teksti Ella Räty kuvat Ella Räty ja Puutarhaliiton kuva-arkisto Täysikasvuisten tammien (Quercus robur) kujanne tuo paikkaan arvokkaan leiman. Puurivit johdattavat katseen etäisyyteen. Piha kaipaa puita Koristekirsikka Accolade (Prunus-risteymä) ja muut vaaleanpunaiset kirsikat menestyvät lämpimillä paikoilla Etelä-Suomessa. Puu on kotipihan koriste ja maiseman keskipiste. Tarjolla on suuria ja pieniä puita, kukkivia, eri muotoja, kaunista lehdistöä, syysvärejä ja näkösuojaa. Silläkin on väliä, miten nopeasti puu kasvaa, kuinka kauan se elää ja onko se helppohoitoinen. 32 Kotipuutarha 2/2015 Kotipuutarha 2/2015 33
Satu Tegel Kasvillisuuden suunnitteluasiantuntija Helsingin kaupunki Ideoita kaupungilta Lehtien muodot ja väri pääosassa 1 Taalainkoivu (Betula pendula Dalecarlica ) on yksi monista liuskalehtisistä rauduskoivuista, joita löytyy Suomenkin luonnosta. Ne kasvavat yleensä tavallista rauduskoivua hitaammin, joten ne sopivat paremmin puutarhaan. I VI 10 15 m 5 6 2 Puistojalavan (Ulmus x hollandica) viljelymuoto Wredei kerää varmasti katseet kevätkesällä, kun lehtien keltainen sävy on vahvimmillaan. Myöhemmin kesällä lehdistö vihertyy. Puu on nuorena kapealatvainen. I II 3 5 m 4 3 Punaharmaaleppä (Alnus incana f. rubra) pysyy valoisilla paikoilla raikkaan punalehtisenä pitkälle kesään. Luonnossa hyvin harvinaista harmaalepän muotoa on löydetty ainakin Uudeltamaalta ja Pohjois-Karjalasta. I VI 8 15 m 3 4 Kirjosaarnivaahtera Flamingo (Acer negundo) on talvenarka erikoisuus, joka piristää kasvillisuutta vaalealla lehdistöllään. Siitä tulee herkästi monirunkoinen. I 2 4 m 5 5 Purppuraomenapuu Royalty (Malus Purpurea- Ryhmä) hurmaa paitsi punaisella lehdistöllä myös tuoksuvalla kukinnalla, joka ajoittuu eteläisimmässä Suomessa touko kesäkuun vaihteeseen. Vanhana lajike on leveän pyöreälatvainen. I III (IV) 3 4 m 5 6 Vaikka taimimyymälässä mieli tekisi ostaa jokainen viekoittelevan kaunis puun taimi, pidä pää kylmänä ja muista tosiasiat. Pienestä taimesta saattaa kasvaa pihan kokonaan varjostava jätti, jonka alla kaikki kasvit kituvat. Puu saattaa pudotella pikkukiven kokoisia siemeniä terassin kahvipöydälle tai juuret tukkivat salaojat. Puuvaihtoehtojen karsinta kannattaa aloittaa selvittämällä, mitkä lajit ylipäätään talvehtivat paikkakunnalla. Pohjois-Suomessa on syytä unohtaa tammet, hevoskastanjat ja rusokirsikat, mutta etelässä I-vyöhykkeellä miltei kaikki käy. Kullekin puulajikkeelle on määritelty menestymisvyöhykkeet, joilla ne pärjäävät ilman erityistä talvisuojausta oikein hoidettuina. Harvinaisten ja uutuuskasvien vyöhykesuositus on suuntaa-antava. Pienilmasto vaikuttaa valintaan Tontin pienilmasto ja kasvupaikka ovat puun viihtymiselle jopa vyöhykkeitä ratkaisevammat. Hallanaroissa notkoissa pärjäävät vain erityisen kestävät lajit, kuten hieskoivu, tervaleppä, tuomi ja raita, jotka kuuluvat Suomen luontaiseen kasvilajistoon. Lämpimän rinteen yläosassa ja muiden kasvien suojassa taas menestyvät talvenarat erikoisuudetkin. Paahteisella ja kuivalla tontilla pärjäävät parhaiten rauduskoivu, harmaaleppä, kotipihlaja ja orapihlajat. Ahtaalle kotipihalle voi istuttaa näiden lajien tavanomaista pienempiä viljelymuotoja, kuten kyynelkoivun, sulkaharmaalepän tai pylväspihlajan. Varjoa sietävät eniten lehmukset ja saarnet. Kosteassa maassa viihtyvät tervalepät, hieskoivut, saarnet, salavat eli puumaiset pajut, poppelit ja haapa. Kotipuutarhurin kannattaa kurkata historiallisiin kaupunkinäkymiin, jos on valitsemassa uusia puita omalle pihalle. Eri aikakausien lajivalinnat näkyvät varsin hyvin puistoissa ja katujen varsilla. Esimerkiksi 40- ja 50-luvuilla Helsingin uusiin lähiöihin ja kaupunginosiin istutettiin paljon koristeomenapuita, jalopähkinöitä ja pihlajan erikoismuotoja sekä upeaa liuskahopeavaahteraa. Näitä kannattaa suosia sen aikakauden kaupunginosien pihoilla tänäkin päivänä. 60- ja 70-lukujen lähiöissä näkyy paljon havupuita, esimerkiksi makedonianmäntyä, serbiankuusta ja okakuusta. Puille annetaan 2000-luvun Helsingissä arvoa. Olemme juuri saaneet valmiiksi kaupunkipuulinjauksen, ensimmäisenä Suomessa. Myös lajivalikoima ja sen muutokset kuuluvat linjaukseen. Kokeilemme jatkuvasti uusia lajeja. Ne valikoituvat ilmastonmuutoksen, estetiikan ja koon perusteella. Jännittävimpiä uusia puita ovat aroiksi aiemmin koetut otatammi ja turkinpähkinä. Meilahden alueella kokeilemme erityisesti lajeja, joilla on hieno syysväritys. MSi 34 Kotipuutarha 2/2015 Kotipuutarha 2/2015 35
Punapyökki Atropunicea ja muut euroopanpyökin (Fagus sylvatica) viljelymuodot ovat menestyessään puutarhurin ylpeydenaiheita. Pyökit pärjäävät meillä lämpimillä paikoilla vyöhykkeellä I. Korkeus 3 10 metriä. Rusotuomien (Prunus virginiana Schubert ) lehdistö on puhjetessaan vihreä ja muuttuu nopeasti tummanpunaiseksi. Hyvä tietää Pyri monimuotoisuuteen istuttamalla mahdollisimman erilaisia puita. Isoilla pihoilla voi soveltaa niin sanottua Santamourin mallia. Siinä puista enintään 10 % on samaa lajia, enintään 20 % samaa sukua ja maksimissaan 30 % samaa heimoa. Suosikit ja hylkiöt Jos tontilla kasvaa jo puita ja mieli tekee istuttaa uusia lajeja, kaikkia puuvanhuksia ei kannata kaataa kerralla. Jopa hieman ränsistyneet puut kelpaavat suojapuustoksi, sillä ne poistetaan kun uudet taimet ovat päässeet kunnolla kasvuun. Poista ensisijaisesti voimakkaasti varjostavia metsäkuusia ja metsävaahteroita. Myös vettä rohmuavaa koivua ja runsaasti juurivesoja kasvattavia poppeleita, haapaa, leppiä ja tuomea kannattaa hylkiä. Säilyttämisen arvoisiin lajeihin kuuluvat hyväkuntoiset jalot lehtipuut, kuten tammet, saarnet, jalavat ja lehmukset. Luonnossamme harvinaisiksi käyneet kynäjalava ja metsälehmus eli niinipuu ansaitsevat erityisaseman pihalla. Myös aivan tavallinen laji voi olla maisemallisesti tai paikallisesti arvokas, jos se on vaikkapa hyvin vanha tai jotenkin epätavallinen. Olemassa olevaa puustoa täydennetään kyseisellä kasvupaikalla viihtyvillä lajeilla. Niinpä hikevän lehtometsän lajien saarnen tai tuomien seuraan sopivat toiset lehtopuut; kuivassa maassa viihtyvän rauduskoivun seuraksi pihalle sopii vaikkapa ruusu- tai helmiorapihlaja. Nopeasti vehreää Kun piha rakennetaan avoimelle pellolle, ensin pitäisi istuttaa tuulta ja auringon paahdetta taltuttavia pioneeripuita ja -pensaita. Pioneereiksi kutsutaan lajeja, jotka tulevat ensimmäisinä kasvittomille paikoille. Tyypillinen pioneeripuu kasvaa nopeasti, mutta jää lyhytikäiseksi. Sen voi halutessaan poistaa, kun vaateliaammat lajit ovat kasvaneet puun suojassa riittävän isoiksi pärjätäkseen omillaan. Miltei koko Suomessa menestyviä nopeakasvuisia puita ovat esimerkiksi kotipihlaja, pilvikirsikka, pallomainen jokipaju, metsätuomi ja sen punakukkainen ja -lehtinen lajike purppuratuomi sekä lepät muunnoksineen. Etelä-Suomessa voi istuttaa myös jalopähkinöitä, terijoensalavaa, saksan- ja japaninpihlajaa, metsävaahteraa ja lehtosaarnea. Taimen pieni koko hämää kokenuttakin puutarhuria. Esimerkiksi nuori rauduskoivu kasvaa Etelä-Suomessa parhaimmillaan metrin vuodessa. Niinpä siitä voi tulla kymmenisen metriä korkea jo 10 15 vuodessa. Iän karttuessa myös puun ulkonäkö muuttuu: latvus levenee ja pyöristyy, oksat alkavat riippua kärjistään, runko järeytyy ja tulee karkeaksi. Rungon ja oksien värikin vaihtuu heleän vihreästä tai punaruskeasta harmaaksi, ruskeaksi tai mustaksi. Puut elävät yleensä pidempään kuin ihminen, mutta esimerkiksi harmaaleppä on ikäloppu jo 50-vuotiaana. Suhteellisen lyhytikäiselle rauduskoivulle kertyy ikää tyypillisesti noin 200 vuotta, ja tammi kasvaa täyttää häkää vielä 150-vuotiaana. Riippakatsura (Cercidiphyllum japonicum f. pendulum) on erikoinen riippuvaoksainen lehtipuu. Se sopii hyvin pienelle, suojaisalle pihalle. 36 Kotipuutarha 2/2015 Kotipuutarha 2/2015 37
Jokaiseen pihaan yksi kukkiva puu 1 Aprikoosi (Prunus armeniaca) omassa puutarhassa ei ole enää saavuttamaton unelma Etelä-Suomessa. Kestävimmät kannat sietävät suojaisilla paikoilla kohtalaisesti pakkasia, mutta kannattaa varautua puun paleltumiseen kipakkana pakkastalvena. I 3 4 m 5 2 Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis Toba ) on kerrannaiskukkaisista orapihlajista kylmänkestävin. Orapihlajat tunnetaan erinomaisesta kuivuuden sietokyvystään, ja niitä kasvatetaan sekä pikkupuina että pensaina. I IV 3 6 m 6. 3 Ruusuorapihlaja Paul s Scarlet (Crataegus x media) on suosittu pihapuu Etelä- Suomessa. Samannäköisellä ja harvinaisemmalla Rosea Plena -lajikkeella on vaaleammat kerrannaiskukat. Molemmat kukkivat kesäkuun puolivälin jälkeen. Katso sivulta 42, miten Paul Scarlet -lajiketta voi käyttää istutuksessa. I II 3 5 m 6 4 Purppuraomenapuu Linnanmäki (Malus Purpurea- Ryhmä) kukkii kesäkuun alussa. Löytöpaikallaan Helsingissä puu on matala, lähes pensasmainen. Punakukkaiset purppuraomenapuut ovat kestävämpi vaihtoehto arahkoille koristekirsikoille. I III (IV) 3 4 m 6 5 Sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) ansaitsee nimensä siinä on samaa keveyttä kuin japanilaisten rakastamissa kirsikkapuissa. Tuomipihlajissa on lajeja, jotka talvehtivat hyvin Pohjois-Suomessa saakka, esimerkiksi isotuomipihlaja pärjää koko Suomessa. I III 3 4 m 5 6 6 Kaljukultasade (Laburnum alpinum) on hernepensaiden ohella ainoa keltakukkainen pikkupuu, joka kestää talvet avomaalla. Se kukkii kesäkuun loppupuolella. Suojaa nuori puu jäniksiltä ja myyriltä. I II (III) 4 6 m 6 Runko pääosassa 1 Sokerikoivun (Betula lenta) runko on nuorena kiiltävän ruskea. Lajia on harvoin tarjolla, mutta samankaltainen kaunis runko on myös tuohituomella sekä ruso- ja pilvikirsikoilla, joita löytyy yleisesti myymälöistä. I II 5 10 m 5 2 Mukuraharmaaleppä (Alnus incana f. gibberosa) on Suomen luonnon erikoisimpia puita. Hyvin hidaskasvuinen puu mahtuu kaupunkipihaankin. Poista alimmat oksat, jotta runko näkyy kunnolla. I VI 2 8 m 3 3 Amurinvaahtera (Acer tegmentosum) kuuluu juovarunkoisiin vaahteroihin, joiden runkoa verrataan englanninkielisissä maissa käärmeennahkaan. Vaahteroiden suvussa on runsaasti meillä menestyviä pieniä koristepuita. I III (IV) 3 6 m 5 Kukkapuut, jätit ja monikäyttöiset lajit Kaikki lehtipuut kukkivat, mutta kukkapuu-määreen ansaitsevat vain lajit, joiden kukinta kiinnittää ihmisten huomion. Tällaisia ovat etenkin hyönteispölytteiset lajit, jotka houkuttelevat pölyttäjiä isoilla ja huomiotaherättävän värisillä teriöillä. Puut kukkivat keväällä tai alkukesällä, jolloin niille jää varmasti aikaa kypsyttää siemenet ennen talvea. Heinä elokuussa puhkeavat kukkaan enää lehmukset. Syötäviä hedelmiä tuottavia puita sanotaan monikäyttöpuiksi, sillä niissä yhdistyy hyöty ja kauneus. Suomessa tällaisia ovat kaikki ilmastossamme menestyvät hedelmäpuut. Pohjois-Suomessa saakka voi hyödyntää marjatuomipihlajaa ja makeapihlajia, Oulun korkeudella esimerkiksi kestävimpiä paratiisiomenapuita, kuten Peräpohjola, Dolgo, Erstaa ja Hyvingiensis. Etelämpänä menestyvät luumu-, kirsikka- ja päärynäpuut. Erityisen lämpimillä paikoilla I-vyöhykkeellä on onnistuttu kasvattamaan makeakirsikoita ja aprikoosia. Hedelmäpuut ovat tavallisesti pienikokoisia, 3 6-metrisiä puita, joiden latvukset ovat vanhoina leveänpyöreitä. Leikkaukset ja oksien taivuttaminen nopeuttavat satoikään tuloa ja lisäävät satoa, mutta hedelmäpuita voi käsitellä kuin koristepuita ja jättää ne jokseenkin leikkaamatta. Suurimmat puulajit, kuten tammet, jalavat, lehmukset, hevoskastanja, metsävaahtera ja rauduskoivu eivät mahdu pienimmille pihoille, mutta jo noin 1 000 neliön tontilla voi kasvaa useampi puujätti. Poikkeavat lehdet Lehdistön epätavanomainen väri tekee kasvista varmasti katseenvangitsijan. Keltalehtiset ja valko-vihreäkirjavat erikoisuudet kasvavat selvästi heikommin kuin vihreälehtiset kumppaninsa, mikä tekee ne lisäksi ilmastollisesti aremmiksi. Myös tummanpunalehtiset lajikkeet jäävät vihreää vastinettaan pienemmiksi ja menestyvät aavistuksen huonommin pohjoisessa kuin vihreät perusmuodot. Hopealehtiset kasvit eivät ole välttämättä lainkaan vihreitä talvenarempia. Hopeisen tai harmaan ulkomuodon aiheuttava karvoitus suojaa kasvia kuivumiselta. Se paljastaa puun suosivan aurinkoista kasvupaikkaa. Erilaiset kevät-, kesä- ja syysvärit tekevät vaahteroista erityisen kiinnostavia. Puun erityisyys voi perustua myös lehtimuotoihin. Liuskalehtiset koivut ja lepät näyttävät sirommilta kuin ehytlehtiset vastineensa. 38 Kotipuutarha 2/2015 Kotipuutarha 2/2015 39
Pieniä puita Leveitä ja matalia puita Pylväsmäisiä puita Isoja puita Mukuraharmaaleppä (Alnus incana f. gibberosa) Punakoivu (Betula pubescens f. rubra) Katsura (Cercidiphyllum japonicum) Helmiorapihlaja (Crataegus x mordenensis Toba ) I VI A Pv Kuiva Märkä Ra++ 2 8 m hidaskasvuinen harmaalepän erikoismuoto I VII A Tuore Märkä Ra++ 10 m punalehtinen hieskoivu, Pohjois-Suomessa ruosteeton I III A Pv Tuore Kostea Ra+++ 5 8 m hallanarka eksoottinen pikkupuu I IV A Kuiva Tuore Ra++ 3 6 m kestää hyvin kuivuutta, tiheä kaunis latvus Marjaomenapuu (Malus baccata) I VI (VII) A Kuiva Tuore Ra++ Ca+ 4 8 m vanhana latvus pyöreähkö ja leveä Tuomi (Prunus padus) I VIII A Pv Tuore Märkä Ra+++ 8 12 m nopea kasvu, lyhytikäinen, heikko puuaines, vesoo Purppuratuomi (Prunus padus Colorata ) Rusokirsikka (Prunus sargentii) Rusotuomi (Prunus virginiana Schubert ) Kotipihlaja (Sorbus aucuparia) Kyynelkoivu (Betula pendula Youngii ) Rautatienomenapuu (Malus Hyvingiensis ) Terijoensalava (Salix fragilis Bullata ) Riippapihlaja (Sorbus aucuparia Pendula ) Pilaritervaleppä (Alnus glutinosa f. pyramidalis) Pylväshaapa (Populus tremula Erecta ) Pilvikirsikka (Prunus pensylvanica) Pylväspihlaja (Sorbus aucuparia Fastigiata ) Metsävaahtera (Acer platanoides) Hevoskastanja (Aesculus hippocastanum) I VI A Pv Tuore Märkä Ra+++ 5 10 m punakukkainen ja -lehtinen tuomen muunnos I III A Tuore Ra+++ Ca+ 5 m usein vartettu imeläkirsikkaan, ei veso, lyhytikäinen I IV A Pv Tuore Ra+++ 5 9 m nopeasti kasvava, lyhytikäinen, tummanpunalehtinen I VIII A Pv Kuiva Tuore Ra++ 4 12 m lyhytikäinen pioneeri, usein monihaarainen I V A Kuiva Tuoe Ra++ 4 6 m riippuvat oksat, pienilehtinen, hidaskasvuinen I V A Kuiva Tuore Ra++ Ca+ 2 4 m erittäin leveä, riippaoksainen I VI A Pv Tuore Kostea Ra+++ 3 10 m nopeakasvuinen; latvus tiheä, pallomainen, hyvin leveä I VI A Pv Kuiva Tuore Ra++ 2 4 m vartettu perusrunkoon, ei veso, riippuvat oksat I IV (V) A Pv Tuore Märkä Ra++ 10 15 m kapea, pystyoksainen, I VI (VII) A Pv Kuiva Tuore Ra++ 15 m kapea, pystyoksainen, I VI A Pv Tuore Ra++ 5 10 m erittäin nopeakasvuinen, kapea latva, vesoo I VI A Pv Kuiva Tuore Ra++ 10 12 m kapea, pystyoksainen, I IV (V) A V Tuore Ra++ 10 20 m nopeakasvuinen, usein monilatvainen pohjoisessa I III (IV) A Tuore Ra+++ 7 15 m jykevät oksat alttiit repeilylle Tervaleppä (Alnus glutinosa) I VI A Pv Tuore Märkä Ra++ 8 20 m tammen vastine P.-Suomessa, parantaa maata Loimaankoivu (Betula pendula f. crispa) Japaninjalopähkinä (Juglans ailanthifolia) I VI A Kuiva Tuore Ra++ 10 15 m rauduskoivun liuskalehtinen, pienempi muoto I IV (V) A Tuore Ra+++ 6 12 m nopeakasvuinen, leveä ja harva latvus Tammi (Quercus robur) I III (IV) A Tuore Ra+++ 15 20 m erittäin pitkäikäinen, vanhana leveä Metsälehmus (Tilia cordata) I V A Pv Tuore Ra+++ Ca+ 15 20 m pohjoisin Suomen jalopuista, hyvin pitkäikäinen Vuorijalava (Ulmus glabra) I V A Pv Tuore Ra+++ 15 25 m pitkäikäinen lehtolaji, ei juurivesoja A = aurinko, Pv = puolivarjo, V = varjo; Ra+ vähäravinteinen, Ra++ keskiravinteinen, Ra+++ runsasravinteinen, Ca+ kalkittu maa Jalopähkinät (Juglans) ovat leveitä ja niillä on suuret lehdet. Oikealla hopeanvihreä saksanpihlaja (Sorbus aria), jota kannattaisi kasvattaa meillä enemmänkin. Muodot kohdallaan Puutarhan katseenvangitsijaksi voi nousta melkein mikä tahansa puu, kun se on sijoitettu yksikseen tai pieneen ryhmään hyvin näkyvälle paikalle. Sen sijaan luontaiset primadonnat kiinnittävät huomion vaikka kasvaisivat metsässä muiden puiden joukossa. Niissä on jotain erityistä, kuten tuoksuvat suuret kukat, hopeiset lehdet, räiskyvän punainen syysväri tai vaikkapa pilarimainen latva. Koska kukinta kestää vain pari viikkoa ja lehdet pysyvät puussa enintään puoli vuotta, kannattaa miettiä miltä puu näyttää lehdettömänä, millainen on sen habitus eli ulkomuoto. Voimakkaasti riippuvat tai jyrkästi ylös ojentuvat oksat tekevät puusta epätavanomaisen. Riippapuut ovat tyypillisesti leveitä ja matalahkoja. Esimerkiksi sateenvarjomaisen rautatienomenapuun latvus on halkaisijaltaan 5 10 metriä. Pystyoksaisten lajikkeiden latvuksesta taas tulee kapea ja tyypillisesti korkea. Etuliite pilari tai pylväs viljelymuodon nimessä kuvaa osuvasti puun muotoa. Latvus voi olla myös pyöreä kuten terijoensalavalla, huiskamainen kuten nuorella rusokirsikalla, kulmikkaan leveä jalopähkinöiden tavoin tai vaikka kolmiomainen kuten lehmuksilla. Useimpien puiden latvus näyttää soikealta kapeansoikealta nuorena ja leveänsoikealta iän karttuessa. Puun latvus ja sen yksityiskohdat oksat, rungot, silmut erottuvat parhaiten talvella. Jalopähkinöillä on vaaleanruskeat, paksut, vaakasuorat ja harvaniveliset oksat, minkä vuoksi latvus näyttää harvalta ja päästää lävitseen runsaasti valoa. Tervalepän lähes musta, tiheä oksisto muuttuu vuosi vuodelta mutkittelevammaksi. Tuohituomen sekä ruso- ja pilvikirsikan rungot kiiltävät kuin kupari; koivujen valkoinen tuohi hohtaa himmeästi; pennsylvanian- ja amurinvaahteroiden vihreää pintaa kirjovat vaaleat uurteet; mukuraharmaalepän runko näyttää siltä kuin kuoren alla pullistelisi tennispalloja. Muista ystävää 14.2. Ilahduta puutarhan ystävää mieluisalla lahjalla! Kotipuutarha-lehden ystävänpäivätilaukseen kuuluu kaksi numeroa (maalis huhtikuun lehdet). 2 lehteä vain 10 Ystävänpäivätilaus on määräaikainen ja päättyy automaattisesti huhtikuun numeron jälkeen. Tarjous on voimassa 14.2.2015 asti. 3 tapaa tilata lehti: Nettisivuillamme www.kotipuutarha.fi/ystava Sähköpostilla tilaajapalvelu@puutarhaliitto.fi Soittamalla (09) 5841 6501 40 Kotipuutarha 2/2015