Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTE Mikäli lukuihin ei sisälly analyysivirhetta, erilaisuus viit- taa selvään metallipitoisuuden vaihteluun ko. naytteessa. Taulukossa 4 on annettu AAS- jaxrf-analyysien perusteella laskettu näytteen sulfidifaasin : : w kokoomus olettaen, että sulfidi- aasin Fe-pitoisuus = 0. (Ko. olettamus perustuu mikroskoopisiin havaintoihin). Analyysipisteet on plotattu ternaariseer kolmioon Cu-Fe-S kuvassa 1. Havaitaan, että sivulla Cu-S pisteet sijoittuvat kalkosiittikokoomuksen alapuolelle XRF- analyysin antaman Cu/S-suhteen (21.5) ollessa aivan liian korkean ja selvästi suuremman kuin AAS-mäarityksella saatu Cu/S-suhde (4.3). AAS-maaritysta täytyy pitää luotettavampana. Analyysipisteen sijoittuminen kalkosiitin alapuolelle saattaa aiheutua karbonaattisesta Cu:sta (HN03-liuotuksessa liuennut mukaan) tai Cu- ja/tai S-maaritykseen liittyvästä analyysiepatarkuudesta. Mikroskooppiset havainnot ja mineralogia Näyte on kivilajiltaan albiitti-graniitti. Paamineraaleina (ohuthie L14036) ovat albiitti, kvartsi, kalimaasalpa (mikro- kliini, ristikkokaksostusta) ja opakit. Aksessorisina esiintyvat epidootti (pistasiittinen), titaniitti, malakiitti, apatiitti jazirkoni. Opakkeina (pintahie no P9586) ovat kalkosiitti, hematiitti, digeniitti ja kovelliitti. Kovelliittin reunalla kalkosiittia vasten tavataan usein kovelliittia vaaleamman sininen, heikommin anisotrooppinen (sininen, ei omaa voimakasta violetin sinista sävyä) faasi, joka mahdollisesti on "blaubleibender kovelliitti". Rakenteeltaan kivi on selvästi hypidiomorfinen, keskirakeinen ja suuntautumaton. Albiitti muodostaa omamuotoisia kiteita ja kidekasaumia, joiden välit täyttää usein voimakkaasti aaltosammuva kvartsi. Kalimaasalparakeiden reunoilla on joskus epäselvä, katkeileva, samea sauma, joka todennäköisesti on albiittia. (mahdollisesti kalimaasalvasta ulossuotautunut albiittikomponentti). Mikroskooppiset havainnot on annettu liitteessä 2. - Makroskooppisesti kivi on hernatiittipigmentin punaiseksi varjaäma.
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTX Mikroskooppihavainto~en ja XRF-analyysien perusteella laskettu kiven likimääräinen mineraalikoostumus on annettu taulukossa 5. Laskussa on oletettu, että kiven Na sisaltyy albiittiin, K kalimaasälpään, Ti-titaniittiin, Ca anortiittiin ja Fe hematiit- tiin. Jäljelle jäänyt Si02 on oletettu kvartsiksi. Laskelma on havainnollistettu taulukossa 1, missa on annettu eri faaseihin sisältyvien komponenttien %-painofraktiot. Taulukossa 1! oikealla on annettu residuaalit, ts. komponenttien %-painofraktiot, jotka eivät selity taulukossa mainituilla mineraaleilla. HN03-liuotus + AAS-määrityksellä saatu Cu-pitoisuus (3.7%) on laskettu kalkosiittina taulukossa 5. Kalkosiitin ja hematiitin suhteen on todettava, että annetut paino-%-luvut (4.63% kalkosiittia ja 3.96% hematiittia) vastaavat 2.14 tilavuus-% kalkosiittia ja 2.01 tilavuus-% hemattiittia. Ts. kivessä on noin 4.15 tilavuus-% sähköä johtavia mineraaleja. Fysikaaliset ominaisarvot Kiven ffeefysikaaliset ominaisarvot on annettu taulukossa 6 (vrt. liite 3). Havaitaan, että näytteen tiheys on varsin alhainen ja, mikäli mineralisoituneen kiven sivukivet ovat graniittia (kuten lohkareesta tehtyjen havaintojen perusteella saattaa päätellä), tuskin poikkeaa merkittävästi ympäristön tiheydestä. Kiven suskeptibiliteetti on alhainen ja ominaisvastus korkea. Mineralisoitunut kivi ei ole magneettinen eikä tarjoa johdetta. Sitä vastoin IP-effektin taajuusvaikutus-% (6%) on merkittävä ja huomionarvoinen. Maasälpien kokoomus Albiitin ja kalimaasälvän kokoomukset on määrätty mikroanalysaattorilla (3 raetta/faasi, 1 piste/rae; vrt. liite 4). Keskiarvokokoomukset on annettu taulukossa 7, missa on myös laskettu ioniluvut normalisoituna 32 (0) : iin, pääte jäsenten paino-%: t (w. ), moolien lukumäärät (n.) ja moolif raktiot (x. 1. 3 3 3 (Mäaritysten suhteen on syytä huomioida alhaiset summat). Soveltaen naiivilla tavalla Whitney & Stormer'in (vrt. Whitney & Stormer, 1977, s. 52, (2)) mikrokliini-low albiit-ti
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINT~ kiinteille liuoksille johtamaa lämpötilayhtalöa 0 missa T = lämpötila ( K), P = paine (kbar), Xm = NaA1Si308:n moolifraktio alkiialimaasalvassa (mikrokliinissa) ja XpF = NaA1Si308:n moolifraktio plagioklaasissa, saadaan naytteen maasalpien tasapainottumislämpötilaksi paineen funktiona T(OC) = 369 + 0.0089 P (kbar) Päätelmiä Havainnot lohkareesta (terävä kontakti sivukivigraniittia vasten), naytteen rakenne (omamuotoiset albiittikiteet) ja kokoomus viittaavat siihen, että ko. mineralisoitunut graniittityyppi on kiteytynyt sulasta likimain alle 2000 baarin paineessa alkaen albiittirikkaan maasälvän kiteytymisellä noin 750-850 C:een lämpötilassa. Asiaa on havainnollistettu kuvassa 2, missa on esitetty kvartsi-maasalparaja paineen '(P ) funktiona H2 sekä naytteen nonnatiivinen (vrt. taulukko 2) ja laskettu (vrt. taulukko 5) kokoomus systeemissä NaAlSi308 - KA1Si308 - Si02 - H20. Kiven rakenne (mm. repaleiset albiittisaumat mikrokliinin reunoilla) ja maasalpien kokoomukset viittaavat siihen, että tasapainottuminen (tai uudestikiteyt~.minen).on tapahtunut subsolvus olosuhteissa ja jatkunut (suhteellisen hitaasti) varsin alhaisiin lämpötiloihin, maasalpien osalta aina noin 400~~: een asti, sulfidien osalta todennäköisestikin alle 4 OoOc: een. (Edellä sovelletun maasalpageotennian suhteen on korostettava niin analyyttisia kuin teoreettisia epavannuus- tekijöitä). Parageneesi kalkosiitti - hematiitti viittaa suhteellisen korkeaan happi/rikki-osapainesuhteeseen kiteytymisen aikana. -
Q OUTOKUMPU OY 0 K MALMINETSINTA Geofysikaalisesti näytteen edustama malmityyppi on epäkiitol- linen. Kun sivukivenä on graniitti (vrt. havainnot lohkareesta) on otaksuttavissa, että mineralisoituneen albiittigraniitin tiheys, suskeptibiliteetti ja johtokyky eivät merkittävästi poikkea ympäristöstä. Huomio kiintyy lähinnä IP-effektin taajuusvaikutus-%:iin. Näytteen edustamaa mineralisaatiotyyppiä arvioitaessa lienee syytä korostaa sulfidifaasin korkeata Cu-pitoisuutta ja mahdollisuutta korkean Cu-sisällön omaavaan rikasteeseen. Viitteet Mikäli aihetta tullaan tutkimaan suosittelisin lähimpänä jatkotoimenpiteenä ko. lohkareen sivukivigraniitin tutkimista (erityisesti sen fysikaalisten ominaisarvojen määrittämistä) sekä graniittityyppien kontaktin lähempää tarkastelua. 1 \. Bingler, E.C. et al. (1976) Petcal: A basic language coinputer program for petrologic calculations. - Nevada Bureau of Mines, Report 28. Tuttle, O.F. and Bowen, N.L. (1958) Origin of granite in the light of experimental studies in the system ~aäl~i O8 --KA~s~~o~ Mm. 73.. - Si02 - H20. - ~eol. Soc. Am., Whitney, J.A. & Stormer, J.C. Jr. (1977) Two-feldspar geothermometry, geobarometry in Mesozonal granitic intrusions: three examples from the Piedmont of Georgia. - Contrib. Mineral. Petrol. 63, 51-64. Olari 19.4.1978 Pertti Hautala