ALOITTELEVAN MAALIVAHDIN OPAS Antti Salonen LOT 2005 Vierumäki
KIRJALLISEN OPPAAN SISÄLLYS 1. JOHDANTO 2 2. PUKEMINEN 3 2. MAILA 5 3. MASKI JA KYPÄRÄ-RISTIKKO YHDISTELMÄ 6 4. LUISTIMET 7 5. LUISTELUTAITO 8 6. PERUSASENTO 9 7. PERUSASENTO JA TERÄNKÄYTTÖ 10 8. SIJOITTUMINEN 11 9. KATSEKIEKOSSA 15 10. JÄÄN PINNASTA PERUSASENTOON 16 11. LIIKE ETUVIISTOON 17 12. JOUKKUEHARJOITTELU 18 13. ERIVÄLINEIDEN HYÖDYNTÄMINEN HARJOITTELUSSA 20
Johdanto Maalivahti on joukkuelajissa yksilöurheilija, jolla on tiettyjä erityistarpeita. Nämä erityistarpeet jäävät liian usein huomioimatta, koska maalivahteja on kenttäpelaajia huomattavasti vähemmän. Siitä huolimatta hyvä maalivahti on puolijoukkuetta. Yleensä voittaneen joukkueen maalivahti on onnistunut pelissä. Tässä muutamia hyviä syitä miksi maalivahdit kannattaa huomioida joukkueharjoittelussa. Tämän oppaan tarkoituksena on opettaa maalivahtipelin alkeet nuorille jääkiekkoilijoille, jotka kokeilevat pelipaikkaa ja varusteita ensi kertaa. Oppaassa käydään läpi myös asioita, jotka suhteutettuna koko maalivahtipeliin ovat vain pieni osa kokonaisuutta, mutta jotka kuitenkin ovat niin tärkeitä asioita että ne tulee huomioida heti alusta alkaen. Oppaassa opastetaan varusteiden pukemisessa sekä niiden laittamisessa käyttökuntoon. Myös opetetaan maalivahtipelin tärkeitä asioita, kuten sijoittuminen ja torjuntavalmiuden säilyttäminen eri tilanteissa. Oppaassa on vinkkejä perustaitojen kuten pelipaikanomaisen liikkumisen harjoitteluun. Oppaassa on myös tärkeitä asioita oheisharjoitteluun. Miten harjoitellaan maalivahdille tärkeitä ominaisuuksia, silloin kun ei ole mahdollisuutta käydä jäällä, ja mitä eri välineitä voidaan tässä harjoittelussa hyödyntää. Nämä tietyt asiat, peruskivet, koskevat niin aloittelevia maalivahteja kuin pitkään pelanneita. Niiden asioiden tulee olla jokaiselle maalivahdille selkeitä, jotta voidaan syventyä maalivahtipeliin vielä tarkemmin.
Pukeminen Maalivahdin varusteet saattavat olla aluksi lapsille hankala pukea ilman avustusta. Alkuvaiheessa on tärkeää, että läsnä on joku joka osaa pukea varusteet oikein. Onhan kyseessä aloittelevan maalivahdin turvallisuus. Alkuvaiheen kipeät kokemukset saattavat vaikuttaa negatiivisesti harrastuksen aloittamiseen. Kuitenkaan lasta ei kannata totuttaa siihen, että joku on aina pukemassa hänet, vaan lisätä lapsen omaa osallistumista sitä mukaan kun se on mahdollista. Olisi harrastuksen ja kasvatuksen kannalta hyvä, että lapsi osaisi jo varhaisessa vaiheessa itse pukea varusteet ja apua tarvitessaan hän osaisi neuvoa vierustoveria auttamisessa. Lapselle on hyvä luoda tietty järjestys pukemiseen. Näin hän muistaa pukea kaikki suojat eikä unohduksia tule. Yleisin järjestys on: Alapääsuojat Lumpiosuojat Sukat ja sukkanauhat Housut Luistimet Patjat Kaulasuoja (jos erillinen) Rintapanssari Harjoituspaita Kypärä / Maski Räpylä Kilpi Maila Kuva 1. Maalivahti valmiina Kuitenkin pukemisjärjestys on yksilöllinen ja usein maalivahdeilla on omia rituaalejaan, joita he noudattavat joka kerta pukiessaan varusteet. Kuva 2. Maalivahti pukemassa On tärkeää varusteet puetaan oikein päin. Tällaisia varusteita on erityisesti lumpiosuojat ja patjat. Kyse on varusteiden suojaavuuksista.
Lumpiosuojat: Suojien sisäreunalla on yleensä pienikuppi, jonka on tarkoitus suojat polven sisäreunaa sen osuessa jäähän. Nykyään patjoissa on usein jo valmiiksi lumpiosuojat. Ne eivät kuitenkaan tarjoa parasta mahdollista suojaa polville vaan lisäävät torjuntapinta-alaa jäissä tehtävissä torjunnoissa. On suositeltavaa hankkia erilliset lumpiosuojat jotta selvitään turhilta loukkaantumisilta. Ne eivät aiheuta mitään haittoja esimerkiksi liikkumiseen. Patjat: Patjat antavat maalivahdille suurimman suojan ja peittopinnan. Kuitenkin aloittelevilla maalivahdeilla on eniten epäselvyyksiä siitä mihin jalkoihin ne puetaan. Etupuolella on ulkoreunassa selvästi paksumpi toppaus. Sisäreunalla on suojaava läppä. Tämän on tarkoitus tulla säären sisäreunaan. Tällöin se helpottaa jäässä torjuntojen tekemistä ja suojaa sisäsäärtä kiekon osumilta. Patjojen molemmat kärjet ovat yleensä muotoiltu helpottamaan torjumista ja liikkumista. Kuva 3. Patjat edestä Kuva 4. Patjojen sisäreunansuoja
Maila Maila on yksi maalivahdin tärkeimmistä välineistä. Se helpottaa tasapainon säilyttämisessä torjuntoja tehdessä ja sen avulla on helppo pelata ja ohjata kiekkoa. Näin ollen on tärkeää, että maila on juuri oikeanlainen jokaiselle maalivahdille. Jokaiselle yksilölle löytyy oma paras maila. Mailat eroavat kokonsa, painonsa, jäykkyyden ja lapamalliensa perusteella. Koko selviää yleensä maalivahdin perusasennon perusteella. Otekorkeus on oikea kun lavan koko pituus on jään myötäinen silloin kun maalivahti on perusasennossa. Liian suurella otekorkeudella jäähän osuu vain mailan kulma ja liian lyhyellä lapa saattaa nousta jäästä kokonaan. Alla olevissa kuvissa on havainnollistettu erilaisia otekorkeuksia, sekä oikea ja liian suuri otekorkeus perusasennossa. Kuva 5. Otekorkeuksia Kuva 6. Oikea otekorkeus Kuva7.Väärä otekorkeus Alkuvaiheessa ei kannata hankkia mitään erikoisia lapamalleja. On hyvä totutella ohjaamaan kiekkoa varsin suoralla käyristyksellä. Vasta kun pelataan ja käsitellään kiekkoa kuin kenttäpelaaja, astuu lavan käyristykset mukaan kuvaan. Kuva 8. Eri lapamalleja
Maski / Kypärä-ristikko yhdistelmä Pelissä sattuvat päävammat ovat aina vakava asia. Tämä tulee muistaa kun hankitaan pään suojaa. Ensimmäiseksi on varmistuttava, että suoja on tarkoitettu jääkiekkoon, eikä esimerkiksi pihapeleihin tai salibandyyn. Maalivahdin pelipaikkaa kokeillessa pelaajan kypärä toimii hyvin suojana. Ei ole heti tarpeellista ostaa kallista maskia, vaikka se usein on pienten lasten ensimmäinen toive. Kuitenkin kannattaa varmistua että suojaavuus on kohdallaan, esimerkiksi kaulan seudulla. Lisäkaulasuoja, joka kiinnitetään kypärään, saattaa olla tarpeellinen. Vasta kun on varmaa että pelipaikka on juuri maalivahti, ja kun laukaukset kovenevat, kannattaa siirtyä maskiin. Yksi vaihtoehto on, että joukkueella on yhteinen maski jota maalivahti kandidaatit voivat käyttää kokeillessaan maalivahdin pelipaikkaa. Kuva 9. Maski eri suunnista Maskin edut ovat selkeät. Se on mitoitettu pään muotojen mukaan yksilölliseksi tarjoten parhaan istuvuuden ja suojaavuuden. Painoissa on eroja. Maskin ulkomuotoilu on tehty niin, että kiekko ei missään vaiheessa aiheuta suoraa iskua päähän, vaan suuntautuu heti pään ohi, jolloin iskun voimakkuus ei ole niin suuri. Myös kaulanseudun peitto on usein suojaavampi. Maskin sisäpehmusteet eroavat valmistajasta. Maski tulee valita istuvuuden perusteella, eikä ulkonäön perusteella. Suojaavuus tulee olla aina etusijalla. Maskin väritys tai maalaus on myös toissijainen asia. Kuva 10. Erilaisia maskeja
Luistimet Maalivahdin luistimet eroavat monin tavoin kenttäpelaajan luistimista. Suojaavuus ympäri luistimen on parempi laukausten varalta. Nilkan tuki on lyhyempi mahdollistaen maalivahdille ominaisen liikkumisen, jota tukee myös terän paksuus ja muotoilu. Olisi tärkeää, että aloitteleva maalivahti siirtyisi mahdollisimman ajoissa pelipaikalle tarkoitettuihin luistimiin. Toimiminen maalissa helpottuu huomattavasti. Tasapaino, torjunnat ja liikkuminen ovat kaikki riippuvaisia luistimista. Kuva 11. Maalivahdin luistin Kuva 12. Pelaajan luistin Maalivahdin luistimen terä on paksumpi, kuin pelaajan luistimessa. Tällöin terä ei pureudu jäähän niin syvälle ja mahdollistaa maalivahdille ominaisen sivuliikkumisen. Myös terän tasainen osa on pitempi kuin pelaajalla. Normaali luistelu ja terävät käännöksen vaikeutuvat, mutta nämä liikkeet eivät ole maalivahdille tärkeitä. Tasapaino pelatessa on tällöin etusijalla. Maalivahdille ominainen liikkuminen on helpompaa. Kuva 13. Maalivahdinluistimenterä edestä Kuva 14. Maalivahdinluistimenterä sivulta
Luistelutaito Luistelutaito on yksi maalivahdin tärkeimmistä ominaisuuksista. Se luo pohjan kaikelle tekemiselle, niin liikkumiselle ja sijoittumiselle kuin torjuntojen tekemiselle ja peliin osallistumiselle. Moni onkin kuullut vanhan sanonnan. että maalivahdin tulee olla joukkueen paras luistelija. Monin paikoin tämä pitääkin paikkansa. Se miksi maalivahdin liikkuminen on niin vaivalloista, johtuu varusteista. Varusteiden tulee olla peittävät ja niiden on suojattava iskuilta. Jotta liikkuminen olisi helpompaa, tulee kiinnittää huomiota varusteiden kokoon. Liian suuret varusteet vaikeuttavat liikkumista. On tärkeää että harjoitellaan mahdollisimman monipuolista liikkumista ja varusteiden kanssa toimimista, jotta maalivahti oppii liikkumaan varusteiden kanssa. Hänen tulee tietää, mitkä liikkeet ovat vaikeita ja miten ne tulee tehdä, jotta liikkeet ovat mahdollisimman sulavaliikkeisiä ja nopeita. Nopeus on maalivahdille tärkeää. Luistimien erilaisuus luo alkuvaiheessa suuria ongelmia liikkumisen kanssa. Onkin suositeltavaa harjoitella luistelemaan ensin ilman varusteiden tuomia haittatekijöitä. Varusteiden kanssa tulee tehdä luisteluharjoitteita, jotta taas totutaan toimimaan jäällä niiden kanssa. Maalivahti voi ja pitää tehdä luisteluharjoitteita joukkueen kanssa. Hänen pitää pystyä samoihin suorituksiin maalivahdinvarusteissa kuin kenttäpelaaja omissa varusteissaan. Sitten lisäksi tulee vielä luisteluharjoitteet maalivahdille ominaiseen liikkumiseen. Joukkueen kanssa yhdessä tehtävät luisteluharjoitteet maalivahti voi tehdä samaan aikaan mutta perusasennossa. Ottakaa kuitenkin huomioon, että tällöin maalivahti tarvitsee enemmän aikaa harjoitteen suorittamiseen. Kuva 15. Luistelua perusasennossa
Perusasento Perusasento on maalivahtipelin kulmakivi. Kaikki toiminta lähtee siitä liikkeelle. Jokainen torjunta ja pelitilanteen omainen liikkuminen suoritetaan perusasennossa. Tällöin maalivahdin torjuntavalmius on parhaimmillaan. Perusasentoja on monenlaisia ja usein yksilöllinen ottaen huomioon jokaisen maalivahdin heikkoudet ja vahvuudet. Kuitenkin jokaisessa perusasennossa on tietyt perusasiat jotka toteutuvat aina. Alkuvaiheessa kannattaa opettaa yksinkertainen perusasento ennen kuin mennään äärimmäisyyksiin. Tärkeitä asioita huomioida aloittelevien pelaamisessa, että perusasennon säännöt toteutuvat pelaamisen aikana. Pääkohdat Edestäpäin: Jalat hartioiden leveydellä Kädet ja hartiat samoilla korkeuksilla Katse eteenpäin Mailan lapa kokonaan jäässä Kuva 16. Perusasento edestä Sivulta: Katse eteenpäin Kädet vartalon edessä Polvet hieman koukussa Paino keskellä luistimen terää Olkapäät-polvet-päkiät samassa linjassa Maila n.30 cm irti luistimien kärjistä Perusasennon tulee olla luonnollinen, jotta siinä voidaan toimia pitkiäkin jaksoja. Nämä perusasiat pätevät jokaisessa perusasennossa joten niitä tulee valvoa maalivahtitoimintaa aloitettaessa. Kuva 17. Perusasento sivulta
Perusasento ja teränkäyttö Maalivahdille on tärkeää osata liikkua perusasennossa. Tällöin torjuntavalmius säilyy. Perusasennossa liikkuessa ylävartalo ja kädet ovat paikallaan valmiina torjumaan. Alavartalo ja jalat taas ovat perusasennon edellyttämässä asennossa, mutta saavat liikkeen aikaan. Tämä vaatii ala- ja keskivartalolta normaalia enemmän töitä, koska ylävartaloa ei voida käyttää liikkeen helpottamiseksi. Liikkumisen parantamiseksi on lukuisia harjoitteita ja vain mielikuvitus on rajana. On tärkeää että harjoitteet ovat monipuolisia ja kattavia, jotta mv saa mahdollisimman paljon erilaisia liikeratoja. Joukkueen luisteluharjoitteissa maalivahdit voivat olla mukana, mutta suorittavat ne vain perusasennossa. Huomioikaa, että tällöin harjoitteisiin menee kenttäpelaajia enemmän aikaa. Asioita joita tulee huomioida teränkäyttö harjoitteissa: Ylävartalo perusasennossa Maila jäässä Katse eteenpäin Liikkeitä sisä- ja ulkoterälle Liikkeitä etu- ja takaperin Tasapainoliikkeitä Tasapainopisteen siirtoja Kuva 18. Teränkäyttöä perusasennossa
Sijoittuminen Maalivahdin tulee aina sijoittua kiekon mukaan. Kiekko on aina se mitä pyritään torjumaan. On tärkeää huomioida, että pelaaja ja kiekko näkevät tilanteen erilailla. Kiekon näkökulma on jään pinnasta kun taas pelaaja katsoo noin 1,5 metriä yläviistosta. Näin ollen pelaaja näkee aina tyhjän tilan maalivahdin vieressä vaikka todellisuudessa sitä ei olekaan. Sijoittuminen oikein on yksi vaikeimmista asioista maalivahdille, koska pelitilanteet vaihtuvat jääkiekossa nopeasti. Maali pitää pystyä hahmottamaan selän takana ilman, että sitä katsoo pelin aikana. Hahmottamisessa on hyvä käyttää apuna kentän viivoja ja muita kaukalon merkkejä. Mailan varrella on myös hyvä tunnustella maalin sijaintia selän takana. Jotta maalivahti itse hahmottaa tyhjän tilan ja oman peittävyytensä on hyvä käyttää apuvälineitä. Videokameralla kuvattaessa maalivahti näkee itse oman sijoittumisensa kiekon ja pelaajan näkökulmasta. Narujen avulla voi myös havainnollistaa maalivahdille miten hän sijoittuu maaliin nähden kiekon näkökulmasta. Myös vastaantulon määrän näkee tällä tavoin helposti. Narut sidotaan tällöin maalin kulmiin ja vedetään kiekon pisteeseen maalivahdin asettuessa narujen sisään. Näin hän näkee itse maalin kulmien sijainnin kiekkoon nähden. Sijoittuminen jaetaan kahteen osa-alueeseen: 1. Syvyyssijoittuminen 2. Sivuttaissijoittuminen Kuva 19. Syvyyssijoittuminen Kuva 20. Sivuttaissijoittuminen
1. Syvyyssijoittuminen: Viereisellä kuvasarjalla havainnollistetaan maalivahdin vastaantuloa. Ensimmäisessä kuvassa maalivahti seisoo maaliviivalla. Peittopinta-ala on hyvin pieni, joten tilaa on paljon eripuolilla maalia. Etuna on, että jokainen tilanne tulee tällöin edestäpäin ja tilanteen sisällä on helppo pysyä. Toisessa kuvassa maalivahti seisoo luistimen kärjet maalialueenkaarella. Peittopinta-ala kasvaa huomattavasti. Kuitenkin reagointiaika laukauksiin on hyvä ja kulmatilanteisiin ehditään vielä helposti. Kolmannessa kuvassa maalivahti seisoo maalialueen kaaren ulkopuolella. Peittopinta-ala on taas suurempi. Tässä vaiheessa peittäminen menee jo maalin yli joten on turhaa tulla näin paljon vastaan. Lisäksi kulmatilanteisiin ehtiminen on äärimmäisen vaikeaa. Kuva 21. Vastaantulo edestä Jokaisen maalivahdin tulee selvittää itselleen kuinka paljon hän voi tulla vastaan, jotta ehtii vielä jatkotilanteisiin. Aloitteleva maalivahti jää aina helposti seisomaan maaliviivalle, joten tärkeää on huomioida, että torjuminen tapahtuu läheltä maalialueen kaarta, sinisen alueen reunalla. Kuva 22. Vastaantulo sivulta
2. Sivuttaissijoittuminen Sivuttaissijoittumisella tarkoitetaan maalivahdin sijoittumista keskelle maalia kiekosta katsottuna. Sijoittuminen on onnistunut silloin kun maalivahdin molemmilla puolilla on yhtä paljon tyhjää tilaa jalan ja tolpan välissä. Tällöin ulottuvuus molemmille puolille ovat yhtä hyvät eikä yllätyksiä pääse tapahtumaan. Sivuttaissijoittumisessa tulee aina muistaa, että sijoittuminen tulee tapahtua kiekon eikä pelaajan mukaan. Pelaaja katsoo tilannetta erilailla kuin kiekko. Vasemmalta ampuva näkee tyhjää tilaa oikeassa yläkulmassa, jos maalivahti on oikein sijoittunut. Todellisuudessa ei tyhjää tilaa kuitenkaan ole. Kun maalivahti on oikein sijoittunut, peittää hän mahdollisimman paljon maalista kuin on mahdollista. Viereinen kuva on kiekosta kuvattu. Kiekon mukaanhan maalivahdin tulee aina sijoittua. Maalivahti on sijoittunut keskelle maalia, jolloin luistinten etäisyys tolppiin yhtä pitkä. Hartiat peittävät maalin yläosaa. Kuva 23. Oikea sivuttaissijoittuminen Tässä kuvassa on maalivahti sijoittunut oikein kiekon mukaan. Kuva kertoo miten vasemmalta laukova pelaaja näkee maalivahdin sijoittumisen. Leftin pelaaja näkee aina tyhjää tilaa maalivahdin oikealla puolella. Maalivahdin tulee aina tiedostamaan tämä asia. Tilanteiden vaihtuessa maalivahdin tulisi aina alitajuisesti kiinnittää huomiota pelaajan kätisyyteen. Kuva 24. Maalivahti on sijoittunut väärin
Kuva 25 Väärä sijoittuminen kaarella Kuva 26. Vastaantulo väärin sijoittuneena Yllä olevissa kuvissa maalivahti on sijoittunut kiekon suhteen väärin. Kilpikäden puolella on selvästi enemmän tilaa, kun taas hanska puolella tilaa ei ole oikeastaan yhtään. Toisessa kuvassa maalivahti on tullut hieman enemmän vastaan edelleen sijoittuen väärin. Tästä huomaamme, että vastaan tullessa väärin sijoittuminen korostuu paljastaen lisää tyhjää tilaa kilpi puolelle ja vastaavasti myös toisin päin. Jos maalivahti pelaa aktiivisesti ja haluaa haastaa pelaajaa tullen vastaan paljon, tulee hänen varmistua, että on sijoittunut oikein. Sijoittumista pitää harjoitella tästä syystä paljon. Harjoittelu on helppo toteuttaa pareittain. Esimerkiksi maalivahti sijoittuu kiekon mukaan joka on aseteltu satunnaisesti eri paikkoihin maalista katsottuna. Toinen pareista tarkastelee tilannetta kiekon näkökulmasta ja korjaa sitten sijoittumisen oikeaksi. Näin maalivahdit näkevät tilanteen myös kiekon näkökulmasta joka helpottaa sijoittumisen hahmottamista. Harjoitetta voi myös vaikeuttaa sijoittumalla kahteen kiekkoon peräkkäin palaamatta syvälle maalialueelle. Tällöin sijoittuminen tapahtuu täysin viivojen perusteella eikä tolpista ole apua.
Katse kiekossa Jääkiekko on nopea peli, jossa tilanteet vaihtuvat nopeasti. Syötöissä ja laukauksissa kiekko liikkuu todella vauhdikkaasti. Maalivahdin tärkein tehtävä on estää kiekon meneminen maaliin. Tärkeää on siis säilyttää katse kontakti kiekkoon koko ajan, tilannetta seurattaessa, torjuntojen aikana ja torjunnan jälkeen. Paluukiekot ovat nyky-kiekossa suuressa osassa. Suurin osa maaleista tehdään paluukiekoista. On tärkeää, että maalivahti opettelee kiekon seuraamisen torjunnan jälkeenkin jo heti alkuvaiheessa. Opettamista helpottaa tämän ottaminen huomioon harjoitusten suunnittelussa. Kiertoharjoitteet tulisi toteuttaa sellaisella tempolla, että se mahdollistaa maalivahdin jatkotilanteiden seurannan. Kuva 27. Katse kiekossa Tämä on hyväksi myös kenttäpelaajille, joille tulee opettaa oman vedon jatkoseurannan. Seuraavan pelaajan lähteminen kiertoharjoitteeseen ei saa tapahtua liian nopeasti, ettei tilanteet mene päällekkäin, jolloin harjoite menee sekaisin. Muutenkin alkuvaiheessa harjoitteet tulee maalivahdin kannalta olla tempoltaan rauhallisia jotta torjuntatyöskentely olisi mahdollisimman tehokasta oppimisen kannalta. Liian nopea toiminta on usein hosumista. Kun maalivahti oppii enemmän, voidaan ja tulee harjoitteiden tempoa nostaa. Sekä pelaajaa että maalivahtia kehittää tilanteiden pelinomaisuus. Molempien tulee hallita paluukiekkojen pelaaminen. Harjoitteisiin tulee joka kerta ottaa mukaan paluukiekkojen seuranta, jotta niiden pelaamisesta tulee automaatio. Harjoitteisiin voidaan lisätä aina ylimääräinen paluukiekon seuranta seuraavalta harjoitteen tekijältä. Tällä tavoin saadaan myös tehostettua harjoitteiden tehokasta toiminta aikaa. Jonottamisaika lyhenee.
Jään pinnasta perusasentoon Pelissä tulee tilanteita, joissa tapahtuman seurauksena maalivahti joutuu jään pintaan erilaisiin asentoihin, jotka eivät aina ole tarkoituksen mukaisia. Jotta päästään taas peliin mukaan, tulee maalivahdin nousta pystyyn. Tärkeintä ylösnousussa on säilyttää torjuntavalmius ja katse kiekkoon kokoajan. Vaikka yritetään päästä ylös, on se kiekko aina tärkein. Sitä ei saa päästää maaliin! Kuvasarjoilla kuvataan eri asennoista nousua ylösperusasentoon. Tärkeää on huomioida käsien ja mailan torjuntavalmius, myös katse tulee aina säilyttää kiekon suuntaan. Aloittelevan maalivahdin tulee osata liikkua sulavasti liikkua sulavasti varusteissa. Kannattaa harjoitella ketteryyttä varusteet päällä. Hyvänä tapana on todettu esimerkiksi erilaisia kilpailuja tai viestejä jossa joutuu tekemään erilaisia liikkeitä kuten jäässä käyntejä ja kuperkeikkoja yms. Kuva 28. Ylösnousu makuulta Kuva 29. Ylösnousu istunnasta
Liike etuviistoon Maalivahdin torjuntapinta-ala on keskeinen asia torjumisessa. Yleisesti on tiedossa, että pienelläkin asialla on suuri pinta-ala, jos se on vain tarpeeksi lähellä kohdetta. Tästä syystä torjuntojen tulisi aina suuntautua etuviistoon, jotta turvataan mahdollisimman suuri torjuntapinta-ala. Selkeimmin etuviistoon suuntautuva liike on havaittavissa käsillä tehtävissä torjunnoissa. Kädet tulevat aina vartalon eteen ja kohti kiekkoa sekä laukausta. Torjunnat, jotka suuntautuvat etuviistoon, on helpompia maalivahdille hahmottamaan omaa toimintaa. Torjunnan epäonnistuessa, tai kun kiekko tippuu eteen, on se helpompi sulkea tai pelata eteenpäin, kuin kiekko joka on torjunta-asennon takapuolella. Ajallisesti torjunnat eivät ole hitaampia kuin muutkaan vaikka tuntuu että välimatka kiekkoon olisi lyhyempi. Kuva 30 Liike etuviistoon Torjuntojen suuntaa on helppo valvoa harjoituksissa. Palautetta on helppo antaa jos torjunnat suuntautuvat muualle kuin kohti kiekkoa. Käsillä tehtävien torjuntojen suuntautuminen vartalon sivulle tai takaviistoon ovat yleisiä virheitä alkuvaiheessa. Liike kohti laukausta pätee kaikissa torjunnoissa. Jään kautta tehtävät torjunnat tulee sisältää liikkeen kohti laukausta. Tällöin esimerkiksi tolpanviereen suuntautuvien laukauksien ohjaamisen kulmaan jälkeen on jo valmiiksi sijoituttu oikein jatkotilannetta varten. Rintamasuunta on tällöin siirtynyt edestäpäin kohti kulmaa jonne kiekko on ohjattu. Aina tulee pitää mielessä, että pelinomaiset asiat, joita painotetaan kenttäpelaajille, palvelevat myös maalivahtia.
Joukkueharjoittelu Kuten aikaisemmin on mainittu, maalivahti on yksilöurheilija joukkuelajissa. Hänellä on tietyt erityistarpeet, jotka tulisi huomioida harjoittelussa. Monissa joukkueissa on käynyt niin, että maalivahti vain tulee joukkueen mukana eikä saa mitään erityishuomiota. Kyse ei ole siitä ettei häntä haluta auttaa, vaan siitä ettei aina ole tietotaitoa opettaa. Tai sitten vaan ei ole tullut mieleen, että maalivahti tulisi huomioida jotenkin eri tavalla. Jos joukkueen harjoittelua suunniteltaessa pidettäisiin mielessä seuraavat asia, oltaisiin maalivahdin huomioinnissa taas vähän pidemmällä. 1. Maalivahdeille omaa opetteluaikaa Alkuvaiheessa maalivahdin perustorjuntojen opettelu vaatii toistoja ja lisää toistoja. Kiertoharjoitteissa ei yleensä tule tarpeeksi laukauksia samaan paikkaan, jotta perustorjunnat pääsisivät automaatiotasolle. Tämän takia maalivahtien tulisi saada omaa aikaa laukojan kanssa jotta he voivat harjoitella torjuntoja suurilla toistomäärillä esimerkiksi harjoitusten alussa, kun muu joukkue tekee muita asioita. 2. Paljon laukauksia harjoitteissa Kiertoharjoitteet tulisi aina päättää laukaukseen. Tämä palvelee niin pelaajien maalintekotaitoa kuin maalivahtien torjuntamäärää harjoituksissa. Tarkennuksena voisi sanoa että harjoitteen ei tulisi loppua siihen laukaukseen, vaan aina tulisi pelata paluukiekot loppuun. Pelaajan pitää mennä oman laukauksen perään. Tilanne on ohi kun kiekko on liukunut kauas, maalivahti on sulkenut sen tai kiekko on maalissa. 3. Pelin omaisia tilanteita Harjoitteiden tulee pyöriä pelinomaisella vauhdilla. Esimerkkinä voisi mainita 2-0 tilanne, joka hyvin usein menee pelaajilta kiekon siirtelyksi, jolloin vauhti hidastuu. Tämä ei olisi mahdollista peleissä, joten maalivahdille tilanne ei olisi enää realistinen. Jotta saadaan harjoitteista paras mahdollinen hyöty, tuleen tilanteiden olla laadukkaita.
4. Paluukiekkojen seuranta Niin maalivahtia kuin kenttäpelaajaakin tulee opettaa pelaamaan paluukiekkotilanteet. Usein harjoitteet toteutetaan niin nopealla tahdilla, ettei näiden seuraamiseen jää aikaa. Kuitenkin harjoitteet ovat opettamisen kannalta tehokkaampia jos suoritusten määrästä hieman tingitään ja panostetaan laatuun. Pelaajan tulee aina seurata oman laukauksensa mahdollinen paluukiekko. Tällöin maalivahti joutuu seuraamaan jatkotilanteen. Sijoittuminen nopeasti uuteen tilanteeseen ja omien torjuntojen laatuun joutuu keskittymään huomattavasti tarkemmin. Maalivahti joutuu vaatimaan itseltään enemmän huomaamattaan. 5. Harjoitteiden monipuolisuus Usein harjoitteet ovat maalivahdin kannalta yksitoikkoisia. Ne tulevat samalla tavalla suoraan edestä ja samanlaisella tempolla. Maalivahdin tulee oppia torjumaan tilanteita kaikista suunnista, suoraan edestä, sivusektorista kuin maalin takaakin. Vastassa tulee olla erimäärä pelaajia koska tällöin tilanteet tulee pelata eritavalla esimerkiksi sijoittumisen näkökannalta. Yksi, kaksi, kolme pelaajaa samaan aikaan ja myös puolustavat pelaajat tulee maalivahdin huomioida omassa pelaamisessaan. 6. Erilaiset vaikeuttamiset Maalivahdin työskentelyä voidaan vaikeuttaa eritavoin. Esimerkiksi liikkuminen tai kiekon tuikkaaminen laukausten välissä tuo kiirettä ja monipuolisuutta harjoitteisiin. Tällöin sijoittumiseen ja valmistautumiseen jää vähemmän aikaa. Tapoja on monia ja niitä voi keksiä jokaiselle maalivahdille omanlaisen heikkoudet huomioiden. Tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä pelinomaisuus ja tavoite. Sen tulee aina viedä maalivahtia eteenpäin kehityksessä eikä sotkea pienen maalivahdin käsitystä maalivahtipelistä. Yksinkertaisia asioita, jotka voidaan aina perustella maalivahdille.
Eri välineiden käyttö harjoittelussa Maalivahdille ominaisia taitoja voidaan harjoitella kauden aikana myös jään ulkopuolella, tai kesäharjoittelukaudella kun jääaikaa ei ole saatavilla. Nämä taidot ovat tasapaino, silmä-käsi koordinaatio, ketteryys, nopeus ja notkeus. Tällaiseen harjoitteluun on myös hyvä käyttää erilaisia apuvälineitä. Seuraavissa esimerkeissä ja kuvissa on keskitytty tasapainoon ja silmä-käsi koordinaatioon. Apuvälineinä käytetään tasapainolautaa ja tennispalloja. Tasapainolautaa käytettäessä maalivahdin tulisi muistaa tietyt asiat, jotka toteutuvat harjoitteiden aikana. Jalat hieman koukussa Selkä suorana Katse eteenpäin Kädet vartalon etupuolella Paino molemmilla jaloilla Tällöin toteutuu perusasennolle ominaisia pääkohtia. Tämä edes auttaa perusasennon omaksumista ja kehittää perusasennon vaatimia fyysisiä ominaisuuksia. Kuva 31 Tasapainoilua perusasennossa Totutellessa tasapainolautaan kannattaa harjoittelua helpottaa. Hyviä tapoja on ottamalla tukea parista tai esimerkiksi seinästä. Harjoittelupaikan turvallisuudesta kannattaa aina olla selvillä. Tennispalloilla harjoittelu kehittää silmä-käsi koordinaatiota. Tämä on tärkeä osa kiinniottokäsineen toimintavalmiutta. Kiekko liikkuu kaukalossa nopeasti ja jotta sen saa ilmasta kiinni, tulee silmän ja käden yhteistyö olla saumatonta. Tämä korostuu mitä vanhemmaksi tullaan ja kun kiekon liike nopeutuu.
Tennispallojen heittelyä on helppo järjestää. Se ei vaadi erityisvaatimuksia harjoittelupaikalta, ja käytetyt tennispallot tai muut pallot käyvät harjoitteluun. Harjoittelu kannattaa aloittaa tennispallojen heittelystä yksin. Erilaisten heittojen ja kiinniottojen harjoittelu antaa eväät vaikeimpiin harjoitteisiin. Hyviä harjoitteita on suorittaa heitto ja kiinniotto esim. Seinän kautta Maan kautta Ilmaan + ketteryysliike jne. Kuva 32. Tennispallon poiminta Kun käsi ja silmä tottuvat tennispallolla toimimiseen, on aika siirtyä eteenpäin. Tennispalloharjoitteet ja tasapainolauta ovat helppo yhdistää. Tällöin kädet ja jalat keskittyvät omiin tehtäviinsä, mikä on edellytys koordinaatiota kehitettäessä. Hyvä koordinaatio antaa eväät oppia uusia vaikeita liikeratoja ja -sarjoja. Periaatteessa tasapainolaudan päällä voi tehdä kaikki tennispalloharjoitteet kuin ilmankin, kunhan se ei vaadi jaloilla liikkumista. Hyviä harjoitteita on: Pallojen heitto ilmaan (Jonglööraus) Pallojen pompautus maan kautta Pallojen poiminta maasta (Kyykyssä käynti) Pallojen heitto seinään ja kiinniotto jne. Kuva 33. Jonglöörausta
Tennispallo- ja tasapainoharjoitteita voi tehdä myös pareittain. Harjoittelun kannalta se voi olla joskus myös mielekkäämpää. Harjoittelussa on tärkeää muistaa edelleenkin perusasennolle ominaiset pääkohdat. Käsien tulee toimia vartalon etupuolella. Kiinniotto tapahtuu edestä, kuten jäälläkin, jotta harjoittelu olisin pelinomaista. Kuvassa on pareittain tehtävä tennispalloharjoite, jossa heitetään kahta palloa samaa aikaa. Toinen pallo heitetään maan kautta ja toinen yläkautta suoraan parille. Tämä on vain yksi esimerkki harjoitteista. Muutettavia asioita on monia. Heitto alakautta/yläkautta Kuva 34. Pariharjoite tennispalloilla Heitto maankautta Liikkeen lisääminen jaloille Ketteryysliikkeet Pyörähdykset Jne. Lisäämällä tennispalloharjoitteisiin tasapainolauta, saadaan vaikeutta lisättyä entisestään. Nämä harjoitteet vaativat jo kehittynyttä koordinaatiokykyä ja se saavutetaan harjoittelemalla taidot pienissä osissa. Liian suuret harppaukset saattavat tuntua liian vaikeilta ja voivat aiheuttaa lannistumista, jos kärsivällisyyttä ei ole. Helpommilla harjoitteilla saatavat onnistumisen tunteet ruokkivat motivaatiota ja kannustavat vaikeampiin harjoitteisiin. Kuva 35. Tasapainolauta-tennispalloharjoite pareittain