EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 2004 Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta 3. syyskuuta 2001 TYÖASIAKIRJA NRO 2 Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten väliset suhteet Euroopan rakentamisessa Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta Esittelijä: Giorgio Napolitano DT\443691.doc PE 304.278
I. JOHDANTO 1. Jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten asema ja siten myös Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten väliset suhteet on noussut uudelleen esiin lukuisista eri syistä. Sopimukseen liitetyssä julistuksessa Euroopan tulevaisuudesta Nizzan Eurooppa-neuvosto otti sen esiin yhtenä niistä neljästä teemasta, joista on käytävä laaja-alaista keskustelua, joka on määrä saada päätökseen uudessa hallitustenvälisessä konferenssissa. Tälle toteamukselle voidaan antaa monenlaisia merkityksiä; siinä saattavat heijastua toimielinten rakennetta ja syntyvän laajemman unionin kokonaiskehitystä koskevat näkökohdat, joita valtioiden ja hallitusten päämiehet eivät ole selkeästi käsitelleet ja joiden osalta lähentymistä ei ole tapahtunut. Näin ollen aihe edellyttää huolellista paneutumista sen selventämiseen. 2. Esiin nouseva aihe liittyy pääasiassa yleisempään yhdentymiskehityksen demokraattisuuden määrää koskevaan teemaan. Onko unionin "demokratiavaje" vähenemässä vai vaarassa muuttua yhä vakavammaksi? Tämän asian osalta kansallisissa kansanedustuslaitoksissa voidaan todeta yhä kasvavaa levottomuutta yhdentymisen demokraattisen valvottavuuden ja yhdentymisen eri alojen viimeaikaisten kehityskulkujen osalta tähän mennessä toteutuneen epätyydyttävän kehityksen johdosta; lisäksi on syytä pelätä, että lähestyvän suuren laajentumisen myötä ongelmasta tulee entistä monimutkaisempi ja ajankohtaisempi. Euroopan parlamentti on ilmaissut samansuuntaista tyytymättömyyttä ja huolta. On lisättävä, että olisi suuri virhe luulla, etteivät kansalaiset ole tietoisia tästä ongelmasta. 3. Yleisen mielipiteen kannatuksen menetystä, vieraantumisen ilmentymien yleistymistä, pettymystä ja epäluottamusta unionin kehitykseen ei nimittäin voida selittää pelkästään kaikilla niillä seikoilla, jotka unionin toiminnassa, sen konkreettisissa politiikoissa, sen antamissa vastauksissa kansalaisten, perheiden ja kansojen elämän kannalta merkittäviin kysymyksiin ja odotuksiin vaikuttavat puutteellisilta tai ne eivät vaikuta juurikaan vakuuttavilta. Näiden ilmiöiden yleistymisen syynä on myös vieraantumisen tunne, vakavat ymmärtämiseen ja osallistumiseen liittyvät ongelmat ja voimattomuuden pelko sellaisten ylhäältä annettujen päätösten edessä, joihin ei voi vaikuttaa ja joita ei voi valvoa. 4. Tiedämme toki, että saadaksemme tuen ja kannatuksen valtioissamme takaisin, tässä vaiheessa on keskeistä korostaa, "mitä tahdomme tehdä yhdessä", kysymyksiä, jotka on kohdattava, ja niihin Euroopan tasolla annettavia vastauksia, laajemman unionin, ja sen erilaisten mahdollisten painotusten myötä vähitellen toteutettavia hankkeita. Tätä keskustelua "sisällöistä" ei kuitenkaan voida erottaa Euroopan rakentamisen "muotoja", kehityksen hallinnan "tapoja", toimielimiä ja niiden toimintaa koskevasta keskustelusta. Kysymykset, jotka koskevat toivomaamme unionia lopultakin yhdistyneessä Euroopassa muodostavat erottamattoman kokonaisuuden, ne edellyttävät suunnitelmaa, jossa kansalaiset voivat tunnistaa itsensä myös sen vuoksi, että suunnitelma takaa enemmän demokratiaa. PE 304.278 2/9 DT\443691.doc
II. "DEMOKRATIAVAJE" JA KANSANEDUSTUSLAITOSTEN ASEMA 5. Yhdentymiskehityksen demokraattisen legitiimiyden riittämättömyyttä on jo kauan kuvattu termillä "demokratiavaje". Haluttiinpa tätä termiä edelleen käyttää tai ei, on muistettava, ettei se ole abstrakti tai pelkästään poleeminen määritelmä: jo Neyts-Uyttebroeckin mietinnössä, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi kesäkuussa 1997, eriteltiin tuon vajeen selkeät osatekijät. Analyysi on yhä suurelta osin pätevä eikä sitä sen vuoksi toisteta uudessa mietinnössä, jolla pyritään vain saattamaan ajan tasalle ja tuomaan uudelleen esiin kansanedustuslaitosten asema Euroopan rakentamisessa ja unionin elämässä, ottaen huomioon viimeaikaisen Amsterdamin ja Nizzan sopimusten välillä tapahtuneen kehityksen sekä uudet näkymät. 6. On luonnollisesti korostettava, että unionin demokratian kasvua koskeva ongelma on laajempi kuin kansanedustuslaitosten aseman tunnustaminen ja arvostaminen. Muita keskeisiä seikkoja ovat voimakkaampien poliittisten ja sosiaalisten toimijoiden puolueiden, ammattiyhdistysten, valtioista riippumattomien järjestöjen ja mielipideliikkeiden kasvu Euroopan mittakaavassa, niiden kanavien moninkertaistuminen, joiden kautta kansalaiset voivat osallistua keskusteluun unionin tilasta, viestinnän julkisen tilan muodostuminen Euroopan tasolla. 7. Kuten XXIV COSACia varten laaditussa asiakirjassa näiden seikkojen osalta aivan oikein todetaan: "Euroopan parlamentti ja unionin päätöksentekojärjestelmän kansanedustuslaitosten niin Euroopan kuin jäsenvaltioidenkin kautta tapahtuva "parlamentaaristuminen" ovat eurooppalaisen legitiimin järjestelmän rakentamisen keskeisiä ja välttämättömiä välineitä." Edustuksellisen demokratian instituutiot ovat nimittäin yhä demokratian korvaamattomia tukipilareita niin kansallisella kuin Euroopan tasolla: tällä hetkellä ne kohtaavat suuria vaikeuksia syistä, joiden tutkiminen tässä ei ole mahdollista ja jotka eivät liity pelkästään Euroopan yhdentymiskehityksen erikoispiirteisiin vaan myös niihin syvällisiin muutoksiin, jotka ovat tapahtuneet yhteiskunnissamme, tiedonvälityksen tekniikoissa, poliittisessa kilpailussa ja yksilöiden ja ryhmien herkkyydessä ja käyttäytymisessä. Kaikki mahdollinen on kuitenkin tehtävä, jotta edustuksellisen demokratian instituutiot ja ennen kaikkea kansanedustuslaitosten olemassaolon ja toiminnan tavat voitaisiin sopeuttaa näihin muutoksiin ja korostaa niiden toimintoja ja valtuuksia. 8. Unioni perustuu kaksoislegitimiteettiin, se on sekä valtioiden että kansojen unioni Koska sekä Euroopan parlamentti että jäsenvaltioiden parlamentit ovat suoraan kansalaisten valitsemia, ne ovat samanarvoisia kansojen edustajia Euroopan unionissa. Kaikissa unionin jäsenvaltioissa parlamentaarisen demokratian järjestelmillä on syvät historialliset juuret ja ne perustuvat monimutkaiseen poliittisten ja sosiaalisten suhteiden kudokseen; kansallisten demokraattisten puitteiden lujuus ja niiden läheisyys kansalaisiin ovat selvä perintömme. Missään tapauksessa ei voida luopua tavoittelemasta unionin "parlamentaaristumista": tämän on tapahduttava innovatiivisesti, kahteen pilariin, Euroopan parlamenttiin ja jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksiin tukeutuen. Euroopan parlamentin on oltava täysin tietoinen tästä ja varottava harjoittamasta sellaista yksinkertaistavaa ajattelua, jossa se itse nähdään yhä enemmän ainoana kansalaisten edustajan aseman haltijana ja demokratian takaajana suhteessa muihin toimielimiin. Se ei myöskään voi huolehtia vain oman valtansa kasvattamisesta ja laiminlyödä jäsenvaltioiden parlamenttien DT\443691.doc 3/9 PE 304.278
aseman tunnustamista. 9. Toisaalta täysin virheellinen on myös ajattelutapa, jonka mukaan demokratia voidaan taata ja se voi olla olemassa vain kansallisella pohjalla; ettei institutionaalisen ja poliittisen demokratian kehitys myös Euroopan tasolla olisi mahdollista; että olisi mahdotonta poistaa unionin demokratiavajetta myös Euroopan parlamentin asemaa vahvistamalla, ja sen vuoksi tätä vahvistamista ei pitäisi ainoastaan hillitä vaan suorastaan lähteä tielle, joka johtaisi vallan palauttamiseen kansallisille kansanedustuslaitoksille. 10. On tiedostettava paremmin eräs keskeinen näkökohta: kaikki kansanedustuslaitokset, eivät vain jotkut niistä, eivät siis ainoastaan kansalliset parlamentit vaan myös Euroopan parlamentti, kärsivät yhä vakavasta epätasapainosta neuvostolle ja komissiolle kuuluvan vallan ja niiden mahdollisuuksien välillä, joita niillä on lainsäädäntöön liittyvien päätösten ja unionin poliittisten suositusten laatimiseen osallistumiseksi ja sen valvomiseksi. Yhteistyö, yhteinen näkemys ja yhteinen sitoutuminen ovat sen vuoksi välttämättömiä, rajoittamatta minkään toimielimen erillisiä toimintoja. Voimme yhä vakuuttuneempina toistaa sen, mitä Neyts-Uyttebroeck mietinnössään totesi: "Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten välisten suhteiden laatu on ratkaisevan tärkeää unionin yleisten demokraattisten näkymien kannalta. Jos ne johdatellaan kilpailemaan keskenään, demokratia kärsii varmasti. Jos ne toisaalta tunnustavat, että niillä on yhteinen tavoite, demokratia voittaa". III. VIIMEAIKAINEN KEHITYS JA "PARLAMENTAARISTUMISEN" SUUNNITELMAN PERUSRAJOITUKSET 11. Parlamentaaristumisen merkittävintä kehitystä edellä mainitun vuonna 1997 jälkeen, Amsterdamin sopimuksesta lähtien, ovat edustaneet seuraavat seikat: - Euroopan parlamentin lainsäädäntöön liittyvien yhteispäätösmenettelyn valtuuksien laajentuminen ja sen voimakkaampi osallistuminen komission puheenjohtajan nimitykseen - pöytäkirjan N:o 9 myötä virallistettiin jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksille kuuluva oikeus saada viipymättä tietoa komission lainsäädäntöehdotuksista, neuvoston määrittäminä, samoin kuin komission keskusteluasiakirjoista - COSACin aseman tunnustaminen samassa pöytäkirjassa. Näitä tuloksia aliarvioimatta on kuitenkin todettava, että - Euroopan parlamentin yhteispäätösmenettelyn suomien valtuuksien ulkopuolelle jäävät myös ne aiheet, joiden osalta on määrätty määräenemmistöäänestyksestä: Nizzan sopimuksella ei ole tätä epäjohdonmukaisuutta poistettu, vaan sitä korostettiin. Myös oikeudellisten säädösten määrittelemistä koskeva ongelma eli yhteisön normihierarkia on yhä ratkaisematta. PE 304.278 4/9 DT\443691.doc
- jäsenvaltioiden parlamenttien osalta Amsterdamin Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt erityisesti lainsäädäntöön liittyvien tekstien käsittelyn vähimmäisaikojen rajojen määrittämistä koskevat vaatimukset vain osittain, useissa kohdin siten, että hyväksyminen ei vastaa COSACin ja Euroopan parlamentin muotoilemia vaatimuksia. 12. Se, että sekä Euroopan parlamentin että kansallisten kansanedustuslaitosten johto- ja valvonta-aseman ulottuvilta siirretään kesäkuun 1997 mietinnössä ja päätöslauselmassa jo mainitut alat: perinteisesti niiden toiminta-alaan kuuluneen maatalouspolitiikan ohella muut, hiljattain kehittyneet alat, toisin sanoen yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, oikeus- ja sisäasiat, Euroopan talous- ja rahaliittoon liittyvät talous- ja rahapolitiikat, on yhä vahva syy tyytymättömyyteen ja huoleen. Nizzan sopimus ei tämän asian osalta ole merkinnyt minkäänlaista kehitystä, vaikka siinä on tehty huomattavan innovatiivisia päätöksiä pelkästään hallitustenvälisellä tasolla, kuten yhteisen puolustuspolitiikan poliittis-sotilaallisen rakenteen aloittamiseen liittyvät päätökset. 13. Toimielinten välisen tasapainon osalta on yleisemmällä tasolla todettavissa selvä ja levottomuutta herättävä suuntaus kohti yhteisöllisen menetelmän heikkenemistä ja hallitustenvälisen ulottuvuuden vahvistumista unionin ohjaamisessa, mikä näkyy selvimmin Eurooppa-neuvoston aseman korostamisessa. Neuvoston toiminnan avoimuuden ja valvottavuuden vakavia rajoituksia, myös lainsäätäjänä, on ainoastaan hipaistu Amsterdamin sopimuksen eräissä määräyksissä. Kun neuvosto toimii lainsäätäjänä, se tekee päätöksiä edelleen suljetuin ovin. 14. On arvioitava myönteisesti: suuremman demokraattisen avoimuuden osalta perustamissopimukseen lisättyä 255 artiklaa, jossa määrätään oikeudesta tutustua asiakirjoihin; Euroopan parlamentin takeiden vahvistamisen osalta uutta Nizzan sopimuksen myötä tapahtunutta tiivistettyä yhteistyötä koskevien määräysten muotoilua. IV. KANSALLISTEN KANSANEDUSTUSLAITOSTEN JA HALLITUSTEN SUHTEIDEN KESKEINEN ALUE 15. On Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten yhteinen etu, että viimeksi mainitut voivat tehokkaimmalla mahdollisella tavalla toteuttaa hallituksiinsa unionin neuvoston jäseninä kohdistuvia johto- ja valvontatoimia. Tämä on olennainen kansallisten kansanedustuslaitosten keino osallistua unionin lainsäädännölliseen toimintaan samoin kuin yhteisten politiikkojen kehittämiseen. 16. On ensiarvoisen tärkeää, että jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksilla on mahdollisuus puuttua Euroopan lainsäädännön teksteihin niiden laadintavaiheessa ja esittää mielipiteitä ja kantoja hallituksilleen, jotka puolestaan sitoutuvat ottamaan ne huomioon, vaikka tässä ei voikaan olla kyse sitovasta toimeksiannosta. Tässä asiassa Amsterdamin pöytäkirja on mahdollistanut kehityksen, mutta ei vielä riittävästi, kuten XXIII COSACin valmistelun yhteydessä julkaistun kyselyn vastauksista kävi ilmi. Versaillesissa kokoontunut COSAC esitti siis vaatimuksia pöytäkirjan tarkistamisesta, viitaten erityisesti lainsäädäntöön liittyvien asiakirjojen ja ehdotusten, mutta myös DT\443691.doc 5/9 PE 304.278
SEU:n V ja VI osastojen (yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö) mukaisten ehdotusten toimenpiteiksi lähettämiseen sähköisessä muodossa kaikille jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksille. Jo asetettujen aikarajojen olisi lisäksi pädettävä myös yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvien ehdotusten osalta. Näitä vaatimuksia ei harkittu Nizzassa päättyneessä hallitustenvälisessä konferenssissa: Euroopan parlamentti voi pyrkiä tukemaan niitä seuraavaa HVK:ta silmällä pitäen ja pyytää, että käytännössä toimitaan tämänsuuntaisesti. 17. Puheenjohtajavaltio Ruotsin COSACin työryhmälle (toukokuu 2001) valmistamassa keskusteluasiakirjassa "Kansalliset kansanedustuslaitokset ja Euroopan unioni" esitettiin ajan tasalle saatettu selvitys niistä tavoista ja aloitteista, joilla jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksissa toimivat Eurooppa-valiokunnat ja kansanedustuslaitokset kokonaisuudessaan voivat vaikuttaa yhteisön lainsäädäntöön ja unionin politiikkoihin keskustelussa omien hallitustensa kanssa. Tekstien käsittely, lausuntojen ja ehdotusten esittäminen, hallitusten kantojen tutkiminen ja hallitusten menettelyjen valvonta ovat hyvin eriasteisesti tehokkaita valtiosta riippuen: näiden toimintojen kehittämiseen on yhä laajoja mahdollisuuksia myös parhaiden käytäntöjen levittämisen kautta ja Euroopan parlamentti pyrkii edistämään entistä suotuisampien olojen luomista, jotta nämä voisivat täysin toteutua. Parhaiden käytäntöjen tarkasteleminen ja niiden levittäminen voi osoittautua erittäin hyödylliseksi, mutta on tietenkin otettava huomioon kunkin kansallisen parlamentin omat menettelytavat. 18. Yhteisön direktiivien kansallisen oikeusjärjestyksen osaksi saattamista koskevan keskustelun ja hyväksymisen tapojen osalta tilanne eri jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksissa vaikuttaa sangen vaihtelevalta. Myös tässä parhaiden kokemusten levittäminen on tärkeää. 19. Lopuksi, on huolellisesti harkittava sovittelukomiteoiden toimintaa ja "komitologian" menettelyä koskevien riittävien tietojen välittämistä kansallisille kansanedustuslaitoksille koskevaa ongelmaa. V. EUROOPAN PARLAMENTIN JA KANSALLISTEN KANSANEDUSTUSLAITOSTEN SUHTEIDEN VIIMEAIKAINEN KEHITYS 20. Viime vuosina Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten suhteet ovat rikastuneet ja kehittyneet huomattavasti: vierailujen ja valtuuskuntien vaihto, Euroopan parlamentin ja yksittäisten jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten samoja aloja käsittelevien valiokuntien kahdenväliset tapaamiset, Euroopan parlamentin ja kaikkien jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten samoja asioita käsittelevien valiokuntien monenväliset tapaamiset, Euroopan parlamentin perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja kansallisten kansanedustuslaitosten valtuuskuntien säännölliset tapaamiset HVK 2000:n aikana ja sen jälkeen (kansallisten kansanedustuslaitosten edustajia kutsuttiin kaikkiin tämän valiokunnan kokouksiin) jne. On jatkettava tällä linjalla unohtamatta kuitenkaan sellaisia näkökohtia kuten asiakirjojen vaihtoa, keskinäistä tiedonantoa, lisätietojen hankkimiseen tähtäävää yhteistyötä yhteisen edun mukaisissa asioissa. Erityisesti on lisättävä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien sisä- ja oikeusasioiden valiokuntien, ulko-, turvallisuus- ja puolustusasioiden valiokuntien sekä talous- ja rahaliitosta vastaavien PE 304.278 6/9 DT\443691.doc
valiokuntien tapaamisia. 21. Olisi harkittava mahdollisuutta laatia todellinen parlamenttien välinen sopimus, jolla Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välisistä monenlaisista konsultaation ja yhteistyön muodoista voidaan saada järjestelmällisiä ja suunnitelmallisia. Kyseessä ei olisi virallisesti sitova sopimus kuten unionin toimielinten väliset puitesopimukset ovat, vaan siinä voitaisiin määritellä sopimusosapuolten yhteisesti hyväksymät pyrkimykset ja menettelytavat ja edistää keskinäistä luottamusta sekä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien järjestelmällisempää ja laajempaa yhteistyön kehittämistä. Yhteistyö perustuisi täydentävyyden periaatteeseen, siinä otetaan huomioon mandaattien ja näkökulmien erilaisuus ja kunnioitetaan kunkin toimielimen riippumattomuutta. Tällaisen sopimuksen valmistelu- ja allekirjoituspaikka voisi olla Euroopan unionin kansallisten kansanedustuslaitosten puhemiesten kokous. 22. COSAC on merkittävä ei ainoastaan jäsenvaltioiden kansanedustuslaitosten keskeisen vaan myös näiden ja Euroopan parlamentin välisen konsultaation ja keskustelun foorumi. Amsterdamin pöytäkirjassa sille tunnustettiin huomattavia mahdollisuuksia esittää omia näkemyksiään unionin toimielimille, erityisesti vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ja toissijaisuusperiaatteen soveltamisen osalta. Kansallisten edustajistojen poliittinen arvovalta ja vakaus kunkin vaalikauden aikana saattaisivat vahvistaa tämän instituution painoarvoa ja toimivuutta. 23. Ajatus jo Maastrichtin sopimukseen liitetyssä julistuksessa N:o 14 mainitun (jäsenvaltioiden ja Euroopan) kansanedustuslaitosten konferenssin koollekutsumisesta ei saa edelleenkään riittävää kannatusta. 24. Euroopan unionin kansallisten kansanedustuslaitosten puhemiesten kokouksen toiminta on ollut huomattavaa ja voisi olla vielä merkittävämpää tulevaisuudessa. Tämän vuoksi 21 kohdassa ehdotettiin kokoukselle keskeistä roolia mahdollisen "parlamenttien välisen sopimuksen" laadinnassa. 25. Uusi aloitteiden ala on Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten eri poliittisten ryhmien vastuuhenkilöiden tapaamiset. Näin voidaan toteuttaa se, mikä on toistaiseksi tähän mennessä suurelta osin puuttunut: Euroopan parlamentin ja kansallisten kansanedustuslaitosten toisilleen läheisten poliittisten voimien edustajien välinen vastavuoroinen pyrkimys tietojen vaihtoon ja ymmärrykseen, herkkien aiheiden ja näkökantojen lähentämiseksi toisiinsa. Tähän suuntaan kehottaa myös Nizzan Eurooppa-neuvoston asettama tavoite vahvistaa Euroopan poliittisten puolueiden asemaa. VI. MUITA KESKUSTELUSSA ESIINTYNEITÄ AJATUKSIA 26. Eräät kansalliset parlamentit ovat edelleen esittäneet, saamatta kuitenkaan kannatusta useilta muilta, ajatuksen toisesta jäsenvaltioiden parlamenttien jäsenten muodostamasta edustajainhuoneesta. Ehdotus perustuu siihen vakaumukseen, että näin olisi mahdollista vahvistaa unionin demokraattista legitiimiyttä ja vastata kansallisten parlamenttien tuntemaan huoleen siitä, että niiden vaikutus Euroopan tason päätöksentekomenettelyssä ja Euroopan rakentamisen kehityksessä edelleen vähenee. DT\443691.doc 7/9 PE 304.278
Tämä olisi uusi sellainen toimielin, jota kansalaiset eivät ole suoraan vaaleilla valinneet ja tuloksena olisi Euroopan toimielinten jo nykyisellään mutkikkaan rakenteen mutkistuminen entisestään. Sellaisen kamarin, jonka jäsenet olisivat myös kansallisten parlamenttien jäseniä, toimintavaikeudet on jo nähty käytännössä ja ne ovat niin suuria, että toista kamaria ehdottaneet ovatkin esittäneet vuosittaisten istuntojen ja siten käytännössä myös käsiteltävien asioiden vähentämistä minimiin. Vaikka lähdettäisiin liikkeelle ehdotuksista, joissa toisen kamarin toimivalta ja tehtävät näyttävät hyvin rajallisilta, - kaikkien asiakirjojen tarkastaminen etukäteen toissijaisuusperiaatteen kannalta, valvonta- ja kuulemisoikeus toiseen ja kolmanteen pilariin nykyisin kuuluvissa asioissa mahdollisen toisen kamarin ja muiden toimielinten, kuten Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien roolit olisivat hankalalla tavalla päällekkäisiä. Päinvastoin kansallisten parlamenttien valtaa hallituksiinsa nähden on vahvistettava, Euroopan parlamentin roolia lainsäädännön yhteispäätösmenettelyssä sekä poliittisessa ohjauksessa ja valvonnassa pitää lisätä ja lujittaa, pitää rakentaa tiiviimpi ja tehokkaampi yhteistyö Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä myös siirtämällä niille uusi yhteinen toimivalta, kuten VII kappaleessa esitetään. Tämä on linja, jota on seurattava. 27. Ranskan pääministeri Jospinin esittämä ajatus "kansanedustuslaitosten pysyvästä konferenssista tai kongressista", herättää useita kysymyksiä. Vaikuttaa siltä, että myös siinä unohdettiin jo olemassa olevan toimielimen, COSACin, nykyinen ja mahdollinen rooli. Mitä tulee tuleviin perussopimusten uudistamisiin, tähän kysymykseen on vielä aivan liian aikaista suunnitella osaratkaisuja. 28. Ajatukseen kunkin jäsenvaltion parlamentin yhden tai useamman edustajan osallistumisesta yhdessä ministerin kanssa ministerineuvostojen lainsäädäntöön liittyviin kokouksiin liittyy edellä mainitussa puheenjohtajamaa Ruotsin XXIV COSACia varten laatimassa asiakirjassa esitetty vaikeasti vältettävä vaara, joka liittyy kansallisen hallituksen ja parlamentin eri roolien sotkeutumiseen. Tästä aiheutuisi vakavia vääristymiä hallitusten ja parlamenttien suhteisiin unionin jäsenvaltioissa. VII. KOHTI KANSANEDUSTUSLAITOSTEN ASEMAN ENSIARVOISEN TÄRKEÄÄ UUDISTUSTA 29. Jäsenvaltioiden parlamenttien 30 edustajan ja Euroopan parlamentin 16 edustajan osallistuminen unionin perusoikeuskirjan laatineen elimen työskentelyyn oli uusi ja hyvin arvokas kokemus, joka toimi edelläkävijänä kansanedustuslaitosten aseman ensiarvoisen tärkeälle uudistukselle laajemman unionin rakentamisessa. Valmistelukunnalle oli ominaista neljän toimielimen tasa-arvoisen toiminnan tunnustaminen yhdessä parlamenttien, jäsenvaltioiden hallitusten ja komission kanssa sellaisen tavattoman vaativan tekstin laatimisessa, joka on tarkoitus sisällyttää perussopimuksiin. Tiivistetysti voidaan sanoa, että menettelyssä tunnustettiin yhteinen vastuu "perustuslain laatimisen vallan" käytöstä, joka tähän asti on varattu pelkästään hallituksille. 30. Nizzan sopimukseen liitetyssä unionin tulevaisuutta koskevassa julistuksessa valtioiden ja hallitusten päämiehet hahmottelivat kehityskulun, joka on määrä saada PE 304.278 8/9 DT\443691.doc
päätökseen uudessa hallitustenvälisessä konferenssissa, joka kutsutaan koolle vuonna 2004 toistamatta HVK 2000:n valmistelun nyttemmin vanhentunutta menetelmää. Euroopan parlamentin vakaumus jonka se on ilmaissut myös 31. toukokuuta antamassaan päätöslauselmassa on, että tällaisen kehityksen on perustuttava jo kokeillun valmistelukunnan kaltaisen elimen toimintaan, ottaen luonnollisesti huomioon sen, että perusoikeuskirjan laatimiseen verrattuna sen valtuutus on erilainen ja että perustamissopimuksen 48 artiklan mukaan jäsenvaltioiden hallitusten edustajien konferenssi määrittää lopullisesti perussopimusten tarkistuksia edellyttävät tekstit. 31. Uuden valmistelukunnan jonka kokoonpanossa neljän jo perusoikeuskirjan laatimiseen osallistuneen toimielimen on oltava mukana tehtäviin sisältyy todellisen Euroopan perustuslain tekstin laatiminen. Vaikka hallitustenvälisen konferenssin onkin arvioitava tämä teksti ja tehtävä sitä koskeva lopullinen päätös, tämä viittaa sellaisen perinteisen ajattelutavan ylittämiseen, jonka mukaan hallitukset allekirjoittavat ja kansanedustuslaitokset ratifioivat kansainväliset sopimukset. 32. Näin siirryttäisiin kohti tilannetta, jossa jäsenvaltioiden kansanedustuslaitoksille joilta tähän asti on ollut yksinkertaisesti vain pyydetty kyllä- tai ei -vastausta sopimuksia ratifioitaessa ja Euroopan parlamentille jolla ei toistaiseksi ole ollut edes oikeutta esittää puoltavaa lausuntoa perustamissopimusten tarkistuksista annettaisiin yhteinen eli jäsenvaltioiden hallitusten kanssa jaettu valtuutus perustuslain tekstien laatimiseen. Tämä aloittaisi uuden aikakauden kansanedustuslaitosten asemassa Euroopan rakentamisessa. DT\443691.doc 9/9 PE 304.278