Mannerheimin Lastensuojeluliiton jäsenlehti 3/2014 LAPSEMME Liikettä luihin Lastenvaunut rullaavat ajassa Lukumummi auttaa lukemaan Kun lasta pelottaa Leikin iloa levittämässä Pitäisikö pojista huolestua?
UUSI APOBASE. NYT ENTISTÄKIN IHANAMPI IHOLLESI. Uudet parabeenittomat Apobaset nyt apteekeissa. www.apobase.fi Lapsemme_Apobase_186x270_8/14.indd 1 20/08/14 11:49
Pääkirjoitus 12.9.2014 Kohti lapsiystävällistä yhteiskuntaa S uuretkin muutokset lähtevät unelmista. Ne voivat aluksi tuntua mahdottomilta, mutta muuttuvat vähitellen tekojen kautta todeksi. Muutoksen lähtökohta on, että joku uskaltaa ajatella uudella tavalla, sanoa ajatuksensa ääneen ja innostaa muitakin asiansa taakse. Jaettu toive konkretisoituu ja saa tarttumaan toimeen. Ajatus siitä, että jokaisella lapsella on oikeus hellyyteen, huolenpitoon ja hyvään elämään, synnytti aikanaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton parantamaan suomalaisten lasten hyvinvointia. Se, mihin ongelmiin tartutaan ja miten käytännössä toimitaan, on muuttunut lasten elinolojen ja yhteiskunnan kehittymisen myötä. Perustehtävä on säilynyt samana, mutta tavoitteita ja toimintatapoja on päivitetty monta kertaa. Tänä kesänä Turun liittokokouksessa päätettiin strategiasta, joka ohjaa MLL:n työtä vuoteen 2024 saakka. Tahtotilamme on lapsiystävällinen yhteiskunta, jossa lapsen etu asetetaan etusijalle ja lapset ja nuoret voivat hyvin. Se, että päätöksiä arvioitaisiin lasten näkökulmasta ja lapsen etu ohjaisi valintoja, voi näinä päivinä tuntua kaukaiselta. Muutos ei synny helposti, mutta on mahdollinen. Meiltä muutoksentekijöiltä vaaditaan avoimuutta, ketteryyttä, kumppanuutta, osaamista sekä intoa jatkuvaan kehittämiseen. Oleellista on myös keskittyä vahvuuksiimme: monipuoliseen ja innostavaan vapaaehtoistoimintaan, lasten, nuorten ja vanhempien kuuntelemiseen ja tukemiseen sekä vahvaan vaikuttamiseen lasten ja perheiden puolesta. Strategiaa valmisteltiin pitkään ja isolla porukalla. Samaa voimaa tarvitaan sen toteuttamiseen. Mahdollisuudet ovat hyvät. Olemme iso ja aktiivinen joukko, jolla on yhteinen suunta, kyky löytää kumppaneita ja halu rakentaa lapsille parempaa maailmaa. Miksi emme onnistuisi? Liisa Partio, päätoimittaja Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Liitossa tapahtuu 8 Pitäisikö pojista huolestua? Koulumenestys ja terveysasiat askarruttavat 14 Turussa tehtiin tärkeitä päätöksiä MLL:n liittokokous 2014 16 Vaunut rullaavat muutosta Lastenvaunut kuvastavat ajan henkeä 19 Lasten asialla 20 Onkohan se mörkö? Lapsen pelko pitää ottaa vakavasti 24 Leikin iloa levittämässä 28 Viestejä Wilmassa Koulun ja kodin yhteydenpito puhuttaa 31 Isän kynästä 32 Lukumummi kannustaa Lukumummi auttaa lasta lukemaan 35 Lastenkulttuuri Kirjakko Kulttuurikierros 38 Liikettä luihin Osteoporoosi vaivaa myös lapsia ja nuoria 41 Kirjoissa & kansissa 44 Poimitut 47 Mitä mielessä? 48 Jäsensivut 441 428 PAINOTUOTE LAPSEMME Päätoimittaja Liisa Partio l Toimitussihteeri Sisko Kajama l Tiedotustoimittaja Kaarina Kokkonen l Ulkoasu ja taitto Merja Lensu l Kansikuva Tomi Nuotsalo l Toimitusneuvosto: Anu Mustonen (pj), Joona Kallio, Eva Kuntsi, Petra Vesuri, Anne Vola l Toimituksen osoite PL 141, 00531 Helsinki, p. 075 324 5571, lapsemme@mll.fi l Tilaukset ja osoitteen muutokset: www.mll.fi, p. 075 324 5545. Vuosikerta 18 euroa. Jäsenillä lehti sisältyy jäsenmaksuun l Ilmoitukset: Bouser Oy, Vattuniemenranta 2, 00210 Helsinki, Jukka Tiainen, p. (09) 682 0400, jukka.tiainen@bouser.fi, Jouni Kohonen, p. (09) 682 0100, jouni.kohonen@bouser.fi. Ilmoitusaineistot: lapsemme@bouser.fi. Lapsemme 4/2014 ilmestyy 14.11.2014 l Kustantaja Mannerheimin Lastensuojeluliitto. ISSN-L 0358-7908, ISSN 0358-7908, ISSN 2323-4946 l Paino Forssa Print l Lapsemmelehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa, 43. vuosikerta. Lapsemme 3/2014 3
Liitossa tapahtuu Perhekahvila on monen henkireikä Eri puolilla Suomea toimii 534 MLL:n perhekahvilaa. Niissä kokoonnuttiin viime vuonna 15 900 kertaa, käyntikertoja oli yhteensä 328 000. Kesän kynnyksellä tehdyn perhekahvilakyselyn mukaan kävijöistä ja ohjaajista noin kaksi kolmasosaa on 25 35 vuotiaita äitejä. Enemmistö vastaajista oli äitiys-, vanhempain- tai hoitovapaalla. Kävijöistä noin kolmasosa koki olevansa uupunut ja yhtä moni arvioi tarvitsevansa tukea vanhemmuuteen. l Yli 80 % prosenttia kävijöistä oli saanut perhekahvilassa lisää tuttavia ja ystäviä. l 89 % kertoo lapsensa saaneen seuraa ja leikkikavereita, ja yli puolet arvioi, että heidän lapsensa taidot toimia ryhmässä vahvistuivat. l 81 % :n mielestä perhekahvilassa käyminen on vaikuttanut myönteisesti omaan mielialaan. l 34 % kävijöistä oli saanut perhekahvilassa tukea ja ideoita arjen pulmiin ja lasten kasvatukseen. l 61 % oli saanut tietoa alueensa lapsiperheille suunnatuista palveluista ja toiminnasta. Kyselyyn vastasi yhteensä 595 henkeä, joista perhekahvilan kävijöitä oli 425 ja ohjaajia 170. Kuva: Matti Matikainen Jos perhekahvilaa ei olisi Olisin yksinäisempi. Olisi arkemme tylsempää. Perhekahvila on suuri osa pienen kunnan kotiäitien ja -isien arkea. En tuntisi alueeni muita lapsiperheitä läheskään niin hyvin kuin nyt. Lasten olisi ollut vaikeampi tutustua ikäisiinsä lapsiin ja saada kavereita. Lapsiin investoiminen tuo yhteiskunnalle säästöä! Lue lisää: www.mll.fi > kannanotot Ohjeita äideille 70 vuotta sitten w Jokaisella lapsella täytyy olla oma makuupaikka. Sen järjestämisen ei tarvitse tulla kalliiksi. Parhaimpia ovat rauta- tai puusängyt. Älkää tehkö niitä niin syviksi, että lapset makaavat syvällä kuin höyrykaapissa voimatta seurata, mitä ympärillä tapahtuu. Silloin on myös vaikea hoitaa heitä. Tehkää sänkyyn säleikköseinämä. Silloin ilma voi vapaasti kiertää, pienokaiset näkevät ympärilleen huoneeseen ja saavat säleistä kiinni nostaessaan itseään. Terveet lapset kodin ilo ja kansan tulevaisuus. Leikki- ja kouluikäisten lasten terveyden hoidon opas äideille. Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto 1944. Tutkimusapurahojen haku MLL:n tutkimussäätiö myöntää vuodeksi 2015 tutkimusapurahoja väitöstutkimuksiin, joiden tutkimusaiheena on - lasten ja kasvattajien myönteisen vuorovaikutuksen lisääminen, - lasten ja nuorten yksinäisyyden ehkäiseminen tai - leikkikulttuuria koskeva tutkimus. Hakemukseen liitetään tutkimussuunnitelma ja tutkimuksen ohjaajan lausunto. Apurahan saajilta edellytetään päätoimista sitoutumista tutkimukseen tutkimusapurahakaudella. Hakulomakkeen saa osoitteesta www.mll.fi/tutkimussaatio. Hakemukset toimitetaan 31.10.2014 mennessä osoitteeseen: MLL:n tutkimussäätiö, PL 141, 00531 Helsinki. Hakemuksia ei palauteta. Lisätietoja: tutkimussäätiön asiamies Maarit Päivike, puh. 040 521 5146, maarit.paivike@mll.fi. Kiitos kaikille Kevätilo-keräykseen osallistuneille. Paikallisyhdistykset ja piirit keräsivät toimintaansa 125 000 euroa. 4 Lapsemme 3/2014
Liitossa tapahtuu Lapsen oikeuksien päivänä leikitään Lapsen oikeuksien päivän kansallinen teema on tänä juhlavuotena leikki. Koko Suomi leikkii -hankkeen leikkilähetit järjestävät Lapsen oikeuksien viikolla eri puolella Suomea tilaisuuksia, joiden kautta tuodaan tutuksi leikin, mielikuvituksen ja sukupolvien sillan merkitystä sekä lapsen oikeutta leikkiin. Seuraa tapahtumailmoittelua hankkeen nettisivuilta www.kokosuomileikkii.fi. Koulurauhaa! Kuva: Anu Pynnönen Valtakunnallinen koulurauha julistettiin 21.8. Tampereen Ratinan stadionilla. Tapahtumaan osallistui yli 3 000 koululaista. Tänä vuonna julistuksella haluttiin kiinnittää huomiota ystävyyteen. Koulurauha-ohjelmaa toteutetaan peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa. Ohjelma on laajenemassa myös päiväkoteihin, joissa julistetaan eskarirauha. www.koulurauha.fi Kuva: Harri Joensuu Pääsihteerin pohdintoja...nukenvaunuista Pienen talon vinttikerroksessa on kahdet nukenvaunut, vaaleanpunaiset ja tummemman punaiset. Kovin vanhoja ne eivät ole, mallit lienevät 1980-luvun loppupuolelta. Minun huostaani ne päätyivät, kun aikuistuneet tyttäret eivät raaskineet kierrättää niitä vaan arvelivat, että ne ovat minulle tunnetasolla tärkeitä. Joten siellä ne nyt ovat. Enkä raaski kierrättää niitä, kun arvelen, että ne voivat olla tyttärille tunnetasolla tärkeitä. Kun vaunut nyt ovat siellä, käyn toisinaan katsomassa niitä. Muistelen, kuinka vähän aikaa sitten tytöt olivat pieniä ja leikkivät nukkeleikkejään. Kuinka nukkeja ruokittiin, niille vaihdettiin vaippoja, puettiin. Kuinka seisoin salaa katsomassa ja kuuntelemassa heidän leikkejään ja kuinka ajattelin silloin, että tyttö on nukkeleikissään samanaikaisesti äitinsä tytär ja tyttärensä äiti. Ja koska he käsittelivät nukkeja ja pehmoleluja hellästi joskin huolettomasti, arvelin asioiden olevan riittävän hyvin. En kuitenkaan silloin voinut tajuta, kuinka aika kiitää ja kuinka vähän aikaa lapset ovat pieniä, lähellä ja tarvitsevia. Kuinka paljon aikaa niille tulee antaa juuri sen takia, että aikaa on niin vähän. Samalla oivallan, että tämäkin aika kiitää yhtä nopeasti, joten mikä on se tärkein asia, jolle pitää antaa aikaa, nyt? Nukenvaunut vinttikerroksessa ovat palauttaneet minulle palan historiaa, jota tyttäret arvelevat minun arvostavan. Siinä he ovat oikeassa. Kunpa lisäksi muistaisin aina riittävästi arvostaa sitä, mitä minulla on tässä ja nyt. Mirjam Kalland Koululaiset kaipaavat kuuntelijaa Koulujen alkaessa lasten ja nuorten puhelimeen tulee puheluja huomattavasti enemmän kuin tavallisina viikkona. Lapset ja nuoret kaipaavat kuuntelevaa aikuista, jonka kanssa jutella koulujännityksestä, kaverisuhteista ja muista kouluasioista. Valitettavan monessa yhteydenotossa lapset ja nuoret kertovat koulussa kohtaamastaan väkivallasta ja sen aikaansaamista vakavista psyykkisistä oireista. www.mll.fi/lnpn Anne Viinikka (toim.) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa UUTUUS! Tukea kohtaamiseen MLL julkaisee lokakuussa kirjan Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Kirjassa kerrotaan, mitä ovat mentalisaatio ja reflektiivinen työote ja mitä hyötyä niistä on lapsi- ja perhetyötä tekevälle tai alaa opiskelevalle. Tilaukset www.mll.fi/kauppa HYVÄ ALKU KOULUTIELLE Helli ja hoivaa pientä koululaista HYVÄ ALKU YLÄKOULUUN Kuuntele ja kannusta yläkoululaista Tukea koulun alkuun MLL tavoitti Hyvä alku koulutielle- ja Hyvä alku yläkouluun -kampanjoillaan yli 100 000 koululaisen vanhemmat. Ensiluokkalaiset saivat koulujen kautta lahjaksi harrastuspussin, jonka sisällössä muistutettiin vanhempia perheen yhteisen ajan, leikin ja riittävän unen merkityksestä sekä kannustettiin yhteistyöhön koulun kanssa. Seitsemäsluokkalaisten vanhemmille lähetetyssä kirjeessä kerrottiin alakoulusta yläkouluun siirtymisestä ja murrosikäisen hyvinvoinnille tärkeistä asioista. Kampanjat mahdollisti yhteistyökumppaneilta ja säätiöiltä saatu tuki. Lapsemme 3/2014 5
Liitossa tapahtuu Kuva: MLL:n Kymen piiri Kouvolassa iloittiin onnistuneesta Taikamaratonista. Suomalaisista taikureista koostuva joukko esiintyi tauotta 72 tuntia ja keräsi yli 5200 euroa MLL:n Kymen piirille kiusaamisen vastaiseen työhön. 1 000 päivysti suojateillä Uudenmaan piirin ja alueen 40 paikallisyhdistyksen järjestämään suojatiepäivystykseen osallistui tänä vuonna ennätykselliset 1 000 vapaaehtoista. Vapaaehtoiset päivystivät 120 koulun läheisyydessä olevilla suojateillä. Koulun alun tempauksen tarkoituksena on kiinnittää autoilijoiden ja muiden tiellä liikkujien huomio lapsiin ja varmistaa pienten koululaisten turvallinen tien ylitys. Kampanjan yhteistyökumppanina on If Vahinkovakuutusyhtiö. Nettisivuston suosikki Uusia ystäviä on Vanhempainnetin keskustelupalstojen suosikki. Palstalla vanhemmat voivat etsiä uusia ystäviä muista vanhemmista tai lapsiperheistä. www.mll.fi/vanhempainnetti/keskustelut/ Nimityksiä Satakunnan piirin uudeksi toiminnanjohtajaksi on valittu KM Tia Kemppainen. Hän aloittaa tehtävässään 1.10. Kuva: MLL:n Uudenmaan piiri TEKSTI MAARIT PIIPPO KUVAT ANU PYNNÖNEN Parisuhde paremmaksi Hyvä parisuhde vahvistaa vanhemmuutta ja parhaimmillaan vanhemmuus syventää parisuhdetta. MLL:n Uudenmaan piirin Yhdessä vanhempana -hankkeessa etsitään keinoja tukea parisuhdetta. L apsiperheiden vanhemmille ruuhkavuodet ovat kiireisiä ja parisuhteen hoito saattaa jäädä vähemmälle. Hyvä ja turvallinen parisuhde auttaa puolisoita olemaan parempia vanhempia lapsilleen. Yhdessä vanhempana -hanke on Uudenmaan piirin matalan kynnyksen toimintaa, jossa tavoitetaan pariskuntia esimerkiksi perhekahviloiden ja isä-lapsi-ryhmien kautta. Hankkeen aikana on toteutettu teemailtoja, järjestetty ohjattuja keskusteluja ja asiantuntijaluentoja sekä tehty osallistavia tehtäviä. Nuoret isät kiinnostuneita Vuonna 2013 käynnistyneen hankkeen toisena toimintavuonna kartutetaan kokemuksia ja niiden pohjalta kehitetään malleja valtakunnalliseen vapaaehtoistyöhön. Tarkoitus on luoda parisuhdetta tukevia malleja osaksi MLL:n jo olemassa olevaa lapsi- ja perhetoimintaa, kertoo hankkeen projektipäällikkö Kari Koponen. Äitien tavoittaminen on helppoa perhekahviloiden kautta, mutta päivisin työssä olevien isien saaminen mukaan on haaste. Uudenmaan piirillä on kuitenkin hyviä kokemuksia miesten tavoittamisesta esimerkiksi isä-lapsi-ryhmissä. Nykyaikana myös isät ovat kiinnostuneita miettimään parisuhdettaan. Miehiä motivoi mukaan erityisesti tehtävien ja pelien kautta tapahtuva toiminnallisempi työskentely kuin pelkkä keskustelu, huomio Koponen. Molempien vanhempien osallistuminen yhtä aikaa toimintaan vaatii erikoisjärjestelyjä. Siksi parikahviloiden ja parisuhdeiltojen oheen on tarjottu maksutonta lastenhoitoa. 6 Lapsemme 3/2014
Liitossa tapahtuu Parisuhdeillassa tehdään tehtäviä yhdessä puolison kanssa. Hanna ja Torbjörn Karlsson ovat oppineet huomioimaan enemmän toisiaan arjen keskellä. Aikaa kuunnella Porvoolaisilla Hanna ja Torbjörn Karlssonilla oli ollut useita voimavaroja vaativia tapahtumia elämässään, kun he lähtivät mukaan Yhdessä vanhempana -toimintaan. Vauvan syntymisen aikaan osuivat talon remontointi, Hannan äidin kuolema, sisarusperheen hajoaminen, Torbjörnin työkiireet sekä vesivahinko kotona. Kolmilapsisessa perheessä tekemistä riitti niin paljon, että voimat alkoivat olla vähissä ja tilanne vaikutti jo vanhempien keskinäiseen suhteeseen. MLL:n Uuden Porvoon paikallisyhdistyksen varapuheenjohtajana toimiva Hanna näki hankkeen keinona tarkistaa asenteita ja tavoitteita puolisona. Torbjörnin osallistumisen mahdollisti tilaisuuksien ajoitus illaksi töiden jälkeen. MLL:n palkkaama lastenhoitaja tapahtumien yhteyteen oli ehdoton edellytys molempien osallistumiselle, koska Karlssoneilta puuttuu oma tukiverkosto kotipaikkakunnalta. Yhdessä vanhempana -tilaisuuksissa Porvoossa alustivat muun muassa Väestöliiton, Perheasiain neuvottelukeskuksen ja paikallisen seurakunnan asiantuntijat. Teemat käsittelivät esimerkiksi vuorovaikutustaitoja, parisuhteen arvoja sekä miehen näkökulmaa isyyteen ja puolisona olemiseen. Tärkeä heräte vuorovaikutustaidoissa Karlssoneille oli pysähtyä kuuntelemaan, mitä puoliso todella sanoo. On hyvä tarkistaa, mikä on faktaa ja mikä on vain oletus. Usein oma kokemus on jotain aivan muuta kuin mitä puoliso on tarkoittanut, kuvailee Torbjörn Karlsson. Unelmia ja myönteistä palautetta Yhteisen aarrekartan teko muistutti alkuaikojen unelmista ja omista vahvuusalueista sekä kertoi tulevaisuuden tavoitteista, kuten remontin valmistumisesta ja koko perheen lomamatkasta. Suurin oivallus oli lisätä hyvinvointia arjessa ja ymmärtää positiivisen palautteen merkitys, kertoo Hanna Karlsson. Vertaistuessa on arvokasta huomata, että vastaavanlaisia ongelmia on muissakin perheissä. Parisuhteen hoitoon on varattava aikaa, sillä muuten tunteet ja ajatukset hukkuvat arjen pyöritykseen. Perheiden yhteisesti jakamat kokemukset innostavat oppimaan toinen toisiltaan. Toimintaan osallistuminen on ollut kuin suunnistusta rastilta rastille ja toivottavasti lopulta myös maaliin, Torbjörn kuvailee. Parisuhteeseen panostaminen on jo näkynyt Karlssoneiden kotona keventyneenä ilmapiirinä. Lapsetkin ovat huomanneet myönteisen vaikutuksen. Apua, nyt ne pussaa!, ovat lapset saattaneet kommentoida, kun vanhemmat ovat huomioineet toisiaan arjen keskellä. Yhdessä vanhempana -hanke jatkuu vuoden 2015 lopulle. Tavoitteena on, että hankkeen jälkeen kaikki MLL:n piirit jatkavat parisuhdetoimintaa paikallisyhdistystensä kanssa. Lisätiedot: uudenmaanpiiri.mll.fi Kirjavinkkejä parisuhteesta Åberg Ritva (toim): Sata kysymystä parisuhteesta. Väestöliitto ry, Parisuhdekeskus. 2013. Lijeström Sari: Vuorovaikutustaidot parisuhteessa. Kataja-parisuhdekeskus ry. 2012. Sjöroos Margit: Myötätunto - Ole lähellä, elä mukana. Minerva kustannus oy. 2010. Tanskanen Elina: Auta, Elina! -parisuhdekirja. Tammi. 2012. Parisuhteen hoito vaatii aikaa. Lapsemme 3/2014 7
Pitäisikö pojista TEKSTI TIINA KIRKAS KUVAT TOMI NUOTSALO huolestua? Pienellä patistuksella iso osa pojista saataisiin pärjäämään koulussa ja huolehtimaan itsestään nykyistä paremmin. Valtaosa suomalaisista pojista pärjää mainiosti. He käyvät koulua, harrastavat monipuolisesti ja viettävät vapaa-aikaa kavereidensa kanssa. Silti monien asiantuntijoiden mielestä suomalaispojilla voisi mennä paremminkin. Erityistä huolta on kannettu poikien heikkenevästä koulumenestyksestä. Esimerkiksi tuoreimmasta PISA-tutkimuksesta ilmenee, että joka seitsemäs 15-vuotias suomalaispoika ei suoriudu kelvollisesti yksinkertaisistakaan matemaattisista tehtävistä. Lisäksi lähes viidennes pojista on heikkoja lukijoita. Itäja Pohjois-Suomessa pojat ovat lukutaidoltaan jopa kaksi vuotta tyttöjä jäljessä. Tulokset tarkoittavat, että osa suomalaisista pojista saa peruskoulusta erittäin heikot valmiudet selviytyä niin jatko-opinnoissa, työelämässä kuin arjessakin. Se taas lisää heidän syrjäytymisriskiään. Poikien heikentyvä koulumenestys ei ole vain suomalainen ilmiö. Suomalaista sen sijaan on se, että pojat lukevat huomattavan paljon huonommin kuin tytöt, ja ero kasvaa koko ajan. Kun suurin osa koulutyöstä perustuu luetun omaksumiseen, sillä on merkitystä poikien opintomenestykselle. Syytä poikien tilanteeseen on haettu koulusta, jonka sanotaan suosivan lukuhaluisia tyttöjä toiminnallisten poikien kustannuksella. Kun tytöt istuvat paikoillaan ja puurtavat, pojat oppivat tekemällä projekteja. Koulua kuitenkin käydään enimmäkseen luokkahuoneessa, joten pojat turhautuvat ja tylsistyvät. 8 Lapsemme 3/2014 Lapsemme 3/2014 9
Pojat eivät vain terveyskäyttäydy vaan elävät nuoren ihmisen elämää tässä ja nyt. Poikien tyttöjä heikompaa koulumenestystä on selitetty myös biologialla eli sillä, että poikien aivot kypsyvät hitaammin kuin tyttöjen. Se taas vaikuttaa heidän oppimisvalmiuksiinsa. Varsinkin loppuvuodesta syntyneet pojat saattavat yläkouluikäisinä olla kehityksessään reilusti jäljessä luokkansa tyttöjä. Vastahakoiset pojat Tutkija Harry Lunabba Helsingin yliopistosta tunnistaa huolen poikien heikentyvästä koulumenestyksestä. Hän kuitenkin muistuttaa, että pojilla ei ole mitään luontaista estettä oppia ja viihtyä koulussa. Tutkimus ei myöskään tue väitettä, jonka mukaan pojat jäisivät opetuksessa paitsioon. Poikien suuri enemmistö pärjää koulussa ihan hyvin, eikä koulu ole pojille niin huono paikka kuin moni väittää. Toisaalta kaikki tytötkään eivät menesty koulussa. Lunabban mielestä poikien ja tyttöjen eroja ei ole tarvetta erikseen korostaa, sillä kumpaankin ryhmään kuuluu monenlaisia yksilöitä. Huonosti pärjäävien poikien joukko on myös suhteellisen pieni, eikä koulua tulisi kehittää yksinomaan heidän ehdoillaan, vaikka he tukea tarvitsevatkin. Jos Lunabba johonkin puuttuisi, niin poikien tapaan asennoitua koulutyöhön tyttöjä nuivemmin. Hän puhuu poikien vastahakoisuuskulttuurista, jota pitäisi purkaa aikuisin esimerkein. Samuli Kukkosta ja Niko Takkoa opiskelu kiinnostaa. Pojat harrastavat jalkapalloa, joka vie lähes koko vapaa-ajan. Poikien keskuudessa on jotenkin kiellettyä tai noloa pärjätä koulussa. Ainakaan ei saa osoittaa kavereille, että tekee jotain koulunkäyntinsä hyväksi. Lunabba kehottaa myös opettajia pohtimaan, miksi he antavat joidenkin poikien alisuoriutua luokalta toiselle ilman, että he kannustavat tai patistavat poikia opiskelemaan omalla tasollaan. Usein kyse on pojista, jotka ovat sosiaalisesti lahjakkaita mutta koulutyössään laiskoja. Poikien toimintatapaa ei tulisi vahvistaa toteamalla, että pojat ovat poikia, eikä heistä ole käymään koulua. Kyynistyvät pojat Toistaiseksi pojat ovat voineet suhtautua koulunkäyntiinsä huolettomammin kuin tytöt. Kehnotkaan arvosanat eivät ole erityisemmin estäneet heitä hankkiutumasta kohtuullisiin töihin ja asemiin yhteiskunnassa. Tulevaisuudessa poikien tilanne hankaloituu, kun yhä useammassa ammatissa vaaditaan koulutusta, ja kilpailu opiskelu- ja työpaikoista kiristyy. Heikoimmassa asemassa ovat ne, joita opiskelu ei kiinnosta lainkaan. Välinpitämätön asenne saattaa periytyä kotoa tai kertoa vaikeasta elämäntilanteesta. Koulussa se näkyy häiriökäyttäytymisenä tai poissaoloina. Piittaamattomuus voi olla myös tapa reagoida ongelmiin koulussa. Keskinäinen kilpailu ja suorituspaineet korostuvat etenkin lukiossa, jossa osa tytöistä uupuu ja masentuu, kun taas osa pojista kyynistyy. Se tarkoittaa, että koulunkäynti menettää merkityksensä heidän elämässään, kertoo tutkijatohtori Heta Tuominen-Soini Helsingin yliopistosta. On tyypillistä olla kyyninen poika lukion ensimmäisellä ja kolmannella luokalla. On myös tyypillistä olla koulusta innostunut poika vielä ensimmäisellä 10 Lapsemme 3/2014
Aleksi Rapeli aikoo parantaa keskiarvoaan yhdeksännellä luokalla päästäkseen lukioon. mutta ei enää kolmannella luokalla. Jotain siis pojille tapahtuu lukiossa. Myöhemmin pojat voivat suhtautua kielteisesti koulun lisäksi koko yhteiskuntaan, Tuominen-Soini sanoo. Suomalaistutkimusten mukaan kyynisillä nuorilla on lähes nelinkertainen riski pudota koulutusjärjestelmästä. Näkymättömät pojat Heta Tuominen-Soinin mielestä kaikki hyötyisivät, jos koulu korostaisi nykyistä enemmän oppimista ja asioiden syvällistä ymmärtämistä. Koulu on ykkönen Espoolaiselle Aleksi Rapelille koulu on nyt tärkeintä elämässä. Yhdeksännellä luokalla ratkeaa, pääseekö hän ensi vuonna tavoittelemaansa lukioon. Kahdeksannen luokan keskiarvoa on kyllä parannettava, hän sanoo. Aleksille koulu on aina maittanut, eikä lukeminenkaan tuota ongelmia. Koulustaan hän tuntee myös muita poikia, jotka ovat opiskelusta kiinnostuneita mutta saattavat arkailla sen tunnustamista kavereilleen. Muutoin Aleksi arvelee, että tytöt pärjäävät koulussa poikia paremmin, koska heidän murrosikänsä alkaa varhemmin kuin pojilla. He ymmärtävät aikaisemmin, mikä on tärkeää. Pojat taas pelaavat ja ovat kavereiden kanssa. Poikien pitäisi vain tajuta, että koulu on ykkönen. Järvenpääläiset Samuli Kukkonen ja Niko Takko opiskelevat ensimmäistä vuottaan lukiossa. Opiskelu kiinnosti jo yläkoulussa, kuten myös monia muita heidän kavereitaan. Niin tytöt kuin pojatkin kilpailivat koearvosanoista. Ne, joita koulunkäynti ei kiinnostanut, eivät välittäneet numeroistaan. Ehkä he ajattelevat nyt toisin, kun eivät ole päässeet mihinkään opiskelemaan, Samuli kertoo. Ei koske kaikkia Aleksi pelaa yhdeksättä vuotta jääkiekkoa ja käy harjoituksissa lähes joka päivä. En syö useinkaan pikaruokaa, ja äiti kehottaa muutenkin syömään terveellisesti. Samuli ja Niko pelaavat jalkapalloa, joka vie lähes kaikki heidän arkiiltansa ja viikonloppunsa. Urheilulliseen kaveripiiriin ei tupakointi kuulu. Lukiossakin keskitytään opiskelemaan, kun taas läheisessä ammattikoulussa näkyy taajaan poikia tupakkapaikalla. Olen kysynyt tupakoivilta kavereiltani, miksi he eivät lopeta tupakointia. He vastaavat, että voisivat hyvinkin lopettaa mutta polttavat silti, Niko kertoo. Hän sanoo, että nuoret eivät ajattele tekojensa seurauksia aikuisten tapaan. Ainakaan he eivät korvaa tupakointia tai oluen juontia terveysteoilla, kuten urheilulla. Kaverukset huomauttavat, että kaikkia poikia ei tulisi tuomita koulun ja terveen elämän vieroksujiksi pienen ryhmän perusteella. Lapsemme 3/2014 11
Aleksilla on terveelliset elämäntavat. Hän tapaa kavereitaan ja pelaa jääkiekkoa lähes joka päivä. Koulutyötä vältteleviä poikia voisi tukea tarjoamalla heille pystyvyyden ja osaamisen kokemuksia. Heidän pitäisi myös voida yhdistää opiskelu omaan elämään heille merkityksellisellä tavalla. Harry Lunabba näkisi koulussa nykyistä enemmän hyviä kohtaamisia. Eniten häntä mietityttävätkin pojat, jotka ovat luokassa lähes näkymättömiä. He eivät erotu muista pojista metelillä tai yksinololla, joka saisi aikuiset huolestumaan. Lunabba toteaa, että he ovat poikia, jotka eivät herätä opettajissa mitään tunteita. Nämä pojat ovat hiljaista keskikastia, joka hoitaa asiansa. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä heille oikein kuuluu. On selvää, että opettajilla ei ole mahdollisuutta tuntea jokaista oppilasta. Silti jokainen tarvitse koulussa ainakin yhden turvallisen aikuisen, ja sen toteutuminen ei vaadi opettajiltakaan liikoja. Hyvä opettaja on uskottava, ja häntä on helppo lähestyä, Lunabba sanoo. Terveyskuria uhmaavat pojat Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan noin puolet pojista liikkuu ja nukkuu vähemmän kuin asiantuntijat suosittelevat. Sen sijaan he istuvat paljon myös vapaa-ajallaan ja syövät epäterveellisesti. Joka neljäs 16-vuotias poika arvioi itsensä ylipainoiseksi. Pojat myös tupakoivat enemmän ja juovat itsensä humalaan säännöllisemmin kuin tytöt. Riskikäyttäytyminen näkyy sairaaloissa, joihin pojat päätyvät tyttöjä useammin tapaturmien ja väkivallan seurauksena. Tutkija Anna Ojajärvi Nuorisotutkimusverkostosta kuitenkin muistuttaa, että poikien tilanne ei ole näin synkkä. Tilastoissa korostuvat ääripäät, ja suu- 12 Lapsemme 3/2014 rin osa suomalaisista pojista voi paremmin kuin koskaan. Ojajärvi kehottaakin pohtimaan, ovatko aikuiset aidosti huolissaan poikien terveydestä vai onko kyse pikemminkin siitä, että pojat eivät noudata aikuisten terveyskuria. Osa pojista saattaakin tietoisesti uhmata asiantuntijoiden neuvoja. He esimerkiksi tietävät, että tupakointi on vaaraksi terveydelle mutta tupakoivat siitäkin huolimatta. Pojalle tupakointi voi olla looginen ratkaisu, jos se esimerkiksi auttaa häntä saamaan kavereita tai rentoutumaan. Poika voi myös urheilla paljon ja ajatella, että siksi hän voi polttaa tupakkaa, Ojajärvi sanoo. Useista tutkimuksista myös tiedetään, että koti, kaverit ja asuinympäristö vaikuttavat suuresti terveyskäyttäytymiseen. Tilastoissa se näkyy siten, että ammattikoululaisista pojista 35 prosenttia mutta lukiolaisista vain kahdeksan prosenttia tupakoi päivittäin. Myös humalajuominen, huumekokeilut ja ylipaino ovat yleisempää ammattikouluissa kuin lukioissa. Ojajärvi huomauttaakin, että pojat eivät vain terveyskäyttäydy vaan elävät nuoren ihmisen elämää tässä ja nyt. Keskustelemalla poikien kanssa voi selvitä, miksi he toimivat omalla tavallaan. Tupakkapaikka voi olla koulussa ainoa tila, joka on rauhallinen ja jonka poika kokee omakseen. Meidän on pohdittava, miksi näin on ja millaisia muita paikkoja me voisimme hänelle tarjota. Raitistuvat pojat Syyllistämisen sijaan Anni Ojajärvi perää aikuisilta toimia poikien terveyden hyväksi. Esimerkkinä hän mainitsee liikunnan, joka on paljolti ulkoistettu urheiluseuroille. Ne taas keskittyvät seulomaan kilpaurheilijoita. Minkälaisia liikuntamahdollisuuksia tarjoamme niille, jotka eivät halua kilpaurheilla tai joilla ei siihen ole varaa? Nykyään yläkouluikäisen pojan voi olla vaikeaa aloittaa enää jääkiekkoa, koska harrasteryhmiä on heikosti tarjolla. Samaan aikaan mahdollisuudet liikkua arjessa vähenevät. Taajamissa kouluun kuljetaan joko perheen autolla, julkisilla liikennevälineillä tai omalla mopolla. Kaupunkikeskustoissa kävely tai pyöräily liikenteen seassa saattaa pelottaa niin poikia kuin vanhempiakin. Myös ulkoleikit korvautuvat tietokonepeleillä ja sisäistumisella. Aina se ei ole poikien oma valinta, koska monilla kaupunkipihoilla pallopelit ja skeittaaminen ovat kiellettyjä huveja. Toisaalta osa pojista on omaksunut terveellisen elämäntavan jo siksi, että se on keino rakentaa omaa identiteettiä ja erottua muista. Osittain kyse on poikien kasvaneista ulkonäköpaineista, mikä näkyy punttisaleilla mutta myös syömishäiriöinä. Tehokkainta valistusta on saada poika itse ajattelemaan terveyttään. Avoin keskustelu arjen valinnoista toimii paremmin kuin faktatiedon jakaminen ylhäältä alas. Ojajärvi näkee paljon hyvääkin poikien terveyskulttuurissa. Enää ei tarvitse tehdä perinteisen äijämäisiä valintoja, kuten tupakoida, jotta pääsee porukkaan. Raittiita nuoria on myös enemmän. Kyse ei ole vain nuorison alakulttuureista vaan yleistyvistä yksilövalinnoista. l Juttua varten on haastateltu myös lastenpsykiatrian erikoislääkäriä Jari Sinkkosta.
TÄMÄN MERKIN TAKANA ON TUHANSIA HYVIÄ KOJA RAY TUKEE TÄNÄ VUONNA MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITTO RY:N HYVIÄ TEKOJA 3 287 000 EUROLLA. Tämän merkin takana on tuhansia hyviä tekoja. RAY rahoittaa vuosittain n. 800 järjestön toimintaa. Sadattuhannet saavat apua eri elämäntilanteissa.
TEKSTI CAMILLA HEIKKILÄ KUVAT MARI MÄNNISTÖ Liittokokous käynnistyi perinteiseen tapaan Marsalkan hopeatorvilla ja lasten vauhdikkailla esityksillä. Turussa tehtiin tärkeitä päätöksiä Tutustu Suunta 2024 -strategiaan www.mll.fi/strategia Mannerheimin Lastensuojeluliiton liittokokous hyväksyi Turussa 14. 15.6. uuden, vuoteen 2024 ulottuvan strategian ja valitsi liitolle uudet puheenjohtajat. L iittokokous on MLL:n ylin päättävä elin, joka kokoontuu kolmen vuoden välein linjaamaan liiton toimintaa sekä valitsemaan liittovaltuuston sekä liittohallituksen puheenjohtajan. Tällä kertaa agendalla oli myös uuden strategian hyväksyminen. Kesäinen Turku houkutteli paikalle yli 270 osallistujaa eri puolilta Suomea. Tärkeiden päätösten lisäksi liittokokous on myös paikka tavata muita vapaaehtoisia, vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa yhdessä. Tavoitteena lapsiystävällinen yhteiskunta MLL:n uusi Suunta 2024 -strategia painottaa avoimuutta, kumppanuutta, vapaaehtoistyötä ja lasten oikeuksien edistämistä. Strategian mukaan MLL rakentaa yhdessä kumppaneidensa kanssa lapsiystävällistä yhteiskuntaa, jossa lapsia ja lapsuutta arvostetaan ja jossa kaikki kantavat vastuunsa lasten hyvinvoinnista. Uuden strategian työstäminen käynnistyi jo kaksi vuotta sitten ja prosessissa on kuultu niin MLL:n piirejä, paikallisyhdistyksiä, yhdistysten jäseniä, lapsia ja nuoria kuin sidosryhmien edustajia. Uuden strategian tarkoituksena on vahvistaa MLL:n kykyä uudistua toimintaympäristön muuttuessa. Strategia auttaa meitä tekemään oikeita asioita ja uudistumaan mutta vain jos siitä tulee elävä osa arkea. Nyt onkin aika kirjata seuraavan vuoden toimintasuunnitelmiin, miten se viedään käytäntöön, muistuttaa pääsihteeri Mirjam Kalland. Liiton puheenjohtajisto vaihtuu Liittokokous valitsi liittohallituksen puheenjohtajan sekä liittovaltuuston. Puheenjohtajana aloittaa 1.1.2015 lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri Linnea Karlsson. 44-vuotias Karlsson seuraa tehtävässä lastentautiopin emeritusprofessoria Olli Simelliä, joka toimi Liittohallituksen puheenjohtajana aloittaa vuoden 2015 alusta lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri ja Turun yliopiston kehityspsykiatrian dosentti Linnea Karlsson. Arvostan vapaaehtoisten työtä ja olen mielelläni tukemassa sitä. MLL:n liittohallituksen puheenjohtajana kaksi kautta. Linnea Karlsson on ollut mukana perustamassa laajaa FinnBrain-seurantatutkimusta, jonka tavoitteena on selvittää stressin ja kasvuolosuhteiden vaikutuksia lapsen kehitykseen raskausajasta aikuisuuteen. Tutkimus pyrkii löytämään tekijöitä, joiden avulla voidaan kehittää lasten ja lapsiperheiden hyvinvointia tukevia palveluja ja hoitomuotoja. Valtuuston varapuheenjohtajat Anu Mustonen ja Jarmo Heimo saivat onnittelukukat kunniapuheenjohtaja Tuula Tammiselta ja pääsihteeri Mirjam Kallandilta. Työssäni näen paljon asioita, joita suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi kehittää. Siksi koen, että on äärimmäisen arvokasta saada olla mukana vaikuttamassa lasten asioihin mahdollisimman ennaltaehkäisevästi ja tehokkaasti, Karlsson sanoo. Puheenjohtajana koen olevani palvelutehtävässä ja haluan antaa työssäni ja tutkimuksissani kertyneen tiedon liiton käyttöön niin, että voimme yhdessä luo- da lasten hyvinvointia ja hyvän kasvun edellytyksiä. Arvostan vapaaehtoisten työtä ja olen mielelläni tukemassa sitä, Karlsson jatkaa. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin hallintojohtaja, varatuomari Tarja Larmasuo Helsingistä ja varapuheenjohtajiksi kaupunkiarkkitehti Jarmo Heimo Paimiosta ja yhteysjohtaja, psykologian tohtori Anu Mustonen Jyväskylästä. l 14 Lapsemme 3/2014 Lapsemme 3/2014 15
TEKSTI ANNI-ELINA KARVONEN KUVAT TOMI NUOTSALO JA SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA Lastenvaunut heijastavat aikaansa. Ne kertovat muutoksista lastenhoidossa, elämäntavoissa, arvoissa ja asenteissa. 2000-luvulla vauvat pötköttelevät kierrätysvaunuissa ja kulkevat vanhempiensa mukana lähes kaikkialle. Vaunut rullaavat muutosta L astenvaunut ovat yleensä perheen ensimmäinen hankinta, johon äiti ja isä yhdessä osallistuvat. Hankintapäätös ei synny tuosta vaan. Vaunut rullaavat parin vuoden ajan perheen arjessa lähes joka päivä, joten ei ole ihan sama, millaisissa kärryissä pienokainen nukkuu ja liikkuu. Päätös lastenvaunuista onkin usein hyvin latautunut. Vaunuihin kiteytyy tulevien vanhempien iso elämänmuutos toiveineen ja tunteineen. Vaunut ovat usein myös ensimmäinen konkreettinen, muille ihmisille viestivä symboli siitä, että perheeseen tulee vauva. Vaunut viestivät perheen elämäntyylistä ja arvomaailmasta. Viimeisintä muotia seuraavien vanhempien vaunuissa näkyvät muotivärit ja -kuosit, liikunnalliset vanhemmat lykkivät vauvaansa sporttimallisilla vaunuilla, kertoo lastenvaunujen historiaa tutkinut ja keväällä aiheesta kirjan julkaissut kansantieteilijä Hanna Forssell. 2000-luvulla vaunuissa on valinnanvaraa. Suomalaisten vaunuhankintojen keskeinen kriteeri on 1970-luvulta saakka ollut turvallisuus. Vaunut eivät saa kaatua eivätkä rämähtää kasaan eikä niissä saa olla välejä, joihin lapsi voisi työntää sormensa ja loukata itsensä. Materiaaleissa ei saa olla vaarallisia kemikaaleja. Turvallisuuden lisäksi vaunujen hankinnan kriteerit ovat käytännöllisyys ja tyyli. Kierrätetään ja tuunataan 1900-luvun alkupuolella lastenvaunuilla oli perheen varallisuuteen liittyvä statusarvo. 2000-luvulla rahan vastavoimaksi ovat tulleet ekologisuus ja kierrättäminen. Mikäli vaunut kestävät, niitä käyttävät kaikki perheen lapset. Tämä tosin Pajukorivaunut kuvattuna vuonna 1917. Vaunuihin kuului vetoaisa. on nykyisin vaikeampaa kuin esimerkiksi 1960-luvulla, koska vaunut ovat nykyään heikommin tehtyjä kuin silloin. Joskus vanhat, esimerkiksi kirpputorilta ostetut vaunut, tuunataan käyttökelpoisiksi. Silloinkin käyttöönoton ratkaisee se, että vaunut ovat varmasti turvalliset. Vaunujen rinnalle on myös entistä enemmän tullut kantoliinoja ja -reppuja. Nykyisin myös retroillaan. Vanhemmat palaavat mielellään lapsuusmuistoihinsa ja omien vaunujensa tyyliin. Harvan vanhemman lapsuudenkodissa on kuitenkaan ollut riittävästi tilaa säilyttää isoja vaunuja ja ne on annettu pois tai niille on keksitty muuta käyttöä. Lastenvaunuvalmistajat ovat vastanneet kysyntään ottamalla uustuotantoon vanhoja muotoja mukailevia vaunumalleja. Vaikka lastenvaunuihin ei enää yhdistetäkään kovin vahvasti perheen varallisuuteen liittyvää statusta, ne kertovat kuitenkin kulutustottumuksista. Uudet lastenvaunut ovat kalliit eikä kaikilla perheillä ole varaa uusiin vaunuihin. Ne perheet, joilla rahaa on enemmän ja jotka haluavat käyttää sitä esimerkiksi autoihin, lastenvaunuihin ja muihin vastaaviin asioihin, voivat hankkia juuri sellaisen mallin, jonka haluavat, Forssell sanoo. Lastenvaunut 1930-luvulta. 1950-luvun vaunut olivat kuplamaisen pyöreitä. Raittiiseen ilmaan Suomessa vauvat nukkuvat niin kesällä kuin talvella päiväuniaan lastenvaunuissa omakotitalojen pihoilla ja kerrostalojen parvekkeilla. Tämän kansallisen erikoisuuden toi suomalaiskoteihin Arvo Ylppö, joka 1920-luvulla kannusti vanhempia nukuttamaan lastaan raittiissa ilmassa. Lasten nukuttaminen ulkona ei ollut vain lapsen etu. Se antoi myös äideille mahdollisuuden lähteä hoitamaan asioita tai ulkoilemaan lapsen kanssa, Forssell kertoo. Koska vaunut olivat nykyajan vaatimuksiin nähden suuria ja kömpelöitä, äidit saattoivat jättää pienokaisensa vaunuihin nukkumaan kaupan ulkopuolelle sillä välin, kun he tekivät kaupassa ostoksia. Tällaista näkyi yleisesti vielä 1970-luvulla. Nykyisin vaunuilla pystyy liikkumaan kaupan sisällä, ja monien vaunujen alaosassa on kori tai työntöaisassa kassi, jonne voi kätevästi lastata ostoksensa. Suomen talvi asettaa lastenvaunuille muitakin kriteerejä kuin sen, että vaunuissa pitää olla lämmin nukkua. Etenkin maaseudulla niiden kanssa on voitava kulkea lumisessa maastossa. Onpa vaunuihin joskus kehitetty renkaiden tilalle jalakset, joilla vaunuja oli kevyempi työntää. Jalakset toimivat hyvin myös silloin, kun vaunut piti kerrostalossa vetää portaita pitkin yläkerroksiin. Nykyisin jalasten tilalle ovat tulleet kookkaat ja leveät renkaat, joilla pääsee epätasaista ja raskasta maastoa hyvin eteenpäin. Vaunut muuttuvat tänään moneksi, se on käytännöllisyyttä, jota vanhemmat arvostavat, Forssell sanoo. Kaupunkilaisvanhemmat tarvitsevat kaduille pienemmät renkaat kuin maaseudulla asuvat vanhemmat, jotka lykkivät vaunuja hiekkaisilla ja lumisilla teillä. Autoilevat perheet tarkistavat, kuinka hyvin vaunut menevät kasaan ja auton peräkonttiin. Vanhojen kerrostalojen hisseihin mahtuvat vain pienikokoiset rattaat. 16 Lapsemme 3/2014 Lapsemme 3/2014 17
1960-luvulta (vas.) 1990-luvulle tultaessa vaunut muuttuivat muhkeiksi ja pehmeiksi yhdistelmävaunuiksi. Kun vauva on kasvanut taaperoksi, vaunuilla on viety muuttokuormia, toreilla myyty niistä tavaraa ja niistä on tehty mäkiautoja. Kuin Ford Taunus Isät ovat osallistuneet vaunujen hankintaan silloinkin, kun he eivät vielä olleet mukana vauvanhoidossa niin kuin nyt ovat. Ei ole sattumaa, että vuosikymmenten ajan vaunut ovat muistuttaneet toista statusesinettä, autoa. Auto on ennen kuulunut niihin perheen hankintoihin, joista mies on ottanut vastuun. Auto- ja vaunuteollisuus ovat kulkeneet rinnakkain. Etenkin 1950-luvulla autojen ja lastenvaunujen muotoilu ja materiaali olivat lähellä toisiaan. Molempien kyljissä oli kromattuja virtaviivaisia koristeita. 1960-luvulla Brion de Luxe -lastenvaunut toivat mieleen Ford Taunuksen. Vaikka lastenvaunujen ulospäin näkyvä muotoilu ja tekniset uudistukset kehitettiinkin autoteollisuutta mukaillen, vaunujen sisätilat suunniteltiin vapaammin. Sisäverhoilussa oli erivärisiä ja -kaltaisia kuoseja, ja kirkasta valontuloa vaunuihin estivät runsaat rimpsuverhot. Vauvan viihtyvyyttä alettiin 1970-luvulta alkaen lisätä vaunuleluilla. Pärekorista hybridiin l 1700-luvulla käynnistyi lastenvaunuteollisuus. l 1800-lopulla pajukorivaunut levisivät Suomen kaupunkikuvaan. Ne olivat ylellisyysesine. l 1920-luvulla vaunuihin tuli jouset, vaunut olivat matalat ja väril- tään usein mustat. l 1930-luvulla muun muassa teräsputkihuonekalufirma Heteka toi myyntiin helposti puhtaana pidettävät vaunut. l 1940 1950-luvulla vaunut muistuttivat autoja. l 1950-luvulle saakka monien tavallisten perheiden lastenvaunut olivat Suomessa usein itse tehtyjä. Suurin osa lapsista nukkui pärekorissa, puukärryissä tai puuhun sidotussa pellavalakanassa. l 1960-luvulla teolliset lastenvaunut löytyivät jo lähes joka perheestä. Ne olivat aiempaa korkeammat ja yleensä sinisävyiset. l 1970-luvulla avainsana oli turvallisuus. Vaunuissa oli hyvät jarrut, vaunukori pysyi hyvin kiinni ja heijastimilla taattiin näkyvyys pimeällä. Vaunulelut viihdyttivät vauvaa. l 1980-luvulla vaunuteollisuus todella vauhdittui ja muun muassa kolmipyöräiset juoksurattaat keksittiin. Vaunut olivat värikkäitä. l 1990-luvulla lastenvaunut olivat muhkeita ja pehmeitä yhdistel- mävaunuja. l 2000-luvulla vaunut ovat ketterästi kääntyviä ja neutraalin sävyisiä hybridejä. Ne ovat turvallisemmat ja käytännöllisemmät kuin koskaan aiemmin. Entäpä nyt, kun isät ovat lähes yhtä tuttu näky vaunuja lykkimässä kuin äidit? Isien osallistuminen lastenhoitoon näkyy lastenvaunuissa siten, että niiden värit ovat neutraalimmat, väri on yleen- sä musta, ja vaunuissa on vähemmän verhoja ja rimpsuja. Säädettävä työntöaisakin tuli vaunuihin vasta, kun isät ryhtyivät niitä työntämään, vaikka eripituiset äiditkin sellaista tarvitsevat, kertoo Forssell. l 18 Lapsemme 3/2014
Lasten asialla Esa Iivonen asiantuntijalakimies, vaikuttamis- ja strategiatyö Tämän päivän säästö huomisen kustannus? Kansantalous on taantumassa ja julkinen talous vaikeuksissa. Hallitus on listannut rakennepoliittiseen ohjelmaansa erilaisia säästökohteita. Monet niistä kohdistuvat lapsiin ja nuoriin. Julkiset palvelut, kuten päiväkodit, koulut, lukiot, ammattikoulut ja vapaa-ajan palvelut ovat lasten ja nuorten arjen kasvuympäristöjä ja hyvinvoinnin rakentajia. Leikkausten kohdentuminen lasten ja nuorten kannalta olennaisiin kasvuympäristöihin herättää kysymyksen, onko tämän päivän säästö sittenkin huomisen iso kustannus? Yksi säästökohteista on lukio- ja ammattikoulutuksen rahoituksen leikkaaminen. Säästöjä on tarkoitus saada muun muassa karsimalla lukio- ja ammattioppilaitosverkkoa. Minkälaisia vaikutuksia lukioiden ja ammattikoulujen kohdistuvilla leikkauksilla on? Ensinnäkin leikkaukset heikentävät opetuksen laatua. Opettajia, opetusta ja yksilöllistä ohjausta on aiempaa vähemmän. Erityisesti opiskeluun heikosti motivoituneet nuoret kärsivät tästä. Aiempaa useamman nuoren opiskelu uhkaa jäädä kesken. Opiskelun keskeyttämisen ehkäiseminen vaatii opetuksen kehittämistä sekä riittävää opiskelun tukemista ja opiskeluhuoltoa. Nämä edellyttävät voimavaroja, joita ollaan nyt leikkaamassa. Toiseksi oppilaitosverkoston harventaminen johtaa siihen, että yhä useampi nuori joutuu 15 16-vuotiaana muuttamaan pois kotoaan päästäkseen lukioon tai ammattikouluun. Kotoa pois muuttaminen tässä ikävaiheessa on riskitekijä nuoren hyvinvoinnille, koska vanhempien tarpeellinen päivittäinen tuki jää saamatta. Liikenneyhteydet kaupunkien ulkopuolella ovat usein niin huonot, että koulun käyminen kotoa on mahdotonta. Kolmanneksi koulutuksen periytyvyys vahvistuu. Vanhemmilla, joiden koulutus, työmarkkina-asema tai tulotaso on heikompi, on vähemmän mahdollisuuksia tukea lastensa opintoja toisella paikkakunnalla. Koulutuksen alueellisen saavutettavuuden heikentyminen vaikuttaa siis myös sosioekonomiseen tasaarvoon. Neljänneksi rakenneuudistusten perustavoite työllisyyden ja talouden paranemista uhkaa jäädä saavuttamatta, jos toisen asteen koulutuksen laadun ja saavutettavuuden heikentyessä koulutuksen keskeyttäminen lisääntyy. Tavoite siitä, että 90 %:lla ikäluokasta olisi vähintään toisen asteen tutkinto jää saavuttamatta. Joka viides 20 24-vuotiaista nuorista oli vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa vuonna 2012. Koulutukseen ja opintojen etenemisen tukemisen panostamisella voidaan pidentää työuria. Tästä vahvana osoituksena on Tilastokeskuksen kehittämispäällikön Pekka Myrskylän selvitys (2012), jonka mukaan koulutuksen jääminen peruskoulun varaan leikkaa keskimäärin kolmanneksen työurasta. Työttömyys ja katkonainen työura on perusasteen koulutuksen varassa oleville tavallista. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen nostaa miesten työvuosien odotearvoa kuudella ja naisten kymmenellä. Koulutus on hyvä investointi. l Lapsemme 3/2014 19
TEKSTI JAANA TAPIO PIIRROKSET JOHANNA SARAJÄRVI Onkohan se mörkö? Kun lasta pelottaa, tärkeintä on ottaa lapsen tunne vakavasti. Turvallisuudentunne palautuu yleensä ajan kanssa, kunhan tarjolla on tarpeeksi syliä. K un lapsi siirtyy taaperovaiheesta leikkiikään, mielikuvitus ja kielelliset kyvyt kehittyvät kohisten. Siinä missä pieni lapsi saattoi säikähtää kovia ääniä tai vaikka ampiaisia, leikki-ikäisen sängyn alle voi muuttaa yhtäkkiä mörkö, ja televisiosta tai satukirjoista tutut hahmot saattavat alkaa kummitella mielessä. Pimeässä huoneessa tuntuu mahdottomalta nukkua, kun mielikuvitus laukkaa. Yleensä pelot liittyvät johonkin konkreettiseen. Harvemmin lapset keksivät asioita ihan tyhjästä. Nähdyt ja koetut asiat lähtevät elämään omaa elämäänsä lapsen mielikuvituksessa, sanoo erityislastentarhanopettaja Kirsi Sutton. Oma osansa pelkojen syntymisessä on medialla. Sutton ei kuitenkaan väitä, että media itsessään lisäisi pelkoja, vaan kyse on pikemminkin siitä, näkevätkö lapset omalle ikätasolleen sopivia ohjelmia. Tärkeää on myös se, että aikuiset ovat läsnä ja käytettävissä, kun televisio on päällä, eikä telkkari vain toimi lapsenvahtina. Lapsi tulkitsee maailmaa eri tavalla kuin aikuinen. Lapsi ei välttämättä osaa pelätä niitä asioita kuin aikuinen luulisi, mutta sen sijaan lapsi voi napata pelon aiheeksi jotain aikuisen mielestä käsittämätöntä, lisää psykologi Tarja Salokoski. Pelot ilmenevät lapsissa eri tavoilla. Siinä, missä yksi itkee äänekkäästi, toinen voi jähmettyä paikoilleen, kolmas käyttäytyä aggressiivisesti ja neljäs aloittaa yökastelun. Ulkopuolisen on mahdotonta sanoa, kenen pelko on voimakkainta. Hyvin usein pieni lapsi ei vielä itse osaa nimetä tunnettaan peloksi eikä kertoa siitä muille. Vanhemman pitääkin oppia tuntemaan, miten oma lapsi ilmaisee pelkoa. Älä vähättele Vanhemman paras tapa auttaa lasta käsittelemään pelkoa on suhtautua siihen tosissaan ja olla tukena. Jos vanhempi vain tokaisee, että höpö höpö, ei noitia ole olemassakaan, lapsesta se saattaa tuntua vähättelyltä. Lapselle voi toki kertoa, ettei noitia oikeasti ole, mutta se ei saa olla ainut asia, mitä aikuisella on tilanteessa tarjota. Pelko on totta lapsen mielessä, joten aikuisen vakuuttelu ei sitä muuksi muuta. Aikuinen voi sanoa, että olen tässä sinun turvanasi, ei ole mitään hätää, Sutton sanoo. Vanhemman ja lapsen kannattaa yhdessä etsiä juuri heille sopivia tapoja käsitellä pelkoja. Kun joku innostuu piirtämään, toinen saattaa käsitellä asiaa satuja lukemalla ja kolmas taas roolileikeillä. Aloitteen olisi hyvä tulla lapselta, ja vanhemman on syytä olla tarkkana, jotta osaa tarttua aloitteisiin oikealla hetkellä. Toisaalta esimerkiksi päiväkodissa voidaan myös luoda varta vasten tilanteita, joissa pelkoja käsitellään vaikkapa draaman avulla. Satuja lukiessa on hyvä jutella kirjan tapahtumista laajemminkin ja pyrkiä sitä kautta etsimään yhteyttä lapsen ajatuksiin. Lapselta voi vaikka kysäistä, että huomasitko tämän tosi pelottavan kohdan, mutta kaikki päättyi silti hyvin, Sutton havainnollistaa. Tärkeintä on, että sekä vanhempi että lapsi kokevat valitun keinon omakseen. Lapsi kyllä huomaa vanhemman väkinäisyyden, jos tämä ei itsekään usko esimerkiksi piirtämisen auttavan. Mielikuvitus käyttöön Tarja Salokosken mielestä kannattaa muistaa, että mielikuvitusta voi myös käyttää hyväksi pelkojen purkamisessa. Se ei tarkoita, että pelkoon lähdetään mukaan, vaan että rikasta mielikuvitusta hyödynnetään hyvään tarkoitukseen. Silloin edetään lapsen logiikalla. Salokoski esimerkiksi itse kertoo aina painajaisista kärsiville lapsille salaisuutena, ettei painajaisia oikeasti ole olemassa. Hölmistyneet lapset väittävät yleensä vastaan, mutta Salokoski vertaa painajaista elokuvaan, jossa on onnellinen loppu. Jos unen uskaltaa katsoa loppuun, kaikki onkin taas hyvin. Jos lapsella on hyvä mielikuvitus, hänen saattaa olla helpompi kuvitella unelle onnellinen loppu. Erilaiset tekniikat oppia käsittelemään omia tunteitaan ovat lapselle vahvuus. Vanhemmat voivat satujen, leikkien ja mielikuvituksen avulla auttaa lasta löytämään tunteidenkäsittelyn keinoja, Salokoski sanoo. Joskus vanhemman oma temperamentti on hyvin erilainen kuin lapsen. Arka ja pelokas lapsi voi turhauttaa aikuista, joka itse on temperamentiltaan 20 Lapsemme 3/2014 Lapsemme 3/2014 21
Lapselle pelko on totta. rempseä ja peloton. Silloin hänen voi olla vaikea ymmärtää lasta. Niin Suttonin kuin Salokoskenkin mielestä on kuitenkin tärkeää, että lasta ei pakoteta olemaan reipas. Lapsen pitäisi saada olla sellainen kuin on ja käsitellä pelot omassa tahdissaan. Aina ei tarvitse olla reipas ja omatoiminen. Pakottaminen saattaa päinvastoin lisätä pelkoa. On hyvä harjoitella pienin askelin ja saada onnistumisen kokemuksia, Salokoski sanoo. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei voisi asettaa rajoja. Ketä tahansa saattaa ärsyttää, jos lapsi tassuttelee vuoteestaan olohuoneeseen sadatta kertaa. Loputtomiin rallia ei kannata jatkaa. Siinäkin täytyy olla tosi herkkä. Käykö lapsi vain tavan vuoksi, vai onko hänellä oikeasti tunne, että pelottaa. Ei ole yleismaailmallista ohjetta, montako halausta vielä sallitaan, Sutton sanoo. Syli auttaa Yleensä pelot menevät ohi ajan kanssa. Ulkopuolista apua kannattaa etsiä siinä vaiheessa, kun pelot rajoittavat tekemästä asioita, esimerkiksi leikkimästä. Apua voi hakea muun muassa perheneuvolasta. Asia kannattaa ottaa puheeksi myös päivähoidossa, jotta ammattikasvattajat pystyvät käsittelemään pelkoja tarpeen mukaan ryhmässä. Joskus sama pelko voi vaivata muitakin ryhmän lapsia, jos esimerkiksi tietty satuhahmo on ollut hiljattain esillä. Häädä pelko Mielikuvituspelon käsittelyssä on asetuttava lapsen tasolle ja yritettävä toimia hänen logiikkansa mukaan. Koska pelko on lähtöisin mielikuvituksesta, sitä kannattaa käyttää hyväksi myös pelon häätämisessä. l Kysele lapselta pelon kohteesta. Missä mörkö on, mistä se ei tykkää ja mikä saisi mörön lähtemään pois. l Ennen nukkumaanmenoa voidaan yhdessä tarkistaa, ettei mörkö ole sängyn alla. Vai auttaisiko, että äiti istuu hetken aikaa huoneessa, ettei mörkö uskalla tulla sisään? l Mitä mörkö pelkää? Pelkääkö se valoa? Siis sytytetään huoneeseen lamppu. l Kuvitellaan mörkö hassuksi. Piirretään sille vaikkapa tutti tai kuvitellaan se ihan pieneksi. Vähitellen mörkö alkaa tuntuakin hassulta. l Pelon kohteesta piirretään kuva, joka suljetaan purkkiin. Purkki viedään pois, eikä mörkö enää pääse sieltä ulos. l Parhaat konstit syntyvät yhdessä lapsen kanssa, eivätkä kaikki kikat toimi kaikilla. Mielikuvituksen avulla löytyvät ne juuri omalle perheelle sopivat konstit. Lapset saattavat ilmaista asioita hyvinkin eriskummallisissa tilanteissa. Joskus kun lähdetään ulos ja autan lasta pukemaan, lapselle tulee läheinen tunne, ja hän saattaa haluta kertoa pelostaan. Silloin pitää yrittää olla läsnä ja kuunnella. Haasteena on tunnistaa se hetki, Sutton sanoo. Joskus vanhemmille ei koskaan selviä, mikä pelon aiheutti. Pelko saattaakin olla epäsuora viesti jostakin muusta tarpeesta, eikä lapsi osaa kertoa, mikä kaiken taustalla todella on. Päiväkodissa on ehkä tapahtunut jotain ikävää, mistä on jäänyt kaihertava tunne ja paha mieli. Lapsi ei välttämättä muista koko asiaa enää jälkikäteen, mutta tunne saattaa ilmentyä pelkona, koska sen kautta saa vanhemman lähelleen, Sutton sanoo. Joillakin lapsilla pelkoja on paljon, mutta se ei välttämättä ole merkki siitä, että lapsella olisi ongelmia perusturvallisuuden kanssa. Jotkut lapset vain ovat pelokkaampia kuin toiset. Toisaalta monien ongelmien kanssa kamppailevien perheiden lapset eivät välttämättä osaa pelätä lainkaan, koska he eivät erota turvallista aikuista turvattomasta. Pelkojen käsittelyssä tärkeintä on, että aikuinen on läsnä ja sylistä löytyy aina turva, Sutton sanoo. l 22 Lapsemme 3/2014
Katso video www.mll.fi/auta Tästä on vähän vaikea puhua... Yksin jääminen on musertava kokemus. Liian moni nuori on ilman yhtään läheistä ystävää tai aikuista kuuntelijaa. Auta meitä auttamaan. Jo 10 eurolla kuukaudessa saat paljon aikaan. Katso videot ja lahjoita: www.mll.fi/auta.
"LEIKKImielellä" TEKSTI KAARINA KOKKONEN KUVAT MATTI MATIKAINEN Leikin iloa levittämässä Terhokerhoja syntyy parhaillaan nopeaan tahtiin pitkin maata. Sukupolvien kohtaamispaikkojen perustamisessa MLL:n yhdistysten ja SPR:n osastojen apuna ahkeroi 10 leikkilähettiä. S uomen Kulttuurirahaston, yhdessä MLL:n ja SPR:n kanssa keväällä käynnistämän Koko Suomi leikkiihankkeen tavoitteena on, että vuoden 2016 loppuun mennessä jokaisessa kunnassa toimii Terhokerho. Kerho on suunnattu erityisesti 5 10 -vuotiaille lapsille, jotka tarvitsevat vielä paljon leikkiä ja aikuisten huomiota. Terhokerhossa vanhemmilla ihmisillä on mahdollisuus antaa lapsille aikaansa. Samalla seniorit saavat omaan elämäänsä sisältöä ja tekemistä. Terhokerhoon, jossa unohdetaan hetkeksi hektinen arki ja kiire, ovat lämpimästi tervetulleita myös lasten vanhemmat. Kerhon sanoma on koettu tärkeäksi ja sitä on kiitelty vuolaasti. Monet vapaaehtoiset ja muut ihmiset ovat ottaneet yhteyttä ja kertoneet Terhokerhon olevan sellaista vapaaehtoistyötä, jota he haluavat tehdä, kertoo Pirkanmaan-Hämeen leikkilähetti Noora Pajari. Etelä-Savon ja Kymen leikkilähetti Piia Kleimola huomauttaa, että Suomesta on tullut ikäluokkayhteiskunta, jossa lapset, nuoret, aikuiset ja vanhukset ovat omissa lokeroissaan. Se, että Terhokerhossa puretaan ikäryhmien välisiä rajoja ja tuodaan eriikäisiä yhteen, sai minut kiinnostumaan leikkilähetin tehtävästä. Me tarvitsemme takaisin Mauri Kunnaksen kuvaamaa Koiramäen henkeä! Toinen asia, jonka puolesta leikkilähetti Kleimolan sydän sykkii, on ilo. Ilo pitää ihmisen hengissä ja laittaa menemään eteenpäin. Tässä työssä autan löytämään iloa ja yhdessä tekemistä, hän sanoo. Terhokerhon hienoja periaatteita ovat myös avoimuus ja maksuttomuus. Jokainen voi tulla kerhoon silloin, kun se itselle sopii. Piia K. Raili Anna Noora Maija Satuja, pihaleikkejä, saunavihtoja Kun MLL:n yhdistys tai SPR:n osasto tai vaikka ulkopuolinen kerhon ohjaamisesta kiinnostunut henkilö ottaa leikkilähettiin yhteyttä, tämä kokoaa molempien järjestöjen avainhenkilöt, muita vapaaehtoisia ja yhteistyötahoja yhteiseen työpajaan. Siinä päätetään kerhon perustamisesta ja toteutuksesta, kuten kerhopaikasta. Piia T. Eeva-Liisa Hanne Taija Inkeri Terhokerhoja on erilaisia. Niitä suunnitellaan yhdessä osallistujien, lasten ja aikuisten kanssa. Joissakin kerhoissa teemaksi on valittu esimerkiksi tarinat, taide, liikunta tai luonto. Myös vaihteleva teema on koettu hyväksi. Joku kerta ollaan luontopolulla, toisella kerralla luetaan satuja tai tehdään vaikka saunavihtoja, toteaa Noora Paja- 24 Lapsemme 3/2014