YMPÄRISTÖLUPAPÄÄTÖS Helsinki 5.6.2009 Annettu julkipanon jälkeen Dnro UUS-2008-Y-363-114 No YS 674 ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 :n mukaisesta lupahakemuksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista ja haittaainepitoisten maa-ainesten sekä betoni-, tiili- ja asfalttimurskeen hyödyntämistä Helsingin Jätkäsaaressa. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun toiminnan aloittamisesta muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKIJA Helsingin kaupunki Kiinteistövirasto PL 2200 00099 Helsingin kaupunki TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Pilaantuneen maaperän puhdistaminen ja haitta-ainepitoisen maaaineksen sekä betoni-, tiili- ja asfalttimurskeen hyödyntäminen. Helsingin kaupunki Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alue Alueen maanomistaja on Helsingin kaupunki. Liike- ja yhteisötunnus: 0201256-6 Toimialatunnus : 39000, 38210 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 78 Ympäristönsuojelulaki 28 2 momentti, kohta 4 Ympäristönsuojeluasetus 1 3 momentti MAKSU 6 020 A13-114-AT2279 Asemapäällikönkatu 14 PL 36, 00521 Helsinki www.ymparisto.fi/uus Stinsgatan 14 PB 36, FI-00521 Helsingfors, Finland www.miljo.fi/uus
2 (61) LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristönsuojeluasetus 6 1 momentin kohta 12 d Ympäristönsuojelulaki 31 4 momentti Ympäristöministeriö on päätöksellään 20.1.2005 siirtänyt toimivallan ympäristönsuojelulain 12 luvussa mainituissa pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevissa asioissa Helsingin kaupungin alueella Uudenmaan ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle. Ympäristönsuojelulain 35 4 momentin mukaan, jos samalla toimintaalueella sijaitsevalla usealla ympäristöluvanvaraisella toiminnalla on sellainen tekninen tai toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, toimintoihin on haettava lupaa samanaikaisesti yhdellä yhteisellä tai eri lupahakemuksilla. Ympäristönsuojelulain 31 :n 4 momentin mukaan toimintojen lupaasian ratkaisee tällöin alueellinen ympäristökeskus, jos yhdenkin toiminnan lupa-asia kuuluu sen toimivaltaan, eikä yksikään lupa-asioista kuuluu ympäristölupaviraston toimivaltaan. Hakemuksen mukaisista toiminnoista haitta-ainepitoisten maa-ainesten ja jätteiden hyödyntäminen kuuluvat alueellisen ympäristökeskuksen toimivaltaan. Tämän vuoksi lupa-asia on ratkaistu Uudenmaan ympäristökeskuksessa. ASIAN VIREILLE TULO Ympäristölupahakemus on toimitettu Uudenmaan ympäristökeskukseen 30.6.2008. MUUT ALUEEN MAAPERÄÄ KOSKEVAT PÄÄTÖKSET JA TARKASTUSMUISTIOT - Alueella sijaitsee suojeltu makasiinirakennus L2, joka on suunniteltu muutettavaksi hotellikäyttöön. Helsingin kaupungin ympäristövalvontapäällikkö on antanut 15.2.2008 ympäristönsuojelulain 78 :n mukaisen ilmoituspäätöksen makasiinirakennuksen kohdan pilaantuneen maaperän puhdistamisesta. Makasiinirakennuksen maaperän puhdistamista ei ole aloitettu. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto on esittänyt, että makasiinirakennuksen L2 alue, jonka maaperän puhdistamista koskien on annettu erillinen ympäristönsuojelulain 78 :n mukainen ilmoituspäätös, liitettäisiin ympäristöluvan ympäristölupa-alueeseen ja kunnostettaisiin tulevan ympäristöluvan mukaisesti. - Helsingin kaupungin ympäristövalvontapäällikkö on antanut Finnsteve Oy:lle 5.5.2009 ympäristönsuojelulain 78 :n mukaisen ilmoituspäätöksen. Päätös koskee Finnsteve Oy:llä vuokrattuna olleiden alueiden Finnsteve Oy:n toiminnasta pilaantuneen maaperän kunnostamista. Päätöksen mukaan kunnostustöitä tehdään kolmella erillisel-
3 (61) lä alueella, jotka sijaitsevat Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alueella. - Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tarkastusmuistio 7.4.2009 tarkastuksesta Marine Container Yard Ab:n rakennuksen purkutyömaalle. TOIMINNAN SIJAINTIALUE JA KAAVOITUSTILANNE Käyttöhistoria Nykyinen käyttö Kaavoitustilanne Toiminnan sijaintialue käsittää Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alueeseen kuuluvat maa-alueet. Maa-alueiden pinta-ala on 33,3 hehtaaria. Asemakaava-alueen rajaus on esitetty liitteessä 1. Pääosa alueesta on ollut aikaisemmin satamakäytössä. Alueen pohjoisosassa on katujen risteysalue, jossa Mechelininkatu ja nykyinen Tullaajankuja risteävät. Alueen läpi on kulkenut tavaraliikenteen rautatie. Satamatoiminta on alkanut 1800-luvun loppupuolella. Aluetta on käytetty aikanaan mm. hiilikenttänä. Lisäksi alueella on toiminut mm. kynttilöitä ja muita rasvatuotteita valmistanut tehdas sekä terva- ja asfalttitehdas, mutta niiden tarkka sijainti ei ole selvillä. Satamatoiminta alueella on loppunut vuonna 2008. Alueella on käynnissä satamatoimintaan liittyvien rakenteiden purku. Alueella sijaitsee neljä säilytettävää rakennusta, bunkkeri, makasiinit L2 ja L3 sekä sataman huoltorakennus. Jätkäsaaren osayleiskaava on saanut lainvoiman 18.8.2006. Kaavassa Jätkäsaaren alueelle on osoitettu asuin-, työpaikka- ja puistoalueita. Alueelle on laadittu Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaavan muutosehdotus. Asemakaavan muutosehdotuksen mukaan alueella tulee olemaan asuinkerrostalojen korttelialueita, liikennealueita, puistoalueita, yleisten rakennusten korttelialueita, toimitilarakennusten korttelialueita ja hotellirakennusten korttelialue. Asemakaavan muutosehdotuksessa Hyväntoivonpuistoon on varattu alue, johon kaavamerkinnän mukaan saa sijoittaa pilaantuneita maaaineksia ympäristöluvan mukaisesti. Asemaakaavan muutosehdotuksessa alueelle on tehty varauksia maanalaisille tiloille, mm pysäköintilaitoksia, yhdyskuntateknisen huollon tiloja, väestönsuojia, huoltokatuja ja erilaisia huoltokuiluja ja sisäänkäyntirakennelmia varten.
4 (61) Asemakaavan muutosehdotus on tarkoitus käsitellä kaupunginvaltuustossa keväällä 2009. YMPÄRISTÖ JA LÄHIMMÄT HÄIRIINTYVÄT KOHTEET Alueen pohjoispuolella on Ruoholahden asuinalue ja koillispuolella Hietalahden asuinalue. Idässä alue rajautuu merialueeseen, jonka itäpuolella on Hietalahden telakka-alue. Alueen kaakkoispuolella on matkustajasatama, jonka toiminta jatkuu. Alueen etelä- ja länsipuoli ovat entistä satamakenttää, jolle myöhemmin rakennetaan asuin- ja työpaikka-alue. Lähimmät nykyiset asuinrakennukset ovat välittömästi kunnostusalueen rajan ulkopuolella. Kunnostusalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös päiväkoti. Matkustajasataman liikenne kulkee alueen läpi. TUTKIMUS- JA SUUNNITELMA-ASIAKIRJAT - Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Maaperän pilaantuneisuustutkimus, Jätkäsaaren aloitusalue, Mechelininkadun risteysalue ja Länsisataman lisätutkimuspisteet. Ramboll Finland Oy. 26.10.2007. - Jätkäsaaren aloitusalue, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen ja hyötykäytön yleissuunnitelma, Riskinarvio. Esko Rossi Oy. 9.4.2008. - Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Jätkäsaarenkallion ja Hietasaaren asemakaava-alueen pilaantuneen maan kunnostuksen ja hyötykäytön yleissuunnitelma. Ramboll Finland Oy. 17.6.2008. - Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Betonin, tiilien ja asfaltin hyötykäyttösuunnitelma, Jätkäsaaren ja Hietasaarenkallion asemakaavaalue. Ramboll Finland Oy. 23.10.2008. - Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto. Kynnysarvon ylittävien ja alemman ohjearvon alittavien maiden hyödyntäminen -ympäristölupahakemuksen täydennys, Jätkäsaaren ja Hietasaarenkallion asemakaava-alue. Ramboll Finland Oy. 27.4.2009. - Jätkäsaaren ja Hietasaarenkallion asemakaava-alueen ympäristölupahakemuksen lisäselvitykset. Ramboll Finland Oy. 15.5.2009. ALUEEN MAAPERÄ-, POHJA- JA PINTAVESIOLOSUHTEET Maa- ja kallioperä Suunnittelualueella on kaksi saarta: Jätkäsaari ja Hietasaari. Alkuperäiset saaret kattavat arviolta 2/3 suunnittelualueesta. Saarten väli täytettiin 1930-luvulle tultaessa. Jätkäsaaren alue Alkuperäisen Jätkäsaaren alueella maanpinnan taso vaihtelee välillä +2,8 +5,7 metriä. Saaren keskiosilla kallio on louhittu ja sen pinta on 1 2 metriä maanpinnasta. Täyttömaa on pääasiassa hiekkaa ja soraa. Jätkäsaaren etelä- ja pohjoisosissa kallion pinta on todettu kairauksissa 0,5-1 metrin syvyydellä maanpinnasta ohuen hiekka-
5 (61) Pohja- ja orsivesi /soratäyttömaakerroksen alla. Jätkäsaaren reunoilla alkuperäisen rantaviivan ulkopuolella kallion pinta syvenee nopeasti. Hietasaaren alue Alkuperäisen Hietasaaren alueella maanpinnan taso vaihtelee välillä +2,6 +3,6 metriä. Kallion pinta on saaren keskiosissa ja eteläpuolella 0,5 1 metrin syvyydellä maanpinnasta. Muualla kalliota ei ole tavoitettu 5-6 metrin syvyyteen mennessä. Maa-aines on arvioitu lähinnä siltiksi, hiekaksi tai soraksi. Alkuperäisten saarten välinen alue Saarten välinen alue ja saarten ympärysosat on täytetty pääasiassa vuosien 1911 1932 välisenä aikana. Suunnittelualueen uloin lounaisreunakin on täytetty viimeistään vuoteen 1942 mennessä. Täyttömateriaalina on ollut louhetta, soraa, hiekkaa ja silttiä. Täyttökerroksen paksuus on vaihteleva, enimmillään täyttöä on ainakin 10 metriä. Savea ei ole poistettu täytön alta. Alkuperäisten saarten välisellä alueella maanpinnan taso vaihtelee välillä +2,1 +3,5 metriä. Kallionpinnan tasosta on havaintoja saarten välisen alueen eteläosasta, jossa kallio on todettu 8,5-11,6 metrin syvyydessä maanpinnasta. Louhepenkkoja on kahdella pienellä alueella suunnittelualueen lounaisosassa. Entisen kaatopaikan alue Alkuperäisen Hietasaaren eteläreunalla on toiminut kaatopaikka 1930- ja 1940-luvuilla. Jätteet on todennäköisesti kaadettu Hietasaaren rannalta suoraan mereen. Entinen kaatopaikka ei pääosiltaan kuulu suunnittelualueeseen, mutta suunnittelualueen eteläosassa on noin yhden hehtaarin alue, jolla on havaittu rakennusjätettä. Mechelininkadun risteysalue Risteysalueella maanpinta on tasolla +2,2 +3,7 metriä. Alue on täyttömaata, jossa täytön paksuus on noin 2 4,5 metriä. Täytön alla on risteysalueen itäosassa luonnonmaana moreenia ja hiekkaa ja risteysalueen länsiosassa savea. Saven yläpinta on tasolla -3-6 metriä. Kallionpinnan tasosta risteysalueella ei ole havaintoja. Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Alueen pohjaveden pinta on noin tasolla + 0 metriä. Pohjaveden pinnankorkeus noudattelee meriveden korkeutta. Suunnittelualue on pääosin asfaltoitu, joten pohjavettä ei muodostu merkittävästi. Asfaltoimattomat alueet ovat pääasiassa rata-alueita, joiden hyvin vettä läpäisevän sepelin alueella muodostuu jonkin verran pohjavettä. Suunnittelualueella on myös joitain yksittäisiä pieniä nurmialueita, joissa kasvaa myös muutamia puita. Nurmialueiden pintamaa on multaa.
6 (61) Mechelininkadun risteysalueella pohjaveden virtaus suuntautuu länteen/etelään merta kohti. Satama-alueella pohjavesi virtaa alkuperäisten Jätkäsaaren ja Hietasaaren välissä merta kohden. Alkuperäisten saarten alueilla Jätkäsaaren ja Hietasaaren keskiosien kallioisilla alueilla pohjavesi virtaa kallionpinnan ohjaamana. Louhepenkkojen päät ulottuvat vain suunnittelualueen lounaisosaan. Louhepenkat toimivat salaojina ja johtavat pohjaveden mereen kuten myös merivettä alueelle. Myös muualla satama-alueella täyttömaa on hyvin vettä johtavaa. Pintavedet Alueella ei ole avo-ojia, lampia tai muita pintavesiä. Alueella on sadevesiviemäröinti. Suunnittelualue rajautuu itäreunaltaan mereen. ALUEELLA TEHDYT PILAANTUNEISUUSTUTKIMUKSET Maaperänäytteet Pohjavesinäytteet Alueella on tehty maaperän haitta-ainetutkimuksia useassa vaiheessa vuodesta 2000 alkaen. Viimeisimmät tutkimukset on tehty vuonna 2009 rakennusten purkutöiden yhteydessä. Yhteensä suunnittelualueelta on yli 200 maaperätutkimuspistettä. Maaperänäytteet on otettu suurelta osin kairaamalla ja osin koekuopista. Kairaukset ulottuivat täyttömaakerrosten läpi keskimäärin 8 12 metrin syvyyteen alkuperäisten saarten ulkopuolisilla alueilla ja 0,5 5 metrin syvyyteen entisten saarten alueilla. Koekuopat ovat olleet enintään noin neljän metrin syvyisiä ja ne on pyritty ulottamaan muuttumattomaan pohjamaalajiin saakka. Maanäytteistä on tutkittu enimmäkseen raskasmetallipitoisuuksia (vähintään yksi analyysi/tutkimuspiste). Metallien lisäksi näytteistä on tutkittu mineraaliöljyä ja PAH-yhdisteitä sekä joistakin näytteistä myös haihtuvia hiilivetyjä, bensiinin lisäaineita, PCB:tä ja aromaattisia hiilivetyjä. Analysoidut näytteet on otettu vaihtelevilta syvyyksiltä. Analyysimenetelmät ovat vaihdelleet eri aikoina. Öljyjen fraktiointia ei yleensä ole tehty ja PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuuksissa on huomioitu osittain eri komponentit. Suunnittelualueelta on otettu vesinäytteitä kuudesta pohjavesiputkesta (10, 11, 27, 62, 810 ja 811) eri tutkimuskierrosten yhteydessä vuodesta 2000 alkaen. Lisäksi suunnittelualueen ympäristöstä on otettu vesinäytteitä yhdeksästä pohjavesiputkesta. Suunnittelualueen pohjavesiputket sijaitsevat alkuperäisten saarten ulkopuolella, lähinnä Hietasaaren ja Jätkäsaaren välisellä alueella. Suunnittelualueen putket 62, 810 ja 811 sijaitsevat vanhojen louhepenkereiden välittömässä läheisyydessä.
7 (61) Huokoskaasunäytteet Liukoisuuskokeet Huokoskaasuja on Jätkäsaaressa seurattu vuodesta 2002 alkaen. Alkuperäisten saarten välissä sijaitsee kuusi huokoskaasuputkea. Muut huokoskaasuputket sijaitsevat suunnittelualueen rajan ulkopuolella vanhan kaatopaikan alueella. Liukoisuuskokeita on tehty seitsemästä suunnittelualueelta otetusta maanäytteestä. Haitta-aineiden liukoisuudet on tutkittu 2-vaiheisella ravistelutestillä. Suodoksista tutkittiin mm. raskasmetallien, mineraaliöljyn, PAH-yhdisteiden ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet. Lisäksi suunnittelualueen lähistöltä muualta Jätkäsaaren alueelta on tehty viidestä maanäytteestä metallien liukoisuuskokeet 2-vaiheisella ravistelutestillä. YMPÄRISTÖN PILAANTUNEISUUS Maaperän pilaantuneisuus Alueen maaperän pilaantuneisuus johtuu pääasiassa täyttömaasta ja sen joukossa olevista jätejakeista. Voimakkaimmin pilaantuneita ovat saarten väliset alueet. Entisten saarten alueella pilaantuneisuus on olennaisesti vähäisempää, koska täyttömaakerrokset ovat näillä alueilla ohuempia. Pääasiassa suunnittelualueen ulkopuolella on entinen kaatopaikka. Kaatopaikka ulottuu mahdollisesti hieman bunkkerin länsipuolelle suunnittelualueelle. Epäorgaaniset haitta-aineet Suunnittelualueella on todettu ylemmän ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia kuparia (max 11 300 mg/kg), lyijyä (max 14 000 mg/kg), sinkkiä (234 000 mg/kg), arseenia (max 177 mg/kg), antimonia (max 46 mg/kg), elohopeaa (max 20 mg/kg), kadmiumia (max 69 mg/kg), kromia (max 202 mg/kg), nikkeliä (max 205 mg/kg) ja vanadiinia (max 17 mg/kg). Orgaaniset haitta-aineet Suunnittelualueella on todettu ylemmän ja alemman ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia öljyhiilivetyjen keskiraskaita (max 5 300 mg/kg) ja raskaita jakeita (max 2 700 mg/kg) sekä PAH-yhdisteitä (summapitoisuus max 1 100 mg/kg). Haihtuvien hiilivetyjen pitoisuudet ovat olleet pääasiassa alle laboratorioiden määritysrajojen, joitain yksittäisiä pitoisuuksia on havaittu. PCB-yhdisteet ovat olleet pääasiassa alle määritysrajojen.
8 (61) Pilaantuneet alueet Suunnittelualueella on metalleilla, PAH-yhdisteillä ja öljyillä pilaantuneita maita. Pilaantuneisuus on alueittaista ja maaperä on osin sekapilaantunutta. Pilaantuneisuus keskittyy pääasiassa alkuperäisten saarten rannoille ja saarten väliselle alueelle täyttömaakerrokseen. Täyttömaakerroksessa olevat pilaantuneet maa-ainekset sijaitsevat hajallaan, eikä täyttömaakerros ole yhtenäisesti pilaantunut. Pilaantuneisuus sijaitsee syvyyssuunnassa pääasiassa yli yhden metrin syvyydellä maanpinnasta. Nykyiset maanpinnan rakennekerrokset noin metrin syvyydelle maanpinnasta ovat pääosin puhtaita. Voimakkainta metallipilaantuneisuus on alkuperäisten saarten välisellä alueella alueen eteläosassa (bunkkerin länsipuolinen alue) ja alueen keskiosassa (L2 makasiinin länsi- ja pohjoispuolinen alue). Orgaaninen pilaantuneisuus on hajanaisempaa, mutta sijoittuu alkuperäisten saarten reunoille tai saarten väliselle alueelle täyttömaakerroksiin kuten metallipilaantuneisuus. Laajin yhtenäinen orgaanisilla haittaaineilla pilaantunut alue sijaitsee saarten välisellä alueella alueen eteläosassa (bunkkerin länsipuolinen alue). Metalleilla pilaantuneeksi arvioidut alueet on esitetty liitteessä 1. ja orgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneeksi arvioidut alueet liitteessä 2. Massamääräarvio Suunnittelualueella pohjavesipinnan yläpuolella (0 3 metrin kerroksessa maanpinnasta) arvioidaan olevan raskasmetalleilla pilaantunutta maata 105 000 m 3. Orgaanisilla haitta-aineilla pilaantunutta maata arvioidaan olevan 25 000 m 3. Massamääräarviota pohjaveden pinnan alapuolella olevien pilaantuneiden maiden määrästä ei ole. Pohjaveden pilaantuneisuus Pohjavedestä mitatut sähkönjohtavuuden arvot olivat korkeampia kuin pohjaveden tai makean pintaveden tyypilliset arvot. Korkea sähkönjohtavuus ja Mg-, Na-, SO- ja Cl-pitoisuudet osoittavat pohjaveden alueella olevan osittain tai kokonaan merivettä, joka pääsee virtaamaan maaperässä. Pohjavesiputket 801, 811 ja 62 ovat selvimmin meriveden vaikutuksen alaisia sähkönjohtavuuden sekä suola- ja metallipitoisuuksien perusteella. Kohonneita alumiini-, arseeni-, nikkeli- ja lyijypitoisuuksia havaittiin putkissa 811 ja 10. Korkeita rauta- ja mangaanipitoisuuksia todettiin kaikissa suunnittelualueen havaintoputkissa, välillä pitoisuudet ovat olleet alle määritysrajan. Pohjaveden raskasmetallipitoisuuksille on ollut tyypillistä voimakas vaihtelu. Putkissa 10 ja 810 havaittiin määritysrajan ylittäviä PAH-pitoisuuksia. Todetut pitoisuudet olivat kuitenkin pieniä, pääosin alle 1 µg/l. Putkissa 10, 11, 810 ja 811 havaittiin pieniä määritysrajan tuntumassa olleita pitoisuuksia mineraaliöljyä.
9 (61) Huokoskaasututkimusten tulokset Kaikista alueen huokoskaasuputkista on mittausten yhteydessä havaittu kohonneita hiilidioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuuksia sekä alentuneita happipitoisuuksia. Osassa putkista on havaittu myös metaanipitoisuuksia (HK1 ja 10) ja kohonneita VOC-pitoisuuksia (HK7, HK13, 10 ja 811). Korkein todettu metaanipitoisuus on ollut 6 % putkessa HK1 vuonna 2005. Liukoisuuskokeiden tulokset Liukoisuuskokeiden perusteella alueella todetut paikoin hyvin korkeat haitta-ainepitoisuudet ovat pääosin liukenemattomassa muodossa. Vain yhdessä näytteessä ylittyivät lyijyn, nikkelin ja sinkin osalta pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuden liukoisuusraja-arvot. Muissa näytteissä kaikkien aineiden liukoisuudet lukuun ottamatta antimonia olivat alle pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvojen. Antimonin liukoisuus ylitti kaikissa näytteissä pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuuden raja-arvon, vaikka kokonaispitoisuus oli kolmessa näytteessä alle alemman ohjearvon. Yhdessä näytteessä antimonin liukoisuus ylitti myös tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuden rajaarvon. RISKINARVIOINTI JA KUNNOSTUSTAVOITTEET Arvioinnin toteutus Alueelle on laadittu kohdekohtainen kvantitatiivinen riskinarvio. Riskinarvion aluksi laadittiin käsitteellinen malli, jonka avulla tunnistettiin mahdolliset altistusreitit ja altistujat. Tämän jälkeen valittiin kriittisiksi haitta-aineiksi metallit (Sb, Cu, Pb, Zn), öljy, PAH-yhdisteet ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Haitta-aineiden kulkeutumista sisäilmaan arvioitiin laskennallisesti Soilrisk 2.0 -mallilla. Kulkeutumista mereen arvioitiin maanäytteiden liukoisuuskokeiden tulosten sekä pohjavesinäytteistä todettujen pitoisuuksien perusteella. Hyötykäyttöalueella tapahtuvan pilaantuneiden maiden hyödyntämisen riskejä arvioitiin tarkastelemalla alueen vesitaloutta HELP 3.07 mallilla ja arvioimalla hyötykäyttöalueelta mereen päätyvän kuormituksen määrää liukoisuuskokeiden tulosten perusteella. Koska useat alueen rakentamisen suunnitelmat ovat vasta tekeillä, käytettiin arvioinnin lähtöoletuksena mahdollisimman suuren riskin antavia lähtötietoja.
10 (61) Alueelle jäävät pilaantuneet maat Kohdekohtaisen riskinarvioinnin perusteella suunnittelualueen pilaantuneista maista ei ole terveysperusteista riskiä, koska - pilaantuneet maa-ainekset peitetään vähintään 0,5 metriä paksulla puhtaalla maakerroksella tai rakenteilla ja lisäksi suurelle osalle suunnittelualuetta tulee jokin heikosti vettä läpäisevä päällystys (esim. asfaltti tai kiveys) tai rakennukset ja koko alueelle tulee sadevesiviemäröinti - alueen pohjavettä ei käytetä talousvetenä - putkijohdot sijoitetaan puhtaisiin täyttöihin, jolloin maaperässä olevat haitta-aineet eivät pääse vesijohtojen seinämien kautta kulkeutumaan talousveteen - asuinrakennusten kohdilta poistetaan 1,5 metrin syvyydeltä pohjalaatan alapuolelta pilaantuneet maa-ainekset, joiden hiilivetypitoisuus ylittää seuraavat pitoisuudet: o >C 5 C 10 : 100 mg/kg o >C 10 C 21 : 500 mg/kg o jos rakennusten alle jäisi 1,5 metrin syvyyteen maata, joissa em. hiilivetypitoisuudet ylittyisivät, on riskinarviointi laadittava siltä osin uudelleen kohdekohtaisten tietojen perusteella. Suunnittelualue on nykyisellään satama- ja katualuetta ja tulevaisuudessa kaupunkimaista asuin- ja työpaikka-aluetta, jolla ei ole merkittävää ekologista arvoa. Maaperäeliöiden altistuminen ja eläinten mukana kulkeutuvat haitta-ainemäärät jäävät puhtaiden pintamaakerrosten ansiosta merkityksettömiksi. Haitta-aineita kulkeutuu suunnittelualueelta mereen purkautuvien pohjavesien mukana. Kun otetaan huomioon mereen purkautuvien pohjavesien laimeneminen, jäävät haitta-ainepitoisuudet merivedessä rannan lähelläkin haitattomille tasoille. Jätkäsaaren läheisyyden sedimenteissä on lisäksi todettu selvästi kohonneita haitta-ainepitoisuuksia. Näin ollen ei ole todennäköistä, että suunnittelualueen tuntumassa olisi suunnittelualueelta kulkeutuville haitta-aineille erityisen herkkää lajistoa. Hyötykäytettävät pilaantuneet maat Alueella suunnitellaan hyötykäytettävän pilaantuneita maa-aineksia Hyväntoivonpuistoon rakennettavalla hyötykäyttöalueella. Hyötykäyttöalueelle sijoitetaan pilaantuneita maamassoja pohjavesipinnan ja nykyisen maanpinnan yläpuolelle. Pilaantuneiden maiden hyötykäyttöalueella suora kosketus pilaantuneisiin maihin on estetty pintarakenteilla. Alueelle ei tule rakennuksia, joten haihtuvien aineiden leviäminen sisäilmaan ei ole mahdollista. Riskinarvion perusteella pilaantuneiden maiden hyötykäyttö ei vaikuta käytännössä merkityksellisesti merialueen veden laatuun tai meriympäristön ekologiseen toimintakykyyn, kun alueelle sijoitetaan määritellyt kriteerit täyttäviä maamassoja ja alueelle rakennetaan suunnitellut pintaeristykset.
11 (61) Kynnys- ja alemman ohjearvon välissä olevat hyötykäytettävät maat Suunnittelualueen rakentamisen vaatimissa täytöissä suunnitellaan hyödynnettäväksi myös kohonneita haitta-ainepitoisuuksia (pitoisuudet valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisten kynnys- ja alempien ohjearvojen välissä) sisältäviä maa-aineksia. Näiden maa-ainesten hyötykäyttöön liittyen on laadittu oma, aikaisempaa riskinarviota täydentävä riskinarviointi. Riskinarvion mukaan terveysriskien suhteen Jätkäsaaren alueella voidaan useimmilla haihtumattomilla haitta-aineilla hyväksyä alempia ohjearvoja suurempia pitoisuuksia, sillä alueella ei kasvateta merkityksellisessä määrin elintarvikkeita. Metalleilla ainoastaan antimonin ja lyijyn alemmat ohjearvot on asetettu terveydellisin perustein. Lyijylle altistuminen kertyi ohjearvojen laskennassa pääosin maan syönnistä. Lyijy onkin Jätkäsaaressa terveysriskien kannalta kriittisin metalli ja sen pitoisuus pintamaassa saa ilman tarkentavia selvityksiä olla korkeintaan alemman ohjearvopitoisuuden tasolla. Haihtuvilla orgaanisilla aineilla sisäilmaan kulkeutuminen on keskeisin altistumisreitti ja haihtuvien aineiden pitoisuudet saavat Jätkäsaaressa olla enintään alempien ohjearvojen tasolla. Koska osa haihtuvista orgaanisista aineista (esim. bentseeni, vinyylikloridi) on karsinogeenisia eikä vaikutusten kynnysarvoista ole varmuutta, kohonneita haittaainepitoisuuksia sisältävien massojen sijoittamista Jätkäsaaressa rakennusten kohdille on riskinarvion mukaan syytä välttää tai täsmentää riskinarviota rakennusten kohdilla. Ekologisten riskien suhteen alue ei ole erityisen herkkä. Näin ollen ekologisten riskien suhteen alempia ohjearvopitoisuuksia voidaan pitää hyväksyttävinä hyödynnettävissä maissa. Vesien mukana maaperän haitta-aineita voi kulkeutua vain mereen. Koska ulkopuolelta tulevia, kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maita ei sijoiteta pintamaaksi, eroosio ja sen myötä kulkeutuminen ei ole käytännössä merkityksellistä. Alueen olosuhteiden perusteella Jätkäsaari ei ole kulkeutumisriskien suhteen herkkä alue. Maaveden mukana herkästi liikkuvissa alkuaineissa ei ole meriympäristön suhteen kriittisiä aineita. Orgaanisista haitta-aineista herkästi liikkuvia ovat haihtuvat liuottimet ja kloorifenolit. Näitä aineita sisältävien massojen hyödyntämistä rajoittaa ensisijaisesti kuitenkin sisäilmaan kulkeutumisen vaara. Yhteenvetona on todettu, että hyödyntämiseen liittyvät terveys-, ekologiset ja kulkeutumisriskit ovat suunnitelmien mukaan toimittaessa merkityksettömiä. Kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä massoja voidaan hyödyntää alueella vapaasti, jos haihtuvien yhdisteiden pitoisuus rakennusten alapuolella hyödynnettävissä massoissa on pienempi kuin kynnysarvo. Jos haihtuvien yhdisteiden pitoisuus rakennusten alapuolella on suurempi kuin kynnysarvo, suositellaan riskinarviota päivitettäväksi ko. haitta-aineisiin ja rakennusten teknisiin ratkaisuihin pohjautuen.
12 (61) ALUEEN MAANRAKENTAMISPERIAATTEET Täytöt Kaivut Suunnittelualueella kaivetaan melko vähän maata, lähinnä reuna-alueilla Tyynenmerenkadun ja Mechelininkadun alueilla johtolinjojen, rakennusten kellareiden ja liikennejärjestelyiden rakentamisen vuoksi. Maanpintaa nostetaan koko alueella nykyisestä, reuna-alueita lukuun ottamatta. Asemakaavaehdotuksen mukaan alueen maanpinta tulee pääasiassa nousemaan. Hyväntoivonpuistonalueelle tulee täyttöä 4 6 metriä, korttelialueille 0 5 metriä. Täyttöjen kokonaismääräksi arvioidaan 0,5 1 miljoonaa m 3. Pääosin täytöt tehdään suunnittelualueen ulkopuolelta tuotavalla pilaantumattomalla maa-aineksella. Lisäksi Hyväntoivonpuiston keskiosassa pyritään hyötykäyttämään pilaantuneita maita sekä muualla suunnittelualueella betoni-, tiili- ja asfalttimurskaa. Suunnittelualueen reuna-alueilla, joissa täytöt liittyvät nykyiseen maanpinnan korkotasoon, tulee kunnallisteknistä kaivua 0 2 metrin syvyyteen nykyisestä maanpinnasta. Alueen sisemmissä osissa kunnallistekniset rakenteet sijoitetaan täyttömaakerroksen sisään. Itäreunan kortteliriviin on merkitty maanalainen pysäköintilaitos, jonka kaivu ulottuu tasolle noin ±0 metriä, eli noin 3 metriä nykyisestä maanpinnasta. Hyväntoivonpuistoon ja osittain sen ulkopuolelle tulee kaivua maanalaisten tilojen vuoksi mm. ajoväylien reitit, pysäköintitilojen hissi- ja porraskuilut, tekniset kuilut, maanalaisten tilojen rakentamisesta johtuva kaivu. Rakennukset perustetaan anturaperustuksille maavaraisesti entisten saarten kohdilla. Saarten välisellä alueella rakennukset perustetaan kantavaan pohjaan asti ulottuvilla paaluilla tai syvätiivistetyn täytön varaan rakennettavalla anturaperustuksella. Kaivut päättyvät alkuperäisten saarten ulkopuolisilla alueilla tason ±0 metriä yläpuolelle. Suunnittelualueen pohjoisosan Mechelininkadun risteysalueelle tulee massanvaihtoa alituksen rakentamisen vuoksi. Alituksen kadunpinta tulee olemaan tasolla +1 metriä. Kaivun arvioidaan ulottuvan syvimmillään noin tasolle ±0 metriä. Entinen kaatopaikka-alue Suurin osa Jätkäsaaren entisestä kaatopaikasta on suunnittelualueen eteläpuolella. Seuraavassa suunnitteluvaiheessa kaatopaikka erotetaan omaksi kokonaisuudekseen, jonka kunnostamiselle haetaan erillinen ympäristölupa. Kaatopaikan kunnostussuunnittelu on aloitettu. Jos kaatopaikka ulottuu suunnittelualueelle, kunnostetaan se kaatopaikan kunnostamiselle haettavan ympäristöluvan mukaisesti. Kaatopaikka kunnostetaan ennen kuin sen alueelle rakennetaan mitään. Suunnittelualueen eteläosa, johon kaatopaikka mahdollisesti ulottuu, on tarkoitus rakentaa vuoteet 2017 mennessä.
13 (61) PILAANTUNEEN MAAPERÄN KUNNOSTUSSUUNNITELMA (17.6.2008, täydennys 15.5.2009) Kunnostusmenetelmä ja -tavoitteet Pilaantuneen maan kunnostuksen tavoitteena on saattaa suunnittelualue ympäristön ja terveyden kannalta turvalliseksi pitkälläkin aikavälillä. Kunnostus pyritään tekemään mahdollisimman ekotehokkaasti mm. välttämällä turhia kuljetuksia kaupunkialueella ja hyödyntämällä pilaantuneita maita. Tavoitepitoisuudet Maaperän kunnostukselle esitetään seuraavat kunnostustavoitteet: 1. Kaikki maanalaisten tilojen (kellarit, johtolinjat, jne.) alueilta poistettavat massat kaivetaan rakentamisen vaatimaan kaivutasoon asti haitta-aineiden pitoisuuksista riippumatta 2. Rakennusten kohtia lukuun ottamatta kaikkialle tulee puhdas pintamaakerros (> 0,5 metriä) tai puhtaat rakennekerrokset, jotka estävät kontaktin pilaantuneeseen maahan 3. Haitta-aineiden pitoisuuksiin perustuvat tavoitteet: a. pohjavesipinnan alapuolelta poistetaan vain rakentamisen vuoksi kaivettavat maa-ainekset b. pohjavesipinnan yläpuolelta poistetaan kaikki ongelmajätteiksi luokiteltavat pilaantuneet maa-ainekset c. rakennusten alla 1,5 metrin syvyyteen asti tavoitepitoisuutena on lisäksi haihtuville hiilivedyille (<C 5 C 10 ja muut valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 mainitut haihtuvat orgaaniset yhdisteet) ja kevyille öljyhiilivetyjakeille (>C 10 C 21 ) alle analyysimenetelmän määritysrajan ja raskaille öljyjakeille (>C 21 ) ja PAH- ja PCB-yhdisteille alle alemman ohjearvotason. Vaihtoehtoisesti haihtuvien hiilivetyjen ja kevyiden öljyhiilivetyjakeiden kunnostustavoite voidaan määrittää täsmennetyllä riskinarviolla d. Rakennusten alta 1,5 metrin syvyydestä pohjaveden pintaan asti tavoitepitoisuutena on lisäksi hiilivetyjen >C 5 C 10 pitoisuudelle alle 100 mg/kg ja kevyiden öljyhiilivetyjakeiden >C 10 C 21 pitoisuudelle alle 1 000 mg/kg. Vaihtoehtoisesti haihtuvien hiilivetyjen ja kevyiden öljyhiilivetyjakeiden kunnostustavoite voidaan määrittää täsmennetyllä riskinarviolla e. rakennusten ulkopuolisilla alueilla 1,5 metrin syvyyteen on lisäksi tavoitepitoisuutena haihtuvilla hiilivedyillä, kevyillä öljyhiilivedyillä, raskailla öljyjakeilla ja PAH- sekä PCByhdisteillä alle alemman ohjearvotason 4. jos alueelta löytyy muita haitta-aineita, tarkistetaan riskinarvio ja tehdään tarvittaessa lupaviranomaiselle ehdotus kunnostustavoitteiden muuttamisesta.
14 (61) Kunnostuksen toteuttaminen Poistettavat ja alueelle jäävät massat Alueella arvioidaan olevan pilaantunutta maata (yli alemman ohjearvon) 0 3 metrin syvyydellä yhteensä noin 130 000 m 3. Syvemmällä olevien pilaantuneiden maiden määrästä ei ole tehty arviota. Kaivettavia pilaantuneita maita arvioidaan olevan yhteensä noin 30 000 m 3. Näistä arviolta 24 000 m 3 sisältää haitta-aineita yli ylemmän ohjearvon ja 6 000 m 3 alemman ja ylemmän ohjearvon välissä. Alueelle arvioidaan jäävän noin 100 000 m 3 maa-aineksia, joissa haitta-ainepitoisuudet ylittävät alemman ohjearvon. Näistä noin 61 000 m 3 :ssä ylittyy myös ylempi ohjearvo. Toteutusjärjestys Pilaantuneet maat kaivetaan pääsääntöisesti rakentamisen yhteydessä. Öljyiset alueet ja ongelmajätteet ja muut mahdollisesti poistettavat pilaantuneet maat poistetaan ennen varsinaista rakentamista. Työt aloitetaan todennäköisesti Mechelininkadun risteyksen rakentamisella. Massanvaihto Kaivannot ovat pääasiassa matalia, 1 3 metrin syvyisiä, eikä pohjaveden pinnan alapuolelta kaiveta. Kaivu tehdään kuivakaivuna ja tarvittaessa kaivantoja pidetään kuivana pumppaamalla. Pääasiassa käytetään luiskattuja kaivantoja. Mahdollinen tuentatarve tarkastellaan muun maanrakennussuunnittelun yhteydessä. Pilaantuneen maan kaivu tehdään lajittelevana kaivuna. Eri tavoin pilaantuneet maa-ainekset ja puhtaat maat pidetään erillään kaivun, lastaamisen, esikäsittelyn, kuljetuksen ja muiden työvaiheiden aikana. Jos kaivun aikana alueelta löytyy jotain poikkeavaa jätettä tai poikkeavaan pilaantuneisuuteen viittaavaa, jota ei voida luokitella aikaisempien tutkimusten perusteella, jätetään se kaivamatta tai aines siirretään välivarastoalueelle, kunnes sen laatu on selvitetty. Esikäsittely Maa-aineksia esikäsitellään tarvittaessa kiviaineksen tai jätejakeiden erottelemiseksi. Suuret yksittäiset kivet ja jätejakeet erotellaan kaivinkoneen kauhalla kaivun aikana. Tarvittaessa maat esikäsitellään koneellisesti seulomalla tai välppäämällä. Seulakoot valitaan poistettavan aineksen mukaisesti. Seulaylitteet hyötykäytetään alueella tai viedään ulkopuoliseen loppusijoitukseen. Jätejakeet toimitetaan kaatopaikalle tai muuhun luvanvaraiseen käsittelyyn. Esikäsittely tehdään pilaantuneella alueella tai päällystetyllä pohjalla, esimerkiksi asfaltoidulla alueella. Seulonnan yhteydessä huolehditaan, että seulottava aines ei pölyä. Tarvittaessa ainesta kastellaan.
15 (61) Ennen seulonnan aloittamista laaditaan yksityiskohtainen selvitys seulonnan toteutuksesta, seulontapaikkojen sijainnista, käytettävästä kalustosta ja ympäristöhaittojen ehkäisystä. Välivarastointi Kaivetut pilaantuneet maa-ainekset pyritään hyötykäyttämään tai viemään ulkopuoliseen käsittelyyn välittömästi kaivun jälkeen. Lyhytaikaista välivarastointia tehdään suunnittelualueen asfaltoiduilla osilla tai hyötykäyttöalueella. Lyhytaikaisesti kaivettuja massoja varastoidaan esimerkiksi laboratorioanalyysien keston, esikäsittelyn tai kuljetuksen järjestämiseksi. Lyhytaikaisen välivarastoinnin kesto on enintään 2 kuukautta, sillä käytännössä liukoisuuskokeiden tekemiseen kuluu sen verran aikaa. Varastokasat peitetään tarvittaessa, jos on riski haitta-aineiden leviämisestä tai niille altistumisesta. Välivarastoaumoista pidetään kirjanpitoa, johon merkitään muun muassa massojen kaivukohta, aumoista tehdyt analyysit sekä aumojen mahdollinen esikäsittely. Kuljetus Kaivetut pilaantuneet maat, joissa on haitta-aineita yli ylemmän ohjearvon ja jotka viedään Jätkäsaaren ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin, kuljetetaan peitettyinä. Kaivetut pilaantuneet maat, joiden haitta-aineiden pitoisuudet ovat alle ylemmän ohjearvon, kuljetetaan vastaanottopaikasta riippumatta peittämättömänä. Jätkäsaaren välivarastoalueelle tai hyötykäyttöalueelle vastaanotettavat maa-ainekset kuljetetaan aina peittämättöminä. Ympäristölupa-alue rakennetaan Jätkäsaaressa ensimmäisenä, jolloin kuljetusreitti sieltä Jätkäsaaren välivarastointialueelle ei kulje asuntoalueen läpi. Ulkopuolisiin käsittelypaikkoihin vietäville kuormille laaditaan kuormakohtaiset kuormakirjat tai siirtoasiakirjat. Maamassojen sijoittaminen Haitta-ainepitoisuudeltaan kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä olevat maa-ainekset hyödynnetään alueen täytöissä, jos ne ovat geoteknisesti sopivia. Jos massat eivät sovellu täyttöihin, viedään ne paikkaan, jolla on lupa ottaa vastaan kyseisiä maa-aineksia. Pilaantuneet maa-ainekset (pitoisuudet yli alempien ohjearvojen) pyritään hyödyntämään hyötykäyttöalueen täytössä. Ne pilaantuneet maaainekset, joita ei voida hyödyntää alueella, toimitetaan käsittely- tai loppusijoituspaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisellä tavalla pilaantuneita maa-aineksia. Alueelta mahdollisesti löytyvät ongelmajätteet toimitetaan luvanvaraisiin käsittelypaikkoihin. Muut jätteet toimitetaan kaatopaikalle tai hyötykäyttöön.
16 (61) Huomio- ja eristerakenteet Suunnittelualueelle jäävä pilaantunut maa-aines (haitta-ainepitoisuudet yli alemman ohjearvon) erotetaan puhtaasta maa-aineksesta havainnointikerroksella. Havainnointikerroksen materiaalina käytetään esim. huomioverkkoa. Havainnointikerrosta ei tehdä rakennusten alle. Pilaantuneet maat erotetaan maanpinnasta puhtaalla maakerroksella, jonka paksuus on vähintään 0,5 metriä ja/tai rakenteilla (rakennus, asfaltti, kiveys). Kaivantojen kaivuseiniin, joihin jää pilaantuneita maita, asennetaan huomioverkko ja suodatinkangas. Mikäli seinämässä todetaan orgaanisia haitta-aineita yli ylempien ohjearvojen, suunnitellaan tarvittavat huomioja eristyskerrokset tapauskohtaisesti. Vesien käsittely Tarvetta vesien pumppaukselle kaivannoista ei todennäköisesti ole, koska kaivannot ovat matalia, tason ±0 alapuolelta ei kaiveta ja alueen täyttömaa on hyvin vettä johtavaa. Tarvittaessa suunnitellaan erikseen kaivantojen pumppaus ja sen aikainen vesien tarkkailu. Jos meriveden pinta on kaivuajankohtana ylhäällä, on mahdollista että kaivantoihin tulee merivettä. Kaivantoihin kertyvä vesi pumpataan takaisin mereen. Mereen pumpattavan veden ei arvioida aiheuttavan ympäristöhaittoja, sillä vesi on peräisin merestä ja palautuisi sinne luonnollisesti merenpinnan laskiessa. Kunnostuksen aikainen näytteenotto Kaivua edeltävät ja kaivun aikaiset tutkimukset Ennen kaivua otetaan suunnittelualueelta maanäytteitä kaivettavien massojen laadun varmentamiseksi ja pilaantuneiden alueiden rajaamiseksi. Ennakkotutkimukset tehdään 25 m x 25 m verkkoon (= 1 näytepiste/625 m 2 ). Näin 33,3 hehtaarin alueelle tulee yhteensä noin 550 tutkimuspistettä, vanhat tutkimuspisteet huomioiden. Uusia tutkimuspisteitä tehdään yli 300 kpl. Uudet ennakkotutkimukset tehdään pääasiassa koekuopituksella. Koekuopat ulotetaan vähintään tasolle + 0 metriä. Näytteet otetaan kuopista kerroskohtaisina jatkuvina kokoomanäytteinä. Näytekerrosten paksuus on enintään yksi metri. Näytteitä otetaan keskimäärin 3/koekuoppa, yhteensä noin 1 000 näytettä. Koekuopista otettavista näytteistä analysoidaan XRF-kenttämittarilla kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet. Analyysituloksista vähintään 10 % varmistetaan laboratorioanalyyseillä. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan elohopea, arseeni, antimoni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki ja vanadiini.
17 (61) Öljyhiilivedyt, VOC-yhdisteet ja/tai PAH-yhdisteet analysoidaan niistä näytteistä, joissa on aistinvaraisten havaintojen perusteella syytä epäillä niillä pilaantuneisuutta sekä kyseisillä yhdisteillä pilaantuneiden alueiden rajaamiseksi. Saarten välisellä alueella ja muilla täyttöalueilla selvitetään tason + 0 metriä alapuolella olevan täyttökerroksen haitta-ainepitoisuudet ottamalla kairalla näytteitä siten, että alueille tulee yksi kairapiste per 2 000 m 2 mukaan lukien aikaisemmin tehdyt näytepisteet, jotka ovat ulottuneet tason + 0 metriä alapuolelle. Tason + 0 metriä alapuolelta näytteitä otetaan jatkuvina näytteinä enintään metrin paksuisissa kerroksissa. Näytteitä arvioidaan otettavan keskimäärin viisi per piste. Näytteistä vähintään 50 % analysoidaan XRF-kenttämittarilla kuparin, lyijyn ja sinkin pitoisuudet. Kenttämittauksista vähintään 10 % varmistetaan laboratorioanalyyseillä. Laboratoriossa näytteistä analysoidaan elohopea, arseeni, antimoni, kadmium, koboltti, kromi, kupari, lyijy, nikkeli, sinkki ja vanadiini. Öljyhiilivedyt, VOC-yhdisteet ja/tai PAHyhdisteet analysoidaan niistä näytteistä, joissa on aistinvaraisten havaintojen perusteella syytä epäillä niillä pilaantuneisuutta sekä kyseisillä yhdisteillä pilaantuneiden alueiden rajaamiseksi. Kaivettavista massoista otetaan yksi näyte jokaista vähintään 200 m 3 :ä kohti, jos alue oletetaan pilaantuneeksi ja yksi näyte per 400 m 3 :ä, jos alue oletetaan puhtaaksi. Näytteet otetaan joko ennakkotutkimuksissa tai kaivun aikana. Jäännöspitoisuusnäytteet Pilaantuneen alueen kaivantojen pohjan jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 100 m 2 :n (orgaaniset haitta-aineet) tai 400 m 2 :n (epäorgaaniset haitta-aineet) aluetta kohti. Kaivannon seinämien jäännöspitoisuudet selvitetään ottamalla kaivannon seinämistä yksi edustava kokoomanäyte jokaista 20 50 metriä kohti. Näytteistä analysoidaan kyseiseltä alueelta todetut haitta-aineet. Jäännöspitoisuusnäytteet analysoidaan laboratoriossa. Työsuojelu Normaaliin maarakennusurakointiin liittyvien terveysriskien lisäksi kunnostustyö voi aiheuttaa altistumista pilaantuneelle maa-ainekselle tai jätteille. Työntekijöille hankitaan tarpeelliset suojavarusteet, jotka ovat työturvallisuus- ja työsuojeluohjeiden mukaiset. Suojautumistasoa muutetaan olosuhteiden muuttuessa. Työmaalle järjestetään sosiaali- ja toimistotilat ja säilytystilat suojavarusteille. Työmaa-alueella syöminen, juominen ja tupakointi on kielletty. Aikataulu Kunnostustyö alkaa vuoden 2009 aikana, kun tavarasataman toiminta on siirtynyt Vuosaareen. Kunnostus toteutetaan vaiheittain osana alueen ra-
18 (61) kentamista ja sen arvioidaan kestävän useamman vuoden ajan. Päivittäinen toiminta-aika alueella on pääasiassa klo 6 22. PILAANTUNEIDEN MAA-AINESTEN HYÖTYKÄYTTÖ Hyötykäytön periaatteet Koko suunnittelualueella on usean miljoonan kuution massavaje, jota hyötykäytöllä voidaan pieneltä osin helpottaa. Suunnittelualueelta kaivetut massat pyritään ensisijaisesti hyödyntämään alueen rakentamisessa. Hyödynnettävien pilaantuneiden maiden laatu on huomioitava eristysrakenteiden laatu- ja rakennesuunnittelussa. Pilaantuneiden maiden hyötykäyttöalueen pintarakenteet on suunniteltu tavanomaisen jätteen kaatopaikan vaatimusten mukaisesti, kuitenkin ilman kaasunkeräysjärjestelmää. Hyötykäyttöalueen sijainti, koko ja kaavamerkintä Hyötykäyttöalue sijaitsee alkuperäisen Jätkäsaaren ja Hietasaaren välissä. Alue on kokonaisuudessaan asfaltoitu lukuun ottamatta alueen itäreunaa, joka ulottuu purettavan ratapihan alueelle. Hyötykäyttöalueen maksimipinta-ala on 12 000 m 2. Nykyinen maanpinnan taso on välillä +2,2 +2,8 metriä ja lopullinen taso +5 +12 metriä. Laskelman mukaan pilaantuneita maita voidaan hyödyntää enintään noin 44 000 m 3. Hyötykäyttöalue sijaitsee tulevassa Hyväntoivonpuistossa. Asemakaavaehdotuksessa hyötykäyttöalueen kaavamerkintä on e-lm, joka tarkoittaa "alue, jolle saa sijoittaa pilaantuneita maa-aineksia ympäristöluvan mukaisesti." Hyötykäyttöalueen maaperän pilaantuneisuus Hyötykäyttöalueen kohdalla on havaittu pääasiassa metallipilaantuneisuutta viidessä tutkimuspisteessä syvyyksillä 0 4 metriä. Yhdessä tutkimuspisteessä todettiin lisäksi alemman ohjearvon ylittävä PAHyhdisteiden kokonaispitoisuus. Metallipilaantuneiden maiden kokonaismäärän hyötykäyttöalueella arvioidaan olevan 5 000 m 3 ja PAHpilaantuneiden maiden 250 m 3. Hyötykäyttöalueella hyödynnettävät pilaantuneet massat Hyötykäyttöalueelle ei sijoiteta massoja, jotka eivät sovellu geoteknisesti tulevaan käyttöön, jotka luokitellaan ongelmajätteeksi, jotka sisältävät haihtuvia haitta-aineita tai muita orgaanisia haitta-aineita yli ylempien ohjearvopitoisuuksien tai jotka sisältävät merkittävästi biohajoavia aineksia eli aiheuttavat kaasunmuodostusriskiä. Pilaantuneita maamassoja on arvioitu kaivettavan Jätkäsaaren aloitusalueelta noin 30 000 m 3. Kaivetuista pilaantuneista maista edellä mainitut
19 (61) kriteerit täyttävät massat pyritään hyötykäyttämään Hyväntoivonpuiston keskiosissa. Lisäksi hyötykäyttöalueella voidaan käyttää suunnittelualueen ulkopuolelta Jätkäsaaren etelä- ja lounaisosista kaivettavia edellä mainitut kriteerit täyttäviä pilaantuneita maita. Näiden käyttö riippuu hyötykäyttöalueen rakentamisen ja pilaantuneiden maiden kaivun ajankohdista. Hyötykäyttöalueen pohjarakenne Hyötykäyttöalueen pohjan taso on vähintään kaksi metriä pohjavesipinnan yläpuolella. Tällä varmistetaan, että hyödynnettävät massat eivät altistu pohjaveden huuhtelevalle vaikutukselle, vaikka meriveden pinta vaihtelee luonnollisesti. Pohjalle ei tehdä eristäviä tai vettä ohjaavia kerroksia. Hyötykäyttöalueen pohjalle levitetään huomioverkko, jonka tehtävänä on toimia tunnistettavana merkkinä, jos alueen maita kaivetaan joskus tulevaisuudessa. Hyötykäyttöalueen nykyinen asfaltti jätetään paikoilleen. Pilaantuneiden maiden liukoisuuskokeiden mukaan haitta-aineiden liukoisuus on hyvin pieni. Pintarakenteen valmistumisen jälkeen suotovesien määrä on hyvin pieni. Näiden syiden vuoksi pohjalle ei ole tarpeen tehdä eristäviä tai vettä ohjaavia kerroksia. Hyötykäyttöalueen pintarakenteet Pintaeristyksen tarkoituksena on vähentää tai estää veden imeytymistä puiston sisäosissa oleviin pilaantuneisiin maihin, estää kosketus pilaantuneisiin maihin ja toimia kasvualustana istutettaville kasveille. Tarvittaessa pilaantuneiden maiden päälle rakennetaan esipeittokerros ja asennusalusta. Esipeittokerros koostuu puhtaasta kitkamaasta ja asennusalusta kivituhkasta tai muusta vastaavasta materiaalista, jonka raekoko vaihtelee välillä 0 50 mm. Kerroksen kokonaispaksuus on noin 50 100 mm. Esipeittokerros tarvitaan, jotta mineraaliselle tiivistyskerrokselle saadaan riittävän tiivis ja tasainen alusta. Esipeittokerroksen ja asennusalustan päälle rakennetaan mineraalinen tiivistekerros, joka vedenläpäisevyydeltään vastaa vähintään 0,5 metrin kerrosta, jonka k-arvo on <1,0x10-9 m/s. Mineraalisen tiivistekerroksen materiaalivaihtoehtoja ovat bentoniittimaa, trisoplast + kantava alusta, bentoniittimatto+ kantava alusta, savi (savi + lisäaine), kuitusavi (Finncao) tai muu tiivistys-, ympäristö- ja rakennettavuusvaatimukset täyttävä materiaali. Materiaalivaihtoehdoista ohuin on bentoniittimatto, jota käyttämällä saavutetaan mahdollisimman suuri hyötykäyttöalueen tilavuus. Mineraalisen tiivistyskerroksen päälle tehdään vähintään 0,5 metrin paksuinen salaojakerros, jonka päälle tulee salaojakerroksen tukkeutumisen estävä suodatinkangas. Salaojakerros voidaan korvata salaojamatolla.
20 (61) Luiskarakenteet Pintavedet Kasvillisuus Laadunvalvonta Salaojakerroksen päälle tulee vähintään 0,7 suojamaakerros ja päällimmäiseksi noin 0,3 0,5 metrin kasvukerros riippuen päälle istutettavan kasvillisuuden laadusta. Hyötykäyttöalueen reunaan rakennetaan tukipenger louheesta tai sepelistä. Reunat voidaan luiskata kitkakalvolla max. 1:2 kaltevuuteen, sillä reunan pituus jää kohtalaisen lyhyeksi. Hyötykäyttöalueen reunan tukipenkereen sisäreuna rakennetaan 1:1,5 1:1,2 kulmaan. Pintarakennekerrostuman kuivatuskerros rakennetaan vähintään 3 % kulmaan pintavesien johtumiseksi hyötykäyttöalueen reunoille asennettaviin salaojakaivoihin. Hyötykäyttöalueelle satavat puhtaat pintavedet imeytyvät pintakerrokseen ja painuvat salaojakerrokseen. Vedet johtuvat salaojakerrosta pitkin joko karkeasta sepelistä tai louheesta tehtyyn hyötykäyttöalueen reunapenkereeseen, josta vedet imeytyvät alapuolisiin maakerroksiin, tai hyötykäyttöalueen reunoille asennettaviin salaojakaivoihin, josta vedet johdetaan sadevesiviemäriin tai imeytetään maastoon. Rakenne valitaan tarkemmin myöhemmässä suunnitteluvaiheessa. Pintojen kaltevuudesta riippuen tarkistetaan suunnittelun myöhemmissä vaiheissa pintaveden kuivatuksen tarve ja esimerkiksi sadevesikaivantojen rakentamisen tarve puiston keskiosiin. Pintarakenteiden päälle istutetaan matalajuurisia puita, pensaita ja muita kasveja. Mikäli alueelle istutetaan isompia puita, suojataan hyötykäyttöalueen eristysrakenne mahdolliselta puun juurien tunkeutumiselta muovikalvolla. Paksuudeltaan 1 mm oleva muovikalvo (esim. HDPE, LLDPE tai EPDM-kumi) sijoitetaan suunniteltujen puiden tai puuryhmien kohdalle kuivatuskerroksen päälle asennetun suodatinkankaan päälle. Väliin voidaan jättää ohut maakerros. Muovikalvo asennetaan juurien leviämisen arvioidulle alueelle. Kalvo ei läpäise vettä, joten se asennetaan vähintään 3 % kaltevuuteen siten, että kalvon yläpuoliset vedet pääsevät valumaan alapuoliseen kuivatuskerrokseen ja salaojaputkistoon. Suunnittelualueelta hyötykäyttöalueelle toimitettavien pilaantuneiden maiden laatu määritellään pääasiassa kaivualueella tehtävien haittaaineiden pitoisuusanalyysien perusteella. Muualta Jätkäsaaren alueelta toimitettavien maiden laatu määritetään vastaavalla tarkkuudella. Liukoisuustestejä tehdään vain, jos on mahdollista epäillä, että haitallisen aineen liukoisuus olisi merkittävä.
21 (61) Hyötykäyttöalueelle ei sijoiteta ongelmajätteeksi luokiteltavia maamassoja tai maita, joissa orgaanisen haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. KOHONNEITA HAITTA-AINEPITOISUUKSIA SISÄLTÄVIEN MAIDEN HYÖTY- KÄYTTÖ Suunnittelualueella aiotaan hyödyntää myös maa-aineksia, joiden haittaainepitoisuudet ovat valtioneuvoston asetuksen 214/2007 mukaisten kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä. Massat ovat peräisin joko Jätkäsaaren alueelta tai muualta. Kyseiset maa-ainekset jaetaan kolmeen eri ryhmään: 1) neitseelliset maa-ainekset, joissa metallien haittaainepitoisuudet voivat olla yli kynnysarvon, jos luonnollinen taustapitoisuus on korkea, 2) pilaantumattomaksi arvioiduilta rakennustyömailta peräisin olevat maa-ainekset, joissa haitta-ainepitoisuudet voivat olla yli kynnysarvon, jos luonnollinen taustapitoisuus on korkea tai taustakuormitus on nostanut pitoisuuksia, 3) pilaantuneiksi todetuilta rakennustyömailta peräisin olevat maa-ainekset, joiden haitta-ainepitoisuus voi olla yli kynnysarvon, jos luonnollinen taustapitoisuus on korkea tai taustakuormitus tai maaperää pilaava toiminta on nostanut pitoisuuksia. Kohtien 1) ja 2) mukaisia maa-aineksia ei ole käsitelty suunnitelmassa, koska niiden käyttö on tavanomaista maarakentamista, eikä ole mitään syytä olettaa, että näiden massojen käytöstä aiheutuisi minkäänlaista terveys- tai ympäristöhaittaa. Suunnitelmassa on tarkasteltu 3) kohdan mukaisia maa-aineksia, joiden kaivuun on kaivualuetta koskeva ympäristönsuojelulain mukainen ympäristölupa tai ilmoituspäätös. Hyödyntämisen yleisperiaatteet Kerrokset Hyödynnettävien maa-ainesten tulee olla geoteknisesti käyttötarkoitukseensa sopivia. Maa-ainekset voivat olla mitä tahansa maalajia tai eri maalajien yhdistelmiä. Hyödyntäminen perustuu asemakaavan mukaisiin korkotasoihin. Tämän hetken suunnitelmien mukaan suunnittelualueella tarvitaan 300 000 400 000 m 3 täyttömaata. Suunnitelmassa oletetaan, että kohdan 3) mukaisia maita hyödynnettäisiin 30 000 m 3 eli noin 50 000 tonnia. Kohdan 3) mukaisia maita hyödynnetään kaikkialla suunnittelualueella. Maamassoja voidaan käyttää kaikissa rakennekerroksissa ja yleistäytöissä. Alueet ovat rakennettua kaupunkiympäristöä, joten rakenteet pinnoitetaan asfaltilla, betonilla, kiveyksellä, kasvualustalla tai vastaavalla. Maita ei kuitenkaan hyödynnetä lastentarhojen pihoilla, leikkipaikoilla, ym. ylimmässä 0,5 metrin kerroksessa eikä pohjaveden pinnantason alapuolella (+0,5 1 m).
22 (61) Laadunvalvonta Massojen kaivua koskevasta päätöksestä tarkistetaan, että 3) kohdan mukaisten massojen poistamiseen on lupa. Hyödynnettäviltä mailta edellytetään kuormakirjat. Valvonnasta vastaa kaivualueen ympäristötekninen valvoja, joka pitää kirjaa hyötykäyttöalueelle lähetetyistä kuormista. BETONI-, TIILI- JA ASFALTTIMURSKEEN HYÖTYKÄYTTÖ Materiaalien alkuperä Materiaalien laatu Jätkäsaaren alueelta purettavien rakenteiden (rakennukset, rakennusten ja valaisinpylväiden perustukset, asfaltti, ym.) purkamisesta syntyvä jäte sekä alueen täyttömaakerroksesta kaivettavaa betonia ja tiiltä pyritään hyödyntämään alueen rakentamisessa jätelain 6 :n periaatteiden mukaisesti. Betoni- ja tiilijätettä voidaan tuoda hyödynnettäväksi myös muualta. Rakenteiden purkaminen, eri jakeiden murskaus ja välivarastointi eivät kuulu tähän lupahakemukseen, vaan näille toiminnoille haetaan erikseen luvat. Myöskään hyötykäytön yksityiskohtaista detaljisuunnittelua ei esitetä lupahakemuksessa. Tiilet, betoni ja asfaltti ovat peräisin pääosin suunnittelualueelta tai muulta Jätkäsaaren osayleiskaava-alueelta tai Saukonpaaden asemakaava-alueelta. Suunnittelualueella voidaan käyttää myös em. alueiden ulkopuolelta saatavia ympäristökelpoisia betonieriä. Betoni ja tiili Suunnittelualueen rakennusten purkamisesta muodostuu tiili- ja betonijätettä, joka pulveroidaan tai murskataan hyötykäyttöön teknisesti soveltuvaksi. Teräs ja muu täyttömateriaaliksi kelpaamattomat rakennus- ja eristemateriaalit erotellaan betoni- ja tiilijätteestä ennen niiden hyötykäyttöä. Hyötykäytettävä betoni- ja tiilijäte ei sisällä muita jätteitä kuten muovia. Pääosin käytetään murskattuja materiaaleja. Suunnittelualueella hyötykäytetään peitettynä rakenteena betonia, jonka haitta-aineiden pitoisuudet ja liukoisuudet täyttävät valtioneuvoston asetuksessa 591/2006 eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa määritellyt raja-arvot. Tiilen ympäristökelpoisuudelle ei ole vastaavia lainsäädännössä määriteltyjä raja-arvoja. Tiilien raja-arvojen puuttuessa sovelletaan samoja kriteereitä kuin betonille. Asfaltti Asfaltin hyötykäytölle maarakentamisessa ei ole ohjeita. Asfaltin hyötykäytössä noudatetaan esimerkiksi Tiehallinnon julkaisun "Asfaltin uusiokäyttö tierakentamisessa, Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 27/2005" periaatteita.