Työeläkealaa koskeva julkinen keskustelu: 1/2012 tammi-maaliskuu

Työeläkealaa koskeva julkinen keskustelu: 1/2012 tammi-maaliskuu Keskustelu eläkeiästä jatkui kiivaana lehdistössä vuoden alkupuolella. Myös rekisteröidyn lisäeläkkeen rahoituksesta käytiin vilkasta keskustelua. Ehdotus leskeneläkkeen poistamisesta jakoi mielipiteitä. Finnairin toimitusjohtajan asuntokauppa työeläkeyhtiö Ilmarisen kanssa käynnisti keskustelun eläkeyhtiöiden varojen käytöstä ja ristiinvalvonnasta. Myös eläkesijoittaminen sai palstatilaa. Keskustelu eläkeiästä ja eläkkeiden rahoituksesta jatkui Talouselämän teettämän tutkimuksen mukaan kansalaisten enemmistö ilmoitti hyväksyvänsä eläkeiän alarajan nostamisen tietyin edellytyksin. Joka kymmenes oli valmis nostamaan ikärajaa heti ilman ehtoja. Tutkimuksesta kävi ilmi, että edes sosiaalidemokraattista puoluetta kannattavat, eivät tyrmänneet ehdotettua eläkeiän nostamista 63 -vuodesta 65 -vuoteen. Akavan lakimies Jarmo Pätäri piti tutkimuksen tulosta yllättävänä. (Talouselämä 1/2012) Työnantajapuoli kannatti eläkeiän alarajan nostoa ja ilmoitti, että ilman päätöstä eläkeiän alarajan nostosta eläkkeiden rahoituksesta ei neuvoteltaisi. (Kauppalehti 9.1.) EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen totesi, että päätös työeläkemaksujen tasosta vuoden 2014 jälkeen tulisi lykkääntymään, jos eläkeiän nostosta ei päästäisi sopimukseen kevään aikana. (Prima 1/2012.) Työministeri Lauri Ihalainen piti keskustelua vinona, jos siinä keskityttäisiin vain alaikärajaan. Ihalaisen mielestä EK:n johtajan Lasse Laatusen asettamat tavoitteet 65 -vuoden ikärajasta ja eräiden eläkemuotojen lakkauttamisesta olivat neuvottelutaktiikkaa. (Kansan Uutiset 13.1.) Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkman ja tutkimusjohtaja Niku Määttänen esittelivät Talouselämässä mallin, jossa eläkkeiden alaikärajaa ei nosteta, mutta varhainen eläkkeelle jääminen tehdään niin kalliiksi, ettei siihen kannata ryhtyä. Korkman ja Määtänen esittivät myös työeläkemaksua korotettavaksi. (Talouselämä 2/2012.) Ammattiliiton Pron puheenjohtaja Antti Rinne kirjoitti, että ainoa kestävä keino on tunnustaa työelämän tosiasiat ja korjata niitä ongelmia, jotka aiheuttavat ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä. (Uutispäivä Demari 26.1.) Eläketurvakeskus tiedotti eläkkeelle siirtymisiän olleen keskimäärin 60,5 vuotta vuonna 2011. Eläkeiän nousun ei kuitenkaan uskottu jatkuvan. (Helsingin Sanomat 9.2.) OECD kehotti raportissaan Suomea nostamaan eläkkeelle jäämisikä 65 -vuoteen. OECD neuvoi myös nostamaan pakollisen eläkeiän ylärajan ylöspäin tai poistamaan sen kokonaan sekä vaikeuttamaan aikaista eläkkeelle siirtymistä. (Helsingin Sanomat 8.2.) Myös EU-komissio kehotti Suomea harkitsemaan vanhuuseläkeiän nostoa niin, että eläkkeellejäämisikä nousisi eliniän odotteen mukaisesti. (Turun Sanomat 17.2.) Helsingin Sanomat uutisoi, että SAK:n hallitus oli antanut puheenjohtaja Lauri Lylylle valtuudet neuvotella työmarkkinakeskusjärjestöjen yhteisissä neuvotteluissa myös eläkeiän nostosta. (Helsingin Sano- 1

mat 11.2.) Lauri Lyly sanoi, että eläkeiän nostosta keskusteltaisiin, jos kaikki muut työurien pidentämiseen tähtäävät keinot olisi käytetty ja jos eläköitymisikä ei nousisi tavoitteiden mukaisesti. (Kauppalehti 14.2.) Lehdet uutisoivat laajasti eläkeikälukon avautumisesta ja neuvottelujen edistymistä pidettiin mahdollisena. Jarruna asian edistymiselle nähtiin SDP:n ja Jutta Urpilaisen kanta siitä, että eläkeikää ei kuluvan vaalikauden aikana nostettaisi. (Pohjalainen 13.2.) SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola korosti, että SAK ei vaatinut hallitusta muuttamaan hallitusohjelmansa kirjausta. Huutola toteisi, että tämän hallituksen ei tarvinnut nostaa eläkeikää, vaan se jäisi seuraavalle hallitukselle. (Turun Sanomat 15.2.) Eläkeiän nosto jakoi mielipiteitä järjestökentän sisällä. STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää oli hämmentynyt eläkeiän nostoa puoltavasta uutisoinnista. (Turun Sanomat 16.2.) STTK ja Akava vastustivat jyrkästi eläkeiän nostoa. (Helsingin Sanomat 15.2.) AKT:n Timo Räty totesi, että Lauri Lyly ei ole saanut mandaattia sopia eläkeiän nostosta. Rädyn mukaan eläkemaksujen korottaminen oli parempi vaihtoehto. (Helsingin Sanomat 17.2.) SAK:n eläke- ja työura-asioiden päällikkö Kaija Kallinen sanoi, että SAK haluaa avata lukon työuraneuvotteluissa. Kallisen mukaan myös nuorten oli voitava luottaa annettuihin eläkelupauksiin. (Kansan Uutiset 17.2.) Akavan varapuheenjohtaja, Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve vaati, että eläkeikää tuli nostaa nopeasti. Pälveen kanta erosi Akavan kannasta. (Aamulehti 25.2.) Lehdet uutisoivat, että SAK ajoi isoa 5-6 prosentin tasokorotusta työeläkkeisiin. SAK vaati, että eläkemaksu sisältyisi palkkaan, josta eläke lasketaan. SAK:n nähtiin olevan valmis keskustelemaan työeläkeiän nostamisesta, jos ehtoon suostuttaisiin. (Helsingin Sanomat 18.2.) EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen ihmetteli SAK:n ehdotusta ja kysyi, miten uudet eläke-etuudet maksettaisiin. (Aamulehti 19.2.) EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen totesi, että ei näyttänyt hyvältä, jos työmarkkinajärjestöt eivät pysyisi sopimaan niille kuuluvista asioista. (STTK 2/2012) Suvi-Anne Siimes kirjoitti kolumnissaan, että jos työmarkkinaosapuolet eivät pystyisi sopimaan eläketurvaan ja sen rahoitukseen liittyvistä peruskysymyksistä, päätöksiä alettaisiin tehdä jossain muualla. (Kaleva 10.3.) Eläketurvakeskuksen Luottamus eläketurvaan -tutkimuksen mukaan vain alle viidennes suomalaisista kannatti eläkeiän nostoa. Kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että jatkuvat muutokset eläkejärjestelmässä vähentävät luottamusta järjestelmään. (Demokraatti 21.3.) Lehdistössä uutisoitiin, että työuraneuvottelut takkuilivat. Yllättäen työnantajat ja palkansaajajärjestöt pääsivät sopuun työurien pidentämisestä. Kolme vuotta vellonut keskustelu sai uuden käänteen. Työuraratkaisua kuvattiin kompromissiksi. Eläkeiän nostaminen kirjattiin tulevaisuuden toimeksi. Sopimuksen mukaan vanhuuseläkeiän alarajan nosto käsiteltäisiin viiden vuoden kuluttua, osana tulevaa suurta eläkeremonttia. Työttömien eläkeputken ikärajaa ja osa-aikaeläkkeen ikärajaa sovittiin nostettavan vuodella. (Demokraatti, Helsingin Sanomat 23.3.) 2

Rekisteröidyn lisäeläkkeen rahoitus puhutti Toimittaja Tuomo Pietiläinen kirjoitti Helsingin Sanomissa, että tavalliset työntekijät maksavat johtajien lisäeläkkeitä. Asia uutisoitiin sen jälkeen kun Helsingin Sanomat oli pyytänyt Eläketurvakeskusta erittelemään Suomen suurimpien työeläkkeiden koostumuksen. Pietiläinen kirjoitti, että rekisteröityyn lisäeläkerahastoon kootut vakuutusmaksut tuottoineen riittivät peittämään vain kolmanneksen kustakin lisäeläkkeestä. Loput rahat maksettiin uutisen mukaan yhteisistä tasausrahastoista. (Helsingin Sanomat 16.1.) Uutinen työntekijöiden maksuilla kustannetuista ökyeläkkeistä levisi nopeasti maakuntalehdistöön. Keskipohjanmaa toteisi pääkirjoituksessaan, että eräät eläkefirmojen ja suuryritysten johtajat ovat suorastaan valehdelleet kertoessaan, että johdon lisäeläkkeet tulevat henkivakuutusyhtiöiden kanssa tehdyistä vakuutusjärjestelyistä. Kirjoituksessa todettiin, että jokainen parituhatta euroa kuukaudessa hankkiva maksaa joka tilistään lakisääteisenä eläkevakuutusmaksuna pienen roposen metsäteollisuuden ja pankkimaailman ex-johtajien ökyeläkkeisiin. Ellei tätä voi rinnastaa rakenteelliseen korruptioon, irvokasta se ainakin on, pääkirjoitus tuomitsi. (Keskipohjanmaa 17.1.) Lisäeläkkeitä paheksuttiin yleisönosastoissa ja ne tuomittiin mediassa voimakkaasti. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala totesi, että olivat eläkkeet sitten etuus- tai maksuperusteisia, ne olivat epäselvä järjestelmä. Hautalan mukaan valtion kohtuusperiaatteen soveltuvuus lisäeläkkeillä palkitsemiseen tuli miettiä uudelleen. (Helsingin Sanomat 18.1.) Toimittaja Tuomo Pietiläinen aloitti keskustelun Valtion omistaman Veikkauksen johtajilleen myöntämistä kielletyistä lisäeläkkeitä. Päätös kiellosta oli tehty jo syksyllä 2009, mutta Veikkaus myönsi lisäeläkkeen varatoimitusjohtajalle Olli Saarelle syksyllä 2010. (Helsingin Sanomat 13.1.) Asiaa puitiin lehdistössä. Veikkauksen hallituksen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes sanoi, että valtion ohjeiden vastainen lisäeläkejärjestely Veikkauksessa lopetettaisiin muutaman vuoden kuluttua. (Helsingin Sanomat 14.1.) Myös kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki lupasi lopettaa kaikki työntekijöiden maksuista kustannetut johtajaeläkkeet, nykyisen toimitusjohtajan jäädessä eläkkeelle, jos olisi ministerinä vielä vuonna 2014. (Helsingin Sanomat 17.1.) Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala kertoi, että uusia vakuutuksia tai vakuutettuja lisävakuutukseen ei ole voinut ottaa enää kymmeneen vuoteen. Lisäeläkkeitä kuitenkin maksetaan, koska tehdyistä sopimuksista halutaan pitää kiinni. (Verkkouutiset, Helsingin Sanomat 16.1.) Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas sanoi, että rekisteröityä tel- lisäeläketurvavakuutusta oli myönnetty liian pitkään suomalaisille. Sailaksen mukaan sen olisi voinut lopettaa aikaisemmin kuin vasta 2001. (Helsingin Sanomat 20.1.) Uutispäivä Demarin julkaisi kirjoituksen jossa kerrottiin, että palkansaajat ovat johtajien lisäeläkkeiden maksumiehiä. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtaja Jukka Rantala vastasi kirjoitukseen kertomalla, että työsuhteessa jo ansaittuja eläke-etuuksia, isoja tai pieniä, ei voi ottaa pois, muutoin kuin säätämällä siitä eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä. (Uutispäivä Demari 7.2.) Työeläkevakuuttajat TELA ry:n johtaja Markku Jääskeläinen kritisoi sitä, että lisäeläkkeiden uutisoitiin olevan vain johtajien ja eliitin oikeus. Jääskeläisen mukaan myös useat tavalliset työntekijät saivat lisäeläkettä. Jääskeläinen muistutti, että johtajien suuret eläkkeet oli pääsääntöisesti rahoitettu muilla kuin lakisääteisillä eläkkeillä. ( Uutispäivä Demari 18.1.) Eläketurvakeskus tiedotti keskimääräisen työeläkelain mukaisen lisäeläkkeen olevan 166 euroa kuukaudessa. Tiedotteessa muistutettiin, että lisäeläkkeitä on kaikissa tuloluokissa, mutta suurin osa lisäeläkkeen saajista on keski- tai pienituloisia. (Talouselämä 19.1.) 3

Leskeneläke jakoi mielipiteitä Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Reija Lilja vaati pikaista ja perusteellista remonttia leskeneläkkeisiin. Liljan mukaan eläkesäästöjä tuli hakea leskeneläkkeistä. Lilja totesi leskeneläkkeet yhteiskunnalle kalliiksi ja osin epäoikeudenmukaisiksi. Liljan mukaan sata eniten leskeneläkettä saavaa leskeä keräsi järjestelmästä erikoislääkärin tulot, eli keskimäärin 6 700 euroa kuukaudessa. (Helsingin Sanomat 27.2.) Liljan avaus käynnisti vilkkaan keskustelun leskeneläkkeestä yleisönosastoilla. Useat johtavat lääkärit puolustivat leskeneläkettä lehtien palstoilla. (Esim. Helsingin Sanomat 29.2.) ETK:n toimitusjohtaja Jukka Rantala vastasi toimittajien tiedusteluihin, että eläkeneuvotteluryhmä oli todennut väliraportissaan että leskeneläkkeen tarkoituksenmukaisuus tultaisiin selvittämään. (Helsingin Sanomat 28.2.) Suomen nuoret lesket ry:n toiminnan johtaja Anne Backman muistutti, että sadan henkilön saaman suuren eläkkeen esille nostaminen antoi leskeneläkejärjestelmästä harhaanjohtavan kuvan. Bachmannin mielestä raflaavien otsikoiden sijaan olisi tärkeämpää nostaa esille perhe-eläkejärjestelmässä olevia epäkohtia, kuten ikään ja avioliiton kestoon liittyviä rajoituksia, jotka estävät leskeneläkkeen saamisen. (Pohjalainen 11.3.) Tutkimusjohtaja Reija Lilja korjasi julkisuudessa esitettyjä kannanottoja toteamalla, että perheeläkejärjestelmän uudistaminen ei tulisi koskemaan maksuissa olevia leskeneläkkeitä eikä siirtymäaikojen vuoksi myöskään vanhempien ikäpolvien tulevia eläke-etuuksia. Lilja korosti, että nykytilanteessa oli ristiriitaista se, että vanhuuseläkkeisiin oli luotu kannustimia työurien pidentämiseksi ja samaan aikaan perhe-eläkkeet palkitsivat siitä, että toinen puoliso jäi kotiin. (Helsingin Sanomat 14.3.) Finnairin toimitusjohtajan asuntokauppa johti keskusteluun ristiinvalvonnasta Helsingin Sanomat uutisoi että, työeläkeyhtiö Ilmarinen oli ostanut Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläisen miljoona-asunnon eläkerahoilla. Vehviläinen asui edelleen asunnossa josta vuokran Ilmariselle maksoi valtionyhtiö Finnair. Helsingin Sanomien mukaan asunto oli ehtinyt olla kaupan pitkähkön ajan, eikä ostajaa ollut löytynyt. Kauppaa oli vaikeuttanut se, että Vehviläinen halusi jäädä itse asumaan asuntoon. HS:n mukaan oli hyvin harvinaista, että Ilmarinen osti yksittäisen huoneiston asunto-osakeyhtiöstä. Yksittäisen sijoitusten hoitaminen on kallista ja vaivalloista. Kauppojen aikana Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas oli Finnairin hallituksen varapuheenjohtaja ja kauppojen jälkeen puheenjohtaja. Mika Vehviläinen oli Ilmarisen hallintoneuvoston jäsen. (Helsingin Sanomat 14.2. ja 16.2.) Toimittaja Tuomo Pietiläinen jatkoi kriittistä uutisointia Vehviläisen ja Ilmarisen välisestä asuntokaupasta. Uutisten mukaan Ilmarisen maksama asunnon kauppahinta oli tilastojen mukaan keskiarvoa suurempi. Vehviläinen oli myös neuvotellut itselleen takaisinosto-oikeuden asuntoon. Valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Heidi Hautala kyseenalaisti eduskunnan kyselytunnilla Finnairin hallituksen puheenjohtajan Harri Sailaksen aseman. Hautala toivoi Sailaksen pohtivan, voiko Finnairin hallituksen puheenjohtaja tässä tilanteessa toimima täysin Finnairin edun nimissä. (Helsingin Sanomat 17.2.) Kansanedustaja Jukka Kärnä kyseli ministeri Heidi Hautalalta aikooko hän puuttua Vehviläisen oman edun tavoitteluun tähtääviin asuntoetuihin. ( Ilta-Sanomat 16.2.) Keskusteltuaan Harri Sailaksen kanssa ministeri Heidi Hautala totesi, että Sailas ei ole osallistunut Vehviläisen asuntoa koskevaan päätöksentekoon ja näin ollen Sailas sai luvan jatkaa Finnairin hallituksen puheenjohtajana. (Turun Sanomat 18.2.) 4

Lehtien pääkirjoituksissa ja yleisönosastoilla ministeri Heidi Hautalan kantaa ihmeteltiin ja ministerin nähtiin puolustavan hyväveli-järjestelmää. Lehtien palstoilla kyseltiin, mikä sitten on huono hallintotapa, jos tämä kuului ministerin mukaan hyviin hallintotapoihin. (mm. Satakunnan Kansa, Keskisuomalainen ja Aamulehti 21.2.) Uutisointi käynnisti keskustelun johtajien kytköksistä kaikissa valtionyhtiössä. Vaikka Vehviläisen asuntokauppa todettiin hyvän hallintotavan mukaiseksi, asian käsittelystä seurasi laajempi keskustelu rakenteellisesta korruptiosta Suomessa. Korruption vastaisen Transparency Suomi maaraportin mukaan Suomessa on lukemattomia korruptiolle alttiita alueita, kuten poliittiset virkanimitykset, julkiset hankinnat, lupien myöntäminen, työeläkelaitosten hallintomalli ja suhteet puolueisiin, monopolien ja säätiöiden hallinnointi ja vähittäiskaupan keskittyneisyys. Kalevan pääkirjoitus totesi, että suoran korruption sijasta Suomessa jylläävät erilaiset klubimaiset verkostot, joiden jäsenet junailevat asioitaan haluamallaan tavalla. (Kaleva 19.2.) Vehviläisen asuntokaupasta lähtenyt keskustelu johti keskusteluun eläkeyhtiöiden hallintovallan käytöstä. Oulun yliopiston rahoituksen professorin Hannu Kahran mielestä työeläkesijoittajilta tuli kieltää kaikki suorat osakesijoitukset. Kahra kirjoitti, että johdon palkitsemisjärjestelmät julkisesti noteeratuissa yhtiöissä olivat pelkästään keino siirtää osakeomistajien varallisuutta yrityksen johdolle. (Helsingin Sanomat 19.2.) Helsingin Sanomien toimittaja Tuomo Pietiläinen kritisoi työeläkeyhtiöiden ja -laitosten johtokunnissa ja sijoitusosastolla valtaa käyttäviä talouspäättäjiä henkilökohtaisten arvopaperikauppojen salaamisesta. Pietiläinen totesi, että sekä Varma että Ilmarinen pystyy vaikuttamaan Suomen pörssin suuntaan koska tahansa. Pietiläinen näki pankkien omistajavallan pörssiyhtiöissä siirtyneen eläkejohtajille. (Helsingin Sanomat 17.1.) Uutisointi käynnisti keskustelun siitä, voivatko eläkeyhtiöiden edustajat osallistua pörssilistattujen yhtiöiden hallituksiin. Toimittaja Tuomo Pietiläinen uutisoi isompien eläkeyhtiöiden toimitusjohtajien ristiinvalvonnasta. (Helsingin Sanomat 18.2.) Toimittaja Helena Ranta-aho analysoi tilannetta ja totesi, että eläkeyhtiöiden hallituspaikoista pörssiyhtiöissä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Ranta-aho kirjoitti, että sisäpiirintieto rajoittaa kaupankäyntiä niiden yhtiöiden osakkeilla, joiden hallituksessa väki istuu. (Helsingin Sanomat 13.3.) Sosiaali- ja terveysministeriön entinen ylijohtaja Tarmo Pukkila vaati työeläkeyhtiöiden ja niiden lähipiirin kauppojen suurselvitystä. Pukkilan mukaan Vehviläisen asuntokauppa näytti erittäin pahalta työeläkejärjestelmän ja moraalin näkökulmasta, vaikka juridisesti lakia ja sääntelyä ei olisi rikottu. Pukkila vaati Ilmarisen ja Finnairin kaltaisia hallinnollisia kytköksiä katkaistaviksi. Pukkila vaati, että työeläkeyhtiöiden henkilökunnan osallistuminen pörssiyhtiöiden hallintoon oli kiellettävä lailla. (Helsingin Sanomat 16.2.) Myös Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner vaati Finanssivalvontaa selvittämään eläkelaitosten sisäpiirikaupat. (Talouselämä 16.2.) Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko käynnisti ministeriössä valmistelutyöt eläkerahoja hoitavien eläkeyhtiöiden lähipiirien kauppojen läpinäkyvyyden lisäämiseksi. (Helsingin Sanomat 29.2.) Kohun seurauksena Mika Vehviläinen ilmoitti vetäytyvänsä Ilmarisen hallintoneuvostosta. Myös OP-Pohjola - ryhmän pääjohtaja Reijo Korhonen ilmoitti luopuvansa jäsenyydestään Ilmarisen hallituksessa. (Iltalehti 8.3.) OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen totesi, että työeläkelaitosten isännyys pitäisi siirtää sijoitustoiminnan ammattilaisille. Karhinen kysyi, ymmärtääkö yhtiöiden hallinto, mitä riskejä on otettu, mitä niistä voi seurata, ja mikä on hallinnon oma vastuu näistä riskeistä. Karhinen totesi, että olisi huolissaan tilan- 5

teesta, jos toimisi valvovana viranomaisena. Karhisen mukaan myös työeläkeyhtiöiden hallituksia pitäisi pienentää, jotta niiden toiminta tehostuisi. (Suomen Kuvalehti 13/2012) Kansanedustaja Ben Zyskowics toivoi, että työeläkeyhtiöt ja valtio päättäisivät yhdessä, miten ne suhtautuvat yritysjohdon palkitsemiseen suomalaisyhtiössä. Zyskowiczin mukaan sulle-mulle-hyvävelikerhon toinen toisilleen antamat kohtuuttomat palkat ja palkkiot koettelivat kansalaisten oikeudentuntoa. Myös kansanedustaja Mauri Pekkarista ristikkäisvalvonta häiritsi. (Helsingin Sanomat 9.3.) Helsingin poliisi aloitti tutkinnat Vehviläisen asuntokaupoista. Rikostarkastaja Ilkka Koskimäki kertoi, että poliisi selvitti Ilmarisen motiivia kaupalle sekä sitä, oliko kaupalla vaikutusta Finnairin liiketoimiin Ilmarisen kanssa. (Keskisuomalainen 10.3.) Eläkesijoittaminen ja sijoitustuotot Finnwatch julkaisi Kielletyt hedelmät raportin, josta ilmeni, että moni suomalainen eläkeyhtiö oli sijoittanut isoja summia Israelin siirtokunnissa toimiviin yrityksiin. Siirtokuntiin sijoittamista pidetään kansainvälisessä yhteisössä epäeettisenä toimintana, sillä siirtokuntia ei tunnusteta osaksi Israelia. Kansainvälisen rikostuomioistuimen mukaan siirtokunnat rikkoivat Geneven neljättä sopimusta. Ainoastaan Tapiola, Kirkon keskusrahasto ja Eläkevakuutusyhtiö Etera saivat raportissa puhtaat paperit. (Savon Sanomat 14.3.) Eläkesijoitusten tuotot herättivät huolta. Kauppalehti uutisoi, että yli kolmessa prosentissa huiteleva inflaatio uhkasi sulattaa eläkerahastoja. Varman toimitusjohtaja Risto Murto toteisi, että ongelmana oli se, että talletuskoko eli tuotto oli inflaation jälkeen negatiivinen ja siltä osin kun tuotot jäivät alle inflaation, myös pääomien reaaliarvo suli. Ilmarisen toimitusjohtajan Jaakko Kianderin mukaan inflaatio tuo työeläkeyhtiölle ongelmia sekä eläkkeiden indeksitarkastusten yhteydessä että eläkevastuiden kautta. Kova inflaatio nostaa eläkemenoa. Kiander totesi, että maksussa olevien eläkkeiden lisäksi myös vastuut tulevista eläkkeistä kasvavat inflaation verran. Reaalituottojen painuessa alas työeläkeyhtiöiden vakavaraisuus heikkenee. (Kauppalehti 16.1.) Vuonna 201 Valtion eläkerahaston (VER) sijoitusomaisuuden tuotto oli 1 2,3 prosenttia negatiivinen. Edellisvuonna tuotto oli 11,7 prosenttia. Veritaksen sijoitustuotot painuivat myös miinukselle 4,9 prosenttia edellisvuoden 11,5 prosentista. (Taloussanomat 20.1.) Miinukselle päätyivät sijoitustuottoineen myös Etera -2,5 %, Eläke-Tapiola -3,1 % sekä Ilmarinen -4,1 %. Varman sijoitusten tulos oli -2,1 % negatiivinen. (Kauppalehti 17.2.) Parhaiten selvisi Eläke-Fennia, jonka sijoitukset jäivät vain -1,6 % pakkaselle. Veritaksen tuotto jäi - 4,9 % miinukselle, ollen kaikkein heikoin. (Turun Sanomat 24.2.) 6