Hahjärven laskuojan valuma-alueen ojien kunnostussuunnitelma

Hahjärven laskuojan valuma-alueen ojien kunnostussuunnitelma Padasjoki 18.6.2013 Ojitusten luonnonmukainen peruskunnostus Hämeessä -hanke Ida-Mari Toivonen ja Petra Korkiakoski

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 VALUMA-ALUEEN KUVAUS... 2 2.1 Alue- ja vesistöselvitys... 2 2.2 Hydrologiset havainnot... 3 2.3 Pohjavesialueet... 5 2.4 Kaava-alueet... 6 2.5 Vanha ojitushanke... 6 2.6 Suojelukohteet... 7 2.6.1 Ympäristötukikohde: Alhonjärvi, kiinteistö 576-401-1-116... 7 2.6.2 Ympäristötukikohde: Rimmisuo, kiinteistö 576-414-3-70... 8 2.7 Uhanalaiset lajit... 8 3 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET KOKO ALUEELLE... 9 3.1 Kohde 1. Koivulan kosteikko... 10 3.1.1 Toteutus... 11 3.1.2 Vaikutusten arviointi... 12 3.2 Kohde 2. Alhonjärven suoalueen reunaojan perkaus (mallikohde)... 13 3.2.1 Toteutus... 14 3.2.2 Vaikutusten arviointi... 16 3.3 Kohde 3. Alhon-Pastilan laskeutusallas (mallikohde)... 16 3.3.1 Toteutus... 16 3.3.2 Vaikutusten arviointi... 17 3.4 Kohde 4. Hahjärven laskuojan tulvatasanteet (mallikohde)... 17 3.4.1 Toteutus... 18 3.4.2 Vaikutusten arviointi... 20 3.5 Kohde 5. Rätkänsuon kosteikko... 20 3.5.1 Toteutus... 21 3.5.2 Vaikutusten arviointi... 21 3.6 Kohde 6. Juntinkorven perkauskatko... 21 3.6.1 Toteutus... 24 3.6.2 Vaikutusten arviointi... 24 3.7 Kohde 7. Palojärven perkauskatko... 24 3.7.1 Toteutus... 25 3.7.2 Vaikutusten arviointi... 25 LÄHTEET

LIITTEET Liite 1 Käsitteitä ja luonnonmukaisen peruskunnostuksen menetelmiä Liite 2 Salaojakartat Liite 3 Hahjärven laskuojan tulvatasanteiden paalukartta Liite 4 Hahjärven laskuojan peltoalueen pituusleikkaukset Liite 5 Hahjärven laskuojan valuma-alueen ojien inventoinnit 2012 Liite 6 Inventointilomake

OPET-hanke 1 JOHDANTO Padasjoella sijaitsevalle Hahjärven laskuojan valuma-alueelle laadittiin ojien kunnostussuunnitelma osana Ojitusten luonnonmukainen peruskunnostus Hämeessä -hanketta (OPET-hanke). OPET-hankkeen tavoitteena on edistää luonnonmukaisen vesirakentamisen menetelmien käyttöä metsä- ja pelto-ojien kunnossapidossa. Hanke toteutetaan 1.1.2012 31.12.2014 välisenä aikana Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007 2013 rahoituksella. Rahoituksen on myöntänyt Hämeen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus. Hankkeen toteutuksesta vastaa Hämeen ammattikorkeakoulun Biotalouden koulutus- ja tutkimuskeskus. Tässä kunnostussuunnitelmassa on kartoitettu Padasjoella sijaitsevan Hahjärven laskuojan valuma-alueen ojien kunnostustarve ja esitetty kunnostustoimenpiteitä, joilla voidaan parantaa metsän ja viljelysmaan kuivatustilaa, vesien tila sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuus huomioon ottaen. Koko valuma-aluetta koskevasta kunnostussuunnitelmasta on valittu kolme toteutuskelpoisinta kohdetta, jotka toteutetaan OPET-hankkeen luonnonmukaisen peruskunnostuksen mallikohteina vuoden 2013 aikana. Suunnitelman toiseen lukuun on koottu tietoja valuma-alueesta ja sen vesistöistä. Suunnittelun taustatietoina on esitelty myös muita alueella tehtyjä suunnitelmia ja toimenpiteitä. Luvussa kolme esitellään valuma-alueelle ehdotettavat ojien kunnostustoimenpiteet. Toimenpiteet on esitetty yleissuunnitelmatasoisina ja niiden toteuttamisvaiheessa pitää laatia yksityiskohtaisemmat suunnitelmat. OPET-hankkeessa toteutetaan vuoden 2013 aikana suunnitelmasta valitut pienemmät ojien luonnonmukaisen kunnostuksen mallikohteet. Mallikohteet on valittu koko valuma-alueelle esitetyistä kohteista, valintaperusteena mallikohteista saatava kuivatus- ja vesiensuojeluhyöty sekä soveltuvuus koulutuskäyttöön. Hankkeessa toteutettavat kohteet valittiin yhdessä maanomistajien kanssa. Mallikohteille on laadittu erillinen toteutussuunnitelma. 1

OPET-hanke 2 VALUMA-ALUEEN KUVAUS 2.1 Alue- ja vesistöselvitys Hahjärven laskuojan valuma-alue on osa Kymijoen päävesistöaluetta (14) ja kolmannen jakovaiheen valuma-aluetta 14.254 Lummenen a, jonka pinta-ala on 72,65 km 2 ja järvisyys 4,09 % (Hertta 2012). Yleiskartta valumaalueesta on kuvassa 1. Valuma-alueen latvoilla on pienehköjä ojitettuja suoalueita, jotka laskevat Tihjärven ja Palojärven kautta Hahjärveen. Hahjärvestä Lummeneen laskevaan ojaan tulee vesiä ojan itäpuolella olevilta metsäalueilta. Padasjoen ja Kuhmoisten kuntien alueella sijaitseva Lummene on bifurkaatiojärvi, jonka vedet purkautuvat kahteen suuntaan. Idässä Lummene laskee Harmoistenjoen kautta Päijänteeseen. Lännessä se laskee Vehkajokea pitkin Vehkajärveen ja edelleen Vesijakojärveen. Kuva 1. Yleiskartta Hahjärven laskuojan valuma-alueesta. Ojan pituus Hahjärven ja Lummenen välillä on 3,2 km. Valuma-alueen pinta-ala ojan laskukohdassa (Lummene-järvi) on noin 8,0 km 2. Valumaalueen yläosalla on kolme pienehköä järveä: Tihjärvi (vesiala 46,6 ha), Palojärvi (vesiala 3,4 ha) ja Hahjärvi (vesiala 12,7 ha) (Hertta 2012). Ojan valuma-alueen järvisyys on 7,8 %. Valuma-alueen peltopinta-ala on noin 57 ha ja peltoprosentti on 7,1 %. Pellot sijaitsevat Hahjärvestä Lummeneen laskevan ojan varressa. Ojien pituus valuma-alueella on noin 39,8 km, josta 37,0 km on alle 2 m leveää ja 2,8 km on 2-5 m leveää uomaa. 2

OPET-hanke 2.2 Hydrologiset havainnot Hahjärven laskuojan valuma-alueelta ei ole olemassa pitkäaikaista vedenkorkeuden tai virtaaman seurantaa. Sen sijaan Lummene-järven vedenkorkeutta on seurattu vedenkorkeusasemalla Lummene 1405400 vuosina 1909 1949 ja 1985 1995. Jälkimmäisen seurantajakson vedenkorkeuden tunnusluvut on esitetty taulukossa 1. (Hertta 2012) Taulukko 1. Vedenkorkeudet havaintoasemalla Lummene 1405400 vuosina 1985-1995 (Hertta 2012). Vedenkorkeus (N2000 + m) Alivedenkorkeus NW 114,29 Keskialivedenkorkeus MNW 114,34 Keskivedenkorkeus MW 114,51 Keskiylivedenkorkeus MHW 114,77 Ylivedenkorkeus HW 115,01 Lummenesta Päijänteen suuntaan laskevan Harmoistenojan virtaamaa on seurattu vuosina 1985 1995 asteikolla Lummene, Harmoistenoja 1405400. Lummenesta Vehkajärven suuntaan laskevan Vehkajoen virtaamaa on seurattu samalla aikajaksolla asteikolla 1405401 Lummene, Porraskoski. Virtaamahavainnoista lasketut virtaaman tunnusluvut on esitetty taulukossa 2. Vedenkorkeuden ja virtaaman havaintopaikat näkyvät kuvan 2 kartassa. (Hertta 2012) Taulukko 2. Virtaamat havaintoasemilla Lummene, Harmoistenoja 1405400 ja 1405401 Lummene, Porraskoski vuosina 1985 1995. (Hertta 2012) Virtaama (m 3 /s), Harmoistenoja Virtaama (m 3 /s), Porraskoski Alivirtaama NQ 0,45 0,08 Keskialivirtaama MNQ 0,54 0,13 Keskivirtaama MQ 0,90 0,38 Keskiylivirtaama MHQ 1,61 0,89 Ylivirtaama HQ 2,34 1,48 3

OPET-hanke Kuva 2. Lummenen vedenkorkeus- ja virtaamahavaintopaikat. Virtaaman havaintopaikat on merkitty vihreällä kolmiolla ja vedenkorkeuden punaisella (Hertta 2012). Tämän kunnostussuunnitelman maastotöiden yhteydessä mitattiin valumaalueen järvien vedenkorkeuksia tarkkuus-gps:llä (Trimble R5800) syksyllä 2012. Vedenkorkeutta mitattiin myös kahdesta talousvesikaivosta, jotka sijaitsevat Toritunharjun pohjavesialueella. Mittausten tulokset on koottu taulukkoon 3. Vedenkorkeutta mitataan myös vuoden 2013 aikana. Vedenkorkeuden mittausten tavoitteena on saada tietoa vedenkorkeuksien nykytilasta. Taulukko 3. Syksyllä 2012 mitattuja vedenkorkeuksia Hahjärven laskuojan valumaalueella. Mittaukset on tehty tarkkuus-gps:llä. Havaintopaikka Pvm. Koordinaatit (EUREF-FIN) Pohjoinen Itä Vedenkorkeus (N2000) Lummene järvi 25.9.2012 6816458,852 398856,043 114,48 Lummene järvi 9.10.2012 6816458,852 398856,043 114,58 Syrjälän tierumpu 9.10.2012 6814734,876 398923,553 116,44 Tihintien tierumpu 9.10.2012 6814012,766 398918,017 117,04 Hahjärvi 13.9.2012 6813612,058 398896,317 117,46 Hahjärvi 9.10.2012 6813612,058 398896,317 117,65 Tihjärvi 9.10.2012 6813252,327 400174,715 118,26 Pohjavesihavainnot Alhon-Pastilan kaivo 9.10.2012 6815356,743 398784,042 117,49 Pastilan kaivo 12.9.2012 6813700,323 398790,157 117,38 Pastilan kaivo 9.10.2012 6813700,323 398790,157 117,34 4

OPET-hanke 2.3 Pohjavesialueet Toritunharjun vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue rajautuu Hahjärven laskuojaan valuma-alueen länsiosassa (kuva 3). Pohjavesialueella ei ole vedenottamoa. Hahjärven laskuojan valuma-alueella on useita yksityiskäytössä olevia talousvesikaivoja. Toritunharjun pohjavesialueelle on laadittu pohjaveden suojelusuunnitelma (Moilanen, 2004). Ojituksen mahdolliset vaikutukset pohjaveden laatuun ja määrään on otettava huomioon ojien kunnostusta suunniteltaessa. Kuva 3. Hahjärven laskuojan valuma-alueen pohjavesialue ja kaava-alueet. Sinisellä viivalla korostettu osuus Hahjärven laskuojassa on perattu vuonna 1949 valmistuneessa ojitushankkeessa (Tnro 1956 He 1). Ojituksella saattaa olla vaikutusta pohjaveden korkeuteen, jos ojituksen seurauksena pohjavettä alkaa purkautua ojaan. Tämä aiheuttaa haittaa myös ojan toimivuudelle, koska pohjaveden purkautuminen lisää ojassa 5

OPET-hanke virtaavan veden määrää. Ojitus saattaa aiheuttaa riskin myös pohjaveden laadulle, mikäli ojituksella johdetaan pintavettä harjuun. (Moilanen 2004) 2.4 Kaava-alueet Hahjärven etelä- ja Tihjärven itärannalla on voimassa 21.2.2011 vahvistettu Toritun ranta-asemakaava (kuva 3). Kaava koskee tiloja 576-414-2-8 ja 576-414-2-72. Kaavassa on osoitettu omarantaista loma-asutusta Hahjärven ja Tihjärven sekä kohdevaluma-alueen ulkopuolelle jäävän Vähä- Toritunjärven rannoille. Kaavaselostuksen (ehdotus 18.11.2010) liitteenä olevassa luontoselvityksessä on todettu, että alueella ei todennäköisesti ole maankäytön suunnitteluun vaikuttavia luontoarvoja. Luontoselvityksessä löydettiin kaksi kohdetta, jotka huomioidaan loma-asutuksen sijoittelussa. Hahjärven eteläpuolella, Rätkänsuon itäosassa on ojittamatonta suota, jossa saattaa esiintyä huomionarvoisia kosteikkolajeja. Kosteikkolajit tulee ottaa huomioon myös mahdollisia täydennysojituksia suunniteltaessa. 2.5 Vanha ojitushanke Hahjärvestä Lummeneen laskevan ojan perkaus on valmistunut vuonna 1949. Ojitus on toteutettu valtion tuella ja sitä varten on perustettu ojitusyhtiö. Ojituksen valmistuttua ojan kunnossapitovelvoite on siirtynyt ojitusyhtiölle. Ojitushankkeessa perattu oja on merkitty kuvan 3 karttaan sinisellä viivalla. Ojituksen valmistumisen jälkeen ojitusyhtiön toiminta on hiipunut ja kukin maanomistaja on kunnostanut omaa ojaosuuttaan omalla kustannuksella. Vuosien saatossa ojan vedenjohtokyky on heikentynyt umpeenkasvun ja eroosion seurauksena. Ojan laajempaa peruskunnostusta varten ojitusyhtiön (nykyisen vesilain 587/2011 mukaan ojitusyhteisö) toiminta käynnistettiin uudelleen 20.9.2012 pidetyssä kokouksessa ja ojitusyhteisölle valittiin uudet toimitsijat. Ojitusyhteisön jäseniä ovat vanhan ojitushankkeen hyötyalueen maanomistajat ja osuus yhteisössä määräytyy ojituksesta kuivatushyötyä saavan alueen pinta-alan mukaan. Arkistonumero 1353, Tnro 1956 He 1, Hahjärven-Lummenenojan perkaus, Padasjoki Hahjärven-Lummenenojan perkaussuunnitelma on valmistunut 29.3.1941. Ojalle ei tätä ennen ole laadittu virallista perkaussuunnitelmaa. Hankkeen tarkoituksena on ollut pohjavedenpinnan alentaminen ja tulvien haitallisen vaikutuksen vähentäminen ojaa ympäröivillä alueilla. Oikeudellisesti hanke on käsitelty ojituksena, jota varten ei ole tarvinnut hankkia vesioikeuslain mukaista lupaa. Hankkeen hyötyalueen ala on 40,69 ha, josta 18,96 ha on peltoa. Perkaus on valmistunut 14.10.1949. (Hämeen ELY-keskuksen arkisto.) 6

OPET-hanke Ojitushankkeessa on ollut yhteensä 11 osakasta sekä yksi Alhon kylän yhteinen kiinteistö. 29.4.1941 päivättyä yhtiösopimusta täydentämään on tehty lisäyhtiösopimus 27.2.1952, jolla yhtiöön on liittynyt kolme uutta jäsentä. Perkaushankkeelle on määritetty oma kiintopisteisiin sidottu korkeustaso, jonka nollatasona on Lummenen vedenpinta 15.7.1939, joka on valtakunnallisessa korkeustasossa NN+ 113,79 m ja tässä suunnitelmassa käytettävässä korkeustasossa N2000 + 114,27 m. (Hämeen ELY-keskuksen arkisto.) 2.6 Suojelukohteet Hahjärven laskuojan valuma-alueella sijaitsee kaksi kestävän metsätalouden rahoituslain (1094/1996, kemera-laki) mukaista ympäristötukikohdetta. Molempien kohteiden suojeluperusteena on vähäpuustoinen suo. 2.6.1 Ympäristötukikohde: Alhonjärvi, kiinteistö 576-401-1-116 Alhonjärven vähäpuustoinen, märkä suoalue valuma-alueen alaosalla noin 700 m ennen Lummenea on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö (vähäpuustoinen suo) ja alueelle on tehty kemera-lain mukainen ympäristötukisopimus (kuva 4). Sopimus on tehty 10 vuodeksi ja se päättyy 3.11.2014 (Suomen metsäkeskus). Suojeltavan alueen pinta-ala on yhteensä 7,2 ha. Oja on tukialueella iso luonnonpuro. Tukialueen ylä- ja alapuolella voidaan tehdä ojan kunnostusta. Suomen metsäkeskuksen asiantuntijan (Kallioinen, 3.7.2012) mukaan ympäristötukisopimus ei ole este OPET-hankkeeseen valinnalle. Alueen itäpuolella olevaa reunaojaa voi tarvittaessa perata metsän puolelta ilman että alueen suojeluarvo kärsii. Toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa on huolehdittava, että koneilla ei mennä ympäristötukisopimuksen rajauksen sisäpuolelle. Kuva 4. Alhonjärven ympäristötukikohde. 7

OPET-hanke 2.6.2 Ympäristötukikohde: Rimmisuo, kiinteistö 576-414-3-70 Hahjärven laskuojan itäpuolella sijaitsevan Rimmisuon keskellä olevalle vähäpuustoiselle suolle on tehty kemera-lain mukainen ympäristötukisopimus (kuva 5). Suojellun alueen pinta-ala on noin 0,5 ha. Ympäristötukisopimus on voimassa 12.10.2017 asti. (Kallioinen 3.7.2012.) Rimmisuon alueelle ei tässä kunnostussuunnitelmassa ehdoteta toimenpiteitä. Kuva 5. Rimmisuon ympäristötukikohde. 2.7 Uhanalaiset lajit Valuma-alueen kaakkoisosassa on havaittu pikkusieppo (Ficedula parva) (kuva 6), joka on vuoden 2000 uhanalaisuusluokituksessa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Vuoden 2010 luokituksessa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi (LC) ja se on poistettu uhanalaisten lajien punaiselta listalta. Luokituksen muutoksen syynä on aito muutos lajin elinvoimaisuudessa. (Rassi ym. 2010, s. 322 323, Hämeen ELY-keskus 2012.) 8

OPET-hanke Kuva 6. Pikkusiepon havaintopaikka (Hämeen ELY-keskus 2012). 3 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET KOKO ALUEELLE Hahjärven laskuojan valuma-alueen ojien tilaa ja kunnostustarvetta selvitettiin maastokäynneillä elo- ja marraskuun 2012 välisenä aikana. Ojien inventoinnissa käytettiin apuna hankkeessa laadittua inventointilomaketta (Liite 6). Ojien inventoinnissa kartoitettiin koko valuma-alueen ojien kuntoa pääpiirteittäin. Maastokäyntien perusteella koottiin kunnostussuunnitelman liitteeksi raportti inventoinneista (Liite 5). Inventointien perusteella koko valuma-alueelta valittiin yhteensä seitsemän kohdetta, joille esitetään kunnostustoimenpiteitä (kuva 7). Toimenpide-ehdotusten on tarkoitus toimia hankkeen ulkopuolella mahdollisesti toteutettavien kunnostusten apuna. Toimenpiteistä kolme mitoitettiin tarkemmin ja niille laadittiin yksityiskohtaisemmat toteutussuunnitelmat. Mallikohteet ja niiden uoman osat mitattiin tarkkuus-gps-laitteella ja vaaituskoneella ojan kaltevuuksien ja pinnanmuotojen selvittämiseksi. Kohteet toteutetaan OPET-hankkeen luonnonmukaisen peruskunnostuksen mallikohteina. Suunnittelualueelta on käytettävissä maanmittauslaitoksen 2 m korkeusmalli, jonka ruutukoko on 2 m x 2 m ja korkeustiedon tarkkuus 0,3 metriä (MML:n avoimet aineistot). Korkeusmallia täydennettiin Trimble R5800 tarkkuus-gps:llä tehdyillä maastomittauksilla, joiden korkeustarkkuus on 1-3 cm. Kohdealueelta ei ole käytettävissä virtaamien tai vedenkorkeuden mittaustietoa. Toimenpiteiden mitoituksessa käytettävät virtaamat on määritelty valuma-alueen koon ja maankäytön perusteella sekä hyödyntäen tutkimustietoon perustuvia nomogrammeja ja taulukoita. 9

OPET-hanke Kuva 7. Ehdotettavat toimenpiteet Hahjärven laskuojan valuma-alueelle. 3.1 Kohde 1. Koivulan kosteikko Valuma-alueen pohjoisosaan Koivulan kiinteistön (1:65) maalle, Alhontien ja Alhonjärven suoalueen välimaastoon ehdotetaan perustettavaksi kosteikkoa. (Kuva 8.) 10

OPET-hanke Kuva 8. Kohde 1. Koivulan kosteikko (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012). Kartta ei ole mittakaavassa. Kohteessa Hahjärven laskuoja on vesipinnaltaan 2 metriä leveä ja lähes kasviton (kuva 10). Uoma on yleisilmeeltään suora ja kaivetun näköinen, merkkejä luonnontilaisuudesta ei ole. Alue on vanhaa peltomaata ja ojan molemmin puolin on vanhoja maanottopaikkoja, joihin korkean veden aikaan kerääntyy vettä (Kuva 9). Kohde sijaitsee jatkohoitoa ajatellen otollisella paikalla, ajouran varrella. Kosteikon valuma-alueen koko on 7,6 km 2. Vanhoja maanottopaikkoja voidaan hyödyntää kosteikon pohjana, jolloin kaivettavien massojen määrä vähenee merkittävästi. Kosteikon perustaminen ei tällä kohteella onnistu ainoastaan padottamalla, vaan vaatii kaivinkonetyötä. Paikalle mahtuisi 70 m pitkä ja 20 m leveä kosteikko, jonka pinta-ala olisi 1400 m 2. 3.1.1 Toteutus Kosteikko voidaan perustaa varsinaisen pääuoman viereen ja vettä kosteikkoon johdetaan pääuoman ja kosteikon väliin kaivettavalla loivalla ojalla. Pääuomaa ei tukita, vaan vettä ohjataan kulkemaan osittain kosteikon kautta. Kosteikolla pyritään lisäämään ojan monimuotoisuutta, sekä lisäämään uoman vesitilavuutta korkean veden aikaan. Kosteikko rakennetaan uoman oikealle puolelle, vanhoja maanottokuoppia hyödyntäen. Kosteikko koostuu allasmaisesta syvennyksestä ja matalammasta osasta. Syvennys kaivetaan vanhaa maanottokuoppaa syventämällä, matalan osuuden alueelta kuoritaan pintamaata, jonka kautta vesi johde- 11

OPET-hanke taan takaisin pääuomaan puhkaisemalla vanhaan penkkaan vedenjohtouoma. Vanhan uoman ja kosteikon väliin jätetään maakannas. Kosteikon perustaminen vaatii alueen puuston raivausta, joka toteutetaan ennen kaivutöiden aloittamista. Alueelta raivataan puusto noin 0,25 ha kokoiselta alueelta, kosteikon ympäristöstä. Kaivutyöt ajoitetaan mahdollisuuksien mukaan loppukesään tai talveen, jolloin maa kantaa koneita ja veden määrä uomassa on vähäinen. Kaivumassat läjitetään ja maisemoidaan lähimaastoon kuivalle maalle siten, että ne eivät pääse valumaan takaisin veteen. 3.1.2 Vaikutusten arviointi Kosteikko on valuma-alueen pinta-alaan verrattuna pieni ja sen vesiensuojelullinen vaikutus on vähäinen. Kosteikko lisää alueen luonnon monimuotoisuutta, toimien samalla esimerkkinä kosteikkojen rakentamisesta. Kuva 9. Vanha maanottopaikka. Kuva: Henri Solismaa 27.9.2012 12

OPET-hanke Kuva 10. Pääuoma alajuoksulle päin kuvattuna, kosteikko sijoittuu uoman oikealle puolelle. Kuva: Henri Solismaa 27.9.2012 3.2 Kohde 2. Alhonjärven suoalueen reunaojan perkaus (mallikohde) Valuma-alueen pohjoisosaan, Alhonjärven suoalueen itäpuolelle kunnostustoimenpiteeksi ehdotetaan reunaojan perkausta (Kuva 11). 13

OPET-hanke Kuva 11. Kohde 2. Alhonjärven suoalueen reunaojan perkaus Suoalueen itäinen reunaoja on paikoin tukkoinen ja liettynyt. Alhonjärven suoalue padottaa yläpuolista valuma-aluetta, jossa etenkin pellot kärsivät kosteudesta. Yläpuoliselta valuma-alueelta laskevat tulvavedet eivät pääse virtaamaan kunnolla laskuojan pääuomaa myöden sen umpeenkasvun takia. Vedet kiertävät osittain itäistä reunaojaa pitkin, ohjautuen tukkoista sarkaojaa pitkin keskelle Alhonjärven suoaluetta. Itäinen reunaoja ei johda vesiä kohti Lummenetta puutteellisen kaivuyhteyden vuoksi. Reunaojan perkauksen valuma-alueen koko on 7,5 km 2. Osa valuma-alueen vesistä kulkee suoalueen kautta, eikä ohjaudu reunaojaan. Ojan perkauksella pyritään vähentämään yläpuolisten peltoalueiden kosteusongelmia ja parantamaan ympäröivien metsäalueiden kuivatuksen tilaa tulva-aikaan. 3.2.1 Toteutus Reunaoja perataan normaaleita vesiensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen kaivamalla lietekuoppia koko perattavan osuuden matkalle. Perattavan ojan loppuun kaivetaan noin 150 m 2 kokoinen laskeutusallas. Perkauksen yhteydessä kaivetaan uutta ojaa noin 25 metrin matkalle, jotta valuma- 14

OPET-hanke alueelta tuleva tulvavesi saadaan virtaamaan reunaojaa pitkin kohti Lummenetta. Uuden ojan pohja jätetään perattavien uomien pohjaa korkeammalle, jotta veden virtaussuunta pysyy oikeana ja reunaojan tehtävä tulvauomana korostuu. (Kuva 11, s. 14.) Ennen ojan perkausta ojalinjaa raivataan uoman itäpuolelta noin 8 metrin leveydeltä ojan reunaan nähden. Laskeutusaltaan kohdalta puustoa raivataan noin 25 metrin leveydeltä ojan reunaan nähden. Raivaus tapahtuu maanomistajien toimesta kaivua edeltävänä talvena. Kaivu tehdään kovan maan puolelta ja kaivutyöt ajoitetaan mahdollisuuksien mukaan loppukesään tai talveen, jolloin maa kantaa koneita ja veden määrä uomassa on vähäinen. Kaivumassoja perkausosuuksilta kertyy noin 0,5 m 3 /m ja uuden ojan kaivusta 1 m 3 /m. Laskeutusaltaan kaivusta massoja kertyy noin 150 m 3, joiden määrä läjitettynä on noin 300 m 3. Kaivumassat läjitetään ojan varteen ja metsäalueelle siten, että ne eivät pääse valumaan takaisin veteen. Reunaojaa ympäröivän metsän turvekerroksen paksuus on yli 0,80 metriä. Maastossa tehtyjen mittausten perusteella reunaojan pohjan kaltevuus mittaushetkellä oli 2,7 cm/100 m. Perattavan osuuden pituus on yhteensä 255 metriä, josta uuden ojan kaivua 25 metriä ja laskeutusaltaan pituus 20 metriä. Kuva 12. Uuden ja vanhan ojan risteyspaikka. Kuva: Ida-Mari Toivonen 8.11.2012 15

OPET-hanke 3.2.2 Vaikutusten arviointi Alhonjärven suoalueen keskiosassa on ympäristötuen piiriin kuuluva vähäpuustoinen suo, jonka ympäristöön tehtävät metsänhoidolliset toimenpiteet, jotka saattavat vaikuttaa suojelukohteen tilaan, vaativat Suomen metsäkeskuksen luvan. Reunaojan perkauksen vaikutusta ympäristötukikohteeseen on arvioitu metsäkeskuksen asiantuntijan kanssa ja todettu, ettei toimenpide vaaranna ympäristötukikohteen tilaa. Perattava oja kulkee suojelualueen rajojen ulkopuolella, joten toimenpide ei ylety alueelle. Suon reunaojan perkauksella on tavoitteena vähentää yläpuolisen peltoalueen kosteusongelmia, sekä parantaa ympäröivän metsäalueen kuivatuksen tilaa tulva-aikana, johtamalla osa tulvavirtaamasta suoalueen itäpuolelta. Uusi oja kaivetaan siten, että osa reunaojan virtaamasta ohjautuu edelleen vanhaa virtausuomaansa pitkin suoalueen keskelle. Laskeutusaltaalla pyritään estämään kaivun aiheuttama kiintoainekuormitus laskuojaan ja alapuoliseen vesistöön. Allas lisää alueen monimuotoisuutta ja parantaa riistan elinoloja. 3.3 Kohde 3. Alhon-Pastilan laskeutusallas (mallikohde) Valuma-alueen peltoalueen pohjoispuolelle, Pastilan kiinteistön (1:110) maalle, ehdotetaan perustettavaksi laskeutusallas (Kuva 13.). Kuva 13. Alhon-Pastilan laskeutusallas (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012). Kohteella pääuomaa on perattu vuonna 2011. Uoman vesipintaa on lisätty ja uomaan on muodostunut allasmainen rakenne. Uomassa ja sen penkoilla on kasvillisuutta (Kuva 14.). Laskeutusaltaan valuma-alueen koko on 6,6 km 2. 3.3.1 Toteutus Perattu uoman osuus laajennetaan kaivamalla laskeutusaltaaksi, jonka pituus on 20 m ja leveys 10 m. Altaan pohja kaivetaan korkeuteen N2000+114,0 eli noin metrin nykyistä ojanpohjaa alemmaksi. Reunaluiskat kaivetaan kaltevuuteen 1:2, tai loivemmiksi. 16

OPET-hanke Ennen kaivutöiden aloittamista alueelta raivataan puustoa. Kaivutyöt ajoitetaan loppukesään 2013, jolloin maa kantaa koneita ja veden määrä uomassa on vähäinen. Laskeutusaltaan kaivusta massoja kertyy noin 200 m 3, joiden määrä läjitettynä on noin 300 m 3. Kaivumassat läjitetään laskeutusaltaan läheisyyteen, niin etteivät ne pääse valumaan takaisin altaaseen. Kaivumassat voidaan levittää myös läheisille pelloille maanparannusaineeksi, mikäli kaivumaan koostumus on sopiva. Kuva 14. Perattu uoman osuus, alavirtaan päin kuvattuna. Kuva: Ida-Mari Toivonen 19.7.2012 3.3.2 Vaikutusten arviointi Laskeutusaltaalla pyritään pysäyttämään peltoalueilta tulevaa kiintoainetta sekä lisäämään alueen luonnon monimuotoisuutta vesipintaa lisäämällä. Kohde sijaitsee jatkohoitoa ajatellen otollisella paikalla, metsätien varressa. 3.4 Kohde 4. Hahjärven laskuojan tulvatasanteet (mallikohde) Hahjärven laskuojan valuma-alueen peltoalueelle ehdotetaan kaivettavaksi tulvatasanteita (kuva 15). Nykyinen uoman pohja jätetään alivesiuomaksi. 17

OPET-hanke Kuva 15. Hahjärven laskuojan tulvatasanteet (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012) Kartta ei mittakaavassa. Kohteessa uoma on keskimäärin 2 metriä leveä, penkat ovat hyvin kasvittuneet ja paikoitellen uomaa reunustavat suojakaistat. Ojan penkoilla kasvaa paikoitellen vesakkoa ja joitakin maisemapuita (kuvat 16. ja 17.). Uomassa on havaittavissa eroosiota, jonka seurauksena uomaan on muodostunut mutkitteleva alivesiuoma. Alivesiuomassa vesi virtaa hyvin kuivaankin aikaan. Peltoalueen pituus on noin 1,3 km ja ojan pohjan kaltevuus tällä matkalla noin 10 cm/100 m. Tulvatasanteiden valuma-alueen koko on 6,6 km 2. Tulva-aikoina vesi nousee paikoin yli 10 metriä pellon puolelle, vaikeuttaen maataloustöitä ja lisäten pintavaluntana tulevaa ravinnehuuhtoumaa. Vertailussa vanhan perkaushankkeen ja nykyisten mittausten välillä pellon pinnat ovat painuneet koko uoman matkalla keskimäärin 30cm. Peltoalueen pohjoispäässä pellot ovat painuneet enemmän kuin eteläpäässä. 3.4.1 Toteutus Pääuoman yhteyteen kaivetaan toispuoleiset tulvatasanteet, jotka vaihtelevat uoman puolelta toiselle. Tulvatasanteiden leveys on keskimäärin 3 18

OPET-hanke metriä. Tasanteita kaivetaan uoman varteen yhteensä noin 600 metrin matkalle. Kaivun aikana huomioidaan salaojarakenteet, maisemapuut, sekä uoman vanhat lietekuopat. Kartat salaojien sijainnista ovat liitteenä 2. Ennen tulvatasanteiden kaivua ojan penkoilta raivataan vesakkoa, sekä muutamia maisemapuita maanomistajan toimesta. Kaivutyöt ajoitetaan loppukesään, jolloin maa kantaa koneita ja veden määrä uomassa on vähäinen. Kaivumassoja tulvatasanteiden kaivusta kertyy noin 1200 m 3, joiden määrä läjitettynä on noin 1800 m 3. Kaivumassat läjitetään pelloille. Tulvatasanteiden vaikutus vedenkorkeuksiin eri virtaamilla on esitettynä liitteessä 4. Peltoalueen paalutuskartta on liitteenä 3. Kuva 16. Hahjärven laskuoja Syrjäläntieltä yläjuoksulle päin kuvattuna. Kuva: Henri Solismaa 9.10.2012. 19

OPET-hanke Kuva 17. Hahjärven laskuoja Syrjäläntieltä alajuoksulle päin kuvattuna. Kuva: Ida- Mari Toivonen 19.7.2012. 3.4.2 Vaikutusten arviointi Tulvatasanteiden kaivulla pienennetään alueen tulvaongelmia, parannetaan uoman vedenjohtokykyä, helpotetaan maataloustöitä, pyritään vähentämään ravinnehuuhtoumaa ja lisätään uoman monimuotoisuutta. Toimenpide alue rajautuu vedenhankintaan soveltuvaan pohjavesialueeseen. Tästä johtuen uoman kuivatussyvyyttä ei lisätä. OPET-hankkeen aikana valuma-alueella seurataan talousvesikaivojen pohjavedenkorkeutta kolmessa kohteessa, Alhon-Pastilan, Tiirinmaan ja Pastilan kaivoista (Taulukko 3.). Kaivojen vedenkorkeus mitataan ennen kaivutöiden aloitusta ja niiden valmistuttua. 3.5 Kohde 5. Rätkänsuon kosteikko Hahjärven eteläpuolelle, kiinteistöjen Kivikot (2:22) ja Päivärinta (2:72) maille ehdotetaan perustettavaksi kosteikko (kuva 19.). Kohde sijaitsee Hahjärventien eteläpuolella. 20

OPET-hanke Kuva 18. Rätkänsuon kosteikko (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012). Kohteessa suoalueelta laskevat uomat yhtyvät ennen tie rumpua. Uomat ovat yleisilmeeltään suoria ja kaivetun näköisiä, merkkejä luonnontilaisuudesta ei juuri ole. Alue on kostea, eikä kasva merkittävästi puustoa. Kosteikon valuma-alueen koko on 0,46 km 2. 3.5.1 Toteutus Kosteikon perustaminen ei tällä kohteella onnistu padottamalla, vaan vaatii kaivinkonetyötä. Kosteikko perustetaan uomien yhtymäkohtaan, tien läheisyyteen. Alueelle on mahdollista perustaa noin 3150 m 2 kokoinen kosteikko. Kosteikon perustaminen vaatii alueen puuston raivausta, joka toteutetaan ennen kaivutöiden aloittamista. Kaivutyöt ajoitetaan mahdollisuuksien mukaan loppukesään tai talveen, jolloin maa kantaa koneita ja veden määrä uomassa on vähäinen. Kaivumassat läjitetään mahdollisuuksien mukaan lähimaastoon. 3.5.2 Vaikutusten arviointi Rakenteella pyritään hidastamaan veden virtausnopeutta, pysäyttämään yläpuoliselta suoalueelta tulevia ravinteita ja kiintoainetta sekä lisäämään alueen luonnon monimuotoisuutta. Kohde sijaitsee jatkohoitoa ajatellen otollisella paikalla, Hahjärventien varrella. 3.6 Kohde 6. Juntinkorven perkauskatko Juntinkorven suoalueella (Kauppilan kiinteistö 2:14), valuma-alueen kaakkoisosassa metsäojat ovat kasvaneet osittain umpeen ja alueella on tarvetta ojien perkaukselle. Mikäli ojia perataan, tulisi ojien risteykseen 21

OPET-hanke kaivaa laskeutusallas sekä jättää kaivukatko laskuojan loppupäähän ennen Tihjärveä (kuvat 19, 20 ja 21). Kuva 19. Juntikorven perkauskatko (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012) Kohteessa suoalueelta laskeva oja on kaivettu suoraan yhteyteen Tihjärven kanssa. Ojan ympäristö lähellä järveä on alavaa ja inventointihetkellä (25.9.2012) vesipinta oli huomattavasti kaivettua uomaan leveämmällä (kuva 20.). Toimenpiteiden valuma-alueen koko on noin 0,25 km 2. 22

OPET-hanke Kuva 20. Uoma Tihjärven rantaan päin kuvattuna. Kuva: Ida-Mari Toivonen 25.9.2012 Kuva 21. Ojien risteys Juntinkorven suoalueella, laskeutusaltaan paikka laskuojan reunalta pohjoiseen kuvattuna. Kuva: Ida-Mari Toivonen 25.9.2012 23

OPET-hanke 3.6.1 Toteutus Nykyisen ohjeistuksen mukaan vesistöön laskevia ojia ei saa perata vesistöön asti. Perkauskatkoja käytetään ojitettujen turvemaiden kokoojaojien veden johtamisessa vesistöihin. Perkauskatkon suositellaan olevan vähintään 20 metriä virtaaman määrästä ja maalajista riippuen (Metsätalouden vesiensuojelu, 2012). Tällä kohteella perkauskatkon olisi hyvä olla vähintään 50 metriä pitkä, jotta sillä saavutetaan haluttu hyöty. Enimmäispituutta perkauskatkolle ei ole. 3.6.2 Vaikutusten arviointi Perkauskatkolla pyritään vähentämään kunnostusoijituksen yhteydessä Tihjärveen purkautuvaa ravinne- ja kiintoainekuormaa. Tällä alueella perkauskatko ei aiheuta haitallista padotusta. Laskeutusaltaalla pyritään hidastamaan virtausta ja pysäyttämään kunnostusojitusten yhteydessä liikkeelle lähtevää kiintoainetta. Laskeutusallas sijoitetaan ojien risteykseen, jotta kiintoainetta saadaan pysäytettyä mahdollisimman tehokkaasti. 3.7 Kohde 7. Palojärven perkauskatko Valuma-alueen keskiosaan, Palojärven rantaan, Palokummun kiinteistölle (3:54) ehdotetaan seuraavien ojien kunnostustoimenpiteiden yhteydessä jätettäväksi perkauskatko laskuojan loppupäähän, ennen Palojärveä (kuva 22.). Toimenpiteen valuma-alueen koko on noin 0,18 km 2. Kuva 22. Palojärven perkauskatko (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012) 24

OPET-hanke 3.7.1 Toteutus Nykyisen ohjeistuksen mukaan vesistöön laskevia ojia ei saa perata vesistöön asti. Perkauskatkoja käytetään ojitettujen turvemaiden kokoojaojien veden johtamisessa vesistöihin. Perkauskatkon suositellaan olevan vähintään 20 metriä virtaaman määrästä ja maalajista riippuen (Metsätalouden vesiensuojelu, 2012). Tällä kohteella perkauskatkon olisi hyvä olla vähintään 40 metriä pitkä, jotta sillä saavutetaan haluttu hyöty. Enimmäispituutta perkauskatkolle ei ole. 3.7.2 Vaikutusten arviointi Perkauskatkolla pyritään vähentämään kunnostusoijituksen yhteydessä Palojärveen purkautuvaa ravinne- ja kiintoainekuormaa. Tällä alueella perkauskatko ei aiheuta haitallista padotusta. 25

OPET-hanke LÄHTEET Terhi Moilanen, 2004. Asikkalan ja Padasjoen pohjavesialueiden suojelusuunnitelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 339, Hämeen ympäristökeskus. Pertti Rassi, Esko Hyvärinen, Aino Juslén & Ilpo Mannerkoski (toim.). 2010. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=371160&lan=fi Mikko Kallioinen. Suomen metsäkeskus, esittelijä. Sähköpostiviesti 3.7.2012. Hämeen ELY-keskuksen paikkatietoaineistot 2012. Käyttöoikeussopimus Dnro HAMELY/404/07.01/2012. Allekirjoitettu 15.6.2012 ja 18.6.2012. Hertta ympäristötietojärjestelmä. Hydrologiset havainnot. OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu. [Viitattu 21.11.2012] Saatavissa http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp Hahjärven-Lummenenojan perkaus, Padasjoki. Arkistonumero 1353, Tnro 1956 He 1. Hämeen ELY-keskuksen arkisto. Metsätalouden vesiensuojelu, TASO-hanke, 2012 Salaojakartat, Etelä-Suomen salaojayhdistys

OPET-hanke LIITE 1 Käsitteitä ja luonnonmukaisen peruskunnostuksen menetelmiä Kasvillisuuden ja rantapuuston säilyttäminen Uoman penkoilla kasvavat puut ja ruohovartinen kasvillisuus kannattaa säilyttää kunnostuksen yhteydessä, koska kasvien juuret sitovat luiskien maaperää ja toimivat luontaisena eroosiosuojana. Kosteikko Suuren osan vuodesta veden peitossa tai kosteana pysyvä, vesistökuormitusta vähentävä ojan, puron tai joen osa ja sen ranta-alue. Tyypillisesti kosteikossa kasvaa runsaasti luonnonvaraisia kostean paikan kasveja. Kosteikkojen vedenpuhdistusteho perustuu virtauksen hidastamiseen ja veden suodattamiseen kasvillisuuden läpi. Virtauksen hidastuessa veden mukana kulkeva kiintoaine laskeutuu kosteikon pohjalle ja kosteikkokasvit käyttävä vedessä kulkevia ravinteita kasvuunsa. Monivaikutteinen kosteikko toimii kiintoaineksen ja ravinteiden pidättäjänä, eliöstön ja linnuston elinympäristönä, viljelymaiseman monipuolistajana, tulvien pidättäjänä, kasteluveden varastona, metsästysalueena ja/tai virkistysalueena. Laskeutusallas Ojan tai puron yhteyteen kaivamalla tai patoamalla tehty vesiallas, jonka päätarkoituksena on kerätä pelloilta ja ojaverkosta veden mukana liikkeelle lähtenyttä maa-ainesta. Laskeutusaltailla pystytään pysäyttämään hietaa ja sitä karkeampia maalajeja. Laskeutusaltaan mitoituksessa on otettava huomioon veden virtausnopeus ja viipymä altaassa sekä maapartikkelien laskeutumisnopeus. Lietekuoppa Uomaan tehtävä syvennys, joka toimii karkean pohjakulkeuman pysäyttäjänä. Lietekuoppia käytetään yleisesti metsäojien vesiensuojelutoimenpiteinä. Luonnonmukainen peruskunnostus Ojien luonnonmukaisen peruskunnostuksen tavoitteena on maankuivatuksen parantaminen maa- ja metsätalousalueilla, ojituksesta aiheutuvan vesistökuormituksen vähentäminen sekä perattujen uomien monimuotoisuuden lisääminen. Lähtökohtana on uoman luontaisen käyttäytymisen hyödyntäminen ojien kunnossapidossa. Maanottokuoppien kunnostaminen Ojien varteen voidaan perustaa kosteikkoja laajentamalla ja kunnostamalla vanhoja maanottokuoppia. Pintavalutuskentät ja kaivukatkot Pintavalutuskenttiä käytetään lähinnä metsäojitusten yhteydessä hienojakoisen kiintoaineksen pidättämiseen. Vesi johdetaan jako-ojan avulla tasaisesti pintavalutuskentälle, missä vesi virtaa pintavaluntana vesistöön. Kaivu- ja perkauskatkoja käytetään ojitusten yhteydessä kiintoaineen ja ravinteiden pysäyttäjinä. Näitä menetelmiä käytetään ojitettujen turvemaiden kokoojaojien veden johtamisessa vesistöihin. Pintavalutuskenttiä ja ojakatkoja käytetään myös kosteikkojen yhteyksissä.

OPET-hanke LIITE 1 Pohjapadot / pohjakynnykset Uomiin voidaan luoda kosteikkomaisia ympäristöjä rakentamalla niihin peräkkäisiä pohjapatoja tai pohjakynnyksiä. Niiden avulla veden virtaus hidastuu, uomaeroosio vähenee ja luonnon monimuotoisuus lisääntyy. Kynnysten edessä uomaa voidaan leventää, jolloin saadaan lisättyä uoman vesipinta-alaa. Pohjapadot ja -kynnykset voidaan rakentaa kivestä, sorasta tai puusta, jolloin ne muistuttavat luonnonkoskea tai virtapaikkaa. Suojavyöhyke ja suojakaista Suojavyöhyke on pellolle järven, joen, puron tai valtaojan varrelle perustettu, kasvillisuuden peittämä alue, jonka tulee ympäristötuen määrittelyn mukaan olla vähintään 15 m leveä. Ne ovat tarpeellisia etenkin kaltevien ja eroosioherkkien peltojen reunoilla. Suojakaistalla tarkoitetaan ojan tai vesistön varteen jätettävää, keskimäärin kolme metriä leveää viljelemätöntä aluetta. Suojakaistat vesistön varrella ovat maatalouden ympäristötuen edellytyksenä. Suojavyöhykkeen ja suojakaistan tarkoituksena on vähentää pelloilta vesistöön tulevaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Toispuoleinen kaivu ja luiskien loiventaminen Toispuoleisessa kaivussa uoman vedenjohtokykyä parannetaan perkaamalla vain toinen luiskista. Kasvillisuuden säilyttäminen uoman toisella luiskalla lisää monimuotoisuutta ja vähentää eroosiota. Luiskat tulisi kaivaa vähintään kaltevuuteen 1:2 uoman sortumisen vähentämiseksi. Jos maaperä on hienojakoista ja helposti sortuvaa, luiskat kannattaa tehdä tätäkin loivempina. Tulva-alueiden säilyttäminen ja palauttaminen Tulva-alueella tarkoitetaan ympäristöön ylivirtaamien aikaan muodostuvaa veden peittämää aluetta. Tulva-alueiden säilyttämisellä ja palauttamisella tasataan vesistön virtaamia ja edistetään kiintoaineen laskeutumista. Lyhytaikaisella tulvalla ei esimerkiksi metsäalueella ole merkittävää vaikutusta puuston kasvuun. Tulvatasanne ja alivesiuoma (kaksitasoinen poikkileikkaus) Uoman vedenjohtokykyä voidaan parantaa kaivamalla uoman poikkileikkaus kaksitasoiseksi. Kuivana aikana vesi virtaa kapeassa alivesiuomassa ja tulvaaikana se nousee kasvillisuuden peittämälle tulvatasanteelle. Menetelmällä pystytään säilyttämään uoman kasvillisuutta, mikä vähentää uomien sortumista eroosion seurauksena. Kaksitasoinen poikkileikkaus voidaan toteuttaa kahdella tavalla. Jos uoman kuivatussyvyys on riittävä, uoman yläosa levennetään tulvatasanteeksi ja pohjalle muodostunut, usein mutkitteleva alivesiuoma jätetään kaivamatta. Jos taas leveäksi kaivettu uoma on liettynyt ja kasvanut umpeen, voidaan vedenjohtokykyä parantaa kaivamalla ojan keskelle mutkitteleva alivesiuoma, jolloin perkaamaton osa uomasta jää tulvatasanteeksi.

OPET-hanke LIITE 1 Valuma-alue Valuma-alueella tarkoitetaan vesistöön tulevan valumaveden kerääntymisaluetta. Pintaveden ja pohjaveden valuma-alueet ja vedenjakajat voivat erota toisistaan. Vesistökuormitusta tarkasteltaessa on tärkeää tarkastella koko valuma-alueen toimintoja ja kuormituslähteitä, jotta vesiensuojelutoimenpiteet voidaan kohdistaa tärkeimpiin kohteisiin. Vesikasvillisuuden niitto ja penkkojen raivaus Uoman vedenjohtokykyä voidaan parantaa poistamalla uomassa kasvavaa pajukkoa ja veden virtausta haittaavaa kasvillisuutta. Leikattu kasvimassa tulee poistaa uomasta ja ojan penkoilta.

OPET-hanke LIITE 2 Peltoalueen salaojakartat

OPET-hanke LIITE 2 Peltoalueen salaojakartta

OPET-hanke LIITE 3

OPET-hanke LIITE 4

OPET-hanke LIITE 5 Hahja rven laskuojan valuma-alueen ojien inventoinnit 2012 (Padasjoki) Hahjärven laskuojan valuma-alueen ojien tila ja kunnostustarve selvitettiin maastokäynneillä elokuun ja marraskuun 2012 välisenä aikana. Maastopäiviä kertyi yhteensä 12, joiden aikana inventoitiin 9,5 kilometriä pelto- ja metsäojia. Ojien inventoinnissa käytettiin apuna hankkeessa laadittua inventointilomaketta (Liite 6), johon kirjattiin uoman ja penkkojen kasvillisuus, maalaji, vesitilanne inventointihetkellä sekä muita havaintoja, kuten ojissa olevia rakenteita. Inventointihetkellä lomakkeisiin ja karttoihin merkittiin kunnostustarpeessa olevat uomat ja alustavat toimenpide-ehdotukset. Kohteet myös valokuvattiin myöhemmän tarkastelun sekä suunnittelun helpottamiseksi. Kuva 1. Hahjärven laskuojan valuma-alueen inventoidut uomat. Kuvat: Ida-Mari Toivonen: Havaintopisteiltä 1-3, 5-6, 8-9, 20-21, 26, 29, 31, 34 Henri Solismaa: Havaintopisteiltä 4, 10-19, 22-25, 27-28, 30, 32-33 1

OPET-hanke LIITE 5 Uomat 1-2 Kuva 2. Uomat 1-2 ja havaintopisteet 1.-9. (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012) Uoma 1 Uoma sijaitsee valuma-alueen eteläosassa, Hahjärven eteläpuolella Rätkänsuon alueella. (Kuvat 1. ja 2.) Rätkänsuon alueella ojituksia on yhteensä noin 3,5 km, joista inventoinnissa käytiin läpi noin 1,4 km. Uoman leveys vaihtelee 60 100 cm välillä ja vesisyvyys 20 40 cm välillä (Havaintopisteet 1. 3.). Länsireunalla pääuoma on huomattavasti kookkaampi, leveyden ollessa yli 1 m ja vesisyvyys reilun 1,5 m luokkaa. (Havaintopiste 5.) Alueen ojat ovat paikoitellen tukkoisia, mutta vedenjohtokyvyltään kohtuullisessa kunnossa. Rätkänsuon alue on ojitettu 80-luvulla, jolloin vesiensuojelullisia rakenteita ei ole otettu huomioon. Rätkänsuon vedet laskevat suoraan Hahjärveen. (Havaintopiste 6.) Toimenpiteet: Kunnostustarvetta Rätkänsuon alueella ei tällä hetkellä ole. Ojaston kunto arvioidaan uudelleen seuraavien hakkuiden yhteydessä, jolloin voidaan avata ojalinjat mahdollista kunnostusojitusta ajatellen. Ojaston kuivatuskykyä voitaisiin parantaa sarkaojien perkauksella. Perkauksessa hyödynnetään normaaleita vesiensuojelumenetelmiä kaivamalla ojiin lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita ja jättämällä perkauskatkoja. Alueelle on ehdotettu kunnostustoimenpiteenä kosteikon rakentamista. Kunnostustoimenpiteestä kerrotaan tarkemmin kunnostussuunnitelman luvussa 3.5. Maanomistaja ehdotti laskeutusaltaan kaivamista havaintopisteen 4. kohdalle. Havaintopisteessä 4. on luontainen painanne ja alueella on hyvin vähän raivattavaa puustoa. Altaan kaivaminen on ajankohtaista, mikäli yläpuoliselle alueelle tehdään kunnostustoimenpiteitä. Kunnostusojitusten yhteydessä tarkastetaan ojien laskusuunnat ja vesi ohjataan kulkemaan laskeutusaltaan kautta. 2

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 1. koskimainen lasku kangasmetsäsaarekkeiden välissä. 25.9.2012 Havaintopiste 2. Rätkänsuon tukkoinen sarkaoja. 25.9.2012 Havaintopiste 4. suon laita lännestä päin kuvattuna. 3.10.2012 Havaintopiste 3. piirioja, penkalla kasvaa kuusikkoa, Rätkänsuon lounaisosassa. 25.9.2012 3

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 5. syvä oja Rätkänsuon itäosassa. 25.9.2012 Havaintopiste 6. oja laskee suoraan Hahjärveen, kuvassa ojan pää oikealla alhaalla. 25.9.2012 Uoma 2 Uoma sijaitsee valuma-alueen eteläosassa, Tihjärven itäpuolella, Juntinkorven suoalueella. (Kuvat 1. ja 2.) Ojituksia tällä alueella on yhteensä noin 1,9 km, joista inventoinnissa käytiin läpi noin 400 m. Uoman leveys vaihtelee 60 80 cm välillä, vesisyvyys 40 50 cm välillä. Inventointihetkellä (25.9.2012) uoma oli ääriään myöten täynnä vettä ja virtaus voimakasta. Uoman loppupäässä, Tihjärven rannassa vesipinta on kaivettua ojaa leveämmällä alueella. Oja on kaivettu suoraan yhteyteen Tihjärven kanssa. (Havaintopiste 9.) Suoalue on ojitettu 1950-luvulla lapiokaivuna. Ojalinjat on perattu harvennushakkuiden yhteydessä muutama vuosi sitten ja metsäsuunnitelman mukaan alue tulisi kunnostusojittaa lähivuosina. (Havaintopiste 8.) Maanomistajan mukaan metsä kasvaa hyvin, eikä kärsi kosteudesta. Kiireellistä kunnostustarvetta ojastossa ei tällä hetkellä ole ja kunnostusojitus kannattaa siirtää uudistushakkuiden yhteyteen. Kunnostus toteutetaan normaaleita vesiensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen, kaivamalla ojaan lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita, sekä jättämällä perkauskatkoja. Toimenpiteet: Vesiensuojelullisena toimenpiteenä kunnostusojitusten yhteydessä suositellaan jätettäväksi ojaan perkauskatko Tihjärveen johtavaan uoman loppupäähän. Ojien risteykseen, havaintopisteeseen 8. ehdotetaan laskeutusaltaan kaivamista. Perkauskatkolla ja laskeutusaltaalla vähennetään kunnostusojituksesta aiheutuvaa, Tihjärveen purkautuvaa kiintoainekuormaa. Toimenpide-ehdotuksesta kerrotaan tarkemmin kunnostussuunnitelman luvussa 3.6. 4

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 9, oja laskee suoraan Tihjärveen. Ehdotettu perkauskatkon paikka. 25.9.2012 Havaintopiste 8, Juntinkorven piiriojan peratut ojalinjat. Ehdotettu laskeutusaltaan paikka. 25.9.2012 5

OPET-hanke LIITE 5 Uomat 3-10 Kuva 3. Uomat 3-10 ja havaintopisteet 10-25. (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012) Uoma 3 Uoma sijaitsee valuma-alueen länsiosassa, Hahjärven pohjoispuolella. (Kuvat 1. ja 3.) Uoma on Hahjärven-Lummenen välisen laskuojan alkuosa ja on Hahjärven-Lummenen ojan perkaushankkeen ojitusyhteisön hoitovastuulla. Inventoinnissa käytiin läpi koko pääuoman osuus, 410 m. Ojan leveys vaihtelee 2,5 3,0 m välillä, vesisyvyys 35 55 cm välillä. Uoman osuus päättyy Tihintien 800 mm rumpuun. Toimenpiteet: Uoman alkupäässä on runsaasti kasvillisuutta, joka suodattaa ravinteita ja kiintoainetta, aiheuttamatta kuitenkaan padotusta. (Havaintopiste 11.) Uoman alkupää on hyväkuntoinen, eikä vaadi kunnostustoimenpiteitä. Tiirinmaan (2:62) kiinteistön alueella uoma on liettynyt ja uomaan on kaatunut pientä puustoa, joka ei kuitenkaan haittaa veden virtausta. (Havaintopiste 12.) Ojaan kaatuneet puut voi- 6

OPET-hanke LIITE 5 daan metsänhoidon yhteydessä poistaa. Tiirinmaan kiinteistön alueella ei myöskään ole kiireellistä tarvetta uoman kunnostukselle. Tihintien tierummun läpi kasvaa koivu, joka ajanmittaa rikkoo rummun rakennetta ja aiheuttaa padotusta. (Havaintopiste 14.) Rummun kunto tulisi tarkastaa ja koivu suositellaan poistettavaksi rummun vaurioitumisen välttämiseksi. Havaintopiste 10. uoman alkupää Hahjärven rannalla. 12.9.2012 Havaintopiste 12. uoma Tiirinmaan kiinteistön alueella. 12.9.2012 Havaintopiste 11. ojassa runsaasti kasvillisuutta. 12.9.2012 Havaintopiste 13. uoma Tiirinmaan kiinteistön alueella, lähellä Tihintietä. 12.9.2012 7

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 14. uoma Tihintieltä etelään päin kuvattuna. Tierummussa kasvaa koivu. 12.9.2012 Uoma 4 Uoma sijaitsee valuma-alueen keskiosissa, Hahjärven ja Tihjärven välimaastossa, Pukinniitun suoalueella. (Kuvat 1. ja 3.) Alueella on ojituksia yhteensä noin 4,4 km, joista inventoinnissa käytiin läpi noin 710 m. Uoman leveys vaihtelee 1,3 1,6 m välillä, vesisyvyys 20 50 cm välillä. Virtaus on suoalueen yläosissa, Tihintien lähellä melko voimakasta korkeuserojen takia, järvien läheisyydessä virtausta ei juurikaan ole alueen alavuudesta johtuen. Alueen vedet laskevat sekä Hahjärveen että Tihjärveen. Toimenpiteet: Pukinniitun alueelle on lähivuosina tehty hoitohakkuita, joiden yhteydessä kunnostusojitustarvetta on arvioitu. Alue on päätetty jättää kunnostusojittamatta, sillä siitä ei ole alueelle toivottua hyötyä. Kunnostustoimenpiteitä ei ehdoteta tälle alueelle. Uoma 5 Uoma sijaitsee valuma-alueen keskivaiheilla, itäosassa, Vehkasuon alueella. (Kuvat 1. ja 3.) Ojituksia alueella on yhteensä noin 2,2 km, joista inventoinnissa käytiin läpi 1,1 km. Uoman leveys vaihtelee 40 150 cm välillä, maasto paikoin todella kivistä ja uoma kulkee välillä maan alla. Toimenpiteet: Uoma on hyvin kasvittunut ja paikoin tukkoinen. Ojan runsaan kasvillisuuden ei kuitenkaan katsota vaikuttavan ojan kuivatuskykyyn merkittävästi. (Havaintopiste 16.) Ehdotettavia kunnostustoimenpiteitä alueelle ei tällä hetkellä ole. Kunnostusojitustarve arvioidaan uudelleen 8

OPET-hanke LIITE 5 seuraavien hakkuiden yhteydessä. Mikäli ojien kunnostukselle on tarvetta, kunnostus toteutetaan normaaleita vesiensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen, kaivamalla ojaan lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita sekä jättämällä ojaan perkauskatkoja. Havaintopiste 15. luontainen laskeutusallas, alueen kivisyys padottaa vettä. 15.10.2012 Havaintopiste 16. hyvin kasvittunut oja, jossa vesi virtaa. 15.10.2012 9

OPET-hanke LIITE 5 Uoma 6 Uoma sijaitsee valuma-alueen keskiosassa, Palojärven eteläpuolella, Haukkaniitun metsäalueella. (Kuva 3.) Alueella on ojituksia yhteensä noin 1,5 km, josta inventoinnissa käytiin läpi 450 m. Uoman leveys vaihtelee 1 1,5 m välillä, vesisyvyys inventointihetkellä (2.10.2012) 20 25 cm välillä. Uoma kulkee Tihintien ja Palojärven eteläpuolella kulkevan tien ali kaksoisrummun kautta, jonka molemmat rummut ovat halkaisijaltaan 300 mm. Maasto on erittäin kivistä. Palojärveltä etelään päin, uoman keskivaiheilla, vesi kulkee osittain maan alla. (Havaintopiste 17.) Uoma laskee Palojärvestä Tihintien ali kohti Pukinniittua. Toimenpiteet: Ehdotettavia kunnostustoimenpiteitä alueelle ei tällä hetkellä ole. Kunnostusojitustarve arvioidaan uudelleen seuraavien hakkuiden yhteydessä. Mikäli ojien kunnostukselle on tarvetta, kunnostus toteutetaan normaaleita vesiensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen, kaivamalla ojaan lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita sekä jättämällä ojaan perkauskatkoja. Havaintopiste 17. uoma kulkee kivien lomassa maan alla. 2.10.2012 Uoma 7 Uoma sijaitsee valuma-alueen keskiosassa, Palojärven lounaispuolella, Haukkaniitun metsäalueen läheisyydessä. (Kuva 3.) Alueella on ojituksia yhteensä 1,4 km, joista inventoinnissa käyntiin läpi 520 m. Alueen vedet laskevat kohti Tihintietä ja sieltä Hahjärveen. Toimenpiteet: Uoman vedenjohtokyky on inventointihetkellä hyvä. Ehdotettavia kunnostustoimenpiteitä alueelle ei tällä hetkellä ole. Kunnostusojitustarve arvioidaan uudelleen seuraavien hakkuiden yhteydessä. Mikäli ojien kunnostukselle on tarvetta, kunnostus toteutetaan normaaleita ve- 10

OPET-hanke LIITE 5 siensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen, kaivamalla ojaan lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita sekä jättämällä ojaan perkauskatkoja. Uoma 8 Uoma sijaitsee valuma-alueen keskiosassa, peltoalueella. (Kuvat 1. ja 3.) Uoma on Hahjärven-Lummenen välisen laskuojan keskiosassa ja on Hahjärven-Lummenen ojan perkaushankkeen ojitusyhteisön hoitovastuulla. Pääuoman pituus tällä inventointiosuudella on noin 1,3 km. Ojan leveys vaihtelee 1,3 3,1 m välillä, vesisyvyys 20 90 cm välillä. Uoman ylittää 4 tietä ja 2 peltorumpua, joissa kaikissa on betoniputket. Peltorumpujen, Syrjäläntien ja Arolantien rumpujen läpimitta on 1000 mm. Tihintien sekä Alhon-Pastilan metsätien rummut ovat läpimitaltaan 800 mm. Ojan reunoilla on lähes koko uoman matkalla 3 m leveät suojakaistat, jotka ovat hyvin kasvittuneet (Havaintopiste 18. ja 20.). Oja on perattu valtion tukemassa ojitushankkeessa ojitusyhteisön toimesta vuonna 1949. Ojaan on perattu 1970-luvulla, mutta tästä perkauksesta ei ole ojitusyhteisöllä kirjattua tietoa. Ojan yhteyteen on tuolloin kaivettu muun muassa kaksi lietekuoppaa (Havaintopiste 18. ja 19.). Toimenpiteet: Tälle uomanosuudelle on ehdotettu kaivettavaksi tulvatasanteita, josta kerrotaan tarkemmin kunnostussuunnitelman luvussa 3.4. Havaintopiste 18. laskeutusallas Tihintieltä kuvattuna. 12.9.2012 Havaintopiste 20. hyvin kasvittunut uoma Syrjäläntieltä etelään päin kuvattuna. 19.7.2012 11

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 19. peltoalueen laskeutusallas etelään päin kuvattuna. 21.8.2012 Havaintopiste 21. uoman 8 loppupää Alhon- Pastilan metsäautotieltä etelään päin kuvattuna. 19.7.2012 12

OPET-hanke LIITE 5 Uoma 9 Uoma sijaitsee valuma-alueen itäosassa, Männistönsuon alueella, laskien Palojärveen. (Kuva 3.) Ojituksia tällä alueella on yhteensä noin 1,8 km, joista inventoitiin 1,1 km. Uoman leveys vaihtelee 50 120 cm välillä, vesisyvyys 15 50 cm välillä. Uoma laskee osittain maan alla ja pintavaluntana pohjoisosasta Männistönsuolle. (Havaintopiste 23.) Uoman pohjalla kasvaa runsaasti rahkasammalta, joka aiheuttaa tukkoisuutta. Ojan penkat ovat pehmeät ja sortumaherkät. Uomassa on tierummun yläpuolella lietekuoppa. Vedet suoalueelta laskevat 800 mm tierummun läpi kohti Palojärveä. Toimenpiteet: Vesiensuojelullisena toimenpiteenä kunnostusojitusten yhteydessä suositellaan jätettäväksi perkauskatko Palojärveen johtavan uoman loppupäähän. Toimenpide-ehdotuksesta kerrotaan tarkemmin kunnostussuunnitelman luvussa 3.7. Muita ehdotettavia kunnostustoimenpiteitä alueelle ei tällä hetkellä ole. Kunnostusojitustarve arvioidaan uudelleen seuraavien hakkuiden yhteydessä. Mikäli ojien kunnostukselle on tarvetta, kunnostus toteutetaan normaaleita vesiensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen, kaivamalla ojaan lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita sekä jättämällä ojaan perkauskatkoja. Havaintopiste 22. uoman pohjoisosan suoalue. 3.10.2012 Havaintopiste 23. vesi laskee pohjoisosista osittain maan alla ja pintavaluntana Männistönsuolle. 3.10.2012 13

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 24. Männistönsuon piirioja. 3.10.2012 Uoma 10 Uoma sijaitsee valuma-alueen keskiosassa, Rimmisuon itäpuolella. (Kuvat 1. ja 3.) Ojituksia alueella on yhteensä noin 800 m, joista inventoitiin noin 400 m. Uoma on koko alueella leveydeltään noin 1 m ja syvyydeltään 0,5 m. Vettä inventointiajankohtana oli niukasti. (Havaintopiste 25.) Ojat on kaivettu 1990-luvulla ja niiden kuivatuskyky on edelleen hyvä. Alueen vedet laskevat kohti Alhonjärven suoaluetta. Uoman pohjoispäässä vesi kulkee maan alla, liittyen uomaan 12. Toimenpiteet: Ehdotettavia kunnostustoimenpiteitä alueelle ei tällä hetkellä ole. Kunnostusojitustarve arvioidaan uudelleen seuraavien hakkuiden yhteydessä. Mikäli ojien kunnostukselle on tarvetta, kunnostus toteutetaan normaaleita vesiensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen, kaivamalla ojaan lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita sekä jättämällä ojaan perkauskatkoja. 14

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 25. uoman pohja. 21.8.2012 Uomat 11-13 15

OPET-hanke LIITE 5 Kuva 4. Uomat 11-13 ja havaintopisteet 26-34. (peruskartta: Maanmittauslaitos 2012) Uoma 11 Uoma sijaitsee valuma-alueen pohjoisosassa, Alhonjärven suoalueella. (Kuvat 1. ja 4.) Inventoidun uoman pituus on noin 640 m. Uoma vesipinnan leveys vaihtelee 2 3 m välillä, vesisyvyys 0,5 1 m välillä. Ojassa on havaittavissa eroosiota. Oja on paikoin tukkoinen ja leveäksi liettynyt. (Havaintopiste 27.) Uoma kuuluu osittain Hahjärven-Lummenen perkaushankkeen ojitusyhteisön hoitovastuulle. Oja on perattu vuonna 1949 ojitusyhteisön toimesta, myöhemmistä kunnostuksista ei ole kirjallista tietoa. Alhon-Pastilan metsäautotien rummun pohjoispuolta on vuonna 2011 perattu noin kymmenen metrin matkalta (Havaintopiste 26.). Uoman vedet laskevat Alhonjärven suoalueen läpi kohti Lummene järveä. Toimenpiteet: Maanomistajat ovat ilmaisseet halukkuutensa perata pääuomaa. Uoman perkauksen yhteydessä ojan länsipuolelle kaivettaisiin muutama lisäoja alueen metsäalueen kuivatuksen parantamiseksi (Havaintopiste 28.). Alhonjärven suoalueen eteläpuolella pääuoman perkauksen hyöty jäisi todennäköisesti pieneksi perkauksen kustannuksiin verrattuna alueen alavuudesta johtuen. Ojan varsi on pehmeää ja märkää, joten kaivutyöt jouduttaisiin tekemään talviaikaan, joka nostaa kustannuksia. Alueelle on ehdotettu kunnostustoimenpiteinä laskeutusaltaan kaivua, sekä reunaojan perkausta. Näistä kerrotaan tarkemmin kunnostussuunnitelman luvussa 3.2 3.3. Havaintopiste 26. Ehdotettu laskeutusaltaan paikka Alhon-Pastilan metsäautotieltä pohjoiseen kuvattuna. 19.7.2012 Havaintopiste 27. Uoma leveä ja liettynyt. 20.9.2012 16

OPET-hanke LIITE 5 Havaintopiste 28. Ojan varrella alava paikka, jossa kuusentaimet kuolleet. 20.9.2012 Havaintopiste 29. Alhonjärven suoalueen reunaoja etelään päin kuvattuna. Oikealla uuden ojan alkupiste. 8.11.2012 17

OPET-hanke LIITE 5 Uoma 12 Uoma sijaitsee valuma-alueen koillisosassa. (Kuvat 1. ja 4.) Inventoidun uoman pituus on 720 m. Uoma on koko matkalta noin metrin levyistä ja vesisyvyys inventointihetkellä (9.10.2012) vaihtelee 10 20 cm välillä. Alueen vedet laskevat kohti Alhonjärven suoaluetta. Uoma on kauttaaltaan hyväkuntoinen. Uoman loppupäässä, voimalinjan alla ojassa kasvaa runsaasti vesakkoa sekä muuta kasvillisuutta. Kasvillisuus ei kuitenkaan aiheuta merkittävää tukkoisuutta, mutta toimii hyvänä ravinteiden ja kiintoaineen pysäyttäjänä. Toimenpiteet: Ehdotettavia kunnostustoimenpiteitä alueelle ei tällä hetkellä ole. Kunnostusojitustarve arvioidaan uudelleen seuraavien hakkuiden yhteydessä. Mikäli ojien kunnostukselle on tarvetta, kunnostus toteutetaan normaaleita vesiensuojelutoimenpiteitä hyödyntäen, kaivamalla ojaan lietekuoppia 50 100 m välein, kaivamalla laskeutusaltaita sekä jättämällä ojiin perkauskatkoja. Havaintopiste 30. koskimainen lasku uoman 12 loppuosassa. 9.10.2012 Uoma 13 Uoma sijaitsee valuma-alueen pohjoisosassa. (Kuvat 1. ja 4.) Uoma alkaa Alhonjärven suoalueen itäpuolelta ja päättyy Alhontien rumpuun. Inventoidun uoman pituus on noin 600 m. Uoman alkupää, Alhonjärven itäinen reunaoja on inventointihetkellä (26.9.2012) leveydeltään 0,9-1,8 m, vesisyvyyden vaihdellessa 20 50 cm välillä. (Havaintopiste 31.) Pääuoman osuus Alhonjärven suoalueen pohjoispuolella on leveydeltään 1,5 3,5 m, vesisyvyys noin 60 cm. (Havaintopiste 32.) Uoma kuuluu Alhonjärven suoalueen pohjoispuolella, pääuoman osuudelta Hahjärven- Lummenen ojan perkaushankkeen ojitusyhteisön hoitovastuulle. Uomaa on perattu vuonna 1949 ojitusyhteisön toimesta. Alueen vedet laskevat kohti Lummene järveä. Inventoidun uoman lopussa oja alittaa Alhontien kaksoisrummun kautta. Rummut ovat halkaisijaltaan 1,2 m ja niistä oikeanpuoleisen pohja on ylempänä ja se toimii tulvarumpuna. Oikeanpuoleisen rummun eteen ja rummun pohjalle on kasautunut maa-ainesta. Toimenpiteet: 18

OPET-hanke LIITE 5 Alueelle on ehdotettu kunnostustoimenpiteinä Alhonjärven suoalueen itäisen reunaojan perkausta ja laskeutusallasta sekä kosteikon rakentamista Koivulan tilan kohdalle (havaintopiste 33). Näistä kerrotaan tarkemmin kunnostussuunnitelman luvussa 3.1 3.2. Havaintopiste 33. vanha maanottopaikka uoman 13 itäpuolella. 26.9.2012 Havaintopiste 31. uoman 13 alkupää. 8.11.2012 Havaintopiste 34. Alhontien rummut. Vasemmalla päärumpu, oikealla tulvarumpu. 19.7.2012 Havaintopiste 32. Alhonjärven suoalueelta laskeva pääuoma. 21.8.2012 19

OPET-hanke LIITE 6 Inventointilomake 20

OPET-hanke LIITE 6 Inventointilomake 21