Euroopan parlamentti 2014-2019 Budjettivaliokunta Talous- ja raha-asioiden valiokunta 2015/2344(INI) 4.5.2016 MIETINTÖLUONNOS euroalueen budjettikapasiteetista (2015/2344(INI)) Budjettivaliokunta Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijät: Reimer Böge, Pervenche Berès, (Valiokuntien yhteiskokousmenettely työjärjestyksen 55 artikla) PR\1093730.doc PE582.210v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PE582.210v01-00 2/2 PR\1093730.doc
EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS euroalueen budjettikapasiteetista (2015/2344(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) ja erityisesti sen 3 artiklan, jolla perustetaan sisämarkkinat, joiden rahayksikkö on euro, ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 122, 136, 310, 311, 329 ja 352 artiklan, ottaa huomioon Wernerin raportin (1970), ottaa huomioon McDougallin raportin (1977), ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman luonnoksesta Eurooppa-neuvoston päätökseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan muuttamisesta niitä jäsenvaltioita koskevaa vakausmekanismia varten, joiden rahayksikkö on euro 1, ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi 2, ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta 16. marraskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1175/2011, ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen antaman tuomion asiassa C-370/12, Pringle vastaan Irlanti (2012), ottaa huomioon rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta 21. toukokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 472/2013, ottaa huomioon 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman talous- ja rahaliittoa koskevista tulevista lainsäädäntöehdotuksista: vastaus komission tiedonantoihin 3, ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman unionin demokraattisen päätöksenteon vahvistamisesta tulevaisuuden EMUssa 4, 1 EUVL C 247 E, 17.8.2012, s. 22. 2 EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 140. 3 EUVL C 55, 12.2.2016, s. 79. 4 EUVL C 65, 19.2.2016, s. 96. PR\1093730.doc 3/3 PE582.210v01-00
ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 julkistetun viiden puheenjohtajan kertomuksen Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely, ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2015 antamansa päätöslauselman aiheesta Talouden ohjausjärjestelmän uudelleentarkastelu: tilannekatsaus ja haasteet 1, ottaa huomioon 26. marraskuuta 2015 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakenneuudistusten tukiohjelman perustamisesta kaudeksi 2017 2020 ja asetusten (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 1305/2013 muuttamisesta (COM(2015)0701), ottaa huomioon 17. joulukuuta 2015 antamansa päätöslauselman Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistelystä 2, ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, ottaa huomioon budjettivaliokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan työjärjestyksen 55 artiklan mukaisesti järjestämät yhteiskokoukset, ottaa huomioon budjettivaliokunnan sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A8-0000/2016), A. ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella perustetaan sisämarkkinat, joiden rahayksikkö on euro; ottaa huomioon, että Euroopan rahaliittoon kuuluu tällä hetkellä 19 jäsentä, joista kahdella on oikeus olla liittymättä rahaliittoon, ja että loput seitsemän unionin jäsenvaltiota eivät vielä ole liittyneet rahaliittoon; ottaa huomioon, että euroalueen yhteisen rahoituskapasiteetin kehittämisen yhteydessä niille kahdelle jäsenvaltiolle, jotka ovat jättäytyneet euroalueen ulkopuolelle, ei synny rahoitusvastuuta; B. ottaa huomioon, että Maastrichtin sopimuksella perustettuun Euroopan rahaliittoon ei liittynyt aitoa Euroopan talousliittoa; C. ottaa huomioon, että toisin kuin kaikkien muiden liittojen budjettijärjestelyissä, EU:n talousarvio on riippuvainen jäsenvaltioiden EU:lle suorittamista maksuista; D. toteaa, että maksutasejärjestelyn ylläpitäminen euroalueen ulkopuolisia jäsenvaltioita varten samalla kun euroalueeseen kuuluville jäsenvaltioille ei anneta mahdollisuutta turvautua tähän välineeseen avustamiskieltoa koskevan lausekkeen johdosta ilmentää yhtä EMUn perusvikaa; E. ottaa huomioon valtionvelkakriisin tehneen selväksi, että unionin perussopimukset eivät sisällä välineitä, joiden avulla euroalue voi torjua shokkeja tehokkaasti; 1 Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0238. 2 Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0469. PE582.210v01-00 4/4 PR\1093730.doc
F. ottaa huomioon, että vaikka yhteisvaluutan käyttöönottoa edelsi aidon lähentymisen ajanjakso, euroalueen rakenteelliset eroavaisuudet tulivat näkyviin vuosien 1999 ja 2009 välisenä aikana, minkä johdosta koko euroalueen kyky vastustaa shokkeja heikkeni; toteaa, että niin unionin tasolla kuin jäsenvaltioissakin on vuoden 2009 jälkeen muutettu sääntelyä ja otettu käyttöön riskien vähentämiseen ja lähentymisen tehostamiseen tähtääviä rakenneuudistuksia, mutta eräiden euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden jälkeenjääneisyyden umpeen kurominen edellyttää edelleen solidaarisuutta ja kestäviä uudistuksia; G. ottaa huomioon, että EMUn puutteiden korjaamisessa on edistytty lainsäädäntöteitse, esimerkiksi hyväksymällä talouspolitiikan ohjauspakettia (six-pack) ja budjettikuripakettia (two-pack) koskevat asetukset, sekä ottamalla käyttöön talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson ja luomalla uusia välineitä, kuten Euroopan vakausmekanismin (EVM); H. toteaa, että hallitustenväliset sopimukset ovat korvanneet yhteisömenetelmän, jotta kriiseihin voitaisiin reagoida nopeasti; ottaa huomioon, että tämän seurauksena Eurooppa-neuvostosta on tullut tärkein toimija kriisissä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien jäädessä päätöksenteon ulkopuolelle; I. ottaa huomioon, että samalla niin jäsenvaltioiden välinen luottamus kuin kansalaisten ja markkinoiden luottamus unionin toimielimiä ja koko unionia kohtaan on vähentynyt merkittävästi; J. toteaa, että unionin tuomioistuin linjasi Pringlen asiassa, että EVM on SEUT:n mukainen, ja avasi mahdollisuuden tämän mekanismin potentiaaliselle liittämiselle unionin säännöstöön perussopimusten nykyisissä rajoissa; EMUn historiallinen tausta ja puutteet 1. palauttaa mieliin, että vuonna 1970 julkaistussa Wernerin raportissa korostettiin rahaliiton edellyttävän, että kaikista kansallisten julkisten talousarvioiden olennaisista näkökohdista päätetään yhteisön tasolla; 2. palauttaa mieliin, että McDougallin raportissa (1977) painotettiin, että rahaliiton perustaminen edellytti huomattavia, noin 5 7 prosenttiin BKT:stä nousevia yhteisön talousarviovaroja, jotta talouden heilahteluja voidaan vaimentaa ja jotta varmistetaan tulojen lähentymisen vähimmäistaso; 3. katsoo tätä taustaa vasten, että Euroopan talous- ja rahaliitossa oli puutteita jo siinä vaiheessa, kun se perustettiin Maastrichtin sopimuksella, sillä rahapolitiikka siirrettiin yhteisön tasolle samalla kun budjettipolitiikka jätettiin jäsenvaltioiden toimivallan piiriin siten, että sen toteuttamista rajoitetaan vain kansallisten toimien kevyeen koordinoimiseen tähtäävillä säännöksillä; 4. korostaa, että yhteisvaluutta euron käyttöönoton myötä vanhat ja hyväksi havaitut toimintapoliittiset vaihtoehdot talouden epäsymmetristen häiriöiden, kuten vaihtokurssien heilahteluiden, torjumiseksi ovat poistuneet; toteaa uudelleen, että rahapolitiikkaa koskevan itsenäisyyden luovuttaminen edellyttää siksi, että makrotalouden epäsymmetristen häiriöiden korjaamiseksi voidaan turvautua PR\1093730.doc 5/5 PE582.210v01-00
vaihtoehtoisiin mukautusmekanismeihin, jotta euroalue olisi mahdollisimman toimiva valuutta-alue, joka kykenee muun muassa panemaan täytäntöön asianmukaisen politiikkayhdistelmän; 5. katsoo, että EMU paljasti maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin yhteydessä haavoittuvuutensa, kun kestämättömät epätasapainotilat, jotka johtuivat pääomavirroista euroalueen keskeisistä valtioista reunavaltioihin ja julkisten menojen kasvusta eräissä jäsenvaltioissa, aiheuttivat valtionvelkakriisin ja pahensivat sitä, jolloin valtionvelkaan liittyvät lainakustannukset nousivat jyrkästi eräissä jäsenvaltioissa ja vaaransivat asianmukaisen finanssipoliittisen varautumiskeinon puuttuessa koko euroalueen olemassaolon; 6. huomauttaa kriisin osoittaneen, että yhteisellä rahapolitiikalla, johon ei liity yhteistä finanssipolitiikkaa, ei voida torjua euroalueen epäsymmetrisiä häiriöitä; muistuttaa, että pelkkä kansallisten finanssipolitiikkojen koordinointi ilman, että on voitu turvautua uskottaviin täytäntöönpanomekanismeihin, ei ole ehkäissyt investointivajeen syntymistä ja on osoittautunut riittämättömäksi käynnistämään kasvua elvyttäviä, kestäviä ja sosiaalisesti tasapainoisia rakenneuudistuksia eikä ole lisännyt jäsenvaltioiden valmiuksia sopeutua talouden häiriöihin; 7. panee merkille, että talouden syklin vakauttaminen kriisin puhkeamisen jälkeen on ollut lähes yksinomaan EKP:n vastuulla ja että rahapolitiikan keinovalikoiman supistuminen tilanteessa, jossa korko on nollassa, on johtanut siihen, että EKP on pannut täytäntöön epätavanomaisia rahapoliittisia toimenpiteitä; muistuttaa EKP:n pääjohtajan kehottaneen instituutioita yhdentymään sekä noudattamaan euroalueella voimakkaampaa ja ennakoivampaa finanssipolitiikkaa ja euroalueen jäsenvaltioita viemään läpi rakenneuudistuksia; 8. panee merkille kriisin puhjettua riskien vähentämisessä ja koordinoinnin parantamisessa saadut tulokset; panee merkille erityisesti lukuisat unionin toimielinten toteuttamat toimet kriisin paljastamien puutteiden korjaamiseksi lujittamalla kansallisten finanssipolitiikkojen koordinointia etenkin hyväksymällä talouspolitiikan ohjauspakettia (six-pack) ja budjettikuripakettia (two-pack) koskevat asetukset, pitää myönteisenä myös sitä, että unionin toimielimet ovat luoneet toimintakehykset nykyistä kriisiä ja tulevia kriisejä varten, kun ne perustivat Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin (ERVM), tilapäisen Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) sekä sen pysyvän seuraajan Euroopan vakautusmekanismin (EVM); korostaa kuitenkin, että näihin mekanismeihin ei juurikaan kohdistu demokraattista tai parlamentaarista valvontaa ja että niillä ei siten ole omavastuullisuutta; 9. palauttaa mieliin, että komissio esitti hahmotelmassaan tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi ajatuksen lähentymis- ja kilpailukykyvälineen luomisesta euroalueen jäsenvaltioita varten; toteaa, että välineestä myönnettäisiin kyseisille jäsenvaltioille rahoitustukea ainoastaan sellaisia uudistuspaketteja varten, joista on sovittu ja jotka ovat tärkeitä sekä jäsenvaltioiden että euroalueen moitteettoman toiminnan kannalta, ja että kyseinen rahoitustuki voisi periaatteessa olla osa EU:n talousarviota ja se voitaisiin ottaa käyttöön SEUT:n 352 artiklan nojalla annetulla sekundaarilainsäädännöllä ja rahoittaa joko euroalueen jäsenvaltioiden antamalla sitoumuksella tai samansisältöisellä oikeudellisella velvoitteella, joka on kirjattu EU:n PE582.210v01-00 6/6 PR\1093730.doc
omia varoja koskevaan lainsäädäntöön käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina ; pitää komission suorittamaa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson tarkastelua, myös rakenneuudistusten tukiohjelmaa, tähän lähestymistapaan kuuluvana jatkotoimena; 10. palauttaa mieliin viiden puheenjohtajan kertomuksen neljä pilaria: talous-, rahoitus- ja fiskaaliunionin viimeisteleminen, demokraattisen vastuuvelvollisuuden vahvistaminen sekä legitiimiyden ja institutionaalisten puitteiden lujittaminen; korostaa, että tässä kertomuksessa vahvistetaan komission hahmotelmassa sekä Euroopan neuvoston silloisen puheenjohtajan Herman van Rompuyn koordinoimassa kolmen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan kertomuksessa esitetty näkemys, jonka mukaan euroalueella on oltava häiriöiden vaimentamiskykyä, jolla täydennetään kansallisen tason automaattisia vakauttajia, joiden toimintateho on rajallinen, kuten kriisin aikana havaittiin; 11. pitää selvänä, että on ryhdyttävä pikaisiin toimiin euron kestävyyden turvaamiseksi; korostaa, että tämä edellyttää EU:lta ja sen jäsenvaltioilta voimakkaita yhteisiä toimenpiteitä EMUn viimeistelemiseksi sekä kansalaisten ja markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi; 12. katsoo, että luottamuksen palautuminen edellyttää, että euro lunastaa vakautta, lähentymistä, kasvua ja työllisyyttä koskevat lupauksensa; pitää rahoituskapasiteettia keskeisenä tekijänä tässä pyrkimyksessä, joka voi päättyä menestyksekkäästi vain, jos solidaarisuuden ja vastuullisuuden välillä on tiivis yhteys, mikä tarkoittaa rahoitustuen myöntämistä selkeiden kriteereiden perusteella; Yleiset periaatteet 13. katsoo, että lähentyminen, hyvä hallinto sekä ehdollisuus, jonka noudattamisesta demokraattisen vastuuvelvollisuuden piiriin euroalueella ja jäsenvaltioissa kuuluvat instituutiot huolehtivat, ovat keskeisiä tekijöitä erityisesti pysyvien siirtojen ja moraalikadon ehkäisemiseksi; 14. katsoo, että euroalueen toimivuuden kannalta keskeisessä asemassa ovat kannustimet, joilla edistetään tervettä finanssipolitiikkaa ja kansallisen tason rakenteellisten heikkouksien korjaamista ja joissa otetaan huomioon euroalueen finanssipoliittinen kokonaistilanne; katsoo, että rahoituskapasiteetilla olisi lisäksi puututtava euroalueen erityisiin, häiriöiden sietokykyyn liittyviin huolenaiheisiin; 15. korostaa, että rahoituskapasiteetti on luotava siten, että se täydentää EU:n nykyisiä rahoitusvälineitä ja on osa EU:n oikeudellista kehystä, jotta varmistetaan euroalueeseen kuuluvien ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden yhdenmukainen kehittyminen; 16. huomauttaa, että suurten euromaiden tai tiiviissä taloudellisessa riippuvuussuhteessa olevien maiden muodostaman ryhmän tehokas vakauttaminen edellyttää, että saatavilla on riittävästi varoja; Rahoituskapasiteetin kolme pilaria 17. katsoo, että rahoituskapasiteetilla on kolme eri tehtävää: ensinnäkin euroalueen taloudellisen ja sosiaalisen lähentymisen edistämiseksi ja euroalueen taloudellisen kilpailukyvyn ja selviytymiskyvyn parantamiseksi jäsenvaltioita olisi kannustettava PR\1093730.doc 7/7 PE582.210v01-00
toteuttamaan rakenneuudistuksia talouden hyvinä aikoina; toiseksi rakenteellisista eroista johtuvien euroalueen jäsenvaltioiden suhdannevaihteluiden vuoksi tarvitaan välinettä, jolla voidaan puuttua epäsymmetrisiin häiriöihin; kolmanneksi symmetrisiä häiriöitä olisi torjuttava koko euroalueen selviytymiskyvyn parantamiseksi; 18. katsoo näin ollen, että rahoituskapasiteetin kolmen pilarin osalta on ryhdyttävä erilaisiin toimiin yhteistä välineistöä hyödyntäen siten, että eri tehtävät lähentymiseen ja kestäviin rakenneuudistuksiin kannustaminen, epäsymmetristen ja symmetristen häiriöiden korjaaminen voidaan hoitaa; panee merkille poliitikkojen ja tutkijoiden tässä asiassa esittämät ehdotukset erilaisiksi malleiksi; 19. vaatii liittämään EVM:n unionin oikeudelliseen kehykseen ja kehittämään siitä yhteisön mekanismin, kuten EVM-sopimuksessa määrätään ja kuten Euroopan parlamentti on useasti pyytänyt ja viiden puheenjohtajan kertomuksessa on kaavailtu; korostaa, että unionin tuomioistuimen Pringlen asiassa vahvistama oikeuskäytäntö avaa mahdollisuuden sisällyttää EVM:n unionin kehykseen perussopimusta muuttamatta SEUT-sopimuksen 352 artiklan perusteella; kehottaa siksi komissiota antamaan kiireesti tähän tavoitteeseen tähtäävän lainsäädäntöehdotuksen; vaatii, että EVM:n on oltava täysimääräisesti vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille; 20. kehottaa kehittämään EVM:ia edelleen samalla kun se jatkaa nykyisten tehtävien hoitamista ja muuttamaan sen Euroopan valuuttarahastoksi, jolla on riittävät lainananto- ja lainanottovalmiudet ja selkeästi määritetty toimeksianto, joka kattaa myös sen osallistumisen euroalueen rahoituskapasiteettiin; korostaa, että Euroopan valuuttarahaston olisi oltava komission hallinnoima ja vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille; tähdentää, että kansallisten parlamenttien olisi osallistuttava prosessiin, kun otetaan huomioon, että se voi vaikuttaa niiden perustuslaillisiin, taloudellisiin varoihin liittyviin oikeuksiin; 21. vaatii, että kun euroalueen rahoituskapasiteetti on sisällytetty unionin oikeuteen se olisi lisättävä EU:n talousarvioon siten, että toimenpide ei vaikuta monivuotisen rahoituskehyksen enimmäismääriin; 22. katsoo, että ERVM ja maksutasejärjestely olisi sisällytettävä samaan talousarviolukuun kuin EVM heti, kun viimeksi mainittu on otettu osaksi unionin lainsäädäntöä, jolloin saatavilla olisi varoja rahoitusavun myöntämiseksi euroalueen ulkopuolisille maille, jotka ovat sitoutuneet liittymään euroalueeseen sovittujen sääntöjen pohjalta; 23. katsoo, että lähentymistä koskevan säännöstön noudattaminen olisi asetettava EVM:n / Euroopan valuuttarahaston myöntämän rahoituksen saamisen ehdoksi; kehottaa uudelleen komissiota antamaan asiaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen; Pilari 1: Lähentymistä koskeva säännöstö lähentymisen edistämiseksi ja rakenneuudistusten toteuttamiseen kannustamiseksi 24. korostaa, että lähentymisessä ja kestävien rakenneuudistusten toteuttamisessa on edistyttävä merkittävästi, jotta julkisen talouden vakauttaminen, kasvu, työllisyys, tuottavuus, kilpailukyky ja Euroopan sosiaalinen malli voidaan sovittaa yhteen siten, että epäsymmetrisiä häiriöitä voidaan ehkäistä tehokkaasti; katsoo, että sovittujen PE582.210v01-00 8/8 PR\1093730.doc
rakenneuudistusten toteuttaminen jäsenvaltioissa edellyttää siksi taloudellista tukea unionilta, mutta toteaa, että toteuttamisvastuun on pysyttävä kansallisella tasolla; 25. kehottaa uudelleen ottamaan käyttöön lähentymistä koskevan säännöstön tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttynä säädöksenä, jotta talouspolitiikkojen nykyinen koordinointi voidaan virtaviivaistaa siten, että tuloksena on talouspolitiikkojen aiempaa tuloksellisempi lähentyminen talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; 26. ehdottaa, että lähentymistä koskevassa säännöstössä määritetään viiden vuoden kuluessa saavutettavia kriteerejä, jotka perustuvat Maastrichtin kriteereiden myönteisiin puoliin ja joissa keskitytään lähentymisen ensimmäisessä vaiheessa sovellettuihin vaatimuksiin, jotka koskevat verotusta: veropohja ja yhtiöveroaste; työmarkkinoita, myös vähimmäispalkkaa; investointeja erityisesti tutkimukseen ja kehittämiseen; katsoo, että tämän viisivuotisjakson olisi vastaavasti mahdollistettava EVM:lle / Euroopan valuuttarahastolle osoitettavien uusien tehtävien vaiheittainen voimaantulo; 27. katsoo, että tarvitaan rahoitusväline, joka toimii kannustimiin ja selkeään ehdollisuuteen perustuvana mekanismina lähentymisen ja kestävien rakenneuudistusten edistämiseksi; katsoo, että rakenneuudistusten tukiohjelmaa, jolla on tarkoitus antaa teknistä tukea kansallisille viranomaisille niiden toteuttaessa toimia, joilla pyritään uudistamaan instituutioita, johtamista, hallintoa, talouden toimialoja ja sosiaalialoja kasvun ja työllisyyden lisäämiseksi, voidaan kehittää edelleen tukemaan tätä rahoituskapasiteetin tehtävää; Pilari 2: Epäsymmetrisistä häiriöistä selviäminen 28. on vakuuttunut, että euroalueen entistä tiiviimpi lähentyminen lisää merkittävästi sen jäsenvaltioiden mahdollisuuksia selvitä epäsymmetrisistä häiriöistä; katsoo kuitenkin, että riippumatta siitä, kuinka lujasti lähentymisen ja kestävien rakenneuudistusten hyväksi ponnistellaan, koko euroalueen vakauteen vaikuttavien epäsymmetristen häiriöiden mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois, kun otetaan huomioon euroalueen jäsenvaltioiden tiivis keskinäinen integraatio; korostaakin, että tällaisessa hätätapauksessa on voitava turvautua välineeseen, jolla on välitön vakauttava vaikutus; 29. panee merkille, että tieteellisissä tutkimuksissa kaksi mallia häiriöistä selviämiseksi on noussut muiden edelle: rahasto pahan päivän varalle ja eurooppalainen työttömyyskorvausjärjestelmä; 30. toteaa, että kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava pahan päivän rahaston rahoittamiseen suhdanteet huomioon ottavan taloudellisen indikaattorin perusteella ja että rahastoa olisi käytettävä tukien maksamiseen kaikille talouden taantumisesta kärsiville jäsenvaltioille; PR\1093730.doc 9/9 PE582.210v01-00
31. toteaa, että eurooppalaiseen työttömyyskorvausjärjestelmään perustuva malli edistäisi työmarkkinoiden lähentymistä keskipitkällä aikavälillä; 32. katsoo, että Euroopan valuuttarahaston olisi vastattava varojen osoittamisesta kummankin mallin tapauksessa, mikä edellyttäisi sen pääomittamista; toteaa, että rahaston olisi pyrittävä välttämään pitkän aikavälin tulonsiirtovaikutukset varmistamalla, että jäsenvaltioiden maksuosuudet tasoitetaan koko syklin kuluessa; Pilari 3: Symmetrisistä häiriöistä selviäminen 33. varoittaa, että tulevat symmetriset häiriöt voivat horjuttaa koko euroaluetta, sillä valuutta-alueella ei ole välineitä, joiden avulla se voi selvitä uudesta kriisistä, joka on yhtä vakava kuin edellinen kriisi; on vakuuttunut, että symmetrisen häiriön luonteesta riippuu, mikä on oikea väline sen korjaamiseksi; palauttaa mieliin, että Euroopan valuuttarahastoa olisi hyödynnettävä asianmukaisena taloudellisena resurssina; 34. katsoo, että tapauksissa, joissa symmetrinen häiriö johtuu sisäisen kysynnän puutteesta, taloutta ei voida elvyttää yksinomaan rahapolitiikan keinoin etenkään koron ollessa nollassa; on siksi vakuuttunut, että julkisia ja yksityisiä investointeja on lisättävä, hallinnollista rasitusta on kevennettävä ja asianmukainen sääntelykehys luotava, jotta mahdollista kasvua voidaan vauhdittaa; 35. katsoo, että tarjonnan puutteesta johtuvia symmetrisiä häiriöitä on torjuttava parantamalla euroalueen kilpailukykyä ottamalla käyttöön asianmukaisia taloudellisia kannustimia esimerkiksi rahoittamalla ammattikoulutusta tai tarjoamalla taloudellisia kannustimia tutkimus- ja kehittämismenojen lisäämiseen; 36. katsoo, että rahoitusalan epävakaus voi myös aiheuttaa vakavia haasteita koko euroalueelle; kehottaa saattamaan pankkiunionin päätökseen näiden haasteiden lieventämiseksi; kehottaa käyttämään rahoituskapasiteettia pankkiunionin finanssipoliittisena lukkona, kuten yhteisen kriisinratkaisumekanismin yhteydessä sovittiin; 37. huomauttaa, että rahoituskapasiteetin koon on oltava merkittävä, jotta sillä voidaan korjata tällaisia euroalueen laajuisia häiriöitä ja jotta sen tehtävien hoitaminen voidaan rahoittaa; vaatii, että jotta euroalueen rahoituskapasiteetti, Euroopan valuuttarahasto mukaan luettuna, voi tarjota riittävästi taloudellisia resursseja, sen olisi voitava lisätä osakkeiden liikkeeseen laskemista takuita nostamalla; katsoo, että näillä liikkeeseen lasketuilla osakkeilla olisi oltava korkein mahdollinen luottoluokitus; Demokraattinen vastuuvelvollisuus ja valvonta 38. korostaa, että kehitettäessä euroalueen talouden ohjausjärjestelmää olisi ensisijaisesti sovellettava yhteisömenetelmää; kehottaa olemaan lujittamatta muita hallitustenvälisiä rakenteita nykyisten rakenteiden rinnalla; 39. kehottaa painokkaasti vahvistamaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien asemaa uudistetussa talouden ohjauskehyksessä demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi; kehottaa lisäämään kansallista omistajuutta talouspolitiikan PE582.210v01-00 10/10 PR\1093730.doc
eurooppalaisessa ohjausjaksossa maakohtaisten suositusten noudattamisen varmistamiseksi; 40. katsoo, että kansallista omistajuutta voitaisiin parantaa ottamalla kansalliset parlamentit mukaan menettelyihin; vaatii kuitenkin kunnioittamaan perussopimuksissa Euroopan parlamentille ja kansallisille parlamenteille annettuja toimivaltuuksia ja välttämään niiden sekoittamista; 41. katsoo, että aidon EMUn luominen edellyttäisi euroalueen varainhoitohallinnon perustamista yhteistä päätöksentekoa ja euroalueen rahoituskapasiteetin valvontaa ja hallinnointia varten; kehottaa yhdistämään tämän varainhoitohallinnon komissioon ja antamaan sille täydet valtuudet hoitaa makrotalouteen, finanssipolitiikkaan ja rahoitusalaan liittyviä kysymyksiä; kehottaa komission varapuheenjohtajaa johtamaan tätä hallintoa ja toimimaan samalla euroryhmän puheenjohtajana; vaatii, että varainhoitohallinnon on oltava täysin vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille; 42. katsoo, että niistä euroalueen ulkopuolisista jäsenvaltioista, joilla ei ole oikeutta olla liittymättä rahaliittoon, tulee aikanaan EMUn jäseniä ja että ne voivat näin ollen liittyä ohjauskehykseen vapaaehtoisesti ja jäseninä, joilla on erityisasema; 43. myöntää, että nykyinen syvän eriarvoisuuden, epäluottamuksen ja epävarmuuden leimaama poliittinen ilmapiiri ei ole omiaan sellaisten uudistusten läpiviemiseen, jotka ovat tarpeen EMUn toteuttamiseksi ja viimeistelemiseksi; katsookin, että olisi kiireesti hyväksyttävä kattava etenemissuunnitelma, johon sisältyy selkeitä välitavoitteita, jonka aikataulusta on sovittu ja jossa poliittinen tilanne on otettu huomioon, ja että euroalueen valtion ja hallitusten päämiesten olisi sitouduttava siinä aidon ja kokonaisvaltaisen EMUn toteuttamiseen; 44. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvoston, komission ja euroryhmän puheenjohtajille sekä EKP:n pääjohtajalle ja jäsenvaltioiden parlamenteille. PR\1093730.doc 11/11 PE582.210v01-00