ja λ 2 = 2x 1r 0 x 2 + 2x 1r 0 x 2

Samankaltaiset tiedostot
Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 5, Ratkaise rekursioyhtälö

Tehtävä 2. Osoita, että seuraavat luvut ovat algebrallisia etsimällä jokin kokonaislukukertoiminen yhtälö jonka ne toteuttavat.

Matematiikan johdantokurssi, syksy 2017 Harjoitus 8, ratkaisuista

Lineaarikuvauksen R n R m matriisi

MATP153 Approbatur 1B Ohjaus 2 Keskiviikko torstai

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

1 Lineaariavaruus eli Vektoriavaruus

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Malliratkaisut 5 / vko 48

802320A LINEAARIALGEBRA OSA I

Algebra I, harjoitus 5,

1. Esitä rekursiivinen määritelmä lukujonolle

13. Ratkaisu. Kirjoitetaan tehtävän DY hieman eri muodossa: = 1 + y x + ( y ) 2 (y )

Diplomi-insinööri- ja arkkitehtikoulutuksen yhteisvalinta 2018 Insinöörivalinnan matematiikan koe, , Ratkaisut (Sarja A)

keskenään isomorfiset? (Perustele!) Ratkaisu. Ovat. Tämän näkee indeksoimalla kärjet kuvan osoittamalla tavalla: a 1 b 3 a 5

2. kl:n DY:t. Lause. Yleisesti yhtälöllä ẍ = f(ẋ, x, t) on (sopivin oletuksin) aina olemassa 1-käs. ratkaisu. (ẋ dx/dt, ẍ d 2 x/dt 2.

(iv) Ratkaisu 1. Sovelletaan Eukleideen algoritmia osoittajaan ja nimittäjään. (i) 7 = , 7 6 = = =

1. Kuinka monta erilaista tapaa on 10 hengen seurueella istuutua pyöreän pöydän ympärille?

Reaalilukuvälit, leikkaus ja unioni (1/2)

Ominaisarvo ja ominaisvektori

Ominaisarvoon 4 liittyvät ominaisvektorit ovat yhtälön Ax = 4x eli yhtälöryhmän x 1 + 2x 2 + x 3 = 4x 1 3x 2 + x 3 = 4x 2 5x 2 x 3 = 4x 3.

y = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2

HY, MTO / Matemaattisten tieteiden kandiohjelma Todennäköisyyslaskenta IIa, syksy 2018 Harjoitus 3 Ratkaisuehdotuksia.

Mitään muita operaatioita symbolille ei ole määritelty! < a kaikilla kokonaisluvuilla a, + a = kaikilla kokonaisluvuilla a.

Insinöörimatematiikka D

Rollen lause polynomeille

Matematiikan peruskurssi 2

1. Osoita, että joukon X osajoukoille A ja B on voimassa toinen ns. de Morganin laki (A B) = A B.

811120P Diskreetit rakenteet

Insinöörimatematiikka D

10. Toisen kertaluvun lineaariset differentiaaliyhtälöt

Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 11 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

Insinöörimatematiikka D

Matriisilaskenta Laskuharjoitus 5 - Ratkaisut / vko 41

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 3, ratkaisut Maanantai

y + 4y = 0 (1) λ = 0

JOHDATUS LUKUTEORIAAN (syksy 2017) HARJOITUS 3, MALLIRATKAISUT

Harjoitus Etsi seuraavien autonomisten yhtälöiden kriittiset pisteet ja tutki niiden stabiliteettia:

0 kun x < 0, 1/3 kun 0 x < 1/4, 7/11 kun 1/4 x < 6/7, 1 kun x 1, 1 kun x 6/7,

Kaikki kurssin laskuharjoitukset pidetään Exactumin salissa C123. Malliratkaisut tulevat nettiin kurssisivulle.

a ord 13 (a)

1. Olkoot f ja g reaalifunktioita. Mitä voidaan sanoa yhdistetystä funktiosta g f, jos a) f tai g on rajoitettu? b) f tai g on jaksollinen?

Vapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.

Numeeriset menetelmät TIEA381. Luento 12. Kirsi Valjus. Jyväskylän yliopisto. Luento 12 () Numeeriset menetelmät / 33

MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta

Diskreetin matematiikan perusteet Esimerkkiratkaisut 3 / vko 10

Dierentiaaliyhtälöistä

802328A LUKUTEORIAN PERUSTEET OSA III BASICS OF NUMBER THEORY PART III. Tapani Matala-aho MATEMATIIKKA/LUTK/OULUN YLIOPISTO

Miten osoitetaan joukot samoiksi?

Määritelmä 1. Olkoot V ja W lineaariavaruuksia kunnan K yli. Kuvaus L : V. Termejä: Lineaarikuvaus, Lineaarinen kuvaus.

Vapaus. Määritelmä. jos c 1 v 1 + c 2 v c k v k = 0 joillakin c 1,..., c k R, niin c 1 = 0, c 2 = 0,..., c k = 0.

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

Ominaisarvo ja ominaisvektori

2.2.1 Ratkaiseminen arvausta sovittamalla

Matematiikan johdantokurssi, syksy 2016 Harjoitus 11, ratkaisuista

Matematiikan pohjatietokurssi

Osa IX. Z muunnos. Johdanto Diskreetit funktiot

Matematiikan tukikurssi

Johdatus lukuteoriaan Harjoitus 2 syksy 2008 Eemeli Blåsten. Ratkaisuehdotelma

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet Esimerkkejä, todistuksia ym., osa I

= 5! 2 2!3! = = 10. Edelleen tästä joukosta voidaan valita kolme särmää yhteensä = 10! 3 3!7! = = 120

MS-A0402 Diskreetin matematiikan perusteet Esimerkkejä, todistuksia ym., osa I

5 OMINAISARVOT JA OMINAISVEKTORIT

802320A LINEAARIALGEBRA OSA III

Esitetään tehtävälle kaksi hieman erilaista ratkaisua. Ratkaisutapa 1. Lähdetään sieventämään epäyhtälön vasenta puolta:

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 2, Osoita että A on hyvin määritelty. Tee tämä osoittamalla

MS-A0204 Differentiaali- ja integraalilaskenta 2 (ELEC2) Luento 6: Ääriarvojen luokittelu. Lagrangen kertojat.

Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus

Korkeamman asteen polynomifunktio

Perustehtävät. Kompleksitehtävät, 10/9/2005, sivu 1 / 10. Tehtävä 1. Sievennä 1.

5 Differentiaaliyhtälöryhmät

Matriisiteoria Harjoitus 1, kevät Olkoon. cos α sin α A(α) = . sin α cos α. Osoita, että A(α + β) = A(α)A(β). Mikä matriisi A(α)A( α) on?

Pythagoraan polku

Lukion matematiikkakilpailun alkukilpailu 2015

Matriisilaskenta Luento 16: Matriisin ominaisarvot ja ominaisvektorit

3.3 Paraabeli toisen asteen polynomifunktion kuvaajana. Toisen asteen epäyhtälö

2 Yhtälöitä ja epäyhtälöitä

Avaruuden R n aliavaruus

a) Sievennä lauseke 1+x , kun x 0jax 1. b) Aseta luvut 2, 5 suuruusjärjestykseen ja perustele vastauksesi. 3 3 ja

Kurssikoe on maanantaina Muista ilmoittautua kokeeseen viimeistään 10 päivää ennen koetta! Ilmoittautumisohjeet löytyvät kurssin kotisivuilla.

Injektio (1/3) Funktio f on injektio, joss. f (x 1 ) = f (x 2 ) x 1 = x 2 x 1, x 2 D(f )

1 Kertaus. Lineaarinen optimointitehtävä on muotoa:

MS-C1340 Lineaarialgebra ja differentiaaliyhtälöt

TOOLS. Tapani Matala-aho MATEMATIIKKA/LUTK/OULUN YLIOPISTO TOOLS 1 / 28

Ratkaisu: a) Kahden joukon yhdisteseen poimitaan kaikki alkiot jotka ovat jommassakummassa joukossa (eikä mitään muuta).

Vektorien pistetulo on aina reaaliluku. Esimerkiksi vektorien v = (3, 2, 0) ja w = (1, 2, 3) pistetulo on

Similaarisuus. Määritelmä. Huom.

4. Ensimmäisen ja toisen kertaluvun differentiaaliyhtälöistä

802328A LUKUTEORIAN PERUSTEET OSA III BASICS OF NUMBER THEORY PART III

MS-C1340 Lineaarialgebra ja

, on säännöllinen 2-ulotteinen pinta. Määrää T x0 pisteessä x 0 = (0, 1, 1).

Kokonaislukuoptimointi

MS-A010{3,4,5} (ELEC*, ENG*) Differentiaali- ja integraalilaskenta 1 Luento 11: Lineaarinen differentiaaliyhtälö

Insinöörimatematiikka D

Matematiikka B3 - Avoin yliopisto

Malliratkaisut Demot

Ortogonaalisen kannan etsiminen

7. Olemassaolo ja yksikäsitteisyys Galois n kunta GF(q) = F q, jossa on q alkiota, määriteltiin jäännösluokkarenkaaksi

Tekijä MAA2 Polynomifunktiot ja -yhtälöt = Vastaus a)

Sekalaiset tehtävät, 11. syyskuuta 2005, sivu 1 / 13. Tehtäviä

Transkriptio:

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Harjoitus 4, 7.10.2015 1. Olkoot c 0, c 1 R siten, että polynomilla r 2 c 1 r c 0 on kaksinkertainen juuri. Määritä rekursioyhtälön x n+2 = c 1 x n+1 + c 0 x n, n N, yksikäsitteinen ratkaisu, kun alkuarvot x 1 ja x 2 on annettu. Koska polynomilla on kaksinkertainen nollakohta r 0, on oltava c 1 = 2r 0 ja c 0 = r 2 0. Erityisesti r 0 on reaalinen; lisäksi jos c 0 = 0, niin c 1 = 0 ja siten x n+2 = 0 kaikilla n N. Tarkastellaan sitten tapausta c 0 0, jolloin myös r 0 0. Osoitetaan, että ratkaisujonon (y n ) n N alkiot ovat kaikilla n N, missä λ 1 = x 2 x 1 r 0 r 2 0 y n = λ 1 nr n 0 + λ 2 r n 0 ja λ 2 = 2x 1r 0 x 2 r 2 0 Osoitetaan, että jono (y n ) n N toteuttaa kyseisen toisen kertaluvun rekursioyhtälön alkuarvoineen. Muistetaan, että c 1 = 2r 0 ja c 0 = r0 2. Näin ollen c 1 y n+1 + c 0 y n = 2r 0 (λ 1 (n + 1)r n+1 0 + λ 2 r n+1 0 ) r 2 0(λ 1 nr n 0 + λ 2 r n 0 ) = 2λ 1 (n + 1)r0 n+2 + 2λ 2 r0 n+2 λ 1 nr0 n+2 λ 2 r0 n+2 = λ 1 (n + 2)r0 n+2 + λ 2 r0 n+2 = y n+2. Tarkastellaan vielä alkuarvojen toteutumista; määritelmän nojalla Edelleen, y 1 = λ 1 r 0 + λ 2 r 0 = x 2 x 1 r 0 r 0 + 2x 1r 0 x 2 r 0 = x 1r 0 r 0 = x 1. y 2 = 2λ 1 r 2 0 + λ 2 r 2 0 = 2(x 2 x 1 r 0 ) + 2x 1 r 0 x 2 = x 2. Alkuarvot siis toteutuvat, kuten haluttiin.. 2. Tietokoneella järjestettäessä listoja eli jonoja (x 1,, x n ), x i R (tavanomaisen -järjestyksen suhteen), eräs algoritmi (mergesort) toimii rekursiivisesti seuraavalla tavalla: On annettuna lista (x 1,, x n ) joka halutaan suuruusjärjestykseen: 1) Jos listassa on vähintään kaksi alkiota, jaetaa lista kahteen (suunnilleen yhtä suureen osaan) ja järjestetään ensin molemmat tällä samalla algoritmilla, sitten

2 2) Yhdistetään kaksi järjestettyä listaa yhdeksi järjestetyksi listaksi vertaamalla alkioita. 1 Oletetaan että annetun listan koko on 2 k, jollakin k N. a) Muodosta rekursioyhtälö josta (pahimman mahdollisen) tarvittavien vertailutoimenpiteiden määrän voisi laskea listan koon ollessa 2 k? b) Osaatko ratkaista yhtälön? Tämä taitaa olla ensi viikon asiaa... Parempi pseudokoodi tuolle margesortille on siis seuraa: f u n c t i o n merge sort ( l i s t m) // Base case. A l i s t o f zero or one elements i s sorted, by d e f i n i t i o n. i f l e n g t h (m) <= 1 r eturn m // Recursive case. F i r s t, d i v i d e the l i s t i n t o equal s i z e d s u b l i s t s. var l i s t l e f t, r i g h t var i n t e g e r middle = length (m) / 2 f o r each x in m b e f o r e middle add x to l e f t f o r each x in m a f t e r or equal middle add x to r i g h t // R e c u r s i v e l y s o r t both s u b l i s t s l e f t = merge sort ( l e f t ) r i g h t = merge sort ( r i g h t ) // Then merge the now s o r t e d s u b l i s t s. return merge ( l e f t, r i g h t ) missä merge -funktio liittää kaksi jäjestettyä listaa yhdeksi järjestetyksi listaksi. f u n c t i o n merge ( l e f t, r i g h t ) var l i s t r e s u l t while notempty ( l e f t ) and notempty ( r i g h t ) i f f i r s t ( l e f t ) <= f i r s t ( r i g h t ) append f i r s t ( l e f t ) to r e s u l t l e f t = r e s t ( l e f t ) e l s e append f i r s t ( r i g h t ) to r e s u l t r i g h t = r e s t ( r i g h t ) // e i t h e r l e f t or r i g h t may have elements l e f t while notempty ( l e f t ) 1 Tämä tehdään vertaamalla ensin listojen pienimpiä alkioita, valitsemalla pienempi ja poistamalla se, ja vertaamalla jäljelle jääneistä listoista pienimpiä...

append f i r s t ( l e f t ) to r e s u l t l e f t = r e s t ( l e f t ) while notempty ( r i g h t ) append f i r s t ( r i g h t ) to r e s u l t r i g h t = r e s t ( r i g h t ) return r e s u l t (a) Merkitään ensin v n = vertailutoimenpiteiden määrä 2 n kokoisella listalla ja huomataan sitten että 1) kohdassa lista jaetaan kahtia ja nämä 2 n 1 kokoiset listat järjestetään ja kun nämä on järjestetty, yhdistetään ne. Tässä yhdistämisessä tarvitsee selvästi verrata enintään 2 2 n 1 1 kertaa, eli molemmat listat täytyy pahimmillaan mennä läpi, mutta viimeistä yksinäistä alkiota ei tarvitse verrata mihinkään. Siis v n+1 = 2v n + 2 n+1 1 kaikilla n N ja alkuarvona v 1 = 1 koska kahden alkion listassa tarvitsee verrata yhden kerran. (b) Huomataan ensin että, jos z n on ratkaisu yhtälölle x n+1 = 2x n + 2 n+1, alkuarvolla v 1 1, niin y n = z n + 1 toteuttaa yhtälön alkuarvolla v 1. Riittää siis ratkaista y n+1 = 2y n + 2 n+1 1, x n+1 = 2x n + 2 n+1, alkuarvolla v 1 1. Tätä vastaavan homogeenisen yhtälön karakteristinen polynomi on r = 2, joten sopiva yrite yksittäisratkaisuksi on y n = nλ2 n. Sijoitus antaa λ = 1 joten y n = n2 n. Vastaavan homogeenisen yhtälön ratkaisu on z n = λ 2 2 n ja alkuarvosta z 1 = v 1 1 y 1 = 1 1 2 = 2 saadaan 2 = λ 2 2 1, eli z n = 2 n kaikilla n joten nyt voidaan kirjoitta ratkaisu koko ongelmalle: v n = y n + z n + 1 = n2 n 2 n + 1, n N. 3 3. Olkoon f R. Määritä rekursioyhtälölle x n+1 = x n + f, n N, ratkaisu, kun alkuarvo x 1 on annettu. Osoitetaan, että jono (x n ) n N on rekursioyhtälön ratkaisu, missä x n = x 1 + (n 1)f (1)

4 kaikilla n N; huomaa, että tämä kaava pätee myös kun n = 1 ja alkuarvo x 1 on annettu. Olkoon n N, jolloin kaavan (1) nojalla kuten haluttiin. x n+1 = x 1 + nf = x 1 + (n 1)f + f = x n + f, 4. Ratkaise rekursioyhtälö alkuarvoilla x 1 = 3 ja x 2 = 0. 2x n+2 + x n+1 = x n, n N, Havaitaan aluksi, että kaikilla n N pätee missä c 1 = 1/2 ja c 2 = 1/2 0. Koska 2x n+2 + x n+1 = x n x n+2 = c 1 x n+1 + c 0 x n, p(r) = r 2 c 1 r c 0 = r 2 + r/2 1/2 = (r 1/2)(r + 1), niin rekursioyhtälön x n+2 = c 1 x n+1 + c 0 x n karakteristisen polynomin p juuret ovat nollasta poikkeavat eri reaaliluvut r 1 = 1/2 ja r 2 = 1. Lauseen 3.6(1) nojalla ratkaisujonon (x n ) n N alkiot ovat x n = λ 1 r1 n + λ 2 r2 n, missä λ 1 = x 1r 2 x 2 r 1 (r 2 r 1 ) = 4 ja λ 2 = x 1r 1 x 2 r 2 (r 1 r 2 ) = 1 Ratkaisu sievenee muotoon x n = 2 n+2 + ( 1) n+1 kaikilla n N. 5. Ratkaise rekursioyhtälö alkuarvoilla x 1 = 2 ja x 2 = 8. x n+2 + 4x n = 4x n+1, n N, Tarkasteltavana on alkuarvollinen rekursioyhtälö missä c 1 = 4 ja c 0 = 4 0. Koska x n+2 = c 1 x n+1 + c 0 x n, p(r) = r 2 c 1 r c 0 = r 2 4r + 4 = (r 2) 2, on yhtälön karakteristisella polynomilla p kaksinkertainen reaalinen juuri r 0 = 2. Tehtävän 3 ratkaisun perusteella ratkaisujonon (x n ) n N alkiot ovat missä λ 1 = x 2 x 1 r 0 Näin ollen x n = nr n 0 = n2n kaikilla n N. r 2 0 x n = λ 1 nr n 0 + λ 2 r n 0, = 1 ja λ 2 = 2x 1r 0 x 2 r 2 0 = 0.

5 6. Ratkaise rekursioyhtälö alkuarvoilla x 1 = 3 ja x 2 = 0. 1 3 x n+2 + 3x n = 0, n N, Tarkasteltavana on alkuarvollinen rekursioyhtälö missä c 1 = 0 ja c 0 = 9 0. Koska x n+2 = c 1 x n+1 + c 0 x n, p(r) = r 2 c 1 r c 0 = r 2 + 9 = (r + 3i)(r 3i), niin yhtälön karakteristisella polynomilla p on kaksi nollasta poikkeavaa juurta 3i ja 3i. Kirjoitetaan 3i = α iβ ja 3i = α + iβ, missä α = 0 ja β = 3 0. Lauseen 3.6(3) tai luennoilla Lauseen 3.6 jälkeisen huomautuksen nojalla ratkaisujonon (x n ) n N alkiot ovat x n = β n( λ 1 cos(nπ/2) + λ 2 sin(nπ/2) ) kaikilla n N, missä λ 1 = x 2 β 2 = 0 ja λ 2 = β2 x 1 β 3 = 1. Näin ollen ratkaisu sievenee muotoon x n = 3 n sin(nπ/2) kaikilla n N. Ratkaisu (2): Kuten edellä karakteristisen polynomin nollakohdat ovat 3i ja 3i joten ratkaisu on Lauseen 3.6 nojalla muotoa x n = λ 1 (3i) n + λ 2 ( 3i) n. Nyt alkuarvoista saadaan 3 = x 1 = λ 1 3i + λ 2 ( 3i) 0 = x 2 = λ 1 ( 9) + λ 2 ( 9), 1 mistä saadaan λ 1 2 i ja λ 2 = 1 2i joten ratkaisu on x n = 1 2 i(3i)n + 1 2 i( 3i)n = 3 n sin(nπ/2), n N. 7. Kaksi ensimmäistä Fibonaccin lukua ovat F 1 = 1 ja F 2 = 1. Kun n 3 on luonnollinen luku, niin määritellään n:s Fibonaccin luku asettamalla F n = F n 1 + F n 2. Ratkaise n:s Fibonaccin luku. Merkitsemällä F n = x n ratkaistavana on rekursioyhtälö x n+2 = c 1 x n+1 + c 0 x n, missä c 1 = c 0 = 1 ja alkuarvot ovat x 1 = x 2 = 1. Yhtälön karakteristinen polynomi on p(r) = r 2 r 1, jonka juuret ovat toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan nojalla r 1 = 1 5 2 ja r 2 = 1 + 5 2.

6 Lauseen 3.6(1) nojalla ratkaisujonon (x n ) n N alkiot ovat kaikilla n N, missä ja x n = λ 1 r n 1 + λ 2 r n 2 5 λ 1 = x 1+ 1r 2 x 2 r 1 (r 2 r 1 ) = 2 1 1 5 2 ( 5) = 1 5 λ 2 = x 1r 1 x 2 r 2 (r 1 r 2 ) = 1. 5 Ratkaisu sievenee siis muotoon F n = x n = 1 (( ) 1 + 5 n ( ) 1 5 n ) 5 2 2 kaikilla n N.

Johdatus diskreettiin matematiikkaan Ohjaus 4, 7.10.2015 1. Olkoot n N ja A n = {0,..., n} [0, n] [0, n] {0,..., n}. Määritä sellaisten 2n pituisten joukon A n {(x, y) R 2 : y x} polkujen, jotka kulkevat vasemmasta alakulmasta (0, 0) oikeaan yläkulmaan (n, n), lukumäärä C n rekursiivisesti. Osoita 2, että kaikilla n N. C n = 1 n + 1 ( ) 2n n Joukon A n ne 2n pituiset polut, jotka kulkevat pisteestä (0, 0) pisteeseen (n, n), voidaan samaistaa niiden sanojen {O, Y } 2n kanssa joissa on sama määrä molempia kirjaimia. Samaistus on seuraava: aloitetaan pisteestä (0, 0) ja luetaan annettua sanaa; kirjain O tarkoittaa askelta oikealle ja Y askelta ylös. Kääntän, annettuun polkuun voidaan liittää 2n-pituinen sana annetun koodauksen avulla. Tarkastellaan niitä yllä kuvattuja polkuja, jotka kuuluvat lisäksi joukkoon {(x, y) R 2 : y x} ja kutsutaan näitä n-sallituiksi poluiksi. Nämä voidaan osittaa sen perusteella millä tavalla (jos millään) ne kohtaavat joukon {(i, i) : i = 1,..., n 1}. Ne n-sallitut polut jotka eivät kohtaa pisteitä (i, i) millään i {1,..., n 1} ovat muotoa OγY, missä γ {O, Y } 2(n 1) on sellainen polku joukossa {1,..., n} [0, n 1] [1, n] {0,..., n 1}, joka samaistuu (n 1)-sallitun polun kanssa joukossa A n 1 siirron (x, y) (x 1, y) avulla. Kutsutaan tällaisia polkuja OγY aidosti n-sallituiksi poluiksi; edellisen samaistuksen nojalla näitä on C n 1 kappaletta joukossa A n. Niiden n-sallittujen polkujen lukumäärä, jotka eivät kohtaa pisteitä (j, j) millään 1 j < i, mutta kohtaavat pisteen (i, i) annetulla i {1,..., n 1} on C i 1 C n i kappaletta; tällainen polku voidaan nimittäin kirjoittaa muodossa γγ, missä γ on aidosti i-sallittu polku joukossa A i ja γ on (n i)-sallittu polku joukossa A n i (polku γ on tarkemmin sanoen sellainen polku joukossa {i,..., n} [i, n] [i, n] {i,..., n} joka voidaan siirron avulla samaistaa sallitun polun kanssa joukossa A n i ). Kaiken kaikkiaan n-sallittujen polkujen lukumäärä on n 1 n C 0 = 1, C n = C n 1 + C i 1 C n i = C i 1 C n i n 1. i=1 Johdetaan esityskaava tälle luvulle ratkaisemalla tehtävä toisella tavalla. Kaikkien 2npituisten ja pisteet (0, 0) ja (n, n) joukossa A n yhdistävien polkujen lukumäärä on ( 2n n ) ; 2 Vinkki: Sellaisten 2n pituisten An:n polkujen, jotka eivät pysy joukossa {(x, y) R 2 : y x}, lukumäärän saa laskettua tarkastelemalla joukon N N pistettä, jossa polku ensimmäisen kerran poistuu joukosta {(x, y) R 2 : y x} ja peilaamalla loppupolku suoran {(x, y) R 2 : y = x + 1} suhteen. i=1

8 tämä on niiden sanojen γ {O, Y } 2n joissa molempia kirjaimia on n kappaletta lukumäärä. Toisaalta peilaamalla kuten vinkissä havaitaan, että joukon A n ei n-sallitut polut ovat bijektiivisessä vastaavuudessa niiden polkujen kanssa, jotka yhdistävät pisteet (0, 0) ja (n 1, n + 1) joukossa {0,..., n 1} [0, n + 1] [0, n 1] {0,..., n + 1}. Nämä polut voidaan puolestaan samaistaa joukon {O, Y } 2n niiden sanojen kanssa, joissa on n 1 kappaletta O-kirjaimia ja n+1 kappaletta Y -kirjaimia. Tällaisia sanoja on ( ) 2n n+1 kappaletta ja siten kaikilla n 1 pätee ( ) ( ) 2n 2n C n = n n + 1 (2n)! = n!(2n n)! (2n)! (n + 1)!(2n (n + 1))! ( = 1 n ) (2n)! = 1 ( ) 2n. n + 1 n!n! n + 1 n Huomautus; tehtävänanto voidaan formuloida seuraavilla yhtäpitävillä tavoilla: Jos vaaleissa ehdokkaat A ja B saavat molemmat n ääntä ja äänet nostetaan vaaliuurnasta yksi kerrallaan laskettavaksi, niin kuinka monella eri tavalla äänet voidaan nostaa siten, että ehdokas A ei ole missään vaiheessa äänten laskentaa ehdokasta B jäljessä? Tai: Kuinka monella eri tavalla pyöreän pöydän ympärille sijoittuneet 2n ihmistä voi kätellä toisiaan yhtäaikaa niin, että kädet eivät mene ristiin? 2. Olkoon c > 0 siten, että c 1. Osoita, että kaikilla n N. n 1 c i = cn 1 c 1 i=0 3. Olkoot f R ja c > 0 siten, että c 1. Ratkaise rekursioyhtälö x n+1 = cx n + f, n N, alkuarvolla x 1 edellisen tehtävän avulla suoraan laskemalla.

9 4. Ratkaise rekursioyhtälö x n+2 + x n+1 = 2x n, n N, alkuarvoilla x 1 = 1 ja x 2 = 1. 5. Ratkaise rekursioyhtälö 2x n+1 = 1 3 x n+2 + 3x n, n N, alkuarvoilla x 1 = 0 ja x 2 = 9. 6. Ratkaise rekursioyhtälö alkuarvoilla x 1 = 0 ja x 2 = 9. x n+2 = 9x n, n N,