KIRJALLINEN KYSYMYS 1010/2009 vp Eläinsuojeluvalvonnan järjestäminen Eduskunnan puhemiehelle Eläinsuojelulain (247/1996) mukaan Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ohjaa ja valvoo eläinsuojelusäädösten täytäntöönpanoa ja noudattamista. Samassa laissa säädetään tilatarkastuksista ja toimenpiteistä. Eläinten kuljetuksista on erilliset säädökset. EU-direktiivi määrää vähimmäisvaatimukset ns. EU-eläinsuojelutarkastuksille. Eläinsuojelun osalta säädökset ovat pääosin kunnossa. Sen sijaan valvonnan käytännön toteutuksessa on puutteita. Eläinsuojeluepäkohtia ja jopa -rikoksia ilmenee jatkuvasti. On ilmeistä, että eri syistä tällaisia tapauksia on melko paljon ja osa on vakavia. Maa- ja metsätalousvaliokunta mietinnössään (MmVM 7/2009 vp) eläinlääkintähuoltolaista totesi, että Suomessa on eläinlääkäreitä liian vähän. Eduskunta hyväksyi 6.10.2009 perustelulausuman, jossa edellytetään, että eläinlääkäritarve ja koulutettavien eläinlääkärien määrä arvioidaan pikaisesti. Sen lisäksi, että eläinlääkäreitä on liian vähän, he ovat joissakin tapauksissa esteellisiä suorittamaan eläinsuojeluvalvontaa. Käytännössä on mahdollista, että eläinlääkäri, joka vastaa tilan eläinten lääkintähoidosta ja on näin ammatillisessa ja taloudellisessa suhteessa tilaan, ei kykene asianmukaisesti puuttumaan mahdollisiin eläinsuojeluongelmiin. Edellä mainituista syistä ja järjestelmän epäkohtien vuoksi eläinsuojeluvalvonnassa on puutteita. Eläinlääkärien määrän nopea lisääminen on tarpeen, mutta se toteutuu parhaassakin tapauksessa hitaasti. Toisaalta eläinsuojeluvalvonnan asianmukainen järjestäminen pelkästään eläinlääkärien toimesta ei ole tarkoituksenmukaista. Eläinlääkärit aiheuttaisivat merkittävät lisäkustannukset, joten on perusteltua etsiä vaihtoehtoisia ja halvempia, mutta tehokkaita menettelytapoja. Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry:llä paikallisyhdistyksineen on vapaaehtoisia eläinsuojeluvalvojia. Näiden toiminta ei kuitenkaan ole alueellisesti kattavaa eikä riittävästi järjestettyä. Osasyy on se, että valvojille ei makseta palkkaa eikä kustannusten korvauksia. Eläinsuojeluvalvonnan järjestäminen voitaisiin järjestää tehokkaasti ja taloudellisesti luomalla Eviran toimesta ja mahdollisesti eläinsuojeluyhdistysten kanssa yhteistoiminnassa ja valtion kustantamana kattava päätoimisten, palkattujen eläinsuojeluvalvojien verkosto. Toimintaalueet voisivat olla esimerkiksi uusien aluehallintovirastojen toiminta-alueiden mukaisia. Valvojilla tulisi olla asianmukainen pätevyys, jonka ei kuitenkaan tarvitse edellyttää eläinlääkärikoulutusta. Näin Suomi pääsisi eläinsuojelussa asianmukaiselle tasolle, mikä takaisi eläinten hyvinvoinnin myönteisen kehittymisen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin eläinsuojeluvalvonnan järjestämiseksi siten, että koko maahan luodaan kattava palkattujen ja asianmukaiset valtuu- Versio 2.0
det ja toimintaedellytykset omaavien eläinsuojeluvalvojien verkosto? Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 2009 Toimi Kankaanniemi /kd 2
Ministerin vastaus KK 1010/2009 vp Toimi Kankaanniemi /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Toimi Kankaanniemen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1010 vp: Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin eläinsuojeluvalvonnan järjestämiseksi siten, että koko maahan luodaan kattava palkattujen ja asianmukaiset valtuudet ja toimintaedellytykset omaavien eläinsuojeluvalvojien verkosto? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Eläinsuojelulain (247/1996) 3 luvussa säädetään eläinsuojelusäädösten noudattamista valvovista viranomaisista ja 4 luvussa valvonnasta kuten tiloilla tehtävistä tarkastuksista ja valvontaviranomaisen suorittamista toimenpiteistä. Vastaavasti eläinkuljetusten osalta valvontaviranomaisista, valvonnasta ja valvontaan liittyvistä toimenpiteistä on säädetty laissa eläinten kuljetuksesta (1429/2006) sekä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana. Eläinsuojelulain 3 luvussa säädetään, että oikeuden toimia eläinsuojeluvalvojana myöntää lääninhallitus (jatkossa aluehallintovirasto). Tällaisella eläinsuojeluvalvojalla on oikeus suorittaa eläinsuojelulain 39 :n mukaisia, epäilyyn perustuvia tarkastuksia. Eläinsuojeluvalvojalla ei ole oikeutta tehdä tarkastuksia kotirauhan piirissä eikä tehdä tarkastuksia ilman epäilyä eläinsuojelusäädösten laiminlyömisestä. Eläinsuojeluvalvoja ei ole eläinsuojeluviranomainen eikä hänellä ole oikeutta antaa määräyksiä havaittujen epäkohtien korjaamiseksi. Eläinsuojeluviranomaiset ovat tarkastaneet vasikka- ja sikatiloja vuodesta 1998 lähtien, kanatiloja ja turkistarhoja vuodesta 2000 lähtien, vuodesta 2008 ankka- ja hanhitiloja sekä vuodesta 2009 lammas- ja vuohitiloja. Näitä ns. EUeläinsuojelutarkastuksia tehdään vuosittain noin 700 tuotantoeläintilalla. Tilat valitaan osin satunnaisotannalla ja osin riskiperusteisesti tilarekisteristä. Riskiperusteisella otannalla pyritään tarkastukset kohdistamaan tiloille, joilla on suurempi todennäköisyys eläinsuojelusäädösten laiminlyönteihin. Nämä tarkastukset siirtyvät jatkossa uuden eläinlääkintähuoltolain (765/2009) myötä kokonaisuudessaan läänineläinlääkärien tehtäväksi kunnaneläinlääkärien sijasta. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ensi vuoden tulostavoitteisiin on lisätty, että tarkastukset kattavat jatkossa kaikenikäiset naudat. Eläinsuojeluviranomaiset tekivät epäilyyn perustuvia tarkastuksia vuonna 2008 noin 3 300 tuotanto- tai lemmikkieläinten pitopaikkaan. Lääninhallitusten valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat tekivät noin 300 tarkastuskäyntiä vastaavana ajankohtana. Eläinsuojeluviranomaisten suorittaman valvonnan kannalta on jatkossa olennaista kehittää riskiperusteista valvontaa, jolla valvontaa voidaan kohdistaa tehokkaammin eläinsuojelullisesti suuremman riskin omaaviin eläinten pitopaikkoihin. Valvonnan määrän oleellinen lisääminen veisi runsaasti voimavaroja, joten valvonnan tehokkuuden parantaminen on olennaisempaa. Uuden eläinlääkintähuoltolain myötä myös kunnaneläinlääkärien viranomaistehtävät eriytetään niin, että kunnaneläinlääkärit eivät joudu valvomaan omia asiakkaitaan. Valvonnan kattavuuden parantamisessa on kuitenkin merkittävässä asemassa tuotantoeläin- 3
Ministerin vastaus ten osalta elinkeino itse. Riippumattomien, yksityisten tahojen suorittamia tarkastuksia voidaan tarvittaessa lisätä tuotantoeläintiloilla, jotka voivat näin osoittaa oman eläintenpidon tasonsa. Tämäntyyppinen vapaaehtoinen sertifiointimenettely voisi sisältää jatkossa myös tuottajan suorittamaa omavalvontaa, jolloin eläintenpidon hallitseva tuottaja voisi itsekin varmistua tilansa asianmukaisesta eläinsuojelullisesta tasosta. Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2009 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 4
Ministerns svar KK 1010/2009 vp Toimi Kankaanniemi /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1010 rd undertecknat av riksdagsledamot Toimi Kankaanniemi /kd: Tänker regeringen vidta åtgärder för att djurskyddsövervakningen ska ordnas på så sätt att i hela landet bildas ett nätverk av anställda djurskyddsövervakare med tillbörliga befogenheter och verksamhetsbetingelser? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I djurskyddslagens 3 kapitel (247/1996) ingår bestämmelser om myndigheter som övervakar att lagens bestämmelser följs. I 4 kapitlet föreskrivs om övervakningen, dvs. till exempel om inspektionsbesök på gårdar och övervakningsmyndigheternas åtgärder. Bestämmelser om transport av djur, övervakningsmyndigheter, övervakning och åtgärderna i samband med övervakningen av djurtransporter föreskrivs i lagen om transport av djur (1429/2006) och i rådets förordning (EG) nr 1/2005 om skydd av djur under transport och därmed sammanhängande förfaranden. Enligt bestämmelserna i djurskyddslagens 3 kapitel är det länsstyrelsen (i fortsättningen regionförvaltningsverket) som beviljar rätten att arbeta som djurskyddsövervakare. En djurskyddsövervakare har rätt att utföra inspektioner som grundar sig på misstanke enligt 39 djurskyddslagen. Inspektionsrätten gäller inte områden som omfattas av hemfriden. Djurskyddsövervakaren får inte heller utföra inspektioner utan misstanke om försummelse av djurskyddsbestämmelserna. En djurskyddsövervakare är ingen djurskyddsmyndighet och har således inte någon rätt att meddela föreskrifter för att avhjälpa missförhållandena. Djurskyddsmyndigheterna har utfört inspektioner på kalv- och svingårdar sedan år 1998, på höns- och pälsdjursgårdar sedan år 2000, på ankoch gåsgårdar sedan år 2008 samt på får- och getgårdar sedan år 2009. Dessa s.k. EU-djurskyddsinspektioner omfattar årligen ca 700 produktionsdjursgårdar. Valet bland gårdarna sker genom ett slumpmässigt urval och till en del på riskbasis bland gårdarna i gårdsregistret. Avsikten med urvalet som sker på riskbasis är att inrikta inspektionerna på sådana gårdar där sannolikheten för försummelser av bestämmelserna är större. I framtiden ska dessa inspektioner inte längre utföras av kommunalveterinärerna utan av länsveterinärerna enligt den nya veterinärvårdslagen (765/2009). I enlighet med resultatmålen för Livsmedelssäkerhetsverket Evira år 2010 ska inspektionerna i fortsättningen gälla nötkreatur i alla åldrar. På grund av misstanke företogs år 2008 inspektioner på ca 3 300 hållningsplatser för produktions- eller sällskapsdjur. Under samma tidpunkt gjorde de av länsstyrelserna bemyndigade djurskyddsövervakarna ca 300 inspektionsbesök. När det gäller den övervakning som utförs av djurskyddsmyndigheterna, är det väsentligt att man utvecklar övervakningen på riskbasis som hjälper att på ett effektivare sätt inrikta övervakningen på djurhållningsplatser med större djurskyddsmässiga risker. Att öka övervakningen antalsmässigt skulle kräva betydligt mer resurser, varför det är väsentligare att man förbättrar effektiviteten. Den nya veterinärvårdslagen separerar också kommunalveterinärernas myndighetsuppgifter så att kommunalveterinärerna inte behöver övervaka de egna kunderna. 5
Ministerns svar Det är emellertid själva näringen som intar en viktig ställning i att förbättra omfattningen av övervakningen. Vid behov är det möjligt att öka antalet av oberoende privata aktörer utförda inspektioner på gårdar med produktionsdjur. På detta sätt kan gårdarna bevisa det djurhållningsmässiga läget på gården. I en certifieringsprocess av denna typ skulle i fortsättningen också kunna ingå producentens egenkontroll vilket innebär att en producent som tar hand om sina djur, ska också själv kunna säkra att gårdens djurskyddsmässiga läge ligger i linje med bestämmelserna. Helsingfors den 22 december 2009 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 6