KIRJALLINEN KYSYMYS 140/2011 vp Kuolleena syntyneen lapsen rekisteröinti Eduskunnan puhemiehelle Väestötietojärjestelmästä ja Väestötietorekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) ei oteta huomioon synnytyksessä kuolleen lapsen asemaa. Mikäli lapsi menehtyy synnytyksen yhteydessä, ei lasta rekisteröidä väestörekisteriin eikä lasta myöskään merkitä hänen vanhempiensa tietoihin väestörekisteriin. Lapsen kuolema on vanhemmille kaikissa tapauksissa traumaattinen tilanne. Odottavalle äidille on jo raskauden aikana syntynyt tunneside lapseensa, ja vaikka lapsi menehtyy synnytyksen yhteydessä tai välittömästi synnytyksen jälkeen, on vanhemmilla tarve saada tunnustus tälle lapselle. Lapsen virallinen tunnustaminen myös yhteiskunnan osalta olisi tällaisissa tapauksissa monesti erittäin tärkeää lapsen vanhemmille. Naapurimaamme Ruotsin lainsäädännössä on määräys siitä, että lapsi, joka syntyy kuolleena kahdenkymmenenkahden raskausviikon jälkeen, tulee ilmoittaa väestörekisteritietoihin aivan samalla tavalla kuin elävä lapsi. Tämä käytäntö tukee vanhempien oikeutta tulla yhteiskunnan taholta tunnustetuksi kuolleen lapsen vanhempina. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin kuolleena syntyneiden lasten tunnustamiseksi virallisen väestörekisterimerkinnän kautta? Helsingissä 5 päivänä lokakuuta 2011 Leena Rauhala /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Leena Rauhalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 140/2011 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimiin kuolleena syntyneiden lasten tunnustamiseksi virallisen väestörekisterimerkinnän kautta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Väestötietojärjestelmään talletettavista tiedoista ja tietojen luovuttamisesta säädetään väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa ja valtioneuvoston asetuksessa väestötietojärjestelmästä. Väestötietojärjestelmä on automaattisen tietojenkäsittelyn avulla pidetty keskitetty, kattavat väestötiedot sisältävä valtakunnallinen keskusrekisteri, joka perustettiin 1970-luvun alussa. Väestötietojärjestelmän tietojen ylläpidossa on tietojärjestelmän perustamisesta lähtien noudatettu käytäntöä, jonka mukaan järjestelmään merkitään vain elävänä syntyneet. Tältä osin tietojärjestelmän ylläpidossa jatkettiin jo aikanaan paikallisten paperimuotoisten väestörekistereiden ylläpidossa omaksuttua käytäntöä. Kuoleman ilmoittamisessa sekä hautausluvan ja kuolintodistuksen antamisessa noudatettavat menettelytavat ja menettelyn eri vaiheisiin osallistuvien viranomaisten tehtävät voivat vaihdella eri maissa kunkin maan omasta lainsäädännöstä riippuen. Ruotsin lainsäädännön mukaan Ruotsissa väestökirjanpidosta vastaavalle viranomaiselle (Skatteverket) on ilmoitettava lapsesta, joka on syntynyt kuolleena sen jälkeen, kun raskaus on kestänyt yli 22 viikkoa. Tämä ilmoitusvelvollisuus liittyy Ruotsissa vainajan hautaamisessa noudatettaviin menettelytapoihin sekä tilastojen laatimiseen, ei väestörekisterimerkintöjen tekemiseen. Ruotsin väestökirjanpitoa koskevan lain mukaan (Folkbokföringslag 1991:481, 2 ) kuolleena syntynyttä lasta ei koskaan merkitä väestörekisteriin myöskään Ruotsissa eli Ruotsin käytäntö on tältä osin samanlainen kuin Suomessa. Suomessa noudatetaan kuolleena syntyneen lapsen kuolemasta ilmoittamista, hautaamista ja kuolintodistuksen antamista koskevassa menettelyssä soveltuvin osin samoja säännöksiä kuin muissakin kuolintapauksissa. Kuolemasta ilmoitetaan pääsäännön mukaan joko konekielisesti suoraan väestötietojärjestelmään tai lomakkeella maistraatille sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle. Suomessa hautauslupa annetaan kaikissa kuolintapauksissa sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaamisesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimittaa kaikki kuolintodistukset edelleen Tilastokeskukselle, jossa ne säilytetään pysyvästi. Muut viranomaiset, kuten esimerkiksi Kansaneläkelaitos, saavat tiedot kuolemasta pääsääntöisesti väestötietojärjestelmän kautta. Kuolleena syntyneen osalta menettely poikkeaa siten, että kuolemasta ilmoitetaan suoraan Kansaneläkelaitokselle maistraatin sijasta johtuen siitä, että tietoa kuolleena syntyneestä ei merkitä väestötietojärjestelmään. Vastasyntyneen lapsen vanhemmille lapsen kuolema on kaikissa tapauksissa traumaattinen tilanne riippumatta siitä, onko lapsi syntynyt kuolleena, onko hän kuollut synnytyksen yhteydessä tai onko hän syntynyt elävänä, mutta kuollut pian syntymänsä jälkeen. Tämän vuoksi lapsen vanhempien voi olla vaikea ymmärtää, miksi väestötietojärjestelmään merkitään tiedot kuolleesta lapsesta vain, jos hän on syntynyt elävänä. 2
Ministerin vastaus KK 140/2011 vp Leena Rauhala /kd Väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetussa laissa on säädetty väestötietojärjestelmän käyttötarkoituksesta siten, että väestötietojärjestelmää pidetään yhteiskunnan toimintojen ja tietohuollon sekä sen jäsenille kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien mahdollistamiseksi, toteuttamiseksi ja turvaamiseksi. Väestötietojärjestelmään merkitään siten sellaiset tiedot, jotka ovat yhteiskunnan kannalta ja yhteiskunnan jäsenten oikeudellisen aseman selvittämisen kannalta tarpeen. Lasten oikeudellisessa asemassa on eroja esimerkiksi siten, että lapsen syntymisellä elävänä on perintöoikeudellisia vaikutuksia, mutta näitä vaikutuksia ei ole, jos lapsi syntyy kuolleena. Yhteiskunnan jäsenelle kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet liitetään Suomen lainsäädännössä lähtökohtaisesti siihen, että lapsi on syntynyt elävänä. Tästä johtuen väestötietojärjestelmään merkitään vain elävänä syntyneet. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hallitus katsoo, että nykyistä lainsäädäntöä ja käytäntöä ei ole syytä muuttaa. Helsingissä 25 päivänä lokakuuta 2011 Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 140/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Leena Rauhala /kd: Ämnar regeringen vidta åtgärder för att dödfödda barn ska erkännas genom en officiell anteckning i befolkningsregistret? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelser om uppgifter som ska föras in i befolkningsdatasystemet och om utlämnande av uppgifter ingår i lagen om befolkningsdatasystemet och Befolkningsregistercentralens certifikattjänster och i statsrådets förordning om befolkningsdatasystemet. Befolkningsdatasystemet är ett centraliserat riksomfattande centralregister över befolkningsdata som inrättades i början av 1970-talet och drivs med hjälp av automatisk databehandling. Vid uppdateringen av uppgifterna i befolkningsdatasystemet har ända sedan datasystemet inrättades iakttagits principen att endast barn som fötts levande förs in i systemet. Till dessa delar fortsatte man med den praxis som tilllämpades redan på den tiden när lokala befolkningsregister fördes i pappersform. Förfaringssätten vid anmälan om dödsfall och utfärdande av begravningstillstånd och dödsattest och uppgifterna för myndigheter som deltar i olika skeden av förfarandet kan variera i olika länder beroende på landets egen lagstiftning. Enligt svensk lagstiftning ska den myndighet som ansvarar för folkbokföringen i Sverige (Skatteverket) göra anmälan om ett dödfött barn när havandeskapet varat över 22 veckor. Denna anmälningsskyldighet hänför sig till de förfaringssätt som i Sverige ska följas vid begravning av en avliden person samt statistikföring, inte till folkbokföringen. Enligt Sveriges folkbokföringslag (1991:481, 2 ) förs ett dödfött barn inte heller i Sverige in i folkbokföringen, dvs. Sveriges praxis är till dessa delar likadan som i Finland. I Finland iakttas i tillämpliga delar samma bestämmelser som vid övriga dödsfall vid förfarandet för anmälan om ett barns dödsfall, begravning och utfärdande av dödsattest. Enligt huvudregeln anmäls dödsfall antingen i maskinläsbar form direkt till befolkningsdatasystemet eller på blankett till magistraten samt Institutet för hälsa och välfärd. I Finland ges begravningstillstånd i alla dödsfall till den som har uppgett att han sköter den avlidnes begravning. Institutet för hälsa och välfärd vidarebefordrar alla dödsattester till Statistikcentralen där de förvaras permanent. Övriga myndigheter, som till exempel Folkpensionsanstalten, får i regel uppgifter om dödsfall via befolkningsdatasystemet. När det gäller dödfödda barn skiljer sig förfarandet såtillvida att anmälan om dödsfall görs direkt till Folkpensionsanstalten i stället för till magistraten på grund av att uppgifter om dödfödda barn inte förs in i befolkningsdatasystemet. För föräldrarna till ett dödfött barn är barnets död i alla händelser traumatiskt oberoende av om barnet är dödfött eller har dött i samband med förlossningen eller om barnet fötts levande, men dött kort efter födseln. Därför kan det vara svårt för barnets föräldrar att förstå varför uppgifter om ett dödfött barn förs in i befolkningsdatasystemet endast om barnet fötts levande. Enligt lagen om befolkningsdatasystemet och Befolkningsregistercentralens certifikattjänster är syftet med befolkningsdatasystemet att möjliggöra, genomföra och trygga samhällets funktioner och 4
Ministerns svar KK 140/2011 vp Leena Rauhala /kd informationsförsörjning och att trygga möjligheterna för samhällsmedlemmarna att göra sina rättigheter gällande och fullgöra sina skyldigheter. I befolkningsdatasystemet förs således in sådana uppgifter som är nödvändiga med tanke på samhället och för att klargöra samhällsmedlemmarnas rättsliga ställning. Det förekommer skillnader i barns rättsliga ställning till exempel på så vis att levande födda barn har arvsrättsliga verkningar som inte förekommer om barnet är dödfött. De rättigheter och skyldigheter som hör till en samhällsmedlem är i finsk lagstiftning i regel förknippade med att barnet fötts levande. Därför förs endast barn som fötts levande in i befolkningsdatasystemet. Mot bakgrund av vad som nämns ovan anser regeringen att det inte finns skäl att ändra gällande lagstiftning och förfarande. Helsingfors den 25 oktober 2011 Förvaltnings- och kommunminister Henna Virkkunen 5