54 Ellan Muisto ui Tornionjoessa.

10 x 2011

Sisältö 10 / 2011 54 Ellan Muisto ui Tornionjoessa. 44 Osa vanhuksista pelkää ulkona liikkumista. 14 Jenni Liikanen tuntee sairaalavälineet. 8 Vanhusten puolesta kannattaa kilpailla, toteaa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko. 3 Pääkirjoitus 4 Ajankohtaista 5 Puheenjohtajalta 6 Kampanja yksityissektorin mitoituksista 7 Hoitaja haluaa auttaa 8 Risikko: työssäjaksaminen otettava vakavasti 10 Lokakuun lyhyet 11 Näin vastattiin! 11 Lehtikatsaus 12 Lempiesine: valokuva 14 Jenni Liikanen on välinehuoltaja 19 Rintasyöpägeeni periytyy 20 Miten pysyä mukana muutoksessa? 24 Puheenjohtajaehdokkaat kiertueella 30 SuPer kampanjoi ikälain mitoitusten puolesta 32 Hyvää asiaa ja markkinameininkiä 34 Luontaistuotteet, osa 25 35 LH Tuomo Tumppi Valokainen 36 Dieetit 3/5: rasvat 38 Vaikuta liittokokousvaaleissa 39 Palasia sieltä täältä 40 Rankka ladythai 42 Tunnustusta muistiosaajille 44 Ulkoilu ylellisyyttä? 48 Pienistä oivalluksista suurta hyötyä Erkkilässä 50 Edunvalvontayksikkö tiedottaa 52 Superristikko 53 Lähihoitaja Kähönen 53 Paras juttu vastaa kyselyyn! 54 Ravit koukuttavat Pellossa 58 Jäsenrekisteri tiedottaa 59 Siskon pakina 60 Työttömyyskassan ajankohtaiset 63 Kuulumisia 66 Luonnossa 67 P.S. Maaningalta 20 Muutokseen pitäisi tarttua jo ennen kuin on pakko. 2 super 10 2011

Pääkirjoitus Leena Lindroos super 58. vuosikerta Tilaushinta 48 /vuosi Aikakauslehtien Liiton jäsen julkaisija Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Ratamestarinkatu 12 00520 Helsinki Fax (09) 2727 9120 päätoimittaja Leena Lindroos (09) 2727 9174 taittava toimittaja Jukka Järvelä (09) 2727 9176 toimittajat Marjo Sajantola (09) 2727 9173 Sonja Kähkönen (09) 2727 9175 vierailevat kirjoittajat Anna-Liisa Enkovaara, Minna Lyhty, Mikko Rinta, Liisa Uusiniitty, Antti Vanas kannen kuva Haavanlevittäjiä kuvasi Jukka Salminen ulkoasu Timo Numminen Joonas Väänänen Jukka Järvelä painos 84 600 kpl ilmoitukset Sonja Kähkönen (09) 2727 9175 osoitteenmuutokset Jäsenet: jäsenrekisteri 09 2727 9140 Tilatut: toimitus (09) 2727 9298 kirjapaino ISSN 0784 6975 SuPer ei vastaa tilaamatta lähetettyjen juttujen eikä kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Parasta on saada auttaa SuPer-lehti kysyi Lähihoitajatapahtumaan osallistuneilta nuorilta lähihoitajilta ja alan opiskelijoilta mikä heidän mielestään on parasta lähihoitajan ammatissa. Vastauksia tuli yli 700 ja lähes kaikissa niissä korostetaan ihmisen lähellä toimimisen tärkeyttä ja halua auttaa: Parasta on ihmisten kanssa työskenteleminen ja toisten auttaminen. Saa hoitaa ja olla lähellä ihmistä. Näkee heti oman käden jäljen. Saa tehdä työtä jolla on merkitystä. Parasta on, että saa auttaa muita parhaansa mukaan ja onnistuu siinä. Ihmisten elämään vaikuttaminen positiivisesti. Ihmisläheisyys. Ihmisten kiitollisuus. Kun vielä näkee näiden satojen vastauslomakkeiden alalaidasta vastaajan usein alle 20 vuoden iän, tulee samaan aikaan sekä ilahtunut että hieman epäuskoinenkin olo. Paljon keskustellaan siitä, miten sosiaali- ja terveysalalle hakeutuvien nuorten motivaatio kantaa, ovatko he tosissaan ja sydämellä mukana opinnoissaan. Kutsumuksen sanotaan olevan menneen talven lumia, mutta mitä muuta kuin syvää eettistä sitoutumista osoittaa esimerkiksi 17-vuotiaan vastaus: Parasta on se, että saa auttaa sairaita ja apua tarvitsevia. Kaikki tuki ja kannustus siis tälle uudelle lähihoitajasukupolvelle, jolle työelämä tulee antamaan kenties nykyistäkin mittavammat haasteet suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä. Superilaista toimintaa on syksyllä ollut runsaasti. Yksityissektorille on järjestetty Mitta täynnä -kampanja, jossa on perehdytty yksityisten hoitolaitosten henkilöstömitoitukseen. Liitossa kesällä tehty kysely osoitti, että joka viidennessä yrityksessä henkilöstömitoitus jää alle suositusten ja hyvällä mallilla henkilöstömäärä on vain 12 prosentissa yrityksistä. Henkilöstömitoitusten kirjaaminen ikälakiin on yksi SuPerin tavoitteista. Tätä tavoitetta tukevat ne reilusti yli 25 000 suomalaista, jotka ovat kirjoittaneet nimensä liiton nettisivuilla syyskuun loppuun asti avoinna olleeseen adressiin. Nimiä mitoitusten puolesta kerättiin myös SuPerin ikälakitempauksessa 20. syyskuuta Helsingin keskustassa. SuPerin puheenjohtajaehdokkaat ovat kiertäneet ahkerasti maata. Syksyn kahdestakymmenestä jäsenillasta on tämän lehden ilmestyttyä jäljellä vielä neljä. Jos juttumme ehdokkaiden päivästä Salossa jättää avoimia kysymyksiä, on Järvenpään, Jyväskylän, Kuopion ja Mikkelin alueen superilaisilla vielä tilaisuus lähteä esittämään niitä.. super 10 2011 3

Ajankohtaista Lokakuu 10.10. Maailman mielenterveyspäivä 10. 12.10. Luottamusmiestutkinto, 3. opintojakso, Helsinki, SuPer 10. 11.10. Valtakunnalliset ravitsemuspäivät, Helsinki, RTY 12. 13.10. Viestinnän jatkokurssi, Sokos Hotel Vantaa, SuPer 13. 14.10. Oulun alueelliset lähi- ja perushoitajien opintopäivät, hotelli Radisson Blu 14. 15.10. PeSu-koulutus, perustietoa SuPerista, Pori, Sokos Hotel Vaakuna 15. 16.10. Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi, Helsinki, SuPer 16.10. Kansainvälinen ravintopäivä SuPer vastustaa vuorotteluvapaan korvausten leikkauksia SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki pitää suunnitelmia vuorottelukorvausten leikkauksista virhearviointina. Vuorotteluvapaa on erittäin tärkeä työssä jaksamista tukeva järjestelmä, jota ei saa romuttaa. Pienituloisille vuorotteluvapaan pitäminen muodostuu mahdottomaksi, jos korvauksia leikataan. Jos työuria halutaan aidosti pidentää, tällaiset suunnitelmat ovat täysin käsittämättömiä. Päättäjien olisi lopultakin ymmärrettävä, että kestävät keinot työurien pidentämisessä ovat panostaminen työhyvinvointiin sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. SuPer on vastustanut jyrkästi vuorotteluvapaajärjestelmän romuttamista ja kaavailtuja leikkauksia vuorotteluvapaakorvaukseen. Toteutuessaan leikkaukset synnyttäisivät syvän loven jokaisen pienipalkkaisen talouteen ja laskevat koko vuorotteluvapaajärjestelmän houkuttelevuutta erityisesti aloilla, joilla se on näytellyt merkittävää asemaa työssä jaksamisen kannalta. Vuorotteluvapaalain kohtalo oli vielä avoin lehtemme lähtiessä painoon. Vuorottelukorvauksen muutokset eivät kuitenkaan vaikuta jo vapaalla olevien korvauksiin. Lain muutosten valmistelussa on otettu huomioon, jos työntekijä on aloittanut vuorotteluvapaan vuoden 2011 aikana tai jo sopinut vuorotteluvapaan alkamisesta vuonna 2012.. 19. 20.10. Ammattiosastojen edunvalvontapäivät, Sokos Hotel Vantaa, SuPer 25.10. Puheenjohtaja- ja sihteeripäivä, Helsinki, SuPerin toimisto 26. 27.10. AVH-päivät, Tampere, Aivoliitto 27.10. Verkkoviestintäpäivä, Helsinki, SuPer 29.10. Päivähoitokoulutus, Scandic Tampere City, SuPer Marraskuu 1.11. Ihopäivä Oulussa, Aleksinkulma, Atopialiitto SuPer-Nuorille uusi puheenjohtaja SuPer-Nuorten valtakunnallinen työryhmä eli SuNu on saanut uuden puheenjohtajan, Suvi Harlinin Pieksamäeltä. Varapuheenjohtajaksi on valittu Mirva Krunniniva Torniosta. Uusien puheenjohtajien kausi kestää vuoden 2012 loppuun. SuPer-Nuori on SuPerin alle 35-vuotias varsinainen jäsen. SuPer-Nuoria edustaa valtakunnallinen työryhmä Su- Nu, jonka tavoitteena on kannustaa nuoria jäseniä lähtemään mukaan superilaiseen toimintaan, lisätä työelämätietoutta sekä ylläpitää superilaista mehenkeä. Lisäksi SuNu pyrkii omalla esimerkillään vahvistamaan nuorten kollegojen ammatti-identiteettiä. SuNun toimikausi on aina kaksi vuotta kerrallaan, jonka jälkeen 35 vuotta täyttäneet joutuvat eläkkeelle.. 1. 2.11. XXIV Valtakunnalliset tartuntatautipäivät, Helsinki, Filha 8.-9.11. Puheenjohtajien valmennus, 3. jakso, SuPerin toimisto 10. 11.11. Työmarkkinapäivät, Helsinki, SuPer i n g i m a g e Nyt on aika: tarkastaa omat jäsentiedot vaalikelpoisuuden varmistamiseksi. aktiivijäsenten hakea palkitsemislomaa, lisätietoja www.superliitto.fi/aktiivisivut/ uutiset 2011. aloittaa yksityissektorin työpaikoilla työsuojeluvaalien valmistelu, sillä vaalit on järjestettävä marraskuun 2011 aikana. tutustua liittokokousasioihin liiton verkkosivuilla ja miettiä ehdokkaita liittohallitukseen, edustajistoon ja liittokokoukseen. lähteä tutustumaan puheenjohtajaehdokkaisiin jäsenilloissa. keskustella työnantajan kanssa ensi vuoden täydennyskoulutuksesta. merkitä kalenteriin SuPerin ammatilliset opintopäivät 14. 15.2.2012 Helsingissä. Tiedot marraskuun SuPer-lehdessä. kerätä porukka ja lähteä Osaava Nainen -messuille 14. 16.10. Turkuun. nauttia syksyn kirpeydestä. 4 super 10 2011

Puheenvuoro Puheenjohtaja Juhani Palomäki Lääkehoidon osaamista rajoitetaan SuPeriin tulee usein yhteydenottoja siitä, että lähija perushoitajilta otetaan lääkelupia pois, vaikka nämä luvat ovat kunnossa. Työnantajat perustelevat jäsenillemme asiaa erilaisilla laeilla ja asetuksilla, jotka työnantajien mukaan määrittävät lääkehoidon vain laillistetuille terveydenhuollon ammattihenkilöille. Kehotammekin aina jäseniä pyytämään esimiehiltä selvityksen tällaisista säädöksistä, jotta saisimme liittoon tiedon asiasta. Esimiehet eivät ole koskaan esittäneet mitään tällaista, koska sellaisia lakeja tai asetuksia ei ole olemassa. Terveydenhuollon ammattihenkilöstä annettu laki (28.6.1994/559) ei määritä sitä, mitkä tehtävät kuuluvat lähi- ja perushoitajille ja mitkä sairaanhoitajille. Laki määrittää ainoastaan sen, että laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudin määrityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta sekä laillistettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden rajatusta lääkkeenmääräämisoikeudesta. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaiseman Turvallinen lääkehoito -oppaan tarkoituksena oli antaa valtakunnallisesti selkeät ohjeet, mitä kukin ammattiryhmä voi tehdä koulutuksen ja kokemuksen perusteella. Opasta ei ole otettu valtakunnallisesti käyttöön. Osaamista rajoitetaan perusteetta ja näin hankaloitetaan potilaan hoitoa. Tärkeintä olisi ottaa kaikkien osaami- nen käyttöön. Se lisäisi työn tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Koulutettu nimikesuojattu terveydenhuollon ammattihenkilö voi tutkinnon antamin valmiuksin osallistua lääkehoitoon ja osaamisen varmistamisen, perehdyttämisen ja kirjallisen luvan myötä vielä laajemmin. Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman Turvallinen lääkehoito -ohjekirjan mukaan nimikesuojatut hoitajat saavat pistää lääkkeitä ihon alle ja lihakseen. Ohjeessa ei kuitenkaan mainita mitä lääkkeitä voi pistää. Kipulääkkeenä käytettäviä PKVlääkkeitä, kuten esimerkiksi Oxanestia, saa pistää. Lisäksi oppaassa mainitaan, että myös luonnollista tietä näitä lääkkeitä voi antaa. Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto antaa lähihoitajille hyvät valmiudet osallistua lääkehoidollisiin tehtäviin. Haluamme kannustaa kaikkia jäseniämme osallistumaan lääkehoidon täydennyskoulutukseen. Olemalla itse aktiivisia ja halukkaita kehittymään takaamme sen, että myös tulevat ammattilaiset saavat osallistua lääkehoitoon. Vain tällä tavoin voidaan turvata mahdollisimman monipuoliset työpaikat lähihoitajille. Lähi- ja perushoitajien osaamisen rajoittaminen nousee pintaan tavallista voimakkaammin silloin, kun mikä tahansa ammattiryhmä toimii virheellisesti lääkehoidossa tai varastaa lääkkeitä. Tällöin aina näyttää rangaistus kohdistuvan lähi- ja perushoitajiin. Seurauksena tästä työnantajat ovat usein päättäneet rajoittaa lähi- ja perushoitajien osallistumista lääkehoitoon. Tällainen työnantajan toiminta on vastuutonta. Silloin, kun näistä asioista kiistellään työnantajien kanssa salongeissa, ei lähija perushoitajien puolesta puhu kukaan muu kuin SuPer.. Haluamme kannustaa kaikkia jäseniämme osallistumaan lääkehoidon täydennyskoulutukseen. super 10 2011 5

Uutiset Esillä juuri nyt SuPer kampanjoi yksityissektorin mitoituksista Liian vähän hoitajia! teksti jukka järvelä SuPerin Mitta täynnä? -kampanja osoittaa, että yksityissektorilla on liian vähän hoitohenkilökuntaa. Kampanjaan liittyy jäsentilaisuuksia ympäri Suomea. Viime aikojen tiedot eivät anna mairittelevaa kuvaa yksityisten hoitolaitosten henkilöstömitoituksista. Erityisesti yksityisellä sosiaalialalla henkilöstön määrä on minimissä tai jopa suosituksia alhaisempi. Liittoon on otettu asian tiimoilta runsaasti yhteyttä. SuPerin kesällä tekemä kysely paljasti, että joka viidennessä yrityksessä henkilöstömitoitus on alle minimisuositusten. Hyvällä mallilla henkilöstömäärä on vain 12 prosentissa yrityksistä. Mitoituksia lasketaan joissakin yrityksissä virheellisesti. Tällöin hoitohenkilökunnaksi kirjataan johdon ja hallinnon väkeä sekä vailla alan koulutusta olevia ja oppisopimusopiskelijoita. Monet yritykset säästävät viikonloppuisin, kun henkilöstöä on töissä vähemmän kuin arkena. Kyselystä ilmeni myös, kuinka paljon hoitajat tekevät ei-hoidollisia tehtäviä. Yleisimpiä olivat pyykinpesu, siivous ja ruuanlaitto. Kyselyyn vastasi 271 henkilöä, joista suurin osa työskentelee vanhustenhoidossa. Kunnille lisää ostopalveluosaamista SuPerin puheenjohtaja Juhani Palomäki muistuttaa, että myös julkisella puolella on mitoitusongelmia, mutta nykyinen kampanja on suunnattu yksityispuolelle. Palomäki ihmettelee hoitoalan yritysten tuottamia voittoja, joita tehdään osin hoitajien ja hoidettavien kustannuksella. Liittomme jäsenten kannalta kaikkien ongelmien äiti on hoitajapula. Kun mitoitukset ovat alhaisia, hoidon laatu kärsii. Haluamme jäsenillemme oikeutta ja oikeudenmukaisuutta, kun puhutaan huonosta hoidosta. Palomäki miettii, kuinka kuntien päättäjät suostuvat ostamaan vähäisellä henkilöstöllä tuotettuja palveluita. Päättäjätkään eivät tiedä kuinka huonokuntoisia esimerkiksi vanhukset ovat ja kuinka raskasta heidän hoitonsa on. Yrityksen repivät tuoton hoitajien selkänahasta. Palomäen mukaan kuntien ja kuntayhtymien kilpailutusja osto-osaamista on parannettava, samoin valvontaa. Lakiin on saatava selvä henkilöstömitoitus ja sanktiot liian vähäisellä työvoimalla tapahtuvasta hoidosta. SuPer vaatii vanhuspalvelulakiin henkilöstömitoitusta ja on määritellyt hyvän mitoituksen tasoksi 0,8 sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksen saanutta työntekijää asukasta kohden. Ongelmia ja ratkaisuja SuPerin yksityissektorin neuvottelupäällikkö Pia Zaerens kertoo, että ongelmia on niin pienissä kuin suurissa hoito- ja hoiva-alan yrityksissä. Kun henkilökuntaa on vähän, työvuorolistoja muutellaan työehtosopimusten vastaisesti, työvuorot ovat ylipitkiä ja sijaisia ei palkata, hoitajat eivät jaksa ja tuntevat itsensä riittämättömiksi. Tämä näkyy hoidon laadussa. Yksi hoitaja voi yöllä joutua yksin valvomaan yli 30 henkilöä, jotka ovat useassa eri rakennuksessa. Tämän päälle hänelle saattavat tulla vielä turvapuhelinhälytykset. Vuorossa voi myös olla oppisopimusopiskelija yksin. Tällaiset epäkohdat täytyy saada kuntoon, Zaerens alleviivaa. SuPerin järjestöpäällikkö Raija Moilanen kertoo, että monesti asiat valitettavasti saadaan kuntoon vasta kanteluiden kautta. Näin on käynyt esimerkiksi eräässä hämeenlinnalaisessa hoivakodissa, johon aluehallintoviranomaisen päätöksellä tulee lisätä seitsemän hoitajaa ja kuusi avustavaa työntekijää. Runsas henkilöstön lisäys selittyy sillä, että Hämeenlinnan kaupunki oli ostanut palvelut minimihenkilömäärällä, ja palvelun tuottava yritys oli laskenut mitoitukseen myös hallintohenkilöitä, jotka eivät työskentele yksikössä.. 6 super 10 2011

SuPer-lehden kysely: Hoitaja haluaa auttaa! Lähihoitajan ammatissa on kaksi myönteistä asiaa ylitse muiden: auttaminen ja ihmisten kanssa työskentely. Asia vahvistui, kun SuPer-lehti kysyi asiaa yli 700 hoitajalta, opettajalta ja alan opiskelijalta. Mikä on parasta lähihoitajan ammatissa? Tämä kysymys kirvoitti runsaasti vastauksia SuPer-lehden pisteessä Lähihoitajatapahtumassa. Yksi vastauksista tiivisti monen ajatukset: "Niin kuin ammatin nimikin sanoo: olla lähellä ja hoitaa". Auttamisen ja ihmisläheisyyden lisäksi työn sisältö toi vastaajien mieleen myös seuraavia iloa tuottavia asioita: saa olla hyödyksi, työn monipuolisuus, luovuus, vuorovaikutus, haasteet, jokainen päivä on erilainen, palaute tulee heti ja näkee konkreettisesti, kuinka on ollut avuksi. Moni piti työssään parhaana ihmisiä ja asiakkaita, niin lapsia kuin vanhuksia. Jotkin näkivät ykkösasiana palkan tai työajat. Toisille arvostus, onnistumisen tunne, työn tulokset ja työn merkitys olivat tärkein asia. Myös vaikutusmahdollisuudet ja laaja-alainen tutkinto saivat mainintoja. Vastaajien joukossa oli kaikenikäisiä, runsaasti myös alle 20-vuotiaita ja opiskelijoita. Kyselyssä arvontapalkinnon voittaneiden nimet löytyvät tämän lehden sivulta 32.. Ikälaista 127 lausuntoa Lausunnolla ollut lakiluonnos iäkkään sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta pani kiinnostuneet kommentoimaan luonnoksen sisältöä ahkerasti. Sosiaali- ja terveysministeriö sai lausuntoja yhteensä 127 kappaletta. Virallisesti pyydettyjen lausuntojen lisäksi kannanottoja antoivat myös muun muassa vanhusneuvostot, järjestöt, kunnat ja muutamat yksittäiset kuntalaiset. Potilasvahingot halutaan puolittaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos käynnistää sairaaloiden, terveyskeskusten ja kansallisten toimijoiden kanssa nelivuotisen Potilasturvallisuutta taidolla -ohjelman. Ohjelmalla pyritään vahvistamaan potilaiden turvallisuus huomioon ottavaa hoitokulttuuria ja puolittamaan potilaille hoidossa aiheutuvien haittojen ja vahinkojen määrä vuoteen 2020 mennessä. Terveyskioskeja halutaan lisää Myönteiset kokemukset terveyskioskista kannustavat levittämään toimintamallia Suomen kuntakentällä. Ylöjärvellä kauppakeskuksen yhteyteen kaksi vuotta sitten avatulle terveyskioskille on ollut kysyntää ja toiminta on ollut kustannuksiltaan suhteellisen edullista, käy ilmi Tampereen yliopiston laatimasta loppuarviointiraportista. Asiakkaita ilman ajanvarausta toimivassa terveyskioskissa kävi tutkimuksen tarkastelujaksolla 16 000, mikä edusti lähes kahta kolmasosaa pääterveysaseman käynneistä. Asiakkaat tulivat terveyskioskille useimmiten mittauttamaan verenpainettaan, verensokeriaan tai kolesterolia. Terveyskioskin palveluiden laadulle ja palveluvalikoimalle he antoivat arvosanan 9,3. Tutkimuksessa terveyskioskin alhaisia toimintakustannuksia perusteltiin yksikön pienellä koolla, suppealla palveluvalikoimalla ja matalan kynnyksen toimintamallilla, joka parantaa asiakkaiden palveluun pääsyä ja voi edistää varhaista terveysongelmiin puuttumista. Etuna pidettiin myös sitä, että henkilökunta koostui hoitajista. Hoitajavetoisuudesta huolimatta terveyskioskeissa ei ole työskennellyt lähi- tai perushoitajia. Ylöjärven terveyskioskin painopisteenä on ollut parantaa asiakkaiden palvelun saantia ja vähentää terveyskeskuskäyntien määrää ja jonoja. Lahdessa toimineen terveyskioskin painopiste on puolestaan ollut terveysneuvonnassa. Myönteisten kokemusten myötä toimintamallia halutaan levittää yhä laajemmin Suomen kuntakentällä. Kotkaan avattiin oma terveyskioski syyskuussa. Tavoitteenamme on, että kahden vuoden aikana Suomeen perustettaisiin 50 terveyskioskia, sanoo Sitran Kuntaohjelman johtaja Antti Kivelä.. JulkiTerhikki on lunastanut odotukset Vuosi sitten avatusta terveydenhuollon ammattihenkilörekisteristä tehdään noin 108 000 hakua kuukaudessa, joten palvelu tuli tarpeeseen. Valviran tietoon ei ole enää tullut esimerkiksi opiskelijoita, joita olisi palkattu terveydenhuollon ammattihenkilön tehtäviin, joihin heidän opintonsa eivät vielä oikeuttaisi. Terveydenhuollon ammattihenkilörekisterin, Terhikin, julkinen tietopalvelu, JulkiTerhikki, avattiin syyskuussa 2010. i n g i m a g e super 10 2011 7

Uutiset Esillä juuri nyt Ministeri Paula Risikko painottaa: Työssäjaksaminen on otettava vakavasti teksti marjo sajantola kuva jukka järvelä Sosiaali- ja terveysministeri arvostaa hoitotyön ammattilaisia. Työhyvinvoinnin parantaminen auttaisi jaksamaan eläkeikään asti myös raskaassa hoitotyössä. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko toteaa, että tällä hallituskaudella tulee korostumaan syrjäytymisen ja köyhyyden sekä terveyserojen vastainen työ. Yksi painopistealueista on sosiaalija terveyspalveluiden rahoitus ja järjestäminen. Erittäin tärkeää on myös työelämän laadun ja työhyvinvoinnin edistäminen. Ministeri Risikon mielestä työn vaativuuden jatkuvalla arvioinnilla voitaisiin saavuttaa tasapaino työntekijän voimavarojen ja työn vaativuuden välille. Jos oikeasti haluamme pidentää työuria, on työssäjaksaminen otettava vakavasti. Kysymys on siitä, että työn vaativuus ja raskaus sekä henkilön omat voimavarat ovat tasapainossa. Työn vaativuuden arvioinnin mittareita kannattaisi käyttää myös työhyvinvoinnin kehittämistyössä, ministeri Risikko sanoo. Hän muistuttaa, että hyvä johtaja arvioi jatkuvasti työn vaativuutta ja henkilöstön voimavaroja. Hyvä johtaminen, työnohjaus, apuvälineet ja koulutus sekä yksilön oma hyvinvointi tukevat työssäjaksamista. Kehittämällä työhyvinvointia autetaan myös raskasta hoitotyötä tekeviä jaksamaan työelämässä eläkeikään asti. Risikko kertoo, että ministeriössä ollaankin käynnistämässä johtamisverkostoa ja laatimassa julkisen sektorin hyvän johtamisen periaatteita ja käytäntöä halukkaiden työyhteisöjen kanssa. SuPer on paheksunut voimakkaasti vuorotteluvapaakorvausten leikkauksia. Risikko toteaa olevansa samaa mieltä SuPerin kanssa siinä, että vuorotteluvapaa lisää työssäjaksamista. Hän jatkaa kuitenkin, että jokainen ministeriö joutui hallitusneuvotteluissa säästötoimenpiteiden kohteeksi. Tämä on yhtä harmillinen asia kuin lääkekorvauskustannusten alentaminen. Tähän on sitouduttu, ja lääkekorvauskustannusten leikkauskin on tehtävä mahdollisimman vähillä vaurioilla. Perushoito kunniaan Paula Risikko kertoo olevansa niin vanhan perushoitajakoulutuksen kuin lähihoitajakoulutuksenkin vahva kannattaja. Hän oli itse mukana tekemässä ensimmäistä lähihoitajakoulutuksen opetussuunnitelmaa. Olen sitä mieltä, että meillä on hoitajissa rautaisia ammattilaisia, joilla on enemmän osaamista kuin mitä he voivat työssään käyttää. Olen huolissani siitä, moniko heistä jaksaa tällaisessa tilanteessa jatkaa alalla. Valtiosihteeri Vesa Rantahalvari Valtiosihteeri Vesa Rantahalvari toimii ministerin apuna ja edustajana. Hänen tehtäviinsä kuuluu ohjata asioiden valmistelua ja edistää ja seurata hallitusohjelman toteuttamista ministerin toimialalla. Hän avustaa Ministeri sanoo suhtautuvansa kriittisesti siihen, että erikoissairaanhoidon vuodeosastoilta poistetaan perushoitajan vakansseja. Hän näkee, että niin teho-osastolla kuin kaikilla vuodeosastoilla on hyvä perushoito laadun edellytys. Perushoito kunniaan! Sen sanon vanhana laatupäällikkönä, opettajana ja terveysalan ihmisenä. Tietoa on, onko ymmärrystä Paula Risikon mielestä on erittäin hyvä kysyä, miksi sosiaali- ja terveydenhoitoalan arvostus ei näy palkoissa. Työtä arvostetaan suuresti, se näkyy kaikissa gallupeissa, mutta ei palkkauksessa. Hän toteaa, että monella on vielä väärä kuva lähihoitajan työstä. Minusta on mukavaa, että SuPer on tuottanut runsaasti erilaista katsausta ja kirjallisuutta, joten päättäjillä ei pitäisi olla tiedon puutetta. Näin vanhana alan ihmisenä huvittaa se, että päättäjät ovat yhden päivän vanhustenhuollossa ja sanovat sitten tietävänsä, mitä se työ on. Toki sosiaali- ja terveysministerin kansainvälisten tehtävien ja etenkin EU-asioiden valmistelussa ja edustaa ministeriä tämän toimeksiantojensa mukaisesti. Lisäksi valtiosihteeri huolehtii yhdessä kansliapäällikön kanssa ministeriön ja muiden hallinnonalojen yhteistyöstä ja hoitaa muutkin tehtävät, jotka ministeri hänelle antaa. 8 super 10 2011

Vanhuspalvelulaissakin edellytetään jokaiselle ikäihmiselle oman vastuuhenkilön nimeämistä. Nyt on jo kuntoutusohjaajia sairaaloissa, sosiaaliasiamiehiä, potilasasiamiehiä ja vanhuksille tulisivat omat vastuuhenkilöt. Tarvitsemme näitä rinnalla kulkijoita, jotka ottavat taakasta siivun kantaakseen, kun ei jaksa itse mennä luukulta luukulle. Ministeri Paula Risikko rohkaisee jokaista puuttumaan oman työpaikkansa ongelmiin, sillä vaikenemalla ei muutu mikään. mielestä on hyväkin, että päättäjät käyvät katsomassa hoitolaitosten arkea, mutta myös SuPerin jatkuvaa panosta tarvitaan. Työhyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää, että ammattijärjestökin tuo esiin, mitä tämä työ on. Hyvää työtä SuPer tekee ja nyt pitää jatkaa sitä. Kunnan ydintoimintoja Ministeri Risikko painottaa, että sosiaali- ja terveydenhoito ei ole erillinen osa kunnan terveyttä edistävää toimintaa. Siihen kuuluu muun muassa liikunta, nuorisotyö, kulttuuri ja katastrofeihin varautuminen. Kunnalla on palvelujen järjestämisvastuu. Se voi tuottaa ne itse tai ostaa ne. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kunnan ydintoimintoja, joita ei pitäisi kokonaan ulkoistaa, mutta niitä pitää täydentää tarvittaessa. Terveydenhoitolakiuudistuksen tuoma hoitopaikan valinnanvapaus ei ole saanut massoja liikkeelle. Ministeri toteaa, että vielä onkin liian aikaista arvioida kokonaisuutta. Vaikka vuoden 2014 alusta potilaan hoitopaikan valinnanvapaus erikoissairaanhoidossa laajenee koko maan kattavaksi, hän ei usko tämän tuovan merkittäviä muutoksia palvelujen tarjontaan tai kysyntään. Ennustan, että mikään sairaaloista ei tule häviämään, sillä erikoissairaanhoitoa tarvitaan maan kattavasti ja päivystyskeskuksia sekä täyden palvelun keskussairaaloita on oltava riittävän lähellä. Syyperusteinen sosiaaliturva on järjestelmä, johon voimiltaan vähäiset eivät jaksa paneutua, joten moni etu voi jäädä saamatta. Luukulta toiselle juoksemista on helpottanut Kelan pilotti pitkäaikaissairaiden vastuuhenkilöstä. Osaava henkilöstö laadun tae Edellisen hallituksen aikana valmisteltu vanhuspalvelulakiluonnos on ollut lausuntokierroksella ja SuPerillakin on ollut siihen useita korjausehdotuksia. Liitto on vaatinut muun muassa henkilöstömitoituksen kirjaamista lakiin. Ministeri Risikko uskoo kuitenkin, että henkilöstömitoitus saadaan kuntoon ilman erityistä kirjaustakin, sillä vaatimus riittävästä henkilöstöstä on ikään kuin sisäänrakennettu vanhuspalvelulakiin, tosin ilman lukumääriä. Hän muistuttaa, että hoidon laadun ja vaikuttavuuden tae on riittävä määrä osaavaa henkilöstöä. Henkilöstön määrään vaikuttaa asiakkaiden hoitoisuus. Ministeri toivookin lisää tutkimustietoa Rava- ja Rai-mittareiden mukaan lasketusta hoitoisuusasteesta. Hän näkee minimimäärävaatimuksessa vaaran, että minimistä tulee pysyvä maksimi. Alan ihmisenä ymmärrän kritiikin, että olisi edes vähintään, niin saataisiin edes se. Painotan edelleen, että lain muut pykälät velvoittavat, että henkilöstöä on riittävästi ja se on osaavaa. Muuten tämän lain muut pykälät eivät toteudu. Ja toki lakiin tehdään vielä tarkennuksia. Vanhuspalvelujen laadun varmistaa myös valpas henkilökunta, joka puuttuu epäkohtiin niitä havaitessaan. Tosin vaaditaan myös rohkeutta puuttua oman työpaikkansa ongelmiin, koska moni pelkää joutuvansa esimiehen silmätikuksi tai irtisanomisuhan alle. Risikko ihmettelee, miksi mikään yritys edes haluaisi tuottaa huonoja palveluja. Hän kuitenkin painottaa, että lakia on noudatettava. Laki menee aina edelle. Ongelmista kannattaa aina neuvotella esimiehen kanssa, vaikenemalla ei muutu mikään. Jos minä olisin vaiennut, en olisi tässä nyt.. super 10 2011 9

Lokakuun lyhyet Koonnut Jukka Järvelä Lapsilla liian pienet kengät Liian pienet kengät aiheuttavat jalkavaivoja monille suomalaisille lapsille. Asiaa on tutkinut itävaltalainen ryhmä osana kansainvälistä tutkimusta. Helsingissä kiertänyt testiryhmä tarkasti neljänsadan 1 12-vuotiaan lapsen jalkineita, ja kolmella neljästä ne olivat liian pienet. Yksi syy pieniin kenkiin olivat harhaanjohtavat kokonumerot. cision i n g i m a g e Ei rahapelejä nuorena Nuorena rahapelaamisen aloittavat jäävät helposti koukkuun, joten uusi 18 vuoden ikäraja näyttää vähentävän ongelmapelaamista myöhemmällä iällä. Suomessa uuteen ikärajaan on siirrytty kuluneen vuoden aikana. Peliriippuvaisista miehistä yli puolet on aloittanut pelaamisen alle 15-vuotiaana. Peliongelmiin ajautuneilla naisilla aloitusikä on huomattavasti korkeampi. Ongelmapelaajia auttavan Peluurin tilastot antavat tietoa ikärajamuutoksen mahdollisista vaikutuksista. Viime vuoden tilastoissa huomio kiinnittyi erityisesti alle 15-vuotiaiden liikapelaamista koskevien yhteydenottojen lisääntymiseen. Yhteydenotot koskivat pääasiassa raha-automaattien pelaamista. cision Rintasyöpä lisääntynyt hurjasti 30 vuodessa Rintasyöpään sairastuu maailmassa nykyään kaksi kertaa enemmän naisia kuin 1980-luvun alussa, tuore tutkimus osoittaa. Myös kohdunkaulan syöpä on lisääntynyt, mutta selvästi hitaammin. Lancetlehden julkaisema tutkimus on ensimmäinen globaali selvitys rinta- ja kohdunkaulan syövästä. duodecim tiesitkö: D-vitamiinin riittävyys voi mahdollisesti ehkäistä masennusoireiden kehittymistä, tutkimus osoittaa. Yhteys todettiin 50-79-vuotiailla naisilla. tiesitkö: Alkoholin kokonaiskulutus on yli kolminkertaistunut neljän viimeisen vuosikymmenen aikana Suomessa. Itä-Suomen kissoille rokotetta Ulkona liikkuvien koirien ja kissojen rokottaminen on nyt tärkeää erityisesti Itä-Suomessa, koska itärajan läheisyydessä Venäjän Karjalassa on havaittu raivotautia. Suosituksen on antanut Evira. Ohjeen tarkoituksena on estää raivotaudin leviäminen Suomeen ja suojata myös ihmisiä. edilex 10 super 10 2011

syyskuun kysymys oli: Lähdetkö jäseniltaan tutustumaan puheenjohtajaehdokkaisiin? kyllä 47 % en 53 % Kyllä, koska Mitä Mieltä Vastaus kuukauden kysymykseen. SuPer-tapahtumat ovat aina mukavia. pitää saada reipasotteinen puheenjohtaja jatkamaan erinomaista työtä! haluan kuulla, mitä uudistuksia on tulossa. haluan tutustua ehdokkaisiin livenä. kiinnostaa, onko ehdokas vahva, osaava, todelliseen muutokseen pyrkivä tyyppi. SuPerin tuleva kehitys kiinnostaa. pitäähän sitä tietää, ketä äänestää ja kuuluuhan se vähän virkanikin puolesta. En, koska olen silloin koulutuksessa muualla. Olisin muuten mennyt. työvuoroa pukkaa, eikä kukaan halua vaihtaa. en jaksa. olen sopinut jo muuta sille illalle. en kerkiä. asun niin syrjässä, eikä opiskelut ja keikkahommat jätä paljoa vapaaaikaa. on liian pitkä matka lähimmällekin jäseniltapaikkakunnalle. olen työvuorossa. piti mennä, mutta nukuin liian pitkät päikkärit. uusi kuukauden kysymys löytyy liiton jäsensivuilta. kaikkien 24.10. mennessä vastanneiden kesken arvotaan super-lehden pyyhe-saippuasetti. syyskuussa arpa suosi susanna lähdettä imatralta. onnittelut! muut lehdet Laitosvaltainen järjestelmä ei vastaa tämän päivän sosiaalihuollon järjestämisen perusperiaatteita ja lähtökohtia. sosiaali- ja terveysminiteriön hallitussihteeri jaana huhta kehitysvammaisten hoidosta ketju 4/2011 Miten lapselle voisi opettaa tasa-arvoa tai vastuunkantoa, jos jo kotona työt hoitaa äiti tai joku muu nainen? toimittaja, kirjailija anu silfverberg pam 13/2011 Ongelmana on se, että lääkärit osaavat määrätä lääkkeitä, apteekit osaavat toimittaa niitä, mutta potilaat eivät syö niitä." lääkäriliiton puheenjohtaja timo kaukonen apteekkari 9/2011 30 vuotta sitten Lehden pääkirjoitus muistutti, että vuosi 1982 tulee olemaan Suomen Apuhoitajaliitossa työpaikkademokratian vuosi. Tavoitteita oli asetettu aikaisemmin, ja nyt oli määrä aloittaa niiden toteuttaminen. Järjestelmä sinänsä ei vielä tuo demokratiaa. Se suo kuitenkin mahdollisuuksia työelämän demokratisointiin ja julkisen hallinnon johtamismenetelmien kehittämiseen. Luotamme siihen, että monet jäsenkuntamme ongelmat ovat ratkaistavissa työpaikkademokratian suomin mahdollisuuksin. apuhoitajalehti 10 / 1981 super 10 2011 11

Lempiesine Palstalla tutustutaan superilaisten tunteita herättäviin esineisiin Valokuva teksti ja kuva marjo sajantola Mummon siskon häissä otettu ryhmäkuva henkii 1930-luvun tunnelmaa. Perushoitaja Sirpa Balakin on sisustanut asuntoaan kehystämillään mustavalkovalokuvilla. Sen lisäksi, että kuvat ovat kauniita, jokaisella niillä on oma tarinansa. Sirpa pitää erityisen paljon mummon tädin häissä otetusta ryhmäkuvasta. Hääparin lisäksi kuvassa on 1930-luvun tyylin juhlavaatteissa lapsia ja aikuisia sekä arkisemmin pukeutuneita, ehkäpä naapureita tai talon piikoja. Vaikka kuva on muisto iloisesta tapahtumasta, ihmiset katsovat kameraan sen ajan tapojen mukaan totisina. Valokuvaus oli vakava asia. Kuvassa piti seistä suorana ja olla hiljaa ja kenties varmuuden vuoksi vielä hengittämättäkin! Otto-sedän ja Aino-tädin eli hääparin lisäksi tunnistan tästä mummon ja papan sekä mummon isän. Tämä lapsi on äidin vanhin sisko, Sirpa osoittelee valokuvan henkilöitä. Hääparin sukua neljännessä polvessa oleva nykynainen on kiinnostunut valokuvien lisäksi myös sukututkimuksesta. Sirpan äidin puolella tiedoissa onkin päästy jo 1600-luvulle. Suku on lähtöisin Keski- Suomesta. Siellä hääkuva on otettu. Siellä Sirpakin vietti lapsena kesälomiaan, kulki metsäpoluilla ja leikki kukkakaupan myyjää. Muistan lämmöllä äidin äitiä, Idamummoa. Hän oli aina meidän lasten puolella ja sanoi, että kyllä pitää lapsia muistaa. Minun äitini oli tosi nuori, kun pappa kuoli ja Ida-mummo jäi yksin pitämään maatilaa viiden lapsen kanssa. Sittemmin hän meni uudestaan naimisiin ja kaikkiaan hänellä oli yhdeksän lasta. Arjen tilannekuvat parhaimpia Sirpasta on kiva katsoa tuttujen Facebook-kuvia niin arjesta kuin matkoilta. Hän on itsekin ahkera valokuvaaja. Hän haluaa tallettaa juhlahetkien ja lomamatkojen lisäksi aivan arkista ajankuvaa, ihmisten tavallista elämää. Pidän paljon tilannekomiikasta ja otan kyllä kuvan, vaikka kaverit sanoisivat, että nyt et ainakaan ota! Aitoja tilanteita, eikä kädet suorana seisovia tikku-ukkoja. Valokuvista riittää jutunjuurta myös asiakkaiden kanssa. Sirpa työskentelee perushoitajana Helsingin Kustaankartanon Vanhainkodissa. Osastomme asukkaat ovat muistihäiriöisiä. Asukastilat ovat mielestäni meillä kodikkaat. Monilla asukkaistamme on huoneissaan valokuvia seinillä tai pöydillä ja niistä syntyy aina keskustelua, Sirpa kertoo. Hän toteaa saaneensa kuulla valokuvien pohjalta monen monta tarinaa. Asukkaiden muistot ovatkin yksi lisämauste kiinnostavassa vanhustyössä. Lähde työkiertoon, niin jaksat enemmän! Sirpa Balakin valmistui perushoitajaksi jouluna 1995. Hän on tehnyt hoitotyötä niin akuuttipuolella kuin pitkäaikaisosastolla ja erilaisissa vanhustenhoidon yksiköissä. Yhden vuoden hän kokeili myös pelkkää yötyötä, mutta se ei tuntunut hyvältä. Vanhustyö ei ole sen raskaampaa kuin akuuttiosastolla tehtävä työkään. Se on aika paljon itsestä kiinni, miten työnsä kokee. Vaihtelua saa myös lähtemällä vaikka työkiertoon, Sirpa kannustaa. Hän on itsekin ottanut työlomaa, jonka aikana teki keikkatöitä ja muutaman viikon työjakson aivan toisenlaisessa hoitoympäristössä. Sirpa muistuttaa, että myös oman ammattitaidon syventäminen täydennyskoulutuksella on yksi työhyvinvoinnin lähde. Hän on itse nyt eräänlaisella virranjakajalla. Vanhempi lapsista, 23-vuotias tytär, on asunut jo jonkin aikaa omillaan ja nyt kuopus, 21-vuotias poika muutti kotoa. En ole koskaan asunut yksin. Nyt on sen aika, vaikka seurustelenkin. Aion elää aikuisen naisen itsellistä elämää.. Sirpa Balakin sanoo olevansa vanha sielu, sillä hän rakastaa vanhoja esineitä ja valokuvia. 12 super 10 2011

super 10 2011 13

14 super 10 2011

Välinehuoltajan vilkas yövuoro teksti liisa uusiniitty kuvat jukka salminen Jenni Liikanen halusi vaihtelevan työn ja päätyi ison sairaalan välinehuoltajaksi. Iltaan ja yöaikaan painottuva, valppautta vaativa työ pitää liikkeessä, mutta Jenni viihtyy hyvin: Minusta ei olisi kirjoituspöydän taakse. On syksyinen maanantai-ilta, ja kello lähestyy iltayhdeksää. Tampereen yliopistollisen sairaalan pääaula on hiljainen. Yksinäinen kävelijä pysähtyy naputtelemaan aulan tietokonetta. Pääovesta pyyhältää määrätietoisen näköinen nuori nainen. Työvuoron alkuun on vartti, mutta Jenni Liikanen haluaa vaihtaa rauhassa muutaman sanan kotiin lähtevien kollegoiden kanssa. Jenni työskentelee sairaalan kolmannen kerroksen operatiivisessa välinehuoltokeskuksessa. Edellinen yö oli rauhallinen. Nyt ei ole ehkä yhtä hiljaista, Jenni sanoo. Hän tekee toista peräkkäistä yövuoroa ja kertoo nukkuneensa päivällä hiukan huonosti. Työtoveri huikkaa ovelta hyvät yöt, ja Jenni Liikanen alkaa laskea instrumenttikorien sisältöä. Hän vertaa niitä listaan, johon on merkitty leikkauksessa käytetyt välineet. Välillä hän napauttaa tietokonetta. Gemini-järjestelmästä hän vielä etsii korit, joihin on kirjattu kyseisessä leikkauksessa käytetyt instrumentit. Aamu- ja iltavuorossa meillä on erikseen henkilö, juoksija, joka hakee leikkaussaleista instrumentit pesutilaan. Päivystysaikana eli yövuorossa ja viikonloppuisin olen töissä ollessani juoksijana ja haen ne, kun leikkaussalista soitetaan. Olisi ihme, ellei teho-osastolta ainakin kerran yössä tulisi puhelua, Jenni kertoo. Hän silmäilee tutkivasti neulankuljetinta ja saksia, ja laittaa ne takaisin koriin. Hänen tehtävänsä on tarkistaa, että välineet ovat kunnossa ja puhtaita. Jos jokin instrumenteista on rikki, se lähetetään talon hienomekaanikoille korjattavaksi ja haetaan tilalle korvaava esine varastosta. Ellei löydy, tilataan uusi. Jokainen esine kirjataan Jennin työpari Merja Loponen tarkistaa pakkaamon toisella puolella pesusta tulleiden instrumenttikorien sisältöä. Metallikoreja näyttää olevan loputtomiin ja kuivaustunnelin kuljetusrata tuo niitä lisää. Ei tämä vielä mitään, mutta joskus on tosi kiireisiä öitä, kun päivystysleikkauksia tehdään läpi yön. Öisin olen tekemisissä myös neurokirurgian, korva-, kurkku- ja suusairauksien sekä naistentautien leikkausosastojen kanssa. Itse asiassa päivystämme koko taloa vuodeosastoja myöten. Päivisin leikkausosastoilla on omat välinehuoltajansa, Jenni kertoo. Keskustellessakin hänen sormensa toimivat nopeasti ja katse pysyy valppaana, kun hän seuraa tietokonetta: kone ilmoittaa, että korista pitää löytyä kuusi kappaletta tiettyjä pihtejä. Jos yksikin pihti puuttuu, katson leikkauslistasta, missä salissa ja missä toimenpiteessä instrumenttia on käytetty. Välinehuolto käännetään melkein ylösalaisin ja jos ei löydy, lähdetään leikkaussaliin kyselemään. Joskus kuvataan potilaitakin, mutta yleensä kadonneet instrumentit löytyvät, joskus jopa roskista. Kun kori on täynnä siihen kuuluvia esineitä, Jenni Liikanen liittää siihen sterilointiklipsin ja leikkauslistan. Kori on valmis pakattavaksi ja siirrettäväksi autoklaaviin. Jo- super 10 2011 15

1 2 1. Yön kiireisinä tunteina välinehuoltaja hakee leikkaussaleista käytetyt instrumentit, puhdistaa, steriloi, pakkaa ja vie ne varastoon. 2. Välinehuoltajat käsittelevät ja tarkastavat päivittäin satoja instrumentteja. Työtä helpottaa, kun tietää, mihin niitä käytetään. 3. Painavien esineiden käsittelyssä työparin apu on tarpeen. Jenni Liikanen ja Päivi Ratalahti pakkaavat autoklaaviin meneviä instrumenttikoreja. kaisen korin sisältö on määritetty tarkasti sen mukaan, millaiseen operaatioon sitä tarvitaan. Välineitä on valtavasti ja joissakin niistä on vain pieniä eroja, mutta Jennin ammattisilmä ei petä: vatsaleikkauksen koriin ei vahingossakaan luiskahda selkäleikkauksen instrumentteja. Radio soi hiljaisella ja sinne saa lähettää musiikkitoivomuksia. Ollessaan sunnuntain ja maanantain välisen yön yksin Jenni sanoo huudattaneensa radiota. Pelkäsin viime yönä, että musiikki kuuluu yläkerran keskolaan, hän nauraa. Hänestä on mieluisaa olla töissä kaverin kanssa, mutta kun viikonloppuisin yövuorossa joutuu olemaan yksin, radiokin kelpaa ääniseuraksi. Kymmenen tuntia on liian pitkä aika olla ilman höpötysseuraa. Sitä paitsi kaverin kanssa voi jakaa hommia ja pyytää häntä avuksi, Jenni tunnustaa. Leikkaussali pitää liikkeessä Työ vaatii keskittymistä eikä voi ajatella, että teenpä kaiken äkkiä pois. Puoli kymmeneltä puhelin soi. Jenni vastaa ja lähtee hakemaan kuudennen kerroksen leikkaussalissa käytettyjä instrumentteja. Hän palaa kärryjen kanssa pesutilaan, jossa työntää välineet koreineen pesukoneeseen desinfektoitaviksi. Puolen tunnin pesuohjelmassa lämpötila nousee nopeasti yli 90 asteeseen. Tiedän suurin piirtein välineiden perusteella, mitä leikkaussaleissa on tehty. Toisessa on operoitu käsi, toisessa on ollut vatsakirurginen työ, Jenni Liikanen sanoo ja kiirehtii pesulan tietokoneelle. Hän lukee viivakoodilla instrumentit ja korit tietokoneelle, jotta niiden käsittelystä voidaan myöhemmin laskuttaa leikkausosastoja ja jäljittää samalla instrumentteja. Välinehuoltaja palaa pakkaamoon ja jatkaa korien tarkistamista. Pesukoneesta ja kuivaustunnelista tulleet instrumentit hän laittaa pusseihin ja sulkee ne kuumasaumaajalla. Tulostin syöttää pusseihin tarrat, jossa on välineen nimi, sterilointipäivämäärä, steriloinnin lämpötila sekä päivämäärä, koska instrumentilla on ollut viimeinen käyttöpäivä. Joitakin esineitä on niin vähän, että niitä saatetaan tarvita saman tien kun ne on pussitettu. Kello lähestyy yhtätoista, eivätkä Jenni ja Merja ole pitäneet taukoa. Työ on muuttunut ilta- ja yöpainotteiseksi ja siksi meitä on liian vähän yövuorossa. Unta vastaan ei todellakaan tarvitse taistella, Jenni naurahtaa. Yhdeltätoista Jenni menee keittämään kahvia seinän takana olevaan taukotilaan. Kaupin ulkoilualueella näkyy syyspimeässä yössä harvakseltaan valoja. Kahvin hän juo paljaaltaan: Tähän aikaan en syö mitään. Pelkkä kahvi riittää. Tampereen yliopistollinen sairaala on Jenni Liikaselle tuttu talo. Hänen tätinsä oli töissä sairaalan keittiössä ja Jenni kävi joskus tätä tapaamassa. Kun kuulin tädiltä välinehuollosta, sanoin haluavani sinne töihin, koska työ kuulosti mielenkiintoiselta. Olen aikaisemmin kokeillut kaikenlaista, ollut automaalarina ja ravintola-alalla. En osaisi istua kassalla päivät pitkät. Minulle työpäivässä pitää olla vaihtelua. 16 super 10 2011

3 4 5 4. Keskussairaalan kolmannen kerroksen operatiivisessa välinehuoltokeskuksessa paiskitaan töitä aamuneljältä. 5. Jenni Liikanen haluaisi välinehuoltajat ammattirekisteriin. Työn merkityksestä kertoo se, että leikkaukset keskeytyisivät välittömästi ilman välinehuoltajia. Välinehuoltajista superilaisia Operatiivisessa välinehuollossa on kaikkiaan 30 työntekijää ja koko sairaalassa heitä on noin 70. Kevään ja kesän aikana kolmekymmentä keskussairaalan välinehuoltajaa siirtyi SuPeriin, Jenni muiden mukana. SuPerin pääluottamusmies kertoi liitosta ja katsoimme, että se on meille oikea ammattiliitto. Monet meistä ovat kuuluneet useaan eri liittoon. Jenni toivoo, että SuPer pureutuisi välinehuoltajien palkka-asioihin. Palkkamme ei ole todellakaan suhteessa työn vastuullisuuteen. Emme ole pelkkiä tiskaajia, kuten joskus olen kuullut mainittavan. Jenni Liikanen haluaisi SuPerin vaikuttavan myös siihen, että välinehuoltajat saataisiin vihdoinkin ammattirekisteriin. Olemme saaneet kaksi välinehuoltajaa SuPerin yhteistyöryhmään. Uskon, että ammattimme alkaa tulla enemmän esille. Jenni siirtää painavan instrumenttikorin autoklaaviin menevään kontaineriin. Välinehuoltajan on oltava paitsi tarkka ja nopea myös vahvaselkäinen. Selkä on joskus työpäivän jälkeen kipeä ja jalkoja särkee, jos olen joutunut usein hakemaan leikkaussaleista instrumenttilaatikoita, hän tunnustaa. Jenni alkaa paketoida autoklaaviin meneviä koreja erikoisvalmisteiseen sterilointikääreeseen ja teippaa ne huolellisesti. Hän saa työparikseen Päivi Ratalahden, joka on tullut päivävuoron jälkeen illan suussa jatkaman työtään. Ratalahti on selvittänyt selkäleikkauksessa käytetyn kahdeksan välinelaatikon sisältöä. Kello yhdentoista jälkeen hän on valmis ja voi lähteä ponkaisemaan pyörällä kotiinsa Pappilan kaupunginosaan. Ratalahden seuraava työvuoro alkaa aamukahdeksalta. Päivi Ratalahti on työskennellyt sairaalan välinehuoltajana 23 vuotta. Tietotekniikka on mullistanut työn lähes täysin, vaikka perustyö, välineiden huolto on tietysti säilynyt. Sama tila on ollut käytössä vuodesta 1990 ja se on käynyt ahtaaksi. Kipeimmin tarvittaisiin lisää väkeä, Ratalahti toteaa. Kirurgien työkalut tulevat tutuiksi Jenni Liikanen jatkaa instrumenttikorien pakkaamista. Leikkaussalista ei ole soitettu, vaikka siellä on vielä pari umpilisäkettä leikattavana. Tunnet aika hyvin kirurgien työkalut. Oletko ollut itse leikattavana? Minulta operoitiin viimeksi poskiontelot. Tunnistin suurimman osan instrumenteista vaikken ole ollut kyseisellä osastolla töissä. Oli kieltämättä erilaista olla välineiden kohteena, kun tiesi, mitä niillä suurin piirtein tehdään. Autoklaavit humisevat. Välinehuoltaja kokoaa tähystysleikkauksessa käytettyjä pihtejä. On hiljaista. Vain radio on äänessä. Puoli yhdeltä puhelin soi: Pitää mennä hakemaan käytetyt välineet leikkaussalista. Siellä on umpilisäke poistettu, Jenni sanoo. Palattuaan hän asettaa instrumentit pesukoneeseen. Näyttääkin olleen isompi juttu kun on otettu mahakori käyttöön, ja tavaraa on näin paljon. Nyt on aika puhdasta pestävää toisin kuin esimerkiksi murtumia operoitaessa. Pesukone alkaa hyrskyttää ja Jenni palaa pakkaamoon. Kello lähestyy yhtä eikä Jennissä näy väsymisen merkkejä. Viitsitkö Merja pakata minun kanssani nämä isot laatikot, hän kysäisee työtoverilta. super 10 2011 17

Kuinkahan olisi, viitsisinkö, toinen vastaa. Jennin mielestä työpaikalla lentää vitsi ja kahvipöydässä meno on joskus hervotonta. Aamuyön tunneilla saattaa käydä niin, ettei aina tiedä itketäänkö vai nauretaanko. Tulostin jumittaa, eikä sieltä tule tarra ulos, jotta sen voisi kiinnittää pussitetun instrumentin päälle. Joskus katkos kestää yöllä tunninkin. Jos tarraa ei saada koneesta, instrumenttipussien merkinnät on kirjoitettava käsin. Jenni tulee Merjan avuksi katsomaan, mikä konetta vaivaa, mutta vika ei selviä. He päättävät vielä odottaa hetken. Tavarat omille paikoilleen Jenni Liikanen lähtee viemään autoklaavissa steriloidut tavarat useaan eri varastoon. Hän käyttää steriilikuljetuksia varten tarkoitettua hissiä. Leikkaussalien välinevarastot pursuavat tarvikkeita ja paketteja, joilla kaikilla on tarkka sijaintinsa. Vaikeinta oli oppia viemään tavarat juuri niiden oikeille paikoille. Jos ne ovat väärässä paikassa, niitä ei löydä kukaan. Apua sain ja saan edelleen vanhemmilta kollegoilta. Tarkkana pitää olla kaiken aikaa. Tavaroita siirtäessään Jenni miettii, millainen on hyvä välinehuoltaja: On tultava toimeen erilaisten ihmisten kanssa, koska palvelemme leikkaussaleja. Myös työtoverit ovat luonteeltaan erilaisia. Työ vaatii keskittymistä eikä voi ajatella, että teenpä kaiken äkkiä pois. Jos hutiloi ja mahalaukun leikkauksessa käytettävään instrumenttikoriin meneekin vahingossa murtumassa käytettyjä esineitä, tilanne on nolo meille, mutta kyse on myös potilasturvallisuudesta. Jennin mielestä keskittyminen vaatii myös sitä, ettei tuo omia huoliaan työpaikalle. Työhuolia ei liioin kuljetella kotiin. Kello on kolme ja Jenni menee taukohuoneeseen syömään salaattiannoksen. Merja Loponen liittyy seuraan. Puheluja ei ole enää leikkaussalista tullut ja naisilla on tuokio aikaa istahtaa. Jennin mielestä yön hankalin aika on kolmen ja viiden välillä. Silloin nukuttaisi armottomasti. Ajatus ei kulje täydellä teholla. Vaikka kuinka suunnittelisi, että tuon asian teen seuraavaksi, unohdan samassa, mitä pitikään tehdä. En ole yhtä järjestelmällinen kuin virkeänä ollessani. Silloin on parempi istua aloillaan, koska väsymys menee ohi. Joskus olen aivan virkeä, kun lähden kotiin. Ruokatauko on ohi ja Jenni palaa pakkaamaan instrumentteja. Niiden parissa vierähtää aamuyö. Kaupunki alkaa heräillä ja valo kajastaa idän taivaalta. Puoli kuudelta Jenni pitää tauon. Hän käy lukaisemassa netistä talon sisäiset uutiset ja sähköpostin. Kuudelta hän vie viimeiset autoklaavista otetut tarvikkeet leikkaussalien varastoon. Hommat on tältä erää tehty. Ennen kotiinlähtöä hän syö vielä jogurtin. Työparin kyydissä hän pääsee kotiin, sillä he asuvat naapuruksina.. Tänään töissä Kuka: Tamperelainen Jenni Liikanen, 31, on valmistunut välinehuoltajaksi Tampereen terveydenhuolto-oppilaitoksesta 2002. Perhe: Lapset Jarkko, 13, ja Eveliina, 8. Työ ja työura: Toiminut välinehuoltajana tamperelaisella Koskiklinikalla, josta siirtyi Tampereen yliopistolliseen sairaalaan 2006, ensin sijaiseksi lastenosastolle. Nykyiseen työpaikkaansa operatiiviselle osastolle hän siirtyi 2008 ja sai vakituisen toimen 2010. Harrastukset: Mökkeily kesäkodilla Urjalassa, uinti. Parasta työssä: Työtoverit, työn monipuolisuus ja muuttuvat tilanteet, vaihtelevat työpäivät. Työssä ikävintä: Miettii kauan: kolmivuorotyö, ahtaat työtilat, kiire, tunne ettei jaksa enempää vaikka pitäisi. 18 super 10 2011

Perintönä rintasyöpäriski? teksti marjo sajantola Kaikkia rintasyövälle altistavia tekijöitä ei tunneta, mutta yksi on perimä. Geenivirheen aiheuttaman rintasyöpäalttiuden kantajia on Suomessa tunnistettu noin 400. Osa heistä on sairastunut syöpään. Suomessa todetaan vuosittain yli 4000 rintasyöpätapausta. Miehillä rintasyöpä on harvinainen, mutta noin joka kymmenes nainen Suomessa sairastuu elämänsä aikana tähän syöpään. Rintasyövän kaikkia altistavia tekijöitä ei tunneta, mutta kasvainten syntyyn vaikuttavat ainakin perimä, hormonaaliset tekijät, ravinto ja ympäristö. Kuukautisten varhainen alkamisikä ja myöhään alkavat vaihdevuodet lisäävät jonkin verran sairastumisvaaraa. Myös lapsettomuus tai ensimmäinen synnytys yli 30-vuotiaana altistavat jossain määrin rintasyövälle. Pitkäaikainen hormonihoito vaihdevuosi-iän jälkeen, ylipaino sekä runsas alkoholin käyttö ovat myös vaaratekijöitä. Puolella ei riskitekijöitä Lokakuu on roosa Syöpäsäätiön Roosa nauha -kampanjalla kerätään varoja rintasyöpätutkimukseen ja Syöpäjärjestöjen neuvontapalveluiden periytyvyysneuvonnan kehittämiseen. Katukuvasta tutuksi tulleen roosan nauhan lisäksi kuluttajille on suunnattu monenlaista vaaleanpunaista tuotetta, joiden tuotosta osa lahjoitetaan kampanjakeräykseen. Tuotteita löytyy hyvin varustetuista päivittäistavarakaupoista ja nettikaupasta. Lisää tietoa osoitteessa www.roosanauha.fi. Yhden tai useamman altistavan tekijän poistamisella ei voida ehkäistä rintasyöpää. Yli puolella rintasyöpään sairastuneista naisista ei ole yhtään edellä mainituista riskitekijöistä. Toisaalta suuren sairastumisriskin henkilöillä on rintarauhaskudoksen ja munasarjojen poistolla voitu vähentää sairastumisriskiä. Vaikka syöpä on ihmisen perimään liittyvä tauti, vain pieni osa sairaudesta on varsinaisesti perinnöllisen alttiuden aiheuttamaa. Geenivirheen aiheuttaman perinnöllisen rintasyöpäalttiuden kantajia on tähän mennessä tunnistettu Suomessa noin 400. Heistä osa on sairastunut syöpään. Rintasyövistä 5 10 prosenttia johtuu suuren riskin geenivirheistä geeneissä BRCA1 ja 2 ja noin 20 prosenttia pienemmän riskin geenivirheistä. Alttiuden selvitys on koko suvun asia Dosentti Kristiina Aittomäki kertoo, että periytyvään alttiuteen viittaa useiden lähisukulaisten sairastuminen rinta- tai munasarjasyöpään, sairastuneiden nuori ikä ja rintasyövän esiintyminen miehellä. Toisaalta monissa suvuissa rintasyöpää esiintyy varhaisella iällä ja usealla sukulaisella, mutta altistavaa geenivirhettä ei voida tunnistaa. Jotta periytyvää syöpäalttiutta voitaisiin arvioida, on saatava sukutiedot, suvun terveet ja sairaat ja sairastuneiden diagnoosit, Aittomäki jatkaa. Periytyvyysneuvontaa saa oman maakunnan syöpäyhdistykseltä, eikä jäsenyyttä vaadita. Neuvonta on maksutonta tai maksaa toimistomaksun verran. Yleensä perinnöllinen syöpäalttius arvioidaan yliopistosairaaloiden perinnöllisyysklinikalla. Periytyvyyden arviointi pohjaa dokumentoituihin syöpätapauksiin suvussa. Kun geenivirhe paljastuu, pitäisi sukulaisten saada siitä tieto. Monilla suvun jäsenillä on 50 prosentin riski geenivirheen kantajuuteen. Jos asiasta ei kerrota, pahimmassa tapauksessa periytyvä alttius selviää vasta, kun pitkälle edennyt syöpä todetaan. Dosentti Aittomäki sanoo, että tilanteessa vaikuttaa myös geenivirheen kantajan sukuhistoria. Jos suvussa ovat monet sairastuneet syöpään, mutta jokainen heistä on parantunut, on kantajuuden tunnistaminen eri asia kuin suvussa, jossa monet ovat menehtyneet sairauteen. Hän jatkaa, että ihminen tarvitsee runsaasti tukea kuultuaan olevansa syövälle altistavan geenivirheen kantaja. Syöpäjärjestön kanssa on jo pohdittu yhteistyötä.. super 10 2011 19

20 super 10 2011 i S t o c k p h o t o