toteutetuksi. Lopputulemaksi jäi toimintalinjan 1 (yritystuet) osalta 94 prosentin maksatusaste. Toimintalinjojen 2 ja 3 lopputilanne päätyi täysimääräisinä maksatusten suhteen. Teknisen tuen osalta käyttämättä jäi vain marginaalinen osuus koko kehyksestä. Teknisen tuen määrä (4 % EU ja valtion rahoituksen ohjelmakehyksestä) osoittautui oikeaksi. Kuntarahoitus on ylittänyt selkeästi ohjelma-asiakirjan rahoitustaulukoiden minimin, siitäkin huolimatta, että valtion rahoitusosuutta leikattiin ja kuntarahaa vaadittiin lisää. Toimintalinjalla 1 ei kuntarahaa kertynyt, koska kyse on suorista yritystuista. Maksatusten kertymä ohjelmakauden loppua kohden aiheutti joitakin maksatusten nopeuttamiseen liittyviä toimenpiteitä n+2 säännön toteutumisen kannalta. Maksut saatiin kuitenkin toteutettua ajoissa lukuun ottamatta ohjelman lopputilannetta (vuosi 2015), jolloin jouduttiin vielä tekemään jälkikäteinen ohjelmanmuutos mahdollisimman suuren maksatusasteen saavuttamiseksi. Ohjelman toteutus onnistui hyvin toimintalinjan 1 yritystukien ennakoitua heikompaa kysyntää lukuun ottamatta. Ohjelman laatimisvaiheessa talouskasvu oli vahvaa ja globaalin talouskehityksen tuloksena kansallinen taantuma ja sitä seuranneet vaikutukset pitkäksi ajaksi mm. Venäjän kauppaan ja venäläisten matkailuun johtivat vaikeuksiin suorien yritystukien toteutumisessa. 4

Ohjelman strategia ja vaikuttavuus Itä-Suomen EAKR-ohjelman strateginen sisältö on määritelty alueellisen kilpailukyvyn näkökulmasta. Toimenpiteet on integroitu keskenään ja ne muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden. Keskeistä on yritystoiminnan vahvistaminen. Yritystoiminnan uudistumista ja kilpailukykyä tukee hyvin toimiva innovaatiojärjestelmä ja innovaatioihin kannustava sekä alueen vetovoimaisuutta vahvistava toimintaympäristö. Itä-Suomessa toteutettu rakennerahastoperusteinen kehittämistyö on ollut merkittävin rahoitusväline alueen omaehtoiseen kehittämiseen. Vipuvoima, joka rakennerahastohankkeissa on syntynyt, on tuottanut tuloksia ja ennen kaikkea edellytyksiä ja pohjatyötä pitkäjänteiseen osaamisperusteiseen kehittämistoimintaan. Innovaatio- ja osaamiskeskukset, joiden syntyyn on rahoituksella olennaisesti vaikutettu, tuottavat tuloksia keskipitkällä tähtäimellä ja kaikki vaikutukset eivät suinkaan ole heti nähtävissä. Suhdanteet ja eri toimialojen kysyntätilanne sekä toimintaympäristömuutokset ovat vaihdelleet huomattavan paljon ohjelman toteutuksen loppuvuosien aikana. Toimintalinja 1:n yritystukien kysyntä on vaihdellut kausittain ja maakunnittain paljonkin. Kaikilla toimintalinjoilla saatiin kuitenkin sidottua kehykset täysimääräisesti vuoden 2014 lopussa. Valitettavasti moni iso yritystukihanke käynnistyi liian myöhään, jotta maksatukset olisi ehditty toteuttaa aikataulussa. Siksi moni hanke keskeytyi tai jäi toteutukseltaan vajaaksi tavoitteisiinsa nähden. Itä-Suomen EAKR-ohjelman vaikutukset makrotasolla koko suuralueen sekä yksittäisten maakuntien kehitysvauhtiin määräytyvät vain hyvin pieneltä osin ohjelman toteutuksen tuloksena. Kyseessä on kuitenkin vain alle prosentin panostus koko alueen arvonlisäykseen. Vipuvoima EU:lta vaikuttaa uusien kasvualojen ja yritysten kautta parhaimmillaan suurempana panoksena kuin siihen käytetty rahoitus, mutta vaikutukset näkyvät parhaiten vasta pidemmällä tähtäimellä. Erityisesti tämä korostuu toimintalinja 2:n osaamis- ja innovaatiokeskusten toiminnassa. Ohjelman vaikutukset näkyivät monella eri tasolla toimintalinjasta riippuen. Toimintalinjan 1 yritystuet sekä takausinstrumentit (ml. pääomasijoitustoiminta) vahvistivat alueella kasvuhakuisten ja innovatiivisten yritysten kilpailukykyä ja osin myös kansainvälistymistä. Vaikea taloustilanne ja Venäjän kaupan rajoitteet estivät kuitenkin asetettujen tavoitteiden täysimääräisen toteutumisen. Toimintalinjan 2 toimenpiteillä vahvistettiin kaikissa Itä-Suomen maakunnissa innovaatiokeskittymien rakentumista ja edelleen kehittämistä. Suurin määrä ohjelman absoluuttisesta tukirahoituksesta käytettiinkin lopulta toimintalinjalla 2. Lopulliset tulokset eivät näy vielä lyhyellä tähtäimellä, sillä uudet avaukset osaamiskeskuksissa ottavat aikansa ennen kuin tulokset realisoituvat kokonaisvaltaisesti. Ohjelman indikaattoritavoitteet tällä toimintalinjalla kuitenkin saavutettiin jo ohjelmakauden kuluessa. Toimintalinjalla tuettuja uusia ja olemassa olevia osaamis- ja innovaatiokeskittymiä ovat mm. mittalaite- ja ICT-alalla, puutuoteteollisuudessa, optiikassa, materiaaliteknologiassa, lääketeollisuudessa, pinnoiteteknologiassa, vesiosaamisessa (ympäristö, vesiturvallisuus, kaivosvedet) sekä metsäbiomassaan liittyvässä kuituosaamisessa. Toimintalinja 3 oli joustava ja mahdollisti eri tyyppisiä hankkeita. Erityisen tärkeiksi koettiin kuntien toteuttamat tai kuntien osarahoittamat täsmähankkeet, joilla koettiin olevan suurta vipuvaikutusta kunnan tai laajemman alueen kehittämiseen. Hankkeilla tuettiin strategisia pullonkauloja avaavia toteutuksia erityisesti liikenteen ja matkailun toimialoilla ja hankkeet koettiin vaikuttavuudeltaan hyviksi. Saavutettavuuden näkökulmasta toimintalinja 3 oli tärkeä ja se 5

mahdollisti mm. rautatieliikenteessä Savon ja Karjalanratojen tasoristeysten poistot, joka nopeutti matka-aikaa pääkaupunkiseudulle huomattavasti. Ohjelmasta käytettiin joustovarauksina äkillisten rakennemuutosalueiden tarpeisiin 36 M ennakoidun 29 M :n sijaan. Tällä lisäpanostuksella lievitettiin vaikeuksissa olevien seutukuntien työllisyyttä ja taloutta nopeilla elvyttävillä hankepäätöksillä. Yksityistä rahoitusta käytettiin joustovaraushankkeisiin yli kaksi kertaa enemmän kuin julkista rahoitusta, joten yritykset olivat vahvasti mukana joustovaraushankkeiden toteutuksessa. Kunta- ja muun julkisen rahoituksen osuus saatiin selkeästi yli rahoitusvaateen huolimatta vuoden 2012 päätöksistä, joilla kuntarahan vaadetta nostettiin valtion vastinrahaa leikkaamalla. Tämä on osoitus kuntien panostuksista tärkeäksi kokemiinsa hankkeisiin vaikeassa kuntataloudellisessa tilanteessa. Indikaattorit Ydinindikaattorien toteuma oli suhteellisen hyvä. Ainoastaan uusien työpaikkojen osuus tavoitteesta oli ohjelman lopussa alle tavoitteen. Kuitenkin noin 81 % tavoitteesta saavutettiin (10 172 uutta työpaikkaa). T&K-työpaikkojen määräkin saavutti tavoitteensa vaikka pitkään näytti siltä, että tässä jäädään tavoitteesta jälkeen. Uusia t&k-työpaikkoja syntyi kaikkiaan 902 kpl tavoitteen ollessa 800 työpaikkaa. Naisten osuus kaikista uusista työpaikoista jäi tavoitteesta vain 67 % toteutui. Kun uudet työpaikat syntyvät hyvin suurelta osin toimintalinjalla 1, selittää ko. toimintalinjan rahoituskehyksen vajaa toteutuminen myös pitkälti miksi työpaikkatavoitteesta hieman jäätiin jälkeen. Uusien yritysten osalta asetetut tavoitteet ohjelmakaudelle saavutettiin. Uusia yrityksiä raportoitiin syntyneen 2 348 kpl, joka on 120 % asetetusta tavoitteesta. Myös naisten perustamien yritysten lukumäärä on saavuttanut tavoitteensa (808 yritystä, tavoite oli 695 kpl). Lissabonin strategiaa toteuttavien menoluokkien osuus sidotusta rahoituksesta nousi ohjelman toteutuksen edetessä, mutta vuodesta 2012 tämä osuus kääntyi laskuun. Parhaimmillaan vuoden lopun tarkastelutilanteessa Lissabon-prosentti oli 82,1, mutta ohjelman lopussa Lissabon prosentti päätyi 78,5 prosenttiin (osuus EAKR+valtio -maksuista). Laskua selittää vuosina 2012-2014 tehdyt sidonnat matkailuhankkeisiin sekä energiahankkeisiin erityisesti vuonna 2013 sekä tiehankkeisiin vuonna 2014, jotka ovat Lissabon menoluokkien ulkopuolella. Ohjelma-asiakirjan tavoitteesta (85,7 %) jäätiin selvästi jälkeen. Kuitenkin Suomen ohjelmille komission asettama tavoite (75 %) saavutettiin selvästi. EU 2020 strategiaan nähden Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelma näyttää toteuttavan hyvin ko. strategian linjauksia. 84 % ohjelman toimenpiteistä on EU 2020 strategian mukaisia, kun EAKRohjelmien keskiarvo oli 83,4 %. Itä-Suomen ohjelma edustaa hyvin kilpailukyky ja työllisyys tavoitetta ja on siirtymäkauden ohjelmana toteuttanut kuitenkin suhteellisen vähän infrastruktuurityyppisiä hankkeita. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli ohjelmakauden loppuun mennessä merkitty 248 vähintään yhtä Itämeren alueen strategian painopistettä tukevaa hanketta. Tämä on noin 5 % kaikista hankkeista. Julkista rahoitusta oli näihin hankkeisiin maksettu lähes 90 M (12 % kaikista maksuista). Horisontaalisten tavoitteiden osalta tasa-arvohankkeiden rahoitusosuus oli hieman tavoitetta jäljessä ohjelmakauden lopussa (10 %, tavoite 11 %). Ympäristöpositiivisten hankkeiden rahoitusosuus (37 %) on selvästi tavoitetasoa (20 %) korkeampi. Ydinindikaattoreista T&K-toiminnan määrä pysyi 6

alle tavoitteen (35 %) koko ohjelmakauden ajan maksujen osalta. Uusia T&K-työpaikkoja syntyi kuitenkin tavoitteen ylittävä määrä. Arviointi Arviointityö päättyi jo vuoden 2013 aikana. Se jaettiin kahteen vaiheeseen, jossa ensin tehtiin väliarviointi, jossa arvioitiin neljä teemaa. Uuden arvioitsijoiden kilpailutuksen jälkeen tehtiin jatkoarviointia kolmessa teemassa. Teema 1 hallintojärjestelmän toimivuus toteutettiin ensin. Hallinnointiin liittyvät kokonaiskustannukset olivat arviointihetkellä noin 8-10 % suhteessa koko rakennerahastovaroihin. Hallintojärjestelmän toimivuuteen liittyvissä keskusteluissa on pohdittu mm. tukimuotojen määrää ja moninaisuutta. Toinen kysymys on ollut, toisiko hallinnoinnin keskittäminen eri tavoin (ohjelmien määrä, välittävien toimielinten määrän vähentäminen) merkittäviä etuja? Todennäköisesti se parantaisi asiakkaan saamien ohjeiden yhtenäisyyttä ja vähentäisi viranomaisten puolella hallinnoinnin kustannuksia. Selviä vastauksia näihin kysymyksiin ei arviointi kuitenkaan tarjonnut. Teemassa 2 tarkasteltiin yritystukia aluetasolla. Havaintoina olivat mm. suuren osan yritystuista keskittyminen teollisuusyrityksiin ja erityisesti niille toimialoille, jotka on nostettu maakuntaohjelmissa kärkialoiksi. Sen sijaan muiden kasvavien toimialojen (kuten ICT, luovat alat ja hyvinvointipalvelut, jotka olivat kehittämisen kärkiä) yritystuet toteutuivat heikosti. Näihin keskittyikin muiden toimintalinjojen kuin toimintalinja 1:n rahoitusta enemmän ja painokkaammin. Teeman 3 osalta arvioinnin pohjalta arvioijat esittivät kolme kehittämisehdotusta, jotka voivat yleisellä tasolla ohjata sitä tapaa, jolla tulevan ohjelmakauden toimintaa valmistellaan ja ohjeistetaan. Nämä ehdotukset olivat ensinnäkin interventiologiikan hyödyntäminen hankkeiden koko elinkaaren ajan, toiseksi maakunnalliset/alueelliset erityisselvitykset osaamis- ja innovaatioympäristöjen kehittymisestä ja kolmanneksi hankkeiden sidosryhmäkyselyiden kokeileminen. 7

1. JOHDANTO 1.1. Ohjelma-alueen kuvaus Itä-Suomen muodostavat Etelä-Savon, Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat. Itä- Suomessa asui vuoden 2015 lopussa n. 638 500 ihmistä, väestön määrä on laskenut tasaisesti viime vuosikymmenet. Itä-Suomi on harvaan asuttu alue. Alueen pinta-ala on 85 200 km2 ja keskimääräinen asukastiheys vain 7,8 / km2. Itä-Suomen keskeisimmät haasteet ovat olleet jo pitkään väestön väheneminen ja korkea työttömyysaste. Väestö myös ikääntyy erittäin nopeasti. Talouden kehittyminen muuta Suomea hitaammin heikentää alueen kehittämisedellytyksiä ja kilpailukyvyn edellytyksiä. Myös alueen sisällä erot ovat kasvaneet pitkään, mutta viimeisen 10 vuoden aikana kehityserot ovat työpaikkojen määrän, työllisyyden ja kansantuotteen sekä koulutustason osalta kaventuneet. Aluerakenteeltaan harvaan asuttuna alueena Itä-Suomi eroaa esim. Pohjois-Suomesta. Kun Pohjois- Suomi on pääosin asumatonta aluetta väestön keskittyessä taajamiin, Itä-Suomen maakunnat puolestaan ovat harvaan mutta kauttaaltaan asuttuja. Tämä erityisen hajanainen aluerakenne edellyttää omanlaisiaan kehittämistoimia ja asettaa erityisiä haasteita mm. palvelujen järjestämiselle, toiminnallisille verkostoille ja liikenne- ja viestintäyhteyksille Itä-Suomessa. Itä-Suomessa on puhdas ja turvallinen luonnonympäristö omaleimaisine maisema-alueineen. Alueen eteläinen, järvien pirstoma mosaiikkimainen Järvi-Suomi vaihtuu idän ja pohjoisen vaaramaisemiin ja laajoihin erämaihin. Saimaan vesistöalue muodostaa Euroopan laajimman liikennöitävissä olevan sisävesireitistön, jolla on myös meriyhteys. Kainuun maakunta kuuluu suurimmaksi osaksi Pohjanlahteen laskevaan Oulujoen vesistöalueeseen. Itä-Suomi on maan metsäisintä ja metsän kasvultaan parasta aluetta. Itä-Suomen kallioperässä on myös runsaat mineraali- ja kiviainesvarat. Neljä selkeää vuodenaikaa tuovat luonnonoloihin omat erityispiirteensä, mutta myös kylmän ilmaston erityishaasteet. Valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä on Itä-Suomesta lueteltu 288 ja valtakunnallisesti merkittäviä maisemia 43. Nämä kohteet edustavat monipuolisesti itäsuomalaista asumista, arkkitehtuuria, kulttuurihistoriaa ja maisemia kirkko- ja maaseutuympäristöistä teollisuusympäristöihin. Luonnon- ja kulttuuriympäristö sekä historia ovat merkittävä alueen vetovoimatekijä ja mahdollisuus elinkeinoille. Itä-Suomessa on kesäkauteen sijoittuvaa laajaa kulttuuritapahtumien tarjontaa sekä vuodenaikoja hyväksi käyttävä luontomatkailu. 1.2. Ohjelman tavoitteet ja periaatteet Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen toimenpideohjelmien tavoitteena on vahvistaa Suomen kansallista ja alueellista kilpailukykyä ottaen huomioon alueelliset erityispiirteet ja koheesiopolitiikan keskeiset periaatteet. Ohjelmien strategisina painopisteinä ovat kilpailukykyisten ja innovatiivisten yritysten toimintaedellytysten parantaminen, yritysten kansainvälistyminen, verkostoituminen, tasapainoinen alueellinen kehitys ja alueellisten vetovoimatekijöiden edistäminen. 8

Rahoituksen painopiste on erityisesti kasvavien ja kilpailukykyisten yritysten toimintaedellytysten parantamisessa sekä osaamisen ja innovaatiotoiminnan edistämisessä. Ohjelmalla tuetaan alueellisesti tasapainoista kehitystä ja alueellisten vetovoimatekijöiden edistämistä. Yritysten tukemiseen liittyvät toimet kohdennetaan erityisesti alkavien, kasvavien ja kilpailukykyisten yritysten kehittämiseen sekä niiden kansainvälistymisen ja verkostoitumisen edistämiseen. Uutta yritystoimintaa haetaan mm. luovilta aloilta, palvelusektorilta ja naisyrittäjyydestä. Yritystoiminnan tukemisella pyritään erityisesti yritysten kilpailukyvyn ja tuottavuuden kehittämiseen, uusien työpaikkojen luomiseen ja olemassa olevien työpaikkojen turvaamiseen. Uutena työkaluna Itä- Suomen EAKR-ohjelmaan on perustettuvuoden 2011 aikana pääomasijoitusrahasto alkavien innovaatioyritysten tukemiseen. Ohjelman toisena keskeisenä painopisteenä on osaamisen ja innovaatiotoiminnan tukeminen ja siihen liittyvien rakenteiden ja osaamiskeskittymien vahvistaminen. Kehittämistoimien tavoitteena on alueiden kilpailukyvyn pitkäjänteinen ja kestävä kehittäminen vahvistamalla niiden innovaatioja osaamisrakenteita sekä soveltavaa tutkimusta. Esimerkiksi koulutus- ja tutkimuslaitosten edellytyksiä ja roolia tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen ja teknologiaohjelmien hyödyntäjinä vahvistetaan. Toimilla tuetaan välillisesti myös yritysten toimintaedellytyksiä. Alueiden ja palveluiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantamiseen (kolmas painopiste) liittyviä hankkeita kohdennetaan mm. tietoliikenneyhteyksien sekä niihin liittyvien palvelujen edistämiseen sekä luonnon- ja kulttuuriympäristöjen suojeluun ja kehittämiseen. Näillä toimilla tulee olla suora kytkös alueen elinkeinoelämän ja yritystoiminnan kehittämiseen, jotta myös ne selkeästi edistävät alueellista kilpailukykyä ja työllisyyttä. Ohjelma-asiakirjassa on erikseen mainittu rautatieyhteyksien kehittämisen kokonaisuus Savon- ja Karjalanradoilla, joilla saavutetaan nopeampia yhteyksiä ja useampia vuoroja Itä-Suomesta etelään. Itämeren alueen strategia on tullut osaksi ohjelmatyötä siten, että myös Suomen EAKR-ohjelmat tukevat strategian mukaisten hankkeiden toteuttamista. Tavoitteena on vahvistaa Itämeren valtioiden kehittämistä neljän peruspilarin kautta (ympäristö, taloudellinen kehitys, hyvät yhteydet ja turvallisuus). Ohjelman toteutuminen on kytketty Lissabonin strategian linjauksiin ja Suomen EAKR-ohjelmissa tavoitellaan vähintään 75 % toteumaa (lasketaan menoluokkien toteuman perusteella). Ohjelman toteumaa seurataan myös Eurooppa 2020-strategian näkökulmasta. Ohjelma on toteuttanutkin hyvin näitä strategioita. 1.3 Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa Yleinen kansainvälinen kehitys Ohjelmakaudelle 2007 2013 oli ominaista vaihteleva, mutta pääosin epäsuotuisa talouskehitys. Esimerkiksi vuonna 2009 maailman yksityinen kulutus supistui yhteensä noin 10 % ja investoinnit n. 30 %. Vuonna 2010 maailmantalous kuitenkin nousi nopeasti lamasta, mutta aktiviteetti hidastui uudestaan vuosina 2011 ja 2012. Finanssikriisissä myös maailmankauppa romahti noin 10 %, osaltaan kaupan rahoituksen vaikeuksien vuoksi. Vaikka myös maailmankauppa elpyi, sen vauhti hidastui; vuosina 2011 ja 2012 kauppa kasvoi vain noin 2 %:n vauhtia. Kaupan painopiste siirtyi ohjelmakauden aikana entistä enemmän kehittyviin maihin ja erityisesti kehittyvään Aasiaan, jossa kauppa kasvoi esim. vuonna 2012 yli 8 %:n vauhtia. 9

EU:n talous kärsi lamasta Yhdysvaltoja enemmän ja myös siitä toipuminen oli hitaampaa. Esimerkiksi euroalue kääntyi uudelleen taantumaan vuonna 2012. Euroalueella työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys kasvoivat nopeasti. Myös kehittyvät maat kuten Kiina kärsivät finanssikriisistä muun muassa kaupan heikentyneen rahoituksen ja teollisuusmaiden vaimean kulutus- ja investointikysynnän vuoksi. Kiinassa kasvua tuettiin vahvalla elvytyksellä, jonka seurauksena maan investointien osuus BKT:sta nousi noin 42 %:n tasolta vuosina 2009 2012 noin 47 %:iin BKT:sta. Keskuspankit tukivat elpymistä sekä ennätyksellisen alhaisilla koroilla että uusilla epätavallisilla toimilla. Tämän seurauksena korkotasot varsinkin teollisuusmaissa olivat ohjelmakauden aikana hyvin alhaiset, jopa inflaatiota alemmat. Suomen taloudellinen kehitys Suomen kokonaistuotanto sekä työllisyys olivat edelleen vuonna 2015 vuoden 2008 tason alapuolella. Kansainvälisellä kriisillä on ollut vaikutuksensa Suomeen, mutta Suomella on myös merkittäviä omia rakennehaasteita, jotka ovat syventäneet talousongelmia. Meneillään oleva vähittäinen elpyminen jatkunee heiveröisenä myös tulevina vuosina. Euroopan talouskriisi vähensi Suomen vientituotteiden kysyntää ja tietoliikennesektorin ja paperiteollisuuden ongelmat heikensivät kehitystä edelleen. Viennin lasku oli laaja-alaista, erityisen selvästi vähenivät perusmetalli- sekä sähkötekniikkateollisuuden tuotteiden vienti. Öljytuotteiden vienti sen sijaan lisääntyi. Vuonna 2011 vaihtotase kääntyi alijäämäiseksi ensimmäistä kertaa 18 vuoteen. Kriisin alkuvaiheessa, vuosina 2008 2009, tuottavuus heikkeni voimakkaasti Suomessa. Koska palkankorotusvauhti ei sopeutunut tuottavuuden äkilliseen supistumiseen, kustannustilanne pahentui voimakkaasti suhteessa niihin maihin, joiden kanssa Suomi kilpailee maailmanmarkkinoilla. Vuoden 2007 jälkeen Suomen kilpailukyky on heikentynyt noin 20 % suhteessa Saksaan, Ruotsiin ja euroalueeseen. Palkat jatkoivat nousuaan myös sen jälkeen, kun tuottavuuden kasvu pysähtyi. Samalla Suomen talous menetti suhteellisen korkean tuottavuuden yritystoimintaa, jolla on ollut hyvä kyky myös lisätä tuottavuuttaan. Bruttokansantuotteen kehitys oli ohjelmakaudella 2007 2013 vaihtelevaa. Ohjelmakauden alussa Suomen bruttokansantuote kasvoi muita jäsenmaita nopeammin (4,4 %). Vuonna 2009 koettiin kuitenkin yksi historian suurimmista bruttokansantuotteen vuositason pudotuksista (7,8 %). Vuonna 2015 Suomen kansantalous kasvoi jälleen kolmen taantumavuoden jälkeen. Merkittävintä kasvu oli informaatio- ja viestintätoimialoilla sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnassa. Ohjelmakauden 2007 2013 aikana suuria alueellisia vaikutuksia oli paperi- ja metsäteollisuuden leikkausten sekä elektroniikka-, metalli- ja puutuoteteollisuuden saneerauksilla. Kaivosteollisuus ja matkailu olivat monilla alueilla keskeisiä kasvualoja, vaikka kaivosteollisuuden ongelmat, ruplan kurssin lasku ja venäläisten matkailijoiden vähentyminen aiheuttivatkin haasteita. Biotalouden investointihankkeita saatiin vireille eri puolille maata. Biotalouteen kohdistuu monilla alueilla suuria odotuksia. Pitkään vaikeuksissa olleessa meriteollisuudessa alettiin ohjelmakauden lopulla nähdä positiivisia merkkejä. Kotitalouksien heikentynyt ostovoima varjosti ohjelmakauden aikana talousnäkymiä kaikkialla maassa. 10

Suomen julkinen talous on pysynyt alijäämäisenä pitkään jatkuneen matalasuhdanteen vuoksi, vaikka sopeutustoimet ovat osaltaan hillinneet alijäämän kasvua. Talous kasvaa vaimeasti lähivuosina, eikä kasvu yksin riitä korjaamaan julkisen talouden epätasapainoa. Suomen julkista taloutta koettelee väestön ikääntyminen, alhainen työvoimaan osallistumisen aste joissakin ikäryhmissä sekä työikäisen väestön määrän supistuminen tulevina vuosina. Valtiontalous on syvästi alijäämäinen, alijäämä tosin pienenee vähitellen. Myös paikallishallinnon arvioidaan pysyvän lähivuodet alijäämäisenä. Kilpailukyvyn palauttaminen tulee vaatimaan merkittäviä ponnisteluja, mutta Suomella on siihen kuitenkin vahvat lähtökohdat. Monet tutkimukset osoittavat, että Suomen yleinen yritysilmasto on parempi ja innovaatiokyky on vahvempi kuin monissa vertailumaissa. Yritysten perustamisen matalat esteet, tehokas julkishallinto, erittäin hyvin toimiva koulutusjärjestelmä, suuret panostukset tutkimukseen ja kehitykseen, vahvasti juurtunut positiivinen asenne teknologian kehitykseen, yhteiskunnan pitkälle mennyt digitalisointi ja hyvin toimiva infrastruktuuri ovat Suomen vahvuuksia. (Strategia Suomelle, Valtioneuvosoton kanslian julkaisusarja 5/2015). Väestö ja työvoima Suomen virallinen väkiluku vuoden 2007 lopussa oli 5 300 484. Vuoden 2015 lopussa se oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 5 486 616. Ohjelmakaudella 2007 2013 väkiluku kasvoi lähes 186 000 henkeä (3,5 %). Väkiluvun kehityksessä on alueellisia eroja. Harvaan asutulla maaseudulla väkiluku laski ohjelmakaudella yli 8 % ja ydinmaaseudulla lähes 2 %. Kaupunkien läheisellä maaseudulla väkiluku sen sijaan kasvoi lähes 5 %. Kaupungeissa väkiluku kasvoi ohjelmakauden aikana lähes 5,5 %. Väkiluvun kasvusta Uudenmaan maakunnan ja erityisesti pääkaupunkiseudun osuus oli suurin. Suurin syy väestönlisäykseen ohjelmakaudella oli muuttovoitto ulkomailta. Väestölisäys supistui ohjelmakauden lopussa, mikä johtui ulkomailta saadun muuttovoiton pienentymisestä. Suomeen saapui vuoden 2015 aikana 32 500 turvapaikanhakijaa, mutta luvut eivät näy vuoden 2015 väkiluvussa. Vasta myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneet lasketaan mukaan maan väkilukuun. (Tilastokeskus) Väestöllinen huoltosuhde, eli alle 15-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden määrä 100 työikäistä kohden, oli ohjelmakauden alussa 50 ja vuoden 2014 lopussa 57,1. Viimeksi väestöllinen huoltosuhde on ollut tätä korkeampi vuonna 1961. Huoltosuhde heikentyi ohjelmakauden aikana 14 %. Harvaan asutulla maaseudulla huoltosuhde heikentyi ohjelmakauden aikana 18 % ja se oli ohjelmakauden lopussa 73. Ydinmaaseudulla huoltosuhde heikkeni 17 % ja kaupunkien läheisellä maaseudulla 15 %. Kaupungeissa huoltosuhde heikentyi ohjelmakauden aikana 13 %. Väestöllinen huoltosuhde oli vuoden 2014 lopussa korkein Etelä-Savon maakunnassa (67,1) ja matalin Uudenmaan maakunnassa (49,2). (Tilastokeskus) 1.4 Itä-Suomen tila ja kehitysnäkymät Taulukossa 1 on kuvattu Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman ohjelma-asiakirjan mukaisesti keskeiset vaikuttavuusindikaattorit ja niiden tavoitetasot, joihin ohjelman toteutuksella ja vipuvaikutuksella pyritään. Sarakkeeseen nykytila on kerätty viimeisimmät tilastotiedot, jotta nähtäisiin kuinka suuralue on edennyt suhteessa lähtö- ja tavoitetasoon. Valitettavasti monet tilastot valmistuvat jopa vuosia jäljessä nykyhetkestä. 11

Taulukko 1. Itä-Suomen vaikuttavuus-/makroindikaattorit Itä-Suomi Lähtötaso Nykytila Tavoitetaso (vuosi ) (uusin tieto) 2009 2013 TYÖPAIKAT 240 850 (2003) 245 171 (2013) 249 400 252 000 YRITYKSET (toimipaikkojen määrä/100 as.) 4,36 (2004) 7,50 (2014) 4,7 4,9 TYÖTTÖMYYSASTE (TEM, työnvälitystilasto) 14,3 (2005) 14,7 (2015) 12,6 9,5 TYÖLLISYYSASTE (15-64v.) * 55,7 (2003) 63,7 (2015) 59,8 62,6 ALUEEN BKT milj. (vuoden 2000 hinnoin) 14 197 (2003) 18 733 (2013) 13 100 14 600 BKT:n kasvu suhteessa koko maan BKT:n kasvuun (osuus koko maan arvonlisäyksen muutoksesta) 67,2 (2004) 72,2 (2013) 105,7 114,1 VIENNIN OSUUS YRITYSTEN LIIKEVAIHDOSTA * 47,2 % (2006) 47,2 % (2016) 51,00 % 53,00 % T&K-TOIMINNAN KEHITYS (%-osuus BKT:sta) 1,51 % (2003) 2,18 % (2012) 3,30 % 4,00 % KOULUTUSTASON KEHITYS (korkea-asteen tutkinnon suorittaneet kaikista yli 15-v.) 20,3 (2004) 24,8 % (2014) 22,50 % 28,50 % * Vain teollisuutta koskeva tieto saatavissa Työttömyysaste laski aina vuoteen 2011 asti, mutta on kääntynyt sen jälkeen uuteen nousuun ja vuonna vielä vuonna 2015 kasvu on jatkunut samansuuruisena. Itä-Suomen ja koko Suomen välinen ero on pysynyt kuitenkin suurin piirtein samana ja jopa hieman kaventunut eli työttömyyden kasvu on ollut hieman suurempaa muilla alueilla. Työllisyysasteen osalta on jo saavutettu ohjelmakauden loppuun asetettua tavoite vaikka Itä-Suomessa ollaankin muuta Suomea jäljessä. Huolimatta työttömyyden noususta, työllisyysaste on kääntynyt lievään nousuun. Toimipaikkojen määrä on ylittänyt asetetun tavoitetason. Viennin osuus teollisuusyritysten liikevaihdosta laski heti vuodesta 2007 alkaen taloudellisen taantuman ja laman seurauksena aina vuoteen 2010, josta se vähitellen on noussut samalle tasolle vuonna 2016 kuin lähtötilanteessa. Venäjän kaupan ongelmat heijastuvat kehitykseen Itä-Suomessa muuta maata selvästi enemmän. T&K-toiminnan vähäinen määrä ja siihen käytetyt panokset suhteessa koko maahan on Itä-Suomessa ollut heikkoa. EAKR-ohjelmaen työpaikkatavoitteissa mainittu uusien T&K -työpaikkojen määrä saavutettiin ohjelmakauden aikana. T&K toiminnan osuus koko ohjelman maksuista jäi kuitenkin tavoitetason alapuolelle. Korkea-asteen koulutettujen 12

määrä kaikista tutkinnon suorittaneista on noussut, muuta ei riittävän nopeasti, jotta taulukossa 1 asetettu tavoitetaso saavutettaisiin. 1.4.1 Väestökehitys ja muuttoliike Itä-Suomen väestön vähentyminen jatkuu edelleen. Väestö on vähentynyt yli 42 000 hengellä vuodesta 2000 vuoteen 2015 (-5,8 %). Koko maassa väkiluku kasvoi samalla ajanjaksolla 5,7 %. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa väkiluvun muutos on ollut hitaampaa kuin Etelä-Savossa ja Kainuussa. Taulukko 2. Väkiluvun muutos muutos 2000-2015 muutos 2013-2015 väkiluku 2015 henkilöä % henkilöä % Etelä-Savo - 15 420-9,3-2 213-1,45 150 305 Pohjois-Savo - 5 360-2,2-301 - 0,12 248 129 Pohjois-Karjala - 6 854-4,0-690 - 0,42 164 755 Kainuu - 14 453-16,1-4 651* - 5,82* 75 324 ITÄ-SUOMI - 42 357-6,2-7 855* - 1,22* 638 513 KOKO MAA 309 130 5,7 38 975 0,71 5 490 245 Lähde: Tilastokeskus * Vaalan kunta vaihtoi Kainuun maakuntaa Pohjois-Pohjanmaahan 1.1.2016, mikä näkyy uusimmassa väestötiedossa Itä-Suomen väestö on ikärakenteeltaan edelleen maan vanhusvoittoisinta. Yli 64-vuotaiden osuus Itä-Suomessa on yli 3 prosenttiyksikköä suurempi kuin koko maassa keskimäärin. Työikäisten osuus on maan keskiarvoa pienempi kuten myös alle 14-vuotiaiden osuus. Ikärakenteen kehitys on Itä-Suomen maakuntien välillä hyvin samanlainen. Kaikissa maakunnissa alle 14-vuotiaitten ikäluokka on pienentynyt jatkuvasti koko 2000-luvun. Yli 64-vuotiaiden ikäluokka on kasvanut jatkaa kasvuaan voimakkaasti. Kainuussa ikääntyminen on tässä vaiheessa nopeinta Suomen maakunnista. Itä-Suomessa kehitys on selvästi erilaista kaupungeissa ja niiden läheisellä maaseudulla verrattuna ydin- ja harvaan asuttuun maaseutuun. Väkiluku on vuosina 2000-2015 vähentynyt erityisesti ydinja harvaan asutulla maaseudulla, mutta pysynyt kaupungeissa ja niiden läheisellä maaseudulla suunnilleen ennallaan. 1.4.2 Työllisyyden kehitys Työllisyystilanne on kohentunut selvästi koko maassa koko maassa aina 1990 luvun puolivälistä lähtien. Talouden taantuman vaikutus näkyy selvänä työttömyyden kasvuna vuonna 2009, mutta jo vuoden 2010 aikana työttömyys kääntyi jälleen laskuun. Kuitenkin epävarma taloustilanne on heijastunut työttömyyteen ja vuoden 2012-2015 luvut ovat jälleen nostaneet työttömyysprosenttia Itä-Suomessa ja koko maassa. 13

Itä-Suomen sisällä erot työttömyysasteessa ovat kaventuneet koko 2000-luvun ja vuonna 2011 erot olivat pienemmät kuin kymmeniin vuosiin. Vuonna 2013 tapahtui selkeä muutos Kainuun osalta työttömyys kasvoi vuoden aikana reilusti ja kasvu jatkui edelleen vuoden 2014 aikana. Vuonna 2015 työttömyys kuitenkin kääntyi laskuun. Samanaikaisesti myös koko maan työttömyys on ollut suuressa kasvussa. Itä-Suomen ja koko maan välinen ero kaventui edelleen vuosina 2013-2015. Kuvio 1. Työttömyysaste Itä-Suomen maakunnissa ja koko maassa vuosittain (2000-2015, %) Lähde: TEM, työnvälitystilasto Työvoiman määrä Itä-Suomessa on vähentynyt tasaisesti koko 2000-luvun ajan ja väheni edelleen vuoden 2014 aikana lähes tuhannella hengellä. Koko maassa työvoiman määrä kasvoi noin 8000 hengellä. Työllisyysaste on kasvanut hitaasti 2000-luvun koko maassa lukuun ottamatta vuoden 2009 notkahdusta. Itä-Suomen sisällä vaihtelut ovat olleet suurempia. Pohjois-Savon työllisyysaste nousi reilusti vuonna 2013 ja pysyi korkeana ja oli Etelä-Savon kanssa lähellä koko maan keskiarvoa. Myös Pohjois-Karjalassa työllisyysaste nousi vuonna 2014 selvästi edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2015 työllisyys aste laski muissa Itä-Suomen maakunnissa, mutta Kainuussa se nousi lähes 2 prosenttiyksikköä. 1.4.3 Koulutusrakenteen kehitys Tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista on noussut jatkuvasti koko 2000-luvun Itä- Suomessa kaikissa maakunnissa niin kuin koko maassakin. Tutkinnon suorittaneiden osuus Itä- Suomessa on saavuttanut vähitellen koko maan keski-arvoa. Ero Itä-Suomen ja koko maan lukujen välillä on kaventunut jatkuvasti. Kun vuonna 2000 ero oli 2,7 prosenttiyksikköä, oli ero kaventunut vuoden 2014 tilastoissa enää 0,8 prosenttiyksikköön. Koko maassa tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiasta on noussut ajanjaksolla 2000-2014 10,8 prosenttiyksikköä, Itä-Suomessa jopa 12,7 prosenttiyksikköä. 14

Taulukko 3. Tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista (%) 2000 2003 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Etelä-Savo 54,8 57,3 59,8 60,6 61,5 62,4 63,3 64,2 65,2 66,2 67,3 Kainuu 55,7 57,9 60,8 61,6 62,5 63,4 64,3 67,7 66,3 67,4 68,4 Pohjois-Karjala 56,8 59,7 62,5 63,4 64,3 65,2 66,2 67,2 68,0 69,0 69,9 Pohjois-Savo 58,2 60,8 63,3 64,2 65,0 65,9 66,8 65,3 68,6 69,7 70,7 Itä-Suomi 56,7 59,3 61,9 62,8 62,9 64,6 65,5 66,4 67,3 68,4 69,4 Koko maa 59,4 61,9 64,1 64,8 65,5 66,2 67,0 67,7 68,5 69,4 70,2 Lähde: Tilastokeskus Koulutusaste kasvaa jatkuvasti koko maassa. Tämä koskee myös korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 15-vuotta täyttäneistä. Itä-Suomessa osuus on maan keskiarvoa alhaisempi. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita 15-vuotta täyttäneistä oli Itä-Suomessa vuonna 2014 24,8 % ja koko maassa 29,7 %. Itä-Suomen ja koko maan keskiarvon välinen ero on säilynyt jatkuvasti noin 5 prosenttiyksikön paikkeilla. Vastaavasti keskiasteen tutkinto on Itä-Suomessa suhteellisesti useammalla kuin koko maassa. Tämä heijastelee selvästi alueen korkeakoulutuspaikkojen sekä keskiasteen tutkinnan aloituspaikkojen suhdetta Itä-Suomen ja koko maan välillä. Tutkijakoulutuksen suorittaneiden osuus kaikista tutkinnon suorittaneista on myös kasvanut koko maassa, tosin hyvin hitaasti. Ero Itä-Suomen ja koko maan välillä on kuitenkin säilynyt samansuuruisena. Koko maassa tutkijakoulutuksen suorittaneita oli vuonna 2014 1,3 % kaikista tutkinnon suorittaneista ja Itä-Suomessa tuo osuus oli 0,88 %. (liite 3, toimintaympäristöä kuvaavat tilastot) 1.4.4 Yritystoiminnan kehitys Kuvio 2. Liikevaihdon kehitys Itä-Suomen maakunnissa ja koko maassa 2005-3/2016, trendi Lähde: Tilastokeskus, Toimiala Online 15

Yritystoiminnan liikevaihto Itä-Suomen maakunnissa on kasvanut tasaisesti aina vuoden 2008 alkupuolelle asti. Käänne taloudellisen taantuman myötä on ollut nopea koko Suomessa. Vuodenvaihteessa 2008-2009 tapahtuneen jyrkän pudotuksen jälkeen liikevaihto kasvoi lähes taantumaa edeltävälle tasolle. Vuoden 2010 lopussa aikana koko maan yritystoiminnan liikevaihdon kasvu pysähtyi ja on sen jälkeen pysytellyt tasaisena kääntymättä nousuun. Vasta vuoden 2015 lopulta lähtien pientä kasvua on ollut nähtävissä. Vuosina 2013-2015 muu Itä-Suomi Kainuuta lukuun ottamatta on ollut koko maan keskiarvon yläpuolella. Koko ohjelmakausi on Itä-Suomessa mennyt haastavissa olosuhteissa yleisen talouskehityksen osalta. Tämä on heijastunut erityisesti yritystoimintaan, mikä näkyi myös rakennerahastoohjelmassa ennakoitua heikompana yritystukien kysyntänä. Aloittaneiden yritysten määrä tippui selvästi laman seurauksena vuonna 2009, mutta vuonna 2010 määrä kääntyi jälleen kasvuun kunnes taas vuonna 2011 määrä laski selvästi. Sen jälkeen lasku on jatkunut tasaisena niin koko maassa kuin Itä-Suomessakin. Vuosittain aloittaneiden yritysten määrä on tippunut lähes samalle tasolla kuin oli vuosituhannen vaihteessa. Kuvio 3. Aloittaneet yritykset Itä-Suomessa maakunnittain 2000-2015 (aloittaneet yritykset/1000 asukas) Lähde: Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkarekisteri 1.5 Kansallinen aluepolitiikka Ohjelmakauden 2007-2013 aikana kansallista aluepolitiikka toteutettiin useamman hallituksen johdolla hieman vaihtelevin painotuksin. Ohjelmakauden alussa toimineen Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa oli useita aluepolitiikkaa koskevia linjauksia. Niistä rakenteellisesti merkittävin oli päätös uuden työ- ja elinkeinoministeriön perustamisesta vuoden 2008 alussa. Uusi ministeriö muodostettiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä, työministeriöstä sekä sisäasiainministeriön alueiden kehittämisyksikön tehtävistä. 16

Myös Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena oli koko maan kehittäminen alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen. Hallitusohjelman mukaisesti hallinnonalojen tulosvastuuta aluekehittämisestä lisättiin. Tämä edellytti alueulottuvuuden entistä vahvempaa kytkemistä sektoripolitiikkojen toteuttamiseen sekä alueiden kehityksen tilaan liittyvän tutkimus- ja ennakointitiedon hyödyntämistä. Pääministeri Alexander Stubbin hallituksen ohjelma perustui edellisen, pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan, rakennepoliittiseen ohjelmaan sekä julkisen talouden sopeuttamista koskeviin linjauksiin. Hallituksen painopisteitä olivat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen, julkisen talouden vakauttaminen ja kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen. Hallituksen alueiden kehittämistavoitteiden toteuttaminen (tavoitepäätös) Valtioneuvosto päätti 20.12.2007 valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista hallituskaudelle. Päätös tarkensi alueiden kehittämislain tavoitteita osoittaen alueiden kehittämisen valtakunnalliset painopisteet, suuntasi eri hallinnonaloilla alueiden kehittämisen tavoitteita ja toimenpiteitä sekä sovitti yhteen maakuntaohjelmia. Ministeriöiden aluestrategioiden tavoitteena oli sektoripolitiikan eriyttäminen erilaisten alueiden tarpeita vastaavaksi. Hallinnonaloilla tunnistettiin erilaisten alueiden kehittämistarpeet ja - tavoitteet (aluestrategia). Tavoitepäätöksen hallinnonaloittaisen toteutumisen seurantatiedot 2010 osoittivat, että eri hallinnonaloilla oli edistetty tavoitepäätökseen kirjattuja alueiden kehittämisen tavoitteita, mutta toteuttamisessa oli kuitenkin painotettu taloudellisen tilanteen edellyttämiä toimia. Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 uusista valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista vuosille 2011 2015. Alueiden kehittämistavoitteet kiteytettiin tavoitepäätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen: 1. Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta 2. Edistetään väestön hyvinvointia 3. Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne Aluekehittämisessä keskeisinä periaatteina korostettiin jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Erityiskysymyksinä nostettiin esiin äkillisiin rakennemuutoksiin vastaaminen, metropolialueen kilpailukyvyn vahvistaminen, suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen, harvaan asuttujen alueiden kehittäminen, Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen sekä Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä arvioitiin säännöllisesti alueiden kehittämistavoitteiden toteutumista sekä käsiteltiin hallinnonalakohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä alueiden kehittämiseksi. Aluehallinnon ja lainsäädännön uudistaminen Alueiden kehittämiseen ja aluepolitiikan toteuttamiseen keskeisesti vaikuttava aluehallintouudistus (ALKU-hanke) käynnistyi vuonna 2007. Uudistuksen tavoitteena oli kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Aluehallinnon uudistamishankkeessa lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, alueellisten ympäristökeskusten, ympäristölupavirastojen, tiepiirien ja työsuojelupiirien tehtävät organisoitiin uudelleen. Valtion aluehallinto koottiin kahteen viranomaiseen; elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiin sekä aluehallintovirastoihin. Uusien viranomaisten ohjaus tapahtui ministeriöiden yhteistyönä. Uudistus 17

laajensi maakunnan liittojen alueellisia yhteensovittamistehtäviä ja vahvisti maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman merkitystä alueellista ohjelmatyötä kokoavana ja toimenpiteitä suuntaavana asiakirjana. ALKU-hankkeen lainsäädäntö valmisteltiin vuonna 2009 ja uudistukset tulivat voimaan vuoden 2010 alusta. Vuoden 2012 alkupuolella alettiin selvittää alueiden kehittämisestä säädetyn lain sekä rakennerahastolain yhdistämistä, jotta kansallinen ja EU-suunnittelujärjestelmä sekä ohjelmatyö saataisiin samaan lakiin. Myös laajentuvan neuvottelu- ja sopimusmenettelyn suhdetta suunnittelujärjestelmään haluttiin selventää. Lisäksi EU:n rakennerahastokautta 2014 2020 koskevat uudet säännökset tuli saattaa ajan tasalle ohjelmakauden alkuun mennessä. Selvitystyön jälkeen käynnistettiin uudistustyö työ- ja elinkeinoministeriössä lakihankkeena toukokuussa 2012. Lakiuudistustyötä ohjasi valtioneuvoston asettama alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE). Uudet lait astuivat voimaan tammikuussa 2014. Osaamiskeskusohjelma (OSKE) Klusteriperusteinen osaamiskeskusohjelma (OSKE) käynnistyi vuonna 2007. Sen toimintaajatuksena oli kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Ohjelmaan nimetyt 13 osaamisklusteria valmistelivat toimintansa perustaksi strategiset ohjelma-asiakirjat vuosille 2007 2013. OSKE ohjelman vuonna 2010 toteutetun väliarvioinnin mukaan klusterimalli oli vastannut alueilla tapahtuvan muuttuvan innovaatiotoiminnan tarpeita tuoden ohjelmaan selkeän kansallisen ulottuvuuden, jossa oli mahdollista hyödyntää alueiden välistä kansallista yhteistyötä ja minimoida päällekkäistä työtä eri alueilla. Väliarvioinnin perusteella tarkistettiin ohjelmaan kuuluvat osaamisklusterit ja -keskukset ohjelman loppukaudeksi 2011 2013. Osaamiskeskusohjelman strategisia painopisteitä uudistettiin siten, että toimintaa kohdennettiin entistä vahvemmin uuden liiketoiminnan edistämiseen sekä kansainvälisesti kilpailukykyisten innovaatioympäristöjen vahvistamiseen. Osaamiskeskusohjelma päättyi vuoden 2013 lopussa. Kaudella 2007-2013 ohjelma myötävaikutti yli 800 yrityksen ja 4 000 työpaikan syntymiseen. Ohjelmaan osallistui vuosittain noin 8 000 yritystä. Parhaat käytännöt ja tulokset koottiin Osaamiskeskusohjelma - Tuloksia ja käytäntöjä 2007-2013 -julkaisuksi. Aluekeskusohjelma Aluekeskusohjelma oli alueiden kehittämisestä annetun lain mukainen valtioneuvoston erityisohjelma, jota toteutettiin osana hallituksen kaupunkipoliittisia strategisia linjauksia ja maakuntien kehittämistä. Ohjelman tavoitteena oli kehittää ja vahvistaa kaupunkiseutujen elinvoimaisuutta ja alueiden erikoistumista, yhteistyötä ja verkottumista. Ohjelmakaudella 2007-2010 ohjelmaa toteutettiin 35:lla alueella, jotka muodostuivat pääosin toiminnallisesti yhtenäisistä, työssäkäyntiin, asumiseen ja palveluihin perustuvista kaupunkiseuduista. Aluekeskusohjelma laajensi osaamiskeskusohjelman alueellista vaikuttavuutta ja ulottuvuutta. Alueellinen maaseutuosio Alueellisen maaseutuosion tavoitteena oli vahvistaa elinkeinopolitiikan strategista suunnittelua ja vahvistaa osaamisen rakenteita niillä maaseutumaisilla alueilla, jotka eivät kuuluneet aluekeskusohjelman piiriin. Alueelliseen maaseutuosioon nimettiin vuonna 2007 19 aluetta, joihin kuului 90 kuntaa. Maaseutuosio sisältyi maaseutupoliittiseen erityisohjelmaan (2007-2010), joka oli osa alueiden kehittämislain mukaista maaseutupoliittista kokonaisohjelmaa. Maaseutuosio täydensi 18

olemassa olevia kehittämisjärjestelmiä syventäen maaseudun ja kaupungin vuorovaikutusta ja edistäen maaseutualueiden verkostoitumista sekä aluekeskusohjelma-alueiden kanssa että maakunnallisesti ja ylimaakunnallisesti. Aluepoliittisen ohjelmakokonaisuuden yksinkertaistaminen ja uudistaminen Hallituksen joulukuussa 2007 tekemän tavoitepäätöksen mukaisesti käynnistettiin keväällä 2008 työ- ja elinkeinoministeriön johdolla kansallisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman (KOKO) valmistelu. Tavoitteena oli hallitusohjelman mukaisesti yksinkertaistaa aluepoliittista ohjelmarakennetta. Uuteen KOKO-ohjelmaan sulautettiin aikaisemmista alueellisen kehittämisen erityisohjelmista aluekeskusohjelma (AKO) sisältäen Uudellamaalla toteutettavat kaupunkiohjelmat, maaseutupoliittisen erityisohjelman alueellinen osio (AMO) ja saaristo-ohjelman paikallinen ja alueellinen toteuttaminen. KOKO:ssa aloitti 1.1.2010 valtioneuvoston päätöksen mukaisesti 52 kuntien muodostamaa ohjelma-aluetta ja 7 verkostoa. Alueet nimettiin ohjelmaan vuoden 2013 loppuun saakka. Mukana olivat lähes kaikki Manner-Suomen kunnat. KOKOohjelman tavoitteena oli parantaa kaikkien alueiden kilpailukykyä ja tasapainottaa aluekehitystä tukemalla alueiden vuorovaikutusta, paikallistason strategista kehittämistyötä ja aluekehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteistyötä. OECD kiinnitti positiivisesti huomiota KOKOon Suomen hallinnon maa-arvioinnissaan kesällä 2010. Ohjelman nähtiin edistäneen sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin muuttamalla valtion sekä alue- ja paikallishallinnon suhdetta. Myös syksyllä 2011 suoritetun ulkopuolisen arvioinnin mukaan KOKO oli tukenut alueiden vahvuuksiin perustuvaa kehittämistä ja vahvistanut paikallisuutta. Vaikka hyviä käytäntöjä oli tunnistettu ja levitetty innovatiivisesti, todettiin niiden juurtumisen vastaanottaville alueille olleen kuitenkin hidasta. Arvioinnin mukaan KOKO ei ollut onnistunut integroitumaan maakunnalliseen kehittämisjärjestelmään. Joulukuussa 2011 Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessään lopettaa Koheesio- ja kilpailukykyohjelman vuoden 2011 lopussa kansallisena aluekehittämisen erityisohjelmana. Lopettamisen tavoitteena oli edelleen yksinkertaistaa järjestelmää keventämällä hallintotaakkaa ja vahvistamalla demokraattista kehittämisvarojen ohjausta maakunnissa. KOKO-ohjelmaan kuuluneista verkostoista Innovaatio ja osaaminen, Luovat alat ja kulttuuri, Hyvinvointi sekä Venäjä jatkoivat kuitenkin toimintaansa vuoden 2012 loppuun saakka. Innovatiiviset kaupungit ohjelma (INKA) 2014-2016 Osaamiskeskus- ja osittain myös KOKO-ohjelman seuraajan, Innovatiiviset kaupungit (INKA) ohjelman valmistelu aloitettiin loppuvuodesta 2011 ja sen lähtökohtana oli vahvistaa innovaatiopolitiikan kansallisten ja aluelähtöisten toimenpiteiden synergiaa. Haku uuteen INKAohjelmaan käynnistettiin joulukuussa 2012. Ohjelman painopiste oli suurilla kaupunkiseuduilla, jotka haastettiin luomaan uudenlaisia osaamiseen pohjautuvia liiketoiminnan kehitysympäristöjä ja edelläkävijämarkkinoita. Tavoitteena oli, että kaupunkiseudut ja valtio yhdessä vauhdittavat suurten hankekokonaisuuksien aikaansaamista, joilla on myös kansainvälistä näkyvyyttä. Ohjelmaa toteuttamaan nimettiin kaksivaiheisen haun perusteella 12 kaupunkiseutua. Innovatiiviset kaupungit -ohjelma kohdentui seuraaville temaattisille painopistealueille: Biotalous, kestävät energiaratkaisut, kyberturvallisuus, tulevaisuuden terveys sekä älykäs kaupunki ja uudistuva teollisuus. Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan toteuttaminen Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikkaa toteutettiin ohjelmakauden alkuvuosina periaatepäätösten mukaisesti. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että 19

periaatepäätöksistä luovutaan, ja niiden sijaan kaupunkipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmät ja saaristoasiain neuvottelukunta valmistelevat ministeriöiden ja alueiden yhteistyönä kaupunkipolitiikan, maaseutupolitiikan ja saaristopolitiikan toimenpideohjelmat vuosille 2012-2015. Työ- ja elinkeinoministeriön 26.6.2012 hyväksymät toimenpideohjelmat toteuttivat laissa alueiden kehittämisestä ja laissa saariston kehityksen edistämisestä määriteltyjä tavoitteita, jotka tähtäsivät tasapainoiseen aluekehitykseen koko maassa. Toimenpideohjelmien linjausten toteuttaminen käynnistyi välittömästi. Linjaukset huomioitiin myös laadittaessa uusia maakuntaohjelmia vuosille 2013-2017. Kolmea toimenpideohjelmaa yhdistäviä teemoja olivat mm. kunta- ja palvelurakenteiden kehittäminen, rakennemuutoksen hallinta alueilla, puhtaan teknologian ja uusiutuvan energian kehittäminen sekä Venäjän mahdollisuuksien ja investointien hyödyntäminen, joita kaikkia tuettiin vahvasti toimenpideohjelmien avulla. Kaupunki- ja maaseutupolitiikan yhteisenä hankkeena oli vuonna 2013 valmistunut uusi paikkatietopohjainen kaupunki-maaseutuluokitus, joka helpottaa alueiden erilaisuuden huomioimista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Maaseutupolitiikan toimenpideohjelman toteuttamisessa keskiössä oli maaseudun infrastruktuurin parantaminen ja elinkeinojen kehittäminen. Myös paikallisen kehittämisen toimintatapoja ja lähidemokratiaa vahvistettiin. Saaristopoliittisella toimenpideohjelmalla tuettiin mm. saaristo- ja vesistömatkailun tuotekehittelyä ja markkinointia, etätyön tekoa, vapaa-ajan asumisen kehitysedellytyksiä ja saaristoliikenteen ja tietoliikenneyhteyksien kehitystä. Kaupunkipolitiikan toimenpideohjelmalla on vahvistettu kilpailukykyä, lisätty sosiaalista eheyttä ja vastattu ilmastonmuutokseen. Keskeisin askel olivat suurten kaupunkiseutujen kanssa solmitut kasvusopimukset sekä ao. seuduilla käynnistynyt Innovatiiviset kaupungit -ohjelma (INKA). Toimenpideohjelmilla pystyttiin suuntaamaan ohjelmakauden aikana alueiden kehittämiseen käytössä ollutta valtion, kuntien ja yksityisen sektorin sekä EU-rahoitusta. Resurssien niukentuessa niiden älykäs ja tehokas kohdentaminen ja monipuolinen rahoituslähteiden käyttö oli yhä tärkeämpää, samoin kuin toimenpiteiden toteuttaminen entistä enemmän eri tahojen kumppanuudessa ja yhteistyöllä. Alueiden kehittämisessä paikallinen, asukkaiden ja muiden toimijoiden omaehtoinen toiminta on osoittautunut merkittäväksi resurssiksi. Valtioneuvosto asetti kesällä 2013 maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n jatkokaudelle vuoden 2015 loppuun. YTR hyväksyi kuudennen maaseutupoliittisen kokonaisohjelman, Mahdollisuuksien maaseutu 2014-2020 toimintaohjelmakseen helmikuussa 2014. Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 5.11.2014 yhteiskuntamaantieteen professori, FT Perttu Vartiaisen selvitysmieheksi, jonka tehtävänä oli laatia selvitys kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan tehtävistä, roolista ja vaikuttavuudesta osana kansallista aluekehittämistä. Selvitys valmistui 19.12.2014. Sen mukaan kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikan tulisi fokusoitua kansallisesti merkittäviin teemakokonaisuuksiin, joissa myös EU-ohjelmia pystytään hyödyntämään nykyistä tehokkaammin. Suomi tarvitsee uudenlaisen, hyvin fokusoidun alueellisen kasvu- ja innovaatiopoliittisen kokonaisnäkemyksen, joka voisi toimia kaupunki- ja maaseutupolitiikan yleisenä strategisena suunnannäyttäjänä. Näkökulmana tulee olla koko maan voimavarojen hyödyntäminen. Kaupunki-maaseutujaon ylittäminen on tärkeää pantaessa täytäntöön esim. biotalouden kaltaisia kansallisia teemakokonaisuuksia ja -ohjelmia. Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen, metropolipolitiikka Metropolipolitiikan toteutumista seuraamaan perustettiin 24.7.2008 laajapohjainen metropolipolitiikan neuvottelukunta. Neuvottelukuntaan kuului keskeisten ministeriöiden, 20

Helsingin seudun kuntien, maakunnan liittojen, koulutus- ja tutkimuslaitosten sekä elinkeinoelämän edustajia. Metropolipolitiikan kärkihankkeena oli seudun maankäyttöratkaisujen ja liikenneinvestointien tiiviimpi yhteensovittaminen. Vuoden 2008 aikana valtio ja kunnat tekivät aiesopimukset Helsingin seudun asunto- ja tonttituotannon tehostamiseksi ja pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman toteuttamiseksi. Joulukuussa 2009 valmistui aiesopimus metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Sitä toteutettiin yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriön, opetusministeriön, ympäristöministeriön, ulkoministeriön, Helsingin seudun 14 kunnan sekä Uudenmaan liiton kanssa. Sopimukseen otettiin mukaan valtakunnallisesti merkittäviä hankkeita, joissa korostuivat innovaatioiden edistäminen ja kansainvälistyminen. Vuonna 2011 asetettu kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä ja sen suurkaupunkijaosto kehittivät sopimuspolitiikkaa edelleen hallitusohjelman ja alueiden kehittämisen tavoitepäätöksen pohjalta. Kasvusopimusmenettelyn piirissä olivat kaupunkipolitiikan toimenpideohjelman mukaisesti Helsingin seudun metropolialue ja muut yli 100 000 asukkaan kaupunkiseudut. Lisäksi kansallisesti merkittävien teemojen kehittämisessä voitiin ottaa käyttöön alueellisia kasvusopimuksia useamman kaupungin ja valtion kesken. Syksyllä 2012 kasvusopimusmenettelyä valmisteli sitä varten asetettu työryhmä. Valtio solmi hallitusohjelman mukaiset kasvusopimukset 12 suurimman kaupunkiseudun eli Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Lahden, Porin, Seinäjoen, Vaasan, Joensuun ja Lappeenrannan kaupunkiseutujen kanssa 20.12.2013. Samat 12 kaupunkiseutua olivat mukana myös Innovatiiviset kaupungit (INKA) -ohjelmassa. Menettelyt täydensivät toinen toisiaan: kasvusopimuksiin sisällytettiin ne strategiset osaamisen kärkialat, joita edistettiin v. 2014 käynnistyneellä INKA-ohjelmalla. Kasvusopimukset kattoivat joukon erilaisia, strategisesti merkittäviä kehittämisteemoja, joita yhdistivät satsaukset innovatiivisiin julkisiin hankintoihin. Esimerkkejä sopimusten teemoista olivat mm. innovatiiviset julkiset hankinnat, asemanseutujen kehittäminen vetovoimaisina solmukohtina ja kaupunkien keskeisten aluekohteiden kehittäminen. Sopimuskumppanina kaupunkiseutujen toimijoiden kanssa olivat työ- ja elinkeinoministeriön lisäksi ympäristöministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö sekä puolustusministeriö. Näin laaja kasvusopimusmenettely oli ensimmäinen valtion ja kaupunkiseutujen välillä. Kasvusopimusten ulkopuolinen arviointi valmistui alkuvuodesta 2015. Sen mukaan kasvusopimusten laatiminen suurten kaupunkiseutujen ja valtion välillä oli tärkeä avaus kaupunkien ja valtion välisen suoran yhteistoiminnan kehittämisessä ja kaupunkiseutujen aseman vahvistamisessa kilpailukyvyn moottoreina. Kasvusopimukset olivat kasvu- ja kilpailukykyvaikutuksiin nähden onnistuneita strategisia kehyksiä toiminnalle, joskin niiden vaikutus konkreettiseen toimintaan oli toistaiseksi ollut vähäinen. Olennainen sopimusten hyöty oli, että ne tarjosivat suoran kommunikointiväylän kaupunkiseutujen ja ministeriöiden välille tärkeiden hankkeiden vauhdittamiseksi. Kaupunkien kaikki odotukset eivät kuitenkaan olleet täysin toteutuneet. Sopimusten kautta ei vielä saatu riittävästi kohdennettua valtion resursseja. Tässä kuvatut kasvusopimukset olivat voimassa vuoden 2015 loppuun saakka. Äkilliset rakennemuutosalueet Globalisaatiosta ja tuotantorakenteen muutoksista aiheutuneita odottamattomia, äkillisiä ja mittavia uhkia alueiden kehitykselle hoidettiin ohjelmakauden aikana vakiintuneella toimintamallilla - erityisesti silloin kun jokin toimiala vähensi merkittävästi työpaikkoja alueella tai lopetti tuotantoyksikkönsä kokonaan. Valtioneuvosto nimesi harkintansa mukaan tällaiset alueet äkillisiksi rakennemuutosalueiksi. Esimerkiksi vuonna 2008 rakennemuutosalueina oli 14 seutukuntaa: 21

Joensuun, Jämsän, Keuruun, Lappeenrannan, Vakka-Suomen, Saarijärven-Viitasaaren, Etelä- Pirkanmaan, Kouvolan, Forssan, Itä-Lapin, Kotka-Haminan, Imatran, Kajaanin ja Varkauden seutukunnat. Vakiintuneiden rakennemuutostoimien lisäksi viisi seutukuntaa nimettiin varuskuntien lakkauttamisesta johtuviksi tukialueiksi loppuvuodesta 2012. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun äkillisen rakennemuutoksen toimintamallia sovellettiin julkishallinnon toimista johtuviin alueiden rakennemuutoksiin. Vuonna 2014 nimettiin enää kolme äkillisen rakennemuutoksen aluetta: Kajaanin seutu, Loviisan seutu sekä Viitasaari ja Pihtipudas. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä linjasi marraskuussa 2014, että äkillisen rakennemuutosten hallinnan mallia uudistetaan liittämällä siihen vahvasti ennakoiva elinkeinorakenteen uudistaminen. Elinkeino- ja työllisyyspolitiikan toimenpiteisiin kytkettiin alueen elinkeinorakenteen kehityksen vaihtoehtoisten kehityssuuntien ennakoiminen ja niihin varautuminen. Alueellisten toimijoiden ennakointiverkostoja ja prosesseja kehittämällä pyrittiin ennakoinnista muodostamaan luonteva ja jatkuva osa alueiden talouksien kehittämistä. Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen Työ- ja elinkeinoministeriön asettaman Itä- ja Pohjois-Suomi -työryhmän tammikuussa 2013 luovuttamassa raportissa Katse pohjoiseen oli tunnistettu kahdeksan strategista painopistettä, jotka nähtiin alueen kehittymisen kannalta keskeisinä ja joita työ- ja elinkeinoministeriö lähti yhdessä maakuntien kanssa edistämään. Katse pohjoiseen -raportin painopisteet olivat keskeisiä monissa hallituksen toimenpiteissä. Ne näkyivät muun muassa hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa, vuosien 2014 2020 rakennerahasto-ohjelmassa, kaupunkien kasvusopimuksissa, Innovatiiviset kaupungit eli INKA -ohjelmassa, käynnistettävissä seutukaupunkipiloteissa, Suomen arktisessa strategiassa, rajat ylittävässä yhteistyössä, äkillisten rakennemuutosten hoidossa, kaivannaisteollisuuden toimintaohjelmassa sekä Itä- ja Pohjois-Suomen maakuntaohjelmien tavoitteissa. 22

2. OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA 2.1 Ohjelmanmuutokset Itä-Suomen EAKR-ohjelmassa tehtiin ohjelmanmuutoksia 5 kertaa. Vuonna 2009 syksyn kokouksessa kolme muutosta, vuonna 2011 ja 2015 kerran. Vuoden 2009 syksyn seurantakomitean kokouksessa käsiteltiin muutamia ohjelmanmuutoksia. ALKU-hankkeen myötä vuoden 2010 alusta käynnistyvät uudet viranomaiset (ELY-keskukset, Tievirasto) sekä lakkaavat organisaatiot (lääninhallitukset, ympäristökeskukset) huomioitiin ohjelma-asiakirjan teksteissä. Myös muutama muu tekninen muutos tehtiin toimintalinjaosion teksteihin. Itämeren alueen strategian huomioimiseksi tehtiin ohjelma-asiakirjaan seuraava lisäys: Komission 10. kesäkuuta 2009 julkaistussa tiedonannossa EU:n Itämeren alueen strategiasta esitetään joukko painopisteitä. Strategiaa tukevia hankkeita toteutetaan ja koordinoidaan yhteistyössä muiden Itämeri-toimijoiden kanssa osana Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman toimintalinjojen normaalia hanketoimintaa. Pääomasijoitustoiminnan mahdollistamiseksi lisättiin toimintalinja 1:n tavoitteisiin teksti: (tavoitteena on) lisätä aloittavien ja varhaisessa kasvuvaiheessa olevien yritysten riskipääoman saatavuutta." Vuonna 2011 seurantakomitea teki ohjelmamuutoksen toimintalinjojen välisiin rahoituskehyksiin. Toimintalinjan 1 ennakoitua heikompi kysyntä ja vastaavasti nopeammin edenneet toimintalinjat 2 ja 3 aiheuttivat selkeän tarpeen ohjelmanmuutokselle. Toimintalinjojen välisiä rahoituskehyksiä muutettiin siten, että EAKR+valtio rahoituksesta toimintalinjalta 1 siirrettiin 21,6 M toimintalinjoille 2 (10,0 M ) ja 3 (11,6 M ). Yritys- ja työpaikkatavoitteita muutettiin muutosta vastaavassa suhteessa. Vuonna 2015 seurantakomitea hyväksyi kirjallisessa menettelyssä ohjelmanmuutoksen rahoituskehyksen muutoksesta, missä 24 M siirretään toimintalinjalta 1 toimintalinjalle 3. Muutosesitys jätettiin 9.11.2015 ja se tuli hyväksytyksi 30.11.2015. Muutoksen perustelut liittyivät siihen, että toimintalinjan 1 yritystukea ei ehditty maksaa aikataulussa kokonaan loppuun. 2.2 Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE), Rakennerahastoneuvottelukunta (RANE) ja Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE) Suomen kansallisen rakennerahastolain 16 :n mukaisesti hallintoviranomaisen yhteydessä toimi vuosina 2007-2009 rakennerahastoneuvottelukunta (RANE), jonka kokoonpanosta, toimikaudesta ja tarkemmista tehtävistä säädettiin valtioneuvoston asetuksessa. Neuvottelukunnan jäseniä olivat ao. ministeriöiden, alueiden ja järjestöjen edustajat. Puheenjohtajana toimi työ- ja elinkeinoministeriön edustaja. Neuvottelukunnan tehtävinä oli rakennerahastoasioiden sekä maaseutu- ja kalatalousrahastojen toimien yhteensovituksesta huolehtiminen keskushallinnossa 23

yhteensovitus kansallisiin toimiin rakennerahastotoiminnan vaikuttavuuden arviointi ja raportointi (ml. yleisasetuksen 29 artiklan mukainen yhteenveto rakennerahasto-ohjelmien vaikutuksesta kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanoon sekä vuosien 2009 ja 2012 loppuun mennessä laadittavat suppeat kertomukset rakennerahasto-ohjelmien vaikutuksesta yleisasetuksen artiklan 29 pykälän 2 mukaisesti) tehdä ehdotuksia rakennerahastotoimien yhteensovituksen ja vaikuttavuuden parantamiseksi hallintoviranomaisille ja seurantakomiteoille käsitellä EAKR- ja ESR -toimenpideohjelmien kansallisen rakennemuutoksesta aiheutuvien odottamattomien paikallisten tai alakohtaisten menojen kattamiseen tarkoitetun varauksen käyttöönottoa. Neuvottelukunta asetti itselleen sihteeristön, jossa edustettuina olivat rakennerahastoministeriöt ja jonka tehtävänä oli valmistella neuvottelukunnan kokouksia. Tarvittaessa kutsuttiin myös asiantuntijoita maakunnista. Vuoden 2007 aikana rakennerahastoneuvottelukunta kokoontui kahdesti, vuonna 2008 kolmesti ja vuonna 2009 neljästi. Ensimmäisissä kokouksissa keskusteltiin neuvottelukunnan roolista ja tehtävistä ja laadittiin työsuunnitelma. Myöhemmin kokouksissa käytiin läpi myös ohjelmien tilannekatsauksia ja käsiteltiin toiminnan hitaan käynnistymisen sekä taloudellisen tilanteen heikentymisen syitä ja seurauksia. Kokouksissa käsiteltiin myös äkillisten rakennemuutosten hoitoa ja rakennerahastovarojen käyttöä niihin. Neuvottelukunta otti myös kantaa rakennerahasto-ohjelmien kansallisen varauksen jakoon ja jakoperusteisiin. Työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen ja aluehallinnon uudistamishankeen (ALKU) vaikutukset ohjelmatyöhön ja ohjelmien yhteensovittamiseen olivat myös runsaasti esillä. Neuvottelukunnan kokouksissa käytiin keskustelua myös EU-ohjelmien merkityksestä aluekehittämisen keskeisten periaatteiden (ns. tavoitepäätös) toteuttajina sekä Lissabonin strategian kansallisen toimenpideohjelman sekä alueellisen koheesion vihreän kirjan valmistelusta. Neuvottelukunta käsitteli ja hyväksyi myös Suomen strategisen raportin toimitettavaksi Euroopan komissiolle. Muina asioina neuvottelukunta keskusteli alueiden kehittämislain ja rakennerahastolain muuttamisesta, ohjelmien arvioinnista ja sen ensimmäisistä tuloksista sekä uuden neuvottelukunnan (ARNE) tehtävistä ja tavoitteista. Vuonna 2009 Alueiden kehittämislain uudistamisen yhteydessä päätettiin, että Rakennerahastoneuvottelukunta (RANE) ja Alueiden kehittämisen neuvottelukunta (ANK) yhdistetään uudeksi Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunnaksi (ARNE). Rakennerahastoneuvottelukunta lakkautettiin muutetun lain tullessa voimaan 1.1.2010 ja sitä koskevat säädökset poistettiin rakennerahastolaista ja asetuksesta. Neuvottelukunta nimettiin kumppanuusperiaatetta noudattaen. Siinä olivat jäseninä työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä ympäristöministeriön edustajat. Lisäksi edustettuina olivat maakunnan liitot ja elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset suuralueittain sekä aluehallintovirastot, Suomen Kuntaliitto, keskeiset työmarkkina- ja elinkeinojärjestöt sekä ympäristö- ja sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt. Uuden neuvottelukunnan tehtäviin kuului käsitellä alueiden kehittämisestä annetun lain 22 :ssä tarkoitetun valtakunnallisia alueiden kehittämistavoitteita koskevan esityksen sekä muut merkittävät alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia ja ohjelmia koskevat esitykset 24

tukea työ- ja elinkeinoministeriötä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 :n mukaisissa yhteensovittamis- ja seurantatehtävissä sovittaa yhteen hallinnonaloittaisia aluestrategioita ja niiden tavoitteita seurata valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden ja hallinnonalojen aluestrategioiden toteutumista ja siihen liittyvää valtion aluehallinnon ohjausta sekä tehdä niihin liittyviä kehittämisehdotuksia tehdä ehdotuksia kansallisen alueiden kehittämisen ja rakennerahastotoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi suorittaa muut neuvottelukunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. Ensimmäisen toimintavuotensa kolmessa kokoontumisessaan ARNE käsitteli mm. alueiden kehityskuvaa ja suhdannekehitystä, rakennerahastotoiminnan yhteensovittamista kansallisiin politiikkoihin, viidettä koheesioraporttia, rr-ohjelmien arviointien tuloksia ja aluestrategia 2020:n toimeenpanoa. Neuvottelukunnan työskentelyä pyrittiin kehittämään niin, että sen mahdollisuudet esittää kantoja ja linjauksia esillä oleviin asioihin olisi oleellisesti paremmat kuin aikaisemmin. Vuonna 2011 ARNE kokoontui viisi kertaa. Kaikissa kokouksissa käsiteltiin valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden 2011 2020 painopisteitä ja valmistelua. Muita käsittelyssä olleita asioita olivat ministeriöiden aluestrategioiden toteutuminen, ELYjen strategia-asiakirjat, maakuntien suhdannetilanne, aluekehityksen kansainvälinen tulevaisuus, rakennerahastojen arviointitulokset sekä EU-koheesiopolitiikan ajankohtainen valmistelutilanne. Vuonna 2012 ARNE kokoontui 11 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin mm. EU:n rahastokauden 2014-2020 valmistelua, rakennerahastojen hallintoa ja hankkeiden rahoitusta koskevien säädöksien valmistelua, kuluvan ohjelmakauden strategian toteutumista, ohjelmien etenemistä ja arviointituloksia, rakennemuutoksiin varautumista, valtioneuvoston asettaman Itä- ja Pohjois- Suomen ohjelman valmistelua, maaseutu-, kaupunki- ja saaristopolitiikkaa, innovaatiokeskittymäpolitiikkaa sekä talousarvion alueellisia vaikutuksia. Vuonna 2013 ARNE kokoontui 12 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin laaja-alaisesti kansallisia asioita - mm. Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistä, maaseutu- ja saaristopolitiikan toteuttamista sekä alueellisten valtiontukien suuntaviivoja ja nuorisotakuun toimeenpanoa. Koko vuoden oli kuitenkin kestoaiheena EU:n rahastokauden 2014-2020 valmistelu ja siihen liittyen mm. kumppanuussopimuksen ja ohjelma-asiakirjan valmistelu ja niihin saadut komission kommentit sekä rakennerahastoihin liittyvän kansallisen lainsäädännön ja hallinnoinnin uudistamisen valmistelu. Tulevan kauden lisäksi käsiteltiin kuluvan ohjelmakauden rakennerahasto-ohjelmien toteutumista ja EAKR- ja ESR-ohjelmien arviointituloksia. Vuonna 2014 ARNE kokoontui 10 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin mm. Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistä, maaseutu- ja saaristopolitiikan toteuttamista, VIRSU-hanketta ja Iskukykyinen ELYkeskus hanketta. Koko vuoden oli kuitenkin edelleen vakioaiheena EU:n rahastokauden 2014-2020 valmistelu ja siihen liittyen mm. aluekehitys-, rahoitus- ja tukikelpoisuusasetusten valmistelu. Erityisiä teemasessioita pidettiin kokousten yhteydessä kolme, ja niiden aiheina oli aluekehityksen iso kuva ja Suomen aluerakenteen ja liikennejärjestelmän kehityskuva 2050 (ALLI-hanke), äkillisen rakennemuutoksen toimintamallin uudistaminen sekä vähähiilisyyttä edistävät toimenpiteet ohjelmakaudella 2014-2020. Vuonna 2015 ARNE kokoontui 5 kertaa. Kokouksissa käsiteltiin mm. uuden EU-ohjelmakauden 2014-2020 tilannekatsauksia, ELY-sopeuttamistoimia, valtakunnallisten alueiden kehittämisen painopisteiden 2015 2019 valmistelua, kaupunki-, maaseutu- ja saaristopoliittisten 25

toimenpideohjelmien toteutusta ja ennakoidun rakennemuutoksen (ERM) toteutustapaa. Lisäksi keskusteltiin mm. aluekehittämisen tuloksellisuudesta, rakennerahastojen vaikutusten arvioinnista, seudullisten kehittämisyhtiöiden roolista työ- ja elinkeinopolitiikan edistämisessä, alueiden kehittämispäätöksen valmistelusta sekä alue- ja rakennepolitiikasta uudella hallituskaudella. ARNE kokoontui olemassaolonsa aikana yhteensä 46 kertaa. Sen työtä jatkaa valtioneuvoston 17.12.2015 asettama Alueiden uudistumisen neuvottelukunta (AUNE). ARNEen verrattuna osallistuvien tahojen määrää on siinä vähennetty ja jäsenistö korotettu virkamiesjohtoon. Pääministeri Sipilän hallituskaudeksi asetettu neuvottelukunta toimii työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä ja sen tehtäviä ovat erityisesti linjata laajasti aluekehittämiseen liittyviä strategisia kokonaisuuksia ja rahoitusta linjata ja yhteen sovittaa eri hallinnonalojen toimia aluekehittämisessä linjata hallituskaudelle laadittava aluekehittämispäätös sekä muita merkittäviä alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia seurata ja ennakoida alueiden kehitystä ja toimenpiteiden vaikutusta. AUNE kokoontui vuonna 2015 kerran ja vuonna 2016 kolme kertaa. Keskusteluissa on ollut esillä mm. maahanmuuttoasiat, valtakunnalliset alueiden kehittämisen painopisteet (Aluekehittämispäätös) 2016 2019 sekä erityisesti valtion aluehallinnon ja maakuntahallinnon uudistus sekä kasvupalvelujen ja aluekehittämisjärjestelmän uudistaminen osana maakuntauudistusta. 2.3 Seurantakomitea ja sen sihteeristö Seurantakomitean jäseniksi on nimetty kuntaosapuolten, valtionhallinnon ja järjestöjen edustajia mm. ministeriöistä ja Itä-Suomen maakunnista. Seurantakomitean kokouksia on pidetty kahdesti vuodessa. Vuonna 2014 seurantakomitea kokoontui vain kerran, sillä tarvetta toiseen kokoontumiseen ei enää ollut ohjelman toteutumisen ollessa jo loppuvaiheessa uusien hankepäätösten osalta. Vuonna 2015 hyväksyttiin vuoden 2014 vuosikertomus kirjallisessa menettelyssä. Ohjelmanmuutos toteutuksen jälkeisen rahoituskehysten muuttamisesta (TL1 TL3, 24 M, ks. kohta 2.1) tehtiin myös kirjallisessa menettelyssä vuonna 2015. Seurantakomitean sihteeristö koostui Itä-Suomen välittävien toimielimien edustajista sekä hallintoviranomaisen edustajasta. Puheenjohtajan tehtävä kiersi vuosittain eri maakunnan edustajalla. Sihteeristö kokoontui vuosittain 5-6 kertaa. Sihteeristön tehtävänä on valmistella seurantakomitean kokouksissa esille otettavat asiat. 2.4 Maakunnan yhteistyöryhmät, sihteeristöt sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet Itä-Suomen maakuntien maakuntahallitusten nimeämät yhteistyöryhmät aloittivat toimintansa keväällä 2007. Yhteistyöryhmät kutsuivat sihteeristön hoitamaan yhteistyöryhmän asioiden valmistelu-, esittely- ja täytäntöönpanotehtäviä virkavastuulla. 26

Maakuntien yhteistyöryhmissä ja niiden valmistelemissa yhteistyöasiakirjoissa yhteen sovitetaan eri EU-rahastojen (EAKR, ESR, Maaseutuohjelma ja Kalatalousohjelma) toimenpiteitä. Yhteensovitusta rakennerahasto-ohjelmien sekä maaseutu- ja kalatalousohjelmien kesken on lisäksi toteutettu maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristöissä, joissa edustettuna ovat ESR- ja EAKRohjelmien hallintoviranomaisten lisäksi myös maaseutuohjelman hallintoviranomainen. Etelä-Savossa yhteistyöryhmän sihteeristön apuna toimii neljä teemaryhmää: osaaminen, matkailuja kulttuuri, yrittäjyys, ja työmarkkinoiden toimivuus. Teemaryhmien tehtävänä on arvioida oman alansa hankehakemuksia laaja-alaisesti ja sitä kautta tehostaa hankkeiden kriittistä arviointiprosessia. Suurin osa Etelä-Savossa rahoitetuista hankkeista kohdennetaan näiden neljän teeman mukaiseen ryhmään. Kainuun maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristön lisäksi Kainuussa toimii eri rahoittajista koostuva rahoitusryhmä. Rahoitusryhmän asiantuntemusta hyödynnetään valmisteltaessa ehdotusta MYR:lle myöntövaltuuksien jakamisesta sekä Kainuun maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmasta eli TOTSU:sta. Lisäksi rahoitusryhmän tehtävänä on hankehakemuksiin perustuva hankekäsittely, joka kattaa kaikki EU-ohjelmat ml. yrityshankkeet ja kansallisen rahoituksen. Kaikissa maakunnan yhteistyöryhmissä kuultiin normaalin hankekäsittelyn lisäksi katsauksia ohjelmien etenemiseen, arviointien tuloksia ja maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmien linjauksia sekä muita kulloinkin ajankohtaisia asioita. Taulukossa 4 on kokouksien lukumäärät vuosittain ja maakunnittain. Luvut osoittavat, että kokouksia pidettiin runsaasti varsinkin ohjelmakauden alkupuolella ja keskivaiheilla, jolloin hankkeita oli vireillä ja käsittelyssä määrällisesti eniten. Taulukko 4. Maakunnan yhteistyöryhmien (MYR) ja sihteeristöjen (MYRS) kokoukset maakunnittain koko ohjelmakaudella 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 MYR MYRS MYR MYRS MYR MYRS MYR MYRS MYR MYRS MYR MYRS MYR MYRS MYR MYRS Etelä-Savo 6 12 9 15 6 13 5 12 5 12 5 9 4 11 5 12 *Kainuu 4 4 8 8 7 7 7 7 7 7 5 5 4 5 5 7 Pohjois-Karjala 7 23 7 23 7 20 5 19 5 19 6 19 7 19 5 21 Pohjois-Savo 8 18 11 17 7 13 9 10 9 10 9 12 9 10 10 10 *Kainuussa sihteeristön lisäksi kokoontuu rahoitusryhmä noin kerran kuukaudessa 2.5 Yhteistyöasiakirjojen laatiminen Maakunnan yhteistyöryhmä ja maakuntahallitus käsitteli joka maakunnassa vuosittain syksyllä seuraavaa vuotta koskevan (indikatiivisesti kahta vuotta) maakunnan yhteistyöasiakirjan (MYAK) sekä siihen kiinteästi liittyvän maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelman (TOTSU). TOTSU laadittiin pääsääntöisesti kahdelle vuodelle, mutta käytännössä se tarkastettiin vuosittain. Asiakirjat laadittiin siis käytännössä joka vuosi, jotta tulevan vuoden haasteet ja lähitulevaisuuden linjaukset pystyttiin paremmin ennakoimaan. 27

Maakunnan yhteistyöasiakirjoissa vahvistettiin kullekin vuodelle irrotuspäätöksillä jaettava myöntövaltuus toimintalinjoittain kunkin maakunnan osalta. Jako noudatteli pääsääntöisesti ennakkoon ohjelma-asiakirjassa kuvattua vuosittaista jakotaulukkoa. Muutoksia siihen tehtiin taloudellisen taantuman johdosta elvyttämällä eli jakamalla ennakoituja suurimpia myöntövaltuuksia vuosille 2010-2011. Nämä ylitetyt kehysosuudet vähennettiin myöntövaltuuksista seuraavina vuosina. Muutos ennakoituun myöntövaltuuksien jakoon tehtiin myös vuosina 2012-2013, jolloin valtion budjetista otettiin ennakoitua vähemmin valtion osuutta EAKR:n vastinrahana Itä-Suomen EAKRohjelmasta. Tämä rahoitusosuus (14, 2M ) saatiin kompensoitua ohjelmaan keräämällä ohjelmakaudella entistä enemmän kuntien rahoitusta. 2.6 Seurantajärjestelmät Ohjelmakauden 2007 2013 sähköisen palveluratkaisun suunnittelu aloitettiin jo edellisen ohjelmakauden 2000 2006 loppuvaiheessa. Tulevalle ohjelmakaudelle tavoitteena oli saada käyttöön keskitetymmät, kattavammat, nykyaikaisemmat ja asiakaslähtöisemmät luotettavat tietojärjestelmäratkaisut. EURA 2007 -järjestelmä Rakennerahastojen hallinnoinnin pääjärjestelmäksi ohjelmakaudelle 2007 2013 kehitettiin alusta alkaen täysin uusi EURA 2007 -tietojärjestelmä, mikä sisälsi kootusti sekä ESR- että EAKRrahastojen tiedot kaikilta hallinnonaloilta. EURA 2007 -järjestelmän ensimmäinen versio otettiin tuotantokäyttöön syksyllä 2007 heti ohjelmien hyväksymisen jälkeen. EURA 2007 -järjestelmä rakennettiin alusta asti käyttäjäroolien perusteella tukemaan tehtävien eriyttämistä. Projektien hakemukset, maksatushakemukset, seurantalomakkeet sekä väli- ja loppuraportit täytettiin internetin välityksellä suoraan tietojärjestelmään. Järjestelmässä noudatettiin ns. kertatallennuksen periaatetta. EURA 2007 -järjestelmää kehitettiin aktiivisesti koko ohjelmakauden ajan, minkä myötä lähestulkoon kaikki rakennerahastojen hallinnointiprosessit, ml. rahoitus- ja maksatuspäätökset saatiin tietojärjestelmäavusteisiksi. Kaikki viralliset lomakkeet tuli kuitenkin lähettää edelleen allekirjoitettuina paperiversioina, sillä järjestelmässä ei ollut käytettävissä sähköisen tunnistamisen menetelmiä. Arkistointi tapahtui paperilomakkeilla EURA 2007 -järjestelmän ulkopuolella. EURA 2007 -järjestelmän rinnalla valtuuksien ja taloushallintoprosessien sekä paikanpäällä tehtävien varmennusten käsittelyssä toimi Wepa 2007 -järjestelmä, mikä oli kehitetty aiemman ohjelmakauden Tepa/Kepa/Stemma-järjestelmien pohjalle. EURA 2007:n ja Wepa 2007:n välillä käytettiin reaaliaikaista web service -tiedonsiirtoa, jolloin järjestelmät toimivat yhtenä kokonaisuutena ja yhdessä järjestelmässä hoidettua prosessia voitiin välittömästi jatkaa seuraavassa. Esim. maksatushakemusten tukikelpoisuustarkastukset tehtiin suorana jatkumona hakijan täyttämän maksatushakemuksen tietojen perusteella. EURA 2007 -järjestelmässä oli omat toimintonsa myös projekti- ja järjestelmätarkastuksille ja rahoitustietojen korjaustapahtumille. Komission maksupyynnöt muodostettiin suoraan järjestelmän tiedoista ja kaikki tehdyt maksupyynnöt tallennettiin järjestelmään. 28

EURA 2007:n ja Wepa 2007:n lisäksi ohjelmakaudella 2007 2013 rakennerahastojen hallinnoinnissa toimi Tuki 2000 -järjestelmä, mitä käytettiin EAKR-yritystukiprojektien hallinnointiin. Tuki 2000:n tiedot siirtyivät EURA 2007 -järjestelmään öisin kerran vuorokaudessa. Finnvera Oyj:n EAKR-laina- ja korkotukiprojektien tiedot siirrettiin EURA 2007 -järjestelmään Tuki 2000 -järjestelmän kautta. Keskitetymmän tietojärjestelmäratkaisun ja hyvin pitkälle kehitettyjen tietojärjestelmäavusteisten prosessien ansioista tietojen luotettavuus ja projektien hallinnointi ohjelmakaudella 2007 2013 parani merkittävästi aiempiin ohjelmakausiin verrattuna. Merkittävin haittatekijä oli kuitenkin edelleen sähköisen tunnistautumisen puuttuminen, minkä vuoksi kaikki lomakkeet tuli toimittaa myös tulostettuina allekirjoitettuina paperiversioina. Tästä aiheutui monissa tapauksissa huomattavaa viivettä esim. maksatushakemusten käsittelyprosessiin. TUKI2000-järjestelmä TUKI2000-järjestelmällä hallinnoitiin rakennerahastokaudella 2007-2013 ELY-keskusten lain (1336/2006) mukaisia EAKR-osarahoitteisia avustuksia (yrityksen kehittämisavustus ja toimintaympäristön kehittämisavustuksia), energiatukia sekä Tekesin tutkimusavustuksia. Näiden avustusten käsittelyprosessi ja tallennettavat tiedot erosivat muista EAKR-hankkeista niin paljon, että niiden käsittelyä varten oli tarkoituksenmukaista edelleen kehittää omaa erillistä jo edelliselle rakennerahastokaudelle pitkälle kehitettyä järjestelmää. TUKI2000-järjestelmä uudistettiin ohjelmakauden 2007-2013 tietovaateita ja prosesseja vastaavaksi ja järjestelmällä hallinnoitiin koko käsittelyprosessi hakemuksen kirjaamisesta korjaaviin toimenpiteisiin saakka. Uudistettu järjestelmä otettiin vaiheittain käyttöön 21.6.2007 alkaen. TUKI2000-järjestelmää kehitettiin aktiivisesti koko rakennerahastokauden ajan. Sähköinen asiointi avustushakemusten osalta otettiin käyttöön vuonna 2011. Ohjelmakauden loppupuolella kehitettiin sähköistä asiointia edelleen sekä kehitettiin sähköinen käsittelyprosessi. TUKI2000-järjestelmän tietoihin pohjautuvana raportointijärjestelmänä toimi Yrtti-järjestelmä, mikä oli myös jo edellisellä rakennerahastokaudella kehitetty järjestelmä. Raportointijärjestelmää kehitettiin ohjelmakauden raportointivaateita vastaavaksi sekä palvelemaan entistä paremmin seurannan ja valvonnan tarpeita. 2.7 Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi (SOVA) Rakennerahastoista annetun yleisasetuksen (2006/1083/EY) ja EU:n koheesiopolitiikkaa koskevien strategisten suuntaviivojen (2006/702/EY) mukaan ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys ovat keskeinen osa yhteisön alue- ja rakennepolitiikkaa. Suomessa ohjelmakaudella 2007-2013 kestävä kehitys on horisontaalisena teemana kaikissa alueellinen kilpailukyky ja työllisyys - tavoiteohjelmissa. Ohjelma-asiakirjassa asetettiin kaksi indikaattoria ohjelman ympäristövaikutusten seurantaa varten: 1) teollisuuden ja energiantuotannon fossiiliset hiilidioksidipäästöt ja 2) kasvihuonepäästöjen vähentämiseen liittyvien hankkeiden osuus EU-rahoituksesta. 29

Kuvio 4. Hiilidioksidipäästöt suuralueittain (1000 t), teollisuus ja energiantuotanto, 2004-2015 Lähde: Tilastokeskus, kasvihuonekaasujen inventaario Tiedot käytetyistä polttoaineista (+raaka-aineiden käytöstä tai tuotannosta) ja niiden aiheuttamista päästöistä kerätään laitoskohtaisesti. Taulukon päästöihin on laskettu mukaan niiden laitosten tiedot, jotka ovat Tilastokeskuksen laitoskohtaisessa laskennassa. Tämä listaus on täydentynyt joillakin pienillä energialaitoksilla, joiden päästöt on siten lisätty laskentatietoihin. Lisäksi joidenkin polttoaineitten päästökertoimet ovat muuttuneet, joka sekin on vaikuttanut hiilidioksidipäästölukuihin. Vuosittaiset luvut ovat siis näistä syistä muuttuneet. Hiilidioksidilukuun sisältyvät energiantuotannon ja teollisuuden pistelähteiden hiilidioksidipäästöt fossiilisten polttoaineiden ja turpeen käytöstä sekä prosessiperäiset päästöt. Itä-Suomen osuus koko maan hiilidioksidipäästöistä on ollut vain noin 5 % tasolla jo pitkään. Etelä-Suomen osuus on ollut jatkuvasti lähes 50 %, Länsi-Suomen osuus on vaihdellut Pohjois- Suomen kanssa vuosina 2011-2015 vuorotellen noin 21-25 % osuuksilla. Hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärä Suomessa on ollut vuodesta 2004 lähtien lievässä laskussa. Kestävän kehityksen toteutuminen ohjelmassa on kuvattu tarkemmin vuosiraportin kohdassa 4.7. Alla on kuvattu muutamia havaintoja ohjelman tilanteesta kasvihuonepäästöjen ja hiilidioksidipäästöjen osalta. Hiilidioksidipäästöjä vähentävistä hankkeista oli ohjelman loppuun mennessä maksettu julkista rahoitusta 3,9 % (33 M ) kaikesta maksetusta rahoituksesta. Toimintalinjalla 1 ei ole raportoitu hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hankkeita, mikä johtuu Tuki2000 järjestelmän raportoinnin puutteista. Toimintalinjalla 2 oli hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hankkeita (sidonnat ja kappalemäärät) selvästi enemmän kuin toimintalinjalla 3. Kasvihuonepäästöjä vähentäviin hankkeisiin on maksettu ohjelman loppuun mennessä 50 M (6,1 %) julkista rahoitusta. Maksut kasvihuonepäästöjä vähentäviin hankkeisiin olivat lähes yhtä suuret toimintalinjoilla 2 ja 3. Itä-Suomessa teollisuuden ja energiantuotannon fossiilisten hiilidioksidipäästöjen määrä vaihtelee hieman vuosittain sääolosuhteiden ja teollisuustuotannon volyymin mukaan. EAKR-rahoituksella 30

kokonaisuudessaan ei ole merkittävää vaikutusta kasvihuoneilmiötä aiheuttavien päästöjen kokonaismäärään Itä-Suomessa. Kuitenkin suuralueella toteutuksessa olevilla bioenergia-, energiatehokkuus- ja rautatiehankkeilla on myönteinen vaikutus ilmastonmuutoksen hillintään. 2.8 Kansallinen joustovaraus Kansallisen rakennerahastolain 10 määrittelee, että osa rakennerahastovaroista voidaan jättää hallintoviranomaisen pääluokkaan ohjelmareserviin käytettäväksi mm. rakennemuutosongelmista aiheutuvien menojen kattamiseen. Joustovarausta voidaan äkillisten rakennemuutosten lisäksi käyttää myös muihin ohjelmatyön joustoihin, kuten ylimaakunnallisiin hankkeisiin tai muihin strategisesti tärkeisiin hankkeisiin. Kansallisessa varauksessa ei ole kysymys rakennerahastojen yleisasetuksessa ((EY) N:o 1083/2006) säädetyistä varauksista, vaan Suomen valtion talousarvion täytäntöönpanon jaksottamisesta. Rakennerahasto-ohjelmissa varattuja joustovarauksen äkillisen rakennemuutoksen lieventämiseen tarkoitettuja rakennemuutosmäärärahoja on osoitettu pääsääntöisesti vaikeimmille, valtioneuvoston nimeämille äkillisen rakennemuutoksen alueille. Joustovarausta on voitu käyttää myös toimialakohtaisen rakennemuutoksen (meriteollisuus ja ICT-ala) lieventämiseen. Esityksen joustovarauksen käytöstä voi tehdä maakunnan yhteistyöryhmä tai alueella toimiva välittävä toimielin neuvoteltuaan ensin asiasta muiden alueen viranomaisten kanssa. Esitysten pohjalta työ- ja elinkeinoministeriön Alueosasto on valmistellut valtioneuvoston esityksen, joka on käsitelty rakennemuutokseen reagointi -työryhmässä EU:n ja kansallisten äkillisten rakennemuutosvarojen jaon yhteensovittamiseksi. Hallintoviranomainen (TEM) on tehnyt päätösesityksen valtioneuvostolle. Hankkeiden tuloksia ja toimintaa on seurattu kuten muissakin rakennerahastohankkeissa. Äkillisen rakennemuutosrahoituksen hankkeet on merkitty erikseen seurantajärjestelmään, jolloin on pystytty seuraamaan hankkeiden tuloksia ja vaikuttavuutta. Rakennemuutoshankkeiden täytyy aina olla ohjelman mukaisia ja täyttää normaaleille hankkeille asetetut kriteerit valinnan, kohdejoukon ja tavoitteiden osalta. Vuosittaiset varaukset on laitettu haettavaksi ELY-keskuksille ja maakunnan liitoille ko. talousarviovuoden alkupuolella. Hakemukset rakennerahastojen joustovarauksesta on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä seutukuntien, ELY-keskusten ja maakunnan liittojen kanssa. Hakemuksilla on haettu yleensä enemmän varoja, kuin ollut käytettävissä. Alueiden hakemusten käsittelyssä on arvioitu esitettyjen toimenpiteiden realistisuutta ja niiden mahdollisuuksia luoda uusia, pysyviä työpaikkoja lyhyellä aikavälillä. Arviointia ja koordinointia on tehty äkillisen rakennemuutoksen lieventämiseen tarkoitettuihin kansallisiin rakennerahastovaroihin (mom. 32.30.45, yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukeminen) liittyvien ELY-keskusten hakemusten kanssa sekä vuonna 2013 myös varuskuntapaikkakuntien äkillisen rakennemuutoksen hoitamiseen tarkoitetun em. kansallisen momentin hankehakemusten kanssa. Rakennemuutokseen reagointi -työryhmä on vuosittain käsitellyt kaikki em. momenttien hakemukset yhtäaikaisesti ja tehnyt esityksen VN:lle niiden jaosta. Rakennerahastojen varoja on käytetty lähinnä ELY-keskusten ja maakunnan liittojen koordinoimien rakennemuutosalueiden kehittämishankkeiden rahoittamiseen, joilla tähdätään mm. uuden 31

liiketoiminnan ja liiketoimintamallien kehittämiseen, uusien yritysten etabloitumiseen, yritysten osaamisen kehittämiseen ja irtisanottujen rakennemuutoskoulutukseen. Hankkeiden käytännön toteuttajina ovat olleet usein alueiden kehittämis- ja investointiyhtiöt. Vuodesta 2014 eteenpäin uudella rakennerahastokaudella ei varata EU-rakennerahastovaroihin erillistä äkillisen rakennemuutoksen rahoitusta, vaan rahoitus hoidetaan kansallisen äkillisen rakennemuutosrahoituksen lisäyksellä. Uuden rakennerahastokauden 2014-2020 valmistelussa on aiemmat kokemukset otettu huomioon ja huolehdittu, että ohjelma on riittävän joustava äkillisten rakennemuutosten ja ennakoivien rakennemuutosten hoitoon. Rakennerahastojen normaalilla hankerahoituksella voidaan siten jatkossakin reagoida toimintaympäristön äkillisiin rakennemuutoksiin. Myös aluekehitys- ja rakennerahastolainsäädännön uudistuksessa on huomioitu äkillisten rakennemuutosalueiden tukeminen. Itä-Suomen EAKR-ohjelman joustovarauksen käyttö Itä-Suomessa joustovarausrahoituksella on tehty kymmeniä rahoituspäätöksiä, joilla on vaikutettu alueiden yritysten toimintaympäristöön sekä suoriin yritystukiin elinkeinoelämän elvyttämiseksi rakennemuutosalueilla. Näillä on pystytty työllistämään uusiin työpaikkoihin ja kouluttamaan uusiin tehtäviin. Koko ohjelmakaudella Itä-Suomessa selvästi eniten rakennemuutosrahoitusta on kohdistettu Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Keski-Karjalan seutu Pohjois-Karjalasta ja Varkauden seutu Pohjois-Savosta ovat olleet kansallisen rakennemuutostuen alueita, jotka ovat voineet hakea ohjelmareservivarausta äkillisiin rakennemuutoksiin vuona 2011. Kainuussa Kajaanin seutu on ollut kansallisen äkillisen rakennemuutostuen piirissä. Kainuun hallintokokeilusta johtuen Kainuun maakunta ei ole mukana budjettiteknisistä syistä EAKR-toimenpideohjelman reservin jaossa eikä sen kerryttämisessä. Joustovarausta käytettiin koko ohjelmakauden aikana julkisen rahoituksen osalta noin 36 M. Tästä EU+valtio rahaa oli 33 M ja kunta- sekä muuta julkista rahoitusta noin 2,5 M. Suurin osa maksuista kohdentui toimintalinjalle 1, jossa rahoitettiin kaikkiaan 101 yritystukihanketta. Tämän myötä yksityistä rahoitusta kertyi joustovaraushankkeisiin jopa 76 M, josta 56 M toimintalinjalla 1. Myös toimintalinjan 2 hankkeista kertyi yksityistä rahoitusta merkittävä määrä (20 M ). Tämä kertoo joustovaraushankkeiden poikkeuksellisesta rahoitusrakenteesta toimintalinjan 2 hankkeissa. Yleensä yksityisen rahoituksen osuus on ollut pieni, mutta tässä tapauksessa keskimäärin noin 60 %. Joustovaraushankkeet ovat olleet sellaisia, joissa yksityisiä toimijoita on ollut poikkeuksellisen runsaasti mukana. Toimintalinjalla 3 rahoitettiin vain 6 hanketta, joiden julkinen rahoitus oli noin 3 M. Kuntarahakertymä oli kaikkiaan keskimääräistä alhaisempi (vain 7,4 %), mutta toimintalinjalla 3 poikkeuksellisesti jopa 45,7 %. 32

Taulukko 5. Maksatukset joustovarauksiin toimintalinjoittain TL Hankkeita EU ja valtio Kunta Maksatukset Muu julkinen Yksityinen Julkinen yht. KMJ/julk. yht. 1 101 18 431 734 0 13 699 56 162 840 18 445 433 0,1 % 2 31 13 195 527 1 109 381 155 611 19 903 089 14 460 520 8,7 % 3 6 1 623 786 1 365 441 0 363 179 2 989 227 45,7 % Yht. 138 33 251 047 2 474 822 169 310 76 429 108 35 895 180 7,4 % Menoluokittain joustovarausta sijoittuu maksatuksista 73 % pääluokkaan 01 (Tutkimus ja teknologinen kehittäminen (TTK), innovointi ja yrittäjyys). Muista päämenoluokista tietoyhteiskunta erottui melko suurella osuudella maksatuksista (15 %) ja matkailu noin 4 % osuudella. Lissabonin strategian mukaisuus oli poikkeuksellisen suuri joustovarauksissa (93,5 %).. 33

3. YHTEENSOVITUS MUIHIN OHJELMIIN 3.1 Hallinnollinen yhteensovitus Keskushallinnon tasolla koordinaatiosta ja yhteensovituksesta on vastannut valtioneuvoston asettama Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE). Neuvottelukunnan tehtäviin kuuluu käsitellä alueiden kehittämisestä annetun lain 22 :ssä tarkoitetun valtakunnallisia alueiden kehittämistavoitteita koskeva esitys sekä muut merkittävät alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia ja ohjelmia koskevat esitykset; tukea työ- ja elinkeinoministeriötä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 :n mukaisissa yhteensovittamis- ja seurantatehtävissä; sovittaa yhteen hallinnonaloittaisia aluestrategioita ja niiden tavoitteita; seurata valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden ja hallinnonalojen alue-strategioiden toteutumista ja siihen liittyvää valtion aluehallinnon ohjausta sekä tekee niihin liittyviä kehittämisehdotuksia; tehdä ehdotuksia kansallisen alueiden kehittämisen ja rakennerahastotoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi; ja suorittaa muut neuvottelukunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. Suuraluetasolla kunkin EAKR-ohjelma-alueen seurantakomiteat ja niiden sihteeristöt sekä koordinaatiotyöryhmät (EAKR, ESR) käsittelevät eri ohjelmien tilannetta ja yhteensovituksessa esiin nousevia kysymyksiä. Alueellisella tasolla eri rahastojen ohjelmien strategisen tason yhteensovitus tapahtuu maakunnittain maakunnan yhteistyöryhmässä (MYR) ja niiden sihteeristöissä, joilla on vastuu alueen kehittämistoimien koordinoinnista. Yhteistyöryhmä voi lisäksi perustaa erillisen jaoston maaseuturahastosta rahoitettavien toimenpiteiden alueellista tarkastelua ja muihin alueellisiin toimenpiteisiin tapahtuvaa yhteensovitusta varten. Maakunnan yhteistyöasiakirjan laadinnan yhteydessä maakunnan yhteistyöryhmä saa tiedoksi ESR-ohjelman valtakunnallista osiota koskevat sekä maaseudun ja kalatalouden kehittämiseen liittyvät suunnitelmat ja raportit yhteensovituksen turvaamiseksi. Rahastojen toiminnan yksityiskohtainen yhteensovitus tapahtuu siis aluetasolla. Eri ohjelmien ja rahoitusvälineiden strategisina yhteenkokoajina aluetasolla toimivat maakuntaohjelmat, joihin kirjataan kunkin maakunnan kehittämistyön painopisteet ja tavoitteet ja määritellään eri rahoitusvälineiden roolit näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Maakuntaohjelmat 2014-2017 hyväksyttiin vuoden 2014 aikana kussakin maakunnassa. Vuosittaisissa toteuttamissuunnitelmissa kuvataan keskeisimmät kehittämiskokonaisuudet, joihin alueen eri ohjelmista ja lähteistä saamia kehittämisresursseja lähivuosina tullaan suuntaamaan. Ohjelman koordinaatiota toteutettiin suuraluetasolla Itä-Suomen EAKR-ohjelmatyöryhmän (maakuntaliittojen edustus) ja ohjelmakoordinaattorin toimesta. Ohjelmatyöryhmän keskeisimmät tehtävät olivat 1. ohjelman toimeenpanon yhteensovittaminen - Itä-Suomen maakuntien välisten rahoituskehysten jaon (kulmaluvut) varmentaminen vuosittain 2. Seurantakomitean ja seurantakomitean sihteeristön kokousasioiden ennakkovalmistelu ja päätösten seuranta - ohjelman vuosikertomusten rakenne ja tietojen kerääminen - teknisen tuen jako (maakunnat, ministeriö) - ohjelman toteutumisen seuraaminen maakunnittain ja suuraluetasolla 34

- rakennerahastoviestinnän tavoitteiden toteutumisen seuraaminen (EAKRtoiminta) 3. Ohjelmareservin käyttöön liittyvä valmistelu 4. Maakuntien yhteishankemenettelystä sopiminen ja yhteishankkeiden käsittely 5. Yhteisen EAKR- ja ESR -rakennerahastoviestinnän toteuttaminen ja koordinointi suuraluetasolla 6. Tulevan ohjelmakauden (2013+) valmistelua koskevat toimenpiteet Itä-Suomi tasolla 7. Muut erikseen sovittavat tehtävät. Ohjelmakoordinaattori työskenteli Itä-Suomen maakuntien ja työ- ja elinkeinoministeriön välillä ohjelman hallinnoinnin ja toimeenpanon edistämiseksi. Itä-Suomen maakuntaliittojen yhteisellä sopimuksella ohjelmakoordinaatiosta vastasi Kainuun liitto. Itä-Suomen EAKR-seurantakomitean sihteeristö on toinen koordinoiva elin, joka kokouksissaan otti kantaa ohjelman täysimääräisen toteutumiseen liittyviin kysymyksiin. Sihteeristö on kokoontunut ohjelmakauden loppuvuosina yhä useammin. Ei enää kuitenkaan vuonna 2015 tai sen jälkeen. 3.2 Sisällöllinen yhteensovitus EAKR-hankkeissa etenkin yliopistot ja ammattikorkeakoulut, mutta myös toisen asteen ammatillinen koulutus, ovat olleet aktiivisesti luomassa yhteisiä itäsuomalaisia osaamis- ja innovaatiorakenteita ja -verkostoa. Sen lisäksi että hankkeissa yhdistetään osaamisen kehittäminen, tutkimus, elinkeinoelämän ja niiden toimintaympäristön kehittäminen sekä verkottuminen, niissä myös voidaan turvata kehittämistoiminnan jatkuvuus hankkeiden päättymisen jälkeen koulutusorganisaatioiden sitoutumisen kautta. Maakuntaliitot ja ELY-keskukset ovat muodostaneet hankekokonaisuuksia, joissa hankepareina tai vielä isompana kokonaisuutena on yhdistetty EAKR- ja ESR-ohjelmien toimet tai vastaavasti EAKR- ja maaseudun kehittämisohjelman toimet. EAKR:n ohella T&K-ympäristöjen hyödyntämistä tuetaan myös ESR-toimenpitein ja EAKR:n investoinnit kytketään mahdollisuuksien mukaan ESR:n rahoitukseen sisällön yhteensovittamiseksi sekä vaikuttavuuden lisäämiseksi. EAKR-toimenpideohjelmasta ja maaseuturahastosta on tuettu bioenergiahankkeita koordinoidusti. Maaseudun laajakaistahankkeita on tuettu maaseuturahaston varoin, samoin elintarvikealaan liittyviä hankkeita. 3.2.1 Yhteensovitus ESR-toimenpideohjelman kanssa Manner-Suomen ESR-ohjelman Itä-Suomen suuralueosio Ohjelmakauden 2007-2013 rakennerahasto-ohjelman ESR-hankkeilla keskitytään työllisyyden tukemiseen ja itäsuomalaisten osaamisen kehittämiseen yhteistyössä EAKR-ohjelmasta rahoitettavien, alueen kasvua ja kilpailukykyä vahvistavien toimenpiteiden kanssa. Maakunnan yhteistyöasiakirjassa sovitetaan yhteen ESR- ja EAKR-toimenpiteet sekä kansallisesta maaseutuohjelmasta rahoitettavat toimenpiteet siten, että ne yhdessä parhaalla mahdollisella tavalla 35

edistävät maakuntien kilpailukykyä ja teemallista kehittämistä. ESR-toimenpitein tuetaan EAKRtoimenpideohjelman mukaisia painopisteitä. Mahdollisuutta toteuttaa ESR-tyyppisiä toimenpiteitä (max. 10 %) EAKR-ohjelmassa hyödynnetään pääosin maakuntien innovaatioympäristöjä tukevissa kehittämishankkeissa toimintalinjalla kaksi. ESR-toiminnassa on myös mahdollista rahoittaa EAKR-tyyppistä toimintaa (max. 10 %) yleisasetuksen (1083/2006/EY) ja ESR-asetuksen (1081/2006 EY) mukaisesti silloin kun se on tarkoituksenmukaista ohjelman toteutuksen joustavoittamiseksi ja tuloksellisen toteutuksen varmistamiseksi. EAKR- ja ESR-toimenpitein tuetaan maakunnan teemallista kehittämistä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet pyritään saavuttamaan toteuttamalla Itä-Suomen EAKRtoimenpideohjelmaa ja ESR-toimenpideohjelmaa rinnakkain. Nämä kaksi ohjelmaa täydentävät sisällöllisesti toisiaan. EAKR-toimenpiteet kohdistetaan ensisijaisesti yritystoiminnan kilpailukyvyn lisäämiseen ja yritysten toimintaympäristön kehittämiseen, kun taas ESR-toimenpiteet kohdistuvat pääasiassa työllisyyden ja osaamisen edistämiseen. 3.2.2 Yhteensovitus maaseudun kehittämisohjelman kanssa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Maaseudun kehittäminen ohjelmakaudella 2007-2013 toteutettiin koko maan kattavan Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelman tuella. Ohjelman toimeenpano tapahtuu ELYkeskuskohtaisten alueellisten maaseudun kehittämissuunnitelmien mukaisesti. Maaseutuohjelman ja Itä-Suomen EAKR-ohjelman täydentävyys näkyi erityisesti yritystukitoiminnassa. Ohjelmat rahoittavat paikallisilla markkinoilla toimivia ja aloittavia yrityksiä. Maaseuturahaston asiakkaina ovat useimmiten maaseudun mikroyritykset ja EAKR-ohjelman tuki kohdistuu hieman suurempiin ja laajentaviin yrityksiin sekä kasvuyrityksiin. EAKR-toimenpideohjelmasta ja maaseuturahastosta on tuettu mm. bioenergiahankkeita koordinoidusti. Maaseudun laajakaistahankkeita on tuettu maaseuturahaston varoin. 3.2.3 Yhteensovitus kansallisiin erityisohjelmiin Maksettu rahoitus ohjelmakauden lopussa näyttää, että Itä-Suomen EAKR-ohjelman hankkeet ovat kytköksissä kansallisiin erityisohjelmiin muita suuralueita heikommin. Eniten yhteyksiä on ollut OSKE-ohjelmaan, noin 52 M :n maksuilla (julkinen rahoitus). Kaikkiaan Itä-Suomen EAKRohjelman maksut liittyvät kansallisiin erityisohjelmiin vain 10,7 % julkisen rahoituksen osuudella. Kaikki suuralueet huomioiden maksatusten keskiarvo kansallisiin erityisohjelmiin oli ohjelmakauden lopussa 22 % maksatuksista. 36

4. OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO JA TOTEUTUMINEN 4.1 Ohjelman strateginen toteutuminen toimintalinjoittain Ohjelma-asiakirjassa esitetyt strategiset linjaukset ovat toteutuneet ohjelman käytännön toteutuksessa hyvin. Kansainvälisen ja kansallisen taloudellisen taantuman vaikutuksesta ja Suomessa edelleen vuodesta 2011 jatkuneen taloudellisen matalasuhdanteen vuoksi toimintalinjalla 1 esiintyi ohjelmakauden loppuun asti ongelmia saada sidottua kaikki yritysrahoitus täysimääräisesti. Viimeiset sidontapäätökset saatiin tehtyä aikataulussa, mutta monet isotkin hankkeet pääsivät käyntiin niin myöhään, että maksatuksia ei saatu toteutetuksi täysimääräisinä (98,8 %). Ohjelman toteuttamisen loppuvaiheessa tehtiin vielä ohjelmanmuutos, jolla toimintalinjalta 1 siirrettiin kehystä 24 M toimintalinjalle 3. Jo ohjelman puolivälin tienoilla oli siirretty ohjelmanmuutoksella 22 M toimintalinjoille 2 ja 3. Näistäkään huolimatta ei toimintalinjan 1 maksatuksia saatu toteutettua täysin aikataulussa. Rahoitussitoumukset saatiin tehtyä vuoden 2014 loppuun mennessä kaikkien toimintalinjojen osalta täysimääräisesti. Toimintalinjalla 1 viimeiset sidonnat tehtiin kesällä ohjelman viimeisen sidontakuukauden aikana. Tällä toimintalinjalla oli kysymys ennen kaikkea muutamien isompien yritystukihankkeiden päätöksistä, joista jouduttiin odottamaan TEM:n yritysosaston tulkintaa. Maakuntien kesken päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, miten viimeiset sitomattomat varat jaetaan ja tässä tehtiin joitakin päätöksiä ohi maakuntakehysten. Näin voitiin varmistaa, että ohjelma tulee sidontojen osalta toteutumaan täysimääräisesti. Maksatuksia tehtiin siis kovalla vauhdilla vuoden 2015 aikana. Toimintalinjojen 2 ja 3 osalta päästiin siis reilusti yli 100 prosentin (kuntarahaa kerrytetty ja maksettu yli kehyksen). Toimintalinja 3:lla maksatusprosentti oli noin 115 % ennen kuin em. ohjelmanmuutoksella siirrettiin 24 M toimintalinja 1:ltä toimintalinja 3:lle. Tarkat sidonta- ja maksatusprosentit ohjelman päättyessä näkyy seuraavasta kuviosta. 37

Kuvio 5. Sidottu ja maksettu julkinen rahoitus toimintalinjoittain ( ) Sidonnat ja hankepäätökset tehtiin vuoden 2014 loppuun mennessä ohjelman aikataulun mukaisesti. Niinpä vuonna 2015 ohjelmakauden viimeiset hankkeet olivat toteutuksessa ja maksatuksia tehtiin erityisesti toimintalinjan 1 hankkeissa. Vuoden 2014 lopulla maksatuksia oli tehty vain 67 prosenttia toimintalinjan kehyksestä. Maksamatta oli noin 97 M (ennen ohjelmanmuutosta). Vuonna 2015 maksatuksia saatiin kerrytettyä 56 M julkista rahoitusta. Jälkikäteen toteutetun ohjelmanmuutoksen myötä kehystä pienennettiin ja lopputuloksena päästiin 94 % maksatusasteeseen toimintalinjalla 1. Toimintalinjalla 2 saavutettiin 102,4 prosentin maksatusaste ja toimintalinja 3 päätyi 100,2 prosenttiin ohjelmanmuutoksen myötä. Ohjelman teknisestä tuesta jäi maksamatta hieman, maksatusprosentiksi jäi 99,2. Kuntien tukalasta taloustilanteesta huolimatta kuntarahaa saatiin kerrytettyä riittävästi huomioiden myös vuonna 2012 tehdystä valtion vastinrahan leikkauksesta aiheutunut lisäpaine kuntarahoitukselle. Tätä voidaan pitää erittäin positiivisena merkkinä hanketoiminnan merkityksestä kunnille. Yksityista rahoitusta kertyi 710 M, josta luonnollisesti valtaosa toimintalinjan 1 yritystukihankkeissa (632 M ). Yksityisrahoituksen toteuma oli strategian ja laskennallisen ohjelmakehyksen mukainen. Taulukko 6. Itä-Suomen EAKR-ohjelman maksatustilanne toimintalinjoittain. TL Julkinen kehys 2007-2013 EAKR+valtio Kunta Muu julkinen Yksityinen Julkinen rahoitus yht. Kaikki yhteensä Maksettu julkisesta Kunta+muu/ kehyksestä julkinen yht. Hankkeita (kpl) 1 266 914 570 250 498 611 439 390 195 798 632 192 837 251 133 799 883 326 636 94,1 % 0,3 % 4 435 2 272 509 644 231 020 035 38 663 487 9 270 484 70 679 648 278 954 006 349 633 654 102,4 % 17,2 % 661 3 162 459 260 110 059 574 49 752 802 2 947 286 7 390 652 162 759 661 170 150 313 100,2 % 32,4 % 279 4 29 245 144 29 003 930 0 0 0 29 003 930 29 003 930 99,2 % 0,0 % 40 IS Yht. 731 128 618 620 582 150 88 855 679 12 413 568 710 263 138 721 851 396 1 432 114 534 98,7 % 14,0 % 5 415 38

4.1.1 TL 1 Yritystoiminnan edistäminen Toimintalinjan 1 keskeisimmät tavoitteet olivat elinkeinojen vahvistaminen ja monipuolistaminen, innovatiivisten, elinkelpoisten ja kasvukykyisten yritysten syntyminen ja kilpailukyvyn vahvistaminen, uusien markkinalähtöisten tuotteiden ja palvelujen aikaansaaminen sekä viestikaupan kehittäminen. Tavoitteeksi lisättiin ohjelmanmuutoksen myötä aloittavien ja varhaisen kasvuvaiheen olevien yritysten riskipääoman saatavuuden lisääminen. Strategiset ja sisällölliset tavoitteet ohjasivat toimintalinjan toteutusta hyvin. Indikaattoreita tarkempaan sisällölliseen analyysiin ei ole asetettu, mutta arvioitsijoiden havainnot avaavat jossain määrin sisällöllistä toteutumista (ks. s. 41). Riskipääoman saatavuuden lisääminen toteutui pääomarahoituksen lisäämisellä ohjelman instrumentteihin. Toimintalinjalla 1 esiintyivät suurimmat ongelmat ohjelman toteutuksessa. Heikon yritystukien kysynnän vuoksi (taustalla talouden taantuma ja lama, Venäjän kaupan ongelmat) sihteeristö esitti seurantakomitealle ohjelmanmuutosta, jolla toimintalinjalta 1 siirrettiin toimintalinjoilla 2 ja 3 yhteensä 21,6 M. Ohjelmanmuutos hyväksyttiin vuonna 2011. Ohjelman loppuvaiheessa tehtiin vielä toinen kehysmuutos, jossa toimintalinjalta 1 siirrettiin 24 M toimintalinjalle 3. Hallintoviranomaisen, seurantakomitean ja Itä-Suomen maakuntien välittävien toimielimien keinot kysynnän aiempaa nopeammaksi elvyttämiseksi olivat hyvin vähäiset. Kyseessä oli suhdanteisiin vahvasti liittyvä ilmiö, jonka ennustaminen oli mahdotonta ja korvaavien toimenpiteiden tekeminen hyvin vaikeaa. Toimintalinjan 1 sidonnat julkisesta rahoituksesta olivat vuoden 2014 lopussa 292 M (+34 M vuonna 2014). Näillä sidonnoilla saavutettiin toimintalinjan kehys aikataulussa, siis elokuun 2014 loppuun mennessä. Maksatuksia ei kuitenkaan ehtinyt kertyä vuoden 2015 loppuun mennessä tarpeeksi, jotta koko toimintalinja olisi toteutunut täysimääräisesti myös maksujen osalta. Yksityisellä rahoituksella on suuri osuus toimintalinjalla 1, sillä noin 72 % kokonaisrahoituksesta oli yksityistä. Sidonnat saatiin tehtyä kesän 2014 lopulla sihteeristön ja maakuntien rahoittajien neuvoteltua yhdessä siitä kuinka saadaan mahdollisimman vaikuttavia hankkeita loppuvaiheessa päätöksentekoon. Maakuntien omia indikatiivisia kehyksiä ylitettiin mahdollisimman hyvän lopputuloksen ja täysimääräisen toteutumisen varmistamiseksi. Aikaa maksujen kertymiselle oli liian vähän huomioiden monet (mukana isoja yritystukia) hyvin myöhään käynnistyneet hankkeet. Maksuja olisi pitänyt saada kerrytetyksi peräti 96 M viimeisen vuoden aikana. Koska maksatukset eivät toteutuneet täysimääräisesti, tehtiin ohjelmassa jälkikäteinen ohjelmanmuutos, jolla toimintalinjan 1 kehystä siirrettiin toimintalinja 3:lle. Näin saatiin maksatusprosentti TL1:llä mahdollisimman suureksi. Lopputuloksena oli 94,1 -prosenttinen maksujen toteutuminen. Taulukko 7. Maksut toimintalinjalla 1 TL Julkinen kehys 2007-2013 EAKR+valtio Kunta Muu julkinen Yksityinen Julkinen rahoitus yht. Kaikki yhteensä Maksettu julkisesta Kunta+muu/ kehyksestä julkinen yht. Hankkeita (kpl) 1 266 914 570 250 498 611 439 390 195 798 632 192 837 251 133 799 883 326 636 94,1 % 0,3 % 4 435 39

Tukimuodoittain tarkasteltuna selvästi suurin osa toimintalinjan maksetusta tuesta on yrityksen kehittämisavustusta (noin 220 M ). Finnveran tuki oli noin 24 M ja energiatuella sekä yritysten toimintaympäristön kehittämisavustuksella oli vain marginaalinen asema. Toimialoista suurin on teollisuus ja sen alla erityisesti metallituotteiden valmistus, sahatavaran ja puu- ja korkkituotteiden valmistus ja koneiden ja laitteiden valmistus sekä elintarvikkeiden valmistus. Myöntöperusteen mukaan toimintalinjan 1 tuki kohdistuu eniten uuden teknologian soveltamiseen ja käyttöönottoon ja toisena uuden yritystoiminnan synnyttämiseen. Myös uusien tuotteiden, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittäminen ja käyttöönotto on suuri myöntöperusteen mukainen luokka. Menoluokittain (ks. liite 2, rahoitustaulukot) toimintalinjalla 1 suurimmat luokat sijoittuvat kokonaisuuden 01-09, tutkimus ja teknologinen kehittäminen, innovointi ja yrittäjyys alle. Noin 83 % toimintalinjan maksuista sijoittuu tämän päämenoluokan alle. Tämän ulkopuolelta esiin nousevat vain matkailupalvelujen kehittäminen (5 %) ja tieto- ja viestintäteknologian parempi hyödyntäminen pk-yrityksissä (4,3 %). Noin 70 % toimintalinjan maksuista kohdistui pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin. Keskisuurten yritysten osuus oli 20 % ja suuryritysten osuus lähes 10 %. Ohjelmakauden lopulla on käytetty yritysrahoitusta entistä enemmän suuriin investointeihin. Rahoitusvälineisiin on ohjelmasta kohdistunut maksatuksia yhteensä 22 158 663 euroa, josta puolet on EAKR-rahoitusta ja toinen puoli kansallista julkista rahoitusta. Koko rahoitusosuus on myös saatu käytetyksi. Pääomasijoitustoimintaa on kuvattu erikseen luvussa 5.5. Finnveran laina- ja korkotuet Finnvera Oyj on Suomen valtion omistama erityisrahoitusyhtiö, jonka toiminnan ydin on lainojen ja takausten myöntäminen kannattavan liiketoiminnan edellytykset omaaville yrityksille, joilla on ilman Finnveraa vaikeuksia saada rahoitusta yksityisiltä markkinoilta. Rahoitettavat yritykset ovat pääasiassa Pk-yrityksiä. Finnvera noudattaa EU:n valtiontukisääntöjä kaikessa toiminnassaan. Finnveraa koskevat omat erityislait, joiden mukaisesti toiminta on järjestetty. Finnvera aloitti EAKR-ohjelman mukaisten korko- ja takausprovisiotukien välittämisen vuoden 2007 helmikuussa. Aloittamista edelsivät keskustelut Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa ja Finnvera sai ensimmäisenä toimijana aloitusluvan helmikuussa (TEM aloituslupapäätös 15.2.2007), minkä jälkeen myös ensimmäinen korkotuettu rahoitus myönnettiin. Finnveran rahoitus Pkyrityksille kohdistuu pääasiassa investointien, kasvun ja kansainvälistymisen rahoittamiseen, niin toimivien kuin aloittavien yritysten osalta. Finnveran osalta tukien välittäminen organisoitiin osaksi normaalia toimintaa, jossa Finnveran asiakasvastuullinen rahoituspäällikkö selvitti yrityksen tilanteen ja laati esityksen päätettäväksi asiakkaan suullisen tai kirjallisen hakemuksen perusteella. Korko- / provisiotuki sisältyi asiakkaan maksamaan korkoon/provisioon alemman hinnan muodossa. Finnvera haki välitettyjä korko- ja takausprovisiotukia kvartaaleittain jälkikäteen Työ- ja elinkeinoministeriöltä, sen mukaan mitä kannassa olevaan rahoitukseen oli kyseisellä ajanjaksolla tukea näin välitetty. Tämän johdosta Finnveralle ei kertynyt varoista minkäänlaisia korkotuottoja, eikä jäljellejääneitä varoja. 40

Vuosina 2007 ja 2008 rahoituksen kysyntä oli erittäin vilkasta hyvän taloustilanteen vallitessa. Tilanne kuitenkin muuttui jyrkästi kansainvälisen finanssikriisin puhjettua ja kysyntä putosi pitkäksi aikaa merkittävästi alemmalle tasolle. Rahan hinta (korko) lähti putoamaan finanssikriisin jälkeen ja sen johdosta korkotuen merkitys ei ollut enää yhtä merkittävä kuin korkeamman koron aikana. Finnveran osalta EAKR-tukien välittäminen päättyi kysynnän vähenemisen myötä pääosin jo vuonna 2012. Korko- ja takausprovisiotuki olivat tuotekohtaisesti määräaikaisia, jolloin niiden hyödyllinen käyttöaika jäi kovin lyhyeksi ohjelmakauden kääntyessä loppua kohti. Kaiken kaikkiaan Itä-Suomessa kertyi ohjelmakauden aikana laina- ja korkotuki-instrumentteihin liittyneitä maksatuksia yhteensä 17 158 663 euroa. EAKR-osarahoitettujen laina- ja korkotukiinstrumenttien myötävaikutuksella ohjelmassa syntyi 1 656 uutta yritystä ja lisäksi myöntövaiheen suunnitelmatietojen valossa niiden ennakoitiin myötävaikuttavan jopa 4 360 uuden työpaikan syntyyn. Pohjois-Savossa myönnetyn korkotuetun tai takausprovisiotukea sisältäneen rahoituksen ns. vipuvaikutus on ollut merkittävä. Finnveralla oli ohjelmakaudella 2007 2013 Pohjois-Savossa 1036 EAKR-tuettua yrityshanketta. EAKR-rahoituksella edistettiin naisyrittäjyyttä ja helpotettiin yritysten omistusjärjestelyjä tai muita liiketoiminnan siirtoja. Finnvera Oyj:llä oli keskeinen rooli uusien yritysten perustamisessa ja alkavien yritysten käynnistysvaiheen tukemisessa, joissa korkotuetut pienlainat, naisyrittäjälainat tai yrittäjälainat tavoittivat huomattavan osan ohjelmakaudella perustetuista pienistä yrityksistä, joille muita tukimuotoja ei juuri ollut tarjolla. Rahoituksen suuntaaminen toteutettiin tiiviissä yhteistyössä Pohjois-Savon ELY-keskuksen kanssa. Yhteenvetona voidaan todeta käytettyjen instrumenttien hyödyllisyyden olleen rajallinen kannustavuuden näkökulmasta sellaisena aikana, jolloin korkotaso on matala ja taloudellinen aktiivisuus pientä. Aiemmalla ohjelmakaudelle 2000-2006 korkotaso oli korkeampi ja silloin asiakkaan suhteellinen hyöty korkotuesta oli suurempi. Tulevaisuudessa kannattaa miettiä jotain muuta ratkaisua varojen kanavoimisessa ohjelman tavoitteiden mukaisesti. Korko- ja takausprovisiotuen luonteesta johtuen korjaavia toimenpiteitä ei pystynyt ohjelmakauden aikana enää tekemään, koska viitekorkojen ollessa alhaalla liikkumavaraa ei ole hinnan alentamisessa. Suhteellisen jäykkä instrumentti, joka on kytketty markkinoiden hinnoitteluun, on hankalasti ohjattava taloustilanteen eläessä. Mahdollisena vaihtoehtona tulevaisuudessa voisi olla rahastotyyppinen ratkaisu, jossa tuki olisikin kanavoitu luottotappiokorvauksen muodossa, mikä mahdollistaisi suuremman riskinoton ja vaikuttavuudeltaan parempien hankkeiden rahoittamisen. Arvioitsijan näkemyksiä toimintalinjan 1 toteutumisesta ja kehittämisestä ELY-aluetarkastelut osoittavat, että selvästi suurin osa yritystuesta on kanavoitunut teollisuusyrityksiin. Maakuntakohtaiset kärkitoimialatarkastelut osoittavat, että suuri osa tuesta on kanavoitu teollisuuden aloille, jotka ovat maakuntaohjelman kärkitoimialoja. Vaikka kaikissa maakuntaohjelmissa kasvavat toimialat, kuten hyvinvointipalvelut, ICT ja luovat alat on nostettu kärkikohteiksi, ei EAKR-yritystukea ole kanavoitunut näille aloille tästä huolimatta. Kasvavia toimialoja tuetaan varmasti muilta toimintalinjoilta, koska toiminta on luonteeltaan riskialttiimpaa ja kokeilevampaa, mutta rakennerahastostrategian mukaan myös yritystukia tulisi kohdentaa näille aloille tosin tavoitetasoa ei ole millään tavalla määritelty. Alueiden joukosta löytyy myös poikkeuksia. Esimerkiksi Etelä-Savossa kärkialoittain tarkasteltuna erottuu etenkin metalli- ja teknologiateollisuuden saama tukiosuus, mutta myös 41

palveluliiketoimintaan on panostettu paljon. Palveluliiketoiminnan tukeminen heijastuu myös uusien yritysten määrässä, joka on keskimääräistä korkeampi. 4.1.2 TL 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen Toimintalinjalla 2 tavoiteltiin dynaamisten, kansainvälisesti kilpailukykyisten ja vetovoimaisten innovaatioympäristöjen ja verkostojen kehittämistä, liiketoimintaverkostojen vahvistamista ja veturiyritysten hankintaverkostojen laajentamista, kansainvälisten toimijoiden sijoittumista alueelle sekä tutkimus- ja oppilaitosten TKI-toiminnan ja yhteistyön lisäämistä. Strategian mukaisesti osaamisen parantaminen ja innovaatioympäristöjen kehittäminen mm. korkeakoulutuksen (erityisesti ammattikorkeakoulut) vahvistamiseksi toteutuivat erityisen hyvin. Useita innovaatioympäristöjä perustettiin tai toimintaa vahvistettiin ja yhteistyöverkostoja rakennettiin onnistuneesti kapeiden huippuosaamisalojen ympärille. Toimintalinjalla syntyi useita EAKR- ja ESR-rahoituspareja, joilla saatiin suurempaa kokonaisvaikuttavuutta osaamisympäristöjen kehittämiseen. Kunta- ja yritysrahoitus oli myös melko vahvasti hankkeissa mukana. Työpaikka- ja yritystavoitteet ylitettiin selvästi. Tarkka analyysi vaikuttavuudesta on hankala olemassa olevien mittarien valossa ja vaikuttavuuden arvioinnissa on haasteita kuten arvioitsijoiden kuvauksista voi todeta (s. 44). Toimintalinja 2 toteutui täysimääräisesti. EAKR+valtio kehys maksettiin kokonaan ja kunta ja muuta julkista rahoitusta kertyi yli vaateen. Hankkeiden lukumäärä nousi koko ohjelmakaudella tällä toimintalinjalla 661 hankkeeseen. Sidonnat julkisesta kehyksestä nousivat 104,5 prosenttiin ja maksatukset toteutuivat 102,4 prosenttisesti. Kunta- ja muun julkisen rahoituksen osuus maksuista päätyi 17,2 prosenttiin. Taulukko 8. Maksut toimintalinjalla 2 TL Julkinen kehys 2007-2013 EAKR+valtio Kunta Muu julkinen Yksityinen Julkinen rahoitus yht. Kaikki yhteensä Maksettu julkisesta Kunta+muu/ kehyksestä julkinen yht. Hankkeita (kpl) 2 272 509 644 231 020 035 38 663 487 9 270 484 70 679 648 278 954 006 349 633 654 102,4 % 17,2 % 661 Menoluokat 01-09 (TTK-toimet, innovointi ja yrittäjyys) kattoivat 78,5 % toimintalinjan maksuista ohjelman lopussa. Suurin menoluokka toimintalinjalla 2 on selvästi tutkimuskeskusten TTK-toimet (01), johon kohdistui 91,8 M (40 %) koko toimintalinjan maksuista. Menoluokat 02 ja 03 TTK-infrastruktuuri (02), teknologian siirto ja yhteistyöverkostojen kehittäminen pk-yritysten kesken sekä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, alueviranomaisten ja teknologiakeskusten kesken (03) - ovat seuraavaksi suurimmat luokat. T&K toimien ulkopuolinen suurin menoluokka oli ohjelman lopussa luokka 57 (muu tuki matkailupalvelujen kehittämiseen, 12 M maksuja). Koko toimintalinjan menoluokittainen sidontatilanne näkyy liitteessä 2, rahoitustaulukot. Tekesin valtuuksilla on Itä-Suomessa rahoitettu toimintalinjalla 2 merkittävä osuus hankkeista. Tekes-rahoitusta oli maksuista noin 85 M, joka on oli kolmannes kaikesta toimintalinjan EAKR+valtio rahoituksesta. 42

ELY-keskusten myöntämissä toimintalinjan 2 hankkeissa korostuvat uuden teknologian soveltaminen ja käyttöönotto myöntöperusteena. Uusien tuotteiden, palvelujen ja tuotantomenetelmien kehittäminen ja käyttöönotto on ollut myös merkityksellinen myöntöperuste. T&K-projekteiksi luokiteltuja hankkeita oli selvästi eniten toimintalinjalla 2. Jopa 59 % (159 M ) koko toimintalinjan maksetusta rahoituksesta oli luokiteltu T&K-projekteiksi. Toimintalinja 1:llä vastaava osuus oli vain 6 ja toimintalinja 3:lla 3,7 %. Myös julkisen tutkimuksen hankkeiksi luokitelluista oli valtaosa toimintalinjalla 2 (40 %, 104 M ). Toimintalinjalla 2 tuettuja merkittävimpiä innovaatio- ja osaamiskeskittymiä olivat Etelä-Savon kuitulaboratorio Savonlinnassa, joka palvelee metsä-, konepaja- ja biotuoteteollisuutta. Laboratorion toimintaa on tuettu yli 7 M :lla tällä ohjelmakaudella ja lisäksi kunnat ovat sijoittaneet yli 2 M laboratorion kehittämiseen (ks. s. 76). Kainuussa rahoitusta suunnattiin erityisesti mittaus- ja tietojärjestelmien kehittämiskeskukseen (CEMIS - Center for Measurement and Information Systems) Kajaanissa ja puutuotealan pitkäjänteiseen kehittämiseen Kuhmossa (ns. Woodpolis kokonaisuus, ks. s. 79). Kajaanin ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston alaisuudessa toimivaa CEMIS-yksikköä rahoitettiin EAKR- ja valtiorahoituksella noin 2 M :lla ja lisäksi ESR-rahoitusta käytettiin samaan kohteeseen. Pohjois-Karjalassa kohdistettiin rahoitusta merkittävästi materiaaliteknologiaan ja optiikkaan. EAKR-hankkeita on rahoitettu noin 18 M arvosta ja lisäksi yritystukia on maksettu yli miljoona euroa sekä myös ESR-hankkeita on toteutettu teemaan liittyen (ks. s. 85). Pohjois-Savossa on luotu maakuntaohjelman mukaisille kärkialoille pk-yritystoiminnan kehittymistä tukevia osaamiskeskittymiä, jotka on varustettu ajantasaisilla laiteinvestoinneilla. Biolääketieteen alalle on luotu hankittu alan kehittämisen kannalta keskeisiä laitteistoja kuvantamiseen, geenisiirtoon ja kantasolututkimukseen. Lääkkeiden valmistukseen on luotu kiinteiden lääkkeiden jatkuvatoimisen valmistuksen testilinjasto sekä luotu edellytykset lyhytikäisten radiolääkkeiden tuotannon aloittamiselle maakunnassa. Varkauteen on luotu teollisen mittakaavan energiatutkimuskeskus ja Itä-Suomen yliopistoon sitä täydentävä kokeellinen bioenergian päästöjen tutkimus- ja testausympäristö. Materiaaliteknologiaalalle on luotu erityisesti teknologiateollisuuden pk-yrityksiä palvelevia osaamiskeskittymiä mm. pinnoitukseen ja hitsaukseen, jotka on varustettu tarvittavin laitteistohankinnoin. Osaamiskeskittymiä on luotu myös kaivosvesialalle ja kuvantamiseen, joissa on hyödynnetty viimeaikaisinta mittaustekniikkaa kehittämisen tukena. 43

Kuvio 6. Itä-Suomeen syntyneet merkittävät EAKR-rahoitusta saaneet osaamiskeskittymät Kainuu - Mittaus- ja tietojärjestelmät eri alojen palveluksessa - Puutuoteala Pohjois-Savo - Biolääketiede ja lääkekehitys - Energiateknologia - Materiaaliteknologia - Mittaustekniikan sovellukset Pohjois-Karjala - Optiikka - Materiaaliteknologia Etelä-Savo - Prosessiteknologia - Ympäristöteknologia Arvioitsijan näkemyksiä toimintalinjan 2 toteutumisesta ja kehittämisestä Hankkeiden loppuraporttien tiivistelmiin perustuvasta analyysista on mahdollista tehdä johtopäätöksiä, jotka voivat auttaa rakennerahasto-ohjelmia hallinnoivia viranomaisia suuntaamaan hankerahoitusta ja arvioimaan sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Lähtökohtana on se, että EAKR:n toimintalinjasta 2 rahoitettujen hankkeiden loppuraporttien systemaattinen analyysi osoittaa sen, kuinka haastavaa loppuraporttien perusteella on tehdä johtopäätöksiä hanketoiminnan vaikuttavuudesta. EURA -järjestelmän indikaattoritiedot (syntyneet työpaikat ja hanketoimintaan osallistuneet yritykset) vaikuttavat sisältävän hankekohtaisesti ja maakuntakohtaisesti erilaisia tulkintoja. On vaikea arvioida sitä, miten esimerkiksi osallistuneet yritykset on kussakin hankkeessa laskettu. Hankkeiden loppuraportit poikkeavat toisistaan välillä hyvinkin selvästi, eikä niissä raportoituja asioita kytketä ilmoitettuihin indikaattoritietoihin. Toteutetuista hankkeista nousee erityisesti esiin kaksi erilaista ryhmää. Monet hankkeet toimivat investointeina alueiden oppimis- ja tutkimusympäristöihin. Toinen merkittävä hankejoukko taas toimii suoraan yhteistyössä yritysten kanssa. Yritysten kanssa työskentelevä joukko nousee esiin seurantajärjestelmässä, sillä yrityskontaktit antavat niille mahdollisuuden saavuttaa asetettuja indikaattoreita. Oppimis- ja tutkimusympäristöihin panostavat hankkeet taas toimivat pitkäjänteisesti alueen toimintaedellytysten kehittämiseksi. Tämän työn vaikutukset näkyvät välillisesti pidemmän ajan kuluessa. Näiden kahden hankeryhmän merkitysten arvioimiseksi tulisi kehittää erilaiset järjestelmät. Oppimis- ja tutkimusympäristöjen merkitys rakentuu sen kautta, miten hankkeet onnistuvat yhdessä luomaan ja kehittämään menestyviä toimialaklustereita. Yrityskentän kanssa toimivien hankkeiden merkitys taas rakentuu toimintaan osallistuvien yritysten kokeman hyödyn ympärille. Tämä kannustaa hankkeita keräämään asiakaspalautetta ja raportoimaan sitä osana loppuraportointiaan. 44

Systemaattinen analyysi hankkeiden loppuraporteista kertookin tarpeesta kehittää hanketoiminnan raportoinnin ja tietojärjestelmiin kirjattavien indikaattoreiden yhteyttä. Hanketoimijoita tulisi ohjeistaa tarkemmin loppuraporttien kirjoittamisessa ja loppuraporttien tulisi olla muodoltaan yhteneväisiä. Loppuraportin kirjoittamista pitäisi ohjata selkeämmin ja se tulisi kytkeä hanketoimintaa kuvaaviin indikaattoreihin. EAKR -seurantajärjestelmään tulisi rakentaa hankekohtaisempaa seurantaa esimerkiksi hankkeiden erilaisia toimintatapoja noudattaen. Toiminnan alueellista merkitystä voidaan myös oppia ymmärtämään erillistutkimusten kautta, jotka keskittyvät täsmällisiin kysymyksiin ja kunkin alueen kannalta oleellisiin teemoihin. 4.1.3 TL 3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristön parantaminen Toimintalinjan 3 keskeisimmiksi tavoitteiksi asetettiin Itä-Suomen saavutettavuuden parantaminen, liikenneyhteyksien ja logististen järjestelmien toimivuuden parantaminen erityisesti yritystoiminnan näkökulmasta, tietoyhteiskunta- ja viestintäpalveluiden tasa-arvoinen saatavuus, innovatiivinen palvelurakenteiden kehittäminen huomioiden harvan asutuksen, pitkien etäisyyksien ja väestön ikääntymisen aiheuttamat erityisvaatimukset. Strategisesti TL 3 vastasi Itä-Suomen harvaan asutun alueen erityisvaikeuksiin, jotka kulminoituvat mm. pitkiin etäisyyksiin ja lähtökohtaisesti alhaisempiin yritystoiminnan edellytyksiin. Saavutettavuutta tukevat hankkeet ovat olleet tärkeässä asemassa alueellisessa liikenteen ja yritysympäristöjen kehittämisessä. Toimintalinjan 3 merkitys oli suuri kuntahankkeissa (joissa paljon kuntarahaa) ja muutenkin toimintalinja mahdollisti yritystoiminnan edellytysten ja toimintaympäristön parantamisen. Sillä oli suuri merkitys matkailun toimintaedellytysten tukemisessa ja tie-/liittymähankkeiden sekä ratahankkeen (Savon ja Karjalan radat) kautta suoraan yrityksiä palvelevan toiminnan tukemisessa. Toimintalinjan merkitys erityisesti suoraan alueen yrityksiä palvelevan toimintaympäristön kehittämisen kautta toi ohjelmaan näkyvää vipuvaikutusta, joka palveli välillisesti hankkeiden kautta paljon suurempaa kohderyhmää kuin pelkät hankkeet itsessään. Hankkeilla edistettiin maakuntien omien prioriteettien mukaisten toimialojen kehittämistä. Toimintalinja 3 ylitti julkisen rahoituksen kehyksen jo vuoden 2013 lopussa. Kaikkiaan sidonnat nousivat vuoden 2014 loppuun mennessä 118,4 prosenttiin julkisesta kehyksestä. Kunta- ja muun julkisen rahoituksen osuus oli merkittävä, yli 32 % julkisesta rahoituksista tuli kunnilta. Hankkeita syntyi toimintalinjalle koko ohjelmakaudella 279 kpl. Vuonna 2015 jälkikäteen tehty ohjelmanmuutos kasvatti toimintalinjan kehystä 24 M, joka johti siihen, että maksatuksia kertyi ohjelman loppuun mennessä 100,2 %. Taulukko 9. Maksut toimintalinjalla 3 TL Julkinen kehys 2007-2013 EAKR+valtio Kunta Muu julkinen Yksityinen Julkinen rahoitus yht. Kaikki yhteensä Maksettu julkisesta Kunta+muu/ kehyksestä julkinen yht. Hankkeita (kpl) 3 162 459 260 110 059 574 49 752 802 2 947 286 7 390 652 162 759 661 170 150 313 100,2 % 32,4 % 279 Ratahankkeet (Savon ja Karjalan ratojen tasoristeysten poistot) ovat säilyneet suurimpana menoluokkana, vaikka uutta rahoitusta enää ole sinne sidottukaan. Niiden osuus koko toimintalinjan 45

EAKR+valtio maksuista oli 28,7 M (26,1 %). Toinen suuri menoluokka on muu tuki matkailupalvelujen kehittämiseen (57). Ohjelman lopussa18,5 M eli 16,8 % maksuista kohdistui tällä toimintalinjalla ko. menoluokkaan. Muut suuremmat menoluokat sidonnoissa ovat olleet ympäristönsuojeluun ja riskien ehkäisyyn sekä tieverkoston kehittämiseen liittyviä luokkia (ks. liite 2, rahoitustaulukot). 4.2 Ydinindikaattoreiden toteutuminen EAKR-toimenpideohjelman ydinindikaattorit muodostuvat työpaikkatavoitteista (naiset, miehet, t&k-työpaikat) ja yritystoiminnan (uusien yritysten lukumäärä) kasvun tavoitteesta. Lisäksi tarkastellaan erityisesti Lissabonin strategian toteutumista menoluokittain toteutuneen rahoituksen mukaisesti sekä tasa-arvo- ja ympäristöpositiivisten hankkeitten rahoitusosuutta kaikista hankkeista. Myös T&K-toiminnan määrää tarkastellaan menoluokkien kautta toteutuneen rahoituksen mukaan. Taulukon 10 työpaikka- ja yritystiedot on koottu eri lähteistä. Realistisen kuvan saa keltaisella pohjalla merkityn sarakkeen kohdalta. Siihen on laskettu yhteen Eura2007 järjestelmän, Tuki2000 järjestelmän tiedot uusien työpaikkojen osalta. Uusien yritysten osalta on järkevää ottaa mukaan em. järjestelmien lisäksi Finnveran suunnitelmavaiheen tiedot. Uusien työpaikkojen osalta Finnveran suunnitelmavaiheen tiedot antaisivat liian korkeat luvut. Ohjelmakauden lopullinen uusien työpaikkojen ilmoitettu määrä oli 10 172. Tämä oli yli 81 % tavoitteesta. Tavoitettahan alennettiin hieman aiemmin ohjelmakauden kuluessa ohjelmanmuutoksen myötä, jossa toimintalinjalta 1 siirrettiin muille toimintalinjoille 22 M. Ottaen huomioon toimintalinjan 1 tukien hankala kysyntätilanne, voidaan toteumaa pitää kuitenkin hyvänä. Naistyöpaikkojen saavutettu määrä jäi tavoitteesta hieman enemmän, vain 67,4 % tavoitemäärästä toteutui. Saavutetut uudet työpaikat syntyivät hyvin miesvaltaisille aloille, mikä selittää naisten osuuden suhteessa heikompaa tulosta. Uusien yritysten syntyi ohjelmakaudella 2 348, mikä ylittää asetetun tavoitteen noin 400:llä. Myös naisyritysten osuus on saavuttanut ohjelmakaudelle asetetun tavoitteen. Uusien naisyritysten määrä oli vuoden 2015 lopussa 808 kpl (116 % tavoitteesta). Taulukko 10. Työpaikka- ja yritystavoitteiden toteutuminen Tavoite EURA 2007 Tuki2000 lm Finnvera s Yht. tot Yht. tot Toteuma Toteuma* Itä-Suomi 2007-2013 1 2 3 4=1+2 4=1+2+3(UY) 4/tav. (3+4)/tav. Uudet työpaikat yht. 12 500 2 176 7 996 4 360 10 172 10 172 81,4 % -joista naisten 4 920 809 2 508 1 120 3 317 3 317 67,4 % Uudet yritykset yht. 1 950 327 365 1 656 692 2 348 35,5 % 120,4 % -joista naisten 695 86 109 613 195 808 28,1 % 116,3 % Lähteet: EURA2007 ja Tuki2000 Toimintalinjalla 1 työpaikkatavoitteesta saavutettiin 65 %. Toimintalinjoilla 2 ja 3 tavoitteet ylitettiin selvästi, osittain melko alhaisen tavoiteasetannan vuoksi. Toimintalinjan 2 uudet työpaikat ylittivät odotukset koko Itä-Suomessa. Ohjelma-asiakirjassa ja ohjelman kirjoitusvaiheessa hyvän talouskehityksen vaiheessa toimintalinjan 1 hyvän työpaikkakehityksen uskottiin jatkuvan, mutta talousvaikeudet ovat vaikuttaneet myös Itä-Suomen ohjelman toteutukseen. Toimintalinjan 2 painottuminen toteutuksessa on vaikuttanut hyvään työpaikkakehitykseen (lähes 2 300 työpaikkaa, tavoite oli vain 750 työpaikkaa). 46

Uusia yrityksiä on syntynyt odotetusti erityisesti toimintalinjalla 1. Ohjelmakauden tavoite saavutettiin. Myös toimintalinjalla 2 tavoite saavutettiin, tosin tavoite ja toteuma olivat melko vaatimattomia. Uudet t&k-työpaikat ovat syntyneet melko tasapuolisesti toimintalinjoilla 1 ja 2. On huomionarvoista, että alkukauden heikosta edistymisestä huolimatta ohjelmakauden tavoite t&ktyöpaikkojen suhteen toteutui. Toimintalinjalla 2:n t&k-työpaikat ovat tässä kehityksessä merkittävässä roolissa. Vaikka ydinindikaattorien toimintalinjoittaiset toteumat osin poikkeavatkin yli 25 % tavoitteesta, on hallintoviranomainen pyrkinyt tarkastelemaan ohjelmaa kokonaisuutena. Koska ohjelmatasolla poikkeamat tasoittuvat merkittävästi, ei toimintalinjakohtaisten tavoitetasojen tarkistuksia ole pidetty tarpeellisina. Taulukko 11. Ohjelman työpaikkatavoitteiden toteutuminen toimintalinjoittain Tavoite 2007-2013 Lähteet: EURA2007 ja Tuki2000 Uudet työpaikat Uudet yritykset Uudet t&k-työpaikat Toteuma Joista Tavoite Toteuma Joista Tavoite Toteuma 31.12.2015 (%) naisten 2007-2013 31.12.2015 (%) naisten 2007-2013 31.12.2015 (%) Joista naisten Itä-Suomi TL1 11 750 7 668 65,3 % 2 375 1 680 2 010 119,6 % 720 500 523 104,6 % 142 TL2 750 2 291 305,5 % 826 220 309 140,5 % 80 300 368 122,7 % 161 TL3 213 117 50 29 58,0 % 8 11 6 Yhteensä 12 500 10 172 81,4 % 3 318 1 950 2 348 120,4 % 808 800 902 112,8 % 309 Muista ydinindikaattoreista tutkimus- ja kehitystoiminnan rahoitus on noussut tasaisesti ohjelmakauden edistymisen myötä. Vuoden 2008 11 prosentista on osuus kasvanut tasaisesti läpi koko ohjelmakauden. Vuoden 2015 lopussa prosenttiosuus oli 25. Huolimatta t&k-työpaikkojen määrän kasvusta ohjelman loppuvuosina, jäätiin maksetun rahoituksen osalta vielä jonkin verran ohjelmakauden tavoitteesta (35 %). Tasa-arvoa edistävien hankkeiden sidontojen osuus kaikista sidonnoista laski hieman kolmen viimeisen vuoden aikana. Maksujen osalta vuoden 2014 lopussa oltiin juuri tavoitteessa (11 %), mutta vuoden 2015 aikana osuus tippui 9,9 prosenttiin. Ympäristöpositiivisuus horisontaalisena teemana korostui ohjelmakaudella yllättävän laajasti. Ympäristöpositiivisiin hankkeisiin sidottu ja maksettu rahoitus ovat olleet lähes koko ohjelmakauden asetetun tavoitteen (20 %) yläpuolella. Näihin oli tehty maksuja ohjelmakauden lopulla 37 % kaikista EAKR+valtio maksuista, mikä on selvästi yli tavoitteen. Taulukko 12. Ohjelman muiden ydinindikaattoreiden toteutuminen (tavoite ja toteuma-aste) Indikaattori Tavoite 2007-2015 (osuus EAKR-rahoituksesta) Toteuma (osuus EAKR+valtio maksuista) Lissabonin strategian mukaiset hankkeet 75,0 % / 85,7 % 78,5 % Tasa-arvohankkeet 11,0 % 9,9 % Ympäristöpositiiviset hankkeet 20,0 % 37,1 % T&K toiminnan määrä 35 % 24,9 % 47

4.3 Lissabonin strategian toteutuminen Lissabonin strategiaa tukevien menoluokkien osuus sidotusta rahoituksesta nousi tasaisesti ohjelmakauden edetessä aina vuoteen 2011 asti, jonka jälkeen suunta on kääntynyt pieneen laskuun. Vuoden 2009 lopussa toteumaprosentti oli 79,9 ja se nousi vuoden 2011 loppuun asti 82,1 prosenttiin. Vuoden 2012 aikana Lissabonin strategiaprosentti pieneni yli yhden prosenttiyksikön ollen vuoden lopussa 80,8 %. Vuoden 2015 loppuun mennessä prosentti oli 78,5. Ohjelmaasiakirjan arvio menoluokkien Lissabonin strategian toteutumisesta Itä-Suomessa on 85,7 %. Minimitavoite kaikissa Suomen EAKR-ohjelmissa on 75 %, joten se on selkeästi saavutettu sidontojen osalta ohjelmakauden lopussa. Syy Lissabonin strategian toteumaprosentin jäämiseen alle 85 prosentin arvion löytyy ohjelmakauden toteuttamisen loppuvuosilta. Tällöin maksatuksia kertyi runsaasti mm. matkailupalvelujen kehittämisen (menoluokka 57) ja tiehankkeiden (22-25) menoluokkien kasvusta. Nämä eivät ole Lissabonin strategiaa tukevia menoluokkia. Muutoinkin rahoitettavien hankkeiden painotus on ollut ennakoitua suurempaa toimintalinjoilla 2 ja erityisesti 3, jossa on myös eniten Lissabonin strategiaan kuulumattomiin menoluokkiin toteutettavia hankkeita. Näin Lissabonprosentti pieneni ohjelmakauden lopussa 78,5 prosenttiin oltuaan vuonna 2012 reilusti yli 80 %. 4.4 Rakennerahastostrategian toteutuminen Kansallisen rakennerahastostrategian 2007-2013 toimilla vaikutettiin uusien yritysten ja työpaikkojen syntyyn, työllisyyden kasvuun ja työttömyyden alenemiseen, aluetalouden kehitykseen, yritysten tuottavuuden ja kilpailukyvyn kasvuun, koulutustason nousuun ja tutkimusja innovaatiotoiminnan lisääntymiseen. Rakennerahastostrategia tuki Suomen kansallisen alueellisen kehittämisen strategiaa ja oli sen linjausten mukainen. Työllisyys ja alueellinen kilpailukyky tavoitteen mukaiset EAKR- ja ESR-osarahoitteiset rakennerahasto-ohjelmien toimintalinjat noudattivat kansallisen rakennerahastostrategian painopisteitä. Rakennerahastostrategia otti huomioon alueelliset erityispiirteet. Siten toimenpiteitä suunnattiin erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen, harvaan asutuille alueille sekä Etelä- ja Länsi-Suomen kehityshaasteissa oleville alueille. Äkillisen rakennemuutoksen kohdatessa myös rakennerahastovaroja käytettiin vastaamaan haastavaan tilanteeseen. Rakennerahastovaroin voitiin vastata myös Itä- ja Pohjois-Suomen harvaan asutun alueen erityisvaikeuksiin, jotka kulminoituvat mm. pitkiin etäisyyksiin ja lähtökohtaisesti alhaisempiin yritystoiminnan edellytyksiin. Saavutettavuutta tukevat hankkeet ovat olleet tärkeässä asemassa alueellisessa liikenteen ja yritysympäristöjen kehittämisessä. Rakennerahastot ovat tukeneet Suomen eri alueita elinkeinorakenteen uudistamisessa mm. palvelualojen merkityksen kasvussa tuotantorakenteessa. Suomeen on kehittynyt uusia kansainvälisesti menestyviä toimialoja perinteisen teollisuuden rinnalle ja eri toimialojen rajapinnoille. Kaivos- ja kaivannaistoiminnan osuus tuotantorakenteessa on kasvanut erityisesti Itäja Pohjois-Suomessa. Uusien yritysten perustaminen, olemassa olevan yritystoiminnan kehittäminen ja laajentaminen sekä monipuolisten koulutusmahdollisuuksien tarjoaminen ovat olleet yhteistä toimikenttää, jossa sekä EAKR- että ESR-hankkeita on toteutettu toisiaan täydentäen. Yritysten alueellisia ja paikallisia 48

toimintaympäristöjä on myös kehitetty etenkin EAKR-varoin esim. parantamalla pienyritysten logistista saavutettavuutta. Kestävän kasvun alalla on tehty avauksia mm. cleantech-osaamisessa ja yritystoiminnassa. Uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuva tuotekehitys sekä energia- ja muu tuotanto ovat olleet tärkeässä osassa maaseudun kehittämisessä. Rakennerahastot ovat vaikuttaneet alueellisesti kattavan koulutusverkoston säilymiseen. Sen avulla turvataan alueiden osaamis- ja lahjakkuusreservien mahdollisimman tehokas käyttö. Osaamisen merkityksen kasvu ja alueellisen kehittämis- ja osaamispotentiaalin tehokas käyttö on lisännyt korkeakoulujen merkitystä alueellisessa kehittämistoiminnassa. Erityisesti ammattikorkeakoulujen rooli aluekehittämisessä ja kansainvälisessä verkottumisessa sekä niiden rooli osana alueellisia ja paikallisia innovaatio- ja osaamisjärjestelmiä vahvistuivat ohjelmakauden aikana merkittävästi. ESR-ohjelmalla tuettiin työllisyysasteen parantamista esimerkiksi edistämällä työntekijöiden sopeutumista muutoksiin, parantamalla työttömien työllistymismahdollisuuksia sekä edistämällä siirtymistä koulutuksesta työelämään. Koulupudokkuutta vähennettiin hankkeilla, joissa mm. parannettiin opiskelijoiden elämänhallintataitoja ja edistettiin moniammatillista yhteistyötä. Korkeaasteen tutkintojen suorittaneiden määrään vaikutettiin hankkeilla, joissa tehostettiin ohjaus- ja neuvontapalveluita ja köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevien määrää alennettiin hankkeissa, joissa edistettiin työttömien pääsyä työmarkkinoille erilaisten tukitoimenpiteiden ja palvelumallien kehittämisen avulla. Suomen rakennerahastostrategia ja sen toteuttamiseksi laaditut alueelliset työllisyys ja kilpailukyky -tavoitteen mukaiset ohjelmat olivat tavoitteiltaan ja toteutukseltaan monimuotoisia. Ohjelmia toteutettiin alueilla maakuntien strategioihin ja valintoihin nojautuen. Alueiden erikoistuminen omiin vahvuuksiinsa on lisännyt niiden osaamisen kriittistä massaa ja parantanut niiden kykyä linkittyä olennaisiin osaamis- ja arvoverkostoihin. Rakennerahastostrategian toteutumista kuvaavat määrälliset indikaattorit johdettiin toimenpideohjelmien tavoitteista. Ohjelmilla ja EU:n rakennerahoituksella on pystytty vastaamaan ohjelmakauden muuttuneessa taloudellisessa toimintaympäristössä nousseisiin haasteisiin sekä ohjelmarakenteen joustavuuden ja sisällöllisen monipuolisuuden, että hallinnollisesti jakaantuneen toimintavastuun johdosta. Taloudellinen taantuma vaikeutti kuitenkin merkittävästi kehittämisen toimintaympäristöä ohjelmakauden edetessä eikä mahdollistanut ohjelmien kaikkien tavoitteiden saavuttamista. Tulosten syntymisen näkökulmasta vahvin vuosi oli 2013, jolloin syntyi noin neljäsosa ohjelmien uusista työpaikoista. Itä- ja Pohjois-Suomessa eniten yrityksiä syntyi kuitenkin vuonna 2012 ja Etelä- ja Länsi-Suomessa vuonna 2009. Tätä selittää osaltaan se, että runsaasti uusia yrityksiä tuottaneiden Finnveran korko- ja lainatukihankkeiden määrä alkoi vähentyä ohjelmakauden aikana alentuneen korkotason myötä. Työpaikkojen osalta EAKR-ohjelmat kokonaisuutena saavuttivat asetetun tavoitteen. Länsi- ja Itä- Suomen ohjelmien työpaikkatavoitteet eivät kuitenkaan täyttyneet ja Länsi-Suomessa korostui etenkin naisten osuudelle asetetun tavoitteen huomattava alitoteuma. Tämä kertoo sekä asetettujen tavoitteiden optimistisuudesta, että toisaalta ohjelmakauden viime vuosien taloudellisen tilanteen vaikutuksesta erityisesti Itä- ja Länsi-Suomen ohjelmien toteutukseen. Myös yritystavoitteiden osalta ohjelmat saavuttivat kokonaisuutena asetetun tavoitteen. Ainoastaan Länsi-Suomen ohjelmassa tavoitteesta jäätiin, mutta kuten työpaikkojen osaltakin, myös uusille yrityksille asetettu tavoite oli Länsi-Suomessa varsin kunnianhimoinen. 49

Vaikka toteumat lopulta poikkeavat paikoitellen yli 25 % tavoitteesta, tarkasteli hallintoviranomainen neljää EAKR-ohjelmaa myös kokonaisuutena jolloin poikkeamat tasoittuvat t&k-työpaikkoja lukuun ottamatta. Oheisessa taulukossa 13 on esitetty ohjelmittain ja yhteensä EAKR ohjelmille asetetut määrälliset tavoitteet ja niiden toteumat vuositasolla (ei sis. Finnveran toimilla synnytettyjä uusia työpaikkoja, joista saatavilla vain suunnitelmavaiheen tieto). Taulukko 13. Määrälliset tavoitteet ja niiden toteutuma vuositasolla Tavoite 2007-2013 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 Yhteensä Toteuma Etelä-Suomi Uudet työpaikat yht. 4 200 7 628 589 732 755 649 1 727 659 282 6 028 144 % -joista naisten 1 575 4 167 204 176 244 247 467 277 111 1 897 120 % Uudet t&k-työpaikat 320 0 35 26 167 111 119 206 138 145 947 296 % Uudet yritykset yht. 920 0 67 347 321 120 41 102 53 12 1 063 116 % -joista naisten 247 0 11 136 128 26 8 28 19 3 359 145 % Länsi-Suomi Uudet työpaikat yht. 9 800 200 340 527 769 944 1 051 2 143 1 339 769 8 082 82 % -joista naisten 3 920 109 49 154 214 301 281 576 334 187 2 205 56 % Uudet t&k-työpaikat 150 12 12 53 174 177 119 339 143 168 1 197 798 % Uudet yritykset yht. 2 000 41 10 549 393 197 26 99 92 19 1 426 71 % -joista naisten 720 7 9 199 193 65 10 35 29 7 554 77 % Itä-Suomi Uudet työpaikat yht. 12 500 635 101 610 1 319 1 584 1 214 2 453 1 511 745 10 172 81 % -joista naisten 4 920 123 60 287 788 202 391 831 450 185 3 317 67 % Uudet t&k-työpaikat 800 0 30 9 141 94 92 273 162 101 902 113 % Uudet yritykset yht. 1 950 42 60 49 46 499 1 373 154 98 27 2 348 120 % -joista naisten 695 14 9 37 32 106 545 42 17 6 808 116 % Pohjois-Suomi Uudet työpaikat yht. 11 000 207 770 739 2 083 1 906 2 526 3 817 2 098 836 14 982 136 % -joista naisten 4 200 63 239 304 705 598 743 1 059 510 299 4 520 108 % Uudet t&k-työpaikat 1 000 0 70 25 349 140 339 385 342 168 1 818 182 % Uudet yritykset yht. 1 500 71 86 215 219 190 931 219 128 32 2 091 139 % -joista naisten 630 26 0 64 76 54 409 48 33 10 720 114 % EAKR-ohjelmat yht. Uudet työpaikat yht. 37 500 1 049 1 839 2 465 4 903 5 189 5 440 10 140 5 607 2 632 39 264 105 % -joista naisten 14 615 299 515 949 1 883 1 345 1 662 2 933 1 571 782 11 939 82 % Uudet t&k-työpaikat 2 270 12 147 113 831 522 669 1 203 785 582 4 864 214 % Uudet yritykset yht. 6 370 154 223 1 160 979 1 006 2 371 574 371 90 6 928 109 % -joista naisten 2 292 47 29 436 429 251 972 153 98 26 2 441 107 % 4.5 Toimenpideohjelman suhde Eurooppa 2020 strategiaan Ohjelmakauden 2007-2013 kilpailukyky- ja työllisyys tavoitteen toimenpideohjelmia yhdistävänä sisällöllisenä nimittäjänä oli vuonna 2000 käynnistetyn ja 2008 välitarkistetun ns. Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian toteuttaminen. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2010 hyväksymä Eurooppa 2020 strategia perustuu Lissabonin strategiasta saatuihin kokemuksiin. Siinä tunnustetaan Lissabonin strategian vahvuudet, mutta puututaan myös sen heikkouksiin ja huomioidaan EU:n tilanteen muuttuminen vuodesta 2000 ennen kaikkea välitön tarve toipua talouskriisistä. Eurooppa 2020 -strategiassa esitetään kolme toisiaan vahvistavaa prioriteettia: Älykäs kasvu - osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen, Kestävä kasvu - resurssitehokkaamman, vihreämmän ja kilpailukykyisemmän talouden edistäminen ja Osallistava kasvu - sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta lisäävän korkean työllisyyden talouden edistäminen. Tavoitteisiin pyritään seitsemän lippulaivahankkeen avulla: Innovaatiounioni, Nuoret liikkeellä, Eurooppalainen digitaalistrategia, Resurssitehokas Eurooppa, Globalisaation aikakauden 50

teollisuuspolitiikka, Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma sekä Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi. Eurooppa 2020 prioriteetit ja niiden alaiset lippulaivahankkeet kytkettiin ohjelmakaudella 2007-2013 käytössä oleviin menoluokkiin. Menoluokkien avulla oli mahdollista suuntaa-antavasti tarkastella ohjelmakauden 2007-2013ohjelmien toimenpiteiden merkitystä Eurooppa 2020 strategian keskeisten päämäärien toteuttamisessa. Merkittävä osa, noin 2/3, EAKR-ohjelmien rahoituksesta on kohdistunut innovaatiounionin ja globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikan tukemiseen. Syksyllä 2016 hallintoviranomaisen tekemän kyselyn mukaan Innovaatiounionia pidettiin eniten EAKR-ohjelmatyössä edistettynä lippulaivana lähes 72 prosentin osuudella. Kysely suunnattiin rakennerahastohallinnossa toimiville, seurantakomiteoille ja ministeriöiden edustajille. Vastauksia saatiin 48. Päävastaajajoukko, noin 80 % vastanneista, oli välittävien toimielimien rahoittajatehtävissä toimivia. Kyselyn tulosten voi siis katsoa heijastavan alueilla lähellä hankkeita ja asiakkaita työtään tekevien näkemyksiä. Tässä käsitellyt tulokset esittävät EAKR-ohjelmat yhtenä kokonaisuutena. Etelä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman osalta vastanneiden näkemykset poikkeavat valtavirrasta nostaen Resurssitehokkaan Euroopan Innovaatiounionin edelle ohjelmatyöllä eniten edistetyksi lippulaivaksi. Kyselyn tulokset vahvistavat käsitystä, että maakunnat ovat painottaneet innovaatioympäristöjen ja yritysten innovaatiopotentiaalin kehittämistä. Innovaatio- ja osaamiskeskittymiä rahoitettiin laajasti kaikissa maakunnissa niiden omien strategisten vahvuusalojen mukaisesti. Tutkimus- ja koulutuslaitosten sekä alueellisten kehittämisorganisaatioiden toteuttamat t&k&i -hankkeet ovat olleet merkittävässä roolissa. Ohjelmakaudella rakennettiin uusia innovaatioympäristöjä, joihin on aikaisempaa enemmän saatu mukaan myös pk-yrityksiä ja joissa voitiin yhdistää korkeakoulut ja elinkeinoelämä. Hankkeilla on lisätty alueen t&k- toimijoiden ja yritysten kansainvälistymistä, edistetty uusien tuotteiden ja palveluiden syntymistä, luotu ja kehitetty t&k&i-ympäristöjä, haettu energiatehokkaita ratkaisuja ja edistetty cleantech-tuotteiden kehittämistä. Kyselyn perusteella lippulaivoista toiseksi tärkeimmiksi nousivat Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka ja Resurssitehokas Eurooppa. Resurssitehokkuuden edistäminen korostui kyselyssä merkittävästi enemmän kuin rahoituksen käytön perusteella yleisesti voidaan havaita. Resurssitehokkuus on painottunut enemmän ohjelmakauden loppupuolella ja vastaukset voivat myös heijastaa ohjelmakauden 2014-2020 painotusta vähähiilisyydestä. Päättyneellä ohjelmakaudella on syntynyt mm. uusien hajautettujen energian kokeiluja ja kehittämistoimintaa materiaalien tehokkaampaan kierrätykseen. Yrityksiä on tuettu uusissa resurssitehokkuutta edistävissä investoinneissa. Kyselyn tuloksissa nostettiin esiin myös Uuden osaamisen ja työllisyyden lippulaivaa selvästi enemmän kuin rahoitusjakauman perusteella voitaisiin olettaa. Voidaankin ajatella, että vastaajien näkökulmasta lippulaivat muodostavat kokonaisuuksia, jossa osaamiseen ja työllisyyteen panostaminen on tärkeää. Ohjelmatyö nähdään alueilla eri rahastojen ja toimien kokonaisuutena. Taulukossa 14 on kuvattu Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman toimenpiteiden suuntaa-antavaa ryhmittelyä menoluokkien perusteella Eurooppa 2020 strategian prioriteettien ja lippulaivahankkeiden alle. Lippulaivahankkeista merkittävin on innovaatiounioni, johon on kohdistunut n. 41 % Itä-Suomen ohjelman rahoituksesta, mikä on lähes samaa tasoa kuin kaikissa 51

EAKR-ohjelmissa yhteensä. Lähes puolet niin Itä-Suomen ohjelman kuin kaikkien EAKRohjelmienkin rahoituksesta kohdistunut älykkään kasvun prioriteettiin ja noin kolmannes kestävän kasvun prioriteettiin. Eurooppa 2020 strategiaa on tukenut kaiken kaikkiaan 84 % rahoituksesta, kun vastaava osuus kaikissa EAKR-ohjelmissa yhteensä on n. 83 %. Taulukko 14. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman rahoitus menoluokittain suhteessa Eurooppa 2020 strategian prioriteetteihin ja lippulaivahankkeisiin Eurooppa 2020 Eurooppa 2020 - strategian prioriteetit Älykäs kasvu Kestävä kasvu Osallistava kasvu Eurooppa 2020 -strategian lippulaivat Itä-Suomi EAKRohjelmat yhteensä Innovaatiounioni 40,7 % 42,0 % Digitaaliagenda 6,4 % 6,7 % Nuoret liikkeellä 1,1 % 0,5 % Yhteensä 48,2 % 49,1 % Resurssitehokas Eurooppa 9,8 % 7,7 % Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka 24,6 % 24,6 % Yhteensä 34,4 % 32,4 % Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma 1,3 % 1,6 % Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastainen foorumi 0,1 % 0,3 % Yhteensä 1,4 % 1,9 % Eurooppa 2020 -menoluokat yhteensä 84,0 % 83,4 % Muut menoluokat 16,0 % 16,6 % Kaikki yhteensä 100,0 % 100,0 % Eurooppa 2020 kansallinen strategia Vuonna 2010 hyväksytyn Eurooppa 2020 -strategian linjausten pohjalta jäsenmaat ovat laatineet omat kansalliset Eurooppa 2020 strategiansa. Eurooppa-neuvosto on antanut kullekin jäsenmaalle suosituksia, joilla ohjataan kansallista päätöksentekoa. Eurooppa 2020 -strategian pohjalta laaditussa Suomen kansallisessa uudistusohjelmassa keskeisenä tavoitteena todettiin talouden vakaus ja julkisen talouden kestävyys sekä varautuminen ikääntymiseen, julkisten menojen hillintään ja julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen. Lisäksi Suomen on pyrittävä toteuttamaan kilpailukykyä ja tuottavuutta kohentavia rakenneuudistuksia. Suomen valitsemassa kasvustrategiassa keskeinen rooli on osaamisen kohottamisella ja innovaatiojärjestelmän ja sen hyväksikäytön parantamisella. 4.6 Itämeren alueen strategian toteuttaminen EU:n komissio esitteli Eurooppa-neuvoston toimeksiannosta laatimansa EU:n Itämeren alueen strategian (EUSBSR) vuonna 2009 ohjelmakauden 2007-2013 toteutuksen jo käynnistyttyä. Neljästä pääpilarista ja niitä tukeneista 15 painopistealueesta koostuneen strategian keskeisenä lähtökohtana oli, että sen toteuttamiseksi ei luoda uusia rahoitusvälineitä eikä organisaatioita, vaan sen avulla pyritään tehostamaan olemassa olevien rahoitusvälineiden ja rakenteiden toimintaa ja 52

yhteensovitusta. Yhtenä keskeisenä rahoitusvälineenä pidetään Itämeren alueen jäsenmaissa olevia rakennerahastovaroja ja niiden käyttöä Itämeren alueen strategian tavoitteiden mukaiseen toimintaan. Oman haasteensa tälle asetti kuitenkin se, että kansallisia rakennerahasto-ohjelmia laadittaessa ei Itämeristrategiaan oltu osattu varautua. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman seurantakomitea totesi kokouksessaan joulukuussa 2009 ohjelman tukevan melko hyvin Itämeri-strategiaa, jonka tavoitteet nähtiin pitkälti yhteneviksi ohjelman tavoitteiden kanssa. Itämeri-strategian korostaminen esim. valintakriteereiden tasolla ei seurantakomitean mielestä vaikuttanut siksi välttämättömältä. Seurantakomitea päätti kuitenkin täsmentää Itämeri-strategian ja EAKR-toimenpideohjelman yhteyttä lisäämällä asiasta erillisen maininnan ohjelma-asiakirjaan. Itämeri-strategiaa tukevasta hanketoiminnasta päätettiin myös raportoida jatkossa vuosikertomuksen yhteydessä. Itämeren alueen strategiaa tukevien hankkeiden seuranta rakennerahasto-ohjelmissa Itämeri-strategiaa ja sen toteutusta on käsitelty säännöllisesti kaikkien EAKR -toimenpideohjelmien seurantakomiteoiden kokouksissa. Myös ESR -seurantakomitean kokouksissa on käsitelty Itämeristrategiaa Suomessa EAKR -ohjelmia vastaavat tiedot Itämeri-strategiaa tukevista hankkeista on alusta pitäen kerätty myös ESR-ohjelman osalta. Riikassa 11. maaliskuuta 2010 järjestetyssä Itämeri-strategiaa käsittelevässä työkokouksessa oli esillä strategian toteutuksen käytännön seurantaan liittyvät ongelmat eri jäsenmaissa ja ohjelmissa. Saamansa palautteen pohjalta komissio valmisteli täsmennetyt ohjeet hallintoviranomaisille strategiaa tukevien hankkeiden tunnistamiseksi (ns. reference document). Useimpien painopistealueiden osalta hankkeen edellytettiin sisältävän kansainvälistä yhteistyötä voidakseen tulla luokitelluksi Itämeri-strategiaa tukevaksi. Suomen ohjelmissa siihen asti toteutetun hankkeiden korvamerkinnän näkökulmasta komission täsmennetyt ohjeet merkitsivät seurantajärjestelmän uudistamista. Tarvittavat muutostyöt toteutettiin sekä EURA 2007 että Tuki2000 seurantajärjestelmiin syksyllä 2010. Hallintoviranomainen lähetti 25.11.2010 välittäville toimielimille kirjeen, jossa ohjeistettiin viranomaisia uuden, painopistetasoisen seurannan käyttöönotossa. Samalla viranomaisia pyydettiin arvioimaan ja tarvittaessa kirjaamaan myös aikaisemmin rahoittamansa hankkeet painopisteittäin seurantajärjestelmään. Itämeristrategian toimintasuunnitelmaa tarkistettiin vuonna 2012 ja lopullinen versio hyväksyttiin helmikuussa 2013. Siinä otettiin huomioon uudet tavoitteet, indikaattorit ja päämäärät, jotka vastaavat Eurooppa 2020 strategian tavoitteita. Samalla strategian rakennetta uudistettiin siten, että kolmen yleistavoitteen meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja hyvinvoinnin lisääminen ja niiden 12:en alatavoitteen toteutumista edistetään 17:än prioriteettialan ja viiden horisontaalisen toimen avulla. Vaikka strategian painopisteiden määrä kasvoi kahdella ja määritelmiä tarkistettiin, ei Suomen toimivaa seurantajärjestelmää nähty päättyvän ohjelmakauden osalta enää mielekkääksi uudistaa, vaan tarkistetun toimintasuunnitelman mukainen uusi painopiste- ja tavoitelistaus otettiin käyttöön uudessa, ohjelmakaudelle 2014-2020 valmistellussa seurantajärjestelmässä. Vuonna 2014 alkoi tosin jälleen keskustelu Itämeri-strategian rakenteen uudelleen täsmentämisestä luopumalla joistakin prioriteeteista. Keväällä 2015 ohjelmakauden 2014-2020 toteutuksen jo käynnistyttyä julkistettiin strategian uusin versio, jossa prioriteetteja on 13 ja horisontaalisia tavoitteita neljä. 53

EU:n Itämeren alueen strategiaa tukevat hankkeet Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa oli vuoden 2015 loppuun mennessä tunnistettu yhteensä 248 vähintään yhtä strategian painopistealueista tukevaa hanketta (n. 4,6 % kaikista hankkeista) (taulukko). Julkista rahoitusta ko. hankkeisiin oli maksettu n. 90 miljoonaa euroa, eli noin 12,4 % kaikesta maksetusta julkisesta rahoituksesta. Viranomaisten arvion mukaan yli kolmannes Itämeren alueen strategiaa tukevista hankkeista ja lähes puolet niiden maksatuksista kohdistui painopistealueeseen B7 (Alueen tutkimus- ja innovaatiomahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen), johon kirjattiin runsaasti Tekesin koko Itämeren aluetta hyödyttäviä tutkimushankkeita. Toiseksi merkittävimmäksi painopistealueeksi nousi Itä-Suomessa B8 (Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act aloitteen toteuttaminen: Yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten vahvistaminen ja henkilöresurssien käytön tehostaminen) ja kolmanneksi merkittävimmäksi C12 (Itämeren alueen vetovoimaisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen erityisesti koulutuksen ja nuorison, matkailun, kulttuurin ja terveydenhuollon aloilla). Sen sijaan Itä-Suomen ohjelmassa ei ohjelmakauden aikana tunnistettu yhtäkään IV pilaria (Itämeri turvallisena alueena) tukevaa hanketta. Kaiken kaikkiaan Itä-Suomen EAKR-ohjelman osuus Itämeren alueen strategian toteuttamisessa jäi hieman pienemmäksi kuin sen osuus oli koko EAKRtoiminnasta. Taulukko 15. Itämeristrategiaa tukevat hankkeet Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelmassa 31.12.2015 (maksettu julkinen rahoitus yhteensä) Itä-Suomi EAKR-ohjelmat yht. I-S osuus kaikista Painopistealueet tavoitteittain Maks. julk. Kpl Maks. julk. Kpl Maks. julk. Kpl Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen 6 927 497 28 47 072 392 120 14,7 % 23,3 % Itämerestä puhtaan merenkulun mallialue 400 000 1 13 016 140 17 3,1 % 5,9 % Luontoalueiden ja luonnon monimuotoisuuden suojeleminen, myös kalatalouden alalla 1 311 063 8 15 914 776 60 8,2 % 13,3 % Mereen päästettävien ravinteiden määrän vähentäminen hyväksyttävissä olevalle tasolle 9 064 574 19 53 731 877 109 16,9 % 17,4 % Vaarallisten aineiden käytön vähentäminen ja niiden vaikutusten lieventäminen 7 283 065 19 10 002 064 39 72,8 % 48,7 % A: Itämerestä ympäristöä säästävä alue yhteensä 24 986 199 75 139 737 249 345 17,9 % 21,7 % Alueen tutkimus- ja innovointimahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen 41 637 826 84 97 517 429 228 42,7 % 36,8 % Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan Small Business Act -aloitteen toteuttaminen: yrittäjyyden edistäminen, pk-yritysten vahvistaminen ja henkilöresurssien käytön tehostaminen 10 164 702 38 32 468 809 136 31,3 % 27,9 % Kestävän maa-, metsä- ja kalatalouden vahvistaminen 1 446 400 2 3 395 861 4 42,6 % 50,0 % Sisämarkkinoiden esteiden poistaminen Itämeren alueelta ja yhteistyön parantaminen tulli- ja veroasioissa 483 105 1 0,0 % 0,0 % B: Itämerestä vaurauden alue yhteensä 53 248 928 124 133 865 204 369 39,8 % 33,6 % Energiamarkkinoille pääsyn parantaminen ja niiden tehokkuuden ja turvallisuuden lisääminen 1 129 043 7 4 085 475 18 27,6 % 38,9 % Itämeren alueen vetovoimaisuuden säilyttäminen ja vahvistaminen erityisesti koulutuksen ja nuorison, matkailun, kulttuurin ja terveydenhuollon aloilla 10 128 195 41 36 115 596 122 28,0 % 33,6 % Sisäisten ja ulkoisten liikenneyhteyksien parantaminen 145 790 1 35 109 907 47 0,4 % 2,1 % C: Itämerestä vetovoimainen hyvien yhteyksien alue yhteensä 11 403 028 49 75 310 978 187 15,1 % 26,2 % Itämerestä meriturvallisuuden johtava alue 3 057 036 5 0,0 % 0,0 % Suojautumisen vahvistaminen suurten hätätilanteiden varalta maalla ja merellä 569 400 1 0,0 % 0,0 % D: Itämerestä turvallinen alue yhteensä 3 626 436 6 0,0 % 0,0 % Kaikki yhteensä 89 638 156 248 352 539 866 907 25,4 % 27,3 % Koko ohjelma yhteensä 721 849 363 5 415 2 130 405 148 16 486 33,9 % 32,8 % Itämeri-strategiaa tukevien hankkeiden osuus 12,4 % 4,6 % 16,5 % 5,5 % Laadullisessa arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös siihen, että alueellisista ja paikallisista lähtökohdista toteutettava EAKR -hanketoiminta ei useimmissa tapauksissa sisällä kansainvälistä ulottuvuutta. Erityisesti toimintalinjan 1 (Yritystoiminnan edistäminen) hankkeita jäi kansainvälisen ulottuvuuden puuttuessa kirjaamatta strategiaa tukeviksi, vaikka sisällöllisiä perusteita muuten olisikin ollut. Toisaalta nyt strategiaa tukeviksi kirjatuissa hankkeissakin oli joukossa niitä, joilla sisällöllinen vahvuus korvasi puuttuvaa kansainvälisyyttä. 54

4.7 Horisontaalisten tavoitteiden toteutuminen Ohjelman toteuttamista ohjaavat kestävän kehityksen, syrjimättömyyden ja kumppanuuden periaatteet. Kestävä kehitys Rakennerahastoista annetun yleisasetuksen (2006/1083/EY) ja EU:n koheesiopolitiikkaa koskevien strategisten suuntaviivojen (2006/702/EY) mukaan ympäristönsuojelu ja kestävä kehitys ovat keskeinen osa yhteisön alue- ja rakennepolitiikkaa. Itä-Suomen EAKR-ohjelman toteutuksessa ja hankkeiden valinnassa otetaan huomioon kestävä kehitys koko ohjelman toteuttamista ja hallinnointia ohjaavana periaatteena. Jokaisen hankkeen osalta hakemusvaiheessa vaaditaan lyhyt arvio ympäristövaikutuksista. Hankkeiden ympäristövaikutuksia käsitellään tarpeen mukaan rahoitusryhmissä, maakuntien eri ryhmissä, vaikutusarvioinnin yhdyshenkilön toimesta ja/tai kunkin maakunnan yhteistyöryhmän sihteeristössä. Hankkeiden arvioinnissa ja valinnassa kestävä kehitys otetaan huomioon sekä välttämättömänä ja että valintaa ohjaavana kriteerinä. Lisäksi hankkeiden arvioinnissa ja valinnassa otetaan huomioon hankkeen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia. EAKR- rahoittajaviranomainen luokittelee hankkeen päätöstä valmistellessaan EURA 2007- järjestelmässä ympäristövaikutusten suhteen kahteen luokkaan joko ympäristömyönteiseksi tai ympäristöneutraaliksi. Ympäristönegatiivisia hankkeita ei rahoiteta. Rahoittajaviranomainen arvioi myös hankkeen vaikutuksia teollisuuden ja/tai energiantuotannon fossiilisiin hiilidioksidipäästöihin sekä hankkeen vaikutuksia kasvihuonepäästöihin. EURA 2007-järjestelmään on sisälletty osiot näiden päästöindikaattoreiden seuraamiseksi ja ne ovat osa SEA-direktiivin toteutumisen seurantaa. Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelman tavoitteiden mukaan 25 % EU-rahoituksesta tulisi kohdentua ympäristövaikutuksiltaan positiivisiin hankkeisiin. Ohjelman toteutuksessa ollaan oltu koko ajan tuon tavoitteen yläpuolella. Ohjelmakauden lopussa ympäristöpositiivisiin hankkeisiin oli maksettu 37,1 % kaikesta sidotusta EAKR+valtio -rahoituksesta. Toimintalinjalla 3 oli suhteellisesti eniten ympäristöpositiivia hankkeita (56 %) ja myös euromääräisesti eniten julkisista maksuista oli tehty samalla toimintalinjalla. EAKR+valtio osuudesta eniten ympäristöpositiivisiin hankkeisiin oli maksettu toimintalinjalla 2 (89 M ). Kaikkiaan ympäristöpositiivisiksi hankkeiksi oli merkitty 815 maksettua hanketta. Taulukko 16. Maksettu rahoitus ympäristöpositiivisissa hankkeissa, Maksettu Maksettu Maksettu Osuus Hankkeita Yhteensä yhteensä Osuus kaikista TL julkinen EAKR+valtio EAKR+valtio yht. maksetuista (kpl) (kpl) hankkeista 1 67 156 603 67 145 922 250 498 611 26,8 % 407 4 435 9,2 % 2 100 556 076 88 887 743 231 020 035 38,5 % 252 661 38,1 % 3 104 666 225 74 484 965 110 059 574 67,7 % 156 279 55,9 % 4 29 003 930 0,0 % 40 0,0 % Yht. 272 378 904 230 518 630 620 582 150 37,1 % 815 5 415 15,1 % 55

Hankkeisiin, jotka vähentävät hiilidioksidipäästöjä, on ohjelman lopussa maksettu julkista rahoitusta yhteensä noin 33,3 M, joka on 3,9 % kaikesta maksetusta rahoituksesta. Toimintalinjalla 1 ei ole raportoitu hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hankkeita, mikä johtuu Tuki2000 järjestelmän raportoinnin puutteista. Toimintalinjalla 2 oli hiilidioksidipäästöjä vähentäviä hankkeita (sidonnat ja kappalemäärät) selvästi enemmän kuin toimintalinjalla 3. Kaikkiaan maksetuista hankkeista 67 oli merkitty hiilidioksidipäästöjä vähentäviksi. Taulukko 17. Sidottu rahoitus hankkeisiin, jotka vähentävät hiilidioksidipäästöjä, Hankkeita Osuus Maksettu Maksettu Maksettu Osuus Yhteensä yhteensä kaikista TL julkinen EAKR+valtio EAKR+valtio yht. maksetuista (kpl) (kpl) hankkeista 1 250 498 611 0,0 % 4 435 0,0 % 2 26 382 629 20 421 267 231 020 035 8,8 % 53 661 8,0 % 3 6 933 668 3 985 322 110 059 574 3,6 % 14 279 5,0 % 4 29 003 930 0,0 % 40 0,0 % Yht. 33 316 298 24 406 589 620 582 150 3,9 % 67 5 415 1,2 % Kasvihuonepäästöjä vähentäviä hankkeita on merkitty Eura2007 järjestelmään 85 maksettua hanketta. Näihin maksujen summa vuoden 2014 lopussa oli reilut 50 M julkista rahoitusta. Tämä oli 6,1 % kaikista maksuista. Toimintalinjalla 1 ei ole raportoitu kasvihuonepäästöjä vähentäviä hankkeita, sillä Tuki2000 järjestelmästä ei saatu näiltä osin ko. tietoja. Taulukko 18. Sidottu rahoitus hankkeisiin, jotka vähentävät kasvihuonepäästöjä, Hankkeita Osuus Maksettu Maksettu Maksettu Osuus Yhteensä yhteensä kaikista TL julkinen EAKR+valtio EAKR+valtio yht. maksetuista (kpl) (kpl) hankkeista 1 250 498 611 0,0 % 4 435 0,0 % 2 25 978 706 20 022 162 231 020 035 8,7 % 57 661 8,6 % 3 24 489 338 18 059 795 110 059 574 16,4 % 28 279 10,0 % 4 29 003 930 0,0 % 40 0,0 % Yht. 50 468 044 38 081 957 620 582 150 6,1 % 85 5 415 1,6 % EU:n tasolla kestävä kehitys on määritelty unionin vuonna 2006 tarkistetussa kestävän kehityksen strategiassa. Strategiassa on määritelty seuraavat seitsemän kestävän kehityksen painopistealuetta: Kestävän kehityksen osa-alue Ilmastonmuutos ja puhtaat energiamuodot Kestävä liikenne Luonnonvarojen suojelu ja kestävä käyttö Kulttuuriympäristöjen suojelu Ihmisten elinympäristöt ja terveys Sosiaalinen osallisuus, väestönkehitys ja maahanmuutto Maailmanlaajuinen köyhyys; kehitysavun lisääminen 56

Tasa-arvo ja syrjimättömyys Ohjelman toteutuksessa edistetään tasa-arvoa muun muassa sukupuolten, ikäryhmien ja eri väestönryhmien välillä. Väestön ikääntymisen vuoksi on tärkeää edistää erityisesti eri ikäryhmien osallistumista työelämään ja sopeutumista työelämän muutoksiin. Lisäksi työvoimapulaan voidaan varautua tukemalla maahanmuuttajien ammatillista etabloitumista työmarkkinoille. Myös kansallinen lainsäädäntö velvoittaa kiinnittämään huomiota sukupuolten tasa-arvoon hankkeiden toteutuksessa ja esteettömyyteen rakentamishankkeissa. Tasa-arvohankkeiden tavoite ohjelmassa on 11 % sidotusta rahoituksesta. Hankearvioinnissa on hankkeelle eduksi jos sillä on tasa-arvoa edistäviä vaikutuksia. Sukupuolten tasa-arvo huomioidaan myös rakennerahasto-ohjelmien hallinnoinnissa, mm. seurantakomiteoiden kokoonpanossa. Sukupuolten tasa-arvoa edistäviin hankkeisiin oli ohjelman lopussa maksettu 8,3 % (56 M ) kaikista maksuista. Hankkeiden lukumäärä oli 776 kpl. Tasa-arvovaikutuksiltaan myönteisiin hankkeisiin oli tehty maksatuksia ohjelman lopussa 66,7 M julkista rahoitusta. Toimintalinjalla 2 maksuja oli eniten (13,6 %). Kappalemääräisesti kuitenkin selvästi eniten tasa-arvohankkeita on merkitty toimintalinjalla 1, peräti 704 kpl. Taulukko 19. Maksettu rahoitus tasa-arvovaikutuksiltaan myönteisiin hankkeisiin (kaiken tyyppinen tasa-arvo), Hankkeita Osuus Maksettu Maksettu Maksettu Osuus Yhteensä yhteensä kaikista TL julkinen EAKR+valtio EAKR+valtio yht. maksetuista (kpl) (kpl) hankkeista 1 21 758 504 21 747 823 250 498 611 8,7 % 704 4 435 15,9 % 2 32 637 706 31 389 033 231 020 035 13,6 % 83 661 12,6 % 3 12 329 368 8 526 662 110 059 574 7,7 % 40 279 14,3 % 4 29 003 930 0,0 % 40 0,0 % Yht. 66 725 578 61 663 519 620 582 150 9,9 % 827 5 415 15,3 % Verkostoituminen ja kumppanuus Yhteistyötä eri tasoilla, kuten hankkeiden toteuttajien, viranomaisten, talouselämän ja järjestöjen kesken toteutetaan sekä ohjelman hallinnoinnissa että hankkeiden elinkaaren kaikissa vaiheissa. Kumppanuus on otettu huomioon myös maakunnan yhteistyöryhmien kokoonpanossa, jonka vuoksi ryhmissä ovat viranomaisten ja talouselämän edustajien lisäksi edustettuna kansalaisyhteiskuntaa, ympäristöä ja tasa-arvoa edistäviä järjestöjä. Ohjelman lopussa maksuja oli yhteisöllisyyttä edistäviin hankkeisiin kaikkien hankkeiden maksuista 63,7 M (8,5 %). Toimintalinjalla 2 osuus oli vuoden vaihteessa suurin niin maksujen kun kappalemääränkin suhteen (17,5 % ja 130 kpl). Toimintalinjalla 3 osuus kaikista sidonnoista oli 8,4 % ja toimintalinjalla 1 vain 1,2 %. Kaikkiaan yhteisöllisyyttä edistäviä hankkeita, joissa on kertynyt maksuja, oli ohjelman lopussa 231 kpl. 57

Taulukko 20. Sidottu rahoitus yhteisöllisyyttä edistäviin hankkeisiin, Hankkeita Osuus Maksettu Maksettu Maksettu Osuus Yhteensä yhteensä kaikista TL julkinen EAKR+valtio EAKR+valtio yht. maksetuista (kpl) (kpl) hankkeista 1 2 898 415 2 898 415 250 498 611 1,2 % 51 4 435 1,1 % 2 47 297 196 40 378 130 231 020 035 17,5 % 130 661 19,7 % 3 13 485 001 9 255 464 110 059 574 8,4 % 50 279 17,9 % 4 29 003 930 0,0 % 40 0,0 % Yht. 63 680 612 52 532 009 620 582 150 8,5 % 231 5 415 4,3 % 4.8 Ohjelman täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat ja riskit Ohjelman toteuttaminen ja sen täytäntöönpano hallinnon ja sisällöllisen osuvuuden näkökulmasta sisältää monia ennalta arvaamattomia ongelmia, jotka voivat muodostua riskiksi täysimääräisen toteutumisen kannalta. Juuri ohjelman täysimääräinen toteutuminen onkin se mittari, johon voidaan peilata koko ohjelmakauden aikana esiintyneitä ongelmia ja niihin kohdistuvia korvaavia toimenpiteitä. Ohjelman täysimääräinen toteutuminen Suomessa rakennerahasto-ohjelmilla oli huomattava merkitys elvytystoimien alueellisessa kohdentamisessa. Suomen kansallinen rakennerahastostrategia ja ohjelmat on luonteeltaan hyvin väljiä ja mahdollistavia, mikä on tässä taloudellisessa tilanteessa osoittautunut oikeaksi. Strategia näyttää toteutuvan koko ohjelmakautta ja sen tavoitteita ajatellen. Toimintalinjan 1 (yritystoiminnan kehittäminen) volyymi on pysynyt tavoiteltua alhaisempana taloudellisen tilanteen johdosta, mutta kuitenkin koko toimintalinjan kehys saatiin sidottua juuri aikataulussa joustavasti yli maakuntakohtaisten kehysten. Vaikka ohjelmaan tehtiin kahdesti muutos toimintalinjojen välisiin kehyksiin, ei toimintalinja 1 toteutunut aivan täysimääräisesti vaan maksuja ei kertynyt annetussa aikataulussa riittävästi. Toimintalinjan maksujen toteuma-asteeksi jäi 94,1 %. Toimintalinja 3 on toteutunut koko ohjelmakauden ajan etupainotteisesti ja kuntarahoituksen osuus kasvoikin selvästi ennakoitua suuremmaksi. Toimintalinja 2 on edennyt tasaisesti koko ohjelmakauden ja nyt lopussa maksut toteutuivat aikataulussa. Vuonna 2012 tehty valtion vastinrahan leikkaus johti kuntarahavaateen nostamiseen kaikissa EAKR-ohjelmissa. Itä-Suomessa kunta- ja muun julkisen rahan kertymä on ollut vähäisintä vaikka vaade on suhteellisesti muita EAKR-ohjelmia pienempi. Vuoden 2013 aikana kuitenkin kuntarahan kertymävauhti kiihtyi ja ohjelmakauden lopussa kunta- ja muuta julkista rahoitusta on sidottu selvästi yli vaateen. N+2 säännön rajojen saavuttaminen hankemaksatuksissa Itä-Suomi on rahoitusvolyymiltään suurimpana ohjelma-alueena ollut muita suuralueita jäljessä maksatusvauhdissa lähes koko ohjelmakauden ajan. N+2 säännön mukaan rahoitusvuoden kehys tulee maksaa kahden vuoden kuluessa ko. vuodesta. Ohjelman loppukautta kohden n+2 raja oli 58

käytännössä alkukautta työläämpää saavuttaa. Vuoden 2013 ja samoin 2014 lopulla raja saavutettiin ilman erityistoimenpiteitä niukasti. Vuoden 2015 lopun tilanne päätyi maksatusten osalta vajaaksi. Tämän seurauksena tehtiin ohjelmanmuutos, jossa rahoituskehystä siirrettiin vielä jälkikäteen 24 M toimintalinjalta 1 toimintalinjalta 3. Rahoituskehyksestä jäi lopulta maksamatta noin 9 M (julkinen rahoitus). Muita ohjelmakauden aikana havaittuja ongelmia Ohjelman hidas käynnistyminen johtui yleisen taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ja se johti toimintalinjojen toteutumisen vinoutumiseen, jota korjattiin ohjelmanmuutoksilla. Alkupuolella ohjelmakautta koettiin myös ongelmia ohjelman eri tietojärjestelmien toimivuuden ja hitaan kehittämisen myötä. Tietyt tietojärjestelmän osiot saatiin kuntoon vasta lähellä ohjelman sulkemista ja joitakin ominaisuuksia ei saatu koskaan toimimaan suunnitelmien mukaisesti. Tämä koski erityisesti raportointi- ja seurantatietojen saamista ulos järjestelmistä. Lisäksi tietojen keräämistä on vaikeuttanut yritystukien tietojen oma järjestelmänsä sekä Finnveran tietojen kerääminen. Finnveran tietojen vertailtavuus on ollut lisäksi oma ongelmansa ohjelman seurannassa. 59

5. RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN JA KOHDENTUMINEN 5.1. Sidonnat ja maksatukset Itä-Suomen EAKR-toimenpideohjelma toteutui sitoumusten osalta täysimääräisesti jo vuonna 2014 (viimeiset sidonnat tehtiin keväällä 2014, ks. taulukko 21). Lopullisessa kehystoteumataulukossa tarkastellaan maksatusten toteumaa maksatusten perusteellahan todellinen ohjelmarahan käyttö todennetaan. Taulukossa 22 näkyy toimintalinjakehysten muutos, joka johtuu siis jälkikäteen tehdystä ja hyväksytystä ohjelmanmuutoksesta. Tällä muutoksella siirrettiin kehystä 24 M toimintalinjalta 1 toimintalinjalle 3. Näin saatiin maksatusprosentit eri toimintalinjoilta mahdollisimman tasaisiksi ja toimintalinjan 1 vajaakäyttö mahdollisimman pieneksi (94,1 % maksatusaste). Toimintalinjatasolla sitomistilanne oli 31.12.2014 seuraava (julkinen rahoitusosuus): toimintalinja 1: 292 031 134 (100,4 % koko ohjelmakauden kehyksestä) toimintalinja 2: 284 858 629 (104,5 % koko ohjelmakauden kehyksestä) toimintalinja 3: 163 872 100 (118,4 % koko ohjelmakauden kehyksestä) toimintalinja 4: 29 841 648 (102,0 % koko ohjelmakauden kehyksestä) Ohjelmakauden julkisesta rahoituskehyksestä kokonaisuudessaan oli sidottu vuoden 2014 loppuun mennessä 105,4 % kun vuotta aiemmin sidontaprosentti oli 97,4. Vuoden 2012 lopussa prosentti oli 81,9 ja vuoden 2011 lopussa 67,8. Yli 100 prosentin sidontoja selittää kunta- ja muun julkisen rahoituksen ennakoitua suurempi osuus toimintalinjoilla 2 ja 3. Kun ohjelman päätösvaiheessa vuonna 2015 tehtiin ohjelmanmuutos, jolla rahoituskehystä siirrettiin toimintalinjalta 1 toimintalinjalle 3 24 M, muuttui taulukko oleellisesti. Tilannetta on kuvattu taulukossa 22 maksujen osalta ohjelman päätöstilanteessa. Taulukko 21. Sidonnat ja niiden osuudet ohjelmakehyksestä toimintalinjoittain 31.12.2014, Sidottu 31.12.2014 julkisesta kehyksestä Kunta+muu julk./ julkinen yhteensä Kunta- ja muuta julkista rahoitusta kertyi vielä vuoden 2014 lopun tilanteen jälkeen maksatuksissa vielä noin 14 M. Kaikkiaan maksatustilanne ja siten ohjelman toteutuminen päätyi 98,8 prosentin toteutuma-asteeseen. Toimintalinjoista TL1 jäi vielä noin 15 M vajaaksi (94,1 % toteuma-aste) ja tekninen tuki noin 0,2 M vajaaksi (99,2 % toteuma-aste). Kunta ja muun julkisen rahoituksen osuus kaikesta julkisesta rahoituksesta oli ohjelmatasolla 14 % eli noin 101 M. Yksityistä rahaa on maksettu hankkeisiin ohjelmakauden lopussa 710,6 M ja julkista rahoitusta 722 M. Toimintalinjalla 1 yksityinen rahoitus on suurin johtuen yritystukihankkeiden huomattavasti pienemmästä tukiprosentista kuin TL 2 ja 3 hankkeissa. Yksityisen rahoituksen maksuja kertyi toimintalinjalla yksi 632,5 M. Toimintalinjalla 2 tuo määrä oli 70,7 M ja toimintalinjalla 3 vain 7,4 M. Joista Finnveran hankkeet (kpl) TL Julkinen kehys 2007-2013 EAKR+valtio Kunta Muu julkinen Yksityinen Julkinen yht. Kaikki yht. Hankkeita yht. (kpl) 1 290 914 570 291 489 734 439 390 102 010 742 876 194 292 031 134 1 034 907 328 100,4 % 0,2 % 5 078 3 085 2 272 509 644 235 097 494 41 045 516 8 715 618 73 423 403 284 858 629 358 282 031 104,5 % 17,5 % 658 3 138 459 260 110 895 904 49 788 366 3 187 830 7 464 704 163 872 100 171 336 804 118,4 % 32,3 % 280 4 29 245 144 29 841 648 0 0 0 29 841 648 29 841 648 102,0 % 0,0 % 39 IS yht. 731 128 618 667 324 780 91 273 272 12 005 458 823 764 300 770 603 511 1 594 367 811 105,4 % 13,4 % 6 055 3 085 60

Taulukko 22. Maksatukset ja niiden osuudet ohjelmakehyksestä toimintalinjoittain, Yllä oleva maksatustaulukko kuvaa ohjelman lopullista toteutumista. Kokonaistoteuma oli 98,7 % johtuen toimintalinjan 1 heikommasta kysynnästä ohjelmakauden aikana. Jälkikäteen tehty ohjelmanmuutos, jolla toimintalinjalta 1 siirrettiin 24 M toimintalinjan 3 rahoituskehykseen, ei riittänyt ohjelman täysimääräiseen toteumaan. Toteutumatta jäänyt kokonaisrahoitus (julkinen rahoitus) jäi kuitenkin lopulta vain noin 9 M vajaaksi. Laina- ja korkotukien osalta (toimintalinja 1) ohjelmakauden alussa rahoituksen kysyntä oli suurta pitkään jatkuneen nousukauden johdosta. Finanssikriisin puhjettua kysyntä putosi reilusti aiempaa alemmalle tasolle. Tämän johdosta myös EAKR-tuetun rahoituksen määrä putosi yritysten vähentäessä investointejaan voimakkaasti taloudellisen epävarmuuden lisäännyttyä markkinoilla. Ohjelmakauden loppua kohti myös rahoitukseen kytkettävän mahdollisen EAKR-tuen merkitys väheni, koska tukiaika jäi lyhyemmäksi ohjelmakauden päättymisen lähentyessä. Korkotukien merkitys matalien korkojen aikana ei ole kovinkaan suuri ja pääosan ohjelmakaudesta korkotaso oli poikkeuksellisen matala, jolloin korkotuen vaikuttavuus yrityksen maksamaa korkoa alentavana tukena ei täysin toteutunut. Taulukko 23. Maksupyynnöt, tehdyt maksatukset ja komissiolta saadut maksut Toimintalinja Hallintoviranomaisel le lähetettyihin maksupyyntöihin sisältyvät tuensaajien maksamat menot Vastaava julkinen rahoitus Maksujen suorittamisesta tuensaajille vastaavan elimen maksamat menot 1 Komissiolta saatujen maksujen kokonaismäärä 2 Toimintalinja 1 948 312 294 251 737 234 884 653 301 111 318 525 Toimintalinja 2 435 390 074 324 962 947 350 044 281 123 600 436 Toimintalinja 3 234 783 394 227 128 910 170 191 102 72 101 343 Toimintalinja 4 29 110 165 29 110 165 29 005 150 12 848 466 Yhteensä 1 647 595 928 832 939 257 1 433 893 833 319 868 770 Siirtymävaiheen alueiden osuus yhteismäärästä 1 647 595 928 832 939 257 1 433 893 833 319 868 770 Muiden kuin siirtymävaiheen alueiden osuus yhteismäärästä 0 0 0 0 1 Maksajan maksupäätöksellä hyväksymät kokonaismenot 2 Komissiolta 31.12.2016 mennessä saatu (ei sisällä ennakoita) 61

Taulukko 24. Julkinen rahoituskehys, tukikelpoiset kokonaismenot ja niitä vastaava julkinen rahoitus Toimenpideohjelman kokonaisrahoitus (EU ja kansallinen) EU:n rahoitusosuuden laskentaperuste (julkiset tai kokonaismenot) Tuensaajan maksamien todennettujen tukikelpoisten menojen kokonaismäärä (1) Vastaava julkinen rahoitus (1) Toteutumisaste % a b c d e = d/a Toimintalinja 1 266 914 570 Julkiset menot 883 326 637 251 133 799 94,1 % Toimintalinja 2 272 509 644 Julkiset menot 349 633 654 278 954 006 102,4 % Toimintalinja 3 162 459 260 Julkiset menot 170 150 314 162 759 661 100,2 % Toimintalinja 4 29 245 144 Julkiset menot 29 003 930 29 003 930 99,2 % Yhteensä 731 128 618 1 432 114 534 721 851 396 98,7 % (1) Kumulatiivisesti ilmoitettuna Taloudellinen toiminta Ohjelman taloudellinen toteutuminen seurantajärjestelmän luokituksen mukaan täydentää kokonaiskuvaa rahoitettavasta toiminnasta. Suurin luokka on kaatoluokka, johon on sijoitettu hankkeet, joita on ollut vaikea tai mahdoton sijoittaa yhden luokan alle (ks. taulukko 25). Tänne on sijoitettu lähes 31 % hankkeiden EAKR+valtio -maksuista Kolme muuten selvästi erottuvaa luokkaa ovat valmistukseen liittyvät luokat (03-06) 15,7 %, koulutus (15,4 %) ja julkinen hallinto (12,1 %). Hankkeiden lukumäärän mukaan eniten hankkeita on luokassa 01, maatalous, riistatalous ja metsätalous (36 %). 62

Taulukko 25. Maksettu rahoitus taloudellisen toiminnan mukaan Taloudellinen Maksettu Maksettu toiminta EAKR+valtio Osuus julkinen Hankkeita Osuus 00 189 665 310 30,6 % 233 273 065 1 164 21,5 % 01 15 766 970 2,5 % 16 362 819 1 960 36,2 % 02 333 080 0,1 % 613 014 4 0,1 % 03 10 967 965 1,8 % 12 480 391 78 1,4 % 04 1 100 319 0,2 % 1 100 408 34 0,6 % 05 1 495 574 0,2 % 1 495 574 27 0,5 % 06 83 748 019 13,5 % 85 461 985 486 9,0 % 07 17 345 0,0 % 17 345 3 0,1 % 08 4 654 977 0,8 % 7 655 822 15 0,3 % 09 2 315 886 0,4 % 5 487 798 6 0,1 % 10 314 255 0,1 % 314 255 33 0,6 % 11 2 523 545 0,4 % 2 718 545 43 0,8 % 12 12 006 863 1,9 % 18 061 621 135 2,5 % 13 972 972 0,2 % 972 972 137 2,5 % 14 11 995 271 1,9 % 12 117 469 87 1,6 % 15 5 000 000 0,8 % 5 000 000 2 0,0 % 16 24 750 275 4,0 % 26 105 509 252 4,7 % 17 75 390 883 12,1 % 83 834 503 86 1,6 % 18 95 253 050 15,3 % 106 448 670 255 4,7 % 19 4 825 454 0,8 % 6 504 128 52 1,0 % 20 4 466 953 0,7 % 4 760 549 110 2,0 % 21 17 750 422 2,9 % 23 194 851 105 1,9 % 22 55 266 763 8,9 % 67 870 103 341 6,3 % IS Yhteensä 620 582 150 100,0 % 721 851 396 5 415 100,0 % Mukaan lukien Finnveran hankkeet Rahoitusmuoto Maksetun rahoituksen määrästä 96,4 % oli tukea, jota ei makseta takaisin. Finnveran tukien osuus sidotusta rahoituksesta oli ohjelman lopussa 2,8 %. Pääomasijoitustoiminnan osuus oli 1 % (5 M ). Koko 5 M :n summa katsotaan sidotuksi ja maksetuksi. Aluetyyppi Aluetyypin mukaan valtaosa maksetusta rahoituksesta on kohdistunut kaupunkialueille (57 %). Harvaan ja hyvin harvaan asutuille alueille kohdistui ohjelman lopussa 31,5 % maksuista. Maaseutualueiden osuus kaikesta maksetusta rahoituksesta on pienentynyt hieman ohjelman päättymistä kohti edetessä (5,5 %). Kaupunkialueille kohdistunut rahoitus määräytyy usein toimijan kotipaikan mukaan ja siksi on huomioitava, että hankkeiden vaikutusalue kattaa maantieteellisesti usein koko maakunnan ja joissakin tapauksissa laajemmankin alueen. 63

Taulukko 26. Maksetun rahoituksen jakautuminen aluetyypeittäin Alue Maks. EAKR+valtio Osuus Maks. julkinen yht. Hankkeita Osuus 01 Kaupunkialueet 353 654 574 57,0 % 406 748 886 3 469 64,1 % 03 Saaret 7 896 855 1,3 % 8 563 355 862 15,9 % 04 Harvaan ja hyvin harvaan asutut alueet 195 574 302 31,5 % 236 237 474 864 16,0 % 05 Maaseutualueet 34 452 489 5,6 % 41 297 752 180 3,3 % Tekn. tuki 29 003 930 4,7 % 29 003 930 40 0,7 % IS Yhteensä 620 582 150 100,0 % 721 851 396 5 415 100,0 % Osarahoittajat Kuviossa 7 on esitetty kuinka sidottu rahoitus on jakaantunut eri välittävien viranomaisten kesken Itä-Suomessa. Eniten maksatuksia on yritystuilla (37 %), joita myöntävät ELY-keskukset. Maakunnan liitot ovat seuraavaksi suurin rahoittaja (31 %). TEKESillä on erityisesti Itä-Suomessa ollut suhteellisen merkittävä rooli (12 % maksuista). Seuraavana ovat muu ELY-keskusten rahoitus (lähinnä ympäristöhankkeet, 10 %) ja liikennevirasto (6 %). Finnveran osuus on ollut 2 % ja sen pääomasijoitustoiminnan noin 1 %. Ministeriöiden hankkeet ovat myös vieneet 1 %:n osuuden. Kuvio 7. Maksetun rahoituksen jakaantuminen rahoittajittain (julkinen rahoitus) 5.2 Rahoituksen kohdentuminen menoluokittain Rahoituksen kohdentuminen menoluokkiin on esitetty yksityiskohtaisesti liitteessä 2 (rahoitustaulukot). Noin 64 % EAKR+valtio -rahoituksen maksuista sijoittuu menoluokkiin 01-09, tutkimus ja teknologinen kehittäminen sekä innovointi ja yrittäjyys. Päämenoluokittain ohjelman toteutuminen on edennyt melko hyvin ohjelma-asiakirjan arvion mukaisesti. Tutkimukseen ja teknologiseen kehittämiseen, innovointiin ja yrittäjyyteen (luokat 01-09) on panostettu lähes 2/3 sidonnoista. Liikenne (16-32, 7,9 %) on hieman arvioitua suurempi. Matkailuun (55-57, 7,2 %) käytettiin koko ohjelmakauden selvästi arvioitua enemmän rahoitusta ja 64