8. Luento 16.3. Hyvä ja paha asenne toisiin Hyvä ja paha 19.1.-30.3.2011 Helsingin suomenkielinen työväenopisto FM Jussi Tuovinen Luentoaineisto: http://opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/
Hyvä ja paha asenne toisiin Kateus vie kalatkin vedestä, sanotaan, mutta viekö aina? Onko kateus siis aina pahasta vai voisiko se olla rakentava motivaatiotekijä myös? Entä onko pyyteetön hyvyys toisia kohtaan pyyteellistä parempaa tai puhtaampaa? Ns. kultaista sääntöä (tee toisille sitä, mitä toivoisit näiden tekevän itsellesi, tai joku vastaava muotoilu) pidetään yleensä hyvänä perusasenteena, mutta onko sekään ongelmaton ja sopiiko kaikkiin tilanteisiin? Altruismin evolutiiviset edellytykset
Yhteisö Yhteisö koostuu ihmisistä, joilla on yhteinen päämäärä tai mielenkiinnon kohde Yhteisön toiminta on usein kaksisuuntaista ja sisältää antamisen ja saamisen periaatteen Hyvin toimiva yhteisö antaa jäsenilleen enemmän kuin jos jokainen sen jäsen toimisi erikseen yhteisen päämäärän saavuttamiseksi (lisäarvo)
Ryhmä Joukko ihmisiä voidaan määritellä ryhmäksi silloin, kun joukon jäsenet ovat tietoisia sekä omasta jäsenyydestään että siitä, keitä muita ryhmään kuuluu Ryhmä on myös joukkoa pysyvämpi, sillä jäsenet tietävät erossa ollessaankin kuuluvansa ryhmään Ryhmän toiminnan käynnistämisessä ja ylläpitämisessä on keskeistä ryhmän jäsenten välinen vuorovaikutus
Individualismi Individualismi eli yksilökeskeisyys on yksilölähtöinen ajatussuunta tai näkökulma erilaisiin asioihin Tieteissä metodologinen individualismi merkitsee sitä, että yksilöiden katsotaan olevan varsinaisia toimijoita eikä kollektiivien Individualismi on täten yhteiskuntatieteiden reduktiivinen osa Yhteiskuntafilosofiassa ja etenkin etiikassa individualismi usein sekoitetaan egoismiin, mikä on kuitenkin täysin eri asia
Individualismi ja yksilöoikeudet Usein sosiaalisissa suhteissa individualismi sekoitetaan myös isolationismiin Individualismi korostaa tällaisissa asioissa kuitenkin enemmän yksilön oikeuksia ja vapaata osallistumista tai osallistumatta jättämistä erilaisiin yhteisöihin Ihmisen yksilöllisten valintojen ja oikeuksien korostaminen, ihmisoikeudet, sananvapaus jne.
Kollektivismi Kollektivismi oli yhteisöllisyyttä, yhteisöllisyyslähtöisyyttä ja yhteisön korostamista yksilön kustannuksella Kollektivismi on ollut individualismin eli yksilökeskeisyyden vastakohta Ihminen on laumaeläin, ryhmien muodostaminen luonnollista Lisäarvo ravinnonhankinnassa, puolustautumisessa, lisääntymisessä ym. Evolutiivisesti järkevää
Kollektivismin ongelmia Onko ryhmään kuuluminen vapaaehtoista vai pakollista? Koheesion auktoriteetti (Jumala, valtio, isänmaa, aate, luokka, tavoite ym.) yleensä poissaoleva tai abstrakti => auktoriteettia käyttää tietty välittäjäryhmä, jolle yhteisö on ko. aseman antanut tai jonka se on ottanut => vallankäyttö Väkivalta ja vallan väärinkäyttö Milloin ja missä oloissa yksilön ja tämän etujen uhraaminen yhteisön hyväksi perusteltua tai oikeutettua?
Semioottinen näkökulma Yksilöt eivät synny tyhjään neitseelliseen tilanteeseen, vaan tiettyyn aikaan, paikkaan, yhteisöön ja kulttuuriin Tämä vaikuttaa heidän kehitykseensä laji- ja yksilösidonnaisten semioosien puitteissa Merkitykset muodostuvat kuitenkin jokaisessa yksilössä erikseen ja ainutlaatuisina, niinpä tilanteen, yhteisön ja kulttuurin tulkinnat myös yksilöllisiä Jo se, että tulkintaeroja on samankin yhteisön sisällä, osoittaa, että ne ovat lähtökohtaisesti yksilöllisiä ei yhteisöllisiä
Yksilö vai yhteisö? Hierarkiaero: subjektiivinen semioosi ja individualismi eivät sulje pois mahdollisuuksia muodostaa erilaisia ja eritasoisia ryhmiä, ensisijainen kollektivismi taas sulkee pois yksilöllisen valinnanvapauden => Semioottisen humanismin periaate: Ihmisten yksilöllisiä merkityksenmuodostumisprosesseja ja arvostuksia on syytä kunnioittaa kunhan ne eivät loukkaa muiden vastaavia => kultainen sääntö: Älä tee toiselle mitä et toivo itsellesi tehtävän.
Altruismi Altruismi (ransk. altruisme, lat. alter toinen ) tarkoittaa epäitsekästä toimintaa muiden auttamiseksi (vastakohta egoismi) Termin esitti ranskalainen filosofi Auguste Comte vuonna 1851, jolloin hän määritteli altruismin uhrautumiseksi muiden eduksi Etiikassa altruismin mukaan teon moraalisuus määritellään sen mukaan, tuottaako se hyvää muille, mutta se ei sinänsä määrittele sitä, millainen teko tuottaa toisille hyvää Hyvällä voidaan tarkoittaa mielihyvän lisäämistä ja kivun vähentämistä Toisaalta hyvä teko voidaan määritellä sellaiseksi, joka tuottaa myös muille onnellisuutta Altruismi on seurausetiikan haara, sillä siinä arvioidaan tekojen seurauksia vaikuttimien sijaan
Altruismin kritiikki Altruismin arvostelijat ovat kysyneet, että jos moraaliagentilla ei ole moraalista velvoitetta huolehtia omasta onnellisuudestaan, miksi kenelläkään muulla olisi velvollisuus huolehtia siitä Altruismin voidaan esittää olevan myös näennäistä Tällöin altruisti saa valta-aseman autettavaa kohtaan ja voi puolustaa tekojaan vetoamalla niiden moraaliseen ulottuvuuteen: eiväthän altruistiset teot voi olla väärin Altruisteilla on hyvä maine, ja voi olla hyödyllistä esittää jalomielisempää kuin on, sillä tavoin voi voittaa itselleen ystäviä ja lepyttää vihollisia
Altruismi ja mielihyvä Psykologisen egoismin mukaan ihminen käyttäytyy aina itsekkäästi riippumatta siitä, miltä teot saattavat näyttää Ihminen voi näennäisesti omistaa koko elämänsä muiden auttamiselle, mutta perimmäinen syy olisi silloinkin itsekäs Hän voi esimerkiksi saada altruistisista teoistaan mielihyvää, mikä olisi perimmäinen egoistinen motiivi Tutkimukset ovatkin osoittaneet, että altruistiset teot aktivoivat aivoissa samoja alueita kuin ruoka ja seksi Tekijän saama mielihyvä voi siten selittää ainakin osan altruismista
Altruismi ja uskonnot Altruismi esiintyy keskeisenä teemana monessa eri uskonnossa Kristinuskossa altruismi alkaa Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan ja kiteytyy lähimmäisenrakkauteen Buddhalaisuudessa esiintyy myös universaali altruistisuus Kristinuskoon verrattuna buddhalaisuus keskittyy enemmän kaikkeen olevaan verrattuna kristinuskon ihmiskeskeiseen rakkauteen Mahayana-buddhalaisuudessa tavoite on jopa viivyttää omaa pelastustaan toisten takia Altruismi ilmenee islamissa etenkin almuina, joita muslimit pitävät Jumalan säätämänä velvollisuutena
Altruismi ja evoluutio Evoluutiobiologiassa altruismi määritellään toiminnaksi, joka auttaa kohdetta mutta aiheuttaa toimijalle itselleen jonkinlaista haittaa Se tapahtuu yleensä, joskaan ei aina, saman lajin yksilöiden välillä Altruistista toimintaa on esimerkiksi se, kun mehiläinen pistää tunkeilijaa ja kuolee yhdyskuntansa puolesta Altruismi ja moraali eivät rajoitu täysin vain ihmisiin, vaikka ihmisillä ilmiö onkin ainutlaatuisen voimakas Esim. simpansseilla ja kapusiiniapinoilla on selvästi altruistisia käyttäytymismalleja
Altruismi ja ryhmävalinta Ajatuksen ryhmävalinnasta, jossa yksilö edistää altruistisella toiminnallaan ryhmän etua, esitti ensimmäisenä Charles Darwin Kirjassaan The Descent of Man, and Selection in Relation to Sex Darwin esitti altruismin olevan hyödyllistä ryhmälle, vaikka se ei olekaan kestävää yksilölle itselleen W. D. Hamilton näytti vuonna 1963, kuinka sukulaisvalinta, jossa perheenjäsenet kohtelevat toisiaan altruistisesti, voi kehittyä Robert Trivers osoitti taas vuonna 1971, miten vastavuoroiset altruistiset suhteet voivat kehittyä sellaistenkin yksilöiden välille, joilla ei ole sukulaisuussuhdetta, jopa lajirajoista välittämättä
Ryhmävalinnan kritiikki Ryhmävalinnan perusteena on se, että ne populaatiot, joiden yksilöillä on ryhmää hyödyttäviä geneettisiä taipumuksia, menestyvät ympäristössään muita populaatioita paremmin Altruistiset ryhmät voittaisivat itsekkäät ryhmät, jolloin altruistinen käytös voisi kehittyä Ryhmävalinnan suurin ongelma on se, että yksikin itsekäs vapaamatkustaja altruistisessa ryhmässä saa valintaedun muihin ryhmän jäseniin nähden, joten itsekkäät yksilöt valtaavat ryhmän vääjäämättä 1960-luvulla etenkin George C. Williams ja John Maynard Smith osoittivat, että ryhmävalinta on heikko evolutiivinen voima, eikä se siten voinut selittää altruismin esiintymistä Tätä päätelmää tukivat myös useat matemaattiset mallit
Vastavuoroinen altruismi Vastavuoroinen altruismi on altruismia, jonka motiivina on saada vastavuoroisesti apua toiselta yksilöltä Vastavuoroisen altruismin esitti terminä Robert Trivers artikkelissaan Evolution of Reciprocal Altruism vuonna 1971 Trivers ei määritellyt ryhmän yhteiseen hyötyyn johtavaa toimintaa, kuten yhteisiä saalistusretkiä, vastavuoroiseksi altruismiksi Hän asetti vastavuoroiselle altruismille ainakin kolme ehtoa: 1. ensiksikin toiminnan pitää auttaa saajaa, mutta aiheuttaa jonkinlaisia kustannuksia antajalle 2. toiseksi vastapalveluksen täytyy toteutua vasta viiveellä 3. kolmanneksi sen toteutumisessa pitää olla epävarmuutta Vastavuoroinen altruismi vaatii siis yksilöltä muistia, pysyviä suhteita ja vakautta
Kateus Mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta Kateudessa kyse ei ole useinkaan halusta saada itselle sitä, mitä toisella on, vaan toiselta pois se, mikä hänellä on Tätä "käänteistä kateutta" on ihmisen elämä täynnä hiekkalaatikolta työpaikkakiusaamiseen saakka Puhutaan myös venäläistyyppisestä (edellä kuvattu halu tuhota se, mikä toisella on) ja amerikkalaistyyppisestä "kilpailukateudesta" (jossa itse ryhdytään ponnistelemaan kaksin verroin, jotta saataisiin se, mikä toisellakin on)
Kateus ja itsetunto Kateuden katsotaan usein liittyvän itsetuntoon Itsetunnolla tarkoitetaan jäsentynyttä käsitystä omasta olemassaolosta sekä yksilön ja ympäristön välisen suhteen tasapainoa Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä Itsetuntonsa vahvistamiseksi ihminen arvioi ja vertaa itseään, tavoitteitaan ja odotuksiaan ympäristön odotuksiin Itsetunnon kompensaatioyritykset voivat olla ylimitoitettuja ja pahimmoillaan johtaa narsismiin ja toisten halveksuntaan
Oikeudenmukaisuus Pidetään usein kateuden vastakohtana Oikeudenmukainen sallii muille hyviä asioita Hän ei halua muiden hyvää itselleen eikä sitä heiltä pois Oikeudenmukainen on myös automaattisesti heikomman puolella: hän pyrkii siihen, että kaikilla olisi samat lähtökohdat tavoitella haluamaansa Sen sijaan oikeudenmukainen ei vaadi kaikilta samaa eikä edellytä, että kaikille olisi annettava saman verran kaikkea
Välinpitämättömyys ja lojaalius Välinpitämättömyys on sitä, että sulkeutuu itseensä (vastakohta solidaariselle, joka ajattelee olevansa osa joukkoa) Välinpitämätön välittää vain itsestään ja vähät muista Perhe-elämässä tai työpaikallakin se voi olla yksi henkisen väkivallan muoto Välinpitämättömyys voi olla myös suojautumiskeino silloin, kun paineet kasvavat syystä tai toisesta liian suuriksi Lojaalinen on uskollinen, luotettava ja vilpitön ja usein myös leppoisa ja suvaitseva kanssaihmisiään kohtaan Lojaalius on lähellä solidaarisuuden käsitettä, jossa ajatellaan, että kuulumme kaikki yhteen ja siksi kaikkia pitää kohdella ihmismäisesti