SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ TIIVISTELMÄ Mikko Kesä, Riitta Kinnunen, Mika Ala-kauhaluoma, Anna Laiho, Jan-Erik Müller, Minna Joutsen Taustat Selvitystyön tavoitteena oli kartoittaa sosiaalisen kuntoutuksen nykyiset palvelut, palvelutarpeet ja vajeet Tampereen kaupungin alueella sekä etsiä ja kuvata valtakunnallisesti hyviä käytäntöjä sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisestä pääasiassa Tampereen kokoluokan kaupungeista sekä Suomesta että Euroopasta. Lisäksi selvitystyössä annetaan selvitettyyn aineistoon ja selvitystyön tuottajan analyysiin pohjaten suosituksia Tampereen kaupungille tilattavien sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen järjestämisestä. Selvitystyön teettäminen sisältyy Työ- ja elinkeinoministeriön ja Tampereen kaupungin yhdessä rahoittamaan Tampereen kaupungin työllisyyden kuntakokeiluun ja siinä palvelujen kehittämisen osaalueeseen. Selvitystyö toteutettiin kolmen toisiaan täydentävän osatehtävän kautta. Nämä osat olivat: Osa 1. i) Sosiaalisen kuntoutuksen nykyisten palveluiden kuvaaminen ii) Palvelutarpeiden ja vajeiden sekä iii) hyvien käytäntöjen selvittäminen Tampereen kaupungin alueella. Osa 2. Sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisen hyvien käytäntöjen etsiminen ja kuvaaminen pääasiassa Tampereen kokoluokan suomalaisissa ja eurooppalaisissa kaupungeissa. Osa 3. Suositukset Tampereen kaupungille tilattavien sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen järjestämisestä Tampereen kaupungissa selvitettyyn aineistoon ja selvitystyön tuottajan analyysiin pohjaten Osatehtävän yksi aluksi kuvattiin sosiaalisen kuntoutuksen nykytila Tampereella, Pääaineiston muodostivat Tampereen kaupungin Terveyden ja toimintakyvyn edistämisen sekä Työllisyydenhoidon palveluyksikön vuotta 2013 koskevat palvelutilaukset sekä Tampereen kaupungin alueella aiemmin tehdyt selvitykset ja hankeraportit. Osatehtävän kaksi aluksi tilaajan kanssa määriteltiin 10 noin Tampereen kokoluokan vertailukohdekaupunkia Suomesta ja ko. kaupunkien sosiaalisen kuntoutuksen palvelujen tuottajia haastateltiin hyvien käytäntöjen kuvaamiseksi. Lisäksi hyviä käytäntöjä koostettiin jo tehdyistä selvityksistä ja raporteista. Eurooppalaiset hyvät käytännöt koottiin sähköposti- ja puhelinhaastattelujen avulla sekä analysoimalla aiemmin tehtyjä raportteja. SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 1 / 9
Selvitys eteni prosessimaisesti Tampereen sosiaalisen kuntoutuksen nykytilasta ja kehitystarpeista paikallisiin hyviin käytäntöihin ja edelleen muun Suomen ja Euroopan tapaan järjestää sosiaalisen kuntoutuksen palveluja. Selvityksen tulokset koottiin yhtenäisiksi suosituksiksi tutkijapalavereissa osatehtävän kolme loppuun saattamiseksi. Sosiaalisen kuntoutus käsitteenä ja käytäntönä Sosiaalisen kuntoutuksen hyviä käytäntöjä etsivän selvitystyön haasteita olivat sosiaalista kuntoutusta määrittelevän lainsäädännön puuttuminen, sekä selkeä näkemys siitä, ketkä palvelun asiakkaita ovat. Ensimmäiseksi pyrittiin rajaamaan kohderyhmä, josta puhutaan. Kohderyhmänä sosiaalisen kuntoutuksen palvelussa päädyttiin tarkastelemaan työikäistä väestöä niin kutsutun polkuajattelun mallilla. Tämän mallin mukaisesti sosiaalinen kuntoutus luo edellytyksiä työelämäosallisuuteen ja edelleen työelämään. Tampereen kaupungin vuoden 2013 talousarviossa sosiaalisen tuen palvelukokonaisuuteen kuuluvat aikuissosiaalityö, toimeentuloturvan palvelut, maahanmuuttajapalvelut, pakolaisten kotouttava toiminta ja sosiaalinen kuntoutus. Palveluiden tavoitteena on edistää yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen sosiaalista turvallisuutta ja hyvinvointia. Erityisenä painopisteenä ovat heikoimmassa asemassa ja syrjäytymisvaarassa olevien asukkaiden toimintakyvyn ja elämänhallinnan edistäminen Yksiselitteistä tilastollista tunnuslukua sosiaalista kuntoutusta tarvitseviin asiakkaisiin on mahdotonta antaa. Sosiaalisen kuntoutuksen piiriin voidaan laskea ainakin yli 500 päivää työttömyyden perusteella työmarkkinatukea saaneet ja toimeentulotukea saavat. Kuvaa sosiaalisen kuntoutuksen palvelutarpeista tarkennettiin selvitystyön edetessä asiakasohjauksen parissa työskenteleville ammattilaisille kohdennetulla kyselyllä. Kyselyn ja tilastojen yhdistelmänä saatiin tarkempi kuva sosiaalisen kuntoutuksen palveluita tarvitsevien asiakkaiden määristä ja etenemispotentiaalista. Tampereen kaupungissa sosiaalinen kuntoutukselle tunnusomaista on palvelulähtöinen määrittely. Pyrkimys on ollut yhtäältä määritellä palvelut, jotka ovat sosiaalista kuntoutusta ja toisaalta palvelut, jotka eivät sitä ole. Erityisesti työllisyydenhoidon palveluissa korostuu pyrkimys pois sosiaalisen kuntoutuksen palvelukentältä. Tampereen kaupungilla on tunnistettavissa yksi selkeämpi palvelupolku, jota pitkin asiakasta pyritään sosiaalisen kuntoutuksen kautta siirtämään työllisyyspolulla eteenpäin. Polku on kuvattu alla. Kuva 1: Yksi Tampereen kaupungin palvelupoluista SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 2 / 9
Luonnehdinnoissa palvelupoluista saadaan viitteitä myös siitä, että varsinaisessa sosiaalisen kuntoutuksen vaiheessa asiakkaille tuotettaisiin muita sosiaalisen kuntoutuksen palveluja, kuten päihdepalveluja. Myös työllisyydenhoidon palveluiden alla (kuntouttava työtoiminta, TYPAn muut työllisyyttä edistävät palvelut) on useita sellaisia sosiaaliseen kuntoutukseen läheisesti liittyviä palveluita sekä näiden palveluiden koordinointia. Hyvät käytännöt sosiaaliseen kuntoutukseen Selvitystyön tehtävänannossa sekä hyväksytyssä työsuunnitelmassa oli esitetty yhteensä 16 alakohtaa käsittävä luettelo hyvien käytäntöjen kuvaamisesta. Koska työn tavoitteena oli johtaa nykytilan ja hyvien käytäntöjen kuvasten kautta myös suosituksia Tampereen kaupungille, oli selvitystyössä luotava vielä viitekehys, johon hyviä käytäntöjä jäsennetään. Ratkaisuna nähtiin, että pyritään siirtämään asiakas tarkastelun keskiöön. Tämän lähtökohdan mukaan asiakkaan yhtäältä yksilöllinen ja toisaalta kokonaisvaltainen palvelutarve määrittelisi sen voidaanko yksittäinen palvelu katsoa kuuluvaksi sosiaalisen kuntoutuksen piiriin tai miltä osin se tukee näitä tavoitteita. Lähestymistavassa asiakkaan yksilölliseen ja kokonaisvaltaiseen palvelutarpeeseen perustuen sosiaalisella kuntoutuksella pyritään luomaan edellytyksiä ja poistamaan esteitä työelämäosallisuudelta. Malli lähtee myös selkeästä tavoitteenasettelusta: pyrkimys on työelämäosallisuuteen ja sitä kautta edelleen työmarkkinoille. Mallin mukaisesti on joukko sosiaalisen toimintakykyyn ja työelämäosallisuuteen liittyviä yksilöllisiä ja kokonaisvaltaisia valmiuksia ja näistä johdettuja palvelutarpeita, joiden perusteella voidaan ryhmitellä palveluita ja käytäntöjä kuuluvaksi myös sosiaalisen kuntoutuksen piiriin. Malli ei siis yksin kerro sitä mitkä palvelut kuuluvat sosiaalisen kuntoutukseen, vaan tämä arvio pitäisi tehdä asiakaskohtaisesti. Asiakkaan palvelutarpeeseen linkittyy monitasoisia palveluita, jolla voidaan edistää tai poistaa sosiaalisen kuntoutuksen palvelutarvetta. Mallilla on useita hyötyjä, jotka ovat edesauttaneet hyvien käytäntöjen etsintää ja erityisesti hyvien käytäntöjen kiinnittämistä osaksi suosituksia. mallin kautta voidaan avarammin tarkastella hyviä käytäntöjä hyvien käytäntöjen lisäksi voidaan hahmottaa paremmin myös nk. osakäytäntöjä, jotka voisivat tukea kokonaisuutta ilman että koko käytäntöä olisi tarve 1:1 kopioimaan tai siirtämään erityisesti eurooppalaisten käytäntöjen osalta tämä on tärkeää. mallin avulla voidaan asemoida palvelut suhteessa toisiinsa ja löytää jatkossa myös optimaalisia palveluekosysteemejä. nk. palvelupolkujen merkitys kirkastuu: kyse ei ole siitä mikä palvelu tuotetaan ensin ja mikä seuraavaksi vaan mikä tai mitkä esteet pitää saada poistumaan ja millä palveluilla nämä saavutettaisiin mallin kautta korostuu ratkaisu- ja asiakaskeskeisyys malli tukee moniammatillista ja verkostomaista palveluntuotantotapaa malli tuo keskiöön asiakasohjauksen merkityksen. SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 3 / 9
Kehittämistarpeet ja suositukset Avainhenkilöhaastatteluissa ja sähköisessä kyselyssä esille nousseita kehittämisteemoja keskeisimpinä olivat koordinaation, monialaisen yhteistyön sekä saumattomien palvelupolkujen kehittäminen. Kehittämisen kolme keskeistä teemaa: 1) palvelupolkujen selkeyttäminen, 2) koordinaatio ja 3) monialainen yhteistyö 1) Avainhenkilöhaastatteluissa tuli esille, että sosiaalisen kuntoutuksen toimintakenttä Tampereella on sirpaleinen ja ohjautuminen palveluihin on epäyhtenäistä. Haastateltujen kokemuksen mukaan osa asiakkaista putoaa kaikkien palveluiden ulkopuolelle. Asiantuntijat kokivat, että palvelut tulisi poluttaa niin, että ne muodostavat asiakkaita voimaannuttavia palveluketjuja ja niiden kautta asiakkaan työkyky voidaan palauttaa. Sähköiseen kyselyyn vastanneista asiantuntijoista yli puolet olivat täysin tai melko eri mieltä siitä, että sosiaalisen kuntoutuksen toimenpiteitä tarjottaisiin oikea-aikaisesti suhteessa asiakkaiden tarpeisiin ja tilanteisiin. 2) Asiantuntijat olivat myös sitä mieltä, että kaikkien työntekijöiden on mahdotonta hallita ja tuntea Tampereen kokoisen kaupungin koko palvelukenttää ja palvelusisältöjä. Uudet sosiaalityöntekijöiden vakanssit ovat tarpeellisia palveluiden koordinointiin lisäämään toimijoiden välistä yhteistyötä ja kehittämään mutkattomampaa palveluohjausta. Vaikka kaikki sosiaalisen kuntoutuksen kyselyyn vastanneet ovat kokeneita sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntijoita, silti vastaajista vain pieni vähemmistö oli sitä mieltä, että käsitys eri toimijoiden rooleista ja vastuista sosiaalisessa kuntoutuksessa oli selkeä. Palveluohjausta toteutetaan eri palvelusektoreilla ja -yksiköissä, jolloin asiakkaan tilanteen tunteva työntekijä toimii vain omalla tontillaan ja vain jossain määrin muihin palveluihin ohjaamisessa. 3) Yksiköiden välistä monialaista yhteistyötä tulisi haastateltujen mielestä lisätä tuntuvasti. Nyt asiakasta koskevat päätökset tehdään hajallaan. Tarvitaan eri palveluiden kokoonjuoksemista : tietoa eri palveluista ja niiden järjestäjistä sekä eri toimijatahojen työntekijöiden kokoontumista asiakaskohtaisesti. Esimerkiksi TE-toimiston, sosiaalitoimiston, Kelan ja terveyskeskuksen sijoittuminen fyysisesti samaan pisteeseen lisäisi yhteistyön jouhevuutta. Myös nettiyhteyksien tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisestä muistutettiin, kun kehitetään toimijoiden yhteistyön käytäntöjä. Palveluiden kehittämisen suuntauksena on niiden keskittäminen suurempiin yksiköihin, millä voidaan parantaa organisaation toiminnan joustavuutta työntekijöiden poissaoloissa sekä hyödyntää työntekijöiden erityisasiantuntemusta. Asiantuntijat kuitenkin muistuttavat riittävien matalan kynnyksen lähipalveluiden järjestämisestä kaupunginosissa, sillä kaikki asiakkaat eivät tavoita keskitettyjä palveluita. Suositukset Selvityksen suositukset on jäsennetty kaksitasoiseksi: 1) yleiset suositukset, jotka on rakennettu Tampereen nykytilan ja toimijoiden kehittämisehdotusten pohjalta siten, että niihin saadaan myös riittävästi tukea listattujen hyvien käytäntöjen kautta. ja 2) yksittäisiä poimittuja käytäntöjä, joita Tampereen kaupungille voidaan suositella. SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 4 / 9
Suosituksia yleisesti: 1. Taloudellisten raamien huomioon ottaminen palveluiden kehittämisessä ja tuottamisessa: Taloudellisia säästöjä Tampereella on saavutettavissa lyhyellä aikavälillä silloin, kun tuotetaan palveluita vähemmän ja/tai edullisemmin. Tämä yhtälö ei ole välttämättä mahdoton, kun esimerkiksi tarkastellaan sitä, tuotetaanko nyt palveluita oikeisiin asiakastarpeisiin tai voitaisiinko palveluiden tuotantotapoja kehittää ja kilpailua lisätä. Tämä ei kuitenkaan ollut varsinainen tehtävänanto, vaan pikemminkin se, minkälaisia uusia ideoita, käytäntöjä tai konsepteja voitaisiin tunnistaa ja suositella sovellettavaksi uusina palveluina. Viitekehys uusien palveluiden sovittamisesta taloudellisesti realistiseen viitekehykseen on tällöin: onko uusilla palveluilla löydettävissä suurempia säästöjä toisaalta tai esimerkiksi voidaanko nähdä palveluiden pitkäkestoisempia vaikutuksia tai palvelutarpeiden poistumista. luoko palvelu suoria taloudellisia säästöjä Kuntien mielenkiinto on kohdistunut viimeisten vuosien aikana nk. Kela-maksun pienentämiseen (kutsutaan myös työmarkkinatuen kuntaosuudeksi tai jopa sakkomaksuksi). Kyse on summasta, jonka kunta joutuu maksamaan yli 500 pv työmarkkinatukea saaneista, joille ei ole kyetty järjestämään aktivointitoimenpiteitä esimerkiksi kuntouttavaa työtoimintaa. Summa on 50 % työmarkkinatuesta eli noin 350 euroa / kk / henkilöä. Summa on ollut nousussa Tampereella. Työmarkkinatuen uudistus toteutettiin siten, että kokonaissumma, jolla kunnat joutuivat osallistumaan työmarkkinatukimenoihin tasattiin toimeentulotuen valtionosuusjärjestelmän kautta. Ennakkoarviot vuoden 2013 työmarkkinatuen kuntaosuudesta Tampereelle antavat kuntatalouden näkökulmasta selkeän suunnan myös uusille suositeltaville toimenpiteille. Hyvin todennäköisesti Tampereen kaupungin nettokustannusrasitteen negatiivinen kehitys jatkuu, ja huolimatta jo lisääntyneistä aktivointimääristä esimerkiksi kuntouttavassa työtoiminnassa, asiakasvalumat pitkäaikaistyöttömyyteen jatkavat todennäköisesti kasvuaan. Siten kriittisintä olisi löytää taloudellisesti toteuttamiskelpoisia aktivointitoimenpiteitä, joilla työmarkkinamenoosuutta saadaan samanaikaisesti hillittyä. Muuten riskinä voi olla jopa se, että nykyisiä palveluita joudutaan heikentämään ja allokoimaan rahaa maksuosuuksiin. Taloudellinen liikkumavaraa, jolla kustannusneutraalia aktivointipalvelua voidaan toteuttaa muodostuu siis työmarkkinatuen kuntaosuudesta (350 ) ja aktivointitoimenpiteestä per päivä maksettavasta aktivointirahasta (10,09 ). Täten kustannusneutraalisuus (taloudellinen liikkumavara) työmarkkinatuen kuntaosuuteen saavutetaan: noin 27 euron päivähinnalla järjestettävillä aktivointipalveluilla, mikäli asiakas osallistuu palveluun jokainen arkipäivä 8 tuntia. noin 150 euron päivähinnalla järjestettävillä aktivointipalveluilla, mikäli asiakas osallistuu yhtenä päivänä viikossa 4 tuntia). (laskentakaava: valtion kunnalle maksama aktivointiraha 10,09 / päivä + työmarkkinatuen kuntaosuus jaettuna niillä päivillä jolloin asiakas palveluun osallistuu). SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 5 / 9
Laskentamallin kautta voidaan hahmottaa seuraavia teoreettisia vaihtoehtoja: Jos asiakas kykenee olemaan pitkäjaksoisemmassa aktivointipalvelussa ja useampana päivänä viikossa, palvelun kustannusneutraalisuus kunnalle saavutetaan pitämällä päivähinta matalana. Palvelun tuottajan näkökulmasta verrattain pieni palveluun järjestämiseen saatava summa tulisi voida kompensoida muilla tekijöillä, kuten työpanosta hyödyntämällä. mikäli aktivointia järjestetään esimerkiksi vain yhtenä päivänä viikossa 4 tuntia esimerkiksi kuntouttavana työtoimintana ja olettaen, että palvelun tuottaminen ei maksa näin paljon, antaa tämä yhtälö liikkumavaraa keskittää kokonaisvaltaisemmin myös muita täydentäviä palveluilta asiakkaalle ja pyrkiä poistamaan palvelutarpeita pysyvämmin. Tutkijat pitävät erittäin todennäköisenä, että sosiaalisen kuntoutuksen palveluiden tarpeessa olevan asiakkaan tarpeet eivät poistu pelkästään tarjoamalla sellaisia palveluita, joiden seurauksena kunnan maksuosuus työmarkkinatuesta poistuu, vaan nämä asiakkaat tarvitsevat myös muita palveluita, jotta työllistymisen esteet poistuisivat. Esimerkiksi jälkimmäinen vaihtoehto tukee tätä ajattelutapaa hyvin. 2. Asiakasohjauksen ja palvelupolkujen kehittäminen kokonaisuudessaan mahdollistaa hyvien erilliskäytäntöjen vaikuttavuuden Asiakasohjauksen ja palvelupolkujen kehittäminen tehostaa resurssien käyttöä pitkäjänteisesti, kun asiakas ei putoa palveluista ja palaa niin helposti alkupisteeseen. Palveluiden jatkumossa asiakkaan tuen ei tarvitse jatkua intensiivisenä vaan sen tarve yleensä kevenee asteittain. Näin palveluun eivät palaisi samat ihmiset uudelleen. Asiakasohjauksen ja palvelupolkujen kehittämisen keskeisinä elementteinä nähdään seuraavat: 1) Palvelulähtöisestä asiakasohjauksesta asiakastarvelähtöiseen asiakasohjaukseen 2) Palveluvalikoimaan peruspalveluita, kuten päihdekuntoutus, terveydenhoitopalvelut, velkaneuvonta, asiakkaan tarpeen ohjaamina. 3) Syy-seuraussuhteen ymmärryksen parantaminen yhtenäisten arviointimittarien kautta 4) Kohtien 1-3 kautta sosiaalisen kuntoutuksen käsite määrittyisi ja saavutettaisiin ymmärrys asiakkaille kulloinkin rakentuvasta palveluekosysteemistä. 5) palaaminen malleihin, joissa tilaajat tekevät tiiviimpää yhteistyötä: asiakkaalle voitaisiin rakentaa työllistymistä edistäviä palvelukokonaisuuksia, joissa olisi elementtejä esimerkiksi sekä osaamis- ja elinkeinolautakunnan että terveyttä ja toimintakykyä edistävän lautakunnan palvelutilauksista. 6) Asiakasohjauksen entistä tiiviimpi keskittäminen samoihin tiloihin 7) Kustannusymmärryksen ja -laskennan kehittäminen osana asiakasohjausta 3. Asiakaslähtöisyys Kaiken toiminnan tulisi nojata asiakaslähtöisyyteen. Asiakaslähtöisyyttä voidaan lähestyä monelta eri kannalta, esimerkiksi täysin räätälöitynä, jolloin pureudutaan asiakkaan itsensä yksilöllisiin tarpeisiin ja täältä johdettuihin palveluihin, joilla asiakasta pystytään auttamaan. Toinen tyypillinen ajattelutapa on asiakassegmentointiin perustuva malli, josta voisi SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 6 / 9
käyttää myös massaräätälöitävän palvelun mallia. Mallin mukaisesti asiakaskunnasta poimitaan erilaisia segmenttejä, joilla voidaan tunnistaa samankaltaisia tarpeita. Tällaisia ovat mm. maahanmuuttajat, nuoret, päihdeongelmaiset, mielenterveyskuntoutujat jne. Jäsennystapa erilaisiin segmentteihin on hyvä, mutta se ei saisi johtaa liialliseen sosiaaliseen tai palvelulliseen segregaatioon. Kokonaisvaltaisen palveluajattelun mukaisesti eri asiakassegmenteille olisi tunnistettava omat erityispalvelut, joita voidaan täydentävinä käyttää asiakkaan tilanteen kohentamiseen, mutta ei kuitenkaan niin, että palvelut yksipuolistuvat tai rajoittuvat vain sen mukaan mitä asiakaskohderyhmää ne koskettavat. 4. Kokonaisajattelu ulotettava myös yhteistyöhön Palveluohjauksen tulisi sekä käynnistää että lopettaa asiakkaan kuntoutus-palveluprosessi, jotta voitaisiin varmistaa palvelun oikea kohdentuminen ja suunnitelman jatkuvuus sekä ehkäistä palveluiden piiristä pois putoaminen. Palveluohjauksen tarkoituksena on toimia myös eri asiantuntijoiden ja toimijoiden välisenä koordinoivana ja yhdistävänä tekijänä. Onnistumisen oleellisena osatekijänä on toimivat kumppanuudet järjestöihin ja muihin palveluntuottajiin. 5. Kannustavuutta palveluiden yli Kuntouttavan työtoiminnan jatkeeksi tarvitaan eritasoisia työpaikkoja. Tampereen kaupungilla on kehitetty asiakaspalveluperusteista palkkatukityöllistämistä eli asiakkaalle etsitään esimerkiksi sopiva palkkatukipaikka kaupungin yksiköstä ja jaksoon yhdistetään valmennusta sekä mahdollisesti työssäoppimispainotteista koulutusta. Palkkatuen vaikuttavuus on lisääntynyt ja tällä hetkellä noin 40 % on siirtynyt avoimille työmarkkinoille. Vaikuttavuusfokusta voisi pyrkiä jatkossa laajentamaan siten, että tavoitellaan ja todennetaan myös kuinka paljon kuntouttavasta työtoiminnasta edetään palkkatukityöhön ja täältä edelleen töihin. Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaille olisi korostettava, että onnistumiset sekä motivaation ja työvalmiuksien kehittyminen mahdollistaisi etenemistä. 6. Keskittäminen voi madaltaa kynnystä palveluihin Mahdollisuuksien mukaan eri palvelusektoreiden ja toimijoiden palveluita kannattaa koota saman katon alle matalan kynnyksen asiakasohjauspalveluiksi. Esimerkiksi TE-toimiston, sosiaalitoimiston, Kelan ja terveyspalveluiden sijoittuminen fyysisesti samaan pisteeseen lisäisi yhteistyön jouhevuutta. Keskeistä on, että toimijoita keskittämällä saadaan palvelukokonaisuus, joka tavoittaisi myös heikommin motivoituneen asiakkaan. Tällöin kysymykseen voisi tulla sellaisten toimeentuloasioiden käsittely, jotka vaativat asiakkaan omaa asiointia, yhdistettynä osaksi keskitettyä asiakasohjausta. Luonteva paikka asiakkaan alkuarvioinnille olisi täällä. SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 7 / 9
7. Ohjauksesta seuraavat kynnykset myös riittävän alhaisia Matalan kynnyksen käynnistämispalvelut nousevat esiin useissa hyvissä käytännöissä sekä haastateltujen henkilöiden näkemyksissä. Matalan kynnyksen palveluiden osalta päädytään esittämään, että nykyistä sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoimintaa laajennetaan merkittävästi ja samaan aikaan olisi etsittävä vastaavaa palvelua tarjoavia uusia työmuotoja ja palveluntarjoajia. Asiakkaan näkökulmasta ryhmätoiminta ja sen ensimmäiset vaiheet eivät vielä puuttuisi liikaa ongelmiin, jotka voivat olla kipeitä ja laukaista vastareaktioita. Kun asiakkaan osallistumisesta palveluun saadaan varmuus, pitäisi palvelua lähteä mitoittamaan laajemmaksi: osallistuminen useampana päivänä viikossa, muiden palveluiden (esim. päihde- ja terveyspalvelut) mukaan tulo. Jatkettavia tai kokeiltavia erilliskäytäntöjä Läpi käydyistä hyvistä käytännöistä päädymme esittämään viittä, joista kaksi on jo Tampereella käytössä (näkökulmana käytännön kehittäminen ja laajentaminen). Käytäntöjä ovat: Sosiaalisen kuntoutuksen ryhmätoiminta (TRE) o Kohderyhmä: yli 500 päivä työmarkkinatukea saaneet joiden motivaatiotekijöitä omien asioidensa kuntoon saattamiseksi ei vielä täysin tunneta, Tavoite: asiakkaan motivoiminen jatkamaan omien asioidensa kuntoon saattamista, saada tarkempi kuva palvelutarpeista ja rakentaa jatkopalveluita näiden kokemusten perusteella Yhteistyökumppanit: Tampereen kaupunki - asiakasohjaus, verkosto muita sosiaalisen kuntoutuksen palveluita tarjoavia ja kuntouttavan työtoiminnan tiimi. Tampereen työtoiminta (TRE) o Kohderyhmä: pitkään työttömänä olleet, joille TE-palvelut eivät ole ajankohtaisia, nuorille, yli 500 pv passiivisella työmarkkinatuella olleille ja asiakkaille, joilla muuten tarve kuntouttavaan työtoimintaan Tavoite: asiakkaan elämänhallinnan parantaminen, toimintakyvyn vahvistaminen sekä luoda edellytyksiä työllistymiselle Yhteistyökumppanit: kolmas sektori, Tampereen työvalmennussäätiö Syke, seurakunnat Oulun Byströmin nuorten palvelut o Kohderyhmä: Alle 30-vuotiaille oululaisille nuorille sekä heidän vanhemmilleen ja lähiverkostolle että nuorten parissa työskenteleville toimijoille. Tavoite: Nuorten neuvonta ja ohjaus, nuorisotiedotus, kouluttautumisen ja työllistymisen tukeminen sekä työllistäminen Yhteistyökumppanit: Puolustusvoimat, Oulun kaupungin toimijoita eri hallintokunnista sekä valtion TE-toimiston ja 3. sektorin palveluita Espoon verkosto- ja järjestöyhteistyö o Kohderyhmä: Palveluverkoston yhteistyötä. Nuoria pyydetään mukaan kokouksiin SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 8 / 9
Tavoite: verkoston tiivistäminen ja tietämyksen lisääminen, saada kasvot yhteistyökumppaneille sekä asiakkaan palveluohjauksen selkeyttäminen ja sen joustavuuden lisääminen Yhteistyökumppanit: mukana nuorten parissa toimivia tahoja, kuten aikuissosiaalityö, TYP, maahanmuuttajapalvelut, opiskeluterveydenhuolto, jälkihuolto, etsivä nuorisotyö, mielenterveys- ja päihdepalvelut, nuorisopoliklinikka, lukion kuraattoreita, opinto-ohjaajia, seurakunnan nuorisotyöntekijöitä ja Nuorisoasuntoliitto Aikuissosiaalityön asiakkaiden arjenhallinnan tuki Vantaalla o Kohderyhmä: Aikuissosiaalityön asiakkaille, joilla on tarvetta palvelutarpeiden kartoittamiseen ja tukeen palveluiden käytössä sekä arjen hallinnassa Tavoite: helpottaa sosiaaliasemilla tehtävää sosiaalityötä tuomalla kaikkien saataville osaaminen erityisesti mielenterveysasiakkaiden ohjaamisesta, kaikkien asiakkaiden palveluntarpeen arvioinnista ja palveluihin ohjaamisesta sekä täydentää sosiaalityötä intensiivisellä tuella asiakkaan arjessa Yhteistyökumppanit: Palveluohjauksessa liikutaan asiakkaan rinnalla palvelukentällä, jossa yhteistyökumppaneina ovat kunnan palvelut, seurakunta, erikoissairaanhoito ja järjestöt SOSIAALISEN KUNTOUTUKSEN SELVITYSTYÖ - TIIVISTELMÄ 9 / 9