Lausunto 1(7) 25.11.2015 Lauri Holappa Tutkija Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Helsingin yliopisto Email: lauri.holappa@helsinki.fi Puh.: 050 540 9170 Lausunto EMUn kehittämistä koskevasta E-kirjelmästä (E 70/2015 vp) Tämä lausunto koskee komission toimenpidepakettia 1, joka liittyy viiden EU-instituution puheenjohtajan (Juncker, Tusk, Dijsselbloem, Draghi, Schultz) kesäkuussa julkaisemaan Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely -raporttiin 2. Lausunnossa kommentoidaan lisäksi valtiovarainministeriön valmistelemaa toimenpidepakettia koskevaa muistiota. 1. Tiivistelmä lausunnosta - Toimenpidepaketti liittyy olennaisesti viiden puheenjohtajan visioon EMUn kehittämisestä - Viiden puheenjohtajan vision myöhemmin valmisteltavassa toisessa osassa esitetään sitovampia ja velvoittavampia säädöksiä ja annettaisiin uusille toimielimille lisää valtaa - Jos Suomi vastustaa viiden puheenjohtajan linjaa, on se yritettävä torjua jo nyt käsittelyssä olevassa ensimmäisessä vaiheessa - Suomen on syytä tukea euroalueen kysyntätilanteen huomioonottamista eurooppalaisella ohjausjaksolla - Parhaiden käytäntöjen etsiminen työmarkkinoiden, kilpailukyvyn, julkisen hallinnon ja liiketoimintaympäristön aloilla johtaa todennäköisesti näiden käytäntöjen muuttamiseen myöhemmin sitoviksi standardeiksi - Kilpailukykyneuvoston ja finanssipoliittisen lautakunnan perustaminen on tarpeetonta - Komission esittämät toimenpiteet EMUn demokraattisen legitimiteetin parantamiseksi ovat riittämättömiä 1 http://ec.europa.eu/priorities/economic- monetary- union/docs/single- market- strategy/communication- emu- steps_en.pdf 2 Ks. http://ec.europa.eu/priorities/economic- monetary- union/docs/5- presidents- report_en.pdf Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos PL54 (Unioninkatu 37), 00014 Helsingin yliopisto http://www.helsinki.fi/politiikkajatalous/ Department of Political and Economic Studies P.O. Box 54 (Unioninkatu 37), FI-00014 University of Helsinki http://www.helsinki.fi/politicsandeconomy/
Lausunto 2(7) - Vaikka Suomi asettuisi vastustamaan viiden puheenjohtajan linjaa, se ei voi pitää euroalueen nykyisiäkään rakenteita tyydyttävinä - EMUn tulevaisuudelle on löydettävissä kolme eri skenaariota: federatiivinen kehitys, vaihtotaseiden epätasapainojen tasaamiseen perustuva tulonsiirtounioni tai EMUn purkaminen - Vain näillä vaihtoehdoilla voidaan ratkaista EMUn keskeisiä rakenteellisia ongelmia 2. Toimenpidepaketin merkitys ja yleislinja Komission toimenpidepaketti ei pidä sisällään erityisen merkittäviä yksittäisiä reformeja, mutta pakettia voidaan kuitenkin pitää unionin kehityksen kannalta erittäin keskeisenä. Toimenpidepaketti liittyy viiden EU-instituution puheenjohtajan raporttiin, jossa hahmoteltiin Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) kehitystä. Viiden puheenjohtajan raportissa todettiin, että EMUn kehittäminen edellyttää huomattavaa integraation syventämistä ja laajentamista. Puheenjohtajien näkemyksen mukaan eurokriisin kaltaisten ilmiöiden torjuminen sekä vakauden turvaaminen euroalueella edellyttävät entistä tiukempaa talouspoliittista koordinaatiota sekä talouspoliittisen päätösvallan luovuttamista ylikansallisille toimielimille. Nyt käsittelyssä oleva toimenpidepaketti koostuu viidestä osasta: eurooppalaisen ohjausjakson kehittämisestä, euroalueen yhteisen talouspoliittisen hallinnan vahvistamisesta, euroalueen yhteisen ulkoisen edustuksen vahvistamisesta, pankkiunionin loppuunsaattamisesta sekä EMUn demokraattisen legitimiteetin parantamisesta. Toimenpidepaketissa esitetään pääasiassa erilaisten uusien indikaattorien käyttöönottoa sekä neuvoantavien toimielinten perustamista. Ehdotuksia kommentoidaan tarkemmin luvussa 3, mutta jo tässä yhteydessä voidaan todeta, että ne eivät itsessään sisällä dramaattisia muutoksia EMUn rakenteisiin tai Suomen mahdollisuuksiin harjoittaa itsenäistä talouspolitiikkaa. Paljon merkittävämpiä muutoksia olivat edellisellä eduskuntakaudella hyväksytyt sixpack- ja twopack-lakipaketit sekä lähes kaikkien EU-valtioiden hyväksymä finanssipoliittinen sopimus 3. Tästä huolimatta toimenpidepaketin sisältämien uudistusten hyväksymisen epäsuorat seuraukset olisivat todennäköisesti merkittävät. Käsittelyssä oleva toimenpidepaketti on vasta ensimmäinen osa prosessissa, jonka tavoitteena on Euroopan talous- ja rahaliiton viimeistely. Viiden puheenjohtajan raportissa todetaan eksplisiittisesti, että monet nyt suositusten muodossa toimeenpantaviksi esitettävät uudistukset muutetaan prosessin toisessa vaiheessa sitovaksi lainsäädännöksi. Puheenjohtajien raportissa esimerkiksi esitetään, että tulevaisuudessa jäsenvaltioiden politiikkaa rajoittavat työmarkkinoita ja kilpailukykyä koskevat ylikansalliset standardit. Myös kansallista finanssipolitiikkaa olisi tarkoitus valvoa ja säännellä aiempaa tarkemmin. Puheenjohtajat ehdottavat jopa EMUn yhteisen valtiovarainministeriön perustamista. Euroopan unionin historiallinen kehitys on lähes aina tapahtunut asteittaisten uudistusten kautta, koska yhdellä kerralla tapahtuva vallansiirto ylikansallisille instituutioille olisi yleensä ollut poliittisesti epärealistista. Nyt käsillä olevassa uudistusprosessissakin on tarkoitus edetä kahdessa vai- 3 Näiden sopimusten myötä muun muassa finanssipolitiikan tila on Suomessa kaventunut huomattavasti, kun raken- teellisia alijäämiä alettiin rajoittaa selvästi aiempaa tiukemmin. Suomen kannalta ongelmaksi on muodostunut ko- mission tapa laskea rakenteellisen alijäämän kokoa. Käytännössä pitkittyneet julkisen talouden alijäämät näkyvät rakenteellisina alijääminä, vaikka julkisen talouden alijäämät olisivatkin seurausta nimenomaan pitkittyneestä kysyn- täkriisistä. Tämä voi johtaa vaaralliseen tilanteeseen, jossa finanssipolitiikan kiristyksiä vaaditaan tilanteessa, joka edellyttäisi finanssipolitiikan keventämistä.
Lausunto 3(7) heessa, joten käsittelyssä olevaa toimenpidepakettia on syytä arvioida koko prosessin näkökulmasta. Jos eduskunta ei pidä toivottavana integraation syventämistä ja federatiivisen kehityksen voimistamista, on käsittelyssä olevaan toimenpidepakettiin syytä suhtautua kriittisesti, vaikka se ei sisälläkään merkittävää vallansiirtoa tai talouspoliittisen liikkumatilan rajoittamista. Jos prosessin ensimmäinen vaihe saatetaan loppuun viiden puheenjohtajan suunnitelmien mukaisesti, on prosessin pysäyttäminen myöhemmässä vaiheessa poliittisesti paljon hankalampaa. Tässä vaiheessa EU olisi historiallisen edistysaskeleen kynnyksellä ja paineet saattaa prosessi loppuun olisivat niin suuret, että ei ole realistista olettaa Suomen kykenevän merkittävästi muuttamaan integraatiokehitystä enää loppuunsaattamisvaiheessa. Jos Suomi ei halua eurointegraation syventämistä, on prosessi katkaistava jo nyt ensimmäisessä vaiheessa. Toisaalta on myös syytä ottaa huomioon, että ainoa mahdollinen peruste suhtautua kriittisesti komission toimenpidepakettiin ei liity integraation syventämiseen. Viiden puheenjohtajan visio EMUn tulevaisuudesta ei liity pelkästään integraation syvyyteen, vaan myös sen muotoon ja poliittiseen sisältöön. Puheenjohtajien ja komission visio EMUn tulevaisuudesta perustuu ajattelulle, jonka ytimessä ovat finanssipolitiikan liikkumatilan rajoittaminen, työmarkkinajoustot ja vientivetoinen kasvumalli. Tällaisessa ajattelussa uskotaan, että EMU pystyy välttymään tulevaisuuden talouskriiseiltä ja saavuttamaan vahvan kasvu-uran, jos kaikki jäsenvaltiot pakotetaan harjoittamaan tiukkaa finanssipolitiikkaa ja parantamaan omaa kustannuskilpailukykyään. Tällaisessa ajattelussa on kuitenkin ilmeisiä puutteita. Puheenjohtajien visiossa annetaan vain vähäinen painoarvo euroalueen kokonaiskysyntään liittyville huolille. Toimenpidepaketissa kyllä esitetään, että jatkossa jäsenmaiden kansallista talouspolitiikkaa olisi arvioitava myös euroalueen kokonaistalouskehityksen näkökulmasta. Samalla kuitenkin paketissa esitetään uuden finanssipoliittisen lautakunnan perustamista valvomaan EU:n finanssipoliittisten säädösten noudattamista. Lisäksi toimenpidepaketissa esitetään kansallisten kilpailukykyneuvostojen perustamista, mikä suuntaisi huomiota yhä enemmän kansalliseen kustannuskilpailukykyyn ja jättäisi euroalueen kysyntätilanteelle yhä vähemmän huomiota. Jos kaikki EMU-valtiot perustavat talouspolitiikkansa mahdollisimman vahvan kustannuskilpailukyvyn turvaamisen varaan, vaikuttaa tämä kielteisesti euroalueen kokonaiskysynnän kehitykseen. Käytännössä tällainen talouspolitiikka tarkoittaisi ennen kaikkea äärimmäistä palkkamalttia, mutta todennäköisesti myös julkisen kulutuksen rajoittamista. Kuitenkin lähes 50 prosenttia EMUn jäsenmaiden kaupasta suuntautuu euroalueen sisälle. Tämä tarkoittaa sitä, että kokonaiskysynnän laskulla joissakin jäsenmaissa on huomattavan kielteisiä vaikutuksia talouskasvulle muualla euroalueella. Tästä todisteena on myös nykyinen eurokriisi, joka alkoi paikallisena kriisinä yhdessä jäsenmaassa, mutta laajeni nopeasti koko euroalueen laajuiseksi kriisiksi negatiivisten vientivaikutusten kautta. Näin ollen euroalueen integraation tiivistäminen edellyttäisi menettelyä, jossa jäsenmaiden välisiä vaihtotaseiden epätasapainoja tasattaisiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että sekä liian suuret vaihtotaseen yli- että alijäämät kiellettäisiin euroalueella mahdollisimman velvoittavilla säädöksillä. Jos myös liian suuria vaihtotaseen ylijäämiä rajoitettaisiin, pakotettaisiin jokainen jäsenvaltio huolehtimaan myös kotimaisen kysynnän kehityksestä. Tämä vaikuttaisi suotuisasti euroalueen kokonaiskysynnän kehitykseen ja avaisi vientimarkkinoita kaikille euromaille.
Lausunto 4(7) Onkin selvää, että tiiviisti integroituneella talousalueella ei ole rationaalista pyrkiä tilanteeseen, jossa kaikki maat perustavat talouspolitiikkansa ensisijaisesti vientivetoiseen ja kustannuskilpailukyvyn parantamiseen perustuvaan kasvumalliin. Tiiviisti integroituneella talousalueella kaikkien jäsenvaltioiden on pyrittävä tasapainoiseen talouspolitiikkaan, jossa korostuvat sekä kilpailukyvyn ylläpitäminen että kotimaisesta kysynnästä huolehtiminen. Tähän mennessä EMUn talouspoliittisessa hallinnassa on korostunut näkemys, jossa kotimaiselle tai euroalueen laajuiselle kysynnälle ei ole annettu riittävää huomiota. Viiden puheenjohtajan visio ei tee merkittävää muutosta tässä kehityksessä. Niinpä Suomen on syytä suhtautua nyt käsittelyssä olevaan toimenpidepakettiin myönteisesti vain, jos a) Suomi haluaa voimakkaasti syventää eurooppalaista talousintegraatiota ja b) talousintegraatiota halutaan syventää sellaisen linjan pohjalta, joka nojautuu ensisijaisesti finanssipolitiikkaa rajoittaviin ylikansallisiin sääntöihin sekä kaikille jäsenvaltioille asetettavaan vientivetoiseen kasvumalliin. 3. Toimenpidepaketin yksityiskohdat Tässä luvussa kommentoidaan toimenpidepakettia yksityiskohtaisemmin. Kommentoinnin ulkopuolelle on kuitenkin jätetty euroalueen yhteinen ulkoinen edustautuminen, koska tämän poliittinen merkitys on muita osuuksia vähäisempi. 3.1. Eurooppalaisen ohjausjakson vahvistaminen Komission toimenpidepaketissa halutaan vahvistaa kansallista talouspoliittista päätöksentekoa säätelevää eurooppalaista ohjausjaksoa neljällä tavalla. Ensinnäkin jatkossa eurooppalaisessa ohjausjaksossa arvioitaisiin kansallista talouspolitiikkaa myös koko euroalueelle kantautuvien vaikutusten näkökulmasta. Tämä on positiivinen uudistus, sillä sitä kautta voidaan luoda ainakin vähäistä painetta sellaisia jäsenvaltioita kohtaan, jotka ovat kerryttäneet valtavia vaihtotaseen ylijäämiä mutta jotka tästä huolimatta eivät ole panostaneet riittävässä määrin kotimaisen kysynnän tukemiseen. Suomen vientisektorin kannalta tämäntyyppinen uudistus on ehdottoman positiivinen. Tosin on syytä todeta, että käytännössä tämä muutos todennäköisesti tarkoittaisi vain eivelvoittavien suositusten antamista. Suomen kannalta velvoittavammat säädökset olisivat tarpeellisia, sillä Suomen vientisektori on kärsinyt huomattavasti eurooppalaisen kokonaiskysynnän heikosta kehityksestä. Toiseksi komissio haluaisi vahvistaa eurooppalaisessa ohjausjaksossa työllisyyttä ja sosiaalista näkökulmaa. Se haluaisi myös vahvistaa näiden alueiden painoarvoa makrotaloudellisten epätasapainojen menettelyssä (MIP), jonka rooli toistaiseksi on jäänyt vähäiseksi. Tällainen uudistus tekisi makrotaloudellisten epätasapainojen menettelystä nykyistä tasapainoisemman, sillä toistaiseksi MIPin indikaattoreissa korostuvat kustannuskilpailukyvyn mittarit. Jos indikaattorijoukkoa laajennettaisiin osallistumisasteella, pitkäaikaistyöttömyydellä ja nuorisotyöttömyydellä komission ehdotuksen mukaisesti, saataisiin jäsenvaltioiden talouspolitiikan haasteista kokonaisvaltaisempi kuva. Syyt sille, miksi Suomi on suhtautunut penseästi MIPin indikaattorijoukon laajentamiseen, ovat varsin epäselviä. MIPin indikaattorien lisääminen ei suoraan lisäisi komission päätäntävaltaa, vaan todennäköisesti lisäisi kansallista liikkumatilaa, kun epävakausmenettelyssä jouduttaisiin ottamaan huomioon useampia tekijöitä. Suomen olisikin syytä pohtia uudelleen kantaansa.
Lausunto 5(7) Kolmanneksi komissio pyrkii löytämään parhaita käytäntöjä ja tavoitekiintopisteitä (benchmarking) erityisesti työmarkkinoiden, kilpailukyvyn, julkisen hallinnon ja liiketoimintaympäristön aloilta. Tämä saattaa kuulostaa vähämerkitykselliseltä, mutta on eräs toimenpidepaketin keskeisimmistä osista. Viiden puheenjohtajan raportissa esitetään, että tulevaisuudessa juuri näillä aloilla politiikkaa pyrittäisiin aktiivisesti harmonisoimaan. Mikäli Suomi ei halua, että kansallista liikkumavapautta näillä aloilla tulevaisuudessa kavennetaan, on prosessi syytä pysäyttää jo tässä vaiheessa. Neljäntenä toimenpiteenä komissio aikoo edistää rakenne- ja investointirahastojen aiempaa tehokkaampaa käyttöä sekä parantaa teknisen avun antamista. Näillä toimenpiteillä ei todennäköisesti ole suurta poliittista merkitystä. 3.2 Euroalueen talouspoliittisen hallinnan vahvistaminen Euroalueen talouspoliittisen hallinnan vahvistamiseen pyritään sekä yleistä avoimuutta ja prosessien selkeyttä lisäämällä että perustamalla uusia toimielimiä. Keskeisimpiä esitettyjä toimenpiteitä ovat kansallisten kilpailukykyneuvostojen perustaminen sekä ylikansallisen finanssipoliittisen lautakunnan perustaminen. Jäsenvaltiot ovat suhtautuneet kriittisesti kansallisten kilpailukykyneuvostojen perustamiseen. Myös Suomen näkökulmasta tällaista elintä voidaan pitää täysin tarpeettomana. Suomessa, kuten myös käytännössä kaikkialla euroalueella, julkisessa keskustelussa korostuvat jo nyt kilpailukykynäkökulmat. Kansallisen kilpailukyvyn tilasta on jo tarjolla runsaasti erilaisia asiantuntijaarvioita ja on vaikea ymmärtää, mitä uuden hallinnollisesti raskaan elimen perustaminen hyödyttäisi. On myös kyseenalaista, miksi juuri kilpailukyky olisi sellainen talouspolitiikan osa-alue, joka ansaitsisi oman erillisneuvostonsa. Myös ylikansallisen finanssipoliittisen lautakunnan perustamiseen on syytä suhtautua varauksellisesti. Lautakunnan tehtävänä on arvioida, miten jäsenvaltiot noudattavat EU:n finanssipoliittisia säädöksiä sekä jäsenvaltioiden finanssipolitiikan viritystä. Riippumaton ja mielekäs finanssipolitiikan virityksen arviointi on kuitenkin mahdotonta, jos lautakunnan reunaehtona pidetään EU:n finanssipoliittisten säädösten noudattamista. Viime vuosina on toistunut usein tilanne, jossa optimaalinen finanssipolitiikan viritys ja EU:n finanssipoliittiset säännökset ovat keskenään ristiriidassa. Käytännössä finanssipoliittisen lautakunnan suositukset olisivat todennäköisesti hyvin samankaltaisia kuin EU:n komission suositukset, koska lautakunnan mandaattia rajoittaisivat finanssipoliittiset säädökset. Jos lautakunta perustettaisiin, olisi sen mandaattiin ehdottomasti kuuluttava myös EU:n finanssipolitiikan sääntöjen mielekkyyden arviointi. Muussa tapauksessa lautakunnan riippumattomuus jäisi näennäiseksi ja sen kyky arvioida finanssipolitiikan viritystä vähäiseksi. 3.3. Pankkiunionin viimeistely Toimenpidepaketissa esitetyistä pankkiunioniin liittyvistä toimenpiteistä eniten keskustelua on Suomessa herättänyt euroalueen yhteisen talletussuojajärjestelmän perustaminen. Suomi on vastustanut järjestelmää muun muassa siksi, että nykyisellään Suomen pankkien kaatumista pidetään epätodennäköisenä. Tällainen perustelu on kuitenkin ontuva, koska järjestelmän perustamista ei pidä arvioida nykyolosuhteiden näkökulmasta. Kuten valtiovarainministeriön perusmuistiossa todetaan, nimenomaan Suomen kaltaiset pienet ja pankkijärjestelmältään keskittyneet valtiot hyötyisivät yhteisestä talletussuojajärjestelmästä pidemmällä aikavälillä. On naiivia olettaa, että suomalainen pankkijärjestelmä olisi pysyvästi immuuni vakaville häiriöille. Juuri oletukset pysyvästä vakauden tilasta ovat usein olleet tulevien finanssikriisien taustalla.
Lausunto 6(7) 4. Toimenpidepaketin ja kokonaisprosessin vaikutukset demokratialle Komission toimenpidepaketissa pyritään myös vahvistamaan EMU-järjestelmän demokraattista legitimiteettiä. Tähän liittyvinä toimenpiteinä komissio pyrkii muun muassa parantamaan eri toimijoiden välistä dialogia sekä antamaan Euroopan parlamentille lisää valtaa eurooppalaisen ohjausjakson valvonnassa. Tällaiset toimenpiteet ovat tosiasiassa EMUn demokraattisuuden ja sen demokraattisen legitimiteetin kannalta lähes yhdentekeviä. Poliittisten järjestelmien demokraattisuutta tulee arvioida siinä valossa, millaiset mahdollisuudet kansalaisilla on vaikuttaa järjestelmän puitteissa päätettävään politiikan linjaan. EMU-järjestelmä on näin tulkittuna varsin epädemokraattinen. EMU-järjestelmän myötä kansallinen finanssipolitiikan liikkumavara on kaventunut huomattavasti. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että EMUn jäsenvaltiot ovat luopuneet rahapoliittisesta suvereniteetistaan. Se on johtanut rahapoliittisen päätäntävallan poistumisen lisäksi myös finanssipoliittisen liikkumavaran kaventumiseen, kun maksukyvyttömyydestä on tullut jäsenvaltioille todellinen uhka. Tämän lisäksi EU:n finanssipoliittiset säädökset rajoittavat edelleen finanssipolitiikan liikkumatilaa. Tällaisessa tilanteessa kansalaisten tosiasialliset mahdollisuudet vaatia muutosta talouspolitiikan peruslinjaan ovat vain näennäisiä. Vaatimuksia voidaan toki esittää, mutta niiden täytäntöönpano on monesti lähes mahdotonta. Demokratian vahvistaminen nykytilanteessa edellyttäisi joko nykymuotoisten EMU-rakenteiden purkamista tai federatiivisen kehityksen huomattavaa vahvistamista. On periaatteessa mahdollista luoda euroalueen laajuinen demokraattisesti toimiva poliittinen yhteisö, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että keskeisin finanssipoliittinen päätöksentekovalta delegoitaisiin vaaleilla valittavalle ylikansalliselle auktoriteetille (euroalueen hallitukselle ). Viiden puheenjohtajan suunnitelma ei kuitenkaan sisällä tämäntyyppisiä visioita, vaan ainoastaan tiukempaa jo aiemmin päätettyjen sääntöjen valvontaa ja uusien riippumattomien asiantuntijaelimien perustamista. Myöskään puheenjohtajien visiot uuden euroalueen valtiovarainministeriön perustamisesta eivät sisällä ehdotuksia vaaleista saatavasta demokraattisesta mandaatista. Toisin sanoen toimenpidepaketti ei vahvista EMU-järjestelmän demokraattisuutta. EMUjärjestelmään sisältyy edelleen huomattavia demokratiaongelmia, joiden ratkaiseminen on mahdollista vain joko voimakkaasti lisäämällä järjestelmän federatiivisia elementtejä tai vaihtoehtoisesti purkamalla järjestelmä olennaisilta osiltaan. 5. Lopuksi Komission toimenpidepaketti EMUn kehittämiseksi liittyy viiden puheenjohtaja visioon talous- ja rahaliiton loppuunsaattamisesta. Nykyinen toimenpidepaketti ei sisällä dramaattisia uudistuksia, mutta siihen sisältyvien toimien hyväksyminen tasoittaisi tietä puheenjohtajien vision toisen vaiheen toimeenpanemiselle. Toisessa vaiheessa on luvassa velvoittavampia ja sitovampia uudistuksia. Jos puheenjohtajien visioima kehitysura ei miellytä Suomea, on kokonaisprosessin kannalta keskeisimmät uudistukset syytä torjua jo ensimmäisessä vaiheessa. Suomi ei kuitenkaan voi olla tyytyväinen euroalueen nykytilanteeseen. Eurokriisi on osoitus siitä, että EMUn nykyiset rakenteet ovat heikot ja epäoptimaaliset. Rahapoliittisen suvereniteetin puuttuminen on mahdollistanut jäsenvaltioiden ajautumisen maksukyvyttömyyteen ja vaihtotaseiden
Lausunto 7(7) sisäiset epätasapainot ovat johtaneet joidenkin jäsenvaltioiden ajautumiseen julkisen talouden velkakriisiin. Tilanteen ratkaisuun on käytännössä kolme vaihtoehtoa. Ensinnäkin euroaluetta voidaan kehittää voimakkaasti federatiiviseen suuntaan, jolloin talouspolitiikan linjasta päätetään ylikansallisella tasolla ja kansallisvaltioista tulisi pelkkiä osavaltioita. Toiseksi voidaan välttyä federatiiviselta kehitykseltä, jos jäsenvaltioiden välille luodaan vaihtotaseiden epätasapainoja tasaava mekanismi. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaisi tulonsiirtounionia, jolle ei tällä hetkellä ole riittävää poliittista kannatusta. Kolmantena vaihtoehtona on euroalueen purkaminen. Puheenjohtajien linja tarkoittaisi lähinnä aiempaa tiukempaa kansallisen finanssipolitiikan sääntelyä ja aiempaa tiukempaa jäsenvaltioiden velvoittamista kansallisen kustannuskilpailukyvyn parantamiseen. Tällä linjalla euroalueen rakenteellisia ongelmia ei onnistuta ratkaisemaan. Toisaalta on yhtä lailla selvää, että Suomi ei voi ainoastaan vastustaa uudistusehdotuksia ja puolustaa nykyistä asioiden tilaa. Jos Suomi asettuu vastustamaan viiden puheenjohtajan visiota, on Suomen linjattava, miten se suhtautuu EMUn tulevaisuuteen ja aktiivisesti edistettävä omaa linjaansa.