ULKOASIAINMINISTERIÖ 22.2.2017 SUOMEN RAUHANVÄLITYSTOIMINTA JA SEN TAVOITTEET Rauhanvälitys ulkopoliittisena prioriteettina Suomi on kansainvälisesti tunnettu ja luotettava toimija rauhanvälityskentällä. Profiiliamme ovat vahvistaneet aktiivinen toimintamme rauhan edistämiseksi eri tasoilla sekä ne suomalaiset, jotka ovat palvelleet YK:n tai alueellisten järjestöjen välitys- ja asiantuntijatehtävissä eri puolilla maailmaa. Rauhanvälitykseen alettiin panostaa systemaattisesti pääministeri Vanhasen toisella hallituskaudella (2007-2010) ja pääministeri Kiviniemen hallituskaudella (2010-2011). Suomi perusti Turkin kanssa YK:n rauhanvälityksen ystäväryhmän syyskuussa 2010 ja lanseerasi Ruotsin kanssa aloitteen, josta syntyi myöhemmin Euroopan rauhaninstituutti (EIP). Joulukuussa 2011 julkaistiin kansallinen rauhanvälityksen toimintaohjelma, joka määritti Suomen rauhanvälitystoiminnalle suuntaviivat ja prioriteetit. Vuonna 2014 perustettiin Etyjin ja Euroopan Unionin rauhanvälityksen ystäväryhmät, joiden kanssapuheenjohtajana Suomi toimii yhdessä Sveitsin ja Turkin (Etyj) ja Espanjan (EU) kanssa. Rauhanvälitys on säilynyt ulkopoliittisena prioriteettina myös nykyisellä hallituskaudella. Hallitusohjelmassa korostetaan sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja rauhanvälityksen yhteensovittamista sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 huomioimista (Naiset, rauha ja turvallisuus). Valtioneuvoston kesäkuussa julkaisema ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko toteaa rauhanvälityksen olevan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistuva painopiste ja huomioi diplomatian ja dialogien kasvavan merkityksen konfliktien ennaltaehkäisyssä. Lisäksi se toteaa, että Suomi kehittää ja vahvistaa kansallisen dialogi- ja rauhanvälityskapasiteetin rakentamista. Hallitusohjelma, valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko, kansallinen rauhanvälityksen toimintaohjelma ja ulkoasiainhallinnon YK-strategia muodostavat tavoitteelliset kehykset Suomen rauhanvälitysprofiilin edelleen vahvistamiselle. Ulkoasiainministeriö vie hallituksen prioriteettia johdonmukaisesti eteenpäin neljän toiminnallisen alatavoitteen kautta: rauhanvälitykseen liittyvien dialogien tukeminen, käynnissä olevien konfliktien ratkaisemisen tukeminen, rauhanvälityksen ja rauhanvälityskapasiteetin vahvistaminen kansainvälisesti sekä kansallisen rauhanvälityskapasiteetin ja osaamisen vahvistaminen. Alla kuvataan, kuinka näitä tavoitteita on toimeenpantu nykyisellä hallituskaudella. 1
Rauhanvälitykseen liittyvien dialogien tukeminen Rauhanvälitys on moniraiteinen ponnistus, jossa virallisten neuvottelujen rinnalle etsitään joustavampia toimintatapoja. Suomi panostaa rauhanprosessien etenemiseen samanaikaisesti eri raiteilla. Merkittävä osa Suomen panoksesta rauhanvälitykseen kanavoituu järjestöille, jotka edistävät virallisen rauhanneuvotteluraiteen ohessa käytäviä epävirallisia keskusteluja. Nämä ns. toisen tai kolmannen raiteen hankkeet avaavat rauhanprosessia kansalaisyhteiskunnan suuntaan ja tähtäävät siten kestäviin ratkaisuihin. Esimerkkinä panostuksesta epävirallisille raiteille mainittakoon tukemme Syyrian rauhanprosessille. Suomen lähetysseuran hanke, jossa tuetaan Syyrian sisällä paikallisia dialogiprosesseja ja toimijoita on suurin ulkoasiainministeriön rahoittama operatiivinen rauhanrakennushanke (3,75 milj. euroa vuosille 2015-2018). Niin ikään Suomen tukema EIP:n Syrian Voices hanke fasilitoi säännöllisiä neuvotteluja keskeisten kansainvälisten ja alueellisten toimijoiden sekä syyrialaisten osapuolien välillä. Lisäksi olemme vuonna 2016 sekondeeranneet UN Womenin palvelukseen suomalaisen asiantuntijan, joka tukee kansalaisyhteiskunnan, ml. syyrialaisten naisten neuvoa-antavan johtokunnan, osallistumista Genevessä käytäviin neuvotteluihin. Ulkoasiainministeriö on järjestänyt yhdessä neljän kansalaisjärjestön kanssa Helsingissä kaksi kansainvälistä National Dialogue and Mediation Processes konferenssia huhtikuussa 2014 ja marraskuussa 2015. Konferenssit ovat tarjonneet kansallisille sidosryhmille, rauhanvälittäjille ja asiantuntijoille mahdollisuuden jakaa kokemuksiaan epävirallisista neuvotteluprosesseista ja kansallisista dialogeista erityisesti hauraissa valtioissa ja haurailla alueilla. Kolmas vastaava konferenssi järjestetään Helsingissä huhtikuussa 2017. Sen fokusmaiksi on tällä kertaa valittu Myanmar ja Keski- Afrikan tasavalta sekä Lähi-Itä alueellisena kokonaisuutena. Suomi on vuodesta 2014 fasilitoinut Helsinki Policy Forum (HPF) -dialogiprosessia, joka on vakiinnuttanut asemaansa Euroopan ja Gulf-MENA -alueen epävirallisena dialogifoorumina. Sen puitteissa tarkastellaan alueen ajankohtaisia haasteita ja haetaan yhteisiä ratkaisuja alueen jännitteiden lieventämiseksi. Vuoden 2016 HPF-kokous järjestettiin Helsingissä ministeritasolla. Vuoden aikana on vahvistunut tarkastelu mahdollisuuksista luoda edellytyksiä laajemman alueellisen turvallisuusaloitteen edistämiseksi. Tavoitteena on järjestää vuoden 2017 alkupuoliskon aikana Helsingissä ulkoministeritason tapaamiset Saudi Arabian ja Turkin kanssa. Suomella on entistä vahvempi profiili uskonnot ja kulttuurit lähestymisnäkökulmaksi ottavassa vuoropuhelussa ja konfliktinratkaisussa. Olemme olleet aktiivisesti mukana uskontojen välisessä vuoropuhelussa ja tarkkailijana uskontojen sisäisissä keskusteluissa. Suomi on maailmanlaajuisen uskonnollisten ja perinteisen johtajien verkoston perustajajäsen ja suurin tukija. Kirkon ulkomaanapu toimii verkoston sihteeristönä. Suomi ja Yhdysvallat ovat tehneet samoin tiivistä yhteistyötä uskontodialogien osalta. Isännöimme laajemman transatlanttisen uskonto ja diplomatia -vuoropuhelun puitteissa keväällä 2017 asianomaisen verkoston kokousta Helsingissä. Olemme myös ottaneet 2
aktiivisen roolin Uskonto ja välitystoiminta koulutuksen kumppanina yhteistyössä Sveitsin kanssa samoin kuin YK- yhteyksissä. Käynnissä olevien konfliktin ratkaisun tukeminen Rauhanvälitys on kilpailtu ala, jossa pääneuvottelijaksi kasvetaan vähitellen henkilökohtaisten kykyjen ja suhteiden kautta. Tällä hetkellä Suomi ei maana harjoita suoraa, korkean tason välitystoimintaa, mutta useat suomalaiset toimivat lähellä virallisia neuvotteluraiteita. Esimerkiksi presidentti Ahtisaaren perustamalla Crisis Management Initiative (CMI) on kansainvälisesti tunnettu suomalainen rauhanvälitystoimija, jota ulkoasiainministeriö rahoittaa, joskin järjestö saa tukea myös muilta tahoilta. Rahallisen tuen lisäksi ulkoasiainministeriö tekee vahvaa yhteistyötä CMI:n kanssa mm. pohjoismaiden naisrauhanvälittäjäverkoston toiminnassa, järjestämällä yhteisiä tilaisuuksia ja tukemalla koulutusta, jossa CMI on mukana. Ulkoasiainministeriö on vahvistanut johtotasolla toimivia rauhanvälityksen asiantuntijaresurssejaan. Ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustaja Pekka Haavisto tukee konfliktien ratkaisua erityisesti Afrikan alueella. Haavistolla on ollut aktiivinen rooli mm. Eritrean avautumisessa. Rauhanvälityksen johtavana asiantuntijana ministeriössä syyskuussa 2016 aloittanut Sirpa Mäenpää keskittyy Afrikkaan ja Lähi-Idän alueelle. Tämän lisäksi ministeriössä työskentelee kolme muuta rauhanvälitystyöhön liittyvää johtavaa asiantuntijaa, Tiina Jortikka-Laitinen (Helsinki Policy Forum), Pekka Metso (uskontojen ja kulttuurien väliset dialogit) ja Leena-Kaisa Mikkola (Syyria). Suomi tukee konfliktien ratkaisua eri raiteilla, mukaan lukien edellä mainittu dialogityö. Arvio Suomen kokonaistuesta konfliktien ratkaisuun on noin 13 miljoonaa euroa. Tämä kokonaismäärä sisältää useita instrumenttejä, joista keskeisin on kehitysyhteistyövaroista kanavoitava tuki (mm. edellä mainitut hankkeet Syyriassa sekä Myanmar). Vuonna 2016 käyttöönotettu budjetti-ikkuna "rauhan ja yhteiskunnan rakentamisen neuvontatyö" on mahdollistanut tuen kasvattamisen aiemmista vuosista. Muista kokonaistukeen laskettavista instrumenteista mainittakoon siviilikriisinhallintamäärärahoista rauhanvälitykselle kanavoitava järjestötuki, ulkoasiainministeriön kehityspoliittisen osaston INGO-tuki, järjestöjen kumppanuusohjelmat (ml. CMI), valtionavut, YK:n poliittisen osaston rauhanvälitystoiminnalle korvamerkitty vuosituki sekä suomalaisten sekondeeraukset kansainvälisiin ja alueellisiin järjestöihin. Suomen ulkomaanedustustot tekevät arvokasta työtä, mitä tulee tiedonvälitykseen nousevista ja käynnissä olevista konflikteista, rauhanvälitykseen liittyvien tilanteiden tunnistamiseen sekä toimintamahdollisuuksien kartoittamiseen. Edustustot ovat myös rahoittaneet rauhaa edistäviä hankkeita paikallisen yhteistyön määrärahoistaan. 3
Rauhanvälityksen ja rauhanvälityskapasiteetin vahvistaminen kansainvälisesti Suomi on tehnyt pitkäjänteistä työtä kansainvälisten järjestöjen rauhanvälitystyön kehittämisessä ja edistämisessä YK:n, Etyjin ja EU:n ystäväryhmien kanssapuheenjohtajana. Tällä työllä on luotu merkittävää normistoa ja edistetty rauhanvälityksen tuomista järjestöjen rauhanoperaatioiden keskiöön. Ystäväryhmätyöllä on myös onnistuttu tuomaan esille Suomelle tärkeitä aiheita mm. paikallinen omistajuus, inklusiivisyys kestävän rauhan edellytyksenä, naisten asema ja rooli rauhanprosesseissa sekä uskontojen välinen dialogi. Suomi toimii YK:n rauhanvälityksen ystäväryhmän kanssapuheenjohtajana yhdessä Turkin kanssa. Ystäväryhmään kuuluu 52 jäsentä. Suomi ja Turkki ovat fasilitoineet ryhmän sisällä ja YK:n yleiskokouksessa neljän rauhanvälityspäätöslauselman valmisteluja ja niitä koskevia neuvotteluja. Näistä viimeisin hyväksyttiin yleiskokouksessa 9. syyskuuta 2016. Ryhmän seitsemäs korkean tason aamiaistilaisuus järjestettiin YK:n yleiskokouksen avajaisviikolla New Yorkissa 22. syyskuuta. Siinä käsiteltiin mm. ryhmän yhteistä sanomaa tulevalle YK:n pääsihteerille siitä, miten rauhanvälitystyötä halutaan tulevaisuudessa viedä YK:ssa eteenpäin. YK:n pääsihteeri Guterres on korostanut diplomatian, riitojen rauhanomaisen ratkaisun ja rauhanvälityksen merkitystä ja on valmis tukemaan näitä hyvillä palveluillaan ja muilla toimilla, ml. suhteen kehittäminen turvallisuusneuvostoon. Ystäväryhmää voidaan hyödyntää hänen tavoitteidensa toteutuksessa. Vuosittaisen YK:n poliittiselle osastolle kanavoitavan tukemme lisäksi olemme vuonna 2016 rahoittaneet YK:n rauhanoperaatioiden analyysi- ja suunnittelukyvyn vahvistamista. Suomi tukee rahallisesti myös alueellisella tasolla Etyjin ja Afrikan unionin rauhanvälitystoimintaa. Vuonna 2009 käynnistyneen Afrikan unionin hankkeen kolmas vaihe kattaa vuodet 2016-2018. Suomen tuella lähes 200 unionin virkamiestä on käynyt rauhanvälityskoulutuksen ja unionille on laadittu rauhanvälityksen käsikirja. Tuella on myös vahvistettu AU:n ja Afrikan alueellisten yhteistyöjärjestöjen välistä yhteistyötä rauhan ja turvallisuuden alalla. Lisäksi hankkeessa on luotu verkostoja ja foorumeita AU:n ja paikallisten kansalaisjärjestöjen yhteistyön edistämiseksi. Kapasiteetin vahvistamisen myötä Afrikan unioni on kyennyt tarjoamaan operatiivista kenttätukea hyvin tuloksin esim. Keski-Afrikan tasavallan ja Malin tapauksissa. Tuki on vahvistanut Suomen hyvää mainetta tällä saralla Afrikassa. Mitä tulee toimintaamme Euroopan unionissa, olemme ystäväryhmän kanssapuheenjohtajuuden ohella vaikuttaneet onnistuneesti siihen, että rauhanvälitys ja dialogit sekä naisten osallistuminen konfliktinehkäisyyn huomioidaan EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa ja ajamme nyt näiden teemojen toimeenpanoa osana globaalistrategiaa. Naisten asema ja rooli ovat poikkileikkaava teema kaikessa Suomen rauhanvälitykseen liittyvässä hanketoiminnassa. Tämän lisäksi tuemme mm. Norjan kanssa YK:n poliittisen osaston, CMI:n sekä norjalaisen PRIOn järjestämää High Level Seminar on Gender and Inclusive Mediation Processes (GIM) ohjelmaa. Se tarjoaa YK:n korkean tason virkamiehille ja muille rauhanvälityksen alalla työskenteleville koulutusta naisten ja gender -ulottuvuuden sisällyttämisestä rauhanprosessin eri vaiheisiin. Lisäksi 4
Suomi tukee mm. naiset, rauha- ja luonnonvarat hanketta, jolla kerätään pilottimaissa tehdyn yhteistyön kautta ohjeistusta ja hyviä käytäntöjä YK:n maatiimien käyttöön. GIM-koulutuksen lisäksi Suomi rahoittaa UNITARin ja Kansainvälisen rauhaninstituutin IPIn vuosittaista Fellowship Programme in Peacemaking and Preventive Diplomacy -koulutusta. Lisäksi meillä on koulutusyhteistyötä Sveitsin kanssa edellä mainitun Uskonto ja välitystoiminta kurssin kautta. Osallistumme myös aktiivisesti kansainvälisiin tai kumppanimaiden järjestämiin koulutustilaisuuksiin. Suomi on tukenut vuosina 2008 2016 UNEPin Environmental Co-operation for Peacebuilding (ECP)- ohjelmaa 8 miljoonalla eurolla ja ollut tätä kautta keskeisesti vaikuttamassa siihen, että YK huomioi luonnonvarojen roolin rauhanrakennusprosessin eri vaiheissa aiempaa kokonaisvaltaisemmin. Ohjelman aikana on tehty kenttätyötä konfliktialueilla ja tuettu useita rauhanvälitysprosesseja tarjoamalla luonnonvaroihin liittyvää teknistä tukea. Suomen tuella oli ohjelman onnistumiselle kriittinen merkitys. Kansallisen rauhanvälityskapasiteetin ja osaamisen vahvistaminen Korkean koulutustasomme, tasa-arvoisen yhteiskuntamme ja historian kokemustemme kautta suomalaisilla on hyvät lähtökohdat toimia kansainvälisissä rauhanvälitystehtävissä. Suomalaisten arvostuksesta kertovat myös vuoden 2016 korkean tason nimitykset kansainvälisiin tehtäviin: Pekka Haavisto Euroopan rauhaninstituutin hallintoneuvoston puheenjohtajaksi ja Ilkka Kanerva Etyjin parlamentaarisen ulottuvuuden rauhanvälityksen erityisedustajaksi. Suomalaisten valmiuksia ja sijoittumista rauhanvälitystehtäviin vahvistetaan nyt aiempaa systemaattisemmin. Vuoden 2016 aikana Suomi tuki siviilikriisinhallintamäärärahoin ja apulaisasiantuntijavaroin viiden suomalaisen rauhanvälityksen asiantuntijan tehtävää. He työskentelevät Etyjin päämajassa Wienissä, UN Womenin palveluksessa Genevessä, Euroopan ulkoasiainhallinnossa Brysselissä sekä YK:n poliittisen osaston Mediation Support yksikössä New Yorkissa. Ulkoasiainministeriö kehittää parhaillaan järjestelmää, jonka kautta pystyttäisiin paremmin tukemaan suomalaisia ehdokkuutta sekä heidän sijoittumistaan kansainvälisiin tehtäviin. Suomi perusti vuonna 2015 yhdessä muiden pohjoismaiden kanssa pohjoismaisen naisrauhanvälittäjäverkoston, johon kuuluu seitsemän suomalaista jäsentä. Verkostolla pyritään vahvistamaan sen jäsenten mahdollisuuksia ja kapasiteettia kansainvälisiin välitystehtäviin. Toisaalta sillä halutaan myös tukea muita vastaavia naisverkostoja eri puolilla maailmaa sekä naisten lukumäärän lisäämistä rauhanvälittäjinä ja asiantuntijoina rauhanprosesseissa. Ulkoasiainministeriö ja keskeiset suomalaiset järjestöt osallistuvat koulutuksiin ja muihin tilaisuuksiin, joissa edistetään rauhanvälityksen tunnettavuutta Suomessa. Näistä mainittakoon jokavuotiset Ahtisaari-päivät, jotka sisältävät lukuisia eri tahojen, ml. ministerit, toteuttamia kouluvierailuja. Ulkoasiainministeriö suunnittelee parin päivän pituista vuosittaista rauhanvälityskoulusta yhdessä CMI:n ja mahdollisten muiden kansallisten kumppanien kanssa. Koulutus olisi aluksi avoin sen virkamiehille, 5
mutta myöhemmin tarkoitus on kutsua mukaan myös muita suomalaisia rauhanvälityksestä kiinnostuneita tahoja. Lisäksi ulkoasiainministeriö pyrkii tukemaan ja edistämään rauhanvälitystä koskevaa tutkimustoimintaa kansallisen tietopohjan ja osaamisen kasvattamiseksi. Samalla olennaista on tutkimustiedon hyödyntäminen käytännön rauhanvälitystyön tarpeisiin ja suunnitteluun. Esimerkiksi parhaillaan tuetaan Tampereen yliopiston rauhantutkimusinstituutti TAPRIn toteuttamaa kansallisia dialogeja käsittelevää tutkimusta. Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan ollaan puolestaan perustamassa huippututkimusyksikköä otsakkeella "Uskonto, konflikti ja vuoropuhelu". Tämä tulee osaltaan vahvistamaan ja täydentämään Suomen osaamista uskontojen välisen vuoropuhelun lähtökohdaksi ottavassa rauhanvälityksessä. Rauhanvälitykseen liittyvää tutkimustyötä voidaan edistää myös valtioneuvoston rahoituksen kautta, mistä esimerkkinä vuonna 2016 valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi-, -arviointi ja selvitystoiminnan (TEAS) osana toteutunut hankehaku otsikolla "Suomen vaikuttavuuden vahvistaminen konfliktien ehkäisyssä ja hallinnassa". Rauhanvälitystä ei tehdä yksin. Kumppanuuksien rakentaminen ja verkostoituminen ovat tärkeitä myös kansallisella tasolla. Ulkoasiainministeriö koordinoi kansallista rauhanvälitysverkostoa, joka kokoontuu pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa. Tähän osallistuu valtionhallinnon tahoja, tutkimusinstituutteja ja kansalaisjärjestöjä. Lisäksi on tärkeää, että UM:llä on riittävät resurssit hoitaa rauhanvälitystä niin henkilöresurssien (htv) kuin määrärahojenkin osalta. 6