EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI TALOUS- JA RAHA-ASIOIDEN VALIOKUNTA Ilmoitus jäsenille Asia: Lucas Papademosin vastaukset talous- ja raha-asioiden valiokunnan esittämiin kysymyksiin VALIOKUNTIEN JA VALTUUSKUNTIEN PÄÄOSASTO CM\466240.doc PE 314.941

Lucas Papademosin vastaukset Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnan esittämiin kysymyksiin A. Henkilökohtainen ja ammatillinen tausta 1. Kertokaa kolmesta tärkeimmästä seikasta, jotka liittyvät ammatilliseen kokemukseenne raha-, finanssi- ja liiketaloudessa. Raha- ja finanssitalouden kokemukseni kytkeytyy uraani keskuspankin johtokunnan jäsenenä ja kansantaloustieteen professorina. Kokemukseni pääalat voidaan jaotella kolmeen ryhmään seuraavasti: Opetus ja tutkimus. Opetin kansantaloutta Columbian yliopistolla New Yorkissa vuosina 1975 1985 ja pidin siellä pääasiassa makrotalouden, rahapolitiikan ja sen teorian sekä pankkitoiminnan kursseja. Vuodesta 1998 lähtien olen toiminut Ateenan yliopiston professorina ja pitänyt kursseja, joissa on käsitelty rahaa ja pankkitoimintaa ja talous- ja rahapolitiikkaa, sekä yhden kurssin Euroopan taloudellisesta yhdentymisestä. Tutkimustoiminnassani ja julkaisuissani olen keskittynyt aiheisiin, jotka liittyvät suoraan rahapolitiikkaan, rahoitusmarkkinoiden rakenteeseen sekä inflaation ja työllisyyden dynamiikkaan. Vuosina 1985 1993 toimin Kreikan keskuspankin taloudellisena neuvonantajana (pääekonomistina) ja osallistuin tuolloin talousanalyysin ja rahapolitiikan suunnittelun kaikkiin vaiheisiin. Olin myös taloustutkimusosaston päällikkö (1998 1993) ja edustin Kreikan keskuspankkia lukuisissa raha- ja talousasioita käsittelevissä eurooppalaisissa ja kansainvälisissä komiteoissa (ks. vastaukseni seuraavaan kysymykseen). Lokakuusta 1994 lähtien olen toiminut Kreikan keskuspankin pääjohtajana toimittuani sitä ennen sen johtokunnan varapuheenjohtajana joulukuusta 1993 alkaen. Pääjohtajan ominaisuudessa olen pankin rahapoliittisen neuvoston puheenjohtaja ja pankki- ja luototustoimintaa käsittelevän komitean puheenjohtaja. Olen ollut välittömästi osallisena kaikissa rahapolitiikan päätöksissä, joilla on pyritty hintatason vakauden säilyttämiseen Kreikassa sekä muiden talous- ja rahaliittoon liittymistä koskevien lähentymiskriteereiden täyttämiseen. Olen myös valvonut rahoitussääntelyn purkamista ja pääomamarkkinoiden vapauttamista sekä Kreikan pankkitoiminnan valvontakehyksessä ja -käytänteissä tapahtuneita muutoksia seitsemän viime vuoden ajan. Uudemmista tehtävistä voidaan mainita vielä euroon siirtymisen valvonta. 2. Kertokaa kolmesta tärkeimmästä seikasta, jotka liittyvät eurooppalaiseen ja kansainväliseen kokemukseenne. Eurooppalainen kokemukseni perustuu siihen, että olen ollut jäsenenä useissa Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin keskuspankkien komiteoissa. Näistä voidaan mainita erityisesti seuraavaa: PE 314.941 2/11 CM\466240.doc

Vuosina 1985 1988 olin Euroopan yhteisöjen raha-asiain komitean jäsenenä. Vuosina 1985 1993 olin myös EY:n keskuspankkien pääjohtajien varajäsenten komitean jäsen ja toimin komitean puheenjohtajana vuonna 1989. Komiteat keskittyivät Euroopan raha-asioiden ja rahoituksen yhdentymisen eri näkökohtiin, Maastrichtin sopimuksen valmistelut mukaan lukien. Vuosina 1992 1994 olin pääjohtajien komitean alaisuudessa toimivan rahapoliittisen alakomitean puheenjohtaja ja myöhemmin Euroopan rahapoliittisen instituutin neuvoston rahapoliittisen alakomitean puheenjohtaja. Tuona aikana alakomitean työhön sisältyi rahapolitiikan strategiaan ja tulevan Euroopan keskuspankin toimintakehykseen kytkeytyvien näkökohtien analysointia. Vuosina 1994 1998 olin Euroopan rahapoliittisen instituutin neuvoston jäsen. Olen myös ollut EKP:n yleisneuvoston jäsen tammikuusta 1999 lähtien ja EKP:n neuvoston jäsen tammikuusta 2001 lähtien. Kansainväliseen työkokemukseeni kuuluu seuraavaa: toiminut Bostonin aluekeskuspankin vanhempana ekonomistina (ollessani virkavapaalla Columbian yliopistosta vuonna 1980); toiminut Kreikan edustajana Kansainvälisen valuuttarahaston hallintoneuvostossa vuodesta 1994 ja OECD:n talouspoliittisessa komiteassa; ja toiminut tammikuusta 2001 lähtien puheenjohtajana keskuspankkien pääjohtajien foorumissa, jossa on kaikkiaan kuusitoista Kaakkois-Euroopan ja Aasian maan keskuspankkien pääjohtajaa. 3. Mitkä ovat kaksi tärkeintä päätöstä, joita olette työelämässänne ollut mukana tekemässä? Perustelkaa valintanne. Keskuspankin jäsenenä olen tehnyt tai ollut mukana tekemässä useita tärkeitä poliittisia päätöksiä. Tärkeimpinä pidän kahta päätöstä, jotka vaikuttivat laajalti ja perusteellisesti talouteen sekä rahapolitiikan tehokkuuteen. Kreikan keskuspankin johtokunnan varapuheenjohtajana olin mukana tekemässä päätöstä Kreikan pääomaliikkeiden täydellisestä vapauttamisesta vuonna 1994 siten, ettei drakma devalvoidu, kuten tuolloin yleisesti uskottiin käyvän. Tämän jälkeen olin mukana puolustamassa menestyksekkäästi valuuttaamme keinottelulta vakauteen tähtäävän rahapolitiikan avulla. Päätöksen merkittävyys heijastuu sen useissa myönteisissä vaikutuksissa: ensiksikin pääomavalvonta kyettiin lakkauttamaan kokonaan heikentämättä rahan vakautta; toiseksi keskuspankin politiikan uskottavuus voimistui, mikä vaikutti suotuisasti odotuksiin ja helpotti vaihtokurssin hyväksymistä nimelliseksi ankkuriksi; kolmanneksi tämä episodi edisti budjettipolitiikan painopisteen siirtymistä nopeutettuun fiskaaliseen vakauttamiseen. Pääjohtajana olin ratkaisevassa asemassa, kun päätös drakman sisällyttämisestä Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssimekanismiin tehtiin maaliskuussa 1998, jonka jälkeen valuutta devalvoitiin. Tällä päätöksellä sekä muilla poliittisilla toimilla, joilla varmistettiin drakman sujuva kytkeminen valuuttakurssimekanismiin ja mukana olo kyseisessä mekanismissa, oli monia tärkeitä seurauksia: sillä luovuttiin ajoissa kolmen vuoden ajan noudatetusta strategiasta, jolla vaihtokurssiin sitominen toteutettiin CM\466240.doc 3/11 PE 314.941

yksipuolisesti, tilanteessa, jossa sitomista ei voitu enää jatkaa. Päätös asetti pankin inflaationtorjuntastrategian uuteen institutionaaliseen kehykseen, mikä lisäsi kurinalaisuutta ja tehosti politiikan uskottavuutta. Yleisluonteisemmalla tasolla päätös merkitsi viimeistä vaihetta Kreikan lähentymispyrkimyksissä vakaan hintatason saavuttamiseksi. Päätös oli myös ratkaisevan tärkeä vaihtokurssi- ja inflaatiokriteereiden täyttämiseksi, jotta yhteisvaluutta voitiin hyväksyä. 4. Onko Teillä omistusosuuksia, sijoituksia tai muita sitoumuksia, jotka voivat olla ristiriidassa mahdollisten velvollisuuksienne kanssa, ja onko parlamentin otettava nimitystänne harkitessaan huomioon muita tärkeitä henkilökohtaisia tai muita tekijöitä? Minulla ei ole omistusosuuksia, sijoituksia tai muita sitoumuksia, jotka voisivat olla ristiriidassa tulevien tehtävieni kanssa. Tiedossani ei ole myöskään minkäänlaisia henkilökohtaisia tai muita tekijöitä, jotka parlamentin olisi otettava huomioon harkitessaan nimitystäni. Olen tällä haavaa virkavapaalla Ateenan yliopistosta. Aion hoitaa EKP:ssa minulle uskottuja tehtäviä kokopäivätoimisesti, kuten EKP:n perussäännössä edellytetään. 5. Mitä johtavia periaatteita Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen olisi oman kokemuksenne ja näkemyksenne pohjalta noudatettava, kun otetaan huomioon EKP:n ainutlaatuisen riippumaton asema? Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen ensimmäisenä yleisperiaatteena on täydellinen sitoutuminen EKP:n ja EKPJ:n tavoitteiden saavuttamiseen ja niiden tehtävien tehokkaaseen hoitamiseen, sellaisina kuin ne ovat yksilöityinä perussäännössä. Tämän vuoksi toisena merkittävänä periaatteena on riippumattomuus poliittisista tai muista elimistä tehtäviä hoidettaessa. Kolmantena periaatteena on olla vastuussa Euroopan kansalaisille poliittisista päätöksistä ja tehtävien hoitamisesta. Tähän kytkeytyy myös avoimuus, joka muodostaa neljännen periaatteen. Rahapolitiikan päätökset on selitettävä kansalaisille siten, että niiden ymmärretään edistävän poliittisten tavoitteiden saavuttamista käytettävissä olevien tietojen perusteella. Erityisesti avoimuus parantaa rahapolitiikan tehokkuutta pyrittäessä ensisijaiseen tavoitteeseen eli hintatason vakauden säilyttämiseen euroalueella. Viidentenä periaatteena on toimia koko euroalueen yleisten etujen mukaisesti. Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen tekemien päätösten on perustuttava eurooppalaiseen eikä kansalliseen näkökulmaan. Kuudentena periaatteena on EKP:n päätöstentekoelinten kollegiaalinen toiminta. Kollegiaalisuus lujittaa keskuspankkipolitiikan päätöksentekoa ja tehokkuutta rajoittamatta ilmaisunvapautta poliittisten asioiden yhteydessä. Muita tärkeitä periaatteita ovat parhaiden eettisten käytänteiden noudattaminen, rehellisesti ja puolueettomasti toimiminen sekä mahdollisten eturistiriitatilanteiden välttäminen. Edellä mainittujen yleisperiaatteiden noudattaminen on välttämätöntä, jotta Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen tehtäviä voidaan hoitaa tehokkaasti ja jotta kansalaisten Euroopan keskuspankkia kohtaan tuntemaa luottamusta voidaan vaalia ja parantaa. PE 314.941 4/11 CM\466240.doc

B. Raha- ja talouspolitiikka 6. Mikä on kantanne EKP:n käyttämään hintavakauden nykyiseen määritelmään? Onko tämä mielestänne oikea lähestymistapa? Miksi? Uskon, että EKP:n käyttämä hintavakauden määritelmä ilmaisee asianmukaisella tavalla euroalueen rahapolitiikan tärkeimmän tavoitteen. Tässä mielessä tuen täysin määritelmää koskevaa päätöstä, jonka EKP:n neuvosto teki lokakuussa 1998. Syyt EKP:n ratkaisuun oli esitetty selvästi myös puheenjohtaja Duisenbergin 16. lokakuuta 2001 päivätyssä kirjeessä talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajalle Randzio-Plathille. Haluaisin korostaa erityisesti seuraavia seikkoja: Ensinnäkin EKP:n määritelmä vastaa Euroopan kansalaisten selvästi edellyttämää matalaa inflaatiota, ja se vastaa euroalueen monien keskuspankkien tavoitteita ennen talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta. Toiseksi hintavakauden välin määrittämisellä tunnustetaan rahapolitiikalle ominainen epävarmuus, ja samalla vältetään antamasta väärää vaikutelmaa siitä, että EKP pystyisi hienosäätämään hintakehitystä tarkasti. Kolmanneksi määritelmä palvelee hyvin pitkän aikavälin inflaatio-odotusten ohjausta. Neljänneksi pitkittynyt inflaatio tai pitkittynyt deflaatio eivät kumpikaan vastaa EKP:n hintatason vakauden määritelmää. Lisäksi määritelmä jättää turvamarginaalin deflaatioon liittyvien erityisriskien varalta. Samalla tunnustetaan pienen positiivisen painotuksen mahdollisuus määriteltäessä inflaatio yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin avulla sekä sen suuruutta koskeva epävarmuus. Lopuksi pyrkimys "ylläpitää hintatason vakautta keskipitkällä aikavälillä" tarjoaa asianmukaisen kehyksen EKP:n vastuulle, koska näin tunnustetaan viipeet rahapolitiikan vaikutusten välittymisessä sekä inflaation äkilliset muutokset, joita rahapolitiikalla ei voida korjata lyhyellä aikavälillä. Vastavuoroisesti keskipitkän aikavälin suuntautuminen antaa EKP:lle joustavuuden reagoida talouden häiriöihin asianmukaisella tavalla, ja näin voidaan välttää reaalisen toiminnan ja korkotason tarpeettoman voimakas vaihtelu. 7. Kannattaisitteko sitä, että EKP perustaa rahapoliittisen strategiansa toisen pilarin julkiseen inflaatioennusteeseen (eikä käytä vain omia ennusteita), ja jos niin minkä ajan kuluessa? Missä määrin yhdistetty tavoitestrategia (inflaatiotavoite + rahan tarjonnan tavoite) voitaisiin määritellä ja arvioida? Makrotaloudelliset ennusteet ovat tärkeitä tietoja, joita EKP:n neuvosto analysoi EKP:n rahapoliittisen strategian toisen pilarin alaisuudessa. Ne ovat hyödyllinen väline, jonka avulla voidaan järjestää johdonmukaisesti suuria määriä taloudellista tietoa, ja ne auttavat saamaan kokonaiskuvan mahdollisesta tulevasta kehityksestä. Kannatan siksi täysin niiden käyttämistä ja pidän niiden julkistamista tärkeänä tekijänä, jolla voidaan lisätä rahapoliittisen menettelyn avoimuutta. CM\466240.doc 5/11 PE 314.941

En kuitenkaan pidä makrotaloudellisten ennusteiden tekemistä ja julkisen inflaatioennusteen hyväksymistä ainoana tai kaikenkattavana välineenä rahapolitiikan toteuttamisessa. Tulisi aina muistaa ennusteiden haittapuolet. Erityisesti on todettava, että ennusteet ovat yleensä mallikohtaisia, eli niiden tulokset perustuvat hyvin suurelta osin malliin, joka juuri luonteensa vuoksi ei voi antaa täydellistä kuvaa taloudellisesta todellisuudesta. Niihin liittyy huomattavaa epävarmuutta, ja niiden avulla pystytään tuskin ottamaan huomioon oikea-aikaisesti kaikki saatavissa oleva tieto. Kaiken EKP:n käytettävissä olevan tiedon hajautettu ja kattava analyysi on parempi keino. Kannatan siksi EKP:n näkemystä asiasta. Lisäksi pidän tärkeänä sitä, että EKP:ssa erotetaan toisistaan selvästi hankkeiden valmistelu, josta sen henkilöstö vastaa, sekä sen neuvoston tekemät rahapolitiikkaa koskevat päätökset. Mielestäni tällainen erottaminen parantaa henkilöstön tekemien ennusteiden käyttökelpoisuutta päätöksentekoprosessissa sekä koko rahapoliittisen kehyksen avoimuutta. Mielestäni ei ole mitään syytä, miksi neuvoston tulisi ottaa vastuu ennusteista. Lisäksi neuvoston tulee voida vapaasti käyttää muiden tekemiä ennusteita oman henkilöstönsä tekemien ennusteiden asemesta poliittisia päätöksiä tehdessään. Lopuksi en tukisi yhdistettyä strategiaa, jossa yhdistetään inflaatiotavoite ja rahan tarjontaa koskeva tavoite. Tällainen strategia ei itse asiassa ole toteutettavissa epävarmassa taloudellisessa ympäristössä. Sen käyttöönotto aiheuttaisi vain sekaannusta ja tuskin tarjoaisi avointa toimintakehystä. Pikemminkin katson, että EKP:n tulisi ensisijaiseen tavoitteeseensa pyrkiessään ottaa ennakoiden huomioon kaikki käytettävissä oleva tieto, jotta inflaationäkymät voitaisiin arvioida parhaalla mahdollisella tavalla. Tässä yhteydessä rahatalouden kehityksen analyysi on hyödyllinen osa menettelyä samoin kuin M3:n viitearvon (ei M3:n tavoitearvon) määrittäminen, minkä avulla osoitetaan M3:n kasvunopeus, joka vastaisi hintatason vakautta keskipitkällä aikavälillä. Koska muilla muuttujilla kuin M3:lla on myös tulevaan hintakehitykseen liittyvää merkitystä, hajautettu menettely, jossa tarkastellaan useita indikaattoreita ja otetaan huomioon myös käytettävissä olevien tietojen erilaiset tulkintamahdollisuudet, edistää paremmin selkeitä rahapoliittisia päätöksiä kuin keskittyminen pelkästään M3:een. 8. Jos oletetaan, että hintavakaus on saavutettu ja sitä voidaan ylläpitää, minkälaista korkopolitiikkaa pitäisitte sopivana ja missä määrin siinä otettaisiin huomioon (Maastrichtin 105 artiklan mukainen) tarve saavuttaa 2 ja 3 a artiklan kasvua ja työllisyyttä koskevat tavoitteet? Ennen kuin vastaan kysymyksen ensimmäiseen osaan, haluaisin käsitellä sen toiseen osaan liittyviä seikkoja. Perustamissopimuksen mukaan EKP:n tärkein tehtävä on hintatason vakauden säilyttäminen ja tämän tehtävän sallimissa puitteissa "yhteisön yleisen talouspolitiikan" tukeminen. EKP:n rahapolitiikka noudattaa kiinteästi tätä tehtävää. Paras keino, jolla rahapolitiikka voi edistää kestävää ja korkeaa kasvua ja työllisyyttä, on hintatason vakauden ylläpito keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi hintatason vakauteen keskittyvä rahapolitiikka voi auttaa vakauttamaan tuotantoa ja työllisyyttä monenlaisissa häiriöissä (jotka liittyvät etupäässä kysyntään). Sen ohella rahapolitiikan keskipitkän aikavälin perspektiivillä voidaan välttää tuotannon ja työllisyyden PE 314.941 6/11 CM\466240.doc

tarpeeton vaihtelu, sillä se mahdollistaa vakaat ja asteittaiset toimet tietynlaisissa taloudellisissa häiriöissä (esimerkiksi tarjonnan häiriöt, joissa kustannukset nousevat). Lukuun ottamatta kasvua tukevaa panosta hintatason vakauden säilyttämisessä keskipitkällä aikavälillä rahapolitiikalla ei pystytä juuri mitenkään lisäämään taloudellista kasvua ja työllisyyttä kestävällä ja järjestelmällisellä tavalla. Olen vakuuttunut siitä, että kasvu- ja työllisyysnäkymien parantamisen täytyy perustua poliittisiin toimiin ja uudistuksiin, jotka parantavat tuottavuutta ja markkinoiden toimintaa. Erityisen tärkeitä ovat rakenteelliset uudistukset, jotka parantavat työn ja hyödykkeiden markkinoiden joustavuutta ja tehokkuutta. Palaan kysymykseen ensimmäiseen osaan, jossa kysyttiin, millaista korkopolitiikkaa pitäisin sopivana, jos oletetaan, että "hintavakaus on saavutettu ja sitä voidaan ylläpitää". EKP:n neuvoston tehtävänä on kuitenkin EKP:n korkojen määrittäminen niin, että hintatason vakautta voidaan tulevaisuudessa ylläpitää parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä palvelisi myös muita politiikan tavoitteita. Ei voida olettaa, että hintatason vakaus on itsestään selvää niin, että muihin tavoitteisiin voitaisiin pyrkiä itsenäisesti. 9. Miten pyrkisitte ratkaisemaan politiikkojen yhdistämiseen liittyvät ongelmat, jotka sisältyvät keskitetyn rahapolitiikan ja hajautettujen veropolitiikkojen yhdistelmään? Mahdolliset politiikkojen yhdistämiseen liittyvät ongelmat euroalueella voidaan ratkaista. Vastuualueet on määritetty selvästi, ja poliittisten toimijoiden kannattaa keskittyä omiin vastuualueisiinsa. Lisäksi tietojenvaihtoon on olemassa monia sopivia tapoja. Perustamissopimuksen mukaan EKP:n sekä yhtenäisvaluuttaan liittyvän politiikan ensisijaisena tavoitteena on hintatason vakauden ylläpito euroalueella. Perustamissopimus sekä vakautus- ja kasvusopimus sisältävät tärkeitä periaatteita sekä finanssipoliittisia ja talousarvioon liittyviä määräyksiä, jotka ohjaavat kansallista finanssipolitiikkaa. Perustamissopimus edellyttää, että jäsenvaltiot pitävät kaikkia talouspolitiikkaansa liittyviä seikkoja yhteisinä asioina ja että ne koordinoivat asiaan liittyviä toimia talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen puitteissa, vaikka rakennepolitiikkaa koskeva vastuu onkin suurelta osin jäsenvaltioilla itsellään. Tällaisen institutionaalisen kehyksen avulla yhtenäisvaluuttaan liittyvässä politiikassa sekä finanssi- ja rakennepolitiikan määrittämisessä vältetään yleisesti toimivaltaan ja vastuualueisiin liittyvät konfliktit ja päällekkäisyydet. Perustamissopimus sulkee hyvällä syyllä pois finanssi- ja rahapolitiikan etukäteen tehtävän yhteensovittamisen, jolla pyritään esimerkiksi tiettyyn politiikkojen yhdistelmään. On vaarana, että tällainen yhteensovittaminen synnyttäisi yleisiä epävarmuustekijöitä, jotka liittyvät eri elinten politiikan tavoitteisiin. Se voisi häiritä kansallisia hallituksia omien velvollisuuksiensa hoitamisessa. Lisäksi kaikki rahapolitiikkaan kohdistuvat todelliset tai kuvitellut poliittiset paineet helpottaa tai "palkita" finanssi- ja rakennepoliittista kehitystä "haluttuun politiikkojen yhdistelmään" viitaten johtaisivat rahapolitiikan tavoitteisiin liittyvään epävarmuuteen, mikä vaarantaisi uskottavuuden ja vähentäisi hintatason vakauden ylläpitoon liittyviä etuja. Tästä huolimatta EKP:lla on mandaattinsa perusteella ja sen riippumattomuus täysin tunnustaen hyvä syy vaihtaa säännöllisesti ajatuksia ja tietoja Euroopan unionin politiikasta vastaavien CM\466240.doc 7/11 PE 314.941

elinten kanssa. EKP:n etujen mukaista on saada jatkuvasti tietoja euroalueella toteutetuista finanssi- ja rakennepoliittisista toimista, koska ne voivat vaikuttaa myös hintakehitykseen ja rahapolitiikan välittymismekanismiin. Rahapolitiikassa otetaan luonnollisesti huomioon koko euroalueen finanssi- ja rakennepolitiikka. Samalla tavoin finanssipolitiikassa on sen tavoitteisiin pyrittäessä otettava huomioon rahapoliittinen kehitys. C. EKP:n toiminta 10. Mitä uudistuksia olisi EKP:ssä tehtävä laajentumista ajatellen? Viime kuukausina EKP:n päättävät elimet ovat käsitelleet eri yhteyksissä EKP:n neuvoston äänestysmenettelyjen muuttamista. Neuvosto aikoo laatia äänestysmenettelyjen muuttamista koskevat suosituksensa tarvittaessa "valtuutuslausekkeen" mukaisesti. On pantava merkille, että EKP:tä kehotettiin tekemään näin mahdollisimman pian Nizzan sopimuksen ratifioinnin jälkeen (minkä voidaan odottaa tapahtuvan alkusyksystä, jos toisen Irlannissa järjestettävän kansanäänestyksen tulos on myönteinen). Asianmukaisen muutoksen yhteydessä on otettava huomioon valtuutuslausekkeen asettamat oikeudelliset rajoitukset (toisin sanoen muutos rajoittuu äänestysmenettelyjen muuttamiseen). Lisäksi EKP pitää suotavana, että noudatetaan tiettyjä perustamissopimuksen sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja EKP:n perussäännön mukaisia periaatteita. Nämä periaatteet ovat olleet tähän mennessä pohjana EKP:n neuvoston menestyksekkäälle rahapolitiikalle euroalueella (neuvoston jäsenten henkilökohtainen osallistuminen "jäsen ja ääni" koskien jäseniä, joilla on äänestysoikeus). Näiden periaatteiden noudattaminen näyttäisi sulkevan pois tietyt mukautusvaihtoehdot, kuten vaalipiirijärjestelmän, kun ne toisaalta taas mahdollistavat toisia vaihtoehtoja, kuten rotaatiojärjestelmän. Mahdollisen rotaatiojärjestelmän tulisi mieluiten olla vakaa euroalueen tulevissa laajentumisissa. Sen tulisi myös olla verrattain selkeä, ja siihen tulisi sisältyä sellaisten tilanteiden vastaisia turvalausekkeita, joissa voidaan katsoa, että äänestysoikeutta käyttävien EKP:n neuvoston jäsenten ryhmä ei edusta riittävällä tavalla koko euroaluetta. 11. Kannatatteko menettelyä, jossa edellytetään Euroopan parlamentin antamaa hyväksyntää? Parlamentin hyväksyntämenettelyn käyttöönotto edellyttäisi perustamissopimuksen muuttamista. Tällöin nousee esiin parlamentin toimivallan lisäämistä koskeva konstitutionaalinen kysymys, joka edellyttää jäsenvaltioiden vastausta. EKP:llä ja minulla ei ole asiaa koskevaa kantaa. Euroopan parlamentin on tutkittava johtokunnan jäsenehdokkaita joko kuulemis- tai vahvistamismenettelyn avulla, ja luulen, että Euroopan parlamentin (tai EKP:n neuvoston) kielteisellä kannalla, vaikka se ei olekaan oikeudellisesti sitova, olisi suuri vaikutus valtioiden tai hallitusten päämiesten tekemään päätökseen. Siksi tulos ei käytännössä liene kovinkaan erilainen PE 314.941 8/11 CM\466240.doc

riippumatta siitä, kuullaanko Euroopan parlamenttia vai vaaditaanko ehdokkaalle parlamentin hyväksyntä. 12. EKP:n johtokunnan jäsenten nykyisen tehtäväjaon mukaan varapuheenjohtaja toimii tarvittaessa puheenjohtajan sijaisena ja on tämän lisäksi vastuussa hallinnosta ja henkilöstöstä. Mikä on oma lähestymistapanne sosiaaliseen vuoropuheluun EKP:n henkilöstön kanssa? Millaisina näette keinot edistää yhtäläiset mahdollisuudet takaavaa politiikkaa, erityisesti johtotasolla? Uskon, että toimiva vuoropuhelu henkilöstön kanssa on olennainen tekijä, joka edistää hyvän työilmapiirin luomista ja ylläpitämistä organisaatiossa. Vuoropuhelua pitäisi käydä organisaatiossa monilla eri tasoilla. Vuoropuhelussa on kuitenkin otettava huomioon osapuolten erilaiset roolit. Konkreettisemmin voidaan todeta, että johdon ja henkilöstön välinen vuoropuhelu ei voi onnistua, jos osapuolten erilaisia rooleja ei tunnusteta ja jos henkilöstön edustajat haluavat omaksua johtamiseen kuuluvia tehtäviä. Se ei voi onnistua myöskään, jos johto ei ole todella valmis osallistumaan vuoropuheluun, vaan pitää sitä vain pakollisena muodollisuutena. Yhtäläisiin mahdollisuuksiin liittyen minulla ei ole mitään syytä uskoa, että EKP:n työhönotossa harjoitettaisiin sukupuolisyrjintää. En silti väitä, että EKP:n johtotehtävissä on niin paljon naisia kuin olisi suotavaa. Siksi haluaisin selvittää, pitäisikö kysymys ottaa huomioon entistä paremmin. 13. Katsotteko, että EKP:n työntekijöiden työoloista (ja henkilöstösäännöistä) olisi neuvoteltava henkilöstökomitean kanssa? Mitkä muut muutokset ovat mielestänne tarpeen työolojen (ja henkilöstösääntöjen) yhdenmukaistamiseksi yhteisön muiden toimielinten kanssa? Ymmärtääkseni henkilöstökomitealla, joka on koko henkilöstön valitsema elin, on EKP:ssä neuvoa-antava rooli. Henkilöstökomiteaa siis kuullaan asioista, jotka liittyvät työntekoon EKP:ssä. Mielestäni se ei ole luonnollinen neuvottelukumppani, vaan tämä tehtävä kuuluu nähdäkseni ammattijärjestölle. Perussäännön mukaan EKP:n palveluksessa olevaa henkilöstöä koskevat ehdot määrittää EKP:n neuvosto johtokunnan ehdotuksesta ja yleisneuvoston jäseniä kuullen. Koska olen sekä EKP:n neuvoston että yleisneuvoston jäsen, olen osallistunut tehtyihin asiaa koskeviin päätöksiin ja tuen niitä täysin. Koska EKP:n työhönottomenettelyt ja työolot vastaavat täysin työtä koskevia kansainvälisiä normeja ja koska henkilöstön ja ammattijärjestöjen oikeuksia kunnioitetaan, mielestäni tässä vaiheessa ei ole mitään syytä muutoksiin. On kuitenkin selvää, että EKP:n työoloja on seurattava tarkoin sen takaamiseksi, että EKP pysyy nopeasti muuttuvassa ympäristössä houkuttelevana työpaikkana, että se pysyy kilpailukykyisenä muihin kansainvälisiin organisaatioihin nähden ja että sillä on sekä laadullisesti että määrällisesti asianmukainen henkilöstö, jotta se pystyy hoitamaan sille perussäännön mukaan kuuluvat tehtävät ja velvollisuudet. Johtokunnan mahdollisena jäsenenä tulen varmasti kiinnittämään erityistä huomiota näihin seikkoihin. CM\466240.doc 9/11 PE 314.941

D. Demokraattinen vastuunalaisuus 14. Miten näette EKP:n riippumattomuuden ja sen vastuunalaisuuden välisen rajan, ja mihin toimiin olisi mielestänne ryhdyttävä demokraattisen vastuunalaisuuden takaamiseksi? Riippumattomuus ja vastuunalaisuus ovat saman kolikon eri puolia. EKP:n riippumattomuus sellaisena kuin se on kirjattuna perussopimukseen on ratkaisevan tärkeää yhteisen rahapolitiikan onnistumisen kannalta. Se mahdollistaa poliittisesta syklistä erilliset rahapolitiikan päätökset ja varmistaa, että hintatason vakauteen pyrkiminen toteutuu johdonmukaisesti. Tämä periaate on hyvin vakiintunut ja se tunnustetaan sekä poliitikkojen että kansalaisten keskuudessa. Riippumattomuus ei kuitenkaan tarkoita, että EKP, sen paremmin kuin eurojärjestelmäkään, voisi tehdä mitä tahansa mielensä mukaan. Riippumattomuutta täydennetään vastuunalaisuuden periaatteella. Kansalaisilla tai heidän vaaleilla valituilla edustajillaan on oikeus seurata ja käydä jälkikäteen läpi päätöksiä, jotka EKP on tehnyt tehtäviään hoitaessaan. Rahapolitiikan päätökset on siis selitettävä ja perusteltava, mikä on tärkeä osa EKP:n riippumattomuuden legitiimiyttä. EKP on toteuttanut useita toimia, jotka ulottuvat perussäännöstä aiheutuvia selontekovaatimuksia pidemmälle, jotta erityisesti Euroopan parlamentti ja laajemmin ottaen kansalaiset voisivat arvioida EKP:n kykyä hoitaa tehtäviään. Pääjohtaja esittelee EKP:n vuosikertomukset Euroopan parlamentin täysistunnossa ja on neljännesvuosittain talous- ja raha-asioiden valiokunnan kuultavana, mikä on erittäin tärkeää EKP:n vastuunalaisuuden kannalta. EKP:n pääjohtaja tekee näissä kokouksissa selkoa EKP:n poliittisista päätöksistä ja vastaa tämän jälkeen valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin. Muut EKP:n johtokunnan jäsenet saapuvat myös valiokunnan kokouksiin. Lisäksi EKP vastaa vapaaehtoisesti Euroopan parlamentin jäsenten esittämiin kirjallisiin kysymyksiin. EKP:llä on siis suorat viestintäyhteydet Euroopan tason poliittisiin vaikuttajiin ja lisäksi EKP pyrkii noudattamaan avointa viestintäpolitiikkaa kansalaisten suhteen. Välittömästi sen jälkeen, kun EKP:n neuvosto on päättänyt rahapolitiikan strategiasta, pääjohtaja pitää lehdistökonferenssin, jossa hän kertoo kansalaisille tehtyjen päätösten järkiperäisistä syistä. Yksityiskohtaisemmat selvitykset annetaan EKP:n kuukausikatsauksissa. EKP:n neuvoston jäsenet, jotka ovat kansallisten keskuspankkien pääjohtajia, selittävät EKP:n tekemiä päätöksiä säännöllisesti kansallisella tasolla. Vaikka kyseessä ei olekaan vastuunalaisuuteen välittömästi liittyvä asia, on syytä muistaa, että EKP:llä on yhteydet kaikkiin Euroopan poliittiseen prosessiin osallistuviin poliittisiin instituutioihin. EKP:n pääjohtaja ja toinen johtokunnan jäsen osallistuvat säännöllisesti Euroryhmän ja Ecofinin kokouksiin. Vastaavasti Ecofinin puheenjohtaja ja yksi komission jäsen voivat osallistua EKP:n neuvoston kokouksiin. Tässä yhteydessä on syytä mainita myös EKP:n osallistuminen makrotalouden vuoropuheluun. PE 314.941 10/11 CM\466240.doc

15. Jos Euroopan parlamentti suosittelisi nimityksenne hylkäämistä, pyrkisittekö silti tulemaan nimitetyksi? Lienee ensinnäkin syytä täsmentää, etten ole itse pyrkinyt tulemaan nimitetyksi. Perussopimuksen mukaan lopullisen päätöksen tekevät valtioiden ja hallitusten päämiehet, joiden on arvioitava myös Euroopan parlamentin heille asiasta toimittamaa lausuntoa. Kuten totesin 11. kysymykseen antamassani vastauksessa, Euroopan parlamentin kielteinen lausunto siitä, että EU:n neuvosto nimittäisi minut, vaikuttaisi merkittävästi valtioiden ja hallitusten päämiesten päätökseen. Perehtyisin myös huolellisesti nimitystäni vastaan esitettyihin argumentteihin. Kunnioitan syvästi unionin kansalaisten poliittista tahtoa edustavan toimielimen mielipidettä. CM\466240.doc 11/11 PE 314.941