KIRJALLINEN KYSYMYS 977/2013 vp Ovelta ovelle -myynnin ongelmien ratkaiseminen Eduskunnan puhemiehelle Kansalaisilta on tullut huolestuneita yhteydenottoja, jotka koskevat ovelta ovelle -kauppaa. Etenkin ikäihmisten omaiset ovat esittäneet huolensa siitä, että vanhuksille "pakkomyydään" erilaisia tuotteita. Vanhukset kokevat myös pelkoa aggressiivisten myyjien edessä. Ovelta ovelle -myynnissä on sattunut tapauksia, joissa hyökkäävä myyjä on saanut myytyä vanhukselle tarpeettomia tavaroita, joihin hänellä ei pahimmillaan edes ole varaa. Asiakkaalle on saattanut tulla olo, että myyjästä ei pääse eroon muuten kuin sopimalla kaupasta. Omat ongelmansa on pakkomyytyjen tavaroiden palautuksessa. Kuluttajansuojalainsäädäntö on varsin hyvällä ja kattavalla tasolla. Kuluttajansuojalain mukaan kotimyyntiasiakkaalla on 14 vuorokautta aikaa perua kauppa. Ongelmana on enemmänkin se, että kuluttaja ei joko tiedä tai uskalla lähteä tai kykene lähtemään kaupan purkuun. Mitä huonommassa kunnossa ihminen on, sen helpompi häntä on kohdella väärin. Se, että tulee harhautetuksi, aiheuttaa myös häpeää. Siksi vastentahtoisia kauppoja usein piilotellaan. Näin ollen on todennäköistä, että ongelman todellista laajuutta ei täysin edes tiedetä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksella uusia keinoja hillitä ovelta ovelle -kauppaa ja miten hallitus aikoo varmistaa, että kuluttajien oikeus kaupan purkamisesta voi aidosti toteutua? Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2013 Katja Taimela /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Katja Taimelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 977/2013 vp: Onko hallituksella uusia keinoja hillitä ovelta ovelle -kauppaa ja miten hallitus aikoo varmistaa, että kuluttajien oikeus kaupan purkamisesta voi aidosti toteutua? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kulutushyödykkeiden kotimyynnistä säädetään kuluttajansuojalain (38/1978) 6 luvussa. Kotimyynnillä tarkoitetaan pääsäännön mukaan kulutushyödykkeen tarjoamista kuluttajalle henkilökohtaisesti muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimipaikassa. Hyödykkeiden tarjoaminen ovelta ovelle ilman kuluttajan nimenomaista pyyntöä on kotimyyntiä. Nykyisen lain mukaan elinkeinonharjoittajan on kotimyynnissä luovutettava kuluttajalle vahvistetun kaavan mukainen kotimyyntiasiakirja, josta tulee ilmetä sopimusehdot, mukaan lukien kuluttajan 14 päivän peruuttamisoikeus. Tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä on ennen muuta koti- ja etämyyntiä koskevien säännösten uudistamista koskeva hallituksen esitys (HE 157/2013 vp), jolla pannaan täytäntöön kuluttajan oikeuksia koskeva direktiivi (2011/83/EU). Esityksessä ehdotetaan muun muassa kotimyynnin käsitteen laajentamista nykyisestä. Myös tiedonantovelvoitteet ennen kotimyyntisopimuksen tekemistä olisivat nykyistä laajemmat ja yksityiskohtaisemmat. Kotimyyntiasiakirjan asemesta kuluttajalle tulisi kotimyynnissä ensin antaa ennakkotiedot ja sen jälkeen kopio allekirjoitetusta sopimuksesta tai sopimusvahvistuksesta. Uutta olisi myös se, että kuluttajalle tulisi antaa jatkossa direktiiviin sisältyvän mallin mukainen peruuttamislomake, jota kuluttaja voisi halutessaan peruuttamistapauksessa käyttää. Tiedot ja peruuttamislomake tulisi antaa kuluttajalle ensisijaisesti paperilla. Ehdotuksen mukaan kuluttajalla olisi pääsäännön mukaan jatkossakin kotimyynnissä 14 päivän peruuttamisoikeus. Kuluttajan kannalta heikennystä nykyiseen merkitsee se, että kuluttajan olisi pääsääntöisesti vastattava tavaroiden välittömistä palautuskustannuksista. Jos kotimyynnissä tavarat on toimitettu kuluttajan kotiin sopimuksenteon yhteydessä, elinkeinonharjoittajan on kuitenkin noudettava tavarat omalla kustannuksellaan, jos tavarat eivät luonteensa vuoksi ole palautettavissa tavanomaisella tavalla postitse. Suomi oli direktiivineuvotteluissa aloitteellinen viimeksi mainitun poikkeuksen lisäämiseksi direktiiviin, koska valvontaviranomaisilta saadun tiedon mukaan haja-asutusalueilla on esiintynyt tapauksia, joissa ikääntyneitä ihmisiä on painostettu ostamaan suurikokoisia ja kalliita tavaroita, joita he eivät tosiasiassa tarvitse ja joissa vastuu palautuksesta ja siitä aiheutuvista kustannuksista olisi peruuttamisoikeuden tosiasiallisen toteutumisen kannalta ongelmallinen. Kuluttajaoikeusdirektiivi on aiemmista direktiiveistä poiketen niin sanottu täysharmonisointidirektiivi, eli jäsenvaltiot eivät saa antaa tai pitää voimassa direktiivistä poikkeavia säännöksiä seikoista, jotka direktiivillä on yhdenmukaistettu. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden liikkumavara kotimyyntiä koskevassa sääntelyssä on aiempaa suppeampi. Voidaan kuitenkin arvioida, että kuluttajansuojan taso kotimyynnissä säi- 2
Ministerin vastaus KK 977/2013 vp Katja Taimela /sd lyy direktiivin täytäntöönpanon jälkeenkin korkeana. Erityisesti peruuttamislomakkeen käyttöönotto voi osaltaan lisätä kuluttajien tietoisuutta peruuttamisoikeuden olemassaolosta. Helsingissä 7 päivänä marraskuuta 2013 Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 977/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Katja Taimela /sd: Har regeringen nya metoder för att tygla dörrknackarförsäljning och hur avser regeringen se till att konsumenternas rätt att häva ett köp verkligen kan utövas? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Bestämmelser om hemförsäljning av konsumtionsnyttigheter finns i 6 kap. i konsumentskyddslagen (38/1978). Med hemförsäljning avses enligt huvudregeln utbud av en konsumtionsnyttighet till konsumenten personligen på någon annan plats än näringsidkarens driftställe. När konsumtionsnyttig-heter bjuds ut genom dörrknackarförsäljning utan konsumentens uttryckliga begäran är det fråga om hemförsäljning. Enligt den gällande lagen ska näringsidkaren vid hemförsäljning till konsumenten överlämna en hemförsäljningshandling enligt ett fastställt formulär. Av handlingen ska avtalsvillkoren framgå, inbegripet information om att konsumenten har en 14 dagars ångerrätt. Under behandling i riksdagen är för närvarande en proposition (RP 157/2013 rd) genom vilken särskilt bestämmelserna om hemförsäljning och distansförsäljning ändras. Genom propositionen genomförs direktivet om konsumenträttigheter (2011/83/EU). I propositionen föreslås bl.a. att begreppet hemförsäljning ska breddas jämfört med nuläget. Också skyldigheterna att lämna information innan ett hemförsäljningsavtal ingås föreslås bli mer omfattande och detaljerade. I stället för en hemförsäljningshandling ska konsumenten vid hemförsäljning först ges förhandsinformation och efter det en kopia av det ingångna avtalet eller av avtalsbekräftelsen. Nytt är också att konsumenten i fortsättningen ska ges en ångerblankett enligt en mall som ingår i direktivet. Konsumenten kan enligt eget val använda blanketten om ett avtal frånträds. Konsumenten ska i första hand få informationen och ångerblanketten i pappersform. Enligt förslaget ska konsumenten enligt huvudregeln även i fortsättningen ha en 14 dagars ångerrätt vid hemförsäljning. En försämring jämfört med tidigare är att konsumenten i regel ska stå för de direkta kostnaderna för att återlämna varan. Om en vara vid hemförsäljning har levererats till konsumentens bostad när avtalet ingicks, ska näringsidkaren dock på egen bekostnad avhämta varan, om den på grund av sin karaktär inte kan återsändas på normalt sätt per post. Vid förhandlingarna om direktivet var Finland initiativtagare när det gällde att ta in det sistnämnda undantaget i direktivet, eftersom uppgifter från tillsynsmyndigheterna har visat att det i glesbygden förekommit fall där äldre personer har pressats att köpa stora och dyra varor som de de facto inte behöver och där ansvaret för att återlämna varorna och för återlämningskostnaderna innebär ett problem med tanke på utövandet av ångerrätten. Direktivet om konsumenträttigheter är till skillnad från de tidigare direktiven i huvudsak ett direktiv om fullständig harmonisering, dvs. medlemsstaterna får inte anta eller bibehålla bestämmelser som avviker från direktivet i fråga om omständigheter som har förenhetligats genom direktivet. Detta innebär att medlemsstaternas rörelsefrihet när det gäller regleringen av hemför- 4
Ministerns svar KK 977/2013 vp Katja Taimela /sd säljning har inskränkts. Det är dock att anta att konsumentskyddet vid hemförsäljning kommer att förbli på en hög nivå även efter det att direktivet har genomförts. I synnerhet kan införandet av ångerblanketten göra konsumenterna mer medvetna om att ångerrätt existerar. Helsingfors den 7 november 2013 Justitieminister Anna-Maja Henriksson 5