UUSIUTUVAN ENERGIAN KUNTAKATSELMUS TAMPERE

UUSIUTUVAN ENERGIAN KUNTAKATSELMUS TAMPERE

UUSIUTUVAN ENERGIAN KUNTAKATSELMUS TAMPERE Vastaanottaja Päivämäärä 8.6.2016 Laatijat Tampereen kaupunki Ramboll Finland Oy: Sini Kahilaniemi Jukka Jalovaara Markku Ahonen Benet Oy: Asko Ojaniemi Jyri Virolainen Tarkastaja Hyväksyjä Emilia Olkanen Viite TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN TUKEMA KUNTAKATSELMUSHANKE Dnro: PIRELY/0522/05.02.09/2015 Päätöksen päivämäärä: 13.7.2015 Katselmuksen tilaaja: Tampereen kaupunki Ramboll PL 718 Pakkahuoneenaukio 2 33101 TAMPERE P +358 20 755 611 F +358 20 755 6201 www.ramboll.fi

ESIPUHE Tässä uusiutuvan energian kuntakatselmusraportissa esitetään Tampereen kaupungin nykyinen sähkön- ja lämmön tuotannon ja käytön sekä liikenteen energiatase, alueelliset uusiutuvan energian resurssit ja potentiaalit sekä mahdollisuudet lisätä uusiutuvien energianlähteiden käyttöä energiantuotannossa. Selvitystyön tuloksena esitetään toimenpide-ehdotukset, joilla voidaan kannattavasti lisätä uusiutuvan energian käyttöä kunnan alueella. Toimenpiteille on laskettu investointikustannukset, takaisinmaksuajat sekä niihin liittyvät hiilidioksidipäästöjen muutos. Uusiutuvan energian kuntakatselmuksen ovat rahoittaneet Työ- ja elinkeinoministeriö (60 %) ja Tampereen kaupunki (40 %). Työ aloitettiin kesäkuussa 2015 ja se valmistui kesään 2016 mennessä. Tarkastelussa käytetty tarkasteltu referenssivuosi oli 2014. Kuntakatselmuksen ovat yhteistyössä toteuttaneet Ramboll Finland Oy sekä Benet Oy. Katselmoijina toimivat Ramboll Finland Oy:stä KTM, FM Sini Kahilaniemi, DI Jukka Jalovaara ja DI Markku Ahonen sekä DI Asko Ojaniemi (valvoja, pätevöitynyt katselmoija) ja DI Jyri Virolainen Benet Oy:stä. Työryhmässä mukana ovat olleet myös DI Pekka Stenman, DI Laura Humppi, HTM Hanna Herkkola, arkkitehti Mikko Siitonen, arkkitehti Kirsikka Siik sekä DI Heikki Savikko. Työssä on erityisasiantuntijana ollut mukana myös DI Olavi Raunio. Työtä ovat tilaajan puolelta ohjanneet Elina Seppänen, Emilia Olkanen sekä Janne Laurila.

SISÄLTÖ Termit ja lyhenteet... 1 1. Yhteenveto... 2 2. Kohteen perustiedot... 8 2.1 Kunnan alue ja taajamat... 8 2.2 Väestö... 10 2.3 Elinkeinorakenne... 11 2.4 Kaavoitustilanne Tampereella... 12 2.5 Rakennuskanta... 14 2.6 Kunnan omistukset energian tuotannossa... 16 2.7 Energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistäminen... 18 3. Energiantuotannon ja -käytön nykytila... 21 3.1 Lähtötiedot... 21 3.2 Sähkön tuotanto ja kulutus... 21 3.2.1 Sähkön erillistuotanto... 21 3.2.2 Yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto... 21 3.2.3 Sähkönkulutus... 22 3.2.4 Sähköntuotannon energiatase... 22 3.3 Lämmöntuotanto... 23 3.3.1 Kaukolämmön tuotanto... 23 3.3.2 Teollisuuden erillislämmöntuotanto... 25 3.3.3 Teollisuuden hukkalämpö... 25 3.3.4 Lämpöyrittäjyyskohteet... 25 3.3.5 Lämmöntuotannon energiatase... 25 3.4 Kiinteistöjen lämmitys... 26 3.4.1 Rakennuskanta... 26 3.5 Kokonaisenergiatase... 28 3.6 Merkittävimmät lähiajan hankkeet energiajärjestelmään liittyen... 29 4. Uusiutuvat energianlähteet ja niiden nykykäyttö... 32 4.1 Puupolttoaineet... 32 4.1.1 Pirkanmaan tilanne... 32 4.1.2 Tampereen tilanne... 33 4.2 Peltoenergia... 34 4.2.1 Nykykäyttö... 34 4.2.2 Peltoenergian lisäysmahdollisuudet... 35 4.3 Tuulivoima... 35 4.3.1 Nykytilanne... 35 4.3.2 Tuulivoiman tuotantopotentiaali... 37 4.4 Aurinkoenergia... 41 4.4.1 Aurinkoenergian tuotanto ja resurssit... 41 4.4.2 Aurinkoenergian tuotanto- ja hyödyntämispotentiaali... 42 4.5 Vesivoima... 46 4.6 Geoenergia... 47 4.6.1 Maalämpö... 47

4.6.2 Järvilämpö... 47 4.6.3 Geoenergiakenttä... 48 4.6.4 Potentiaalitarkastelu... 48 4.7 Lämpöpumput... 49 4.7.1 Ilma-ilmalämpöpumppu... 50 4.7.2 Maasta ilmaan -lämpöpumppu... 51 4.7.3 Ilma-vesilämpöpumppu... 51 4.7.4 Poistoilmalämpöpumppu... 51 4.8 Jätepolttoaineet ja biokaasu... 52 4.8.1 Jätepolttoaineet... 52 4.8.2 Biokaasu... 53 4.9 Kaukojäähdytys... 54 4.10 Yhteenveto uusiutuvista energialähteistä... 56 5. Jatkotoimenpide-ehdotukset... 58 5.1 Kunnan omistuksessa olevat kohteet... 58 5.2 Muiden omistuksessa olevat kohteet... 63 5.3 Yhteistyössä toteutettavat kohteet... 67 5.4 Mitä kunta voi tehdä?... 68 5.5 Mahdollisia rahoitusmalleja... 70 6. Toimenpiteiden pienhiukkas- ja aluetalousvaikutukset... 71 6.1 Pienhiukkasten pitoisuudet ja lähtöarvot... 71 6.2 Aluetalouden nykytila... 72 6.3 Toimenpiteiden vaikutukset... 73 7. Jatkoselvitystarpeet... 76 8. Uusiutuvien energianlähteiden käytön seuranta... 77 LÄHTEET... 78 Liite 1 Geoenergiapotentiaalikartta, GTK... 81 Liite 2 Hyödyllisiä tietolähteitä... 82

1 TERMIT JA LYHENTEET Aluelämpö CHP-laitos Energialähde Energiatase Kaukolämpö Lämpökeskus Lämpöyrittäjä Metsätähde TEM Rajoitetun alueen keskitetty lämmitys ilman sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Energiantuotantolaitos, joka tuottaa sekä sähköä ja lämpöä; yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto. Lämmitysvesi toimitetaan jakeluverkon välityksellä kuluttajalle kiinteistön lämmittämiseen. Aine tai ilmiö, josta voidaan saada energiaa joko suoraan, muuntamalla tai siirtämällä. Erittely tiettyyn järjestelmään tulevista ja sieltä lähtevistä energiavirroista. Kaukolämmityksellä tarkoitetaan keskitettyä lämmöntuotantoa ja -jakelua. Energiantuotantolaitos, joka tuottaa yksinomaan lämpöenergiaa. Lämpöyrittäjä vastaa polttoaineen hankinnasta sekä lämpökeskuksen toiminnasta halutussa laajuudessa ja saa korvauksen asiakkaalle myydyn energiamäärän mukaan. Hakkuiden yhteydessä syntyvä puubiomassa Työ- ja elinkeinoministeriö Primäärienergianlähde Uusiutuva energialähde Uusiutumaton energialähde Voimalaitos Työssä termillä viitataan polttoaineisiin, kuten kivihiili, puu, maakaasu, öljy jne. Uusiutuvilla energialähteillä tarkoitetaan tässä työssä puu-, peltobiomassa- ja jäteperäisiä polttoaineita, aurinkoenergiaa, tuuli- ja vesivoimalla tuotettua sähköä sekä lämpöpumpuilla tuotettua lämpöä. Uusiutumattomilla energialähteillä tarkoitetaan tässä työssä fossiilisia polttoaineita (öljy, hiili, maakaasu) sekä turvetta (hitaasti uusiutuva polttoaine). Energiantuotantolaitos, joka tuottaa sähköenergiaa

2 1. YHTEENVETO Kansallisten ja kansainvälisten ajureiden lisäksi Tampereen kaupungilla on kunnianhimoiset tavoitteet ilmasto- ja energiapolitiikassa ja mikä tärkeintä, kaupunki on edennyt niitä kohti systemaattisesti viime vuosina. Strategisten tavoitteiden jalkauttamiseksi on tehty useita toimenpiteitä niin kaupungin omissa toiminnoissa mm. ECO2-hankkeen muodossa (päättyi v. 2015 lopussa) kuin esimerkiksi Tampereen Sähkölaitoksen toimesta. Tuoreiden tietojen mukaan Tampereella tapahtui vuonna 2015 energiakäänne kohti kestävämpää energiatulevaisuutta, sillä 2014 2015 oli Tampereen Sähkölaitoksen vuosiraportin mukaan viimeinen talvi, jolloin Tampereen energia tuotettiin pääasiassa maakaasulla. Merkittävimpinä viime aikojen toimenpiteinä esille voidaan nostaa mm. Hervannan hakelämpökeskus, Naistenlahden savukaasupesuri, kaukojäähdytysjärjestelmän rakentaminen, Suomen Hyötytuuli Oy:n hankkeen eteneminen sekä Tammervoiman hyötyvoimalaitos. Tampereen energiatulevaisuuden osalta voidaan arvioida, että ainakin kotimaisten polttoaineiden käyttö lisääntyy edelleen, hajautettu energiantuotanto lisääntyy, kaukolämmön kysyntä pidemmällä aikajänteellä hiipunee ja kaukojäähdytyksen rooli kasvaa. Tampereen Sähkölaitoksen osalta tavoitteet on asetettu 43 %:n uusiutuvan energian osuuteen ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen 45 %:lla vuoteen 2020 mennessä. 1.1 Katselmuskunta Tampereen kaupunki sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa Näsijärven ja Pyhäjärven välisellä kannaksella ja on Suomen kakkoskeskus pääkaupunkiseudun jälkeen. Tampereen kaupungin asukasluku oli elokuun 2015 lopussa 224 659 ja asukasmäärän odotetaan kasvavan voimakkaasti tulevina vuosina. Suurin osa Tampereella tuotetusta energiasta tuotetaan Tampereen Sähkölaitoksen voimalaitoksissa. Pääpolttoaineena on maakaasu, jonka osuus Tampereen Sähkölaitoksen energiatuotannosta on noin 60 %. Uusiutuvan energian osuus on kuitenkin myös merkittävä n. 24 % jo vuonna 2014 ja vuonna 2015 yli 30 %. Eniten energiaa kuluu rakennusten lämmitykseen. Kokonaisenergiataseesta nähdään selvästi se, että uusiutuvan energian käyttöä kannattaa lisätä erityisesti keskitetyssä energiantuotannossa korvaamalla maakaasua. Tämän lisäksi kiinteistöjen lämmityksen tulisi korvata uusiutuvilla energianlähteillä. Tampereen kaupungin vuoden 2014 energiatase (GWh) on esitetty alla sekä tarkemmin luvussa 3.

3 Kuva 1. Tampereen kaupungin energiatase 2014 (GWh) 1.2 Uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämismahdollisuudet Merkittävin uusiutuvan energian lisäämispotentiaali Tampereella perustuu puubiomassan käytön lisäämiseen ja geotermisen lämmön hyödyntämiseen kaukolämmön tuotannossa maakaasun sijasta. Myös aurinkoenergiapotentiaalia löytyy ja sen hyödyntämiselle ei teknisiä esteitä ole, joskin järjestelmäinvestointien takaisinmaksuajat muodostuvat vielä suhteellisen pitkiksi. Jätepolttoaineiden osalta kotitalouksien sekajäte poltetaan vuodesta 2016 eteenpäin Tarastenjärven jätteenpolttolaitoksella, joten potentiaalia ei tämän jälkeen ole. Biokaasun osalta potentiaalia on jonkin verran. Maa- tai ilmalämpöön perustuvien lämpöpumppujen kohdalla potentiaalia on moninkertaistaa nykyinen käyttö ja näitä eri vaihtoehtoja on tarkasteltu ja vertailtu toimenpide-ehdotuksissa. Alla olevassa kuvassa havainnollistetaan uusiutuvien energialähteiden nykykäyttöä- ja potentiaalia Tampereella vuoden 2014 tietoihin perustuen.

4 Lämpöpumput Vesivoima Aurinkolämpö Aurinkosähkö Tuulivoima Jätepolttoaineet Käyttämätön potentiaali (GWh) Käyttö/tuotanto 2014 (GWh) Biokaasu Peltobiomassat Puupolttoaineet 0 500 1000 1500 2000 2500 Tieliikenteen osuus alueen energiataseessa on merkittävä, joten kunnan kannattaa jatkossa huomioida myös sähkö- ja kaasuliikenteen sekä biopolttoaineiden mahdollisuudet entistä voimakkaammin. Sähköistä liikennettä toki on viime vuosina jo edistettykin ja mm. kuluvan vuoden (2016) aikana tulevat myös sähköbussit kaupunkiliikenteeseen. Vaihtoehtoisten polttoaineiden direktiivin pohjalta on Suomessakin laadittu kansallinen suunnitelma lataus/- tankkausverkoston laajentamiseksi, joten sekin tukee tätä kehitystä. Tämän katselmuksen aikana tutkittiin myös kuntiin esitettyjen toimenpide-ehdotusten pienhiukkas- ja aluetalousvaikutuksia yhteensä. Verrattaessa hiukkaspäästöjen muutosta nykyiseen taustapitoisuuteen Tampereen seutukunnassa, ovat muutokset hiukkaspäästöjen määrässä kuitenkin sen verran pienet, ettei niillä ole terveysvaikutuksia. Suurin kasvu hiukkasja pienhiukkaspäästöissä syntyy biopolttoaineiden hankintaketjun elinkaaressa. Ehdotetut toimenpidemuutokset kasvattavat (suorat ja kerrannaisvaikutukset) kokonaistuotosta Suomessa noin 28 miljoonaa euroa. Kasvu kohdistuu pääosin biopolttoaineiden hankintaan (puu, hake, biomassa) ja niiden toimitusketjuihin. Kokonaistuotoksen kasvusta noin 3 miljoonaa euroa on kulutuksen kerrannaisvaikutuksia. Energiahuollossa arvonlisäys pienenee lähes 10 miljoonaa euroa, mikä on seurausta pääosin kasvaneista polttoainekustannuksista, kun siirrytään käyttämään biopolttoaineita. Energiahuollon arvonlisäys on kuitenkin edelleen Tampereen seutukunnassa noin 500 miljoonaa euroa. Energiahuollossa ei tapahdu suoria työllisyysvaikutuksia, mutta kerrannaisvaikutuksien kautta uutta työllisyyttä syntyy lähes 200 henkilötyövuotta. Työpaikat muodostuvat pääosin biopolttoaineiden hankintaketjuun (mm. raakaaineiden hankinta, kuljetus, jalostus, t&k) (ks. tarkemmin kappale 6.)

5 Taulukko 1. Energialähteiden kulutus nykytilanteessa ja kulutusennuste ehdotettujen toimenpiteiden jälkeen NYKYTILANNE TOIMENPITEIDEN JÄLKEEN GWh/a % GWh/a % CO 2 -muutos Öljy 1595 28 1594 28 83 Turve 526 9 526 9 Kivihiili 0 Maakaasu 2609 46 1509 26 217 000 Muut uusiutumattomat Uusiutumattomat yhteensä 44 1 44 1 4774 84 3673 64 Puupolttoaineet 850 15 1750 31 Peltobiomassat Biokaasu 17 17 Jätepolttoaineet Tuulivoima Aurinkoenergia 2,7 594 Vesivoima 57 1 57 1 Muut uusiutuvat 9 0 209 4 Uusiutuvat yhteensä 933 16 2035,7 36 217 677 Kaikki yhteensä 5707 100 5708,7 100 217 677 Sähkön tuonti 849 846,3 Sähkön vienti

6 Taulukko 2. Yhteenveto ehdotetuista toimenpiteistä EHDOTETTU TOIMENPIDE TALOUDELLISET TIEDOT TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET Investointi- Säästöt ( /a) Takaisinmaksu- Korvattava Uusiutuvien energia CO 2-muutos Jatkotoimet kustannus (, aika (a, energia- lähteiden lisäys (MWh/a) (t/a) T= Toteutettu ilman inv.tukea) ilman inv. tukea) lähde P= Päätetty toteuttaa tai jatkaa hankkeen selvityksiä H= Harkitaan toteutusta E= Ei toteuteta Geoterminen voimalaitos 60 000 000 5 000 000 12 Kaukolämpö 200 000 37 000 H Kämmenniemen toimintakeskuksen lämmitystapamuutos Maakaasun biomassalla voimalaitos) korvaaminen (Lielahden Aurinkovoimala Tampereen jätteenkäsittelykeskuksen läheisyyteen voimalinjan maa-alalle Öljy- ja sähkölämmitteisten pientalojen lämmitystavan muuttaminen/ täydentäminen 44 144 3320 13 Kevyt polttoöljy 200 000 000-350 000 000 0,32 83 H - - Maakaasu 900 000 180 000 H - 230 000 - Ostosähkö 2 700 594 H

7 LISÄSELVITYKSET Aurinkosähkön tuotanto Tampereen uintikeskuksessa Aurinkosähkövoimala Tampereen virastotalon katolle 100 000 5 500 18 Ostosähkö 65 14,3 32 750 2 500 13 Ostosähkö 26 5,7 Aurinkosähkön tuotanto Tampere-talossa Öljy- ja sähkölämmitteisten pientalojen lämmitystavan muuttaminen/ täydentäminen Aurinkosähkövoimala Tesoman jää- ja uimahallin katolle Aurinkosähkövoimala Tammerkosken koulun katolle 105 000 6 500 16 Ostosähkö 50 11 206 625 13 400 15 Ostosähkö 140 30,8 42 875 2 800 15 Ostosähkö 29 6,4 YHTEENSÄ 260 531 394 5 264 020 1 103 010,32 217 745,2

8 2. KOHTEEN PERUSTIEDOT Tässä luvussa esitellään katselmuskunnan perustietoja sekä ominaispiirteitä, joilla arvioidaan olevan vaikutusta energiankulutuksen, uusiutuvan energian varantojen tai niiden käyttömahdollisuuksien arvioimisen kannalta. 2.1 Kunnan alue ja taajamat Tampereen kaupunki sijaitsee Pirkanmaan maakunnassa Näsijärven ja Pyhäjärven välisellä kannaksella. Etäisyyttä Helsinkiin on n. 175 km. Naapurikuntia ovat lännessä Pirkkala, Nokia ja Ylöjärvi, pohjoisessa Ruovesi, idässä Orivesi ja Kangasala ja etelässä Lempäälä. Kaupungin keskusta sijaitsee Näsijärven ja Pyhäjärven väliin jäävällä kannaksella. Tampereen pinta-ala on 689,59 km 2 (1.1.2015), josta sisävesialuetta on 164,55 km 2. [1]. Tampereen asukastiheys 1.1.2015 oli 425,01 hlö/km², jolla Tampere on Suomen kunnista 11. tiheimmin asuttu [3]. Tampereeseen on kuntaliitoksissa liitetty Messukylä vuonna 1947, Aitolahti vuonna 1966 ja Teisko vuonna 1972 [4]. Nykyisillä rajoillaan Tampereen suurin pituus on 45,6 km ja suurin leveys 30,6 km [5]. Merkittävä osa Tampereen pinta-alasta on haja-asutusaluetta. Lisäksi Kaupungin väestöstä 98,5 % asuukin taajama-alueilla [6]. Keskustan lisäksi muita taajamia kunnan alueella ovat mm. Vuores, Hervanta, Kaukajärvi, Linnainmaa ja Kämmenniemi.

9 Kuva 2. Tampereen kartta. [35] Tampereen kaupungin maa-alueiden pinta-ala on n. 525 km 2 [12]. Kaupungin maataloudessa hyödynnettävän pinta-alan arvioidaan olevan noin 64,8 km 2 (12,4 % maa-alasta) ja metsäalan noin 375,2 km 2 (71,6 % maa-alasta) [9]. Tampere omisti kaupungin metsäsuunnitelman mukaan vuoden 2008 lopussa metsää 7 450 hehtaaria [13]. Kaupungin alueella ei tällä hetkellä ole peltobiomassan tuotantoalueita energiantuotantotoiminnassa.

10 2.2 Väestö Tampereen kaupungin asukasluku oli 224 659 (31.8.2015). Asukasluku on kasvanut viime vuosina noin prosentin vuosivauhtia. Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelmassa 2030 vuosikasvuksi on arvioitu noin 2 000 asukasta ja tamperelaisia olisi vuoden 2030 lopussa 253 400. [7][8]. Väestön keski-ikä oli vuonna 2012 40,5 vuotta. Opiskelijoiden osuus väestöstä oli vuonna 2011 9,7 % ja työssäkäyvien 44,9 %. Alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä oli 14,4 % ja yli 75-vuotiaiden osuus 7,8 %. [9]. Miehiä oli vuoden 2013 väestöstä n. 48,4 % ja naisia 51,6 % [5]. Työttömyysaste oli elokuussa 2015 17,7 % [10]. Kuva 3. Tampereen asukkaiden ikärakenne vuonna 2014 [11]. Asukasluvun kasvulla on lisäävä vaikutus asumisen energiankulutukseen. Muita asumisen energiankulutuksen kehitykseen vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa asumisväljyys, uusien rakennusten energiatehokkuuden kehitys, nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen saneerausten yhteydessä sekä sähkölaitteiden energiatehokkuuden paraneminen. Väestösuunnitteen 2015 mukaan Tampereella tavoitellaan vuoteen 2030 mennessä 1 % vuosittaista kasvua ja tämä vastaa myös Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelman 2040 tavoitteita. [25]

11 Kuva 4. Väestösuunnite 2015 [25] 2.3 Elinkeinorakenne Tampereen kaupungissa oli vuoden 2012 lopussa noin 96 169 työllistä. Palvelusektori on tärkein työllistäjä. Teollisuuden työpaikkoja kaupungissa oli vuoden 2012 lopussa 17 194 ja määrä on viime vuosina vähentynyt (-5 200 työpaikkaa 2008 2012 [2]). Eniten työllistävät alat olivat terveys- ja sosiaalipalvelut, ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan hallinto- ja tukipalvelutoiminta sekä teollisuus. [5]. Yritysten määrä oli Tampereella vuonna 12 648 [2]. Suurimmat yksityiset työnantajat vuonna 2012 olivat Nokia Oyj, Pirkanmaan Osuuskauppa ja Sandvik Mining and Construction Oy [14]. Työpaikkoja oli vuonna 2012 yhteensä 118 797 ja ne jakautuivat aloittain seuraavasti: alkutuotanto 350 työpaikkaa, jalostus 25 002 työpaikkaa, palvelut 92 390 työpaikkaa ja tuntemattomia 1 055 työpaikkaa [5]. Kuva 5. Toimipaikat päätoimialoilla Tampereella 2013 [15].

12 Suurimpia ja energiaintensiivisiä teollisuusyrityksiä Tampereella edustavat mm.: Sandvik Mining and Construction Oy, Metso Minerals Oy, Metso Power Oy, Metso Fabrics Oy, Metso Automation Oy, Metsä Board Oyj (Tako), muita (ATA Gears, Tammermatic, Avemet, Glaston?), Santen Oy, Valmet Power Oy, UPM Raflatac Oy, SCA Packaging Finland, Ashland Industries Finland Oy o Ovatko liittyneet energiatehokkuussopimuksiin? Sandvik: Kyllä (Teknologiateollisuuden toimenpideohjelma) Metso Oyj: Kyllä (Teknologiateollisuuden toimenpideohjelma) Metsä Board: Kyllä (Energiavaltaisen teollisuuden toimenpideohjelma) 2.4 Kaavoitustilanne Tampereella Merkittävimpänä kaavoitushankkeena Tampereella on raportin kirjoitushetkellä kantakaupungin yleiskaava 2040. Muita yleiskaavoituksen työkohteita vuoden 2015 ovat Nurmi-Sorilan osayleiskaava 13 000 asukkaan uuden alueen rakentamiseksi, keskustan strateginen osayleiskaava keskustan elinvoiman parantamiseksi sekä Kämmenniemen osayleiskaava. Pohjoisella alueella jatketaan kyläalueitten suunnittelua, Sisaruspohjan osayleiskaava valmistui 2014 vuoden lopulla, ja työ jatkuu Terälahdessa. [41] Kantakaupungin yleiskaavassa suunnitellaan koko Tampereen aluetta lukuun ottamatta pohjoista suuraluetta. Yleiskaavan tavoitevuosi on 2040. Kaava tulee sisältämään pohjan sekä linjauksia lähivuosien tarkemmalle suunnittelulle ja pitemmälle tulevaisuuteen tähtääviä kestävän kasvun linjauksia. [41]

13 Kuva 6. Tampereen kaupungin yleiskaavoituksen kohteet [41]. Tampereen kaupunki varautuu tulevina vuosina noin 2 000 asukkaan väestönkasvuun vuositasolla. Näitä varten kaupunki on laskenut tarvitsevansa uutta asunnontuotantoa noin 2 000 asunnon ja 220 000 kerrosneliön edestä vuosittain. Vuonna 2014 laaditut asemakaavat sisältävät varaukset noin 2 200 uudelle kerrostaloasunnolle ja 300 pientaloasunnolle, joista 136 on uusia omakotitontteja. Näistä kaupungin luovutettavaksi tulee 115 uutta omakotitonttia kunnallistekniikan rakentamisen jälkeen [41]. Asunnontuotannossa painottuu tulevaisuudessa täydennysrakentaminen sekä ratikkahankkeen varrelle sijoittuvat uudiskohteet. Tulevien vuosien uusia asuinkohteita Tampereella ovat mm: Niemenranta + Lentävänniemi (+5 600 asukasta) Santalahti (+2 400) Ranta-Tampella (+3 500) Kalevanrinne (+1 500) Härmälänranta (+3 000) Hervantajärvi (+3 000). [21]

14 2.5 Rakennuskanta Rakennuskannan tiedot ovat tilastokeskuksen tilastoista, jotka perustuvat rakennuslupatietoihin ja eivät siten ole täysin kattavia. Tilastotiedot eivät välttämättä päivity esimerkiksi rakennuksen käyttötarkoitusten tai lämmitystavan muutoksien osalta. Tietojen arvioidaan kuitenkin kuvaavan riittävällä tasolla rakennuskannan laajuutta ja rakennustyyppijakaumaa sekä rakennuskannan rakennuskohtaista lämmitysmuotojakaumaa, jotta näitä voidaan tarkastella uusituvan energian kuntakatselmuksen lähtötietona. Tampereen rakennuskanta Tampereen kaupungin rakennuskanta 31.12.2014 oli 25 984 rakennusta [16]. Asuntoja oli yhteensä 118 078, joista pientalo ja rivitaloasuntoja 30 162, asuinkerrostaloasuntoja 85 262 ja 2 654 muuta rakennusta [17]. Kaupungin rakennusten yhteenlaskettu kerrospinta-ala oli vuonna 2014 n. 17 335 500 m 2 [16]. Kerrospinta-alan jakautuminen rakennustyyppeihin on esitetty taulukossa 3. Kesämökkejä oli Tampereella 31.12.2014 yhteensä 3 356 kpl [19]. Kesämökit eivät sisälly taulukossa 3 esitettyyn rakennuskantaan, mutta vakinaisesti asutut vapaa-ajan asunnot sisältyvät erillisiin pientaloihin. Taulukko 3. Tampereen rakennuskanta 31.12.2014. Rakennustyyppi Kpl Kerrosala m 2 Erilliset pientalot 16 287 2 606 576 Rivi- ja ketjutalot 2 841 1 305 654 Asuinkerrostalot 3 759 6 810 732 Liikerakennukset 667 1 163 716 Toimistorakennukset 229 1 048 712 Liikenteen rakennukset 441 402 323 Hoitoalan rakennukset 174 494 286 Kokoontumisrakennukset 210 350 347 Opetusrakennukset 164 870 145 Teollisuusrakennukset 838 1 668 315 Varastorakennukset 304 578 006 Muut 70 36 638 Kaikki yhteensä 25 984 17 335 450 Tampereen kaupungin rakennukset Kaupungin omistamien julkisiin palveluihin liittyvien rakennusten bruttopinta-ala on yhteensä n. 1,19 milj.m 2 (n. 7 % Tampereen rakennuskannasta) ja niiden yhteenlaskettu tilavuus on n. 4,93 milj.m 3 [43]. Lisäksi kaupungin omistuksessa on asuinrakennuksia, joiden rakennustilavuus on yhteensä n. 3,3 milj.m 3. Vuonna 2014 kaupungin omistamissa asuinrakennuksissa asui noin 23 760 asukasta [42]. Tampereen tilakeskuksen kiinteistötieto- ja energiaseurantajärjestelmässä on mm. kouluja, päiväkoteja, terveydenhuollon rakennuksia, kokoontumisrakennuksia, urheilu- ja liikuntarakennuksia, huolto- ja varastorakennuksia sekä toimistorakennuksia.

15 Kaupungin omistamissa rakennuksissa pääasiallinen lämmitysmuoto on kaukolämpö. Energiankulutuksen raportoinnissa olevien julkisten palvelurakennusten tilavuus on n. 3,6 milj.m 3 [42]. Kuvassa 7 esitetään kaupungin omistamien julkisten palvelurakennusten lämmitysmuotojen osuudet rakennusten pinta-alan mukaan. Osuudet on arvioitu kiinteistötietojärjestelmän kiinteistötietojen ja erikseen annetun lämmitysmuodon perusteella. Lämmitysmuodon pintaalaosuudet kaupungin omistamissa rakennuksissa poikkeavat kunnan alueen koko rakennuskannan vastaavasta jakaumasta. Öljylämmitystä on saatujen tietojen mukaan 16 kohteessa, lähinnä kouluissa, päiväkodeissa, yhdessä terveyskeskuksessa ja kahdessa kirjastossa. Sähkölämmitys on viidessä kohteessa, mm. päiväkodeissa. Öljy- ja sähkölämmityskohteet ovat suhteellisen pieniä rakennuksia. Kuvan 7 lämmitysmuotojen jakauma ei sisällä kaupungin omistamia asuinrakennuksia. Asuinrakennusten energiankäyttö on raportoitu erikseen [42] eikä niiden lämmitysmuodoista ole tietoja käytettävissä. Julkisissa palvelurakennuksissa on aurinkoenergialla tuotettu sähköä ainakin Luhtaan päiväkodilla ja Vuoreksen koululla. Aurinkosähkön tuotanto on vuonna 2014 ollut yhteensä 55 MWh [42]. Lämmitysmuodon osuudet pinta.alan mukaan kaupungin rakennuksissa (ei sis. asuinrakennuksia) 2 % 0,2 % Kaukolämpö Öljy Sähkö 98 % Kuva 7. Arvioidut lämmitysmuotojen pinta-alaosuudet Tampereen kaupungin omistamissa julkisissa palvelurakennuksissa [42]. Kaupungin omistamissa rakennuksissa lämmitysenergian kulutus on ollut yhteensä noin 255 GWh vuonna 2014 [42]. Lämmön kokonaiskulutus sisältää julkisten palvelurakennusten lämmönkulutusta 124 GWh ja asuinrakennusten lämmönkulutusta 131 GWh. Julkisia palvelurakennuksia on Tampereen tilakeskuksen kiinteistötietojärjestelmässä 711 kohdetta [43]. Energiankulutuksen raportoinnin mukaan kaukolämmityksen lisäksi rakennusten lämmityksessä käytetään julkisissa palvelurakennuksissa vähäisessä määrin öljyä ja sähköä. Sähkölämpöä ei ole erikseen mitattu, joten lämmityksen kokonaiskulutus ei sisällä sähkölämmityskohteiden kulutusta. Julkisten palvelurakennusten kaukolämmön ja öljyn kulutukset esitetään kuvassa 8.

16 Kapungin julkisten palvelurakennusten raportoitu lämmitysnergian käyttö, MWh 120 700 2 930 Kaukolämpö Öljy Kuva 8. Lämmitysenergian kulutus kaupungin julkisissa palvelurakennuksissa [42]. 2.6 Kunnan omistukset energian tuotannossa Tampereen Sähkölaitos koostuu kuudesta yhtiöstä (Tampereen Sähkölaitos Oy, Tampereen Energiantuotanto Oy, Tampereen Kaukolämpö Oy, Tampereen Sähkönmyynti Oy, Tampereen Sähköverkko Oy ja Tampereen Vera Oy) ja konsernin omistaa Tampereen kaupunki. Yhtiöt toimittavat yksityis- ja yritysasiakkaille sähköä, kaukolämpöä, kaukojäähdytystä ja maakaasua. Vuonna 2012 perustettiin Tampereen Energiantuotannon omistamaksi tytäryhtiöksi Tammervoima Oy, jonka toinen omistaja on Pirkanmaan Jätehuolto Oy. [23] Vuonna 2014 Tampereen Sähkölaitoksen sähkön siirron osuus oli 1 837 GWh, sähkön tuotannon osuus 985 GWh ja kaukolämmön tuotannon osuus 2 182 GWh [24]. Tampereen Sähkölaitos on investoinut myös kaukojäähdytykseen tuotantolaitoksen ja jakeluverkon osalta. Lisäksi kaukojäähdytyksen vapaajäähdytykseen perustuva tuotantolaitosta ollaan ottamassa käyttöön Kaupinojalla. Sähkölaitoksen vuoden 2014 vuosiraportin mukaan kaukojäähdytysliiketoiminnan alkuvuodet ovat osoittaneet tämän uuden liiketoiminta-alueen olleen oikea-aikainen päätös vastata kysyntään ja vuonna 2014 liiketoiminta jatkoi kasvuaan.[24] Tampereen Sähkölaitos Oy alkoi toimittaa jäähdytystä vuonna 2012. Vuonna 2015 jäähdytystä ostavia kiinteistöjä oli kymmenkunta. Parhaillaan rakennetaan siirtoputkia Kaupista kaupungin keskustaan. Näsijärven syvänteen kylmää käyttävä tuotantolaitos tullaan ottamaan käyttöön 2017. Liiketoiminnan kannalta tärkeitä asiakkaita ovat olleet tähän mennessä mm. Tampere-talo ja yliopistosairaala (Tays). Mittava Viiden tähden keskusta - kehityshanke lisää lähivuosikymmeninä korkeatasoista asuntorakentamista sekä liike- ja toimistorakentamista jäähdytysverkoston piirissä. Tampereen Sähkölaitoksen voimalaitoksissa energiaa tuotetaan pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotantona kuten Naistenlahden 1- ja 2- yksiköissä sekä Lielahden voimalaitoksessa. Naistenlahti 1 ja Lielahden voimalaitos käyttävät pääpolttoaineena maakaasua. Naistenlahti 2 käyttää polttoaineinaan puuta, turvetta, öljyä ja kaasua. Yhteistuotannon lisäksi kaukolämpöä tuotetaan 10 lämpökeskuksessa sekä sähköä vesivoimalaitoksissa. [23]

17 Kuva 9. Tampereen Sähkölaitoksen hyödyntämät energialähteet vuonna 2015 [24]. Puuperäisiä polttoaineita käytetään Naistenlahti 2-voimalaitosyksikössä yhdessä jyrsinturpeen kanssa. Tampereen Sähkölaitos on myös kokeillut ruokohelpeä puun ja turpeen ohella. Puupolttoaineiden käyttö Naistenlahdessa on kasvanut viimeisten vuosien aikana noin kaksinkertaiseksi. Lisäksi Sarankulmaan on vuonna 2013 valmistunut pellettilämpökeskus ja Hervantaan hakelämpölaitos vuonna 2015. [46]. Kuvasta Kuva voidaan havaita Tampereen Sähkölaitoksen panostaminen merkittävien investointien kautta uusiutuvien energialähteiden käyttöön ja sen lisäämiseen. Uusiutuvien energialähteiden osuus käytettävistä energialähteistä on noussut 6 %:sta yli 30 %:iin vuoteen 2015 mennessä. Kuva 10. Tampereen Sähkölaitoksen energianlähdejakauman muutos. [46]

18 Kuva 11. Tampereen energiantuotantolaitokset [24]. Tampereen sähkölaitos on myös osakkaana Suomen Hyötytuuli Oy:ssä, joka on vuonna 1998 perustettu tuulivoiman tuotantoyhtiö. Tuulivoimayhtiöllä on tuulipuistot Porissa ja Raahessa. Tuulivoiman osuutta kuvataan lisää kappaleessa 4.3. 2.7 Energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönoton edistäminen Tampereen kaupunki on jo useiden vuosien ajan systemaattisesti pyrkinyt edistämään kaupungin ilmastotavoitteiden saavuttamista kokonaisvaltaisen lähestymistavan avulla. Vuonna 2010 käynnistyneen ECO2 Ekotehokas Tampere 2020 -projektin avulla tähdätään kaupungin ilmastositoumusten toteuttamiseen, edelläkävijyyteen sekä vähähiilisen kaupungin ja ympäristöliiketoiminnan kehittämiseen. ECO2-hanke päättyi vuonna 2015. Konkreettisia edistämistoimia on tehty mm. ekotehokkaan kaupunkisuunnittelun työkalujen kautta (kaavoituksen energiatarkastelut, hiilijäljen laskenta, tontinluovutuksen energiakriteerit, rakentamisen ohjauksen energianeuvonta). [26] Tampereen kaupunki on asettanut useissa erilaisissa päätöksentekoa ohjaavissa julkaisuissaan tavoitteita päästövähennyksille sekä energiatehokkuudelle. Tavoitteet on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Tampereen kaupungin ilmasto- ja energiatavoitteet [27]. Julkaisu Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma Tampereen kaupunkiseudun ilmastostrategia Tavoitteet 30 % päästövähennys asukasta kohden v. 2030 mennessä Asukaskohtaisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä vertailuvuodesta 1990

19 Kestävän energiankäytön ohjelma (SEAP) Tampereen kaupunkistrategia Covenant of Mayors Tampereen ja TEM:n energiatehokkuussopimus Kaupunginjohtajien ilmastoverkosto Tampereen kaupungin ympäristöpolitiikka 2020 Tarkentaa toimenpiteiden osalta seudullista ilmastostrategiaa. Mukana paikallisia ja alueellisia viranomaisia, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti lisäämään energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä alueillaan. 40 % päästövähennys vuoteen 2025 mennessä vuoden 1990 tasosta (päästövähennystavoite vuosille 2014 2017 on 17 % vuoden 1990 tasosta) Tavoitteena ylittää Euroopan unionin hiilidioksidipäästöjen vähennystavoite 20 % vuoteen 2020 mennessä. Kaupungin tavoitteena on oman energiankäytön tehostaminen 9 %:lla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2016 mennessä. Tarkoituksena edistää EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden toteuttamista ja ekotehokasta kaupunkikehitystä (Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Oulu). Verkoston avulla nostetaan esille uusia aloitteita, lisätään yhteistyötä ja levitetään hyviä käytäntöjä. Tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä. Uusiutuvan energian kuntakatselmuksen toteuttaminen on yksi konkreettinen tapa kartoittaa energiankäytön ja uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisen tilaa kunnissa. Kuntakatselmus on myös yksi kuntien energiatehokkuussopimuksen (KETS) 2008 2016 toimenpiteistä. Kaupungin yksilöityjä toimenpiteitä ilmasto- ja energiatehokkuustyössä eri toiminnoissa on esitelty ja raportoitu kattavasti Tampereen kaupungin laatimassa Energia- ja ilmastotoimen 2015 vuoden raportissa [42] ja siitä johtuen niitä ei eritellä tarkemmin tässä työssä. Tampereen kaupunki on myös tämän katselmuksen laatimisen aikana aloittanut ilmasto- ja energiatiekartan laatimistyön, joka valmistuu vuoden 2016 loppuun mennessä. Tampereen kaupunki on tehnyt systemaattisesti ja pitkäjänteisesti töitä ilmastokäänteen tekemiseksi ja CO2-päästöjen osalta siinä on onnistuttu. Alla olevassa taulukossa nähdään hiilidioksidipäästöjen osuuden selkeä laskeminen vuoden 1990 tasosta. Käänteen onnistumisen syitä ovat olleet useat eri toimenpiteet, myös uusiutuvan energian lisääminen.

Kuva 12 Tampereen hiilidioksidipäästöjen kehitys 1990 2014 20

21 3. ENERGIANTUOTANNON JA -KÄYTÖN NYKYTILA Tässä luvussa annetaan kokonaiskuva katselmuksen kohteena olevan kunnan alueen energiantuotannon ja -käytön nykytilasta ja esitetään alueen sähkö- ja lämpöenergian taseet perustuen pääasiassa vuoden 2014 tietoihin, mutta joitain kaavioita on päivitetty 2015 tietoihin. 3.1 Lähtötiedot Energiantuotannon ja -käytön nykytilaa arvioitaessa on käytetty lähtötietoina kunnalta ja alueen yksityisiltä toimijoilta saatuja tietoja sekä tilastotietoja. Taseen tarkasteluvuosia ovat 2013 ja 2014, riippuen siitä mikä on viimeisin vuosi, jolta tilastotietoja oli katselmuksen aikaan saatavilla. Joissain tämän kappaleen osioissa on myös huomioitu uusinta tietoa vuodelta 2015. 3.2 Sähkön tuotanto ja kulutus 3.2.1 Sähkön erillistuotanto Tampereen Energiatuotannolla on kolme vesivoimalaa Tammerkoskessa. Tammerkosken keskiputouksen vesivoimalaitos (voimalaitoksen teho 8 MW), Tampellan vesivoimalaitos (voimalaitoksen teho 2,6 MW) sekä Finlaysonin vesivoimalaitos (voimalaitoksen teho 3,6 MW). Vuonna 2014 vesivoimalaitokset tuottivat yhteensä 42,3 GWh ja edellisenä vuonna 53 GWh. 3.2.2 Yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto Tampereella valtaosa energiasta tuotetaan yhdistetyllä lämmön- ja sähköntuotannolla. Suurimmat CHP-laitokset ovat Naistenlahti 1, Naistenlahti 2, hyötyvoimalaitos ja Lielahti. Pääpolttoaine on maakaasu. Myös puupolttoaineita, turvetta ja öljyä käytetään CHP -laitoksissa. Yhteistuotannon lisäksi kaukolämpöä tuotetaan 10 lämpökeskuksessa sekä sähköä vesivoimalaitoksissa. Taulukossa 5 näkyy Sähkölaitoksen voimaloiden ja lämpökeskusten sähkön ja lämmön tuotanto vuosina 2014 ja 2013. Taulukko 5. Sähkölaitoksen voimaloiden ja lämpökeskusten sähkön ja lämmön tuotanto vuosina 2014 ja 2013. Energiantuotanto [GWh] Sähkö (brutto) Kaukolämpö 2014 2013 2014 2013 Naistenlahti 1 263,8 523 343,1 630 Naistenlahti 2 324,8 267 720,1 611 Lielahti 354,1 371 460,9 492 Vesivoimalaitokset 42,3 53 - - Lämpökeskukset - - 657,5 451 Yhteensä 985 1214 2181,6 2184 Kuvassa Kuva vuonna 2015. esitetään Tampereen Sähkölaitoksen sähköntuotannossa käytetyt polttoaineet

22 Kuva 13 Sähköntuotannon rakenne vuonna 2015 (puolet jätteestä lasketaan uusiutuvaksi, puolet fossiiliseksi) [24] 3.2.3 Sähkönkulutus Vuonna 2014 Tampereella kulutettiin sähköä 1 781 GWh, mikä oli hieman enemmän kuin aikaisempina vuosina (kulutus 1 774 GWh vuonna 2013). Palvelut ja rakentaminen -sektori kulutti eniten sähköä 796 GWh (44 %). Asuminen ja maatalous kuluttivat sähköä 643 GWh (36 %), ja teollisuus 343 GWh (20 %). Rakennusten lämmityksen osuus sähköenergian kulutuksesta on merkittävä, noin 247 GWh. Kun Suomen kunnat laitetaan sähkön käytön mukaan suuruusjärjestykseen, sijoittuu Tampere sijalle 12. Kuva 14 Tampereen sähkön kulutus 2014 3.2.4 Sähköntuotannon energiatase Tampereella valtaosa energiasta tuotetaan yhdistetyllä lämmön- ja sähköntuotannolla. Suurimmat CHP-laitokset ovat Naistenlahti 1, Naistenlahti 2 ja Lielahti. Pääpolttoaine on maakaasu. Myös puupolttoaineita, turvetta ja öljyä käytetään CHP-laitoksissa. CHP tuotannon lisäksi sähköä on alueella tuotettu myös vesivoimalla. Vuonna 2014 vesivoimalaitokset tuottivat yhteensä 57,3 GWh. Yhdistetyn sähkön ja lämmöntuotannon energiatase on esitetty kuvassa 15.

23 Kuva 15 Tampereen sähköntuotanto voimalaitoksittain 2015 [24] CHP- laitosten kokonaishyötysuhde on noin 90 %. Ostosähkön osuus ja sähkön tuotantohäviöt on esitetty kokonaisenergiataseessa. Tampereella on myös useita aurinkosähkön tuotantojärjestelmiä, aurinkosähköä Tampereella tuotetaan noin 0,1 GWh vuodessa. Kuva 16 Sähköntuotannon energiatase Tampereella vuonna 2014 (GWh) 3.3 Lämmöntuotanto 3.3.1 Kaukolämmön tuotanto

24 Tampereen alueen kaukolämmön tuottaa Tampereen Sähkölaitos Oy. Suurin osa Tampereen kaukolämmöstä tuotetaan Naistenlahden ja Lielahden CHP-laitoksissa. Lämpöä tuotetaan lisäksi erillisissä lämpölaitoksissa, kuten Hakametsän, Nekalan, Raholan, Ratinan, Hervannan ja Sarankulman lämpölaitoksissa. Vuonna 2013 Tampereella otettiin käyttöön uusi pölypolttotekniikalla toimiva Sarankulman pellettilämpökeskus, joka tuottaa kaukolämpöä 33 MW:n lämpöteholla. Sarankulman laitos oli valmistuessa Suomen suurin pellettivoimalaitos ja sen arvioidaan käyttävän vuodessa 7 000 14 000 tonnia puupellettiä [54]. Kuva 17 Kaukolämmön tuotanto voimalaitoksittain vuonna 2015 [24] Lämpölaitosten tuottaman kaukolämmön osuus Tampereen kaukolämmöntuotannosta oli vuonna 2014 melko suuri noin 43 % ja suurin osa tästä lämmöstä tuotetaan maakaasulla. Vuosittain tapahtuu jakaumassa kuitenkin merkittäviä muutoksia ja alla on tuorein jakaumakuva vuodelta 2015. Kuva 18 Kaukolämmöntuotannon polttoaineet vuonna 2015 [24] Savukaasupesurit on asennettu Naistenlahden voimalaitokselle ja Tammervoiman jätteenpolttolaitokselle sekä kahteen uuteen lämpökeskukseen (Sarankulma, Hervanta) parantamaan laitosten hyötysuhdetta ottamalla lämpöä talteen savukaasuista ja edelleen vähentämään savukaasujen hiukkaspitoisuutta ja puhdistamaan savukaasut mahdollisista rikkipitoisista yhdisteistä.

25 3.3.2 Teollisuuden erillislämmöntuotanto Tampereen alueella sijaitsevilla teollisuuslaitoksilla on erillislämmöntuotantoa. Pääasiassa maakaasulla tuotettua lämpöä ja prosessihöyryä käytetään yritysten omiin tarpeisiin. Tampereen Sähkölaitos ja Gasum myyvät maakaasua alueella toimiville yrityksille. Vuonna 2014 Tampereen teollisuuskohteissa käytettiin maakaasua noin 450 GWh. Merkittävimmät teollisuuden lämmöntuotantolaitokset ovat Tampereen Sähkölaitos Oy:n hallinnoimia. 3.3.3 Teollisuuden hukkalämpö Alueen merkittävimmät teollisuuden hukkalämmöt syntyvät paperiteollisuudessa, joita hyödynnetään tehtaan omissa prosesseissa. Tehtailla syntyvät myös lämpöä, jota ei voida täysimääräisesti hyödyntää kaukolämmön tuotannossa tai tehtaan prosesseissa johtuen lähinnä matalasta lämpötilasta. Tällainen lämpö on kuitenkin käyttökelpoista esimerkiksi jalkapallokenttien, piha-alueiden, jalkakäytävien ja ajoväylien sulanapitoon. Matalalämpötilaisen energian käyttöä kaupungin kohteissa suositellaan selvitettävän edelleen. 3.3.4 Lämpöyrittäjyyskohteet Tampereen alueella ei ole merkittävää lämpöyrittäjyystoimintaa. Lämpöyrittäjyystoimintaa on kuitenkin viime vuosina suunniteltu esimerkiksi Kämmenniemeen. Tutkimusten mukaan lämpöyrittäjä tuo alueelle niin verotuoja kuin työpaikkoja ja myös asiakas säästää lämmityskustannuksissa. Säästyneet varat parantavat ostovoimaa ja sitä kautta voivat vilkastuttaa alueen taloutta. Kunta voi edistää lämpöyrittäjyyttä mm. kaavavarausten avulla. Varauksen rooli korostuu etenkin alueilla, joille kaavaillaan rakennettavan teollisuushalleja tai suurempia yksittäisiä kohteita, kuten esimerkiksi koulukeskuksia, terveysasema tms. 3.3.5 Lämmöntuotannon energiatase Tampereen kaupungin lämmöntuotannon energiatase on esitetty kuvassa 19. Kuten nähdään, valtaosa lämmöstä käytettään kuluttajien toimesta kaukolämpönä. Myös teollisuuden lämmönkulutus on merkittävää.

26 Kuva 19 Lämmöntuotannon energiatase Tampereella vuonna 2014 (GWh) 3.4 Kiinteistöjen lämmitys 3.4.1 Rakennuskanta Rakennuskannan lämmitysmuodot Rakennuskannan eri rakennustyyppien lämmitysmuodon osuudet vuonna 2014 rakennusten lukumäärään ja kerrosalan mukaan esitetään kuvissa 20 ja 21. Tampereen rakennuskannassa eniten on pientaloja, kun noin 74 % rakennuksista on pientaloja sekä rivi- ja ketjutaloja. Tämä luonnollisesti vaikuttaa rakennusten lämmitysmuodon jakaumaan varsinkin tarkasteltaessa rakennuksien lukumäärään perustuvaa jakaumaa. Alue- ja kaukolämmön osuus rakennuksien lämmityksessä voidaan arvioida selvästi suurimmaksi lämmitysmuodoksi (kuva 20). Kaukolämpötilaston [49] mukaan Tampereen Sähkölaitoksen kaukolämpöasiakkaita on Tampereella vuonna 2014 yhteensä 4 777, joista asuintaloasiakkaita on eniten 3 605. Teollisuusasiakkaita on 304. Tampereen väestöstä peräti 93 % on arvioitu asuvan kaukolämmitetyssä rakennuksessa [49]. Kuvan 20 lämmitysmuodon jakauman perusteella voidaan karkeasti arvioida rakennuskohtaista uusiutuvaa energiaa olevan käytössä lämmityksessä noin 8 %:sta Tampereen rakennuskannan rakennuksista. Tämä vastaa noin 2 % rakennuskannan pinta-alasta (kuva 21). Maalämpöä käytetään eniten pientaloissa sekä rivi- ja ketjutaloissa, joiden osuus on noin 95 % maalämmöllä lämmitettävistä rakennuksista. Maalämpö on käytössä myös muissa rakennuksissa kuten

27 asuinkerrostaloissa, liikerakennuksissa ja teollisuusrakennuksissa. Maalämmön osalta tulee huomata, että maalämmön osuus on todennäköisesti suurempi kuin tässä työssä hyödynnetyt Tilastokeskuksen tiedot antavat olettaa, sillä kaikki lämmitystapamuutokset eivät ole kirjautuneet kunnolla rekistereihin. Kuvan Kuva luvut [16] eivät sisällä kaikkea rakennuskohtaista uusiutuvan energian käyttöä, kuten mm. ilmalämpöpumppujen ja aurinkoenergian käyttöä rakennusten lämmityksessä. Muita kuin maalämpöpumppuja on Suomen rakennuskannassa noin 5,5 kertaa enemmän kuin maalämpöpumppuja, joita oli vuonna 2014 noin 100 000 [50]. Näistä suurin osa on ilmalämpöpumppuja. Tällä perusteella rakennuksissa Tampereellakin voidaan arvioida olevan yli 4 000 ilmalämpöpumppua. Tampereen rakennuskannasta vajaa neljännes on öljylämmitteisiä rakennuksia (kuva 20), joista suurin osa on pientaloja tai rivi- ja ketjutaloja. Pinta-alaltaan nämä rakennukset kattavat noin puolet öljylämmitteisten rakennuksien pinta-alasta tilastokeskuksen tietojen mukaan [16]. Öljyllä lämmitetään pientalojen lisäksi mm. teollisuus- ja varastorakennuksia. Maakaasulla lämmitettyjen rakennusten osuus on pieni. Maakaasulla lämmitettyjen rakennusten määrän ja pinta-alan osuudet tilastokeskuksen ilmoittamasta öljy- ja kaasulämmityksen yhteismäärästä on arvioitu Tampereen Sähkölaitoksen ilmoittaman maakaasun kulutuksen perusteella. Sähkölämmitteisiä rakennuksia on määrällisesti eniten tilastokeskuksen tietojen mukaan [16]. Sähkölämmitteiset rakennukset ovat pääasiassa pientaloja tai rivi- ja ketjutaloja. Sähkölämmitteisiä rakennuksia on myös mm. teollisuus- ja varastokäytössä. Lämmitysmuoto rakennuksien määrän (lkm) mukaan 3 % 2 % 5 % 5 % 30 % Kauko- tai aluelämpö Öljy Sähkö Puu 32 % Maalämpö Maakaasu Muu, tuntematon 23 % Kuva 20. Tampereen rakennuskannan lämmitysmuotojen osuudet rakennuksien määrän mukaan [16].

28 Lämmitysmuoto rakennuksien kerrosalan (m2) mukaan 1 % 1 % 1 % 2 % 10 % 10 % 75 % Kauko- tai aluelämpö Öljy Sähkö Puu Maalämpö Maakaasu Muu, tuntematon Kuva 21. Tampereen rakennuskannan lämmitysmuotojen osuudet rakennuksien kerrosalan mukaan [16]. 3.5 Kokonaisenergiatase Energiatase kuvaa alueen energiatuotannon ja -kulutuksen nykytilaa yleisellä tasolla. Taseen luvut perustuvat vuoden 2014 tietoihin, joilta katselmuksen tekohetkellä viimeisimmät tilastot saatavilla. Taseesta nähdään, että suurin osa Tampereella tuotetusta energiasta tuotetaan Tampereen Sähkölaitoksen voimalaitoksissa. Pääpolttoaineena on maakaasu, jonka osuus Tampereen Sähkölaitoksen energiatuotannosta on noin 60 %. Uusiutuvan energian osuus on myös merkittävä n. 24 % vuonna 2014 ja vuonna 2015 jo yli 30 %. Kiinteistökohtaisen lämmityksen osuus on verrattain pieni n. 11 %. Eniten energiaa kuluu rakennusten lämmitykseen. Tieliikenteen polttoaineiden kulutus on 1319 GWh, eli noin 20 % energian kokonaiskulutuksesta. Liikenteen bensiiniä ja dieseliä on viime vuosina korvattu nestemäisillä biopolttoaineilla (jakeluvelvoite 6 % vuosina 2011-2014). Sekä kaukolämmön että sähkön osalta siirron ja tuotannon häviöt on huomioitu, mutta häviöitä ei ole eritelty toisistaan. Ostosähkön tuotannossa käytetty energia on laskettu keskimääräisen kokonaisprimäärienergiakertoimen avulla. Maalämmön osalta lukema voi olla alhaisempi kuin todellisuudessa johtuen tilastoinnin epätarkkuuksista. Kokonaisenergiataseesta nähdään selvästi se, että uusiutuvan energian käyttöä kannattaa lisätä keskitetyssä energiantuotannossa korvaamalla maakaasua. Tämän lisäksi kiinteistöjen lämmityksen tulisi korvata uusiutuvilla energianlähteillä.

29 Kuva 22. Tampereen energiatase vuonna 2014 (GWh). 3.6 Merkittävimmät lähiajan hankkeet energiajärjestelmään liittyen Tampereen Sähkölaitos toteuttaa laajaa investointiohjelmaa, jonka avulla siirrytään fossiilisista polttoaineista yhä enemmän kohti uusiutuvia. Suunnittelussa on useita hankkeita, jotka tulevat toteutuessaan lisäämään uusiutuvan energian osuutta merkittävästi vielä tällä vuosikymmenellä. Onnistuneen Hervannan hakelämpölaitoksen jälkeen on keskusteltu mm. vastaavankokoisen hakelaitoksen rakentamisesta Länsi-Tampereelle. Myös Naistenlahden voimalaitoksen lähivuosien saneerausta suunnitellaan. Vielä ei tiedetä, millainen laitos noin vuonna 2022 Naistenlahteen tulee. Olennaisena osana harkintaa on se, miten luokkaa 2000 GWh:iin nouseva puun tarve voidaan tyydyttää. Sähkölaitos on halukas avaamaan verkkoa myös asiakkaiden tuottamalle lämmölle. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi teollisuuden ylilämmön tai aurinkoenergian varastointia kaukolämpöverkossa.[24] Tampereen hyötyvoimalaitos Tammervoiman hyötyvoimalaitos aloitti keskeytymättömän tuotantotoiminnan marraskuussa 2015. Laitoksessa hyödynnetään energiaksi vuosittain noin 160 000 tonnia jätettä tuottaen 310 GWh kaukolämpöä ja 90 GWh sähköä. Tammervoiman tuotantoyhtiön omistavat Tampereen Sähkölaitos Oy ja Pirkanmaan Jätehuolto Oy. Laitos työllistää 20 henkilöä. Tammervoimalla on monia myönteisiä vaikutuksia ympäristöön. Jätteenpoltto lisää Sähkölaitoksen uusiutuvan energian määrää yli 20 prosenttia (verrattuna vuoteen 2014). Fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee ja myös ilmastokuormitus pienenee noin 10 prosenttia eli 50 000 hiilidioksiditonnin verran vuodessa. Samalla vältetään vuotuinen yli 100 000 hiilidioksiditonnin ilmastokuormitus, jonka jätteen kaatopaikkasijoitus olisi muuten tuottanut. [24]

30 Hervannan hakelämpölaitos Uusi hakelämpölaitos vahvistaa kaukolämmön toimitusvarmuutta Hervannan, Kaukajärven ja Vuoreksen kaupunginosissa. Samalla se vahvistaa konsernin uudistuvan energian tavoitetta. Laitos vähentää tarvetta käyttää raskasta polttoöljyä käyttäviä lämpökeskuksia ja siten vähentää kaukolämmön tuotannosta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Hakelämpölaitoksen vuotuinen tuotantomäärä vastaa noin 20 000 omakotitalon vuotuista lämmitysenergian tarvetta. Tällä tuotantomäärällä saadaan Hervanta pidettyä lämpimänä talvipakkasillakin. Lämpökeskuksen käyttö painottuu talvikuukausiin sekä voimalaitosten revisioaikoihin. Laitoksen vuosituotanto on noin 100 400 GWh. Tuotanto riippuu merkittävästi ulkoilman lämpötilasta sekä voimalaitosten keskinäisestä ajojärjestyksestä. Laitos lisää Sähkölaitoksen uusiutuvan energian tuotantoa lähes 10 %. [24] Savukaasupesuri Naistenlahden voimalaitokselle Vuonna 2015 Tampereen Sähkölaitos rakensi kolme pienen kerrostalon kokoista savukaasupesuria. Ne rakennettiin uuteen Hervannan hakelämpölaitokseen, uuteen Tammervoiman hyötyvoimalaitokseen ja Naistenlahti 2 -voimalaitoksen biokattilaan. Pesurien avulla otetaan talteen lämpöä vielä laitoksen savukaasuistakin ja lisäksi puhdistetaan savukaasuista pienhiukkaset ja rikkidioksidipäästöt. Näin säästyy polttoainetta ja päästöt vähenevät. Pesuriperheen ansiosta yhtiön CO 2 -päästöt alenevat noin 100 000 tonnia eli 10 %, mikä on merkittävää myös koko Tampereen kaupungin kannalta. Pesurit on sijoiteltu kaupungin eri puolille, joten ne vaikuttavat ilmanlaatuun laajasti. On arvioitu, että pesuriperheen ansiosta säästyy noin 260 GWh energiaa vuonna 2016, jolloin kaikki kolme pesuria ovat täysimittaisesti käytössä. [24] Sarakulman pellettilämpökeskus Vuonna 2013 Tampereella otettiin käyttöön uusi pölypolttotekniikalla toimiva Sarankulman pellettilämpökeskus, joka tuottaa kaukolämpöä 33 MW:n lämpöteholla. Sarankulman laitos oli valmistuessa Suomen suurin pellettivoimalaitos ja sen arvioidaan käyttävän vuodessa 7 000 14 000 tonnia puupellettiä. [24] Muut Tampereen Sähkölaitoksen kaukojäähdytysverkoston laajentaminen ja uusi pumppaamo, valmistuu vuosina 2015 2017 Tampereen Seudun Keskuspuhdistamon Sulkavuoren jätevedenpuhdistamo, valmistuu vuonna 2023 3.7 Katselmuskuntien kokonaisenergiatase Katselmuskuntien eli Tampereen, Pirkkalan, Nokian, Lempäälän ja Kangasalan energiankulutus oli yhteensä 9,4 TWh vuonna 2014. Suurimmat energiankäyttäjät olivat (energian kokonaiskulutuksesta): 1. rakennusten lämmitys 37 % 2. tieliikenne 23 % 3. teollisuus 15 % Alueen merkittävimmät energialähteet olivat: 1. maakaasu 31 % 2. öljy 29 % 3. alueen ulkopuolelta tuotu sähkö 18 % 4. puupolttoaineet 10 %

31 Uusiutuvat energialähteet kattoivat 15 % energialähteistä. Merkittävin uusiutuvan energian käyttäjäsektori oli puuperäisiä polttoaineita käyttävä kaukolämmön- ja sähköntuotanto (Tampereen Sähkölaitos). Kotimaisten polttoaineiden yhteenlaskettu käyttö kattoi noin 20 % energialähteistä. Vesivoimalla tuotetun sähkön osuus oli noin 18 % alueen omasta sähköntuotannosta: vesivoimaa tuotetaan sekä Nokialla että Tampereella. Tampereen osuus alueella kulutetusta energiasta oli noin 70 %. Tampereen väestöstä peräti 93 % on arvioitu asuvan kaukolämmitetyissä rakennuksissa, tästä johtuen kiinteistökohtaisen lämmityksen osuus on verrattain pieni ja vastaavasti kaukolämmityksen osuus on huomattavasti suurempi kuin muissa seudun kunnissa. Alueen ulkopuolelta tuodun sähkön osuus (noin 46 %) on ollut myös pienempi kuin muissa seudun kunnissa (noin 56 % mukaan lukien Tampere). Kuva 23 Katselmuskuntien yhteinen energiatase vuodelta 2014 (GWh) Koko Pirkanmaan energiankäyttö on n. 20 TWh Pirkanmaan ilmasto- ja energiastrategian mukaan. Seudullinen tavoite on lisätä energiatehokkuutta ja sitä kautta vähentää kokonaisenergiankulutusta siten, että vuonna 2040 kulutus olisi 15 TWh/a. Tavoitteena on tällöin myös 50 % uusiutuvan energian osuus. Nyt tutkitut 5 kuntaa vastaavat lähes puolta Pirkanmaan energiankulutuksesta (kokonaisenergiankulutus 9,4 TWh vuonna 2014). Vuosina 2011 ja 2012 Pirkanmaalla energiaa kulutti eniten teollisuus (kolmanneksen). Toiseksi merkittävin kulutussektori oli lämmitys lähes yhtä suurella osuudella. Liikenne aiheuttaa Pirkanmaan energiankulutuksesta hieman yli 20 %. Muun energiankulutuksen eli lähinnä teollisuuden tai lämmityksen ulkopuolisen sähkönkäytön osuus kokonaiskulutuksesta on noin 12 %.

32 4. UUSIUTUVAT ENERGIANLÄHTEET JA NIIDEN NYKYKÄYTTÖ Tässä kappaleessa arvioidaan katselmuskunnan alueen uusiutuvien polttoaineiden tuotantomahdollisuuksia sekä mm. tuuli-, vesi- ja aurinkoenergian hyödyntämismahdollisuuksia. Hyödyntämispotentiaalia verrataan tarkasteluvuoden 2014 toteutuneisiin määriin lukuun ottamatta puupolttoaineita, joiden vertailuvuosi on 2012. 4.1 Puupolttoaineet 4.1.1 Pirkanmaan tilanne Pirkanmaan alueen energiapuuvaroja ja -potentiaalia on arvioitu kattavasti vuoden 2011 puuenergiaselvityksessä. Alla olevassa kuvassa esitetään koko maakunnan osalta metsävarat ja hakkuut suhteutettuna energiapuupotentiaaliin. Vastaavat tiedot on esitetty kuvan 24 alla taulukossa 6. Kuva 24 Pirkanmaan metsävarat ja hakkuut suhteessa energiapuupotentiaaliin. Kuvasta nähdään, että toteutuneet vuosittaiset hakkuut ovat lähes nelinkertaiset teknisekologiseen potentiaaliin nähden Pirkanmaalla. Taulukko 6. Pirkanmaan metsävarat ja hakkuut suhteessa energiapuupotentiaaliin Metsäbioenergian lisäysmahdollisuudet Puuston vuotuinen kasvu metsä- ja kitumaalla (runkopuu) (GWh/a) 11440 Suurin kestävä hakkuukertymä 10100 Toteutuneet hakkuut keskimäärin 2000 2009 7340 Tekninen energiapuupotentiaali 3300 Teknis-ekologinen energiapuupotentiaali 1920

33 Metsäbioenergian potentiaalitarkastelu perustuu Pirkanmaan puuenergiaselvitykseen vuodelta 2011, jonka laskentaoletukset on esitetty seuraavassa kappaleessa. [52] Laskelmat perustuvat Pirkanmaan metsäkeskuksen yksityismetsien metsäsuunnittelutietoihin, joiden lisäksi laskennassa on hyödynnetty Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien inventointitietoja (VMI 10). Suunnittelutiedoista on poimittu Tampereen kaupungin osalta kattava joukko metsikkökuviotietoja, joiden pohjalta on laskettu yksityismetsien energiapuuvarat uudistushakkuiden kannoille ja latvusmassalle sekä nuorten metsien energiapuulle kullekin erikseen. Tiedot on tämän jälkeen yleistetty kattamaan kaikki metsänomistajaryhmät, kuten valtio, seurakunnat ja yritykset. Laskennan tuloksena saatu energiapuuvarojen maksimipotentiaali toimi lähtökohtana teknistä ja teknis-ekologista potentiaalia laskettaessa. Tarkemmissa potentiaalilaskelmissa rajoitteina käytettiin sekä korjuuseen liittyviä että metsänhoidollisiin seikkoihin perustuvia korjauksia ja rajauksia. Rajoitteina käytettiin esimerkiksi varastohävikkiä, metsäkuljetusmatkan pituutta ja kasvupaikkatyyppejä. Rajoitteet valittiin kullekin metsäenergialajille erikseen. Kaikkia potentiaalia rajoittavia tekijöitä ei ole laskelmissa otettu huomioon, esimerkkinä maanomistajien myyntihalukkuus. Potentiaalilaskelmissa käytetyt rajoitteet tarkistettiin vastaamaan tämänhetkisiä suosituksia ja laskelmien perustana ovat Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset energiapuun korjuuseen ja kasvatukseen. Vuonna 2010 julkaistut suositukset sallivat esimerkiksi kantojen ja latvusmassan korjaamisen kuivahkojen kankaiden (VT) kasvupaikoilta, kun vuoden 2006 laskennassa kantoja ja latvusmassaa korjattiin vähintään tuoreilta kankailta (MT). Potentiaalilaskelmat on laadittu teknisin ja teknis-ekologisin kriteerein. Ne perustuvat maksimipotentiaaliin, jossa mukaan lasketaan kaikki kannot, latvusmassa ja energiapuu ilman mitään metsänhoidollisia tai muita kohteen kannattavuuteen liittyviä rajoitteita. Maksimipotentiaali on lähinnä teoreettinen ja se toimii ainoastaan lähtökohtana teknistä ja teknis-ekologista potentiaalia laskettaessa. Tekniseen potentiaaliin sisältyville kohteille on asetettu muutamia metsävarojen kestävää käyttöä tukevia rajoitteita. Männiköissä ja kuusikoissa kerätään 90 % kaikista kannoista ja latvusmassaa puulajista riippumatta 60 % kaikesta hakkuussa syntyneestä latvusmassasta. Lisäksi nuoren metsän kunnostuskohteilta kerätään kaikesta latvus- ja oksamassasta 80 %. Teknis-ekologinen potentiaali on kriteereiltään kaikkein tiukin. Teknisen potentiaalin rajoitteiden lisäksi latvusmassaa kerätään ja kantoja nostetaan kuivahkoilta ja sitä rehevämmiltä kankailta mänty- tai kuusivaltaisilta aloilta, missä puustoa on vähintään 150 m 3 /ha. Nuoren metsän hoitokohteista mukaan lasketaan kasvupaikkatyypiltään vähintään kuivahkot kankaat, missä puustoa on enemmän kuin 90 m 3 /ha. Edellä mainittujen ehtojen lisäksi on metsäenergialajeittain käytetty erilaisia kohdevalintaan ja kannattavuuteen liittyviä tarkentavia kriteerejä metsäkuljetusmatkan pituuteen, maapohjan kivisyyteen, kuvion hakattavan puuston määrään ja pinta-alaan liittyen. Teknisekologinen potentiaali on sekä metsien terveyden että alan toimijoiden näkökulmasta realistisin kestävästi hyödynnettävissä oleva suurin vuosittainen hakkuumäärä. 4.1.2 Tampereen tilanne Puuenergian käyttö Tampereella vuonna 2012 oli noin 350 000 m 3 eli noin 700 GWh, joka on noin 45 % koko Pirkanmaan puuenergian käytöstä (noin 780 000 m 3 ). Tampereen kaupungin tekninen metsäenergiapotentiaali vuosina 2011-2020 on esitetty taulukossa 7.

34 Taulukko 7 Tekninen metsäenergiapotentiaali Tampereen kaupungissa 2011-2020 [52] Kannot ja juurakot Latvus- ja oksamassa Pieniläpimittainen puu Yhteensä Potentiaali [m 3 /a] 21428 24885 26960 73273 Potentiaali [GWh/a] 43 50 54 147 Lisäksi kuitupuuta on arvioitu voitavan korjata energiakäyttöön noin 55 200 m 3 vuodessa, jolloin tekninen metsäenergiapotentiaali on yhteensä noin 128 500 m 3 eli noin 257 GWh vuodessa. Tämä tarkoittaa, että Tampereella noin 273 % metsäenergiapotentiaalista on käytössä. Tampereen kaupungin teknis-ekologinen metsäenergiapotentiaali vuosina 2011 2020 on esitetty taulukossa 8. Taulukko 8 Teknis-ekologinen metsäenergiapotentiaali Tampereen kaupungin 2011 2020 [52] Kannot ja juurakot Latvus- ja oksamassa Pieniläpimittainen puu Yhteensä Potentiaali [m 3 /a] 14400 17078 4619 36097 Potentiaali [GWh/a] 29 34 9 72 Puupolttoaineet: - käyttö noin 700 000 MWh (350 000 m 3 ) vuodessa - tekninen metsäenergiapotentiaali noin 257 000 MWh (128 500 m 3 ) vuodessa 4.2 Peltoenergia 4.2.1 Nykykäyttö Peltoenergioihin luokitellaan suoraan polttoon menevät energiakasvit, joista Suomessa käytetyimpiä ovat ruokohelpi sekä biodieselin tuotantoon soveltuvat öljypohjaiset kasvit, kuten rypsi. Tampereen peltoala vuonna 2014 on noin 3925 hehtaaria, josta kesanto- ja luonnonhoitopeltojen osuus oli n. 371 hehtaaria. [53] Ruokohelpi on yleensä suoraan polttoon tuotettava energiakasvi ja se on tasalaatuista, energiatehokasta ja uusiutuvaa polttoainetta. Tällä hetkellä ruokohelpeä käytetään polttoteknisistä syistä vain voimalaitoksissa puun ja turpeen kanssa seospolttoaineena, joissa sen osuus voi maksimissaan olla noin 20 %. [53] Peltoenergian osalta Tampereen alueella ei viljellä ruokohelpeä eikä rypsiä energiantuotantotarkoituksessa.

35 4.2.2 Peltoenergian lisäysmahdollisuudet Rypsistä esteröintimenetelmällä tehtävää biodieseliä (RME, rypsimetyyliesteri) voidaan käyttää liikenteessä fossiilipohjaisen dieselin korvikkeena sekä lämmityskäytössä ja työkoneissa kevyen polttoöljyn korvikkeena. Lisäksi öljyn tuotannossa syntyy rypsipuristetta, jolla voidaan korvata soijarehua sikojen ja nautojen ruokinnassa. Rypsiöljyä voidaan käyttää myös sellaisenaan, esim. lämmityksen polttoaineena perinteisissä kiinteistöjen öljykattiloissa, mutta tämä edellyttää polttimen vaihtoa puhtaalle rypsiöljylle soveltuvaksi. Maatilakokoluokan ruuvipuristimissa rypsin siemenistä saadaan öljyä noin 25-35 % ja puristetta 65-75 %. Suomessa rypsin keskisadot ovat n. 1700 kg/ha, joten hehtaari tuottaa öljyä keskimäärin 500 kg ja puristetta 1200 kg. Edelleen jalostamalla saadaan rypsiöljystä noin 80 % biodieseliä. [53] Tampereen kesanto- ja luonnonhoitopellot sekä muu viljelemätön ala olivat vuonna 2014 n. 371 ha. Tältä määräalalta voitaisiin saada vuosittain 186 t rypsiöljyä (1957 MWh) tai edelleen jalostettuna 149 t biodieseliä (1571 MWh). Vastaavasti, jos kesanto- ja luonnonhoitopellot sekä muu viljelemätön ala viljeltäisiin ruokohelvelle, saataisiin ruokohelpeä lisää 8 162 MWh (olettaen 5 tonnia kuiva-ainetta per hehtaari ja 22 MWh/ha). Tulee kuitenkin huomata, että edellä esitetyissä on kyse teoreettisesta potentiaalista ja että peltoenergian taloudellinen hyödyntäminen on tämän päivän energianhinnoilla melko epätodennäköistä. Alueen kesanto- ja luonnonhoitopelloilta sekä muilla viljelemättömiltä aloilta voitaisiin saada vuosittain noin 1 571 MWh biodieseliä tai 8 162 MWh ruokohelpeä. Peltoenergian tuotantopotentiaali on teoreettinen ja sen taloudellinen hyödyntäminen tämän päivän energianhinnoilla on epätodennäköistä. Koko Pirkanmaan osalta MAVIn tämän hetken tietojen mukaan kesanto- ja luonnonhoitopeltojen ala maakunnassa yhteensä 12 910 hehtaaria. Tältä määräalalta voitaisiin saada vuosittain seuraavat energiamäärät eri raaka-ainetta [53]: rypsiöljyä 6475 t (68 GWh) biodieseliä 5177 t (55 GWh) ruokohelpiä 284 GWh 4.3 Tuulivoima 4.3.1 Nykytilanne Teollinen tuulivoima Tampereella ei ole tällä hetkellä teollisen mittakaavan tuulivoimatuotantoa. Suomen Tuulivoimayhdistyksen karttapalvelun mukaan kaupungin alueella ei myöskään ole käynnissä teollisen tuulivoiman valmistelu- tai rakentamishankkeita. [32]. Kaanaaseen, joka sijaitsee noin 30 km Tampereen kantakaupungista pohjoiseen Oriveden rajalla, kaavailtiin tuulivoimapuistoa, joka olisi koostunut viidestä napakorkeudeltaan 120 metrin tuulivoimalasta ja joiden yhteenlaskettu teho olisi 12 15 MW luokkaa. Hanke kaatui kuitenkin asutuksen läheisyyteen ja sitä kautta kannattavuuden kannalta liian vähäiseen tuulivoimalamäärään.

36 Pirkanmaan maakuntakaava 2040 luonnosvaiheessa Pirkanmaalle on esitetty yhteensä 29 tuulivoimatuotantoon soveltuvaa aluetta. Tuotantoalueet painottuvat Pohjois-Pirkanmaalle ja muualla Pirkanmaalla on lähinnä yksittäisiä tuotantoalueita. Tampereen alueelle ei ole kaavassa osoitettu yhtään tuulivoima-aluetta, kun Tarastejärvi-Loukkaankorvensuon aluekin sijaitsee kokonaisuudessaan Kangasalan puolella. [34] Kuva 25 Maakuntakaavaluonnoksessa osoitetut tuulivoimatuotantoalueet Pirkanmaalla [34]. Pientuulivoima Tampereella on keskustan lähituntumassa toiminnassa ainakin neljä pientuulivoimalaa: TAMK:n voimala, Nekalan lämpökeskuksen voimala sekä Särkänniemessä kaksi voimalaa. Näiden yhteenlaskettu nimellisteho on 13,5 kw. Lisäksi TAMK:n katolla on yksi ns. pystyakselinen voimala, jonka nimellistehosta ei ole tietoa. [35]

37 Taulukko 9. Tampereen tuulivoimaloiden tiedot [22]. Paikka Nimellisteho, kw Keskimääräinen vuosituotanto, kwh Sähkölaitos: Särkänniemi 4,5 1 800-2 000 Sähkölaitos: Nekalan 4,5 1 800-2 000 lämpökeskus Tampereen 4,5 1 000-1 500 ammattikorkeakoulu: Kuntokadun kampus 4.3.2 Tuulivoiman tuotantopotentiaali Tampereen Sähkölaitoksen mukaan Suomen Hyötytuulen omistuksen kautta tulevaa uutta tuulivoimaa tullaan lisäämään 15 -> 30 GWh:iin seuraavan kolmen vuoden aikana. [44] Teollinen tuulivoima Teollisen tuulivoiman tuotantopotentiaali riippuu ennen kaikkea alueen tuulisuudesta ja tuulen tyypillisestä suunnasta. Voimalat saavuttavat nimellistehonsa tyypillisesti n. 10 15 m/s nopeuksilla ja käynnistyvät keskimäärin n. 4 m/s nopeuksilla [29]. Pirkanmaan maakuntakaavaluonnoksen mukaan teollisen tuulivoiman tuotantoalueilla vuoden keskituulen nopeuden tulee olla Ilmatieteen laitoksen Tuuliatlaksen tiedoissa vähintään 6 m/s 100 metrin korkeudessa [36]. Tuulisuuden näkökulmasta Tampereella voisi olla tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita. 150 m korkeudessa Tampereen parhaimmat tuuliolosuhteet osuvat Tuuliatlaksen aineiston perusteella kaupungin tiiviimmin rakennettuun eteläosaan. Myös Aitolahden ja Jylhänperän alueilla on tuulisempia alueita. Parhaimmilla alueilla tuulen vuotuinen keskinopeus on n. 7 m/s luokkaa. Muualla Tampereella tuulisuus 150 m korkeudessa on 6,4 6,8 m/s. Tampereen tuuliolot ovat siis lähtökohtaisesti riittävät teollisen tuotannon käynnistämiselle.

38 Kuva 26 Tuulisuus Tampereella 150 m korkeudessa ja Tampereen asuin- ja lomarakennukset. Tampereella teollisen tuulivoiman potentiaalia rajaa merkittävästi kaupungin tiivis rakennuskanta. Pirkanmaan maakuntakaavaluonnoksessa teollisen tuulivoiman minimietäisyydeksi asuin- tai lomarakennukseen on määritelty 1,0 km [36]. Tämä vaatimus rajaa Tampereen teollisuuden tuotantopotentiaalin hyvin minimiin. Käytännössä Tampereen alueelta voisi löytyä tilaa yksittäisten teollisen luokan tuulivoimaloiden sijoittamiseen lähinnä kaupungin itärajan tuntumasta, jossa asutus on harvempaa.

39 Alla olevassa kuvassa on esitetty alue, joille Tampere-Pirkkalan lentoasema asettaa korkeusrajoituksia. Käytännössä tämän alueen sisälle on erittäin epätodennäköistä sijoittua teollista tuulivoimatuotantoa. Kuva osoittaa, että osa Tampereen kaupungin alueesta kuuluu lentoliikenteen korkeusrajoitusalueeseen. Korkeusrajoituksen alue on kuitenkin pääasiassa rakennettua ympäristöä, jonne ei muutenkaan olisi mahdollista rakentaa teollisen kokoluokan tuulivoimaloita. Kuva 27 Tampere-Pirkkalan Lentoliikenteen korkeusrajoituksen alue Tampereella.

40 Rakennusten läheisyyden vuoksi Tampereella ei tällä hetkellä vaikuta olevan potentiaalia teollisen tuulivoiman tuotannolle riittävästä tuulisuudesta huolimatta kuin yksittäisille tuulivoimaloille eri puolella kaupungin koillisosia. Näille alueille mahtuisi arviolta n. 10 kpl 3 MW:n tuulivoimaloita. Soveltuvien alueiden pienuus ja hajanaisuus kuitenkin asettavat haasteita voimaloiden kannattavuudelle (rakentamiskustannukset per voimala nousevat korkeiksi mm. sähkönsiirron osalta). Pientuulivoima Myös pientuulivoiman tuotannossa voimalan korkeudella on suuri merkitys. Voimalat olisi sijoitettava mahdollisimman korkealle maksimaalisen tuotannon saavuttamiseksi. Kaikki esteet, kuten puut ja rakennukset, synnyttävät pyörteitä, jotka heikentävät tuulen voimaa. Voimalan napakorkeuden tulisikin olla selkeästi esteitä korkeammalla. [33] Alla oleva kartta kuvaa tuulisuutta Tampereella 50 m korkeudessa. Kartasta näkee, että vielä 50 m korkeudessa Tampereen tuulisimmat alueet osuvat Näsijärvelle ja Pyhäjärvelle sekä niiden ranta-alueille. Myös Tampereen eteläosat (Multisilta-Hervanta) sekä Kaanaan alue erottuvat 50 m korkeudessa muuta aluetta tuulisempana. Näsijärven selällä tuulee keskimäärin 5,7 5,9 m/s ja Kaanaassa sekä Etelä-Tampereella 4,9 5,0 m/s. Rannikkoalueilla tuulisuus on puolestaan näiden välimaastoa ja mantereella 4,4 4,8 m/s. Kuva 28 Tuulisuus Tampereella 50 m korkeudessa.

41 Pientuulivoimaa rakennetaan kuitenkin yleensä alle 50 m korkeuksiin, tyypillisesti korkeintaan 30 m korkeuteen. Tästä syystä tuulisuutta 50 m korkeudessa voidaan pitää vain suuntaa-antavana tietona pientuulivoiman potentiaalista Tampereella, ja todellisessa asennuskorkeudessa tuuliolosuhteet ovat todennäköisesti selvästi alhaisemmat. Pientuulivoimalan tuotantopotentiaalia ei voikaan arvioida tarkasti kuin mittaamalla tuulennopeus paikkakohtaisesti todellisessa asennuskorkeudessa. Esim. Vuoreksessa tehdyissä mittauksissa tuulen keskinopeudeksi saatiin keskinkertainen arvo 3,4 m/s [37]. Pientuulivoimalla on Tampereella potentiaalia ennen kaikkea Näsijärven rannikkoalueilla. Tampereella tuulisuusolosuhteiden puolesta vaikuttaisi olevan potentiaalia teollisen tuulivoiman tuotannolle, mutta rakennusten läheisyydestä johtuen potentiaalia ei voida niin laajalti hyödyntää. Yksittäisille tuulivoimaloille voisi olla potentiaalia eri puolella kaupungin koillisosia. Näille alueille mahtuisi arviolta n. 10 kpl 3 MW:n tuulivoimaloita. Pientuulivoiman potentiaali tulee arvioida paikkakohtaisesti, mutta Tampereella potentiaalia olisi ennen kaikkea Näsijärven rannikkoalueilla. 4.4 Aurinkoenergia Tampereen kaupunki on mukana Tekes-rahoitteisessa ja Aalto-yliopiston koordinoimassa FinSolar -hankkeessa, jossa luodaan yhteiskehittelynä asiantuntijoiden, suomalaisyritysten sekä julkisten toimijoiden kesken uusia yhteistyö-, hankinta- ja rahoitusmalleja konkreettisiin investointikohteisiin. Ideoita haetaan kumppaniverkostoa hyödyntämällä sekä parhaista kansainvälisistä malleista. Lisäksi projektissa tunnistetaan markkinoiden kasvua hidastavia hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä esteitä. [20] 4.4.1 Aurinkoenergian tuotanto ja resurssit Aurinkosähkö Tampereella on useita aurinkosähkön tuotantojärjestelmiä, joista suurimpia on esitetty taulukossa 10. Näiden lisäksi on todennäköisesti käytössä muitakin rakennuskohtaisia pienen kokoluokan järjestelmiä. Taulukko 10. Tampereelle asennettujen aurinkosähköjärjestelmien nimellistehot ja vuosituotannot [22] Kiinteistö Nimellisteho, kw Vuosituotanto, kwh Omakotitalo, Hervanta 1,3 904 Tampereen Sähkölaitos, Nekala 2,4 1 940 Aurinko-Tuulia 6,6 4 952 Lantti 8,5 7 000 (arvio) Hämeenpuisto 21 15 12 000 (arvio) Luhtaan päiväkoti 21,5 15 000 Citymarket Lielahti 39 - Cargotec Finland Oyj 45 33 000 (arvio) Vuoreksen koulu 45 36 000-39 000 (arvio)

42 Aurinkolämpö Tampereella aurinkolämpöä tuotetaan todennäköisesti joissakin rakennuskohtaisissa pienen kokoluokan järjestelmissä. Tuotetusta aurinkolämmön määrästä ei ole mitattua tai arvioitua tietoa käytettävissä. 4.4.2 Aurinkoenergian tuotanto- ja hyödyntämispotentiaali Auringon säteilyenergia (890 kwh/m2,vuosi) Tampereen maa-alueille on lähes 0,5 milj. GWh vuodessa. Aurinkoenergiaresursseja olisi siten runsaasti tarjolla, esimerkiksi yli 100-kertaisesti verrattaessa säteilyenergiaa Tampereen vuoden 2014 sähkön kulutuksen 1 780 GWh ja kaukolämmön kulutuksen 1 870 GWh yhteismäärään. Aurinkoenergian tuotantoa voidaan lisätä kiinteistö- tai rakennuskohtaisesti hajautettuna tuotantona tai keskitettynä tuotantona rakentamalla suuremman kokoluokan aurinkovoimaloita, joissa tuotettu sähkö syötetään suoraan sähkönjakeluverkkoon tai tuotettu lämpö syötetään kauko- tai aluelämpöverkkoon. Hajautettu tuotanto (rakennusten kattopinnat) Aurinkoenergian tuotannon potentiaalia Tampereen kaupungin alueen rakennusten kattopintoja hyödyntäen on selvitetty erillisessä aurinkoenergiapotentiaaliselvityksessä [51]. Työssä aurinkoenergian tuotantopotentiaalin arvioimiseksi selvitettiin hyödynnettävissä oleva kattopintaala, jolle auringonsäteily on riittävää potentiaalisen tuotannon kannalta. Selvityksessä analysoitiin Tampereen rakennuskannan kattopinta-alaa noin 10,4 milj. m 2. Hyödynnettäville kattopinnoille asennettavissa oleva aurinkopaneeli- tai keräinmäärän arvioidaan olevan enimmillään noin 75 % kattopinta-alasta. Katoille asennettavien paneelien ja keräimien enimmäismäärä on mm. kiinni siitä, mihin kulmaan paneeleita tai keräimiä voidaan asentaa, jotta ne eivät ala merkittävästi varjostamaan toisiaan. Katolle asennettavien keräimien ja paneelien määrää voi rajoittaa myös kattorakenteille sallittu kuormitus, johon vaikuttavat asennettavien laitteiden paino sekä tuuli- ja lumikuormat. Kattorakenteiden sallittu kuormitus on aina selvitettävä tapauskohtaisesti aurinkoenergiajärjestelmien suunnitteluvaiheessa. Aurinkoenergiajärjestelmä tulee suunnitella, mitoittaa ja toteuttaa niin, että se ei aiheuta riskiä kattorakenteiden kestävyydelle eikä vesikatteen veden pitävyydelle. Aurinkoenergianpotentiaaliselvityksessä [51] analysoidusta rakennuskannan kokonaiskattopintaalasta noin 45 % (4,7 milj. m 2 ) on arvioitu saavan auringon säteilyä niin paljon, että kattopinta on hyödynnettävissä hyvin aurinkoenergian tuotantoon. Kuvassa 29 esitetään selvityksessä [51] arvioitu aurinkosähkön tai aurinkolämmön potentiaalinen tuotto, kun hyödynnetään kattopinnat, joille auringon säteilyenergia on vuositasolla vähintään tyydyttävällä tasolla (yli 750 kwh/m 2,vuosi). Aurinkopaneelien hyötysuhteena on selvityksessä käytetty 15 % ja keräimien hyötysuhteena 40 %.

43 8 000 7 000 7 574 GWh 6 000 5 000 Paneelit (sähkö) Keräimet (lämpö) 4 000 3 000 2 000 1 000 846 2 261 0 Säteily katoille Tuottopotentiaali: Paneelit 100 % tai keräimet 100 % (kun säteily yli 750 kwh/m2,vuosi) Kuva 29 Aurinkoenergian hajautetun tuotannon potentiaaliarvio (kattopinnat). Tuotantopotentiaalin hyödyntäminen täysimääräisesti tarkoittaa usein sitä, että aurinkoenergiaa ei pystytä kaikkea hyödyntämään kyseisessä kiinteistössä tuotantohetkellä, vaan että aurinkoenergiaa on varastoitava. Tällöin järjestelmätoteutuksissa tarvitaan kiinteistökohtaisia aurinkolämmön varaajia sekä sähköakkuja tai mahdollisuutta toimittaa ylituotantosähkö sähkönjakeluverkkoon ja ylituotantolämpö kauko- tai aluelämpöverkkoon. Tuotantojärjestelmien rakentamiseen vaikuttaa luonnollisesti investoinnin kannattavuus. Aurinkoenergiajärjestelmän hankinnan taloudellisen kannattavuuden arvioinnissa vaikuttaakin täysimääräistä tuotantopotentiaalia enemmän kohteen omaan energiankäyttöön perustuva tuotantojärjestelmän mitoitus sekä energian osto- ja myyntihinta. Tällä hetkellä kiinteistö- tai rakennuskohtaisten tuotantojärjestelmien kannattavuus on sitä parempi, mitä enemmän tuotettua aurinkoenergiaa saadaan hyödynnettyä suoraan käyttöön. Tällä perusteella tuotantojärjestelmän usein myös mitoitetaan, kun taas koko käytettävissä olevan kattopinta-alan mukaan mitoitettu tuotantojärjestelmä ei ole välttämättä taloudellisesti perusteltu. Kun tuotantojärjestelmä toteutetaan ja mitoitetaan niin, että tuotannon ja kulutuksen yhtäaikaisuus otetaan huomioon ja tuotantojärjestelmä mitoitetaan siten, että se maksaa itsensä takasin elinkaarensa aikana, voidaan toteutuvan tuotantomäärän arvioida olevan täysimääräistä tuotantopotentiaalia vähäisempi. Taloudellisesti kannattavan aurinkosähkötuotannon ja maksimituotantopotentiaaliin ero on usein pienempi kuin aurinkolämmön tuotannossa. Taloudellista kannattavuutta on kuitenkin aina tarkasteltava tuotantojärjestelmäkohtaisesti järjestelmän elinkaarikustannuksiin perustuen. Tulevaisuudessa tuotantopotentiaalin toteutumiseen vaikuttavat aurinkoenergiantuotanto ja varastointijärjestelmien kehitys ja etenkin niiden hintakehitys kuten myös energianhinnat, sekä ostettavan että sähköverkkoon myytävän ja mahdollisesti myös kaukolämpöverkkoon myytävän energian hinta. Varsinkin uusia alueita suunniteltaessa tulisi kaavojen laadinnassa ottaa huomioon rakennuksien varjostukset, jotta korkeat rakennukset eivät varjostaisi matalampia. Lisäksi kattojen osalta tulisi pyrkiä etelään suunnattuihin kalteviin kattoratkaisuihin, jolloin kattopinta-ala saadaan enemmän hyödyksi. Rakenteisiin integroiduissa aurinkoenergiaratkaisuissa korvataan aurinkokeräimillä tai -paneeleilla muita rakennusmateriaaleja esim. rakennusten ulkoseinillä. Integroiduissa ratkaisuissa paneelien ja keräimien materiaalit ja sijoittelu ei ole välttämättä optimaalista, jolloin auringon säteilyn saanti on tavallisesti vähäisempää erillisiin keräimiin tai paneeleihin verrattuna. Seiniin yms. asennettavilla integroiduilla ratkaisuilla ympäristön varjostukset ovat usein ongelmana, koska aurinkopaneelit tai -keräimet ovat kattoratkaisuja matalammalla.

44 Keskitetty tuotanto Keskitetty aurinkoenergian tuotantoratkaisu tuotetun aurinkoenergian yksikkökustannuksen kannalta on pääsääntöisesti edullisempi verrattuna rakennuskohtaiseen aurinkoenergiantuotantojärjestelmään, koska suuressa mittakaavassa järjestelmä investointi on suhteellisesti edullisempi. Uusilla alueilla keskitetyn aurinkoenergian tuotannon rakentaminen tulisi sisältyä jo alueen hankesuunnitteluvaiheeseen. Keskitettyä aurinkoenergian tuotantoa varten tulisi kaavaan varata maa-ala, johon aurinkoenergiavoimala rakennettaisiin, myös erityisen suuria kattopintoja voidaan hyödyntää. Aurinkoenergiatuotannon huomioon ottamista kaavoituksessa on selvitetty mm. Porvoon Skaftkärrin alueen kaavarunkotyössä [61] sekä alueen energiatehokkuuden ohjauksessa ja kehittämisessä asemakaavoituksen yhteydessä [62]. Keskitetyn aurinkoenergian tuotannon todennäköisiä rakentajia ovat nykyiset energia-alan toimijat, tällä hetkellä pääasiassa sähkö- ja lämpöyhtiöt, jolloin etuna on myös yksi järjestelmän toimivuudesta ja ylläpidosta vastaava toimija. Suurien keskitettyjen aurinkosähkö- tai lämpövoimaloiden lisäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana myös aurinkoenergiaa käyttävien jäähdytyslaitoksien toteutukset Euroopassa ovat lisääntyneet merkittävästi, vaikkakin laitosten määrä jäähdytyslaitosten markkinoihin nähden on vielä vähäinen [63]. Aurinkosähkö Aurinkosähkön keskitetty tuotanto Suomessa on kasvanut viime vuosina ja aurinkovoimaloita on rakennettu ja rakennetaan koko ajan lisää. Tällä hetkellä teholtaan Suomen suurin tuotannossa oleva aurinkovoimala (853 kwp) on juuri asennettu Helsingin Kivikkoon hiihtohallin katolle [64]. Keravalle on maan pinnalle asennettu ja otettu tuotantoon vuoden 2016 alussa 250 kwp:n aurinkovoimala. Haminan Mäenkankaan tuulivoimapuiston yhteyteen on rakenteilla niin ikään maan pinnalle 725 kwp:n aurinkovoimala. Esimerkiksi Helsingin Östersundomin alueelle on tehty esiselvitys [65] suuren mittakaavan aurinkovoimalan toteutusmahdollisuuksista. Selvityksessä on esitetty kolme toteutusversiota, joista yhdessä aurinkovoimala sijoitettaisiin voimalinjojen alle. Voimalan maa-alavaraukseksi selvityksessä on esitetty n. 44 ha aurinkopaneelipinta-alan ollessa noin 17 ha sekä sähkötehoarvion ollessa 27 MWp ja energian vuosituottoarvion 22 GWh. Suuren mittakaavan keskitettyjä aurinkosähkövoimaloita on toteutettu Euroopassa melko paljon. Suomessa em. suurempia aurinkovoimaloita ei ole toistaiseksi toteutettu. Seuraavassa taulukossa esitetään muutamia esimerkkejä Euroopan eri maissa toteutetuista suuren kokoluokan aurinkovoimaloista. Taulukko 11 Esimerkkejä suuren kokoluokan aurinkovoimaloista [66] Kohde Aurinkovoimala, Senftenberg, Brandenburg, Saksa Aurinkovoimala, Neuhardenberg, Brandenburg, Saksa Aurinkovoimala, Cestas, Bordeux, Ranska Aurinkovoimala, Perovo, Ukraina Aurinkovoimala, Lerchenborg, Tanska Lyhyt kuvaus Tuotannossa v. 2011. Sähköteho 168 MWp. Rakennettu vanhalle kaivosalueelle. Tuotannossa v. 2012/2015. Sähköteho 156 MWp. Rakennettu vanhalle lentokenttäalueelle. Tuotannossa v. 2015. Sähköteho 300 MWp. Rakennettu 250 ha:n alueelle. Tuotannossa v. 2011. Sähköteho 105 MWp. Tuotannossa v. 2015. Sähköteho 61,5 MWp. Aurinkolämpö Aurinkoenergian hyödyntäminen rakennuskohtaisia aurinkolämpöjärjestelmiä suuremmassa mittakaavassa kuten kaukolämmöntuotannon yhteydessä on ollut Suomessa vähäistä. Aurinkolämmön liiketoimintamahdollisuuksia kaukolämmön yhteydessä Suomessa on selvitetty TEM:n raportissa 28/2013 [67]. Raportissa todetaan, että aurinkolämmön yleistymistä aiemmin

45 hidastaneet tekijät, kuten korkea investointikustannus, ovat poistumassa teknologian kehityksen, tiukkenevien rakentamismääräysten ja energiatehokkuusvaatimusten sekä uusiutuvien energianlähteiden hyödyntämistavoitteiden myötä. Aurinkolämmön tuotannon potentiaali on tiedostettu ja edellä mainittujen ajureiden myötä kiinnostuksen aurinkolämmön hyödyntämiseen keskitetyissä lämmöntuotantojärjestelmissä voidaan olettaa kasvavan. TEM:n teettämässä selvityksessä [67] tarkasteltiin mm. kahta eri kokoluokan aurinkolämpöjärjestelmää kaukolämmön tuotantolaitoksen yhteydessä. Aurinkolämpöjärjestelmien keräinalat olivat 0,5 ha ja 5 ha. Keskitetyissä järjestelmissä keräimet sijoitetaan samalle alueelle, mutta niitä voidaan sijoittaa myös useaan eri kohteeseen kuten aukeille maa-alueille, vapaille kattopinnoille, meluvalleihin yms. rakenteisiin. Yhdelle alueelle sijoitettu suuri järjestelmä on kuitenkin hankintakustannuksiltaan edullisin suunnittelun, rakentamisen, automaation ja lämmönsiirron kustannusten suhteellisen osuuden laskiessa. Selvityksessä [67] keskitetyn aurinkolämpöjärjestelmän tuotantokustannukseksi Jyväskylässä 0,5 ha:n keräinalalla saatiin 67 /MWh, sekä 5 ha:n keräinalalla 47 /MWh (korkotaso 5 % ja takaisinmaksuaika 20 vuotta). Suuremmalla järjestelmällä saavutetaan selvityksen mukaan selvästi alempi tuotantokustannus. Samassa selvityksessä tarkastelluilla kiinteistökohtaisilla aurinkolämpöjärjestelmillä tuotantokustannus vaihteli välillä 80 140 /MWh. Keskitetty ratkaisu voi olla selvityksen [67] mukaan siten hajautettua tuotantoa huomattavastikin kustannustehokkaampaa, mikäli kaikki tuotettu aurinkolämpö saadaan hyödynnettyä. Aurinkolämmön tuotantokustannuksiin vaikuttaa kuitenkin monet tekijät ja lämmön tuotantorakennetta on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Keskitetyllä järjestelmällä mm. tarvittavan maa-alueen hankinnan kustannukset voivat vaikuttaa lämmön tuotantokustannukseen merkittävästi. Aurinkolämmön tuotannon kannattavuuteen taas vaikuttaa merkittävästi se, mitä kaukolämmön tuotannon polttoaineita aurinkolämmöllä voidaan korvata. Toisaalta aurinkolämmön tuotannon painottuessa kesään, ei aurinkolämmön hyödyntäminen vähennä kaukolämmön tuotantokapasiteetin tarvetta ellei järjestelmään ole liitettävissä riittävän suurta kausivarastointia. Tuotantokapasiteetin osalta tilanne on sama myös kiinteistökohtaisessa aurinkolämmön tuotannossa. Aurinkolämpöjärjestelmä voidaan kytkeä kaukolämpöverkkoon kuten muutkin lämmöntuotantolaitokset eli teknisiä esteitä ei ole, mutta aurinkolämmön soveltuvuus ja kytkentävaihtoehdot tuotantojärjestelmään tulee selvittää aina tapauskohtaisesti [67]. Aurinkolämpöjärjestelmä voidaan kytkeä kaukolämmön meno- tai paluulinjaan. Kytkettäessä keskitetty aurinkolämmön tuotantojärjestelmä kaukolämmön menolinjaan pyritään aurinkolämpöjärjestelmällä tuottamaan kaukolämmön menolinjan lämpöistä vettä (esim. 70-80 C). Aurinkolämpöjärjestelmä erotetaan kaukolämpöverkosta lämmönsiirtimellä, koska aurinkolämpöjärjestelmässä käytetään pakkasta kestävää lämmönsiirtoliuosta ja painetaso on kaukolämpöjärjestelmää alhaisempi [67]. Mitä alempi aurinkolämmöllä lämmitetyn kaukolämpöveden lämpötila voi olla, sitä paremmalla hyötysuhteella aurinkolämpöä saadaan keräimillä tuotettua. Tämän vuoksi aurinkolämpöä saataisiin tuotettua paremmalla hyötysuhteella kaukolämmön paluulinjaan. Kaukolämpöverkossa lämpö on kuitenkin menolinjassa arvokkaampaa kuin paluulinjassa, sillä paluulinjan kaukolämpöveden lämpötilan nosto aurinkolämmöllä mm. lisää verkon lämpöhäviöitä, vähentää mahdollisesta savukaasujen lämmöntalteenottopesurista saatavaa lämpömäärää sekä vähentää tuotetun sähkön määrää sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksessa [67]. Paluulinjaan tuotettavan aurinkolämmön vaikutukset riippuvat tapauskohtaisesti kaukolämmön tuotantojärjestelmästä ja tuotettavasta aurinkolämmön määrästä. Suuren mittakaavan keskitettyjä aurinkolämmön tuotantojärjestelmiä on toteutettu Euroopassa, mutta Suomessa tällaisia järjestelmiä ei toistaiseksi ole rakennettu. Seuraavaan taulukkoon on koottu muutamia esimerkkejä suuren kokoluokan aurinkolämpövoimaloista.

46 Taulukko 12 Esimerkkejä suuren kokoluokan aurinkolämpövoimaloista [68] Kohde Aurinkolämpövoimala, Vojens, Tanska Aurinkolämpövoimala, Marstal, Tanska Aurinkolämpövoimala, Kungälv, Ruotsi Lyhyt kuvaus Tuotannossa v. 2012, laajennus v. 2014. Maa-ala n. 70 ha. Lämpöteho 49 MW. Tuotannossa v. 1994, laajennettu useaan otteeseen. Keräinpinta-ala n. 18 ha, maa-ala n. 33 ha. lämpöteho 23 MW. Tuotannossa v. 2000. Keräinpinta-ala n. 10 ha, lämpöteho 7 MW. Aurinkolämmön tuotanto n. 4 GWh/a. Aurinkoenergiapotentiaali Tampereen maa-alueilla Suuret aurinkoenergian tuotantolaitokset (esim. yli 100 kwp:n aurinkovoimalat) vaativat aurinkopaneelien tai -keräimien asennuspinta-alaa yli 1 000 m 2. Tampereen sähkönkulutusta (1 781 GWh) vastaavan aurinkosähkön tuottamiseksi tarvittaisiin paneelipinta-alaa noin 14 milj.m 2 ja tarvittavaa asennuspinta-alaa arviolta noin 20 milj.m 2, mikä on noin 4 % Tampereen maa-alasta ja vastaisi esimerkiksi noin 3 000 täysimittaisen jalkapallokentän kokoista aluetta. Esimerkiksi, jos Tampereen maa-alueiden peltoalasta olisi hyödynnettävissä 1 % (n. 65 ha) keskitetyn aurinkoenergian tuotannon käyttöön, saataisiin aurinkosähköä tuotettua noin 90 GWh vuodessa tai aurinkolämpöä noin 240 GWh. Tuotantopotentiaali rakennusten katoilla Aurinkosähkö: 846 GWh/vuosi, tai Aurinkolämpö: 2 261 GWh/vuosi Tuotantopotentiaaliarviossa on otettu huomioon rakennukset, joiden katoille aurinkosäteily on vähintään 750 kwh/m2/vuosi. Sun Energia Oy [50]. Muu tuotantopotentiaali Aurinkosähkö: 90 GWh/vuosi, tai Aurinkolämpö: 240 GWh/vuosi Tuotantopotentiaaliarvio, kun maa-alueiden peltoalasta 1 % käytetään aurinkoenergian tuotantoon. 4.5 Vesivoima Tampereen Energiantuotannolla on kolme voimalaa Tammerkoskessa. Tampellan (2,6 MW), Finlaysonin (3,6 MW) ja keskiputouksen (8 MW) vesivoimalaitosten yhteenlaskettu sähköntuotantoteho on n. 14 MW ja keskimääräisenä vesivuonna näiden laitosten sähköntuotanto on noin 60 GWh luokkaa. Vesistöjen virtausten säännöstelyllä on merkittävä rooli Näsijärven tulvatorjunnassa ja lisäksi virtausta säännöstelemällä sähköntuotantoa voidaan siirtää kulutusta vastaaviin aikoihin. [46] Edellä esiteltyjen lisäksi kosken alajuoksulla on Koskienergia Oy:n (omistajat Koskienergia Oy:n omistavat Etelä-Savon Energia Oy, Ääneseudun Energia Oy ja Kuoreveden Sähkö Oy) omistama Alakosken vesivoimalaitos. Keskimääräinen vuosituotanto noin 15 GWh. Tampereen kaupungin osalta alueen vesivoimapotentiaali on jo hyvin pitkälti hyödynnetty ja lisääminen ainakaan suuressa mittakaavassa tuskin on mahdollista. Pieniä kohteita saattaa silti löytyä (esim. Kiimajoki Terälahdessa).

47 4.6 Geoenergia 4.6.1 Maalämpö Maalämpö (kalliolämpö ja pintamaalämpö) on tavallisin tapa hyödyntää geoenergiaa. Kalliolämpöä käytetään ennen kaikkea yksittäisissä taloissa ja omakotitaloissa, mutta myös suuremmissa kiinteistöissä, joissa on useita asuntoja. Kalliolämmön hyödyntämistä varten porataan yksi tai useampi kaivo noin 100 300 metrin syvyyteen. Kaivoon asennetaan U-putki, joka toimii lämmönvaihtimena. Putkessa oleva lämmönsiirtoneste kerää lämpöä kalliosta ja johtaa sen taloon, missä lämpöpumppu nostaa lämpötilan vaaditulle tasolle. Lämpöpumppu, joka hyödyntää energiaa syvästä energiakaivosta, tarjoaa tehokkaan ja edullisen energialähteen. Keskilämpötila 100 metrin syvyydellä pysyy tasaisena läpi vuoden. Talvisin, kun ulkona on kylmää, on maaperä lämpimämpi ja kesäisin maaperä on viileämpi kuin ilma. Maassa tapahtuvan lämmönvaihdon ja lämpöpumpun avulla voidaan muutaman asteen lämpötilaeroa hyödyntää niin, että sisällä on talvisin lämmin ja kesäisin viileää. Tavallisessa omakotitalossa sähkökäyttöinen lämpöpumppu tarjoaa vähintään noin kolme kertaa enemmän energiaa, mitä se itse kuluttaa (COP-luku noin 3). Suurten kiinteistöjen kehittyneimmissä järjestelmissä, joissa käytetään myös jäähdytystä, on energiansäästö merkittävästi suurempi. Myös suuret teollisuuslaitokset, tavaratalot tai lentokentät voivat käyttää geoenergiaa lämmönlähteenään. Niin sanotussa pintamaalämmössä maan pintakerrokseen asennetaan vaakatasoon lämmönkeruuputkea, joka kerää lämmön samalla tavoin kuin porattu lämpökaivo. Tämä järjestelmä vaatii usein paljon maapinta-alaa eikä sovellu niin hyvin taajamiin ja tiheästi asutulle alueelle kuin kallioon tai maaperään porattu maalämpö. Pientalovaltaisilla omakotialueilla on se kuitenkin edelleen myös mahdollinen maalämmön keruutapa. Geologian tutkimuskeskus (GTK) teki Tampereen, Kangasalan ja Lempäälän toimeksiannosta selvityksen paikkakuntien geoenergiapotentiaalista. Työn tuloksena tuotettiin kartta-aineistoa, joka kuvaa kvalitatiivisesti geoenergian hyödynnettävyyttä. Esimerkkilaskelmin tutkittiin geoenergiapotentiaalin merkitystä energiatarpeeltaan erilaisiin käyttökohteisiin. Selvitys antaa tietoa kivilajien lämmönjohtavuudesta sekä maapeitteen paksuuden vaihtelusta, sekä palvelee uusiutuvan geoenergian hyödyntämismahdollisuuksien arviointia ja käyttöä. Kartoitetun alueen geoenergiapotentiaali (liite 1) on pääosin hyvä ja paikoin jopa erinomainen. Keskinkertaisiksi luokitellut alueet ovat geoenergian hyödyntämisen kannalta myös suositeltavia. Potentiaaliltaan tyydyttäviin ja heikkoihin alueisiin kuuluu pääosin yksittäisiä alueita, ja niillä energiakaivojen suunnitteluun (mm. erillinen TRT-mittaus) tulee kiinnittää erityistä huomiota haluttujen energiamäärien saamisen varmistamiseksi. 4.6.2 Järvilämpö Lähellä järveä on mahdollista saada järvilämpöä, joka on myös yksi geoenergian muoto. Järvilämpö hyödyntää aurinkoenergiaa, joka on varastoituneena järven pohjaan ja veteen. Järjestelmää varten pitkä putki upotetaan pohjaan. Putkessa virtaa lämmönsiirtoaine, joka pumpataan lämpöpumpulle. Järvilämpö toimii aivan samalla tavalla kuin kalliolämpö, erona vain se, että hyödynnetään järven pohjaan ja veteen varastoitunutta aurinkoenergiaa. Tällä hetkellä suuri mielenkiinnon kohde on juuri vesistöjen pohjassa olevaan sedimenttiin varastoitunut lämpö, mitä tutkitaan ja kartoitetaan Suomessa.

48 4.6.3 Geoenergiakenttä Geoenergiakenttää käytetään usein suuriin rakennuksiin ja teollisuuslaitoksiin, jotka tarvitsevat sekä lämmitystä että jäähdytystä. Kalliosta noudetaan lämpöä talven aikana kalliosta, joka viilenee muutaman asteen. Kun jäähdytyskausi alkaa toukokuussa, käytetään viileätä kallioperää kiinteistöjen viilennykseen. Viilennyksen aikana kallio taas lämpenee. Käyttämällä uudelleen energiaa, voidaan sekä lämmittää että viilentää suuria rakennuksia. Tekniikka on suurimmassa määrin sama kuin lämpökaivojärjestelmässä, mutta koska lämmitetään ja viilennetään suurta kalliomassaa, porataan monta lähellä olevaa porareikää toistensa viereen, mikä vaatii suhteellisen vähän maata. Geoenergiakenttä voidaan yleensä sijoittaa myös paikoitusalueen tai rakennuksen alle. 4.6.4 Potentiaalitarkastelu Nykyisessä rakennuskannassa maalämpö soveltuu hyvin korvaamaan vesikiertoisen öljy- tai maakaasulämmityksen tai varaavan sähkölämmityksen. Maakaasulämmitys voidaan korvata kustannustehokkaimmin ja helpoimmin käyttämällä maakaasun sijaan uusiutuvaa, kotimaista ja ympäristöystävällistä biokaasua. Maalämpö soveltuu erityisen hyvin kaukolämpö- ja kaasuverkon ulkopuolisille alueille, joiden geoenergiapotentiaali on vähintään keskinkertainen. Suoran sähkölämmityksen korvaaminen on taloudellisesti haastavampaa, koska investointi lähes kaksinkertaistuu vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän asentamisen johdosta. Myös keskihintaisen kaukolämmön kanssa maalämpö on kilpailukykyinen vain poikkeustapaukissa. Näiden syiden takia maalämmön maksimipotentiaaliin määrittämiseen on otettu huomioon vain öljy- ja maakaasulämmitteiset kiinteistöt. Sen sijaan ilmalämpöpumput soveltuvat hyvin korvaamaan suoraa sähkölämmitystä ja vähentämään sitä kautta sähkön käyttöä lämmityksessä. Eräs mahdollisuus vähentää suoran sähkölämmityksen käyttöä kiinteistössä on tuottaa lämpöä maasta lämpöpumpulla ja jakaa lämpö rakennuksen ilmaan puhallinkonvektoreilla. Järjestelmään voidaan liittää myös vesikiertoinen lattialämmitys ja perinteisiä vesipattereita. Järjestelmän lämmönkeruuta voidaan täydentää aurinkokeräimillä. Laitteisto toimii myös huoneilman viilentäjänä. Rajoituksia maalämpökaivojen rakentamiselle voivat aiheuttaa pohjavesialueet, vedenottamot ja tiivis kaupunkirakentaminen sekä sitä kautta tulevat kiellot ja ohjeistukset kaivojen sijainnille. Esimerkiksi maalämmön toteuttaminen on kielletty rakennusjärjestyksessä tietyillä alueilla Tampereella. Nämä puolestaan määrittävät maalämmön teknis-taloudellisen potentiaalin. Tampereella on yhteensä noin 6 400 öljy- tai maakaasulämmitteistä rakennusta, mikä on noin 25 % kaikista rakennuksista ja noin 11 % kerrosalasta. Nämä rakennukset kuluttavat lämpöä yhteensä noin 320 GWh vuodessa, mikä on noin 14 % kaikkien rakennusten lämmön kulutuksesta. Em. luvut eivät sisällä vakinaisesti asuttuja kesämökkejä eikä maatalousrakennuksia. Tilastokeskuksen vuoden 2014 tietojen mukaan maalämpöä käytettiin Tampereella noin 9 GWh vuodessa lähinnä erillisten pientalojen ja rivitalojen lämmönlähteenä. Todellisuudessa luku lienee suurempi, koska kaikki lämmitystapamuutokset eivät ole kirjautuneet rekisteriin ja menneet Tilastokeskuksen tietoon. Jos lähes kaikki öljy- tai maakaasulämmitteiset rakennukset siirtyisivät maalämmön käyttäjiksi, maalämmön teoreettinen maksimipotentiaali voisi olla noin 330 GWh vuodessa, joka vastaisi noin 14 % kaikkien rakennusten lämmön kulutuksesta. Maalämpöpumpun COP-kertoimella noin 3 laskettuna tämä tarkoittaisi sähkön kulutuksen lisääntymistä noin 110 GWh:iin vuodessa. Tämä sähkö on ostosähköä, joka alkuperästä riippuen on joko uusiutuvaa tai uusiutumatonta. Korkean

49 sähkönkulutuksen aikana talvella, jolloin lämpöpumput tuottavat eniten lämpöä ja käyttävät myös eniten sähköä ostosähkö on pääosin huonolla hyötysuhteella tehtyä uusiutumatonta lauhdesähköä, josta valtaosa menee häviöihin. Maalämmön teknis-taloudelliseksi potentiaaliksi vuonna 2030 Tampereella arvioitiin noin 20 % teoreettisesta maksimipotentiaalista eli noin 65 GWh vuodessa, joka on noin 3 % kaikkien rakennusten tämän hetkisestä lämmön kulutuksesta. Maalämpöpumpun COP-kertoimella noin 3 laskettuna tämä tarkoittaisi sähkön kulutuksen lisääntymistä noin 21 GWh:iin vuodessa. Tämä on hyvin linjassa Suomen Lämpöpumppuyhdistyksen (Sulpu) Gaia Consultingilla vuonna 2014 teettämän selvityksen kanssa. Selvityksen mukaan maalämpöpumppujen lukumäärän oletetaan kasvavan noin viisinkertaiseksi vuoteen 2030 mennessä nykytilanteeseen verrattuna. Seuraavassa taulukossa on esitetty yhteenveto maalämmön teoreettisesta ja teknistaloudellisesta potentiaalista Tampereella. Taulukko 13 Yhteenveto maalämmön teoreettisesta ja teknis-taloudellisesta potentiaalista Tampereella. Maalämmön käyttö nyt (GWh/a) Maalämmön teoreettinen potentiaali 2030 (GWh/a) Lämmön 9 330 65 tuotanto Sähkön kulutus 3 110 21 Maalämmön teknis-taloudellinen potentiaali 2030 (GWh/a) Maalämmön kannattavuutta parantaa geoenergian hyvä saatavuus, mutta se ei ratkaise asiaa pienten kiinteistöjen kohdalla (omakotitalot ja pienet rivitalot). Hyvä geoenergian saanto vaikuttaa kannattavuuteen investointi-näkökulmasta ennen kaikkea suuremmilla kiinteistöillä, joilla myös saanto on mitoituksessa merkittävämpi tekijä pitkäaikaisen suorituskyvyn osalta. Kannattavuus paranee, mikäli tällaisilla kiinteistöillä on myös jäähdytysenergian tarvetta. Pienimpiin tai hyvin vähäisen energiankulutuksen taloihin investointi maalämpöön voi kuitenkin olla turhan suuri. Tampereella on mahdollista käyttää myös järvilämpöä maalämmön sijasta, koska Tampereella rakennetaan yhä enemmän järvien rannoille. Esim. Tammerkosken vettä käyttävät sen varrella olevat kiinteistöt jo nyt. Lisäksi Tammerkosken veden käytöstä lämmönlähteenä on oltu taloyhtiöissä kiinnostuneita. Tammerkosken kohdalla kalastukselle ja virkistyskäytölle ei lämmön keruuputkesta ole haittaa. Tampereella on selvitelty myös ns. passiivisen järvilämmön ja kylmän mahdollista käyttöä ilmanvaihtokoneiden esilämmityksessä. 4.7 Lämpöpumput Seuraava kuva havainnollistaa eri lämpöpumppujen yleisyyttä Suomessa. Voidaan olettaa, että eri lämpöpumppujen yleisyys on suunnilleen samaa luokkaa myös Pirkanmaalla.

50 Kuva 30 Lämpöpumppujen määrän kehitys Suomessa vuosina 1996 2015. Ilmalämpöpumput siirtävät lämpöä ulkoilmasta tai rakennuksen poistoilmasta lämmityskohteeseen. Ilmalämpöpumput jaetaan kolmeen päätyyppiin, sen mukaan ottaako lämpöpumppu lämpöä ulkoilmasta (ilma-ilmalämpöpumppu, ilma-vesilämpöpumppu) vai poistoilmasta (poistoilmalämpöpumppu) ja luovuttaako se lämmön joko suoraan rakennukseen lämmitettävään ilmaan (ilma-ilmalämpöpumppu) vai vesikiertoiseen järjestelmään (ilmavesilämpöpumppu, poistoilmalämpöpumppu). Tilastokeskuksen arvion mukaan maalämpöpumpuilla tuotettiin Suomessa vuonna 2014 lämpöenergiaa noin 2 200 GWh ja ilmalämpöpumpuilla noin 2 500 GWh, josta yli 95 % eli noin 2 400 GWh tuotettiin ilma-ilmalämpöpumpuilla ja loput 5 % ilma-vesilämpöpumpuilla ja poistoilmalämpöpumpuilla jakautuen suunnilleen puoliksi. Tämä tarkoittaa, että Tampereella ilma-ilmalämpöpumpuilla tuotettiin lämpöenergiaa vuonna 2014 noin 10,0 GWh, ilmavesilämpöpumpuilla noin 0,2 GWh ja poistoilmalämpöpumpuilla noin 0,2 GWh, kuten taulukossa 14 on esitetty. Taulukko 14. Maalämpö- ja ilmalämpöpumppujen tuottama lämpöenergia Suomessa ja Tampereella. 2014 Maalämpöpum put (GWh/a) Ilma-ilmalämpöpumput (GWh/a) Ilma-vesilämpöpumput (GWh/a) Suomi 2 200 2 400 50 50 Tampere 9,0 10,0 0,2 0,2 Poistoilmaläm pöpumput (GWh/a) 4.7.1 Ilma-ilmalämpöpumppu lima-ilmalämpöpumppu tuottaa ulkoilmasta lämpöä rakennuksen lämmitettävään ilmaan. Usein ilma-ilmalämpöpumppua kutsutaan myös pelkäksi ilmalämpöpumpuksi (ILP). Ilmalämpöpumppu on kannattavin kohteessa, jossa on suora sähkölämmitys (esim. sähköpatterit ) vesikiertoisen lämmönjakojärjestelmän sijasta. Ilmalämpöpumppujen lisäyspotentiaali kohdistuu nimenomaan kohteisiin, joissa on suora sähkölämmitys. Ilmalämpöpumppuja on suhteellisen yleisesti sähkölämmitteisissä pientaloissa.

51 Sulpun Gaialla teettämän selvityksen mukaan ilmalämpöpumppujen lukumäärän oletetaan noin kaksinkertaistuvan nykytilanteesta vuoteen 2030 mennessä, joten ilmalämpöpumppujen teknistaloudelliseksi potentiaaliksi Tampereella vuonna 2030 saadaan noin 20 GWh. Ilmalämpöpumpun COP-kertoimella noin 3 laskettuna tämä tarkoittaisi ilmalämpöpumpun tarvitseman sähkön kulutuksen lisääntymistä noin 6 GWh:iin vuodessa. Taulukko 15 Yhteenveto ilmalämpöpumppujen käytöstä ja teknis-taloudellisesta potentiaalista Tampereella. Ilmalämpöpumppujen käyttö nyt (GWh/a) Lämmön tuotanto 10 20 Sähkön kulutus 3 6 Ilmalämpöpumppujen teknistaloudellinen potentiaali 2030 (GWh/a) 4.7.2 Maasta ilmaan -lämpöpumppu Eräs mahdollisuus vähentää suoran sähkölämmityksen käyttöä kiinteistössä on tuottaa lämpöä maasta lämpöpumpulla ja jakaa lämpö rakennuksen ilmaan puhallinkonvektoreilla. Järjestelmään voidaan liittää myös vesikiertoinen lattialämmitys ja perinteisiä vesipattereita. Järjestelmän lämmönkeruuta voidaan täydentää aurinkokeräimillä. Laitteisto toimii myös huoneilman viilentäjänä. 4.7.3 Ilma-vesilämpöpumppu Ilma-vesilämpöpumppu (IVLP tai UVLP) siirtää ulkoilmasta lämpöä vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään. Se on melko tyypillinen ratkaisu uusissa pientaloissa, joihin ei kannata (tai voi) valita muuten tyypillistä, mutta selvästi kalliimpaa maalämpöratkaisua. Pienimpiin tai hyvin vähäisen energiankulutuksen taloihin investointi ilma-vesilämpöpumppuun voi kuitenkin olla turhan suuri. Sulpun Gaialla teettämän selvityksen mukaan ilma-vesilämpöpumppujen lukumäärän oletetaan noin kuusinkertaistuvan nykytilanteesta vuoteen 2030 mennessä, joten ilmalämpöpumppujen teknis-taloudelliseksi potentiaaliksi Tampereella vuonna 2030 saadaan noin 1,2 GWh. Ilmavesilämpöpumpun COP-kertoimella noin 3 laskettuna tämä tarkoittaisi ilmalämpöpumpun tarvitseman sähkön kulutuksen lisääntymistä noin 0,4 GWh:iin vuodessa. Taulukko 16 Yhteenveto ilma-vesilämpöpumppujen käytöstä ja teknis-taloudellisesta potentiaalista Tampereella. Ilma-vesilämpöpumppujen käyttö nyt (GWh/a) Lämmön tuotanto 0,2 1,2 Sähkön kulutus <0,1 0,4 Ilma-vesilämpöpumppujen teknis-taloudellinen potentiaali 2030 (GWh/a) 4.7.4 Poistoilmalämpöpumppu Poistoilmalämpöpumppu (PILP), siirtää rakennuksen poistoilmasta talteen otettua lämpöä lämmitykseen. Vaikka poistoilmalämpöpumput ovat olleet perinteisesti nimenomaan kerrostalojen lämmitysratkaisu, ovat ne yleistymässä etenkin uusissa, hyvin energiatehokkaissa pientaloissa. Ne soveltuvat parhaiten pienehköön tai keskikokoiseen uuteen matalaenergia- tai passiivitaloon, jossa tilojen lämmitystarve on pieni. Poistoilmalämpöpumppuja voidaan lisätä kannattavasti myös sellaisiin kerrostaloihin, joissa huoneistokohtainen poistoilma kerätään yhteen ja puhalletaan ulos keskitetysti huippuimurilla. Tämän takia poistoilmalämpöpumput

52 yleistyvät nopeammin suurissa kaupungeissa kuin koko maassa keskimäärin, joten todellisuudessa Tampereella poistoilmalämpöpumppujen käyttö lämmityksessä on tällä hetkellä suurempaa ja kasvu tulevaisuudessa nopeampaa, kuin mitä seuraavassa on esitetty. Sulpun Gaialla teettämän selvityksen mukaan poistoilmalämpöpumppujen lukumäärän oletetaan noin nelinkertaistuvan nykytilanteesta vuoteen 2030 mennessä, joten ilmalämpöpumppujen teknis-taloudelliseksi potentiaaliksi Tampereella vuonna 2030 saadaan noin 0,8 GWh. Poistoilmalämpöpumpun COP-kertoimella noin 3 laskettuna tämä tarkoittaisi ilmalämpöpumpun tarvitseman sähkön kulutuksen lisääntymistä noin 0,3 GWh:iin vuodessa. Taulukko 17 Yhteenveto poistoilmalämpöpumppujen käytöstä ja teknis-taloudellisesta potentiaalista Tampereella. Poistoilmalämpöpumppujen käyttö nyt (GWh/a) Lämmön tuotanto 0,2 0,8 Sähkön kulutus <0,1 0,3 Poistoilmalämpöpumppujen teknis-taloudellinen potentiaali 2030 (GWh/a) Maalämpöpumput - käyttö noin 9 000 MWh vuodessa - potentiaali noin 65 000 MWh vuodessa Ilmalämpöpumput - käyttö noin 10 400 MWh vuodessa - potentiaali noin 22 000 MWh vuodessa 4.8 Jätepolttoaineet ja biokaasu 4.8.1 Jätepolttoaineet Jätteenpolttolaitos valmistuu Tampereen Tarastenjärvelle vuoden 2016 alussa. Tammervoima on Pirkanmaan Jätehuollon ja Tampereen Sähkölaitoksen yhteinen hanke. Pirkanmaan Jätehuolto Oy on 17 kunnan omistama yhtiö, jonka tehtävä on tuottaa kunnille lakisääteisesti kuuluvat jätehuollon palvelutehtävät Pirkanmaalla. Tampereen lisäksi omistajina ovat mm. Nokia, Kangasala, Lempäälä ja Pirkkala. Tammervoiman hyötyvoimalaitoksessa tuotetaan lämpöä ja sähköä sekajätteistä. Syntypaikkalajitellun sekajätteen energiasisältö hyödynnetään energiantuotantoon. Laitos käsittelee vuosittain 150 000 tonnia jätettä ja tuottaa 310 GWh kaukolämpöä ja 90 GWh sähköä. Hyötyvoimalaitoksen teho riittää tamperelaisten tarvitseman lämpimän veden tuottamiseen. Samalla myös Tampereen Sähkölaitoksen uusituvan energian osuus kasvaa, koska puolet sekajätteestä voidaan laskea uusituvaksi energiaksi. Lisäksi jätteenkäsittelyn ympäristökuormitus vähenee. Orgaaniset jätteet eivät tuota metaania kaatopaikalla. Jäte korvaa fossiilisia polttoaineita energiantuotannossa. [55] Asukkaat lajittelevat syntypaikalla vaaralliset ja materiaalina kierrätettävät jätteet erikseen. Erilliskerätyt jätelajit ohjataan teollisuuden raaka-aineiksi. Vaaralliset jätteet toimitetaan turvalliseen käsittelyyn Ekokemin jätteenkäsittelylaitokselle Riihimäelle. Biojäte käsitellään nyt Tarastejärvellä olemassa olevassa kompostointilaitoksessa maanparannus- ja lannoitetuotteiksi ja myöhemmin Nokian Koukkujärvelle vuonna 2017 valmistuvassa biolaitoksessa biokaasuksi. Teollisuuden kierrätykseen ja energiantuotantoon kelpaamattomat jätteet menevät pääosin niiden omille kaatopaikoille ja vaaralliset jätteet Ekokemin jätteenkäsittelylaitokselle Riihimäelle.

53 4.8.2 Biokaasu Biokaasu on biomassan mätänemisprosessissa syntyvää kaasua, jota voidaan hyödyntää energiantuotannossa, liikenteen polttoaineena tai se voidaan syöttää maakaasuverkkoon korvaamaan Venäjältä tuotavaa maakaasua. Biokaasun tuotantoon biokaasureaktorissa kelpaavat muun muassa kasvibiomassa, lanta, lietteet sekä yhdyskuntien ja teollisuuden biopohjaiset jätteet. Arvioiduissa biokaasun energiamäärissä on huomioitava, että osa muodostuvan biokaasun energiamäärästä menee biokaasulaitoksen omaan kulutukseen. Maatalouden biohajoavien jätteiden biokaasupotentiaali Maatalouden jakeista biokaasua voidaan tuottaa pääasiassa tuotantoeläinten lannasta ja peltobiomassoista kuten esim. oljesta ja nurmikasveista. Lannasta biokaasun tuotantoon käytetään lähinnä lehmän-, sian- tai kananlantaa. Tampereen kaupungin tuotantoeläinten lannan biokaasupotentiaali on esitetty taulukossa 18. Taulukon perusteella suurin potentiaali on nautakarjan tuottamassa lannassa. Taulukko 18 Tuotantoeläinten lantamäärät ja lannan biokaasupotentiaali Tampereella Eläimiä (1 Tilojen lkm (1 Lannantuotanto [t/a] (2 Kaasuntuotanto [m 3 /a] (3 Energiamäärä [MWh/a] (4 Naudat 900 18 1230 492000 2952 Lampaat 37 3 Hevoset 104 14 437 18332 110 1) Eläinten ja tilojen lukumäärä 2013 [Luonnonvarakeskus] 2) Keskimääräisenä lannantuotantona käytetty nuorilla naudoilla 900 kg/a, yli 2 v. naudoilla 1600 kg/a, [Hagström et al.], lampailla 900 kg/a [Hagström et al.] ja hevosilla 12 m 3 /a [Hagström et al.] 3) Lantakiloa kohden biokaasua saadaan keskimäärin nautaeläimillä 400 m 3 /t [Hagström et al.], lampailla 75 m 3 /t [Hagström et al.] ja hevosilla 350 m 3 /t [Hagström et al.] 4) Biokaasun energiasisältö 0,00644 MWh/m 3 Tuotantoeläinten lannan teknis-taloudelliseksi potentiaaliksi arvioidaan korkeintaan 20 % edellä esitetystä nautojen ja hevosten lannan potentiaalista (noin 3 000 MWh vuodessa) eli noin 500 600 MWh vuodessa. Biokaasua voidaan tuottaa myös kesanto- ja luonnonhoitopelloista, joita Tampereella oli noin 371 hehtaaria vuonna 2014. Tästä peltoalasta saadaan biokaasua noin 2 500 MWh. Biokaasun osalta ei ole koko Pirkanmaan kattavaa maakunnallista selvitystä saatavilla, joten tästä näkökulmasta ei biokaasupotentiaalia arvioitu tässä työssä. Maakunnallinen selvitys olisi tarpeen. Puhdistamolietteiden biokaasupotentiaali Tällä hetkellä Tampereen jätevedet puhdistetaan neljässä puhdistamossa (Viinikanlahti, Rahola, Polso, Kämmenniemi), joissa puhdistetaan myös Kangasalan, Pirkkalan ja Ylöjärven jätevedet. Viinikanlahden ja Raholan puhdistamoilla tuotetaan tällä hetkellä biokaasua, jonka energia hyödynnetään laitosten omiin tarpeisiin. Viinikanlahden jätevedenpuhdistamolla biokaasulla tuotettiin lämpöä 3796 MWh ja sähköä 3256 MWh vuonna 2014 ja biokaasun hyödyntämisaste oli vain 49 % johtuen kaasumoottorin huolto- ja korjaustöistä. Raholan jätevedenpuhdistamolla biokaasun hyödyntämisaste oli 88 % vuonna 2014 ja biokaasusta tuotettiin lämpöä 1809 MWh ja sähköä 1060 MWh. Tulevaisuudessa Tampereen neljä nykyistä jätevedenpuhdistamoa suljetaan ja jätevedet tullaan puhdistamaan Pirkanmaan uudella Sulkavuoren jätevedenpuhdistamolla, jonka arvioitu käyttöönotto on vuonna 2023. Sulkavuoren uudella jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet on

54 tarkoitus suunnitelmien mukaan kuivata ja polttaa massapolttona sekä hyödyntää syntyvä energia puhdistamon omiin tarpeisiin. Sulkavuoren jätevedenpuhdistamolla syntyvän linkokuivatun lietteen määrä olisi alustavasti 83000 t/a. Jos tämä liete mädätettäisiin, saataisiin siitä biokaasua n. 8,5 milj. m 3 /a, joka vastaa energiamäärää noin 55 GWh/a. Laskennassa on oletettu, että orgaanista kuiva-ainetta (muodostaa biokaasua) on 70 % lietteen kuiva-aineessa. Viinikanlahden ja Raholan puhdistamot jäävät näillä näkymin ainoiksi jätevedenpuhdistamoiksi Tampereella, jotka tuottavat biokaasua ja niiden tuotanto jatkunee Sulkavuoren puhdistamon käyttöönottoon asti. Teollisuuden jätevedenpuhdistamoja ei sijaitse Tampereen alueelle, joten niiden biokaasupotentiaalia ei ole tarkasteltu. Biojätteiden biokaasupotentiaali Pirkanmaan Jätehuolto Oy rakentaa Nokian Koukkujärvelle uuden biolaitoksen, jossa tullaan käsittelemään 17 kunnan biojätteet (ml. Tampere, Nokia, Kangasala, Lempäälä ja Pirkkala) sekä Nokian jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet. Laitos valmistuu vuonna 2017, ja se kytkeytyy osaksi Kolmenkulman alueelle kehittyvää bio- ja kiertotalouden ekosysteemiä. Biolaitos perustuu kuivamädätystekniikkaan ja siellä tullaan käsittelemään vuodessa 25 000 tonnia biojätteitä (vastaa energiamäärää noin 28 GWh vuodessa) ja 12 000-24 000 tonnia lietteitä (vastaa energiamäärää noin 7-14 GWh vuodessa).[56] Mädätysprosessissa syntyy biokaasua, jota voidaan olemassa olevaa kaasuverkostoa hyödyntäen käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa. Biokaasua ei tarvitse tuottaa alueella, jossa sitä käytetään, vaan biokaasu voidaan tuottaa muualla ja johtaa putkistoa myöden käyttökohteeseen. Prosessi tuottaa myös maanparannusainetta, jota voidaan jatkojalostaa erilaisiksi lannoitevalmisteiksi. Lannoitetuotanto varmistaa typen ja fosforin korkeatasoista ravinnekiertoa.[56] Edellä käsitellyistä raaka-aineista voitaisiin vaihtoehtoisesti tuottaa biokaasua liikenteen polttoaineeksi ja luonteva paikka jakeluasemalle olisi esimerkiksi vilkkaasti liikennöityjen väylien varrella. Kaupungin on hyvä seurata tilanteen kehittymistä ja arvioida esimerkiksi liikenteen biokaasuntuotannon ja jakelun mahdollisuuksia sekä yhteistyömalleja jatkossa entistä tarkemmin. Jätepolttoaineet - käyttö noin 0 MWh vuodessa - potentiaali noin 272 000 MWh vuodessa Biokaasu - käyttö noin 17 000 MWh vuodessa - potentiaali noin 61 000 MWh vuodessa 4.9 Kaukojäähdytys Kaukojäähdytys Energiateollisuuden mukaan kaukojäähdytyksellä tarkoitetaan keskitetyssä tuotantolaitoksessa liiketoimintana tuotetun jäähdytetyn veden jakelua putkiston välityksellä useille rakennuksille ilmastoinnin jäähdytykseen.

55 Toimintaperiaate on verrattavissa kaukolämmitykseen sillä poikkeuksella, että kaukojäähdytyksessä asiakkaalta siirretään ylimääräinen lämpö energiayrityksen kaukojäähdytysveteen. Rakennuskohtaiseen jäähdytykseen verrattuna kaukojäähdytys on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, hinnaltaan kilpailukykyinen, vaivaton ja luotettava jäähdytysenergian lähde. Kaukojäähdytyksessä jäähdytysenergia tuotetaan keskitetysti rakennuskohtaisen energiatuotannon sijaan. Näin päästään suurempiin yksikkökokoihin, jolloin energiaa voidaan tuottaa kustannustehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Tampereen Sähkölaitoksen mukaan kaukojäähdytys on osoittautumassa todella suosituksi jäähdytysmuodoksi Tampereella. Kaukojäähdytys on luotettava ja elinkaarikustannuksiltaan kilpailukykyinen jäähdytysratkaisu. Kaukojäähdytystä käyttävät kiinteistöt hyötyvät menetelmästä sekä energiansäästön että päästövähennysten muodossa, mikä tekee kaukojäähdytyksestä kestävän kehityksen mukaisen tavan jäähdyttää rakennuksia. Tampereen tilanne Tampereen Kaukolämpö Oy tarjoaa Tampereen keskusta-alueen kiinteistöille kaukojäähdytystä kiinteistöjen tilojen viilentämiseksi lämpiminä vuodenaikoina. Tampereen Sähkölaitos Oy alkoi toimittaa jäähdytystä vuonna 2012. Vuonna 2015 jäähdytystä ostavia kiinteistöjä oli kymmenkunta. Tällä hetkellä kaukojäähdytys tuotetaan paikallisesti kohdekohtaisten konttien avulla, kontteja on nyt yhteensä kahdeksan ja niiden yhteisteho on noin 9 MW. Verkoston kehittyessä kylmä on tarkoitus tuottaa keskitetysti kaukojäähdytyslaitoksessa, joka hyödyntää Näsijärven syvänteestä otettavaa kylmää vettä. Laitoksen valmistuessa, jäähdytyskauden alussa 2016, on jäähdytystehoa tarjolla lähes 50 MW. Kuva 31 Kaukojäähdytysverkko ja laajentumissuunnitelma Tampereella

56 4.10 Yhteenveto uusiutuvista energialähteistä Merkittävimmät vaikutukset uusiutuvan energian hyödyntämisestä Tampereella saadaan luonnollisesti uusiutuvien energialähteiden lisäämisestä kaukolämmön tuotannossa ja sitä kautta fossiilisten energialähteiden korvaamisesta. Fossiilisten polttoaineiden ja puubiomassan suhdetta Tampereen Sähkölaitos on viime vuosina pitkäjänteisesti edistänyt kotimaisen polttoaineen suuntaan. Aurinkoenergian osalta teknistä lisäämispotentiaalia on Tampereella merkittävästi niin lämmön kuin sähkön osalta, mutta teknistaloudellinen arviointi tulee vaikuttamaan tämän potentiaalin hyödyntämiseen. Myös lämpöpumppujen osalta hyödyntämispotentiaalia on huomattava määrä. Taulukko 19. Uusiutuvien energialähteiden nykykäyttö ja potentiaali Puupolttoaineet Käyttö/ tuotanto 2014 (GWh) 700 (vuosi 2012) Käyttämätön potentiaali (GWh) 257 Huomiot Peltobiomassat 0 2 Laskettu rypsiöljylle, ruokohelpeä ei huomioitu Biokaasu 17 44 Potentiaalissa otettu huomioon eläinperäinen raaka-aineen lisäksi Sulkavuoren tuleva jätevedenpuhdistamo ja Koukkujärvelle tuleva biokaasulaitos asukasluvun suhteessa Jätepolttoaineet 0 272 Tarastenjärven jätteenpolttolaitoksen jätepolttoaineen käyttö asukasluvun suhteessa ottaen huomioon tuonnin Keski-Suomesta Tuulivoima 0 100 Potentiaalia sinällään on, mutta teollisen kokoluokan osalta Voimaa tuulesta! selvitykseen sekä Rambollin analyysiin pohjautuen tämän hyödyntäminen on hyvin epätodennäköistä esim. Kaanaan tuulivoimahankkeen loputtua. Pientuulivoimaa tulee tarkastella tapauskohtaisesti tuuliolosuhteet huomioiden. Aurinkosähkö 0,1 845,9 Käyttö / tuotanto arvioitu. Potentiaaliarvio hajautetulle rakennuskohtaiselle tuotannolle. Aurinkolämpöpotentiaalin hyödyntäminen rakennuksien katoilla pienentää aurinkosähköpotentiaalia. Rakentamalla keskitettyä tuotantoa maa-alueita hyödyntäen potentiaali kasvaa. Aurinkolämpö 0 2261 Käyttö / tuotanto arvioitu. Potentiaaliarvio hajautetulle rakennuskohtaiselle tuotannolle. Aurinkosähköpotentiaalin hyödyntäminen rakennuksien katoilla pienentää aurinkolämpöpotentiaalia.

57 Vesivoima (tuotanto) 75 0 Rakentamalla keskitettyä tuotantoa maa-alueita hyödyntäen potentiaali kasvaa. Lämpöpumput 19,4 67,6 Sisältää maa- ja ilmalämpöpumput Uusiutuvat yhteensä 811,5 3749,5

58 5. JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUKSET Tässä kappaleessa esitellään uusiutuvan energian lisäämisen näkökulmasta toimenpideehdotuksia. Toimenpiteiden tarkastelutarkkuus vaihtelee toimenpiteittäin, sillä osasta toimenpiteitä on jo tehty tarkempi erillisselvitys ja osa on alustavia ehdotuksia, joiden toteutus vaatii vielä tarkempaa selvitystä. 5.1 Kunnan omistuksessa olevat kohteet Tampereen tilakeskuksen kiinteistötieto- ja energiaseurantajärjestelmässä on mm. kouluja, päiväkoteja, terveydenhuollon rakennuksia, kokoontumisrakennuksia, urheilu- ja liikuntarakennuksia, huolto- ja varastorakennuksia sekä toimistorakennuksia. Kaupungin omistamissa rakennuksissa pääasiallinen lämmitysmuoto on kaukolämpö. Öljylämmitystä on saatujen tietojen mukaan 23 kohteessa, lähinnä kouluissa, päiväkodeissa ja liikuntarakennuksissa. Öljy- ja sähkölämmityskohteet ovat suhteellisen pieniä rakennuksia ja rakennusten yhteinen öljynkulutus on noin 380 000 litraa vuodessa. TOIMENPIDE 1: KÄMMENNIEMEN TOIMINTAKESKUKSEN LÄMMITYSTAVAN MUUTTAMINEN Toimenpiteen kuvaus Seuraavaksi esitetään esimerkkilaskelma uusituvan energian lisäämiseksi rakennusten lämmityksestä. Laskelmassa esitetään vaihtoehtoisten lämmitysjärjestelmien investointi- ja käyttökustannukset sekä takaisinmaksuajat. Uusia vaihtoehtoisia järjestelmiä verrataan nykyiseen öljylämmityksen käyttökustannuksiin. Laskelmissa oletetaan, että rakennusten käyttö ja energiankulutus säilyvät nykyisenlaisina. Arvioidut investointikustannukset perustuvat Benet Oy:n tekemiin tarjouskyselyihin. Puupolttoaineiden ja sähkön hinnat perustuvat tarkasteluhetken (kevät 2016) hintoihin. Taloudelliset tiedot Kämmenniemen toimintakeskus lämpiää öljyllä ja keskuksen lämmitys on 320 MWh vuodessa. Tämä merkitsee noin 29 600 vuosikustannusta (80 % hyötysuhteen mukaan laskettuna) öljyn hinnalla 0,71 /litra (sis. verot ja maksut). Keskuksen öljylämmityksen voisi korvata pellettilämmityksellä, 150 kw lämpökattilalla. Vaihtoehtoisesti öljylämmityksen voisi korvata myös kahdella noin 60 kw lämpöpumpulla, laskelmissa maalämpö- ja pellettilaitteistot oletetaan mahtuvan nykyiseen lämpökeskukseen. Vertailussa on selvitetty myös lämpöyrittäjyysvaihtoehtoa. Toimenpiteen vaikutukset Alla olevassa taulukossa (jossa kaikki kustannukset sisältävät alv. 24 %) esitetään eri lämmitysvaihtoehtojen kustannukset sekä niiden takaisinmaksuaikoja. Tämän mukaan pellettilämmitysvaihtoehdolla on lyhin takaisinmaksuaika, mikä johtuu pitkälti sen alemmasta investointikustannuksesta. Lämpöyrittäjyysvaihtoehdossa on korkein lämmön hinta. Vaihtoehdon etuna on kuitenkin se, että laitoksen investointikustannuksesta vastaa lämpöyrittäjä ja tällöin kunnan ei tarvitse investoida lämpölaitokseen. Viime vuoden aikana lämmitysöljyn hinta laski olennaisesti ja teki öljylämmityksestä varsin edullisen lämmitysmuodon.

59 Öljyn hintakehitystä on syytä tarkkailla ja tehdä päätöksiä sen mukaan miten hinta muuttuu. Kämmenniemen toimintakeskus Puupelletti Puupelletti Maalämpö Öljylämmitys Lämpöyrittäjyys Omatuotanto Oma tuotanto Oma tuotanto Pitoaika 15 v, Korko 4 % Puuwatti Oy Säätötuli Techeat Lämmönkulutus yhteensä, MWh/a 320 320 320 320 Lämmöntuotanto Investointi, [ ] 44144 136772 Polttoaineen hinta [ /MWh] 56 120,0 73 Pääomakustannukset, ilman tukea [ /v] 3970 12301 Muuttuvat kustannukset [ /v] 22342 9333 29632 Vuotuinen säästö lämmöntuotannossa, [ ] 3320 7998 Lämmön hinta [ /MWh], inv.tuki 0 % 90-95 82,2 85,5 92,6 Tma koroton: 13,3 17,1 Eteneminen Tekninen suunnittelu ja laitteiston hankinta kaupungin teknisen toimen toimesta, mikäli toteuttamiseen päädytään. TOIMENPIDE 2: AURINKOSÄHKÖVOIMALA TESOMAN JÄÄ- JA UIMAHALLIN KATOLLE Toimenpiteen kuvaus Sun Energia Oy:n ja Nordic Shine Oy:n tekemän selvityksen [57] mukaan Tesoman jää- ja uimahallikiinteistön katto soveltuu katolle tulevan auringon säteilyn perusteella erinomaisesti aurinkosähköntuotantoon. Selvityksessä on ehdotettu kiinteistön katolle teholtaan n. 170 kwp:n ja kooltaan n. 1040 m 2 :n aurinkosähkövoimalaa. Taloudelliset tiedot Investointi: 206 625 euroa (investointituella 155 000 euroa) Kustannussäästö: 13 400 euroa Koroton takaisinmaksuaika: 15 vuotta (investointituella n. 12 vuotta) Toimenpiteen vaikutukset Toimenpide vähentää kohteen sähkön ostoa tuotetun aurinkosähkön verran (n. 140 MWh/vuosi). On arvioitu, että lähes kaikki tuotettu sähkö voidaan käyttää kohteessa (99,9 %). Toteutuessaan aurinkovoimala likimain kaksinkertaistaisi aurinkosähkötuotannon Tampereella verrattuna nykyiseen tuotantoon. Eteneminen Hankkeen etenemistä on kuvattu kohteelle tehdyssä selvityksessä [57]. Päävaiheet ovat 1) kilpailutus ja rahoitusmallin valinta, 2) toimittajan valinta ja energiatuen hakeminen ja 3) rakennuttaminen. Hankkeen kestoksi rakentamispäätöksestä aurinkosähkön tuotantoon on arvioitu pisimmillään 6 kk. Aurinkovoimalan toteutus tulee suunnitella ja samalla varmistaa kattorakenteiden soveltuvuus voimalan asennukselle. Katolle

60 asennettavien paneelien määrää voi rajoittaa kattorakenteille sallittu kuormitus, johon vaikuttavat mm. asennettavien laitteiden paino sekä tuuli- ja lumikuormat. Voimala tulee suunnitella, mitoittaa ja toteuttaa niin, että se ei aiheuta riskiä kattorakenteiden kestävyydelle eikä vesikatteen veden pitävyydelle. TOIMENPIDE 3: AURINKOSÄHKÖVOIMALA TAMPEREEN VIRASTOTALON KATOLLE Toimenpiteen kuvaus Sun Energia Oy:n ja Nordic Shine Oy:n tekemän selvityksen [58] mukaan Tampereen virastotalon katto soveltuu katolle tulevan auringon säteilyn perusteella hyvin aurinkosähköntuotantoon. Selvityksessä on ehdotettu kiinteistön katolle teholtaan n. 30 kwp:n ja kooltaan n. 160 m 2 :n aurinkosähkövoimalaa. Taloudelliset tiedot Investointi: 32 750 euroa (investointituella 25 000 euroa) Kustannussäästö: 2 500 euroa Koroton takaisinmaksuaika: 13 vuotta (investointituella 10 vuotta) Toimenpiteen vaikutukset Toimenpide vähentää kohteen sähkön ostoa tuotetun aurinkosähkön verran (n. 26 MWh/vuosi). On arvioitu, että kaikki tuotettu sähkö voidaan käyttää kohteessa. Toteutuessaan aurinkovoimala kasvattaisi likimain 25 % aurinkosähkötuotantoa Tampereella verrattuna nykyiseen tuotantoon. Eteneminen Hankkeen etenemistä on kuvattu kohteelle tehdyssä selvityksessä [58]. Päävaiheet ovat 1) kilpailutus ja rahoitusmallin valinta, 2) toimittajan valinta ja energiatuen hakeminen ja 3) rakennuttaminen. Hankkeen kestoksi rakentamispäätöksestä aurinkosähkön tuotantoon on arvioitu pisimmillään 6 kk. Aurinkovoimalan toteutus tulee suunnitella ja samalla varmistaa kattorakenteiden soveltuvuus voimalan asennukselle. Katolle asennettavien paneelien määrää voi rajoittaa kattorakenteille sallittu kuormitus, johon vaikuttavat mm. asennettavien laitteiden paino sekä tuuli- ja lumikuormat. Voimala tulee suunnitella, mitoittaa ja toteuttaa niin, että se ei aiheuta riskiä kattorakenteiden kestävyydelle eikä vesikatteen veden pitävyydelle. TOIMENPIDE 4: AURINKOSÄHKÖVOIMALA TAMMERKOSKEN KOULUN KATOLLE

61 Toimenpiteen kuvaus Sun Energia Oy:n ja Nordic Shine Oy:n tekemän selvityksen [59] mukaan Tammerkosken koulun katto soveltuu katolle tulevan auringon säteilyn perusteella hyvin aurinkosähköntuotantoon. Selvityksessä on ehdotettu kiinteistön katolle teholtaan n. 34 kwp:n ja kooltaan n. 220 m 2 :n aurinkosähkövoimalaa. Taloudelliset tiedot Investointi: 42 875 euroa (investointituella 32 000 euroa) Kustannussäästö: 2 800 euroa Koroton takaisinmaksuaika: 15 vuotta (investointituella n. 11 vuotta) Toimenpiteen vaikutukset Toimenpide vähentää kohteen sähkön ostoa tuotetun aurinkosähkön verran (n. 29 MWh/vuosi). On arvioitu, että kaikki tuotettu sähkö voidaan käyttää kohteessa. Toteutuessaan aurinkovoimala kasvattaisi likimain 25 % aurinkosähkötuotantoa Tampereella verrattuna nykyiseen tuotantoon. Eteneminen Hankkeen etenemistä on kuvattu kohteelle tehdyssä selvityksessä [59]. Päävaiheet ovat 1) kilpailutus ja rahoitusmallin valinta, 2) toimittajan valinta ja energiatuen hakeminen ja 3) rakennuttaminen. Hankkeen kestoksi rakentamispäätöksestä aurinkosähkön tuotantoon on arvioitu pisimmillään 6 kk. Aurinkovoimalan toteutus tulee suunnitella ja samalla varmistaa kattorakenteiden soveltuvuus voimalan asennukselle. Katolle asennettavien paneelien määrää voi rajoittaa kattorakenteille sallittu kuormitus, johon vaikuttavat mm. asennettavien laitteiden paino sekä tuuli- ja lumikuormat. Voimala tulee suunnitella, mitoittaa ja toteuttaa niin, että se ei aiheuta riskiä kattorakenteiden kestävyydelle eikä vesikatteen veden pitävyydelle. TOIMENPIDE 5: AURINKOSÄHKÖN TUOTANTO TAMPEREEN UINTIKESKUKSESSA Toimenpiteen kuvaus Tampereen uintikeskuksen (Kalevan uimahalli) yhteyteen on suunniteltu rakennettavaksi maauimala, jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2017 [60]. Maauimalan rakentamisen yhteydessä uintikeskuksen lämmöntuotantojärjestelmään on kaukolämmön rinnalle suunniteltu lämpöpumppua, joka hyödyntäisi lämmönlähteensä Tampereen sähkölaitoksen kaukojäähdytysverkoston paluuvettä. Tarvittava lisälämpö tuotettaisiin kaukolämmöllä. Uintikeskukseen on suunniteltu myös aurinkosähköjärjestelmää, joka tuottaisi lämpöpumpulle käyttöenergiaa.

62 Aurinkosähköjärjestelmän tehoksi on alustavissa suunnitelmissa esitetty 80 kwp ja aurinkopaneelien pinta-alaksi 400-500 m 2. Taloudelliset tiedot Investointi: 100 000 euroa (ilman investointitueka) Kustannussäästö: 5 500 euroa Koroton takaisinmaksuaika: 18 vuotta Toimenpiteen vaikutukset Toimenpide vähentää kohteen sähkön ostoa tuotetun aurinkosähkön verran (n. 65 MWh/vuosi). Järjestelmä on suunniteltu mitoitettavaksi siten, että sähköä tuotetaan vain uintikeskuksen tarpeeseen eikä sähköä siirretä sähköverkkoyhtiön verkkoon. Toteutuessaan aurinkovoimala kasvattaisi likimain 50 % aurinkosähkötuotantoa Tampereella verrattuna nykyiseen tuotantoon. Eteneminen Hanke etenee osana maauimalan suunnittelu- ja rakennushanketta. Kattorakenteiden riittävä kantavuus aurinkovoimalan asentamiseksi varmistetaan suunnittelun yhteydessä. Maauimalan on tarkoitus valmistua vuonna 2017. TOIMENPIDE 6: AURINKOSÄHKÖN TUOTANTO TAMPERE-TALOSSA Toimenpiteen kuvaus Tampeereen kaupunki käynnisti ja osallistui suurten kaupunkien uusiutuvat energiaratkaisut ja pilotit hankkeeseen (RESCA), jonka yhteydessä selvitettiin mm. Tampere-talon laajennusosan aurinkoenergiaratkaisuja [69]. Selvityksessä esitettiin yhtenä alustavana konseptina 60 kwp:n ja paneelipinta-alaltaan 420 m 2 :n aurinkovoimalaa Tampere-talon katolle, jota ehdotetaan edellen toteutettavaksi. Taloudelliset tiedot Investointi: 105 000 euroa (ilman investointitueka) Kustannussäästö: 6 500 euroa Koroton takaisinmaksuaika: 16 vuotta

63 Toimenpiteen vaikutukset Toimenpide vähentää kohteen sähkön ostoa tuotetun aurinkosähkön verran (n. 50 MWh/vuosi). Järjestelmä on suunniteltu mitoitettavaksi siten, että sähköä tuotetaan vain Tampere-talon tarpeeseen eikä sähköä siirretä sähköverkkoyhtiön verkkoon. Toteutuessaan aurinkovoimala kasvattaisi noin 45 % aurinkosähkötuotantoa Tampereella verrattuna nykyiseen tuotantoon. Eteneminen Hankkeen tyypillistä etenemistä on kuvattu mm Tammerkosken koululle tehdyssä aurinkoenergiaselvityksessä [59]. Päävaiheet ovat 1) kilpailutus ja rahoitusmallin valinta, 2) toimittajan valinta ja energiatuen hakeminen ja 3) rakennuttaminen. Hankkeen kestoksi rakentamispäätöksestä aurinkosähkön tuotantoon on arvioitu pisimmillään 6 kk. Aurinkovoimalan toteutus tulee suunnitella ja samalla varmistaa kattorakenteiden soveltuvuus voimalan asennukselle. Katolle asennettavien paneelien määrää voi rajoittaa kattorakenteille sallittu kuormitus, johon vaikuttavat mm. asennettavien laitteiden paino sekä tuuli- ja lumikuormat. Voimala tulee suunnitella, mitoittaa ja toteuttaa niin, että se ei aiheuta riskiä kattorakenteiden kestävyydelle eikä vesikatteen veden pitävyydelle. TOIMENPIDE 7: GEOTERMINEN VOIMALAITOS Toimenpiteen kuvaus Tampereen Sähkölaitos suunnittelee geotermisen voimalaitoksen rakentamista Nekalaan. Geoterminen voimala hyödyntää maan sisäistä energiaa. Siinä reikiä porataan 7-8 kilometrin syvyyteen, jossa geoterminen lämpö kuumentaa sinne pumpattavan veden. Voimalaitoksen nimellisteho olisi alustavasti 40 MW. Taloudelliset tiedot Investointi: noin 60 000 000 euroa (ilman investointitukea) Kustannussäästö: noin 5 000 000 euroa Koroton takaisinmaksuaika: noin 12 vuotta Toimenpiteen vaikutukset Toimenpide vähentäisi maakaasulla tuotettua kaukolämpöä noin 200 GWh vuodessa ja CO 2 -päästöjä noin 37 000 tonnia vuodessa. Eteneminen Hanke on ainakin toistaiseksi keskeytetty, koska sille ei myönnetty investointiavustusta. 5.2 Muiden omistuksessa olevat kohteet TOIMENPIDE 8: ÖLJY- JA SÄHKÖLÄMMITTEISTEN PIENTALOJEN LÄMMITYSTAVAN MUUTTAMINEN JA TÄYDENTÄMINEN Toimenpiteen kuvaus Tampereella on merkittävissä määrin öljy- ja kaasulämmitteisiä rakennuksia, joissa öljyä tai kaasua voitaisiin korvata kiinteistökohtaisella puupolttoaineisiin tai maalämpöpumppuihin perustuvalla lämmityksellä. Myös kaukolämpöön liittäminen verkoston alueella on hyvä vaihtoehto.

64 Taloudelliset tiedot Alla olevissa taulukoissa on esitetty eri lämmitysmuotojen kustannusten vertailu. Esimerkkilaskelmassa uusia vaihtoehtoisia järjestelmiä verrataan öljy-, kaasu- tai vesikiertoisen sähkölämmitykseen ilman uuden öljy- /maakaasu-/sähkökattilan investointikustannuksia. Laskelmissa oletetaan, että esimerkkirakennusten käyttö ja energiankulutus säilyvät nykyisenlaisina. Laskelmissa on käytetty lämmitystapavertailulaskuria ja lähtökohtana on joulukuun 2015 hintatieto. Tyyppirakennuksen tiedot on esitetty alla olevassa taulukossa (kaikki kustannukset sis. alv. 24%). Tyyppirakennuksen tiedot Rakennuksen tiedot Rakennuksen pinta-ala 150 [m²] Huonekorkeus 2,8 [m] Asukasmäärä 4 Rakennuksen ikä 2000- luvun talo Rakennuksen sijainti Etelä-Suomi Lämmitysenergian tarve vuodessa Käyttöveden lämmitysenergia Lämmitysenergian kokonaistarve 4000 [kwh/a] 21640 [kwh/a] Investointi Korko 3 [%] Laskenta-aika 20 vuotta Lämmitystapavertailu tyyppitalossa (kaikki kustannukset sis. alv. 24%) Keskimäärin kannattavuudet 20 vuoden elinkaarella kannattavimmasta kannattamattomimpaan menevät järjestyksessä: maakaasulämmitys (huom. ei investointikustannusta), öljylämmitys (huom. ei investointikustannusta), biokaasulämmitys (ei investointikustannusta), maalämpö, ulkoilmavesilämpöpumppu ja öljy, pellettilämmitys, ulkoilmavesilämpöpumppu ja sähkö sekä viimeisenä vesikiertoinen sähkölämmitys.

65 Mikäli myös öljy- ja maakaasulämmitteisissä taloissa huomioitaisiin myös investointikustannus (noin 9 000 euroa), olisivat kannattavuudet 20 vuoden elinkaarella kannattavimmasta kannattamattomimpaan, järjestyksessä: maalämpö, ulkoilma-vesilämpöpumppu ja öljy, puupelletti, maakaasu, ulkoilmavesilämpöpumppu ja sähkö, öljylämmitys, biokaasulämmitys ja vesikiertoinen sähkölämmitys. Edellä tarkasteltujen lämmitysjärjestelmien lisäksi aurinkolämpö voi olla potentiaalinen uusiutuvan energian lähde rakennuksissa, joissa kesäinen lämmöntarve on kohtuullisen suuri. Myös aurinkosähkö voi tulla kyseeseen erityisesti suorasähkölämmitteisissä kohteissa. Tämä tarkoittaa yleensä kohteita, joissa etenkin kesäinen käyttöveden tarve on suuri, kuten suuret asuinrakennukset. Toimenpiteen vaikutukset Sähkölämmitteisistä rakennuksista suurin osa on rivi- ja ketjutaloja sekä pientaloja. Vuonna 2014 niissä käytettiin sähköä lämmitykseen noin 73 GWh. Mikäli rakennus on suorasähkölämmitteinen eikä siinä ole vesikiertoista lämmönjakojärjestelmää, voidaan lämpöpumpputeknologiaa hyödyntää asentamalla ilmalämpöpumppu. Myös moniin öljylämmitteisiin taloihin on osaratkaisuna asennettu ilmalämpöpumppuja. Tässä hyvänä puolena on pieni investointikustannus, mutta sillä on mm. huonompi hyötysuhde (noin 1,8-2,2 vuositasolla). Ilmalämpöpumppu ei toimi kovilla yli 15 20 asteen pakkasilla. Uusiutuvat energialähteet ovat kuitenkin vielä monesti kilpailukyvyltään heikompia verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin, ja usein tarvitaan erilaisia tukia ja kannusteita uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi. Perinteisesti uusiutuvia energialähteitä on tuettu vero-, investointi- ja erilaisin suorin tuin. Vihreät sertifikaatit ovat markkinalähtöinen tapa edistää uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä sähköntuotannossa. Vihreiden sertifikaattien järjestelmässä sähkö ja tuotannon ympäristö- sekä muu lisäarvo on irrotettu toisistaan ja ne myydään eri markkinoilla. (Motiva) Uusin lämpöpumppuratkaisu on maasta ilmaan -lämpöpumppu, siinä lämmönjakelu toteutetaan puhallinkonvektoreilla. Järjestelmään voidaan liittää myös vesikiertoinen lattialämmitys ja perinteisiä vesipattereita. Järjestelmän taloudellisuus on samaa kokoluokkaa kuin perinteisen maalämpöjärjestelmäkin.

66 Sähkönkulutusta voi vähentää suorasähkölämmitteisissä taloissa myös pellettitakalla. Pellettitakoista löytyy ratkaisuja sekä uudis- että korjausrakentajan tarpeisiin. Niillä voi lämmittää ilmakiertoisesti yhtä tai useampaa huonetilaa, ja vesikiertoisia versioita voidaan kytkeä lämminvesivaraajaan ja vesikiertoiseen lämmönjakojärjestelmään. Pellettitakkojen avulla voidaankin kattaa tilojen ja käyttöveden lämmitystarve kokonaan. Pellettitakalla voidaan tuottaa lämpöä mainiosti myös kylminä kausina, jolloin sähkö on kalleinta ja käytössä on enemmän ympäristöä rasittavaa lauhdetuotantoa. Maakaasulämmitteisissä rakennuksissa paras ja helpoin ratkaisu lisätä uusiutuvien käyttöä on korvata maakaasu uusiutuvalla ja kotimaisella biokaasulla. Käytännössä tämä tarkoittaa biokaasusertifikaatin hankkimista sovitulle energiamäärälle alueella maakaasun jakelusta vastaavalta yritykseltä. Toimenpiteestä ei tällöin koituisi rakennuksen omistajalle uusia investointikustannuksia. Myös öljylämmityksen muuttaminen biokaasulämmitykseksi on kaasuverkoston alueella usein kustannustehokkain ja ympäristön kannalta paras vaihtoehto. Eteneminen Kunnalla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, kuinka uusiutuvan energian käyttö ja energiatehokkuus toteutuvat myös yritysten ja yksityishenkilöiden uudisrakentamisessa. Vaikuttamistapoja ovat mm. kunnan yksityisten kanssa yhteistyössä toteuttamat aluelämpöratkaisut sekä erilaiset alueelliset rakentamistapamääräykset. Mikäli alueiden rakennukset valmistuvat kovin eri aikaan, voi aluelämmön sijasta toimivampi vaihtoehto olla korttelikohtainen lämmitys, jossa saman korttelin talojen energia tuotettaisiin keskitetysti. Eri lämmöntuotantovaihtoehtojen tutkimiseksi kannattaisikin tehdä tarkempi erillisselvitys, joka tarjoaisi tietoa alueen suunnittelun pohjaksi ja varmistaisi sen, että alueen uusiutuvan energian mahdollisuudet tulisivat mahdollisimman tehokkaasti käytettyä. Kunta voi myös lisätä uusiutuvaa energiaa antamalla rakentamiselle ohjeita, määräyksiä ja kannusteita. Selkein tapa ohjata rakentamista ovat erilaiset rakentamistapaohjeet, jotka velvoittavat tietylle alueelle rakentavia kiinnittämään huomiota energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Vastaavasti kunta voi myös tarjota näihin liittyvää neuvontaa ja opastusta rakentajille, tai myöntää avustuksia jotka kannustavat lisäämään energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa uudiskohteissa. Uudisrakennusten parantuneesta energiatehokkuudesta olisi hyötyä myös siinä, että sitä voitaisiin käyttää osana kunnan solmiman energiatehokkuussopimuksen säästövelvoitteiden täyttämistä. Tämän työn aikana on erillisselvityksinä toteutettu myös geo- ja aurinkoenergiapotentiaalikartat Kangasalan, Lempäälän ja Tampereen alueelta, joten niissä koottuja aineistoja kannattaa myös hyödyntää kuhunkin kohteeseen parhaiten soveltuvan uusiutuvan energian sovelluskohteen arvioinnissa ja valinnassa.

67 TOIMENPIDE 9: MAAKAASUN KORVAAMINEN BIOMASSALLA KAUKOLÄMMÖN TUOTANNOSSA Toimenpiteen kuvaus Tampereen kaukolämmön tuotannossa on jo tehty investointeja, jotka lisäävät uusiutuvan energian osuutta (Naistenlahti, Sarankulma, Tammervoima ja Hervannan lämpökeskus). Näiden jälkeenkin tuotetaan merkittävä osa kaukolämmöstä fossiililla polttoaineilla (yli 60 %). Seuraava askel voisi olla Lielahden kaasukombilaitoksen korvaaminen biomassavoimalaitoksella (tai lämpökeskuksella). Taloudelliset tiedot Laitoksen investointikustannus olisi noin 200 000 000-350 000 000 euroa Toimenpiteen vaikutukset Tällä toimenpiteellä voitaisiin saada merkittävä hyppäys uusiutuvan osuudessa Tampereen ja Pirkkalankin kaukolämmön tuotannossa. Pirkanmaalla on riittävästi biomassavaroja, erityisesti puubiomassaa, laitoksen tarpeisiin. Fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee ja myös ilmastokuormitus pienenee merkittävästi, noin 180 000 hiilidioksiditonnin verran vuodessa. Eteneminen Jotta pystyttäisiin tekemään valinta biomassavoimalaitoksen ja lämpökeskuksen välillä, pitäisi olla realistinen näkemys sähkön tulevasta hinnankehityksestä. Selvitys sähkönhintakehityksestä olisi seuraava askel kohti maakaasun korvaamista biomassalla kaukolämmön tuotannossa. 5.3 Yhteistyössä toteutettavat kohteet TOIMENPIDE 10: AURINKOVOIMALA TAMPEREEN JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSEN LÄHEISYYTEEN VOIMALINJAN MAA-ALALLE Toimenpiteen kuvaus Jätteenkäsittelykeskuksen läheisyyteen voimalinjojen maa-alalle arvioidaan mahdolliseksi toteuttaa aurinkovoimala. Esimerkiksi noin 1 kilometrin pituiselle voimalinjojen maa-alalle arvioidaan olevan mahdollista asentaa kokoluokaltaan 20 000 m 2 :n ja noin 3 200 kwp:n aurinkovoimala. Taloudelliset tiedot Toimenpiteen vaikutukset Ei arvioida Voimalan tuotoksi arvioidaan noin 2,7 GWh vuodessa, mikä vähentäisi Tampereen alueen sähkön tuotantoa fossiilisilla polttoaineilla.

68 Aurinkovoimala tuottaisi sähköä valtakunnan verkkoon. Toteutuessaan aurinkovoimala lisäisi aurinkosähkötuotannon Tampereella monikymmenkertaiseksi verrattuna nykyiseen tuotantoon. Eteneminen Mikäli aurinkovoimalan toteuttamiselle ei maankäytön kannalta ole esteitä ja sen toteutusta voidaan harkita, on ensimmäisenä vaiheena suositeltavaa toteuttaa esiselvitys voimalan rakentamisesta sopivalle maa-alalle. Alkuvaiheessa kartoitetaan mahdolliset toimijat aurinkovoimalan toteuttajaksi ja operaattoriksi (kuten Tampereen kaupunki, Tampereen Sähkölaitos Oy, mahdolliset investorit, yms.). 5.4 Mitä kunta voi tehdä? Kunnalla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa siihen, kuinka uusiutuvan energian käyttö ja energiatehokkuus toteutuvat myös yritysten ja yksityishenkilöiden uudisrakentamisessa. Vaikuttamistapoja ovat mm. kunnan yksityisten kanssa yhteistyössä toteuttamat aluelämpöratkaisut sekä erilaiset alueelliset rakentamistapamääräykset. Mikäli alueiden rakennukset valmistuvat kovin eri aikaan, voi aluelämmön sijasta toimivampi vaihtoehto olla korttelikohtainen lämmitys, jossa saman korttelin talojen energia tuotettaisiin keskitetysti. Eri lämmöntuotantovaihtoehtojen tutkimiseksi kannattaisikin tehdä tarkempi erillisselvitys, joka tarjoaisi tietoa alueen suunnittelun pohjaksi ja varmistaisi sen, että alueen uusiutuvan energian mahdollisuudet tulisivat mahdollisimman tehokkaasti käytettyä. Yksi tapa lisätä uusiutuvan energian osuutta kunnan energian käytössä on hankkia kaasulämmitteisissä kohteissa maakaasun sijasta biokaasua. Myös kaukolämpökohteisiin voisi hankkia biokaasulla tuotettua kaukolämpöä. Kunta voi myös lisätä uusiutuvaa energiaa antamalla rakentamiselle ohjeita, määräyksiä ja kannusteita. Selkein tapa ohjata rakentamista ovat erilaiset rakentamistapaohjeet, jotka velvoittavat tietylle alueelle rakentavia kiinnittämään huomiota energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian hyödyntämiseen. Vastaavasti kunta voi myös tarjota näihin liittyvää neuvontaa ja opastusta rakentajille, tai myöntää avustuksia jotka kannustavat lisäämään energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa uudiskohteissa. Uudisrakennusten parantuneesta energiatehokkuudesta olisi hyötyä myös siinä, että sitä voitaisiin käyttää osana kunnan solmiman energiatehokkuussopimuksen säästövelvoitteiden täyttämistä. Vihreän sähkön eli uusiutuvista energianlähteistä tuotetun sähkön ostaminen on myös yksi keino vähentää ilmastopäästöjä, joka kannattaa kunnissa huomioida. Tämän katselmusprosessin aikana järjestettiin myös työpajoja kuntakaavoittajille, sillä kaavoituksen roolia uusiutuvan energian hyödyntämisen edistämisessä ei voi aliarvioida. Työpajojen perusteella koottiin alla esitetty muistilista kaavoittajan työn tueksi: Aihekokonaisuus Ympäristösertifiointi Energia Asiaan liittyen tarkistettavat ja pohdittavat asiat Haetaanko alueelle ympäristösertifikaattia? Ohjaako ympäristösertifiointi alueelle asetettavia tavoitteita? HUOM! EU:n Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin mukaan vuoden 2019 alusta uusien julkisten rakennusten ja vuoden 2021 alusta lukien kaikkien

69 Rakennuspaikka ja alueiden käyttö Rakennusten muoto, suuntaus ja rakenteet Tehokkuus, ja jousto tilasuunnittelu uusien rakennusten on oltava ns. lähes nollaenergiarakennuksia. Lähes nollaenergiallisena kokonaisuutena tarkastellaan kutakin rakennusta erikseen. Ottaako kaava riittävällä tavalla huomioon uuden rakentamisen tavoitteet ja vaikutukset? o energiatehokkuuden lisääminen o energiankäytön vähentäminen o uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto Onko energia-analyysi osa selvitys- ja vaikutusarviointikokonaisuutta? o energiankulutuksen arviointi o energiantuotantovaihtoehtojen kartoitus o päästölaskenta/hiilitasetarkastelu Mahdollistaako kaava energiatehokkuuteen ja -kulutukseen liittyvät tekniset laitteet? Kannustaako kaava energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöön? Onko kaavaratkaisussa huomioitu energiantuotannon tilantarpeet? (esim. maalämpökaivojen sijoittamisen mahdollistava tonttikoko ja muoto) Ottaako suunnitelma huomioon alueen topografian, ilmansuunnat sekä vallitsevat tuulensuunnat? Tukeeko yhdyskuntarakenne julkista liikennettä ja palvelujen syntymistä? Minimoiko suunnitelma katuverkon pituuden ja rakentamiseen vaadittavien maansiirtojen ja tasausten määrän? Aurinkoisuus, tuulisuus ja korkeusasema miten rakennukset suunnataan ja sijoitetaan toisiinsa ja ympäristöönsä nähden? Aurinkoisuus, tuulisuus ja korkeusasema miten rakennuksen muodot ja eri rakennusosat suunnataan ja sijoitetaan toisiinsa ja ympäristöönsä nähden? Ottaako suunnitelma huomioon kylmät ja lämpimät ilmansuunnat, lumen kertymisen ja Venturi-ilmiön? Mahdollistaako rakentaminen joustavat toiminnot ja monipuolisen käyttötarkoituksen? (välillinen vaikutus elinkaareen ja sitä kautta rakentamisen energiankulutukseen) Mahdollistaako kaava rakennusten tilojen sijoittelun niiden lämmitys- ja valotarpeen mukaan? Voiko tila sijaita myös rakennuksen ulkopuolella kylmänä ja kevytrakenteisena? Aukotus ja aurinkosuojaus Huomioidaanko kaavassa aktiivinen ja passiivinen aurinkoenergia? (Suurin osa käyttökelpoisesta päivänvalosta tulee ylhäältä tai yläviistosta) Vähentääkö aukotus keinovalaistuksen ja jäähdytyksen/ viilennyksen tarvetta? Ympäristö Mahdollistaako kaavaprosessi, että rakentamisalueet ja viheralueet suunnitellaan samanaikaisesti? (yhteisvaikutusten huomioiminen) Onko suunnittelussa otettu huomioon rakennusten välialueet ja mikroilmasto?

70 Onko kaavaratkaisussa otettu huomioon lehti- ja havupuiden erilaiset varjostus- ja tuulensuojaominaisuudet? Minimoiko suunnitelma alueiden ylläpitoon kuluvan energiankulutuksen? o ekologiset hulevesiratkaisut o ekologiset jäteratkaisut o riittävät tilat katutilojen huoltoon 5.5 Mahdollisia rahoitusmalleja Tampereen kaupunki voi rahoittaa uusiutuvan energian lisäämiseen tähtääviä investointeja usein eri tavoin. Investointien rahoitusratkaisuja pohdittaessa kannatta ottaa huomioon TEM:n myöntämät tuet erilaisille energiantuotantoratkaisuille. Energiainvestoinnille myönnettävä tuki parantaa usein ratkaisevasti investoinnin kannattavuutta. Lisäksi kannattaa huomioida perinteisen investoinnin lisäksi ESCO-palvelun mahdollisuuksia tai ulkoistaa toimenpiteen toteutus sekä ylläpito kokonaisuudessaan kolmannelle osapuolelle (esim. lämpöyrittäjä). ESCO-palvelussa ulkopuolinen energia-asiantuntija toteuttaa esimerkiksi kunnan kiinteistöissä investointeja ja toimenpiteitä energian säästämiseksi. ESCO-toimija sitoutuu energiankäytön tehostamistavoitteiden saavuttamiseen kohteessa, eli tarjoaa takuun syntyvästä energiasäästöstä. ESCO-palvelun hyödyntäminen on kunnalle lähes riskitöntä, sillä ESCOpalvelun kustannukset, energiansäästöinvestointi mukaan luettuna, maksetaan säästöillä, jotka syntyvät alentuneista energiakustannuksista. Lisätietoja ESCO-palvelusta ja palvelua tarjoavista yrityksistä löytyy esimerkiksi Motivan kotisivuilta ESCO-palvelu -osiosta. [45] Kun yrittäjä, yritys tai osuuskunta myy käyttäjälle lämpöä sovittuun hintaan, on kyseessä paikallisen lämpöenergian tuottaminen lämpöyrittäjyystoiminnan muodossa. Käyttäjä voi olla esimerkiksi kunta tai alueella toimiva yritys. Polttoaineina voi olla lähialueilta hankittu puubiomassa, mutta myös peltobiomassat, biokaasu, turve sekä puunjalostuksen sivutuotteet sopivat tähän tarkoitukseen. Polttoaineen hankinnan lisäksi lämpöyrittäjä huolehtii lämpökeskuksen toiminnasta ja tulovirta muodostuu lämmitettävään kiinteistöön tai lämpöverkkoon tuotetusta energiasta. Lämpölaitos voi olla kiinteistön omistajan tai yrittäjän omaisuutta. Lisätietoja lämpöyrittäjyydestä voi lukea esimerkiksi Motivan kotisivuilta Lämpöyrittäjyys-osiosta. [45] Työ- ja elinkeinoministeriö voi hankekohtaisen harkinnan perusteella myöntää yrityksille, kunnille ja muille yhteisöille energiatukea sellaisiin ilmasto- ja ympäristömyönteisiin investointi- ja selvityshankkeisiin, jotka edistävät uusiutuvan energian tuotantoa tai käyttöä; energiansäästöä tai energiantuotannon tai käytön tehostamista; vähentävät energian tuotannon tai käytön ympäristöhaittoja. [18] Energiatuella pyritään erityisesti edistämään uuden energiateknologian käyttöönottoa ja markkinoille saattamista. Uusiutuvan energian käyttöön liittyviä tukikelpoisia investointeja ovat mm. [18] 1) pienet lämpökeskukset 2) pienet sähköntuotantohankkeet 3) polttoaineen tuotantohankkeet 4) uuden teknologian demonstraatiohankkeet Energian säästöön ja energiankäytön tehostamista sekä uusiutuvan energian käyttöä koskevia tuettavia selvityshankkeita ovat energiakatselmukset ja energia-analyysit.

71 6. TOIMENPITEIDEN PIENHIUKKAS- JA ALUETALOUSVAIKUTUKSET Pienhiukkas- ja aluetalousvaikutukset on arvioitu Ramboll Finlandin kehittämällä resurssiverkkomallilla. Mallilla on saatu näkyväksi kaikki alueen resurssivirrat 46 toimialan tarkkuudella, minkä jälkeen tulokset on yhdistetty 7 pääkategoriaan; Alkutuotanto, Teollisuus, Energiahuolto, Rakentaminen, Kuljetus ja varastointi, Kiinteistöalan toiminta, Palvelut. Mallin nykytilanne kuvaa, mikä on energiahuollon välittömät ja välilliset vaikutukset aluetaloudessa; kokonaistuotos, arvonlisäys, työllisyys, palkansaajakorvaukset sekä hiukkas- ja pienhiukkaspäästöt. Aluetalousvaikutukset on arvioitu seutukuntatasolla, koska uusiutuvan energian kuntakatselmuksen kohteissa tehtävät toimenpidemuutokset synnyttävät kerrannaisvaikutuksia, mitkä näkyvät koko seutukunnassa ja jopa Suomessa. Resurssiverkkomallin tiedot päivitettiin tarkastelua varten Tampereen seutukunnan tiedoilla, joka pitää sisällään 10 kuntaa; Hämeenkyrö, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Pälkäne, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi. Näin ollen kaikki uusiutuvan energian kuntakatselmuksen kohteet ovat mukana mallissa sekä tehtävien toimenpiteiden vaikutukset aluetalouteen saadaan selville oikeassa kokoluokassa. Aluetalousvaikutuksia arvioitaessa pääpaino on energiahuollossa ja sen aiheuttamissa kerrannaisvaikutuksissa, sillä Tilastokeskuksen määritelmän mukaan toimialaan Energiahuolto kuuluu sähkön, kaasun ja lämmön ja vastaavien kiinteän verkoston tai putkiston kautta jaeltavien energiahyödykkeiden tuotantoon, jakeluun ja kauppaan liittyvät toiminnot. Lisäksi Energiahuoltoon kuuluvat myös tilojen jäähdytykseen käytettävän ilman ja veden tuotanto ja jakelu (kaukojäähdytys) sekä biokaasun tuotanto. Työssä tarkasteltavia hiukkasia ja pienhiukkasia muodostuu ilmaan useista eri lähteistä, joita voivat olla mm. energiahuolto, liikenne ja teollisuus. Kaupunkialueilla hiukkaspitoisuudet ovat korkeimmillaan keväällä, jolloin hiukkaspäästöt muodostuvat paljolti katupölystä. Hiukkaspitoisuutta tarkastellaan kokonaispitoisuutena, missä on mukana hengitettävät (PM10) ja pienhiukkaset (PM2,5). Halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometrin (μm) hiukkaset eli pienhiukkaset (PM2,5) ovat osa hengitettäviä hiukkasia. Ilmanlaadun tarkkailussa on tarpeen kiinnittää huomio yhä pienempiin hiukkaskokoihin, sillä pienemmät hiukkaset tunkeutuvat hengitysilman mukana syvemmälle hengitystiehyihin. Pienhiukkasia tulee ilmaan polttoaineiden palamisessa, erityisesti puun pienpoltossa (primäärihiukkaset). Pienhiukkasiksi muuntuvat myös ilmaan päästetyt rikkidioksidi- ja typpidioksidikaasut (sekundaariset hiukkaset). Pienhiukkaset voivat kulkeutua ilmamassojen mukana hyvin pitkiä matkoja ja poistuvat ilmakehästä pääosin sateen mukana. Siksi pienhiukkasten tarkastelussa tärkeää on huomioida taustapitoisuus ja pienhiukkasten määrässä tapahtuva muutos. Lisäksi tässä projektissa tehtävä tarkastelun rajaus seutukuntatasolle tukee tuloksia pienhiukkasten pitkien kulkeutumismatkojen vuoksi. 6.1 Pienhiukkasten pitoisuudet ja lähtöarvot Vuonna 2012 teollisuuden ja palveluiden hiukkaspäästöt (PM10) Tampereen seutukunnassa oli 2 270 tonnia, joista 1 680 tonnia oli pienhiukkasia, eli halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometriä (PM2,5). Kotitalouksien aiheuttamat hiukkaspäästöt (PM10) olivat 1 250 tonnia, joista noin 1 070 tonnia olivat PM2,5 hiukkasia. Taulukossa 20 on tarkemmin kuvattu pienhiukkaspäästöt toimialoittain Tampereen seutukunnassa. Taulukko 20. Hiukkas- (PM10) ja pienhiukkaspäästöt (PM2,5) toimialoittain Tampereen seutukunnassa.

72 PM10 PM2,5 Toimiala tonnia / milj. tonnia / tonnia / milj. tonnia / tonnia tonnia kokonaistuotos työllinen kokonaistuotos työllinen Alkutuotanto 100 0,297 0,033 50 0,143 0,016 Teollisuus 1 030 0,120 0,030 810 0,095 0,024 Energiahuolto 150 0,168 0,211 50 0,060 0,075 Rakentaminen 120 0,054 0,009 70 0,030 0,005 Kuljetus ja varastointi 340 0,291 0,038 220 0,192 0,025 Kiinteistöalan toiminta 440 0,194 0,248 420 0,187 0,239 Palvelut 90 0,009 0,001 60 0,006 0,001 Kotitaloudet 1 250-0,003 1 070-0,003 YHTEENSÄ 3 520 - - 2 750 - - Kuten taulukosta 20 nähdään, Tampereen seutukunnassa syntyy hiukkasia noin 3500 tonnia vuodessa, joista lähes 80 % on PM2,5 pienhiukkasia. Tarkasteltaessa suoria vaikutuksia, Tampereen seutukunnassa Energiahuollon osuus hiukkaspäästöistä (PM10) on 4,3 % ja pienhiukkaspäästöistä (PM2,5) 2,0 %. Vertailtaessa hiukkaspäästöjä toimialojen kesken, voidaan ne suhteuttaa toiminnan laajuuteen tarkastelualueella, jolloin saadaan selkeämpi kuva toimialojen eroista. Tämän vuoksi em. taulukossa on esitetty hiukkaspäästöt myös toimialojen kokonaistuotoksen suhteen sekä työllisyyden suhteen. On kuitenkin muistettava toimialojen ominaispiirteet ja niiden väliset erot tehtäessä johtopäätöksiä suhteutetuista luvuista, sillä toimialojen liiketoiminta on osittain hyvinkin erilaista. Tarkasteltaessa kokonaistuotokseen suhteutettuja hiukkaspäästöjä, huomataan Energiahuollon olevan keskitasoa PM10 -päästöjen osalta mutta erityisesti terveydelle haitallisia PM2,5 -päästöjä syntyy kuitenkin huomattavan vähän. Vastaavasti tarkasteltaessa työllisyyteen suhteutettuja PM10 ja PM2,5 -päästöjä, on Energiahuollon päästöt toiseksi suurimmat. Tämä on hyvä esimerkki, ettei hiukkaspäästöjen määristä tai suhteutetuista luvuista voi vetää liian nopeita johtopäätöksiä, vaan vaatii asian syvempää tuntemusta. Tästä johtuen, uusiutuvan energian kuntakatselmuksessa tehtävien toimenpide-ehdotusten vaikutuksia hiukkas- (PM10) ja pienhiukkaspäästöihin (PM2,5) arvioidaan ainoastaan päästömäärien muutoksena, jolloin nettomääräiset muutokset alueen taustapitoisuuteen saadaan selville. 6.2 Aluetalouden nykytila Aluetaloutta on tarkasteltu kokonaisuutena Tampereen seutukunnan tasolla käyttäen samaa toimialajakoa kuin hiukkaspäästöjen tarkastelussa. Aluetaloutta ja toimenpiteiden vaikutuksia aluetalouteen tarkastellaan tarjouksen mukaisesti kokonaistuotoksen, arvonlisäyksen, työllisyyden sekä palkansaajakorvausten osalta. Taulukko 21. Tampereen seutukunnan aluetaloudellisia tunnuslukuja. Toimiala Kokonaistuotos (milj. ) Arvonlisäys (milj. ) työllisyys (hlö) palkansaajakorvaukset (milj. ) Alkutuotanto 350 190 3 150 40 Teollisuus 8 520 2 580 33 840 1 600 Energiahuolto 890 510 710 40 Rakentaminen 2 250 810 13 440 550 Kuljetus ja varastointi 1 160 470 8 940 290 Kiinteistöalan toiminta 2 240 1 470 1 750 70 Palvelut 10 910 6 440 117 540 4 720 YHTEENSÄ 26 320 12 480 179 360 7 300

73 Energiahuollon suorat vaikutukset aluetalouteen näkyvät taulukosta 21, minkä mukaan Energiahuolto työllistää suoraan noin 700 henkeä Tampereen seutukunnassa. Se on ainoastaan 0,4 % kaikista työllisistä Tampereen seutukunnassa. Energiahuollon kokonaistuotos on kuitenkin 890 miljoonaa euroa (3,4 % tarkastelualueen kokonaistuotannosta) ja arvonlisäys 510 miljoonaa euroa (4,1 % tarkastelualueen arvonlisäyksestä). Tämän perusteella Energiahuollon suorien aluetalousvaikutusten voidaan todeta kohdistuvan ensisijaisesti rahavirtoihin ja työllisyysvaikutukset tulevat paremmin esille kerrannaisvaikutusten kautta. Otettaessa kerrannaisvaikutukset mukaan tarkasteluun, Energiahuollon työllisyyskerroin on Tampereen seutukunnassa 1,92 ja suora työllisyyskerroin 0,79. Käytännössä se tarkoittaa, että 1 miljoonan euron liikevaihdon kasvu Energiahuollossa synnyttää uutta työtä suoraan Energiahuoltoon 0,79 henkilötyövuotta ja kerrannaisvaikutuksineen 1,92 henkilötyövuotta Tampereen seutukuntaan. Näin ollen Energiahuollon kerrannaisvaikutukset työllisyyteen ovat noin 1 000 työpaikkaa. Vastaavasti Energiahuolto synnyttää kerrannaisvaikutuksia kokonaistuotokseen 150 miljoonaa euroa, Arvonlisäykseen 70 miljoonaa euroa ja palkansaajakorvauksiin 40 miljoonaa euroa. Tampereen seutukunnassa tuotetusta energiasta (lämpö, sähkö, höyry, jäähdytys) noin 135 miljoonan euron arvosta energiaa menee välituotekäyttöön alueen muille toimijoille (alkutuotanto, teollisuus, rakentaminen, kuljetus ja varastointi, kiinteistöalan toiminta, palvelut) ja 755 miljoonan euron arvosta lopputuotekäyttöön (yksityinen ja julkinen kulutus sekä vienti). Energiahuollossa tehtävillä polttoainevalinnoilla sekä energian tuotantomuodoilla voidaan vaikuttaa toimialojen välisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä aluetalouden tilaan. Seuraavassa kappaleessa on kuvattu katselmuksessa löydettyjen toimenpide-ehdotusten vaikutuksia aluetalouteen ja hiukkaspäästöihin sekä verrattu niitä aikaisemmin esitettyyn nykytilanteeseen. Toimenpiteiden vaikutukset on käsitelty yhtenä kokonaisuutena (kaikkien kuntien toimenpiteet yhteensä). Käsitellyt toimenpiteet olivat: Tampere o o o Kangasala o o o o Lempäälä o o o o Nokia o o Pirkkala o o Geoterminen energia Aurinkoenergiatoimenpiteet yhteensä Maakaasun korvaaminen biomassalla (Lielahden voimalaitos) Puuhun perustuva lämpökeskus Tuulivoima Aurinkoenergiatoimenpiteet yhteensä Biokaasun tuotanto Puuhun perustuva lämpökeskus Pienvesivoima Biokaasun tuotanto Aurinkoenergiatoimenpiteet yhteensä Puupolttoaineiden käytön lisääminen (Nokianvirran Energia) Aurinkoenergiatoimenpiteet yhteensä Kirkonkylän koulun lämmitystavan muutos Aurinkoenergiatoimenpiteet yhteensä 6.3 Toimenpiteiden vaikutukset

74 Uusiutuvan energian kuntakatselmuksessa tehtyjen toimenpide-ehdotusten pienhiukkas- ja aluetalousvaikutukset arvioitiin käytönaikaisina vaikutuksina. Tuloksissa ei ole otettu huomioon investoinneista aiheutuvia eikä rakentamisaikaisia vaikutuksia. Näin ollen esitetyt vaikutukset kuvaavat muutosta, kun toimenpide-ehdotusten mukaiset toiminnot on tehty ja käytössä. Toimenpiteiden pienhiukkas- ja aluetalousvaikutukset -kappaleessa kaikki luvut ja taulukot perustuvat resurssivirtamallilla laskettuihin tuloksiin. Mallissa lähtöaineistona on käytetty Tilastokeskuksen ja tullin tilastoimia aineistoja, kuten Tampereen seutukunnan aluetilinpito, valtakunnallinen panos-tuotos aineisto, toimialakohtaiset ilmapäästötiedot sekä maakuntakohtaiset tuonti- ja vientitilastot. Lisäksi pienhiukkasvaikutuksissa on huomioitu polttoainekohtaiset vaikutukset pienhiukkaspäästöihin kirjallisuudessa esiintyvien päästökertoimet avulla. Vaikutukset pienhiukkasten nettomääriin aikaisemmin kuvatulla seitsemän toimialan jaolla on esitetty taulukossa 22. Kuten taulukosta nähdään, hiukkasten (PM10) ja pienhiukkasten (PM2,5) kokonaismäärä hieman kasvaa tehtävien toimenpide-ehdotusten vuoksi. Taulukko 22. Hiukkas- ja pienhiukkaspäästöjen muutos. Toimiala PM10 PM2,5 tonnia tonnia Alkutuotanto 0,1 0,1 Teollisuus 1,2 0,6 Energiahuolto 0,1 0,0 Rakentaminen 0,0 0,0 Kuljetus ja varastointi 0,4 0,2 Kiinteistöalan toiminta 0,6 0,6 Palvelut 0,0 0,0 YHTEENSÄ 2,4 1,5 PM10-hiukkasten kokonaismäärä alueella kasvaa 0,068 % ja tonnimääräisesti 2,4 tonnia. Vastaavasti PM2,5-pienhiukkasten määrä kasvaa 0,054 % (1,5 tonnia). Verrattaessa hiukkaspäästöjen muutosta nykyiseen taustapitoisuuteen Tampereen seutukunnassa, ovat muutokset hiukkaspäästöjen määrässä sen verran pienet, ettei niillä ole terveysvaikutuksia. Suurin kasvu hiukkas- ja pienhiukkaspäästöissä syntyy biopolttoaineiden hankintaketjun elinkaaressa. Tarkasteltaessa tarkemmin Energiahuollon hiukkaspäästöjä, nähdään että osa energiahuollossa tehtävistä toimenpiteistä nostaa hieman hiukkaspäästöjä (mm. puuraaka-aineiden poltto) ja vastaavasti osa ei synnytä ollenkaan suoria hiukkaspäästöjä (mm. aurinkoenergia ja geoterminen energia). Kokonaisuudessaan Energiahuollon PM10-päästöt kasvavat 0,066 % (0,1 tonnia) ja PM2,5-päästöt pysyvät samalla tasolla kuin ennen Energiahuollossa tehtäviä toimenpidemuutoksia. Uusiutuvan energian kuntakatselmuksessa tehtävien toimenpiteiden aluetalousvaikutukset ovat huomattavasti pienhiukkasvaikutuksia merkittävämmät. Toimenpiteistä seuraavat aluetalousvaikutukset Tampereen seutukunnassa ja muualla Suomessa on esitetty taulukossa 23. Taulukko 23. Energiahuollossa tehtävien muutosten aluetalousvaikutukset Tampereen seutukunnassa ja muualla Suomessa. Toimiala Kokonaistuotos (milj. ) Alue Muu Suomi Arvonlisäys (milj. ) Alue Muu Suomi Alue Työllisyys (hlö) Muu Suomi Palkansaajakorvaukset (milj. ) Alue Muu Suomi Alkutuotanto 2,1 2,4 1,5 1,5 7 16 0,2 0,3

75 Teollisuus 13,1 2,4 3,6 0,6 107 10 3,1 0,4 Energiahuolto 0,4 0,3-9,5 0,1 0 0 0,0 0,0 Rakentaminen 0,2 0,3 0,1 0,1 1 2 0,0 0,1 Kuljetus ja varastointi 1,3 0,7 0,5 0,3 10 5 0,3 0,2 Kiinteistöalan toiminta 0,7 0,2 0,4 0,1 2 0 0,1 0,0 Palvelut 2,7 1,8 1,5 0,9 25 15 1,0 0,6 YHTEENSÄ 20,5 8,0-1,9 3,6 151 47 4,7 1,6 Tehtävien toimenpidemuutosten vaikutukset (suorat ja kerrannaisvaikutukset) kokonaistuotokseen ovat Suomessa noin 28 miljoonaa euroa. Suurimmat yksittäiset vaikutukset ovat Tampereen seutukunnassa teollisuuteen kohdistuva 13 miljoonan euron kokonaistuotoksen kasvu ja muualla Suomessa teollisuuden ja alkutuotannon lähes 5 miljoonan euron kokonaistuotoksen yhteenlaskettu kasvu. Kasvu kohdistuu sekä Tampereen seutukunnassa, että muuallakin Suomessa pääosin biopolttoaineiden hankintaan (puu, hake, biomassa) ja niiden toimitusketjuihin. Kokonaistuotoksen kasvusta noin 3 miljoonaa euroa on kulutuksen kerrannaisvaikutuksia, mikä johtuu kasvaneista palkansaajakorvauksista ja sen myötä lisääntyneestä kulutuksesta. Energiahuollossa arvonlisäys pienenee lähes 10 miljoonaa euroa, mikä on seurausta pääosin kasvaneista polttoainekustannuksista, kun siirrytään käyttämään biopolttoaineita nykyisten polttoaineiden (mm. maakaasu) sijaan. Muutos on arvioitu polttoaineiden nykyisillä hinnoilla, eikä laskelmissa ole otettu huomioon raaka-aineiden hintakehitystä tulevaisuudessa. Vaikka Energiahuollon arvonlisäys laskee lähes 10 miljoonaa euroa tehtävien toimenpidemuutosten vuoksi, on toimialan arvonlisäys edelleen Tampereen seutukunnassa noin 500 miljoonaa euroa muutoksen jälkeenkin. Lisäksi toimenpiteistä syntyvät kerrannaisvaikutukset nostavat arvonlisäystä muilla toimialoilla yhteensä 11,2 miljoonaa euroa (7,6 miljoonaa euroa alueella ja 3,6 miljoonaa euroa muualla Suomessa). Energiahuollossa ei tapahdu suoria työllisyysvaikutuksia, mutta kerrannaisvaikutuksien kautta uutta työllisyyttä syntyy lähes 200 henkilötyövuotta. Suurimmat vaikutukset ovat Tampereen seutukunnan teollisuuteen, missä syntyy yli 100 uutta työpaikkaa. Työpaikat muodostuvat pääosin biopolttoaineiden hankintaketjuun (mm. raaka-aineiden hankinta, kuljetus, jalostus, t&k). Kulutuksen kerrannaisvaikutusten osuus työpaikkavaikutuksista on 15 henkilötyövuotta ja ne muodostuvat pääosin palvelutoimialoille (mm. kauppa, kulttuuritoiminta, matkailu ja majoitus, virkistyspalvelut) sekä kuljetukseen ja varastointiin (mm. linja-auto- ja taksiliikenne). Tehtävistä toimenpidemuutoksista aiheutuu myös muualle Suomeen lähes 50 henkilötyövuoden lisäys. Lisääntynyt henkilöstötarve sijoittuu pääosin Tampereen seutukunnan tavoin biopolttoaineiden hankintaketjuun. Maksettavat palkansaajakorvaukset kasvavat yhteensä 6,3 miljoonaa euroa ja ovat suoraan verrannollisia lisääntyneeseen työllisyyteen. Lisääntyneet palkansaajakorvaukset lisäävät omalta osaltaan kulutusta ja synnyttävät kulutuksen kerrannaisvaikutuksia, joita syntyy Tampereen seutukunnassa noin 3 miljoonan euron edestä (kokonaistuotos).

76 7. JATKOSELVITYSTARPEET Alla on listattu otsikkotasolla työn aikana esiinnousseita sellaisia jatkoselvitystarpeita, joita ei ole voitu tässä katselmustyössä tarkastella lähemmin: Hukkalämmön näkökulmasta katselmustyössä etsittiin mahdollisia kohteita, mutta selkeää potentiaalia tällä saralla ei havaittu, joskin tilannetta kannattaa tarkastella jatkossakin Uusiutuvaan energiaan perustuvien energiaratkaisujen vahvuudet ja lähtökohdat maankäytön suunnittelussa sekä investointien edistämisessä Kaukolämpöverkkojen laajenemispotentiaalitarkastelut, perinteisesti kaukolämpöverkoista katsotaan maankäytön suunnittelussa enintään nykytila, jos sitäkään. Kaukokylmäverkkojen rakentamisen edellytykset uusille ja olemassa oleville alueille Säännöllinen kaavoittajien ja energia-asiantuntijoiden (niin energiayhtiöt kuin konsultit) vuoropuhelu uusien kaavahankkeiden osalta esim. vuosittaisissa tapaamisissa Ulkovalaistuksen energiatehokkuuden tarkastelu Puhtaampien liikennepolttoaineiden käytön lisääminen sähköbussikokeilun lisäksi Yrityspuistojen energiaomavaraisuusmahdollisuuksien selvittäminen ja edelleen kehittäminen, mikä on kilpailuetu yrityksille, koska se voi mahdollistaa edullisemman energian hankinnan. Biopolttoaineterminaalien perustamisen kannattavuus-, toimintamalli- ja toimintaedellytysselvitykset ottaen huomioon bioenergialogistiikan asettamat vaatimukset Aurinkolämmön toteutus- ja liiketoimintamahdollisuuksien selvittäminen kauko- tai aluelämmön tuotannon yhteydessä Suuren mittakaavan aurinkosähkövoimalan toteutus- ja liiketoimintamahdollisuuksien selvittäminen Rakennusten jätevesien lämmön talteenottomahdollisuuksien selvittäminen uudis- ja peruskorjaushankkeiden yhteydessä sekä energiatehokkuusinvestointina muissa potentiaalisissa kohteissa. Rakennusten jätevesien mukana viemäriverkostoon johdetaan merkittäviä määriä lämpöenergiaa. Jätevesistä voidaan lämpöä ottaa talteen rakennuskohtaisesti mm. hybridilämmönvaihtimella, jonka talteen ottama lämpö hyödynnetään esimerkiksi käyttöveden lämmittämiseen, lämpöpumpun lämmönlähteenä tai ilmanvaihdon lämmityksen esilämmitykseen. Talteen saatava lämpö voi olla useita kymmeniä prosentteja jäteveden lämpömäärästä. Hybridilämmönvaihtimessa jätevesi ja käyttövesi kulkevat varaajasäiliössä omissa lämmönsiirrinkierukkaputkissa. Jäteveden lämmön talteenotolle potentiaalisia kohteita ovat esimerkiksi asuinkerrostalot, hotellit, kylpylät ja uimahallit, sairaalat, ravintolat ja pesulat. Tyypillisesti jäteveden lämmön talteenottoratkaisuja onkin toteutettu mm. kylpylöissä ja uimahalleissa. Uusiutuvan energian investointioppaan tekeminen kuluttajille Olisiko tarpeen perustaa verkosto/foorumi uusiutuvaan energiaan perustuvien, edistyksellisten energiaratkaisuiden edistämiseksi?

77 8. UUSIUTUVIEN ENERGIANLÄHTEIDEN KÄYTÖN SEURANTA Tässä kappaleessa esitetään suositukset ja keinot uusiutuvan energian käytön seurannalle ja edistämiselle jatkossa Seuraamalla säännöllisesti kunnan alueen energiantuotantoa ja -käyttöä voidaan paremmin havaita alueen muutossuunnat, haasteet ja mahdollisuudet. Energiantuotannon ja -käytön sekä uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen seuranta tuleekin nähdä hyvänä työkaluna niin päästöjen, kustannusten kuin muiden vaikutusten seuraamiseen ja toimenpiteiden suuntaamiseen. Uusiutuvan energian tavoitteiden edistäminen tulee olla systemaattista ja tehokasta. Moni kunta, kuten Tamperekin, on sitoutunut energiatehokkuussopimukseen ja on sitäkin kautta velvollinen seuraamaan kunnan omien toimintojen energiankulutuksen kehittymistä sekä energiatehokkuustoimenpiteitä. Tässä yhteydessä on tärkeää nostaa esille myös uusiutuvien energialähteiden käyttö ja sen mahdollistaminen paremmin. Tulee kuitenkin huomioida, että koko kunnan tilanteen säännöllinen kartoittaminen antaisi paremman kuvan kokonaistilanteesta. Uusiutuvan energian teknologiat muuttuvat nopeasti, taloudellisten kannustimien osalta tulee tilannetta seurata tiiviisti ja myös polttoaineiden hinnoissa tapahtuvilla muutoksilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kokonaisuuden kannalta. Myös viestintä mahdollisista muutoksista edellä mainittujen osalta tulee pitää keskiössä. Vastuutahojen nimeäminen on erityisen tärkeässä roolissa eri toimenpiteiden edistämiseksi. Ehdotamme siis, että tässä raportissa esitettyihin toimenpide-ehdotuksiin nimetään kuhunkin vastuutaho sekä tavoiteaikataulu. Lisäksi erilaisissa työryhmissä (esim. energiatehokkuustyöryhmä tai muu vastaava) tulee painottaa jatkuvaa kehittämistä kerättyihin tietoihin pohjautuen. Tässä selvityksessä on kuvattu kattavasti niin nykytilaa kuin potentiaaliakin, mutta toimenpiteiden tarkempi suunnittelu ja edistäminen jäävät kunnan sekä eri sidosryhmien vastuulle. Lisäksi on tärkeää, että energiatehokkuustyöstä sekä uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisestä tehdään toimintasuunnitelma (esim. mitä toimenpiteitä valmistellaan ja selvitetään kunakin vuonna). Seurannan ja jatkuvan parantamisen tavoitteet vaativat mahdollisimman ajantasaista tietoa. Tästä johtuen kuntien tuleekin panostaa tilastointiin, niiden oikeellisuuteen sekä tietojen havainnollistamiseen (esim. paikkatieto) sekä laajempaan tiedottamiseen. Tehokas viestintä ja tiedottaminen uusiutuvista energialähteistä, niiden potentiaalista ja mahdollisuuksista voi vaikuttaa alueen eri toimijoiden (kuntalaiset, yritykset) toimintaan ja valintoihin, jotka ovat kuitenkin keskeisessä roolissa kestävämmän yhteiskunnan luomisessa. Myös esimerkiksi vuosittaisen energifoorumin/-illan järjestäminen voisi olla kiinnostava tapa yhdistää kuntaa, kuntalaisia ja alalla toimivia yrityksiä. Myös seudullisen yhteistyön mahdollisuudet tulee huomioida tämän osalta, sillä monet energiakysymykset ja haasteet ovat yhteisiä. Tämän katselmuksen näkökulmasta kunnassa tulee seurata vähintään uusiutuvien energialähteiden osuutta käytetystä kokonaisenergiamäärästä ja tehdä toimenpiteitä sen osuuden kasvattamiseksi. Vaikka tässä katselmustyössä ei varsinaisesti energiatehokkuustoimenpiteisiin keskitytäkään, on sekin luonnollisesti erittäin tärkeä osa kokonaisuutta.

78 LÄHTEET [1] Suomen pinta-ala kunnittain. www.maanmittauslaitos.fi/sites/default/files/alat15_su_nimet.xlsx [2] Akseli. Tilastollisia tiedonantoja Tampereelta. http://www.tampere.fi/material/attachments/a/fywqlsk6u/akseli_2_-2014.pdf [3] Asukastiheys kunnittain. http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/aluejaot/kuntien-pintaalat-ja-asukastiheydet/sivut/default.aspx [4] Kuntajaon muutokset 1922 2014. http://www.kunnat.net/fi/palvelualueet/kuntaliitokset/aiemmatkuntaliitokset/sivut/default.as px [5] Tampereen kaupungin tilastollinen vuosikirja 2012 2013 http://www.tampere.fi/material/attachments/t/xlt1ofvgs/tampereen_kaupungin_tilastolline n_vuosikirja_2012-2013.pdf [6] Taajama-aste 31.12.2014. Tilastokeskus. http://pxnet2.stat.fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/statfin vrm vaerak/137_vaerak_tau_303.p x/?rxid=02b40893-7b26-490c-81e6-d61f8e95c4a3 [7] Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä, väestötietojärjestelmä. http://vrk.fi/default.aspx?docid=8858&site=3&id=0 [8] Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelma 2030. http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6k4buqhbt/rakennesuunnitelma_sh_24.3_h yvaksyma.pdf [9] Tampere alueittain 2013. http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6ga6kr3qm/tampere_alueittain_2013.pdf [10] Tampereen kaupunki. Työllisyys 2014. http://www.tampere.fi/material/attachments/t/fectirda8/toimintaymparisto,tyollisyys_201 4.pdf [11] Kunnat.net Väestörakenne 2011 ja 2030. http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/indikaatori/sivut/ind.aspx?ind=8002&th=800 &pos=278 [12] Kuntien avainluvut. Tampere. http://www.tilastokeskus.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/837.html [13] Tampereen kaupungin metsien hoidon toimintamalli 2009 2020. Kiinteistötoimi 2009. http://www.tampere.fi/material/attachments/m/5ngszovdg/metsienhoidontoimintamallios a1.pdf [14] Tampereen kaupunki. Työpaikat 2012. http://www.tampere.fi/material/attachments/t/vthpb0wkg/tyopaikat_2012.pdf [15] Tampereen kaupunkiseutu. Yritykset ja toimipaikat. http://tilastokeskus.fi/tup/seutunet/tampere_yritykset_fi.html [16] Rakennukset käyttötarkoituksen ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2014. Tilastokeskus. http://pxnet2.stat.fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/statfin asu rakke/010_rakke_tau_101.px /?rxid=df2082b2-7acf-4f46-b2fe-346e92b7543d [17] Asunnot talotyypin, käytössäolon ja rakennusvuoden mukaan 31.12.2014. Tilastokeskus. http://pxnet2.stat.fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/statfin asu asas/050_asas_tau_105.px/?r xid=5063c421-2cae-4d00-b900-66ee37c18b5d [18] Työ- ja elinkeinoministeriö. Energiatuki. https://www.tem.fi/energia/energiatuki [19] Kesämökit alueittain 1970 2014. Tilastokeskus. http://pxnet2.stat.fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/statfin asu rakke/030_rakke_tau_103.px /?rxid=df2082b2-7acf-4f46-b2fe-346e92b7543d [20] FinSolar-hanke, Aalto-yliopisto. [viitattu 8.1.2015] http://www.finsolar.net/?page_id=416&lang=fi [21] Nurminen, M. Tampereen tonttitarjonta ja asunnontuotantoon sekä asuinympäristöön liittyvät tavoitteet lähivuosina. Esitys, kaupunkiseudun tonttipäivä 21.5.2015.

79 http://tampereenseutu2040.fi/uploads/pdf/tonttip%c3%a4iv%c3%a4%202015/kuntien_p uheenvuorot_tampere.pdf [22] Suhonen, E. 2014. Uusiutuvan energian kuntakatselmuksen esiselvitys Tampereen kaupungille. Opinnäytetyö. Tampereen Ammattikorkeakoulu. 43 s. [23] Tampereen sähkölaitoksen nettisivut. https://www.tampereensahkolaitos.fi/yritysjaymparisto/sivut/default.aspx [24] Tampereen sähkölaitoksen vuosiraportit 2014 ja 2015. https://www.tampereensahkolaitos.fi/yritysjaymparisto/toimintamme/tunnusluvut/docume nts/vuosikertomus%202014.pdf, https://www.tampereensahkolaitos.fi/yritysjaymparisto/toimintamme/tunnusluvut/docume nts/vuosikertomus%202015.pdf [25] Tampereen väestösuunnite 2015-2030, 2015. [viitattu 05.01.2016] http://www.tampere.fi/liitteet/v/ivtjrxjy4/vaestosuunnite_vuoteen_2030.pdf [26] Tampereen kaupunki. ECO2 - Ekotehokas Tampere 2020 [viitattu 13.10.2015] http://www.tampere.fi/tampereinfo/projektit/kaupunkikonserninhankkeet/eco2-hanke.html [27] Tampereen kaupunki. Tampereen ilmastotavoitteet [viitattu 31.10.2015] http://www.tampere.fi/tampereinfo/projektit/kaupunkikonserninhankkeet/eco2- hanke/tampereenilmastotavoitteet.html [28] Tampereen kaupunki. ECO2 raportit ja julkaisut [viitattu 13.10.2015] http://www.tampere.fi/tampereinfo/projektit/kaupunkikonserninhankkeet/eco2- hanke/raportitjajulkaisut.html [29] Tietoa tuulivoimasta. Suomen Tuulivoimayhdistys ry http://www.tuulivoimayhdistys.fi/tietoa-tuulivoimasta/tietoa-tuulivoimasta [30] Tuulivoima-info. Suomen Tuulivoima Oy http://www.suomentuulivoima.fi/tietoa-tuulivoimasta/ [31] Voimaa tuulesta Pirkanmaalla -esite. Pirkanmaan liitto http://www.pirkanmaa.fi/files/files/hallinto/julkaisut/pdf/tuulivoima_netti.pdf [32] Teollinen tuulivoima Suomessa. Suomen Tuulivoimayhdistys ry http://www.tuulivoimayhdistys.fi/hankelista [33] Pientuulivoima. Suomen Tuulivoimayhdistys ry http://www.tuulivoimayhdistys.fi/tietoa-tuulivoimasta/pientuulivoima [34] Pirkanmaan maakuntakaava 2040 Maakuntakaavaluonnos. Esittelyaineisto. Pirkanmaan liitto http://maakuntakaava2040.pirkanmaa.fi/sites/default/files/kaavaluonnosesittely_maakunt akaava_2040_0.pdf [35] Suoniemi, K. 2011. Pientuulivoiman suunnittelu ja tuotannon ennustus kuluttajan näkökulmasta. Tampereen teknillinen yliopisto, diplomityö. 110 s. [36] Pirkanmaan maakuntakaava 2040 - Kaavaselostus http://maakuntakaava2040.pirkanmaa.fi/sites/default/files/kaavaselostus.pdf [37] Eklund, E. 2011. Jokamiehen opas pientuulivoiman käyttöön. Tampereella tuulee -projekti. http://www.tuulivoimayhdistys.fi/filebank/759-joka_miehen_opas_motiva.pdf [38] Tuulivoimatuotanto. Suomen Tuulivoimayhdistys ry http://www.tuulivoimayhdistys.fi/tietoa-tuulivoimasta/tietoa-tuulivoimasta/tuulivoimatuotanto [39] Voimaa Tuulesta Pirkanmaalla. Pirkanmaan liitto http://maakuntakaava2040.pirkanmaa.fi/sites/default/files/tuulivoimaselvitysnetti.pdf [40] Tampereen kaupunkiseudun kartta. http://www.tampereenseutu.fi/tampereen_kaupunkiseutu/kartta/ [41] Tampereen kaupungin tiedotuslehti 1/2015. [42] Tampereen kaupungin energia- ja ilmastotoimienraportti 2014, Luonnos versio 19052105 [43] Tampereen kaupungin kiinteistöjen perustiedot, ote kiinteistörekisteristä 28.9.2015, Tampereen tilakeskus [44] Tampereen sähkölaitos, sähköpostiviesti, kehityspäällikkö Mika Pekkinen 2.12.2015 [45] Siuntion uusiutuvan energian kuntakatselmus. Gaia Consulting Oy.

80 http://www.siuntio.fi/liitetiedostot/muu_materiaali/tekninen_osasto/ymparisto/siuntion% 20uusiutuvan%20energian%20kuntakatselmus%20- %20katselmusraportti%20(ID%2015300).pdf [46] Tampereen sähkölaitos Vihreää energiaa. https://www.tampereensahkolaitos.fi/yritysjaymparisto/ymparisto/vihreaaenergiaa/sivut/d efault.aspx#.vl2bqr_5o4y [47] Espoon uusiutuvan energian kuntakatselmus 2012 http://www.espoo.fi/fi- FI/Asuminen_ja_ymparisto/Ymparisto_ja_luonto/Energia_ja_ilmasto/Espoossa_on_laadittu _uusiutuvan_energian%2824617%29 [48] Motiva aurinkosähkö http://motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia/aurinkoenergia/aurinkosahko/aurinkosahko n_perusteet/auringonsateilyn_maara_suomessa [49] Kaukolämpötilasto 2014, Energiateollisuus [50] Lämpöpumpputilasto 2014, SULPU [51] Aurinkoenergiapotentiaaliselvitys, 23.3.2016, Sun Energia Oy [52] Maunula, L. 2011 Pirkanmaan puuenergiaselvitys. Metsäkeskus [53] Huttunen, S. 2004. Paikallista kestävää energiaa uusiutuvan energian mahdollisuudet maatiloilla. Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen tiedonantoja 80. [54] Tampereen Sähkölaitos Oy. 2013. Sarankulman pellettilaitos. [Video] Katsottu 14.4.2016. http://www.youtube.com/watch?v=8oqyqsgwjmu. [55] http://www.tammervoima.fi/uploads/pdf/tammervoima_esite_a4_08_2015.pdf [56] http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/pjoy/biolaitos [57] Aurinkosähkön käyttöönotto Tesoman uima- ja jäähallin katolla, Sun Energia Oy ja Nordic Shine Oy, 2016 [58] Aurinkosähkön käyttöönotto Tampereen virastotalon katolla, Sun Energia Oy ja Nordic Shine Oy, 2016 [59] Aurinkosähkön käyttöönotto Tammerkosken koulun katolla, Sun Energia Oy ja Nordic Shine Oy, 2016 [60] Ekotehokas ja uusiutuvaa energiaa hyödyntävä uintikeskus- ja maauimalakokonaisuus, hankekuvaustiivistelmä 5.1.2015, Ramboll Finland Oy [61] Energiatehokkuus kaavoituksessa, Skaftkärr, Porvoo. Sitran selvityksiä 41 [62] Asemakaavaprosessin kehittäminen energiatehokkuuden näkökulmasta, Skaftskärr, Porvoo, Toukovuoren asemakaavoitus, v. 2012, Pöyry Finland Oy [63] Solar thermal markets in Europe, Trends and market statistics 2014, June 2015, European Solar Thermal Industry Federation (ESTIF) [64] http://www.aurinkoenergiaa.fi/info/184/aurinkovoimaa-suomessa [65] Aurinkovoimala Helsingin kaupungin Östersundomiin, esiselvitys, v. 2012, Eriksson Arkkitehdit Oy / Helsingin kaupunki, Kaupunkisuunnitteluvirasto [66] http://www.pvresources.com/en/top50pv.php#notes [67] Aurinkolämmön liiketoimintamahdollisuudet kaukolämmön yhteydessä Suomessa, TEM raportteja 28/2013, Pöyry Management Consulting Oy [68] http://solar-district-heating.eu/tabid/575/default.aspx [69] Tampere-talon laajennusosan aurinkoenergiaselvitys, Tampereen kaupunki/resca, loppuraportti 18.12.2013, Ramboll Finland Oy Muita: Rakennesuunnitelma 2040: http://tampereenseutu-fibin.aldone.fi/@bin/c392f249143f680744fcbfb3ef7a9568/1443686974/application/pdf/3141575/ra kennesuunnitelma2040_valmis_30.12.2014.pdf

LIITE 1 GEOENERGIAPOTENTIAALIKARTTA, GTK 81