KIRJALLINEN KYSYMYS 1322/2010 vp Jälkihuollon järjestäminen yksityisesti sijoitetuille lapsille Eduskunnan puhemiehelle Yksityisesti sijoitetuille lapsille on ollut kunnissa käytännössä vaikea saada jälkihuoltoa, vaikka siihen lainsäädännön puitteissa onkin mahdollisuus. Yksityisesti sijoitetut lapset voivat jäädä ilman itsenäistymiseen tarvitsemaansa tukea, koska heidän kohdallaan kunnilla ei ole velvollisuutta, vaan ainoastaan harkinnanvarainen mahdollisuus järjestää jälkihuoltoa. Nykyisellään jälkihuolto tulee järjestää: a) sijaishuollon päättymisen jälkeen b) avohuollon tukitoimena tapahtuneen sijoituksen päättymisen jälkeen, jos sijoitus on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään puoli vuotta ja kohdistunut lapseen yksin, eli näissä tapauksissa kunnilla on jälkihuollon järjestämisvelvollisuus. Nuorelle voidaan järjestää jälkihuoltoa, vaikka nuorta ei ole aiemmin sijoitettu kodin ulkopuolelle tai sijoitus olisi kestänyt alle puoli vuotta. Tähän ryhmään voivat sisältyä yksityisesti sijoitetut lapset, mutta käytännössä tämän kunnissa harkinnanvaraisen mahdollisuuden hyödyntäminen on ollut heidän kohdallaan liian vaikeaa. Jälkihuolto toteutetaan tukemalla sijaishuollossa ollutta lasta tai nuorta, hänen vanhempiaan ja huoltajiaan sekä henkilöä, jonka hoidossa ja kasvatuksessa lapsi tai nuori on. Tukeminen voi olla esimerkiksi vanhemmille järjestettäviä avohuollon palveluja tai taloudellista tukea. Jälkihuollon tarkoituksena on helpottaa lapsen tai nuoren kotiutumista sijaishuollosta tai helpottaa nuoren itsenäistymistä. Toimeentulon ja asumisen järjestäminen ovat jälkihuollossa olevalle nuorelle subjektiivisia oikeuksia. Jälkihuollon palvelut rakennetaan aina lapsen tai nuoren yksilöllisen tarpeen mukaan ja suunnitelmallisesti yhteistyössä viranomaisten kanssa. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on huolehdittava, että lapselle laaditaan jälkihuoltosuunnitelma. Yksityisesti sijoitetun lapsen jättäminen oman onnensa nojaan itsenäistymisen kynnyksellä on lyhytnäköistä ja voi tulla yhteiskunnalle paljon kalliimmaksi kuin jälkihuollon järjestäminen. Myös yhteiskunnan moraalinen velvollisuus olisi seurata lasten hyvinvoinnin toteutumista vielä varhaisessa aikuisiässä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, että myös yksityisesti sijoitetut lapset saadaan kunnan jälkihuoltovelvoitteen piiriin? Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2011 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1322/2010 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin, että myös yksityisesti sijoitetut lapset saadaan kunnan jälkihuoltovelvoitteen piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lastensuojelulaissa (417/2007) sukulaissijoitusten asema on huomioitu usean eri säännöksen kautta ja sen käyttöä pyritään lisäämään. Lastensuojelulain 32 :n mukaan ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä sukulaisten ja lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on myös selvitettävä sen lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei asu, mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan ja ryhdyttävä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena. Lastensuojelulain 32 :n 3 momentin mukaan henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain (312/1992) 4 :n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi. Laissa on myös huomioitu mahdollisuus sijoittaa lapsi yksityisesti sukulaisten luo. Yksityisesti sijoitettujen lasten hoidon valvonnasta säädetään lastensuojelulain 81 :ssä. Lapsesta, jonka joku muu kuin sosiaalihuollosta vastaava toimielin on sijoittanut pysyväisluonteisesti yksityiskotiin, on viipymättä ilmoitettava sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Ilmoituksen on velvollinen tekemään sekä lapsen huoltaja että henkilö, jonka hoitoon lapsi on sijoitettu. Ilmoituksen saatuaan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on selvitettävä, sopiiko yksityiskoti olosuhteiltaan lapsen hoitoon ja kasvatukseen, kykeneekö lapsen luokseen ottanut henkilö huolehtimaan lapsesta sekä onko sijoitus lapsen edun mukainen. Sijoituksen hyväksymisestä on tehtävä päätös. Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on selvitettävä lapsen hoitoonsa ottaneelle henkilölle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä tuettava tarvittaessa hoitajaa järjestämällä lastensuojelulain 7 luvun mukaisia avohuollon tukitoimia lapsen hoidon ja kasvatuksen edistämiseksi. Jälkihuollosta säädetään lastensuojelulain 75 :ssä. Uutena asiana vuoden 2008 alusta voimaan tulleeseen lastensuojelulakiin tuli mahdollisuus järjestää jälkihuoltoa myös muille kuin huostassa olleille lastensuojelun asiakkaana oleville nuorille. Jälkihuollon järjestämisessä kuntaa velvoittaa lisäksi vuoden 2011 alusta voimaan tullut säännös, jonka mukaan kunnan on järjestettävä lastensuojelun asiakasperheelle ne sosiaalihuollon palvelut, jotka ovat välttämättömiä lapsen tai nuoren terveyden tai kehityksen kannalta. Arvion palvelujen välttämättömyydestä tekee lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja tarve merkitään asiakassuunnitelmaan. Oikeus välttämättömien palvelujen saamiseen koskee kaikkia lastensuojelun asiakkaita, myös yksityisesti sijoitettuja lapsia ja nuoria. 2
Ministerin vastaus KK 1322/2010 vp Päivi Räsänen /kd Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1322/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Har regeringen för avsikt att vidta åtgärder för att se till att också de barn som har placerats i enskilt hem ska kunna omfattas av den skyldighet som kommunen har att ordna eftervård? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I barnskyddslagen (417/2007) har ställningen för placeringar i vård utom hemmet hos släkt beaktats utifrån ett flertal bestämmelser och avsikten är att öka placeringar av detta slag. Enligt 32 i barnskyddslagen ska innan ett barn placeras utom hemmet utredas vilka möjligheter släktingar eller andra barnet närstående personer har att ta emot barnet eller på annat sätt stödja barnet. Det organ som ansvarar för socialvården ska även utreda vilka möjligheter den förälder hos vilken barnet inte huvudsakligen bor har att ta emot barnet och skrida till åtgärder för att ordna vårdnaden om barnet genom ett avtal mellan föräldrarna eller ett domstolsbeslut, om detta ska anses vara befogat med tanke på barnets bästa. Enligt 32 3 mom. i barnskyddslagen ska den som vid sidan av eller i stället för föräldrarna har anförtrotts vårdnaden om ett barn och hos vilken barnet bor vid behov garanteras sådana förutsättningar för vård och fostran av barnet som nämns i 4 1 och 2 mom. i familjevårdarlagen (312/1992). I lagen har också beaktats möjligheten att placera barn som ska placeras i enskilt hem hos släktingar. I 81 i barnskyddslagen finns bestämmelser om övervakning av vården av barn som placerats i enskilt hem. Beträffande barn som något annat än det organ som ansvarar för socialvården varaktigt placerat i enskilt hem ska anmälan utan dröjsmål göras till det organ som ansvarar för socialvården. Såväl barnets vårdnadshavare som den i vars vård barnet placerats är skyldig att göra en sådan anmälan. Sedan det organ som ansvarar för socialvården fått anmälan ska det utreda om det enskilda hemmet till sina förhållanden är lämpligt för barnets vård och fostran samt om den som tagit barnet till sig förmår ta hand om det och om placeringen motsvarar barnets bästa. Beslut ska fattas om godkännande av placeringen. Det organ som ansvarar för socialvården ska för den som tagit emot barnet för vård klarlägga vilka rättigheter och skyldigheter denne har samt vid behov stödja vårdaren genom att ordna stödåtgärder inom öppenvården enligt 7 kap. i barnskyddslagen i syfte att främja barnets vård och fostran. I 75 i barnskyddslagen finns bestämmelser om eftervården. I barnskyddslagen som trädde i kraft vid ingången av 2008 togs med som en ny angelägenhet det att eftervården också kan ordnas för en annan än en sådan ung person som har varit omhändertagen som klient hos barnskyddet. Vid ordnandet av eftervården är kommunen dessutom skyldig att iaktta en ny bestämmelse som trädde i kraft vid ingången av 2011 och som innebär att kommunen är skyldig att för de familjer som är klienter hos barnskyddet ordna de socialvårdstjänster som är nödvändiga med tanke på barns och unga personers hälsa och utveckling. En bedömning av hur nödvändiga tjänsterna är görs av en socialarbetare inom barnskyddet och behovet antecknas i klientplanen. Rätten att få nödvändiga tjänster gäller alla dem som är klienter inom barnskyddet, även de barn 4
Ministerns svar KK 1322/2010 vp Päivi Räsänen /kd och unga personer som har placerats i enskilt hem. Helsingfors den 18 mars 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 5