Jenni Mikkola ja Tiia Soininen PERHEEN KOKEMUKSIA VYÖHYKETERAPIASTA IMEVÄISIKÄISEN VAUVANSA KOLIIKKIKIVUISSA

Jenni Mikkola ja Tiia Soininen PERHEEN KOKEMUKSIA VYÖHYKETERAPIASTA IMEVÄISIKÄISEN VAUVANSA KOLIIKKIKIVUISSA Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma Maaliskuu 2006

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1. JOHDANTO. 1 2. ELÄMÄNLAADUN MUUTOKSIA IMEVÄISIKÄISEN JA KOLIIKKIKIPUISEN VAUVAN PERHEESSÄ..3 2.1 Raskaudenaikainen muutosvaihe parisuhteessa/perheessä...3 2.2 Perheen ja imeväisikäisen vauvan varhainen vuorovaikutus...4 2.3 Imeväisikäisen vauvan koliikin vaikutus perheeseen.5 3. IMEVÄISIKÄISEN VAUVAN KOLIIKKI......7 3.1 Imeväisikäisen vauvan koliikin mahdollisia syitä...8 3.2 Erilaisia hoitokeinoja imeväisikäisen koliikkivauvan rauhoitteluun...9 3.3 Imeväisikäisen vauvan koliikin lääkehoito.11 4. IMEVÄISIKÄISEN VAUVAN KOLIIKIN HOITO VYÖHYKETERAPIALLA 12 4.1 Vyöhyketerapian historia.12 4.2 Vyöhyketerapian vaikutusmekanismi...12 4.3 Vyöhyketerapia imeväisikäisen vauvan koliikin apuna...13 5. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET..15 6. OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSOGELMAT...17 7. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN...18 7.1 Tutkimuksen kohdejoukko..18 7.2 Tutkimusmenetelmä. 18 7.3 Tutkimusaineiston käsittely ja analysointi. 19 7.4 Tutkimuksen luotettavuus...19 8. TUTKIMUSTULOKSET... 21 8.1 Taustatiedot..21 8.2 Vanhempien saama tieto vyöhyketerapiasta koliikin hoitomuotona..24 8.3 Vyöhyketerapian vaikutus imeväisikäisen vauvan koliikkiin.27 8.4 Vyöhyketerapiahoidon vaikutus perheen elämänlaatuun...30 9. JOHTOPÄÄTÖKSET 32 10. POHDINTA JA JATKOTUTKIMUSHAASTEET...35 LÄHTEET 37 LIITTEET

KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Hoitotyön koulutusohjelma, terveydenhoitajan suuntautumisvaihtoehto Tekijät: Jenni Mikkola & Tiia Soininen Opinnäytetyön nimi: Perheen kokemuksia vyöhyketerapiasta imeväisikäisen vauvansa koliikkikivuissa 39 sivua + 7 liitettä Opinnäytetyön ohjaaja: SHO, KM Tuula Huhta Opinnäytetyön tarkastaja: THM, KTL Marja-Liisa Hiironen TIIVISTELMÄ Koliikin oireet alkavat yleensä yhden- kolmen viikon iässä ja helpottavat kolmen- neljän kuukauden ikään mennessä. Koliikin syytä ei tiedetä, mutta tutkijat arvelevat kyseessä olevan monen tekijän summa. Koliikin oireita ovat mm. toistuvat itkukohtaukset, jotka ajoittuvat iltaan tai iltayöhön. Imeväisikäinen vauva itkee tuskaisen oloisena ja vääntelehtii vatsavaivoista kärsivän tavoin, itkeminen jatkuu rauhoittelusta huolimatta. Koliikkiin ei ole varsinaista hoitoa, joskus ainoa parannuskeino on aika. Vauvan liikuttelu, heijaava keinuttelu ja sylihoito voivat auttaa koliikkikipuja lieventävästi. Vyöhyketerapia ei ole uusi hoitomuoto. Tiedetään, että vyöhyketerapiaa käytettiin yli 5000 vuotta sitten Intiassa ja Kiinassa. Vyöhyketerapian tärkein toimintakanava on hermosto. Lähtökohtana on, että ihmisen keho heijastuu pienemmässä mittakaavassa jollekin muulle kehon osa-alueelle. Imeväisikäisillä vauvoilla on jalkapohjissaan aristavia kohtia, ja vyöhyketerapeutti voi jalkapohjien kautta vaikuttaa imeväisikäisen vauvan aineenvaihduntaan, ruoansulatukseen ja suolistoon. Vyöhyketerapiahoito kestää yleensä 15-30 minuuttia, hoitoväli ei saisi olla viittä päivää pidempi ja hoitokertoja tulisi olla kaksi- kuusi. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää perheiden kokemuksia vyöhyketerapiasta imeväisikäisen vauvansa koliikkikivuissa. Tarkoituksena on lisätä vanhempien sekä terveydenhuollon henkilöstön tietoa vyöhyketerapiasta hoitomuotona imeväisikäisen vauvan koliikkikipuihin. Opinnäytetyö toteutettiin postikyselynä. Kohdejoukon määräksi muodostui 32 perhettä, jotka olivat kuuden kuukauden aikana käyneet kolmella eri vyöhyketerapeutilla imeväisikäisen vauvansa koliikin hoidossa. Vyöhyketerapeutit jakoivat vastauskaavakkeet perheille, joten kohdejoukko valittiin sattumanvaraisesti. Perheet lähettivät vastauskaavakkeet takaisin opinnäytetyön tekijöille. Tutkimuksessa mukana olleista imeväisikäisistä vauvoista lähes puolella koliikin oireet ilmenivät yhden- neljän viikon iässä. Eniten vanhemmat saivat tietoa vyöhyketerapian hoito mahdollisuudesta koliikkikipuihin ystäviltä. Suurimalle osalle perheistä (75 %) koliikki aiheutti negatiivisia tunteita; avuttomuutta, stressiä, epätoivoa ja suuttumusta. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet perheet kokivat vyöhyketerapian auttavan imeväisikäisen vauvan koliikkikipuihin, heistä 2/3 koki saavansa paljon apua. Perheiden elämänlaatu parani vyöhyketerapiahoidon jälkeen; perhe ja vauva rentoutuivat ja rauhoittuvat. Tämä myös vahvisti äitinä olemista ja vauvasta pystyi nauttimaan. Avainsanat: perhe, elämänlaatu, koliikki, vyöhyketerapia

CENTRAL OSTROBOTHINIA UNIVERSITY OF APPLIED SCIENSES Degree in Nursing, Public Health Nurse specialization option Authors: Jenni Mikkola & Tiia Soininen Name of the bachelor's thesis: Families' Experiences of Reflexology in Regard to Colic Pains of Their Infant Babies 39 pages + 7 appendices Bachelor's thesis counselor: Senior lecturer of nursing, Med Tuula Huhta Bachelor's thesis inspector: Senior lecturer of nursing, MNSc Lic. Marja-Liisa Hiironen ABSTRACT The first symptoms of infant colic usually appear when the baby is from one to three weeks old, reaching their height at four to six weeks of age and ease off by the time the baby turns three or four months. The cause of infant colic is unknown but researchers believe it is the sum of many factors. Symptoms of infant colic include, among other things, frequent crying fits occurring during evening and early night. The baby cries seemingly pained and writhes as in abdominal pain and the crying continues in spite of attempts to pacify the baby. There is no actual treatment for infant colic, sometimes the only cure is time. Moving, rocking and holding the baby can help lessen the colic pains. Reflexology is not a new method of treatment. It is known to have been used over 5000 years ago in India and China. The nervous system is the most important means of operation in reflexology. Reflexology is founded on the believe that the whole human body is reflected on a smaller scale on some other part of the body. Reflexology is based on applying pressure on the babies' feet. Infant babies have tender points on their feet and through them a reflexologist can impact a baby's metabolism, digestion and intestines. Reflexology takes usually from 15 to 30 minutes, the interval between treatments should not exceed five days and there should be two to six treatment times. The objective of this bachelor's thesis was to find out families' experiences of reflexology in regard to the colic pains of their babies. The purpose is to increase the knowledge of both parents and health care professionals of reflexology as a treatment for infant colic. The bachelor's thesis was carried out as a post inquiry. The target group was 32 families who had been during six months visiting three different reflexologists for treatment of their colicky infants. The target group was chosen randomly as the questionnaires were passed out to the parents by the reflexologists. The families returned the questionnaires to the writers of this bachelor's degree. Almost half of the babies suffering from infant colic involved in the study had started to show symptoms at the age of one to four weeks. Mostly parents received information about the possibility of treating infant colic with reflexology from their friends. For most of the families (75%) infant colic caused negative emotions; helplessness, stress, despair and anger. All the families involved in the study found reflexology helpful for infant colic pains and two thirds of the families felt they had been helped greatly. The families' quality of life improved after reflexology treatments; both the baby and the family relaxed and calmed down. The treatments also strengthened feelings of motherhood and enjoyment of the baby. Key words: family, quality of life, infant colic, reflexology

1 JOHDANTO Ensimmäisen lapsen syntymä on tärkeä vaihe perheen elämänkaaressa. Siirtyminen perheen vaiheesta toiseen merkitsee muutoksia perheen rakenteessa, toiminnoissa ja kokonaiselämän tilanteessa. (Etzell, Korpivaara, Lukkarinen, Nikula, Pekkarinen, Peni & Värmälä 1998, 80-81.) Perheitä on monenlaisia, mutta kaikissa lapsiperheissä vanhemmuuden haasteet ovat samantapaisia. Perheen elämäntilanne vaikuttaa aina niihin voimavaroihin, joita vanhemmilla on kasvatustehtävässään käytössä. (www.mll.fi.) Raskausaika luo pohjan varhaisen vuorovaikutuksen muodostumiselle. Syntymän jälkeen oleellista on, että vanhempien ja imeväisikäisen vauvan välille syntyy vuorovaikutussuhde, koska perusluottamuksen ja minä-kuvan kehittymisen pohjana pidetään ensimmäisen ikävuoden ihmissuhdetta. (Etzell ym. 1998, 188.) Kommunikointi vanhemman ja imeväisikäisen vauvan välillä tapahtuu muun muassa fyysisen kosketuksen, katseen, ilmeiden ja puheen avulla. Vuorovaikutus on aina molemminpuolista, ja tarkoittaa ihmissuhteen kehittymistä. (Lidbeck, Rydin & Uddman 1992, 11, 29; Tuori & Hannula 2006, 152.) Nykyisten kansainvälisten (WHO) ja kansallisten (STM) suositusten mukaan vauvan täysimetystä suositellaan kuuden kuukauden ikään asti (Niemelä 2006, 25). Tämä tarkoittaa sitä, että vastasyntyneen ravintosuositus on äidinmaito, josta vastasyntynyt saa kaikki kasvuun ja kehitykseen tarvittavat ravintoaineet optimaalisessa muodossa. Opinnäytetyössämme määrittelemme kuitenkin imeväisikäisen vauvan nollasta neljän kuukauden ikäiseksi, koska koliikkikivut ajoittuvat yleensä tälle ajalle. Vauvalle itku on normaalia. Se on hänen tapansa kertoa, jos jokin asia on huonosti. Koliikki-itkun ollessa kyseessä imettäminen, vaipanvaihto tai vanhempien lohduttelut eivät auta, vaan vauva jatkaa itkemistään. (Lehtonen 1997, 400; www.nettineuvo.fi.) Koliikkikivut alkavat yleensä yhden kolmen viikon iässä ja helpottavat kolmen neljän kuukauden ikään mennessä. Koliikkia esiintyy yhtä paljon tytöillä ja pojilla sekä esikoisilla kuin muillakin lapsilla. (Tenkte 1998,4; Rikala 1999, 70.)

Vyöhyketerapia ei ole uusi hoitomuoto. Tiedetään, että vyöhyketerapiaa käytettiin 5000 vuotta sitten Intiassa ja Kiinassa. Vyöhyketerapia on hoitomuoto, jossa käsitellään erilaisilla tekniikoilla, muun muassa painamalla niin sanottuja heijastealueita, refleksialueita eli vyöhykkeitä. Vyöhyketerapian lähtökohtana onkin ajatus, että koko kehomme heijastuu pienemmässä mittakaavassa jollekin muulle kehon osa-alueelle, esimerkiksi jalkateriin. (www.kotiposti.net.) Vauvoillakin on jalkapohjissaan aristavia kohtia merkkinä kehon vaivoista. Yleensä koliikkikivut helpottavat, kun käsitellään tiettyjä jalkapohjan alueita, jotka heijastavat vatsan alueelle. Vyöhyketerapia on tutkittu ja turvallinen hoitomuoto. (Eskola 2001, 36-40).

2 ELÄMÄNLAADUN MUUTOKSIA IMEVÄISIKÄISEN JA KOLIIKKIKIPUISEN VAUVAN PERHEESSÄ Perhe voidaan määritellä yhdessä asuvien ihmisten ryhmäksi, jossa on yleensä yhden tai kahden sukupolven edustajia. Ydinperheeseen kuuluvat avo- tai avioliitossa asuvat aikuiset ja heidän kanssaan asuvat yhteiset tai jommankumman puolison naimattomat lapset ja mahdolliset ottolapset. Yksinhuoltajaperheissä on vain yksi aikuinen lasten lisäksi. Vallitseva kulttuuri, yhteisö ja määrittelijän oma käsitys perheestä vaikuttavat määrittelyyn. (Etzell, ym. 1998, 80-81.) Perhe on kokonaisuus, jossa kaikki perheenjäsenet vaikuttavat toisiinsa. Perheitä on monenlaisia, mutta kaikissa lapsiperheissä vanhemmuuden haasteet ovat samantapaisia. Perheen elämäntilanne vaikuttaa aina niihin voimavaroihin, joita vanhemmilla on kasvatustehtävässään käytössä. (www.mll.fi.) Elämänlaadulla tarkoitamme ei-aineellista hyvinvointia, jonka tarpeeksi korkea elintaso mahdollistaa. Kyse on siitä, kuinka käytämme aineelliset elintasoresurssimme, kaikki rahamme ja tavaramme. Hyvä elintaso ei yksin riitä, vaan on kiinnitettävä huomiota myös elämänlaatuun. Siihen kuinka elämme. Elämänlaatu vaatii terveyttä, virkistystä, työnteon mielekkyyttä, ihmissuhteita, luovaa toimintaa ja hyvää ympäristöä. Nämä kaikki ovat arvoja, joiden toteutuminen ihmiselämässä nostaa elämänlaatua. (Airaksinen 2006, 121 122.) 2.1 Raskaudenaikainen muutosvaihe parisuhteessa/perheessä Suurin osa vanhemmista hämmästyy niitä monia ja erilaisia tunteita, jotka liittyvät raskausaikaan, vauvan syntymiseen sekä vanhemmuuteen. Tulevia vanhempia askarruttavat suhtautuminen vauvaan, epävarmuus äitinä ja isänä olemisesta, parisuhde ja sen muutokset sekä suhde työhön, vapaa-aikaan ja harrastuksiin. Näiden muutosten tiedostaminen ja niihin vastaaminen on perustana tasapainoiselle vanhemmuuteen kasvulle ja perheen kehittymiselle. (Eskola & Hytönen 1997, 120.)

Vanhemmuus on asia, joka opitaan. Oppimisen taustalla ovat omat äiti- ja isäkokemukset, naisella erityisesti suhde omaan äitiin ja se, kuinka tämä aikoinaan loi kiintymyssuhteen omiin lapsiinsa. Turvallinen ja lämmin suhde omiin vanhempiin tai muihin läheisiin auttaa tulevaa äitiä ja isää omaksumaan helpommin vanhemman roolin. (Etzell ym. 1998, 147-148; Vauva sairastaa 2002, 26.) Vauvan odotus on jokaiselle perheelle yksilöllinen ja tärkeä asia. Se miten nainen kokee raskauden, riippuu hänen persoonallisuudestaan, elämäntilanteestaan ja valmiudestaan sitoutua vanhemmuuteen. (Aaltonen, Ojanen, Sivèn, Vihunen & Vilèn 1998, 92.) Raskausaika on naiselle ja myös miehelle voimakas vanhemmaksi kasvamisen kehitysvaihe. Vanhempien on kehitettävä suhdettaan niin, että tiivis kahdenvälinen suhde kasvaisi kolmen suhteeksi, jossa on tilaa ja turvaa vauvalle, hänen kasvulleen ja kehitykselleen. Tuleva äiti ja isä alkavat rakentaa uutta, ainutlaatuista ja arvokasta suhdetta tulevaan vauvaan. (Etzell ym. 1998, 147; Kristeri 1995, 22.) Vanhempien sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen ratkaisee vauvan ensimmäisten vuorovaikutussuhteiden muodostumisen. Vanhemmuushan on aina vuorovaikutustapahtuma vauvan ja vanhemman välillä. Vanhempien hyvinvointi, hyvä itsetunto sekä hyvät valmiudet ovat lasten kasvun ja kehityksen edellytyksenä. (Niemelä 2001, 9-10.) 2.2 Perheen ja imeväisikäisen vauvan varhainen vuorovaikutus Varhaisella vuorovaikutuksella tarkoitetaan sekä fyysistä että psyykkistä yhteyttä vauvan ja vanhemman välillä. Fyysisen kosketuksen lisäksi vanhempi voi kommunikoida imeväisikäisen vauvansa kanssa muun muassa katseen, ilmeiden, puheen ja liikkeen avulla. Vuorovaikutus on molemminpuolista ja jatkuessaan se merkitsee ihmissuhteen kehittymistä. Ensimmäinen ihmissuhde on pohjana kaikille myöhemmille suhteille. (Tuori & Hannula 2006, 152.) Vauvaiässä (0-1 vuotta) on tärkeää, että vanhempien ja imeväisikäisen vauvan välille syntyy vuorovaikutussuhde. Syntymisen edellytyksenä on, että vanhemmat ovat herkkiä havaitsemaan vauvan signaaleja ja että he tulkitsevat ne oikein, nopeasti ja sopivasti. Kun vauvan tarpeisiin vastataan mielihyvää tuottavalla tavalla, vauvan turvallisuuden tunne lisääntyy ja hän kiintyy hoitavaan ihmiseen. Äidin reagointitapa ja nopeus vaikuttavat kaikkeen kehitykseen.

Perusluottamuksen ja minä-kuvan kehittymisen pohjana pidetään ensimmäisen ikävuoden ihmissuhdetta. (Etzell ym. 1998, 188.) Varhainen vuorovaikutus alkaa jo raskauden aikana sikiövauvan ollessa ensimmäisessä kodissaan, kohtukodissa. Äiti ja sikiö käyvät vuorovaikutusta liikkeiden, rytmien, äänien, kosketusten, makujen ja tuntoaistien avulla. Isän ja sikiön välinen vuorovaikutus alkaa sillä, kun isä koskettelee sikiövauvaansa äidin vatsanpeitteiden päältä ja juttelee tälle. (Siltala 2003, 19-22.) Puolessa välissä raskautta (20 raskausviikkoa) sikiön kuuloaisti on melkein kokonaan kehittynyt. Tämä tarkoittaa sitä, että sikiö kuulee kohdun ulkopuolisia ääniä, esimerkiksi isänsä äänen. Syntymän jälkeen vauva tunnistaa isänsä äänen tutuksi, ja pohja varhaisen vuorovaikutuksen muodostumiseen on syntynyt. (Kitzinger 2004, 55.) Imetystilanteet ovat varhaisen vuorovaikutuksen alkamisen kannalta erityisen tärkeitä. Vauva saa tarvitsemansa ravinnon, mutta samalla äidin syli edustaa turvaa, läheisyyttä ja jotakin hänelle tuttua. Syödessään vauva luo kontaktia äitiinsä katselemalla ja koskettelemalla. Äiti vuorostaan katselee ja juttelee vauvalle sekä hellii ja koskettelee häntä. (Niemelä 2006, 36.) Kosketus on yksi tärkeimmistä tavoista kommunikoida vastasyntyneen vauvan kanssa. Se auttaa varhaisen vuorovaikutuksen muodostumisessa vauvan ja vanhemman välille. (Lidbeck, ym. 1992, 11, 29.) 2.3 Imeväisikäisen vauvan koliikin vaikutus perheeseen Vauvalle itku on normaalia. Se on hänen ainut tapansa kertoa, jos jokin asia on huonosti. Vauva ilmaisee itkullaan mm. nälkää, kipua, epämukavaa oloa, väsymystä tai läheisyyden tarvetta. Itkun laatu vaihtelee niin, että äidit oppivat pian erottamaan, milloin vauva on nälkäinen, milloin väsynyt, jne. Kun itkun syy on hoidettu, vauva yleensä rauhoittuu. Vauvat itkevät eniten kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana; keskimäärin kaksi tuntia päivässä 4-8 viikon iässä, minkä jälkeen itkumäärät alkavat vähentyä. Ne myös vaihtelevat päivittäin paljon, kuitenkin noin puolet päivittäisestä itkumäärästä ajoittuu iltaan, noin kello 18-24 välille. Mutta niin vauvoilla kuin aikuisillakin on hyviä ja huonoja päiviä. (Lehtonen 1997, 400.) Koliikki on imeväisikäisten vauvojen vaiva. Siinä vauva itkee tuskaisen oloisena, ja itkeminen jatkuu rauhoitteluyrityksistä huolimatta. Nämä itkukohtaukset ovat toistuvia ja saattavat kestää useita tunteja kerrallaan. (Lehtonen 1997, 400.) Koliikki rasittaa koko perhettä. Perheen arki

häiriintyy, voimavarat hupenevat ja kriisit kärjistyvät. Vanhempien on vaikea luoda lämmintä suhdetta vauvaan, joka vain itkee. Osassa koliikkiperheitä voidaan nähdä eroja perheen tunnetilassa, toimintakyvyssä ja kommunikaatiossa vielä vuosien kuluttua koliikin loppumisesta. (Lehtonen 1997, 400-402.) Tilanne on jatkuessaan uuvuttavaa koko perheelle. Kun vanhemmat eivät kykene rauhoittamaan lasta, he tuntevat itsensä useasti epäonnistuneiksi. Tällaiset pettymykset ja syyllisyyden tunteet ovat luonnollisia. (Aaltonen, ym. 1998, 122.) Vanhempien olisi hyvä pitää huolta parisuhteestaan ja perheen muista lapsista. Perheen tunneilmastoon vaikuttavat perheenjäsenten välillä olevat ongelmat. (Minkkinen, Jokinen, Muurinen & Surakka 1997, 45.) Vauva on riippuvainen perheestään, ja vauvan hyvinvointi riippuu perheen hyvinvoinnista. Vauva aistii siis herkästi vanhempien väsymyksestä johtuvan kireyden. (Lehtonen 1997, 402; Minkkinen ym.1997, 45.)

3 IMEVÄISIKÄISEN VAUVAN KOLIIKKI Yleensä imeväisikäisen vauvan koliikkikivut alkavat yhden kolmen viikon iässä ja helpottavat kolmen neljän kuukauden ikään mennessä. Ennen aikaisesti syntyneillä vauvoilla koliikkikivut alkavat vastaavasti myöhemmin; eli jos vauva on syntynyt kuusi viikkoa ennen laskettua aikaa, koliikin oireet alkavat vauvan ollessa noin seitsemän- yhdeksän viikon ikäinen. Koliikin tuloon ei vaikuta se, onko vauva keskonen vai ei. Ja sitä esiintyy yhtä paljon niin tytöillä kuin pojilla sekä esikoisilla kuin muillakin lapsilla. Pahimmillaan koliikki on neljän kuuden viikon iässä. (Lehtonen 1997, 400; Tentke 1998, 4; Rikala 1999, 70.) Koliikki-itkun ollessa kyseessä imettäminen, vaipanvaihto tai vanhempien lohduttelut eivät auta, vaan vauva jatkaa itkemistään. Koliikille tunnusomaista ovat toistuvat itkukohtaukset, jotka ajoittuvat yleensä iltaan tai iltayöhön ja usein syötön jälkeen. Vauva itkee voimakkaasti ja tuskaisesti, on levoton ja itkeminen jatkuu rauhoitteluista huolimatta. Kohtaus saattaa kestää useita tunteja. Itkiessään vauva vääntelehtii vatsavaivoista kärsivän tavoin. Hän saattaa vetää itsensä kaarelle, polvensa rintaa kohti, kädet huitovat tai koukistuvat ja puristuvat nyrkkiin. Vatsa tuntuu tavallisesti pömpöltä, kovalta ja ilmantäytteiseltä. Vatsasta saattaa kuulua kurisevia suoliääniä, ja ilmavaivat liittyvät usein kohtauksiin. (Lehtonen 1997, 400; Tentke 1998, 4; Largo 2002, 187; www.nettineuvo.fi.) Suomessa kaikista vastasyntyneistä 13 %:lla esiintyy vaikeaa koliikkia ja 30 %:lla vauvoista on lieviä koliikin tapaisia oireita. Koliikki määritellään vaikeaksi silloin, kun vauva itkee vähintään kolme tuntia päivässä, vähintään kolmena päivänä viikossa ja vähintään kolmen viikon ajan. Koliikki-itkua voi esiintyä mihin aikaan tahansa vuorokaudesta, mutta tavallisesti se toistuu joka päivä samaan aikaan, yleensä iltaisin. Vauvalla on myös aikoja, jolloin hän on tyytyväinen. (Tentke 1998, 4; Suomalainen vauvakirja 2004, 178; Rikala 1999, 70; Lehtonen 1994, I / 5; Lehtonen 1997, 400.) Jos vauva itkee useita tunteja päivässä useamman viikon ajan, on vauva hyvä tutkituttaa lääkärillä. Huolellinen lääkärintarkastus itkun elimellisten syiden poissulkemiseksi on tärkeää. Voihan olla,

että vauva itkee esim. kipeää korvaansa. Ja usein vauvan toteaminen terveeksi, rauhoittaa vanhempia ja auttaa kestämään itkun paremmin. Koliikki-itkun syynä ei ole huono hoito, ja tavallisesti vauva syö hyvin ja hänen painonsa nouseekin normaalisti. Koliikkivaivoista ei jää vauvalle pysyviä vaurioita. He kasvavat ja kehittyvät myöhemmin täysin normaalisti. (Lehtonen 1997, 402.) 3.1 Imeväisikäisen vauvan koliikin mahdollisia syitä Koliikin syytä ei tiedetä, vaikka vaiva on näinkin yleinen. Sitä on pidetty vatsavaivana, mutta vakuuttavaa näyttöä siitä, että oire on peräisin vatsasta, ei ole. Tutkijat uskovat, että kyseessä on monen tekijän summa. Ensimmäisten elinkuukausien aikana vauvan elimistössä tapahtuu suuria fysiologisia muutoksia mm. aivojen ja hermoston toiminnassa, hormonitoiminnassa, suoliston toiminnassa ja bakteerikannoissa. (Lehtonen 1997, 401.) Vauvan suoliston peristaltiikka, suolen etenevä supistusaalto, joka kuljettaa ruokamassaa eteenpäin, saattaa olla heikosti kehittynyt. Tämä voi aiheuttaa imeväisikäiselle vauvalle vatsakipuja. Tai suolistossa voi olla liian vähän hyviä bakteereja tai jokin bakteeritartunta. (Helin & Pakeman 2004, 148.) Joidenkin tutkijoiden mielestä koliikkikipu saattaa johtua taas paksusuolen kouristuksista (www.sairaslapsi.com). Lastentautien erikoislääkäri Liisa Lehtosen tekemän koliikkivauvatutkimuksen (1994) mukaan yksi koliikin mahdollinen syy on kolekystokiniini-suolistohormonin toiminnan häiriö. Rasvaa ja valkuaisaineita sisältävän ruokamassan tulo pohjukaissuoleen ärsyttää suolen limakalvoa erittämään kolekystokiniini nimistä hormonia. Se kulkeutuu veriteitä sappirakkoon aiheuttaen sen supistumisen ja sappinesteen tyhjentymisen pohjukaissuoleen. Tämä aiheuttaa aterian jälkeen kylläisyyden ja uneliaisuuden tunteen. Hormonin puuttuessa sappirakko ei supistu tarpeeksi eikä sappinestettä pääse osallistumaan ruoansulatukseen. Kolekystokiniiniä erittyy niukimmin iltakuudesta puoleen yöhön. Tähän aikaan ajoittuvat yleensä koliikkivauvan pahimmat itkut. Hormonia on runsaasti heti syntymän jälkeen, mutta määrä vähenee ensimmäisten elinviikkojen aikana. Kuten aiemmin todettiin, koliikki alkaa normaalisti kahden kolmen viikon kuluttua

vauvan syntymästä. Myöhemmin hormonitoiminta alkaa normalisoitua ja koliikki loppuu vauvan ollessa kolmen neljän kuukauden ikäinen. (Lehtonen 1994, 46; Tentke 1998, 4.) Jos vauva vaihdetaan toiselle rinnalle ennen kuin ensimmäinen on tyhjä, hän saa runsaasti laktoosipitoista etumaitoa eikä ehdi saada rasvaisempaa takamaitoa. Paljon laktoosia sisältävä etumaito voi aiheuttaa koliikin oireita kuten vatsakipuja. Iso määrä etumaitoa kerryttää laktoosia lyhyessä ajassa vauvan suoleen niin runsaasti, että sen pilkkominen vie pidemmän ajan, ja se voi silloin alkaa käydä ja aiheuttaa ilmavaivoja. Vauvan uloste saattaa olla vetistä, kuplivaa ja jopa vaahtomaista. (Niemelä 2006, 52, 73; Luonnonmukainen kotihoito 2004, 328; Helin & Pakeman 2004, 148.) Allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet pääsevät vastasyntyneen vauvan elimistöön äidinmaidon kautta. Yleisimmät ruoka-aineallergiaa aiheuttavat ainesosat ovat lehmänmaito ja kananmuna. Allergiaoireet ovat samankaltaisia kuin koliikin, muun muassa ripulia, ummetusta ja vatsakipua. Allergia sekoitetaankin aluksi useasti koliikkiin, ja vasta myöhemmin huomataan vauvan oireiden johtuvan allergiasta. Mutta esimerkiksi lehmänmaitoallergisia vauvoja on tutkimusten mukaan Suomessa vain pari prosenttia kaikista imeväisistä. Maidottomalle dieetille ei siis suositella ryhtyvän yksin eikä ihan vähästä, vaan kannattaa asioista keskustella aina ensin lääkärin kanssa. (Niemelä 2006, 84-86.) Joitain ruoka-aineita kyllä on, jotka saattavat paljon nautittuna herkistävää vauvan vatsan ja aiheuttaa vatsakipuja. Tällaisia ovat esimerkiksi kofeiini, pähkinät, vehnä, sitrushedelmät, omenat, kaalit, suklaa ja kolajuomat. Voimakkaasti mausteisia, paistettuja, makeita ja pitkälle jalostettuja ruokia kannattaa myös välttää syömästä suuria määriä. (Niemelä 2006, 84; Helin & Pakeman 2004, 149; Rikala 1999, 90.) Äidinmaidon kautta vauvaan kulkeutuva nikotiini voi aiheuttaa vauvalle levottomuutta, itkuisuutta ja koliikin oireita. (Niemelä 2006, 26-27; Luonnonmukainen kotihoito 2004, 328.) 3.2 Erilaisia hoitokeinoja imeväisikäisen koliikkivauvan rauhoitteluun Koliikkiin ei ole olemassa varsinaista hoitoa. Joskus sen ainoa parannuskeino on aika. On kuitenkin tärkeää vauvan ja vanhempien kannalta, että yritetään tehdä jotakin. Vauvan oloa voi yrittää

lievittää kotona kaikin mahdollisin keinoin. On kuitenkin muistettava se, että jokaisen vauvan kohdalla hoito on yksilöllistä. Jokin hoitokeino saattaa auttaa toista mutta ei välttämättä tehoa toiseen vauvaan ollenkaan. Ja samakin vauva voi reagoida hoitoon eri tavalla eri päivinä. Mikään vauvan rauhoittelukeino ei ole niin hassu, ettei sitä kannattaisi kokeilla. Kuitenkaan tehotonta hoitoa ei kannata turhaan jatkaa kovin pitkään. (Riikonen 1994, 220; Lehtonen 1997, 401-402.) Kosketus on vastasyntyneen ensimmäinen kieli. Se on vauvalle tärkeä tapa kommunikoida ja se on myös keskeistä varhaisen vuorovaikutuksen muodostumisessa vauvan ja vanhempien välille. Vauvahieronta on yksi tapa seurustella, läheisellä hellivällä ihon kosketuksella oman vauvansa kanssa. Vauvahieronta antaa hellän, hauskan ja luonnollisen mahdollisuuden rentoutua yhdessä vauvan kanssa. Hieronnan avulla löytyy oma tapa koskettaa, lohduttaa ja rauhoittaa vauvaa. Se vahvistaa vauvan kaikkia aisteja ja ihokosketuksen kautta vaikutetaan vauvan terveeseen kasvuun ja kehitykseen. (Lidbeck, ym. 1992, 11, 29.) Vauvahieronta myös rentouttaa vauvaa ja se on tärkeä osa koliikkivauvan hoitoa. Kun vauva itkee ja huutaa kauan, hänen lihaksistonsa, erityisesti pallealihas ja vatsan lihakset jännittyvät. Kun kehossa on paljon lihasjännityksiä, voi vauvan unikin olla levotonta. Rentoutunut vauva nukkuu hyvin. (Rikala 1999, 76.) Lämpimät kääreet voivat myös lievittää vauvan vatsakipuja ja auttavat lihasten rentoutumiseen (Riikonen 1994, 220; Terveisiä apteekistasi 2006, 10). Sikiön kuuloaisti on miltei täysin kehittynyt 20. raskausviikkoon mennessä. Vauva kuulee kohdussaan ympäristön ääniä. Tiedetään siis esimerkiksi laulamisen, musiikin, autolla ajeluttamisen tai jopa pölynimurin hurinan rauhoittavan joitakin koliikkivauvoja. Tämä perustuu raskausajan kokemuksiin, kaikkiin niihin ääniin, mitä vauva on kuullut kohdun seinämän läpi, rauhoittaa häntä myös syntymän jälkeen, koska äänet ovat hänelle tuttuja kohdusta. (Kitzinger & Bailey 2004, 55.) Vauvan liikuttelu, heijaava keinuttelu ja sylihoito voivat auttaa koliikkikipuja lieventävästi. Äidin ja isän läheisyys ainakin antaa vauvalle välittämisen ja turvallisuuden tunteen. Jotkut vanhemmat ovat taas saaneet vauvan rauhoittumaan, kun he ovat käärineet vauvan napakkaan kokokapaloon, ja sitten keinutelleet häntä sylissään. Nukkumistilanteet olisi hyvä yrittää rauhoittaa leluilta ja leikkimiseltä sekä turhilta ääniltä. (Riikonen 1994, 220; Vauva sairastaa 2002, 19-20.) Ensimmäisten elinviikkojen aikana vauva viihtyy rinnalla suurimman osan ajasta. Hän tyydyttää imemisen tarvettaan, luo suhdetta äitiinsä ja tarkkailee muuta maailmaa turvallisesti äitinsä sylistä.

Joillakin äideillä maidon heruminen saattaa kuitenkin olla alusta asti niin runsasta, että rinnasta aivan suihkuaa maitoa niin, että vauva ei ehdi niellä sitä ja on jo tukehtua siihen. Vauva ei myöskään ehdi tyydyttää rauhassa imemisen tarvettaan. Aina hänen imiessään rinnasta herahtaa lisää maitoa jo ennestään täysinäiseen vatsaan. Tästä useasti on merkkinä vauvan pulauttelut kesken imemisen ja vatsakivut. Rintaa voi yrittää käsin tai pumpulla vähän lypsää ennen imetystä sekä imettää muutaman kerran peräkkäin samasta rinnasta. Näin vauva ei saa hotkittua ruokaa eikä myöskään niele paljon ilmaa, sekä saa sen rasvaisemman takamaidon. (Rikala 1999, 111; Niemelä 2006, 36-37, 60; Helin & Pakeman 2004, 148.) Röyhtäyttäminen imettämisen jälkeen ja välillä kesken imetyksenkin auttaa myös saamaan ylimääräistä ilmaa pois vauvan vatsasta (Niemelä 2006, 73; www.hus.fi). Vyöhyketerapia on ollut käyttökelpoinen menetelmä koliikin hoidossa. Se perustuu vauvan jalkapohjien paineluun. Se saattaa aluksi tuntua vauvasta kivuliaalta, mutta kipu vähenee hoidon myötä ja loppuu lopulta kokonaan. (Eskola 2001, 36-40.) 3.3 Imeväisikäisen vauvan koliikin lääkehoito Lääkehoitona koliikin oireiden lievittämiseen on perinteisesti käytetty dimetikonia tai simetikonia sisältäviä valmisteita. Niiden vaikutustapa on hajottaa suolistoon kertyviä ilmakuplia ja näin helpottaa ilmavaivoja ja mahdollisesti niistä johtuvia vauvan vatsakipuja. Näiden lääkkeiden käyttö on turvallista, koska ne vaikuttavat paikallisesti ruoansulatuskanavassa eivätkä imeydy suolistosta. (Nurminen 2002, 212-213; Lehtonen 1997, 401.) Mm. Italiassa, Ruotsissa ja Saksassa tehdyissä tutkimuksissa koliikkivauvoille annettavat lactobacillus reuteri maitohappobakteeritipat ovat lievittäneet koliikkikipuja huomattavasti. Reladrops on markkinoiden ensimmäinen maitohappobakteeritippa, jonka annostelumuoto on kehitetty erityisesti imeväisikäisten käyttöön. Tutkimusten mukaan maitohappobakteerit vapautuvat öljyseoksesta tehokkaasti ja asettuvat osaksi normaalia suolistobakteeria. Vauvat myös sietävät Rela tippoja pitkäaikaisesti käytettynä hyvin eikä haittavaikutuksia ole havaittu. (Salovaara 2006, 9.)

4 IMEVÄISIKÄISEN VAUVAN KOLIIKIN HOITO VYÖHYKETERAPIALLA Vyöhyketerapia eli refleksivyöhyketerapia ei ole uusi hoitomuoto vaan todennäköisemmin se on yksi vanhemmista hoitomuodoista. Vyöhyketerapia on nykypäivänä ehkä tunnetuin ja käytetyin täydentävistä hoitomenetelmistä, luontaishoidoista. 4.1 Vyöhyketerapian historia Tiedetään, että vyöhyketerapiaa käytettiin yli 5000 vuotta sitten sekä Intiassa että Kiinassa. Nykyisen vyöhyketerapian teki tunnetuksi amerikkalainen nenä-, korva- ja kurkkutautien lääkäri William Fitzgerald vuonna 1917. Tohtori Fizegerald kuvasi ihmiskehon kymmeneen eri pitkittäisja poikittaisvyöhykkeeseen, hänen kuvaamansa kymmenen vyöhykettä alkavat jalkaterästä ja kulkevat vartaloa pitkin päähän. Päästä ne laskeutuvat käsivarsia myöten käsiin. 1930-luvulla työtä jatkoi Eunice Ingham, joka toi vyöhyketerapian Euroopan puolelle. (Arponen & Airiskainen 2001, 232; Hall 2001, 10.) Vyöhyketerapiaa ovat myöhempinä vuosina kehittäneet edelleen Euroopassa luonnonterapeutti Hanne Marquardt ja Lis Andersson. 1970 luvulla vyöhyketerapeutti Hanne Marquardt, joka myös kirjoitti kirjan jalkojen vyöhyketerapiasta, tunsi, että olisi vielä helpompi paikallistaa jalasta löytyvät hoitopisteet, jos ihmiskeho jaettaisiin vielä kolmeen eri poikittaisvyöhykkeeseen. (Wills 1999, 11.) Nykyistä vyöhyketerapiaa on meillä käytetty hoitomenetelmänä 1980-luvun alkupuolelta (Tentke 1998, 5). 4.2 Vyöhyketerapian vaikutusmekanismi On vaikea kuvata miten vyöhyketerapia toimii, koska kukaan ei tiedä sitä varmasti (Hagenmalm 1994, 7). Vyöhyketerapian tärkein toimintakanava on hermosto. Lähtökohtana on ajatus, jonka mukaan ihmisen keho heijastuu pienemmässä mittakaavassa jollekin muulle kehon osa-alueelle. Näitä ovat jalat, kädet, korvat ja silmät, mutta vain kolmea ensiksi mainittua hyödynnetään vyöhyketerapiassa. Esimerkiksi ääreishermoston hermopäätteet päättyvät jalkapohjiin. (Liite 1) Näitä vyöhykkeitä käsittelemällä kyseiseltä alueelta kulkeutuu viesti hermoratoja pitkin ensin keskushermostoon, siirtyen sieltä tahdosta riippumattomaan hermostoon ja sitä kautta kohdeelimeensä. Viestin saatuaan elin alkaa pyrkiä normaaliin ja tasapainoiseen toimintaan. (Hagelman

1996, 6; www.kotiposti.net.) Vyöhyketerapia vaikuttaa tasapainottavasti koko yleiskuntoon, koska vyöhyketerapia auttaa oireisiin. Vyöhyketerapia hoidon jälkeen ihminen tuntee itsensä rennommaksi ja rauhallisemmaksi. (Hall 2001, 14-15.) Vyöhyketerapia perustuu anatomiaan, fysiologiaan, patologiaan ja immuunibiologiaan. Sillä pyritään vaikuttamaan oireiden perussyihin. Hoito sopii kaikenikäisille ja sitä voi kokeilla moniin eri vaivoihin. Vyöhyketerapian vasta-aiheita ovat muun muassa raskaus, elinsiirrot, silikoni ja keinoläpät. (Pohjankyrö 1995, 45.) 4.3 Vyöhyketerapia imeväisikäisen vauvan koliikin apuna Vauvoillakin on jalkapohjissaan aristavia kohtia merkkinä kehon vaivoista, jotka helpottavat hellävaraisesti jalkapohjia hieromalla. (Liite 2) Vauvan koliikkioireet ovat akuutti vaiva, jolloin jalkaterä on vaikuttavin hoitopaikka. Lisäksi vauvalta hoidetaan korvanlehdissä olevia heijastepisteitä ja hierotaan koko kehon vyöhykeratoja. (Eskola 2001, 36-40.) Vyöhyketerapia on tutkittu ja turvallinen hoitomuoto. Ihon ja jalkapohjien heijastinpisteiden kautta koulutettu vyöhyketerapeutti pystyy vaikuttamaan vauvan aineenvaihduntaan, ruoansulatukseen ja suolistoon. Vyöhyketerapiahoito aloitetaan levittämällä iholle tuoksutonta, pehmentävää perusöljyä. Hieronta on lempeää sivelyä ja jalkapohjien hoitopisteiden painelu hyvin hellävaraista. Hoito kestää 15-30 minuuttia kerrallaan vauvasta riippuen. (De Rita 2000, 44-47.) Parhaan ja nopean tuloksen saamiseksi hoitojen väli ei saisi olla viittä päivää pidempi, hoitokertoja tulisi olla kaksi- kuusi kertaa. Oireet saattavat pahentua ensimmäisen hoitokerran jälkeen hetkellisesti, mutta alkavat pian sen jälkeen hävitä. Vauva saattaa ulostaa hoidon aikana parikin kertaa, mikä on merkki suolen puhdistumisesta. Apua vyöhyketerapiasta saa peräti 99 % koliikkivauvoista, jotka ovat saaneet vyöhyketerapiahoitoa. (Pennanen 1997, 60.) Refleksologia eli heijastehoito on kokonaisvaltainen, turvallinen, lääkkeetön vaihtoehto koliikkivauvalle. Siitä hoidosta hyötyy sekä vauvan keho, kehon toiminta ja mieli. (Rikala 1999, 76.) Koliikin hoitoon erikoistuneet vyöhyketerapeutit neuvovat vanhempia hoitamaan koliikkivauvaa vyöhyketerapian keinoin, mutta myös vauvahierontaa on suositeltu tehtävän vyöhyketerapiahoitojen välillä. (Eskola 2001, 36-40.)

Vyöhyketerapiahoidon jälkeen vauva on yleensä väsyneempi ja nukkuu enemmän sekä yöuni on syvempää. Koliikkivaivat voivat tilapäisesti pahentua samana tai seuraavana päivänä parin hoitokerran jälkeen. Se on normaali reaktio hoidosta ja tilanne helpottuu nopeasti. (Tenkte 1998, 6.)

5 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Kokkolassa ei ole tiettävästi aiemmin tehty opinnäytetyötä vyöhyketerapian vaikutuksesta vauvojen koliikkiin. Olemme lainanneet opinnäytetöitä meidän aiheeseemme liittyen muualta Suomesta. Mervi Heikkinen (2000) on tehnyt Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulussa opinnäytetyön Koliikkivauvojen hoito vyöhyketerapialla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa vanhempien kokemuksia lapsensa koliikista, ja saada tietoa vyöhyketerapian käytöstä koliikkivauvojen hoidossa. Lisäksi tietoa kerättiin koliikin vaikutuksesta vanhempiin ja heidän parisuhteeseensa. Kohdejoukkona olivat ne 30 perhettä, jotka olivat käyttäneet lastaan koliikkivaivojen vuoksi vyöhyketerapeutti Seija Hartikaisen luona. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemmat kokivat koliikin perhettä ja parisuhdetta rasittavana tekijänä. Eniten koliikki tuntui herättäneen vanhemmissa ahdistuksen ja väsymyksen tunteita. Teoriassa koliikki oli kyllä selvillä, mutta auttamiskeinoissa oli paljon tiedon puutetta. Vyöhyketerapia oli koettu keinoista parhaimpana, vaikka ennen vyöhyketerapiassa käyntejä, tästä hoitomuodosta ei tiedetty juuri mitään. Sari Jurvanen ja Sari Koski (2000) ovat aiemmin tehneet Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa opinnäytetyön Vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta koliikkilasten hoidossa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta koliikin hoidossa. Tutkimukseen osallistui 28 koliikkilapsen vanhempaa, jotka olivat käyneet tiettynä aikana terveydenhoitaja-diplomivyöhyketerapeutti Sirpa Tenkten luona. Tutkimuksen tulokset osoittivat vanhempien kokeneen lapsen itkun negatiiviseksi. Vanhemmat kokivat myös lapsen itkun ahdistavana, rasittavana ja jopa hermostuttavana. Lapsen itku vaikutti kielteisesti koko perheeseen. Vanhempien välit kiristyivät eikä aikaa tuntunut riittävän perheen vanhemmille lapsille. Kaikki perheet kokivat saaneensa tietoa vyöhyketerapiasta aikaisessa vaiheessa. Yli puolet vastanneista kertoi vyöhyketerapian auttaneen lapsen koliikkivaivoihin paljon tai melko paljon. Vyöhyketerapiahoidon päätyttyä tunnelma kodissa rauhoittui ja perheenjäsenet rentoutuivat. Perikangas Hanna ja Pylkkä Sari (1998) ovat tehneet Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa opinnäytetyön Illan tullen. Vanhempien kokemuksia koliikkivauvan hoidosta sekä terveydenhoitajalta saamastaan ja kaipaamastaan tuesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla

koliikkivauvan vanhempien kokemuksia jaksamisestaan sekä terveydenhoitajalta saamastaan ja kaipaamastaan tuesta silloin, kun perheessä on koliikkivauva. Tarkoituksena oli myös kuvailla niitä keinoja, joita vanhemmat olivat käyttäneet vauvan olon helpottamiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää koliikkivauvan vanhempia vauvan hoidossa. Tavoitteena oli myös, että saatua tietoa voidaan käyttää vanhempien tukemisessa. Tutkimustulosten perusteella ilmeni, että vanhempien kokemat tunteet osoittivat koliikkivauvan hoitamisen olevan raskasta. Vanhemmat kokivat vuorottelun vauvan hoidossa sekä vauvanhoitoavun sukulaisilta että muulta taholta tärkeäksi. Vanhemmilla ei ollut aikaa toisilleen eikä itselleen vauvan koliikin aikana. Oma aika koettiin tärkeäksi oman jaksamisen kannalta Vanhemmat kokivat saavansa riittävästi tukea terveydenhoitajalta. Tiedollisen tukemisen he kuitenkin kokivat olevan puutteellista. Vanhemmat kaipasivat enemmän tietoa koliikista ja vauvan oloa helpottavista keinoista. Jotkut vanhemmat kaipasivat myös muuta tukea.

6 OPINNÄYTETYÖN TAVOITE, TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää perheiden kokemuksia vyöhyketerapiasta imeväisikäisen vauvansa koliikkikivuissa. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä perheen tietoa vyöhyketerapiasta hoitomuotona imeväisikäisen vauvan koliikkikipuihin siten, että vanhemmat tietäisivät ottaa yhteyttä vyöhyketerapeuttiin nopeammin vauvan koliikkikipujen alettua. Lisäksi haluamme lisätä terveydenhuollon henkilöstön tietoa vyöhyketerapian käytöstä koliikin hoitomuotona. Tutkimusongelmat ovat: 1. Mistä vanhemmat saivat tietoa vyöhyketerapiasta? 2. Minkälainen vaikutus vyöhyketerapialla on imeväisikäisen vauvan koliikkiin? 3. Miten vyöhyketerapiassa käyminen on vaikuttanut perheen elämänlaatuun?

7 TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 7.1 Tutkimuksen kohdejoukko Tutkimuksen kohdejoukkona olivat tiettynä ajanjaksona kolmen eri vyöhyketerapeutin hoidossa käyneet koliikkivauvat ja heidän vanhempansa. Vyöhyketerapeutit jakoivat kyselylomakkeet perheille, jotka olivat käyneet vuoden 2005 syyskuun ja vuoden 2006 helmikuun välillä hoidossa vauvan koliikkikipujen takia. Vyöhyketerapeuttien valinta oli sattumanvaraista, mutta tiesimme kuitenkin heidän antavan vyöhyketerapiaa myös vauvojen koliikkikipuihin. Kyselylomakkeita jaoimme vyöhyketerapeuteille 60 kappaletta, joista 14 kyselylomaketta oli ruotsinkielisiä. Vyöhyketerapeutit olivat jakaneet 36 kyselykaavaketta, joista saimme takaisin 32 vastauskaavaketta, joten vastausprosentti oli 88,9 %. 7.2 Tutkimusmenetelmä Tutkimus oli kvantitatiivinen eli määrällinen. Tutkimusaineisto kerättiin vanhemmilta kyselylomakkeiden avulla. Ehdottomana rajana pidimme puolta vuotta viimeisestä käynnistä. Eli ne vanhemmat, jotka olivat käyneet viimeisen kuuden kuukauden aikana vyöhyketerapeutin luona koliikkivauvansa kanssa, saivat osallistua tutkimukseen. Tutkimusta varten teimme tutkimuslupa-anomukset (Liite 3) jokaiselle vyöhyketerapeutille erikseen. Työn tekemisen aloitimme heidän luvallaan. Kyselylomakkeen saaneet perheet päättivät itse vastaavatko he kyselyyn vai eivät, joten kyselylomakkeen täyttäminen oli vapaaehtoista. Kyselylomakkeeseen ei tullut vastaajien henkilötietoja, eli emme tiedä heidän taustoistaan ja perheelämästään muuta, kuin mitä heidän vastauksensa kertovat. Tutkimus toteutettiin postikyselynä. Lomakkeiden mukana lähetettiin saatekirje (Liite 4 ja 5) jokaiselle vanhemmalle, missä kerrottiin tutkimuksen taustasta, tavoitteesta ja tarkoituksesta sekä postimerkillä varustettu palautuskuori. Kyselylomake (Liite 6 ja 7) oli kuusisivuinen ja sisälsi 23 kysymystä. Strukturoituja kysymyksiä oli kolmetoista, puolistrukturoituja kysymyksiä oli yksi ja avoimia kysymyksiä oli yhdeksän. Saatekirje ja kyselylomake olivat molemmat kirjoitettu sekä suomeksi että ruotsiksi. Kysymykset 10-13 olivat väittämän muodossa ja vanhempia pyydettiin

ympyröimään parhaiten sopiva vaihtoehto. Väittämävaihtoehtoja oli neljä, välillä täysin samaa mieltä (= 4) ja täysin eri mieltä (= 1). Kyselylomakkeet jaoimme vyöhyketerapeuteille 01.02.2006 ja kyselylomakkeiden viimeinen palautuspäivä oli 19.03.2006, vastausaikaa vanhemmilla oli näin seitsemän viikkoa, riippuen siitä, milloin he olivat saaneet lomakkeen vyöhyketerapeutilta. 7.3 Tutkimusaineiston käsittely ja analysointi Strukturoiduista vastauksista osan laskimme prosentuaalisesti laskinta käyttäen ja osan tuloksista ilmoitimme lukumäärinä. Avoimet kysymykset analysoimme niin, että kirjoitimme vastaukset sanatarkasti paperille ja yhdistimme sisällön analyysimenetelmää käyttäen samaa tarkoittavat vastaukset keskenään. Osan vastauksista havannoillistimme Microsoft Exel-ohjelmaa käyttäen kuvioilla. Osa vastauksista on ilmoitettu taulukkoina, joihin vastaukset laskimme prosentteina. Taulukot teimme itse. Spss-ohjelmaa emme käyttäneet pienen otoksen takia. Tutkimusaineisto käsiteltiin luottamuksellisesti, osallistuneet vastasivat nimettöminä. Vyöhyketerapeutit jakoivat sattumanvaraisesti kyselykaavakkeet hoidossa käyneille imeväisikäisten vauvojen perheille, eli emme saaneet missään vaiheessa tietoomme vastaajien henkilötietoja tai kenenkä vyöhyketerapeutin luona he olivat käyneet. Vastauskaavakkeet hävitetään asianmukaisesti tuhoamalla ne opinnäytetyön valmistuttua. 7.4 Tutkimuksen luotettavuus Tutkimuksen luotettavuutta tarkastellaan reliabiliteetin ja validiteetin avulla. Reliabiliteetti tarkoittaa mittaustulosten toistettavuutta eli tutkimustulokset ovat yhtenäisiä toistettaessa tutkimus. Validiteetti tarkoittaa mittarin tai tutkimusmenetelmän kykyä mitata juuri sitä, mitä on tarkoituskin mitata. ( Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2002, 213.) Esitestasimme kyselykaavakkeen kahdella ystävällämme, joilla on ollut aiemmin koliikkilapsia. Luetutimme kyselykaavakkeen usealla eri henkilöllä, jotta siitä tulisi helposti luettava ja

ymmärrettävä. Lopullisen hyväksynnän kyselykaavakkeeseen antoi kuitenkin opinnäytetyötämme ohjaava opettajamme. Tutkimuksen reliabiliteettia saattoi heikentää se, että viimeinen käynti vyöhyketerapeutilla saattoi sijoittua puolen vuoden päähän, mitä me pidimme ehdottomana takarajana tutkimukseen osallistumiselle. Mietimme nyt, että oliko puoli vuotta viimeisestä käynnistä liian pitkä aika, koska muistetaanko sitä aikaa enää niin tarkasti, jotta voidaan vastauksista olla 100 %:sen varmoja. Toisaalta voi ajatella, että perheet eivät helposti unohda aikaa, jolloin vauvalla oli koliikkikipuja, koska tämä aika on yleensä heille raskasta. Tutkimustulosten luotettavuuden kannalta on huomioitava pieni otoskoko (N=32), jonka vuoksi ei voi tehdä yleistettävyyksiä. Mutta mielestämme luotettavuutta paransi se, että tutkimukseen osallistuneet perheet eivät kaikki käyneet samalla vyöhyketerapeutilla, vaan saimme osallistuneita kolmen eri vyöhyketerapeutin kautta.

8 TUTKIMUSTULOKSET 8.1 Tutkimuksen taustatiedot Kyselylomakkeita tuli takaisin 32 kappaletta (N=32). Vastanneista 21 oli äitejä, yksi isä ja 10 tapauksessa vanhemmat vastasivat yhdessä. Osallistuneiden vanhempien vauvoista 10 oli poikavauvaa ja 22 tyttövauvaa. (N=32) (Kuvio1) vauvojen sukupuoli sukupuoli poika tyttö 0 5 10 15 20 25 lukumäärä Kuvio1: Kyselyyn osallistuneiden perheiden vauvojen sukupuolijakauma. Suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista raskausaika oli kestänyt 37-42 raskausviikkoa, ainoastaan yhdellä vastaajista raskausaika oli kestänyt 36 raskausviikkoa. Kyselyyn vastanneista 93,75 % oli synnyttänyt normaalisti alateitse ja 6,25 %:lla oli päädytty sektioon. Sektiolla syntyneet vauvat syntyivät raskausviikoilla 37-42 ja olivat poikia. Kyselyyn osallistuneista 27 olivat sitä mieltä, että raskausaika oli sujunut normaalisti ilman ongelmia. Viidellä vastanneista oli raskausaikana ongelmia, joita he kuvasivat seuraavasti: Sairastin streptokokki- B koko raskausajan, antibiootit eivät tehonneet! Pahoinvointia, todella pahaa! Kova väsymys matala verenpaine, meni ohi loppuraskaudesta! Iskias kipuja selässä toisella kolmanneksella! Supistuksia! Vastanneista (N=32) 12 perheessä oli kyseessä ensimmäinen lapsi (37,5 %). 14 perheessä oli kyseessä toinen lapsi (44 %). Neljässä perheessä oli kyseessä kolmas lapsi (12,5 %). Kahdessa perheessä oli kyseessä neljäs lapsi (6 %). (Kuvio 2)

Lasten lukumäärä perheessä Neljäs lapsi Kolmas lapsi Toinen lapsi Ensimmäinen lapsi 0,00 % 10,00 % 20,00 % 30,00 % 40,00 % 50,00 % Kuvio 2: Perheissä olevien lasten lukumäärä. (%) 20:llä kyselyyn vastanneista perheistä oli aikaisemmin lapsia. Heiltä kysyimme myös oliko aiemmilla lapsilla ollut koliikin oireita, olivatko he silloin saaneet apua koliikkikipuihin ja jos olivat, niin mistä. Vastanneista seitsemällä ei aiemmilla lapsilla ollut koliikkia, kun taas 13:lle perheelle koliikki oli tuttu asia. Kahdeksan vastanneista sai apua vyöhyketerapiasta, kaksi ilmoitti kokeilleensa ilmavaivalääkkeitä, joista saanut avun. Yksi osallistuneista kertoi saaneensa avun homeopatiasta ja yksi maitohappobakteereista. Neljä perhettä ilmoittivat, etteivät saaneet apua, kun aiemmilla lapsilla oli ollut koliikkia. (n=13) (Kuvio 3) Aikaisempien lasten saama apu koliikkikipuihin 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % vyöhyketerapia ilmavaivalääkkeet homeopatia maitohappobakteerit ei saanut apua Kuvio 3: Eri keinot, joilla vanhemmat olivat saaneet apua aiempien lastensa koliikkikipuihin. (%) Selvitimme, minkä ikäinen vauva oli koliikkikipujen ilmetessä. 19 %:lla (6) vauvoista ilmeni koliikkia jo kahden ensimmäisen viikon aikana, 28 %:lla (9) ilmeni koliikkia kolmen neljän viikon iässä. 12 %:lla (4) vauvoista koliikkia ilmeni viiden kuuden viikon iässä. 25 %:lla (8)

koliikkia ilmeni seitsemän kahdeksan viikon iässä, 6 %:lla (2) ilmeni koliikkia yhdeksän kymmenen viikon ikäisenä ja 9 %:lla (3) yhdentoista kahdentoista viikon ikäisenä. (N=32) (Kuvio 4) Vauvan ikä koliikin ilmetessä 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 1-2 viikkoa 3-4 viikkoa 5-6 viikkoa 7-8 viikkoa 9-10 viikkoa vauvan ikä viikkoina 11-12 viikkoa Kuvio 4: Vauvan ikä koliikkikipujen ilmetessä. (%) Selvitimme myös minkälaista ravintoa vauva oli saanut. Vaihtoehtona oli pelkkä rintamaito, rintamaito sekä lisäksi äidinmaidonkorvike, pelkkä äidinmaidonkorvike tai jotain muuta ravintoa. 23 vauvaa oli saanut pelkkää rintamaitoa, yhdeksän vauvaa rintamaitoa sekä lisäksi äidinmaidonkorviketta. Yksi äiti oli antanut rintamaitoa, äidinmaidonkorviketta sekä keskosten vitamiinilisiä. Kukaan ei ollut antanut pelkkää äidinmaidonkorviketta tai muuta ravintoa. (N=32)

8.2 Vanhempien saama tieto vyöhyketerapiasta koliikin hoitomuotona Taulukko 1. Mistä vanhemmat (N=32) saivat tietoa vyöhyketerapiasta hoitomuotona koliikkikipuihin. (%) täysin samaa osittain samaa osittain eri täysin eri mieltä mieltä mieltä mieltä neuvolasta 41 19 9 31 ystävältä 53 38 6 3 lehdistä 13 28 34 25 internetistä 9 13 22 56 synnytyssairaalasta 16 6 25 53 91 % kyselyyn vastanneista koki saaneensa tietoa ystäviltä ja 60 % neuvolasta. Reilusti yli puolet vastanneista koki, etteivät he saaneet tietoa internetistä. Tähän saattaa vaikuttaa se, ettei kaikilla ole mahdollisuutta käyttää internetiä, tai he eivät osanneet hakea tietoa sitä kautta. Lehdistä vanhemmat kokivat saavansa tietoa kaikkien väittämien kohdalla melko tasaisesti. Jopa 78 % vastanneista ilmoitti, etteivät he saaneet tietoa vyöhyketerapiasta synnytyssairaalasta. Vanhemmat saivat sanallisesti kertoa, mistä muualta he olivat mahdollisesti saaneet tietoa vyöhyketerapiasta. Vastauksia tuli kuusi. Kolme vastanneista kertoi tietävän ennestään vyöhyketerapian tuomasta avusta, koska heillä oli ollut aiemmin koliikkikivuista kärsiviä vauvoja. Yksi äiti kertoi kuulleensa asiasta sisareltaan. Yksi äiti kuuli hoitavalta kätilöltään ja toinen naapurilta.

Taulukko 2. Syy, minkä takia vanhemmat (N=32) hakeutuivat imeväisikäisen koliikkivauvansa kanssa vyöhyketerapeutille. (%) täysin samaa osittain samaa osittain eri täysin eri mieltä mieltä mieltä mieltä ystävien hyvät 47 25 16 12 kokemukset kokeilun halu 41 16 6 37 viimeinen toivo 38 28 3 31 tiesin vyöhyketerapian auttavan 44 34 9 13 72 % vanhemmista oli hakeutunut imeväisikäisen koliikkivauvansa kanssa vyöhyketerapeutille ystävien hyvien kokemuksien perusteella. Vanhemmista 78 % tiesi vyöhyketerapian auttavan imeväisikäisen vauvan koliikkikipuihin. 66 % kyselyyn vastanneista käytti vyöhyketerapiahoitoa viimeisenä toivona, koska he olivat kokeilleet jo kaikkea muuta imeväisikäisen koliikkikipuisen vauvan rauhoitteluun. Vastaukset jakaantuivat melko tasan samaa mieltä ja eri mieltä väittämien kesken kokeilun halun kohdalla. Vanhemmat saivat sanallisesti kertoa muista vyöhyketerapiaan hakeutumisen syistä. Vastauksia tuli kahdeksan. Kuusi vanhemmista tiesi vyöhyketerapian auttavan ennestään. Kahdelle vyöhyketerapiaa suositeltiin kovasti neuvolasta. Vyöhyketerapeutin luo vastanneista (N=32) 22 % oli hakeutunut heti koliikkikipujen alettua, 19 % muutaman vuorokauden aikana, 22 % viikon sisällä, 28 % kahden viikon sisällä ja 9 % osallistuneista vasta myöhemmin. Nämä 9 %, jotka hakeutuivat myöhemmin vyöhyketerapeutin luo, hakeutuivat kuudesta kahdeksan viikon sisällä koliikkikipujen alkamisesta. (Kuvio 5)