Marja-Liisa Vesterinen SOSIAALI- JA TERVEYSALAN TULEVAISUUDEN VISIO, MUUTOKSET JA HAASTEET Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden visiot on koottu asiantuntijaraadin ja sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden johdon, asiantuntijoiden ja henkilöstön haastateltujen ja internet-kyselyjen perustella. Projektiryhmän oma aiempiin dokumentteihin ja omaan näkemykseen perustuva tieto on osaltaan ollut pohjustamassa keskustelua tulevaisuuden visioista. Aineiston keruu on kuvattu luvussa 1. Visio vahvistui ja kirkastui, kun haastattelimme ennakoinnin toisella kierroksella valtakunnallisia edelläkävijöitä. Heillä oli jo konkreettisia näkemyksiä ja kokemuksia kehityssuunnasta ja toteutuvista kehittämistrendeistä. Seuraavassa kuvataan sote-alan tulevaisuuden visioita ja muutoksia. Lisäksi kuvataan sitä, minkä muutossuuntien ja trendein kautta muutokset toteutuvat. Sosiaali- ja terveysministeriö on ennakoinut omassa tulevaisuuskatsauksessaan että globalisoitunut maailmantalous ja verkostoituminen tekevät toimintaympäristöstä monimutkaisemman ja heikentävät muutosten ennustettavuutta. Ihmisten liikkuvuus rajojen yli kasvaa. Maiden sisällä monikulttuurisuus lisääntyy. Euroopan integraatio syvenee ja laajenee. Ympäristön tila heikkenee maailmalaajuisesti. Ilmastonmuutos uhkaa aiheuttaa merkittävää vahinkoa ihmisille ja ympäristölle. Ympäristöonnettomuuksien riskit kasvavat ja energian kulutus ylittää tarjonnan. Väestö ikääntyy Suomessa lähivuosina nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Sen vaikutukset ulottuvat yhteiskunnan kaikille sektoreille. Eliniän piteneminen on suuri saavutus, mutta haastaa taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden. Tuotannon kasvu uhkaa hidastua ja niukentaa hyvinvoinnin rahoitusmahdollisuuksia. Siitä huolimatta julkisen sektorin on kyettävä tarjoamaan palvelut, eläkkeet ja muu sosiaaliturva kaikille kansalaisille koko maassa. (STM 2010) Tulevaisuuskatsauksen mukaan nousee terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen keskeiseksi osaksi päätöksentekoa. Jokainen voi itse vaikuttaa terveyteensä ja hyvinvointiinsa omilla elintavoillaan ja valinnoillaan. Yhteiskunta tukee ihmisten omatoimista terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämistä huolehtimalla terveyttä edistävästä ympäristöstä. Myös vero- ja tukipolitiikalla voidaan edistää terveyttä edistäviä valintoja. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen onnistuu, kun se perustuu toimivaan ja joustavaan yhteistyöhön viranomaisten, järjestöjen ja yritysten kesken. Kaikella politiikalla on myös terveysvaikutuksia. Alkoholin ja huumeiden käyttö, ylipaino, dementoivat sairaudet, valtimotaudit, tapaturmat ja väkivalta aiheuttavat merkittäviä terveyden menetyksiä ja muita haittoja. Alkoholijuomien kokonaiskulutuksen ja haittojen tasoa tulee vähentää koko väestöön suunnatuilla toimilla. Tehokkainta on nostaa alkoholijuomien reaalihintatasoa ja rajoittaa alkoholijuomien markkinointia ja saatavuutta. Kuvioon 1 on koottu sosiaali- ja terveyspolitiikan lähivuosikymmenien muutostekijöitä.
Kuvio 1 Sosiaali- ja terveyspolitiikan lähivuosikymmenien muutostekijöitä. (Terve ja hyvinvoiva Suomi 2020.) SOSIAALI- JA TERVEYSALAN TULEVAISUUDEN VISIO SOTE-ENNAKOINTI-projektissa on sosiaali- ja terveysalaa koskevat tulevaisuuden visiot sekä niihin liittyvät muutokset ja haasteet koottu kuvioihin 2-4. SOSIAALI- JA TERVEYSALAN TULEVAISUUDEN VISIO Palvelujärjestelmä- ja prosessit ovat asiakaslähtöisiä ja kustannustehokkaita Henkilöstörakenne ja työjako ammattiryhmien välillä on uudistunut Ennaltaehkäisevää, avopalvelupainotteista ja raja-aitoja kaatavaa toimintaa on lisätty Työtä tehdään yhä enemmän moniammatillisesti ja verkostoissa Teknologia ja sähköiset järjestelmät ovat osa uutta palvelujärjestelmää Vanhusten määrä asiakasryhmänä on yhä kasvanut Yksityissektorin palvelut ovat kasvaneet erityisesti vanhuspalveluissa, senioriasumisessa ja terveyspalveluissa Terveyskeskukset ovat vahvoja terveydenhuollon peruspilareita Terveyden edistäminen on osa kaikkea sote-alan alan toimintaa Ihmiset huolehtivat aiempaa paremmin omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään Perheiden, lasten ja nuorten hyvinvoinnissa korostuu ennaltaehkäisevä ja avopalvelutyö, mutta perheiden pahoinvointi sekä mielenterveys- ja päihdeongelmat eivät hellitä Maahanmuutto lisääntyy Kuvio 2 Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden visio. Muutossuunnissa (megatrendeissä) on tulevaisuudessa keskeistä asiakaslähtöisyys, kustannustehokkuuden lisääminen, vaikuttavuuden arviointi sekä valmistautuminen koulutuksellisesti ja sisäisin ohjein uuteen työnjakoon ammattiryhmien kesken. Asiakkaita valmennetaan oman terveytensä edistäjiksi yhteistyössä ammattihenkilöiden kanssa. Prosessit uudistetaan asiakasprosesseiksi ja
terveysteknologia sekä sähköiset toimintajärjestelmät muuttavat työtä ja helpottavat asiointia ja vuorovaikutusta asiakkaiden ja henkilöstön välillä. Kuvioon 3 on koottu keskeiset muutossuunnat sote-alan palveluissa. MUUTOSSUUNNAT Asiakkaiden valinnanvapaus kasvaa lainsäädännön turvin Asiakaslähtöinen ajattelu konkretisoituu uusiksi palveluprosesseiksi Terveyskeskuksia uudistetaan voimallisesti Henkilöstön työnjako muuttuu uusia työnjakomallien ja lisäkoulutuksen myötä Asiakkaita valmennetaan oman terveytensä edistäjiksi Kotiin vietävien ja liikkuvien palvelujen valikko kasvaa, perhehoito lisääntyy lastensuojelussa ja vanhus- sekä vammaispalveluissa Vanhusten hoitolaitokset uudistuvat vanhuspalvelukeskuksiksi, joissa paljon erilaisille asiakassegmenteille suunnattuja palveluja Vanhuspalvelujen hoiva-, kuntoutus- ja neuvontapalvelut turvataan uudella vanhuspalvelulailla Varhaisen kuntoutuksen konseptit otetaan käyttöön terveyspalveluissa Mielenterveys- ja päihdepalveluissa vahvistetaan matalan kynnyksen palveluja, integroidaan moniongelmaisten hoitoa kokonaisuutena ja resurssoidaan avopalveluja Sote-palveluihin liittyvien rakennusten, erityisesti sairaaloiden uusinvestoinnit perustuvat uusiin logistisiin, kustannustehokkaisiin ratkaisuihin, joissa toimijoina on myös robotteja Tietojärjestelmät yhtenäistyvät valtakunnallisesti Terveysteknologia ja sähköiset järjestelmät muuttavat työtä ja lisäävät asiakkaan ja ammattilaisten sähköistä vuoropuhelua sekä asiakkaan ohjattuja itsehoitomahdollisuuksia Maahanmuuttajien kotouttamislaki velvoittaa perheen ja lapset saamaan omat kotouttamissuunnitelmansa Sosiaali- ja terveyspalveluja yhdistetään hallinnollisesti ja toiminnallisesti hyvinvointineuvoihin, perhepalvelukeskuksiin ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun keskuksiin Kuvio 3 Sosiaali- ja terveysalan muutossuunnat. Kuvioita visioista ja muutossuunnista selostetaan seuraavassa yksityiskohtaisemmin. Palvelujärjestelmä on asiakaslähtöisesti rakentunut ja kustannustehokas Palvelurakenteita ja - prosesseja, henkilöstörakennetta ja työnjakoa uudistetaan. Uudistusten tavoitteena on mm. kustannusten hillitseminen ja henkilöstön riittävyyden turvaaminen, vaikuttavuuden lisääminen ja henkilöstön parhaan osaamisen hyödyntäminen järkevällä työnjaolla. Terveydenhuollon menot tulevat kasvamaan suhteellisesti nopeammin kuin kansantuote, joten kustannustehokkuuden lisääminen rakenteita, prosesseja ja toimintatapoja uudistamalla on välttämätöntä. Palveluissa vahvistuu vaikuttavuuden vaatimus Työn tuloksia ja vaikuttavuutta mitataan ja arvioidaan. Vaikuttavuudesta tulee palvelujen valinnan ja priorisoinnin osatekijä. Terveyden edistäminen, avopalvelu ja ehkäisevä toiminta koetaan entistä tärkeämmäksi osaksi sote-alan kaikkea työtä. Asiakkaiden/ potilaiden oma rooli kasvaa itsehoidossa sekä oman
terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja ylläpitämisessä. Asiakkaille annetaan itsehoitoa ja oman elämäntavan muutosta tukevaa valmennusta. Asiakkaan oman roolin kasvua tukee myös telelääketieteen ja teknologian kehittyminen sekä väestön oman osaamisen kasvaminen. Työvoimapula uhkaa pahentua sosiaali- ja terveysalalla Vuoden 2010 lopussa työskenteli sosiaali- ja terveyspalveluisssa yhteensä 380000 henkilöä. (Työvoimafoorum 2011). Lääkäripula on haitannut terveyskeskuksia ja sairaaloita jo pitkään. Kestämätön puute hoitohenkilöstöstä uhkaa realisoitua lähivuosina, ellei alan koulutuksessa lisätä pikimmiten aloituspaikkoja. Opetushallituksen Koulutus- ja työvoiman kysyntä 2020-raportin (2011) mukaan tulee sosiaali- ja terveysalan koulutustarpeen prosentuaalinen kokonaislisäys olemaan toteutuvasta kehitysmallista riippuen 15-20 %, mikä tarkoittaa alan työllisten määrän nousua samalla aikavälillä reilulla 52000-65000 henkilöllä. STM valmistelee parhaillaan erityisesti lähihoitajakoulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä pikaisesti. Sosiaali- ja terveysalan koulutukseen ennakoidaan merkittävää lisäystarvetta. Sitä on eniten ammatillisessa peruskoulutuksessa, johon ennakoidaan olevan noin 2000 aloittajan lisäystarvetta. Koulutustarpeeseen vaikuttavat eniten väestön ikääntymisestä johtuvat sosiaali- ja terveydenhuollon kasvavat työvoimatarpeet ja niiden lisäksi alan työvoiman suuret poistumat. (OPH 2011, 51) Kuviossa 4 esitetään sosiaali- ja terveysalan työ -pääammattiryhmän työpaikat toimialoittain vuonna 2007 ja ennakoitu muutos vuosina 2008-2025 tavoitekehityksen mukaan. Työllisyyden ennakoidaan kasvavan kaudella 2008 2025 sosiaalipalveluissa 38000:lla ja terveydenhuoltopalveluissa 30000:lla hengellä. Kuvio 4 Sosiaali- ja terveysalan työ-pääammattiryhmän työpaikat toimialoittain vuonna 2007 ja ennakoitu muutos vuosina 2008-2025 tavoitekehityksen mukaan. Mielenterveys- ja päihdepalveluja uudistetaan siten, että hoitoon pääsyn kynnys on avopalveluissa matalalla ja helposti saavutettavissa. Laitoshoidon tilalle resurssoidaan avopalveluja, kotiin vietäviä palveluja (esim. mielenterveysongelmaiset lapset). Palveluja tarjotaan uusilla konsepteilla siten, että moniongelmaiset saavat kokonaisvaltaisen hoidon ja myös heidän lähipiirinsä otetaan mukaan hoitosuunnitelmaan. Moniammatillisuutta ja kumppanuuksia hyödynnetään palvelujen tuottamisessa Moniammatillisen yhteistyön ja verkostoitumisen tarpeet kasvavat edelleen. Asiakkaita palvellaan yhteistyössä kumppaneiden ja verkostojen kanssa. Sen vuoksi on eri osapuolten roolit verkostossa sovittava selkeiksi mm. kuvaamalla kumppanuusprosessit. Näin pystytään ainakin osittain vas-
taamaan myös palvelujen kysynnän kasvuun. Palvelukokonaisuudet räätälöidään verkostossa asiakkaan tarpeiden perusteella. Yhteistyötä tehdään yli toimialarajojen mm. kasvatus- ja opetustoimen, kolmannen sektorin ja yksityissektorin kanssa. Verkostoissa toiminen edellyttää aiempaa vahvempaa verkostojohtamisen ja koordinoinnin taitoa vastuuhenkilöiltä. Kumppaneiksi valittavilta odotetaan yhteistyötä palvelukonseptien kehittämiseen ja teknologisten sovellusten hyödyntämiseen. Prosesseja osataan tulevaisuudessa käyttää työtä ohjaavana ja yhdenmukaistavana tekijänä sekä tasalaadun takaajana. Työ nähdään asiakaslähtöisenä palveluprosessina, jossa jokainen toimija tuntee omat tehtävänsä ja vastuunsa. Asenne ja näkökulma työ- ja asiakasprosesseihin sekä palvelurakenteeseen uudistamiseen on myönteinen, koska prosesseja tarkastelemalla voidaan löytää kehittämiskohteita ja uusia ajatuksia. Prosessien kuvaustaitoa, lukutaitoa ja käyttötaitoa vahvistetaan täydennyskoulutuksella ja ammatillisella peruskoulutuksella. Sähköiset järjestelmät ja teknologia tuovat uusia mahdollisuuksia palvelutuotantoon ja vastuun jakoon asiakkaan ja palvelujen tuottajien välillä. Työnjako henkilöstön, teknologisten ja sähköisten järjestelmien sekä asiakkaiden välillä lisää kustannustehokkuutta ja järkeistää työajan käyttöä. Tietojärjestelmät yhtenäistyvät valtakunnallisesti. Yhtenäistymistä edellytetään myös kumppaneina toimivilta yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoilta. Kustannukset pienenevät ja potilastietojen saatavuus muuttuu paikasta riippumattomaksi. Terveyskeskusten toimintaa kehitetään voimallisesti Terveydenhuoltolaki velvoittaa terveyskeskustoiminnan vahvistamiseen. Terveyskeskuksia vahvistetaan ja niiden vetovoima työpaikkana kasvaa. Työn painopistettä suunnataan terveyden edistämiseen. Terveyden edistäminen, asiakkaan omahoidon ja vastuun kasvu vähentää terveyskeskuskäyntejä, ohjaa asiakkaita sairaanhoitaja- ja terveydenhoitaja-vastaanotoille ja vapauttaa lääkärityöaikaa vaativimpiin tehtäviin. Vuodesta 2014 alkaen asiakas saa itse valita oman terveysasemansa kuntarajoista riippumatta. Terveyskeskukset jakautuvat laajan palvelun terveysasemiin, joissa on erikoissairaanhoidon palveluja ja pienterveysasemiin/ terveyskioskeihin, joissa on hoitajavastaanotto. Lisäksi palveluja jalkautetaan mm. käyttämällä mobiiliyksiköitä, joissa asianmukaiset laitteet ja lääkäri ja/tai sairaanhoitaja. Terveyskeskuksia vahvistetaan erikoislääkäripalveluilla (Terveydenhuoltolaki). Lain mukaan em. palvelut on järjestettävä viimeistään v. 2014. Järjestämismallit, joissa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroidaan yhteisen hallinnon alle, yleistyvät ja osoittautuvat tulokselliseksi ratkaisuksi. Terveyskeskuksissa siirrytään pitkäaikaissairaiden hoitomallin / terveyshyötymallin mukaiseen työnjakoon lääkäreiden ja muun henkilöstön kesken. Lääkärityön sisältöä järkeistetään uudella työnjaolla hoitohenkilöstön kanssa ja lääkäri-hoitaja-työpareja sekä hoitajavastaanottoja lisätään. Hoitajien osaamistasoa nostetaan täydennyskoulutuksella ja työnkuvia uudistamalla. Hoitohenkilöstön peruskoulutusta muutetaan vastaamaan em. uutta työnjakoa ja osaamisvaatimuksia. Pitkäaikaissairaiden hoitomalli laajenee vanhuspalveluihin sekä mielenterveys- ja päihdepotilaiden hoitoon sekä sosiaalipalvelujen suurkuluttajiin, joiden hoito integroidaan terveyspalveluihin mallin periaatteen mukaisesti. Mallia lähdetään soveltamaan myös erikoissairaanhoitoon.
Terveyskeskusten vuodeosastot erikoistuvat joko kuntoutukseen hoivaan tai asumisyksiköiksi. Erikoistuminen mahdollistaa kustannustehokkaan, juuri tarpeen mukaista osaamista omaavan henkilöstön sijoittamisen kullekin vuodeosastolle. Tasa-arvoisuutta palvelujen saannissa edistetään: palveluja jalkautetaan (mobiiliyksiköt, terveyskioskit jne.) haja-asutusalueilla ja suurissa keskuksissa, jolloin tavoitetaan syrjäytymisvaarassa olevat ja ne henkilöt, joilla vaikeuksia päästä palvelujen äärelle. Uudet työnjakomallit tulevat olemaan valtakunnallisesti käytössä. Tehtävänsiirtoja lisätään lääkäreiltä hoitohenkilöstölle ja hoitohenkilöstön ammattiryhmältä toiselle. Lääkäreiden ja hoitajien työnjakoa uudistetaan lisäämällä hoitajavastaanottoja ja muutosta tuetaan palkkauksellisesti. Sama työnjaon kehittäminen leviää myös sosiaalipalvelujen puolelle. Uudenlaisia työpareja ja tiimityön malleja muodostetaan. Hoitohenkilöstön vastaanotot lisääntyvät merkittävästi Terveysasemilla toimii hoitajavastaanottoja, jotka ovat asiantuntijasairaanhoitajan vastaanottoja (reuma, muisti, diabetes, ultra jne.) sekä vastaanottoja, joita varten on tehty tehtävänsiirtoja lääkäreiltä erikoistumisopinnot suorittaneille hoitajille, esim. asiantuntijafysioterapeuttien vastaanotot terveysasemilla, itsenäisiä hoitajavastaanottoja osana lääkäri-hoitaja-työparin toimintaa (taustalla on täydennyskoulutus/ työpaikkakoulutus ja lääkkeenmääräämisoikeuden erikoispätevyyteen johtava koulutus ja itsenäisiä pitkäaikaissairaiden omahoitajavastaanottoja terveyshyötymallin mukaisesti). Kaksi viimemainittua toimivat pitkälti yhteisen hoitohenkilöstön voimin. Lisäksi terveysasemien päiväpäivystyksessä on sekä hoitajavastaanotto että lääkärivastaanotto. Pienillä lähiterveysasemilla voi tulevaisuudessa olla vain hoitajavastaanotto. Täydennyskoulutuksella tulee varmistaa hoitohenkilöstölle mahdollisuus urapolkuihin ja osaamiseen nostamiseen uusiutuvien tehtävien ja vastuiden tasolle. Vanhusten määrä asiakasryhmänä kasvaa, vanhuspalvelulaki turvaamaan palvelut Vanhuspalvelujen strategioiden toteutumisessa avainasemassa on kuntoutuksen määrällinen ja laadullinen kehittäminen. (Varhaisen kuntoutuksen konsepti, hoitotyön koulutuksen ja työn uudistamistarve kuntoutuksen osalta). Vanhuspalvelujen hoiva-, kuntoutus- ja neuvontapalvelut turvataan uudella vanhuspalvelulailla. Kuntoutuksen määrän ja sisällön kasvattaminen on välttämätöntä, jotta kotihoitoa voidaan kasvattaa suunnitellusti ja jotta sairaalahoidossa olleet vanhukset voivat palata kotiin / palveluasuntoonsa asumaan. Vanhuspalveluissa edetään laitoksista palveluasumiseen ja kotihoitoon sekä ennalta ehkäisevään toimintakyvyn ylläpitämiseen. Terveyskeskusten pitkäaikaishoidon palveluista merkittävä osa siirtyy palveluasumiseen ja kotihoitoon. Tulevaisuuden vanhukset ovat aktiivisempia ja parempikuntoisia sekä vaativia. Vanhustyön haasteet muuttuvat fyysisen kunnon ongelmista mielen ongelmiin. Fyysisistä syistä johtuva laitoshoidon tarve ei silti poistu kokonaan. Edellä olevasta huolimatta vanhusten yksinäisyys ja turvattomuus kasvavat. Lisäksi muistisairauksien määrä kasvaa edelleen ja vaatii resursseja ennaltaehkäisevään ja hoidolliseen työhön. Vanhussosiaalityön rooli vanhustyössä kasvaa ja häivyttää rajaa sosiaali- ja vanhuspalveluilta. Vanhusten pitkäaikaissairauksia hoidetaan pitkäaikaissairauksien hoitomallin mukaan kokonaisuutena. Sairaanhoitajien ja kotihoidon lähihoitajien työnkuvat ja osaamisvaatimukset muuttuvat kuntoutuksen ja hoitosuunnitelman koordinoinnin osalta. Alalle koulutetaan hoiva-
assistentteja arjen selviytymisen turvaamiseksi. Alalle tarvitaan geriatrisia hoitajia lisää. Lähihoitajien rooli omahoitajana vahvistuu kotihoidossa. Vanhuspalvelujen työn sisältöä ja houkuttelevuutta parannetaan. Vanhuspalvelujen peruskoulutusta tarjotaan alaan vaihtaville aikuisopiskelijoille, joilla oma elämänkokemus ja kiinnostus vanhustyöhön on usein omakohtaisempaa kuin nuorilla opiskelijoilla. Vanhusasiakkaita tulee olemaan kaikilla palvelualueilla, ei vain vanhuspalveluissa, joten vanhenemisen ja vanhuuden ymmärtäminen nousee tärkeäksi osaamisalueeksi kaikessa koulutuksessa. Hoiva-assistenttikoulutus vakiintuu ja koulutuksen käyneet työällistyvät hyvin. Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori tekevät aiempaa selkeämpää yhteistyötä ja työnjakoa vanhuspalveluissa. Tämä on ehdoton edellytys sille, että varsinkin pk-yritykset voivat suunnitella omaa tulevaisuuttaan, kasvua, erikoistumista jne. Laatu ratkaisee, kun palveluseteliä käyttävät vanhukset itse tai heidän omaisensa valitsevat vanhuksen hoitomuotoa ja paikkaa. Palvelusetelien käyttö lisääntyy vanhuspalveluissa, koska julkinen sektori ei voi, eikä halua tuottaa kaikkea sitä palvelua, jota kotona asuminen, toimintakyvyn ylläpito, kodin askareista selviäminen, omaishoitajuus ja kuntoutus edellyttävät. Yksityissektorin palvelut kasvavat yhä Yksityissektorin osuus oli vuonna 2010 sosiaali- ja terveyspalveluista 25 % ja sairaalapalveluissa alle 10 %. Perusterveydenhuollossa osuus oli yli 35 % terveysasemien ja hammashuollon ulkoistusten vuoksi. Vanhusten ja vammaisten asumispalveluissa yksityisten osuus oli noin 50 % ja sosiaalipalveluissa alle 50 %. Väestön ikääntyminen ja laitoshoidon purku nostanevat yksityissektorin palvelutuotannon osuutta tulevina vuosina. Palvelusetelilaki muuttaa julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja työnjakoa selkeämmäksi. Julkinen sektori linjaa strategioissaan palvelusetelin käyttöä ja yksityissektorin roolia palvelutuotannon osana. Yksityissektorin kasvualuetta ovat edelleen vanhuspalvelut. Valtakunnalliset toimijat keskittyvät kevyempään palveluasumiseen ja kotihoitoon, pienet paikalliset lähinnä kotihoitoon ja palveluun. Yksityissektorin kasvualueita vanhuspalveluissa ovat suurilla yrityksillä erityisesti palveluasuminen eri muodoissaan sekä kuntoutuspalvelut. Pienillä yrityksillä kasvualuetta ovat kotiin vietävät palvelut ja omaishoitajien vapaapäivinä tarvittava palvelu yms. (kasvu palvelusetelin avulla). Yksityissektorin käyttö lastensuojelussa ja vammaispalveluissa puolestaan vaihtelee eri puolilla Suomea. Etelä-Karjalassa se vähenee, koska perhehoitoa, itsenäistä asumista ja omaa tukiasumista halutaan lisätä. Trendi on kohti kevyempää ja tuettua omatoimisuutta. Pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa kehitys lienee päinvastaista riittävien palvelujen turvaamiseksi. Yksityissektorin toimintatavat, työnkuvat ja osaamisvaatimukset ovat erilaisia kuin julkisella sektorilla. Perheiden, lasten ja nuorten pahoinvointi ei hellitä Sosiaalipalvelujen vastuualueen suuret haasteet liittyvät yhä kasvaneisiin perheiden ongelmiin, syrjäytymiseen ja nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Perhe- ja sosiaalipalveluja yhdistetään moniammatillisiksi kokonaisuuksiksi (neuvolakeskus, hyvinvointineuvola, perhekeskus jne.), jotta asiakaslähtöisyys, laatu ja palvelukokonaisuuden hallinta paranevat. Ennaltaehkäisevää palvelua sekä varhaista puuttumista lisätään ja laitosmaista asumis- ja hoitopalvelua vähennetään, esimerkkeinä perhepalvelukeskukset, ehkäisevän lastensuojelun keskukset
ja tuetun itsenäisen asumisen yksiköt. Trendi jatkuu yksityisistä palveluista julkisen sektorin omaan palveluun ja pois laitoksista. Kustannussäästöjen ja elämälaadun yhdistäminen paranee merkittävästi avopalvelupainotteisuuden kasvaessa. Asiakas nähdään ja kohdataan kokonaisuutena myös sosiaalipalveluissa (vrt. pitkäaikaissairaiden hoitomalli terveys- ja vanhuspalveluissa). Nuoriso-, vanhus- ja terveyssosiaalityö integroi sosiaalityötä muille palvelualueille ja korostaa erityisesti ennaltaehkäisevää ja avopalvelua. HAASTEET Alan vetovoimaisuutta ja julkissektorin kilpailukykyä on vahvistettava Terveydenhuoltolaki velvoittaa terveyskeskustoiminnan vahvistamiseen ja erikoislääkäripalvelujen terveyskeskuksessa Työvoimapula on pahimmillaan sote-alalla n. vuonna 2025 Muutosjohtajuus ja alaistaidot korostuvat Yksityisen palvelutuotannon lisääntyessä on sen osallistuttava myös ennaltaehkäisevään työhön pelkän hoitamisen ja hoivan lisäksi Moniongelmaisten asiakkaiden palvelujen koordinointi pirstaloitumisen sijaan kumppanuus- ja verkostomaiseksi muuttuvassa palvelurakenteessa Kustannustehokkuus ja työn vaikuttavuus on varmistettava Monikulttuurisuuden kasvu haastaa sote-alan monikulttuurisuusosaamista Kuvio 4 Sosiaali- ja terveysalan tulevaisuuden haasteet. Ennakointitutkimuksessa esiin nousseet haasteet kohdistuvat erityisesti rekrytointiongelmien voittamiseen, muutoksen hallittuun toteutukseen, kustannusten kasvun voittamiseen kustannustehokkuutta parantamalla sekä uusiin asiakasryhmien palvelutarpeeseen vastaamiseen. Sote-alan vetovoimaisuutta ja julkissektorin kilpailukykyä vahvistetaan Eläköityminen ja nuorten ikäluokkien pieneneminen ovat sote-alalle haaste saada riittävästi opiskelijoita koulutukseen ja uutta henkilöstöä työpaikoille. Henkilöstön saatavuutta ja alalla pysymistä on varmistettava urapoluilla, hyvällä johtamisella ja työhyvinvoinnista huolehtimalla. Henkilöstön hyvinvoinnista huolehtimisella on yhä suurempi merkitys alan imagon ja kilpailukyvyn säilyttämisessä. Henkilöstön jatkuva koulutus on yhä tärkeämpää työn laadun, mutta myös alalla viihtymisen vuoksi. Työajan joustot on tehtävä mahdollisiksi. Opiskelijoiden hakeutumista alalle on saatava vahvistettua työvoiman turvaamiseksi. Toisaalta alan aikuiskoulutukseen on imua työpaikkansa menettäneiden ja alaa vaihtavien keskuudessa. Maahanmuuttajat ja heidän koulutuksensa on alalle mahdollisuus saada lisää henkilöstöä alalle. Julkinen terveydenhuolto, varsinkin terveyskeskukset, joutuvat panostamaan nykyistä enemmän imagoonsa ja houkuttelevuuteensa. Muutosjohtajuus ja alaistaidot korostuvat Uudistuminen edellyttää johtajuuden uudistumista. Henkilöstöjohtamisen ja muutosjohtamisen taitoja on lisättävä työpaikoilla ja koulutuksessa. Nuorten hakeutumiseen alalle vaikuttaa kuva, jonka nuoret saavat alan johtamisilmastosta.
Alaiset ovat osa työilmapiiriä, uudistumista, innovaatioita ja he aikaansaavat asiakkaan kanssa lopullisen työn tuloksen. Alaistaitoihin kiinnitetään työpaikkakoulutuksessa ja peruskoulutuksessa aiempaa enemmän huomiota. Sitoutuminen, oman osaamisen ja ammattitaidon aktiivinen esiin tuominen sekä kehittymishakuisuus tukevat työyhteisön onnistumista ja ovat hyviä alaistaitoja. Kehittämisestä tulee kaikille ammattiryhmille osa perustehtävää, mikä seikka olisi tultava esiin jo ammatillisessa peruskoulutuksessa. Yksityisen palvelutuotannon lisääntyessä on sen tulevaisuudessa osallistuttava myös ennaltaehkäisevään työhön pelkän hoitamisen ja hoivan lisäksi. Moniongelmaisten asiakkaiden palvelujen koordinointi on välttämätöntä pirstaloitumisen sijaan kumppanuus- ja verkostomaiseksi muuttuvassa palvelurakenteessa. Yksityissektori on saanut melko vapaasti keskittyä ydinpalvelujen tuottamiseen, mutta kumppanuuksien ehdoksi tulee kuntien ostopalveluissa jatkossa vaatimus, että yksityinen ja kolmas sektori osallistuu myös ennaltaehkäisevään työhön ja kokonaisuuksien suunnitteluun siten, että julkinen, yksityinen ja kolmas sektori muodostavat koordinoidun kokonaisuuden. Moniongelmaisten asiakkaiden palvelujen koordinointi tulee näkymään sekä terveyskeskusten pitkäaikaissairaiden hoidon monien eri sairauksien koordinoituna kokonaishoitona että mielenterveys- ja päihdeasiakkaiden psyykkisten ja fyysisten sairauksien hoidon kokoamisena kattavaksi hoitosuunnitelmaksi ja hoidoksi. Asiakaslähtöisyys ja vaikuttavuuden määrätietoinen tavoite nujertavat luukulta luukulle kulkemisen. Maahanmuutto ja monikulttuurisuusosaamisen tarve lisääntyy Maahanmuuttajien palvelutarpeet on otettava huomioon ammatillisessa koulutuksessa ja palvelutarjonnassa. Monikulttuurisuusosaamista on vahvistetta peruskoulutuksella ja täydennyskoulutuksella. Maahanmuuttajat nähdään potentiaalisena työvoimareservinä, jolle on räätälöitävä sote-alallekin koulutusta ja suunniteltava sopiva urapolku. Poliittisella ilmapiirillä voidaan lieventää tai jyrkentää asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Kustannustehokkuus ja työn vaikuttavuus on varmistettava Yhteiskuntaan ja sote-alan organisaatioihin tarvitaan muutoksia, joilla rahaa vapautetaan keskeiseen ja vaikuttavaan palvelutuotantoon. Palveluja tuotteistetaan ja tuotteille määritetään hinta. Talousosaaminen, kustannustietoisuus ja kyky toimia yrittäjämäisesti (sisäinen yrittäjyys) ovat jokaisen työntekijän ammatillista perusosaamista, mikä seikka edellyttää opetussuunnitelmien uudistamista tältä osin.