Arvio Kollajan altaan vaikutuksesta merialueella

9M608194 15.1.2009 PVO-Vesivoima Oy Arvio Kollajan altaan vaikutuksesta merialueella

9M608149 PVO-Vesivoima Oy Arvio Kollajan altaan vaikutuksesta merialueella Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 IIJOEN EDUSTAN MERIALUEEN LUONNONOLOT... 1 2.1 Luonnonolot ja veden laatuun vaikuttavat tekijät... 1 2.2 Jokisuun ravinnepitoisuudet ja ainevirtaamat mereen... 2 2.3 Iin edustan merialueen ravinnepitoisuudet... 4 3 ARVIO KOLLAJAN ALTAAN VAIKUTUKSISTA... 6 3.1 Kollajan altaan vaikutus jokisuun virtaamiin ja ravinnepitoisuuksiin... 6 3.1.1 Vaikutus Raasakan virtaamiin... 6 3.1.2 Vaikutus jokisuun ravinnepitoisuuksiin ja ainevirtaamiin... 6 3.2 Vaikutus merialueen virtaamiin ja ravinnepitoisuuksiin... 8 3.2.1 Virtaukset jokisuulla ja rannikkoalueella... 8 3.2.2 Merialueen virtaukset... 8 3.2.3 Arvio vedenlaadun muutoksista merialueella... 10 3.2.3.1 Rannikkoalue... 10 3.2.3.2 Avomerialue... 16 3.2.3.3 Toteutusvaihtoehtojen välisistä eroista... 16 4 YHTEENVETO... 16 5 VIITTEET... 18 Pöyry Environment Oy 15.1.2009 FM Kari Kainua FM Heimo Vepsä Yhteystiedot PL 20, Tutkijantie 2 A 90571 Oulu puh. 01033280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Environment Oy Kaikki oikeudet pidätetään Tätä asiakirjaa tai osaa siitä ei saa kopioida tai jäljentää missään muodossa ilman Pöyry Environment Oy:n antamaa kirjallista lupaa.

1 1 JOHDANTO PVO-Vesivoima Oy laatii YVA-selvitystä suunnitellun Kollajan altaan ympäristövaikutuksista. Altaan vedenlaadun vaikutusarvioinneissa on noussut esille kysymys altaan mahdollisista vaikutuksista Iijoen edustan merialueen veden laatuun. YVA-ohjelmasta antamassaan lausunnossa yhteysviranomainen esittikin, että vaikutustarkastelun on merialueella oltava esitettyä selvästi laajempi. PVO-Vesivoima Oy antoi Pöyry Environment Oy:lle toimeksiannon arvioida Kollajan altaan vaikutuksia merialueen tilaan arvioimalla Iijokisuun virtaamien ja ainepitoisuuksien muutoksia sekä muutoksen suuruutta ja vaikutusaluetta. Tarkastelun tulokset esitetään tässä raportissa, joka on samalla osa Kollajan altaan YVA:n taustamateriaalia. 2 IIJOEN EDUSTAN MERIALUEEN LUONNONOLOT 2.1 Luonnonolot ja veden laatuun vaikuttavat tekijät Iijoen valuma-alueen kokonaispinta-ala on 14 191 km 2 ja keskivirtaama luokkaa 180 m 3 /s. Pääuoman kokonaispituus on 340 km. Iijoen vedet purkautuvat Perämereen Iin kirkonkylän kohdalla. Joen suualueella sijaitsee muutamia yksittäisiä saaria (mm. Karhu, Rontti, Pirttikari), mutta pääosin joen edusta on avointa. Merialue on matalaa, 10m:n syvyyskäyrä on 5 km:n päässä jokisuulta. Joen pohjoispuolinen merialue on matalampaa, syvempien alueiden sijoittuessa jokisuulta lounaaseen. Kuva 1. Iijoen edustan merialue ja sen syvyyssuhteet.

Iijoen suurin fosforikuormittaja on maatalous, mutta typpikuormituksesta suurin osa tulee laskeuman mukana. Typen osalta suurimpia pistekuormittajia ovat taajamat, turvetuotanto ja kalankasvatuslaitokset (kuva 2). Vesi on laadultaan lähinnä mesotrofista, humuspitoista ja väriltään ruskeaa. Pääuoma on luokiteltu käyttökelpoisuusluokkaan hyvä. 2 Kuva 2. Iijoen valuma-alueen fosfori- ja typpikuormitus (lähde: ympäristöhallinnon www-sivut) 2.2 Jokisuun ravinnepitoisuudet ja ainevirtaamat mereen Iijoen veden laatua on seurattu säännöllisesti jokisuulla Raasakan voimalaitoksen kohdalla. Vuodesta 1971 alkaen on vedenlaatuhavaintoja ympäristöhallinnon tietokantaa kertynyt 541 kpl. Mittaustulosten mukaan Iijoen fosforipitoisuus on vaihdellut ko. jaksolla (vv. 1971-2008) 7-165 µg/l välillä keskiarvon ollessa 26 µg/l (kuva 3). 150 125 Kok.P 100 ug/l 75 50 25 0 11.6.68 2.12.73 25.5.79 14.11.84 7.5.90 28.10.95 19.4.01 10.10.06 Kuva 3. Iijoen kokonaisfosforipitoisuus Raasakan voimalaitoksen kohdalla vuodesta 1971 alkaen. Ko. jaksolla vuodenajoittaiset fosforin keskiarvopitoisuudet olivat: kesä (1.6. 30.8.) syksy (1.9. 14.11.) talvi (15.11. 30.3.) kevät (1.4. 31.5.) 24 µg/l 22 µg/l 18 µg/l 35 µg/l

Vastaavasti veden typpipitoisuudet vaihtelivat ko. jaksolla 100 1 000 µg/l välillä (kuva 4), keskiarvon ollessa 541 µg/l. 3 1200 Kok.N 1000 800 ug/l 600 400 200 0 11.6.68 2.12.73 25.5.79 14.11.84 7.5.90 28.10.95 19.4.01 10.10.06 Kuva 4. Iijoen kokonaistyppipitoisuus Raasakan voimalaitoksen kohdalla vuodesta 1971 alkaen. Vuodenajoittaiset typen keskiarvopitoisuudet olivat: kesä (1.6. 30.8.) syksy (1.9. 14.11.) talvi (15.11. 30.3.) kevät (1.4. 31.5.) 376 µg/l 372 µg/l 382 µg/l 449 µg/l Vuosina 2000 2007 Raasakan vuorokausivirtaamat ovat vaihdelleet 27 1239 m 3 /s välillä (kuva 5). 1000 100 Raasakka Q (m 3 /s) 10 01.01.2000 31.12.2000 31.12.2001 31.12.2002 31.12.2003 30.12.2004 30.12.2005 30.12.2006 30.12.2007 Kuva 5. Raasakan virtaamat vuosina 2000 2007. Virtaamat sisältävät myös tulvauoman juoksutukset eli mereen purkautuvan vesimäärän.

4 Hydrologisen vuosikirjan (Hyvärinen ja Korhonen 2003) mukaan Raasakan keskivirtaamat 1991-2000 ovat olleet: Talvi (joulu-maaliskuu) 99 m 3 /s Kevät (huhti-toukokuu) 369 m 3 /s Kesä (kesä-elokuu) 186 m 3 /s Syksy (syys-marraskuu) 158 m 3 /s Käyttämällä keskimääräisiä kuukausipitoisuuksia ja -virtaamia, saadaan Iijoen mereen kuljettamiksi ravinnemääriksi, ainevirtaamiksi: Kuukausi Virtaama Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N m 3 /s ug/l ug/l kg/d kg/d t/kk t/kk 1 94,6 16 344 132 2808 4 87 2 85,8 15 355 112 2633 3 74 3 83 19 400 140 2866 4 89 4 173 23 476 347 7112 10 213 5 565 35 442 1694 21563 53 668 6 263 24 377 548 8557 16 257 7 160 24 373 330 5163 10 160 8 136 24 383 282 4498 9 139 9 135 22 350 252 4078 8 122 10 161 23 379 313 5267 10 163 11 178 21 399 323 6131 10 184 12 134 21 396 238 4586 7 142 Vuosi 144 2299 Laskelman mukaan Iijoesta purkautuu Perämereen fosforia keskimääräisenä vuonna noin 144 t eli noin 395 kg/d ja typpeä 2 299 t eli noin 6 299 kg/d. 2.3 Iin edustan merialueen ravinnepitoisuudet Iin edustan merialueen vedenlaatua on seurattu säännöllisesti talvella ja kesällä mm. havaintopaikalla OUVY 11 (kuva 6). Talvella merialueella ravinteikkaimmat jokivedet virtaavat kevyempinä murtoveden päällä makeavesikerrospatjana. Ilmiö näkyy kuvassa 6 ravinnepitoisuuksien talvisina piikkeinä. Pintaveden keskimääräinen fosforipitoisuus on 10 viime vuoden aikana ollut 13 µg/l ja typpipitoisuus 387 µg/l. Kuva 6. Havaintopaikan OUVY 11 sijainti.

5 Kok.P 1 m ug/l 35 30 25 20 15 10 5 0 elo.87 touko.90 tammi.93 loka.95 heinä.98 huhti.01 tammi.04 loka.06 heinä.09 Kok.N 1 m 1000 800 ug/l 600 400 200 0 elo.87 touko.90 tammi.93 loka.95 heinä.98 huhti.01 tammi.04 loka.06 heinä.09 Kuva 6. Merialueen pintaveden (1 m) kokonaisravinnepitoisuuksia vuodesta 1988. Veden vertikaalinen kerrostuneisuus talvella näkyy hyvin fosforipitoisuuksien jakaumassa; talvella jokivettä runsaasti sisältävän pintaveden keskimääräinen fosforipitoisuus on noin 18 µg/l, kun 5 m:n syvyydessä murtovedenpitoisuus on 8 µg/l (kuva 7). Kesällä pitoisuudet ovat varsin tasaisia koko vesikerroksessa Syvyys, m 0 5 10 15 20 Pitoisuus,ug/l -1-5 -10-20 -> 20 Talvi Kesä Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuuden vertikaalijakauma havaintopaikalla OUVY-11 vuosien 1998 2008 havaintojen perusteella esitettynä.

3 ARVIO KOLLAJAN ALTAAN VAIKUTUKSISTA 6 3.1 Kollajan altaan vaikutus jokisuun virtaamiin ja ravinnepitoisuuksiin Kollajan allas vaikuttaa alapuolisen Iijoen virtaamiin sekä ainepitoisuuksiin. Muutokset heijastuvat myös mereen purkautuvissa vesi- ja ainemäärissä. Tarkemmin altaan aiheuttamia muutoksia on käsitelty Kollajan altaan veden laatuennusteessa (Pöyry Environment 2009). 3.1.1 Vaikutus Raasakan virtaamiin Kollajan allasta täytettäessä allas leikkaa Iijoen virtaamia, kun taas allasta tyhjennettäessä se lisää Iijoen virtaamia. Talvella allasta tyhjennetään ja tehdään tilaan kevään tulvavesille. Allas siten lisää hieman talven virtaamia ja leikkaa kevään tulvahuippua. Vaikutusta pääuoman virtaamiin on esitetty kuvassa 8 altaan tulo- lähtövirtaamien erotuksena keskimääräisenä vesivuotena. Kollajan lisäys/leikkaus 200 100 0 m3/s -100-200 -300-400 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. -500-600 Kuva 8. Kollajan altaan vaikutus Iijoen pääuoman virtaamiin keskimääräisenä vesivuonna. Allas lisää kevättalvella Iijoen virtaamia luokkaa 15-30 m 3 /s, tulvahuippua allas hetkellisesti leikkaa 400 500 m 3 /s. Muutokset heijastuvat aikalailla suoraan kuvassa 5 esitettyihin Raasakan virtaamiin. 3.1.2 Vaikutus jokisuun ravinnepitoisuuksiin ja ainevirtaamiin Kollajan altaan vedenlaatuarviossa on laskettu kuukausittaisia jokisuun kokonaisravinnepitoisuusmuutoksia. Vaihtoehdossa A fosforipitoisuus kasvaa vuosikeskiarvona noin 4 µg/l ) ja typpipitoisuus noin 35 µg/l. Pitoisuuksien muutoksia on esitetty kuvassa 9. Todellisuudessa pitoisuudet ovat hieman pienempiä, sillä laskelmissa Kollajan altaan ja jokisuun välillä ei ole huomioitu pitoisuuksia pienentävää sedimentaatiota.

16 µg/l 14 12 10 8 6 4 2 1984 1998 2006 Raasakka, KokP v 4-15 9M607109 7 0-2 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 100 µg/l 80 60 1984 1998 2006 Raasakka, KokN v 4-15 40 20 0-20 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuva 9. Jokisuun ravinnepitoisuuden muutoksia vaihtoehdossa A tekojärvi- ja voimalaitoskäyttö (Pöyry Environment 2008). Käyttämällä em. Raasakan virtaamia ja virtaaman ja pitoisuuden muutoksia, Kollajan allas muuttaa jokisuulta mereen purkautuvia ainemääriä keskimääräisenä vuonna (1984) jaksolla 4-15 vuotta seuraavasti: Kuukausi Virtaama Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N m 3 /s ug/l ug/l kg/d kg/d t/kk t/kk 1 24,6 5,4 55 90 1299 2,8 40 2 19,2 3,5 34 57 895 1,6 25 3 11,9 4,1 24 54 608 1,7 19 4 1,7 2,0 19 34 360 1,0 11 5-108,2 1,4 8-269 -3812-8,3-118 6 39,2 6,8 25 259 1924 7,8 58 7 2,2 3,1 26 48 436 1,5 14 8-0,4 3,5 27 40 301 1,2 9 9-12,6 2,8 31 6-54 0,2-2 10-0,1 7,1 77 99 1073 3,1 33 11 15,0 0,1 47 29 1301 0,9 39 12 19,4 3,3 63 78 1494 2,4 46 Vuosi 15,8 174 Kollajan allas lisäisi Iijokisuun vuotuista fosforivirtaamaa 144 tonnista 160 tonniin eli noin 16 tonnia. Määrä on noin 11 % ainevirtaamasta. Heinä-elokuussa lisäys on noin 2,7 tonnia.

8 3.2 Vaikutus merialueen virtaamiin ja ravinnepitoisuuksiin 3.2.1 Virtaukset jokisuulla ja rannikkoalueella Jokisuun ja sen lähialueen virtauksia ja ravinnepitoisuuksien muutoksia arvioitiin matemaattisella virtaus- ja vedenlaatumallilla käyttäen alueelle tyypillisiä virtaama- ja tuulitietoja. Laskennat on tehty vuosien 4-15 kuormitusarvoilla (vuotta altaan rakentamisen jälkeen). Tarkemmin mallia ja sen ominaisuuksia on esitelty Kollajan altaan veden laatuarviossa (Pöyry Environment 2008). Jokisuulta Iijoen vedet suuntautuvat vallitsevien merivirtausten mukaisesti. Vallitseva virtaussuunta taipuu pohjoiseen, mutta virtaukset vaihtelevat tuulensuunnan ja ilmanpainevaihteluiden mukana hyvinkin nopeasti. Kuvassa 10 on esitetty vedenlaatu- ja virtausmallilla laskettu tyypillinen virtauskenttä jokisuulla ja sen edustan merialueella. Jokisuulla virtausnopeudet ovat luokkaa 5 cm/s. Kuva 10. Tyypillinen jokisuun lähialueen virtauskenttä. Virtausnopeudet esitetty värein. Tuuli on kyseisessä tilanteessa kääntymässä lounaasta pohjoiseen. 3.2.2 Merialueen virtaukset Laajojen merialueiden mallinnukseen syvällisesti perehtynyt YVA Oy on laatinut koillisen Perämeren alueelle kolmiulotteisen virtaus- ja vedenlaatumallin. Malli on tarkoitettu merialueen ekosysteemi- ja vedenlaatumallinnukseen ja se on käytössä ko. alueen velvoitetarkkailujen raportoinnissa. Ko. mallin laskelmien mukaan koillisella Perämerellä (Kemi-Oulu) kulkee virtaus lounaistuulella yleispiirteisesti rannikkoa myötäillen kohti pohjoista kunnes suuntautuu Karsikon korkeudella kohti ulkomerta. Ulkomerellä virtaus kääntyy kohti länttä kunnes lähempänä Ruotsin rannikkoa kääntyy etelään. 3D-mallilla virtaus Hailuodon pohjoispuolella on suuntautunut itään kohti rannikkoa (kuva 11). Lasketut virtausnopeudet 5 m/s tuulella pinnasta pohjaan laskettuna keskiarvona ovat Iin edustalla 10-13 cm/s. Pintakerroksessa (0-1 metriä) nopeudet ovat suurempia, 13-22 cm/s. Laitakarin-Maakrunnin välinen matalikko kääntää syvemmällä tapahtuvan virtauksen kohti länttä nopeuden ollessa noin 10 cm/s (kuva 11).

Luoteistuulella virtauksen suunta Perämeren koillisrannikolla on käänteinen, kohti etelää, ja nopeudet ovat pienempiä kuin lounaistuulella (syvyyskeskiarvona 4-8 cm/s). Merialueella virtaukset ovat suhteellisen nopeita, jolloin avovesikaudella vesien laimentuminen on nopeaa ja tehokasta. Vesien päävirtaussuunta on pohjoiseen, mutta avovesikaudella tilanteet vaihtelevat hyvinkin nopeasti laajan merialueen paineolojen ja tuulten suuntien vaihdellessa. Talvella sen sijaan kerrostuminen ja jääpeite estävät sekoittumista, jolloin jokivedet kulkeutuvat pintakerroksessa selvästi kesää laajemmalle alueelle. Kollajan altaan vaikutukset vesimääriin ovat sen verran vähäisiä, että niillä ei ole vaikutusta jokisuun tai merialueen virtausnopeuksiin ja suuntiin, vaan muutokset mahtuvat luonnollisen vaihtelun sisälle. 9

10 Kuva 11. YVA Oy:n laatiman Koillisen Perämeren 3D-mallilla lasketut virtaukset lounais- (ylh.) ja luoteistuulella (kerrosnopeuksien vertikaalikeskiarvoja). 3.2.3 Arvio vedenlaadun muutoksista merialueella 3.2.3.1 Rannikkoalue Laskennallisesti jääpeitekautena vaihtoehdossa A keskimääräisenä vesivuotena (1984) Kollajan altaan aiheuttama ravinnevirtaamien muutos näkyy merialueella koko vesimassan keskiarvona kuvissa 12-16 esitetyllä tavalla. Laskentatuloksia tulkittaessa on huomioitava, että jääpeiteaikana jokivedet kerrostuvat kappaleessa 2.3 esitetyllä tavalla, jota 2D-malli ei kuvaa (malli kuvaa vesimassan keskimääräistä liikettä pinnasta pohjaan). Näin ollen todellisuudessa pintakerroksen ravinnepitoisuuksien kasvut merialueella ovat suurempia ja vaikutusalue laajempi kuin kuvissa esitetyt laskelmat.

11 Marraskuu Joulukuu Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Kuva 12. 2D-mallilla laskettuja kokovesimassan kokonaisfosforipitoisuuden muutoksia jääpeiteaikana.

12 Jokisuulla fosforipitoisuudet kasvavat jääpeiteaikana noin 2-4 µg/l. Huomioiden kerrostuminen voidaan arvioida, että 1-2 µg/l ulkokehä on lähes kaksinkertainen laskennallisiin arvoihin verrattuna. Jokivesikerroksessa fosforipitoisuustaso kasvaa nykyisestä noin 17-18 µg/l tasolta lähelle 20 µg/l. Murtovesikerroksessa eli alle 5 m:n syvyydessä vaikutuksia ei juuri ole. Talvella jää/lumipeite estää valon tunkeutumisen veteen, joten ravinteet ovat inaktiivisia eivätkä juuri vaikuta levästön määrään tai laatuun. Keväällä toukokuussa Kollajan vaikutukset ovat vähäisiä ja hukkuvat tulvavesien vaikutukseen (kuva 13). Toukokuu Kuva 13. 2D-mallilla laskettuja kokovesimassan kokonaisfosforipitoisuuden muutoksia toukokuussa. Kesällä vesien sekoittuminen on tehokkaampaa kuin jääpeiteaikana. Kokonaisfosforipitoisuus nousee aivan jokisuulla 1-2 µg/l (kuva 14), tämän ulkopuolella vaikutukset ovat alle 1 µg/l. Pohjoisessa matalalla rannikkoalueella vaikutusalue on hieman laajempi kuin jokisuun eteläpuolella. Merellä fosforipitoisuudet ovat tasoa 13 µg/l, joten 1 µg/l nousu merkitsee pitoisuustasoa 14 µg/l. Vastaavasti typpipitoisuudet kasvavat keväällä jääpeiteaikana allasta tyhjennettäessä jokisuulla noin 20 40 µg/l (kuva 14). Jokisuun ulkopuolella jokivesikerroksessa pitoisuuden kasvuksi arvioidaan 5-10 µg/l. Toukokuussa Kollajan vaikutus ei juuri heijastu merialueen typpipitoisuuksiin. Kesäkuukausina typpipitoisuudet kasvavat luokkaa 5-10 µg/l ja hieman kauempana taso on 2-4 µg/l. Kesäaikainen typpipitoisuus on merellä tasoa 390 µg/l, joten puhutaan noin 400 µg/l pitoisuustasosta. Merialueella, esim. 10 cm/s virtausnopeus, tarkoittaa nopeutta noin 8,5 km vuorokaudessa eli jokivedet kulkeutuvat nopeasti pois lähialueelta. Samalla vesien sekoittuminen avovesikaudella on tehokasta. Planktisen levästön kehittyminen vaatii aikaa vähintäänkin useita vuorokausia, joten planktinen levästö ei jokisuun läheisyydessä ehdi reagoida ravinnemäärien kasvuun. Muutos voi hellejaksoina lähinnä näkyä erilaisilla pinnoilla kasvavan perifytonlevästön määrän lievänä kasvuna, jotka paremmin voivat hyödyntää ohivirtaavan veden ravinnepitoisuuksien muutoksia.. Jokiuomassa kasvaneen jokiveden sisältämän levästön määrä heijastuu myös jokisuun rehevyydessä, mutta jokivesien sekoittuessa nopeasti meren vesimassoihin, merkitys on vähäinen. Vaikutukset muihin vedenlaatusuureisiin arvioidaan merialueella vähäisiksi. Muutokset näkyvät lähinnä altaan rakentamisen jälkeisinä vuosina selvimmin jääpeiteajan jokivesikerroksessa humus ja sameusarvojen nousuna. Yleisestikin heti altaan rakentamisen jälkeen ovat vaikutukset vedenlaadussa ovat voimakkaampia, kun taas altaan järvittyessä ja luonnonmukaistuessa, vaikutukset myös merialueella palautuvat kohti nykytilaa.

Kesäkuu Heinäkuu 9M607109 13 Elokuu Syyskuu Lokakuu Kuva 14. 2D-mallilla laskettuja kokovesimassan kokonaisfosforipitoisuuden muutoksia avovesikaudella

Marraskuu Joulukuu 9M607109 14 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Kuva 15. 2D-mallilla laskettuja kokovesimassan kokonaistyppipitoisuuden muutoksia jääpeiteaikana.

Toukokuu Kesäkuu 9M607109 15 Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Kuva 16. 2D-mallilla laskettuja kokovesimassan kokonaistyppipitoisuuden muutoksia avovesikaudella

3.2.3.2 Avomerialue 16 Avomerellä liikkuvat vesimassat ovat suuria. Vesimääriä voidaan kuvata laskemalla, että esim. 10 cm/s virtausnopeus tarkoittaa sitä, että merellä poikkialan 1 000 x 10 m läpi liikkuu vettä noin 1 000 m 3 /s. Nämä vesimäärät sekoittavat avovesikaudella nopeasti pienet ravinnemäärien lisäykset, eikä vaikutusten arvioida ulottuvan avomerialueelle. 3.2.3.3 Toteutusvaihtoehtojen välisistä eroista Vaihtoehdossa B altaan juoksutukset kesäaikana ovat pieniä ja sitä kautta muutokset Iijoen veden laadussa selvästi pienempiä kuin vaihtoehdossa A. B vaihtoehdossa fosforipitoisuudet jokiuomassa nousevat noin 1 µg/l ja typpipitoisuus noin 10 µg/l, joten merialueella vaikutukset jäävät selvästi A vaihtoehtoa vähäisimmiksi. 4 YHTEENVETO Laskelmien perusteella Kollajan altaan vaikutusalueeksi Iijoen edustalla voidaan karkeasti arvioida alue, jossa fosforipitoisuuden kesäajan keskiarvo nousee yli 0,75 µg/l. Tämän alueen pinta-ala on noin 50 km 2 (kuva 17). Laskennat on tehty vuosien 4-15 (vuotta altaan rakentamisen jälkeen) kuormitusarvoilla keskimääräisenä vesivuonna. Tuloksia tarkasteltaessa on huomioitava, että mallilaskelmia ei ole kalibroitu eikä verifioitu, joten tulokset ovat lähinnä suuntaa antavia. Jokisuulta Iijoen vedet suuntautuvat vallitsevien merivirtausten mukaisesti. Vallitseva virtaussuunta taipuu pohjoiseen, mutta virtaukset vaihtelevat tuulensuunnan ja ilmanpainevaihteluiden mukana hyvinkin nopeasti. YVA Oy:n laatimien 3D mallilaskelmien mukaan koillisella Perämerellä (Kemi-Oulu) kulkee virtaus lounaistuulella yleispiirteisesti rannikkoa myötäillen kohti pohjoista kunnes suuntautuu Karsikon korkeudella kohti ulkomerta. Ulkomerellä virtaus kääntyy kohti länttä kunnes lähempänä Ruotsin rannikkoa kääntyy etelään. Kesällä vesien sekoittuminen on tehokkaampaa kuin jääpeiteaikana. Kesällä kokonaisfosforipitoisuus nousee aivan jokisuulla 1-2 µg/l, tämän ulkopuolella vaikutukset ovat alle 1 µg/l. Kesäkuukausina typpipitoisuudet kasvavat luokkaa 5-10 µg/l ja hieman kauempana taso on 2-4 µg/l. Pohjoisessa matalalla rannikkoalueella vaikutusalue on hieman laajempi kuin jokisuun eteläpuolella. Talvella jää/lumipeite estää valon tunkeutumisen veteen, joten ravinteet ovat inaktiivisia eivätkä juuri vaikuta levästön määrään tai laatuun.

17 Ravinnepitoisuuksien kasvut merialueella ovat sen verran pieniä, että vaikutusten arvioidaan jäävän kohtuullisen vähäisiksi ja ilmenevän lähinnä loppukesällä. Muissa vedenlaatusuureissa vaikutus näkyy lähinnä altaan alkuvaiheessa merialueen jokivesikerroksessa. Kok. P Kok. N Kuva 17. Laskennalliset keskimääräiset kokonaisravinnepitoisuuden nousut kesä - elokuussa.

18 5 VIITTEET Hyvärinen V., & Korhonen J. 2003. Hydrologinen vuosikirja 1996-2000. Suomen ympäristökeskus, Suomen ympäristö 599. Helsinki Pöyry Environment 2008: Kollajan altaan vedenlaatu ennuste. Raportti. Oulu 2009.