Myynti ja markkinointi Parhaitakaan kuvia ei saa kaupaksi, jos ostajat eivät ole niistä tietoisia. Ostajan pitää ainakin varmistua kuvaajan ja hänen kuviensa laadusta sekä löytää sopiva kuvaaja haluamiinsa kuviin. Yksittäinen valokuvaaja varsinaisesti mainostaa harvoin, joten viestintäkeinot ovat verkostuminen, näyttelyt, kilpailut ja internet. Internet on merkittävä, jos ei tärkein viestintäkanava kuvien myynnissä. Toki suhteilla saa edelleen parhaiten kuvia kaupaksi, mutta kuvia pitää näyttää, siirtää ja mainostaa. Digitaaliset kuvat ja internet ovat kuin luodut toisilleen. Netti leviää joka paikkaan, mutta verkostumisessa on paras hinta teho-suhde. Henkilökohtainen yhteydenotto ja viidakkorumpu, suusta suuhun leviävä tieto hyvästä kuvaajasta on vakuuttavampaa kuin kymmenen paperiesitettä tai hieno verkkosivusto. Perinteisiä kuvien esittelytilaisuuksia ovat näyttelyt ja julkaisut. Näyttelyn pitäminen on raskasta fyysisesti ja rahallisesti, eikä tieto näyttelystäkään leviä itsekseen. Oma kuvakirja olisi tietenkin hieno asia, mutta useimmiten joudutaan tyytymään siihen, että kuviaan saa esille lehteen tai julkiselle verkkosivulle. Suomi on täynnä erilaisia valokuvakilpailuja. Useimmissa voittajille palkintona on vain mainetta ja kunniaa. Suurimmissa valtakunnallisissa kilpailuissa menestyjät saavat kuitenkin merkittävää julkisuutta ja ihan kohtuullisia palkintoja, Fotofinlandiassa suorastaan kohtuuttomia. Omat verkkosivut Valokuvaajan portfolio on perinteisesti ollut kansio, jossa on edustavia esimerkkejä omista kuvista. Sen kanssa on menty asiakkaalle ja pyritty saamaan hänet katsomaan kuvia. 47
Esittelykansio on edelleen hyödyllinen, kun ollaan vastatusten potentiaalisen ostajan kanssa. Sitä ennen on kuitenkin tarvinnut tapahtua jotain muuta, jonka avulla on päästy nokakkain mahdollisen asiakkaan kanssa. Internetin www-sivut on korvanneet lähes kokonaan paperiportfoliot. Internetin avulla voi katsella kuvaajan työnäytteitä ja saada muutakin tietoa kuvaajasta. Kotisivua voi käyttää yleisenä mainoksena, jonne kuka tahansa voi eksyä tai sen osoitteen voi antaa muun asiakasyhteydenoton mukana. Www-osoite on lähes pakollinen osa valokuvaajan käyntikortissa. Portfolion koostumusta kannattaa miettiä. Usein oma ilme on tärkeämpää kuin näyttävyys tai tekninen osaaminen. Jos näytät samoja kuvia kuin mestarit, et ole vielä tehnyt mitään uutta. Laaja-alaisuus on hyvä asia, mutta jos osaat erityisen hyvin erikoisalan, esittele sitä. Nettisivujen kompastuskiveksi muodostuu usein niiden päivittäminen. Jos asiakas huomaa, että sivujen päivityksestä on vuosia, niin poistuminen sivuilta tapahtuu yleensä saman tien. Jos sivut teettää ulkopuolisella, niin ensimmäinen selvitettävä asia on se, miten ne päivitetään. Jos sivujen tekijä ei pysty räätälöimään kuvaajalle sivustoa, jota kuvaaja voi itse helposti päivittää, niin kannattaa pyytää palvelua toiselta tarjoajalta. Niitä on Suomessa vähintäänkin tarpeeksi. Potentiaalisten asiakkaiden saaminen portfoliosivulle ilman erillistä kehottamista ei ole helppoa. Verkko on täynnä kuvia. Kuvaajaa etsivä asiakas ei itsestään löydä hyvänkään kuvaajan töitä, Google ei vielä osaa luokitella kuvia. Käytännössä sivustolle pitää olla linkkejä, portfoliossa pitää olla sopivia avainsanoja tai kuvaajan pitää olla muuten tunnettu tai sopiva yhdistelmä edellisiä. Verkon hakukoneiden käyttö on laajentunut, ja ne alkavat olla näppärämpiä kuin erilaiset linkkihakemistot. Hakemistot ovat vain pursuneet yli äyräidensä. Hakukoneista suosituin, Google, painottaa sivuston tekstien lisäksi muun muassa sivuille suuntautuvia linkkejä. Jos joku on havainnut sivustosi kiinnostavaksi, olettaa Google sen olevan muitakin kiinnostava. Kuitenkin sivun pitää löytyä myös hakusanoilla. Jos haluat sivujesi löytyvän hakukoneilla, älä tee siitä liian monimutkaista. Flashit eivät näy hakukoneissa, eivät myöskään kuvina tehdyt tekstit. Kerro myös tekstein etusivullasi, että valokuvaat ja mitä aihepiirejä erityisesti suosit. Laita heti etusivulle tarpeeksi hyviä kuvia, älä tee niin sanottua ovimattosivua, älä lataa kuvia kymmeniä sekunteja hienoon kuvaesitykseen. Kuvaajia surffaileva asiakas lähtee pois, jos hän ei näe heti jotain kiinnostavaa. Muista laittaa kunnon yhteystiedot esille. 48
M y y n t i j a m a r k k i n o i n t i Omien nettisivujen ulkoasuun ja rakenteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Ne ovat kuvaajan käyntikortti, työnäytteet ja markkinakanava potentiaalisille kuvan käyttäjille. Tässä on esimerkki tyylikkäästi toteutetusta syvyydeltään kolmiportaisesta sivustosta. Kuvaajien sivuja kannattaa käydä katsomassa ja poimia sieltä itselleen sopivat parhaat ideat. Omat nettisivut voi myös teettää tai käyttää valmiita paketteja, joiden päivittäminen on helppoa. 49
Näkyvyys Googlessa on elintärkeää kuvatoimistoille, mutta yksittäinen kuvaajakin voi saada sivustonsa korkealle, jos kuvien aihe on tarpeeksi erilainen. Verkostuminen Henkilökohtainen kontakti myy. Kohtaaminen pakottaa ostajan ainakin kiinnittämään huomiota kuvaamiseesi ja kuviisi. Pystyt vastaamaan heti mahdollisiin kysymyksiin ja huomiomaan asiakkaan tarpeet. Vaikka kuviasi ei ostettaisi heti, saatat jäädä mieleen ja saada yhteydenoton myöhemmin. Sopivien asiakkaiden luokse voi marssia ja nostaa portfolionsa pöydälle. Mainostoimistot ja julkaisijat tarvitsevat hyviä kuvaajia. Verkkoportfolion osoitteen lähettäminen ja puhelinsoitto on myös hyvä yhdistelmä, tänä päivänä jopa parempi kuin portfolion näyttäminen. Monet mainostoimistot eivät enää edes ota vastaan portfolioiden näyttäjiä, vaan pyytävät vain lähettämään kuvaajan nettisivujen osoitteen. Välitetty tieto kuvaamisestasi voi olla jopa vielä tehokkaampi. Itsekehu haisee, mutta jos ostajan tuttu sanoo kuvaajan osaavan asiansa, suosittelu otetaan paremmin vastaan. Valitettavasti hyvää maineen syntymistä ei pysty aina itse ohjaamaan, mutta tyytyväinen asiakas on yleensä hyvä mainoskin. 50
Paremmin hallittavissa olevaa mainetta saa verkostoitumalla alalle. Graafikko, AD, mainostoimisto, julkaisija tai taittaja muistaa valokuvaajan, jonka kanssa työt sujuivat, ja osaa ehdottaa tätä kysyttäessä. Samoin sinä voit ehdottaa sinulle sopivia kumppaneita, kun asiakas haluaa suurempia kokonaisuuksia. Tunnettavuutta ja linkkejä omaan portfolioon voi hankkia pitämällä itsestään melua. Kuvia voi lähettää suosituille kuvasivustoille, pitää omia näyttelyitä, asiakkaita voi pyytää laittamaan linkkejä kuvaajan sivuille ja nimeä voi yrittää saada julkaisuihin sekä verkossa että paperilla. Fyysinen markkinointi ja suhdetoiminta on tärkeää verkkoaikanakin. M y y n t i j a m a r k k i n o i n t i On myös tärkeää pitää yhteyksiä muihin valokuvaajiin. Kukaan kuvaaja ei osaa kaikkea, ja hän saattaa joutua suosittelemaan toista kuvaajaa oman alansa ulkopuolelta. Kuvaajien järjestötoiminta, foorumit ja julkaisutoiminta levittävät tietoa kuvaajasta. Tyypillinen esimerkki verkostumisen tuloksesta. Kuvaajan tuttavan tuttava oli kertonut kuvaajan tuttavalle, että on tekemässä juttua siitä, miten Englannissa 1.7.2007 voimaan tullut tupakointikielto vaikuttaa perinteiseen pubkulttuuriin. Kuvaajan tuttava taas tiesi kuvaajan olevan menossa Englantiin heti kyseisen päivämäärän jälkeen. Toimeksianto syntyi helposti henkilösuhteiden avulla, vaikka kuvaaja ja toimittaja eivät entuudestaan edes tunteneet toisiaan. Sama suhde on jatkunut satunnaisina toimeksiantoina tämän jälkeenkin toimittajan oltua tyytyväinen ensimmäiseen kuvaan. Juttu julkaistiin ison firman asiakaslehdessä otsikolla Tupakkalaki pakotti englantilaiset savuttamaan ja köhimään ulos pubeista. Tiettyyn paikkaan sijoittuvissa kuvissa on eduksi, jos paikka selviää myös kuvan yksityiskohdista. Pubin nimi ja vasemmanpuoleinen liikenne antaa osviittaa, mutta englantilaisuutta haluttiin vielä korostaa laittamalla Union Jack liehumaan kuvaan kuvankäsittelyn keinoin. Tällaisesta totuuden vääristelystä voidaan olla montaa mieltä, mutta kuvaajan ja tilaajan mielestä pieni manipulaatio sopi hyvin tähän tilanteeseen. 51
Näyttely ja julkaisut Näyttely on omien kuvien esittelyä julkisesti. Perinteisesti varataan näyttelytila, ripustetaan kuvat seinälle ja toivotaan, että joku kävisi niitä katsomassa. Käytännössä onnistumiseen tätä kautta vaaditaan hyvä paikka ja vankkaa tiedotusta. Tieto näyttelystä pitää saada kuvien mahdollisille ostajille tai ainakin heidän tuttavilleen ja lisäksi heidät saatava kiinnostumaan. Galleria ei ole aina paras paikka. Näyttely voi olla kirjastossa, metroasemalla tai liikkeen ikkunassa. Tällainen näyttelypaikka voi olla edullisempi ja kuvien katselijoita enemmän. Näyttelyn voi pitää myös verkossa. Katselijoita saa käyttämällä yleistä kuvien esittelysivua. Suomessa tällaisia on muutama kuten, Aukea.net tai kuvaajafoorumien galleriasivut. Maailmalla sivustoja on enemmän, mutta niin on myös kuvien tarjoajia. Lehtiin kuviaan saa helpostikin, jos niistä ei halua maksua. Tällöin olisi kuitenkin oman nimen näkymisestä hyötyä. Onkin sitten omassa harkinnassa, missä menee raja hyvän mainoksen tai mahdollisen tulojen menettämisen välillä. Kannattaa myös lukea pienellä printillä mainitut asiat, kun kuvia luovuttaa lehden käyttöön. Saatat samalla menettää itse kaikki oikeudet kuviin. Näyttelypaikan ei tarvitse olla galleria, kunhan se on paikassa, jossa ihmiset voivat katsoa kuvia. Sanomatalon aula olisi varsin ideaali, mutta tavallisen fotarin ulottumattomissa, ellei satu olemaan Fotofinlandian 10 parhaan joukossa. Vain mielikuvitus on rajana, kun etsii hyviä paikkoja pitää valokuvanäyttely. 52
Kilpailut Suomessa on kaksi valokuvakilpailua ylitse muiden niin palkintojen kuin varsinkin niiden antaman julkisuuden suhteen: Fotofinlandia- ja Vuoden luontokuva -kilpailut. Fotofinlandian pääpalkinto on 17 000, muiden sijoittuneiden jäädessä käytännössä nuolemaan näppejään. Myös saatu julkisuus kohdistuu pääasiassa voittajaan. Vuoden luontokuva kilpailussa palkinnot ovat pienempiä, mutta julkisuus jakautuu tasaisemmin eri sarjoissa menestyneiden kesken. Luontokuvaajille menestyminen tässä kilpailussa on merkittävää meriittiä uralla ja menestymättömyys jopa dis-meriittiä. M y y n t i j a m a r k k i n o i n t i Fotofinlandian voittaja saa paitsi ison tukun rahaa myös paljon valtakunnallista julkisuutta. Kameraseurojen kilpailuissa kilpaillaan lähinnä maineesta ja kunniasta. Kollegojen ja tuomareiden kritiikki on yleensä rehellisiä, joskus jopa rakentavaa. Eri lehdet ja monet kameraseurat järjestävät myös harrastajille tarkoitettuja valokuvakilpailuja. Palkintojen ja julkisuuden määrä vaihtelee, mutta ei niissä menestymisestä koskaan mitään haittaa ollut, ellei huonommin sijoittuneiden kateutta lasketa siksi. Osallistuminen on hauskaa ja ennen kaikkea kehittävää. 53
Kuvapankit Kuvapankkien tai kuvatoimistojen toimintaperiaate on hyvin yksinkertainen. Kuvaajat lataavat kuviaan kuvapankin palvelimelle ja käyttäjät lataavat ne sieltä maksua vastaan. Valokuvaaja ja kuvapankki laittavat saadun korvauksen (yleensä) puoliksi. Hyviä harrastajalle sopivia kuvapankkeja on sekä ulko- että kotimaisia. Kuvapankkien kuvat ovat yleensä ns. rojalti- eli lisenssivapaita (royalty free), mikä tarkoittaa sitä, että ostaja voi käyttää omiin tarkoituksiinsa ostamiaan kuvia rajattomasti, mutta ei myydä niitä eteenpäin. Tällaisia kuvia käytetään tilanteissa, joissa tarvitaan yleisluontoista kuvituskuvaa mm. nettisivuilla, mainoksissa, lehdissä tai postikorteissa. Ulkomaisten kuvapankkien rojaltivapaat kuvat ovat tyypillisesti käyttäjälle hyvin halpoja, yhden kuvan hinta on yhden euron molemmin puolin. Koska nämä kuvat eivät sisällä kuvan oikeuksia, niin samaa kuvaa voi käyttää rajaton määrä toisistaan riippumatonta julkaisijaa, ja samoja kuvia voi myydä useammassa kuvapankissa samaan aikaan. Tästä syystä hyvä kuva tuottaa tekijälleen ihan mukavan korvauksen, jos riittävän moni ostaja tarttuu siihen kuvaaja saa korvauksen joka kerta, kun kuva ladataan kuvapankin sivuilta. Monilla kuvapankeilla on myös vaihtoehto, jossa ne tarjoavat kuvaajalle enemmän provisiota niistä kuvista, joita kuvaa, ei lähetä muihin kuvapankkeihin. Tämän vaihtoehdon kanssa on vähän niin ja näin. Paljon kuvapankkeihin lähetelleet ovat kertoneet tuoton olevan parempi lähettämällä kuvia useampiin pankkeihin. Kuvaajan ainoaksi tehtäväksi jääkin toimittaa riittävästi ja riittävän hyviä kuvia kuvapankkiin. Kuvien vastaanotto ei ole automaatio, vaan kuvapankin puolelta tarkistetaan, että kuvien tekninen ja visuaalinen laatu ja yleinen kiinnostavuus ovat riittäviä. Vasta sen jälkeen kuva ladataan kuvapankin tietokantaan. Käsityksen riittävän laadukkaista kuvista saa parhaiten käymällä katsomassa kuvapankin sivuilla. Yleisestä tyylistä ja varsinkaan laadusta poikkeavia kuvia ei kannata lähteä tarjoamaan. Kovin kansalliset aiheet eivät myöskään mene edes lävitse kansainvälisissä kuvatoimistoissa. Vähän ilkeästi sanoen kuvien pitäisi olla aika hajuttomia ja mauttomia, mutta kuitenkin muista erottuvia. Kuvatoimistoala on hyvin hektistä ja yrityksiä tulee ja menee. Tätä kirjoitettaessa kotimaisista toimistoista parhaiten harrastajakuvaajille sopivat Plugi ja Rodeo. Niiden välittämät kuvat ovat hinnoiltaan muutaman kymmenen euron hintaluokassa. Myynnin volyymit ovat tietysti aivan eri luokkaa kuin suurien kansainvälisten toimistojen. Suo 54
M y y n t i j a m a r k k i n o i n t i Kuvapankkien käyttöliittymät vaihtelevat, mutta perusperiaate on sama. Ostaja etsii yhdellä tai useammalla hakusanalla haluamaansa kuvaa. Jos sellainen löytyy, hän maksaa ja lataa kuvan, joka on saman tien valmis käyttöön. Oikeiden kuvapankkien toiminta on lähes kokonaan automatisoitua, mikä nykyisillä kuvien hinnoilla onkin ainoa tapa tehdä positiivista tulosta. 55
malaisissa kuvatoimistoissa taas kotimaisuus on kuville plussaa, koska suurin osa niistä tulee kotomarkkinoille. Ulkomaisten kuvapankkien kuvien käytössä on usein se ongelma, että kuvat tunnistaa heti vieraasta kulttuurista lähteneeksi, varsinkin henkilökuvien kohdalla. Kuvapankkien tuotto Kuvapankeissa olevien kuvien tuotto vaihtelee. Toiset ja toisten kuvat käyvät paremmin kaupaksi kuin toiset ja toisten. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä alalla pidetään sitä, että kuvapankeissa olevat kuvat tuottavat keskimäärin noin euron vuodessa. Jotta niillä saisi edes säädyllisen toimeentulon, niin kuvia pitäisi väistämättä olla paljon, tuhansia, mieluiten kymmeniä tuhansia. Kuvapankkibisnes on siis volyymi-, ei niinkään laatubisnestä. Tämä aiheuttaa kuvaajien ja kuvatoimistojen kannalta kiusallisen syöksykierteen. Jotta voisi tienata enemmän, on lähetettävä enemmän kuvia, mikä taas saa markkinat ylikyllästymään kuvista, jolloin niiden hinta väistämättä romahtaa. Tämä kehitys realisoituikin vuoden 2008 alkupuolella, jolloin monet kuvapankit joutuivat todella suuriin vaikeuksiin. Yksittäisen kuvaajan kannalta ainoa tapa vastata markkinoiden muutoksiin on tehdä kuvia, joilla on kysyntää. Se voi tapahtua vain laadun, ei määrän kautta. Uskomme riittävän korkealuokkaisia ja ennen kaikkea riittävän omaperäisiä ja ainutlaatuisia kuvia tekevien kuvaajien menestyvän jatkossakin kuvapankkibisneksessä. Viime aikoina on ollut selvästi havaittavissa kyllästymistä ns. bulkkikuvaan. Kuvapankkikuvat ovat usein kuin valmisvaate, joka useimmiten istuu melkein, mutta ei ihan. Valokuvauksessa ollaan siirtymässä yhä enemmän takaisin mittatilauskuviin, jopa ihan räätälintyönä tehtyihin. Varsinkin mainoksissa saman kuvan putkahtaminen kahden eri tuotteen yhteydessä ei anna kovin omaperäistä kuvaa mainostettavasta kohteesta. Rahat tilille Kotimaiset kuvapankit maksavat provisiomaksut yleensä 1 3 kuukauden välein tai kun tietty summa on kertynyt kuvaajan tilille. Provisio maksetaan joko palkkiona tai laskulla, jos valokuvaajalla on laskutuskelpoinen yritys. Ulkomailta tulevat tilitykset hoituvat kätevimmin luottokortin avulla. Tarvittavat luottokortin tiedot ilmoitetaan kuvapankkiin ja rahat tulevat myyntitapahtumien mukaan. Käytännön kokemukset systeemin toimivuudesta ovat hyvät etenkin suurten kuva 56
Luottokortti on ehdottomasti kätevin väline ulkomaan rahaliikenteessä, oli sitten kyse ostamisesta tai myymisestä yhtiöiden kanssa. Maksuliikenne luottokorteilla on varsin turvallista, etenkin kuin luottokorttiyhtiöt yleensä ovat korvanneet suhteessa maksutapahtumiin ne harvat väärinkäytökset, joita on sattunut. M y y n t i j a m a r k k i n o i n t i pankkien kohdalla. Pieniä ja epämääräisiä kannattaa varoa. Tilitykset jäävät helposti hoitamatta eikä pienten kuvapankkien elinikäkään ole kovin korkea. Ulkomailta tulevat palkkiot kuvaaja ilmoittaa itse verottajalle riippumatta siitä, toimiiko hän yrityksen kautta tai yksityisesti. Suurin vaiva kuvapankkikuvissa on yleensä hakusanoittaminen, joka kansainvälisiin pankkeihin tehdään luonnollisesti englanniksi. Hyvä vinkki on kirjoittaa hakusanat vaikka Wordilla ja tarkistaa niiden oikeinkirjoitus ohjelman avulla. Kannattaa käyttää myös ohjelman synonyymi-toimintoa napsauttamalla sanaa hiiren kakkospainikkeella. Kuvapankkeja on maailmalla leegio. Niiden kotisivuilta löytyy halukkaille kuvaajille tarpeelliset tiedot. Hyvä hakusanoja ovat mm. Stock Photo ja Image Bank. Yleensä kuvapankin kanssa tehdään kuvaajasopimus. Näissäkin suurten sopimukseen voi laittaa nimensä alle aika turvallisesti, mutta pienten kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei lähde suin päin hyväksymään mitä tahansa. Kohtuullinen englannin kielen taito on ehdoton välttämättömyys ulkomaisten pankkien kanssa asioitaessa. Mitään kultakaivoksia kuvapankit eivät ole kuvaajille koskaan olleet. Näppäilykuvia niihin ei kannata lähettää. Todennäköisesti ne eivät läpäise edes hyväksymiskynnystä ja vielä epätodennäköisempää on, että ne kävisivät kaupaksi. Kuvien lähettäminen kuvapankkeihin kannattaa alussa ottaa enemmän hauskana harrastuksena kuin ansiotyönä. Kuvapankkien sivuilta voi itse seurata omien kuviensa myynnin kehittymistä. Ensimmäinen myyty kuva lämmittää tapahtumana enemmän kuvaajan mieltä kuin siitä saatu vaatimaton korvaus. Runsas kuvan tarjonta kuvapankin sivuilla toimii myös ilmaisena mainoksena ja markkinointikanavana kuvaajalle. Seikka, jotka ei suinkaan ole mitenkään väheksyttävä. 57
Oma verkkokauppa Internet on mahdollistanut kuvien myynnin myös oman verkkokaupan kautta mihin tahansa maailmaan. Ostaja voi saada kuvan käyttöönsä parissa minuutissa. Kuvien myynti verkossa ei ole mikään raha-automaatti korkeintaan kulujen suhteen. Kuvia on tarjolla paljon, erottuminen on vaikeaa. Kuvien pitää olla laadukkaita ja oikeanlaisen kuvan pitää löytyä, kun asiakas sitä tarvitsee. Koska hintojen vertailu on verkossa helppoa, pitää hinnan olla oikea. Hinta ei voi olla liian pienikään, sillä verkkomyynnissäkin on kulunsa ja jotain pitäisi ansaitakin. Jos kuvia haluaa myydä itse omilta sivuiltaan, suurimmat ongelmat ovat siinä, miten ostajat löytävät sivuille, ei suinkaan kuvien luvattomassa käytössä. Jos harrastaja saa asiakkaita, niin niiden määrä on yleensä aika rajoitettu ja samat asiakkaat ostavat useita kuvia. Harrastajan verkkokauppa perustuu pitkälti luottamukseen. Asiakkaille voi laskun lähettää jälkikäteenkin, kunhan kuvien tilaus on tarpeeksi hyvin kirjautuva. Tällaiseen myyntiin riittää sähköpostin käyttö. Kuvan myynti yksinkertaisimmillaan netin kautta. Valokuvaaja toimii toiminimenä. Kun ostaja on ladannut kuvan, hän maksaa netin kautta oheisilla tiedoilla. Tapahtumasta syntyy tosite kirjanpitoon molemmille osapuolille. Pohjan voi laittaa malliksi nettisivuille ja opastuksen maksajalle sen täyttämiseksi. Jos maksaja tallentaa, kuten kuvassa, kuvaajan tiedot maksupohjaksi, ollaan jo lupaavalla tiellä. Tavallinen harrastajakuvaaja ja moni ammattilainenkin myy niin vähän suoraan netin välityksellä, että näin kevyt järjestelmä on yleensä aivan riittävä. 58
M y y n t i j a m a r k k i n o i n t i Yksinkertaisimmillaan oma verkkokauppa sisältää kuvaajan yhteystiedot pankkiyhteyksineen (IBAN-numerot ja SWIFT-koodit mukaan, jos ulkomailtakin tärppäisi), hinnaston, ohjeistuksen ja suuren määrän kuvia (mieluiten jotenkin loogisesti ryhmiteltyinä). Asiakas käy selaamassa kuvia, valitsee ja lataa täysresoluutiokuvan ja maksaa hinnaston mukaan kuvaajan tilille, jolloin osto myös kirjautuu kuvaajan tiedoksi. Yksinkertaisuus ja helppous kompensoivat monin verroin sen pienen riskin, että kuvia käytetään luvatta ja maksamatta. Varsinkin kun varkaan jäljet tuppaavat olemaan tässä hyvin lyhyet. Tällaisen verkkokaupan perustaminen ja pitäminen ei vaadi kovin merkittävää atk-osaamista, mutta kaikki lisäominaisuudet hakuineen ja automaattisine laskutuksineen lisäävät työtä ja kustannuksia niin paljon, että se kannattaa harvoin. Vaikka hakusanoitus muuten onkin suotavaa, niin tällainen konsepti ei niitä välttämättä vaadi. Yksi työvaihe pois ja kynnys laittaa jokin kuva myyntiin on matalampi. Jos haluaa perustaa oikean verkkokaupan, pitää ensinnäkin hankkia sopiva ohjelmisto kuvien selaukseen ja tilaamiseen sekä miettiä maksuja tarkemmin. Ulkomaille myyntiin paras vaihtoehto on luottokorttien käyttö, mutta se vaatii jo sopimuksen luottokorttiyhtiön kanssa. Ja korttien hyväksymisestä tulee kustannuksia, jotka pitää muistaa kuvien hinnoittelussa. Kaupankäynti vaatii myös kirjanpidon, verotuksesta huolehtimisen ja useimmiten myös oman yrityksen perustamisen. Omassa verkkokaupassa tarvitaan myös edellä esiteltyjä keinoja markkinointiin. 59
Haluamatta olla kenenkään haaveiden pilaaja täytyy todeta, että oikean kuvapankin perustaminen pelkästään omille kuville on enemmän utopian kuin realismin maailmasta. Sen sijaan hyvin yksinkertaista kuvien myyntiä netin kautta voi hyvin kokeilla. Se ei paljoa ota jos ei luultavasti annakaan. Valokuvakirja Kirjakauppojen valokuvaosastot ovat täynnä toinen toistaan hienompia valokuvakirjoja. Niitä kateuden sekaisin tuntein selatessaan valokuvaajalle saattaa mieleen hiipiä ajatus, että jospa minäkin. Oma valokuvakirja kirjahyllyssä olisi hieno juttu ja kirjoista tuleville runsaille rahoillekin löytyisi kyllä käyttöä. Valitettavasti jälkimmäinen haave joudutaan ampumaan alas ennen kuin se on päässyt edes kunnolla lentoon. Varsinaisten valokuvakirjojen, siis sellaisten, joissa on vain valokuvia, menekki on hyvin vähäistä: tyypillisesti muutamia satoja kappaleita aivan tunnetuimpia kuvaajia, kuten Hannu Hautala, lukuun ottamatta. Harrastajakuvaajan on käytännössä lähes mahdotonta löytää kaupallista kustantajaa hienoillekaan valokuvilleen. Vaikka löytäisikin, niin valokuvakirjoilla ei rikastu. Yksinkertainen kertolasku kertoo karun totuuden todellisesta tulonmuodostuksesta. Jos kirjaa, jonka hinta on 40, myydään 500 kappaletta, niin siitä kertyisi tyypillisellä 15 %:n provisiolla tekijälle 3000 :n tulot. Kun kirjan aineiston kokoamiseen ja kirjoittamiseen kuluu (kokemuksen perusteella) vähintään kolme täyttä työkuukautta, niin kovin kaksisille tuntipalkoille ei valokuvakirjoilla pääse. 500 kappaletta on karkeasti se raja, jonka jälkeen kirjan tuotto kääntyy kustantajalle positiiviseksi. Määrä tuntuu pieneltä, mutta harva valokuvakirja pääsee edes siihen. Kirja on tuote, joka pitää myydä yksitellen nidos nidokselta. Peli ei ole kuitenkaan kokonaan pelattu, vaikka haaveet kustantajan löytymisestä valokuvakirjalle ovat aika epärealistiset. Kirjan voi nimittäin tehdä myös omakustanteena. Nykyaikaisessa digipainossa kirjoja voidaan painaa haluttu määrä, vaikka vain yksi kappale, painokustannusten ollessa samat yhtä kirjaa kohti. Jos kirjan pystyy taittamaan ja saattamaan painokuntoon omin voimin, mikä onnistuu periaatteessa jopa Wordilla, niin yhden noin 100-sivuisen hyvälle paperille painetun värikuvia sisältävän kirjan kappalehinnaksi tulee noin 20. Se ei ole paljoa omalla nimellä varustetusta kirjasta, jonka voi antaa vaikka liikelahjaksi. Kirjan arvostus Suomessa on vielä korkealla. Digipainon etuihin kuuluu vielä se, että kirjasta voidaan ottaa uusia kappaleita vaikka yksi kerrallaan menekin mukaan ja uudistaa sisältöä tarpeen vaatiessa. Kirjan teko on paljon helpompaa kuin sen myynti. Pelkän yhden kirjanimikkeen markkinointikustan 60
Tämän kirjan tekijät oivalsivat jo ajat sitten, että heidän ainoa mahdollisuutensa saada omia kuviaan muiden kustantamaan kirjaan on tehdä kirja valokuvauksesta. M y y n t i j a m a r k k i n o i n t i nukset kohoavat helposti suuremmiksi kuin mitä kirja voi mitenkään tuottaa. Joten valokuvakirjojen kustantajan urasta ei kannata ainakaan ensimmäiseksi haaveilla, vaikka omakustannekirjan saisikin tehdyksi. Sitten on jäljellä vielä se mahdollisuus, että saa kieroilla ja katteettomilla lupauksilla kustantajan innostumaan valokuvakirjan tekemisestä. Sen sivuille voi sitten tunkea omia keskinkertaisia kuviaan niin paljon kuin kehtaa. Juuri tämän tempun tulos vain sattuu olemaan parhaillaan käsissäsi, joten sinun on keksittävä jotain muuta. Kuvien siirto ja jakaminen Käytännössä kaikilla kuvia tarvitsevilla asiakkailla on käytettävissä laajakaistayhteys. Sen avulla on helppo siirtää kuvia silloin, kun niitä tarvitaan nopeasti. Vasta kun aletaan puhua satojen megatavujen kuvaeristä, kannattaa ne polttaa vaikka cd-levylle ja lähettää postissa. Yksittäisten täysikokoisten kuvien siirto onnistuu helposti vaikka sähköpostin liitteenä. Verkossa lähetettävissä kuvissa jepg-pakatut ovat yleensä käyttökelpoisimmat. Tif-muotoiset kuvat ovat turhan isoja, eivätkä todellisuudessa eroa vähän pakatusta jepg:stä. Jos kuvat menevät julkaisukäyttöön, kuvaan kannattaa liittää väriprofiilitiedot. Kuvan tiedot, pikselikoko, väriprofiili ja tiedostomuoto kannattaa silti myös kertoa sähköpostin tekstiosassa. Kaikki materiaali kannattaa lähettää zipattuna eli yhtenä pakattuna zip-tiedostona. Valokuvien pakkautuvuus on yleensä aika pientä, kuvasta riippuen 0 30 %, mutta kuvat säilyvät lähetyksestä paremmin ehjinä, kun koko lähetettävä materiaali menee yhtenä 61
tiedostona. Muutoin kuviin tahtoo tulla värillisiä raitoja tai osa kuvasta puuttuu kokonaan. Toinen asioita nopeuttava toimi on vedoskuvien lähettäminen. Jos on sovittu, että kuvauksen jälkeen asiakas valitsee häntä kiinnostavat kuvat, voi kaikki onnistuneen oloiset kuvat pienentää ja lähettää asiakkaalle. Kuvakoon voi pienentää esimerkiksi 600 900 pikseliksi ja jepg-pakkaus voi olla tiiviimpikin. Sähköpostin käyttö on helppoa, mutta hiljalleen kertyvät kuvat tukkivat vastaanottajan postilaatikon, eikä kuvien siirtyminen ole aina varmaa varsinkaan ulkomaille. Parempi ratkaisu on siirtää kuvat ftp- tai www-palvelimelle ja lähettää pelkkä linkki asiakkaalle. Jos käytössä on joku sopiva kuvasivuston automaattisesti luova ohjelma, voidaan asiakkaalle tehdä suoraan selattavissa oleva linkki, josta kuvat näkee pienempinä peukalokuvina ja ruutukokoon sopivina versioina. Tällainen ratkaisu on erityisen hyvä, kun kuvia pitää lähettää useammille katsojille, ja varsinkin, jos vastaanottajat eivät ole kovin tuttuja tietotekniikan kanssa. Kuvien siirtoon kannattaa hankkia jokin ftp-ohjelma. Ne ovat halpoja, useat jopa ilmaisia. Niillä on kätevä siirtää kuvia omille sivuilleen joko yksitellen tai suuremmissa ryhmissä. Palvelimella olevat kuvat tulevat samalla myös automaattisesti varmuuskopioitua fyysisesti toiseen paikkaan kuin missä oma kone on. Se nostaa varmuuskopioinnin turvallisuuden ihan toiselle tasolle. 62