Romaanissa Oraakkelin toinen kolumni julkaistiin HS:ssa lehden toimituksen kirjoittamien liitesanojen kera: HS julkaisee hyvin poikkeuksellisesti kolumnisarjan nimimerkin suojasta. Kirjoittaja käyttää nimimerkkiä Oraakkeli. Hän väittää saaneensa haltuunsa Urho Kaleva Kekkosen kirjoittaman Punaisen kirjan. Ei tiedetä, onko tuollaista kirjaa koskaan ollutkaan. Saamamme ensimmäiset materiaalit vaikuttavat kuitenkin vakuuttavilta. Haluamme antaa tälle Oraakkelille parhaan mahdollisen areenan asiansa julkituomiseksi. Oraakkeli on luvannut kirjoittaa 10-osaisen kolumnisarjan kirjan sisällöstä ja sen jälkeen luovuttaa alkuperäisen kirjan julkisuuteen. Jää siis lukijan vastuulle arvioida, onko kyseessä oikea historiallinen dokumentti vai taidokas huijaus. HS-toimituksemme myöntää avoimesti, että siltä puuttuu kyky arvioida juttujen todenperäisyys. Vain Kekkos-asiantuntijat ja muut Suomen 1900-luvun historiaan perehtyneet historioitsijat kykenevät toivottavasti kertomaan meille totuuden. Annamme siis heillekin mahdollisuuden osallistua kriittiseen keskusteluun aiheesta. Tältä osin areena on vapaa. Aihe on äärimmäisen kiinnostava. Kahden ensimmäisen kolumnin perusteella Kekkosen elämästä paljastuu aivan uusi ulottuvuus ja uusia, vaiettuja tapauksia. Huijausta vai ei? Se on kysymyksemme. Vastausta joudumme odottamaan ehkä jopa vuoden verran. Uusi kolumni ilmestyy jatkossa aina kuukauden ensimmäisenä torstaina. Liite 2. (Oraakkelin toinen kolumni) PELLESTÄ LINJAA Kekkosen erottua EK:sta edellisessä kolumnissa kerrotulla tavalla, hylkäsi hän Punaisen kirjan pöytälaatikkoonsa. Urho ei kirjoittanut riimin riimiä neljään vuoteen - ei edes luonnoksia, sillä Kekkosen herkkä runoilijan puoli oli kokenut nöyryytyksen. Kenties UKK oli päättänyt unohtaa koko tapauksen. Mutta lahjojaan ei pääse pakoon, luovuuttaan ei voi tukahduttaa. Riimit yllättivät Kekkosen tavalla, jota hän joutui katumaan. Vuonna 1931 Kekkosella ei ollut vielä asemaa politiikassa. UKK oli toiminut Maalaiskuntien liiton lakimiehenä, mutta hänen julkinen esiintymisensä oli johtanut työsuhteen purkamiseen. Kekkosen työtilanne näytti huonolta, mutta hänellä oli suhteita. Sosiaalisena, aktiivisena ja seurallisena miehenä Urho jo tuolloin tunsi tärkeitä henkilöitä
yhteiskunnan eri sektoreilta. Kekkonen oli kuin hiiva, joka pisti kiljun käymään: hänen läsnäolonsa saattoi ihmisiä yhteen, uusia ideoita synnytettiin, ja projekteja laitettiin alulle. Petsamosta oli löydetty lupaava nikkeliesiintymä 20-luvun alussa, mutta Suomella ei ollut varoja kaivostoiminnan käynnistämiseen. Nikkelin tarve maailmalla oli kasvanut, sillä sotateollisuus tarvitsi vahvaa terästä. Lisäämällä nikkeliä teräkseen saatiin siitä vahvempaa. Sota oli tulossa, vaikka harva siihen vielä tuolloin uskoi. Saksassa Hitler oli juuri noussut valtaan, kun taas Venäjällä Stalin oli jo vakiinnuttanut hirmuhallintonsa. Talouslama runteli läntistä maailmaa. Kun työtä ei ollut, sitä keksittiin: sotateollisuus asettui kaikkialla talousveturiksi. Nikkelistä oli huutava pula - Venäjällä sitä oli, mutta Saksalla ei. Ei tiedetä tarkkaan, miten ja keneltä Kekkonen sai tehtävänsä. Kenties hän toimi tehtävässä omapäisesti, ilman virallisia valtuuksia. Kekkosen salaisessa tiimissä on ollut mukana ainakin IKL-taustaisia puolustusministeriön ja ulkomaankauppaministeriön virkamiehiä, sekä joku vanha kollega EK:sta. Salaliittolaisten mielestä Suomi tarvitsi Venäjän uhkaa vastaan rinnalleen sotilaallisen mahdin - Saksan. Virallinen historiankirjoitus vaikenee tästä: Kekkonen lähetettiin vuoden 1931 loppupuolella Saksaan avaamaan salaiset neuvottelut Petsamon nikkelin hyödyntämiseksi. Kaupankäynti oli toki sallittua, mutta nyt tehtiin myös suurvaltapolitiikkaa. Saksan sotateollisuudelta puuttui nikkeli, kun taas Suomelta puuttui liittolainen. Venäjä, Yhdysvallat, Englanti ja Ranska eivät olisi sallineet tällaista kauppasuhdetta, jos olisivat siitä tienneet. Kekkosen Saksan matkan virallinen syy oli väitöskirjan valmistelu. Kekkonen vietti Saksassa lähes ½ vuotta, enimmäkseen Berliinissä. Hän solmikin oikeita suhteita, ja neuvottelut tuottivat salaisen esisopimuksen. Kekkosen ensimmäinen sähke tovereilleen Suomeen joulukuussa 1931: Etsinnät siten kesken, / Etsin natsit. tule! / En kesken tule! Ostelin kuitenkin / Öst-elin kuitenkin aarin, uuskin tää! / äärinuuskintaa. Jäsen, miehemme: / Ja sen miehemme sinne kun matkaisit / sinne kun mätkäisit: lennellen / lennellen Jatka, asekaveri! / jätkää sekä veri.
Kekkosen toinen sähke salaliittolaisille Suomeen tammikuussa 1932: Pellestä linjaa? / Pelle Stalin jää! Ei! Vältä käteen- / Ei valta kateen, vääntösi väärä! / vaan tosi vaara! Itaran takin piirit / Itäräntäkin taakseen veti / piirittääkseen miehet. / veti miehet. Kärmeissäni löin / Karmeissani loin, känä vöin. / kanavoin Märkä näineen / markan aineen. manaan sään / Mä nään: säksättääksein. / saan Saksat taaksein. Söin saastaa lantin. / Soin säästää läntin. Nikkeli, nähkääs, / Nikkeli nahkaas pökkää / pokkaa! lanteenpainet. / Länteen päin et, Saven ajaa jätkä. / sä Venäjää jatka. Ensimmäisen sähkeensä UKK lähetti jo vajaan kuukauden kuluttua saatuaan kosketuksen eri tahoihin. Yritän tulkita sen sisältöä: Etsinnät siten kesken, tule! Ostelin kuitenkin aarin, uuskin tää! Jäsen, miehemme: sinne kun matkaisit lennellen Jatka, asekaveri! / Etsin natsit. En kesken tule! Öst-elin kuitenkin äärinuuskintaa. Ja sen miehemme sinne kun mätkäisit: lennellen jätkää sekä veri. Ensimmäinen runo on tietysti puhdasta hämäystä. Siinä annetaan ymmärtää, että Kekkonen lakimiehen ominaisuudessa olisi muka saanut toimeksiannon ostaa Saksasta maata tai maatilan. Etsinnät ovat vielä kesken, vaikka yhden pienen (aarin) paikan Urho on jo onnistunutkin hankkimaan. Tilalla on ilmeisesti tarkoituksiin sopiva (uusikin) rakennus. Kekkonen puhuttelee sähkeen vastaanottajaa asekaveriksi, mistä voimme päätellä, että kansalaissodan aseveljet ovat hankkimassa Saksanmaalta asumuksia virkistyskäyttöönsä.
Tulkittavasta osiosta luemme Kekkosen päässeen kosketuksiin ainakin Öst-elimen kanssa. Urho käyttää runossaan osuvasti - vain tämän ainoan kerran - vieraskielistä sanaa: öst (ruots.), ost (saks.), joka viittaa tietysti itäiseen tahoon eli Neuvostoliitoon. Neuvostovakoojat ovat ilmeinen vaaratekijä Kekkosen tehtävälle, ja häntä on luultavasti painostettu keskeyttämään nikkelikaupat saksalaisten kanssa. Mutta Kekkonen ei jätä kesken: hän haluaa etsiä natsit! Natsit olivat nousemassa valtaan - ja olivatkin tietysti tulevaisuutta silmällä pitäen ainoa oikea taho, joiden kanssa kaupoista kannattaisi sopia. Kekkoselle on lähetetty (EK:sta?) apuri Öst-elimen varalta. Kekkonen kiittelee miehen tehokkuutta sanoin: on lennellyt jätkää sekä veri. *** Toinen sähke muutaman kuukauden kuluttua kertoo läpimurrosta neuvotteluissa. Ensilukemalla runo vaikuttaa melkoisen päättömältä asiasta toiseen hyppimiseltä. Selittäisikö tuon modernin, lähes absurdin ilmaisutavan Tulenkantajien vaikutus Kekkoseen, vai olisiko viestintävälineen mukainen lyhyt sähkekieli rajoittanut runoilijan ilmaisua? Selitys onkin ehkä yksinkertaisempi: runo tulee tulkita ensimmäisen sähkeen suorana jatkeena, ei itsenäisenä tuotoksena. Tällöin erikoiset kielikuvat puhkeavat kukkaansa, ja saammekin kasaan järkevän ja ehyen kokonaisuuden. Tulkitaan vasemmanpuoleinen runo tällä kertaa ensin yksin: Pellestä linjaa? Ei! Vältä käteenvääntösi väärä! Itaran takin piirit taakseen veti miehet. Kärmeissäni löin känä vöin. Märkä näineen manaan sään säksättääksein. Söin saastaa lantin. Nikkeli, nähkääs, pökkää lanteenpainet. Saven ajaa jätkä. Aseveljien virkistysmajan hankinta-teemalla jatkaessamme, huomaamme hankkeesta syntyneen eripuraisuutta. Itaran takin miehet vastustavat loma-asuntojen hankintaa (säästäväisyyssyistä). Hankkeen vastustajat ovat vieläpä saaneet laajan kannatuksen (taakseen veti miehet). Kekkonen purkaa tuohtumustaan Suomen pään yhdysmiehelleen: Pelleistä ei oteta linjaa! Myös väärää kädenvääntöä pitää välttää eli asiassa on toimittava rehdisti, mutta epäsuoran ovelasti. Kekkosen tulevat poliitikon kyvyt näkyvätkin runossa jo nuppuunsa puhjenneina. Seuraavassa kappaleessa UKK purkaa suuttumustaan kärmeissään lyömällä känä vöin. Muistettakoon, että Urho käytti joissakin pakinoissaan nimimerkkiä Känä : hän lyö siis omalla vyöllään (ehkäpä kuitenkin vain kuvainnollisesti). Ärtynyttä mielialaa selittää toinenkin syy: huono sää. Urho manaa sään säksättäen - kovin ymmärrettävää ja
inhimillistä, sillä yhdistetyllä loma- ja työmatkalla sataa. Vallitsevan säätyypin Kekkonen ilmaisee sanoilla märkä näineen. Söin saastaa lantin avaa mielenkiintoisesti viimeisen säkeen. Mitä Kekkonen mahtaa tarkoittaa erikoisella kielikuvallaan? Maa- ja talokauppojen hieromisen ollessa kyseessä, tulee mieleeni lahjonta, sillä Kekkonenhan oli hierovinaan kauppoja muiden puolesta, välittäjänä. Onko lahjonnassa kyse vain ateriasta (kuten kielikuvasta voisi ymmärtää) vai isommasta lahjuksesta? Joka tapauksessa Kekkonen tunnustaa langenneensa. Viittaus nikkeliin tekee asiasta astetta vakavamman: lahjonnassa on käytetty kenties rahaa Kekkonen katuu, vaikka kyseessä lienee vain Saksan maan tapa tehdä bisnestä. Laki- ja oikeusmiehenä Kekkonen tuntee syyllisyyttä, joka purkautuu ilmoille varsin ruumiillisesti: pökkää lanteenpainet ei tässä asiayhteydessä ole seksuaalinen termi. Saven ajaa jätkä - kielikuvalla Kekkonen tarkentaa lanteen seutuvilla tuntuvan paineen laadun ja alkuperän: hän ulostaa itsestään (moraalisen) saastan pois. *** Varsinaisen salaviestin sanoma on hedelmällisintä purkaa rinnan vasemmanpuoleisen runon kanssa, sillä Kekkosen runot ovat monitahoisia: Pellestä linjaa? / Pelle Stalin jää Kekkosen ja Suomen jyrkkä suhtautuminen Neuvostoliittoon ja Isä Aurinkoiseen saa tässä halveksivan sävyn. Olisiko pellestä otettava linjaa? Ei tietysti. Kysymys onkin Kekkoselle tyypillistä sarkasmia. Runoilijan vapaudellaan Kekkonen muuntaa asian kielensä raameihin sopivaksi. Kukapa olisi halunnut rajan tälle puolelle itänaapurin kolhooseja ja verisiä puhdistuksia? Stalin oli hirmuhallitsija, ei harmiton pelle. Miten Pelle Stalin jää on tulkittavissa? Ilmeisesti UKK on saanut Saksan lähteiltään varmistuksen Neuvostoliiton johdossa käydystä valtataistelusta: Stalin on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa johtajana. Siihen on tyytyminen. Reaalipoliitikko - sitä Kekkonen oli. Ei, vältä käteen vääntösi väärä / Ei valta kateen, vaan tosi vaara Väärää kädenvääntöä pitää välttää Stalinin kanssa; tuolloinhan idänsuhteemme olivat jäiset. Ehkäpä UKK oli jo tässä vaiheessa valmis lisäämään diplomatiaa. Oliko hänellä jo tuolloin mielessään jonkinlainen YYA-sopimus? Tässä on historioitsijoilla tutkittavaa. Vastinriimissään Kekkonen selventää: kyseessä ei ole lasten leikki (lapsellinen kateus), vaan oikea uhka, mutta millainen? Seuraava riimipari avaa jännitteen ja antaa selityksen: Itaran takin piirit taakseen veti miehet / Itäräntäkin piirittääkseen veti miehet.
Itaran takin piirit on vihjailevan osuva, runollinen ilmaisu Stalinista ja hänen tukijoukoistaan. Sanalla itara Kekkonen viittaa NL:n köyhyyteen, mutta myös viisivuotissuunnitelmiin, joissa säästäväisyys ja ahkeruus nostettiin hyveiksi. Jälkimmäinen säe onkin uhkaava: itäräntä viittaa ikävään säähän, joka tulee aina samasta ilmansuunnasta, siis idästä eli Neuvostoliitosta. Loppu onkin selvää: joukkoja on siirretty Suomen rajan läheisyyteen joka puolelle (piirittääkseen). Kekkonen lienee saanut salaista tietoa Saksan tiedustelupalvelulta. Kärmeissäni löin känä vöin. Märkä näineen / Karmeissani loin, kanavoin markan aineen. Ensimmäisessä osiossa Kekkonen tuo esiin raivonsa NL:n katalalle suunnitelmalle: hän lyö kärmeissään vyöllä! Raivonpuuskansa jälkeen hän kylpee hiestä (märkä näineen). Varsinainen asiaosio on selvää suomen kieltä: annetuissa raameissa Kekkonen on onnistunut luomaan yhteydet nikkelin (markan aine) saattamiseksi Saksan markkinoille. Salaisen tehtävän ensimmäinen osa on suoritettu. Manaan sään säksättääksein. / Mä nään: saan Saksat taaksein. Yhä runoilija hehkuttaa vahvaa tunnetilaansa (manaa ja säksättää idän räntäkeliä), mutta toisessa osiossa hän riemuitsee onnistumistaan: Saksa on saatu Suomen liittolaiseksi. Huomatkaa, kuinka Kekkonen korostaa tässä itseään (taaksein), vaikka kyseessä oli yhteinen - Suomen - asia. Joka tapauksessa myös salaisen tehtävän toinen osa on onnistuneesti suoritettu. Söin saastaa lantin. / Soin säästää läntin. Ensimmäinen lause voisi viitata jopa likaiseen rahaan eli korruptioon, mutta todennäköisesti se pohjustaa vain toista itserakasta osiota. Toimillaan Kekkonen suopeasti säästää läntin eli piskuisen Suomen (Venäjän karhulta). Nikkeli, nähkääs pökkää lanteenpainet`. Saven ajaa jätkä. / Nikkeli nahkaas pokkaa! Länteen päin et sä Venäjää jatka. Jälleen ensimmäinen osio esittelee runollista absurdismia (aikaansa edellä). Äsken syöty nikkeli-lantti toimii laksatiivisesti, lanteenseudulle suoleen syntyy painetta ja aivan luonnollisena seurauksena saven ajaa jätkä. Vaihtoehtona tälle runolliselle sievistelylle olisi proosallinen ilmaisu paskalla käyminen. Mutta toisessa osiossa pääsemme proosaan: kukapa muukaan siellä kumartaa ja saa nikkeliä nahkaansa kuin Stalin. Viimeinen lause sen tekee meille selväksi: länteen päin ei ole
asiaa. Tällainen uho voisi viitata jopa toisensuuntaiseen hyökkäykseen; Kekkonen kun oli tuolloin vielä Suur-Suomen kannalla. *** Sähkeet Kekkonen lähetti ulkomaankauppaministeriöön. Riimit on selvästikin luotu euforisessa tilassa ja saman tien lähetetty lennättimellä Suomeen. UKK ei ole kyennyt pidättelemään riemuaan loistavasta onnistumisestaan. Tunne piti jakaa, vaikka itse asia oli äärimmäisen salainen ja arkaluonteinen. Käytetystä salakielestä huolimatta virhe oli vakava - sen Kekkonen on kirjoittanut kirjaansa punakynällä huutomerkkien kera. On ilmeistä, että itse Riekki piti Kekkosen ja salaliittolaisten toimia silmällä ja sai nämä kiinni itse teosta. Punaiseen kirjaansa Kekkonen tietysti lisäsi sähkeen riimit myöhemmin (ruoskiakseen itseään). Ne olivat siinä hänelle muistutuksena varomattomuudesta (ja makean Mosel-viinin haitoista). Vasta kyseisenä vuonna, 1932, Suomessa kumottiin kieltolaki. Laki ei ollut estänyt Kekkosta tutustumasta väkijuomien riemuihin. Opiskeluaikoinaan hän oli mainio ryyppymies ja kuulu juominkien järjestäjä. Salakähmäinen kännääminen vei kuitenkin osan nautinnosta pois, eikä virolainen pirtukaan täyttänyt Urhon laatukriteerejä. Ei siis ihme, että Kekkosen Saksan matka sujui kosteissa merkeissä: isännät olivat anteliaita, ja pöydät notkuivat herkuista. Voimme vain kuvitella, kuinka olut kuohusi ja makea Mosel-viini valui pitkin poskia. Kekkosen harkintakyky petti alkoholin vaikutuksesta. Emme tarkkaan tiedä tapahtumien kulkua. Punaisessa kirjassa Kekkonen mainitsee kyseisen osastopäällikön joutuneen eroamaan. Miesparka uhrattiin, syyttää Kekkonen tapauksesta itseään. Oli toimittu liian omavaltaisesti, oli ohitettu ministeritaso ja Etsiväin poliisi. Tapaus oli ulkopoliittisesti äärimmäisen arkaluonteinen ja julistettiin salaiseksi (vaikka tempauksella oli kannatusta valtakunnan ylintä johtoa myöten). Jopa Riekki ja EK olivat samoilla linjoilla Petsamon nikkelin suhteen - toimeenpanija vain oli väärä, epämieluisa vanha tuttavuus. Kekkonen pääsi livahtamaan Riekin kynsistä vain vahvojen tukijoidensa ja asian arkaluonteisuuden vuoksi. Esisopimus nikkelikaupoista jouduttiin purkamaan vetoamalla miehen olleen liikkeellä ilman valtuuksia. Mutta Petsamon nikkeliesiintymän hyödyntäminen sai vauhtia. Kaivosluvasta sovittiin kanadalaisen yhtiön kanssa, jolla oli kokemusta arktisista olosuhteista. Kekkonen selvisi jupakasta vaikutusvaltaisten Akateemisen Karjala Seuran ystäviensä ansiosta. Hän otti opiksi erheestään. UKK ymmärsi, että vain hankkimalla valtaa hän voisi toteuttaa näkemyksiään
Suomen parhaaksi. Hän lähti mukaan politiikkaan, liittyi maalaisliittoon, ja pyrki jo heti seuraavissa vaaleissa eduskuntaan. Vuotta myöhemmin Hitler kaappasi vallan kokonaan ja kohosi Saksan diktaattoriksi. Suomi joutui uudestaan hankalaan tilanteeseen: Hitler vaati Suomelta Saksan oikeuksia Petsamon nikkeliin, koska asiasta oli sovittu. Suomen onneksi Englanti ja NL vastustivat Hitlerin hanketta. Hitler luovutti - toistaiseksi. Kekkosen nimi ei enää tässä yhteydessä tullut esiin. Nämä kyseiset riimit ovat paha tahra Kekkosen uralle. Olisiko siinä yksi syy, että kirjasta on vaiettu? Jatkossa tulemme näkemään, että muitakin syitä (sisäpoliittisia, ulkopoliittisia ja henkilökohtaisia) on. Käymme sarjassamme läpi kaikki suurmiehemme vuosikymmenet (lukuun ottamatta ensimmäistä vuosikymmentä). Nyt on käsitelty 20- ja 30-lukuja. Seuraavassa kolumnissa tutustumme nuoren lukiolaisen ajatuksiin 1910-luvun Kajaanissa. Toisen kolumnin jälkeiset reaktiot: Viimeistään tämän toisen kolumnin jälkeen media heräsi. Kaikki viestimet täyttyivät Oraakkelin tapauksen uutisoinnista. Lehdistössä ja sähköisessä mediassa käytiin kiivasta väittelyä ja spekulointia Oraakkelin henkilöstä, Punaisen kirjan olemassaolosta, sekä kirjoittajan mahdollisista motiiveista. Riimejä puolestaan pidettiin runoutta uudistavina. Rikas kielemme oli saanut uuden lisämausteen. Tämä uusi irrationaalinen elementti oli antanut kielellemme uuden ulottuvuuden. Kotkalainen Kymen Sanomat kiteytti tämän seikan pääkirjoituksessaan seuraavasti: Kieli on paitsi informaation ja kommunikaation työkalu, myös alati muuntuva väline leikkiin ja hassutteluun. Kansakuntana olemme saaneet yllättävän lahjan, uuden leikkikalun. Naapurin lapsia harmittaa, sillä lahjamme on ainutkertainen: sitä ei voida meiltä riistää lahjomalla tai suostuttelemalla - ei edes kiusaamisen uhalla, siitä ei voi valmistaa piraattikopioita (ehkä Ruotsalaiset kuitenkin yrittävät). Iloitkaamme siis uusista sanaleikeistä ja piristäkäämme läheistemme arkea niillä! Ei ole väliä, onko tämä lahja itse UKK:lta vai joltakin toiselta neropatilta. Kielen rikastuttaminen on sinänsä arvokasta riippumatta keksijästä tai tarkoitusperistä. Käyttäkäämme kieltämme elävästi ja nauttikaamme sen suomasta naurusta!
Pidettiinpä Punaista kirjaa hullun runoilijan keksintönä tai UKK:n vaiettuna salaisuutena, oli se joka tapauksessa sensaatio. Mielipidekyselyissä 90 % kansasta uskoi Punaisen kirjan olemassa oloon. Media oli kriittisempi: HS:n linjaa kummeksuttiin ja paheksuttiin. Asiantuntijat olivat arvioissaan vielä varovaisia, sillä kaikki ilmenneet seikat olivat täysin uutta tietoa. Ei ole tarpeen käydä yksityiskohtaisemmin läpi kaikkia jutun aiheuttamia lööppejä ja kiemuroita, sillä ne lienevät tuoreessa muistissa. Kesällä 2009 Suomen valtasi joka tapauksessa Oraakkeli-kuume, joka peitti alleen joitakin tärkeitä päivänpoliittisia tapahtumia. Tästä eräät tahot olivat vain kiitollisia, kun taas joidenkin tahojen mielestä mediasirkus järjestettiin juuri siksi.