PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2011

Samankaltaiset tiedostot
PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2012

PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2013

PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2016

PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2017

PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2018

Varsinais-Suomen vesien tila: mitä vesistä mitataan ja mitä tulokset kertovat? Raisio Janne Suomela

Kokkolan merialueen yhteistarkkailu

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Alajärven ja Takajärven vedenlaatu

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO

3 MALLASVEDEN PINNAN KORKEUS

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

VESISTÖN JA KALASTON TARKKAILUSUUNNITELMA TÄYDENNYKSET JA TARKENNUKSET LITTOISTENJÄRVEN OSAKASKUNTIEN HOITOKUNTA ENV

SYSMÄN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Majutvesi) TARKKAILU 2016

Jäteveden ja purkuvesistön mikrobitutkimukset kesällä 2016

Kuva Kuerjoen (FS40, Kuerjoki1) ja Kivivuopionojan (FS42, FS41) tarkkailupisteet.

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

Maa- ja metsätalouden vaikutukset rannikkovesissä. Antti Räike, SYKE,

Luoteis-Tammelan vesistöjen vedenlaatuselvitys v. 2011

No 1586/17 VAPO OY:N UUDENMAAN ALUEEN TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VESISTÖTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI Lappeenrannassa 20. päivänä kesäkuuta 2017

Wiitaseudun Energia Oy jätevedenpuhdistamon ylimääräiset vesistövesinäytteet

Espoon kaupunki Pöytäkirja 32. Ympäristölautakunta Sivu 1 / 1

Vesijärven vedenlaadun alueellinen kartoitus

Katsaus Inarijärven kuormitukseen ja vesistövaikutuksiin

HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON SEKOITTUMISVYÖHYKETUTKIMUS KEVÄÄLLÄ 2015

PUUJÄRVEN VEDEN LAATU Vuoden 2013 loppukesän tulokset ja vertailu vuoteen 2012

Hollolan pienjärvien tila ja seuranta. Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

Haukiveden vesistötarkkailun tulokset talvelta 2015

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

Liite 1. Saimaa. Immalanjärvi. Vuoksi. Mellonlahti. Joutseno. Venäjä

Aurajoen vedenlaatu ja kuormitus

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN MAIJANOJAN JA ORHINOJAN VEDEN LAATU

RAUMAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Väliraportti nro

ISO HEILAMMEN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu aikaisempiin vuosiin

KIRKNIEMEN PIKKUJÄRVEN VEDEN LAATU TALVELLA Åke Lillman Kirkniemen kartano Lohja

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

ISOJOEN URAKOINTI OY SULKONKEIDAS TARKKAILUOHJELMA

HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015

TURPAANKOSKEN JA SAARAMAANJÄRVEN POHJAPATOJEN RAKENTAMISEN AIKAINEN VESISTÖTARKKAILU

VÄÄKSYN TAAJAMAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON PURKUVESISTÖN (Päijänne) TARKKAILU 2015

Olli-Matti Kärnä: UPI-projektin alustavia tuloksia kesä 2013 Sisällys

Ähtärinjärven tila ja kuormitus

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

HEINOLAN KONNIVEDEN KALATALOUDELLINEN TARKKAILU PYYDYSTEN LIMOITTUMISTUTKIMUS

No 372/17 LAPPEENRANNAN NUIJAMAAN JÄTEVEDENPUHDISTA- MON VELVOITETARKKAILUN VUOSIYHTEENVETO Lappeenrannassa 24. päivänä helmikuuta 2017

HAMMASLAHDEN JÄTEVEDENPUHDISTAMON

SOIDINSUON (ÄHTÄRI) KALATALOUDELLINEN VELVOITETARKKAILUOHJELMA

Ruokjärven veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Linkkipuiston maankaatopaikan vesistövaikutusten tarkkailuraportti vuodelta 2018

VEDENLAADUN SEURANTA JA RAVINNEVALUMIEN EHKÄISY

KYMIJOEN JA SEN EDUSTAN MERIALUEEN KALATALOUDELLISEN TARKKAILUN KALASTUSTIEDUSTELU VUONNA 2012

Katsaus Suomenlahden ja erityisesti Helsingin edustan merialueen tilaan

KARJALOHJAN LÄNTISTEN JÄRVIEN RAVINNE- JA HAPPIPITOISUUDET ELOKUUSSA 2014

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro

Hiidenveden Kirkkojärven ja Mustionselän kalataloudellinen velvoitetarkkailu vuodelta 2010

ENÄJÄRVEN SEDIMENTTITUTKIMUS HUHTIKUUSSA Raportti nro

VANJOEN JA SEN SIVU-UOMIEN KYRÖNOJAN JA PÄIVÖLÄNOJAN VEDEN LAATU

Ali-Paastonjärven vedenlaatututkimus 2016

1. Näytteenotto ja aineistojen käsittely

Ehdotus Menkijärven kunnostuksen. velvoitetarkkailuohjelmaksi

Paskolammin vedenlaatututkimus 2016

Outamonjärven veden laatu Helmikuu 2016

Kaitalammin (Hajakka) veden laatu Elokuu 2017

BOREAL BIOREF OY KEMIJÄRVEN BIOJALOSTAMON YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS LIITE 7

Jätevesiohitusten vaikutukset jokivesien laatuun Kirsti Lahti Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ry. Kirsti Lahti, VHVSY 1.2.

PYHÄMAAN MERIALUEEN TARKKAILUTUTKIMUS KESÄLLÄ Väliraportti nro

VIONOJAN JA MATALANPUHDIN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS LOKAKUUSSA Raportti nro

KAICELL FIBERS OY Paltamon biojalostamo

Orimattilan Vesi Oy:n Vääräkosken jätevedenpuhdistamon velvoitetarkkailu, tuloslausunto tammikuu 2016

VIONOJAN, KASARMINLAHDEN JA MATALANPUHDIN ALUEEN VESISTÖTARKKAILUTUTKIMUS ELOKUUSSA Raportti nro

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2011

JÄTEVEDENPUHDISTAMOIDEN PURKUVESISTÖT JA VESISTÖTARKKAILUT

TUUPOVAARAN JÄTEVEDENPUHDISTAMON VELVOITETARKKAILUJEN YHTEENVETO 2018

peltovaltaiselta ja luonnontilaiselta valuma

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

VEDEN LAADUN HAVAINNOT: Sääksjärvi syv va123 (vuodet ), Piilijoki suu (vuodet ), Kauv Kyttälä-Kauv mts (vuodet )

Säynäislammin vedenlaatututkimus 2016

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN ENNAKKOTARKKAILUN YHTEENVETO

Kaitalammin vedenlaatututkimus 2016

ISO-KAIRIN VEDEN LAATU Kesän 2015 tutkimus ja vertailu vuosiin 1978, 1980 ja 1992

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

1980:31 TALVISESTA HAPEN KULUMISESTA. Ilppo Kettunen

LOKAN JA PORTTIPAHDAN TEKOJÄRVIEN KALOJEN ELOHOPEAPITOISUUDEN TARKKAILU VUONNA 2012

Kaitalammin (Valkärven eteläpuoli) veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Vihdin Tuohilammen vedenlaatututkimus, heinäkuu 2016

KUIVAKOLUN KAATOPAIKKA

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

Pienojanlammen veden laatu Maalis- ja elokuu 2017

Pintavesien ekologinen luokittelu Uudenmaan ELY-keskuksessa. TPO-aluetilaisuus Itä-Uusimaa Porvoo

GALLTRÄSKIN KASVIPLANKTONSELVITYS KESÄLLÄ 2010

Mustijoen vesistön tila (ja tulevaisuus) Mustijoki seminaari Juha Niemi Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojelu ry.

KERTARAPORTTI Oravin vesiosuuskunta C 4484 Tapio Rautiainen Tappuvirrantie Oravi

Kitkajärvien seuranta ja tilan arviointi

RUSKON JÄTEKESKUKSEN VELVOITETARKKAILU VUONNA 2009

KEMIJOEN JÄÄPEITTEEN SEURANTA PAAVALNIEMI - SORRONKANGAS VÄLILLÄ 2012

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

TAVASE OY, IMEYTYS- JA MERKKIAINEKOKEEN AIKAISEN TARKKAILUN YHTEENVETO

Transkriptio:

PORVOON EDUSTAN MERIALUEEN YHTEISTARKKAILUN VUOSIRAPORTTI 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 Marja Anttila-Huhtinen, Viivi Mänttäri ja Janne Raunio ISSN 1458-8064

TIIVISTELMÄ Porvoon edustan merialueen tilaa seurataan vesistökuormittajien yhteistarkkailuna. Merialueen kokonaiskuormituksesta suurin osa tulee Porvoonjoen ja Mustijoen mukana kevään ja syksyn virtaamahuippujen aikaan. Jokien tuoman kuormituksen osuus typen, fosforin, kiintoaineen sekä biologisen hapenkulutuksen osalta on yli 90 %. Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien mukana mereen pääsee myös vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, klooratut hiilivedyt ja styreeni). Vuonna 2011 laitokset toimivat lupaehtojen mukaisesti lukuun ottamatta Borealis Polymers Oy:n ja StyroChem Finland Oy:n muutamia luparajojen ylityksiä. Pintaveden rehevyystaso oli vuonna 2011 hieman edellisvuotta korkeampi, vaikka kehitys viimeisten 20 vuoden aikana onkin ollut laskeva. Alusvedessä happipitoisuus laski kesän edetessä useilla paikoilla. Happivajeesta johtuen alusveden fosforipitoisuudet kohosivat kesällä selvästi pintavettä korkeammiksi. Talvella alusveden happitilanne kuitenkin pysyi pääsääntöisesti melko hyvänä eikä kohonneita fosforipitoisuuksia juuri havaittu. Jokivesien vaikutuksesta suolapitoisuus on alhaisin pintavedessä ja ajoittain pintavedessä havaittiin keskimääräistä korkeampia typpipitoisuuksia. Porvoon edusta on typpi-fosfori suhteen perusteella yhteisrajoitteinen, jolloin kumpi tahansa ravinteista saattaa rajoittaa tuotantoa. Porvoon edustan vesi oli kesällä hygieeniseltä laadultaan uimakelpoista. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien vaikutuksia ei havaittu ja vedenotto oli luparajan mukaista. Jokien tuoman kuormituksen voidaankin katsoa olevan merkittävin alueen vedenlaatuun vaikuttava tekijä. Orrenkylänselän pisteellä 8 kasviplanktonin biomassatulokset olivat kaikkina kesäkuukausina selvästi korkeammat kuin Kilpilahden edustan pisteellä 38 ja Svartbäckinselän pisteellä 48. Orrenkylän selällä leväbiomassa oli samaa tasoa kuin Helsingin ja Espoon edustalla vuonna 2011. Kaikkien tarkkailupisteiden sinilevätulokset vastasivat ilmavalvonta- ja satelliittihavaintoja Itämeren leväkukinnoista kesän 2011 ajalta. Pohjaeläimistön perusteella pohjien tila ei poikennut tutkimusalueella tyypillisestä tilanteesta itäisen Suomenlahden sisäsaariston alueella eikä pohjaeläimistössä voitu juurikaan havaita paikallisen kuormituksen suoria vaikutuksia. Kaikilla näyteasemilla esiintyi pohjaeläimistöä minimitaksonimäärän ollessa neljä lajia per asema. Matalilla alueilla tuli esille pohjien rehevyys valtalajien ollessa makean veden rehevän pohjan tyyppilajeja. Liejusimpukkaa esiintyi suhteellisen hyvin aina syvyysvyöhykkeelle 17 25 metriä. Syvemmillä alueilla pohjan huono happitilanne nousi määrääväksi tekijäksi ja selvä valtalaji tai paikoin lähes ainut laji oli huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato. Rajuimmat muutokset alueen pohjaeläimistössä ajoittuvat jo 1980-luvulle, jolloin luonnontilaisen pohjan indikaattorilaji valkokatka hävisi alueelta lähes täysin. Verrattuna

2000-luvun alkuun pohjien rehevyys oli voimistunut useimmilla näyteasemilla; rehevyyttä ilmentävät lajit olivat runsastuneet ja vastaavasti liejusimpukka lievästi taantunut. Syvemmillä tutkimusalueilla Marenzelleria monisukasmadot olivat runsastuneet räjähdysmäisesti edellisistä tutkimuskerroista, mikä on ollut yleinen ilmiö Suomenlahden sisä- ja ulkosaariston syvännealueilla, joilla pohjien happitilanne on huono. Sedimenttien haitta-ainetutkimuksessa ruoppausmassan laatukriteerien mukaisia ylityksiä todettiin mineraaliöljy- ja TBT-pitoisuuksissa. Suurin mineraaliöljypitoisuus mitattiin merivesitunnelin edustalla; pitoisuus ylitti sedimenttien läjityskriteerien tason 2 raja-arvon. Lähiasemien pitoisuudet jäivät ns. harmaalle alueelle. Lähes kaikki TBT pitoisuudet ylittivät tason 1 raja-arvon ja kahdella asemalla tulos ylitti myös tason 2 raja-arvon. Sen sijaan sedimentin dioksiini- ja furaani- (PCDD/F) sekä ftalaattipitoisuudet olivat pieniä. Liejusimpukoiden PCDD/F pitoisuudet ja TBT pitoisuudet eivät merkittävästi poikenneet normaalista taustatasosta. Liejusimpukoiden TBT pitoisuuksissa on yleisesti 2000-luvulla havaittu selvä laskeva trendi. Kalastustiedustelun perusteella vuonna 2011 Porvoon edustalla kalasti yli 1100 ruokakuntaa, joiden kokonaissaalis oli n. 47 000 kg. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli n. 41 kg. Vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit olivat ahven, kuha, hauki, lahna ja särki. Vapaa-ajan kalastajien pyyntiponnistus jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui Haikonselällä ja Emäsalonselällä vapavälineillä. Sen sijaan Svartbäckinselällä ja Orrenkylänselällä kalastettiin eniten verkoilla. Vapaa-ajan kalastajat olivat havainneet yleisesti rannikkoalueen rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista. Rehevyydestä johtuvat haitat koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa. Merialueen verkkokoekalastusten yksikkösaaliit olivat melko suuria, vertailualueella keskimäärin n. 5,5 kg ja 195 kpl/koeverkko/yö ja kuormitetulla alueella 6,1 kg ja 153 kpl. Yleisimmät saalislajit olivat särki, ahven, kiiski, pasuri ja salakka. Porvoon edustan merialueen kalaston rakenteessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa vertailualueen ja kuormitetun alueen välillä. Näin ollen jätevesikuormituksella ei näyttänyt olevan merkittävää vaikutusta alueen kalastoon. Porvoon edustan ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet (0,2 ja 0,25 pg/g) olivat selvästi käyttökelpoisuuden raja-arvon (4 pg/g) alapuolella. Havaitut pitoisuudet olivat myös selvästi pienemmät kuin esim. Kotkan edustan merialueen ahvenissa (n. 1,4 pg/g). Myös orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä ja ne edustivat merialueen normaalia taustatasoa (n. 20 µg/kg). Aistinvaraisten arvioiden perusteella Porvoon edustan merialueen näytekalat arvioitiin käyttökelpoisuudeltaan melko hyviksi tai hyviksi. Sekä Svartbäckinselän eteläosan että Orrenkylänselän kaloissa havaittiin kuitenkin kypsennettyinä lieviä haju- ja makuvirheitä.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TAUSTATIEDOT 1 2.1 Tutkimusalue 1 2.2 Sääolot 2 2.3 Jäätalvi 4 2.4 Merenpinnan korkeuden vaihtelu 4 2.5 Tuuliolot 5 2.6 Jokien virtaamat 6 3 MERIALUEEN KUORMITUS 7 3.1 Yleistä kuormituksesta 7 3.2 Jokien tuoma ravinnekuormitus 9 3.3 Jätevesikuormitus 11 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 13 4.1 Vedenlaadun tarkkailu 13 4.2 Pohjaeläintutkimus 16 4.3 Sedimenttien ja eliöiden haitta-ainetutkimus 17 4.4 Kalataloudellinen tutkimus 21 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 22 5.1 Vedenlaadun tarkkailu 22 5.1.1 Vedenlaatu talvella 22 5.1.2 Vedenlaatu kesällä 27 5.1.3 Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset 33 5.1.4 Veden hygieeninen laatu 33 5.1.5 Kasviplankton 33 5.1.6 Vedenlaadun kehitys pitkällä aikavälillä 38 5.2 Pohjaeläintutkimus 40 5.2.1 Pohjanlaadun maastohavainnot 40 5.2.2 Pohjaeläimistö 40 5.2.3 Liejusimpukan kokojakauma 45

5.2.4 BBI indeksi 46 5.2.5 Vertailu aikaisempiin tuloksiin 47 5.3 Sedimenttien ja simpukoiden haitta-ainetutkimus 54 5.3.1 Sedimentit 54 5.3.2 Simpukat 60 5.4 Kalataloudellinen tarkkailu 63 5.4.1 Vapaa-ajan kalastajien kalastustiedustelu 63 5.4.2 Verkkokoekalastukset 75 5.4.3 Kalojen haitta-aine tutkimukset ja aistinvaraiset arviot 77 5.4.4 Ammattikalastajien saalistiedustelu 81 6 YHTEENVETO 82 7 SEURANNAN JATKAMINEN 87 8 VIITTEET 87 LIITTEET Liite 1. Kartta vesistötarkkailun vedenlaadun havaintopisteistä ja jätevesien purkupaikoista Liite 2. Kartta jokien virtahavaintopisteistä sekä ainepitoisuuksien mittauspisteistä Liite 3. Porvoon merialueelle tuleva kuormitus Liite 4. Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat Liite 5. Sedimenttitutkimuksen näyteasemat + kala- ja simpukkanäytteiden tutkimusalueet Liite 6. Sedimenttitutkimuksen analyysimenetelmät Liite 7. Kalataloudellisen tutkimuksen tiedustelulomake Liite 8 Talvinäytteiden vedenlaatutulokset Liite 9. Kesä-syyskuunnäytteiden vedenlaatutulokset Liite 10. Pintaveden rehevyystaso Liite 11. Vertikaalisten lämpötila- ja suolapitoisuusmittausten tulokset Liite 12. Kasviplanktonanalyysin tulokset Liite 13. Pohjaeläintutkimuksen keskimääräiset neliömetritulokset Liite 14. Pohjaeläintutkimuksen nostokohtaiset tulokset Liite 15. Liejusimpukan kokojakauma Liite 16. BBI-indeksin ja BBI-ELS-arvojen laskennassa käytetyt termit Liite 17. Simpukoiden haitta-aineanalyysien tulokset Liite 18. Verkkokoekalastuksen tulokset Liite 19. Kalojen haitta-ainetutkimuksen tulokset Liite 20. Kalojen aistinvaraisten tutkimusten tulokset

Kirjoittajat: Viivi Mänttäri Taustatiedot, Merialueen kuormitus, Vedenlaadun tarkkailu Marja Anttila-Huhtinen Pohjaeläintutkimus, Sedimentin ja simpukoiden haittaainetutkimus Janne Raunio Kalataloudellinen tarkkailu TIEDOKSI Neste Oil Oyj/ Henrik Westerholm Neste Oil Oyj/ Sanna Honkimaa Borealis Polymers Oy/ Anna-Maija Leino Ashland Finland Oy/ Outi Lankia StyroChem Finland Oy/ Jari Kyrö Uudenmaan ELY-keskus/ kirjaamo Uudenmaan ELY-keskus/ Kalatalousryhmä Uudenmaan ELY-keskus/ Sirpa Penttilä Porvoon kaupunki/ ympäristönsuojelu Porvoon kaupunki/ Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Sipoon kunta/ ympäristönsuojeluyksikkö Porvoon seudun kalastusalue/ Markku Välimäki Helsingin kaupunki/ ympäristökeskus Porvoon Energia Oy/ Tolkkisten höyryvoimalaitos

24.10.2012 1 JOHDANTO Porvoon edustan merialueen tilaa on tarkkailtu kattavasti jo useiden vuosikymmenien ajan. Merialueen tarkkailua toteutetaan yhteistarkkailuna ja vuosina 2002 2010 se perustui SCC Viatek Oy Vesihydron (nykyisin Ramboll Finland Oy) 22.8.2002 laatimaan ja 12.5.2003 täydentämään yhteistarkkailuohjelmaan. Vuodesta 2011 eteenpäin yhteistarkkailu perustuu Ramboll Finland Oy:n laatimaan (8.2.2011) tarkkailuohjelmaan: Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2011 2020 Vesistö- ja kalataloustarkkailu. Uusi tarkkailuohjelma korvaa aikaisemmat ohjelmat. Tässä yhteenvedossa on esitetty yhteistarkkailun tulokset vuodelta 2011. Vuosi 2011 oli laajan tutkimuksen vuosi, jolloin tarkkailuun sisältyi vedenlaatu-, pohjaeläin-, kalatalous- ja haitta-ainetutkimusta. Käytännön vesistötutkimuksista vastasi kymijoen vesi ja ympäristö ry. Porvoon merialueen yhteistarkkailuun on velvoitettu osallistumaan ne vesistökuormittajat, joiden jäte- ja jäähdytysvesien johtamista koskevissa lupa-päätöksissä on asetettu vesistöja/tai kalataloudellinen tarkkailuvelvoite. Yhteistarkkailuun osallistuvat taulukossa 1 esitellyt kuormittajat. Taulukko 1. Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuvelvolliset sekä niille myönnetyt ympäristöluvat ja päätökset. tarkkailuvelvollinen ympäristölupa/-päätös Porvoon kaupunki, Hermanninsaaren JVP jätevedenpuhdistamo 13.9.2005 Nro 24/2005/1 Neste Oil Oyj, Porvoo, Kilpilahti öljynjalostamo 31.10.2006 30/2006/2 ja 29/2006/2 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti polypropeenituotanto 19.5.2003 No YS 506 0195Y0149-111 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti PE2-tuotanto 19.5.2003 No Ys 505 UUS-2002-Y-239-111 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti LDPE-tuotanto 19.5.2003 No YS 504 UUS-2002-Y-237-111 Borealis Polymers Oy, Porvoo, Kilpilahti Borstar-koetehdas 19.5.2003 No YS 503 UUS-2002-Y-59-111 Ashland Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polyesteritehdas 19.5.2003 No Ys 502 UUS-2002-Y-241-111 StryroChem Finland Oy, Porvoo, Kilpilahti polystyreenitehdas 7.5.2009 Dnro UUS-2008-Y-682-111 Stora Enso Timber Oy Ltd, Tolkkisten saha sahalaitos tarkkailuvelvoite päättynyt vuonna 2010 2 TAUSTATIEDOT 2.1 TUTKIMUSALUE Porvoon edustan merialue on pääosin hyvin matala ja alueen keskisyvyys onkin vain 7,1 metriä (Kekkonen ym. 2010). Suurimmat alueelle laskevat joet ovat Porvoonjoki ja Mustijoki (liite 1). Porvoonjoki laskee Sikasaaren edustalle ja joen suualue avautuu ensin Haikonselkänä ja muuttuu myöhemmin Emässalonseläksi. Suualueen itäpuolella sijaitsee Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 1

hyvin matala Stensbölenselkä. Emässalonselkä yhtyy Svartbäckinselkään kapean Kuggsundin kautta. Mustijoki puolestaan laskee Kulloonlahteen, joka sijaitsee aivan Svartbäckinselän pohjoisosassa. Svartbäckinselän itäpuolella sijaitseva Emäsalon saari erottaa Svartbäckinselän ja Orrenkylänselän toisistaan. Svartbäckinselän keskisyvyys on 14,2 metriä, mutta selän itärannat ovat jyrkät ja syvyys näillä alueilla 20 30 metriä. Emäsalon itäpuolella sijaitseva Orrenkylänselkä on matalampi ja keskisyvyys on 8,3 metriä. Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselän eteläosat avautuvat kynnyksettöminä Suomenlahdelle. Porvoon merialueelle on laadittu 3D virtausmalli (Korpinen ym. 2002), jonka mukaan virtaukset syntyvät tyypillisimmin silloin, kun tuuli puhaltaa lännen ja lounaan suunnasta tai idän ja kaakon suunnasta (Kekkonen ym. 2010). Länsi-lounaistuulilla virtaus kiertää Emässalon myötäpäivään ja itä-kaakkoistuulilla vastaavasti vastapäivään. Savartbäckinselällä Kilpilahden edustalla virtaus kulkee vastapäivään. Jokivedet virtaavat yleensä lähellä pintaa ohuena kerroksena. Porvoon edustan merialuetta kuormittavat sekä joet (Porvoon- ja Mustijoki) että yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet. Jätevesikuormituksen nykyiset purkupaikat ovat Svartbäckin selän pohjoisosassa ja itse Svartbäckin selällä, Emäsalon itäpuolella (liite 1). Öljysatamassa sijaitsevan purku 1:n kautta purkautuvat Neste Oil Oyj:n sekä Borealis Polymersin petrokemian laitosten jätevedet. Vedet, jotka eivät sisällä öljyä tai liuenneita orgaanisia aineita, johdetaan Kilpilahden jalostamoalueen läpi virtaaviin puroihin, jotka purkautuvat mereen purku 2:n kautta. Borealis Polymersin muovitehtaiden, Ashland Finland Oy:n sekä StyroChem Finland Oy:n jätevedet purkautuvat mereen purku 3:n (merivesitunneli) kautta. Lisäksi merivesitunneliin johdetaan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvedet. Jokien ainevirtaamien vaihtelu on erittäin suurta vuotuisista säävaihteluista johtuen, kun taas pistemäisen jätevesikuormituksen vuodenaikaismuutokset ovat vähäisiä. Pitkällä aikavälillä alueelle tuleva suora pistekuormitus on selvästi laskenut. Tätä nykyä vain noin 5 10 % alueelle tulevasta ravinnekuormituksesta on peräisin teollisuus- tai yhdyskuntajätevesistä. Alueen muut kuormituslähteet ovat lähivaluma-alue, ilmaperäinen laskeuma, meriliikenne ja muu Suomenlahteen kohdistuva kuormitus (Ramboll Analytics Oy 2010). 2.2 SÄÄOLOT Vuosi 2011 oli koko maassa normaalia lämpimämpi. Etelärannikolla kuukauden keskilämpötilat olivat normaalia korkeampia, Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuoden 2011 keskilämpötila oli noin 1 asteen normaalia lämpimämpi (kuva 1). Helmikuu oli erittäin kylmä ja keskilämpötila laski selvästi pitkän ajanjakson keskiarvon alapuolelle. Kevät kuitenkin alkoi monin paikoin hyvin aikaisin lämpötilojen kohottua maaliskuussa tavanomaista korkeammalle. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopulla ja 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

pintavedet alkoivat lämmetä nopeasti. Toukokuun puolivälissä myös koko Suomenlahti oli jäätön. Alkukesän helleaallon aikana useilla paikkakunnilla mitattiin uusia lämpöennätyksiä. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan näin lämmin kesä toistuu vain kerran 20 30 vuodessa. Kesä-heinäkuun aikana paikannettiin myös tavanomaista enemmän salamoita. Loppuvuoden keskilämpötilat pysyttelivät poikkeuksellisen korkeina ja vielä syyskuun lopulla mitattiin 20 asteen ylityksiä. Talven tulo oli myöhässä koko maassa eikä terminen talvi ehtinyt alkaa maan eteläosassa vuoden loppuun mennessä (Ilmatieteenlaitos 2011, Suomen ympäristökeskus 2011). 25 20 2011 1971-2000 15 lämpötila ( C) 10 5 0-5 -10-15 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 1. Helsinki-Vantaalta mitatut lämpötilan kuukausikeskiarvot ( o C) ja vastaavat pitkän ajanjakson (1971 2000) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. Etelärannikolla koko vuoden sademäärä oli lähellä normaalia. Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuoden 2011 sadesumma oli 679 mm, kun pitkän ajan vastaava luku on 650 mm. Sateet ajoittuvat kuitenkin hyvin epätasaisesti eri kuukausille. Helmikuusta aina heinäkuulle asti oli poikkeuksellisen kuivaa, kun taas elo-lokakuussa ja erityisesti joulukuussa satoi erityisen paljon (kuva 2). Merialueilla myrskytuulia havaittiin joulukuussa poikkeuksellisesti 11 päivänä, kun tavallisesti myrskypäiviä on vain kolme. Vuosi 2011 päättyi sateiden ja myrskytuulten merkeissä (Ilmatieteenlaitos 2011). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 3

180 160 140 2011 1971-2000 120 100 80 60 40 20 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä sademäärä (mm) elo syys loka marras joulu Kuva 2. Helsinki-Vantaalta mitatut kuukausittaiset sademäärät (mm) ja vastaavat pitkän ajanjakson (1971 2000) keskiarvot. Lähde: Ilmatieteen laitos. 2.3 JÄÄTALVI Jäätalvi 2010 2011 oli Ilmatieteenlaitoksen Jääpalvelun uuden luokittelun perusteella ankara (Itämeriportaali 2011a). Uusi luokittelu otettiin käyttöön, koska vanha ei enää vastannut todellisuutta. Marraskuun 2010 alkupuoli oli lämmin, mutta loppupuoli vastaavasti hyvin kylmä. Kylmä sää jatkui läpi joulukuun ja merijään määrä lisääntyikin nopeasti. Alkutalvi 2011 jatkui normaaliin tapaan leutojen ja kylmempien jaksojen vaihdellessa. Helmikuun puolivälissä sää kylmeni ja merijään määrä lisääntyi. Itämeren jääpeite oli laajimmillaan 25. helmikuuta, jolloin jäätä oli 315 000 km²:n alueella. Vappupäivänä jääkentän laajuus oli vielä 56 000 km², mutta tämän jälkeen jäät haurastuivat nopeasti ja viimeisetkin jäät sulivat toukokuun 25. päivänä Perämereltä (Itämeriportaali 2011b, Vainio 2011). 2.4 MERENPINNAN KORKEUDEN VAIHTELU Porvoota lähimpänä sijaitseva merenpinnan korkeuden mittauspiste on Helsingin mareografi. Vuonna 2011 meriveden pinnankorkeus vaihteli 46 ja 76 cm välillä (kuva 3). Alhaisimmillaan vedenpinta oli maaliskuussa ja korkeimmillaan loppuvuodesta joulukuussa. Edelliseen vuoteen verrattuna pinnankorkeuden vaihtelu oli hyvin samansuuntaista. Vedenpinta ei kuitenkaan laskenut yhtä matalalle kuin edellisvuonna ja nousi vastaavasti loppuvuodesta edellisvuotta korkeammalle. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

80 60 pinnankorkeus (cm) 40 20 0-20 -40-60 1.1. 1.2. 1.3. 1.4. 1.5. 1.6. 1.7. 1.8. 1.9. 1.10. 1.11. 1.12. Kuva 3. Meriveden pinnankorkeus Helsingin mareografilla vuonna 2011. Teoreettinen keskivesi (0 m) on ennuste vedenkorkeuden pitkäaikaisesta keskiarvosta. Lähde: Merentutkimuslaitos. 2.5 TUULIOLOT Vuonna 2011 tuuli puhalsi Helsinki-Vantaan havaintoasemalla eniten sektorilta etelä - lounas länsi; näiden tuulien osuus oli kokonaisuudesta jopa 52 % (taulukko 2). Harvinaisimpia olivat koillistuulet. Voimakkaimmin tuuli puhalsi lounaasta (ka. 5,1 m/s), mutta erot eri tuulensuuntien voimakkuuksissa olivat hyvin pieniä. Keskimääräinen kuukausittainen tuulenvoimakkuus vaihteli 2,2-8 m/s välillä. Taulukko 2. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (%) Helsinki-Vantaan havaintoasemalla vuonna 2011. 2011 pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s ka. 9,7 3,6 8,8 3,4 7,8 3,6 10,1 4,5 14,2 5,0 23,1 5,1 15,0 4,6 10,8 4,6 min 2,6 2,2 2,2 3,1 3,8 3,9 3,5 2,8 max 6,5 5,2 5,9 6,7 7,2 6,1 6,1 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 5

2.6 JOKIEN VIRTAAMAT Porvoon edustalle laskee kaksi merkittävää jokea: Porvoonjoki ja Mustijoki. Jokien virtaamat määritettiin edellisvuosien tapaan käyttämällä hyväksi Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) havaintoja (liite 2). Jokien kuukausittaiset keskivirtaamat vaihtelivat huomattavasti vuoden aikana (kuva 4). Porvoonjoen virtaama oli koko vuoden hieman Mustijoen virtaamaa suurempi. Kummassakin joessa virtaama oli pääsääntöisesti alle 10 m³/s, mutta keväällä sulamisvesien ja syksyllä sateiden seurauksena virtaama nousi moninkertaiseksi kummassakin joessa. Erityisesti keväinen virtaamahuippu oli suuri ja tuolloin joissa virtasi yli kymmenen kertaa enemmän vettä kuin normaalisti (kuva 4). Vuotuinen keskivirtaama on vaihdellut molemmissa joissa paljon kuluneiden vuosien aikana (kuva 5). Vuonna 2011 sekä Mustijoen että Porvoonjoen virtaama oli kuitenkin hyvin samalla tasolla kuin muutamana edellisenä vuotena. Virtaaman suuruudella ja vaihtelulla on suuri merkitys jokien ainevirtaamiin ja täten myös merialueelle tulevaan kuormitukseen. Suurin osa jokien tuomasta ravinne- ja kiintoainekuormituksesta tulee mereen kevättulvien ja syyssateiden aikaan. 100 90 virtaama (m³/s) 80 70 60 50 40 30 20 10 Porvoonjoki, Vakkola Mustijoki, Vekkoski 0 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 4. Porvoonjoen ja Mustijoen kuukausittainen keskivirtaama (m 3 /s) vuonna 2011. Porvoonjoen virtaama perustuu Vakkolan ja Mustijoen virtaama Vekkosken havaintoihin. Lähde: Herttatietojärjestelmä. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

18 16 Porvoonjoki Mustijoki virtaama (m³/s) 14 12 10 8 6 4 2 0 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 Kuva 5. Porvoonjoen ja Mustijoen keskivirtaama (m 3 /s) vuosina 1993 2011. Porvoonjoen virtaama perustuu Vakkolan ja Mustijoen virtaama Vekkosken havaintoihin. Lähde: Hertta-tietojärjestelmä. 3 MERIALUEEN KUORMITUS 3.1 YLEISTÄ KUORMITUKSESTA Porvoon edustan merialueelle tuleva pistekuormitus koostuu Kilpilahden teollisuustuotantolaitosten, Porvoon kaupungin Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen (ei vaikutustarkkailuvelvoitetta) kuormituksesta. Lisäksi merkittäviä ravinne- ja kiintoainekuormittajia ovat alueelle purkautuvat joet. Kilpilahden tuotantolaitokset ja Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo ovat ympäristölupiensa perusteella velvoitettuja tarkkailemaan sekä mereen johdettavia jätevesiään että niiden vaikutuksia. Tolkkisten höyryvoimalaitos on velvoitettu tarkkailemaan vain mereen johdettavia jätevesiään. Tuotantolaitosten toimittamien kuormitus- ja virtaamatietojen, tarkkailuraporttien sekä TYVI-vahti palvelun perusteella on laskettu Kilpilahden laitosten, Tolkkisten höyryvoimalaitoksen sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kokonaisjätevesikuormitus Porvoon edustan merialueelle vuonna 2011. Edellisten vuosien kuormitustiedot on saatu aiemmista Porvoon merialueen yhteistarkkailun vuosiraporteista. Tolkkisten höyryvoimalaitoksen osalta aiempien vuosien tietoja ei ollut saatavilla edellisistä raporteista. Jokien tuoman kuormituksen arvioinnissa on käytetty Suomen ympäristökeskuksen Hertta tietojärjestelmää. Vedenlaatutietojen sekä päivittäisten virtaamatietojen (m³/s) perusteella on laskettu jokien tuoma kuormitus merialueelle kuukausikeskiarvoina (kg/d) sekä vuosikeskiarvona (kg/v) vuoden 2011 osalta. Kuormitus on laskettu Vakkolan (Porvoonjoki) ja Vekkosken (Mustijoki) virtaamatietojen sekä virtapaikkoja lähellä sijaitsevien vedenlaatuhavaintopisteiden (liite 2) ainepitoisuuksien perusteella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 7

Ainepitoisuuksien havaintopaikoiksi valittiin Hertta-tietokannasta sellaiset näytepisteet, jotka sijaitsivat suhteellisen lähellä virtahavaintopaikkoja ja sisälsivät kattavan aineiston koko vuoden osalta. Muiden vuosien osalta on käytetty aiemmista vuosiraporteista löytyneitä kuormitustietoja. Vuonna 2011 jokien tuoma kuormitus muodosti edellisvuosien tapaan suurimman osuuden alueelle tulevasta BOD-, fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormituksesta (taulukko 3 ja liite 3). Porvoonjoen ja Mustijoen tuoman kuormituksen osuus oli noussut muutaman prosenttiyksikön edellisvuodesta. Joissa mitatut korkeat kiintoainepitoisuudet nostivat jokien osuuden alueen kiintoainekuormituksesta lähes 100 %:in. Jokien osuus kuormituksesta on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut biologisen hapenkulutuksen, typen ja fosforin osalta keskimäärin 93 98 %. Kilpilahden tuotantolaitosten jätevesien fosforikuorma oli hiukan Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon kuormitusta suurempi, mutta muuten Kilpilahden tuotantolaitosten kuormitus jäi jätevedenpuhdistamon kuormitusta pienemmäksi. Kuormitusosuudet 2011 BOD7 kok. P kok. N Kiintoaine % % % % Porvoonjoki ja Mustijoki 97,7 93,7 95,7 99,8 teollisuusjätevedet 0,01 3,9 1,9 0,01 Tolkkisten höyryvoimalaitos 0,19 0,17 0,11 0,03 Hermanninsaaren jvp 2,1 2,2 2,3 0,12 Taulukko 3. Porvoon merialueelle tulevan pistekuormituksen prosentuaalinen jakautuminen jokien (Porvoonjoki ja Mustijoki), teollisuusjätevesien (Kilpilahden tuotantolaitokset), Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen välille vuonna 2011. Porvoon edustan merialueelle tuleva kokonaiskuormitus on vaihdellut hyvin paljon vuosittain (kuva 6). Jokien mukanaan tuoman kuormituksen vaihtelut vaikuttavat kokonaiskuormitukseen merkittävästi, koska ne muodostavat selvästi suurimman osuuden kokonaiskuormituksesta. Tärkein jokien kuormituksen suuruutta määräävä tekijä on virtaama. Alueelle tuleva typpikuorma on osoittanut selvää laskusuuntaa 1990-luvun alusta lähtien (kuva 6). Fosforikuormitus sekä kemiallinen hapenkulutus puolestaan ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla, mutta etenkin 2000-luvulla kuormituksen vuosien väliset vaihtelut ovat olleet suuria. Kiintoainekuorma on hiljalleen kasvanut 1990-luvulta lähtien. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

9 50 8 45 kokonaistyppi (t/d) 7 6 5 4 3 CODcr (t/d) 40 35 30 25 20 15 2 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 10 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 0,5 140 kokonaisfosfori (t/d) 0,4 0,4 0,3 0,3 0,2 0,2 0,1 0,1 0,0 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 kiintoaine (t/d) 120 100 80 60 40 20 0 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 Kuva 6. Porvoon edustan merialueelle tulevan kokonaiskuormituksen (tonnia/vuorokausi, joet + jätevedet) kehitys vuosina 1990 2011. Kuvissa on esitetty myös lineaarinen trendiviiva. 3.2 JOKIEN TUOMA RAVINNEKUORMITUS Mustijoen ja Porvoonjoen mereen tuoma kuormitus oli vuonna 2011 suurempaa kuin edellisenä vuonna (kuva 7 ja liite 3). Vaihtelevista sääoloista johtuen ainevirtaamien vaihtelu oli vuoden aikana suurta (taulukko 4). Muutamien havaintokertojen suuret virtaamat sekä korkeat ainepitoisuudet näkyvätkin selvinä kuormituspiikkeinä huhtikuussa sekä loppuvuodesta. Pidemmällä aikavälillä jokien tuomassa kuormituksessa on havaittavissa lievää nousevaa suuntausta kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Fosfori- ja typpikuormitus ovat puolestaan pysyneet suhteellisen tasaisina. Kuormitus kuitenkin vaihtelee hyvin paljon ajallisesti riippuen kunkin vuoden sääoloista ja virtaamista. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 9

kokonaisfosfori (t/d) 0,3 0,2 0,1 0,0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 kokonaistyppi (t/d) 6 Porvoonjoki Mustijoki 5 Lin. (Porvoonjoki) Lin. (Mustijoki) 4 3 2 1 0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 100 25 80 20 kiintoaine (t/d) 60 40 20 CODMn (t/d) 15 10 5 0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 Kuva 7. Porvoonjoen ja Mustijoen keskimääräinen kuormitus (tonnia/vrk) Porvoon edustan merialueelle vuosina 1993 2011. Kuvissa on esitetty myös lineaarinen trendiviiva. Arvot on korjattu valuma-aluesuhteella vuoteen 2010 asti. Taulukko 4. Jokien tuoma kuukausittainen kuormitus (kg/vuorokaudessa) Porvoon edustan merialueelle vuonna 2011. Virtaama Kiintoaine Kok. P Kok. N Kem. hap. BOD₇ m³/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d tammi 146 657 2 473 12 875 1 256 helmi 127 347 1 742 9 608 1 246 601 maalis 105 547 1 055 8 607 1 149 268 huhti 5 954 861 459 544 751 33 020 93 918 22 310 touko 628 936 13 797 39 1 452 8 921 1 680 kesä 349 114 2 858 16 897 3 734 859 heinä 292 729 3 502 23 649 2 903 878 elo 213 464 1 602 11 536 2 239 187 syys 511 171 17 903 52 2 188 3 561 375 loka 1 294 913 74 759 175 6 315 20 396 2 821 marras 894 355 26 579 79 2 965 14 108 2 204 joulu 4 898 378 597 968 904 19 002 99 909 7 689 ka. 2011 1 284 789 100 315 173 5 759 21 112 3 625 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

3.3 JÄTEVESIKUORMITUS Kilpilahden tuotantolaitoksille sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolle on annettu ympäristöluvissa jäteveden luparajoja (taulukko 5). Kilpilahden tuotantolaitoksilla seurataan ravinnekuormituksen lisäksi vierasainekuormitusta (öljy, fenolit, klooratut hiilivedyt ja styreeni). Kilpilahden tuotantolaitoksilla tapahtui muutamia luparajojen ylityksiä vuoden 2011 aikana. Borealis Polymers Oy:n luparajat ylittyivät fosforin osalta huhti-, touko- ja marraskuussa sekä biologisen hapenkulutuksen osalta huhtikuussa. StyroChem Finland Oy:n COD raja ylittyi 8 kertaa vuoden 2011 aikana. Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo toimi vuoden 2011 aikana lupaehtojen mukaisesti. Taulukko 5. Yhteistarkkailuvelvollisille kuormittajille asetetut jäteveden luparajat vuonna 2011. Neste Oil Oyj kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo Borealis Polymers Oy pitoisuus enintään Öljy 22 kg/d 14 kg/d BOD7ATU 15 mg O₂/l Fenoli 1,5 kg/d 1,0 kg/d Kokonaisfosfori 1 mg/l Kokonaisfosfori 10 kg/d 8 kg/d Kokonaistyppi 200 kg/d 150 kg/d Puhdistustehon oltava kummankin suhteen CODCR 2400 kg/d 1600 kg/d vähintään 80 % Hermanninsaaren jvp pitoisuus enintään käsittelyteho vähintään StyroChem Finland oy kuukausikeskiarvo BOD7ATU 10 mg O₂/l 95 % Styreeni 10 kg/kk CODCR 60 mg O₂/l 90 % CODCR 600 kg/kk kokonaistyppi - 70 % Kokonaisfosfori 0,3 mg/l 95 % Asland Finland Oy kuukausikeskiarvo CODCR 250 kg/kk Sekä Kilpilahden tuotantolaitosten että Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamon jätevesikuormitus oli vuonna 2011 keskimäärin hyvin samaa tasoa kuin edellisinäkin vuosina (liite 3). Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo oli alueen suurin kuormittaja biologisen hapenkulutuksen, kokonaistypen sekä kiintoaineen osalta (taulukko 6). Kokonaisfosforin ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta Neste Oil Oyj oli puolestaan suurin kuormittaja. Kilpilahden alueen muiden tuotantolaitosten sekä Tolkkisten höyryvoimalaitoksen kuormitus oli selvästi jätevedenpuhdistamon sekä Neste Oilin kuormitusta pienempää (taulukko 6). Taulukko 6. Porvoon merialueen kuormittajien kokonaiskuormitus (kg/v) vuoden 2011 osalta. Kokonaiskuormitus BOD7 kok. P kok. N kiintoaine CODCR fenoli öljy 2011 kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v kg/v Hermanninsaaren jvp 28 105 1 460 49 640 45 625 159 140 Neste Oil Oyj 2 339 39 879 261 376 2 339 889 Borealis Polymers Oy 123 64 692 55 822 Ashland Finland Oy 1 541 StyroChem Finland Oy 250 1 500 1 184 8 608 Tolkkisten höyryvoimalaitos 2 600 115 2 600 11 530 yhteensä 2011 30 828 4 228 93 619 59 031 486 487 2 339 889 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 11

Vaikka Kilpilahden laitosten vesimäärä on hiljalleen kasvanut 1990-luvulta lähtien, kuormitus on kuitenkin osoittanut pääsääntöisesti laskevaa suuntausta (liite 3). Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamolla vesimäärä on puolestaan pysynyt melko tasaisena ja kuormitus on laskenut selvästi vain typen ja biologisen hapenkulutuksen osalta (liite 3). Porvoon merialueelle tuleva kokonaisjätevesikuormitus on osoittanut selvää laskusuuntaa viimeisten vuosikymmenien aikana kiintoaineen, kemiallisen hapenkulutuksen sekä typen osalta (kuva 8). Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin ollut ajoittain melko suurta. Fosforikuormitus puolestaan on hieman noussut 1990-luvulta lähtien, mutta on kuitenkin selvästi 1980-luvun alkua vähäisempään (Ramboll Analytics Oy 2010). Fosforikuormituksen nousua selittävät ainakin osittain Neste Oil Oyj:n jalostamon vuosien 1997 ja 2005 huoltopysäytykset. 600 5 000 kokonaistyppi (kg/d) 500 400 300 200 100 0 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 CODcr (kg/d) 4 000 3 000 2 000 1 000 0 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 kokonaisfosfori (kg/d) 18 15 12 9 6 3 0 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 kiintoaine (kg/d) 300 250 200 150 100 50 0 1990 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 Kuva 8. Kokonaisjätevesikuormitus (kg/vuorokaudessa, Kilpilahden tuotantolaitokset, Tolkkisten höyryvoimalaitos ja Hermanninsaaren jvp) Porvoon edustan merialueelle vuosina 1990 2011. Kuvissa on esitetty myös kuormituksen lineaarinen trendiviiva. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesi otetaan Sandvikenin itäpuolelta 25 30 metrin syvyydeltä. Jäähdytysvedet johdetaan mereen merivesitunnelia (purku 3) pitkin ottoaukon pohjoispuolelle noin 0-4 metrin syvyydessä (liite 1). Lupapäätöksen mukaisesti jäähdytysvesimäärä saa olla enintään 150 000 m³/h. Vuonna 2011 mereen johdettu jäähdytysvesimäärä sekä lämpökuorma olivat hieman edellisvuotta suurempia (taulukko 7). Vesimäärä on pysynyt luparajan alapuolella lukuun ottamatta vuotta 2002, jolloin vesimäärä oli lähes 200 000 m³/h. Vuodesta 2000 lähtien sekä vesimäärä että lämpökuorma ovat hiukan kasvaneet. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Taulukko 7. Kilpilahden tuotantolaitosten lämpökuorma ja mereen johdettu jäähdytysvesimäärä. vuosi lämpö vesimäärä GJ/h m³/h 2000 3 344 101 134 2001 3 287 93 845 2002 3 395 196 748 2003 3 474 107 048 2004 3 554 109 189 2005 3 338 110 639 2006 3 875 135 171 2007 4 013 133 588 2008 4 118 134 565 2009 4 600 140 910 2010 3 794 130 774 2011 3 867 137 535 4 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 4.1 VEDENLAADUN TARKKAILU Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Porvoon edustan merialueen vedenlaadun tarkkailuun kuuluu laajoina tarkkailuvuosina (2011, 2015 ja 2019) yhteensä 14 havaintoasemaa (taulukko 8 ja liite 1). Vesistönäytteitä haetaan kerran talvella (tammi-helmikuu) ja viisi kertaa avovesikauden aikana. Avovesikauden näytteenotto ajoittuu kesäkuulle (viikko 1-2), kaksi kertaa heinäkuulle (viikot 1-2 ja 4), elokuulle (viikko 3-4) ja syyskuulle (viikko 4). Vuonna 2011 talvinäytteenotosta vastasi Ramboll Analytics Oy ja näytteet haettiin poikkeuksellisesti vasta maaliskuun alussa (8-9.3). Avovesikauden näytteenotto toteutettiin kuitenkin tarkkailuohjelman mukaisesti ja näytteitä käytiin hakemassa 15 16. kesäkuuta, 11 12. ja 26 27. heinäkuuta, 25 26. elokuuta sekä 27 28. syyskuuta. Avovesikauden näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin voimassa olevia ympäristöhallinnon suosituksia (Mäkelä ym. 1992 ja Kettunen ym. 2008). Porvoon edustan ulkosaariston tilasta saadaan tietoa myös Uudenmaan ELY-keskuksen koordinoimalta UUS-15 Porvoo 55 havaintopisteeltä (liite 1). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 13

Taulukko 8. Vedenlaadun tarkkailun havaintopisteet sekä kunkin pisteen maksimisyvyys ja koordinaatit (YKJ yhtenäiskoordinaatisto). havaintopiste syvyys (m) koordinaatit (YKJ) 8 Orrenkylänselkä 8 Orrenkylänselkä 31 6687180-3425120 5 Emässalo itä 5 Emäsalon kaakkoispuoli 33 6682200-3427360 25 Kuggsund 25 Kuggsundinsalmi 20 6689680-3422240 116 Sillvik 116 Silviken 9 6692260-3421460 27 Illvarden koillinen 27 Kulloonlahti, Mustijoen edusta 18 6691310-3420500 32 UUS-11 Porvoo 32 Sköldvikin edusta, pohjoinen 23 6689000-3420360 38 Sköldvikin edusta 38 Sköldvikin edusta, etelä 20 6688260-3420440 40 UUS-12 Porvoo 40 Svartbäckinselkä 30 6686500-3419550 48 UUS-13 Porvoo 48 Kalvön koillispuoli 40 6683880-3420540 P1 Svartbäckinselkä 1 Svartbäckinselkä 17 6686770-3420390 P2 Svartbäckinselkä 2 Svartbäckinselkä 29 6685240-3420180 P3 Kalvön NW Kalvön luoteispuoli 13 6683930-3418050 P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Löparöfjärden 19 6680590-3415736 P5 Stuvubergsudden W Esthamnsfjärden 46 6680042-3421755 Kaikilla havaintokerroilla jokaiselta tarkkailupisteiltä määritettiin näkösyvyys ja otettiin näytteet 1 m syvyydeltä sekä 1 m korkeudelta pohjasta. Kaikki tarkkailunäytteistä määritetyt analyysit on esitetty taulukossa 9 ja kultakin näytesyvyydeltä tehdyt analyysit taulukossa 10. Kaikki vesinäytteet analysoitiin akkreditoidussa KCL Kymen laboratorio Oy:ssä. Taulukko 9. Vesinäytteistä tehdyt analyysit sekä käytetyt määritysmenetelmät. analyysi yksikkö menetelmä a-klorofylli µg/l * SFS 5572:1993 happi mg/l * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1990 happikyllästys % * Sis. menet., per. kumot. SFS 3040:1991 ph * SFS 3021:1979 saliniteetti Sisäinen menetelmä sameus FTU * SFS-EN-ISO 7027:2000 sähkönjohtokyky ms/m * SFS-EN ISO 27888:1994 kokonaistyppi (merivesi) µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 nitraatti-nitriitti typpi, NO3 + NO2 µg/l * Aquakem, sis.men., per.kumot. SFS 3031:1990 ammoniumtyppi, NH4 µg/l * Fotom., SFS 3023:1976 kokonaisfosfori µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3026:1986 liukoinen fosfaattfosfori (nucleopore 0,4 µm) µg/l * Sis.menet., per.kumot. SFS 3025:1986 E.coli -bakteerit pmy/100ml * Coliert Kolimuotoiset bakteerit pmy/100ml * Coliert * FINAS-akkredioitu menetelmä 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Taulukko 10. Kaikilla havaintopisteillä vesinäytteistä tehnyt analyysit näytesyvyyksittäin eri vuodenaikoina. talvella kesällä ja syksyllä 1 m pohja-1 m 1 m 0-2 m pohja-1 m lämpötila x x x x happipitoisuus x x x x hepenkyllästys x x x x ph x x x x sähkönjohtavuus x x x x sameus x x x x kokonaistyppi x x x x nitraatti-nitriitti -typpi x x ammoniumtyppi x x kokonaisfosfiori x x x x suodatettu fosfaattifosfori x x a -klorofylli x x Jäähdytysvesien tarkkailu Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien johtamiseen liittyen havaintopisteiltä 25, 27, 38, 48 ja P3 määritetään vesimassan verikaalinen lämpötila- ja suolapitoisuuskerrostuneisuus kaikilla näytteenottokerroilla. Talvella ja kesäkuussa suolapitoisuuskerrostuneisuus määritettiin mittaamalla sähkönjohtavuus 1 metrin välein 20 metrin syvyyteen asti ja tämän jälkeen 5 metrin välein. Heinä-syyskuussa suolapitoisuus puolestaan määritettiin kenttäkäyttöisellä sondilla (YSI 6920 V2) mittaamalla saliniteetti. Lisäksi samoilta viideltä havaintopisteeltä sekä pisteiltä P5 ja 5 otettiin vesinäytteet myös välisyvyyksiltä liittyen Uudenmaan ympäristökeskuksen kirjeessä (29.3.2007) edellytettyyn tarkasteluun välisyvyyksien näytteenoton tarpeellisuudesta. Välisyvyyksistä otetuista näytteistä tehtiin samat analyysit kuin pohjanläheisestä vedestä (taulukko 10). Bakteerimääritykset Meriveden hygieenistä tilaa seurattiin bakteerimääritysten avulla. Näytteet otettiin heinäkuun molemmilla näytteenottokerroilla havaintopaikoilta 25, 27, 38, 40, 48, P1, P2 ja P3. Näytteistä määritettiin E.coli bakteerit sekä kolimuotoiset bakteerit. Meriveden hygieeninen tila määritettiin Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 177/2008 perusteella (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Kasviplankton Vedenlaatua seurattiin myös havaintopaikoilta 38, 48 ja 8 otettujen kasviplanktonnäytteiden perusteella. Näytteet otettiin kesä- heinä- ja elokuussa 0-2 m kokoomanäytteinä ja kestävöinnissä käytettiin Lugol-liuosta (0,5 ml/ 200 ml näytettä). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenottotyössä noudatettiin Suomen ympäristökeskuksen ohjeistusta (Suomen ympäristökeskus 2004). Näytteistä määritettiin lajisto ja biomassa (Maija Huttunen, Ay Maija ja Timo Huttunen). Kasviplanktonanalyysi tehtiin Leitz DM IRB mikroskoopilla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 15

käyttäen HC12.5x/16 okulaareja. Näytettä laskeutettiin 10 25 ml laskentakyvetille. Kullakin suurennoksella (125x, 250x ja 500x) tutkittiin 60 90 ruudukkoa. Kvantitatiivinen kasviplanktonlaskenta tehtiin Utermöhl-menetelmällä noudattaen HELCOM combine manuaalia (Olenina ym. 2006). Ylimääräiset näytteet Yhteistarkkailuun liittyvien näytteiden lisäksi havaintopaikoilta 8, 25 ja 27 otettiin ylimääräisiä näytteitä liittyen Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan Maamet - hankkeeseen. Havaintopisteiltä analysoitiin yhteistarkkailunäytteiden lisäksi kaikilla havaintokerroilla 1 m syvyydeltä TOC ja saliniteetti sekä pohjanläheisestä vedestä ammoniumtyppi, nitraatti-nitriitti typpi sekä fosfaattifosfori. Lisäksi pisteiltä 25 ja 27 otettiin kasviplanktonnäyte kesä-syyskuussa ja pisteeltä 8 syyskuussa. 4.2 POHJAELÄINTUTKIMUS Pohjaeläintutkimuksen näytteet otettiin 29.9. 12.10.2011 yhteensä 12 näyteasemalta. Edellisen kerran ns. laaja pohjaeläintutkimus on tehty vuonna 2007, jolloin näyteasemia oli 15. Porvoon kaupungin uuden purkuputken (vuonna 2001) ja Stora Enso Timber Oy Ltd:n toiminnan loppumisen (vuonna 2009) myötä näyteasemat E ja G (Porvoon edusta) sekä näyteasema J (Emäsalonselän yläosa) eivät ole enää mukana uudessa, voimassa olevassa ohjelmassa. Välivuosina pohjaeläinnäytteet on otettu vain näyteasemilta S (Öljysatama) ja B (Svartbäckinselkä). Näytteenottoasemat (12 kpl) on esitetty kartalla liitteessä 4 ja taulukossa 11 on esitetty näyteasemien taustatiedot. Näytteenotossa ja -käsittelyssä noudatettiin standardin SFS 5076 (1989) ohjeistusta sekä vesi- ja ympäristöhallinnon ohjeita (Mäkelä ym. 1992, SFS 1989, Kantola ym 2001). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Näytteet otettiin Ekman-pohjanoutimella, jonka pinta-ala on 231 cm 2. Kultakin näyteasemalta otettiin yksi näyte, joka koostui kolmesta erikseen käsitellystä nostosta. Näytteenoton yhteydessä havainnoitiin pohjasedimentin laatua (taulukko 11). Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm:n seulalla, poimittiin tuoreeltaan laboratoriossa suurennuslampun avulla ja säilöttiin 70 %:een etanoliin. Näytteet punnittiin ryhmittäin 0,1 mg:n tarkkuudella. Ennen punnitusta näytteitä pidettiin noin 10 minuuttia vedessä ja sen jälkeen kuivattiin hetken imupaperilla. Nilviäiset punnittiin kuorineen. Pohjaeläinnäytteiden määrityksestä vastasi Marja Anttila-Huhtinen. Pohjaeläinaineisto pyrittiin määrittämään tärkeimpien ryhmien osalta lajitasolle ja määrityskirjallisuutena käytettiin soveltuvin osin ympäristöhallinnon internet-sivuilla listattua kirjallisuutta (River Life 2011). Nostokohtaiset tulokset on viety ympäristöhallinnon (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Määritysten yhteydessä mitattiin liejusimpukoiden (Macoma baltica) pituus millimetrin tarkkuudella. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Taulukko 11. Pohjaeläinnäyteasemien taustatiedot ja pohjanlaatutiedot Asema n- otto pvm Syv m Latitude Longitude Pohjan laatu + muuta M 3.10.11 I 3.10.11 C 3.10.11 N 12.10.11 A 12.10.11 Q 12.10.11 S 12.10.11 T 12.10.11 20 6689750 3422290 liejupohja, hapellinen kerros n. 0,5 cm, alla musta sulfidilieju, seassa vähän savea. 15 6687890 3425000 liejupohja, hapelllinen kerros n. 1 cm, alla harmaa lieju, seassa savea 30 6682780 3427110 liejupohja, hapellinen kerros n. 0,5 cm, alla lähes musta sulfidilieju, alla seassa savea, H2S selvä (2/3) 19 6691180 3420620 liejupohja, hapellinen kerros n. 1 cm, alla lähes musta sulfidilieju, alla seassa vähän savea 20 6690500 3420640 liejupohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla musta sulfidilieju, alla seassa vähän savea 21 6689580 3420270 liejupohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla tummanharmaa sulfidilieju/-savi, seassa vähän hiekkaa 24 6688970 3420210 tarkat n-ottokoordinaatit 6689092-3420600, liejupohja, hapellinen kerros n. 2 cm, alla harmaa sulfidilieju/-savi 28-29 6688080 3420050 tarkat n-ottokoordinaatit 6687916-3419768, liejupohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla musta sulfidilieju, seassa vähän savea alempana, lievä H2S (1/3) V 29.9.11 X 29.9.11 B 29.9.11 K 29.9.11 33 6686500 3419550 liejupohja, hapellinen kerros n. 1 cm, alla musta sulfidilieju, selvä H2S (2/3), pohjasedimentti täynnä Marenzellerian käytäviä 17 6686120 3420610 lieju-savipohja, hapellinen kerros n. 1,5 cm, alla sulfidilieju/- savi, alinna savi 35 6684420 3420100 liejupohja, hapellinen kerros n. 1 cm, alla musta sulfidilieju, selvä H2S (2/3), pohjasedimentti täynnä Marenzellerian käytäviä 25 6682740 3417410 liejupohja, hapellinen kerros 2-3 mm, alla musta sulfidilieju, lievä H2S (1/3) Aineistosta laskettiin BBI indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa (Vuori ym. 2009, Aroviita ym. 2012). Tutkimuksen vertailuaineistona on käytetty varhaisempia tarkkailutuloksia aina vuodesta 1980 lähtien. 4.3 SEDIMENTTIEN JA ELIÖIDEN HAITTA-AINETUTKIMUS Sedimenttien haitta-ainetutkimus Sedimentin haitta-ainetutkimuksen näytteet otettiin 17.10.2011 ja 21.10.2011. Näyteasemia oli yhteensä 11 ja niiden sijainti on esitetty kartalla liitteessä 5 ja koordinaatit taulukossa 11. Näytteet olivat pintasedimenttinäytteitä (0-5 cm) ja ne otettiin Ekmanpohjanoutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Kahdella näyteasemalla, joilla pohja oli kovempaa, käytettiin näytteenotossa VanVeen noudinta (tilavuus 2 l, pinta-ala 260 cm 2 ) (taulukko Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 17

12). Näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat ja näytteenotossa noudatettiin voimassa olevia laatusuosituksia (Mäkelä ym. 1992). Näytteenoton yhteydessä kirjattiin ylös pohjasedimentin laatu (taulukko 12). Sedimenttinäytteet laitettiin Eurofins-laboratorion toimittamiin erikoismuovisiin näytepusseihin ja pakastettiin heti näytteenoton jälkeen. Taulukko 12. Sedimenttinäyteasemien taustatiedot ja pohjanlaatukuvailut. Näyte Syv. Koordinaatit N-otto N-otin Näytteen kuvailu asema m lat lon pvm A 19 669048 342080 21.10.2011 Ekman hapell. kerros 2cm, alla tumm.harmaa lieju, seassa sulfidiraitoja, alla musta sulf.lieju, seassa vähän savea alimmassa kerroksessa lievä haju: H 2 S (1/3) Q 20 668959 342029 21.10.2011 Ekman hapell. kerros 2cm, alla tummanharm. lieju, sulfidiraitoja, alinna musta sulf.lieju, seassa vähän savea, alimassa kerroksessa haju H 2 S (1/3) S 24 668912 342058 17.10.2011 Ekman hapell. kerros 2cm, alla harmaa lieju/savi/ sulfidilieju/-savi D 18 668847 341987 17.10.2011 Ekman hapell. kerros 1cm, alla liejun seassa öljyä, vähän hiekkaa ja savea, alinna sulf.lieju/-savi, öljyä, hiekkaa, haju: öljy T 29 668792 341975 17.10.2011 Ekman hapell. kerros 3cm, alla tummanharmaa sulf.lieju, alinna musta, seassa vähän savea, haju:h 2 S (1/3) V 31 668631 341966 17.10.2011 Ekman hapell. kerros 1,5cm, alla musta sulfidilieju haju: H 2 S (1/3) B 35 668454 342020 17.10.2011 Ekman hapell. kerros 2cm, alla musta sulfidilieju, alempana sulfidilieju/-savi, haju: H 2 S (1/3) I 16 668762 342508 21.10.2011 Ekman hapell. kerros 2cm, alla tummanharm. lieju, seassa vähän savea 9615 13 668626 342094 17.10.2011 VanVeen hapell. kerros 1,5cm, lieju, alla savi PN5 13 669128 342006 21.10.2011 Ekman hapell. kerros 3cm, alla harmaa lieju, seassa savea, PN12 34 668060 342093 17.10.2011 VanVeen hapell. kerros 2cm, alla sulfidilieju/savi, seassa vähän kiviä Kaikkien havaintoasemien näytteistä määritettiin kuiva-ainepitoisuus (%), hehkutushäviö (% ka) ja savipitoisuus (<2 µm, % ka). Näytteistä määritetyt haitta-aineet olivat mineraaliöljyt, ftalaatit (erityisesti di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti)), dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) sekä orgaaniset tinayhdisteet. Eri näyteasemilla haitta-ainemääritykset tehtiin taulukon 13 mukaan. Näytteiden käsittelystä ja analysoinnista vastasi akkreditoitu laboratorio Eurofins Oy Tampereella. Liitteessä 6 on tarkemmin esitelty eri tutkimusten menetelmät. Sedimenttinäytteisiin liittyvien tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Haitta-ainepitoisuudet normalisoitiin Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeessa annettujen kaavojen mukaan (Ympäristöministeriö 2004). Näin saatuja tuloksia voidaan verrata em. ohjeessa esitettyihin raja-arvoihin, jotka ovat ns. normalisoituja haitta-ainepitoisuuksia. Ohjeessa esitetyt laatukriteerit on tarkoitettu käytettäväksi nimenomaan ruopattavien ja läjitettävien sedimenttien arviointiin, eikä niitä voida pitää suoraan sedimenttien pilaantuneisuuskriteereinä. Normalisoinnit tehtiin niiden haitta-ainepitoisuuksien osalta, joille em. ohjeessa on esitetty laatukriteerit. Tämä koski tämän tutkimuksen haittaainepitoisuuksista öljyhiilivetyjen (mineraaliöljyt) pitoisuuksien summapitoisuutta sekä 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

PSDD/F- ja tributyylitina -pitoisuuksia. Ruoppausmassojen laatukriteerien mukaan haitattoman ruoppausmassan pitoisuus alittaa tason 1 pitoisuuden. Mahdollisesti pilaantuneessa sedimentissä pitoisuus alittaa tason 1 mutta ei tason 2 pitoisuutta (ns. harmaa alue). Ruoppausmassa katsotaan pilaantuneeksi, kun pitoisuus ylittää tason 2 raja-arvon. Taulukko 13. Eri sedimenttinäyteasemilta tehdyt analyysit. Näyte- Kuiva-aine- Hehkutus- Savi- Öljyt DOP 1 PCDD/F 2 Organoasema pitoisuus häviö pitoisuus tinat A x x x x x B x x x x Q x x x x x S x x x x x x x D x x x x x x T x x x x x x x V x x x x x I x x x x x 9615 x x x x x PN5 x x x x x PN12 x x x x x 1 DOP = dioktyyliftalaatti 2 PCCD/F = dioksiinit ja furaanit Orgaanisten haitta-aineiden normalisointi tehtiin käyttäen taulukossa 14 olevaa muunnoskaavaa (Ympäristöministeriö 2004). Kaavan mukaan standardisedimentissä orgaanisen aineen pitoisuus (=hehkutushäviö prosentteina kuiva-aineesta) on 10 %. Tässä tutkimuksessa vastaavat luvut olivat useimmilla näyteasemilla hyvin normaalisedimentin tasoa eli lähellä 10 %:a, mutta muutamalla näyteasemalla orgaanisen aineen pitoisuus oli vain 2-5 % (asemat 9615 ja PN12). Taulukko 14. Sedimentin orgaanisten haitta-aineiden muunnoskaava tulosten korjaamiseksi standardisedimentin pitoisuuksiksi. C korj = C x 10 / orgaaninen aines Kaavassa: C korj. = pitoisuus (k.a.) standardisedimentissä k.a. = kuiva-ainetta C = mitattu pitoisuus (k.a.) orgaaninen aines = hehkutushäviö prosentteina kuivapainosta Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 19

Sedimenttien haitta-aineiden vertailuaineistoa löytyy samoilta näyteasemilta edellisistä vastaavista tutkimuksista vuosilta 2003 ja 2007 ja myös aikaisemmilta vuosilta (Ramboll Analytics Oy 2010). Orgaaniset tinayhdisteet eivät kuitenkaan ole aikaisemmin olleet mukana sedimenttien haitta-ainetutkimuksessa tämän yhteistarkkailun puitteissa. Läheisillä merialueilla on kuitenkin tehty kattavia sedimentin organotinaselvityksiä, joihin tuloksia voidaan verrata (Vatanen 2007, Vatanen 2010, Vatanen ym. toim. 2012, Anttila- Huhtinen & Mattila 2011). Eliöiden haitta-ainetutkimus Eliöiden haitta-ainetutkimus tehtiin pohjaeläimistä ja kaloista. Pohjaeläinten haittaainetutkimuksen tutkimuskohteena oli liejusimpukka (Macoma baltica) ja kalojen osalta ahven. Tutkimusalueet olivat molempien tutkimuskohteiden osalta Svartbäckinselän pohjoisosa (merivesitunnelin purkupaikan yläpuoli, alue A) sekä Svartbäckinselän eteläosa (merivesitunnelin purkupaikan alapuoli, alue B). Alueet on esitetty kartassa liitteessä 5. Simpukoiden näytemateriaali hankittiin sedimentti- ja pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä lokakuussa 2011. Ekman pohjanoutimella nostetut pohjasedimenttinäytteet seulottiin maastossa karkealla seulalla (1,0/3,5 mm) ja kussakin nostossa olevat liejusimpukat poimittiin seulalta talteen. Jo tässä vaiheessa ihan pienet liejusimpukat jätettiin pois. Vieras-ainemääritykset tehdään simpukoiden pehmytkudoksesta, jota tarvitaan yhteensä noin 50 grammaa / näytealue. Riittävän biomassan kokoamiseksi kummaltakin näytealueelta piti saada kokoon noin 300 liejusimpukkaa / näytealue, mikä vaati kymmeniä Ekman-nostoja kummallakin näytealueella. Laboratoriossa simpukoista poistettiin kuoret ja tarkastettiin pehmytkudoksen riittävyys. Näytteet laitettiin Eurofins-laboratorion toimittamiin erikoismuovisiin näytepusseihin ja pussit pakastettiin odottamaan lähetystä analysointilaboratorioon. Ahventen näytemateriaali saatiin osittain kalataloustarkkailuun kuuluvien koekalastusten yhteydessä verkoilla ja osittain lisäkalastamalla harvoilla verkoilla. Kalastuksista vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Kalastukset tehtiin elokuussa 2011. Näytemateriaalia oli alueelta A (Svartbäckinselän pohjoisosa) 4 ahventa (paino 184 290 g ja pituus 24 29 cm) ja alueelta B (Svartbäckinselän eteläosa) 6 ahventa (paino 172 356 g ja pituus 25 30 cm). Näytekalat fileoitiin ja pakastettiin näyteasemittain ennen analysointilaboratorioon lähettämistä. Sekä simpukka- että kalanäytteistä määritettiin dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) sekä organotinayhdisteet. Lisäksi simpukkanäytteistä määritettiin rasvapitoisuus. Näytteiden käsittelystä ja analysoinnista vastasi akkreditoitu laboratorio Eurofins Oy Tampereella. Ennen varsinaista analysointia näytteet kylmäkuivattiin ja homogenisoitiin. Tulosliitteistä käy esille eri analyysien tutkimusmenetelmät. Tutkimustodistusten arkistoinnista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kalojen haitta-ainetutkimuksissa laboratorio määritti pitoisuudet vain kuivapainoa kohden, joten tulokset muunnettiin tuorepainoa kohden kertomalla pitoisuudet 0,2:lla (Panu Rantakokko, THL; suullinen tiedonanto). 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Vertailuaineistoa löytyy sekä simpukoiden että kalojen PCDD/F-pitoisuuksista vuosien 2003 ja 2007 tarkkailututkimuksista. Vuonna 2003 tutkimuskaloina olivat ahvenen sijaista kuha ja kampela. Sen sijaan organotinayhdisteitä ei ole aikaisemmin tutkittu eliöistä tämän yhteistarkkailun puitteissa, mutta muualla on tehty vastaavia tutkimuksia. 4.4 KALATALOUDELLINEN TUTKIMUS Vapaa-ajan kalastajien kalastustiedustelu Porvoon edustan merialueen vapaa-ajan kalastajien saaliita, kalastusta ja kalastusta haittaavia tekijöitä selvitettiin kalastustiedustelulla. Tiedustelu toteutettiin väestörekisteripohjaisena satunnaisotantana. Perusjoukkoon kuului yhteensä 15 343 taloutta Porvoon (15 035) ja Sipoon (308) alueilta. Otoskoko oli 1250 taloutta, josta vakituisia asukkaita oli 1000 kpl ja mökkiläisiä 250 kpl. Tarkkailuohjelman mukaisesti tutkimusalue jaettiin neljään osa-alueeseen (Haikonselkä, Emäsalonselkä, Svartbäckinselkä ja Orrenkylänselkä). Tiedustelulomake on esitetty liitteessä 7. Tiedustelu toteutettiin kolmen kontaktin periaatteella aikavälillä tammikuu-maaliskuu. Vastauksia saatiin kaikkiaan 762 kpl, eli vastausprosentiksi tuli 61 %. Verkkokoekalastukset Porvoon edustan merialueen verkkokoekalastukset suoritettiin elokuussa 2011. Koekalastuksissa käytettiin ns. COASTAL-yleiskatsausverkkoa. Koeverkon pituus on 45 m ja korkeus 1,8 m. Verkko koostuu yhdeksästä viisi metriä pitkästä havaspanelista, solmuväliltään 10 60 mm. Tarkkailuohjelman mukaisesti tutkimusalueita oli kaksi, Svartbäckinselkä (kuormitettu alue) ja Orrenkylänselkä (vertailualue). Kummallakin alueella verkkoja laskettiin 15 ennakolta määriteltyyn paikkaan. Pyyntiaika oli n. 16 tuntia, ja kokonaispyyntiponnistus 30 verkkovuorokautta. Syvyysvyöhykkeitä oli kolme: 0-3 m, 3-6 m ja 6-10 m, ja pyyntiponnistus jaettiin tasan eri vyöhykkeiden kesken. Aineistosta laskettiin aluekohtaiset yksikkösaaliit g ja kpl/koeverkko/yö, ja tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin permanova-analyysillä. Menetelmä on erityisesti ekologisiin aineistoihin soveltuva tilastollinen testi, jonka avulla voidaan tarkastella lajistokoostumuksien eroja tutkittavien ryhmien (tässä koekalastusalueet) välillä. Testin etäisyysmittarina käytettiin Sörensenin indeksiä. Kala-aineisto jaettiin testissä lohkoihin syvyysvyöhykkeiden mukaan. Kalojen aistinvaraiset arviot Aistinvaraisiin arvioihin näytekaloja pyydettiin kolmelta alueelta Svartbäckinselän etelä- (i) ja pohjoisosasta (ii) sekä Orrenkylänselältä (iii). Haitta-ainetutkimuksissa alueina olivat Svartbäckinselän etelä- (i) ja pohjoisosa (ii). Analyysit tehtiin 6-8 ahvenen homogenoidusta kokoomanäytteestä. Aistinvaraisiin arvioihin toimitettujen kalojen keskipainot olivat alueittain: 175 g (pohjoisosa), 198 g (etelä) ja 203 g (Orrenkylänselkä). Aistinvaraiset arviot suoritti Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 21

Ammattikalastajien saalistiedustelu Ammattikalastajien saaliita selvitettiin tiedustelulla. Tiedustelulomake lähetettiin kaikille Suomenlahden pyyntiruudulla 54 kalastaville. Kyseisellä alueella kalasti vuonna 2011 kaikkiaan 35 kalastajaa. Näistä tiedustelun palautti 18 kalastajaa (51 %). 5 TULOKSET JA TULOSTENTARKASTELU 5.1 VEDENLAADUN TARKKAILU 5.1.1 Vedenlaatu talvella Pohjanläheisen veden happitilanne oli koko alueella pääasiassa hyvä maaliskuun näytteenoton aikaan eikä hapenpuutetta ollut juurikaan havaittavissa (liite 8). Pohjanläheisen veden happikyllästys vaihteli 63 97 %:n välillä. Kyllästysprosentit olivat pohjan lähellä yli 80 % lukuun ottamatta Orrenkylänselän pistettä 8, jossa oli havaittavissa lievää hapenpuutetta (63 %). Pintaveden happikyllästys puolestaan vaihteli 78 101 %:n välillä (liite 8). Alhaisin kyllästysarvo mitattiin pisteellä 27, joka sijaitsee Kulloonlahdella. Suurin kyllästysarvo mitattiin Orrenkylänselällä Emäsalon kaakkoispuolella pisteellä 5, jossa oli havaittavissa lievää ylikyllästyneisyyttä. Ylikyllästystilanne esiintyy yleensä pääasiassa vain kesäisin runsaan levätuotannon yhteydessä. Toisinaan poikkeukselliset olosuhteet, kuten korkeat ravinnepitoisuudet, saattavat kuitenkin aiheuttaa ylikyllästystilanteen keväisin jään alle. Pisteellä 5 pintaveden kohonneet ravinnepitoisuudet sekä a-klorofyllitaso viittaavat yhdessä hapen lievän ylikyllästystilan kanssa jään alla tapahtuneeseen leväkukintaan. Ylikyllästystilanne oli havaittavissa vielä 5 metrin syvyydessäkin, jossa kyllästysprosentti (107 %) sekä hieman kohollaan oleva ph arvo (8) antavat viitteitä leväkukinnasta (liite 8). Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli talvella 48 130 µg/l välillä ja a- klorofyllipitoisuus 1,8 64 µg/l välillä (kuva 9 ja 10). Jään alla tapahtuneen leväkukinnan seurauksena tarkkailupisteellä 5 fosfori- ja klorofyllipitoisuus olivat korkeita. Myös Svartbäckinselän pisteiden P1 ja 38 korkeahkojen fosfori- ja a-klorofyllipitoisuuksien perusteella, jään alla voidaan olettaa esiintyneen lievää levätuotantoa. Muutoin pintaveden kokonaisfosfori- ja a-klorofyllipitoisuudet olivat talvella melko tasaisia koko tutkimusalueella. Alusvedessä fosforipitoisuus oli hyvin tasainen koko alueella eikä juuri poikennut pintaveden arvoista (kuva 11). Koska happikyllästys pysyi hyvänä koko vesipatsaassa pinnasta pohjaan, hapenpuute ei päässyt aiheuttamaan sisäistä kuormitusta eikä pohjalla näin ollen havaittu korkeita fosforipitoisuuksia. 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 9. Pintaveden fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa 2011. Kuva 10. Pintaveden a-klorofyllipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 23

Kuva 11. Alusveden fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa 2011. Typpipitoisuus oli etenkin alusvedessä hyvin tasainen eikä vaihdellut merkittävästi eri alueiden välillä (kuva 12). Pintavedessä pitoisuudet olivat pääsääntöisesti samaa tasoa alusveden kanssa, mutta muutamalla tarkkailupisteellä havaittiin selvästi muita pisteitä korkeampia pitoisuuksia (kuva 13). Kulloonlahdella Mustijoen edustalla (piste 27), Kugsundissa (piste 25) sekä Kilpilahden edustalla (piste P1 ja 38) typpipitoisuus oli talvella noin 1000 (µg/l). Pisteillä 27 ja 25 korkeita typpipitoisuuksia on havaittu pintavedessä myös edellisinä vuosina ja etenkin pisteellä 25 typpipitoisuus on usein ollut korkea juuri talvisin. Talvella, kun vesimassat eivät pääse jään alla juuri sekoittumaan, typpeä runsaasti sisältävät jokivedet voivat kulkeutua jään alla pintavedessä kauaksikin merialueelle. Kilpilahden edustan pisteiden P1 ja 38 korkeat pitoisuudet saattavat olla seurausta myös jätevesikuormituksesta, koska pisteiden lähellä sijaitsee jätevesien purkupisteitä (liite 1). Veden sameus oli hyvin samaa tasoa pinta- ja alusvedessä (kuvat 14 ja 15). Korkeita sameusarvoja ei juuri havaittu lukuun ottamatta näytepisteen 116 pinta- ja alusveden pitoisuuksia. Korkeat pitoisuudet selittyvät luultavasti näyteaseman sijainnilla sekä jokivesien vaikutuksella. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 12. Alusveden typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa 2011. Kuva 13. Pintaveden typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 25

Kuva 14. Pintaveden sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa 2011. Kuva 15. Alusveden sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä maaliskuussa 2011. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

5.1.2 Vedenlaatu kesällä Pintaveden happitilanne oli kaikilla tarkkailupisteillä hyvä läpi kesän ja happikyllästys vaihteli 81 133 %:n välillä (liite 9). Suurimmalla osalla tarkkailupisteistä vallitsi hapen ylikyllästys lähes koko kesän ajan. Suurin pitoisuus (133 %) mitattiin heinäkuun alussa Svartbäckinselän pisteellä P1. Myös Kulloonlahdella (25) ja Kuggsundissa (27) happikyllästys kohosi lähes samalle tasolle heinäkuun lopulla. Pohjanläheisen veden happitilanne oli keskimäärin kohtalainen kesällä 2011 (kuva 16). Happitilanne oli melko hyvä vielä kesäkuussa ja oli Kuggsundin pistettä (25) lukuun ottamatta yli 60 % koko alueella (liite 9). Heinäkuun alussa oli kuitenkin jo havaittavissa useilla pisteillä selvää happivajetta, joka lisääntyi kesän edetessä. Huonoin happitilanne pohjanläheisessä vedessä vallitsi Kuggsundin pisteellä 25, jossa happipitoisuus oli heinäkuun lopulla 0,8 mg/l ja hapenkyllästys vain 7 % (kuva 17). Myös havaintopisteillä 48, 40 ja 5 happitilanne oli melko huono loppukesällä, jolloin kyllästysaste oli näillä pisteillä alle 40 %. Täysin hapettomia alueita ei kuitenkaan havaittu. Syyskuussa happitilanne oli pohjanläheisessä vedessä pääsääntöisesti parantunut vesikerrosten sekoittumisen seurauksena ja happipitoisuus- sekä kyllästysarvot olivatkin jo osalla pisteistä hyvin samaa luokkaa kuin heinäkuun alussa. Kuva 16. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) happikyllästys (%) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-elokuussa 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 27

Kuva 17. Alusveden alhaisin happikyllästys (%) kullakin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä kesä-syyskuussa 2011. Suluissa havaintopäivämäärä. Pintaveden rehevyystaso pysytteli melko tasaisena koko kesän ajan (liite 10). Ravinnepitoisuus vaihteli pintavedessä vain vähän tarkkailupisteillä kesän aikana ja näyteasemien väliset erot olivat hyvin vähäisiä (kuvat 18 ja 19 sekä liite 9). Myös levämäärää kuvaava tuotantokauden keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli 0-2 metrin vesikerroksessa hyvin tasainen koko alueella (kuva 20). Klorofyllipitoisuus kuitenkin vaihteli ajallisesti ja korkeimmat arvot havaittiin pääsääntöisesti loppukesällä. Alusveden keskimääräiset typpipitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin pintavedessä, vain Orrenkylänselällä (piste 8) ja Kuggsundissa (piste 25) alusveden keskimääräinen taso oli hiukan pintavettä korkeampi (kuva 21). Hapenpuutteesta johtuen alusveden fosforipitoisuudet olivat kuitenkin pintavettä korkeampia (kuva 22). Happikyllästyksen laskiessa osalla pisteistä alle 50 %:n fosforipitoisuudet kohosivat selvästi keskimääräistä tasoa korkeammalle. Korkeimmat arvot havaittiin Kuggsundin salmessa, jossa myös happipitoisuus oli alhaisin (liite 9). Myös liukoisen fosfaattifosforin sekä typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat selvästi korkeimmat alueilla, jossa alusveden happitilanne oli heikko (liite 9). 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 18. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa 2011. Kuva 19. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 29

Kuva 20. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) a-klorofyllipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa 2011. Kuva 21. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) typpipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa 2011. 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 22. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) fosforipitoisuus (µg/l) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa 2011. Veden sameusarvot vaihtelivat sekä alueellisesti että ajallisesti. Pintavesi oli yleisesti tarkasteltuna lievästi sameaa. Alusvesi oli keskimäärin selvästi päällysvettä sameampaa (kuva 23 ja 24). Päällysveden keskimääräistä suurempi sameus oli joillain pisteillä seurausta leväkukinnan aiheuttamasta sameuden lisääntymisestä, koska myös a- klorofyllipitoisuudet olivat korkealla samaan aikaan ko. näyteasemilla (kuva 20 ja 24). Korkeimmat sameusarvot arvot mitattiin kuitenkin pääsääntöisesti Mustijoen läheisyydessä ja sameus väheni siirryttäessä kauemmaksi jokisuulta kohti Svartbäckinselkää. Näkösyvyys vaihteli 0,7-3,8 metrin välillä ja oli alhaisin Mustijoen lähellä joen mukanaan tuoman materiaalin vaikutuksesta (liite 9 ja 10). Näkösyvyys parani selvästi siirryttäessä pois jokisuulta kohti uloimpia näytepisteitä. Kokonaisravinnesuhdetta kuvaava N/P suhde oli lähes kaikilla havaintokerroilla 10 17 välillä (liite 10), jolloin kumpikaan ravinne ei ole selvästi kasvua rajoittava minimiravinne (Forsberg ym. 1978). Tämä on ollut tyypillistä Porvoon edustan merialueelle myös aiempina vuosina. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 31

Kuva 23. Alusveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa 2011. Kuva 24. Pintaveden keskimääräinen (n=5/näyteasema) sameus (FTU) Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteillä kesä-syyskuussa 2011. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

5.1.3 Vertikaaliset suolapitoisuus- ja lämpötilamittaukset Vertikaalisten suolapitoisuus- ja lämpötilamittausten avulla seurataan Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien purkuun mahdollisesti liittyviä vaikutuksia. Jäähdytysvedet johdetaan merivesitunnelia (purku 3) pitkin mereen pisteen 38 läheisyydessä (liite 1). Lämpötilamittaukset osoittivat, että vesi oli hyvin tasalämpöistä koko vesipatsaassa maaliskuun alussa pisteillä 25 ja 27 (liite 11). Muilla pisteillä (P3, 48, 38) vesi oli kylmintä lähellä pintaa, hieman lämpimämpi ja painavampi vesi oli painunut lähelle pohjaa. Lämpötilan harppauskerroksessa (termokliinissa) veden lämpötila nousi 0,5-1,3 C. Suolapitoisuus oli pintavedessä jokivesien vaikutuksesta alusvettä matalampi ja suolaisin vesi olikin painunut lähelle pohjaa kaikilla pisteillä. Kilpilahden tuotantolaitosten mereen johdettavien jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa maaliskuun näytteenoton aikaan. Kesä- ja heinäkuussa vallitsi selkeä kerrostuneisuus sekä lämpötilan että suolapitoisuuden suhteen kaikilla viidellä tarkkailupisteellä (liite 11). Kerrostuneisuus oli voimakkainta pisteillä 25 ja 48. Pintaveden lämpötila oli kesäkuussa 13,7 17,6 astetta ja kohosi heinäkuun lopulla 21,3 23,4 asteeseen. Elokuussa pintavedet alkoivat jälleen viilentyä ja elokuunlopun näytteenoton aikaan koko vesimassa oli pinnasta pohjaan hyvin tasalämpöistä pisteillä P3, 38 ja 27. Kuggsundin salmen havaintopisteellä (25) sekä Svartbäckinselän syvällä pisteellä (48) vesimassa oli edelleen selvästi kerrostunut sekä suolapitoisuuden että lämpötilan mukaan. Syyskuun lopulla pintaveden lämpötila oli laskenut jo noin 12 asteeseen. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien vaikutusta ei ollut havaittavissa myöskään kesä-syyskuun näytteenottojen aikaan. 5.1.4 Veden hygieeninen laatu Heinäkuun kahdella tarkkailukerralla määritettyjen E.coli - bakteerien pitoisuudet havaintopisteillä (25, 27, 38, 48, 40, P1, P2, P3) jäivät hyvin alhaisiksi ja pitoisuudet olivat kaikilla pisteillä alle määritysrajan (< 10 pmy/100 ml) (liite 9). Vedenlaatu täyttikin E.coli - bakteerien osalta sosiaali- ja terveysministeriön asettamat uimaveden laatuvaatimukset (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008), joiden mukaan E.coli - bakteerien pitoisuus rannikon uimavesissä tulisi olla alle 500 pmy/100ml. Bakteerimääritysten perusteella voidaan todeta, että merivesi oli heinäkuussa kaikilla havaintopisteillä uimakelpoista. 5.1.5 Kasviplankton Kasviplankton oli ensimmäistä kertaa mukana tarkkailuohjelmassa minkä vuoksi vertailua edellisiin vuosiin ei voida tehdä. Kvantitatiivista kasviplanktontulosta on tarkasteltu biomassatuloksena (ww mg/m 3 ) ja yksilömäärinä litraa kohden. Lisäksi tarkastellaan lajistokoostumusta ja pääasiallisina leväryhminä tarkastellaan sinileviä eli syanobakteereja (Nostocophyceae), nieluleviä (Cryptophyceae), panssarileviä (Dinophyceae), kultaleviä (Chrysophyceae), piileviä (Diatomophyceae) ja suomuviherleviä (Prasinophyceae) (liite 12). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 33

Sinilevät (Nostocophycaeae) ovat rakenteeltaan lähempänä bakteereita ja nykyään niistä käytetään nimitystä syanobakteerit. Planktisilla lajeilla on usein soluissaan kaasurakkuloita, aerosyyttejä, jotka helpottavat mahdollisesti valoisassa pintakerroksessa pysymistä. Syanobakteerit esiintyvät lämpiminä vuodenaikoina ja muodostavat usein pintalauttoja. Maksamyrkky nodulariinia tuottava Nodularia spumigena kuuluu tähän leväryhmään. Nielulevät (Cryptophyceae) ovat melko pieni yksisoluisten siimalevien ryhmä. Itämeressä esiintyy parikymmentä lajia, useimmat ympäri vuoden ja ajoittain hyvinkin runsaina. Useimmat lajit ovat autotrofeja tai miksotrofeja ja kooltaan 2,5 25 µm. Panssarilevät (Dinophyceae) eli dinoflagellaatit ovat pääasiassa yksittäisoluina eläviä yksisoluisia, kaksisiimaisia leviä. Solukoko vaihtelee 0,002-0,2 mm. Kultalevät (Chrysophyceae) ovat makean veden leviä, joista noin 60 lajin on todettu esiintyvän Itämeressä, useimmiten jokivesien tuomina. Ne ovat yleensä irrallisia yksittäissoluja tai yhdyskuntia. Soluissa on yksi tai kaksi eripituista siimaa. Itämeren kasviplanktonissa piilevät (Diatomophycaea) on tärkeä ja monilajinen leväryhmä. Kaikkiaan niitä on määritetty noin 700 800 lajia ja osa on aidosti planktisia lajeja. Suomuviherlevät (Prasinophyceae) ovat yleensä yksisoluisia siimaleviä, mutta joillakin lajeilla on myös liikkumattomia vaiheita. Suomuviherleviä esiintyy sekä makeissa että suolaisissa vesissä. Tarkkailupiste 38 Alkukesän näytteessä (15.6) oli runsaimpana lajiryhmänä piilevät (1551442 yksilöä litrassa ja biomassatulos 157,06 mg/m 3 ). Tässä näytteessä pienet kiekkomaiset Thalassiosira pseudonana, Cyclotella choctawhatcheeana ja Chaetoceros minimus levät muodostivat pääosan biomassasta. Muu lajisto koostui suomuviherlevä Pyramimonas spp:stä. (702212 yksilöä litrassa, 102,96 mg/m3), sinilevä Aphanizomenon flos-aquae:sta (25960 yksilöä litrassa, 50,88 mg/m 3 ), kultalevä Pseudopedinella elastica:sta (56630 yksilöä litrassa, 51,19 mg/m 3 ), panssarisiimalevä Dinophysis acuminate:sta (1888 yksilöä litrassa, 15,12 mg/m 3 ) ja Heterocapsa rotundata:sta (135912 yksilöä litrassa, 17,94 mg/m 3 ), silmälevä Eutreptiella spp:sta (126024 yksilöä litrassa, 41,59 mg/m 3 ) sekä Mesodinium rubrum:sta, joka kuuluu taksonomialuokkaan Ciliophora (11564 yksilöä litrassa, 86,15 mg/m 3 ) (liite 12 ja kuva 25) Heinäkuussa (26.7) alueella oli sinileväkukintaa, jolloin vedessä voi havaita vihertäviä tikkuja. Tämän kukinnan muodostivat Aphanizomenon flos-aquae (985890 yksilöä litrassa, biomassa 1932,34 mg/m 3 ), Anabaena lemmermannii (219480 yksilöä litrassa, 287,52 mg/m 3 ) sekä maksamyrkky nodulariinia tuottava Nodularia spumigena (24780 yksilöä litrassa, 95,40 mg/m 3 ). Nieluleviä oli 3964240 yksilöä litrassa ja biomassan määrä oli 115,81 mg/m 3. Plagioselmis prolonga, Hemiselmis virescens, Teleaulax spp olivat tämän ryhmän valtalajeina. Panssarilevä Heterocapsa rotundata, tarttumalevä Chrysochromulina spp. ja kultalevä Pseudopedinella elastic muodostivat 12 % kokonaisbiomassasta. Piilevät Thalassiosira pseudonana, Cyclotella choctawhatcheeana ja Chaetoceros minimus puolestaan 3 % ja suomuviherlevä Pyramimonas spp. 4 % (liite 12 ja kuva 25). 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Elokuussa (25.8) esiintyi runsaimpana yksilömäärinä litraa kohden pienikokoiset levät Plagioselmis prolonga (nielulevä), Chrysochromulina spp. (tarttumalevä), Monoraphidium minutum (viherlevä) sekä pienet pyöreät tai ovaalimaiset valomikroskopialla lajilleen tunnistamattomat flagellaatit. Sinilevän Aphanizomenon flos-aquae (72.72 mg/m 3 ), kultalevän Pseudopedinella elastica (71.70 mg/m 3 ) ja suurikokoisen piilevän Coscinodiscus granii (63,10 mg/m 3 ) osuus kokonaisbiomassasta oli 38 % (kuva 25 ja liite 12). 2500 NOSTOCOPHYCEAE 2000 CRYPTOPHYCEAE DINOPHYCEAE 1500 PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE 1000 DIATOMOPHYCEAE EUGLENOPHYCEAE 500 PRASINOPHYCEAE 0 15.6. 26.7. 25.8. CHLOROPHYCEAE CRASPEDOPHYCEAE Kuva 25. Kasviplanktonin biomassa (mg/m 3 ) lajiryhmittäin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä 38 kesällä 2011. Tarkkailupiste 48 Alkukesän (15.6) kokonaisbiomassasta 34 % muodostivat panssarilevät Dinophysis acuminate (21,8 mg/m 3 ), Gymnodinium spp (20,9 mg/m 3 ), Oblea rotunda complex (202,5 mg/m3) ja Protoperidinium brevipes (18,1 mg/m3). Muut valtalajit olivat sinilevä Aphanizomenon flos-aquae (102,2 mg/m 3 ), nielulevä Plagioselmis prolonga, silmälevä Eutreptiella spp, tarttumalevä Chrysochromulina spp, sekä Ciliophora Mesodinium rubrum (liite 12 ja kuva 26). Heinäkuussa (26.7) sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli 59,9 %. Aphanizomenon flos-aquae biomassa määrä oli 1016 mg/m 3, Nodularia spumigenan 84,6 mg/m 3, Anabaena lemmermanniin 86,4 mg/m 3 ja Aphanizomenon gracilen 25,2 mg/m3. Nielulevät Plagioselmis prolonga, Hemiselmis virescens ja Teleaulax spp olivat ryhmän valtalajeina ja niiden osuus kokonaisbiomassasta oli 3,7 %. Panssarilevien Gymnodinium simplex (34,7 mg/m 3 ) ja Heterocapsa rotundata (15 mg/m 3 ) osuus kokonaisbiomassasta oli 12,4 %. Tarttumalevä Chrysochromulina spp (91mg/m 3 ), kultalevä Pseudopedinella elastic, piilevät Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 35

Cyclotella choctawhatcheeana (16,7 mg/m 3 ) ja Thalassiosira pseudonana (23,5 mg/m 3 ), silmälevä Eutreptiella spp (35,1 mg/m 3 ) sekä suomuviherlevä Pyramimonas.spp. muostivat 9 % kokonaisbiomassasta (liite 12 ja kuva 26). Elokuussa (25.8) Aphanizomenon flos-aquae (720,9 mg/m 3 ) ja Nodularia spumigena (39,5 mg/m 3 ) muodostivat yhdessä silmälevä Eutreptiellan (336,9 mg/m 3 ), panssarilevä Heterocapsa rotundatan (227,2 mg/m 3 ) ja kultalevä Pseudopedinella elastic:n (184,3 mg/m 3 ) kanssa 83 % kokonaisbiomassasta (liite 12 ja kuva 26). 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 15.6. 26.7. 25.8. NOSTOCOPHYCEAE CRYPTOPHYCEAE DINOPHYCEAE PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CRASPEDOPHYCEAE EBRIIDEA Kuva 26. Kasviplanktonin biomassa (mg/m 3 ) lajiryhmittäin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä 48 kesällä 2011. Tarkkailupiste 8. Alkukesällä (16.6) kultalevä Pseudopedinella elastic:n (552,9 mg/m 3 ) osuus kokonaisbiomassasta oli 45,5 %, sinilevä Aphanizomenon flos-aquaen 11,9 % ja panssarilevien Oblea rotunda complex ja Heterocapsa rotundata 13,2 %. Silmälevän Eutreptiella spp biomassa määrä oli 147,5 mg/m 3 ja suomuviherlevän Pyramimonas.spp. 50,3 mg/m 3 (liite 12 ja kuva 27). Heinäkuussa (27.7) sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli 81,2 %. Lajisto koostui molekylaarista typpeä sitomaan pystyvistä lajeista Aphanizomenon flos-aquae (1552,8 mg/m 3 ), Anabaena lemmermannii (572,7 mg/m 3 ), Nodularia spumigena (555,4 mg/m 3 ), Nodularia baltica (62,6 mg/m 3 ), Pseudanabaena spp. (33,3 mg/m 3 ) sekä pienisoluisista koloniaalisista Snowella suvun levistä (27,4 mg/m 3 ). Panssarilevä Gymnodinium simplex (76,9 mg/m 3 ), kultalevä Pseudopedinella elastic (102,4 mg/m 3 ), nielulevä Plagioselmis prolonga (47 mg/m 3 ), tarttumalevä Chrysochromulina spp. (54mg/m 3 ), piilevät Cyclotella 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

choctawhatcheeana (38 mg/m 3 ) ja Thalassiosira pseudonana (47 mg/m 3 ), suomuviherlevä Pyramimonas spp. (61 mg/m 3 ) sekä sukuun Katablepharis kuuluvat heterotrofiset (kuluttajat ja hajottajat) levät (57,4 mg/m 3 ) olivat näytteen muut valtalajit (liite 12 ja kuva 27). Elokuussa (26.8) sinilevien osuus oli 50 % kokonaisbiomassata. Valtalajeina olivat Aphanizomenon flos-aquae, Nodularia spumigena, Nodularia baltica, Anabaena lemmermannii. Muu lajisto koostui kultalevästä Pseudopedinella elastic (225,3 mg/m 3 ), silmälevästä Eutreptiella spp (157 mg/m 3 ), piilevästä Dinophysis acuminate (119,13 mg/m 3 ) ja suomuviherlevästä Pyramimonas spp. (56 mg/m 3 ) (liite 12 ja kuva 27). 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 16.6. 27.7. 26.8. NOSTOCOPHYCEAE CRYPTOPHYCEAE DINOPHYCEAE PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CRASPEDOPHYCEAE Kuva 27. Kasviplanktonin biomassa (mg/m 3 ) lajiryhmittäin Porvoon edustan merialueen tarkkailupisteellä 8 kesällä 2011. Yhteenveto Tarkkailupisteen 8 (Orrenkylänselkä) biomassatulokset olivat kaikkina kuukausina korkeimmat (taulukko 15). Kun verrataan korkeinta biomassa arvoa (3619 mg/m 3, 27.7) Helsingin edustan Katajaluodon tai Espoon Knaperskärin tuloksiin (Muurinen ym. 2012), voidaan todeta, että tarkkailupisteen 8 kokonaisbiomassa oli samaa suuruusluokkaa kuin Katajaluodon ja Knaperskärin tulos vuonna 2011. Kokonaisbiomassat Sköldvikin edustan pisteellä 38 (3431 mg/m 3 ) ja pisteellä 48 (2060 mg/m 3 ) asettuvat samaan luokkaan. Ilmavalvonta- ja satelliittihavaintojen mukaan Suomen merialueilla havaittiin kesällä 2011 laaja-alaisia sinileväkukintoja lähinnä kahden viikon ajanjaksona heinä-elokuun vaihteessa, jonka jälkeen sinilevien määrä vähentyi nopeasti. Kukinnat esiintyivät Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, eteläisellä Saaristomerellä sekä Suomenlahden länsiosassa ja suualueella. Kaikkien tarkkailupisteiden tulokset sinilevien osalta vastaavat näitä tuloksia Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 37

(taulukko 15). Heinäkuussa kukinnan aikana kokonaistyppiarvot (Ntot) olivat 460 650 µg/l välillä ja kokonaisfosforiarvot (Kok.P) 28 34 µg/l. Taulukko 15. Kasviplanktonin määrä (ww mg/m3) sekä pintaveden kokonaistyppi (µg/l) ja kokonaisfosfori (µg/l) Porvoon edustan merialueen kolmella tarkkailupisteellä kesällä 2011. ww mg/m3 Ntot µg/l Kok.P µg/l ww mg/m3 Ntot µg/l Kok.P µg/l ww mg/m3 Ntot µg/l Kok.P µg/l piste kesä kesä kesä heinä heinä heinä elo elo elo 38 638.1 420 35 3430.48 610 36 345.39 450 42 48 840.04 440 33 2060.01 460 26 1809.5 490 34 8 1268.55 440 31 3618.71 650 34 1724.85 500 33 Ravinteiden hyödyntäminen ja levätuotannon nopeutuminen eivät ole aina suoraan kytköksissä. Levät saattavat ottaa ravinteita vedestä ja lisätä kuitenkin kasvuaan vasta parin päivän päästä, jolloin levät ovat jo liikkuneet paljonkin paikalta, josta ravinteet mitattiin. Usein leväyhteisöjen erot ovat vuodesta riippuvaisia, joten on myös muistettava, että leväyhteisön muutoksia ohjaavat laajemman mittakaavan prosessit, jotka ovat seurausta Itämeren ja sen valuma-alueen laajuisista muutoksista. 5.1.6 Vedenlaadun kehitys pitkällä aikavälillä Kasvukauden aikaiset päällysveden rehevyyttä kuvaavien tekijöiden (kok.p, kok.n ja klorofylli a) keskiarvot olivat koko tutkimusalueella vuonna 2011 hieman edellisvuotta korkeampia. Viimeisten vajaan 20 vuoden aikana Porvoon edustan merialueen keskimääräinen ravinnetaso on kuitenkin hieman laskenut (kuva 28). Päällysveden ravinnetasoa kuvaavat tekijät ovat osoittaneet lievää laskevaa kehityssuuntaa, mutta vuosien väliset vaihtelut ovat ajoittain olleet hyvinkin suuria. Pääravinteiden rajoittavuutta kuvaava N/P suhdeluku on pysytellyt 10 17 välillä, jolloin levätuotantoa saattaa rajoittaa kumpi tahansa ravinteista. Suhdeluvun ollessa yli 17 fosfori on kasvua rajoittava ravinne ja typpi puolestaan suhdeluvun jäädessä alle 10. Kun ravinnetason kehitystä tarkastellaan alueellisesti, kilpilahden ja Tolkkisten edustan tarkkailupisteillä (27, 32, 38) pintaveden keskimääräinen ravinnetaso ei ole juurikaan muuttunut viimeisten vajaan 20 vuoden aikana (kuva 29). Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin ollut suurta ja etenkin vuoden 2003 keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli erittäin korkea Kilpilahden edustalla (kuva 29). Tällöin keskimääräinen taso oli jopa yli 50 µg/l pisteellä 38. Vaikka ravinnepitoisuudet ovat 1990-luvun alusta lähtien pysyneet melko samalla tasolla, pidemmällä aikavälillä ravinnetaso on ollut kuitenkin noususuuntainen (Ramboll Analytics Oy 2010). Vuosien 1965 2009 tuloksiin perustuvan yhteenvedon mukaan Kilpilahden tuotantolaitosten edustan havaintopisteillä ravinnepitoisuudet ovat olleet hieman kasvussa ja N/P suhde on kehittynyt kohti typpirajoitteisuutta (N/P-suhde < 10). 38 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

80 1000 kokonaisfosfori (µg/l) 70 60 50 40 30 20 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 18 kokonaistyppi (µg/l) 800 600 400 200 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 30 N/P -suhde 16 14 12 10 8 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 a-klorofylli (µg/l) 25 20 15 10 5 0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 Kuva 28. Keskimääräinen vedenlaatu Porvoon edustan merialueen pintavedessä vuosina 1993 2011. Kuviin on merkitty myös lineaarinen trendiviiva sekä N/P kuvaan raja-arvot (10 17), jolloin kumpikaan ravinne ei ole selkeästi kasvua rajoittava tekijä. kokonaisfosfori (µg/l) 100 1000 27 32 38 80 60 40 20 0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 kokonaistyppi (µg/l) 800 600 400 200 0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 N/P -suhde 20 18 16 14 12 10 klorofylli (µg/l) 60 50 40 30 20 10 8 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 0 1993 1996 1999 2002 2005 2008 2011 Kuva 29. Keskimääräinen vedenlaatu Kilpilahden edustan merialueen pintavedessä kolmella havaintoasemalla (27, 32, 38) vuosina 1993 2011. N/P kuvaan on merkitty myös raja-arvot (10 17), jolloin kumpikaan ravinne ei ole selkeästi kasvua rajoittava. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 39

Porvoon edustan merialue voidaan luokitella reheväksi kasvukauden keskimääräisen klorofylli- ja fosforipitoisuuden perusteella (taulukko 16). Porvoon edustan merialueen tilaa ja kehitystä seurataan myös hieman ulompana sijaitsevalla tarkkailupisteellä UUS-15 Porvoo 55 (liite 1). Tämä Uudenmaan ELY-keskuksen koordinoima havaintopiste sijaitsee selvästi rannikon ulkopuolella ja kuvastaakin merialueen tilaa ulkosaariston ja ulapan rajalla. Porvoon edustan merialue on selvästi rehevämpää kuin ulkomerialue, jossa etenkin keskimääräiset fosfori- ja klorofyllipitoisuudet ovat selvästi alhaisemmat (taulukko 16). Myös Porvoon itäpuolella sijaitsevan Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen (koko rannikkoalueen keskiarvo) ravinnepitoisuudet ovat jonkin verran Porvoon edustaa matalampia (taulukko 16). Taulukko 16. Kasvukauden (touko-syyskuu) keskimääräinen vedenlaatu Porvoon edustalla (koko alueen keskiarvo), Porvoon edustan ulappapisteellä (UUS-15 Porvoo 55) sekä Pyhtää-Kotka- Hamina merialueella (koko rannikkoalueen keskiarvo) vuonna 2011. kasvukauden keskiarvo fosfori (µg/l) PO4-P (µg/l) typpi (µg/l) NH4 (µg/l) klorofylli (µg/l) Porvoon edusta 37 4,1 507 8,5 15,6 Porvoo ulappa 28 10,9 414 4,3 6,3 Pyhtää-Kotka-Hamina 28 3,2 419 8,7 9,9 5.2 POHJAELÄINTUTKIMUS 5.2.1 Pohjanlaadun maastohavainnot Näytteenotto oli keskitetty liejupohjille (taulukko 12, kartta liite 4), joten näyteasemien tulokset ovat pohjan laadun suhteen vertailukelpoisia. Näyteasemien syvyydet vaihtelivat välillä 15 35 metriä. Liejun lisäksi useilla näyteasemilla esiintyi pintakerroksen alapuolella jonkin verran savea. Pohjasedimentin hapellinen pintakerros vaihteli muutamasta millistä 2 cm:iin. Lähes kaikilla näyteasemilla esiintyi ohuen hapellisen pintakerroksen alla tummanharmaata tai mustaa sulfidiliejua; ainoastaan matalimmalla näyteasemalla (asema I) sulfidiliejua ei havaittu. Kaikilla näyteasemilla, joiden syvyys oli 25 metriä tai enemmän, oli havaittavissa lievää tai selvää rikkivedyn hajua. Kahdella syvimmällä näyteasemalla rikkivedyn haju oli selvää ja pohjasedimentti oli täynnä Marenzelleria monisukasmadon käytäviä. 5.2.2 Pohjaeläimistö Liitteessä 13 on esitetty pohjaeläintutkimuksen keskimääräiset neliömetritulokset ja liitteessä 14 vastaavasti kunkin näyteaseman nostokohtaiset tulokset. Viimeksi mainitussa taulukossa on esitetty myös näyteaseman virallinen nimi, jolla tulokset löytyvät Hertasta. Ympäristöhallinnon vesimuodostumien tyyppijaon mukaan pohjaeläintutkimuksen näyteasemat ovat kaikki Suomenlahden sisäsaaristoa. Näyteasemien luonne muuttuu suuresti siirryttäessä matalalta rannikkoalueelta ulommas kohti ulkomerta. Näyteasemien syvyys vaihteli välillä 15 35 metriä ja uloimpana sijaitsevat näyteasemat olivat syvimpiä. 40 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Syvyyden kasvaessa myös pohjan happi-, rehevyys ja lämpötilaolot muuttuvat. Toinen hyvin oleellinen muuttuja pohjaeläimistön kannalta on jokivesivaikutuksen ja suolaisuusolojen muuttuminen tutkimusalueella siirryttäessä jokisuistoista ulommas merelle. Uloimmilla näyteasemilla syvänteiden suolaisuus on yli 5 promillea, kun taas lahtialuilla, lähempänä rannikkoa jokivesivaikutus voi olla ajoittain merkittävä, varsinkin päällysvedessä. Suomenlahdella on saariston ja pinnanalaisten pohjanmuotojen aiheuttamaa allastuneisuutta, joka heikentää veden vaihtuvuutta sisä- ja ulkosaariston välillä. Suomenlahti on suorassa yhteydessä Itämeren pääaltaaseen ja varsinaisen Itämeren syvänteiden vähähappinen vesi pääsee tunkeutumaan Suomenlahdelle. Tämä vesi on suolaista ja voimistuva suolaisuuskerrostuneisuus vaikeuttaa pohjanläheisen veden uudistumista. Suomenlahdella syvien vesien happitilanne seuraa kerrostuneisuuden vaihteluja ja happitilanne on sitä huonompi, mitä kerrostuneempaa vesi on. Pohjaeläinten yksilömäärät ja erityisesti pohjaeläinyhteisön koostumus muuttui suuresti tutkimusalueen sisällä. Pohjaeläinten yksilötiheys vaihteli näyteasemilla välillä 300 17150 yks/m 2, biomassa välillä 0,9 178 g/m 2 ja taksoniluku välillä 4 10. Tutkimusalueen makroskooppisessa pohjaeläimistössä oli havaittavissa selviä muutoksia siirryttäessä Svartbäckin ja Orrenkylän selillä lähemmäs ulkosaaristoa (kuvat 30 ja 31). Svartbäckinselän pohjoisosassa (asemat N ja A) ja Kuggsundissa (asema M) pohjasedimentti oli ohuen hapellisen pintakerroksen alla mustaa tai lähes mustaa sulfidiliejua. Pohjaeläimistö koostui lähinnä makeanveden lajeista. Yksilömäärältään selvästi tärkein ryhmä oli harvasukasmadot ja näistä erityisesti rehevillä pohjilla viihtyvä Potamothrix/Tubifex harvasukasmatolaji. Seuraavaksi runsain ryhmä oli surviaissääskentoukat ja näistä yleisin laji oli rehevyyttä ilmentävä Chironomus plumosus tyyppi. Erityisen selvästi pohjaeläimistö oli makean veden lajistoa Kuggsundissa, jossa ainoastaan yksi näytteessä esiintynyt Corophium volutator katkayksilö edusti murtovesilajistoa. Asemalla N lajistoon tuli mukaan jo mereisempää harvasukasmatolajistoa (Paranais suku) ja liejusimpukka (Macoma baltica). Asemalle A siirryttäessä lajistoon tuli lisää murtovesilajistoa eli tulokaslaji Marenzelleria monisukasmato, jonka on todettu voivan esiintyä vähähappisissa ja jopa hapettomissa olosuhteissa. Asemilla N ja A biomassa koostui jo lähinnä liejusimpukasta (kuva 31). Orrenkylänselän pohjoisosan näyteasema (as I) oli näyteasemista matalin ja samalla näyteasemista ainoa, jolla ei esiintynyt tummaa sulfidiliejua. Pohjaeläimistön koostumus oli siellä hyvin samanlainen kuin asemalla N eli yksilömäärältään vallitsevia olivat makeanveden lajit Potamothrix/Tubifex harvasukasmadot ja Chironomus plumosus surviaissääskentoukat. Liejusimpukkaakin esiintyi ja se oli biomassaltaan tärkein pohjaeläinryhmä. Orrenkylänselän eteläosan näyteasemalla (as C) hapellinen pintakerros oli vain 0,5 cm ja rikkivedyn haju oli selvä. Tällä asemalla sekä pohjaeläinten Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 41

Kuva 30. Pohjaeläinten kokonaisyksilömäärä (yks/m2) pohjaeläinryhmittäin/-lajeittain Porvoon merialueen näyteasemilla vuonna 2011. 42 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 31. Pohjaeläinten kokonaisbiomassa (g WW/m2) pohjaeläinryhmittäin/-lajeittain Porvoon merialueen näyteasemilla vuonna 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 43

yksilömäärät että biomassat olivat vähäisiä. Yksilömäärältään tärkein pohjaeläinryhmä olivat Marenzelleria monisukasmadot. Vielä täälläkin tutkimusalueen uloimmalla asemalla tavattiin makeanveden Chironomus plumosus surviaissääskentoukkaa. Koko pohjaeläinaineistossa tavattiin kaksi valkokatka-yksilöä (Monoporeia affinis), joista toinen oli aseman C näytteessä. Öljysataman edustalla (asemat Q ja S) pohjaeläinyhteisön koostumus ei poikennut muusta tutkimusalueesta. Pohjaeläinyhteisön koostumus oli ikään kuin välimuoto Svartbäckinselän pohjois- ja eteläosan pohjaeläinyhteisöistä. Lajistossa oli edelleen makeanveden lajeja (Potamothrix/Tubifex harvasukasmatoja ja Chironomus surviaissääskentoukkia), mutta myös murtovesilaji Marenzelleria oli yleinen ja liejusimpukkaa esiintyi jopa runsaasti. Asemalla Q tavattiin tutkimuksen ainut Hediste diversicolor yksilö (suom. merisukasjalkainen). Svartbäckinselän eteläosan syvillä alueilla (asemat T, V ja B) pohjasedimentti oli mustaa sulfidiliejua ja rikkivedyn haju oli vähintäänkin mieto. Pohjaeläinyhteisöissä dominoi selkeästi Marenzelleria, mikä näkyi erityisesti näyteasemilla V ja B jo näytteenotossa; pohjasedimentti oli täynnä Marenzelleria n käytäviä. Marenzelleria n yksilömäärät olivat huikeita; syvimmällä B-näyteasemalla Marenzelleria n yksilötiheys oli 17 000 yksilöä/m 2. Näyteasemilla esiintyi pienessä määrin myös liejusimpukkaa. Näyteaseman B näytteessä esiintyi yksi valkokatka yksilö (Monoporeia affinis). Svartbäckinselän eteläosan matalalla asemalla (as X) esiintyi erityisen runsaasti rehevän pohjan Chironomus plumosus surviaissääskentoukkaa ja liejusimpukkaa. Alueen kokonaisbiomassa oli liejusimpukan runsaan esiintymisen vuoksi näyteasemista suurin (kuva 31). Svartbäckinselän eteläisin näyteasema (as K) sijaitsi erillisessä syvänteessä Kalvön ja Kitön välissä. Pohjasedimentissä oli vain muutaman millimetrin hapellinen kerros ja musta sulfidilieju haisi rikkivedylle. Sekä yksilömäärältään että biomassaltaan pohjaeläimistö oli tällä asemalla näyteasemista vähäisintä. Pohjaeläinyhteisö koostui lähinnä Marenzelleria monisukasmadoista. Pohjaeläimistön perusteella tutkimusalueen pohjien tila ei poikkea tyypillisestä tilanteesta Suomenlahden sisäsaariston alueella. Tutkimusalueen pohjaeläimistö ilmentää ennen kaikkea tämän merialueen yleisiä ongelmia. Matalimmilla näytealueilla tulee esille merialueen rehevyys valtalajien ollessa rehevän pohjan tyyppilajeja, Potamothrix/Tubifex harvasukasmatoa ja Chironomus surviaissääskentoukkaa. Rehevyyteen ovat tietenkin omalta osaltaan vaikuttaneet paikallinen kuormitus ja jokien mukanaan tuoma kuormitus. Syvemmillä alueilla pohjan huono happitilanne nousee vaikuttavaksi tekijäksi ja selvä valtalaji tai paikoin lähes ainut laji on huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato. Samansuuntainen kehitys on havaittu myös läheisillä merialueilla. Syvillä näyteasemilla, joilta pohjaeläimistö on aikaisemmin puuttunut täysin tai lähes kokonaan, esiintyy nykyään suuret määrät Marenzelleria monisukasmatoa (Anttila-Huhtinen 2010). Tällä merialueella vallitsisi syvillä pohjilla luonnostaan valkokatka kilkki (Mesidotea 44 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

entomon) pohjaeläinyhteisö, mutta tällaista ns. luonnontilaista syvän veden yhteisöä ei tutkimusalueen syvillä alueilla tavattu. Koko tutkimusalueen näytteissä tavattiin kaikkiaan vain 2 valkokatka- ja 3 kilkkiyksilöä. Positiivista oli se, että täysin kuolleita pohjia ei tavattu lainkaan. Kaikilla näyteasemilla esiintyi vähintään neljää eri pohjaeläinlajia. Liejusimpukan on todettu taantuneen esim. läheisellä Pyhtää Kotka Hamina merialueella (Anttila- Huhtinen 2010). Taantumisen on arveltu siellä olevan yhteydessä pohjan tilan ja happiolosuhteiden yleiseen heikkenemiseen sekä suolapitoisuuden vähenemiseen. Porvoon tutkimusalueella liejusimpukkaa esiintyi kuitenkin hyvin syvyysvyöhykkeellä 17-25 metriä ja tätäkin syvemmillä näyteasemilla lajia esiintyi pienessä määrin. Pohjaeläintutkimuksen tulosten mukaan tutkimusalueen pohjaeläimistössä ei ole juurikaan havaittavissa paikallisen kuormituksen suoria vaikutuksia. Pohjaeläintutkimuksen tulosten perusteella pohjan tila oli heikoin näyteasemalla K, joka oli tutkimusalueen uloimpia näyteasemia ja sijaitsee etäällä kuormituslähteistä. Syvillä näyteasemilla B ja V pohjan tila oli myös huono, mitä ilmensi erittäin runsaana esiintyvä Marenzelleria pohjaeläinyhteisö. Pohjan heikko tila on kuitenkin näillä alueilla ensisijaisesti yhteydessä Suomenlahden sisäsaariston syvännealueiden huonoon happitilanteeseen. 5.2.3 Liejusimpukan kokojakauma Määrityksen yhteydessä mitattiin liejusimpukoiden (Macoma baltica) pituus millimetrin tarkkuudella. Mittaustulokset on esitetty näyteasemittain graafisesti liitteessä 15. Näytteissä esiintyi yhteensä vain 73 liejusimpukkaa, joten asemakohtaiset aineistot olivat hyvin suppeita. Eniten simpukoita oli aseman X näytteessä (20 yksilöä). Koko aineiston perusteella liejusimpukkayhteisössä dominoivat suhteellisen vanhat, 15 17 mm:n yksilöt (kuva 32). Alle 5 mm:n nuoria yksilöitä oli koko aineistossa vain 10 yksilöä. 20 15 yksilöä 10 5 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm Kuva 32. Liejusimpukan (Macoma baltica) kokojakauma näyteasemien yhdistetyssä aineistossa (n = 73 yksilöä). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 45

Kerättäessä liejusimpukka-aineistoa haitallisten aineiden tutkimukseen (luku 4.3) jouduttiin kummallakin tutkimusalueella nostamaan kymmeniä Ekman-nostoja. Tuolloin havaittiin pieniä liejusimpukoita esiintyvän kuitenkin suhteellisen hyvin näytteenottoalueilla (kartta liite 5). 5.2.4 BBI indeksi Aineistosta laskettiin BBI indeksi (Brachis water Benthic Index), joka on kehitetty kuvaamaan Itämeren vähäsuolaisten ja lajisten pehmeiden pohjien pohjaeläinyhteisöjen tilaa (Vuori ym. 2009, Aroviita ym. 2012). Näyteasemien BBI-indeksitulokset on esitetty taulukossa 17 ja liitteessä 16 on termien selitykset. Luokitteluindeksin perustana on olettamus, että lajiston monimuotoisuus pienenee ympäristöstressin kasvaessa. Indeksin laskennassa käytetään lajien lukumääriä, yksilömääriä sekä eri eläinlajien tai ryhmien ympäristöstressin sietokykyä kuvaavia herkkyysarvoja. BBI indeksi voi saada arvon väliltä 0 noin 1. Lähempänä nollaa olevat indeksiarvot kuvaavat pohjaeläinyhteisön heikkoa tilaa. Indeksin luokitteluperusteet ja laskentatavat on kuvattu tarkemmin julkaisuissa Perus ym. (2007) ja Vuori ym. (2009). BBI-indeksi ja BBI-ELS arvot laskettiin käyttäen valmista excel-pohjaista laskentapohjaa. Vesipolitiikan puitedirektiivin lähestymistavan mukaan havaittua BBI indeksiarvoa verrataan vesistötyyppikohtaiseen BBI-vertailuarvoon (indeksin odotusarvo). Vesialueen ekologinen tila määräytyy havaitun BBI-indeksin ja vastaavan BBI-vertailuarvon poikkeamien suuruuden perusteella. Mikäli em. suhdeluku (BBI-ELS, BBI-ekologinen laatusuhde) on lähellä lukuarvoa 1, tulkitaan paikan olevan ekologisesti häiriintymättömässä tilassa (Vuori ym. 2009). BBI-indeksi ei tällaisenaan soveltune kovin hyvin tälle tutkimusalueelle. Alue on Suomenlahden sisäsaaristoa. Matalilla alueilla lajistossa vallitsevat makean veden surviaissääsket ja harvasukasmadot, joita BBI-indeksi ei huomioi lainkaan lajitasolla. Näiden kummankin ryhmän taksonit käsitellään laskennassa ikään kuin yhtenä lajina, jonka herkkyys-/toleranssiarvo on luokittelun heikointa tasoa (1). Vastaavasti Marenzelleria, joka voi muodostaa massaesiintymiä hapettomilla tai lähes hapettomilla pohjilla, on saanut herkkyysarvon 5 (tolerantti) eli saman kuin esim. liejusimpukka (Macoma baltica). Kaiken kaikkiaan BBI-ELS luokitus antoi tutkimusalueen ekologisesta tilasta aika positiivisen kuvan verrattuna varsinaiseen lajistotietoon: hyvä tila 5 asemaa, tyydyttävä tila 2 asemaa, välttävä tila 4 asemaa ja huono tila 1 asema (taulukko 16). 46 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Taulukko 17. Pohjaeläinaineistosta lasketut BBI- ja BBI-ELS arvot (BBI-ekologinen laatusuhde) sekä vastaavat laatuluokat (E=erinomainen, H=hyvä, T=tyydyttävä, V=välttävä ja Hu=huono). Taulukossa on esitetty myös muut indeksien laskentaan liittyvät taustatiedot ja arvot (selitykset liite 16). Näyteasemat M I C N A Q syv metriä 20 15 30 19 20 21 Tyyppi Ss Ss Ss Ss Ss Ss AB_tot 3447 1962 344 2885 2048 1354 S 3 5 5 4 6 6 H' 0,605 1,138 1,602 0,354 1,305 2,064 H'_max 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 BQI 0,62 1,21 3,30 0,80 1,73 2,89 BBI Vertailuarvo 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 BBI 0,12 0,25 0,41 0,09 0,30 0,49 BBI-ELS 0,2 0,42 0,68 0,15 0,5 0,82 BBI Luokka V H H V H E BBI-ELS Luokka V T H Hu T H Näyteasemat S T V X B K syv metriä 24 28-29 33 17 35 25 Tyyppi Ss Ss Ss Ss Ss Ss AB_tot 909 4502 7977 2049 17156 301 S 6 4 5 4 6 4 H' 1,699 0,229 0,220 1,583 0,114 1,210 H'_max 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 2,58 BQI_max 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 11,15 BQI 3,89 3,45 3,83 1,33 4,21 2,67 BBI Vertailuarvo 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 0,6 BBI 0,46 0,17 0,19 0,32 0,19 0,31 BBI-ELS 0,77 0,28 0,32 0,53 0,32 0,52 BBI Luokka E T T H T H BBI-ELS Luokka H V V H V H 5.2.5 Vertailu aikaisempiin tuloksiin Tutkimuksen vertailuaineistona on käytetty varhaisempia tarkkailutuloksia aina vuodesta 1980 lähtien. Svartbäckinselän pohjoisosassa (asemat N ja A) ja Kuggsundissa (as M) Tubificidae heimon harvasukasmatojen yksilötiheydet olivat huomattavasti suurempia kuin edeltävinä vuosina. Vuosina 1992 ja 1995 on viimeksi esiintynyt vastaavia tiheyksiä. Nämä Tubificidae heimon madot olivat tarkemmin määritettynä Potamothrix/Tubifex tyyppiä, joka on erityisesti rehevillä pohjilla viihtyvä harvasukasmato. Samanaikaisesti liejusimpukka väheni asemilla N ja A, mikä myös ilmensi pohjan tilan heikkenemistä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 47

Asemalla M liejusimpukka puuttui lajistosta jo vuonna 2007 eikä laji ollut palautunut alueelle vuonna 2011. Näyteasemalla N Muut-ryhmä piti sisällään ennen kaikkea Paranais suvun harvasukasmatoja. Nämä ovat hyvin pieniä Naididae heimon harvasukasmatoja, jotka ovat saattaneet jäädä edellisissä tutkimuksissa huomioimatta. Pohjaeläinten biomassa on ollut näillä asemilla jo pitkään aika vakio. Biomassat ovat olleet koko 2000- luvun huomattavasti pienempiä kuin joskus 1980-luvulla, jolloin liejusimpukat nostivat suuresti kokonaisbiomassoja. Kokonaisuudessaan pohjaeläimistön tila on ollut 2000- luvulla suhteellisen vakaa; kuitenkin vuodesta 2007 vuoteen 2011 pohjan tilassa on havaittavissa heikentymistä asemilla N, A ja M. 1980-luvun tilanteeseen verrattuna pohjien tila on heikentynyt selvästi kaikilla kolmella asemalla (kuva 33). Myös Orrenkylänselän pohjoisosan näyteasemalla (as I) Tubificidae heimon harvasukasmadot olivat runsastuneet selkeästi vuodesta 2007 ja muutos vastasi täysin asemien N, A ja M tilannetta. Kun samanaikaisesti myös Chironomus-toukkien määrä oli lisääntynyt, seurauksena oli kokonaisbiomassojen kasvu. Kun em. lisääntyneet pohjaeläinryhmät (Potamothrix/Tubifex ja Chironomus) ovat molemmat rehevän pohjan ilmentäjälajeja, voidaan pohjan rehevyyden katsoa voimistuneen asemalla I vuonna 2011 verrattuna aikaisempaan 2000-lukuun. Vuoden 2011 tutkimuksen mukaan pohjaeläimistön koostumus vastasi hyvin vuoden 1995 tilannetta; tilanne oli siis sama kuin asemilla N, A ja M. 1980-luvun tilanteeseen verrattuna pohjan tila on heikentynyt selvästi asemalla I (kuva 34). Orrenkylänselän eteläosan näyteasemalla (as C) sekä yksilömäärät että biomassat olivat vähäisiä kuten koko 2000-luvun. Pohjaeläinten yksilömäärät romahtivat vuoden 1983 jälkeen, kun puhtaiden pohjien indikaattorilaji, valkokatka (Monoporea affinis), lähes hävisi alueelta. Vuoden 1986 jälkeen lajia on havaittu vain joitain satunnaisia yksilöitä, kun vielä vuonna 1983 lajin yksilötiheys oli 6500 yks/m 2. Tällä asemalla esiintyi pienessä määrin liejusimpukkaa vuonna 2007, mutta vuonna 2011 laji oli lähes hävinnyt. Pohjan tilan voidaan katsoa vuonna 2011 lievästi huonontuneen vuodesta 2007 (kuva 34). 48 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

3500 Havaintopaikka N 200 3000 2500 150 yks./m2 2000 1500 1000 500 100 50 g WW/m2 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2003 2007 2011 0 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom 3500 Havaintopaikka A 200 3000 2500 150 yks./m2 2000 1500 1000 500 100 50 g WW/m2 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2003 2007 2011 0 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom yks./m2 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 Havaintopaikka M 100 80 60 40 20 g WW/m2 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2003 2007 2011 0 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 33: Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (Tub=Tubificidae, Mon=valkokatka, Chi=surviaissääsket, Mac=liejusimpukka, Marenz=Marenzelleria) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla N, A ja M vuosina 1980 2011. Huom. Y-akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 49

Havaintopaikka I 2500 300 2000 250 1500 1000 200 150 100 500 50 0 0 1980 1983 1986 1989 1992 yks./m2 g WW/m2 1995 1998 2001 2003 2007 2011 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka C 8000 150 7000 6000 120 5000 4000 3000 90 60 2000 1000 30 0 0 1980 1983 1986 1989 1992 yks./m2 g WW/m2 1995 1998 2001 2003 2007 2011 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 34. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla I ja C vuosina 1980 2011. Huom. Y-akselien asteikot ovat kuvissa erilaiset. Öljysataman edustalla asemalla Q liejusimpukka oli hieman runsastunut vuodesta 2007, mutta yksilömäärät olivat silti vähäisempiä kuin 2000-luvun alkuvuosina. Pohjaeläinyhteisö oli myös monipuolistunut vuodesta 2007, jolloin näyteasemalla oli lajeja vain 3, kun nyt lajiluku oli yhdeksän. Valkokatkaa asemalla ei ole esiintynyt vuoden 1998 jälkeen. Tulosten perusteella näyttäisi siltä, että 2000-luvulla pohjan rehevyys on lisääntynyt asemalla Q, mutta pohjan happitilanne ei ole kuitenkaan samalla heikentynyt (kuva 35). Näyteasemalla S pohjaeläinseuranta on ollut vuosittaista aina vuodesta 2001 lähtien. 2000-luvulla aseman S pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut mitään merkittäviä muutoksia. 50 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Marenzelleria n ja liejusimpukan asema valtalajina on vaihdellut 2000-luvulla. Kahtena viimeisenä tutkimusvuotena Marenzelleria on ollut valtalaji, mutta liejusimpukoiden tiheys kasvoi kuitenkin vuonna 2011 edellisestä vuodesta. Suurimmat muutokset näyteasemalla S ovat ajoittuneet 1980-luvulle, jolloin vuoden 1983 jälkeen alueelta katosivat valkokatkat ja vuosina 1986 ja 1989 lähes kokonaan koko makroskooppinen pohjaeläimistö (kuva 35). Havaintopaikka Q 1800 200 1600 yks./m2 1400 1200 1000 800 600 400 200 150 100 50 g WW/m2 0 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2003 2007 2011 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka S 1800 200 1600 yks./m2 1400 1200 1000 800 600 400 200 150 100 50 g WW/m2 0 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 35. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla Q ja S vuosina 1980 2011. Svartbäckinselän eteläosan syvillä alueilla (asemat T, V ja B) huomionarvoisinta on viime vuosina ollut Marenzelleria monisukasmadon esiinmarssi. Vielä vuonna 2010 (as B) yksilömäärä oli alle 1000 yks/m 2, mutta vuonna 2011 yksilömäärät olivat todella suuria ja maksimitiheys oli noin 17 000 yks/m 2 tutkimusalueen syvimmällä asemalla (as B). Edellinen suuri muutos syvimpien näyteasemien (as B ja V) pohjaeläimistössä tapahtui 1980-luvun alkupuolella, kun alueen valkokatkapopulaatiot romahtivat. Vuosina 1986 ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 51

1989 valkokatkaa esiintyi vielä pienessä määrin, mutta sen jälkeen on tavattu vain satunnaisia yksilöitä. Vuosina 1986 1992 näyteasemilla esiintyi vielä jonkin verran liejusimpukkaa, mutta myös sen esiintyminen on ollut vuoden 1992 jälkeen hyvin satunnaista. Tämän jälkeen pohjaeläimistön tila on ollut näillä syvillä alueilla hyvin heikko ja välillä makroskooppinen pohjaeläimistö on puuttunut alueilta jopa lähes kokonaan. Vuoden 2011 tulokset kertovat samasta ilmiöstä, joka on havaittu muillakin itäisen Suomenlahden sisä- ja ulkosaariston syvillä alueilla. Pohjilla, jotka olivat aiemmin lähes kuolleita, esiintyy nyt valtavia Marenzelleria massaesiintymiä. Näyteasema T on hieman kahta edellistä näyteasemaa matalampi ja sen lajistossa näkyy selkeästi pohjan tilan heikkeneminen vuodesta 2003; liejusimpukka on vähentynyt samalla kun Marenzelleria on runsastunut (kuva 36). Svartbäckinselän eteläosan matalalla asemalla (asema X) pohjan rehevyys oli lisääntynyt vuonna 2011 verrattuna 2000-luvun alkuun. Rehevän pohjan indikaattorilajit Potamothrix/Tubifex harvasukasmadot ja Chironomus- surviaissääskentoukat olivat runsastuneet merkittävässä määrin. Liejusimpukan runsaus oli kuitenkin pysynyt vakiona tai jopa hieman lisääntynyt samana ajanjaksona. Tällä matalalla alueella valkokatkaa esiintyi jossain määrin vielä vuonna 1995, mutta sen jälkeen lajia on tavattu vain satunnaisia yksilöitä (kuva 37). Svartbäckinselän eteläisimmältä näyteasemalta (as K) pohjaeläinaineistoa on vain kolmelta vuodelta eli vuodesta 2003 lähtien. Pohjan huonoista olosuhteista johtuen pohjaeläimistö on ollut koko ajan niukkaa. Vuonna 2011 kokonaisyksilömäärä oli edellisiä vuosia hieman suurempi johtuen Marenzelleria n esiintymisestä (kuva 37). 52 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

5000 4500 4000 3500 Havaintopaikka T 50 40 yks./m2 3000 2500 2000 1500 1000 500 30 20 10 g WW/m2 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2003 2007 2011 0 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka V 9000 200 8000 yks./m2 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 150 100 50 g WW/m2 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2003 2007 2011 0 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom 6000 5000 Havaintopaikka B 17 000 yks/m2 100 80 yks./m2 4000 3000 2000 1000 60 40 20 g WW/m2 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 0 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Kuva 36. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla T, V ja B vuosina 1980 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 53

2500 Havaintopaikka X 200 2000 150 1500 100 1000 500 50 0 0 1980 1983 1986 1989 yks./m2 g WW/m2 1992 1995 1998 2001 2003 2007 2011 Tub Mon Chi Mac Marenz Muut Biom Havaintopaikka K 2400 50 2100 40 1800 1500 1200 900 600 30 20 10 300 0 0 1980 1983 1986 1989 1992 1995 1998 yks./m2 g WW/m2 2001 2003 2007 2011 Tub Mon Chi Mac Marez Muut Biom Kuva 37. Pohjaeläinten tiheys (yks/m 2 ) ryhmittäin/lajeittain (selitykset kts. kuva 33) ja kokonaisbiomassa (g WW/m 2 ) näyteasemilla X ja K vuosina 1980 2011 (asemalla K vain vuodet 2003, 2007 ja 2011). 5.3 SEDIMENTTIEN JA SIMPUKOIDEN HAITTA-AINETUTKIMUS 5.3.1 Sedimentit Fysikaaliset ominaisuudet Näytteenoton yhteydessä tehdyn silmämääräisen tarkastelun mukaan pintasedimentit olivat näyteasemilla (kartta liite 5) lieju- ja liejusavityyppisiä (taulukko 11). Kahdella näyteasemalla (as 9615 syvyys 13 m, as PN12 syvyys 34 m) pohja oli muita näyteasemia kovempaa ja näytteet otettiin Ekman in sijasta VanVeen llä. Sedimentin pinnalla oli 1 3 54 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

senttimetrin vaaleampi, hapettunut kerros ja sen alla harmaa musta sulfidilieju, jonka seassa oli yleensä savea. Ainoastaan matalimmilla näyteasemilla (9615 ja PN5, 13 metriä) lieju ei ollut sulfidiliejua. Viidellä näyteasemalla, joiden syvyys vaihteli välillä 19 35 metriä, oli havaittavissa sedimentissä lievää rikkivedyn hajua. Ainoastaan näyteasemalla D havaittiin pohjasedimentissä öljyä, kun vuoden 2007 sedimenttitutkimuksessa öljyä havaittiin D:n lisäksi myös asemilla T ja Q. Asema D sijaitsee merivesitunnelin edustalla (kartta liite 5). Orgaanisen aineen määrä (hehkutushäviö) oli useimmilla asemilla normaalisedimentin tasoa eli lähellä 10 %:a (taulukko 17). Ainoastaan kovapohjaisemmilla näyteasemilla (9615 ja PN12) orgaanisen aineen määrä oli vähäisempi (2-5 %). Näytteiden savipitoisuus vaihteli edellistä enemmän (taulukko 17). Enimmäkseen näytteiden savipitoisuus oli tasoa 40 60 % kuiva-aineesta, mutta kovemmilla näyteasemilla (9615 ja PN12) savipitoisuus oli vähäisempi, kuten myös asemalla D. Dioksiinit ja furaanit (PCDD/F) Sedimenttinäytteiden PCDD/F pitoisuus on ilmoitettu kaikkien yhdisteiden ja toksisten yhdisteiden summana WHO:n toksisuusekvivalentteina (WHO-TEQ ng/kg ka). Em. laatua on käytetty myös ympäristöministeriön laatimassa ruoppaus- ja läjitysohjeessa (2004) PCDD/F-yhdisteiden laatuna. Saadut tulokset on esitetty taulukossa 18, jossa on myös vastaavat tulokset em. ohjeen mukaan normalisoituina. Taulukko 18. Sedimenttinäytteistä määritetyt öljyhiilivedyt ja PCDD/F WHO-TEQ pitoisuudet. Haitta-aineiden osalta on esitetty määritetyt pitoisuudet. Ruoppausmassojen laatukriteereissä olevien haitallisten aineiden osalta on esitetty myös normalisoidut pitoisuudet, joita on verrattu tason 1 ja 2 raja-arvoihin. Öljyhiilivetyjen osalta taso 1 ylittyi neljällä asemalla ja taso 2 selkeästi asemalla D. Öljyhiilivedyt mg/kg ka WHO(2005)-TEQ ng/kg ka piste k-aine h-häviö summa summa C10-C40 PCDD/F PCDD/F % % ka C10-C21 C21-C40 C10-C40 normalisoitu normalisoitu A 21 9 39 74 110 122 Q 33 7 93 110 200 286 S 35 7,3 29 54 83 114 4,6 6,3 D 43 9 1200 1100 2400 2667 T 39 10 59 110 170 170 10,1 10,1 V 33 11 <LOQ <LOQ <75 <LOQ B 30 11 I 25 9 <LOQ <LOQ <75 <LOQ 9615 58 2 2,6 12,8 PN5 36 8 3,7 4,6 PN12 55 5 3,3 6,5 Raja-arvot: TASO 1 50 20 TASO 2 1500 500 Värikoodit: normalisoitu pitoisuus jää tasojen 1 ja 2 väliin ruoppausmassa on mahdollisesti pilaantunut normalisoitu pitoisuus ylittää tason 2 raja-arvon ruoppausmassa on pilaantunut Lyhenteet: PCDD/F = Polyklooridibentso-p-dioksiinit ja -furaanit LOQ = Määritysraja (Limit Of Quantitation) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 55

Normalisoidut PCDD/F pitoisuudet vaihtelivat välillä 4,6 12,8 ng/kg ka. Kaikki määritetyt pitoisuudet alittivat ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 1 raja-arvon (20 ng/kg ka), mikä tarkoittaa sedimenttien PCDD/F pitoisuuksien olevan haitattomalla tasolla. Vuoden 2011 tutkimuksessa mitatut PCDD/F-pitoisuudet olivat kuitenkin suurempia kuin edellisessä vastaavassa tutkimuksessa vuonna 2007, mutta vuosien 2007 ja 2011 väliset pitoisuuserot eivät olleet kuitenkaan merkittäviä (kuva 38). Vuoden 2003 tutkimuksessa asemalla T mitatun pitoisuuden (80 ng/kg ka) tasoisia tuloksia ei ole tutkimusalueella myöhemmin mitattu. Haitta-ainetutkimusten tulosten tarkastelussa tulee muistaa, että niihin sisältyy aina kohtalaista epävarmuutta sekä näytteenoton edustavuuden että analysointimenetelmien erilaisuuden ja menetelmien kehittymisen vuoksi. 90 PCDD/F WHO TEQ ng/kg ka 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2003 2007 2011 Tason 1 raja arvo S T 9615 PN5 PN12 Näyteasemat Kuva 38. PCDD/F (WHO-TEQ ng/kg ka) yhdisteiden normalisoitu pitoisuus sedimettinäyteasemilla vuosina 2003, 2007 ja 2011. Vuosina 2007 ja 2011 tason 1 raja-arvo (haitattoman läjitysmassan raja-arvo) ei ylittynyt yhdelläkään näyteasemalla. Öljyt Öljyhiilivetyjen eli mineraaliöljyjen pitoisuus on esitetty erikseen lyhytketjuisille ja pitkäketjuisille hiilivedyille sekä näiden summalle (taulukko 17). Samassa taulukossa on lisäksi esitetty öljyhiilivetyjen summapitoisuuden osalta myös normalisoitu tulos. Korkein pitoisuus esiintyi merivesitunnelin suulla (as D), kuten aikaisempinakin vuosina. Asemalla D pitoisuus ylitti tason 2 raja-arvon ja pohjasedimentti voidaankin katsoa ko. paikalla öljyjen pilaamaksi. Muilla läheisillä asemilla (asemat A, Q, S ja T) pitoisuus jäi tasojen 1 ja 2 välille ja näiden sedimenttien läjityskelpoisuus tulisikin arvioida tapauskohtaisesti. Kilpilahden tuotantolaitoksista etäämpänä olevilla näyteasemilla (asemat V ja I) öljypitoisuus jäi alle määritysrajan. 56 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Vuoden 2007 tutkimukseen verrattuna sedimentin öljypitoisuus oli laskenut merivesitunnelin edustalla (as D), mutta pitoisuus oli kuitenkin korkeampi kuin vuonna 2003 (kuva 39). Kaikilla muilla näyteasemilla pitoisuudet ovat laskeneet vuodesta 2003 ja pitoisuudet olivat nyt samalla tai alhaisemmalla tasolla kuin vuonna 2007 (kuva 39). Mineraaliöljyt sum C10 C40 mg/kg ka 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 5400 2003 2007 2011 A Q S D T V I Näyteasemat taso 2 taso 1 Kuva 39. Mineraaliöljyjen (summa C 10 C 40 ) normalisoitu pitoisuus sedimenttinäyteasemilla vuosina 2003, 2007 ja 2011. Vuonna 2011 taso 1 ylittyi 4 asemalla ja taso 2 merivesitunnelin edustalla (as D). Pitoisuudet ovat laskeneet vuodesta 2003 muilla näyteasemilla, mutta eivät merivesitunnelin edustalla (as D). DOP (di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti) Ftalaatteja tutkittiin vain kolmella näyteasemalla ja kaikki tutkitut pitoisuudet jäivät alle määritysrajan. Määritysraja oli kaikilla analyyseillä 1 mg/kg ka. Tutkitut ftalaatit olivat dimetyyliftalaatti (DMP), dietyyliftalaatti (DEP), dibutyyliftalaatti (DBP), butyylibentsyyliftalaatti (BBP), di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP/DOP) ja di-noktyyliftalaatti (DNOP). DOP -pitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä laskeneet (Ramboll Analytics Oy 2010) ja sama lasku on jatkunut ajanjaksolla 2003 2011 (kuva 40). Pitoisuuksien pieneneminen on ollut voimakkainta lähimpänä kuormituspistettä eli merivesitunnelin edustalla (as D), jossa on aikaisempina vuosina mitattu selvästi taustatasoa korkeampia pitoisuuksia. Kuvassa 40 on käytetty vuoden 2011 pitoisuutena 0,5 mg/kg ka (= 0,5 x määritysraja). Orgaaniset tinayhdisteet Vuoden 2011 tutkimuksessa orgaaniset tinayhdisteet tutkittiin kaikilla sedimenttinäyteasemilla (11 asemaa). Vastaavissa aikaisemmissa tutkimuksissa orgaaniset tinayhdisteet eivät ole olleet tutkimuksen kohteena. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 57

50 DOP mg/kg ka 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 2003 2007 2011 S D T Näyteasemat Kuva 40. DOP (di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti) pitoisuus (normalisoitu) sedimenttinäyteasemilla vuosina 2003, 2007 ja 2011. Pitoisuudet ovat tällä aikajänteellä laskeneet erityisesti merivesitunnelin edustalla. Vuonna 2011 kaikki tutkitut pitoisuudet olivat alle määritysrajan (= 1 mg/kg ka). Eri tinayhdisteiden absoluuttiset pitoisuudet on esitetty taulukossa 19 ja TBT:n (tributyylitina) osalta on esitetty myös normalisoidut pitoisuudet. Orgaanisista tinayhdisteistä vain TBT:lle (tributyylitina) on esitetty haitta-aineen laatukriteerit ruoppausja läjitysohjeessa (Ympäristöministeriö 2004). Trifenyylitinan (TPhT) osalta vaikutuksia koskevat tiedot ovat vielä osin ristiriitaisia ja liian epävarmoja ohjearvon antamiseksi (Pajukallio 2004). Tässä tutkimuksessa TPhT-pitoisuudet jäivät useimmilla näyteasemilla alle määritysrajan (absoluuttinen pitoisuus <2-3,1 µg/kg ka). Vain kolmella asemalla TPhT-pitoisuus ylitti määritysrajan ja pitoisuudet olivat tasoa 3-19 µg/kg ka. 58 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Taulukko 19. Sedimenttinäytteistä määritetyt orgaanisten tinayhdisteiden absoluuttiset pitoisuudet ja TBT:n osalta myös normalisoidut pitoisuudet (µg/kg ka). Tason 1 raja-arvo ylittyi lähes kaikissa näytteissä ja asemilla Q ja PN12 ylittyi myös tason 2 raja-arvo. syvyys h-häviö Organotinat µg/kg ka piste m % ka MBT DBT TBT TBT norm. TTBT MOT DOT TPhT TCHT A 19 9 3 6 24 27 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ Q 20 7 13 21 235 336 5 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ S 24 7 3 8 41 58 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ D 18 9 2 9 30 33 <LOQ 4 5 <LOQ <LOQ T 29 10 10 16 73 73 <LOQ 14 26 <LOQ <LOQ V 31 11 12 32 196 178 5 <LOQ <LOQ 7 <LOQ B 35 11 6 13 75 68 3 <LOQ <LOQ 3 <LOQ I 16 9 <LOQ 3 4 4 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ 9615 13 2 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ PN5 13 8 3 3 6 7 <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ <LOQ PN12 34 5 16 142 504 1008 18 <LOQ <LOQ 19 <LOQ Värikoodit: TASO 1 = mahdollisesti pilaantuneet ruoppausmassat, normalisoitu TBT pitoisuus yli 3 µg/kg kuiva-ainetta TASO 2 = pilaantuneet ruoppausmassat, normalisoitu TBT pitoisuus yli 200 µg/kg kuiva-ainetta Lyhenteet: MBT = Monobutyylitina (Monobutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw DBT = Dibutyylitina (Dibutyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw TBT = Tributyylitina (Tributyltin), LOQ=2,0 µg cat/kg dw TTBT=Tetrabutyylitina (Tetrabutyltin), LOQ=2,0-3,1 µg cat/kg dw MOT=Mono-oktyylitina (Monoctyltintin), LOQ=0,84-2,3 ug cat/kg dw DOT = Dioktyylitina (Dioctyltin), LOQ=0,66-2,2 µg cat/kg dw TPhT=Trifenyylitina, LOQ=2,0-3,1 ug cat/kg dw TCHT=Trisykloheksyylitina, LOQ=2,0-11 µg cat/kg dw LOQ = Määritysraja (Limit Of Quantitation) TBT:n päälähteinä ovat veneiden ja laivojen pohjissa sekä vedenalaisissa rakenteissa käytetyt eliöidenestomaalit (antifouling). TBT:n käyttö on vähentynyt Suomessa vuodesta 1991 lähtien, koska tuolloin kiellettiin orgaanisia tinayhdisteitä sisältävien antifoulingmaalien käyttö alle 25 metrin aluksissa sekä teollisuuden jäähdytys-, prosessi- ja jätevesijärjestelmissä. Vuoden 2003 alussa Suomessa tuli voimaan orgaanisten tinayhdisteiden käyttökielto ja kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymän sopimuksen mukaan TBT-maalien täyskielto tuli voimaan vuonna 2008. Kuitenkin vielä nykyään Suomen merialueilla vierailee aluksia, joiden pohjat on maalattu TBT-maalilla. Eranti (2005) on arvioinut, että perinteinen, TBT-maalilla pohjamaalattu valtamerirahtialus päästää tributyylitinaa noin 200 grammaa vuorokaudessa. Pitkällä tähtäimellä TBTtilanteen oletetaan paranevan myrkkymaalien käytön kieltämisen myötä. Ruoppausmassojen laatukriteerien mukaan tason 1 raja-arvo on TBT:lle (normalisoitu pitoisuus) 3 µg/kg ka ja tason 2 raja-arvo 200 µg/kg ka (Ympäristöministeriö 2004). Tason 1 raja-arvo ylittyi yhtä asemaa lukuunottamatta kaikilla sedimenttinäyteasemilla (tulokset ns. harmaalla alueella) ja myös tason 2 raja-arvo näyteasemilla PN12 ja Q. Asema PN12 sijaitsee laivaväylien risteyskohdassa ja asema Q Kilpilahden tuotantolaitosten sataman lähistöllä (kartta liite 5). Tutkimuksen korkein TBT-pitoisuus mitattiin asemalla PN12, jolla absoluuttinen pitoisuus oli 504 µg/kg ka. Näyteasemalla PN12 pohja oli normaalia kovempi ja orgaanisen aineen määrä oli vain 5 %, minkä seurauksena normalisoituna pitoisuus nousi jopa 1008 µg:aan/kg ka. Asemalla Q orgaanisen aineen määrä oli lähempänä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 59

normaalisedimenttiä, joten tuloksen normalisointi ei nostanut pitoisuutta kovinkaan paljon. Asemalla 9615 TBT-pitoisuus oli alle määritysrajan ja samalla se oli ainut näyteasema, jolla sedimentti oli TBT-pitoisuuden mukaan haitatonta ruoppausmassaa. Asema 9615 sijaitsee näyteasemista kauimpana laivaväylistä. Muiden organotinayhdisteiden pitoisuudet olivat pienempiä kuin TBT:n. TBT:n jälkeen seuraavaksi runsain organotinayhdiste oli DBT, jonka pitoisuudet olivat korkeita samoilla asemilla kuin TBT:nkin (taulukko 18) Tutkimusalueen itäpuolella eli Pyhtää-Kotka-Hamina - merialueella tutkittiin sedimentin haitallisia aineita velvoitetarkkailututkimuksessa viimeksi vuonna 2009 (Anttila-Huhtinen ja Mattila 2011). Tutkimuksen mukaan TBT pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä harmaalla alueella eli tasojen 1 ja 2 välillä. Korkeimmat pitoisuudet olivat tasoa 100 150 µg/kg ka (normalisoitu pitoisuus) ja ne esiintyivät laivaväylällä Kotkan lähistöllä ja Kotkan Hietasen sataman lähistöllä. Porvoon itäpuolella Loviisan merialueella on selvitetty pintasedimentin organotinayhdisteitä (OT-yhdisteet) vuosina 2005 ja 2006 (Vatanen 2007). Maksimipitoisuus mitattiin sataman edustalla, 260 µg/kg ka. Muutoin normalisoidut pitoisuudet olivat tasoa 30 220 µg/kg ka. Vuosaaren sataman ympäristössä on tutkittu sedimentin OT-pitoisuuksia vuosina 2003-2008 (Vatanen ym. toim. 2012). Pitoisuudet ovat laskeneet ko. aikavälillä, ja näin erityisesti sataman lähialueella. Vuonna 2003 mitattu maksimipitoisuus oli 80 µg/kg ka. Vuonna 2008 TBT-pitoisuudet olivat vertailualueilla tasoa 10 20 µg/kg ka. Tuoreimpia tuloksia löytyy Naantalin edustalta liittyen väylähankkeisiin (Vatanen 2010). Vesistötöiden jälkeen vuonna 2010 TBT pitoisuudet olivat tutkimusalueella 20 153 µg/kg ka, maksimipitoisuuden ollessa lähimpänä satamaaluetta. Edellä esitettyyn tausta-aineistoon verrattuna tässä tutkimuksessa saadut maksimi TBT-pitoisuudet vaikuttavat korkeilta, varsinkin kun mitään näytteistä ei ole otettu varsinaiselta satama-alueelta/korjaustelakan välittömästä läheisyydestä. Vatanen (2005) on esittänyt orgaanisten tinayhdisteiden sedimenttitutkimuksiin liittyviä epävarmuustekijöitä. Esimerkiksi yhdisteiden laikuittainen esiintyminen voi vaikuttaa suurestikin saatuihin tuloksiin eli pitoisuuserot voivat olla merkittäviä pienenkin alueen sisällä. Myös pitoisuuksien normalisointimenettelyyn liittyy omia ongelmia. 5.3.2 Simpukat Simpukoiden primääritulokset haitallisten aineiden osalta on esitetty liitteessä 17. Tulokset on esitetty sekä tuorepainoa että kuivapainoa kohti. Taulukkoon 20 on koottu näytteiden taustatietoja ja keskeiset analyysitulokset sekä kuiva- että tuorepainoa kohti. Tulosten käsittely ja tarkastelu perustuu tuorepainotuloksiin. 60 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Taulukko 20. Simpukkanäytteiden taustatietoja sekä keskeiset haitta-ainepitoisuudet sekä kuivaainetta että tuorepainoa kohti ilmoitettuna. ka ka rasva PCDD/F WHO- Organotinat ug/kg TEQ pg/g MBT DBT TBT TPT g/kg % % ka tp ka tp ka tp ka tp ka tp Simpukka alue A 186 18,6 11,5 0,74 0,14 5,0 0,93 9,1 1,7 212 39 18,7 3,5 Simpukka alue B 170 17,0 16,0 1,37 0,23 6,5 1,1 8,0 1,4 144 24 16 2,7 Dioksiinit Simpukoiden PCDD/f pitoisuuksissa (WHO-TEQ pg/g ka) ei ollut suurta eroa alueiden A ja B välillä (taulukko 20). Pitoisuudet olivat B alueella (Svartbäckinselän eteläosa) lievästi suurempia kuin selän pohjoisosassa (alue A). Simpukoiden kohdalla alueiden välinen ero dioksiinipitoisuuksissa oli hieman suurempi kuin kaloilla (luku 5.4.3). Näytesimpukat kerättiin kummallakin tutkimusalueella suhteellisen pienialaiselta näytteenottoalueelta (kartta liite 5), kun taas näytekalojen pyyntipaikat sijaitsivat huomattavasti laajemmalla alueella. Lisäksi kalat voivat liikkua tutkimusalueiden sisällä, mikä osaltaan pienentää alueiden välisiä mahdollisia eroja. Simpukoiden PCDD/F pitoisuuksia on tutkittu myös aiempina tutkimusvuosina (kuva 41). Pitoisuudet olivat vuonna 2007 erityisen alhaisia eikä alueen B simpukoille saatu tuolloin lainkaan tulosta, koska pitoisuus oli pienempi kuin analyysin määritystarkkuus. Vuonna 2011 A-alueen pitoisuus oli vuosien 2003 ja 2007 pitoisuustasojen välillä ja B-alueella lähempänä vuoden 2003 tasoa. 0,5 PCDD/F WHO-TEQ pg/g tp 0,4 0,3 0,2 2003 2007 2011 0,1 0 Simpukka A Simpukka B Kuva 41. Liejusimpukoiden PCDD/F WHO-TEQ pitoisuus (pg/g tuorepainossa) tutkimusalueilla A (Svartbäckinselän pohjoisosa) ja B (Svartbäckinselän eteläosa) vuosina 2003, 2007 ja 2011. Vuonna 2007 alueen B pitoisuus jäi alle määritysrajan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 61

Orgaaniset tinayhdisteet Keskeiset tulokset on esitetty taulukossa 20 ja kuvassa 42. Selvästi tärkein organotinayhdiste sekä pitoisuuksiltaan että vaikutuksiltaan on TBT (tributyylitina). TBT:n osuus organotinayhdisteiden kokonaispitoisuudesta oli tutkimusalueilla 80 90 % ja vaikutuksiltaan se on todettu selkeästi haitalliseksi aineeksi. Seuraavaksi merkittävin organotinayhdiste oli TPT (trifenyylitina), jonka haitallisista vaikutuksista ei olla vielä täysin selvillä. TBT pitoisuus oli alueen A simpukoissa B aluetta suurempi. Alueen A simpukat oli kerätty Illvarden saaren pohjois- ja koillispuolelta (kartta liite 5). Alue sijaitsee suhteellisen lähellä Tolkkisten satamaan kulkevaa laivaväylää ja lähistöllä on myös pienvenesatama. Alueen B simpukat on kerätty Pedarsändan in edustalta (kartta liite 5), josta on noin 600 700 metriä lähimmälle laivaväylälle. Tämä väylä ei ole syväväylä, joten sillä ei ole ollut niin paljon laivaliikennettä kuin varsinaisella syväväylällä. 50 45 summa 46 ug/kg tp ug/kg tuorepaino 40 35 30 25 20 15 10 5 summa 30 ug/kg tp TPT TBT DBT MBT 0 alue A alue B Kuva 42. Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet (µg/kg tuorepaino) tutkimusalueilla A ja B. Orgaaniset tinayhdisteet eivät ole olleet mukana tässä tarkkailussa aikaisempien vuosien tutkimuksissa, mutta mm. Naantalin (Vatanen 2010) ja Loviisan merialueilla (Vatanen 2007) ja Vuosaaren sataman (Vatanen ym. toim. 2012) tutkimuksiin liittyen on selvitetty liejusimpukan organotinapitoisuuksia. Yleisesti voidaan todeta, että pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi 2000-luvulla. Esimerkiksi Vuosaaren sataman tutkimuksissa liejusimpukoiden TBT-pitoisuus oli vuonna 2003 vertailualueellakin 160 µg/kg tp, kun vuonna 2007 vastaavat pitoisuudet olivat 20 µg/kg tp (Vatanen ym. toim. 2012). Porvoon lähialueella Loviisassa liejusimpukoiden TBT-pitoisuudet olivat vuonna 2006 8,0 17,8 µg/kg tp (Vatanen 2007). Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että liejusimpukan LC 50 arvo (pitoisuus, jossa 50 % altistetun populaation yksilöistä kuolee käsittelyn aikana) on sedimentin TBT- 62 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

pitoisuutena vain 116 µg/kg ka (Peltonen 2008). Tämä raja-arvo ylittyi Porvoon tutkimusalueella kolmella näyteasemalla (absoluuttiset pitoisuudet). Lajin on todettu häviävän täysin, jos sedimentin TBT -pitoisuus on 700 µg/kg ka tai enemmän (Meador ym. 2002). Tätä raja-arvoa ei ylittänyt yksikään sedimentin TBT-tulos (absoluuttinen pitoisuus). 5.4 KALATALOUDELLINEN TARKKAILU 5.4.1 Vapaa-ajan kalastajien kalastustiedustelu Kalastaneita vastaajia oli yhteensä 93 kpl (taulukko 20). Kun tulokset yleistettiin koko perusjoukkoon, oli arvio kalastaneiden ruokakuntien kokonaismäärästä 1142 kpl (taulukko 21). Arvion perusteella Porvoon edustan merialueelta saatiin yhteensä lähes 47 000 kg kalaa, ja keskimäärin n. 41 kg/kalastanut ruokakunta. Kalastus painottui selvästi kesäkuukausille (kuva 43). Taulukko 21. Porvoon edustan merialueen kalastustiedustelun tulosten yhteenveto. Alue Kalastaneita vastaajia (kpl) Osuus kalastaneista (%) Kalastaneita ruokakuntia (kpl) Kokonaissaalis (kg) Kokonaissaalis/ ruokakunta Kokonaissaalis/ha (g/ha) (kg) Alue 1 30 32,2 368 8514 23,1 6,6 Alue 2 19 20,4 233 11 142 47,7 15,4 Alue 3 38 40,9 466 25 635 54,9 20,9 Alue 4 6 6,5 74 1466 19,9 0,3 Yhteensä 93 100 1142 46 758 40,9 6,2 500 400 300 200 100 0 Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Pyyntipäivien lukumäärä Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuva 43. Vapaa-ajan kalastajien pyyntipäivien lukumäärät kuukausittain vuonna 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 63

Alue 1: Haikonselkä Haikonselän kokonaissaalis oli n. 8500 kg (taulukko 21). Vajaa kolmasosa (32 %) koko tutkimusalueella kalastaneista kalasti Haikonselän alueella. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli noin 23 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Haikonselän alueella oli n. 11 096 pyyntivuorokautta. Pyyntiponnistus jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui vapavälineillä (kuva 44). Verkkokalastus oli alueella melko vähäistä. Kalastajien saaliista suurin osa muodostui ahvenesta, hauesta ja kuhasta (kuva 45). Kuva 44. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Haikonselän alueella. 64 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 45. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Haikonselän alueella. Kalastajien havaintojen mukaan saaliskaloissa ei ole ollut havaittavissa maku- tai hajuhaittoja (kuva 46). Sen sijaan rehevyydestä kertovia seikkoja, kuten veden sameutta ja leväkukintoja oli havaittu. Rehevyydestä johtuvat haitat (veden sameus, vesikasvillisuuden runsaus ja kalavesien likaantuminen) koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 47). Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan oli 6,7. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 65

Kuva 46. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Haikonselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuva 47. Kalastusta haittaavat tekijät Haikonselän alueella vuonna 2011. 66 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Alue 2: Emäsalonselkä Emäsalonselän kokonaissaalis oli n. 11 100 kg (taulukko 20). Noin viidesosa (20 %) koko tutkimusalueella kalastaneista kalasti Emäsalonselän alueella. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli noin 47 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Emäsalonselän alueella oli n. 9756 pyyntivuorokautta. Pyyntiponnistus jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui vapavälineillä (kuva 48). Verkkokalastus oli alueella kuitenkin selvästi yleisempää kuin Haikonselällä (alue 1). Kalastajien saaliista suurin osa muodostui ahvenesta, hauesta ja kuhasta (kuva 49). Hauen ja kuhan suhteellinen osuus oli kuitenkin pienempi kuin Haikonselällä, sillä lahna ja särki olivat kokonaissaaliissa myös melko yleisiä lajeja. Kuva 48. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Emäsalonselän alueella. Kalastajien havainnot erilaisten ilmiöiden yleisyydestä viimeisen kolmen vuoden aikana olivat samantyyppisiä kuin Haikonselän alueen kalastajilla. Melko yksimielisiä kalastajat olivat siitä, että kaloissa ei ole ollut haju- ja makuvirheitä, eivätkä lohikalasaaliit ole kasvaneet (kuva 50). Lisäksi rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta ja leväkukintoja oli yleisesti havaittu. Rehevyydestä johtuvat haitat (veden sameus, vesikasvillisuuden runsaus ja kalavesien likaantuminen) koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 51). Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan oli 6,4. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 67

Kuva 49. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Emäsalonselän alueella. Kuva 50. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Emäsalonselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. 68 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 51. Kalastusta haittaavat tekijät Emäsalonselän alueella vuonna 2011. Alue 3: Svartbäckinselkä Svartbäckinselän kokonaissaalis vuonna 2011 oli tiedustelun osa-alueista kaikkein suurin, n. 25 600 kg (taulukko 20). Myös kalastajamäärät olivat selvästi suurimmat, n. 41 % koko tutkimusalueella kalastaneista. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli 55 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Svartbäckinselän alueella oli n. 30 760 pyyntivuorokautta. Toisin kuin alueilla 1 ja 2, kalastus tapahtui pääasiassa verkoilla (kuva 52). Pyyntimuotojen ero alueisiin 1 ja 2 nähden heijastui myös saalislajistoon, sillä suurin osa saaliista muodostui ahvenesta, särjestä ja lahnasta (kuva 53). Silakka, hauki ja kuha olivat myös melko yleisiä saalislajeja. Kalastajien havainnot erilaisten ilmiöiden yleisyydestä viimeisen kolmen vuoden aikana olivat samantyyppisiä kuin alueilla 1 ja 2. Melko yksimielisiä kalastajat olivat siitä, että kaloissa ei ole ollut haju- ja makuvirheitä, eivätkä lohikalasaaliit ole kasvaneet (kuva 54). Lisäksi rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista oli havaittu yleisesti. Rehevyydestä johtuvat haitat (veden sameus, vesikasvillisuuden runsaus ja kalavesien likaantuminen) koettiin alueiden 1 ja 2 tavoin keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 55). Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan oli 6,5. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 69

Kuva 52. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Svartbäckinselän alueella. Kuva 53. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Svartbäckinselän alueella. 70 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 54. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Svartbäckinselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuva 55. Kalastusta haittaavat tekijät Svartbäckinselän alueella vuonna 2011. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 71

Alue 4: Orrenkylänselkä Orrenkylänselän kokonaissaalis vuonna 2011 oli tiedustelun osa-alueista kaikkein pienin, n. 1400 kg (taulukko 20). Myös kalastajamäärät olivat selvästi pienimmät, ollen n. 6,5 % koko tutkimusalueella kalastaneista. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen vuosisaalis oli vain 20 kg. Kaikkien ruokakuntien yhteenlaskettu pyyntiponnistus Orrenkylänselän alueella oli n. 2737 pyyntivuorokautta. Svartbäckinselän tavoin kalastus tapahtui Orrenkylänselällä pääasiassa verkoilla (kuva 56). Suurin osa saaliista muodostui ahvenesta, hauesta ja lahnasta (kuva 57). Kuva 56. Vapaa-ajan kalastajien käyttämät pyydykset ja pyyntiponnistuksen jakautuminen pyyntimuodoittain Orrenkylänselän alueella. 72 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 57. Vapaa-ajan kalastajien saalislajit ja niiden osuus kokonaissaaliista Orrenkylänselän alueella. Kalastajien havainnot erilaisten ilmiöiden yleisyydestä viimeisen kolmen vuoden aikana olivat samantyyppisiä kuin alueilla 1-3. Kalastajat olivat yksimielisiä siitä, että kaloissa ei ole ollut havaittavissa haju- ja makuvirheitä (kuva 58). Rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta ja hajuhaittoja, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista oli havaittu yleisesti. Rehevyydestä johtuvat haitat, kuten vesikasvillisuuden runsaus ja veden sameus koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa (kuva 59). Kalastajien yleisarvosana kalastusalueestaan oli 7,4. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 73

Kuva 58. Vapaa-ajan kalastajien havaitsemien ilmiöiden yleisyys Orrenkylänselän alueella viimeisen kolmen vuoden aikana. Kuva 59. Kalastusta haittaavat tekijät Orrenkylänselän alueella vuonna 2011. 74 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

5.4.2 Verkkokoekalastukset Verkkokoekalastuksissa tavattiin kaikkiaan 14 eri kalalajia (liite 18). Koko tutkimuksen 30 koeverkon kokonaissaalis oli n. 173 kg ja 5225 kpl. Vertailualueen keskimääräinen yksikkösaalis oli 5,46 kg ja 195 kpl/koeverkko/yö ja kuormitettu alueen 6,1 kg ja 153 kpl. Vertailualueen yksikkösaaliit laskivat selvästi matalalta (0-3 m) syvemmille vyöhykkeille (3-10 m), mutta kuormitetulla alueella myös syvimmän vyöhykkeen yksikkösaaliit olivat suuria (kuvat 60 ja 61). Tilastollisen tarkastelun perusteella koealojen kalaston rakenteessa ei ollut merkitseviä eroja (p = 0,094), mutta tulos oli melko lähellä merkitsevän tuloksen rajaarvoa (p = 0,05). Yleisimmät saalislajit koealoilla olivat särki, ahven, kiiski, pasuri ja salakka (kuvat 62 ja 63). Alue 1 Alue 2 500 400 kpl/verkkovrk 300 200 100 0 0-3 m 3-6 m 6-10 m Kuva 60. Vertailualueen (alue 1) ja kuormitetun alueen (alue 2) keskimääräiset yksikkösaaliit (kpl/koeverkko) syvyysvyöhykkeittäin sekä tulosten keskihajonnat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 75

Alue 1 Alue 2 12000 10000 8000 g/verkkovrk 6000 4000 2000 0 0-3 m 3-6 m 6-10 m Kuva 61. Vertailualueen (alue 1) ja kuormitetun alueen (alue 2) keskimääräiset yksikkösaaliit (g/koeverkko) syvyysvyöhykkeittäin sekä tulosten keskihajonnat. särki 21,1 % vimpa 1,2 % ahven 16,5 % hauki 0,1 % salakka 7,6 % kiiski 18,4 % pasuri 23,8 % lahna 7,8 % kuha 3,4 % kuore 0,1 % Kuva 62. Vertailualueen saalislajien suhteelliset runsaudet (%) kappalemääräisestä kokonaissaaliista. 76 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

vimpa 0,6 % särki 38,1 % ahven 36,0 % siloneula 0,0 % kampela 0,2 % silakka 0,3 % salakka 9,6 % pasuri 4,6 % lahna 0,5 % kilohaili 0,0 % kuha 1,2 % kiiski 8,8 % Kuva 63. Kuormitetun alueen saalislajien suhteelliset runsaudet (%) kappalemääräisestä kokonaissaaliista. 5.4.3 Kalojen haitta-aine tutkimukset ja aistinvaraiset arviot Svartbäckinselältä pyydettyjen ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet olivat pieniä (kuva 64, liite 19). Pitoisuudet olivat hieman pienempiä alueen pohjoisosan kaloissa. Dioksiinien ja furaanien raja-arvo on 4 pg/g tuorepainoa kohden, joka alittui selvästi tutkituissa kokoomanäytteissä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Kotkan edustan merialueen ahvenista on mitattu n. 1,3 pg/g:n pitoisuuksia. Orgaanisten tinayhdisteiden (dibutyylitina DBT, tributyylitina TBT, dioktyylitina DOT ja trifenyylitina TPT) summapitoisuudet olivat Svartbäckinselän eteläosassa n. 20 µg/kg ja pohjoisosassa n. 21 µg/kg (liite 19, kuva 20). Eniten kaloissa oli tributyyli- ja trifenyylitinaa. Merialueella ahvenen taustapitoisuus on 20 µg/kg (Hallikainen ym. 2008), joten tulokset edustivat taustatasoa. Lievästi saastuneilla/saastuneilla alueilla summapitoisuudet ovat tyypillisesti tasoa 40-100 µg/kg. Pahoin saastuneilla alueilla summapitoisuudet ovat yli 150 µg/kg. Aiemmissa tutkimuksissa Porvoon edusta on ollut Naantalin, Rauman ja Helsingin ohella pahimmin saastuneita rannikkoalueita (Hallikainen ym. 2008). Orgaanisille tinayhdisteille ei ole asetettu pitoisuuksien raja-arvoja, vaan ainoastaan saannille. Tuloksien tarkastelua varten tutkimusalueiden kalojen havaitut pitoisuudet suhteutettiin miesten (80 kg), naisten (60 kg) ja lasten (20 kg) tyypillisiin painoihin ja laskettiin maksimi annosmäärä viikkoa kohden. Arvioiden perusteella keskipainoinen mies voisi käyttää Porvoon edustan ahvenia ravinnokseen n. 6,6-7 kg viikossa, nainen n. 5-5,2 kg ja lapsi n. 1,7 kg (kuva 21). Aikuisen keskimääräinen kalankulutus Suomessa on n. 0,2 kg/viikko ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 77

ammattikalastajien 0,5 kg/viikko, joten pitoisuuksista ei pitäisi aiheutua normaalilla kulutuksella terveysriskiä Kuva 64. Svartbäckinselän ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet (WHO 2005-PCDD/F TEQ). Lower bound: määritysten raja-arvot alittavia pitoisuuksia ei ole laskettu summapitoisuuksiin, upper bound: määritysten raja-arvot alittavat pitoisuudet on laskettu raja-arvoilla summapitoisuuksiin. Kuva 65. Porvoon edustan merialueen ahventen orgaanisten tinayhdisteiden (TPT, DOT, TBT ja DBT) pitoisuudet tutkituilla alueilla. 78 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Kuva 66. Porvoon edustan merialueen ahventen maksimi viikkoannos keskipainoisille miehille, naisille ja lapsille laskettuna. Aistinvaraisten arvioiden perusteella Svartbäckinselän pohjoisosan kalat arvioitiin käyttökelpoisuudeltaan parhaimmiksi (tulosten keskiarvo: 4,17, kuvat 67 ja 68). Ero Svartbäckinselän eteläosan (tulosten keskiarvo: 3,79) ja Orrenkylänselän vertailualueeseen (tulosten keskiarvo: 3,70) oli kuitenkin melko pieni. Yleisarvion perusteella Orrenkylänselän näytekalat olivat käyttökelpoisuudeltaan melko hyviä ja Svartbäckinselän kalat hyviä (liite 20). Orrenkylänselän kaloissa havaittiin kypsennettynä erilaisia lieviä virheitä ulkonäössä, maussa ja hajussa (liite 20). Svartbäckinselän eteläosan kaloissa oli niin ikään kypsennettynä haju- ja makuvirheitä, mutta pohjoisosan kaloissa virheitä ei havaittu. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 79

Raakana ulkonäkö Raakana haju 9 8 Summa = 8,0 Summa = 7,5 Summa = 8,3 7 6 Pisteet 5 4 3 2 1 0 Orrenkylänselkä Svartbäckinselkä, eteläosa Svartbäckinselkä, pohjoisosa Kuva 67. Porvoon edustan merialueen ahventen aistinvaraisten arvioiden tulokset raakana arvioiduista kaloista. Kypsennettynä ulkonäkö Kypsennettynä maku Kypsennettynä haju Kypsennettynä yleisarvio Pisteet 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 Summa = 14,2 Summa = 15,3 Summa = 16,8 Orrenkylänselkä Svartbäckinselkä, eteläosa Svartbäckinselkä, pohjoisosa Kuva 68. Porvoon edustan merialueen ahventen aistinvaraisten arvioiden tulokset kypsennettynä arvioiduista kaloista. 80 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

5.4.4 Ammattikalastajien saalistiedustelu Ammattikalastajien vastausaktiivisuus oli kohtalainen (51 %). Osaltaan aktiivisuuteen saattoi vaikuttaa tiedustelun melko myöhäinen ajankohta (kevät-talvi 2012). Viive aiheutui, koska kalastajien yhteystietoja ei saatu ajoissa. Vastanneista kalastajista vain neljä ilmoitti kalastaneensa tutkimusalueella. Kalastajien vastaukset olivat kuitenkin puutteelliset, eikä tuloksista pystytty laskemaan keskeisiä tunnuslukuja. Vastauksista puuttui tyypillisesti pyyntipäivien ja/tai pyydysten lukumäärä. Kalastajista kaksi oli käyttänyt rysiä. Rysiä oli käytössä yhteensä viisi ja pyyntipäiviä oli 128. Rysäpyynnin osalta ei ollut kuitenkaan ilmoitettu lainkaan saaliita. Pyyntipäivien, pyydysten lukumäärän ja saaliit oli ilmoittanut ainoastaan yksi neljästä kalastajasta, joka oli kalastanut verkoilla. Saalistiedustelun tulokset esitetään ainoastaan näiden verkkotulosten osalta. Kyseisen ammattikalastajan yksikkösaalis oli kesäkaudella 1,33 ja talvikaudella 1,04 kg/verkkovrk. Kalastajan saalis koostui pääasiassa kuhasta, lahnasta ja siiasta (kuva 69). Kuva 69. Porvoon edustalla kalastaneen ammattikalastajan verkkopyynnin saalislajisto ja lajikohtaiset yksikkösaaliit (kg/verkkovrk.) talvella (siniset pylväät) ja kesällä (punaiset pylväät). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 81

6 YHTEENVETO Vedenlaatu Porvoon edustan merialueen tilaa ja vedenlaadun kehitystä on seurattu jo useiden vuosikymmenien ajan. Tässä laajassa vuosiraportissa on käsitelty merialueen tilaa vuoden 2011 osalta sekä tarkasteltu alueen pitkäaikaista kehitystä. Merialueen tilaa seurataan nykyisin vedenlaadun tarkkailun, pohjaeläinten, haitta-ainetutkimusten sekä kalataloudellisen tarkkailun avulla. Voimassaolevan tarkkailuohjelman mukaisesti laajaa tarkkailua toteutetaan vuodesta 2011 lähtien 4 vuoden välein. Muina vuosina tarkkailu toteutetaan suppeampana harvennetulla näytepisteverkostolla. Laajan tarkkailun yhteydessä arvioidaan aina myös alueen tilan kehitystä pidemmällä aikavälillä. Porvoon edustan merialueen suurimmat kuormittajat ovat Porvoonjoki ja Mustijoki, joiden osuus alueelle tulevasta kokonaisravinnekuormasta on selvästi yli 90 %. Jokien virtaamat olivat vuonna 2011 samaa tasoa kuin aiempinakin vuosina. Jokien mukana tuoma kuormitus oli kuitenkin hieman kasvanut edellisvuodesta johtuen kevään ja loppuvuoden suurista virtaamista, jotka aiheuttivat kuormituspiikkejä. Kilpilahden tuotantolaitoksista Borealis Polymers Oy:n sekä StyroChem Finland Oy:n jäteveden luparajat ylittyivät muutamaan kertaan vuoden 2011 aikana. Muut Kilpilahden alueella toimivat ja yhteistarkkailussa mukana olevat laitokset sekä Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo toimivat koko vuoden lupaehtojen mukaisesti. Alueelle tuleva kokonaisjätevesikuormitus oli fosforin ja kiintoaineen osalta hieman edellisvuotta suurempaa, mutta typen ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta puolestaan hieman pienempää. Viimeisten 20 vuoden aikana jätevesikuormitus on osoittanut laskevaa kehityssuuntaa typen, kiintoaineen sekä kemiallisen hapenkulutuksen osalta. Fosforikuormitus puolestaan on hieman noussut, vaikka onkin selvästi 1980-luvun alkua pienempää. Kilpilahden tuotantolaitosten ottama jäähdytysvesimäärä oli vuonna 2011 lupaehtojen mukainen. Talvella veden happipitoisuus pysytteli koko vesipatsaassa pääsääntöisesti hyvänä eikä happivajetta juuri esiintynyt. Sekä pinta- että alusveden ravinnepitoisuudet olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta varsin tasaisia. Orrenkylänselällä havaittiin lievää hapen ylikyllästystä, joka luultavimmin on seurausta jään alla tapahtuneesta leväkukinnasta. Myös Orrenkylänselän korkea fosfori- ja klorofyllipitoisuus viittaavat jään alla tapahtuneeseen levätuotantoon. Tolkkisten edustalla ja Kuggsundissa pintaveden typpipitoisuus oli jokivesien vaikutuksesta selvästi muuta aluetta korkeampi. Myös Kilpilahden edustalla pintaveden typpipitoisuus oli muutamalla tarkkailupisteellä selvästi kohonnut, mahdollisesti jätevesien vaikutuksesta. Matalan Silvikenin lahden suulla sameus oli sekä pinta- että alusvedessä talvella selvästi muuta aluetta korkeampi. Kesällä lähes kaikilla pisteillä oli pintavedessä levätuotannon aiheuttama hapen ylikyllästystila elokuun lopulle asti. Alusveden happitilanne pysytteli kohtalaisena vielä 82 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

kesäkuussa, mutta tämän jälkeen useilla pisteillä havaittiin selvää hapenpuutetta. Happitilanne alkoi hiljalleen kohentua vasta syyskuussa vesimassojen alettua sekoittua syystäyskierron seurauksena. Pintaveden fosforipitoisuus pysytteli hyvin tasaisena koko alueella ja oli keskimäärin 38 µg/l. Alusvedessä oli puolestaan havaittavissa hapenpuutteen seurauksena selvästi pintavettä korkeampia fosforipitoisuuksia loppukesällä. Havaintopisteiden keskimääräinen klorofyllitaso vaihteli 10 20 µg/l välillä ja kasvukauden keskimääräisen klorofyllipitoisuuden perusteella Porvoon edusta on rehevää vesialuetta. Typpipitoisuus oli pääsääntöisesti hyvin tasainen sekä pintavedessä että alusvedessä. Veden sameus oli suurin alusvedessä lähellä Mustijokea ja väheni siirryttäessä kauemmaksi jokiveden vaikutusalueelta. Veden E.coli bakteerien pitoisuudet olivat varsin matalia ja vesi oli hygieeniseltä laadultaan uimavedeksi kelpaavaa. Kilpilahden tuotantolaitosten jäähdytysvesien aiheuttamia vaikutuksia ei havaittu vertikaalisten lämpötila- ja suolapitoisuusmittausten perusteella. Pintaveden keskimääräiset ravinnepitoisuudet ovat suurempia Porvoon edustalla kuin hieman ulompana merellä. Myös Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen keskimääräinen rehevyys taso ja ravinnepitoisuudet ovat hieman Porvoon edustaa alhaisemmat. Jätevesien aiheuttamia vaikutuksia vedenlaatuun ei ollut talven muutamaa korkeaa typpipitoisuutta lukuun ottamatta havaittavissa. Suurin alueen tilaan vaikuttava tekijä on jokien mukanaan tuoma kuormitus. Kasviplanktonin runsautta ja lajikoostumusta tutkittiin Orrenkylänselän, Kilpilahden edustan sekä Svartbäckin selän kolmella tarkkailupisteellä kesän ajan. Sinilevät (Nostocophycaea) muodostivat valtaosan biomassasta heinä- ja elokuussa. Orrenkylänselällä kasviplanktonin biomassan todettiin olevan selvästi suurempi kuin Kilpilahden ja Svartbäckinselän tarkkailupisteillä. Orrenkylänselän tulos on kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin Helsingin ja Espoon edustalla kesällä 2011. Kaikkien tarkkailupisteiden kasviplanktontulokset vastasivat Itämeren yleistä levätilannetta vuoden 2011 aikana Pohjaeläimet Pohjaeläinnäytteet otettiin 12 näyteasemalta. Näytealueet ovat kaikki Suomenlahden sisäsaariston liejupohjia, syvyydeltään 15-35 metriä. Matalinta näyteasemaa lukuunottamatta kaikilla asemilla oli ohuen hapellisen pintakerroksen alla tummanharmaata-mustaa sulfidiliejua. Syvemmillä näyteasemilla myös rikkivedyn haju kertoi pohjien huonosta happitilanteesta. Tutkimusalueen pohjien tila ei pohjaeläimistön perusteella poikkea tyypillisestä tilanteesta itäisen Suomenlahden sisäsaariston alueella; tutkimuksen tulokset ilmentävät ennen kaikkea tämän merialueen yleisiä ongelmia. Matalimmilla näytealueilla tulee esille merialueen rehevyys valtalajien ollessa makean veden rehevän pohjan tyyppilajeja. Näillä alueilla myös paikallinen jätevesikuormitus ja jokien mukanaan tuoma kuormitus ovat omalta osaltaan vaikuttaneet rehevyyteen. Syvemmillä alueilla pohjan huono happitilanne nousee määrääväksi tekijäksi ja selvä valtalaji tai paikoin lähes ainut laji oli huonoissakin happioloissa selviävä Marenzelleria monisukasmato; lajin tiheydet olivat paikoin huikeita Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 83

maksimitiheyden ollessa 17 000 yksilö/m 2. Luonnontilaisen pohjan ilmentäjälajeja, valkokatkaa (Monoporeia affinis) ja kilkkiä (Mesidotea entomon) tavattiin kaikkiaan vain muutamia yksilöitä. Kuitenkin kaikilla näyteasemilla oli pohjaeläimistöä eli ns. kuolleita pohjia ei tavattu lainkaan. Kaikilla näyteasemilla esiintyi vähintäänkin neljää eri pohjaeläinlajia, ja liejusimpukkaa (Macoma baltica) esiintyi syvyysvyöhykkeellä 17-25 metriä suhteellisen hyvin. Tutkimusalueen pohjaeläimistössä ei voitu juurikaan havaita paikallisen kuormituksen suoria vaikutuksia. Pohjaeläimistön perusteella pohjan tila oli heikoin uloimmalla näyteasemalla, joka sijaitsee etäällä kuormituslähteistä. Myös syvimmillä näyteasemilla pohjan tila oli huono, mitä ilmensi erittäin runsaana esiintyvä Marenzelleria yhteisö. Näillä alueilla pohjan heikko tila on kuitenkin lähinnä yhteydessä Suomenlahden sisäsaariston syvännealueiden yleiseen huonoon happitilanteeseen. Pohjaeläinnäytteiden liejusimpukkakokojakauman perusteella yhteisössä vallitsivat suhteellisen kookkaat, vanhat yksilöt. Näytteiden liejusimpukka-aineisto oli kuitenkin suppea (koko aineiston n=73). Tutkimusalueella ja erityisesti syvillä alueilla pohjaeläinyhteisöt muuttuivat rajusti 1980- luvulla, kun luonnontilaisen pohjan indikaattorilaji valkokatka hävisi alueelta lähes kokonaan. Laji ei ole palautunut alueelle; vuoden 2011 tutkimuksessa valkokatkaa tavattiin kaiken kaikkiaan vain pari yksilöä. Verrattuna 2000-luvun alkuun pohjien rehevyys oli voimistunut useimmilla näyteasemilla. Tämä näkyi rehevyyttä ilmentävien lajien runsastumisena ja vastaavasti liejusimpukan vähenemisenä. Öljysataman edustalla nämä muutokset eivät olleet niin suuria. Syvimmillä tutkimusalueilla Marenzelleria monisukasmatoyhteisöt olivat runsastuneet räjähdysmäisesti edellisistä tutkimuskerroista. Tämä on ollut yleinen ilmiö Suomenlahden sisä- ja ulkosaariston syvännealueilla, joilla pohjien happitilanne on huono. Haitalliset aineet (sedimentti, simpukat) Pintasedimenttinäytteet otettiin 11 näyteasemalta. Ruoppausmassan laatukriteerien (Ympäristöministeriö 2004) mukaisia ylityksiä oli mineraaliöljy ja TBT pitoisuuksien normalisoiduissa tuloksissa. Mineraaliöljypitoisuus oli merivesitunnelin edustalla (as D) 2670 mg/kg ka; tulos ylittää tason 2 raja-arvon eli sedimentti oli ruoppausmassana pilaantunutta. Lähiasemilla pitoisuudet jäivät ns. harmaalle alueelle eli tasojen 1 ja 2 välille. Etäämpänä Kilpilahden tuotantolaitoksista mineraaliöljypitoisuudet jäivät alle määritysrajan. Merivesitunnelin edustalla pitoisuus on laskenut vuodesta 2007 ja muilla asemilla pysynyt samalla tasolla. Korkein normalisoitu TBT pitoisuus oli 1008 µg/kg ka ja se mitattiin laivaväylien risteysalueella Svartbäckinselällä (as PN12). Tulos ylittää selvästi tason 2 raja-arvon, joka ylittyi myös Kilpilahden tuotantolaitosten sataman lähistöllä (as Q). Kaikki muut mitatut TBT pitoisuudet olivat yhtä asemaa lukuun ottamatta ns. harmaalla alueella. Trifenyylitinapitoisuudet (TPhT) jäivät useimmilla asemilla alle määritysrajan; korkein määritetty absoluuttinen pitoisuus oli 19 µg/kg ka. Muut tutkitut sedimenttien haittaainepitoisuudet jäivät vähäisiksi. Normalisoidut dioksiini- ja furaanipitoisuudet (PCDD/F) olivat näytteissä 4,6 12,8 WHO-TEQ ng/g ka; kaikki pitoisuudet alittivat tason 1 rajaarvon. Pitoisuudet olivat lievästi suurempia kuin vuonna 2007. Kaikki tutkitut 84 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

ftalaattipitoisuudet, myös DOP -pitoisuudet (di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti), jäivät alle määritysrajan. DOP-pitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä laskeneet, ja laskua on ollut erityisesti kuormituslähteen lähistöllä eli merivesitunnelin edustalla. Simpukoiden haitta-ainepitoisuuksia tutkittiin kahdelta alueelta, Svartbäckinselän pohjoisosasta (alue A) ja eteläosasta (alue B). PCDD/F-pitoisuudet olivat alueilla 0,14 ja 0,23 WHO-TEQ pg/g tp. Pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuonna 2003; vuonna 2007 pitoisuudet olivat vielä vähäisempiä. Selvästi tärkein organotinayhdiste (OT) oli TBT, jonka osuus oli 80-90 % OT-yhdisteiden kokonaispitoisuudesta. TBT-pitoisuus oli alueella A 39 µg/kg tp ja alueella B 24 µg/kg tp. Pitoisuudet ovat lievästi korkeampia kuin esim. läheisellä Loviisan merialueella vuonna 2006 (Vatanen 2007). Liejusimpukoiden TBT - pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi 2000-luvulla; vielä 2000-luvun alussa pitoisuudet olivat yleisesti vertailualueillakin 150 200 µg/kg tp. Kalasto Porvoon edustan merialueen velvoitetarkkailun pitkäaikaisyhteenvedon (Kekkonen ym. 2010) perusteella vapaa-ajan kalastajien määrät ovat laskeneet vuodesta 1991, jolloin kalastajia oli vielä yli 4000. Vuonna 2011 Porvoon edustalla kalasti yli 1100 ruokakuntaa ja keskimäärin ruokakunnassa oli 1,65 kalastanutta henkilöä. Kalastaneiden henkilöiden määrä vuonna 2011 oli arviolta n. 1890, joka oli vähemmän kuin vuonna 2008 (n. 2400 hlö.). Laskeva trendi kalastajamäärissä näyttäisi siten jatkuvan edelleen. Kalastajien määrän lasku heijastuu pienemmän pyyntiponnistuksen kautta myös vuosittaisiin kokonaissaaliisiin. Vuoden 2001 huippusaaliista (> 270 t.) viime vuosien (2008 ja 2011) saaliit ovat alle viidesosan (hieman alle 50 t. vuodessa). Viimeisen kymmenen vuoden aikana vapaa-ajan kalastajien yleisimmät saalislajit ovat olleet ahven, kuha, hauki, lahna ja särki. Nämä saalislajit olivat yleisimpiä myös 1990-luvulla. Merkittäviä muutoksia ainakaan yleisimpien saalislajien kannoissa ei siten ole ilmeisesti tapahtunut viimeisen 20 vuoden aikana, vaikka saalismäärät sinällään ovat vaihdelleet paljonkin. Silakan ja kilohailin saaliit näyttäisivät pienentyneen pitkällä aikavälillä, mutta muutos voi liittyä pyyntitapojen muutokseen. Vapaa-ajan kalastajien pyyntiponnistus vuonna 2011 jakautui eri pyyntimuotojen välillä siten, että valtaosa kalastuksesta tapahtui Haikonselällä ja Emäsalonselällä vapavälineillä. Sen sijaan Svartbäckinselällä ja Orrenkylänselällä kalastettiin eniten verkoilla. Ruokakuntaa kohden laskettuna keskimääräinen saalis oli n. 41 kg. Kalastustiedustelun perusteella vapaa-ajan kalastajat olivat havainneet yleisesti rannikkoalueen rehevyydestä kertovia ilmiöitä, kuten veden sameutta ja hajuhaittoja, leväkukintoja, särkikalojen runsastumista ja pyydysten likaantumista. Rehevyydestä johtuvat haitat koettiin myös keskeisimmiksi kalastusta haittaaviksi tekijöiksi tiedustelussa. Kalastajien keskimääräinen yleisarvosana (asteikolla 4-10) kalastusalueestaan vaihteli välillä 6,4-7,4. Porvoon edustan merialueen verkkokoekalastukset tehtiin vuonna 2011 ensimmäisen kerran nk. Coastal-yleiskatsausverkoilla. Näin ollen vertailukohtaa aiempiin tuloksiin ei ole. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 85

Tosin vuonna 1980 tehtiin koekalastuksia hieman samantyyppisillä verkoilla. Tuolloin yleisimmät saalislajit olivat särki (34 %), kiiski (17 %), turska (12 %) ja ahven (11 %). Vuonna 2011 yleisimmät saalislajit olivat särki, ahven, kiiski, pasuri ja salakka. Turskan puuttuminen alueen nykyisestä saalislajistosta näyttäisi olevan merkittävin muutos pitkällä aikavälillä. Lisäksi särkikalojen, kuten pasurin ja salakan osuus saaliissa saattaa nykyään olla merkittävämpi kuin 1980-luvulla, mutta osa tästä muutoksesta voi olla menetelmiin liittyvien erojen aiheuttamaa virhettä. Vuonna 2011 Porvoon edustan merialueen kalaston rakenteessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa tutkittujen koealojen (kuormitettu alue ja vertailualue) välillä. Näin ollen jätevesikuormituksella ei näyttänyt olevan merkittävää vaikutusta alueen kalastoon. Vaikka tilastollisesti merkitsevää eroa tutkittujen alueiden kalastossa ei havaittukaan, oli eri syvyysvyöhykkeiden yksikkösaaliissa ja lajikohtaisissa yksikkösaaliissa kuitenkin havaittavissa alueellisia eroja. Nämä erot saattoivat liittyä mm. vesialueiden morfologisiin eroihin, jotka edelleen heijastuivat saalislajien runsaussuhteisiin. Svartbäckinselän ahventen dioksiini- ja furaanipitoisuudet (0,2 ja 0,25 pg/g) olivat selvästi käyttökelpoisuuden raja-arvon (4 pg/g) alapuolella. Havaitut pitoisuudet olivat myös selvästi pienemmät kuin Kotkan edustan merialueen ahvenissa (1,3 pg/g, Raunio & Mäntynen 2009). Myös orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet olivat pieniä, ja ne edustivat merialueen normaalia taustatasoa. Porvoon edustan merialue näyttäisi siten puhdistuneen orgaanisista tinayhdisteistä, sillä aiemmissa tutkimuksissa Porvoon edusta on ollut Naantalin, Rauman ja Helsingin ohella pahimmin saastuneita rannikkoalueita (Hallikainen ym. 2008). Orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksista ei pitäisi aiheutua normaalilla kulutuksella terveysriskiä. Aistinvaraisten arvioiden perusteella Porvoon edustan merialueen näytekalat arvioitiin käyttökelpoisuudeltaan melko hyviksi tai hyviksi. Sekä Svartbäckinselän eteläosan että Orrenkylänselän kaloissa havaittiin kuitenkin kypsennettyinä lieviä haju- ja makuvirheitä. Vuosien 1998-2008 aistinvaraisissa arvioissa näytekalat on niin ikään arvioitu melko hyviksi tai hyviksi ruokakaloiksi, joten kalojen käyttökelpoisuudessa ei ole tapahtunut juurikaan muutoksia viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Ammattikalastajien saalistiedustelun vastausprosentti jäi melko heikoksi, mutta tutkimusalueella kalastaneista valtaosa vastasi tiedusteluun. Pitkäaikaisyhteenvedon (Kekkonen ym. 2010) perusteella alueella kalastaa neljä ammattikalastajaa, ja myös neljä kalastajaa ilmoitti kalastaneensa vuonna 2011 tutkimusalueella. Kalastajien vastaukset olivat useimmiten puutteelliset, eikä aineistosta voitu laskea keskeisiä tunnuslukuja, kuten rysäkalastuksen yksikkösaaliita. Yhden kalastajan verkkokalastuksen yksikkösaalis oli kesäkaudella n. 1,33 ja talvikaudella 1,04 kg/verkkovrk. Kalastajan saalis koostui pääasiassa kuhasta, lahnasta ja siiasta. 86 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

7 SEURANNAN JATKAMINEN Vuonna 2011 tarkkailua toteutettiin ensimmäisen kerran uuden tarkkailuohjelman mukaisesti. Tarkkailu toteutettiin laajana tutkimuksena. Seuraavina vuosina (2012 2014) tutkimus toteutetaan suppeana, jolloin näytteitä otetaan vain osalta näytepisteistä, tutkimuksia ei tehdä yhtä laajasti ja osa tutkimuksista ei ole lainkaan mukana. Aiempina vuosina tietyiltä näytepisteiltä on määritetty veden fysikaalis-kemiallista laatua myös välisyvyyksiltä talvella ja elokuussa. Välisyvyyksien näytteenottoa on kuitenkin ehdotettu jätettäväksi pois ohjelmasta ja asiasta on laadittu tarkastelu sekä esitys Uudenmaan ELYkeskukselle (Ramboll 30.1.2007), joka kuitenkin katsoi asian vaativan yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Välisyvyyksien näytteenotosta tulevien vuosien osalta laaditaan uusi tarkastelu ja esitys Uudenmaan ELY-keskukselle ja asia pyritään saamaan päätökseen ennen vuoden 2013 talvinäytteenottoa. Eliöiden (simpukat, kalat) haitta-ainetutkimuksen näytealueiksi on ohjelmassa määritelty Svartbäckinselän pohjoisosa (=merivesitunnelin purkupaikan yläpuoli, alue A) ja Svartbäckinselän eteläosa (=purkupaikan alapuoli, alue B). Tämän ohjeistuksen mukaan tutkimusaineisto voidaan kerätä keskenään hyvinkin lähekkäisiltä alueilta ja silti se täyttää ohjelman vaatimukset. Jos tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Kilpilahden tuotantolaitosten tulevan kuormituksen mahdollisia vaikutuksia eliöiden haittaainepitoisuuksiin, voisi varsinainen tutkimusalue olla Svartbäckinselällä, merivesitunnelin alapuolella ja ns. vertailualue esim. Orrenkylänselällä jokseenkin vastaavalla alueella. Muutoin tarkkailuohjelmaan ei tämän raportin perusteella esitetä mitään muutoksia. 8 VIITTEET Anttila-Huhtinen, M. 2010. Pohjaeläintutkimukset merialueella Pyhtää-Kotka-Hamina vuosina 2006-2009 ja vertailua aikaisempiin tutkimuksiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 192/2010, 35 s + liitteet. Anttila-Huhtinen, M. & Mattila, J. 2011. Haitalliset aineet Kymijoen edustan merialueen sedimenteissä vuonna 2009. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu nro 206/2011, 10 s + liite. Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää L., Järvinen, M., Karjalainen, S., Kauppila, P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Sutela T., Vehanen T. & Vuori K.-M. 2012. Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille 2012-2013 päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, lopullinen käsikirjoitus. Eranti, E. 2005. Raahen sataman ja väylän ruoppaushanke ruoppaus- ja läjitysratkaisuja koskevat selvitykset ja riskiarvioinnit. Eranti Engineering Oy, 12 s. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 87

Forsberg, C., Ryding, S-O, Claesson, A. & Forsberg, A. 1978. Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Int. Ver. Limnol. 21: 352-363. Ilmatieteenlaitos 2011. Ilmastokatsaus 1-12. www.ilmatieteenlaitos.fi > Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto Itämeriportaali 2011a. Jäätalvi 2010-11 uuden luokituksen mukaan ankara. www.itameriportaali.fi > Ajankohtaista > Itämeri-tiedotteet > 2011. Itämeriportaali 2011b. Jäätalvi on päättynyt. www.itameriportaali.fi > Ajankohtaista > Itämeritiedotteet > 2011. Kantola, L., Koskenniemi, E., Paavola, R. & Heikkinen, M. 2001. Ohjeita järvien ja jokien pohjaeläinseurannan näytteenottoon ja raportointiin. Ympäristöopas 87, Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 35 s. Kekkonen, J., Peltonen, H. & Jäntti, P. 2010. Ramboll Analytics Oy: Porvoon edustan merialueen tila vuosina 1965-2009, 93 s. Kettunen, I., Mäkelä, A. ja Heinonen, P. 2008. Ympäristöopas 2008. Vesistötietoa näytteenottajille. Suomen ympäristökeskus, 78 s. Korpinen, P., Kiirikki, M., Koponen, J., Sarkkula, J. ja Väänänen, P. 2002. Rehevöitymiskehityksen arviointi Kotkan ja Porvoon edustan merialueilla 3D vesistömallin avulla. Suomen ympäristö, ympäristönsuojelu no 587. Muurinen, J., Pääkkönen, J-P., Räsänen, M., Vahtera, E., Turja, R. ja Lehtonen, K.K. 2012. Helsingin ja Espoon merialueen tila vuosina 2007 2011. Jätevesien vaikutusten velvoitetarkkailu. Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T. 1992. Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja B 10, 69 s + liitteet. Olenina, I., Hajdu, S., Andersson, A., Edler, L., Wasmund, N., Busch, S., Göbe,l J., Gromisz, S., Huseby, S., Huttunen, M., Jaanus, A., Kokkonen, P., Ledaine, I. ja Niemkiewicz, E. 2006. Biovolumes and size-classes of phytoplankton in the Baltic Sea. Baltic Sea Environment Proceedings No.106, 144pp. Peltonen, J. 2008. Orgaaniset tinayhdisteet (tributyylitina ja trifenyylitina) Saaristomerellä ja niiden biologiset vaikutukset liejusimpukkaan (Macoma balthica L.). Pro gradu tutkielma, Turun yliopisto, biologian laitos. Meador, J.P., Tracy, K.C. & Stein, J.E. 2002. Determination of tissue and sediment threshold for tributyltin to protect prey of juvenile salmonids listed under the US Endangered Species Act. Aquatic Conservation Marine and Freshwater Ecosystems 12:539-551. 88 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012

Pajukallio, A.-M. 2004. TBT usein esitettyjä kysymyksiä. Ympäristöministeriö, moniste, 3 s. Perus, J., Bonsdorff, E., Bäck, S., Lax, H.-G., Villnäs, A. & Westberg, V. 2007. Zoobenthos as indikators of ecological status in coastal brackish waters: a comparative study from the Baltic Sea. Ambio 36(2-3): 250-256. Ramboll Analytics Oy 2010. Porvoon edustan merialueen tila vuosina 1965 2009. Työnro 89102738, moniste. Ramboll Analytics Oy 2011. Porvoon edustan merialueen yhteistarkkailuohjelma vuosille 2011-2020. Vesistö- ja kalataloustarkkailu, 28 s. River Life 2011. Pohjaeläinten määrityskirjallisuutta. www.ymparisto.fi > RiverLife-jokitietopaketti > Kirjallisuutta jokivesistöistä > Pohjaeläimet Sosiaali- ja terveysministeriö 2008. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Suomen ympäristökeskus 2004, Ruoppa, M. & Heinonen, P. (toim.). Suomessa käytetyt biologiset vesitutkimusmenetelmät. Suomen ympäristö 682. Vainio, J. 2011. Ilmastokatsaus toukokuu 2011. Ilmatieteenlaitos, 15 s. Vatanen, S. 2005. Sedimenttien haitta-ainekartoitus Helsingin vesialueella vuonna 2005. Helsingin kaupungin Ympäristökeskuksen julkaisuja 8/2005. Vatanen, S. 2007. Loviisan sataman- ja väylän syventämishankkeen vesistö- ja kalatalousseuranta 2006. Kala- ja vesitutkimus Oy, moniste, 17 s + liitteet. Vatanen, S. (toim.) 2010. Naantalin alueen vuoden 2009 vesistötöiden vesistö- ja kalatalousseurannan loppuraportti. Kala- ja vesitutkimusmonisteita nro 36. Vatanen, S., Haikonen, A. & Piispanen, A. (toim.) 2012. Vuosaaren sataman rakentamsien aikaisen (2003-2008) vesistö- ja kalataloustarkkailun yhteenvetoraportti. Kala- ja vesitutkimusmonisteita nro 57. Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H. (toim.) 2009. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Ympäristöhallinnon ohjeita 3, 106 s + liitteet. Ympäristöministeriö 2004. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöopas 117. Helsinki. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 223/2012 89

LIITE 1 Fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun tarkkailupisteet, vertailupisteenä toimiva ulappaalueen tarkkailupiste sekä yhteistarkkailuvelvollisten jätevesikuormittajien purkupisteiden sijainnit.

Mustijoen ja Porvoonjoen virtaamien sekä ainepitoisuuksien mittauspaikat. LIITE 2

Yhteistarkkailuvelvollisten ja jokien kuormitus Porvoon edustan merialueelle LIITE 3 Porvoon merialueen jätevesikuormitus Ashland Finland Oy Borealis Polymers Oy StyroChem Finland Oy virtaama CODCr virtaama kok. P CODcr kiintoaine virtaama kok. P CODcr kiintoaine styreeni m3/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1990 231 1990 3990 1990 305 0,3 47 6,4 0,04 1991 258 1991 3930 1991 253 0,1 41 3,6 0,03 1992 116 1992 4565 1992 282 0,03 34 1,9 0,03 1993 94 1993 4321 0,6 655 28 1993 288 0,03 36 2,1 0,02 1994 133 18 1994 4593 1 436 16 1994 305 0,03 30 1,8 0,02 1995 109 17 1995 4310 1 434 85 1995 266 0,02 42 2,1 0,03 1996 107 1996 3690 0,8 313 82 1996 288 0,03 0,05 1997 62 4,6 1997 3636 1 606 12 1997 246 0,03 29 0,6 0,05 1998 78 9,1 1998 4128 0,7 436 9,5 1998 262 0,17 12 2,4 0,04 1999 52 15,3 1999 4604 0,9 559 13 1999 245 0,21 8,3 2,1 0,03 2000 59 7,4 2000 4500 0,5 338 6,2 2000 267 0,11 9,3 2,6 0,04 2001 58 7,6 2001 4343 1 401 5,6 2001 240 0,13 5,4 1,9 0,02 2002 74 3,2 2002 4030 0,24 386 3,5 2002 203 0,11 3,7 1,4 0,02 2003 61 4,3 2003 4224 0,3 349 5 2003 219 0,12 4,2 1,1 0,02 2004 53 4 2004 5113 0,4 467 4 2004 238 0,1 5,1 0,8 0,02 2005 47 2 2005 6684 0,5 572 5,2 2005 245 0,17 6 1,1 0,02 2006 55 1,9 2006 5235 0,2 234 4,6 2006 273 0,07 7,1 2,6 0,016 2007 68 2,7 2007 4057 0,21 163 0,69 2007 192 0,05 4,8 1,6 0,013 2008 67 2,2 2008 4310 0,27 305 0,79 2008 212 0,07 5,4 1,7 0,014 2009 37 1,4 2009 3771 0,2 178 1,24 2009 250 0,17 15,9 5,8 0,037 2010 65 2,2 2010 3884 0,15 152 2,12 2010 373 0,36 18,9 3,1 0,051 2011 106 4,2 2011 4077 0,18 153 1,89 2011 375 0,68 23,6 3,2 0,058 ka. 90 6,3 ka. 4363 0,5 376 15 ka. 265 0,1 19 2,4 0,03

LIITE 3 Yhteistarkkailuvelvollisten ja jokien kuormitus Porvoon edustan merialueelle Porvoon merialueen jätevesikuormitus Hermanninsaaren jätevedenpuhdistamo Neste Oil Oyj vuodet 1990-2001 Kokonniemen ja Hermanninsaaren yhteenlaskettu kuormitus ja vuodesta 2002 eteenpäin Hermanninsaaren uuden puhdistamon kuormitus virtaama kok. P kok. N CODcr Öljy Fenolit virtaama kok. P kok. N CODcr kiintoaine BOD7 m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1990 15090 3 117 2350 46 4,3 1990 13625 8,5 345 262 264 485 1991 14910 2,5 137 2750 16 2,3 1991 13733 5,1 361 231 168 375 1992 15385 2,7 162 3122 18 1,8 1992 13071 4,9 374 208 137 418 1993 17559 3,1 147 3281 17 3,2 1993 11608 4,2 409 189 139 415 1994 18430 4,1 92 2456 18 2,4 1994 11711 4,3 364 157 165 384 1995 15843 4,7 81 1685 8,2 0,6 1995 12220 3,7 412 431 1996 15799 7,3 46 1035 4,3 0,2 1996 12220 4,1 406 147 448 1997 18389 10,7 105 1263 5,4 2 1997 10680 3,4 380 136 374 1998 17330 7,5 59 1217 8,7 0,2 1998 12754 3,6 466 170 130 400 1999 17004 7 71 1164 7,3 0,3 1999 11385 3,8 386 187 365 2000 17097 7 132 1577 10,1 0,4 2000 11229 3,2 376 795 109 384 2001 19029 5,4 186 1784 16,5 0,3 2001 11425 5,5 351 817 171 371 2002 17263 4,2 101 1276 6,6 0,3 2002 9369 3,7 140 290 66 42 2003 17159 4,5 94 1305 3,5 0,2 2003 9134 3,0 170 280 66 43 2004 19737 8 109 2417 22 0,4 2004 11902 4,0 140 381 102 57 2005 20893 9 141 2495 25 0,7 2005 11250 4,0 132 376 98 51 2006 21273 5,8 123 1305 5,6 0,4 2006 11001 3,2 117 375 72 47 2007 22037 6,3 89 982 4,3 0,2 2007 12240 5,5 158 574 147 108 2008 20469 6,3 235 1019 2,9 0,4 2008 14907 5,1 170 560 112 74 2009 18080 6 170 917 2,2 0,16 2009 10702 2,4 121 371 43 43 2010 17701 4,7 160 912 5,1 0,23 2010 10987 3,1 157 392 92 71 2011 19753 6,4 109 716 2,4 0,16 2011 11847 4,0 136 436 125 77 ka. 18010 5,7 121 1683 12 1,0 ka. 11773 4,2 276 381 127 248

Yhteistarkkailuvelvollisten ja jokien kuormitus Porvoon edustan merialueelle LIITE 3 Jokien tuoma kuormitus Porvoon merialueelle Mustijoki Porvoonjoki virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N virtaama kok. P CODMn kiintoaine kok. N m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d m3/d kg/d kg/d kg/d kg/d 1993 386426 32 5681 3528 711 1993 744981 74 7390 12691 2473 1994 568744 83 9442 37627 1139 1994 1091346 177 13220 64558 3143 1995 703493 69 10254 24896 1194 1995 1131983 95 9291 13880 3677 1996 614318 111 11623 40732 2135 1996 983482 104 11620 37920 5105 1997 426059 34 8852 9890 1010 1997 696605 87 8526 24603 2520 1998 748081 101 16365 24850 2115 1998 1306135 156 20004 46700 3843 1999 644043 78 9815 37917 1280 1999 996532 146 12562 53542 3672 2000 673768 102 13522 41511 2376 2000 1199306 149 16598 41514 4523 2001 508204 55 10443 11970 1431 2001 809627 96 10000 23202 2784 2002 435967 41 8158 8971 919 2002 738681 78 10837 30074 2756 2003 293287 36 5380 5012 1314 2003 604692 67 7156 15937 2768 2004 842210 139 22788 30151 2111 2004 1402885 200 20903 50799 4214 2005 574684 71 8632 24054 1549 2005 967507 135 11094 41541 3000 2006 539757 69 6099 18193 1956 2006 983824 125 14638 42715 3409 2007 743904 72 10444 15369 1697 2007 1081728 173 19993 47960 3748 2008 752182 133 15890 39225 1834 2008 1468268 272 24011 94817 4128 2009 323136 39 4198 20065 661 2009 768960 97 10195 20413 2141 2010 424224 48 8361 34245 960 2010 768960 48 11093 19744 1952 2011 454405 57 8241 34421 2091 2011 832856 116 12869 63893 3667 ka. 560889 72 10220 24349 1499 ka. 977808 126 13263 39290 3343

LIITE 4 Pohjaeläintutkimuksen näyteasemat

LIITE 5 Haitallisten aineiden sedimenttinäyteasemat sekä simpukka- ja kalanäytteiden tutkimusalueet.

LIITE 6 Sedimenttien haitta-ainetutkimuksen analyysit ja menetelmät (Eurofins Scientific Finland Oy) Tutkimus Menetelmä Lab Hehkutushäviö SFS 3008/15169 mod T 1 Kuiva-ainepitoisuus Tre/K46 T 1 ÖLJYHIILIVEDYT T 1 Fraktio >C10-C21 Sov. ISO 16703:2004 T 1 Fraktio >C21-C40 Sov. ISO 16703:2004 T 1 Summa >C10-C40 Sov. ISO 16703:2004 T 1 Orgaaniset tinayhdisteet HG 2 Monobutyylitina (MBT) HG 2 Dibutyylitina (DBT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Tributyylitina (TBT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Tetrabutyylitina (TTBT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Mono-oktyylitina (MOT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Dioktyylitina (DOT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Trifenyylitina (TPhT) AIR OC 129, LRMS HG 2 Trisykloheksyylitina (TCHT) AIR OC 129, LRMS HG 2 FTALAATIT JE 3 Dimetyyliftalaatti (DMP) EPA 8061A JE 3 Dietyyliftalaatti (DEP) EPA 8061A JE 3 Dibutyyliftalaatti EPA 8061A JE 3 Butyylibentsyyliftalaatti (BBP) EPA 8061A JE 3 Di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP/DOP) EPA 8061A JE 3 Di-n-oktyyliftalaatti (DNOP) EPA 8061A JE 3 Ftalaatit (summa) EPA 8061A JE 3 Savipitoisuus <2 um DIN ISO 11277 JE 3 PCDD/F GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (1998)-PCDD/F TEQ (lower bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (1998)-PCDD/F TEQ (upper bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (2005)-PCDD/F TEQ (lower bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 WHO (2005)-PCDD/F TEQ (upper bound) GLS DF 100, HRMS HG 2 I-TEQ (NATO/CCMS) excl. LOQ GLS DF 100, HRMS HG 2 I-TEQ (NATO/CCMS) incl. LOQ GLS DF 100, HRMS HG 2 T 1 = Tampere HG 2 = Eurofins Gfa GmbH, Hamburg, Saksa JE 3 = Eurofins Umwelt Ost GmbH, Niederlassung Jena, Saksa

LIITE 7 KALASTUS PORVOON EDUSTAN MERIALUEELLA VUONNA 2011 FISKET INOM BORGÅ HAVSOMRÅDE ÅR 2011 1. Kalastiko ruokakuntanne Porvoon edustan merialueella (ks. oheinen kartta) vuonna 2011 Fiskade ert matlag år 2011 inom Borgå havsområde (se bifogad karta) Kyllä, ja sai saalista Ja, och fick fångst Kyllä, mutta ei saanut saalista Ja, men fick ingen fångst Ei, mutta on kalastanut aikaisempina vuosina (ei tarvitse vastata muihin kysymyksiin) Nej, men har fiskat under tidigare år (behöver inte att svara på övriga frågor) Ei koskaan (ei tarvitse vastata muihin kysymyksiin) Aldrig (behöver inte att svara på övriga frågor) 2. Kalastusoikeutenne perustuu Er fiskerätt grundar sig på Vesialueen omistukseen Ägandet av vattenområdet Vesialueen omaistajan tai hänen edustajansa myymään lupaan Fiskelov sålt av vattenområdets eller dennes representant Maksuttomaan yleiskalastusoikeuteen Allmän, gratis riskerätt Läänikohtaiseen viehekalastuslupaan Länsvist spöfisketillstånd Muuhun lupaan/oikeuteen Annat tillstånd/rätt 3. Vuonna 2011 ruokakuntaanne kuului År 2011 hörde joista kalastukseen osallistui av vilka henkilöä personer till Ert matlag henkilöä personer deltog i fisket 4. Ruokakuntanne tärkeimmät kalastusalueet vuonna 2011(ks. kartta) Ert hushålls huvudsakliga fiskeområden år 2011(se kartan) Haikonselkä-Haikofjärden Tärkein Viktigaste Toiseksi tärkein Näst viktigaste Kolmanneksi tärkein Tredje viktigaste Neljänneksi tärkein Fjärde viktigaste Emäsalonselkä- Emsalöfjärden Svartbäckinselkä Svartbäckfjärden Orrenkylänselkä Orrebyfjärden

LIITE 7 5. Arvioikaa alla olevaan taulukkoon ruokakuntanne Porvoon merialueelta vuonna Uppskatta i den nedanstående tabellen den fångst (kg) Ert matlag fått med olika redskap 2011 eri pyydyksillä saama saalis (kg). Yhdessä muiden ruokakuntien kanssa från kustfiskevattnet i Borgå år 2011. Om ni fått fångst tillsammans med andra matlag skall saamastanne saaliista ilmoittakaa vain oman ruokakuntanne osuus. ni anmäla endast Ert matlags andel av fångsten. Arvioikaa myös Uppskatta även - monenako päivänä kukin pyydystyyppi oli pyynnissä tai käytössä - hur många dagar varje redskaps typ var i användning (punkt: Fångstdagar) (kohta: Pyyntipäivien lukumäärä) - hur många redskap, i medeltal, var samtidigt i användning per - montako pyydystä keskimäärin oli yhtä aikaa käytössä pyyntipäivää kohti fångstdag (punkt: redskap/fångstdag) (kohta: Pyydyksiä/pyyntipäivä) Pyydystyyppi Pyynti- Pyydyksiä / Ruokakunnan saalis pyydystyypeittäin, kg - Matlagets fångst redskapsvis, kg Redskaps typ päivien pyyntipäivä Silakka Kilohaili Siika Lohi Taimen Hauki Lahna Särki Turska Made Kuha Ahven Kampela Kuore Muut Verkko - nät 1 silmäharvuus 45-49mm maskvidd 45-49mm 2 silmäharvuus 50-60mm maskvidd 50-60mm 3 silmäharvuus yli 60mm maskvidd över 60mm 4 Silakkaverkko Strömmingsnät 5 Katiska Katsa 6 Pitkäsiima Långrev 7 Syöttikoukku Beteskrok 8 Pilkkivapa Pilkspö 9 Onki Metspö 10 Heittovapa & vetouistin Kastspö & trollingspö 11 Siikaonki Siikmete 12 Muu pyydys Övriga redskap lkm redskap / Ström- Vassbuk Sik Lax Öring Gäddä Braxen Mört Torsk Lake Gös Abborre Flundra Nors Övriga Fångst- fångstdag ming dagar

LIITE 7 6. Arvioikaa ruokakuntanne yhteenlaskettu kalastuspäivien lukumäärä (päivät, jolloin on kalastettu) kuukausittain vuonna 2011 Uppskatta antalet fisketurer Ert matlag gjort varje månad år 2011 (1) Tammikuu / Januari.. (7) Heinäkuu / Juni. (2) Helmikuu / Februari.. (8) Elokuu / Augusti. (3) Maaliskuu / Mars.. (9) Syyskuu / September. (4) Huhtikuu / April.. (10) Lokakuu / Oktober. (5) Toukokuu / Maj.. (11) Marraskuu / November. (6) Kesäkuu / Juni.. (12) Joulukuu / December. 7. Oletteko havainnut viimeisten 3 vuoden aikana Porvoon edustan merialueella seuraavia ilmiöitä? Har Ni under de tre (3) senaste åren märkt följande fenomen i Borgå havsområde? (1) Haju- tai makuvirheitä saaliskaloissa Lukt- eller smakförändringar i fisken (2) Ulkoisia vaurioita / haavaumia kaloissa Yttre skador / sår i fisken (3) Pyydysten nopeaa likaantumista Snabb nedsmutsning av fångstredskapen (4) Kalojen tavallista nopeampaa kuolemista pyydyksiin Att fisken dör ovanligt snabbt i fångstredskap (5) Särkikalojen voimakasta runsastumista Snabb ökning av mörtfisk (6) Siika-, taimen- ja lohisaaliiden runsastumista Ökning av sik-, örings- och laxfångsterna (7) Runsaita leväkukintoja Riklig algblomning (8) Veden sameutta Grumlighet i vattnet (9) Veden hajuhaittoja Luktolägenheter i vattnet (10) Muita poikkeavia muutoksia, mitä? Övriga förändringar, vad? 1 2 3 Kyllä En En osaa sanoa Ja Nej Kan ej säga 8. Arvioikaa kuinka tyytyväinen olette nykyiseen kalastukseenne Porvoon edustan merialueella. Suorittakaa arviointi asteikolla 4-10 (4 = erittäin tyytymätön, 10 = erittäin tytyväinen). Pyrkikää muodostamaan arvionne ottamalla huomioon mm. saaliin koostumus ja käyttökelpoisuus, kalastusympäristö, kalastusjärjestelmän ja kalastuksen sääntelyn toimivuus, veden laatu, mahdolliset epäkohdat jne. Uppskatta hur nöjd Ni är med det nuvarande fisket inom Borgå havsområde. Använd skalan 4-10 (4 = mycket misnöjd, 10 = mycket nöjd). Gör uppskattningen med beaktande av bl. a. fångstens sammansättning och användbarhet, fiskemiljön, fiskesystemets och -regleringens funktion, vattenkvaliteten, eventuella missförhållanden osv. Arvioni asteikolla 4-10 on - Min uppskattning på skalan 4-10 är

LIITE 7 9. Seuraavassa on lueteltu eräitä mahdollisia ongelmia Porvoon edustan merialueen kalastuksessa. Merkitse rastilla kuinka suurena pidät kutakin ongelmaa. Vaihtoehdot ovat satunnaisessa järjestyksessä Nedan uppräknas eventuella problem i fisket i havsområdet utanför Borgå. Kryssa för hur stort Ni anser varje problem vara. Alternativen är i slumpmässig ordning. Ei ole Vähäinen Kohtalainen Huomattava En osaa haitannut ongelma ongelma ongelma sanoa Har ej Litet Måttligt Märkbart Kan ej stört problem problem problem säga (1) Kalavesien likaantuminen tai pilaantuminen Nedsmutsning elelr förorening av fiskevattnen (2) Veden sameus - Grumlighet i vattnet (3) Vesikasvillisuuden runsaus - Riklig vattenväxtlighet (4) Rantarakentamisesta johtuva kalastusmahdollisuuksien heikkeneminen - Försämrade fiskemöjligheter på grund av utbyggnad av stränderna (5) Liiallinen kalastus ja liikaa kalastajia Överdrivet fiske och fö många fiskare (6) Kalavesien rauhattomuus ja ilkivalta Oroliga fiskevatten och ofog (7) Saalislajisto ei vastaa toiveita Fångstarterna motsvarar ej önskemålen (8) Mahdollisuudet suurkalojen pyyntiin liian pienet Möjligheterna att fånga stora fisker ar för små (9) Hyviä kalastuspaikkoja liian vähän Brist på goda fångstställen (10) Pysäköintimahdollisuudet kalastuspaikkojen läheisyydessä huonosi järjestetyt - Dåligt ordnad bilparkering I närheten av fiskeställena (11) Kalastuslupien kalleus - Dyra fisketillstånd (12) Kalastuksen valvonta ei toimi kunnolla Fiskövervakningen fungerar ej tillfredställande (13) Kalojen istutuksia liian vähän - För liten fiskplantering (14) Pyydys- ja pyyntirajoituksia liikaa För mycket redskaps- och fångstbegränsningar (15) Jokin muu epäkohta, mikä? - Något annat, vad? 10. Lisätietoja - Tilläggsuppgifter

LIITE 8

LIITE 8

LIITE 8

LIITE 8

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 15.6.2011 PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,6 m; Klo 11:10; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 15,1 10,0 102 2,2 851 8,4 13 12,4 9,9 95 3,5 855 8,3 380 28 0-2 460 <1 8 <5 33 4 9,0 15.6.2011 PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 13,7 10,5 104 0,6 841 8,5 39 2,4 7,9 60 1,8 933 7,7 480 67 0-2 440 <1 9 <5 33 5 6,5 15.6.2011 PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 13:50; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 16,4 8,9 94 6,0 859 7,9 19 11,9 7,9 75 25 885 7,8 400 69 0-2 420 <1 10 8 35 3 10 15.6.2011 PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 14,4 10,6 107 1,4 861 8,4 18 5,9 8,2 68 1,7 1001 7,7 340 47 0-2 480 <1 8 <5 36 5 9,2 15.6.2011 PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 46 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 13,5 10,5 104 0,6 852 8,4 45 5,0 9,1 74 1,9 964 7,9 340 44 0-2 370 <1 8 <5 35 5 6,7 15.6.2011 PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 29 m; Näk.syv. 3,7 m; Klo 12:55; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 13,5 10,6 105 0,9 846 8,5 28 8,6 9,3 82 2,5 918 7,7 380 28 0-2 450 <1 8 <5 29 5 6,8 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 1/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 15.6.2011 PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 16,2 8,7 91 4,2 857 8,2 29 10,4 8,5 78 2,3 902 8,0 370 29 0-2 460 <1 11 14 34 4 11 15.6.2011 PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 13:35; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 15,7 9,6 99 2,8 863 8,3 16 13,2 10,1 99 15,4 853 8,3 430 130 0-2 540 <1 9 <5 39 3 14 15.6.2011 PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 14:15; Näytt.ottaja JMä, AL; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SE; 1 16,4 8,7 91 6,1 851 8,2 23 9,8 8,1 74 4,7 897 7,9 450 41 0-2 490 <1 9 <5 38 3 12 16.6.2011 PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 17,3 9,3 100 6,9 865 8,1 6,3 17 5,8 6,2 51 8,6 928 7,5 510 41 140 56 24 0-2 400 <1 12 7 34 3 11 16.6.2011 PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 16,4 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 12:10; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 17,6 8,9 96 7,8 847 8,3 6,4 15 14,0 8,4 84 21 873 8,1 370 15 39 52 14 0-2 410 <1 10 8 39 <2 13 16.6.2011 PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 33 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 15,2 10,1 103 1,1 847 8,5 30 4,2 8,5 68 2,7 944 7,7 420 60 0-2 420 <1 8 <5 29 5 5 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 2/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 16.6.2011 PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 25,3 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 16,4 9,9 104 2,8 849 8,4 6,5 24 3,7 7,9 62 5,0 943 7,6 1100 44 150 79 53 0-2 440 <1 8 <5 31 3 7 16.6.2011 PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 7,7 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 11:45; Näytt.ottaja al jmä; levä 1 /3; Ilm.lt. 15 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt N; 1 17,2 9,2 98 10,6 844 8,2 7 14,5 8,2 83 11,4 864 8,1 400 42 0-2 470 <1 9 10 43 3 13 11.7.2011 PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 13 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,2 9,5 110 2,2 825 8,7 <10 73 12 18,8 7,5 83 14,1 828 8,2 440 45 0-2 460 <5 14 28 <2 12 11.7.2011 PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 12:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,1 10,7 126 2,0 819 8,8 <10 85 39 4,8 7,7 62 2,1 949 7,6 520 58 0-2 470 <5 7 31 <2 14 11.7.2011 PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 14:25; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,0 10,5 126 4,5 823 8,9 <10 <10 19 10,3 6,3 58 10,9 908 7,6 410 61 0-2 480 <5 7 33 <2 15 11.7.2011 PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,6 9,6 112 2,4 831 8,7 18 9,4 5,4 49 19,3 920 7,5 470 88 0-2 520 6 9 31 <2 15 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 3/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 11.7.2011 PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 46 m; Näk.syv. 1,7 m; Klo 12:25; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,4 10,7 127 2,8 812 8,9 45 4,4 7,3 58 3,9 965 7,6 430 92 0-2 480 <5 7 30 <2 14 11.7.2011 PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 29 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 13:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,7 10,8 129 4,0 825 8,8 <10 41 28 5,6 7,4 61 3,3 936 7,7 360 48 0-2 490 10 8 30 <2 13 11.7.2011 PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 13:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,8 10,4 124 3,5 821 8,8 <10 31 29 5,8 6,8 56 2,4 940 7,6 340 55 0-2 480 5 10 30 3 12 11.7.2011 PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 14:10; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,2 11,1 133 4,9 831 8,8 <10 160 16 12,2 7,2 69 3,8 903 7,8 380 40 0-2 600 <5 <5 35 <2 15 11.7.2011 PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 14:55; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 25 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,1 9,9 119 6,1 838 8,6 23 8,0 7,3 64 4,6 941 7,6 340 42 0-2 500 7 13 39 <2 16 12.7.2011 PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 11:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,7 9,1 108 9,9 845 8,7 10 1600 19 8,4 3,0 26 13,8 923 7,4 540 89 0-2 500 8 11 43 <2 17 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 4/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 12.7.2011 PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 0,7 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,4 9,2 111 13,4 836 8,7 10 1600 17 11,9 4,6 44 12,7 915 7,5 550 81 0-2 540 9 16 52 <2 24 12.7.2011 PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 33 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,7 9,9 118 3,4 848 8,8 32 5,9 5,9 49 2,4 946 7,6 340 110 0-2 520 <5 7 30 <2 16 12.7.2011 PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 25 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt N; 1 23,4 9,2 111 9,5 850 8,8 24 8,0 4,8 42 8,2 917 7,6 610 120 0-2 590 9 9 41 <2 28 12.7.2011 PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,4 8,1 98 15,5 831 8,6 8 19,2 4,9 55 15,4 868 7,4 520 72 0-2 530 12 27 57 <2 16 26.7.2011 PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 10:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,7 9,5 111 4,9 862 8,5 <10 910 13 17,8 6,6 71 31 877 8,0 450 64 0-2 610 <5 7 36 <2 20 26.7.2011 PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 12:30; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,6 9,5 111 3,7 872 8,6 <10 360 39 5,2 6,4 52 3,2 970 7,5 490 100 0-2 460 <5 <5 26 <2 11 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 5/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 26.7.2011 PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 14:05; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,6 8,6 102 8,2 851 8,4 <10 8200 19 13,2 6,0 59 11 904 7,6 480 48 0-2 610 <5 11 36 <2 20 26.7.2011 PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,4 9,5 110 2,8 865 8,6 18 8,0 5,0 44 7,6 934 7,4 530 87 0-2 550 <5 7 28 <2 13 26.7.2011 PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 45 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 1 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,2 9,1 105 1,0 864 8,6 44 4,8 7,3 59 3,6 976 7,5 440 78 0-2 460 <5 <5 25 <2 7,6 26.7.2011 PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 28 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 12:50; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 21,7 10,0 117 4,6 876 8,5 <10 520 27 6,0 7,0 58 2,2 952 7,5 400 50 0-2 520 <5 <5 33 <2 17 26.7.2011 PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,8 9,3 111 9,5 852 8,5 <10 4600 29 6,0 6,1 51 3,9 954 7,4 470 66 0-2 630 <5 12 41 <2 26 26.7.2011 PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:35; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,3 9,6 114 5,8 857 8,5 <10 2800 16 17,8 6,7 73 26 874 7,9 570 63 0-2 590 <5 8 38 <2 21 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 6/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 26.7.2011 PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 14:35; Näytt.ottaja JMä, HS; levä 2 /3; Ilm.lt. 24 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,0 9,2 110 11 850 8,4 23 7,7 5,8 50 8,2 944 7,4 510 68 0-2 570 <5 12 43 <2 29 27.7.2011 PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 24,2 10,7 131 12 834 8,6 <10 6100 E 19 10,8 0,8 7 27 900 7,2 1100 25 480 200 60 0-2 680 100 14 42 <2 28 27.7.2011 PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:30; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 24,2 10,6 130 13 831 8,6 <10 24000 E 17 17,0 3,8 40 43 865 7,5 810 22 240 100 32 0-2 610 <5 12 44 <2 32 27.7.2011 PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 32 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 22,6 10,5 125 3,7 852 8,7 31 5,6 6,8 56 3,9 943 7,6 520 92 0-2 720 <5 7 39 <2 21 27.7.2011 PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:35; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 23,2 10,3 124 6,5 857 8,7 E 23 8,2 4,6 40 7,9 918 7,4 670 19 190 120 94 0-2 650 <5 8 34 <2 23 5 21,6 10 21,0 15 18,5 20 8,5 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 7/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 27.7.2011 PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 13:05; Näytt.ottaja JMä,HM; levä 2 /3; Ilm.lt. 26 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 24,4 9,6 118 13 840 8,5 8 20,6 6,5 74 7,4 862 8,0 500 38 0-2 600 23 15 41 <2 20 25.8.2011 PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 10:10; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,9 9,5 105 1,9 843 8,4 13 17,7 6,9 75 5,9 854 8,0 400 35 0-2 550 26 <5 37 <2 21 25.8.2011 PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,1 9,6 107 1,7 840 8,4 39 5,1 4,4 36 6,1 1015 7,4 360 21 0-2 490 26 6 34 <2 15 25.8.2011 PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 13:55; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,9 7,6 86 4,8 853 8,0 19 17,8 6,2 67 9,4 855 7,9 490 61 0-2 450 45 61 42 14 4,0 25.8.2011 PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,4 10,4 116 2,5 832 8,6 18 13,2 5,2 51 17,5 916 7,5 540 91 0-2 550 26 7 39 <2 27 25.8.2011 PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 45 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,2 10,2 113 1,3 812 8,5 44 5,9 6,0 50 3,5 1010 7,6 440 84 0-2 550 24 8 41 <2 30 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 8/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 25.8.2011 PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 28 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 13:00; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,4 9,1 102 1,1 828 8,3 27 8,3 4,9 43 25 961 7,6 570 130 0-2 450 26 6 28 <2 11 25.8.2011 PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 2,5 m; Klo 13:20; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,8 8,4 95 1,5 840 8,2 29 7,9 4,1 36 23 970 7,5 650 160 0-2 430 34 22 28 6 7,0 25.8.2011 PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 13:40; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 20,0 8,3 94 2,2 844 8,2 16 18,6 7,6 84 1,5 837 8,1 400 24 0-2 400 41 25 32 8 7,2 25.8.2011 PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 14:20; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,7 8,9 100 2,4 835 8,2 23 11,8 4,8 46 22 934 7,6 610 100 0-2 470 48 9 42 6 13 26.8.2011 PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,4 7,9 88 3,6 842 8,2 6,4 19 9,9 1,3 12 6,2 938 7,2 1100 110 540 160 110 0-2 520 25 19 42 8 16 26.8.2011 PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,4 m; Klo 12:25; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,6 8,8 99 3,2 845 8,3 6,5 17 17,8 4,3 47 18 843 7,6 660 36 250 140 61 0-2 550 25 6 59 13 26 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259 9/12

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 10/12 Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 26.8.2011 PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 32 m; Näk.syv. 3,3 m; Klo 10:00; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,1 9,1 101 0,8 766 8,5 31 7,4 3,2 28 14,4 967 7,4 720 190 0-2 450 25 <5 29 5 10 26.8.2011 PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 2 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt S; 1 19,3 9,4 105 1,3 778 8,5 6,7 23 8,8 2,4 21 17,0 941 7,4 810 72 370 210 140 0-2 500 28 9 33 6 11 26.8.2011 PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 1,5 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 20 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 20,1 9,8 111 3,1 839 8,4 8 19,6 7,0 78 11,6 826 8,0 410 44 0-2 520 25 <5 47 10 24 27.9.2011 PORVOO / A_P3 Kalvön NW Kok.syv. 14 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:05; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,1 9,7 93 2,3 895 7,9 13 10,1 7,5 69 1,7 948 7,7 380 40 0-2 490 30 6 36 8 13 27.9.2011 PORVOO / B_48 UUS-13 Porvoo 48 Kok.syv. 40 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 16:35; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,6 10,2 97 1,5 898 8,0 39 5,9 5,6 47 3,5 1010 7,4 460 86 0-2 420 <5 <5 41 10 16 27.9.2011 PORVOO / C_38 Sköldvikin edusta 38 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 17:40; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,3 9,7 93 6,5 846 8,0 19 9,0 6,6 59 4,4 962 7,5 510 56 0-2 590 110 9 56 5 30 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 11/12 Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 27.9.2011 PORVOO / D_P4 UUS-30 Kitö kaakko 57 Kok.syv. 19 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 15:45; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt SW; 1 12,9 9,8 96 1,4 902 8,1 18 8,3 6,8 60 1,9 976 7,5 470 54 0-2 440 11 <5 38 10 13 27.9.2011 PORVOO / E_P5 Stuvubergsudden W Kok.syv. 45 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 16:10; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt W; 1 11,9 10,0 96 1,0 902 8,0 44 6,7 6,3 53 2,5 1000 7,5 400 67 0-2 450 <5 <5 40 12 12 27.9.2011 PORVOO / F_P2 Svartbäckinselkä 2 Kok.syv. 28 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 16:55; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,2 10,1 97 1,5 895 8,1 27 6,8 5,6 48 4,3 1000 7,5 450 86 0-2 390 <5 <5 39 10 15 27.9.2011 PORVOO / G_40 UUS-12 Porvoo 40 Kok.syv. 30 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,6 7,7 75 2,8 900 7,8 29 7,4 5,4 47 3,2 999 7,5 440 79 0-2 450 57 7 44 15 12 27.9.2011 PORVOO / H_P1 Svartbäckinselkä 1 Kok.syv. 17 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 17:20; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,6 9,4 91 2,7 892 7,9 16 9,7 7,2 66 2,7 946 7,6 500 50 0-2 510 56 6 49 11 20 27.9.2011 PORVOO / I_32 UUS-11 Porvoo 32 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 18:10; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,7 9,9 96 8,0 829 8,0 23 7,8 6,1 53 4,6 989 7,5 490 74 0-2 620 160 9 53 6 26 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259

LIITE 9 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 12/12 Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Sameus Sähk ph Ntot N(NO2) NO3-N N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liupo4p E.coli koli36 Klorof. TOC Näytepaikka oc mg/l % FTU ms/m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml µg/l mg/l 28.9.2011 PORVOO / J_25 Kuggsund 25 Kok.syv. 20 m; Näk.syv. 0,9 m; Klo 11:25; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,8 9,4 89 7,1 851 7,8 6,2 19 7,9 4,2 37 4,3 982 7,3 610 120 190 100 73 0-2 540 110 8 47 <2 19 28.9.2011 PORVOO / K_27 Illvarden, koillinen 27 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 12:25; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,6 8,6 81 9,5 848 7,7 6,3 17 8,6 5,7 51 7,9 974 7,4 510 96 110 75 46 0-2 610 220 19 48 15 7,3 28.9.2011 PORVOO / L_5 Emäsalo itä 5 Kok.syv. 32 m; Näk.syv. 2,6 m; Klo 10:30; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,0 9,6 92 1,5 892 8,0 31 7,7 6,2 54 3,8 979 7,5 480 71 0-2 440 8 <5 35 9 11 28.9.2011 PORVOO / M_8 Orrenkylänselkä 8 Kok.syv. 24 m; Näk.syv. 1,0 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt NW; 1 11,8 9,5 90 5,3 849 8,0 6,1 23 8,0 5,9 52 5,6 966 7,5 450 82 71 64 46 0-2 540 87 7 43 4 18 28.9.2011 PORVOO / N_116 Sillvik 116 Kok.syv. 9 m; Näk.syv. 0,8 m; Klo 12:05; Näytt.ottaja JMä, JH; levä 1 /3; Ilm.lt. 12 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt NW; 1 12,2 9,5 91 8,1 806 7,9 8 11,4 6,9 65 10,4 916 7,6 440 62 0-2 640 190 10 52 7 15 Tapiontie 2 C, 45160 KOUVOLA Puhelin (05) 5445 920, Fax (05) 3202259

Pintaveden rehevyystaso kesä-syyskuussa LIITE 10 15-16.6.2011 Havainto- kok. N NO2-N NO3-N NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m 8 440 0,5 8 2,5 31 3 7 2 14,2 5 420 0,5 8 2,5 29 5 5 3,5 14,5 25 400 0,5 12 7 34 3 11 1,2 11,8 116 470 0,5 9 10 43 3 13 0,8 10,9 27 410 0,5 10 8 39 1 13 1 10,5 32 490 0,5 9 2,5 38 3 12 1,2 12,9 38 420 0,5 10 8 35 3 10 1,2 12,0 40 460 0,5 11 14 34 4 11 1,6 13,5 48 440 0,5 9 2,5 33 5 6,5 3,8 13,3 P1 540 0,5 9 2,5 39 3 14 1,8 13,8 P2 450 0,5 8 2,5 29 5 6,8 3,7 15,5 P3 460 0,5 8 2,5 33 4 9 2,6 13,9 P4 480 0,5 8 2,5 36 5 9,2 2,8 13,3 P5 370 0,5 8 2,5 35 5 6,7 3,8 10,6 11-12.7.2011 Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m 8 590 9 9 41 1 28 1,1 14,4 5 520 2,5 7 30 1 16 1,6 17,3 25 500 8 11 43 1 17 0,9 11,6 116 530 12 27 57 1 16 0,8 9,3 27 540 9 16 52 1 24 0,7 10,4 32 500 7 13 39 1 16 1,3 12,8 38 480 2,5 7 33 1 15 1,4 14,5 40 480 5 10 30 3 12 1,6 16,0 48 470 2,5 7 31 1 14 1,6 15,2 P1 600 2,5 2,5 35 1 15 1,5 17,1 P2 490 10 8 30 1 13 1,5 16,3 P3 460 2,5 14 28 1 12 1,8 16,4 P4 520 6 9 31 1 15 1,5 16,8 P5 480 2,5 7 30 1 14 1,7 16,0 26-27.7.2011 Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m 8 650 2,5 8 34 1 23 1,1 19,1 5 720 2,5 7 39 1 21 1,1 18,5 25 680 100 14 42 1 28 0,9 16,2 116 600 23 15 41 1 20 1 14,6 27 610 2,5 12 44 1 32 1 13,9 32 570 2,5 12 43 1 29 0,9 13,3 38 610 2,5 11 36 1 20 1 16,9 40 630 2,5 12 41 1 26 1 15,4 48 460 2,5 2,5 26 1 11 1,4 17,7 P1 590 2,5 8 38 1 21 1 15,5 P2 520 2,5 2,5 33 1 17 1,1 15,8 P3 610 2,5 7 36 1 20 1 16,9 P4 550 2,5 7 28 1 13 1,3 19,6 P5 460 2,5 2,5 25 1 7,6 2,3 18,4

LIITE 10 25-26.8.2011 Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m 8 500 28 9 33 6 11 2,8 15,2 5 450 25 2,5 29 5 10 3,3 15,5 25 520 25 19 42 8 16 1,6 12,4 116 520 25 2,5 47 10 24 1,5 11,1 27 550 25 6 59 13 26 1,4 9,3 32 470 48 9 42 6 13 2,1 11,2 38 450 45 61 42 14 4 1,4 10,7 40 430 34 22 28 6 7 2,5 15,4 48 490 26 6 34 1 15 2,4 14,4 P1 400 41 25 32 8 7,2 2,1 12,5 P2 450 26 6 28 1 11 3 16,1 P3 550 26 2,5 37 1 21 2,3 14,9 P4 550 26 7 39 1 27 1,8 14,1 P5 550 24 8 41 1 30 2,4 13,4 27-28.9.2011 Havainto- kok. N NO3+NO2 NH4-N kok. P PO4-P klorofylli-a näkösyvyys N/P -suhde paikka µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m 8 540 87 7 43 4 18 1 12,6 5 440 8 2,5 35 9 11 2,6 12,6 25 540 110 8 47 1 19 0,9 11,5 116 640 190 10 52 7 15 0,8 12,3 27 610 220 19 48 15 7,3 1 12,7 32 620 160 9 53 6 26 0,9 11,7 38 590 110 9 56 5 30 1 10,5 40 450 57 7 44 15 12 1,8 10,2 48 420 2,5 2,5 41 10 16 2,3 10,2 P1 510 56 6 49 11 20 1,9 10,4 P2 390 2,5 2,5 39 10 15 2,1 10,0 P3 490 30 6 36 8 13 2 13,6 P4 440 11 2,5 38 10 13 2,4 11,6 P5 450 2,5 2,5 40 12 12 2,9 11,3

Vertikaalinäytteenoton tulokset LIITE 11 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Tutkimustuloksia Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) 8-9.3.2011 lämpötila ºC sähkönjohtavuus ms/cm syvyys P3 48 38 25 27 syvyys P3 48 38 25 27 1 0 0 0 0 0,2 1 9,5 10 9,3 9 8,7 2 0 0 0 0 0,2 2 9,5 10 10 10 9,2 3 0 0 0 0 0,2 3 9,5 10 10,1 10 9,3 4 0 0 0 0 0,2 4 9,5 10,1 10,2 10 9,3 5 0 0 0 0 0,2 5 9,7 10,1 10,2 10 9,4 6 0 0 0 0 0,2 6 9,8 10,1 10,2 10 9,4 7 0,4 0 0 0 0,2 7 9,8 10,1 10,2 10 9,4 8 0,6 0 0 0 0,2 8 9,8 10,1 10,2 10 9,4 9 0,8 0 0 0 0,2 9 9,8 10,1 10,2 10 9,4 10 0,9 0 0 0 0,2 10 9,8 10,1 10,2 10 9,4 11 1,1 0 0 0 0,2 11 9,8 10,1 10,2 10 9,4 12 1,1 0 0 0 0,2 12 9,8 10,1 10,2 10 9,4 13 1,2 0 0 0 0,2 13 9,8 10,2 10,2 10 9,5 14 1,3 0,1 0 0 0,2 14 9,8 10,3 10,2 10,1 9,5 15 0,1 0 0 0,2 15 10,3 10,2 10,1 9,5 16 0,2 0,4 0 0,3 16 10,3 10,2 10,1 9,5 17 0,2 0,7 0 0,3 17 10,3 10,3 10,1 9,5 18 0,3 1 0 18 10,5 10,3 10,1 19 0,4 1,2 0,1 19 10,6 10,3 10,1 20 0,4 20 10,6 25 0,4 25 11 30 0,5 30 11,1 35 0,5 35 11,2 39 0,5 39 11,2 15-16.6.2011 lämpötila ºC sähkönjohtavuus ms/cm syvyys P3 48 38 25 27 syvyys P3 48 38 25 27 1 15,1 13,7 16,4 17,3 17,6 1 9,3 9,2 9,3 9,3 9,1 2 14,7 13,5 16,5 16,5 17,3 2 9,2 9,2 9,3 9,3 9,1 3 14,1 13,5 16,3 16,4 16,4 3 9,2 9,2 9,3 9,3 9,3 4 13,6 13,4 16 16,4 15,3 4 9,2 9,2 9,3 9,3 9,3 5 13,5 13,4 15,1 16,2 14,7 5 9,1 9,2 9,3 9,3 9,4 6 13,2 13,4 14,7 16 14,3 6 9,1 9,2 9,3 9,3 9,3 7 13,2 13,4 14 15,2 13,7 7 9,1 9,2 9,3 9,4 9,3 8 13,1 13,4 13 15 13,4 8 9,1 9,2 9,2 9,3 9,2 9 13,1 13,3 13,3 13 13,4 9 9,2 9,2 9,2 9,4 9,3 10 13 13,2 13,2 7,8 13,4 10 9,2 9,2 9,2 9,8 9,3 11 12,8 13,1 13,2 6,4 13,5 11 9,2 9,2 9,2 10,0 9,3 12 12,3 12,9 13,2 5,7 13,6 12 9,3 9,2 9,2 10,1 9,4 13 12,4 12,7 13,1 5,6 13,7 13 9,3 9,2 9,2 10,1 9,4 14 12,5 13,1 5,5 13,8 14 9,2 9,2 10,1 9,4 15 12,3 13,1 5,3 14 15 9,3 9,5 10,1 9,4 16 12,2 12,7 5,2 16 9,3 9,5 10,2 17 12 12,6 5,8 17 9,4 9,6 10,2 18 11,9 11,5 18 9,5 9,7 19 11,7 11,9 19 9,6 9,7 20 11,6 20 9,7 25 9,6 25 9,8 30 3,9 30 10,6 35 1,9 35 11,1 39 2,4 39 11,4

LIITE 11 Vertikaalinäytteenoton tulokset KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Tutkimustuloksia Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) 11-12.7.2011 lämpötila ºC saliniteetti syvyys P3 48 38 25 27 syvyys P3 48 38 25 27 1 21,2 22,1 23,0 22,7 23,4 1 5,0 5,0 5,0 5,0 5,0 2 20,5 21,3 22,6 22,3 23,1 2 5,0 5,0 5,0 5,0 5,0 3 20,5 21,2 22,4 22,1 23,0 3 5,0 5,0 5,0 5,0 5,0 4 20,5 21,0 22,2 21,9 19,5 4 5,1 5,0 5,0 5,0 5,2 5 20,5 20,6 22,0 21,7 19,2 5 5,1 5,1 5,0 5,0 5,2 6 20,5 20,5 21,3 21,5 18,9 6 5,1 5,1 5,1 5,0 5,2 7 20,4 20,1 19,6 17,9 18,4 7 5,1 5,1 5,2 5,2 5,2 8 20,2 18,9 19,5 15,3 18,2 8 5,1 5,1 5,2 5,3 5,3 9 20,1 18,5 19,3 10,7 18,0 9 5,1 5,1 5,2 5,6 5,3 10 19,8 18,4 19,1 10,3 17,6 10 5,1 5,1 5,2 5,6 5,3 11 19,2 18,4 18,6 9,4 17,0 11 5,1 5,1 5,2 5,6 5,3 12 18,8 18,1 18,3 9,3 16,5 12 5,1 5,2 5,3 5,6 5,4 13 17,5 16,9 9,1 15,6 13 5,2 5,4 5,6 5,5 14 16,8 15,5 8,9 14,6 14 5,3 5,4 5,6 5,5 15 14,9 13,7 8,8 13,9 15 5,4 5,5 5,6 5,6 16 12,9 13,4 8,6 11,2 16 5,5 5,5 5,6 5,7 17 11,6 11,9 8,3 11,9 17 5,5 5,6 5,7 5,7 18 9,7 11,0 8,2 18 5,6 5,6 5,7 19 8,9 10,3 8,4 19 5,6 5,7 5,7 20 7,7 20 5,7 25 6,3 25 5,8 30 4,8 30 5,9 35 4,5 35 6,0 39 4,8 39 6,0 lämpötila ºC saliniteetti 26-27.7.2011 syvyys P3 48 38 25 27 syvyys P3 48 38 25 27 1 21,7 21,6 22,6 24,2 24,2 1 5,2 5,3 5,1 5,1 5,1 2 21,0 20,5 22,3 22,3 23,3 2 5,2 5,3 5,1 5,1 5,1 3 20,9 20,4 21,4 22,1 22,1 3 5,2 5,3 5,1 5,1 5,1 4 20,7 20,3 21,1 22,0 21,7 4 5,2 5,3 5,2 5,1 5,1 5 20,6 20,2 20,6 21,9 21,3 5 5,2 5,3 5,2 5,1 5,1 6 20,5 20,2 20,3 21,6 20,8 6 5,3 5,3 5,2 5,1 5,1 7 20,4 20,2 20,2 21,1 20,2 7 5,3 5,3 5,2 5,2 5,1 8 20,4 20,2 20,2 19,4 20,2 8 5,3 5,3 5,3 5,2 5,2 9 20,3 20,2 20,2 14,9 20,2 9 5,3 5,3 5,3 5,4 5,2 10 20,1 20,1 20,2 13,3 20,1 10 5,3 5,3 5,3 5,4 5,2 11 19,8 20,0 20,0 12,1 20,0 11 5,3 5,3 5,3 5,5 5,2 12 19,6 20,0 19,6 11,8 19,9 12 5,3 5,3 5,3 5,5 5,2 13 17,8 19,6 19,5 11,5 19,9 13 5,3 5,3 5,3 5,5 5,2 14 19,5 19,4 11,3 19,8 14 5,3 5,3 5,5 5,2 15 19,2 18,1 10,7 19,6 15 5,3 5,3 5,5 5,2 16 18,2 17,7 10,5 18,9 16 5,3 5,3 5,5 5,2 17 14,4 16,3 10,3 17,0 17 5,5 5,4 5,5 5,3 18 12,3 15,0 10,3 18 5,6 5,4 5,5 19 9,7 13,2 10,8 19 5,6 5,5 5,6 20 8,8 20 5,7 25 6,1 25 5,8 30 4,9 30 6,0 35 4,8 35 6,0 39 5,2 39 6,0

Vertikaalinäytteenoton tulokset LIITE 11 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY Tutkimustuloksia Porvoon edustan yhteistarkkailu (PORVOO) 25-26.8.2011 lämpötila ºC saliniteetti syvyys P3 48 38 25 27 syvyys P3 48 38 25 27 1 18,9 19,1 19,9 19,4 19,6 1 5,0 5,0 5,1 4,9 5,1 2 18,8 18,8 19,2 19,3 19,4 2 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 3 18,8 18,6 19,1 19,2 19,4 3 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 4 18,8 18,6 19,0 19,2 19,4 4 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 5 18,7 18,5 18,9 19,1 19,4 5 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 6 18,6 18,5 18,8 19,0 19,4 6 5,0 5,0 5,1 5,0 5,1 7 18,3 18,4 18,7 18,9 19,4 7 5,0 5,0 5,0 5,1 5,1 8 18,3 18,4 18,6 18,3 19,4 8 5,0 5,0 5,0 5,4 5,1 9 18,3 18,3 18,6 14,3 19,3 9 5,0 5,0 5,1 5,6 5,1 10 18,3 18,2 18,5 11,5 19,7 10 5,0 5,0 5,1 5,6 5,1 11 18,2 18,2 18,5 10,9 19,0 11 5,0 5,0 5,1 5,7 5,0 12 18,1 18,2 18,5 10,5 18,8 12 5,0 5,0 5,1 5,7 5,0 13 17,7 18,1 18,3 10,2 18,6 13 5,1 4,9 5,1 5,7 5,1 14 18,0 18,2 10,1 18,5 14 4,9 5,0 5,7 5,1 15 18,0 18,2 10,1 18,5 15 5,0 5,0 5,7 5,1 16 17,9 18,3 10,0 18,4 16 5,0 5,1 5,7 5,1 17 17,9 18,0 9,9 17,8 17 5,1 5,1 5,7 5,1 18 17,7 17,9 9,9 18 5,1 5,2 5,7 19 17,5 17,8 9,9 19 5,2 5,2 5,7 20 16,8 20 5,3 25 8,7 25 5,9 30 6,5 30 6,0 35 5,7 35 6,2 39 5,1 39 6,3 lämpötila ºC saliniteetti 27-28.9.2011 syvyys P3 48 38 25 27 syvyys P3 48 38 25 27 1 12,1 5,3 12,3 11,8 11,6 1 5,3 11,6 5,0 5,0 5,0 2 12,1 5,3 12,3 11,8 11,6 2 5,3 11,6 5,0 5,0 5,0 3 12,1 5,3 12,3 11,8 11,6 3 5,3 11,6 5,1 5,0 5,1 4 12,0 5,3 12,1 11,8 11,9 4 5,3 11,6 5,2 5,1 5,3 5 12,0 5,3 12,1 11,6 11,9 5 5,3 11,6 5,3 5,2 5,3 6 12,0 5,3 12,0 11,1 11,5 6 5,3 11,5 5,3 5,4 5,3 7 12,0 5,3 12,0 10,8 11,2 7 5,3 11,5 5,4 5,4 5,4 8 11,3 5,3 11,9 10,3 11,2 8 5,4 11,5 5,4 5,5 5,4 9 10,7 5,4 11,8 10,0 11,0 9 5,5 11,5 5,4 5,6 5,5 10 10,6 5,4 11,8 9,4 10,9 10 5,5 11,4 5,4 5,7 5,5 11 10,5 5,4 11,5 9,2 10,3 11 5,5 11,4 5,4 5,7 5,6 12 10,3 5,4 11,5 8,9 10,2 12 5,5 11,2 5,4 5,8 5,6 13 10,1 5,5 11,4 8,4 9,8 13 5,6 10,8 5,4 5,8 5,7 14 5,5 11,1 8,2 9,4 14 10,4 5,4 5,9 5,7 15 5,5 10,7 8,0 9,1 15 10,3 5,5 5,9 5,8 16 5,6 10,3 7,9 10,3 16 10,1 5,6 5,9 5,8 17 5,6 9,8 7,9 8,6 17 9,6 5,7 5,9 5,9 18 5,8 9,2 7,9 18 9,2 5,8 5,9 19 5,8 9,0 7,9 19 8,7 5,8 5,9 20 5,8 20 8,5 25 5,9 25 7,6 30 5,9 30 7,0 35 6,1 35 6,4 39 6,1 39 5,9

LIITE 11 Vertikaalinäytteenoton tulokset 8-9.3. sähkönjohtavuus (ms/cm) syvyys (m) 8,5 9,0 9,5 10,0 10,5 11,0 11,5 0 5 10 15 20 25 30 P3 48 35 38 25 40 27 syvyys (m) lämpötila (ºC) -0,1 0,1 0,3 0,5 0,7 0,9 1,1 1,3 1,5 0 5 10 15 20 25 30 35 40 15-16.6. sähkönjohtavuus (ms/cm) syvyys (m) 9,0 9,5 10,0 10,5 11,0 11,5 12,0 0 5 10 15 20 25 30 35 40 26-27.7. saliniteetti ( ) syvyys (m) 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6,2 0 5 10 15 20 25 30 35 40 syvyys (m) syvyys (m) 0 5 10 15 20 25 30 35 40 0 5 10 15 20 25 30 35 40 lämpötila (ºC) 1 3 5 7 9 11 13 15 17 19 lämpötila (ºC) 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24

Vertikaalinäytteenoton tulokset LIITE 11 26-27.7. saliniteetti ( ) 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6,2 0 5 10 syvyys (m) 15 20 25 30 35 40 25-26.8. saliniteetti ( ) 4,8 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6,2 6,4 0 5 10 syvyys (m) 15 20 25 30 35 40 27-28.9. saliniteetti ( ) 4,8 5,0 5,2 5,4 5,6 5,8 6,0 6,2 0 5 10 syvyys (m) 15 20 25 30 35 40 syvyys (m) syvyys (m) syvyys (m) 0 5 10 15 20 25 30 35 40 0 5 10 15 20 25 30 35 40 0 5 10 15 20 25 30 35 40 lämpötila (ºC) 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 lämpötila (ºC) 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 lämpötila (ºC) 5 6 7 8 9 10 11 12 13

LIITE 12 Po 38 15.6.2011 26.7.2011 25.8.2011 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 NOSTOCOPHYCEAE 173 111862 60,37 1724 2332860 2433,62 270 206217 92,71 CRYPTOPHYCEAE 40 226520 6,61 280 3964240 115,81 43 243509 6,25 DINOPHYCEAE 58 183578 64,77 83 1034425 151,08 57 125644 116,06 PRYMNESIOPHYCEAE 44 249172 7,58 76 1076008 45,1 64 362432 16,87 CHRYSOPHYCEAE 44 240678 59,02 25 353950 35,76 9 50967 4,67 DIATOMOPHYCEAE 326 1551442 157,06 97 407088 28,37 12 55215 6,37 EUGLENOPHYCEAE 89 126024 41,59 154 1904264 133,58 8 11328 3,74 PRASINOPHYCEAE 140 792820 104,64 104 1472432 163,67 16 90608 3,82 CHLOROPHYCEAE 295 443202 22,69 11 38940 12,85 95 210966 4,66 CRASPEDOPHYCEAE EBRIIDEA 31 7316 10,75 2 1770 2,6 32 8480 12,47 CILIOPHORA 68 16048 96,06 1 885 6,59 3 795 4,53 INCERTAE SEDIS 11 62293 6,11 48 679584 298,04 20 113260 72,81 OTHERS 42 237846 0,85 78 1104324 3,41 33 186879 0,44 Total counted 1361 4248801 638,1 2683 14370770 3430,48 662 1666300 345,39 Total autotrophs 1252 3877636 581,02 2521 12114338 3323,29 551 1210443 309,72 Total heterotrophs 55 117273 34,29 84 1152108 61,15 47 93425 18,8 Total mixotrophs 54 253892 22,8 78 1104324 46,04 64 362432 16,87 Po 48 15.6.2011 26.7.2011 25.8.2011 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 NOSTOCOPHYCEAE 271 127656 115,93 954 1001332 1233,39 1278 696646 814,13 CRYPTOPHYCEAE 39 220857 5,72 188 2661704 76,61 248 1404424 41,37 DINOPHYCEAE 100 150885 289,98 53 312254 59,65 351 1794472 263,85 PRYMNESIOPHYCEAE 55 311465 9,98 162 2293596 90,97 160 906080 35,68 CHRYSOPHYCEAE 51 235209 99,34 43 608794 271,01 50 283150 188,61 DIATOMOPHYCEAE 34 81764 15,13 56 736976 52,3 49 225461 29,8 EUGLENOPHYCEAE 199 238004 78,54 30 106200 35,05 721 1020936 336,91 PRASINOPHYCEAE 15 84945 7,15 200 2831600 189,77 78 441714 50,5 CHLOROPHYCEAE 502 600392 5,84 61 237176 4,22 109 196814 2,21 CRASPEDOPHYCEAE 4 22652 0 EBRIIDEA 8 2424 3,56 53 18762 27,58 CILIOPHORA 136 41208 203,8 4 3032 18,62 9 3186 14,46 INCERTAE SEDIS 6 33978 3,3 15 212370 22,46 9 50967 3,66 OTHERS 81 458703 1,77 85 1190030 5,97 41 232183 0,74 Total counted 1501 2610142 840,04 1851 12195064 2060,01 3156 7274795 1809,5 Total autotrophs 1360 2073408 750,25 1639 9214804 1931,72 2890 6126261 1721,85 Total heterotrophs 70 214170 57,69 46 640650 33,9 92 223692 38,64 Total mixotrophs 71 322564 32,1 166 2339610 94,39 174 924842 49

LIITE 12 Po 8 16.6.2011 27.7.2011 26.8.2011 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 Units Units/l ww mg/m3 NOSTOCOPHYCEAE 290 169566 150,39 2108 5028562 2949,72 1322 521088 872,5 CRYPTOPHYCEAE 53 300139 13,8 163 2307754 57,39 190 1075970 43,66 DINOPHYCEAE 91 162818 167,02 119 739800 141,56 122 295902 185,34 PRYMNESIOPHYCEAE 94 532322 1,98 124 1755592 61,68 52 294476 11,36 CHRYSOPHYCEAE 184 1041992 578,05 32 453056 117,92 74 419062 234,26 DIATOMOPHYCEAE 42 135918 25,74 144 1887445 117,37 33 79640 63,06 EUGLENOPHYCEAE 301 426216 140,65 14 49560 16,35 336 475776 157,01 PRASINOPHYCEAE 84 475692 51,3 82 1160956 73 110 622930 57,46 CHLOROPHYCEAE 353 508342 7,43 105 371700 6,65 57 92391 6,18 CRASPEDOPHYCEAE 6 33978 0 3 10620 0 2 11326 0,48 EBRIIDEA 3 1062 1,56 143 50622 74,41 CILIOPHORA 52 18408 100,04 1 885 6,59 9 3186 14,46 INCERTAE SEDIS 21 118923 10,63 44 622952 70,09 14 79282 4,44 OTHERS 94 532322 19,95 11 155738 0,37 16 90608 0,21 Total counted 1668 4457698 1268,55 2950 14544620 3618,71 2480 4112259 1724,85 Total autotrophs 1503 3582763 1201,54 2765 11957244 3472,83 2210 3588773 1504,5 Total heterotrophs 65 326685 41,43 61 831784 84,19 173 209894 87,46 Total mixotrophs 100 548250 25,58 124 1755592 61,68 97 313592 132,88

LIITE 13 Porvoon merialuuen pohjaeläintutkimuksen keskiarvotulokset (yks/m 2 ja g WW / m 2 ) syksyltä 2011. Tulokset perustuvat kolmeen rinnakkaisnostoon (Ekman, p-ala 231 cm 2 ). Paikan nimi As M As I As C As N As A As Q As S As T As V As X As B As K Näytteenottoaika 3.10.11 3.10.11 3.10.11 12.10.11 12.10.11 12.10.11 12.10.11 12.10.11 29.9.11 29.9.11 29.9.11 29.9.11 Näytteenottosyvyys [m] 20 15 30 19 20 21 24 28-29 33 17 35 25 YKSILÖMÄÄRÄ /m2, keskiarvo yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² yks/m² Ryhmä ja laji POLYCHAETA Hediste diversicolor 14 Marenzelleria 216 101 447 563 4372 7763 173 16955 216 OLIGOCHAETA Tubifex costatus 58 87 14 Limnodrilus 14 Potamothrix hammoniensis 43 115 29 29 14 Potamothrix/Tubifex 2929 1472 14 1544 1385 101 43 58 72 346 Paranais 43 Paranais frici 29 981 43 14 14 Paranais litoralis 14 14 Nais elinguis 101 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 43 29 29 BIVALVIA Macoma baltica 72 14 58 115 260 159 58 14 289 29 CRUSTACEA OSTRACODA 29 14 72 Neomysis integer 14 Saduria entomon 14 14 14 Monoporeia affinis 14 14 Corophium volutator 14 43 DIPTERA Chironomidae Chironomidae pup. 14 14 Tanypus vilipennis 29 Procladius 58 14 29 58 43 Chironomus pup. 14 14 Chironomus juv. 72 58 14 Chironomus plumosus-t. 332 274 43 72 159 447 43 14 1169 43 Microchironomus tener 14 14 Stictochironomus rosenschoeldi 14 Summa 3449 1962 346 2886 2049 1356 909 4502 7980 2049 17157 303 Lajiluku 5 7 7 7 10 9 7 4 8 5 6 4 Biomassa g WW/m 2, keskiarvo As M As I As C As N As A As Q As S As T As V As X As B As K Ryhmä / laji POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,01 Marenzelleria 0,39 1,15 5,93 5,00 18,21 33,14 0,51 57,73 0,31 OLIGOCHAETA 4,33 1,33 0,01 1,48 1,28 0,08 0,06 0,01 0,33 0,46 0,01 0,00 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,64 0,17 0,20 BIVALVIA Macoma baltica 43,14 10,71 30,36 55,65 119,52 85,62 22,15 9,38 168,10 7,12 CRUSTACEA Neomysis integer 0,04 Saduria entomon 0,27 0,12 0,17 Monoporeia affinis 0,02 0,04 Corophium volutator 0,01 0,24 DIPTERA Chironomidae 8,43 3,89 0,86 1,77 1,75 2,97 0,33 0,23 0,31 9,35 0,04 0,53 Summa 12,76 49,00 11,98 33,61 60,00 128,76 91,47 40,59 43,28 178,41 65,10 0,88

LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä 2011. Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteen kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Näytteenottoaika Näytteenottosyvyys (m) Pohjanlaatu Porvoo_meri_Emäsalonselkä_M 3.10.2011 20 liejupohja Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj. Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj. Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj. Ryhmä ja laji 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Marenzelleria 5 8 2 15 62,5 216 130 OLIGOCHAETA Potamothrix hammoniensis 3 3 1,3 43 75 Potamothrix/Tubifex 35 107 61 203 84,9 2929 1578 33 36 33 102 75 1472 75 1 1 4,2 14 25 Paranais frici 1 1 2 8,3 29 25 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 1 2 3 2,2 43 43 BIVALVIA Macoma baltica 4 1 5 3,7 72 90 1 1 4,2 14 25 CRUSTACEA OSTRACODA 2 2 1,5 29 50 Monoporeia affinis 1 1 4,2 14 25 Corophium volutator 1 1 0,4 14 25 DIPTERA Chironomidae Chironomidae pup. 1 1 0,7 14 25 Tanypus vilipennis 1 1 2 0,8 29 25 Procladius 1 1 2 4 2,9 58 25 1 1 4,2 14 25 Chironomus pup. 1 1 0,4 14 25 Chironomus juv. 1 1 3 5 2,1 72 50 Chironomus plumosus-t. 9 8 6 23 9,6 332 66 8 5 6 19 14 274 66 1 2 3 12,5 43 43 Microchironomus tener 1 1 0,4 14 25 Summa 51 118 70 239 100 3449 1495 49 44 43 136 100 1962 139 8 10 6 24 100 346 87 Lajiluku 5 Porvoo_meri_Orrbyfjärden_I 3.10.2011 15 liejupohja 7 Porvoo_meri_Emäsalo_C 3.10.2011 30 liejupohja, selvä H 2 S 7 Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Emäsalonselkä_M Porvoo_meri_Orrbyfjärden_I Porvoo_meri_Emäsalo_C Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² POLYCHAETA Marenzelleria 0,004 0,02 0,003 0,027 3,2 0,39 0,41 Oligochaeta 0,063 0,141 0,096 0,300 33,9 4,33 1,70 0,032 0,032 0,028 0,092 2,7 1,33 0,11 + + 0,001 0,1 0,01 0,01 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,015 0,029 0,044 1,3 0,64 0,63 BIVALVIA Macoma baltica 2,283 0,707 2,990 88 43,14 50,59 0,742 0,742 89,4 10,71 18,55 CRUSTACEA Monoporeia affinis 0,001 0,001 0,1 0,02 0,03 Corophium volutator 0,001 0,001 0,1 0,01 0,02 DIPTERA Chironomidae 0,250 0,212 0,122 0,584 66 8,43 2,83 0,102 0,054 0,114 0,270 7,9 3,89 1,37 0,034 0,026 0,059 7,2 0,86 0,76 Summa 0,313 0,353 0,218 0,884 100 12,76 3,01 2,432 0,115 0,848 3,396 100 49,00 51,28 0,780 0,020 0,030 0,830 100 11,98 18,86

LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä 2011. Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteet kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Porvoo_meri_Illvarden_koillinen_N Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_A Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_Q Näytteenottoaika 12.10.2011 12.10.2011 12.10.2011 Näytteenoton syvyysväli [m] 19 20 21 Pohjanlaatu liejupohja liejupohja liejupohja Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Hediste diversicolor 1 1 1,1 14 25 Marenzelleria 3 1 3 7 4,9 101 50 13 9 9 31 33 447 100 OLIGOCHAETA Tubifex costatus 1 2 1 4 2 58 25 3 3 6 4,2 87 75 1 1 1,1 14 25 Limnodrilus 1 1 1,1 14 25 Potamothrix hammoniensis 6 2 8 4 115 132 2 2 1,4 29 50 Potamothrix/Tubifex 40 39 28 107 53,5 1544 288 43 35 18 96 67,6 1385 553 4 3 7 7,4 101 90 Paranais 1 2 3 1,5 43 43 Paranais frici 22 33 13 68 34 981 434 3 3 2,1 43 75 Paranais litoralis 1 1 0,7 14 25 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 1 1 2 1,4 29 25 BIVALVIA Macoma baltica 3 1 4 2 58 66 3 3 2 8 5,6 115 25 10 4 4 18 19,1 260 150 CRUSTACEA OSTRACODA 1 1 0,5 14 25 3 1 1 5 3,5 72 50 Corophium volutator 3 3 3,2 43 75 DIPTERA Chironomidae Chironomidae pup. 1 1 0,7 14 25 Chironomus plumosus-t. 2 3 5 2,5 72 66 5 3 3 11 7,7 159 50 10 9 12 31 33 447 66 Microchironomus tener 1 1 1,1 14 25 Summa 74 81 45 200 100 2886 826 61 51 30 142 100 2049 685 41 25 28 94 100 1356 368 Lajiluku 7 10 9 Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Illvarden_koillinen_N Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_A Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_Q Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo g Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuuskeskiarvo Keskihaj g Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj g Ryhmä ja laji 1 2 3 g WW WW/m² g WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² WW/m² POLYCHAETA Hediste diversicolor 0,001 0,001 0 0,01 0,03 Marenzelleria 0,016 0,036 0,028 0,079 1,9 1,15 0,45 0,154 0,108 0,149 0,411 4,6 5,93 1,08 OLIGOCHAETA 0,062 0,022 0,018 0,102 4,4 1,48 1,05 0,044 0,031 0,015 0,089 2,1 1,28 0,64 0,002 0,002 0,002 0,006 0,1 0,08 0,01 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,009 0,003 0,012 0,3 0,17 0,19 BIVALVIA Macoma baltica 0,916 1,188 2,104 90,3 30,36 26,94 1,371 1,200 1,285 3,856 92,7 55,65 3,71 2,612 3,226 2,445 8,283 92,8 119,52 17,82 CRUSTACEA Corophium volutator 0,017 0,017 0,2 0,24 0,42 DIPTERA Chironomidae 0,057 0,066 0,123 5,3 1,77 1,55 0,055 0,048 0,019 0,122 2,9 1,75 0,81 0,063 0,057 0,086 0,206 2,3 2,97 0,66 Summa 1,035 1,276 0,018 2,329 100 33,61 28,90 1,494 1,318 1,346 4,158 100 60,00 4,11 2,849 3,394 2,681 8,923 100 128,76 16,13

LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä 2011. Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteet kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_S Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_T Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_V Näytteenottoaika 12.10.2011 12.10.2011 29.9.2011 Näytteenoton syvyysväli [m] 24 28,0-29,0 33 Pohjanlaatu liejupohja liejupohja, lievä H 2 S liejupohja, selvä H 2 S Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Marenzelleria 13 12 14 39 61,9 563 43 79 139 85 303 97,1 4372 1431 158 222 158 538 97,3 7763 1600 OLIGOCHAETA Potamothrix hammoniensis 2 2 3,2 29 50 1 1 0,2 14 25 Potamothrix/Tubifex 3 3 4,8 43 75 3 1 4 1,3 58 66 2 3 5 0,9 72 66 Paranais litoralis 1 1 0,2 14 25 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 2 2 3,2 29 50 BIVALVIA Macoma baltica 1 2 8 11 17,5 159 164 2 2 4 1,3 58 50 1 1 0,2 14 25 CRUSTACEA Saduria entomon 1 1 1,6 14 25 1 1 0,2 14 25 DIPTERA Chironomidae Procladius 2 2 3,2 29 50 1 2 1 4 0,7 58 25 Chironomus pup. 1 1 0,2 14 25 Chironomus plumosus-t. 1 2 3 4,8 43 43 1 1 0,3 14 25 Stictochironomus rosenschoeldi 1 1 0,2 14 25 Summa 20 14 29 63 100 909 327 79 145 88 312 100 4502 1549 163 228 162 553 100 7980 1637 Lajiluku 7 4 8 Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_S Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_T Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_V Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji 1 2 3 g WW g WW/m² WW/m² 1 2 3 g WW WW/m² WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² WW/m² POLYCHAETA Marenzelleria 0,122 0,148 0,076 0,346 5,5 5,00 1,58 0,590 0,362 0,310 1,262 44,9 18,21 6,45 0,565 1,157 0,575 2,297 76,6 33,14 14,66 OLIGOCHAETA 0,004 0,004 0,1 0,06 0,10 + + + 0,01 0,01 0,008 0,015 0,023 0,8 0,33 0,32 GASTROPODA Potamopyrgus antipodarum 0,014 0,014 0,2 0,20 0,35 BIVALVIA Macoma baltica 0,788 2,312 2,833 5,933 93,6 85,62 46,00 0,816 0,719 1,535 54,6 22,15 19,29 0,650 0,650 21,7 9,38 16,24 CRUSTACEA Saduria entomon 0,018 0,018 0,3 0,27 0,46 0,008 0,008 0,3 0,12 0,20 DIPTERA Chironomidae 0,003 0,02 0,023 0,4 0,33 0,47 0,016 0,016 0,6 0,23 0,40 0,020 + 0,001 0,022 0,7 0,31 0,48 Summa 0,917 2,461 2,961 6,339 100 91,47 46,12 0,590 1,194 1,030 2,813 100 40,59 13,51 0,593 1,172 1,234 2,999 100 43,28 15,30

LIITE 14 Porvoon merialueen pohjaeläintutkimuksen tulokset syksyltä 2011. Kultakin näyteasemalta on 3 rinnakkaisnäytettä. Näytteet on otettu Ekman-noutimella (pinta-ala 231 cm 2 ). Tulokset on esitetty yks/nosto (+näytteet kokonaisyksilömäärä ja prosenttiosuus) sekä kaikkien rinnakkaisnäytteiden mukainen yksilömäärä neliömetrillä keskihajontoineen. Paikan nimi Näytteenottoaika Näytteenoton syvyysväli [m] Pohjanlaatu Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_X 29.9.2011 17 lieju-savipohja Näytteet yks Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_B 29.9.2011 35 liejupohja, selvä H 2 S Porvoon_meri_Svartbäckfjärden_K 29.9.2011 25 liejupohja, lievä H 2 S Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Näytteet yks Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² 1 2 3 yks yks/m² yks/m² POLYCHAETA Marenzelleria 4 5 3 12 8,5 173 43 336 336 503 1175 98,8 16955 4174 3 4 8 15 71,4 216 115 OLIGOCHAETA Potamothrix/Tubifex 2 10 12 24 16,9 346 229 Paranais frici 1 1 0,7 14 25 1 1 4,8 14 25 Nais elinguis 2 3 2 7 0,6 101 25 BIVALVIA Macoma baltica 3 6 11 20 14,1 289 175 2 2 0,2 29 50 CRUSTACEA Neomysis integer 1 1 4,8 14 25 Saduria entomon 1 1 0,1 14 25 Monoporeia affinis 1 1 0,1 14 25 DIPTERA Chironomidae Procladius 1 1 1 3 0,3 43 0 Chironomus juv. 2 2 4 2,8 58 50 1 1 4,8 14 25 Chironomus plumosus-t. 36 22 23 81 57 1169 338 1 2 3 14,3 43 43 Summa 45 46 51 142 100 2049 139 341 342 506 1189 100 17157 4111 5 8 8 21 100 303 75 Lajiluku 5 6 4 Näyteasemien biomassatulokset (WW) g/nosto, g/näyte ja g/m 2 Paikan nimi Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_X Porvoo_meri_Svartbäckfjärden_B Porvoon_meri_Svartbäckfjärden_K Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo g Keskihaj g Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj g Näytteet g WW Summa %-osuus Keskiarvo Keskihaj Ryhmä ja laji 1 2 3 g WW WW/m² WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² WW/m² 1 2 3 g WW g WW/m² g WW/m² POLYCHAETA Marenzelleria 0,004 0,023 0,008 0,035 0,3 0,51 0,43 1,200 1,501 1,3 4,001 88,7 57,73 6,64 0,005 0,006 0,01 0,021 35,2 0,31 0,12 OLIGOCHAETA 0,003 0,016 0,013 0,032 0,3 0,46 0,30 + + + 0,001 + 0,01 0,00 + + 0,2 0,00 0,00 BIVALVIA Macoma baltica 0,819 4,367 6,463 11,649 94,2 168,10 123,50 0,494 0,494 10,9 7,12 12,34 CRUSTACEA Neomysis integer 0,002 0,002 3,9 0,04 0,06 Saduria entomon 0,011 0,011 0,3 0,17 0,29 Monoporeia affinis 0,003 0,003 0,1 0,04 0,06 DIPTERA Chironomidae 0,223 0,189 0,236 0,648 5,2 9,35 1,06 0,001 + 0,001 0,002 0,1 0,04 0,02 0,004 0,033 0,037 60,7 0,53 0,79 Summa 1,049 4,595 6,720 12,364 100 178,41 124,01 1,695 1,516 1,301 4,512 100 65,10 8,53 0,009 0,042 0,010 0,061 100 0,88 0,80

LIITE 15 Liejusimpukan (Macoma baltica) kokojakauma 10 näyteasemalla (asemilla M ja K ei tavattu yhtään liejusimpukkaa). 6 5 Asema I 6 5 Asema S 4 4 yksilöä 3 yksilöä 3 2 2 1 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10111213141516171819202122 mm 6 5 Asema C 6 5 Asema T 4 4 yksilöä 3 yksilöä 3 2 2 1 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10111213141516171819202122 mm 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10111213141516171819202122 mm 6 5 Asema N 6 5 Asema V 4 4 yksilöä 3 yksilöä 3 2 2 1 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10111213141516171819202122 mm 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm 6 5 Asema A 6 5 Asema X 4 4 yksilöä 3 yksilöä 3 2 2 1 1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10111213141516171819202122 mm 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 mm

LIITE 16 BBI-indeksin ja BBI-ELS-arvojen laskennassa käytetyt termit Vesimuodostumatyypit: Ss=Suomenlahden sisäsaaristo, Su=Suomenlahden ulkosaaristo, AB tot = kokonaisyksilötiheys yks/m2 S = laji- tai taksonimäärä H = Shannon-Wienerin indeksi H max = tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein H -arvo BQI = Benthic Quality Index BQI max = tyypeittäin ja syvyysluokittain korkein BQI-arvo BBI vert.arvo = tyyppi- ja syvyysvyöhykekohtainen BBI-referenssiarvo (odotusarvo) BBI = Brackish water Benthic Index BBI-ELS = BBI indeksin ekologinen laatusuhde (BBI / BBI-vert.arvo) BBI ja BBI-ELS laatuluokat: Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Huono

Tutkimustodistus Tampere LIITE 17 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Marja Anttila-Huhtinen Tapiontie 2 C 45160 Kouvola Näytenumero Tilaajanumero Näytesarjan kuvaus Näytteenottaja Näytteenottopaikka Näyte FIM001391-11 8505658-1896806 Liejusimpukkanäytteet/Marja Anttila-Huhtinen Jussi Mäntynen Saapumispvm. 2011-11-03 Porvoon edusta, meri Tutk. aloittamispvm. 2011-11-03 Valmistumispvm. 2011-11-30 Pohjoinen (simpukkanäyte) 1 (1) * * Tutkimus Kuiva-aine Kuiva-aine. Rasva. PCDD/F WHO(1998)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(1998)-PCDD/F TEQ (upper bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (upper bound) ORGAANISET TINAYHDISTEET Monobutyylitina (MBT) Dibutyylitina (DBT) Tributyylitina (TBT) Tetrabutyylitina (TTBT) Mono-oktyylitina (MOT) Dioktyylitina (DOT) Trifenyylitina (TPT) Trisykloheksyylitina (TCHT) Tulos 186 18.6 11.5. 0.850 0.854 0.741 0.745. 5.0 9.1 212 <2.0 <2.0 <2.0 18.7 <4.0 Yksikkö g/kg % % pg/g pg/g pg/g pg/g µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg Epäv. ± ± 10 % 10 % Menetelmä KVVY LA75 KVVY LA75 Gravimetrinen GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS Lab KY KY HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG Rasva-, PCDD/F- ja orgaanisten tinayhdisteiden tulokset on annettu kuivatulle näytteelle. Miljamartta Yritys Kemisti, 03 230 6501 Tämä tutkimustodistus on allekirjoitettu sähköisesti Eurofins Scientific Finland Oy, Hatanpäänkatu 3A, FIN-33900 TAMPERE, Finland, Web: www.eurofins.fi

Tutkimustodistus Tampere LIITE 17 Kymijoen vesi ja ympäristö ry Marja Anttila-Huhtinen Tapiontie 2 C 45160 Kouvola Näytenumero Tilaajanumero Näytesarjan kuvaus Näytteenottaja Näytteenottopaikka Näyte FIM001392-11 8505658-1896806 Liejusimpukkanäytteet/Marja Anttila-Huhtinen Jussi Mäntynen Saapumispvm. 2011-11-03 Porvoon edusta, meri Tutk. aloittamispvm. 2011-11-03 Valmistumispvm. 2011-11-30 Etelä (simpukkanäyte) 1 (1) * * Tutkimus Kuiva-aine Kuiva-aine. Rasva PCDD/F WHO(1998)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(1998)-PCDD/F TEQ (upper bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (lower bound) WHO(2005)-PCDD/F TEQ (upper bound) ORGAANISET TINAYHDISTEET Monobutyylitina (MBT) Dibutyylitina (DBT) Tributyylitina (TBT) Tetrabutyylitina (TTBT) Mono-oktyylitina (MOT) Dioktyylitina (DOT) Trifenyylitina (TPT) Trisykloheksyylitina (TCHT) Tulos 170 17.0 16.0. 1.55 1.55 1.37 1.37. 6.5 8.0 144 <2.0 <2.0 <2.0 16.0 <5.5 Yksikkö g/kg % % pg/g pg/g pg/g pg/g µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg µg/kg Epäv. ± ± 10 % 10 % Menetelmä KVVY LA75 KVVY LA75 Gravimetrinen GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS GLS DF 100, HRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS AIR OC 129, LRMS Lab KY KY HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG HG Rasva-, PCDD/F- ja orgaanisten tinayhdisteiden tulokset on annettu kuivatulle näytteelle. Miljamartta Yritys Kemisti, 03 230 6501 Tämä tutkimustodistus on allekirjoitettu sähköisesti Eurofins Scientific Finland Oy, Hatanpäänkatu 3A, FIN-33900 TAMPERE, Finland, Web: www.eurofins.fi

LIITE 18 Alueiden 1 (vertailualue; koealat 1-15) ja 2 (kuormitettu alue, koealat 16-30) saalislajit, summasaaliit ja koordinaatit vuoden 2011verkkokoekalastuksissa.

LIITE 18