KIRJALLINEN KYSYMYS 410/2012 vp Ikääntyneen avioparin oikeus samaan asuinpaikkaan Eduskunnan puhemiehelle Vanhusten kunnallisissa hoivapalveluissa törmätään edelleen tilanteisiin, joissa ikääntyneet aviopuolisot erotetaan toisistaan ja sijoitetaan laitoshoidossa eri hoitoyksiköihin. Puolisot saattavat joutua elämään toisistaan erossa elämänsä viimeiset vuodet kunnallisella päätöksellä. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa todetaan, että potilaan hoito on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttää kunnioitetaan. Perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan iän tai terveydentilan perusteella. Näin tapahtuu, kun vanhus erotetaan puolisostaan eri hoitoyksikköön. Kaikista laitos- ja palveluasunnoissa asuvista vain osa asuu yhden hengen huoneessa. Vanhainkodeissa ja vuodeosastoilla myös vain osalla on oma huone. Avioparin sijoittamisen samaan huoneeseen ei tämän perusteella pitäisi olla mahdotonta. Avioliittolain mukaan puolisoilla on oikeus saada avioero ilman harkinta-aikaa, jos he ovat asuneet erillään keskeytyksettä viimeiset kaksi vuotta. Lainsäädännössä pidetään avioparin yhdessä asumista merkittävänä. Perhe-elämän suojaan tulee sisällyttää avioparin oikeus asua yhdessä iästä ja terveydentilasta huolimatta. Vanhuspalvelut ovat olleet jo useissa vaaleissa yksi keskeisimpiä teemoja. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perheelämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen paitsi silloin, kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Suomen perustuslain 10 :n mukaan jokaisen yksityiselämä on turvattu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus turvata pitkäaikaisen laitoshoidon tarpeessa olevan ikääntyneen avioparin oikeuden asua yhdessä ja miten vanhuspalvelulaki turvaa ikääntyneen avioparin oikeuden asua yhdessä? Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2012 Pirkko Mattila /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 410/2012 vp: Aikooko hallitus turvata pitkäaikaisen laitoshoidon tarpeessa olevan ikääntyneen avioparin oikeuden asua yhdessä ja miten vanhuspalvelulaki turvaa ikääntyneen avioparin oikeuden asua yhdessä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Laitokset ja palvelutalot ovat tällä hetkellä asuinja hoitoympäristö reilulle 37 000:lle 80 vuotta täyttäneelle erilaiselle naiselle ja miehelle, jotka tarvitsevat hoitoa ja huolenpitoa ympärivuorokauden. Lähes puolet heistä asuu palvelutalossa, kolmannes vanhainkodissa ja viidennes terveyskeskussairaalan vuodeosastolla. Joskus molemmat puolisot tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa/hoitoa samanaikaisesti ja näissä tilanteissa mahdollisuus jatkaa yhdessä asumista on hyvän elämänlaadun turvaamisen keskiössä. Laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) ja laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) on useita säännöksiä, jotka turvaavat asiakkaan ja potilaan asemaa ja oikeuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoa toteutettaessa: asiakasta/potilasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata ja että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskevan lain mukaan asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Asiakasta koskeva asia on käsiteltävä ja ratkaistava siten, että ensisijaisesti otetaan huomioon asiakkaan etu. Asiakkaalle on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä säädetään hallintolaissa (434/2003). Näin ollen kunnissa tehtävillä päätöksillä on olennainen merkitys kysyjän esittämään kysymykseen. Huhtikuussa 2012 julkistetussa lakiluonnoksessa Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (vanhuspalvelulaki) on palvelutarpeiden selvittämistä ja niihin vastaamista ohjaavat periaatteet -säännös (11 ). Säännöksen mukaan iäkkäälle henkilölle järjestettävät sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että ne tukevat hänen hyvinvointiaan ja osallisuuttaan. Sen lisäksi, mitä laissa sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) ja laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) säädetään, esitetään vanhuspalvelulakiluonnoksessa säädettäväksi seuraavaa: iäkkäälle henkilölle järjestettävien sosiaali- ja terveyspalveluiden tavoitteena on, että iäkäs henkilö kokee elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi haluamassaan määrin ylläpitää sosiaalisia vuorovaikutussuhteita. Tulevaan vanhuspalvelulakiin ollaan sisällyttämässä myös velvoite kuulla ja ottaa huomioon iäkkään itsensä tahtotila siitä, miten hän haluaa asumisjärjestelynsä järjestettävän. Osa vuonna 2008 annetun Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen sisällöstä on nostettu osaksi vanhuspalvelulakia. Tällainen on mm. toimitiloja koskeva kokonaisuus (21 & sen yksityiskohtaiset perustelut). Laatusuosituksessa asetettiin tavoitteeksi, että jokaisessa pitkäai- 2
Ministerin vastaus KK 410/2012 vp Pirkko Mattila /ps kaishoivaa/-hoitoa tarjoavassa yksikössä asukkaalla on oma huone ja siihen liittyvä hygieniatila, ellei asukas nimenomaan halua asua puolison (tai muun yhteistä asumista toivovan asukkaan kanssa). Näistä lähtökohdista asiakkaan ja hänen puolisonsa mielipiteen huomioon ottaminen on hyvin tärkeä pitkäaikaisen hoivan/hoidon ratkaisuja suunniteltaessa ja toteutettaessa. Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja tuleva vanhuspalvelulaki yhdessä uudistettavan Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksen kanssa turvaavat ikääntyneen avioparin mahdollisuuksia asua yhdessä. Helsingissä 8 päivänä kesäkuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 410/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Pirkko Mattila /saf: Tänker regeringen garantera rätten att bo tillsammans för äldre par som är i behov av långtidsvård på institution och hur garanterar lagen om äldreservice att äldre par har rätt att bo tillsammans? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Institutioner och servicehus är för närvarande boende- och vårdmiljöer för drygt 37 000 olika kvinnor och män som har fyllt 80 år och som behöver vård och omsorg dygnet runt. Nästan hälften av dem bor på servicehus, en tredjedel på ålderdomshem och en femtedel på sjukhusavdelningar på hälsovårdscentralerna. Ibland är bägge makarna samtidigt i behov av vård/omsorg dygnet runt och i de här situationerna är möjligheten att fortsätta att bo tillsammans viktigt med tanke på att trygga en god livskvalitet. I lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården (812/2000) och lagen om patientens ställning och rättigheter (785/1992) finns ett flertal bestämmelser som tryggar klientens och patientens ställning och rättigheter när social-, hälso- och sjukvårdstjänster tillhandahålls: klienten/patienten ska bemötas så att hans eller hennes människovärde inte kränks och så att hans eller hennes övertygelse och integritet respekteras. Enligt lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården ska klientens önskemål, åsikt, fördel och individuella behov samt modersmål och kulturella bakgrund beaktas. Klientens sak ska behandlas och avgöras med hänsyn i första hand till klientens intresse. Klienten ska ges möjlighet att delta i och påverka planeringen och genomförandet av de tjänster som tillhandahålls klienten. Angående hörande av klienten innan beslut om honom eller henne fattas föreskrivs i förvaltningslagen (434/2003). Därmed har de beslut som fattas i kommunerna en väsentlig betydelse för den fråga som frågeställaren har presenterat. I utkastet till lag om stöd till den åldrande befolkningens funktionsförmåga och om socialoch hälsovårdsservice (äldreomsorgslag) som publicerades i april 2012 finns en bestämmelse om utredningen av behoven av tjänster och om de principer som ska styra tillmötesgåendet av dem (11 ). Enligt bestämmelsen ska en äldre person tillhandahållas social-, hälso- och sjukvårdstjänster så att de stödjer hans eller hennes välbefinnande och delaktighet. Utöver det som föreskrivs i lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården (812/2000) och lagen om patientens ställning och rättigheter (785/1992) föreslås följande i utkastet till äldreomsorgslag: målet med de social-, hälso- och sjukvårdstjänster som tillhandahålls en äldre person är att den äldre personen ska uppleva sitt liv som tryggt, betydelsefullt och värdefullt och att han eller hon i önskad mån ska kunna upprätthålla sociala interaktionsrelationer. I den kommande lagen om äldreservice ska även en skyldighet tas med om att höra och beakta en äldre persons egen vision om hur han eller hon vill att boendet ska ordnas. En del av innehållet i den kvalitetsrekommendation om tjänster för äldre vilken gavs 2008 har tagits med som ett led i äldreomsorgslagen. Som exempel kan nämnas bl.a. helheten som gäller lo- 4
Ministerns svar KK 410/2012 vp Pirkko Mattila /ps kaler (21 & detaljmotiveringen). I kvalitetsrekommendationen sattes som mål för alla enheter som erbjuder långtidsvård/omsorg att varje klient har ett eget rum med ett anslutet hygienutrymme, om klienten inte uttryckligen önskar bo tillsammans med sin make eller maka (eller med en annan boende som också vill bo tillsammans med någon annan). Sett ur de här utgångslägena är det ytterst viktigt att beakta klientens och makens/makans åsikter vid planeringen och verkställandet av lösningar för långvarig vård och omsorg. Lagen om klientens ställning och rättigheter inom socialvården, lagen om patientens ställning och rättigheter och den kommande äldreomsorgslagen tillsammans med kvalitetsrekommendationen om tjänster för äldre, vilken ska revideras, tryggar möjligheterna för äkta par att bo tillsammans. Helsingfors den 8 juni 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5