KIRJALLINEN KYSYMYS 811/2004 vp Varusteiden hankinta työvoimapoliittisessa koulutuksessa Eduskunnan puhemiehelle Eräs henkilö kirjoittaa huolissaan itsensä ja perheensä tulevaisuudesta. Voidaanko työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuva henkilö velvoittaa ostamaan kalliita opiskeluvarusteita omin kustannuksin? Hänen puolisonsa oli aloittanut opiskelun ilmastointiasentajaksi, ja heidän tulisi ostaa turvakengät. Koululta oli sanottu, että kun henkilö on ostanut kengät ja näyttää kuitin, koulu hyvittää n. 40 euroa. Kyseisiä kenkiä ei kuitenkaan saa alle 75 euron. Millä rahalla työttömän tulisi nämä kengät kustantaa? Ylläpitokorvaustahan opiskelija saa, mutta matka- ja ateriakustannusten jälkeen siitä ei kyllä kenkärahoja jää. 35 euroa voi lihapatojen ääressä elävistä tuntua pieneltä rahalta, mutta työttömälle tai opiskelijaperheelle se on erittäin suuri summa kuukauden budjetista. Mitä tapahtuu, jos tai kun opiskelijalla ei ole varaa ostaa turvakenkiä? Ovatko vakuutukset voimassa? Erotetaanko opiskelija koulutuksesta? Onko tosiaankin jopa työvoimapoliittinen koulutus tarkoitettu vain niille, joilla on rahaa? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että työvoimapoliittisessa koulutuksessakin joissakin tapauksissa koulutuksessa olevan edellytetään hankkivan erilaisia turvavarusteita, joihin kaikilla ei ole varaa, ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että tiukassa taloudellisessa asemassa oleville koulutuksen järjestäjä hankkii myös riittävät työssä tarvittavat varusteet, mikäli henkilö ei pysty niitä itse hankkimaan? Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2004 Esa Lahtela /sd Marjaana Koskinen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 811/2004 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että työvoimapoliittisessa koulutuksessakin joissakin tapauksissa koulutuksessa olevan edellytetään hankkivan erilaisia turvavarusteita, joihin kaikilla ei ole varaa, ja mihin toimiin hallitus ryhtyy, että tiukassa taloudellisessa asemassa oleville koulutuksen järjestäjä hankkii myös riittävät työssä tarvittavat varusteet, mikäli henkilö ei pysty niitä itse hankkimaan? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Laissa julkisesta työvoimapalvelusta (1295/2002 2 luku 5 1 mom.) säädetään, että työvoimatoimiston tarjoamat julkiset työvoimapalvelut ovat henkilöasiakkaalle maksuttomia. Työministeriö on ottanut koulutuksessa tarvittavien oppimateriaalien, työvälineiden yms. tarvikkeiden hankinnasta aiheutuvat kustannukset huomioon jo voimassa olevassa työvoimakoulutuksen hankintaa koskevassa lainsäädännössä. Valtioneuvoston asetuksessa julkisesta työvoimapalvelusta (1344/2002 5 luku 20 3 mom.) säädetään, että työhallinnon on jo tarjouspyynnössä ilmoitettava, että koulutuksen hankintahintaan sisällytetään koulutusaikaiset oppimateriaalit ja opetusvälineet. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koulutuksen järjestäjä ei saa periä opiskelijoilta koulutuksen aikana maksuja oppikirjoista tai muusta oppimateriaalista, koulutuksessa tarvittavista asusteista tai jalkineista, työkaluista eikä muista vastaavista välineistä. Koulutuksen järjestäjä ei saa edellyttää, että opiskelijat hankkivat koulutuksessa tarvittavat em. oppimateriaalit tai välineet itse. Koulutuksen hankintasopimus tulee laatia siten, että siinä edellytetään koulutuksen järjestäjä tarjoamaan kaikki opetuksessa tarvittavat aineistot ja välineet maksutta opiskelijoiden käyttöön koulutuksen ajaksi. Säädös ei kuitenkaan tarkoita sitä, että opiskelijat saisivat oppimateriaalit tai koulutuksessa tarvitsemansa välineet korvauksetta itselleen koulutuksen päättyessä. Oppimateriaalit ja välineet jäävät koulutuksen järjestäjän haltuun ja ne ovat käytettävissä mahdollisissa tulevissa koulutuksissa, sikäli kuin ne ovat luonteeltaan toistuvaan käyttöön soveltuvia. Jos opiskelija haluaa oppimateriaaleja, työvälineitä tai muita tarvikkeita omaan käyttöönsä myös koulutuksen jälkeen, hänen tulee kustantaa ne itse. Tällöin hän voi neuvotella muiden opiskelijoiden ja kouluttajan kanssa tarvikkeiden hankkimisesta koulutuksen aikana yhteisenä ostona. Näin tarvikkeiden hankintakustannus opiskelijoille voi olla edullisempi. Ketään ei kuitenkaan voida velvoittaa osallistumaan tällaiseen hankintaan. Työministeriö on tietoinen siitä, että yksittäisissä tapauksissa edellä kerrottua säädöstä ei ole noudatettu. Kaikissa esille tulleissa tapauksissa työministeriö on ohjannut koulutuksen hankkinutta hankintayksikköä neuvottelemaan koulutuksen järjestäjän kanssa ja tarvittaessa muuttamaan hankintasopimusta siten, että oppimate- 2
Ministerin vastaus KK 811/2004 vp Esa Lahtela /sd ym. riaaleista ja opetusvälineistä ei aiheudu opiskelijoille kustannuksia. Helsingissä 1 päivänä joulukuuta 2004 Työministeri Tarja Filatov 3
Ministerns svar Till riksdagen talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 811/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd m.fl.: Är regeringen medveten om att den som deltar i arbetskraftspolitisk utbildning i vissa fall förutsätts skaffa sig olika slag av säkerhetsutrustning, som alla inte har råd med och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att utbildningsarrangören också skaffar åt en person i en svår ekonomisk ställning tillräcklig utrustning som behövs i arbetet, ifall personen i fråga inte själv är i stånd att skaffa sådan? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Lagen om offentlig arbetskraftsservice (1295/2002 2 kap 5 1 mom.) anger att arbetskraftsbyråns tjänster är avgiftsfria för enskilda kunder. Arbetsministeriet har redan i gällande lagstiftning om anskaffning av arbetskraftsutbildning tagit i beaktande de kostnader som förorsakas av anskaffningen av sådant studiematerial, arbetsredskap o.dyl. tillbehör som är nödvändiga i utbildningen. Statsrådets förordning om offentlig arbetskraftsservice (1344/2002 5 kap. 20 3 mom.) anger att arbetsförvaltningen redan i anbudsbegäran bör meddela att studiematerialet och läromedlen som används under utbildningstiden ingår i anskaffningspriset. I praktiken innebär detta att utbildningsarrangören inte under utbildningstiden av studerandena får återkräva avgifterna för läroböcker eller annat studiematerial, plagg eller skodon som behövs i utbildningen, arbetsverktyg eller andra liknande tillbehör. Utbildningsarrangören får inte förutsätta att studerandena själva skaffar ovan nämnda studiematerial eller redskap som behövs i utbildningen. Avtalet för anskaffning av utbildning bör uppgöras så att där förutsätts att utbildningsarrangören ställer allt det i undervisningen behövliga materialet och tillbehören avgiftsfritt till studerandenas förfogande under utbildningstiden. Bestämmelsen betyder dock inte att studerandena skulle få behålla studiematerialen eller de tillbehör som behövs i utbildningen utan ersättning efter avslutad utbildning. Studiematerialen och tillbehören förblir hos utbildningsarrangören och de kan användas i eventuella kommande utbildningar såvida de lämpar sig för upprepad användning. Ifall studeranden vill ha studiematerialen, arbetsredskapen eller andra tillbehör till eget förfogande också efter utbildningen, bör han bekosta dem själv. Härvid kan han diskutera med andra studerande och med utbildaren om anskaffning av tillbehören under utbildningen som ett gemensamt köp. Sålunda kan kostnaden för anskaffning av tillbehören vara förmånligare för studerandena. Ingen kan dock förpliktas att delta i en sådan anskaffning. Arbetsministeriet är medvetet om att ovan nämnda bestämmelse inte iakttagits i enstaka fall. I alla framkomna fall har arbetsministeriet hänvisat den anskaffningsenhet som skaffat utbildning till att med utbildningsarrangören och vid behov ändra anskaffningsavtalet så att studiematerialen och läromedlen inte förorsakar kostnader för studerandena. 4
Ministerns svar KK 811/2004 vp Esa Lahtela /sd ym. Helsingfors den 1 december 2004 Arbetsminister Tarja Filatov 5