Tervetuloa keräilyn pariin!

1

2

Sisällysluettelo Tampereen kaupungin tervehdys. Tampereen Filatelistiseuran ry:n toiminta ja kokoukset.. Suomen Filatelistiliitto. Tampereen Filatelistiseuran tervehdys... Näyttelyn pohjakaavio. Kokoelmaluettelo. Tampereen paikallisposti Tampereen varhaisista kuvapostikorteista Tampereen vesistöalueen laivaposti.. Suomen sähkösanomalomakkeet ja kirjekuoret... Vanha osakekirja pikatie historiaan Finlandia 2017 kansainvälinen postimerkkinäyttely 5 7 8 9 11 12 21 24 29 35 40 43 3

4

Tervetuloa keräilyn pariin! Perinteinen Oman kulttuurinsa ja historiansa tuntemus on osa laaja-alaiseen sivistykseen liittyvää oppimisprosessia. Aikakautena, jossa suurin osa ihmisistä on siirtynyt paperimuotoisen lehden lukemisesta sähköiseen, itseä suoraan kiinnostavan sälätiedon etsintään, on tuolla edellä mainitulla historiansa tuntemisella entistä suurempi merkitys. Aikoinaan Osmo A. Wiion opeilla mietittiin sitä, miten ihmisen katse siirtyy lehteä lukiessa paikasta toiseen ja suuri merkitys oli sillä, miten uutiset aseteltiin lehden sivuille. Siinä selaillessa törmäsi väkisinkin uutisiin, jotka eivät olleet minulle merkittäviä, mutta jotka tuli silti luettua ja näin vaivihkaisesti kasvatettua omaa yleissivistystään. Nuorena miehenä ollessani keräilin kaikenlaista. Postimerkkejä, kolikoita, seteleitä, sarjakuvia, urheilijoiden kuvia, vanhoja aikakausilehtiä käytännössä kaikkea mahdollista, mitä vain keräillä voi. Tuon keräilyn seurauksena jouduin monasti ottamaan jonkun kirjahyllymme ensyklopedian käteeni ja tarkistamaan mitä muuta tuona vuonna tapahtui, kun tämä kolmen kopeekan merkki leimattiin. Syntyi suhde keräiltävään asiaan, joka oli suurempi kuin pelkkä kädessäni oleva tuote. Sille syntyi historia. Omalta osaltani olen yrittänyt periyttää keräilykulttuuria omille lapsilleni. Olemme läpikäyneet pahvilaatikoittain asioita, jotka olen varastoinut odottamaan seuraavaa sukupolvea. Olen huomannut, että pelkkä esineiden arvoon tai olemassaoloon perustuva omistaminen ei digisukupolvea kiinnosta, mutta kun jaan tietämystäni esineeseen liittyvistä sidoksista, asia saa uuden näkökulman. Tarina synnyttää aina vahvemman tunnesiteen itse objektiin. Se synnyttää myös kipinän historiansa tuntemiseen ja sitä kautta keräilyllä saavutetaan enemmän kuin ehkä kuvittelemmekaan. Ensyklopedia on tosin vaihtunut Wikipediaan, mutta tärkeintä on, että herätetään tiedonjano. Sellaisen tiedon, jota en tiennyt kaipaavani. Näin syntyy sivistys. 5

Tampere on vuonna 2017 suuren Finlandia-näyttelyn koti. Siinä yhdistyy Suomen 100-vuotinen historia ja postimerkkien tuoma muistutus siitä, että ennen itsenäisyyttämme ei postimme kulkenut penneillä, vaan kopeekoilla. Toivon että tuo näyttely omalta osaltaan avartaa ihmisten halua tuntea oma kulttuurinsa ja tietysti, tuo uusia harrastajia, ah niin mainion keräilyharrastuksen piiriin. Hyvää postimerkintäytteistä keräilypäivää kaikille! Perttu Pesä Tapahtumatoimiston johtaja, Tampereen Kaupunki Postimerkkien keräilijä jo vuodesta 1973 Tampereen Raatihuone. Postikortti vuodelta 1923. 6

7

8

Hyvät keräilyn ystävät! Perinteinen TamCollect keräily- ja myyntitapahtuma järjestetään tällä kerralla poikkeuksellisessa paikassa ja poikkeuksellisen laajana. Tamperetalossa järjestetään 24.-28.5.2017 Valtioneuvoston Suomi 100 vuotta ohjelmaan kuuluva noin 2200 kehyksen laajuinen kansainvälinen suurnäyttely Finlandia 2017. Tämä Tampereen Filatelistiseuran kerhonäyttely on osa Finlandia 2017:n kerho- ja alueprojektia. Tarkoituksena on samalla testata tulevan suurtapahtuman tiloja, logistiikkaa, valaistusta jne. Samalla harjoitellaan kansallisen postimerkkinäyttelyn järjestämistä neljän vuoden kuluttua, jolloin Tampereen Filatelistiseura maamme vanhin suomenkielinen täyttää 100 vuotta. Useimmat meistä keräävät jotain kenties edes tunnistamatta sitä. Sen vuoksi olemme tähän näyttelyyn valinneet kokoelmia myös filatelian ulkopuolelta. Olemme halunneet myös tarjota nähtäväksi erityisen kiinnostavaa Tampereeseen liittyvää aineistoa, jollaista harvoin näkee esillä. Tämän vuoksi näyttelyssämme on erityinen Tampere-luokka. Kokoelmista suurin osa on oman kaupunkimme keräilijöiden, mutta mukana on myös ystäväkerhoistamme saatuja kiinnostavia kokoelmia. Kiitän Suomen Filatelistiliittoa ja Finlandia 2017 projektia saamastamme tuesta sekä tavattoman lyhyellä varoitusajalla TamCollect tapahtuman järjestänyttä, asiaan sitoutunutta näyttelytoimikuntaa ja lukuisaa talkoojoukkoa. Kari Salonen Tampereen Filatelistiseura ry:n puheenjohtaja 9

10

Näyttelyn pohjakaavio 11

Näyttelykokoelmat Nimi Kehykset Tampere-luokka Luokkaan kuuluu kaikki kokoelmat, jotka liittyvät jotenkin Tampere-aiheesen. Nämä kokoelmat voivat sisältää monenlaista materiaalia kuten filateliaa, postikortteja, laskulomakkeita, osakekirjoa ja käyntikorttivalokuvia. Kokoelmien käsittely voi olla perinteisen filatelian, postihistorian tai aiheen mukainen tai se voi perustua materiaalityyppeihin. Marcus Olli: Tampereen paikallisposti 1866-1881 1-2 (2) Tampereen paikallisposti vuodesta 1866 jälkipainamiin paikallispostin merkkien käytön loppumisen jälkeen. Uolevi Vapaa: Finlayson Tampereen postihistoriassa 3-4 (2) Monipuolinen filateelinen ja tutkimuksellinen katsaus Finlaysonin tehtaan merkityksestä Tampereen kehitykselle. Kari Salonen: Tampere 100 v siten 5-9 (5) Kokoelma esittelee monipuolisesti Tamperetta noin sata vuotta sitten - teollisuutta, katunäkymiä, maisemia, tapahtumia ja julkisia rakennuksia. Tekstiosa kertoo kuvaaiheisiin liittyvää taustatietoa minkä lisäksi on runsaasti tutkimustietoa korttien julkaisijoista ja julkaisusarjoista. Hannu Heiskanen: Tampere 1918 10 (1) Valokuvakorttikokoelma kertoo Tampereen taisteluista vuonna 1918. Kokoelmassa on useita harvinaisia kohteita mm. Tampereen valtauksen päivältä. Reino Jokiranta: Tampereen kirkot 11-14 (4) Korttikokoelma jakautuu kahteen osaan, joista kaksi ensimmäistä kuvaa Tuomiokirkkoa ja kaksi jälkimmäistä Tampereen muita kirkkoja ja kirkollisia rakennuksia. Teuvo Hailla: Tampereen seudun Wanhat osakekirjat 15-19 (5) Wanhat osakekirjat kertovat Tampereen seudun historiasta. Kokoelmassa esitetään osakekirjoja mm. höyrylaivojen valtakaudelta Tampereen vesillä, teollisuuskaupungin yhtiöiltä, sähköistyksen etenemisestä maakunnassa, kustannus- ja kiinteistöyhtiöiltä Jussi Helenius: TAMPERE-Savupiippujen kaupunki 20-21 (2) Teollisuuskaupunki Tamperetta etsimässä Tehtaiden laskulomakkeet ovat entisaikoina olleet merkittävässä asemassa kertomaan tehtaiden tuotteista, laadusta ja rakennuksista. Aikanaan tehtaat ovat osallistuneet maailmannäyttelyihin ja messuille esitellen omilla osastoillaan tuotteitaan. Messuilla on laadullisesti parhaat tuotteet palkittu kulta yms. mitalein. Mitalit ovat olleet niitä laadunmerkkejä ja ne on haluttu tuoda esiin kaikessa kirjeenvaihdossa ja mainonnassa. Kokoelma kuvaa Tampereen teollisuuden ja yritysten laskulomakkeita oman aikansa kuvana aina 1890-luvulta alkaen. Anssi Forsblom: Käyntikorttivalokuvia 22 (1) Pääasiassa tamperelaisten valokuvaamoiden käyntikorttivalokuvia. 12

Jarkko Leppänen: Kiakkoo ylämummoon 23 (1) Timo "Juti" Jutila on yks Suamen suurista kiakkoilijoista. Jutia on sanottu mm. suamalaisen kiakkoilun ikoniks. Juti on luanu oman hoki-kiälen, jota ei osaa kekääm muu, mutta kaikki kiakkoo seuraavat sen tuntee. Kari Salonen: Tampereen vanhat kynämitätöinnit 24 (1) Tutkimuskokoelma esittelee Tampereen kahden postimestarin - Rosenbröijerin ja Reuterin - aikaisia mustemitätöintejä vuosien 1856 ja 1860 postimerkeillä. Mukana on runsaasti harvinaisia ja erittäin harvinaisia kohteita. Uolevi Vapaa: Tampereen varhaiset leimat 25-27 (3) Kokoelma esittelee Tampereen vanhimmat leimat monipuolisesti erityyppisillä lähetyksillä. Hannu Elo: Tampereen vanhoja leimoja 28-29 (2) Nykyisen Tampereen alueelle olleiden postitoimipaikkojen pääleimat ennen kesää Uolevi Vapaa: Tampere 1918 30-32 (3) Kokoelma kertoo monipuolisesti vapaussodan aikaisista postikäytännöistä eri tyyppisillä lähetyksillä Tampereella. Materiaali on osittain erittäin harvinaista. Jarkko Leppänen: Tampereen lennätinleimoja sähkeillä ja maksukuiteilla 33 (1) Tampereen lennätinasema avattiin vuonna 1865. Sähkeissä ja maksukuiteissa alettiin käyttää lennätinleimoja 1900-luvun alussa. Tämän jälkeen lennätin on toiminut läpi yhteiskunnan murrosten, mikä näkyy leimoissa esim. venäjän ja ruotsin kielen käytössä. Leimojen tyypit ovat vaihdelleet erilaisista rengasleimoista rivileimoihin. Uolevi Vapaa: Amurinmaa 34 (1) Kokoelma esittää monipuolisesti Amurinmaan postitoimipaikan kehityksen sekä käytetyt postileimat ja niiden käytön erityyppisillä lähetyksillä. Pentti Hyvönen: Epilän teollisuushistoriaa 35 (1) Epilän teollisuuslaitosten liikekuoria 1900-luvun alusta. Uolevi Vapaa: Juhannuskylä 36 (1) Kokoelma esittää monipuolisesti Juhannuskylän postileimat ja niiden käytön erityyppisillä lähetyksillä. Perinteisen filatelian luokka Perinteinen kokoelma kertoo postimerkin tarinaa. Perinteisen luokan kokoelmat ovat tyypillisesti jonkin maan päälajikokoelmia tai jonkin merkkijulkaisun erikoiskokoelmia. Jos kokoelmassa on erikoistuttu johonkin merkkijulkaisuun, niissä voidaan esittää mm. millaisiin tarpeisiin merkkejä valmistettiin, millaisia vaiheita niiden suunnittelussa ja valmistuksessa oli, miksi syntyi erilaisia variaatioita ja niin edelleen. Yleensä näissä kokoelmissa tutkitaan erityisesti eri painoerien eroavaisuuksia paperin, värien, hammastuksen ja painanteen ulkoasun suhteen. Jarkko Leppänen: Suomen postimerkit 1856-2012 37 (1) Postimerkit tarjoavat mielenkiintoista tutkittavaa sekä kuva-aiheen että filateelisten ominaisuuksien osalta. Suomen postimerkit esittelevät monipuolisesti mm. historiaa, luontoa ja kulttuuria. Tämä kokoelma esittelee otoksina mutta kuitenkin kattavasti Suomessa käytettyjä postimerkkejä. Hammaste-eroista, vesileimoista ja värieroista on esitetty yhdet esimerkit. Vuoden 2012 loppuun mennessä on julkaistu 2190 erilaista luetteloitua päälajia. 13

Esa Aaltonen: Suomen soikio- ja isohampaiset merkit 38-42 (5) Kokoelmassa esitellään Suomen kolme ensimmäistä julkaisua. Julkaisut esitellään merkeillä ja postilähetyksillä. Mukaan on otettu erikoisuuksia, ryhmiä sekä erilaisia mitätöintejä kyseisillä julkaisuilla. Mika Nokelainen: Suomi, vaakunamalli 1889 43-46 (4) Vaakunamalli 1889-julkaisunerikoiskokoelma, jossa esiteltyinä ovat eri arvojen painoerät kukin omilla lehdillään. Reijo Siltanen: Otteita M/63 käyttösarjan erikoiskokoelmasta 47-51 (5) Erikoiskokoelma mallin 1963 postimerkeistä, postimerkkipapereista, painoeristä, taksoista ja postilähetyksistä. Jukka Kaivanto: 30 - luvun Helmiä 52 (1) Kokoelmassani on postitteita laidasta laitaan ja hyvä läpileikkaus tuon ajan suomalaisista postimerkeistä. Jouko Kaartinen: Euroarvoisten merkkien virheitä 53 (1) Kokoelma on kooste Suomessa virallisesti ilmestyneistä -arvoisten postimerkkien hammaste- ja läviste-erikoisuuksista. Nämä ns. "maanantaikappaleet" ovat pääsääntöisesti harvinaisia ja jotkut lähes ainutkertaisia. Jukka Kaivanto: Pohjois-Inkeri 54-55 (2) Taksan mukaisia kirjeitä ja kortteja Suomeen ja ulkomaille. Painanta- ja hammaste-erikoisuuksia sekä varoitus merkkija leimaväärenteistä. Painovärin siirtymä O-P Mikkola: Surumerkit 56 (1) Suomen omien postimerkkien käytön loppumisen muistoksi Aksel Gallén-Kallela suunnitteli 1 pennin arvoisen tyylitellyllä Suomen vaakunalla varustetun ns. surumerkin. Juha Valtonen: POSTIMERKKI - pieni hammastettu paperinpalanen 57-58 (2) Oletko jo nähnyt postimerkin, joka soittaa musiikkia? Entä kutomalla valmistetun ja kankaasta tehdyn postimerkin? Tai 24 karaatin kultaan painetun merkin? Postimerkit ovat paljon muutakin kuin kirjeiden lähettämistä varten valmistettuja paperinpaloja. Postimerkki voi myös tuoksua tai maistua vaikkapa piparmintulta. Maailman harvinaisimmasta postimerkistä on maksettu peräti 9,5 miljoonaa dollaria. Mutta miltä tämä aarre näyttää? Entä millaisia ovat kaikkein tunnetuimmat postimerkkeihin pujahtaneet painovirheet? Tai minkälaiset postimerkit ovat päässeet Guinnessin ennätystenkirjaan? Tämä kokoelma kertoo, mitä kaikkea voit löytää postimerkkien ihmeellisestä maailmasta. Jarkko Leppänen: Suomen sähkösanomalomakkeet ja kirjekuoret 1855-1952 59-61 (3) Suomen ensimmäinen lennätinlinja rakennettiin vuonna 1855. Viesti lähetettiin lennätinlinjaa pitkin, kirjattiin sähkelomakkeella ja toimitettiin vastaanottajalle Lennättimen omilla jakajilla. Lomakkeiden taakse painettiin mainoksia 1921-1926. Korusähkekaavakkeet otettiin käyttöön 1924 ja niillä kerättiin rahaa hyväntekeväisyys järjestöille. Sähke-sanaa on käytetty myös kauniissa kirjekuorissa, joilla ei ole ollut mitään tekemistä oikeiden sähkeiden kanssa. Kokoelma esittelee otoksina mutta kuitenkin mahdollisimman monipuolisesti Suomessa käytettyjä sähkelomakkeita. Martti Räikkönen: Viron maantietoa presidentti Pätsin opastuksella 62 (1) 14

Virolaisen Päts-merkkijulkaisun muutama postilähetys ja merkkien mitätöintejä eri paikkakunnilla. Robert Cooper: Algerian EA-päällepainamat 4.7.1962-1.11.1962 63-67 (5) Entinen Ranskan siirtomaa Algeria itsenäistyi 4.7.1962. Siitä huolimatta uusi postihallitus päätti käyttää ranskalaisia postimerkkejä siihen asti kunnes maa saisi omat merkit. Nämä ranskalaiset merkit päällepainettiin kirjaimilla EA (Etat Algérien Algerian valtio) ja ne olivat käytössä noin neljä kuukautta. Alussa päällepainamat laitettiin käsin ja eri kaupungeissa käytettiin erilaisia malleja. Kokoelmassa on merkkejä eri alueilta, sekä postituoreina että postilähetyksissä. Esa Aaltonen: Tannu Touva postimerkkejä 68 (1) Tuvan tasavalta on tasavalta Sajanin ja Tannu-Olan vuoristojen ympäröimänä Itä- Siperian eteläosassa Keski-Aasiassa ja se kuuluu Venäjän federaatioon. Vuosina 1921 1944 alue oli itsenäinen valtio nimeltä Tannu-Tuva ja se julkaisi n. 100 Postihistorian luokka Postihistoriallinen kokoelma kertoo kuljetuksen ja käsittelyn tarinaa, johon kuuluu mm. leimat ja muut mitätöinnit, taksat, postireitit ja postinkuljetustavat. Kohteiden tulee olla postin kuljettamia postimerkkejä, kirjelähetyksiä, kortteja tai muita postin toimintaan suoranaisesti liittyvää materiaalia. Kokoelmassa voidaan esittää esim. leimatutkimusta, laivapostia, rautatiepostia, lentopostia, sensuuripostia tai kenttäpostia. Kotiseutukokoelmat kertovat yhden paikkakunnan tai alueen Kirje Tampereelta Helsinkiin 11.1.1867. ANK-saapumisleima 13.1. Postimaksun maksamista osoittava Franco-merkintä. 15

Hannu Elo: Suomenlahden saarten postileimoja 69 (1) Leimoja luovutetusta karjalasta Markku Koivuniemi: Mouhijärvi kotiseutukokoelma 70-71 (2) Otteita syntymäpaikkani Mouhijärvi kokoelmasta. Ensimmäisessä kehyksessä esitän erilaisia postilähetyksiä mm. kirkkokuulutuksia, postin lomakkeita, firmakirjeitä sekä lähetyksiä mitätöitynä erilaisin leimoin. Toisessa kehyksessä esitän mm. paikkakuntakortteja, apteekki- ja limsaetikettejä. Reijo Viskari: Antrean postihistoriaa 72 (1) Tutkimuskokoelma Antrean postitoimipaikoista postileimoin ja lähetyksin. Heikki Heino: Kenttäpostin koneleimat 73-76 (4) Sodan aikana oli keskuskenttäpostikonttoreissa käytössä myös koneleimauslaitteita. Näissä leimauskoneissa oli käytössä sekä viivallisia että viestillisiä leimoja. Tässä kokoelmassa esitellään näiden leimojen käyttöaikatiedot sekä tuodaan esille myös jonkin verran erilaisia variantteja kuten ylösalaisia leimaympyröitä. Tuomas Juvonen: Postin automaatio 77 (1) Kokoelmassa esitellään Tampereella vuonna 1974 käyttöönotettu AEG-Telefunken kirjeenlajittelukone ja siitä edeltäneet edistysaskeleet jotka mahdollistavat lajittelukoneen toiminnan. Juha Kauppinen: Kun toiveet voittavat tiedon ja varat 78 (1) Kokoelma kertoo maailman nuorison yritteliäisyydestä löytää kaveri, vaikka välittäjän osoitetiedot ovat puutteelliset ja rahaa postin lähettämiseen ei olekaan. Materiaali on turkulaisesta International Youth Service -yrityksestä, joka välitti koululaisille ja opiskelijoille kirjeenvaihtokavereita kaikkialle maailmaan. Aihefilatelian luokka Aihekokoelmassa esitetään jonkin aiheen mukaista tarinaa ja siinä voi käyttää kaikkea filateelista materiaalia kuten mm. postimerkkejä, vihkoja, ehiöitä ja postin kulkuun liittyviä leimoja. Kokoelmissa pyritään yleensä esittämään monipuolista materiaalia maantieteellisesti ja materiaalityypeittäin. Kokoelmassa ei ole tarkoitus esittää kaikkea aiheeseen liittyvää, vaan yleensä pyritään esittämään tarinan kannalta oleellinen materiaali. Rauno Korpi: Jääkiekon vauhtia ja tilanteita 83 (1) Jääkiekko on hieno ja vauhdikas laji, joka vie helposti mukanaan. Pelien katsominen on aina elämys! Kiira Korpi: Taitoluistelua, taitoa luistimilla ja taiteellista luistelua 84 (1) Taitoluistelu on monipuolinen laji niin lapselle kuin aikuiselle, sillä se kehittää tasapainoa, koordinaatiota, liikkuvuutta, lihaskuntoa ja kestävyyttä. Luistelu tarjoaa haasteita, mutta myös onnistumisen elämyksiä! Jarkko Leppänen: Shakki - pelien aatelia 85 (1) Shakin monet strategiavaihtoehdot tekevät siitä mielenkiintoisen ja kiehtovan pelin. Samalla kun se vaatii keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä, se pitää jännityksessä, josta vapautuu vasta, kun lopputulos alkaa selvitä. Kari Salonen: Kirjallisuuden nobelisteja 86 (1) Kokoelma on harjoitelma laajempaa kirjallisuuden nobelisteja esittävää aihekokoelmaa varten. Pauli Ihamäki: Lapsuuteni lintumaailma 87-92 (6) Kokoelma on rakennettu aihefilatelian mukaisesti. 16

Taina Kajander: Snautserimaista koiranelämää koiranelämään 93 (1) snautserinäkökulmasta Snautserit ihmisen parhaimpina ystävinä - rotujen esittely ja katsaus Jarkko Leppänen: Otetaan yhdet 94 (1) Olut on maailmassa eniten myyty alkoholijuoma ja suosituin juoma veden jälkeen. Oluiden kirjo on monipuolinen ulottuen tsekiläisistä aromaattisista lagereista Baijerin kirpeisiin ja sameisiin vehnäoluisiin, belgialaisista voimakaista trappistioluista kuparinvärisiin brittialeihin tai sysimustiin irlantilaisstoutteihin. Reijo Myller: Disneyn piirrosaiheita postimerkeillä 95-96 (2) Walt Disney on maailman suurimpia viihdeteollisuusyhtiöitä, jonka animaatiohahmot ovat viihdyttäneet meitä jo vuosikymmeniä. Hahmoista on julkaistu myös lukuisia vauhdikkaita postimerkkejä, jotka miellyttävät varmasti kaikkia Disneyfaneja. Leimamerkkiluokka Leimamerkkikokoelma voi sisältää leimapapereita tai kiinnitettäviä vero-, maksu- tai säästömerkkejä, jotka valtio, kunta tai muu viranomainen on julkaissut tai antanut niille hyväksyntänsä. Kokoelmien käsittely on tyypillisesti samanlainen kuin perinteisessä filateliassa. Jukka Mäkinen: Suomen leimamerkkimallit 1881 ja 1891 79-82 (4) Suomen suuriruhtinaskunnan leimamerkkien 3. ja 4. julkaisun eli mallien 1881 ja 1891 erikoiskokoelma, joka painottuu näiden isokokoisten merkkien painos- ja tyyppieroihin sekä virhepainoksiin. Se esittää myös laajan valikoiman merkkien käyttöä asiakirjoilla, mm. harvinaiset käytöt sanomalehdellä, mallikirjalla, ehiökorteilla ja M/1885 postilähetyksellä. Maksimifilatelian luokka Maksimifilatelian kohteissa postikortin kuva, postimerkki ja postileima liittyvät samaan aiheeseen. Postimerkin tulee olla kelvollinen postimaksun maksamiseen ja kiinnitetty postikortin kuvapuolelle. Postikortin kuvan tulee muodostaa paras mahdollinen yhteys postimerkin kuva-aiheeseen. Leimauksen tulee olla auktorisoidun postihallinnon postileima. Olli Turunen: Talvista urheilua 103-104 (2) Kokoelmassa esitellään talvisia urheilu- ja liikuntamuotoja, niiden harrastamiseen liittyviä tapahtumia, niissä suoritettavien lajien moninaisuutta sekä suoritustapoja. Kokoelma on koottu eri maissa tuotetuista itsevalmistetuista kohteista ja kokoelman filateelinen tutkimusosio on pyritty täyttämään erilaisilla leimavariaatioilla. 17

Postikorttiluokka Kuvapostikortteja kerätään useimmiten paikkakunnan, taiteilijan tai kortin aiheen mukaan. Kokoelma voi perustua myös painotekniikkaan tai julkaisijaan. Hannu Heiskanen: Suomen historiaa postikortein 105-106 (2) Korttikokoelmaan on valittu kohteita, jotka liittyvät Suomen historian merkittäviin tapahtumiin tai henkilöihin. Jukka Kaivanto: Kangasalakortit 107 (1) Tässä tarjolla pieni otos Kangasala historiaa yli sadan vuoden takaa. Kunnan asukasmäärään nähden kortteja on julkaistu suhteellisen paljon, kiitos lukuisien näkö tornien ja upeiden maisemien. Jarkko Leppänen: Vihtorin kesämatka Suomeen 108-111 (4) Vihtori Anttila oli menestyksekäs vaatturi Helsingissä 1880-luvulla. Hän muutti Pohjois- Amerikkaan, jossa ura jatkui menestyksekkäästi. Vihtori piti kesän 1908 lomaa ja matkusti pitkästä aikaa Suomeen tapaamaan sukulaisiaan, ystäviään ja muutamia vanhoja asiakkaitaan. O-P Mikkola: Lippu- ja vaakunakortteja sortokaudelta 112-113 (2) 1800-luvun lopulla venäläistämistoimiin vastattiin monin passiivisin tavoin. Näyttävä ja vaikuttava keino oli käyttää korttikuvituksena Suomen vaakunaa ja silloisia lippuehdotelmia tavoitteena olevalle itsenäiselle Suomelle. Hannu Heiskanen: Sinimustan aatteen henki 114-115 (2) Korttikokoelma esittelee erään poliittisen aatteen näkemyksiä postikortein. Heikki Moisio: Rajantakaiset kirkkomme luovutetussa Karjalassa 116-119 (4) Heikki Moisio: Aeron / Finnairin historiaa sekä ensilentokuoret 120-121 (2) Heikki Heino: Tauno Johansson 122-123 (2) Tauno Johansson oli korttitaiteilija, joka aloitti sotilas-aiheisten korttien piirtämisen vuonna 1938 Korialla. Ennen sotia hänen korttinsa kuva-aiheet kertovat varusmiesten arjesta. Sotien aikana ilmestyneet kortit kertovat sodasta huumorin värittämänä. Kari Kupiainen: Berliini, Unter den Linden 1900-l alussa 124 (1) Kävelyretki Alexanderplatzilta läpi Unter den Lindenin Reichstagille noin vuonna 1910, aikakauden väripostikorttien kuvaamana. Kari Kupiainen: Misu-kissa katsaus peruskissan elämään 125-126 (2) Monipuolinen mutta ei tosikkomainen kissakortti-kokoelma. Heikki Heino: Miekka ja sapeli 127-128 (2) Jatkosodan sytyttyä julkaistiin virallisia kenttäpostikortteja, joissa arvoleiman kohdalla oli tyylitelty Karjalan vaakuna eli Miekka ja Sapeli. Näiden korttien kuvituksessa esitellään eri aselajeja sekä muistetaan myös evakkoja, sotainvalideja, huomioidaan kotirintama sekä lasten ja nuorten työpanos eikä unohdeta Kotia uskontoa eikä Isänmaatakan. Mannerhein ja Ryti ovat myös kuvissa mukana. Kaikissa korteissa on lyhyt runo tai muu lause. Osan teksti on tämän päivän mittapuun mukaan Pauli Ihamäki: Partiohuumoria 129-133 (5) Vanhoja partiokortteja koko maailmasta. 18

Heikki Heino: Työn ja taistelun laina 134 (1) Syyskuussa 1941 laskettiin liikkeelle Työn ja taistelun lainan obligaatioita. Tätä mainostettiin sekä postien viestillisillä leimoilla että erityisillä Työn ja taistelun lainan kenttäpostikorteillakin. Tuskin kukaan välttyi näkemästä tätä laajaa mainoskampanjaa. Kokoelmassa esitellään kaikki tähän liittyvät viestilliset leimat sekä tiedossani olevat kenttäpostikortit. Avoimen filatelian luokka Myös avoimessa filateliassa esitetään kohteita kuva-aiheen perusteella. Avoimen filatelian luokka muistuttaa aihefilateliaa, mutta avoimessa luokassa kerätään myös ei-filateelisia kohteita. Mukaan kelpuutetaan siis myös aiheeseen liittyviä muita materiaalityyppejä kuten postikortteja, vanhoja valokuvia, karttoja, teepusseja, rahoja, mitaleita, karamellipapereita, pinssejä, pelikortteja, pääsylippuja, ruokalistoja, jne. kaikkea mikä kehysten väliin mahtuu. Heikki Virtanen: Suomen tasavallan presidentit 97-102 (6) Kokoelmassa esitetään Suomen presidentit Ståhlbergistä Niinistöön. Kokoelma esittelee presidenttien elämää presidenttiyden aikana sekä tärkeimmät tapahtumat ennen ja jälkeen sitä. Nuorisofilatelia Nuorisoluokkaan kuuluvat nuorten 10-21-vuotiaiden näyttelykokoelmat, joiden käsittely on tyypillisesti perinteisen filatelian, postihistorian tai aihefilatelian Ohto Tapio: Yrjö VI:n aika 135-137 (3) Erikoiskokoelma George VI:n aikaisista julkaisuista Iso-Britannisassa. Mikael Kaivanto: Autoista erikoisautoihin 138-139 (2) Gottlieb Daimlerin ensimmäinen auto oli 1,5 hevosvoiman moottorilla varustettu kärry, "Motorkutsche", vuodelta 1886. Se oli nimenomaan matkustajakärry, joka oli muodoiltaan koristeellinen, mutkikas ja hento. Seuraavaan malliin, "Stahlradwagenin" Daimler sai valmiiksi vuonna 1889. Se täytti edeltäjäänsä paremmin auton tunnusmerkit. Seuraavilla sivuilla olen halunnut tuoda esille Autojen koko "kirjon" mahdollisimman laajasti postimerkkien ja leimojen yms. Avulla. Autotyyppejä käsitelty seuraavasti: Wanhat autot, henkilö-autot, linja-autot, palo-autot, ambulanssit, postiautot, kuorma-autot ja kilpa-autot (ralli/formulat). Jokamiehen luokka Jokamiehen luokassa voi esittää mitä tahansa eli materiaali ja käsittelytapa ovat täysin vapaita. Yleensä materiaali koostuu enimmäkseen ei-filateelisesta Pentti Myllylä: Kalastusaiheisia exlibriksiä 140 (1) Exlibris on kirjan etusisäkanteen liimattava kirjansidontamerkki. Ne ovat pienoistaidetta, joita ovat suunnitelleet monet tunnetut taiteilijatkin. Monen merkin suunnittelijana on omistaja itse. Merkin aihe tulee yleensä omistajalleen tärkeistä asioista, kuten ammatista, harrastuksista, kotiseudusta, suvusta ym. Kokoelmassa on pieni otos kalastusaiheisia merkkejä. 19

20

Tampereen paikallisposti 32 merkin arkki; kääntöpuolella Tampereen leima 14.11.1872, jonka merkitys epäselvä Sanomia Turusta 18.12.1863 mukaan Tampereen ensimmäinen postilaatikko sijaitsi herra (apteekkari) Serlachiuksen apteekissa. Siihen sai laittaa "wapaa-merkillä warustettuja kirjeitä". Lisäksi apteekissa myytiin näitä wapaa-merkkejä eli postimerkkejä. Tampereen Sanomat uutisoi 11.6.1866, että (Tampereen) postikonttori oli antanut valmistaa 12 pennin postimerkkejä. Näillä merkeillä varustettuja kirjeitä sai jättää postikonttoriin tai kaupungin postilaatikoihin, joita ei tarvinnut enää odottaa kauan. Tällaisten kirjeiden luvattiin menevän postissa seuraaville paikkakunnille: Akaa, Eräjärvi, Hämeenkyrö, Kalvola, Kangasala, Karkku, Keuruu, Kiikka, Kiikoinen, Kuhmalahti, Kylmäkoski, Lempäälä, Messukylä, Mouhijärvi, Orivesi, Pälkäne, Pirkkala, Ruovesi, Sahalahti, Suodenniemi, Suoniemi, Sääksmäki, Teisko, Tottijärvi, Tyrvää, Vesilahti, Virrat, Ylöjärvi ja Ähtäri. Vuotta myöhemmin 23.7.1867 oli samassa lehdessä uutinen, jossa todettiin, että Tampereen postikonttorin 12 pennin postimerkkejä ei saanut käyttää muihin postikonttoreihin meneviin kirjeisiin. Sen jälkeen esitettiin ne 21

maaseutupaikkakunnat, joihin meneviin kirjeisiin postimerkit kelpasivat. Paikkakunnat olivat samat kuin edellä esitetyssä uutisessa 11.6.1866. Tämän enempää ei Tampereen paikallispostista lehdistö kirjoittanut, ei sen toiminnasta eikä toiminnan loppumisesta. Paikallispostimerkin käyttö on mitä ilmeisimmin, huolimatta muunlaisista käsityksistä, loppunut uuden postitaksan tullessa voimaan 1.7.1881. Vaikka uudessa postiasetuksessa ei nimenomaan kumottu postitoimistojen oikeutta periä 12 pennin lisämaksua, ei tuon aikaisessa lainsäädännössä ollut tapana esittää kumottavia säädöksiä. Esitettiin vain säädöksen voimaantulopäivä ja vanhat säädökset lakkasivat olemasta voimassa. Em. perusteilla Tampereen paikallispostimerkkien käyttöaika olisi kesäkuu 1866 - kesäkuu 1881. Näihin paikallispostimerkkeihin liittyy paljon muitakin selvittämättömiä asioita. Kaikki arkistoaineisto on tuhoutunut, joten varmoja vastauksia ei enää voida saada. Esitän seuraavassa vain muutaman ongelman. Yhtään aitoa kulkenutta kohdetta ei ole tullut esiin 150 vuodessa. Aidosti mitätöityjen merkkien lukumäärä on hyvin vähäinen, alle viisi prosenttia tunnetuista merkeistä, ja käyttämättömien merkkien määrä huomattavan suuri. Painopaikkakin on tuntematon. Merkkien painosmääriä ei tiedetä. Kaksi aiheesta ansiokkaasti kirjoittanutta, Pettersson ja Korhonen, ovat esittäneet kumpikin oman laskelmansa lähinnä Tampereen asukaslukuun perustuen. Niiden oikeellisuutta heikentää se, että potentiaalista käyttäjäkuntaa arvioitaessa lienee otettava huomioon myös Tampereen asukkaiden yhteiskunnallinen jakautuma. On melko epätodennäköistä, että alemmissa yhteiskuntaluokissa olisi ollut suurempaa tarvetta paikallispostin käyttöön. Esimerkiksi vuoden 1880 kirkonkirjojen mukaisesta väestöstä yli 11000 kuului teollisuuden ja käsityön parissa työskennelleisiin sekä sekatyöläisiin ja päiväpalkkalaisiin. Lisäksi on huomioitava ilman ammattia olleet, varattomat yms. Lopputulos on, että potentiaalisia paikallispostin käyttäjiä oli vain noin 1900 eli vain 13 prosenttia. Voiko Tampereen asukaslukua siten käyttää näiden postimerkkien painosmäärien lähtökohtana? Mielestäni ei voida. Mitä ovat merkkien kääntöpuolella olevat leimat? Suomen postimerkkien käsikirjassa (osa VI s. 38) on todettu, että syytä näihin leimauksiin ei tunneta eikä myöskään missä laajuudessa niitä suoritettiin. 22

Hallussani on arkkeja ja arkinosia, joissa tämä leimaus esiintyy. Leimojen päiväykset ovat (suluissa lukumäärä): 8.5.1871 (3), 16.7.1871 (1) ja 14.11.1872 (4) sekä yksi leima vuodelta 1871 ilman päiväystä. Leimoja esiintyy vain I painoerien (vihreä/sininen) merkeissä, mutta ei II painoerässä (punainen/vihreä). Jälkipainoksissakaan ei näitä leimoja tavata. Selvä päivämäärä 8.5.1871 esiintyy vain painoerässä Ia ja vain siinä. Sen sijaan painoerässä Ib tavataan päivämäärät 16.7.1871 sekä yleisempänä 14.11.1872. Tutkimuksen keskeneräisyydestä johtuen on mahdotonta sanoa miten tämä liittyy merkkien painoeriin. Lopuksi voidaan esittää myös kysymys: miksi vain Tampereen postimestari ryhtyi käyttämään erityisiä 12 pennin postimerkkejä? Miksi muut postimestarit esim. Helsingissä, Turussa ja Viipurissa, joissa asiakaskunta oli suurempi, eivät julkaisseet omia postimerkkejään? Marcus Olli 23

Tampereen varhaisista kuvapostikorteista Tamperelaiset kirjakauppiaat ja kustantajat julkaisivat yksittäisten korttien lisäksi pitkiäkin sarjoja jo 1900-luvun alkuvuosista alkaen. Näistä osa on juoksevasti numeroituja, jolloin keräilijän on mahdollista jäljittää puuttuvia numeroita. Tunnettuja kustantajia olivat mm. Lähetys Kirjakauppa, Emil Lyytikäisen Kirjakauppa, J. Nyman, Fotografi Atelier, K. V. Forsblomin Paperikauppa, H. T. Bärlunds Bokh., J. F. Olan in Kirjakauppa, W. Toivosen Kirjakauppa, Wesanderin Kirjakauppa/Emil Wesanders Eft., Isak Julinin Kustannusliike ja Kirjakauppa, Elina Hjorth. Bok- & Pappershandel, O. Y. Tampereen Kirjakauppa, Luukkonen & Kumpp., Hämeen Kirjakauppa, Tampereen Antikvaarinen Kirjakauppa, Tampereen Kirkollinen Kirjakauppa, Tampereen Taiteellinen Asioimisto, Sulo Salmelin, Väinämöisen Kirjakauppa, J. Laaksonen sekä A. W. Tiihonen, Kirja- ja Paperikauppa. Muutamat pitkät numeroidut sarjat on varustettu kirjaimilla W. S. ja W. T., jotka viittaavat paikallisiin kustantajiin. Helsinkiläinen O. Y. Launis A. B. kustansi kortteja myös Tampereesta. Kirjapainotaito hankittiin alkuvuosikymmeninä ulkomailta. Postikortteja tekivät mm. saksalaiset Max Stein (usein M. St.) Berliinistä, M. L. Carstens Verlag ja Knackstedt & Näther Hampurista, Kunstanstalt Theodor Eismann Leipzigista, Hans A. Hansson Lyypekistä, Granbergs Konstindustri-Aktiebolags Förlag (usein G. K. A.) ja Axel Eliassons Konstförlag Tukholmasta sekä E.G.S.i.S. ilmeisesti myös Tukholmasta. Varhaisimmat tuntemani suomalaiset ovat turkulaisen Wäinö Lundahnin vuodelta 1909 ja helsinkiläisen Martin Kählerin kirjapainon tekemiä vuodelta 1911. Esimerkkinä tässä kirjapainoon toimitettu 13 x 18 cm kokoinen valokuva, jonka taakse on merkitty tilauksen tekijä Olan ja 100 kpl:n painos. 24

Varhaisimmat kortit 1890-luvulta ovat 2-4 kuvaa käsittäviä sommitelmia ja kuvaavat ensi sijassa teollista ympäristöä sekä koskimaisemaa. Vuosisadan vaihteen aiheita olivat lisäksi katunäkymät ennen kaikkea Hämeenkadulta ja Sortokausi tuotti sarjan lippuehdotelmilla varustettuja hyvin arvostettuja kortteja. Esplanadilta, Keskustori, Kotkankallio, Koskipuisto ja tietysti Pyynikki sekä kirkot ja koulut. Hauskan kymmenen kappaleen piirrettyjen tonttukorttien sarjan tekijää ei tiettävästi ole vieläkään selvitetty. Sarjaa täydentää vielä kaksi tipukorttia. Myös tapahtumia, kuten punainen julistus v. 1905, maatalousnäyttely ja Työväen laulu-, soitto- ja urheilujuhlat sekä molempien teattereiden näytelmät, on dokumentoitu postikortein. 25

Kirjoitustila oli aluksi vain kuvapuolelle jätetty kapea kaistale alhaalla tai reunassa. Sen vuoksi kuvan päälle kirjoittaminen oli varsin yleistä. Monet keräilijät arvostavat täysin puhdasta kuvapuolta, mutta itse pidän kortin viestiä vielä tärkeämpänä. Korttien viestit vaihtelevat suuresti. Lyhimmillään viestinä on pelkkä raamatunlause ja allekirjoitus, pisimmillään teksti jatkuu kuvapuolella vasemmalta oikealle ja lisäksi vielä pystyyn! Voisiko tänä päivänä kuvitella lähettävänsä Helsinkiin postikortin, jonka viestinä on Tulemme huomenna iltajunalla, pääseekö Kaarlo vastaan? Vanhimmista viesteistä noin kaksi kolmannesta on suomenkielisiä, seuraavina kielinä ruotsi, saksa, ranska, viro, venäjä, englanti ja unkari. Toki muitakin kieliä esiintyy satunnaisesti. Joukkoon mahtuu myös esperanto ja salakieli! Allekirjoitukset ovat toisinaan varsin arvoituksellisia. 1920-luvulla yleistyivät mustavalkoiset valokuvakortit, joissa on taustapainatus. Valokuvaajista tunnetuimpia ja tuotteliaimpia ovat olleet Atelier Laurent, H. Rantakallio (joissakin korteissa Jouni H. Ranta-Kallio), kummaltakin satoja kortteja sekä Valok. V. Smolnikoff ja Kanninen. Merkittävä osa vuosisadan alun painetuista kuvakorteista on tehty juuri Arthur Laurentin negatiiveista, joistakin yli kymmenenkin rajaukseltaan, kehyksiltään, painojäljeltään, kartongiltaan, teksteiltään ja väreiltään erilaista. Liikkeellä on myös paljon eri valokuvaamojen kaupunkikuvia, joissa ei ole korttitaustaa, mutta joita on käytetty postikortteina. Tällaisia valokuvaamoja ovat mm. valokuvaamot Aira, Tampereen Uusi Valokuvaus Atelier, E. M. Staf ja N. Rasmussen. Oma murheellinen lukunsa on heti Tampereen valtauksen jälkeen huhtikuun alussa 1918 otetut valokuvat kaupungin tuhoista. Näiden negatiiveista on tehty lukuisia eri tavalla rajattuja ja 26

valotettuja vedoksia ja muutamiin on jossain vaiheessa raaputettu selittäviä tekstejä. Keskustorin paraatikuvat ovat myöhemmiltä vuosilta. Koska kortit painettiin aluksi vierailla mailla, ei ole ihme, että tekstityksissä on paljon virheitä. Myös värit valittiin mutu-tuntumalla. Vanhan Kirkon torni voi olla punainen, harmaa, musta, sininen tai vihreä. Kaivannon silta, Kangasalan asema, Vihnusjärvi ja Orivesi on nimetty Tampereelle ennusteltiinko jo silloin Suur-Tamperetta? Tyypillinen virhe on myös Tampereen korttiin Ilomäen näkötornin paikalle päätynyt Oulun torni. Varsinaisia väärenteitä en tiedä tehdyn. Sen sijaan varoitan huonolle kartongille suttuisesti painetuista viime sotien pommitusten tuhoja kuvaavista korteista, joiden 17 kappaleen sarjaa myydään usein suurena harvinaisuutena. Ne on painettu 1980-luvulla kirjojen kuvituksessa käytetyillä laatoilla ja paras tuntomerkki on se, että kortit ovat keskenään erikokoisia! Kari Salonen 27

28

Tampereen vesistöalueen laivaposti Perinteinen Suomen sisävesien laivapostin historia tunnetaan vaillinaisesti. Laivaposti ei myöskään ollut yhtenäinen järjestelmä. Ensiksikin oli laivojen itse järjestämä postinkuljetus, jonka mukana lähetetyt kohteet kulkivat vain satamasta satamaan. Sen lisäksi tietyt laivat kuljettivat valtiollisen postin lähetyksiä. Joillakin laivoilla myös oli eräänlaisia laivapostitoimistoja, joiden kautta matkustajat saattoivat lähettää tervehdyksiään. Tampereen alueen laivapostia on tutkinut mm. Heikki Sola, joka on julkaissut vuonna 2008 tutkimuksen Leimoja ja lipukkeita Tampereen vesistöalueen laivojen maksujen kuittauksessa. Tampereen alueella on kaksi suurta järveä, Näsijärvi ja Pyhäjärvi. Laivaliikenteen kannalta Näsijärvi on olennaisesti tärkeämpi. Vuonna 1856 siipiratasalus Ahti alkoi liikennöidä Näsijärvellä Tampereen ensimmäisenä höyrylaivana. 1880-luvulla Näsijärvellä kulki 15 höyrylaivaa ja Pyhäjärvellä neljä. Höyrylaivojen alkutaipaleelta Tampereella ei tunneta laivapostilähetyksiä. On kuitenkin hyvin mahdollista, että niiden mukana kulki myös postia, sillä laivat olivat merkittävästi maantiekuljetusta nopeampia. Viimeistään 1890-luvulla, todennäköisesti jo aiemmin, valtion postilaitos kiinnostui mahdollisuudesta hyödyntää sisävesien laivareittejä postinkuljetuksessa. Tuolta ajalta tunnetaan painettuja sopimuslomakkeita, joilla Postihallitus ja laivayhtiö sopivat postinkuljetuksesta vesitse. Tampereen alueelta tunnetaan höyrylaivoilla kuljetettuja lähetyksiä 1880-luvulta alkaen aina 1960-luvulle saakka. Laivapostin mukana kulkeneet valtion postilaitoksen lähetykset on toisinaan mahdollista tunnistaa vastaanottajan osoitteesta, johon on kirjoitettu ohjausmerkinnäksi postia kuljettavan laivan nimi. Aina lähettäjä ei kuitenkaan tiennyt, että osa lähetyksen matkasta taittuisi laivalla, joten kaikkiin 29

lähetyksiin ei ole kirjoitettu mitään laivapostiin viittaavaa. Tällöin ainoastaan vastaanottajan osoite ja purjehduskaudelle ajoittuva lähetysaika yhdessä voivat epäsuorasti osoittaa, että kohdetta on kuljetettu laivalla. Joillakin laivoilla oli myös oma postitoimistonsa, jossa myytiin matkustajille valtiollisia postimerkkejä. Laivoilta lähetetyt kirjeet ja kortit on frankeerattu postimerkeillä ja mitätöity laivannimileimalla. Niitä tunnetaan Tampereen seudulta 1880- luvulta alkaen. Varhaisin todiste postin kuljetuksesta höyrylaivoilla Tampereen vesistöalueella ovat Vanajavesi Ångbåtsbolagin julkaisemat kolme laivapostimerkkiä vuodelta 1867. Höyrylaivojen aikakauden alussa postinkuljetus lienee muutenkin ollut luonteeltaan yksityistä. Laivat ottivat muun rahdin ohessa myös postilähetyksiä kuljetettavakseen ja perivät siitä maksun. Tampereen vesistöalueelta tunnetaan 1800-luvun lopulta postilähetyksiä, jotka ovat kulkeneet laivan rahtina päätymättä valtiollisen postin kuljetettaviksi. Lähetyksiä ei ole frankeerattu ja kuljetusmaksu on kuitattu maksetuksi laivan leimalla. 30

Laivat välittivät vuosittain myös huomattavan määrän yksityishenkilöiden paketteja. Pakettipostin maksuja varten useat yhtiöt painattivat erilaisia pakettilipukkeita. Koska laivayhtiöt eivät nähneet tarpeelliseksi erotella kirjeja pakettipostia muusta rahdista, useat laivat käyttivät ainoastaan rahtilipukkeita, joilla kuitattiin varsinaisen rahdin lisäksi myös pakettipostin ja muiden postilähetysten kuljetusmaksuja. Maanteiden paranemisen ja autojen yleistymisen myötä höyrylaivojen suosio matkustus- ja kuljetusvälineenä romahti 1900-luvun alkupuoliskolla. Laivareittien hiipumisen myötä väheni myös laivoilla kuljetettava posti 1920- ja 1930-luvuilta alkaen. Paljolti se siirtyi kulkemaan kumipyörillä maanteitä pitkin. Kuitenkin vielä 1960-luvulta tunnetaan postilähetyksiä, joiden osoitteeseen on merkitty ohjaus tietylle Tampereen seudun höyrylaivalle. Juha Valtonen 31

32

33

34

Suomen sähkösanomalomakkeet ja kirjekuoret Suomen ensimmäinen lennätinlinja rakennettiin Helsingin ja Pietarin välille vuonna 1855 sotilaallisiin tarkoituksiin Krimin sodan johdosta. Rautatieliikenteen alkaessa 1862 sillä oli oma lennätin joka myöhemmin oli myös yleisön käytettävissä. Viesti lähetettiin lennätinlinjaa pitkin sähköttämällä ja vastaanottopäässä se kirjattiin sähkelomakkeella ja toimitettiin vastaanottajalle. Lennätinmaksut olivat kalliita ja lennätin palveli aluksi lähinnä liiketoimien tarpeita. Maksut perustuivat sanojen määrään, joka näkyy aina sähkelomakkeella. Taksojen halvennuttua ja verkon laajennuttua käyttö lisääntyi. Lennättimellä oli omat jakajat, jotka hoitivat sähkelomakkeiden toimittamisen perille. Sähke Turusta Helsinkiin 6.10.1856 1900-luvun alussa lennätinasemien välillä oli useita eri tekniikalla toimivia rinnakkaisia linjoja. Sähköttäminen oli pisteestä pisteeseen tapahtuvaa viestintää. Tämän vuoksi sanomat saattoivat kulkea usean väliaseman kautta, jossa sanoma vastaanotettiin ja toistettiin edelleen kohti määräpaikkaa. Tekniikan kehittyessä myös radiota ja puhelinta alettiin käyttämään sanomien välittämiseen, jolloin toistojen määrää saatiin vähennettyä. Mainossähkeet 1921-1926 Suomessa toimi väliaikainen lennätinlaitos 1918-1927, joka haki toiminnassaan säästöjä. Yleinen ilmoitustoimisto tarjosi Lennätinlaitokselle ilmaisia lomakkeita, mutta sen ehtona oli lupa painattaa mainoksia niiden taakse. Aluksi julkaistiin kaksi erilaista lomaketta, joissa oli useita mainoksia, mutta tämän jälkeen mainokset olivat yksittäisen yhtiön. Joistakin mainoksista tehtiin erikseen suomen ja ruotsinkieliset versiot. Monissa mainoksissa oli molemmat kielet ja näiden osalta saattaa molemmat versiot sen perusteella, että kumpi kieli on esitetty ensin. 35

Joitakin mainoksia painettiin kolmella eri värillä eli sinisellä, vihreällä tai ruskealla. Mainokset olivat kuitenkin käytössä vain lyhyen aikaa 1921-1926. Lomakkeiden paperilaatu heikkeni liikaa muutaman vuoden kuluttua, jolloin painatus tuli läpi. Tämä vaikeutti sähkeen kirjoittamista ja sisällön lukemista. Laatu ei korjaantunut huomautuksien jälkeenkään, joten lennätinlaitos päätti sopimuksen. Sähkelomakkeen taakse painettu mainos v. 1924 Päälajeja tunnetaan 21 kpl ja alalajeja 49 kpl väri- ja kielierot huomioiden. Suurin osa mainoksista oli kirjapaino Ab F. Tilgmann Oy:ltä Korusähkeet Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Tuberkuloosin vastustamisyhdistys aloittivat 1924 korusähkökaavakkeiden kustantamisen. Korusähkekaavakkeen lisämaksuksi määrättiin aluksi 4 markkaa. Liitot saivat 3,50 markkaa ja lennätinlaitos 50 penniä. Oheisessa kuvassa on 1. korusähkelomake v. 1924. 36

Sähkösanoma kirjoitettiin ensin normaalille kaavakkeelle, josta se jäljennettiin korukaavakkeelle. Tämä voitiin tehdä joko lähettäjän tai vastaanottajan pyynnöstä. Vastaanottaja saattoi anoa ennalta, että määrättynä päivänä tai määrättyyn tilaisuuteen saapuvat sanomat kirjoitettaisiin korukaavakkeelle. Alkuperäinen sähkösanoma jätettiin toimistoon ja säilytettiin virkasanomien joukossa. Kaavakkeelle merkittiin normaalisti seuraavat lähetysmerkinnät: lähetyspaikka, sähkenumero, maksettava sanaluku, todellinen sanaluku, päiväys ja kellonaika. 1940-luvulta alkaen lähetystiedot kirjattiin yhdelle riville, jossa ei ollut mitään esipainantaa. Vuosilukua ei pääsääntöisesti enää merkitty ja myös kuukausi jätettiin usein pois. Viestissä välitettiin myös kaavakkeen numero, jonka perusteella vastaanottava lennätintoimisto kirjoitti sen oikealle kaavakkeelle. Korusähkeet jaettiin tätä varten painetuissa kuorissa. Jos samalle saajalle saapui samanaikaisesti useita sanomia, voitiin ne laittaa samaan kuoreen. Sähkösanoma toimitettiin vastaanottajalle, kun tämä sijaitsi kaupungin tai kauppalan alueella tai maalla alle yhden kilometrin päässä lennätintoimistosta. Jos saaja asui edempänä, se voitiin toimittaa postitse ylimääräistä kirjemaksua vastaan. Korusähkeissä on kauniita kuvia eri aihealueilta. Kuvassa on rippilapsia korulomakkeelta v. 1931 ja lasten kukkasaattue v. 1952 Korusähkeet julkaistiin erikseen suomen- ja ruotsinkielisinä, mutta vuoden 1952 sarja julkaistiin myös kaksikielisenä versiona. Sydäntautiliitto tuli mukaan 1965 ja Suomen Syöpäyhdistys tuli Tuberkuloosin vastustamisyhdistyksen tilalle 1987. 37

Kauniita kirjekuoria Sähke ja sähkösanoma -sanaa on käytetty ajoittain myös harhaanjohtavasti. Näissä tapauksissa kyseessä on vain kauniita taiteltavia kirjekuoria, jotka ovat sinänsä mukavia keräilykohteita, mutta niillä ei ole ollut mitään tekemistä oikeiden sähkeiden kanssa. Kuoria on ollut käytössä 1920-1950 luvuilla. Näille tyypillisiä ovat kauniit kuvalliset ja taitettavat kirjekuoret. Ne voi tunnistaa erityisesti siitä, että niistä puuttuu sähkeisiin kuuluvan sanamäärän merkinnät. Termiä on käytetty väärin mm. seuraavissa muodoissa: pääsisäissähke, joulusähkösanoma, onnitelusähkösanoma, uudenvuoden sähkösanoma. Jarkko Leppänen 38

39

Vanha osakekirja pikatie historiaan Tamperelaiset Osakekirjojen keräilyn syvintä olemusta kannattaa aina yrittää selittää jonkun tutun jutun kautta. Tamperelaisille ei tarvitse avata kuvassa olevan yhtiön taustaa Finlayson on täällä yhtä tuttu kuin Tapolan musta. Tuota osakekirjan kannessa leimattuna olevaa yhtiön erikoista nimeä on sen sijaan pakko avata. Forssa Oy liitettiin Finlaysoniin vuonna 1934 ja tällä yhdistetyllä nimellä se toimi ja oli pörssinoteerattu vuoteen 1973 saakka. Sen jälkeen vanha Finlayson-nimi palasi jälleen. Nuukat tamperelaiset eivät viitsineet vaihtaa vanhoja osakkeita uusiin ja siksi nimenmuutos (Finlayson- Forssa) hoidettiin leimaamalla vanhan osakkeen kanteen uusi nimi. Kätevää. Osakekirjan kansi kertoo muutakin. Ensinnäkin alareunassa on painettu teksti, mistä käy ilmi, että Finlayson muodostettiin osakeyhtiöksi vasta vuonna 1908 ja silloin osakkeita oli 4 800 kappaletta nimellisarvoltaan á 2 500 mk. Vuonna 1927 rahastoantien jälkeen osakkeen nimellisarvo oli noussut 10 000 markkaan ja kappalemäärä kaksinkertaistunut (9 600 kpl). Osakekirjan päiväyksen (1927) jälkeen osakeanteja on ollut lisää. Niistä kertoo vasemman reunan leimamerkit kruunu otti omansa tästäkin. Lisäksi oikeassa reunassa on osakeantileima vuodelta 1937. Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi on osakekirjan kehyskuvion sisäpuolella leimattu teksti, jonka mukaan vuonna 1949 osakkeen nimellisarvo nousi 30 000 markkaan. Teksti on oikealla suomeksi ja vasemmalla ruotsiksi. Jos osakepääoman kehitys ja leimamerkit halutaan sivuuttaa, voi utelias keräilijä etsiä ja oppia Finlaysonista itsestään sekä Jamesista että yhtiöstä. Tapahtumia ja vauhdikkaita käänteitä vuosien varrelta löytyy. 40

Osakekirjan kannessa olevat omistajat ovat myös mielenkiintoisia. Tässä on omistajana ollut Finska Sågbladsfabrik, eli Suomen Sahanterätehdas (entinen Santalahden Sahanterätehdas) nykyisen Särkänniemen naapurista. Jos ja kun tarmoa riittää, voi perehtyä myös osakekirjan allekirjoittajiin ja heidän panokseensa kotiseutunsa kehittäjinä. Kaikki tähänastiset havainnot liittyvät tavalla tai toisella itse yhtiöön. Keskellä osakekirjan yläreunaa on lisäksi Suomen historiaan liittyvä punainen leimamerkki, johon liittyvää tarinaa ei voi sivuuttaa. II maailmansodan jälkeen myös maamme rahaolot olivat vähän sinne päin. Valtio kaipasi kipeästi tuloja ja verottajan käsien ulottumattomissa eli ihan oma varjotaloutensa. Valtio otti pakkolainaa leikkaamalla setelit ja kaikkien osakkeenomistajien oli käytävä verotoimistossa näyttämässä/leimaamassa omistamansa osakkeet. Verottaja sai omat rekisterinsä kuntoon ja saattoi jatkossa verottaa tehokkaammin. Samalla mustanpörssinkauppiaat ja muut pimeiden varojen/osakkeiden haltijat joutivat vaikean valinnan eteen. Joko mennä verotoimistoon jälkiverolle ja saada osakkeensa leimattua tai jättää menemättä. Sanktio tästä oli osakkeiden menettäminen. Lain mukaan leimamerkkiä vailla olevat osakkeet siirtyivät valtion omistukseen määräajan kuluttua. Keräilijälle tämä leimamerkki tai sen puuttuminen kertoo heti jotain osakkeen tarinasta. Ennen vuotta 1946 päivättyjä ja leimaamatta jääneitä osakkeita on onneksi jäänyt arvottomina myös keräilijöiden käyttöön. Osakekirja on siis pikatie historiaan. Meitä scripofilejä, tämän pikatien kulkijoita, on Suomessa noin 50. Osa meistä kerää vanhoja pörssiosakkeita, joku toimialaa (esim. metsäyhtiöitä tai laivoja), osa kotiseutuaan tai muuta teemaa. Myös vanhoja obligaatioita ja vastaavia kerätään. Osakekirjojen keräily on vielä nuorta ja kehitysvaiheessa. Uusia löytöjä ja näkökulmia sekä tutkittavaa on loputtomasti. Parhaiten alkuun pääsee 41

osoitteessa www.osakekirjakerailijat.fi sekä www.porssitieto.fi. Jälkimmäisellä sivustolla on luetteloitu ja pääosin myös kuvattu yli 3 000 vanhaa suomalaista osakekirjaa. Vanhat arvopaperit eivät pääsääntöisesti ole kalliita kerätä. Kympin ja parin kympin hintaan per osake löytyy runsaasti tarjontaa. Harvinaisimmat 1800-luvun osakekirjat maksavat satasia eikä tonnikaan ole ihan ennen kuulumaton hinta. Parhaiten alkuun pääsee kysymällä meiltä ja kaupoille pääsee huuto.netissä (hakusana osakekirja). Pekka Kantanen puheenjohtaja, Osakekirjakeräilijät ry 42

43

44