Nepalin vammaiset lapset ja nuoret Kathmandu 06.05.2013 Kummikirje 1/2013 Hyvä kummi! Terveisiä Nepalin vammaisilta lapsilta ja nuorilta! Talven kylmyys on ohi ja Nepalissa nautitaan jo kesän lämmöstä. Nepalin vammaisten lasten ja nuorten kummina tuet Forward Lookingin, nepalilaisen kumppanijärjestömme, kautta 372 vammaisen lapsen ja nuoren koulunkäyntiä ja opiskelua. Forward Lookingin alla on kaikkiaan lähes 450 kummilasta ja nuorta, joista 372 on näkö-, kuulo- tai liikuntavammaisia. Kuva 1: Baglungin kuurojen koulun esiopetusryhmästä. (Kuva: Riikka Vuoristo-Virta) Nämä kummiohjelman kautta tukemamme 372 vammaista lasta ja nuorta ovat kotoisin ja opiskelevat eri puolilla Nepalia. Kouluja, joiden vammaisia opiskelijoita tuemme, on mukana lähes sata. Kuitenkin valtaosa kummilapsistamme opiskelee yhteensä kolmessatoista koulussa. Kummioppilaiden määrällä mitattuna suurimmat tukemamme koulut ovat Baglungin kuurojen koulu, Dharanin kuurojen ja näkövammaisten koulut ja Gorkhan kuurojen koulu. Viidenneksi eniten vammaisia oppilaitamme on Kathmandun kyljessä sijaitsevassa koulussa Bhaktapurissa. Heistä suurin osa tulee eri puolilta Nepalia Kathmanduun opiskelemaan korkeakoulututkintoa. Korkeasti koulutetut vammaiset toimivat usein roolimalleina ja esimerkkeinä muille niin muille vammaisille kuin poliittisille päättäjillekin - ja siten myös raivaavat vammaisten tietä Nepalissa. Kummiohjelman puitteissa tuetaan paitsi kouluja, myös vammaisten asuntoloita sekä inklusiivisia resurssiluokkia. Kummituki mahdollistaa kouluun pääsyn sellaisille oppilaille, jotka muuten jäisivät koulutuksen ulkopuolelle vammansa, taloudellisen tilanteen ja vaikean kouluun pääsyn vuoksi. Viime aikoina on erityisesti kiinnitetty huomiota siihen, että kaikkein vaikeimmin tavoitettavat vammaiset saataisiin tuen piiriin. Usein tämä tarkoittaa aktiivista työtä näiden vammaisten löytämiseksi, sillä he eivät ole itse tietoisia tai kykeneväisiä hakemaan mukaan kummiohjelmaan. Kummituki tarkoittaa usein myös asuntolapaikkan ja
ympärivuorokautisen huolenpidon tarjoamista. Kumppanikoulujen opetuksen laadukkuutta tuetaan muun muassa järjestämällä opettajille koulutusta ja tuottamalla opetusmateriaaleja. Forward Looking tekee myös monipuolista vaikuttamistyötä vammaisten aseman parantamiseksi Nepalissa. Maassa, jossa yhä usein uskotaan vammaisuuden olevan rangaistus edellisen elämän teoista ja siksi hyvin häpeällinen asia. Forward Looking tukee vammaisten lasten koulutuksen alalla tehtävää tutkimusta ja luo yhteyksiä eri tahojen välillä. Näitä tahoja ovat esimerkiksi paikalliset vammaisjärjestöt ja koulutuksia suunnittelevat ja asetuksia säätävät virkamiehet. Tavoitteena on vammaisten lasten koulutuksen kehittäminen koko maassa. Juuri nyt viimeistellään kyselylomakkeita koko maan kattavaa laajaa kuurojen opetuksen tutkimusta varten. Tätä Forwad Lookingin tukemaa tutkimusta ovat toteuttamassa Nepalin kuurojen liitto sekä joitakin virkamiehiä opetusministeriöstä. Ministeriö tulee käyttämään tämän tutkimuksen tuloksia pohjana tulevissa suunnitelmissaan kuurojen opetuksen ja opettajien koulutuksen järjestämiseksi maassa. On erittäin tärkeää tarjota vammaisille lapsille ja nuorille mahdollisuus koulutukseen ja laadukkaaseen opetukseen. Koulutuksen kautta he voivat saada töitä ja lisäksi niin perheet, viranomaiset, opettajat kuin muut vammaiset näkevät vammaisenkin ihmisen olevan taidokas ja pärjäävä. Lisäksi kun vammaisjärjestöt saavat pikku hiljaa koulutettua väkeä omasta joukostaan, he ovat kykenevämpiä itse ajamaan omia asioitaan ja oikeuksiaan. Vammaistyön neuvonantajamme Riikka Vuoristo-Virta on kevään aikana vieraillut Forward Lookingin kohteissa. Dharanin näkövammaisten koulu sijaitsee Kaakkois-Nepalissa ja on Nepalin ainoa näkövammaisten koulu. Koulusta löytyy Nepalin mittapuussa paljon erityismateriaalia ja osaamista ja koulun rehtori on vahvasti omistautunut työlleen sekä valmis toteuttamaan uusia ajatuksia. Uutena toimintamuotona on koulussa aloitettu moninäkövammaisten lasten opetus tähdäten siihen, että lapset oppivat elämässä tarvittavia taitoja, eikä heidän tarvitse edetä akateemisesti lukuvuosia ylöspäin. Opetusta muokataan yksilölliseksi siten, että esimerkiksi eräälle tytölle, jonka perhe pitää pientä ruokaravintolaa, pyritään opettamaan vihannesten pilkkomista ja muita yksinkertaisia taitoja, joilla hän pystyy tulevaisuudessa auttamaan perhettään tulonhankinnassa. Dharanin kaltaisen erityiskoulun suurin ongelma kuitenkin on, ettei Nepalin valtio sitoudu vahvasti tukemaan koulua, vaan Nepalissa painotetaan enemmän inklusiivisista opetusta tai resurssiluokkia yleisopetuksen yhteydessä. Erityiskouluja tarvitaan kuitenkin myös mallikouluiksi ja resurssikouluiksi, joissa voidaan paitsi kehittää sopivia opetusmetodeja, myös jakaa tietoa muihin kouluihin. Kuva 2: Dharanin koulun moninäkövammaisten luokan oppilaita harjoittelemassa kädentaitoja. (Kuva: Riikka Vuoristo-Virta)
Toinen tukemamme erityiskoulu, Baglungin kuurojen koulu, sijaitsee Länsi-Nepalin kukkula-alueella Baglungissa. Koulussa vierailivat myös Lähetysseuran vapaaehtoiset Riikka ja Larimatti Teelmäki, jotka vajaan viikon ajan opettivat hip-hopia ja jazztanssia kaikille koulun lähes sadalle oppilaalle. Oppilaat olivat hyvin innokkaita oppimaan tanssia ja lähtipä koulun rehtorikin mukaan rytmin vietäväksi. Baglungin kuurojen koulussa vallitsee opetuksen suhteen hieno ilmapiiri. Vaikka materiaalia ei ole paljon, opettajat koettavat kaikin keinoin kannustaen, hymyillen, leikkien, piirtäen ja muut keinot hyväksikäyttäen saada lapset ymmärtämään asiat ja oppimaan. Tällainen ilmapiiri on Nepalin kouluissa poikkeuksellinen. Koulussa toteutettiin viime syksynä kuukauden kestävä viittomakielen kurssi oppilaiden perheenjäsenille. Tällainen kurssitus on todella tärkeää, sillä usein perheet eivät ole valmiita ottamaan vastuuta kuuroista lapsistaan. Vaikka lapset koulussa oppisivatkin viittomakielen, ovat he lähes täysin ulkopuolella perheensä elämästä ja tapahtumista, jos kukaan perheenjäsen ei osaa viittomakieltä. Baglungissa on meneillään muihin Nepalin kuurojen kouluihin verrattuna uraauurtava suunnitelma, jonka mukaan kahden vuoden päästä aloitettaisiin ammatillinen opetus 9. luokasta eteenpäin. Tavoitteena on, että tutkinnon lisäksi oppilailla olisi hallussaan myös taitoja, jotka todella auttavat elämässä eteenpäin. Kuva 3: Kuurojen poikien yhdistetty asuntola ja koululuokka Chisapanissa, Bankessa. (Kuva: Riikka Vuoristo-Virta) Tuemme vammaisia lapsia myös Banken ja Kailalin lääneissä kaukana Lounais-Nepalissa. Yksi heistä on 10- vuotias Meena Joshi. Hän on ollut syntymästään saakka liikuntavammainen. Perhe on köyhä, eikä heillä ole ollut rahaa hoitoihin. Meenalla on veli ja sisko, isä työskentelee Intiassa ja äiti huolehtii kotona perheestään. Kummituen avulla Meena opiskelee nyt neljännellä luokalla Chaumalan kylässä Kailalin läänissä. Sunila Chaudhari opiskelee 8. luokalla Pahalmanpurissa Kailalin läänissä. Sunilan perhe on myös hyvin köyhä, eikä vanhemmilla ollut varaa maksaa lastensa koulumaksuja. Sunila on lyhytkasvuinen, minkä vuoksi opiskelu on ollut hänelle vieläkin vaikeampaa. Nyt kummituen turvin opiskelu sujuu paremmin ja Sunila on hyvin innostunut, sekä lahjakas opinnoissaan. Aion opiskella luokalle 12 asti ja jatkaa sen jälkeen räätälikurssille, Sunila suunnittelee.
Kuva 4: Meena Joshi (kuva: Laxmi Shrestha) Kuva 5: Sunila Chaudhari (kuva: Laxmi Shrestha) Terveisiä myös näkövammaisilta opiskelijoiltamme Dhadingin läänistä. Tuemme siellä 10 näkövammaisen lapsen koulunkäyntiä ja elämistä asuntolassa. Asuntolassa he saavat, paitsi kodinomaisen ympäristön, opetusta pistekirjoituksessa. Pistekirjoituksen avulla näkövammaiset pystyvät opiskelemaan. Koulussa, jota näkövammaiset lapsemme käyvät, on 1200 opiskelijaa. Tapasin Bipran Ostin (13) ja Om Kumari Magarin (15) asuntolassa lounastauolla. Kumpikaan heistä ei ole täysin sokea, mutta eivät esimerkiksi pysty lukemaan tavallista tekstiä. Näkövamma heillä molemmilla on ollut syntymästä saakka. Lukujärjestys hostellissa on tiukka. Lapset heräävät joka aamu kello viisi. Peseytymisen jälkeen he aloittavat päivän opiskelun. Asuntolalle tulee tukiopettaja opettamaan lapsille pistekirjoitusta. Tukiopetuksen jälkeen he nauttivat aamupalaa ja lähtevät kouluun puoli kymmeneksi. Koulua kestää neljään saakka, ja välissä lapset tulevat asuntolalle lounastauolle. Lapset syövät kaksi kertaa päivässä tyypillistä nepalilaista ruokaa daalbahtia; linssikastiketta ja riisiä. Koulupäivän jälkeenkin lapset vielä opiskelevat tukiopettajan johdolla pistekirjoitusta asuntolalla. Nukkumaan mennään puoli yhdeksältä. Päivässä on siis vain muutama tunti vapaata leikkiaikaa. Sekä Bipran että Om tykkäävät paitsi leikkiä, myös laulaa lauluja. Kysymykseen tulevaisuuden haaveesta molemmat kertovat haluavansa tulla opettajaksi. Bipran on onnekas, sillä hänen äitinsä työskentelee asuntolalla ruuanlaittajana, mutta Omin oma koti on kaukana. Om pääsee kotiin joka vuosi kuukaudeksi dashainin aikaan. Hänen kyläänsä on matkustettava kaksi tuntia bussilla ja käveltävä kolme tuntia tieltä. Isä tulee aina Omia vastaan. Omilla on kolme sisarusta, he kaikki ovat normaalisti näkeviä. Om kertoo kuitenkin aina välillä ikävöivänsä kotiin. Kuva 6: Bipran ja Om.
Kuva 7: Lukemaan harjoittelua tukiopettajan avustuksella. Tuen tarvitsijoita on Nepalissa paljon. Forward Lookingin työntekijöiden kanssa joudumme usein pohtimaan ja käymään läpi kriitereitä, joiden pohjalta esimerkiksi valitaan uudet kummioppilaat. Toukokuun alussa haastattelin Laxmi Shresthan kanssa muutamia uusia hakijoita Kathmandun toimistollamme. He hakivat tukea korkeakoulututkintoa varten. Yksi hakijoista oli 22-vuotias Saraswati Katuwal. Hän on kotoisin Itä- Nepalista, läheltä Intian rajaa. Saraswati on jalkavammainen ja siksi kulkee ontuen. Hän on köyhästä perheestä. Perheen isä kuoli sisällissodan aikana. Saraswati sai kuitenkin käydä koulun loppuun omassa kotikylässään. Nyt hän on tullut Kathmanduun voidakseen opiskella lisää. Saraswati asuu Kathmandussa siskonsa ja tämän lasten kanssa. Saraswati on yrittänyt tehdä kotiapulaisen töitä, mutta jalkavamman takia työnteko on ollut vaikeaa. Hänen haaveenaan on saada tutkinto ja muuttaa takaisin kotikyläänsä, jossa voisi työskennellä opettajana tai tehdä sosiaalityötä. Hakemuksien ja haastattelun jälkeen teemme arvion hakijasta, kuuluuko hän niihin, jotka todella tarvitsevat tukea ja jotka täyttävät kriteerit. Tämän jälkeen päätökset uusien oppilaiden valitsemiseksi tekee Forward Lookingin johtokunta. Ensi kirjeessä voin kertoa, onko Saraswati päässyt tuen piiriin. Kuva 8: Laxmi Shrestha haastattelee tukea korkeakouluopintoja varten hakevaa Saraswatia.
Kummina teet todella arvokasta työtä! Kiitos kaikkien Nepalin vammaisten lasten ja nuorten puolesta! Terveisin Nepalista Anni Takko, kummityön koordinaattori ja Riikka Vuoristo-Virta, vammaistyön neuvonantaja Jos haluat lähettää postia vammaisille opiskelijoillemme, voit lähettää postia osoitteeseen: FELM / Anni Takko / Kummiposti Jhamsikhel, Lalitpur -3 G.P.O. 8975 E.P.C. 2250 Kathmandu, Nepal Ryhmille tarkoitetut kirjeet luemme tai näytämme kaikille ääneen. Samalla on kiva näyttää kuvia Suomesta ja kertoa teistä kummeista. Kummina olet korvaamaton kutsu ystäväsikin! Suomen Lähetysseura, PL 154 (Käyntiosoite: Tähtitorninkatu 18), 00141 Helsinki Puh. 020 7127 201 kummit@suomenlahetysseura.fi www.suomenlahetysseura.fi/kummit Tilaa uutiskirje: www.suomenlahetysseura.fi/uutiskirje