POIKKEUKSELLISEN HARVAN ASUTUKSEN JA SAAMELAISUUDEN HUOMIOON- OTTAMINEN UUDESSA VALTIONOSUUSJÄRJESTELMÄSSÄ

LAUSUNTO 1 (12) 12.2.2008 Dnro:174/D.a.2/08 Lausunto kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamistyöryhmälle Helsingissä tiistaina12.2.2008 klo 8.30. POIKKEUKSELLISEN HARVAN ASUTUKSEN JA SAAMELAISUUDEN HUOMIOON- OTTAMINEN UUDESSA VALTIONOSUUSJÄRJESTELMÄSSÄ Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansa, jolla oma historia, kieli, kulttuuri, elämäntapa ja identiteetti. Saamelaisia on Suomessa Saamelaiskäräjien keräämien tuoreimpien tietojen (2007) mukaan 8 706 henkeä, joista noin 38,3 % (3 577) asuu saamelaisten kotiseutualueella Utsjoella, Inarissa, Enontekiöllä ja Sodankylän kunnan pohjoisosassa. Loput asuvat kotiseutualueen ulkopuolella muualla Suomessa (5 129) ja ulkomailla (644). Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä uudistetaan puitelaissa ja hallitusohjelmassa mainittujen linjausten mukaisesti vuoden 2010 alusta. Saamelaiskäräjät korostaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon muun ohessa perusoikeudet ja yhdenvertaisuus palvelujen saamisessa, saamelaisten kielelliset oikeudet samoin kuin saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä saamelaisten kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto heidän kotiseutualueellaan (1.3 6 kohta). Saamelaiskäräjien esitykset lyhyesti: 1. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävä saatavuus ja kehittämisedellytykset turvataan erillisellä korvamerkityllä valtionavustuksella saamelaisten kulttuuriitsehallinnon perustalta. 2. Valtion talousarviossa myönnettävä erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi saamelaiskäräjien myönnettäväksi tulee tuoda lailla määrättäväksi; esimerkiksi lisäämällä saamelaiskäräjälain 8.1 :ään maininta siitä, että saamelaiskäräjät päättää saamelaisten yhteiseen käyttöön sekä saamelaiskäräjille että sen kautta kunnille osoitettujen varojen jaosta. 3. Uudessa valtionosuusjärjestelmässä tulee erityistoimin turvata saamelaisten kotiseutualueella väestölle yhdenvertaiset mahdollisuudet peruspalveluihin huomioiden alueen erityisolosuhteet poikkeuksellisen harvaan asuttuna alueena sekä alueen taloudelliset toimintaedellytykset. 4. Saamelaisopetuksen toimintaedellytykset turvataan samoin periaattein koko maassa. 5. S aamelaisten kotiseutualueen kunnille yleisessä valtionosuudessa osoitettu kielilisä ohjataan valtionosuusuudistuksessa Saamelaiskäräjien hallinnoitavaksi ja tähän osoitetaan riittävä rahoitus. Kielilisää ei tule sitoa koko kunnan asukaslukuun, kuten nykyisessä mallissa, koska järjestelmä on epätasa-arvoinen muuttotappioalueella. Kielilisän myöntämisessä tulee huomioida Inarin kunta nelikielisenä alueena. 6. S aamelaisten kielellisten oikeuksien edistämiseksi saamen kielilain mukainen valtionavustus tulee turvata ja lain soveltamisalaa palvelujen tuottajien osalta tulee laajentaa myös julkisia palveluja tuottaviin kuntayhtymiin, liikelaitoksiin ja yksityisiin yrityksiin. 7. Saamenkielinen perusopetus ja päivähoito on erityiskorvattava myös saamelaisalueen ulkopuolisella alueella valtion varoista kunnille. Saarikoskentie 4 Tel. +358 (0)16 665 011 FIN-99870 Inari Fax. +358 (0)16 671 323 www.samediggi.fi

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 2 (12) 8. Valtion on huomioitava toiminnassaan, että valtionhallinnon tuottavuusohjelma estää saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen henkilökunnan palkkaamisen ja hankaloittaa saamen kielilain toteutumista. Tuottavuusohjelmaa tulee toteuttaa huomioiden saamen kielilaki. Myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on huomioitava, että uudistus ei saa vähentää saamenkielisiä palveluja. Mahdolliset kuntaliitokset eivät saa heikentää saamenkielisiä palveluja, vaikka kunnan väkimäärä muuttuisi suomalaisenemmistöiseksi. 9. Valtion on osoitettava saamelaiskäräjien kautta jaettavaksi säännöllinen määräraha saamenkielisen lasten ja nuorten kerhotoiminnan rahoittamiseksi. 10. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 78571992 ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 2000/812 tulee muuttaa vastaamaan saamen kielilain 1086/2003 vaatimuksia. 11. Yhdenvertaisuuslain uudistamisessa tulee huomioida saamelaisten kielelliset oikeudet saamelaisalueen ulkopuolella. Edellä esitettyyn liittyen Saamelaiskäräjät esittää otettavaksi huomioon seuraavaa; 1. Lainsäädännöllinen lähtökohta Suomen perustuslain mukaan saamelaisilla on alkuperäiskansana oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan (PL 17.3 ). Julkisen vallan velvollisuutena on perustuslain 22 :n mukaan turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Saamelaisten perusoikeussäännös yhdessä 22 :n kanssa velvoittaa julkista valtaa tukemaan saamelaisen alkuperäiskansan oman kielen ja kulttuurin kehittämistä. Perustuslaki turvaa saamelaisille heidän kotiseutualueellaan kieltään ja kulttuuriaan koskevan itsehallinnon sen mukaan kuin lailla säädetään (PL 121.4 ). Itsehallinnon tavoitteena on luoda saamelaisille perustuslain turvaama hallinnollis-poliittinen asema, jonka avulla he voisivat aikaisempaa paremmin vaikuttaa ja osallistua heitä erityisesti koskevien asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon. Itsehallintoa koskevasta hallituksen esityksestä (HE 248/1995 vp ja 190/1995 vp) ilmenee, että Saamelaiskäräjille on tarkoitettu antaa saamen kieltä ja kulttuuria koskevissa asioissa kunnalliseen itsehallintoon rinnastettava asema. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut tehdä kyseisellä lailla mahdolliseksi se, että saamelaisten kielelliseen ja kulttuuriseen itsehallintoon kuuluvia asioita otetaan kuntien tai valtion hallintoa koskevaan lainsäädäntöön saamelaisalueella tai että näitä tehtäviä siirretään kuntien tai valtion hallinnosta erityiselle saamelaishallinnolle. Tässä tarkoituksessa saamelaiskäräjien toimivaltaa koskevan saamelaiskäräjälain (974/95) 5 sisältää säännöksen siitä, että Saamelaiskäräjät käyttää tehtäviinsä kuuluvissa asioissa päätösvaltaa siten kuin käräjälaissa tai muualla laissa säädetään. Saamelaiskäräjät päättää lisäksi siitä annetun lain 8 :n mukaan saamelaisten yhteiseen käyttöön osoitettujen varojen jaosta osana itsehallinnon toimeenpanemista. Saamelaisten itsehallintosäännös perustuslaissa luo valtiolle velvollisuuden toimia lainsäädännössä saamelaisten itsehallinnon toteutumiseksi. Itsehallintoa koskevien säännösten tultua hyväksytyiksi tämä itsehallinto on tullut kansainvälisten ihmisoikeussopimusten piiriin. Uutta lakia, joka heikentäisi saamelaisten asemaa alkuperäiskansana ei saa säätää edes perustuslain säätämisjärjestyksessä (vrt. PeVL 30/1993 vp s.2). Saamelaisten itsehallinnon heikentäminen esimerkiksi saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestelyn osalta voisi olla kansainvälisen sopimuksen sopimusrikkomus (ks. HE 248/1994 s.21). Perustuslain kielellisiä ja kulttuurisia oikeuksia koskeva perusoikeussäännös tarjoaa alkuperäisten perustelujensa mukaan valtiosääntöoikeudellisen perustan saamelaisten alkuperäiskansan elin-

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 3 (12) olosuhteiden kehittämiselle kansan omaa kulttuuriperinnettä kunnioittaen. Tosiasialliseen tasaarvon turvaamiksi voidaan säännöksen toteutumiseksi käyttää myös positiivista erityiskohtelua. (HE 309/1993 vp s.65 ja 44) Saamelaisten kielellisten oikeuksien asemaa on vahvistettu saamen kielilailla (1086/2003), jonka tavoitteena on yhdessä Suomen perustuslain 17 3 momentin kanssa turvata saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielilaissa säädetään toisaalta saamelaisen oikeudesta käyttää omaa kieltään viranomaisessa ja toisaalta julkisen vallan velvollisuuksista toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia (1 ). Saamelaiskäräjät voi toteuttaa omaa kieltään ja kulttuuriaan koskevaa itsehallintoa vain, jos sillä on riittävästi toimivaltaa, resursseja ja vahva osallistumisoikeus. Saamelaisten kuuleminen toteutuu nykyisin usein vasta lainsäädäntöprosessin viimeisessä vaiheessa, jolloin todellisia vaikutusmahdollisuuksia asioihin ei enää ole. Perustusvaliokunta on kiinnittänyt tähän huomiota lausunnossaan 21/2007 vp. Perutuslakivaliokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään kokonaisuudistukseen, jossa saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan asianmukaisesti huomioon ja että saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa varmistetaan alusta lähtien. 2. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen Valtion talousarviossa vuodesta 2002 lähtien myönnetty vuodeksi kerrallaan erillinen valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Määrärahaa käytetään valtionavustuksen maksamiseksi saamelaisten kotiseutualueen kunnille. Avustus on vuodesta 2004 lähtien ollut 600.000 euroa (momentti 33.60.36). M äärärahasta noin puolet kuluu yksinomaan saamenkielisen päivähoidon kustannuksiin. Jäljelle jäävällä osuudella tuetaan saamenkielisten vanhustenhuollon palveluiden, perhetyön, sosiaalityön ja terveydenhoidon palveluiden järjestämistä. Saamelaisalueen saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi rahoitustarve vuodelle 2008 oli 1.051.000. Nykyinen valtionavustuksen taso ei riittävästi turvaa saamelaisille heidän tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja. Erityisesti tämä vaikuttaa heikentävästi syrjäkylissä asuvien saamenkielisten ikäihmisten, omaishoitajien ja mielenterveyskuntoutujien palvelujen saantiin. Euroopan vähemmistökielten peruskirjan toteuttamista arvioinut asiantuntijaryhmä näkee, että saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen suurimpina ongelmina ovat rahoituksen riittämättömyys ja lyhytjänteisyys (Suomen kolmas raportti alueellisia kieliä tai vähemmistkieliä koskevan Eurooppalaisen peruskirjan täytäntöönpanosta. Helmikuu 2006). Saamelaislasten kielelliset ja kulttuuriset tarpeet sosiaali- ja terveydenhuollossa liittyvät ennen kaikkea saamenkielisen varhaiskasvatuksen järjestämiseen. Saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen päivähoidon jatkuvuus on kunta- palvelurakenneuudistuksen pyörityksessä uhattuna. Saamelaisalueen kunnat pitävät saamenkielisten päivähoitoryhmien (erillisinä omina ryhminään) säilymisen edellytyksenä täysimääräistä valtion rahoitusta. Tämä koskee tällä hetkellä 60-70 saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisen päivähoidon piirissä olevaa lasta. Saamelaislasten kielellisten ja kulttuuristen oikeuksien turvaamiseksi Saamelaiskäräjät on esittänyt, että saamenkielisen päivähoidon turvaamiseksi tulisi lasten päivähoidosta annettuun lakiin (36/1973) sisällyttää seuraavat periaatteet. Saamenkielisen päivähoidon kehittämiseksi palvelunjärjestäjille myönnetään täysimääräistä valtionavustusta saamelaiskäräjien kautta. Valtionavustuksen myöntäminen ei ole sidottu lapsiryhmän kokoon. Mikäli varhaiskasvatus siirtyy tulevaisuudessa opetusministeriön vastuulle, tulee saamenkielinen varhaiskasvatus turvata samoin periaattein kuin saamelaisopetus. Tuolloin saamenkielisen varhaiskasvatuksen yhdenvertainen saatavuus tulee turvata koko Suomessa niin, ettei se ole sidottu lapsiryhmän kokoon.

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 4 (12) Nykyinen rahoitusmenettely saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi on muotoutunut tärkeäksi osaksi saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa, jonka kautta saamelaiset voivat saamelaisten kotiseutualueella keskeisesti vaikuttaa heille suunnattujen palvelujen toteuttamiseen. Saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon kehittämiseksi tulisi tämä järjestely turvata lainsäädännöllä. Nykyinen määräaikaisuuteen perustuva rahoitus on ristiriidassa myös valtioneuvoston linjauksen kanssa luoda kuntiin pysyvä sosiaalihuollon ja perusterveydenhuollon kehittämisrakenne. Ainoastaan Saamelaiskäräjille osoitettu käyttötarkoitussidonnainen erillisrahoitus turvaa saamelaisen alkuperäiskansan kielellisten ja kulttuuristen perusoikeuksien toteutumisen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuonna 2002 perusteluissaan todennut saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisen osalta, että Saamelaiskäräjät tuntee parhaiten väestönsä sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen ja menettelytavat saamenkielisten palvelujen aikaansaamiseksi. ILO-169:n 25 artiklan 2 momentin mukaan alkuperäiskansojen terveyspalvelujen tulee mahdollisuuksien mukaan olla saatavilla paikallisympäristössä ja palveluissa on otettava huomioon alkuperäiskansojen taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriolot. Alkuperäiskansojen mahdollisimman hyvää terveydellistä tasoa on vaikea varmistaa, ellei palveluja ole mukautettu heidän erityisoloihinsa ja elämäntilanteeseensa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa vuosille 2008-2011 todetaan mm. uudistuksiin liittyen, että on erikseen huomioitava ruotsinkielisten ja saamenkielisten palvelujen kehittäminen (s. 12). Saamelaiskäräjät on esittänyt, että saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä ja toteuttamista varten laaditaan hallituskaudeksi erillinen saamelaisten sosiaali- ja terveysalan ohjelma saamelaisten tarpeiden pohjalta, jonka toteuttamiseen palvelujen järjestäjät sitoutuvat. Ohjelman laatimista ja toteuttamista varten varataan pysyvä ja riittävä rahoitus. Saamelaiskäräjillä on ohjelman suunnittelussa, toteuttamisessa ja seurannassa merkittävä rooli. Erityisesti on tarvetta kehittää saamenkielisiä varhaiskasvatuspalveluita, ikääntyneiden koti- ja laitoshoitoa, toimenpiteitä ja palveluja nuorten ja lapsiperheiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi, mielenterveys- ja päihdehuollon palveluita sekä saamelaisten perinteisissä elinkeinoissa ja yhdistelmäelinkeinoissa työskentelevien ammatinharjoittajien toimeentulomahdollisuuksia ja sosiaaliturvaa. Saamelaisen alkuperäiskansan itsemääräämisoikeus ei toteudu kuntaperustaisesti johdettujen palvelujen toteuttamisessa (vrt. Hyvinvointivaltion rajat - riittävät palvelut jokaiselle, Stakes). Tästä johtuen sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksessa saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema tulee huomioida nykyistä paremmin niin rahoitusta, lainsäädäntöä kuin palvelujärjestelmää koskien. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan säädöksiin tulisi sisällyttää maininta saamelaisten oikeudesta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan perustuslaissa säädetyn kulttuuri-itsehallinnon pohjalta. Saamelaiskäräjillä ei ole tähän mennessä ollut mahdollisuutta kuntien/kuntayhtymien tavoin saada sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisrahoitusta. Saamelaiskäräjien tulisi kulttuuri-itsehallintoelimenä olla kuntien tavoin yhdenvertaisessa asemassa rahoituksen saajana. Kansallisen kehittämisohjelman mukaisten saamenkielisten palvelujen kehittämiseen tulee valtion talousarviossa varata riittävät resurssit. Saamelaisten kotiseutualue toimintaympäristönä Saamelaisalueen kunnat (Enontekiö, Inari, Sodankylä, Utsjoki) ovat lähtökohdiltaan, olosuhteiltaan ja palvelutarpeiltaan erilaisia. Enontekiön ja Utsjoen kunnat kuuluvat ns. kriisikuntiin, joiden korkean kulurakenteen pysyviksi syiksi nähdään erittäin laajan pinta-alan ja harvan asutuksen sekä saamenkielisen väestön erityistarpeet (sisäasiainministeriön asettama arviointiryhmä). Inarin kunnassa saamenkielisiä palveluita tarvitaan kolmella eri saamen kielellä. Inarin- ja koltansaamenkielisten palvelujen turvaaminen ja edistäminen erityisen uhanalaisina kielinä vaatii viranomaisilta

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 5 (12) erillisiä positiivisia tukitoimia. Valtionosuuksilla ja korvamerkityillä erillismäärärahoilla on keskeinen ja elintärkeä merkitys yhdenvertaisten palvelujen turvaamisessa saamelaisten kotiseutualueella. Palvelujen tuottaminen eri saamen kielillä on kunnille taloudellisesti haastavaa poikkeuksellisen harvan asutuksen ja erittäin laajan pinta-alan vuoksi. Tämä ilmenee muun muassa epävarmuutena palvelutarjonnan jatkuvuudessa ja niiden riittämättömyytenä. Nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei riittävästi huomioi syrjäisyydestä, kuntien laaja-alaisuudesta sekä pitkistä sisäisistä ja ulkoisista etäisyyksistä palvelutuotantoon aiheutuvia lisäkustannuksia. Kunnat sijaitsevat kaukana keskussairaalasta ja erityislaitoksista. Tästä johtuen mm. Inarin kunnassa joudutaan ylläpitämään osin erikoissairaanhoitotasoisia palveluita ja hajautettua palvelujärjestelmää. Yksityisiä palveluntuottajia ei alueella juurikaan ole, vaan kunnat pääsääntöisesti itse tuottavat sosiaali- ja terveyspalvelut. Lisäksi yllättävät muutokset, kuten erikoissairaanhoidon ennakoitua suuremmat menot, voivat vaarantaa ja heikentää palvelujen saatavuutta. Saamenkielisten palvelujen saatavuus ja laatu voidaan turvata vain, jos kunnissa on riittävästi pätevää henkilöstöä. Koulutettujen saamenkielentaitoisten työntekijöiden rekrytoinnissa joudutaan käyttämään erilaisia kannustimia (mm. syrjäisyyskorotuksia), jotta voitaisiin kilpailla Norjan paremmin palkattujen työpaikkojen kanssa. Henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi on saamelaisalueelle kehitettävä kilpailukyinen kannustinjärjestelmä. Saamenkielisen henkilöstön sitoutumista saamelaisalueelle heikentää myös saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen osoitetun rahoituksen epävarmuus. Nykyinen kaavamaiseen tiukasti normitettuun palvelujärjestelmään tähtääminen vaikeuttaa paikallisten ja alueellisten, tehokkaampien ja taloudellisempien toimintavaihtoehtojen kehittämisen. Eri rahoituslähteiden hankerahoitukset kohdetuvat pääsääntöisesti keskusalueille ja suuriin hankkeisiin, joista harvoin on hyötyä saamelaisalueelle. Pitkien etäisyyksien ja kuntien vähäisten resurssien takia seutuyhteistyökään ei ole aina kannattavaa. Raja-alueilla (Enontekiö ja Utsjoki) yhtenä vaihtoehtona ovat rajayhteistyön mahdollisuudet. Utsjoen kunnan ja Norjan lähialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishanke (2005-2007) osoitti yhteistyön parantavan palvelujen toimivuutta, mutta vaativan myös resurssointia, joka tulisi huomioida kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien perusteena. Saamelaisten osalta tyydyttävien hyvinvointipalvelujen saaminen rajaalueilla edellyttää yhteistyötä yli valtionrajojen. Omat ongelmansa saamelaisalueen kunnissa palvelujen järjestämiseen tuovat väestömäärän väheneminen poismuuton seurauksena. Väestön väheneminen ei kuitenkaan johda palvelutarpeen katoamiseen. Saamelaisen alkuperäiskansan oikeuksiin liittyvät asiat eivät ole alueellisia tai paikallisia vaan ne ovat valtakunnallisia asioita ja positiivisena erityistoimena saamelaisten mahdollisimman hyvän hyvinvoinnin tason varmistamiseksi tulisi palvelut suunnitella ja organisoida yhteistyössä Saamelaiskäräjien kanssa. Saamen kielilain toteutumisesta vv. 2004-2006 tehdyn selvityksen mukaan saamelaisten kotiseutualueen kunnissa ei ole tapahtunut todellista muutosta saamen kielen taitoisen henkilöstön määrässä, vaan saamenkielen taitoisen henkilökunnan määrä on vähentynyt. Saamelaisalueen kunnista ainoastaan Utsjoen kunnassa saamen kieli nähdään viranhoidon edellytyksenä tai ansiona. Kuntien asenneilmapiiri saamen kielilain toteuttamiseksi ei ollut myönteinen. Jossain kunnassa saamenkieliset palvelut nähtiin turhana rahanmenona. Saamenkieliset palvelut eivät olisi resurssikysymys, mikäli viranomaisissa olisi tehty pitkäaikaista työtä palvelujen parantamiseksi. On myös huomioitava, että saamenkielisten palvelujen rahoitus tuo myös suomenkielisten palvelujen tuottamiseen rahoitusta, koska harvoin saamenkielentaitoiset henkilöt työskentelevät vain saamenkielisten asiakkaiden keskuudessa. Saamelaisten kielellisten oikeuksien varmistamiseksi saamen kielilain rikkomuksien

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 6 (12) tuominen oikeusjärjestelmän piiriin on ensiarvoisen tärkeää saamen kielilain toteutumisenkin kannalta. Rikkomuksien selvittämiseksi ja ehkäisemiseksi on luotava selkeä kantelu- ja sanktiojärjestelmä. Saamelaisten perusoikeuksien turvaaminen yhdenvertaisuuslain mukaisesti Saamen kielilain edellytysten ja vaatimusten huomiotta jättäminen on yhdenvertaisuuslain (21/2004) vastaista. Syrjinnän käsite on määritelty yhdenvertaisuuslaissa.yhdenvertaisuuslain 6 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä muun muassa etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden tai kielen perusteella. Saamelaisten alkuperäiskansan oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin eivät toteudu saamelaisten kotiseutualueen kaikissa kunnissa perustuslain ja saamen kielilain mukaisesti, vaan saamelaiset kohtaavat vähemmistövaltuutetun 1 arvion mukaan etnisen taustansa perusteella yhdenvertaisuuslain kieltämää eriasteista syrjintää. Syrjintää ilmenee lasten päivähoidossa, vanhuspalveluissa, terveyspalveluissa ja perusopetuksessa. Syrjinnän taustalla on eräiltä osin kuntien toimivaltakiista saamelaiskäräjien kanssa siitä, kuka viime kädessä määrää valtion talousarvioon vuosittain otetun määrärahan käytöstä, joka osoitetaan maksettavaksi saamelaiskäräjien kautta kunnille saamenkielisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Saamelaiskäräjälain 8.1 verrattuna valtionavustuslain 7.2 :ään ei tyhjentävästi sääntele asiaa. Tilanne selkiytyisi lisäämällä saamelaiskäräjälain 8.1 :ään maininta siitä, että saamelaiskäräjät päättää saamelaisten yhteiseen käyttöön sekä saamelaiskäräjille että sen kautta kunnille osoitettujen varojen jaosta. Lainmuutos olisi omiaan tehostamaan yhdenvertaisuuslain 6.1 :ään sisältyvän etnisen ja kielellisen syrjinnän kiellon toteutumista saamelaisten yhteiseen käyttöön osoitettujen varojen jakajan ja jaon osalta. Saamelaiskäräjien ja kunnan välisen suhteen tulisi näissä asioissa olla julkisoikeudellinen lähtökohtanaan perustuslain hallintoa ja itsehallintoa koskevan 11 luvun 121, jossa säädetään sekä kunnallisesta itsehallinnosta että saamelaisten itsehallinnosta saamelaisten kotiseutualueella. Samalla lainmuutos olisi yhdenvertaisuuslain 7.2 :ssä mainittu positiivinen erityiskohtelu, joka olisi saamelaisten osalta tarkoitettu pysyväksi lain 6.1 :ssä tarkoitetun syrjinnän ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi. Tämä syrjintä on saamelaisten vähemmistöaseman vuoksi kunnissa rakenteellista. Saamelaisten kulttuurista itsehallintoa koskevan hallituksen esityksen tavoitteissa jo todettiin, että kokemukset alueen kunnallishallinnosta osoittavat, että alueellinen enemmistöpäätöksiin nojautuva itsehallintoratkaisu ei turvaa saamelaisten asemaa. (HE 248/1994 s. 16/I) Perustuslakiin ja EU:n direktiiveihin nojautuva yhdenvertaisuuslain syrjintäkielto puolestaan on tarkoitettu julkisen vallan toteutettavaksi perustuslain mukaisesti (ks. PL 22 ). 3. Saamelaisopetuksen edellytysten turvaaminen Saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen rahoitus oli epävarmalla pohjalla viimeisimpään koululainsäädännön uudistukseen saakka. Vuonna 1999 voimaan astunut opetus- ja kulttuuritoiminnan rahoituksesta annettuun lakiin sisällytetty erityinen saamelaisopetuksen rahoitussäännös muutti tilanteen saamelaisten kotiseutualueen osalta. M uutos saatiin aikaan Eduskunnan sivistysvaliokunnan kiinnitettyä asiaan erityistä huomiota (EV 70/1998 vp- HE 86/1997 vp,2). M uutos merkitsi yhtenäisiä rahoitusperiaatteita perusopetuksessa sekä lukio- ja ammatillisessa koulutuksessa annettavaa saamen kielen ja saamenkielistä opetusta varten (L 21.8.1998/635, muutos 1 Vähemmistövaltuutetun lausunto Enontekiön kunnalle 12.10.2007.

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 7 (12) 30.12.1998/1186) ja se on mm. helpottanut yhteisten saamen kielen opettajien palkkaamista kouluille. Lain säännös (43 2mom) tuli voimaan vuoden 1999 alussa seuraavan sisältöisenä: Saamelaisten kotiseutualueen kunnille sekä muille mainitulla alueella toimiville koulutuksen järjestäjille myönnetään vuosittain valtionavustusta saamenkielisestä ja saamen kielen opetuksesta perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa aiheutuviin kustannuksiin valtioneuvoston vahvistamien perusteiden mukaisesti. Valtionavustukset yhteenlaskettuina vastaavat mainittuun opetukseen tarvittavan opetushenkilöstön palkkaamisesta aiheutuvia keskimääräisiä kustannuksia. Valtionavustus on kattanut järjestetyn opetuksen opettajien palkkakulut noin 100%:sesti ja sen merkitys on ollut suuri. Lisäksi säännös on kannustanut kuntia lisäämään saamen kielen ja saamenkielistä opetusta, koska valtionavustuksen määrä on sidoksissa annetun opetuksen määrään. Käytännössä saamelaisopetuksen erityinen rahoitussäännös koskee saamelaisten kotiseutualueen kuntia, joiden tähän tarkoitukseen saaman valtionavustuksen yhteismäärä on vuosittain noin 1 milj. euroa (kts. liite). Valtioneuvoston päätöksen (VNp 11.2.1999/191) mukaan edellytyksenä valtionavustuksen saamiselle vuoden 2002 loppuun saakka oli, että oppilasryhmän keskikoko kunnassa oli vähintään viisi (5). Valtioneuvosto alensi rahoituksen edellytyksenä olevaa kuntakohtaista opetusryhmän keskikokovaatimusta vuoden 2003 alusta alkaen kolmeen (3) (VNp 11.12.2002). Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella saamelaisopetuksen tilanne on edelleen heikko ja saamelaiskäräjät pitää tilannetta erittäin ongelmallisena. Kotiseutualueen ulkopuolella annettavan saamen kielen opetuksen rahoitus perustuu opetusministeriön antamaan asetukseen, jossa alkuperäiskansaan kuuluvien oppilaiden oman kielen opetus rinnastuu maahanmuuttajaoppilaiden omissa kielissään saamaan opetukseen (OM 2.4.2007, A 392/2007, Opetusministeriön asetus vieraskielisten ja romanikielisten oppilaiden täydentävään opetukseen perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa myönnettävän valtionavustuksen perusteista). Opetuksen rahoituksen edellytyksenä on vähintään neljän (4) oppilaan ryhmä lukukauden alussa. Valtionavustusta on mahdollista saada enintään 2,5 opetustunnista viikossa opetusryhmää kohti. Valtionavustusta suoritetaan enintään 86 %:n mukaisesti asetuksessa tarkoitettujen opetustuntien laskennallisten kustannusten perusteella, jotka ovat opetustuntia kohden 22 euroa. Käytännössä ministeriön määräys on johtanut suuriin vaikeuksiin ja tilanteeseen, jossa edes saamen kielen opetus (oppiaineena) ei toteudu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Opetusta on viime vuosina järjestetty muutamalla paikkakunnalla (mm. Oulun seutu, Rovaniemi) noin 20-50 oppilaalle. Saamenkielistä opetusta ei anneta kotiseutualueen ulkopuolella lainkaan. Osa opetuksesta on viimeisten kahden lukuvuoden aikana annettu verkossa (virtuaaliopetus), josta aiheutuvia lisäkustannuksia ei ole otettu huomioon opetusministeriön asetuksessa. Oppilaiden kotikunnat (-koulut) ovat kieltäytyneet kustantamasta saamen kielen verkko-opetuksesta aiheutuneita lisenssi-, valvontaja oppimateriaalikustannuksia. Opetustuntien rajaaminen kahteen merkitsee myös sitä, ettei kotiseutualueen ulkopuolella annettavassa opetuksessa ole mahdollista noudattaa opetushallituksen antamissa opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä oppimääriä eikä samoja opetussuunnitelmia kuin saamelaisalueella. Saamelaiskäräjät on erittäin huolestunut tilanteesta, jossa yli 50% perusopetusikäisistä saamelaisoppilaista jää kokonaan oman kielen ja omakielisen perusopetuksen ulkopuolelle. Vuonna 2007 järjestettyjen saamelaiskäräjävaalien yhteydessä koottujen tilastotietojen perusteella Suomen saamelaisista noin 55 % (5129) asuu saamelaisalueen ulkopuolella Suomessa 2. Alle kymmenen vuotiaista lap- 2 Vuoden 2007 saamelaiskäräjävaalien yhteydessä koottujen tietojen mukaan saamelaisia Suomen kansalaisia on yhteensä 9350 henkilöä. Luvussa ovat mukana kaikki ikäryhmät.

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 8 (12) sista yli 70 % asuu saamelaisalueen ulkopuolella muualla Suomessa. Saamelaiskäräjät pitää vähintään saamen kielen aineopetuksen (äidinkieli ja vieras kieli) järjestämistä kaikille perusopetusikäisille edellytyksenä sille, että saamelaiset voivat säilyä omaleimaisena kansanryhmänä myös tulevaisuudessa. Opetuksen järjestämisen avainkysymys on opetuksen rahoitus, joka tulee turvata. Opetuksen järjestämisen tiellä on myös muita esteitä, joita pyritään poistamaan neuvottelemalla saamelaisopetuksen tilanteesta opetusministeriön kanssa. 1. Saamelaisopetus Suomessa: saamelaisten kotiseutualueella ja muualla maassa lukuvuonna 2007 2008/ peruskoulu ja lukio: Oppilaita saamelaisten kotiseutualueen kunnissa 453 7 % Oppilaita kotiseutualueen kuntien ulkopuolella 36 93 % 2. Saamenkielinen opetus saamelaisten kotiseutualueella ja muualla maassa 2007-2008/ peruskoulu ja lukio: Oppilaita saamelaisten kotiseutualueella 154 Oppilaita kotiseutualueen ulkopuolella 0 0 % 100 % S aamelaiskäräjät esittää, että opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavia säännöksiä uudistettaessa 1) saamelaisten kotiseutualueella annettavaa saamelaisopetusta koskevat sännökset ja muusta rahoituslainsäädännöstä poikkevat periaatteet (korvamerkitty valtionavustus) säilytetään ja 2) saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella sijaitsevat koulutuksen järjestäjät saatetaan saamen kielen ja saamenkielisen erityisen rahoituksen piiriin samoin perustein. Koulutuksen järjestäjille tulee niiden sijaintipaikkakunnasta riippumatta myöntää yhtäläisin perustein valtionavustusta saamenkielisestä ja saamen kielen opetuksesta perusopetuksessa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa aiheutuviin kustannuksiin. Lisäksi saamelaiskäräjät esittää, että 3) saamelaisopetusta järjestävät kunnat voivat saada valtionavustusta saamenkielisen erityisopetuksen, oppimisvaikeuksia omaavien oppilaiden henkilökohtaisten avustajien ja saamenkielisten kouluavustajien palkkauskustannuksiin. Nykyisessä tilanteessa erilaisia oppimisvaikeuksia omaavat saamenkieliset oppilaat ohjataan usein suomenkielisen tuen piiriin. Nykyinen tilanne, jossa yli 50 % perusopetusikäisistä saamelaisoppilaista jää kokonaan oman kielen ja omakielisen opetuksen ulkopuolelle on ristiriidassa Suomen perustuslain saamelaisten oikeuksia ja alkuperäiskansa-asemaa turvaavien säännösten kanssa.

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 9 (12) 4. Saamelaisten kielellisten oikeuksien huomioiminen muilta osin Saamelaisten kotiseutualueen kuntien saama kielilisä Kuntien valtionosuuslain (1147/96) 12 :n mukaan saamelaisten kotiseutualueen kunnat saavat kielilisänä markkamäärän, joka on 10 prosenttia yleisen valtionosuuden perusosasta. Sisäasiainministeriön tietojen mukaan tuo 10 prosenttia merkitsee esimerkiksi vuodelle 2007 yhteensä 55 314 euron lisäystä näiden kuntien valtionosuuteen jakautuen kuntien kesken siten, että Enontekiö saa 5 638, Inari 19 854, Sodankylä 25 980 ja Utsjoki 3 842 euroa. Lisä on tarkoitettu kaksikielisyydestä aiheutuvien lisäkustannusten kattamiseen. Kielilisän maksuperusteen heikkoutena on se, että se määräytyy yleisen valtionosuuden suuruuden mukaan eikä kuntien todellisen tarpeen mukaan. Tämä on johtanut saamelaisalueen kunnissa vääristymään, jossa kooltaan suurin kunta, Sodankylä saa suurimman lisän, vaikka siellä asuu vähiten saamelaisia. Lisä on pienimmillään Utsjoella, joka on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta ja jossa tarve kaksikielisiin palveluihin on sen vuoksi suuri ja jota myös saamen kielilaki (1086/2003) eniten velvoittaa. Inarin kunta on puolestaan nelikielinen kunta: siellä käytetään suomen lisäksi kaikkia Suomessa puhuttavia saamen kieliä eli pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Tukijärjestelmän tulee huomioida Inarin kunnan erityistilanne ja velvoitteet nelikielisenä kuntana. Käytännössä Sodankylän kunta on vähiten järjestänyt saamenkielisiä palveluja alueellaan. Saamelaiskäräjät katsoo, että mainittu kielilisä on tarpeen ja sen määrää pitää tuntuvasti kasvattaa. Todetun vääristymän oikaisemiseksi ja edellä mainittujen periaatteiden ja tavoitteiden saavuttamiseksi, kielilisä tulisi kuitenkin vastaisuudessa ohjata saamelaisten kulttuuri-itsehallintoon liittyvien periaatteiden mukaisesti Saamelaiskäräjien hallinnoitavaksi. Saamelaiskäräjät maksaisi lisästä saamelaisalueen kunnille avustuksia saamenkielisten palvelujen tuottamista varten erillisestä hakemuksesta.

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 10 (12) Saamen kielilain mukainen valtionavustus Saamen kielilain 31 :n mukaista määrärahaa valtionavustuksiin saamelaisten kotiseutualueen yhteisöille on myönnetty esim. henkilöstön saamen kielen opiskeluista aiheutuviin kustannuksiin, kuten palkallisiin virkavapauksiin ja sijaisen palkkakustannuksiin. Tarkoitusta varten on ollut käytettävissä enintään 128.638 vuonna 2004, 128.700 vuonna 2005 ja 130.00 vuonna 2006 TAULUKKO 1. Oikeusministeriön myöntämä rahoitus saamen kielilain kustannusten kattamiseksi 2004 2005 2006 Enontekiön kunta 42.500 78.000 7000 Inarin kunta 12.760 15.000 15.000 Sodankylän kunta 4.000 4.000 4.500 Utsjoen kunta 19.759,90 26.687,66 38.500 Muut tahot 4.678,33 4243,44 17.677,50 Yhteensä 82.698,23 127.933,10 82.677,50 Saamenkielisten palvelujen resursoinnilla ei ole ollut laajaa vaikuttavuutta saamenkielisten palvelujen kehittymiselle Suomessa. Kunnat näkevät useimmiten saamen kielilain toteutumisen resurssikysymyksenä, unohtaen etteivät ne ole käyttäneet saamen kielilainsäädännön suomia mahdollisuuksia hyväkseen. Viranomaisen eivät osaa aina omalta osaltaan hyödyntäneet saamen kielilain rahoitusmahdollisuuksia ja edelleenkin useilta viranomaistahoilta puuttuvat mahdollisuudet saada lain vaatimaa saamenkielistä asiakaspalvelua. Rahoituksen vaikuttavuutta on pystyttävä myös selvittämään ja rahoituksen käyttöä on seurattava aktiivisesti budjettitalouden kautta. Saamen kielilain rahoitusta koskevaa pykälää 31 olisi muutettava siten että lakisääteisiä kunnan peruspalveluja tuottavat muut tahot ja kuntayhtymät, joissa saamelaisten kotiseutualueen kunta tai osa siitä on mukana, otetaan myös saamen kielilain mukaisen valtionavustuksen piiriin tuottaessaan kunnallisia peruspalveluja.

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 11 (12) 5. Lopuksi Pääministeri Matti Vanhasen II hallitusohjelman mukaan turvataan saamelaisten oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan perustuslaissa säädetyn kulttuuri-itsehallinnon pohjalta (s.14). Palvelurakenteiden uudistamisen yhteydessä turvataan palvelujen saatavuus suomen, ruotsin ja saamenkielellä (s. 17). Hallituksen tavoitteena on turvata sosiaali- ja terveydenhuollon vakaa rahoitus ja palvelujen saatavuus (s.39). Lopuksi Saamelaiskäräjät viittaa Euroopan neuvoston ministerikomitean 21.11.2007 antamiin suosituksiin alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan soveltamisesta Suomessa. Ministerikomitea suosittaa Suomen viranomaisia mm. 1. vahvistamaan edelleen saamenkielistä koulutusta, erityisesti kehittämällä järjestelmällisen politiikan ja pitkän aikavälin rahoitussuunnitelman, 2. ryhtymään pikaisesti toimiin suojellakseen ja edistääkseen inarin- ja koltansaamea, jotka ovat edelleen erityisen uhanalaisia kieliä, varsinkin järjestämällä pysyviä kielipesiä, 3. kehittävät edelleen saamen kielen käyttöä joukkoviestimissä, erityisesti televisiossa ja sanomalehdistössä, tarvittaessa yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, 4. toteuttamaan lisätoimia varmistaakseen saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen saatavuuden. Klemetti Näkkäläjärvi Puheenjohtaja Pia Ruotsala Sosiaali- ja terveyssihteeri Ulla Aikio-Puoskari Koulutussihteeri (Lausunnosta päätti puheenjohtaja 12.2.2008) LIITTEET: Liite 1. Saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen valtionavustukset saamelaisten kotiseutualueen kunnille 2002-2006 Lisätietoja saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta: sosiaali- ja terveyssihteeri Pia Ruotsala, 016 665 036, 040 726 2688, pia.ruotsala@samediggi.fi Lisätietoja koulutusasioista: koulutussihteeri Ulla Aikio-Puoskari, 0400 896957, ulla.aikio@samediggi.fi. Lisätietoja saamelaisten kielellisistä oikeuksista: kieliturvasihteeri Siiri Jomppanen, 050 493 9018, siiri.jomppanen@samediggi.fi

SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 12 (12) Liite 1. SAAMEN KIELEN JA SAAMENKIELISEN OPETUKSEN VALTIONAVUS TUKS ET S AAMELAIS TEN KOTIS EUTUALUEEN KUNNILLE 2002-2006 2002 yhteensä 22311 vvh perusopetus 1 046 832 euroa lukio 77 230 euroa ammatillinen peruskoulutus 0 euroa yhteensä 1 124 062 euroa tuntihinta 46,92 euroa 2003 yhteensä 23302 vvh perusopetus 1 224 308 euroa lukio 129 617 euroa ammatillinen peruskoulutus 1 314 euroa yhteensä 1 355 239 euroa tuntihinta 52,54 euroa 2004 yhteensä 24395 vvh perusopetus 1 136 784 euroa lukio 147 270 euroa ammatillinen peruskoulutus 0 euroa yhteensä 1 284 054 euroa tuntihinta 46,60 euroa 2005 ennakko yhteensä 23694 vvh perusopetus 1 106 273 euroa lukio 146 850 euroa ammatillinen peruskoulutus 0 euroa yhteensä 1 253 123 euroa tuntihinta 46,69 euroa 2006 ennakko tuntihinta noin 49 euroa Enontekiö tunnit Inari Sodankylä Utsjoki 4736 vvh 9079 vvh 908 vvh 12461 vvh (Tiedot saatu: Sirpa Kesti, Opetushallitus /Laskentapalvelut)