KIRJALLINEN KYSYMYS 421/2001 vp Kuntien mahdollisuus valita velkaneuvonnan hoito parhaaksi katsomallaan tavalla Eduskunnan puhemiehelle Velkaneuvonnan tulo lakisääteiseksi toiminnaksi on tärkeä ja hyvä asia. Kyseistä tarkoitusta varten on myös valtion talousarviossa varattu kunnille asukasluvun mukaan määrärahaa toiminnan järjestämiseen. Suoraan jokaiseen kuntaan ei kuitenkaan velkaneuvontaan tulevaa valtionosuutta makseta, vaan lääninhallituksilla on valtuus sopimuksien kautta hoitaa asia. Ongelmaksi onkin muodostunut se, ettei lääninhallitus hyväksykään sellaisen yksittäisen kunnan toimintaa rahoitettavaksi, joka haluaa hoitaa velkaneuvonnan paremmin ja suuremmalla ammattitaidolla kuin muut kunnat. Esimerkiksi käy hyvin Enon kunta, jossa jo ennen kyseistä järjestelyä on ollut velkaneuvoja/järjestelijä, jonka palkan on maksanut Enon kunta, Kontiolahden kunta ja seurakunnat. Kyseisen henkilön on todettu tekevän todella hyvin, ammattitaidolla ja tuloksia tuottavasti kyseistä työtä. Hän on osoittanut toiminnallaan, kuinka tärkeää on tuntea paikkakunnan pankit, verottaja, Kela ja sosiaalitoimi ja vielä saada kaikilta osapuolilta arvostusta ja luottamusta. Siitä syystä Enon kunta ja seurakunta ovatkin todenneet, että ne haluavat tämän henkilön jatkavan kunnantoimistolla tehtävää velkaneuvontaa edelleen. Tällä hetkellä velkaneuvojan viikoittainen työaika on enää vain 18 20 tuntia sen vuoksi, että Kontiolahden kunta luopui velkaneuvonnan kustannusten maksamisosastaan peläten jäävänsä kyseisessä järjestelyssä ilman valtionosuutta. Lääninhallituksen jääräpäisyyden vuoksi Enon kunnalle ei ole myönnetty asukasluvun mukaista valtionosuutta velkaneuvonnan järjestämiseen. Lääninhallitus edellyttää, että enolaiset joutuisivat hakemaan velkaneuvontaan liittyvät palvelut Joensuusta. Nyt siis Enon kunta ja evankelisluterilainen seurakunta rahoittavat yhdessä kokonaan velkaneuvontatoiminnan ilman valtionosuuksia, ja ilmeisesti Enon kunnan osuus lääninhallituksen toimesta maksettaneen Joensuussa toimiville, muiden kuntien yhteiselle velkaneuvojalle. Nykyistä lääninhallituksen menettelyä ei voi pitää hyväksyttävänä, sillä jokaisessa kunnassa tiedetään parhaiten, miten päästään parhaaseen lopputulokseen ottaen huomioon paikalliset olosuhteet, ihmiset, palvelun laatu ja muut tilanteet. Epäkohta tuleekin välittömästi korjata ja maksaa Enon kunnalle ja muissakin vastaavissa tapauksissa oleville velkaneuvontaan kohdennettu asukasluvun mukainen valtionosuus, jos kunta velkaneuvonnan mallikelpoisesti järjestää. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus välittömästi ryhtyä toimiin siten, että velkaneuvonnan asukasluvun mukainen valtionosuus maksetaan myös yksittäiselle kunnalle, kuten esimerkkitapauksessa Enon kunnalle, kun kunta läheisyysperiaatteella malli- Versio 2.0
kelpoisesti hoitaa velkaneuvontatehtävät? Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 2001 Esa Lahtela /sd 2
Ministerin vastaus KK 421/2001 vp Esa Lahtela /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 421/2001 vp: Aikooko hallitus välittömästi ryhtyä toimiin siten, että velkaneuvonnan asukasluvun mukainen valtionosuus maksetaan myös yksittäiselle kunnalle, kuten esimerkkitapauksessa Enon kunnalle, kun kunta läheisyysperiaatteella mallikelpoisesti hoitaa velkaneuvontatehtävät? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain (713/2000) 2 :n mukaan talous- ja velkaneuvonnan yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluvat Kuluttajavirastolle. Lääninhallitus vastaa siitä, että talous- ja velkaneuvontaa on riittävästi saatavissa läänin alueella. Saman lain 3 :n mukaan velkaneuvontapalvelut järjestetään ensisijaisesti siten, että kunta tekee lääninhallituksen kanssa toimeksiantosopimuksen, jossa se sitoutuu huolehtimaan talous- ja velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä kunnassa asuville henkilöille. Lääninhallitus ja kunnat voivat sopia, että kunta huolehtii tehtävästä yhden tai useamman kunnan puolesta. Talous- ja velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä maksetaan lääninhallituksen kanssa sopimuksen tehneelle velkaneuvontapalvelujen tuottajalle korvaus valtion varoista. Korvaus määrätään siten, että se vastaa palvelun tarkoituksenmukaisesta tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Korvauksen tarkemmista perusteista säädetään kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksella (1204/2000). Asetuksessa korvauksen määrä on sidottu toimeksiantosopimuksessa määrätyn toimialueen asukaslukuun. Yksittäisen kunnan oikeus korvaukseen perustuu aina lääninhallituksen kanssa tehtyyn toimeksiantosopimukseen, jossa kunta on palvelun tuottajana. Jos kunta on sopimuksessa ainoastaan palvelun saajana, oikeutta korvaukseen ei ole. Kysymyksessä tarkoitetussa tapauksessa Itä- Suomen lääninhallitus on tehnyt Joensuun kaupungin kanssa sopimuksen velkaneuvontapalvelujen järjestämisestä alueella, johon myös Enon kunta kuuluu. Velkaneuvontapalveluista alueella vastaa kaksi kokopäivätoimista velkaneuvojaa. Koska Enon kunta ei ole sopimuksessa palvelun tarjoajana, kunnalla ei ole oikeutta saada korvauksia valtion varoista. Itä-Suomen lääni on jaettu seitsemään neuvonta-alueeseen. Neuvonta-alueet on pyritty muodostamaan neuvonnan asianmukaisen tason varmistamiseksi niin laajoiksi, että tehtävään on voitu palkata kokopäivätoimisia velkaneuvojia. Järjestely, jossa pienen kunnan alueella toimii ainoastaan yksi osapäiväinen työntekijä, on velkaneuvojan ammattitaidon ylläpidon, sijaisuuksien järjestämisen ja muiden käytännön seikkojen vuoksi epätarkoituksenmukainen toimintatapa. Tämän vuoksi lääninhallitus ei ole nyt puheena olevassakaan tapauksessa suostunut tekemään pelkästään Enon kuntaa koskevaa erillistä toimeksiantosopimusta. Enon asukkaat saavat palvelunsa Joensuun velkaneuvonnasta. Kuntalaisille aiheutuva haitta on vähäinen verrattuna riittävän suurella yksikkökoolla saavutettaviin etuihin. Enon kunta voi toimeksiantosopimuksen es- 3
Ministerin vastaus tämättä järjestää omalla kustannuksellaan asukkailleen velkaneuvonnan lisäpalveluja. Helsingissä 20 päivänä huhtikuuta 2001 Oikeusministeri Johannes Koskinen 4
Ministerns svar KK 421/2001 vp Esa Lahtela /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 421/2001 rd: Ämnar regeringen vidta omedelbara åtgärder för att det för skuldrådgivningen betalas en statsandel som motsvarar invånarantalet också till en enskild kommun, såsom i exempelfallet Eno kommun, då kommunen sköter sin skuldrådgivning på ett exemplariskt sätt i enlighet med närhetsprincipen? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 2 lagen om ekonomisk rådgivning och skuldrådgivning (713/2000) har Konsumentverket hand om den allmänna ledningen och styrningen av den ekonomiska rådgivningen samt tillsynen över dem. Länsstyrelsen svarar för att ekonomisk rådgivning och skuldrådgivning i tillräcklig utsträckning finns att tillgå inom hela länet. Enligt 3 i nämnda lag ordnas ekonomisk rådgivning och skuldrådgivning i första hand så att kommunen ingår ett uppdragsavtal med länsstyrelsen och i avtalet förbinder sig att tillhandahålla ekonomisk rådgivning och skuldrådgivning för dem som är bosatta i kommunen. Länsstyrelsen och kommunerna kan komma överens om att en kommun skall sköta denna uppgift för en eller flera kommuners räkning. Ersättning till den som enligt avtal med länsstyrelsen ordnar ekonomiska rådgivningstjänster och skuldrådgivningstjänster betalas med statens medel. Ersättningen bestäms så att den motsvarar kostnaderna för ändamålsenlig produktion av tjänsterna. Närmare bestämmelser om grunderna för ersättningen har utfärdats genom förordning av handels- och industriministeriet (1204/2000). Ersättningen är enligt förordningen bunden till antalet invånare i det i avtalet bestämda verksamhetsområdet. En enskild kommuns rätt till ersättning grundar sig alltid på ett avtal som denna kommun ingått med länsstyrelsen och enligt vilket det är kommunen som producerar tjänsterna. Om kommunen enligt avtalet enbart tar emot tjänster, har den inte rätt till ersättning. I det i spörsmålet avsedda fallet har länsstyrelsen i Östra Finlands län ingått ett avtal med Joensuu stad om ordnande av skuldrådgivning inom ett område som också Eno kommun hör till. För skuldrådgivningen svarar två skuldrådgivare som arbetar på heltid. Eftersom det enligt avtalet inte är Eno kommun som tillhandahåller tjänsterna, har inte kommunen rätt till ersättning av statens medel. Östra Finlands län är indelat i sju rådgivningsområden. För att säkerställa en tillräckligt god nivå på rådgivningen har man försökt göra rådgivningsområdena så stora att skuldrådgivarna har kunnat anställas på heltid. Ett arrangemang med endast en deltidsarbetande skuldrådgivare är inte en ändamålsenlig lösning med tanke på säkerställande av yrkeskunskap, ordnande av vikariat och andra praktiska angelägenheter. Därför har länsstyrelsen inte heller i det aktuella fallet accepterat att ingå ett särskilt avtal enbart för Eno kommuns del. Invånarna i Eno kommun får skuldrådgivning i Joensuu. Det men som kommuninvånarna härvid förorsakas är litet i jämförelse med de fördelar som en tillräckligt stor skuldrådgivningsenhet skapar. Eno kommun kan, utan hinder av det avtal kommunen ingått, på 5
Ministerns svar egen bekostnad ordna tilläggstjänster för sina invånare. Helsingfors den 20 april 2001 Justitieminister Johannes Koskinen 6