TAHKOLUODON SATAMA-ALUEEN TUULIVOIMALOIDEN LUONTOSELVITYS

Vastaanottaja Suomen Hyötytuuli Oy Asiakirjatyyppi Luontoselvitys Päivämäärä 19.11.2015 SUOMEN HYÖTYTUULI OY TAHKOLUODON SATAMA-ALUEEN TUULIVOIMALOIDEN LUONTOSELVITYS

SUOMEN HYÖTYTUULI OY Päivämäärä 19.11.2015 Laatija Tarkastaja Kirsi Lehtinen Ramboll Aappo Luukkonen Sito Oy Miia Nurminen-Piirainen Viite 1510020841

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA 2 2.1 Yleiskuvaus 2 2.2 Linnusto 2 2.3 Luonnonsuojelu 4 3. LUONNONYMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVAT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET 6 3.1 Vaikutukset luonnonympäristöön 6 3.2 Vaikutukset linnustoon 6 3.2.1 Törmäysvaikutukset 7 3.2.2 Häirintävaikutukset 7 3.2.3 Estevaikutus 8 3.2.4 Elinympäristömuutokset 8 3.3 Vaikutukset luonnonsuojeluun 9 3.4 Yhteisvaikutukset 9 4. JOHTOPÄÄTÖKSET 10 5. LÄHTEET 11

1 1. JOHDANTO Suomen Hyötytuuli Oy suunnittelee neljän Porin Tahkoluodon satama-alueella sijaitsevan tuulivoimalan uusimista kolmella uudella tuulivoimalalla. Nykyisten satama-alueen aallonmurtajalla sijaitsevien tuulivoimaloiden napakorkeus on 50 metriä ja roottorin halkaisija 49 metriä. Kallioholman kärjessä sijaitsevan nykyisen tuulivoimalan napakorkeus on 80 metriä ja roottorin halkaisija 76 metriä. Aallonmurtajalle ja sen ympäristöön suunnitteilla olevien kolmen uuden tuulivoimalan napakorkeus on 80 metriä ja roottorin halkaisija 101 metriä. Tuulivoimaloiden tyyppi on Siemens ja yksikköteho 2,3 MW. Tahkoluodon satama-alueen aallonmurtajaa on tarkoitus laajentaa avomerelle tuulivoimaloiden rakentamiseen ja pystyttämiseen tarvittavien perustuksien ja nostoalueiden rakentamiseksi. Tuulivoimaloiden perustus- ja nostoalueen edellyttämä tilantarve on noin 2 000 m2, josta osa tulee sijoittumaan nykyiselle aallonmurtajalle. Tarvittava perustus- ja nostoalue rakennetaan alueelle tuotavasta puhtaasta louheesta. Perustuksen rakentamistapa päätetään ennen rakentamista tehtävien pohjatutkimuksien perusteella. Tässä selvityksessä tarkastellaan nykyisten neljän tuulivoimalan korvaamisesta kolmella uudella tuulivoimalalla muodostuvia luonto- ja linnustovaikutuksia. Selvitys on laadittu hankkeen poikkeamislupamenettelyä varten ja se perustuu olemassa olevaan tietoon. Lähtöaineistona selvityksessä hyödynnetään Porin Tahkoluodon merituulivoimapuiston YVA- ja osayleiskaavamenettelyiden (Suomen Hyötytuuli Oy 2006; Porin kaupunki 2015) aikana tuotettua selvitys- ja arviointiaineistoa, sekä merituulivoimapuiston vaikutuksista Gummandooran saariston Natura-alueeseen laaditun Natura-arvioinnin (Suomen Hyötytuuli Oy 2014 ja 2015) aineistoa. Tuulivoimarakentamisessa huomioitavien petolintujen pesäpaikkatiedot on lisäksi pyydetty paikalliselta Elykeskukselta, Metsähallitukselta ja Rengastustoimistosta Porin Tahkoluodon merituulivoimapuiston YVA- ja Natura-arviointia varten, sekä uhanalaisten lajien havainnot Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit -tietojärjestelmästä tätä selvitystä varten. Selvityksen laadinnasta ovat vastanneet FM Kirsi Lehtinen Rambollista ja FM Aappo Luukkonen Sito Oy:stä. Kuva 1-1. Tahkoluodon satama-alueella sijaitsevien nykyisten tuulivoimaloiden, sekä kolmen alueelle suunnitteilla olevan tuulivoimalan sijoittuminen.

2 2. LUONNONYMPÄRISTÖN NYKYTILA 2.1 Yleiskuvaus Tahkoluoto sijaitsee eliömaantieteellisessä aluejaossa eteläboreaalisella vyöhykkeellä ja siinä tarkemmin vuokkovyöhykkeellä, eli lounaismaalla. Ulkosaariston tuntumassa sijaitsevalta Tahkoluodolta on matkaa Porin keskustaan noin 27 kilometriä. Tahkoluoto on satamatoimintojen aluetta, joka rajautuu maa-, metsätalous- ja asuinalueisiin ja yhdistyy mantereeseen Reposaaren teiden kautta. Suunnitteilla olevat tuulivoimalat sijoittuvat teollisuusympäristöön satama-alueen länsiosaan rakennetulle aallonmurtajalle ja kallioisella Kallioholman niemelle. Pohjoisin tuulivoimala on tarkoitus rakentaa aallonmurtajan laajennukselle, jossa veden pinnan syvyys on tällä hetkellä 10 metrin luokkaa. Sataman vuonna 2007 valmistuneen ympäristöluvan mukaan vesien sekoittumis- ja laimenemisolosuhteet ovat Tahkoluodon edustalla hyvät. Meri syvenee loivasti ja tasaisesti rannikolta poispäin siirryttäessä. Merialueen luontaiset virtaukset suuntautuvat Selkämeren rannikolla etelästä pohjoiseen virtausnopeuden ollessa 2-4 cm/s. Merkittävin meriveden laatuun vaikuttava tekijä Tahkoluodon edustajalla on Kokemäenjoen purkautuminen Pihlavanlahteen. Suunnitteilla olevan aallonmurtajan laajennuksen alueelta ei ole saatavissa pohja-, luontotyyppitai lajistotietoja. Tahkoluodon merituulivoimahankkeen YVA- ja osayleiskaavamenettelyiden yhteydessä laadittujen meren pohjan vesikasvi- ja pohjaeläinselvitysten (Monivesi Oy 2013) mukaan Tahkoluodon edustalla havaitut makrolevät ja vesisammallajit olivat alueelle tyypillisiä, eikä alueelta havaittu silmälläpidettäviä tai uhanalaisia lajeja. Noin 6-10 metrin syvyydellä havaittiin kasvavan monivuotisia punaleviä ja rakkolevää esiintyi paikoin jopa seitsemän metrin syvyydellä. Yli kymmenen metrin syvyydessä havaittiin kasvavan vain ruskolevää. Selvityksen mukaan 10-20 metrin syvyydellä sijaitsevat alueet voidaan luokitella luontoarvoluokkaan 3, jolle on ominaista 1-2 levälajin harvakseltaan esiintyminen. Luontoarvot (monimuotoisuus, yksilömäärät, vyöhykkeisyys) olivat suurimmillaan tätä matalammissa syvyyksissä ja erityisesti muutaman metrin syvyydellä. 2.2 Linnusto Tahkoluodon syväsataman edustan neljä lähintä saarta, Kumpeli, Kaijakari, Silakkariutta ja Hylkiriutta, tunnetaan hyvinä lintuluotoina. Saarten sijainti on esitetty kartassa 2.1. Alue on luonteeltaan hyvin merellinen ja nämä ulkoluodot tarjoavat merilinnuille hyviä pesimäpaikkoja lähellä ruokailu- ja saalistusalueita. Luodot sijaitsevat väljästi muodostamatta yhtenäistä saariryhmää. Vähä-Enskerin karu eteläkärki Kopannokka lähellä Silakkariuttaa on 2000-luvulla noussut lapintiirayhdyskuntansa ansiosta myös merkittäväksi osaksi tätä kokonaisuutta. Kaikki mainitut lintusaaret kuuluvat hankealueen vaikutuspiiriin. Hankealueen lähistön saarista osa kuuluu Ouran Enskerin saaristot -IBA-alueeseen (Important Bird Area). IBA-alueella huomionarvoisimpia pesimälajeja ovat 160 selkälokkiparia ja kolme merikihuparia. Haahkaa (455 paria) ja harmaalokkia (403 paria) pesii alueella selvästi muita saaristolintuja runsaammin. Kaija ei kuulu IBA-alueeseen, mutta on Porin seudun merkittävin pesimäluoto ja koko Selkämeren rannikon parhaita lintuluotoja. Saaressa pesii merkittävä osa Satakunnan selkälokeista. Kumpeli sijaitsee Tahkoluodon edustalla. Kumpeli on pääasiassa harmaalokkien asuttama. Vuonna 2013 saarella pesi 16 selkälokkiparia. Hylkiriutta ja Silakkariutta kuuluvat Gummandooran saariston Natura 2000-alueeseen. Hylkiriutta on uloin ja samalla mereisin luoto. Etäisyyttä Tahkoluotoon on 2,8 km. Silakkariutta on pohjoisin Tahkoluodon edustan lintuluodoista, etäisyyttä syväsatamaan tulee 1,8 km. Silakkariutta on vuosikymmeniä ollut hyvä selkälokkiluoto. Samaan kokonaisuuteen kuuluva, vain 200 metrin etäisyydellä Silakkariutasta sijaitseva Kopannokka on kasvillisuudeltaan karumpi. Kaikki mainitut saaret Silakkariuttaa lukuun ottamatta on varattu Satakunnan maakuntakaavassa suojelualueiksi (SL).

3 Lisäksi Gummandooran Natura-alueen mantereen puolella, Anttooran luoteiskärjen ja Lampaluodon välisellä merialueella on muutamia pieniä lintuluotoja, joiden lokkilinnut käyvät Tahkoluodon edustalla saalistamassa. Myös Tahkoluodon eteläpuolella Ketarakarin ympäristössä pesii pieni lapintiirayhdyskunta. Uhanalainen (VU) selkälokki on Tahkoluodon merialueella pesivistä lintulajeista merkittävin. Tahkoluodon alueella sijaitsee useita merkittäviä selkälokkikolonioita, joista tärkeimmät ovat Kaija, Silakkariutta, Hylkiriutta ja Kumpeli. Näissä kolonioissa pesi kesällä 2013 yhteensä 148 paria selkälokkeja. Suunnittelukohteen läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia isojen petolintujen pesiä. Lähimpään tiedossa olevaan merikotkan pesään tulee matkaa yli kolme kilometriä. Kuva 2-1. Suunnittelualueen ympäristössä sijaitsevat Natura-, IBA- ja FINIBA-alueet, muut luonnonsuojelualueet ja ohjelmiin kuuluvat alueet (OIVA-ympäristö- ja tietopalvelu).

4 2.3 Luonnonsuojelu Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojeluohjelmissa mainittuja suojelualueita, linnustonsuojelualueita eikä Natura 2000 verkostoon kuuluvia alueita. Lähin Natura 2000 alue on Gummandooran saaristo (FI0200075) (Kuva 2-1). Alue on suojeltu sekä luontoettä lintudirektiivin nojalla (SCI-/SPA-alue) ja on kooltaan 3 294 ha sijaiten Porin ja Merikarvian kuntien alueella. Gummandooran saaristo on moreeni- ja hiekkakerrosten peittämää. Louhikot ovat maisemakuvassa hallitsevia. Kalliopaljastumat ja kalliorannat ovat harvinaisia. Kivilajeina ovat kiilleliuske ja dioriitit. Kompassikarien alue sekä saariston pohjoisosa ovat puuttomia tai vähäpuustoisia ulkoluotoja, suuremmat saaret, kuten Iso-Enskeri, Vähä-Enskeri, Seliskeri ja Gummandooran lähisaaret ovat vankkapuustoisempia ulkosaaria, joiden linnustoon kuuluu myös metsäisiä lajeja. Suurilla saarilla kasvaa havumetsää. Alueella on edustava eläin- ja kasvilajisto sekä uhanalaisia merilintuja. Alue on tärkeä vesilinnuston lisääntymisalue ja vesilintujen muutonaikainen levähdysalue. Viime vuosina alueen linnusto on jonkin verran muuttunut. Esimerkiksi riskilä on hävinnyt alueen pesimälajistosta, uusia pesiviä lajeja ovat mm. valkoposkihanhi ja merikotka (tilanne 2004). Gummandooran saariston Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit: - 1230 Kasvipeitteiset merenrantakalliot <1 % - 1620 Ulkosaariston luodot ja saaret 2 % - 1630 Merenrantaniityt <1 % - 1210 Rantavallit <1 % - 1170 Riutat 1 % - 1150 Rannikon laguunit <1 % - 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät <1 % - 1220 Kivikkorannat <1 % Natura-alueen suojeluperusteina on lueteltu seuraavat lintudirektiivin liitteen I lintulajit: - Gavia stellata kaakkuri - Gavia arctica kuikka - Branta leucopsis valkoposkihanhi - Mergus albellus uivelo - Haliaeetus albicilla merikotka - Sterna caspia räyskä - Sterna hirundo kalatiira - Sterna paradisaea lapintiira - Dryocopus martius palokärki - Tetrao tetrix teeri - Polysticta stelleri allihaahka Natura-alueen suojeluperusteena ovat lisäksi liitteessä mainitsemattomat säännöllisesti esiintyvät muuttolinnut: - Tadorna tadorna ristisorsa - Anas strepera harmaasorsa - Anas clypeata lapasorsa - Aythya marila lapasotka - Melanitta nigra mustalintu - Melanitta fusca pilkkasiipi - Falco tinnunculus tuulihaukka - Tringa totanus punajalkaviklo - Arenaria interpres karikukko - Larus ridibundus naurulokki - Larus fuscus selkälokki - Alca torda ruokki

5 Lähistön merialueelle sijoittuvalla Kumpelin karilla, Kaijakarilla ja Hylkiriutalla on luonnonsuojelumerkintä maakuntakaavassa ja oikeusvaikutuksettomassa Reposaari-Tahkoluoto-Lampaluoto- Ämttöö osayleiskaavassa. Nämä karit ovat puuttomia melko kookkaita soraikkoisia saaria. Linnusto on runsasta ja kasvillisuus luonteenomaista hieta- ja somerikkolajistoa. Enskerit- Kompassikari -saariryhmä sisältyy valtakunnalliseen rantojensuojeluohjelmaan. Kumppoosien saariryhmä on matalapuustoista tai puutonta ulkosaaristoa joka on erittäin monipuolista maisemiltaan ja rikasta linnustoltaan. Metsät ovat pääasiassa vanhaa, paikoin runsaspuustoista mäntymetsää (Varsinais-Suomen Energiatoimisto & Prizztech 2004). Kymmenen kilometrin etäisyydelle sijoittuvat myös seuraavat suojeluohjelmiin, suojelualueisiin tai Natura-verkostoon kuuluvat alueet: Kokemäenjoen suisto, Natura-alue, SPA/SCI, FI0200079, (itä n.7 km) Preiviikinlahti, Natura-alue SCI/SPA, FI0200080 ja FI0200151 (kaakko n.7 km) Suomen ympäristökeskuksen Eliölajit tietojärjestelmässä mainitaan Tahkoluodosta, Mäntyluodosta ja lähialueelta seuraavat uhanalaisten lajien esiintymät: pohjannoidanlukko Botrychium boreale, esiintymä sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä lähimmästä suunnittelukohteesta. ketonoidanlukko Botrychium lunaria, esiintymä noin kilometrin etäisyydellä lähimmästä suunnittelukohteesta. hietamyyräkiitäjäinen Dyschirius impunctipennis, esiintymä yli 7 km etäisyydellä Hilskansaaressa. paunikko Crassula aquatica, yksi esiintymä yli 7 km etäisyydellä Hilskankarissa ja toinen esiintymä yli 7 km etäisyydellä Kirrinsannassa. lietetatar Persicaria foliosa, esiintymä yli 7 km etäisyydellä suunnittelukohteesta.

6 3. LUONNONYMPÄRISTÖÖN KOHDISTUVAT YMPÄRISTÖ- VAIKUTUKSET 3.1 Vaikutukset luonnonympäristöön Suunnitteilla olevista tuulivoimaloista kaksi eteläisintä sijoittuu rakennetulle aallonmurtajalle nykyisten tuulivoimaloiden kenttäalueille tai niiden välittömään läheisyyteen, jossa luonnon ominaispiirteet ja kasvillisuus ovat muuttuneita tai hävinneitä. Näin tuulivoimaloiden kenttäalueiden ja perustusten rakentamisesta muodostuvat suorat elinympäristömuutokset jäävät hyvin vähäisiksi ja nykyisen kaltaisiksi. Tuulivoimaloista pohjoisin tullaan rakentamaan laajennettavalle aallonmurtajalle. Aallonmurtajan laajennuksen rakentamismateriaalina käytetään alueelle tuotavaa puhdasta louhetta. Rakentamistöiden myötä merenpohja muuttuu ja nykyinen kasvillisuus häviää aallonmurtajan laajennuksen alueelta. Myös veden valonläpäisemisominaisuuksissa tapahtuu väliaikaisia muutoksia ja pohja-aines sedimentoituu uudelleen. Nämä muutokset ovat kuitenkin lyhytaikaisia ja niistä ei arvioida muodostuvan makrolevien ja putkilokasvien elinkierron suhteen olennaisia vaikutuksia rakentamisalueen ympäristössä. Suunnittelualueen pohjaolosuhteista ei tässä vaiheessa ole tarkempia tietoja, mutta seudulle aiemmin laadittujen merenpohjan luontotyyppi- ja lajistoselvitysten valossa noin kymmenen metrin syvyydessä lajilukumäärä jää alhaiseksi, eikä alueella todennäköisesti esiinny erityisesti huomioon otettavaa lajistoa. Ajan myötä aallonmurtajan laajennus ja tuulivoimalan perustus luovat uutta elintilaa kasveille ja eläimille. Näin muodostuu potentiaalista kasvualustaa levävyöhykkeelle, sekä pohjaeläimille, vaikkakin on todennäköistä, että jää ja aallokko heikentävät monivuotisten lajien elinmahdollisuuksia. 3.2 Vaikutukset linnustoon Keskeisimmät tuulivoimarakentamiseen vaikuttavat luontoarvot ovat olleet usein linnustoon liittyviä. Vaikka tieliikenteessä kuolleiden lintujen määrä on arvioitu moninkertaiseksi tuulivoimassa mahdollisesti kuolevien lintujen määrään verrattuna (kts. esim. Koistinen 2004), on tuulivoimasta mahdollisesti kärsivät lajit isokokoisia, pitkäikäisiä ja hitaasti lisääntyviä ja siksi lisäkuolleisuudelle herkkiä lajeja. Tuulivoiman hyvällä suunnittelulla haittavaikutuksia voidaan kuitenkin minimoida varsin tehokkaasti (kts. esim. BirdLife International 2013a ja 2013b). Tuulivoimatuotannon linnustovaikutukset voidaan jakaa kahteen eri osa-alueeseen: suoriin ja epäsuoriin vaikutuksiin. Suorat vaikutukset ovat tappavia, törmäyskuolleisuudesta johtuvia vaikutuksia. Epäsuorat vaikutukset näkyvät lajistokoostumuksessa ja yksilömäärissä pidemmällä aikavälillä. Epäsuoria vaikutuksia ovat häirintä, estevaikutus ja elinympäristömuutokset (esim. Hötker ym. 2006, Drewitt & Langston 2006, Langston & Pullan 2003 sekä Fox ym. 2006). Vaikutukset jakautuvat myös ajallisesti rakennusvaiheen ja tuotantovaiheen erityyppisiin vaikutuksiin (Pearce-Higgins ym. 2012). Vaikutusten kohteena voivat olla joko tuulipuiston vaikutuspiirissä talvehtivat ja levähtävät lajit tai pesimälajisto. Tuulivoimatuotannon linnustovaikutukset ovat usein hyvin vaihtelevia ja riippuvat hankkeen mittasuhteista, teknisistä ratkaisuista, maantieteellisestä sijainnista sekä ympäröivän alueen topografiasta ja alueen linnuston koostumuksesta. Lisäksi vaikutukset ovat pääsääntöisesti laji- ja paikkakohtaisia (Drewitt & Langston 2006). Eri elinympäristöissä sijaitsevien tuulivoimapuistojen vaikutukset voivat olla hyvinkin erilaisia ja kohdistua eri lajeihin. Avomeripuistoissa mainittavimpia vaikutuksia ovat estevaikutukset, häirintä ja elinympäristömuutokset. Avomailla edellä mainittujen lisäksi usein myös törmäysvaikutukset nousevat merkittävimmiksi haittavaikutuksiksi.

7 3.2.1 Törmäysvaikutukset Törmäyskuolleisuudella tarkoitetaan kuolleiden lintujen määrää joko voimalaa kohti vuodessa tai tuotettua sähköyksikköä kohti vuodessa. Hötker ym. (2006) toteaa metatutkimuksessaan, että törmäysten määrä voimalaa kohti vuodessa vaihtelee 0 50 yksilön välillä. Kuolleisuutta aiheuttavat roottoreihin törmäyksien lisäksi törmäykset muihin rakenteisiin (tornit ja mastot, nasellit sekä sähkölinjat). Törmäyskuolleisuus vaikuttaa populaation kokoon ensisijaisesti lisäämällä aikuiskuolleisuutta. Poikaskuolleisuuden vaikutukset eivät välttämättä näy populaation kasvukertoimessa, jos lajin poikaskuolleisuus on muutenkin korkea (kuten usein luonnon populaatioissa on). Törmäyskuolleisuuden vaikutukset ovat haitallisimmat uhanalaisilla, pitkäikäisillä ja vähän poikasia tuottavilla lajeilla. Törmäysriskiin vaikuttavat kunkin lintulajin fysiologiset ominaisuudet, lintujen lukumäärä ja käyttäytyminen vuoden kierron eri vaiheissa, sääolosuhteet ja maaston topografia sekä tuulivoimapuiston ja voimaloiden rakenteelliset ominaisuudet (Band et. al. 2007, Drewitt & Langston 2006, Rydell ym. 2012). Pienten tuulivoimaloiden laskennallinen törmäysriski on isompi, kuin yli 1,5 MW kokoluokkaa olevien tuulivoimaloiden, koska lintujen törmäyksen todennäköisyys pienenee roottorin pyyhkäisypinta-alan kasvaessa ja kierrosnopeuden laskiessa (Krijgsveld et. al. 2009). Tahkoluodon merituulipuiston ja nyt suunnitteilla olevan hankkeen yhteisvaikutukset törmäysriskin osalta arvioidaan olevan vähäisempiä, kuin nykyisen mukaisessa tilanteessa. Voimalamäärät tulevat suunnitteilla olevan hankkeen mukaan vähenemään, jolloin myös laskennallinen törmäysriski pienenee (isojen voimaloiden laskennallinen törmäysriski on pienempi). Korvaavat uudet voimalat eivät tule sijoittumaan aiempaa huonommille paikoille lintujen lentoreittien suhteen. 3.2.2 Häirintävaikutukset Tuulivoimaloiden aiheuttama melu ja roottorien pyöriminen sekä siitä johtuva välkkyminen saattavat pelottaa lintuja. Lisäksi rakennusaikaiset toimenpiteet ja käytön aikaiset huoltotoiminnat tuottavat häiriötä lisääntyneen liikenteen johdosta. Häirinnän vaikutuksesta tuulivoimapuiston alue saattaa muuttua lintujen kannalta epäsuotuisaksi saalistus- tai pesimäalueena lintujen vältellessä voimaloita. Pearce-Higgins ym. (2009) tutkivat Isossa-Britanniassa 12:en ylänköalueella sijaitsevan tuulivoimapuiston pesimälinnuston tiheyksiä ja esiintymistä eri etäisyydellä tuulivoimaloista. Tuulivoimapuistojen habitaatti oli pääasiassa nummen, ruohotasangon ja peittosuon (blanket mire) yhdistelmiä eli vastaavat lajistoltaan ja habitaatiltaan lähinnä Suomen tunturialueiden habitaatteja. Tulosten perusteella seitsemän kaikkiaan 12 tutkitusta lajista havaittiin välttelevän voimaloita noin 500 m säteellä voimalasta. Voimaloita välttelevät lajit olivat hiirihaukka, sinisuohaukka, kapustarinta, taivaanvuohi, kuovi ja kivitasku. Laajassa ja varsin ansiokkaassa revisioartikkelissaan Hötker ym. (2006) kävivät läpi kaikkiaan 127 tutkimusta, joista kuusi tutkimusta soveltui tilastolliseen tarkasteluun tutkittaessa tuulivoimaloiden epäsuoria (häirintä, habitaatin muutokset) linnustovaikutuksia. Yhteensä 40 tutkimusalueilla pesivän lintulajin osalta Hötker ym. (2006) eivät havainneet tilastollisesti merkittäviä negatiivisia vaikutuksia. Ainoastaan kahlaajien ja kanalintujen havaittiin olevan vähälukuisempia tuulivoimapuistojen vaikutuspiirissä. Sen sijaan talvehtivien ja muuttomatkallaan alueella levähtävien lajien on havaittu välttelevän tuulivoimapuistoja (Hötker ym. 2006). Häirintävaikutusten arvioidaan säilyvän suunnitteilla olevan hankkeen myötä nykyisen kaltaisina, eikä muutosta suuntaan tai toiseen arvioida syntyvän. On mahdollista, että suurempien voimaloiden häirintävaikutukset pienemmän roottorin pyörimisnopeuden vuoksi ovat vähäisemmät verrattuna pienempiin, nopeammin pyöriviin voimaloihin.

8 3.2.3 Estevaikutus Tuulivoimapuisto muodostaa eräänlaisen esteen lintujen kiertäessä alueen toisaalta, ja tästä syystä puhutaankin tuulivoimapuiston estevaikutuksesta. Saalistusalueen korvaaminen toisella vastaavalla alueella saattaa johtaa huonompaan pesimätulokseen mm. pidentyneiden saalistusmatkojen vuoksi. Lisäksi kilpailu sekä saalistusalueista että pesimisalueista, voi johtaa tilanteeseen, jossa korvaavaa aluetta ei välttämättä löydy, ja yksilöt joutuvat siirtymään huonompilaatuiseen elinympäristöön välttääkseen kilpailua. Estevaikutus liittyy myös muutonaikaiseen haittavaikutukseen lintujen muuttoreittien pidentymisen seurauksena lintujen joutuessa kiertämään tuulivoimapuistoja. Tätä muutonaikaista estevaikutusta käsitellään tarkemmin kappaleen lopussa. Uusimpien tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että linnut pyrkivät kiertämään tuulivoimapuiston muuttoreittiä valitessaan (Desholm 2006, Nilsson & Green 2011). Muuttoreittien varrella sijaitsevat yksittäiset tuulivoimapuistot eivät kasvata energiankulutusta niin paljon, että niillä olisi populaatiotason vaikutuksia (Desholm 2006, Masden ym. 2009 ja 2010), mutta kumuloituessaan lisääntyneellä energiankulutuksella voi olla haittavaikutuksia (Masden ym. 2009). Tämä vaatisi kuitenkin satojen tuulivoimapuistojen sijoittumisen muuttoreitin varrelle. Toisin on esimerkiksi muutonaikaisten levähdysalueiden kohdalla. Usein lintujen levähdysalueilla ruokailu ja lepäilyalueet sijaitsevat maantieteellisesti erillään ja tuulivoimapuiston sijainti näiden alueiden välillä saattaa päivittäin tapahtuvien lentojen vuoksi nousta merkittäväksi uhkatekijäksi lisääntyneen energiankulutuksen kautta (Masden ym. 2010). Varsinkin painavat ja suhteessa pienisiipisten lintujen (ruokkilinnut, merimetso) kohdalla lisääntynyt energiankulutus voi kumuloitua haittavaikutuksina esim. pesintöjen epäonnistumisten lisääntyessä. Toisaalta hyvätkin lentäjät, jotka käyttävät lentämiseensä suhteessa vähemmän energiaa (tiirat, lokit) saattavat kärsiä energian kulutuksen lisääntymisestä jos saalistuslentojen määrä on suuri. Esimerkiksi tiirojen ja lokkien poikaset ovat pesäpakoisia ja aikuisten ruokinnan varassa eläviä ja saaliin tarve ja saalistuslentojen määrä on siksi suuri. Saalistuslentojen pidentynyt kumuloituva matka saattaa tietyissä tilanteissa olla haitallista vaikkakin tutkimusten mukaan estevaikutuksen aiheuttama lisämatka ei ole merkittävä suhteessa luonnonolojen (epäedullinen sää tai muuttunut ravintotilanne) aiheuttamaan vaihteluun. Estevaikutuksen tuottama lisämatka on kuitenkin luonnollisen vaihtelun lisä ja saattaa summautuessaan heikentää poikasten selviytymistä entuudestaan äärevissä olosuhteissa poikasten joutuessa olemaan pidempään pois emojen suojasta ja altistuen predaatiolle (Masden ym. 2010). Suunnitteilla olevan hankkeen johdosta voimalamäärät vähenevät ja korvaavat uudet voimalat eivät tule sijoittumaan aiempaa huonommille paikoille lintujen lentoreittien suhteen. Tämän vuoksi estevaikutukset tulevat säilymään nykyisen kaltaisina, eikä muutosta suuntaan tai toiseen arvioida syntyvän. 3.2.4 Elinympäristömuutokset Tuulivoimatuotannon aiheuttamia elinympäristömuutoksia on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin törmäyskuolleisuutta. Elinympäristömuutokset voivat olla joko suoria fyysistä ympäristöä muuttavia tapahtumia, jolloin esimerkiksi sopiva pesimähabitaatti tuhoutuu, tai epäsuoria vaikutuksia, joiden johdosta habitaatti muuttuu epäsuotuisammaksi esimerkiksi muuttamalla ravintotilannetta huonommaksi. Perrow ym. (2011) havaitsivat pikkutiiran (Sternula albifrons) ravintonaan käyttämän sillin vähentyneen voimaloiden perustusvaiheen satuttua sillin tärkeään kutuvaiheeseen. Sillin vähentyminen aiheutti mm. pesinnän epäonnistumisia ja aiheutti populaatiotason negatiivisia vaikutuksia alueella pesivään pikkutiirakoloniaan. Suunnitteilla olevan hankkeen johdosta voimalamäärät vähenevät ja voimalat tulevat sijoittumaan vanhojen voimalapaikkojen tilalle tai välittömään läheisyyteen eli jo muokattuun elinympäristöön. Tämän vuoksi elinympäristömuutoksia ei hankkeen johdosta aiheudu.

9 3.3 Vaikutukset luonnonsuojeluun Olemassa olevien vanhojen voimaloiden tilalle suunniteltavat uudet voimalat eivät muuta alueen elinympäristöjä, eivätkä aiheuta aikaisemmasta poikkeavia epäsuoria vaikutuksia. Hankkeella ei ole uhanalaisten eliölajien elinympäristöihin kohdistuvia suoria (kasvit, kovakuoriaiset) tai epäsuoria (linnut) haitallisia vaikutuksia. Natura-alueisiin kohdistuvat epäsuorat linnustovaikutukset tulevat vähenemään, eikä muita vaikutuksia Natura-alueisiin synny (Tahkoluodon merituulipuiston Natura-arviointi huomioitu). 3.4 Yhteisvaikutukset Satama-alueen tuulivoimaloiden läheisyyteen Tahkoluodon edustalle suunnitteilla olevan merituulipuiston linnustovaikutuksista on laadittu vaikutustenarviointi sekä hankkeen YVA- että kaavavaiheessa (Porin kaupunki 2015). Näistä kaavavaiheen arviointi on laadittu uusimpien tietojen ja menetelmien mukaisesti, ja siksi keskeisempi vaikutustenarvioinnissa. Lisäksi merituulipuiston Natura-arvioinnit päivitettiin samaan aikaan (vuonna 2014) vastaamaan uusimpia tietoja ja menetelmiä. Kuva 3-1. Suunnitteilla olevien tuulivoimaloiden ja Tahkoluodon merituulipuiston sijoittuminen. Merituulipuiston arvioinneissa esille nousivat merikotkan ja selkälokin törmäysvaikutukset sekä pesimälinnuston ja lepäilevän linnuston (haahka) häiriövaikutukset alueella. Näistä merkittäviksi arvioitiin törmäysvaikutukset merikotkaan ja selkälokkiin sekä häiriövaikutukset merituulipuiston lähimpiin pesimäluotoihin. Kaavaprosessin aikana todettiin, että tuulipuiston aiheuttamat törmäys- ja häiriövaikutukset vaativat muutoksia sijoitussuunnitelmassa ja teknisessä toteutuksessa. Kaavan ehdotusvaiheen nähtävillä olon jälkeen luovuttiin linnustovaikutuksiltaan kriittisimmän Kumpelin eteläpuolisen voimalan toteuttamisesta sekä muutettiin tuulipuiston teknisen toteutuksen suunnitelmia siten, että Tahkoluodon merituulipuiston voimalat toteutetaan tutkaavusteisella pysäytysautomatiikalla (Merlin Avian Radar System tai vastaava). Pysäytysautomatiikan toteuttamisen varmistamiseksi kaavassa on pysäytysautomatiikan edellyttävä kaavamääräys.

10 Törmäysmallinnuksen lopputuloksia arvioitaessa otettiin huomioon myös yhteisvaikutukset alueen muiden hankkeiden kanssa mukaan lukien Tahkoluodon sataman olemassa oleva tuulivoimahanke. Arvioinnissa huomioitiin myös Reposaaren, Pengertien sekä Peittoon ja Ahlaisten tuulivoimalat. Merituulipuiston mahdollisten yhteisvaikutusten muodostumisen kannalta merkittävimmäksi todettiin Tahkoluodon sataman olemassa oleva tuulipuisto. Toteutuessaan merituulipuisto ja sataman tuulipuisto muodostaisivat käytännössä yhden lähes 20 voimalayksikön suuruisen tuulivoimapuistokokonaisuuden. Muuttolinnuston törmäysmääriin lähialueen muilla tuulivoimaloilla ei arvioida olevan vaikutusta. Tahkoluodon satama-alueen tuulivoimaloiden määrää on tarkoitus vähentää korvaamalla neljä pienempää voimalaa kolmella suuremmalla. Linnustollisessa mielessä uusien voimaloiden suunnitellut sijoituspaikat eivät oleellisesti muutu vanhoista, jolloin satama-alueen voimalamäärän vähentymisen johdosta yhteisvaikutukset merituulipuistohankkeen kanssa tulevat edellä mainittujen tekijöiden vuoksi vähenemään verrattuna nykyiseen tilanteeseen. 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Suunnitteilla olevat tuulivoimalat sijoittuvat Tahkoluodon satama-alueen teollisuusympäristöön nykyisten tuulivoimaloiden kenttäalueille tai niiden välittömään läheisyyteen, mistä johtuen hankkeen vaikutukset luonnonympäristöön jäävät vähäisiksi ja nykyisen kaltaisiksi. Linnustovaikutusten osalta keskeistä hankkeessa on tuulivoimaloiden määrän väheneminen neljästä pienemmästä kolmeen suurempaan. Tutkimusten perusteella voidaan arvioida, että linnustovaikutukset ovat vähäisempiä sekä törmäys-, häiriö-, este, että elinympäristövaikutusten osalta silloin, kun useampi pienempi tuulivoimala korvataan vähemmällä määrällä isompia voimaloita. Lisäksi tutkimusten perusteella voidaan arvioida, että kolmen tuulivoimalan aiheuttamat linnustovaikutukset teollisuusympäristössä, jossa ympäristö on voimakkaasti muuttunut ja menettänyt luonnontilansa täysin, ovat varsin vähäiset. Linnustovaikutukset liittyvät ainoastaan törmäys- ja estevaikutuksiin, koska häiriötekijöitä alueella jo on ja elinympäristömuutokset ovat jo tapahtuneet. Laskennallisesti kolmen isomman voimalan este- ja törmäysvaikutukset ovat vähäisemmät, kuin neljän pienemmän ja hankkeella voidaan siksi katsoa olevan linnustollisessa mielessä positiivisia vaikutuksia. Yhteisvaikutukset merituulipuistohankkeen kanssa tulevat edellä mainittujen tekijöiden vuoksi vähenemään verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Luonnonsuojelullisiin tekijöihin (Natura-alueet ja uhanalaisten lajien esiintymät) suunnitteilla olevalla hankkeella ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia. Linnustovaikutukset Natura-alueiden lintujen osalta tulevat laskennallisesti vähenemään törmäysriskin pienenemisen vuoksi. Lahdessa 19.11.2015 RAMBOLL Kirsi Lehtinen FM, luonnonmaantiede Miia Nurminen-Piirainen FM, projektipäällikkö

11 5. LÄHTEET BirdLife International 2013a: Shutting down wind farms during periods of peak migration can help protect migrating birds of prey. Presented as part of the BirdLife State of the world's birds website. Available from: http://www.birdlife.org/datazone/sowb/casestudy/527. 03/10/2013 BirdLife International 2013b: The design and siting of wind turbines can reduce the risk of collision to birds of prey. Presented as part of the BirdLife State of the world's birds website. Available from: http://www.birdlife.org/datazone/sowb/casestudy/533. 03/10/2013 Hötker, H., Thomsen, K.-M. & Jeromin, M. 2006: Impacts on biodiversity of exploitation of renewable energy sources: the example of birds and bats facts, gaps in knowledge, demands for further research, and ornithological guidelines for the development of renewable energy exploitation. Michael-Otto-Institut im NABU, Bergenhusen. Drewitt, A. & Langston, R. 2006: Assessing the impacts of wind farms on birds. Ibis 148: 29 42. Langston, R. & Pullan, J. 2003: Windfarms and Birds: An Analysis of the Effects of Windfarms on Birds, and Guidance on Environmental Assessment Criteria and Site Selection Issues. RSPB/Birdlife International Report. Strasbourg, France. Fox, A., Desholm, M., Kahlert, J., Christensen, T. & Petersen, I. 2006: Information needs to support environmental impact assessment of the effects of European marine offshore wind farms on birds. Ibis, 148: 129 144. Pearce-Higgins, J., Stephen, L., Douse, A. & Langston, R. 2012: Greater impacts of wind farms on bird populations during construction than subsequent operation: results of a multi-site and multi-species analysis. Journal of Applied Ecology. 49:386 394. Band, W., Madders, M. & Whitefield 2007:Developing field and analythical methods to assess avian collision risk at wind farms. Teoksessa: Lucas, M., Janss, G. & Ferrer, M. 2007 (ed.): Birds and wind farms. Risk Assesment and mitigation: 259 275. Rydell, J., Engström, H., Hedenström, A., Larsen, J., Pettersson, J. & Green, M. 2012: The effect of wind power on birds and bats. A synthesis. Vindval report 6511. ISBN 978-91-620-6511-9. Krijgsveld, K., Akershoek, K., Schenk, F., Dijk, F. & Dirksen, S. 2009: Collision risk of birds with modern large wind turbines. Ardea 97 (3): 357 366. Desholm, M. 2006: Wind farm related mortality among avian migrants a remote sensing study and model analysis. PhD thesis. Dept. of Wildlife Ecology and Biodiversity, NERI, and Dept. of Population Biology, University of Copenhagen. National Environmental Research Institute, Denmark. 128 pp. Tahkoluodon sataman ympäristölupa, LSY-2004-Y-104. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto Nilsson, L. & Green, M. 2011: Birds in southern Öresund in relation to the wind farm at Lillgrund. Final report of the monitoring program 2001-2011. Biologiska Institutionen, Lunds Universitet. http://www.vattenfall.se/sv/lillgrund-vindkraftpark.htm Masden, E., Haydon, D., Fox, A., Furness, R., Bullman, R. & Desholm, M. 2009: Barriers to movement: impacts of wind farms on migrating birds. International Council for the Exploration of the Sea. Oxford Journals.

12 Masden, E., Haydon, D., Fox, A. & Furness, R. 2010: Barriers to movement: Modelling energetic costs of avoiding marine wind farms amongst breeding seabirds. Marine Pollution Bulletin 60: 1085-1091. Monivesi Oy 2013. Porin Tahkoluodon alueen merituulipuiston rakentamisen ympäristövaikutuksia hankealueen luontoarvoihin ja suojeluperusteisiin. Vesikasvi- ja pohjaeläinselvitys sekä Natura-luontotyyppien kartoituksia 2014. Perrow, M., Gilroy, J., Skeate, E. & Tomlinson, M. 2011: Effects of the construction of Scroby Sands offshore wind farm on the prey base of Little tern Sternula albifrons at its most important UK colony. Marine Pollution Bulletin 62 (2011) 1661 1670 Porin kaupunki 2015. Tahkoluodon merituulipuiston osayleiskaava. Ramboll Suomen Hyötytuuli Oy. Porin Tahkoluodon merituulipuisto, ympäristövaikutusten arviointiselostus. Pöyry 2006 Suomen Hyötytuuli Oy 2014 ja 2015. Tahkoluodon merituulipuisto, Natura-arviointi