2/2005 Turvallisuus syntyy yhteispelillä Luonnonkatastrofien ja muiden suuronnettomuuksien yhteydessä nousee lähes säännönmukaisesti esille kysymys siitä, kuka on vastuussa ihmisten turvallisuudesta. Vastuuviranomaiset nostetaan avainasemaan, tarkasteltiinpa sitten onnettomuuksien ennalta ehkäisyä tai onnettomuuksien jälkihoitoa. Käytännössä julkisen vallan vastuut ja velvollisuudet turvallisuuden varmistajana määritellään erilaisissa turvallisuussäädöksissä. Vastuunkanto vaatii resursseja; ennen kaikkea osaavia ihmisiä ja tehokkaita työkaluja. Nämä turvallisuuden tekijät saavat raaminsa tunnetusti hyvin arkipäiväisellä tavalla eri julkisyhteisöjen talousarvioissa; erityisesti valtion talousarviossa. Julkinen turvallisuustyö voi onnistua vain, jos sekä säädöspuitteet että resurssit ovat kohdallaan. Mikäli jompikumpi puuttuu, on turvallisuustyö näennäistoimintaa, visioita ilman todellisuuspohjaa. Myös vastuu onnettomuuksista ja muista turvallisuusongelmista jää tällöin näennäiseksi. Kun katsotaan turvallisuustyötä kokonaisuutena, julkisen vallan toiminta ei lähestulkoonkaan yksin riitä. Tarvitaan yritysten ja tavallisten kansalaisten panostusta ja sitoutumista. Teknisen turvallisuuden alueella yritysten omaehtoinen työ on ratkaisevan tärkeää. Kuluttajatuotteiden kokonaisturvallisuutta ei voida taata, jos käyttäjät vähät välittävät turvallisuusohjeista. Näin ollen myös kokonaisvastuu turvallisuudesta on jaettua vastuuta, jonka kulmakivenä on viranomaisten, yritysten ja muiden osapuolten välinen yhteistyö. Kansainvälisyys eri muodossaan on tuonut tähän yhteistyöhön lisää haastavuutta. Tuotteiden tuotantoja käyttöketju ei noudata kansallisia rajoja. Toisaalta myös laitteiden käyttäjät tavalliset kansalaiset - matkustavat yli rajojen maihin, joissa turvallisuustaso voi olla täysin toinen kuin meillä Suomessa. Koska yleisiä globaaleja viranomaisvastuujärjestelmiä ei ole, syntyy monesti täysin omavastuutilanne turvallisuusiskien suhteen. TUKES on kymmenen toimintavuotensa aikana satsannut yhteistyöhön eri viranomaisten, järjestöjen, yritysten ja tutkimuslaitosten kanssa. Esimerkkejä löytyy tuoreeltaankin: Turvallisuusindikaattorihankkeessa opitaan KTM:n ja muiden kumppanien kanssa mittaamaan turvallisuuden toteutumista ja ymmärtämään turvallisuuden osatekijöitä. TUPA-hankkeessa (TUKESin prosessit ja asiakkuudet) kehitetään tehokkuutta, tuottavuutta ja laatua asiakkaiden hyväksi. Osallistumalla V12-yhteistyöhankkeeseen etsimme aktiivisesti keinoja, joilla kokonaisturvallisuus ja kilpailukyky paranisivat nykyaikaisissa viranomais- ja yritysverkostoissa. Yhteispelin näkyviä esimerkkejä ovat myös monet aktiivisesti toimivat neuvottelukunnat ja foorumit, joissa viranomaisten, liike-elämän ja erilaisten järjestöjen edustajat toimivat verkostona yhteisen turvallisuustavoitteen eteen. ylijohtaja Seppo Ahvenainen, TUKES 1
TUKES 10 vuotta kentällä TUKES tekee vuosittain merkittävän määrän valvontakäyntejä, joilla on vaikutusta niin yritysten ja laitosten kuin kotien ja kuluttajienkin turvallisuuteen. Käymme mm. tuotteiden myyntipisteissä sekä valmistajien ja maahantuojien luona. Teemme valvontakäyntejä myös esimerkiksi kaivoksiin, vaarallisia kemikaaleja käsitteleviin laitoksiin, räjähdevarastoihin ja painelaitekohteisiin sekä asennus- ja urakointikohteisiin. Tässä kuvagalleriassa on esimerkkejä TUKESlaisten kenttätyöstä ja valvontakohteista vuosina 1996-2005. TUKES-katsaus on Tur va tek nii kan keskuksen julkaisu tek ni sen tur val li suu den ja luo tet ta vuu den ajan koh tai sis ta asi ois ta. Turvatekniikan keskus (TUKES) on viranomainen, jonka toi mi alo ja ovat mm. ke mi kaa li-, painelaite- ja sähköturvallisuus, pelastustoimen laitteet, CE-merkityt rakennustuotteet sekä mittaamisvälineet ja ja lo me tal li tuot teet. TUKES-katsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Tutustu myös TUKESin Internet-palveluun, www.tukes.fi. Julkaisija: Turvatekniikan keskus PL 123, 00181 Helsinki, puhelin (09) 61 671, faksi (09) 605 474 Internet: www.tukes.fi Sähköposti: etunimi.sukunimi@tukes.fi Päätoimittaja: Willy Toiviainen, Toimitussihteeri: Paula Kuusio Taitto: MacAD Oy, paino: Erweko Painotuote Oy, Helsinki 2005. ISSN 1455-5638 2
TUKES kuvasi toimintakenttänsä kartoiksi TUKES on määritellyt uudelleen viraston asiakkuudet ja toimintaprosessit TUPA -kehittämishankkeessa. Hankkeen tuloksena syntyivät uudenlaiset elinkaariajatteluun perustuvat toimintakartat ja toimintakuvaukset sisältäen asiakasryhmittelyt, toimintaprosessit ja kumppanuudet. TUPA-hankkeen tulokset auttavat TU- KESia yhtenäistämään toimintaprosesseja, rakentamaan entistä osuvampaa suorituskyvyn mittaristoa sekä terävöittämään asiakasajatteluaan ja asiakaslähtöistä toimintaa. Tuloksia hyödynnetään myös verkkopalvelun uudistamisessa ja IT-kehityshankkeiden vaatimusten määrittelyssä. TUPA-hankkeessa toimintakenttää kuvattiin asiakkaan näkökulmasta, käyttäen pohjana elinkaarimallia. Käänsimme katseemme niihin teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden arvoketjuihin, joihin pyrimme vaikuttamaan. Elinkaari voi alkaa esimerkiksi laitteen tai laitoksen suunnittelusta ja edetä asennuksen, käytön, huollon ja kunnossapidon kautta aina sen käytöstä poistoon. Toimintakarttojen ja niitä vastaavien sanallisten toimintakuvausten avulla rakennettiin systeemitason näkemys niistä toimijaketjuista, jotka vaikuttavat eri teknologioiden tai niihin liittyvien vastuuhenkilöiden tai yritysten elinkaareen. Samalla voitiin kuvata TUKESin toimintaa suhteessa näihin asiakkaisiin sekä työtämme tukeviin viranomaiskumppaneihin ja muihin sidosryhmiin. Toimintakartat ja kuvaukset laadittiin TUKESin eri teknologia-alueille, joita on lukuisia. Kokonaisuuden hahmottamiseksi toimintakenttä ryhmiteltiin vielä oheisessa kuvassa esitetyllä tavalla kolmeen pääryhmään: kuluttaja- ja ammattilaistuotteet, kiinteistöihin liittyvä teknologia, sekä teolliset tuotantolaitokset. Näihin kuhunkin liittyvät teknologiat, asiakkaat, prosessit, kumppanuudet ja riskit ovat yhteneväiset. Myös vaikuttavuustavoitteet voidaan kuvata tätä kautta: kuluttajalle turvalliset tuotemarkkinat, kiinteistöihin liittyvien laitteistojen turvallisuus ja palvelujen laadukkuus, sekä tuotantolaitosten kokonaisturvallisuus johtamisjärjestelmineen. Elinkaari Toimijat Toimijoiden aloitteet TUKESin prosessit Kumppanit Sidosryhmät Esimerkki toimintakartasta: teollisuuspainelaite. TUPA-hanke jatkuu ensi vuonna ja seuraavassa vaiheessa tullaan keskittymään mm. suorituskyvyn mittariston kehittämiseen, koko TU- KESille yhteisten tyyppiprosessien kuvaamiseen ja virtaviivaistamiseen Teknologia-alueita Sähkölaite Painelaite Räjähde Ilotulite Kaasulaite Mittauslaite Jalometallituote Rakennustuote Teollisuuspainelaite Suunnittelu Valmistus Käyttöönotto EU Sähkölaitteisto Maakaasu Kemikaalilaitos Kemikaalisäiliö Pelastustoimi Kuluttaja- ja ammattilaistuotteet Kiinteistöihin kuuluva teknologia Teolliset tuotantolaitokset Kaivos Hissi jne. Epäilyt puutteista MIKES FINAS 3x3 malli asiakkuuksien kokonaisuudesta (toimintakenttä). Lisätietoja: Hanna Kuivalainen, hanna.kuivalainen@tukes.fi Myyjä suunnittelijat valmistajat maahantuojat myyjät Käyttö & Muutokset Omistaja Haltija KTM sekä ensimmäisen vaiheen tuotosten kiinnittämiseen osaksi TUKESin toimintajärjestelmää. Samalla tutkitaan mahdollisuuksia rakentaa uudentyyppisiä asiakasfoorumeja ja ohjelmallisia toimintakokonaisuuksia. Käyttötoiminta Palvelutoiminta huoltoliikkeet asennusliikkeet tarkastuslaitokset tarkastajat Käytönvalvoja Tarkastuslaitos Tarkastuslaitos Alihankkijat Toimittajat Käytöstäpoisto Käyttövalvonta Markkinavalvonta Onnettomuustutkinta MVyhteistyö Teknologiateollisuus Työsuojelupiirit Maahantuoja Vastuuvalmistaja Rekisteriilmoitukset Tarkastustiedot Muutosilmoitukset Tapahtumailmoitukset Tuotemarkkinat kuluttajat kiinteistönhaltijat toiminnanharjoittajat käytöstä vastaavat esim. sähkölaitteet, nestekaasulaitteet, jalometallituotteet, ilotulitteet esim. asuntojen, toimistojen, sairaaloiden ja pk-yritysten teknologia esim. raskas tuotantoteollisuus, energiantuotanto, verkonhaltijat 3
Turvallisuusindikaattorit kertovat turvallisuuden tasosta TUKES on koonnut erilaisista turvallisuutta kuvaavista indikaattoreista turvallisuustason seurantajärjestelmän, joka edistää toiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja kansainvälisen vertailtavuuden arviointia. Mittaristoon on valittu indikaattoreita, mittareita, joiden avulla saadaan nykyistä parempi käsitys toimialan turvallisuustasosta ja sen kehittymisestä. Indikaattorit kertovat turvallisuustasossa tapahtuneista muutoksista sekä trendeistä, ja auttavat näin päätöksenteossa ja turvallisuustyön suunnittelussa. Perinteisesti turvallisuutta on seurattu sattuneiden onnettomuuksien määrällä. Pelkät onnettomuustiedot eivät yksin riitä indikaattoriksi muun muassa siksi, että valvonnan kohteet on velvoitettu ilmoittamaan TUKESille vain vakavat onnettomuudet, joita sattuu suhteellisen harvoin. Lisäksi onnettomuudet kuvaavat sitä, mitä on jo tapahtunut. Todellinen haaste indikaattoreiden kehittämisessä on löytää hyviä tulevaisuuden turvallisuustilannetta kuvaavia ennakoivia indikaattoreita. TUKESin mittaristoon valittiin onnettomuustilastojen lisäksi erilaiset teknistä vaatimustenmukaisuutta kuvaavat mittarit sekä yritysten ja kansalaisten toiminnan turvallisuustasosta kertovat seikat. Osa mittareista on jo valmiina ja käytössä, osa vielä kehitteillä. Onnettomuuksista seurataan erityisesti kuolemaan johtaneita tapahtumia, sähköpaloja, vakavia kemikaalivuotoja sekä prosessiteollisuuden onnettomuuksia. Teknistä vaatimustenmukaisuutta kuvaavia mittareita ovat teknisten puutteiden määrät markkinoilla olevissa tuotteissa, laitteistoissa sekä laitoksissa, esimerkiksi teollisessa tuotannossa. Tietoja kerätään TUKESin valvontatoiminnassa sekä tarkastustoiminnassa syntyvien havaintojen avulla. Vaarallisia kemikaaleja käsittelevien yritysten toimintatapojen arviointiin TU- KESilla on jo nyt käytössä arviointimalli, jossa käytännön turvallisuustyön eri ulottuvuuksia arvioidaan viisiportaisella asteikolla. Tätä yritysten toimintatapojen arviointimallia ollaan parhaillaan myös kehittämässä muilla TUKESin toiminnan osa-alueilla. Lisäksi tullaan kehittämään osaamis- ja toimintatapakyselyjä ammattilaisten sekä tavallisten kansalaisten turvallisuustietojen ja asenteiden kartoittamiseksi. Tarkempaa tietoa saa TUKES-julkaisusta 6/2005: Turvallisuusindikaattorit. Julkaisu on TUKESin Internet-sivulla www.tukes.fi kohdassa Tietopalvelut/TUKES-julkaisut ja sitä voi myös tilata Internetin kautta tilauslomakkeella. Prosessiteollisuuden onnettomuudet 60 50 40 30 20 10 0 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 kemikaalionnettomuudet muut keskiarvo Esimerkki mittaristosta: Prosessiteollisuuden onnettomuudet Lisätietoja: Anne-Mari Lähde, anne-mari.lahde@tukes.fi Kirsi Levä, kirsi.leva@tukes.fi 4
Painelaitesäädökset tunnetaan hyvin kentällä Painelaitedirektiivi saatettiin Suomessa voimaan syksyllä 1999. Direktiivi korvasi aikaisemmat kansalliset painelaitteiden suunnittelua, valmistusta ja markkinoille saattamista koskevat säädökset. Samaan aikaan uudistettiin painelaitteiden käyttöön liittyvät kansalliset käyttösäädökset. TUKES on toteuttanut monivuotisen tutkimusprojektin, jossa seurattiin lainsäädännön voimaantuloa siirtymäkauden aikana. Tutkimuksessa selvitettiin mm. missä määrin toimijat tuntevat uudet velvoitteet, missä määrin uudet menettelyt on otettu valmistuksessa tai toiminnassa käyttöön ja mitä mahdollisia riskejä liittyy uusien säädösten mukaisen painelaitteen elinkaareen. Tutkimus on julkaistu nimellä Painelaitesäädösten voimaantulon seurantatutkimus, TUKES-julkaisu 5/2005. Se on samalla Tampereen teknillisen yliopiston turvallisuustekniikan laitokselle tehty Tarja Valviston lisensiaattityö. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä painelaitteen elinkaareen liittyvien potentiaalisten ongelmien analyysi (POA) ja toteuttamalla puhelinhaastattelu toiminnanharjoittajille vuonna 2001. Puhelinhaastattelu uusittiin vuosina 2002 ja 2003. Haastateltavina oli 50 suunnitteluja valmistajayritysten edustajaa, 50 maahantuojayrityksen edustajaa ja 200 käyttäjäorganisaatioiden edustajaa. Muuna aineistona käytettiin vuosien 2001 ja 2002 valvontakäyntien raportteja. Kaikki haastatellut suunnittelijat ja valmistajat olivat kuulleet säädösmuutoksista, samoin vähintään 90 % maahantuojista ja vähintään 83 % loppukäyttäjistä (eri vuosina hieman eri lukuja). Lisäksi suurin osa vastaajista oli perehtynyt säädösmuutoksiin. Loppukäyttäjistä säädösmuutoksen tunsivat parhaiten yli viiden painelaitteen käytönvalvojat ja toiseksi parhaiten kattilalaitosten käytönvalvojat. Suurin osa koki saaneensa riittävästi tietoa säädösuudistuksesta. Tiedotus oli tavoittanut parhaiten keskisuurten tai suuryritysten käytönvalvojat. Heikoimmin oli tavoitettu alle viiden painelaitteen käytönvalvojat ja pienyritysten käytönvalvojat, jotka ovat osittain sama kohderyhmä. Kyselytutkimuksen mukaan suunnittelijoista ja suunnittelutyötä tekevistä valmistajista 64 91 % (eri vuosina) vastasi suunnittelevansa painelaitteita uusien säädösten perusteella. Valmistajista 73 95 % (eri vuosina) kertoi noudattavansa valmistuksessa olennaisia turvallisuusvaatimuksia. Maahantuojista 60 82 % ilmoitti myyvänsä CE -merkittyjä painelaitteita ja loppukäyttäjistä 83 89 % ilmoitti tilaavansa painelaitteen uusien säädösten perusteella. Valvontaraporttien perusteella uusien säädösten mukaiseen valmistukseen oli siirtynyt vasta 20 % valmistajista vuosina 2001 2002 ja samoihin aikoihin CE-merkittyjä painelaitteita myi 33 40% maahantuojista. Erot vastauksissa ja valvontaraporttien tuloksissa voivat johtua myös haastateltujen ja valvontakohteiden pienestä määrästä ja valikoitumisesta. Tehdyssä potentiaalisten riskien analyysissä tunnistettiin joukko paineastian tilaamiseen ja asennukseen liittyviä riskejä. Tutkimusraportti on TUKESin Internet-sivulla www.tukes.fi kohdassa Tietopalvelut/ TUKES-julkaisut ja sitä voi myös tilata Internetin kautta tilauslomakkeella. Lisätietoja: Tarja Valvisto, tarja.valvisto@tukes.fi 5
Kemikaaliturvallisuutta koskevia säädöksiä uudistettu Vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevia säädöksiä on uudistettu 1.7.2005 voimaantulleella kemikaaliturvallisuuslailla (390/2005) ja vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä ja varastointia koskevan asetuksen (59/1999) muutoksella (484/2005). Uudistuksen lähtökohtana oli saattaa säädökset perustuslakiuudistuksen edellyttämälle tasolle sekä viedä niihin Seveso II-direktiiviin tehdyt muutokset. Uusia asioita säädöksissä ovat: Muutokset valvonnassa Pelastusviranomaiset valvovat 1.7.2005 alkaen vähäistä kemikaalien käsittelyä ja varastointia. Laajamittaista kemikaalien käsittelyä, samoin kuin räjähdevarastoja, valvoo edelleen TUKES. Muutokset toiminnan laajuuden määrittämisessä Toiminnan laajuuden selvittämiseen tehtyjen muutosten (uusi laskentatapa, joillekin kemikaaleille uusittuja laskennassa käytettäviä rajoja) takia joidenkin laitosten tai varastojen toiminnan laajuus muuttuu. Toiminnan laajuus on kasvanut monessa sellaisessa kohteessa, jossa on ympäristölle vaaralliseksi luokiteltavia kemikaaleja, kevyttä polttoöljyä tai räjähteitä. Muutamassa tapauksessa toiminta on supistunut, esim. lentopetrolia varastoivissa kohteissa. Jos laajuus muuttuu niin, että siitä aiheutuu uusia velvoitteita, ne on hoidettava seuraavien siirtymäaikojen kuluessa: Toimintailmoitus (toiminnasta, jolla ei ole aiempia lupia tai ilmoituksia) 30.9.2005 Sisäinen pelastussuunnitelma 30.6.2006 Toimintaperiaateasiakirja 30.9.2005 Turvallisuusselvitys 30.6.2006 Muutoksia lupa- ja ilmoitusmenettelyihin Laajamittaista toimintaa koskevat lupahakemukset tulee tehdä huomattavasti aiemmassa vaiheessa kuin ennen, hakemus jätetään ennen yksityiskohtaisten toteutusratkaisujen tekemistä. Tavoitteena aikaistamisella on varmistaa viranomaisen tosiasialliset mahdollisuudet vaikuttaa olennaisten päätösten tekemiseen, kuten sijoituspaikan valintaan tai muiden suurten periaatteellisten ratkaisujen tekemiseen. Hakemusten ja ilmoitusten sisältöä on muutettu vastaavasti: varsinaisessa hakuvaiheessa toimitetaan toimintaa koskevien yleistietojen lisäksi mm. tiedot sijoittamisen kannalta oleellisista riskeistä, suunnitelmat tarkempien riskianalyysien tekemiseksi, suunnittelussa ja laitevalinnassa noudatettavat periaatteet sekä toteutusprojektissa noudattavat menettelyt, joilla varmistetaan, että toteutus vastaa määriteltyjä periaatteita. Viranomainen voi lisäksi edellyttää, että hakemusta täydennetään selvityksillä, joilla osoitetaan em. periaatteiden täyttyminen. Joka tapauksessa nämä osoitukset on oltava käytettävissä viimeistään käyttöönottotarkastuksessa. Vähäistä toimintaa koskevaan ilmoitukseen on liitettävä selvitys kemikaalien käsittelyyn ja varastointiin liittyvistä vaaroista ja onnettomuuksien mahdollisuuksista. Muilta osin ilmoituksen sisältö on ennallaan. Laajamittaisessa tai vähäisessä toiminnassa tehtäviin muutosilmoituksen edellyttämiin muutoksiin on lisätty muu muutos, joka saattaa vaikuttaa merkittävästi onnettomuusvaaroihin. Tällainen muutos voisi olla esimerkiksi turva-automaation tai muun turvajärjestelmän uusiminen. Aiemmin muutos on tehty vain kemikaalimäärissä, - laaduissa tai käsittelytavoissa tapahtuvista merkittävistä muutoksista. 6
Muutoksia toimintaa koskeviin perusvaatimuksiin Kemikaaliturvallisuuslain pääperiaate on vaarojen ja riskien tunnistamiseen perustuva systemaattinen lähestymistapa riskienhallintaan. Laissa korostetaan aiempaa enemmän laitoksen alueella työskentelevien ulkopuolisten, eli muiden kuin toiminnanharjoittajan itsensä palveluksessa olevien henkilöiden turvallisuutta. Toiminnanharjoittajan on huolehdittava heidän riittävästä osaamisestaan sekä valvottava että he toimivat sekä voimassa olevien säännösten että laitoksen omien ohjeiden mukaisesti. Ulkopuoliset on otettava huomioon myös sisäisen pelastussuunnitelman laatimisessa. Laissa esitetään kriteereitä tuotantolaitoksen alueen ja rakennusten suunnitteluun ja sijoitteluun. Niiden lähtökohtana on, että onnettomuudet pystytään rajaamaan mahdollisimman pienelle alueelle ja että onnettomuusvaarat ja onnettomuuksien seuraukset otetaan sijoittelussa huomioon. Laki asettaa vaatimuksia myös laitteiden, säiliöiden, putkistojen tai turvalaitteiden kunnossapidolle, mikä edellyttää määräaikaistarkastuksia ja -testauksia turvallisen toiminnan varmistamiseksi. Säädösmuutostyö jatkuu Edellä kuvatut säädösmuutokset johtuivat lähinnä direktiivi- ja perustuslakimuutoksista. Muihin hallinnollisiin tai toimintaa koskeviin teknisiin vaatimuksiin ei ole tehty merkittäviä muutoksia. Säädösten uudistaminen jatkuu tänä syksynä KTM:ssä aloitettavalla koko kemikaaliturvallisuuslain alaisen säädöspaketin (teollisuuskemikaali-, nestekaasu- maakaasu- ja öljylämmitysasetus sekä niihin liittyvät KTM:n päätökset) tarkastelulla. Tavoitteena ovat ainakin nykyistä yhtenäisemmät hallinnolliset menettelyt (luvat, ilmoitukset, käytönvalvojat jne.) sekä ajan tasalle saatetut turvallisuusvaatimukset. Muutoksista löytyy tarkempaa tietoa TU- KESin tiedotteesta Kemikaalisäädökset uudistuvat, sekä oppaasta Vaaralliset kemikaalit teollisuudessa. Lisäksi TUKES on laatinut räjähdevarastoille tarkoitetun ohjeen Räjähdevarastojen toimintaperiaateasiakirja. Aineisto on TUKESin Internet-sivuilla www.tukes.fi kohdassa Tietopalvelut (Tiedotteet, TUKES-ohjeet, Esitteet ja oppaat). Miksi sähköasentajilla on kiire? Elokuun lopussa järjestettiin TUKESissa sähköalan ammattilaisten tapaturmien syitä käsittelevä seminaari, jossa Tampereen teknillisen yliopiston tutkijat esittelivät meneillään olevaa tutkimushanketta. Turvallisuustekniikan laitoksella on vuodesta 2003 tutkittu sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmia ja niiden taustalla vaikuttavia tekijöitä. Tutkimukseen liittyen toteutettiin keväällä 2004 sähköalan ammattilaisille kysely, jossa selvitettiin muun muassa suurimpia sähkötyöturvallisuusriskejä, työtapoja sekä ei-turvallisen työskentelyn syitä. Vastauksista nousi selkeästi esille kiire: Kiire on yksi sähköalan ammattilaisten suurimpia työturvallisuusriskejä sekä yksi suurimmista syistä turvallisten työtapojen laiminlyöntiin. Sähköalan ammattilaisten ja heidän esimiestensä keskuudessa tehdyissä syventävissä haastatteluissa saatiin selville, että kiireen syitä ovat ongelmat töiden suunnittelussa, työnjaossa ja töiden organisoinnissa, henkilökunnan riittämättömyys, töiden lisääntyminen ja työtehtävien monipuolistuminen, painostaminen sekä liian kireät aikataulut. Lisäksi usein mainittiin kiireen olevan osittain itse aiheutettua. Haastateltavien mukaan sähkötyöturvallisuutta kehitettäisiin parhaiten säännöllisen kertauskoulutuksen avulla, puuttumalla kiireeseen sekä kehittämällä laitteita, kuten keskuksia, ja työvälineitä. Sähköalan ammattilaisten kanssa käydyissä keskusteluissa on myös korostettu ennakkosuunnittelun merkitystä kiirettä vähentävänä tekijänä. Tutkimusprojektin viimeinen vaihe, työn havainnointi, käsittää eräiden vaarallisiksi koettujen töiden vaarojen arvioinnin sähkötyöturvallisuuden kannalta. Tutkimus päättyy syksyllä 2006. Tutkimuksen rahoittavat Työsuojelurahasto, Sähköturvallisuuden edistämiskeskus STEK ry, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Turvatekniikan keskus sekä Tampereen teknillinen yliopisto. Rahoittajien edustajien lisäksi tutkimuksen ohjausryhmään kuuluvat Sähköalojen ammattiliitto ry:n, Sähköinsinööriliitto ry:n, Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n ja Energiateollisuus ry:n edustajat. Tutkimus on osa valtakunnallista työtapaturmaohjelmaa. Lisätietoja: http://turva1.me.tut.fi/sahkopro Tutkija Tuuli Tulonen, TTY, puh. (03) 3115 2509, tuuli.tulonen@tut.fi Tutkija Heidi Nousiainen, TTY, puh. (03) 3115 2672, heidi.nousiainen@tut.fi Lisätietoja: Leena Ahonen, leena.ahonen@tukes.fi 7
Uusi asetus poistumisreittien valaistuksesta Uusi sisäasiainministeriön asetus rakennusten poistumisreittien merkitsemisestä ja valaisemisesta tulee voimaan 1.1.2006. Asetus sisältää yleiset vaatimukset poistumisreittien merkitsemisestä ja valaisemisesta sekä toteutettujen järjestelyjen kunnossapidosta. Lisäksi siinä on annettu vähimmäisvaatimukset poistumisopasteiden ja valaisimien toiminnallisille ja rakenteellisille ominaisuuksille. Asetuksen soveltamisala on suppeampi kuin aikaisemman vuodelta 1987 olevan ohjeen soveltamisala oli. Asetus koskee luvanvaraista uudis- ja korjausrakentamista. Pelastuslaissa, samoin kuin rakentamismääräyksissä ja työturvallisuuslainsäädännössä on yleinen vaatimus siitä, että rakennusten uloskulkukäytävät ja kulkureitit niille on tarvittaessa merkittävä. Tällä asetuksella vaatimuksia osittain tiukennetaan säätämällä missä tiloissa poistumisopasteita aina edellytetään. Näitä tiloja ovat: majoitustilat hoitolaitokset kokoontumis- ja liiketilat työpaikkatilat tuotantotilat varastotilat, joissa työskennellään sellaiset muut tilat, joista poistuminen on vaikeaa tai joissa poistumisjärjestelyt ovat tavanomaisesta poikkeavat. Rakennuksen omistaja ja haltija vastaavat siitä, että laitteet ovat toimintakunnossa ja ne on huollettu asianmukaisesti ja säännöllisesti. Asetuksen muista vaatimuksista poiketen kunnossapitovaatimukset koskevat myös vanhoja kohteita. TUKES toimii poistumisvalaistusasetuksen mukaisten tuotteiden markkinavalvojana. Asetus löytyy kokonaisuudessaan sisäasiainministeriön pelastusosaston wwwsivuilta http://www.pelastustoimi.net/ Lisätietoja: TUKES, turvallisuusinsinööri Juha Liimatainen, juha.liimatainen@tukes.fi 8 TUKESKATSAUS TAITTO 21.1#117BEE 8 21.10.2005, 15:39
Palovaroittimien ja käsisammuttimien kauppa käy vilkkaana TUKES on selvittänyt palovaroittimien ja käsisammuttimien myyntimääriä seitsemän vuoden ajalta sekä eri tyyppien markkinaosuuksia neljän vuoden ajalta. Kolmen vuoden ajalta on selvitetty myös ponneainepullollisten käsisammutintyyppien markkinaosuuksia. Niiden myynti on kasvamassa, vaikkakin osuus on selvästi alle 10 % kokonaismarkkinoista. Ponneainepulloista suurin osa on pieniä kaasupatruunoita. paineelliset ponneainepullolliset 2002 2003 2004 98 % 96 % 92 % 2 % 4 % 8 % Kaiken kaikkiaan noin 90 % Suomessa myytävistä käsisammuttimista on paineellisia jauhesammuttimia. Palovaroittimien myyntimäärät vuosina 1998 2004: 1988 453 000 kpl 1999 1 217 000 kpl 2000 1 054 000 kpl 2001 248 000 kpl 2002 229 000 kpl 2003 271 000 kpl 2004 376 000 kpl Varoittimien myynti nousi viime vuonna edellisvuodesta reilun kolmanneksen. Palovaroitin tuli pakolliseksi asunnoissa vuonna 2000, mikä näkyy myyntiluvuissa vuosina 1999 ja 2000. Palovaroittimia toi maahan viime vuonna 21 yhtiötä. Vuosina 2001 2003 optisten varoittimien markkinaosuus oli n. 1 %, mutta se nousi viime vuonna 7 %:iin. Käsisammuttimien myyntimäärät vuosina 1998 2004: 1998 120 000 kpl 1990 137 000 kpl 2000 142 000 kpl 2001 169 000 kpl 2002 157 000 kpl 2003 159 000 kpl 2004 223 000 kpl TUKES on julkaissut Käsisammutinesitteen, jossa kerrotaan käsisammuttimia koskevista säädöksistä, sammuttimien ominaisuuksista, tyypeistä, hankinnasta ja huollosta. Esite on Internet-sivulla osoitteessa www.tukes, kohdassa Tietopalvelut/Esitteet ja oppaat. Lisätietoja Risto Raitio, risto.raitio@tukes.fi Sammuttimien myynti nousi viime vuonna edellisvuodesta reilun kolmanneksen. Käsisammuttimia toi maahan viime vuonna 17 yhtiötä ja niitä valmisti kaksi kotimaista yritystä. jauhesammuttimet 93 % 94 % 93 % 95 % nestesammuttimet 4 % 4 % 4 % 3 % CO 2 -sammuttimet 3 % 2 % 3 % 2 % Käsisammutintyyppien markkinaosuudet. 2001 2002 2003 2004 9
VARO-katsaus TUKES kerää toimialallaan sattuneista onnettomuuksista kuvauksia vaurio- ja onnettomuusrekisteri VAROon. VARO sisältää tietoja kaivosonnettomuuksista aina vuodesta 1972 lähtien ja vaarallisiin kemikaaleihin, painelaitteisiin sekä räjähteisiin liittyvistä onnettomuuksista vuodesta 1978 alkaen. Rekisteristä löytyvät myös vuonna 1980 ja sen jälkeen sattuneet kuolemaan johtaneet sähkötapaturmat. Kaikki tietoon tulleet sähkötapaturmat sekä hissionnettomuudet on kirjattu VAROon vuodesta 1996 lähtien. VARO-rekisteri löytyy myös TUKESin Internet-sivulta osoitteesta www.tukes.fi/ varo Viime vuonna 293 onnettomuudessa kuoli 33 (sähköpalot 22) Vuonna 2004 TUKESin tietoon tuli 293 onnettomuutta ja 75 vaaratilannetta. Onnettomuuksia tutkimaan nimettiin 12 tutkijaa tai tutkijaryhmää. Onnettomuuksissa loukkaantui 134 ja kuoli 33 henkilöä. Näistä sähköpaloissa menehtyi 22 henkilöä, sähkötapaturmissa 6, nestekaasuonnettomuudessa 2, kemikaalionnettomuudessa 1, painelaiteräjähdyksessä 1 ja ilotulitteen aiheuttamassa palossa 1. Eniten onnettomuuksia tapahtui teollisuudessa (76) ja kotitalouksissa (67). Muita yleisiä onnettomuuspaikkoja olivat kaivokset (37) ja julkiset tilat (23). Vaaralliset aineet, painelaitteet, hissit ja kaivokset Teollisuudessa eniten onnettomuuksia tapahtui kemikaalien käsittelyn ja varastoinnin sekä painelaitteiden yhteydessä (58). Tyypillisimpiä onnettomuuksia olivat vuodot (36), tulipalot (11) ja räjähdykset (10). Teollisuuden toimialoista onnettomuuksia sattui eniten voimalaitoksissa ja lämpökeskuksissa (10) sekä elintarvike- (8) ja puunjalostusteollisuudessa (8). Kuvassa 1 on esitetty teollisuudessa sattuneet onnettomuudet toimialoittain. Kaivoksissa yli yhden työvuoron aiheuttanutta tapaturmaa sattui 37. Hissitapaturmia kirjattiin 4. Kotitalouksissa eniten onnettomuuksia tapahtui polttoöljyn säilytyksen yhteydessä. Tyypillisimpiä onnettomuuksia olivat erilaiset vuodot (41) ja tulipalot (19). Sähkö Vuonna 2004 kirjattiin 48 sähkötapaturmaa, joista suurin osa tapahtui teollisuusympäristössä ja ulkoalueilla (34). Tapaturmissa kuoli 6 henkilöä eli kaksi enemmän kuin vuonna 2003. Surmansa saaneista 2 oli sähköalan ammattilaista ja 4 maallikkoa. Onnettomuuksissa loukkaantuneista 20 oli ammattilaisia ja 22 maallikoita, joista tehtävään opastettuja oli 4. Vuonna 2004 sähkölaitteiden, -laitteistojen ja muun sähkönkäytön aiheuttamissa tulipaloissa eli sähköpaloissa menehtyi 22 henkilöä. Sähköpaloista valmistui TUKES-julkaisu 2/2005 Sähköpalot Suomessa. Sähköpaloja ei kirjata VARO-rekisteriin. 10
Yhteenveto onnettomuuksista Vuosina 1996-2004 TUKESin tietoon tulleiden onnettomuuksien lukumäärät on esitetty taulukossa 1. Tiedonsaannin tehostuminen ja yhteistyö muiden viranomaisten kanssa näkyvät onnettomuusmäärissä vuodesta 2000 alkaen. Vuodelle 1997 kirjattujen onnettomuuksien määrää nostavat Komet Bomb 3 ilotulitteiden aiheuttamat loukkaantumiset. TUKES-julkaisussa 4/2005 Toimialan onnettomuudet 2004 kerrotaan tarkemmin onnettomuuksista ja niiden syntyyn vaikuttaneista tekijöistä. Kuva 1. Onnettomuudet teollisuus- ja toimialoittain (sähkötapaturmat eivät ole mukana) Voimalaitos, lämpökeskus Elintarviketeollisuus Puunjalostus Kemikaalien valmistus, lääketehtaat Petrokemia ja öljynjalostus Metallurginen teollisuus Räjähde- ja ampumatarviketehtaat Kirjapainot Pintakäsittelylaitokset Huonekaluteollisuus, sahat Raskas konepajateollisuus Rakennustarviketeollisuus Kumi- ja muovituotteiden valmistus Muut teollisuuslaitokset 0 2 4 6 8 10 12 Kemikaalit Painelaitteet Räjähteet Nestekaasu Taulukko 1. TUKESin toimialalla tapahtuneet onnettomuudet Tilanne 15.4.2005 Onnettomuusryhmä 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Vaaralliset kemikaalit, TUKESin valvontakohteet 45 38 40 30 35 32 35 42 29 Vaaralliset kemikaalit, muut toimialan kohteet 13 23 28 27 31 114 1 120 103 86 Kaivokset 2 36 48 54 63 85 59 46 45 37 Muut kaivoksissa sattuneet onnettomuudet 1-1 - 2 1 2 2 - Sähkölaitteet ja -laitteistot 51 42 65 42 49 44 52 49 48 Ilotulitteet, omatekoiset pommit ja räjähteet 4 97 11 15 62 34 3 45 38 48 Painelaitteet 12 15 10 16 13 15 19 24 19 Hissit 6 17 8 9 9 10 4 3 4 Nestekaasu 6 6 6 16 9 6 12 13 9 Aerosolit - - 7 9 1 - - 2 - Räjähteet 1 1 6 5 4 3 4 3 1 Maakaasu 1 2 - - - - - 1 - Vaarallisten aineiden kuljetus 4 1 2 7 4 2 9 5 9 12 Muut 2 4 - - - - - - - Yhteensä 179 295 243 236 302 327 344 335 293 1 Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietojärjestelmä Pronton tehokkaampi hyödyntäminen 2001 lähtien 2 Tapaturmasta on aiheutunut yhden tai useamman työvuoron menetys, kuolemaan johtaneet onnettomuudet eivät ole mukana näissä lukumäärissä 3 Mukana vuodesta 2001 alkaen ilotulitteiden aiheuttamia tulipaloja, joiden aiheuttamat kustannukset ylittävät 2000. 4 Mukana liikenneonnettomuuksia, joissa vaarallista kemikaalia on päässyt ympäristöön yli 1000 litraa. TUKESin esitteet, oppaat ja julkaisut löydät TUKESin Internet-sivuilta www.tukes.fi. Julkaisuja voi tilata tilauslomakkeella tai sähköpostitse osoitteesta julkaisutilaukset@tukes.fi. 11
2 TUKES PALVELUKSESSASI Ylijohtaja Seppo Ahvenainen 616 7555 Sihteeri Agneta von Wetter-Rosenthal 616 7558 Johtaja Juha Karjalainen (tuki- ja kehityspalvelut) 616 7381 Tiedotus ja tietopalvelut Viestintäpäällikkö Willy Toiviainen 616 7481 Tiedottaja Paula Kuusio 616 7255 Tiedottaja Tarja Vänskä 616 7483 Informaatikko Riitta Viikari 616 7557 Tutkimus ja kehitys Laatupäällikkö Kirsi Levä 616 7412 Vaurio- ja onnettomuusseuranta Turvallisuusinsinööri Kaisa Heinsalmi 616 7514 Turvallisuusinsinööri Mariana Mattila 616 7577 Laitosvalvonta faksi 616 7466 Johtaja Aila Salminen (vs.) 616 7364 Osastosihteeri Taria Loginov 616 7361 Sähkölaitteistot Yli-insinööri Harri Westerlund 616 7572 Sähköurakointi Ylitarkastaja Asko Saarela 616 7567 Hissit Ylitarkastaja Heikki Viitala 616 7591 Paloilmoitinlaitteistot Tekn. asiantuntija Hannu Nuolivirta 616 7586 Öljy- ja kaasuasennusliikkeet Ylitarkastaja Raimo Reinivuo 616 7375 Vaaralliset kemikaalit Yli-insinööri Päivi Rantakoski 616 7359 Painelaitteiden käyttö Yli-insinööri Markus Kauppinen 616 7519 Maakaasukohteet, tarkastuslaitokset, autom. sammutuslaitteistot Ylitarkastaja Urho Säkkinen 616 7365 Räjähdetehtaat ja -varastot Ylitarkastaja Tor Erik Ekberg 616 7202 Kaivokset Ylitarkastaja Pekka Heiskanen 616 7368 Tuotevalvonta faksi 616 7566 Johtaja Reijo Mattinen 616 7576 Osastosihteeri Seija Halvari 616 7577 Sähkötuotteet Yli-insinööri Hannu Mattila 616 7575 Mittaamisvälineet Yli-insinööri Tuomo Valkeapää 616 7241 Jalometallituotteet Ylitarkastaja Paula Ruotsalainen 616 7245 Vaarallisten aineiden kuljetuspakkaukset ja säiliöt Yli-insinööri Harri Roudasmaa 616 7372 Kaasulaitteet Turvallisuusinsinööri Seppo Huttunen 616 7471 Räjähteet, ilotulitteet Turvallisuusinsinööri Mikko Ojala 616 7427 Painelaitteet Ylitarkastaja Teuvo Blomberg 616 7489 Aerosolit Turvallisuusinsinööri Matti Turppo 616 7488 Käsisammuttimet, pelastustoimen laitteet Ylitarkastaja Risto Raitio 616 7446 CE-merkityt rakennustuotteet Turvallisuusinsinööri Jukka Lepistö 616 7460 PL 123 (Lönnrotinkatu 37) 00181 HELSINKI puhelin (09) 616 71, faksi (09) 605 474 www.tukes.fi 12