21.8.2008 OHJEITA PRO GRADU- TYÖSKENTELYYN KANSANTALOUSTIETEESSÄ* Taloustieteiden tiedekunta, Jyväskylän yliopisto SISÄLTÖ 1. Aluksi 1 2. Seminaarityöskentelystä 1 3. Kirjalliset seminaariesitelmät 2 4. Opponointi 4 5. Aiheenvalinta 6 6. Gradu ulkopuolisella rahoituksella 7 7. Gradutyypit 7 8. Tutkimusprosessista 8 9. Gradun tarkastusprosessi 11 ---------- * Oppaan on koostanut professori Hannu Tervo yhdessä muiden graduseminaarin vetäjien kanssa
1. ALUKSI Pro gradu -työskentelyyn kuuluu sekä laudaturseminaarin suorittaminen että itse gradun tekeminen. Tutkintovaatimusten mukaisesti tavoitteena on perehtyä tieteellisen tutkimuksen suunnitteluun ja tekemiseen sekä sen raportoimiseen suullisesti ja kirjallisesti. Työskentelyyn kuuluvat seminaari-istunnot, esitelmien pito sekä opponointi. Seminaarin tarkoituksena on ennen kaikkea tukea pro gradu -työn tekemistä, joten esitelmien kannattaa olla (melko) suoraan osia tulevasta gradusta. Pro gradu -vaihe venähtää opinnoissa usein turhan pitkäksi valmistumista hidastaen. Gradu saattaa jäädä jopa kesken estäen kokonaan maisterin tutkinnon saamisen. Pro gradu -tutkimuksen tekeminen on ehkä opintojen vaativin vaihe, mutta ei kuitenkaan ylitsekäymätön. Se on opintosuoritus muiden joukossa. Syksyllä aloittavilla vappuna valmis (VaVa), ja keväällä aloittavilla joutuu jouluksi (JoJo)! Tämä kuitenkin edellyttää täysipäiväistä pitempiaikaista paneutumista. Kuten tutkimuksen teko yleensä, gradutyöskentely vaatii kurinalaisuutta, pitkäjänteisyyttä, oma-aloitteisuutta ja epävarmuuden sietoa. Se vaatii ajattelua ja lukemista sekä alusta lähtien kirjoittamista. Gradu on työ, joka palkitsee siihen oikein asennoituneen tekijänsä. Tämän oppaan tarkoituksena on tuoda esiin kansantaloustieteen pro gradu -työskentelyyn liittyviä keskeisiä näkökohtia. Yleisiä näkökohtia ja ohjeita on esitetty koko tiedekunnan oppaassa. 2. SEMINAARITYÖSKENTELYSTÄ Laudatur-seminaarin tarkoituksena on ennen kaikkea edistää pro gradun tekemistä. Tarkoituksena on myös harjoituttaa suullisen esitelmän pitoa sekä oman työnsä julkista puolustamista. Seminaarin voi aloittaa joko syys- tai kevätlukukauden alussa ja se kestää yhden vuoden. Kunkin lukukauden ensimmäisessä istunnossa katsotaan, mitä aiheita/ajatuksia kullakin on ja kuka toimii ohjaajana. Seminaarityöskentely jakautuu henkilökohtaiseen ohjaukseen sekä seminaaritilaisuuksiin. Seminaaritilaisuudet voidaan järjestää joko yhteisinä kaikille ryhmille tai eriytettyinä. Ratkaisuun vaikuttaa ryhmien koko. Seminaaritilaisuudessa kukin opiskelija vuorollaan pitää esitelmän sekä opponoi toisen esitelmän. Esitelmistä käydään lisäksi yleiskeskustelua. 1
Seminaarityöskentelyn kulku on seuraava. 1. Aloitusistunto pidetään syyskuussa/tammikuussa, jossa alustavasti sovitaan töiden aiheet ja kiinnitetään ohjaajat. 2. Lokakuun/helmikuun aikana kukin osallistuja laatii lyhyen aiheanalyysin ja käy sen pohjalta keskustelun ohjaajan kanssa. Tätä tapaamista voi edeltää aihevalintaa koskevia keskusteluja. Tapaamisajat sovitaan ensimmäisessä istunnossa. 3. Ensimmäisen seminaarityön minimitavoite on tutkimussuunnitelman ja aihetta luotaavan kirjallisuuskatsauksen esittäminen. Esityksen pohjalta voidaan kuitenkin vielä tarkentaa tutkimuksen aihetta, lähestymistapaa ja käytettäviä menetelmiä. 4. Toinen seminaariesitys voi olla jo (lähes) valmis gradu. Joka tapauksessa siinä on hyvä esittää empiirisiä tuloksia, jos gradu on empiirinen, tai muuten gradun pääosioita. 5. Ohjaaja antaa henkilökohtaista ohjausta koko graduprosessin ajan sovittujen tapaamisten kautta. Ohjaussuhteen ylläpito on erityisen tärkeää silloin, kun gradu ei ole vielä valmistunut seminaarivuoden aikana. Seminaariesitelmät lähetetään luotavalle ktt:n graduseminaarin postituslistalle, josta ne ovat jokaisen saatavissa ja luettavissa. Tämä tulee tehdä riittävän aikaisessa vaiheessa ennen istuntoa (vähintään viisi päivää). Sähköpostin liitetiedoston tulee olla pdf-muotoinen. Pdf-tiedoston oikein tulostuminen tulee tarkistaa. Yksi tulostettu kopio laitetaan kiertoon seminaarissa. Seminaaritapaamisten ohella ohjaaja ja graduntekijät tapaavat toisensa säännöllisesti tarpeen mukaan kahdenkeskisesti. Henkilökohtaisella ohjauksella on tärkeä merkitys seminaarityöskentelyssä. Kullakin tapaamiskerralla sovitaan seuraavan tapaamiskerran aika ja aihe. Graduntekijä tuottaa etukäteen tapaamiseen liittyvän materiaalin (alustavan gradun osan) ja antaa sen ohjaajalle muutamia päiviä ennen tapaamista. Akuuteissa ongelmissa ohjaajan puoleen voi luonnollisesti kääntyä myös ex tempore, mieluummin kuitenkin vastaanotto- tai muina sovittuina aikoina. 3. KIRJALLISET SEMINAARIESITELMÄT Gradun teon käynnistää aiheanalyysi, jonka pohjalta käydään ensimmäinen keskustelu ohjaajan kanssa. Kirjoitetun aiheanalyysin laajuus riippuu siitä, miten pitkällä tekijä on aiheenvalinnassaan. Jos tutkimusongelma ja etenemistavat ovat selkeitä, aiheanalyysi voi olla jo 2
tutkimussuunnitelman tyyppinen ja laajuinen. Jos aiheenvalintaprosessi on aluillaan, paperi voi jäädä yhteen - kahteen sivuun, jossa esitellään työn aihe ja sitä käsittelevää kirjallisuutta. Mitä pitemmälle meneviä ajatuksia voi esittää, sitä parempia kommentteja siitä voi saada ja sitä nopeammin työ etenee. Aiheanalyysin tulee sisältää seuraavia osia: - tutkimusalueen ja ongelman kuvaus - työn motivointi: miksi aiheen tutkiminen tärkeää ja hyödyllistä - selonteko aikaisemmasta tutkimuksesta sekä siitä, millaiseen teoreettiseen viitekehykseen tutkimus liittyy - oman lähestymistavan kuvaus vs. aikaisempi tutkimus - selonteko käytettävästä aineistosta ja menetelmistä (jos työ on empiirinen) - selonteko odotettavista tuloksista - työn alustava sisältörakenne lyhyine sisältökuvauksineen (dispositio) ja aikataulu Tärkeimmät osiot ovat tutkimusongelma, oma lähestymistapa sekä dispositio. Hyvin laadittu dispositio auttaa tutkimuksen eteenpäinvientiä. Se paloittelee tutkimuksen osiin, joita yksi kerrallaan voi käydä ratkaisemaan. Tämä on disposition tärkein tehtävä - saada aihe jäsennettyä niin, että sitä voi lähteä organisoidusti työstämään. Lopullisen työn rakenne voi poiketa alustavasta dispositiosta, mutta tästä huolimatta hyvin laadittu dispositio on täyttänyt paikkansa, jos se on auttanut tekijää pääsemään työhön kiinni. Ensimmäinen esitelmä (15-30 s.) on tyypillisesti tutkimussuunnitelma, jossa muotoillaan täsmällisesti tutkimusongelma, tehdään katsaus aikaisempiin aihetta koskeviin tutkimuksiin, esitellään teoreettinen viitekehys ja tutkimusmenetelmät, selvitetään empiirisen aineiston hankinta, kuvataan tutkimuksen rakenne ja esitetään alustava lähdeluettelo. Minimitapauksessa esitelmä on aiheanalyysipaperin laajennus. Tämä vaihtoehto tulee kysymykseen lähinnä silloin, kun aiheen täsmennys ei ole vielä edennyt niin pitkälle, että itse gradua olisi päässyt työstämään jo syksyllä. Esitelmä kannattaa kirjoittaa niin, että sitä myöhemmin voi käyttää joko suoraan tai ainakin osittain gradun osana. Jos gradu on edennyt jo pitemmälle, esitelmän pääpaino voi olla kirjallisuuskatsauksessa tai tutkimuksen viitekehyksen esittelyssä. Tällöin johdannossa voi esittää tutkimusongelman sekä ajatukset tutkimuksen eri osien toteutustavoista. Siinä on hyvä myös 3
esittää gradun ajateltu dispositio. Kirjallisuuskatsauksen laatimisessa olennaista on tutkimusongelmaa käsittelevän tutkimustiedon ja tutkimussuuntausten looginen jäsentely siten, että saavutetaan mahdollisimman selkeä kokonaiskuva aiheen tutkimustuloksista ja suuntauksista. Tämän kokonaiskuvan perusteella tutkija voi täsmentää tutkimusongelmansa ja valita oman lähestymistapansa. Kirjallisuuskatsaus ei siten saa olla pelkkä luettelo aiheen tutkijoista ja heidän tutkimusongelmistaan, vaan hyvin tehtynä se on kattava ja jäsennelty kuvaus tutkimusongelman lähestymistavoista sekä saaduista tuloksista. Kriittinen suhtautuminen vallitseviin tutkimussuuntauksiin auttaa myös oman tutkimusongelman valitsemista. Toinen esitelmä on parhaimmassa tapauksessa pro gradu -työn luonnos, jonka päätulokset esitellään seminaarin osallistujille. Jos gradu ei ole vielä edennyt tähän vaiheeseen, kyseessä on väliraportti, joka on gradun jokin osio. Empiirisen gradun kohdalla se voi olla tulosten (alustava) esittely. Minimivaatimus seminaarin hyväksytylle suorittamiselle on jokin väliraportti pro gradu - työstä. Esitelmän pitämiseen kannattaa valmistautua huolella. Esitys on hyvä rakentaa power pointkalvojen pohjalta pidettäväksi. Esitysaika on n. 15-20 minuuttia. Opponentille ja keskustelulle varataan aikaa n. 10-15 minuuttia. 4. OPPONOINTI Keskustelijan ("opponentin") rooli on virittää keskustelua työn aihepiiristä ja toteutuksesta. Yleisesti ottaen opponoinnin päätarkoituksena on oppia antamaan perusteltua kritiikkiä ja puolustautumaan perustellusti. Keskustelijan tehtävänä on arvioida esimerkiksi sellaisia osakokonaisuuksia kuin: 1. Työn kokonaisilme - tutkimusaihe ja sen rajaus - raportin loogisuus - eri osien tasapaino - kirjallisen esityksen laatu 4
- lähteiden käyttö - kuvioiden ja taulukoiden informatiivisuus - muodolliset asiat 2. Tutkimuksen teoriaosan selkeys ja kattavuus - perehtyneisyys kirjallisuuteen - käytetyt käsitteet 3. Tutkimusongelmat ja hypoteesit - relevanttius - selkeys 4. Tutkimusmenetelmät - tutkimusasetelman ja -menetelmän kuvaukset - aineiston laatu - empiirisen osion toteutus 5. Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset - päätulokset ja niiden tulkinta - tutkimusongelmiin vastaaminen - tulokset suhteessa aikaisempiin tuloksiin - tulosten luotettavuus ja yleistettävyys - johtopäätösten/suositusten relevanttius Ensimmäinen esitelmä on luonteeltaan laajennettu tutkimussuunnitelma, joten edellä olevaa listaa käytetään soveltaen. Opponentin on hyvä koota keskeiset kohdat power point-kalvo(i)lle, jonka mukaan hän vie työn analyysia eteenpäin. Tärkeintä on, että opponentti on perehtynyt työhön ja sen aihepiiriin niin, että dialogi esittäjän kanssa syntyy. Tämä pohjustaa myös parhaiten yleistä keskustelua. 5
5. AIHEENVALINTA Tutkimusaiheen valinta on monasti vaikea vaihe, joten se kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mieluummin jo edellisenä keväänä tai vieläkin aikaisemmin. Useimmiten gradun tekijät valitsevat itse aiheensa. Aihe tulee kuitenkin voida täsmentää sellaiseksi tutkimusongelmaksi, joka on toteuttamiskelpoinen pro gradu - työnä. Tässä auttavat keskustelut seminaarin vetäjien kanssa. Pro gradu-työn aihe voi olla miltä tahansa kansantaloustieteen piiriin laskettavalta alueelta. Parhaat mahdollisuudet pro gradun tekemiseen on kuitenkin sellaisella aihealueella, jolla kansantaloustieteen yksikön henkilökunta, erityisesti gradujen ohjaajat, tekevät omaa tutkimustyötään. Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen yksikkö profiloituu empiiriseen tutkimukseen, joka kohdistuu erityisesti työmarkkinoihin, aluetalouksiin sekä rahamarkkinoihin ja kansainväliseen talouteen. Alue- ja työn taloustieteen leikkausalueelle osuva spatiaalinen työmarkkina-analyysi on yksikön keihäänkärki, joka on myös tunnustettu yliopiston vahvuusaluearvioinnissa kansainvälisesti merkittäväksi alaksi. Jos tuntee kiinnostusta näitä aloja kohtaan, aihe kannattaa valita niiden piiristä. Aiheenvalintaan voi esittää seuraavia yleisiä kriteerejä: - henkilökohtainen kiinnostus / aiheen käytännön tuntemus - aiheen tutkittavuus (relevantti tutkimusongelma, aineistot saatavilla, menetelmällisesti hallittavissa) - aiheen yhteiskunnallinen merkitys (ei kuitenkaan saa liiaksi hallita aiheenvalintaa; päivänpolttavien tapahtumien virittämät tutkimusaiheet johtavat helposti epäonnistumisiin, jos niihin ei liity käsitystä tutkimuksen toteutusmahdollisuuksista ja sen teoreettisista kytkennöistä) - aiheen merkitys tekijän ajatellun urakehityksen kannalta Pro gradu -työn aihetta voi lähteä etsimään katsomalla läpi itseään kiinnostavien aihealueiden aikakauskirjojen viimeaikaisia numeroita tai eri tutkimuslaitosten tutkimusraportteja. Aihe voidaan löytää myös ohjaajan kanssa käytävien keskustelujen avulla. Joissain tilanteissa aihe voi tulla myös ulkopuolelta. Se voi olla tilaustutkimustyyppinen (ks. kohta 6) tai se voi esimerkiksi liittyä ohjaajan tai jonkun muun henkilökuntaan kuuluvan laajempaan tutkimukseen. Jotkin instanssit myös antavat ehdotuksia sopivista oman toimialueensa graduaiheista. 6
Pro gradu-töiden keskeisin ongelma on usein liian lavea ja monikerroksinen aihe. Kansantaloustieteen (niin kuin muidenkin tieteiden) tutkimus on tänä päivänä erikoistunutta, mikä tarkoittaa sitä, että tutkimuksen aiheet ovat tarkasti rajattuja ja tutkimustulokset julkaistaan vain tiettyyn osa-alueeseen vihkiytyneessä aikakauskirjassa. Vaikka gradun aihe ei olisikaan näin pitkälle rajattu, liian yleistä aihetta tulee välttää. Hyvä testi sille, onko tutkimuksen aihe tarpeeksi täsmennetty ja rajattu on se, että tutkija pystyy esittämään tutkimusongelmansa kysymyksen muodossa. Esimerkiksi mistä havaittu ilmiö johtuu, tai miksi jokin asia muuttuu ajan myötä. 6. GRADU ULKOPUOLISELLA RAHOITUKSELLA Myös kansantaloustieteen opiskelijat ovat tehneet yhä enemmän pro gradu- töitä aihealueilta, joista työlle on mahdollisuus saada ulkopuolista rahoitusta. Ulkopuolisella rahoituksella tehty työ ei välttämättä sellaisenaan suoraan sovellu kansantaloustieteen pro gradu - työksi. Tällöin työ on täydennettävä sellaiseksi, että se voidaan opinnäytteenä hyväksyä. Monesti ulkopuolinen toimeksiantaja haluaa esimerkiksi vain pelkän empiirisen analyysin, jolloin työn graduksi saattaminen edellyttää aineistoon perustuvan tutkimusongelman täsmentämisen, siihen liittyvän aikaisemman kirjallisuuden tarkastelun sekä tutkimusongelman teoreettisen viitekehyksen luomisen. Tyypillisesti ulkopuolinen rahoitus on apuraha -muotoista. Apurahat julistetaan aina haettaviksi. Muodollisesta menettelystä yliopisto on laatinut tarkat ohjeet. Gradun teolle voi hakea myös apurahaa eri säätiöiltä. Tosin useakaan säätiö ei myönnä stipendejä gradutason tutkimukselle. Kuitenkin poikkeuksia ovat ainakin Kunnallisalan kehittämissäätiö, Kulttuurirahaston maakuntarahastot sekä Vähittäiskaupan tutkimussäätiö. Esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiö jakaa stipendejä (1200 ) kuntien toimintaa ja aluetalouksia koskeviin tutkimuksiin. Hakukuulutus on syksyllä ja hakuaika päättyy lokakuun alkupuolella. 7. GRADUTYYPIT Kansantaloustieteen pro gradu -tutkimus voi olla painottunut seuraavasti. 1. Empiirinen työ, jolloin gradussa tyypillisesti toteutetaan ekonometrian keinoin 7
suppeahko analyysi. Tällöin kyse on yleensä työstä, jossa jollekin ilmiölle haetaan selitystä ekonometrisesti. Toinen vaihtoehto on kuvaileva työ, jossa ilmiötä tarkastellaan deskriptiivisesti tilastoaineiston ja -menetelmien avulla. Tällöin ei pyritä kovin pitkälle menevään ilmiön selittämiseen. Empiirisen työn esimerkkinä voidaan käyttää aiempia koti- tai ulkomaisia töitä. Tällaista replikointia pidetään usein soveliaana gradutason työnä. Esimerkkityö antaa ohjenuoran työn toteutukselle, mutta ei kuitenkaan estä työn laajentamista esimerkkiin nähden tai ongelman osittaista uudelleenmuotoiluakaan. Omasta aineiston käytöstä seuraa se, että empiiriseen työhön liittyy (lähes) aina uuden tiedon tuottaminen (kontribuutio). Ongelman ja aineiston käsittelytavat ratkaisevat, kuinka suuresta kontribuutiosta on kyse. 2. Teoreettisesti painottunut työ, joka gradutasolla yleensä tarkoittaa kriittistä ja jäsentelevää kirjallisuuskatsausta. Katsaus voidaan tehdä esimerkiksi jostain taloustieteen tutkimussuuntauksesta tai -alueesta tai teoriasta. Kirjallisuuskatsaus - tyyppinen työ on tavallaan varma valinta, mutta hyvän arvosanan saaminen edellyttää laajaa lukemista, jäsentelevää ja syntetisoivaa otetta sekä oivaltavaa asioiden yhdistelyä. Ansiokasta on osoittaa tutkimussuuntauksen puutteita ja yhdistellä erilaisia suuntauksia. Pelkkä lähteiden referointi ei riitä hyvään arvosanaan, vaan aihetta on itse pohdittava, sulateltava ja siihen on osattava suhtautua kriittisesti. 3. Institutionaalisesti painottunut työ, jossa kuvaillaan ja jäsennellään esimerkiksi jotain taloudellista ilmiötä. Tarkastelu ei kohdistu tällöin suoranaisesti johonkin taloustieteen teorian osaan tai tutkimussuuntaukseen, vaan pyrkii analysoimaan esimerkiksi jotain uutta talouden ilmiötä valitsemistaan lähtökohdista ja valitsemillaan menetelmillä. Monissa tapauksissa pro gradu -työ sisältää kaikkia edellä kuvattuja aineksia. 8. TUTKIMUSPROSESSISTA Pro gradu -työ on opinnäytetyö. Tämän vuoksi sen tavoitteet ja sisältö poikkeavat osin siitä 8
kansantaloustieteellisestä tutkimuksesta, jota raportoidaan lukuisissa alan aikakauskirjoissa. Pro gradu -työ on laajempi ja yksityiskohtaisempi kuin artikkelimuotoon kirjoitettu tutkimus. Siitä tulee käydä ilmi, miten perusteellisesti tekijä on tutustunut aiheeseensa, ja kuinka hyvin hän hallitsee käyttämänsä tutkimusmenetelmät. Näiden kautta tutkija osoittaa oppineisuutensa. Tutkimuksen tekoon liittyy toisiaan seuraavia vaiheita. Vaiheet eivät ole kuitenkaan kaavamaisesti toisiaan seuraavia, vaan ne voivat olla myös päällekkäisiä, ja eri vaiheista voidaan palata edeltäviin vaiheisiin. Oleellista on, että tutkimus etenee loogisesti, ja että kaikki vaiheet tulevat esille. 1. Tutkimusongelma. Tutkimus käynnistyy tutkimusongelman etsimisellä. Aihe valitaan ja tutkimuskohde määritellään alustavasti. Ongelmaa jäsennellään ja laaditaan alustava tutkimusstrategia. 2. Kirjallisuuteen tutustuminen. Tutustutaan ongelmaa sivuavaan kirjallisuuteen läpikäymällä sekä teoreettista kirjallisuutta että empiiristä tutkimusta. Tämän kautta hahmottuu se, miten ongelmaa on aikaisemmin lähestytty: miten tutkimuskohde on määritelty, miten sitä on tutkittu, millaisia aineistoja on käytetty, miten niitä on analysoitu ja mitä tuloksia on saatu. Viimeisin tieto on saatavilla tieteellisistä artikkeleista ja vasta viiveellä kirjoista. Artikkeleita on usein myös helpompi saada käsiin kuin kirjoja. Kirjallisuuteen perehtymällä rakennetaan oman tutkimuksen teoreettinen viitekehys. Lukemisessa on hyvä koko ajan peilata muiden ratkaisuja omaa tutkimuskohdetta vasten. Tärkeää on myös koko ajan kirjoittaa. Kustakin artikkelista/kirjasta tehdään muistiinpanot, joiden pohjalta voi alustavasti rakentaa tutkimuksen teoreettista perustaa. Useimmiten tutkimuksen teoreettinen osuus koostuu aihetta koskevasta aikaisemmasta tutkimuksesta, joka on itse jäsenneltävä loogiseen muotoon. 3. Tutkimusongelman täsmennys. Kirjallisuuteen perehtyminen auttaa tutkimusongelman täsmentämisessä. Siinä voi auttaa myös keskustelu seminaarin vetäjän kanssa. Tutkimusongelma asetetaan viitekehykseensä, ja tutkimuksen luonteesta riippuen asetetaan myös työ- ja muut hypoteesit, eli tutkimusongelmat kirjoitettuna väitelauseen muotoon. 4. Tutkimusasetelman luominen teoreettisessa työssä. Teoreettisessa työssä analyysin kohteeksi valitaan jokin kansantalouden toimintaa kuvaava tutkimussuuntaus tai teoria, jota tutkija analysoi. Valittu suuntaus tai teoria esitellään työn aiheen edellyttämällä tarkkuudella. Tässä yhteydessä kuvaillaan suuntauksen kehityshistoria sekä eri tutkijoiden tekemät kontribuutiot. 9
Esittelyn jälkeen tutkija arvioi suuntauksen realistisuutta ja loogisuutta havaittavien ilmiöiden selittäjänä. Teoriaperustan kehittäminen perustuu olemassa olevan teoriaperustan puutteiden havaitsemiseen. 5. Tutkimusasetelman luominen empiirisessä työssä. Tutkimusongelman lisäksi tutkimusasetelman osia ovat menetelmät ja aineisto. On määritettävä minkälaista aineistoa ja mitä menetelmiä käyttää. Näihin ratkaisuihin vaikuttavat paitsi itse tutkimusongelma myös monet käytännön kysymykset. Aineistot tulee olla suhteellisen helposti saatavilla. Kansantaloudelliset makrotason aikasarjat on yleensä verraten pienellä työllä koottavissa olevia. Mikrotason analyysissa kannattaa pyrkiä hyödyntämään valmiita aineistoja tai tietokantoja ja rekistereitä. Aluetasolla tällainen on esimerkiksi Tilastokeskuksen Kuntafakta. Kysely- tai haastatteluaineiston kokoaminen on työläs gradun vaiheena ja monasti maksaa paljon. Erityisesti ulkopuoliset toimeksiantotutkimukset edellyttävät monasti tällaisia primaariaineistoja. 6. Aineistonkeruu ja analysointi. Tutkimusaineisto kootaan ja analysoidaan tutkimusasetelman edellyttämällä tavalla. Analyysitavat riippuvat aineiston ja ongelman luonteesta. Tyypillisesti ekonometrisessa analyysissa käytetään Stataa tai muita paketteja kuten PC Give - tai LimDepohjelmistoa ja yleisemmässä tilastollisessa analyysissa SPSS-ohjelmistoa. Empiirisen analyysin tekijä kohtaa usein ongelmia. Näihin ongelmiin ei saa takertua, vaan niistä on päästävä eteenpäin. Tässä auttaa, jos koko ajan hahmottaa tutkimuskokonaisuuden - ongelmat monasti ovat kokonaisuuden kannalta kuitenkin pieniä. Ohjaajan kanssa kannattaa olla yhteydessä ongelmatilanteissa. Saatuja tuloksia tulee koko ajan jäsennellä ja raportoida, ettei kokonaisuus hämärtyisi. Ei myöskään kannata uppoutua liiaksi empiirisen analyysin suohon. Jossain vaiheessa analyysille täytyy asettaa loppupiste. 7. Johtopäätökset. Saadut tulokset tulkitaan, niistä muodostetaan synteesi ja ne suhteutetaan teoriaan ja aiempaan tutkimukseen. Ongelmia määritellään jatkotutkimuksia varten. Yhdessä johdannon ja tiivistelmän kanssa johtopäätösluku on työn tärkein ja eniten luettu luku. Jatkuvan kirjoittamisen tärkeyttä on syytä vielä korostaa. Koko tutkimusprosessin ajan on syytä kirjoittaa - tuottaa materiaalia, järjestellä sitä ja rakentaa tekstiä. On hyvä myös koko ajan katsoa, miten osat liittyvät toisiinsa: lauseet, kappaleet, alaluvut, luvut, työ kokonaisuutena. Tekstinkäsittelyohjelmien avulla kirjoitetun tekstin uudelleensijoittelu ja muokkaaminen on vaivatonta. Yleinen virhe on juuttua johonkin tutkimuksen vaiheeseen, kuten kirjallisuuden lukemiseen tai empiiriseen analyysiin ilman, että tästä tulee kirjoittaneeksi mitään. Tämä johtaa 10
tutkimusprosessin tyhjäkäyntiin ja lopulta tekijän ahdistukseen. Tuskaa voi lievittää ryhtymällä kirjoittamaan, vaikka se aluksi vaikealta voi tuntuakin. Kun tutkimuksen runko on kirjoitettu dispositioksi, kirjoittaminen on organisoitua, eikä tule tehdyksi turhaa työtä. Lopullinen raportti esittää työn tulokset alusta loppuun. Raportti koostuu tyypillisesti useista, toisiinsa liittyvistä kokonaisuuksista. Usein kannattaa tiivistää eri osakokonaisuuksien keskeiset päätelmät osan loppuun, erityisesti jos osa on laaja. Tilanteesta riippuen tässä voi käyttää apuna taulukkoa, kuviota tms. Osakohtaisten yhteenvetojen kirjoittaminen auttaa paitsi lukijaa myös tekijää itseään kokonaisuuden hallitsemisessa. Tiivistäminen on myös hyvä mittari siitä, miten hyvin tekijä on sisäistänyt edellä käsittelemänsä asiat. Seuraavaan on koottu yleisiä virheitä gradun teossa - tutkielma pohjautuu liian vähään lukeneisuuteen - tutkimusongelman täsmennys suoritetaan huonosti, jos ollenkaan - teoreettisen viitekehyksen ymmärrys jää ohueksi - aikaisemman keskustelun raportointi ei johda tiivistelmään - teoreettiseen viitekehykseen - empiiriseen työhön liittyvät menetelmäratkaisut esitetään puutteellisesti - empiirisen aineiston käsittely ja analysointi jää pinnalliseksi - tutkielman yhteenveto ymmärretään liian kapeasti vain tiivistelmäksi - teoreettisen ja empiirisen osan yhteys jää heikoksi - tutkimusraportin muoto ei ole kunnossa - raportti on huolimattomasti ja epäselvästi kirjoitettu 9. GRADUN TARKASTUSPROSESSI Gradun tekstiä kannattaa luettaa ohjaajalla koko prosessin ajan. Liian usein tai tiuhaan gradua ei kuitenkaan pidä tuoda luettavaksi - on kohtuutonta vaatia ohjaajaa lukemaan kuukauden tai vieläkin lyhyemmin välein moni kymmensivuista tekstiä. Uusiin versioihin on hyvä merkitä, mitkä osat tekstissä ovat aiemmasta muuttuneet, tai mikä siinä on uutta. Kun pro gradu -työ on valmis, se tuodaan esitarkastukseen työn ohjaajalle. Jos työ on ohjaajan mielestä (lähes) valmis, työ voidaan tässä vaiheessa antaa luettavaksi työn toiselle tarkastajalle, joka ei ole ollut tutkimusprosessissa mukana. Ulkopuolinen tarkastaja voi puolueettomasti arvioida työn sisältöä ja laatua. Tässä vaiheessa toinen tarkastaja saattaa myös esittää 11
parannusehdotuksia, jotka tutkija voi ottaa huomioon ennen työn lopullista palauttamista. Jyväskylän kansantaloustieteessä harva pro gradu on saanut huonon arvosanan viime aikoina, sillä perusvirheitä on voitu välttää jatkuvassa ohjauksessa ja ennakkotarkistuksessa. Kaikkien gradujen ei tarvitse olla erinomaisia. Käytettävissä oleva aika voi rajoittaa tätä. Kaikki ammattikuvat eivät myöskään vaadi erityisen hyvää pro gradu -työn arvosanaa, mutta valmistunutta työtä ja tutkintoa arvostetaan yleisesti. Tutkijan uralle aikovan on kuitenkin panostettava laatuun, koska hyvä gradu on käytännössä lähes välttämätön lähtökohta jatkoopinnoille. Gradun arvosana on myös keskeisin indikaattori jatko-opintorahoituksen saamisessa. 12