Perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella 3.6.2013 panu.kunttu@wwf.fi Metsäasiantuntija Airi Matila Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen WWF WWF Suomi
Puustoisten perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella WWF Suomen ja Tapion koordinoima METSOohjelman yhteistoimintaverkostohanke Hankealueelle = Varsinais-Suomi ja Satakunta toimintaverkosto Metsänomistajien ja laiduneläinomistajien välisen yhteistyön edistäminen Mallikkaasti toimivien metsälaidunten ja niiden yrittäjien toiminnan esittely Puustoisten perinneympäristöjen tilasta ja arvosta viestiminen Tietoisuuden lisääminen hoidosta ja kunnostuksesta Luonnonlaidunlihan kriteeristön laatiminen
Hankkeen toimenpiteet Tiedottaminen Laiduntreffit Neuvonta kohteiden perustamisessa, laidunnuksessa ja tukien hakemisessa Käytännön kokemusten jakaminen Mallilaidun Talkooleirit Muu neuvonta
Petteri Tolvanen Petteri Tolvanen Mitä perinneympäristöt ovat? Perinneympäristöt syntyivät vanhan maatalouden maankäyttötoimien (mm. niitto, laidunnus, kaskeaminen, lehdestys) tuloksena Niityt, kedot, nummet, hakamaat, metsälaitumet, kaskimaat Tyypillisesti hyvin lajirunsaita ympäristöjä Maatalouden muutoksen takia vain murto-osa perinneympäristöistä on enää jäljellä 1880-luvulla esim. pelkästään niittyjä 1.6 miljoonaa hehtaaria Metsälaitumia vielä 1960-luvulla 1.4 miljoonaa hehtaaria 1990-luvulla kaikkia tyyppejä yhteensä jäljellä enää noin 19.000 hehtaaria
Perinneympäristöjä on jäljellä enää todella vähän Metsälaidun Hakamaa Lehdesniitty Nummi Keto Niityt Rantaniityt Tulva- ja suoniityt Muu Yhteensä 5471 ha 1917 ha 23 ha 243 ha 550 ha 2061 ha 2675 ha 3514 ha 2186 ha 18 640 ha Näiden elinympäristöjen säilyminen vaatisi hoidettujen pinta-alojen moninkertaistamista
NIKA Potinkara Niityt
Tapio Heikkilä Kedot
Tapio Heikkilä Hakamaat
Tapio Heikkilä Metsälaitumet
Petteri Tolvanen Petteri Tolvanen Perinneympäristöt ovat uhattuna Suurimpana uhkana on hoidon loppuminen ja umpeenkasvu Perinneympäristöjen umpeenkasvu on (metsätalouden jälkeen) toiseksi yleisin syy lajien uhanalaisuuteen Suomessa Noin joka neljännellä Suomen uhanalaisista lajeista uhanalaisuuden syynä on perinneympäristöjen umpeenkasvu Noin joka viides perinneympäristöjen lajeista on uhanalainen Kaikki perinneympäristötyypit on arvioitu (2008) uhanalaisiksi Tarvitaan aktiivisia ennallistamis- ja hoitotoimia
Perinneympäristöjen lajistoarvo Uhanalaisista lajeista 23 % elää kulttuuriympäristöissä Uhanalaisia lajeja 400 Hävinneistä lajeista 37 % oli ensisijaisesti kulttuuriympäristöjen lajeja Selvästi tärkein uhanalaisuuden syy on avoimien alueiden sulkeutuminen
Mikä perinneympäristöjä uhkaa? Perinteisen maatalouden loppuminen Vähentynyt laiduntaminen, laiduneläinten määrän vähentyminen > Umpeenkasvu Viljely, lannoitus Metsätalous
Luonnonlaidunlihan tuotanto avuksi perinneympäristöille Laiduntamista luonnonympäristössä edistää monimuotoisuutta Harvoja luonnon monimuotoisuutta lisääviä ruuantuotantotapoja Maatalousyrittäjille elinkeino ja lisäarvo markkinoilla Kuluttajien kiinnostus ruoan alkuperään, eettisyyteen ja ympäristöystävällisyyteen Ruotsissa luonnonlaidunliha konsepti toiminut jo yli 10 vuotta Kriteereitä pohtiva työryhmä saanut työnsä valmiiksi Ei tarkoitus kilpailla luomun kanssa
Luonnonlaidunlihatyön tavoitteet Lisätä luonnonlaidunnusta parantamalla sen kannattavuutta Luoda Suomeen kriteeristö luonnonlaidunlihan tuotannolle Tehdä kriteeristöstä selkeä ja yksinkertainen nojautuen olemassa oleviin säädöksiin Kriteereissä keskitytään luonnon monimuotoisuushyötyjen varmistamiseen Tuotantotapa edistää samalla myös vesien- ja ilmastonsuojelua Kriteerien laadinnassa hyödynnetään Ruotsin kokemuksia Kriteerit luodaan naudoille ja lampaille
Luonnonlaidulihatyöryhmän jäsenet Pihvikarjaliitto: Fredrik von Limburg Stirum ja Antti Toivonen Lammasyhdistys: Janne Jokela Hankkeen neuvojat: Jukka Tobiasson (lammaspuolen tuottaja) ja Jari Ukkonen (nautapuolen tuottaja) WWF Suomi: Panu Kunttu, Petteri Tolvanen (puheenjohtaja) ja Elina Erkkilä (sihteeri)