KIRJALLINEN KYSYMYS 71/2005 vp Orpolasten huoltajuuden myöntäminen sukulaisille tai läheisille Eduskunnan puhemiehelle Kaakkois-Aasiassa 26.12.2004 tapahtuneen luonnonkatastrofin seurauksena useita suomalaisia lapsia jäi orvoiksi. Orvoiksi jääneiden lasten huoltajuus on ollut aiemminkin esillä, mutta katastrofin seurauksena asia on noussut näkyvämmin julkisuuteen, mikä on näkynyt sanomalehdissä monina asiaa koskevina artikkeleina ja mielipidekirjoituksina. Hyökyaaltoihin vanhempansa menettäneiden lasten kannalta olisi parasta, jos heidän huoltajuutensa voitaisiin myöntää sukulaisille tai lapsille muutoin läheisille henkilöille sijaisperheiden tai laitostamisen sijaan. Monet julkisuudessa asiaa kommentoineet henkilöt, kuten peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, eivät näe tämän periaatteen toteutumisessa Suomessa mitään ongelmaa. Todellisuudessa kuitenkin kuntien sosiaalityöntekijöillä on usein heikko tietämys lainkohdasta, jonka mukaan orpojen huoltoasia on ensisijassa ratkaistava huoltohakemuksella, jonka sosiaaliviranomaiset tekevät sukulaisten hyväksi. Käytännössä on tullut esiin useita tapauksia, joissa vanhempansa menettäneitä lapsia ei esimerkiksi ole viranomaisten taholta haluttu antaa huollettaviksi isovanhemmille. Jotkut tapaukset ovat johtaneet pitkiinkin oikeudenkäynteihin aina ylintä oikeusastetta myöten. Jotta orvoiksi jääneiden isovanhemmat, muut sukulaiset ja läheiset ihmiset voisivat varmistua siitä, että lapsi voi jäädä kasvamaan tuttujen ja rakastavien ihmisten pariin, tulisi hallituksella (tarkemmin sanoen sosiaali- ja terveysministeriöllä) olla selkeitä keinoja valvoa kuntien sosiaalityöntekijöiden tekemiä päätöksiä. Hallituksen tulisi huolehtia siitä, että asianomaisten viranomaisten koulutuksessa tähdennetään lapsen huollosta säädetyn asetuksen 11 :n normistoa, jonka mukaan lapsen orpous ei ole huostaanottoperuste, vaan sosiaalityöntekijöiden pitäisi ensi sijassa neuvotella asiasta lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tarvittaessa tehdä tuomioistuimelle huoltohakemus. Lastensuojeluasioissa ministeriö toimii varsin yksipuolisten tietojen varassa, koska se ei ole kanteluinstanssi eivätkä kuntien viranhaltijat todennäköisesti oma-aloitteisesti raportoi virheistään. Näin ollen julkisuuteen esitetty varmuus siitä, ettei Kaakkois-Aasian tapahtumien vuoksi orvoiksi jääneitä lapsia oteta turhaan huostaan, on varsin hataralla pohjalla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka hallitus aikoo varmistaa ja valvoa, että sosiaaliviranomaiset toimivat lastensuojelusta annettujen lakien ja asetusten mukaisesti pyrkien aina esittämään orvoiksi jääneiden lasten huoltajuutta ensisijaisesti lapsen sukulaisille tai muuten läheisille ihmisille? Versio 2.0
Helsingissä 15 päivänä helmikuuta 2005 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 71/2005 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 71/2005 vp: Kuinka hallitus aikoo varmistaa ja valvoa, että sosiaaliviranomaiset toimivat lastensuojelusta annettujen lakien ja asetusten mukaisesti pyrkien aina esittämään orvoiksi jääneiden lasten huoltajuutta ensisijaisesti lapsen sukulaisille tai muuten läheisille ihmisille? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuten kysymyksessä todetaan, mikäli lapsi on jäänyt huoltajan kuoleman johdosta vaille huoltajaa, on sosiaalilautakunnan lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun asetuksen (556/1994) 11 :n mukaan neuvoteltava asiasta lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus huoltajan määräämisestä lapselle. Lapsia koskevan lainsäädäntömme lähtökohtana on lapsen edun periaate. Lapsen suojelua, lapsen mielipiteen ja toiveiden huomioon ottamista ja lapsen edun periaatteen ensisijaisuutta laajemminkin ilmentäviä säännöksiä sisältyy perustuslain ohella lukuisiin kansallisiin lakeihimme ja Suomea sitoviin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) mukaan huoltajaa määrättäessä on otettava huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset. Lapsen edun toteutumista punnittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto parhaiten toteutuu vastaisuudessa. Isovanhemmat, muut sukulaiset tai läheiset voivat varsin hyvin soveltua lapsen huoltajiksi. Kaikissa tapauksissa lapsen etu on kuitenkin aina määräävä harkittaessa sitä, kuka tai ketkä aikuiset ovat soveltuvimpia kasvattamaan ja pitämään huolta lapsesta. Vasta viime kädessä, mikäli sukulaisista tai muista lapselle läheisistä henkilöistä ei tilannetta ja lapsen etua kokonaisuutena tarkastellen ole löydettävissä lapsesta huolehtimaan soveltuvaa henkilöä, voi sosiaalilautakunnalle syntyä velvollisuus huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tai lastensuojelulaissa (683/1983) ei ole säännöksiä, joiden mukaan lapsen sukulaisilla olisi etusija lasta koskevia ratkaisuja tehtäessä, vaan ratkaisut on aina tehtävä kunkin yksittäisen lapsen etua ja hänen tulevaisuuttaan pitkällä tähtäimellä punniten. Jos tilanne päädytään ratkaisemaan lastensuojelulain nojalla, on myös mahdollista sijoittaa lapsi sukulaisperheeseen. Sillä, haetaanko lapsen sukulaisia tai muita läheisiä lapsen huoltajiksi vai sijoitetaanko lapsi sukulaisperheeseen sijaishoitoon, on merkitystä muun muassa lapsen juridisen aseman ja sijoitukseen liittyvien taloudellisten seikkojen kannalta. Sosiaalilautakunnan on selvitettävä lapsen hoitoonsa ottaneelle henkilölle eri sijoitusmuotoihin liittyvät erot ja hänen oikeutensa ja velvollisuutensa niissä. Lisäksi sosiaalilautakunnan on tuettava hoitajaa järjestämällä tarpeelliset tukitoimet lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämiseksi. Yksittäistapauksissa lasten suojeluun liittyvän lainsäädännön noudattamista kunnissa valvovat lääninhallitukset. Lisäksi asianosaiset voivat valittaa hallintotuomioistuimiin lastensuojeluun liittyvistä päätöksistä kuten huostaanotto- 3
Ministerin vastaus päätöksistä. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa hallinnonalan yleisestä valvonnasta ja muun muassa lainsäädännön kehittämisestä. Lastensuojelulakia ollaan uudistamassa hallituskauden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut kuluvan vuoden alussa lastensuojelulain kokonaisuudistusta valmistelevan työryhmän. Tavoitteena on saada hallituksen esitys aikaan ensi vuoden keväällä, niin että lastensuojelulain kokonaisuudistus voisi tulla voimaan vuonna 2007. Uudistus on osa käynnissä olevaa laajaa lastensuojelun kehittämisohjelmaa. Tässä yhteydessä selvitetään kokonaisuutena lapsen edun mukaisten toimintamallien varmistaminen ja muun muassa hyväksi havaittujen menetelmien kuten läheisneuvonpidon juurruttamista käytännön lastensuojelutyöhön. Helsingissä 9 päivänä maaliskuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 71/2005 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 71/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: På vilket sätt tänker regeringen säkerställa och övervaka att de sociala myndigheterna agerar i enlighet med lagarna och förordningarna om barnskydd och alltid strävar efter att vårdnaden om barn som blivit föräldralösa i första hand ges till barnets släktingar eller sådana människor som annars står nära barnet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Såsom det konstateras i spörsmålet skall socialnämnden i enlighet med 11 i förordningen om vårdnad om barn och umgängesrätt (556/1994) när ett barn till följd av vårdnadshavarens död inte har någon vårdnadshavare rådgöra med personer som står barnet nära och vid behov göra en ansökan till domstolen om förordnande av vårdnadshavare och förmyndare till barnet. Utgångspunkten i vår lagstiftning om barn är principen om barnets bästa. Bestämmelser som mera ingående gäller skydd av barn och beaktande av barnets åsikter och önskemål och prioriteten i fråga om principen om barnets bästa finns förutom i grundlagen i många andra av våra nationella lagar och i internationella människorättskonventioner som binder Finland. Enligt lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983) skall barnets bästa och barnets egna önskemål beaktas vid förordnandet av vårdnadshavare. Då man bedömer hur barnets bästa skall förverkligas bör det särskilt beaktas hur vården skall ske på bästa sätt i framtiden. Mor- eller farföräldrar, övriga släktingar eller närstående kan mycket väl lämpa sig som barnets vårdnadshavare. I varje situation är det dock alltid barnets intresse som är avgörande när det bedöms vilken vuxen eller vilka vuxna som är mest lämpade att fostra och ta hand om barnet. Först i sista hand, om det bland släktingar eller andra personer som står barnet nära inte med beaktande av situationen och barnets bästa i sin helhet inte finns en lämplig person att ta hand om barnet kan det för socialnämnden uppstå en skyldighet att omhänderta barnet och ordna vård utom hemmet. Några bestämmelser med stöd av vilka barnets släktingar skulle ha företräde i beslut rörande barnet ingår inte i lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt eller i barnskyddslagen (683/1983), utan besluten fattas alltid för varje enskilt barn med beaktande av vad som på lång sikt är bäst för barnet och med tanke på barnets framtid. Om man kommer fram till att situationen skall avgöras med stöd av barnskyddslagen är det också möjligt att placera barnet hos släktingar. Huruvida vårdnadshavare söks bland barnets släktingar eller andra personer som står barnet nära eller huruvida barnet placeras i vård utom hemmet hos släktingar är av betydelse bl.a. med tanke på barnets juridiska ställning och ekonomiska omständigheter som hänför sig till placeringen. Socialnämnden skall klarlägga för den som tagit emot barnet för vård vilka skillnader det finns mellan de olika placeringsformerna och vilka rättigheter och skyldigheter denna person har i dem. Dessutom skall socialnämnden stöda vårdaren genom att ordna nödvändiga stödfunktioner för barnets vård och fostran. I enskilda fall övervakar länsstyrelserna att lagstiftning gällande skydd av barn iakttas i kom- 5
Ministerns svar munerna. Dessutom kan parterna anföra besvär hos förvaltningsdomstolarna när det gäller avgöranden som hänför sig till barnskydd, såsom beslut om omhändertagande. Social- och hälsovårdsministeriet ansvarar för den allmänna övervakningen av förvaltningsområdet och bl.a. för utvecklandet av lagstiftningen. Barnskyddslagen kommer att revideras under regeringsperioden. Social- och hälsovårdsministeriet har i början av året tillsatt en arbetsgrupp med uppgift att bereda en totalrevidering av barnskyddslagen. Målet är att överlämna regeringens proposition i ärendet på våren nästa år, så att totalrevideringen skall kunna träda i kraft år 2007. Revideringen är en del av ett omfattande program som inletts för utvecklande av barnskyddet. I detta sammanhang utreds som en helhet hur de handlingsmodeller som gäller barnets bästa kan säkerställas och bl.a. beprövade metoder såsom överläggningar med närstående införlivas i det praktiska barnskyddsarbetet. Helsingfors den 9 mars 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6