SPEECH/07/350 Olli Rehn Laajentumiskomissaari Perheyritykset laajenevassa Euroopassa Perheyritysten liitto Helsinki, Finland, 31. toukokuuta 2007
Kiitän kutsusta käyttää puheenvuoro perheyritysten merkityksestä laajenevassa Euroopassa. Olen elänyt isäni perustaman perheyrityksen kanssa 41 vuotta, joten käytän tämän puheenvuoron erityisen mielelläni. Ensin silti muutama sana Euroopan talouden näkymistä. 2000-luvun alkuvuosina Euroopan taloudellinen tila ja tulevaisuuden näkymät oli tapana maalata harmailla, jopa tummilla väreillä. Euroopan talouskehitys junnasi paikallaan, työttömyys kohosi lähes 10 prosentin lukemiin, julkiset taloudet olivat rempallaan jopa aiemmin niin vahvoissa maissa kuten Saksassa. Suurin huoli liittyi siihen, miten Eurooppa selviytyy globalisaation aiheuttamissa paineissa. Ennusmerkit olivat huonoja eikä ratkaisuksi kehitetyn ns. Lissabonin ohjelman katsottu riittävän auttamaan Eurooppaa kohti parempaa kilpailukykyä. Käänne Euroopan talouskehityksessä tapahtui vuosi kaksi sitten. Nyt Euroopan talous kasvaa lähes kolmen prosentin vauhtia; tänä ja ensi vuonna ennusteiden mukaan nopeammin kuin Yhdysvaltain talous. Työttömyys on selvässä laskussa painuen alle 7 prosenttiin parissa vuodessa. Julkiset taloudet tervehtyvät hyvää vauhtia, kun suuretkin maat palaavat talouspoliittiseen ruotuun Saksan johdolla. Nopein talouskasvu Euroopassa nähdään näihin aikoihin uusissa jäsenmaissa ja toisaalta sellaisissa pienissä ja keskisuurissa, Suomen kaltaisissa maissa, jotka ovat parhaiten oppineet globalisaation kotiläksyt. Virossa ja Latviassa talouskasvu oli viime vuonna 11 %. Vastaavasti Irlannissa ja Suomessa yli 5 %. Pienten maiden taloudellinen painoarvo ei kuitenkaan riitä nostamaan koko Eurooppaa jaloilleen. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että Euroopan talouden perinteinen moottori Saksa on saanut taloutensa uudelleen liikkeelle. Euroopan talouden elpyminen ei ole syntynyt tyhjästä. Sen taustalla on monia rakenteellisia tekijöitä olkoonkin että maailmantalouden pitkään kestänyt nopea kasvu lieneekin suurin selittäjä. Mielestäni seuraavat seikat ovat noteeraamisen arvoisia: 1) Euroopassa vallitsee talouspoliittinen vakaus - kiitos euron, alhaisen inflaation ja parantuneen talouspoliittinen kurin. Euroopan sisämarkkinat, maailman suurin talousalue, yhdessä vakaan talouspolitiikan kanssa muodostavat otollisen toimintaympäristön eurooppalaisille yrityksille. Sisämarkkinoiden toimivuutta tulee edelleen parantaa. Komissio onkin käynnistänyt laajan sisämarkkinauudistuksen ja pyrkii paremmalla sääntelyllä uudistamaan sisämarkkinoita ohjaavaa eurooppalaista lainsäädäntöä. 2) Eurooppa hyötyy kasvavien markkinoiden kasvavasta kysynnästä. Samalla kun nousevat taloudet Kiina, Intia ym. kilpailevat Euroopan kanssa ja kilpailevat tiukasti ne samalla luovat uutta kysyntää eurooppalaisille korkean osaamistason tuotteille. Kysyntää voidaan hyödyntää suoralla viennillä tai laajentamalla eurooppalaisten yritysten jalansijaa kyseisissä maissa. Tämä globalisaation valoisampi puoli alkaa tulla yhä selvemmin esille. 3) Euroopan unionin laajentuminen vahvistaa Euroopan taloudellista kehitystä. Uusissa jäsenmaissa ja ehdokasmaissa talous kasvaa järjestään nopeasti. Se luo uutta kysyntää "vanhan" Euroopan yrityksille, eikä se ole jäänyt hyödyntämättä. Laajentuminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia tuotannollisen toiminnan sijoittumiseen siten, että voidaan hyödyntää kustannustasojen eroja laajentuneessa EU:ssa. Kustannusetuja ei tarvitse kaikissa tapauksissa hakea kaukaa Aasian perukoilta. Nokia perustaa yhden kymmenestä suuresta matkapuhelintehtaastaan koko maailmassa Romanian maaseudulle, Clujin kaupunkiin. Olisiko tämä strateginen liike ollut mahdollinen ilman Romanian sitoutumista yritystoiminnan eurooppalaisiin sääntöihin EU-jäsenyytensä myötä? Tuskinpa vain. 2
4) Euroopan houkuttelevuus investointien sijoittumisalueena on parantumaan päin. Tämän myönteisen kehityksen taustalla on muun muassa se, että "pehmeät indikaattorit" ovat Euroopassa kohtuullisessa kunnossa. Ne liittyvät paitsi taloudellisen toimintaympäristön vakauteen, myös yhteiskuntien poliittiseen ennustettavuuteen ja toimivuuteen, parantuvaan koulutustasoon ja kohtuullisesti toimiviin liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiin. Rakenteellisia uudistuksia tulee kuitenkin jatkaa, jotta Euroopan sopeutumiskyky edelleen vahvistuu. Myös tutkimuksessa, tuotekehityksessä ja innovatiivisuudessa Eurooppa työskentelee nykyään kovasti nostaakseen tasoaan kilpailukykyisemmäksi USA:n ja nousevan idän kanssa. Rakenteellisia uudistuksia jatkettava Euroopan taloudellinen elpyminen on tärkeää kaikille eurooppalaisille yrityksille. Ehkä se on kuitenkin suhteellisesti ottaen tärkeintä pk-yrityksille, joiden toimintaympäristö useimmiten on alueellisilla, kansallisilla tai eurooppalaisilla markkinoilla. Toki monet pk-yritykset toimivat täysin globaalisti puhumattakaan suurista eurooppalaisista perheyrityksistä. Euroopan yritystoiminnan koko laajan kirjon kannalta Euroopan taloudellinen elpyminen on myönteinen muutos takavuosien harmauteen nähden. Euroopan poliittisten päätöksentekijöiden tärkeä tehtävä on nyt varmistaa, että Euroopan elpymisen perustukset edelleen vahvistuvat. Se tarkoittaa rakenteellisia uudistuksia, joilla edelleen vahvistetaan Euroopan kykyä sopeutua maailmantalouden jatkuvaan muutokseen. Päävastuu on kansallisilla hallituksilla. Tässä suhteessa Suomen hallitusohjelma edustaa mielestäni tarkkaan mietittyä tapaa globalisaation haasteisiin vastaamiseksi. Enenevässä määrin kilpailukykyä vahvistavat ratkaisut tehdään Euroopan unionissa. Tässä työssä komissiolla on aloitteentekijän, mutta myös perään katsojan rooli. Jose Manuel Barroson johtama komissio keskustelee Euroopan talouden, työllisyyden ja kilpailukyvyn haasteista vilkkaasti ja säännöllisesti. Viime aikoina komission miellyttävä tehtävä on ollut nostaa Euroopan kasvu- ja työllisyysennustetta noin puolen vuoden välein. Välttämätöntä on myös varmistaa, että Eurooppa on poliittisesti toimintakykyinen. Tällä saralla tärkein lähiaikojen tehtävä on uudistaa EU:n perussopimus ja päästä ulos siitä umpikujasta, johon Ranskan ja Hollannin kansanäänestykset johtivat. Euroopan johtajat puntaroivat tilannetta kesäkuussa EU:n huippukokouksessa. Perheyritysmallilla monia vahvuuksia Mikä on sitten perheyritysten rooli Euroopassa ja siinä työssä, jolla Euroopan kilpailukykyä edelleen vahvistetaan kestävällä tavalla? Perheyritysten erottaminen toisenlaisista lähtökohdista toimivista yrityksistä on jonkin verran hankalaa. Siksi onkin erittäin myönteistä, että Perheyritysten liitto on yhdessä eurooppalaisen kattojärjestönsä GEEF:n kanssa ollut aloitteellinen komission suuntaan perheyritysten roolin tarkemmaksi hahmottamiseksi. Selkeämpi kuva perheyritysmuotoisen liiketoiminnan laajuudesta Euroopassa on kaikille osapuolille hyödyllistä. Se auttaa paremmin hahmottamaan niitä erityisiä ongelmia, joita perheyrityksillä on suhteessa kansallisiin toimintaympäristöihin, mutta myös suhteessa eurooppalaiseen lainsäädäntöön ja politiikkaan. 3
EU:ssa on moniin politiikkatoimiin, kuten yritystukiin liittyen käytössä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmä, jossa oleellisin raja on 250 työntekijää. Tätä määritelmää on tarkoitus uudistaa vuonna 2009. Pk-määrittelyn rinnalla on perusteltua tarkastella perheyrityksiä omana ja omaleimaisena yritysryhmänään. Valtaosa perheyrityksistä on mikro- tai pienyrityksiä, mutta myös keskisuurten ja suurten eurooppalaisten yritysten joukosta löytyy paljon aitoja perheyrityksiä. Euroopan perheyritysten edustaman GEEF:in ehdotus perheyritysmääritelmäksi on saamassa kannatusta monissa jäsenmaissa. Komission asettama asiantuntijaryhmä selvittää parhaillaan perheyritysten erityisongelmia ja tulee ottamaan kantaa määrittelyyn. Ei ole tarpeen rakentaa vastakkainasettelua perheyritysten ja "niiden toisenlaisten yritysten" välille. Perheyrityksille on tyypillistä yritysten omistuksen keskittyminen pääasiassa perheen ja suvun piiriin, siis kohtuullisen pieneen piiriin. Toisessa ääripäässä ovat suuret pörssiyritykset, joiden omistus on hajaantunut maailmanlaajuisesti ja joissa yrityksen omistamisen ja operatiivisen toiminnan välinen yhteys on kokonaan toisenlainen kuin perheyrityksissä. Myös perheyrityksiä on listautunut pörssiin ja niiden haaste on siinä, pystyvätkö ne säilyttämään perheyritysominaisuudet ja määräysvallan yrityksessä. Ilman vastakkainasettelua on kuitenkin helppo nähdä perheyritysmallin monet vahvuudet. Perheyritysmalli edustaa "kasvollista" yrittäjyyttä. Kun kysytään yrityksen yhteiskunnallisen vastuun perään, on osoite perheyrityksen tapauksessa helppo löytää. Perheyritykset ovat usein sukuyrityksiä siten, että yrityksen omistus ja operatiivinen vastuu ovat olleet saman suvun hallussa kymmeniä, jopa satoja vuosia. Tämä piirre tekee perheyrityksistä usein kestävämpiä niille muutoksille, joita taloudellisessa toimintaympäristössä väistämättä tapahtuu. Perheyritykset Itä-Euroopan lähihistoriassa Perheyritysmalli edustaa erityisen vastuullista ja erityisen sitoutunutta yrittämisen muotoa. Nämä vahvuudet tulevat esille, kun tarkastellaan keskisen ja itäisen Euroopan lähihistoriaa, jonka kanssa olen joutunut paljonkin tekemisiin EU:n laajentumiskomissaarina. Toisen maailmansodan päättyessä Keski- ja Itä-Euroopan maat joutuivat osaksi sosialistista ja kommunistista talouskokeilua, joka sittemmin tuli tiensä päähän. Näiden maiden perheyritykset ja niiden omaisuus otettiin pakkokeinoin yhteiskunnan omaisuudeksi. Yritysvarallisuuden takavarikointi oli totaalinen, kaikkia koskeva politiikka, joka korvasi yksityisen omistamisen valtion omistamisella. Sosialismi ei kuitenkaan kyennyt sammuttamaan perusyrittäjyyden, perheyrittäjyyden liekkiä Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Tämä on havaittu nyt, kun nämä maat ovat siirtyneet markkinatalouteen ja liittyneet Euroopan unionin jäseneksi. Monet kerran valtiolle takavarikoidut perheyritykset on perustettu uudestaan. Monet niistä ovat nousseet uuteen kukoistukseen uusissa oloissa, jotka perustuvat oikeusvaltioon, markkinatalouteen, yrittämisen vapauteen ja yksityiseen omistusoikeuteen. Yrittäjäsukupolvelta toiselle siirtynyt yrittäjyyden ja vapauden geeni oli väkevämpi voima kuin sosialismin pakkovalta. Toden totta. Monet eurooppalaiset sukuyritykset ovat nähneet ja kokeneet Euroopan historian vaiheet pitemmältä ajalta kuin monet valtiolliset muodostelmat tai Euroopan unioni, joka 50 toimintavuodellaan edustaa sittenkin lyhyttä vaihetta Euroopan historiasta. Eurooppalaisella perhe- ja sukuyritysten traditiolla on siten varmuudella paljon annettavaa myös Euroopan tulevassa rakennustyössä. 4
Mainitsi alussa oman sukuni kokemuksesta perheyrittäjyyden saralla. Meidän yrityksemme, Mikkelin Autotarvike toimi eri sarjassa kuin suuret eurooppalaiset perheyritykset. Mutta senkin taustalla oli suvussa kulkenut yrittäjyyden perinne. Isäni kuoleman jälkeen tuli eteen monille perheyrityksille tuttu tilanne: jatkajaa ei löytynyt omasta perhepiiristä ja oli tehtävä muu ratkaisu eli yrityksen myyminen. Näissä vaiheissa jouduin perehtymään yrityksen omistuksen siirron problematiikkaan. Sekin oli antoisa, tosin rankka kokemus. Suomessa 100 000 yritystä tulee lähivuosina samaan tilanteeseen. Jos jatkaja löytyy omasta suvusta, hienoa. Jos ei löydy, tulee voida tehdä muita ratkaisuja, jotka nekin usein siirtävät yritykseen kertynyttä osaamista eteenpäin uusille omistajille. Näiden vaihdostilanteiden (business transfer) hallinta on tärkeä yrityspolitiikan kysymys niin kansallisesti kuin Euroopankin tasolla. Hyvinvointi ja työllisyys perustuvat yrittäjyyteen Näillä sanoilla haluan onnitella 10 vuotta toiminutta Perheyritysten liittoa ja kannustaa sitä jatkuviin ponnistuksiin perheyrittäjyyden vahvistamiseksi Suomessa ja Euroopassa. Erityisen mieluisasti tarkastelen aiempana yrityskomissaarina sitä aktiivisuutta, jota Perheyritysten liitto ja sen eurooppalainen katto-organisaatio GEEF ovat osoittaneet komission suuntaan. Euroopan taloudellinen hyvinvointi ja työllisyys perustuvat yrittäjyyteen ja osaamiseen. Niiden kehittämisessä perheyrityksillä on korvaamaton merkitys. 5