VANHAN PORVOON ASUKASYHDISTYS FÖRENINGEN INVÅNARNA I GAMLA BORGÅ

VANHAN PORVOON ASUKASYHDISTYS FÖRENINGEN INVÅNARNA I GAMLA BORGÅ NO: NR: 52 1/2012

Vapputapahtuma Linnamäellä Första maj på Borgbacken Innehåll Ledare Pääkirjoitus... 3 Ordföranden har ordet... 4 Puheenjohtajan palsta... 5 Hallitus 2012 Styrelsen... 6 Toivomuksia maailmankaikkeudelle... 8 J.L. Runeberg... 11 På vandring i Gamla stan... 12 Alussa on väri/porvoo Borgå Design... 15 Sisällys Design-kaupunki Porvoo... 16 Aitan kahdet kasvot... 18 Kyrkogatans tunga trafik en gång till... 20 Movies by the River... 23 Näyttelykalenteri Utställningskalender... 27 Kaupunki tiedottaa Staden informerar... 27 Säätiö Stiftelsen... 28 Yhdistys Föreningen... 30 2

Ledare Sommaren står än en gång och knackar på dörren. Den gångna vintern har varit händelserik inom föreningen. Då det under vintern klarnade att flere styrelsemedlemmar och ordföranden skulle avgå och verksamheten därmed var hotad, var styrelsen tvungen att informera invånarna i rätt så dramatiska ordalag om situationen. Det var mycket glädjande att se att informationskampanjen bar frukt: På årsmötet valdes ny ordförande och sammanlagt fem nya medlemmar till styrelsen, de presenterar sig i korthet i denna tidning. Jag vill på alla invånares vägnar gratulera de nya medlemmarna och samtidigt tacka dem som på vintern avgick ur styrelsen för deras insats. Härefter lotsar vår nya ordförande föreningen framåt, och jag för min del väntar med iver på hurudana nya vindar det kommer att blåsa i vår stadsdel. Jag hoppas också att vi inte suckar av lättnad och överlåter allt ansvar för verksamheten till styrelsen. Jag hoppas vi alla aktivt deltar i föreningens evenemang, och också vid behov är villiga att ställa upp och hjälpa till så gott vi kan! Med en önskan om en härlig sommar överlåter jag pennan till vår tidigare ordförande. Susanna Silberstein Pääkirjoitus Taas olisi kesä nurkan takana. Kulunut talvi ja kevät ovat olleet hyvin tapahtumarikkaita yhdistyksen toiminnan kannalta. Talven aikana selvisi, että yhdistyksen hallitukseen tarvitaan uusia edustajia, joita oli kuitenkin kyselykierroksista huolimatta hyvin haastavaa löytää. Siispä hallitus päätti ryhtyä radikaalimpiin toimiin ja käynnisti tiedotuskampanjan, jossa korostettiin, että yhdistyksen toiminta on uhattuna, ellei uusia vapaaehtoisia löydy mukaan yhdistyksen toimintaan. Onneksi kampanja tuotti tulosta ja hallitukseen löytyi uusi puheenjohtaja ja peräti viisi uutta jäsentä hallitukseen. Onnentoivotukset heille ja samalla kiitos hallituksesta pois jääneille heidän panoksestaan yhdistyksen hyväksi! Vaikka yhdistyksen tilanne näyttää nyt valoisammalta kuin talvella toivon, ettemme tässä vaiheessa huokaise helpotusta ja sysää täyttä vastuuta kaikesta yhdistykseen liittyvästä pelkästään uuden hallituksen harteille. Uusi hallitus tulee varmasti uuden puheenjohtajan luotsaamana pohtimaan, mitä uutta voisi keksiä asukkaiden viihtyvyyden lisäämiseksi. Sen lisäksi, että osallistumme aktiivisesti erilaisiin tapahtumiin toivon, että meistä jokainen voisi tarjota apuaan, aikaansa, ammattitaitoaan tai asiantuntemustaan hallitukselle tarvittaessa. Ihanaa kesää toivottaen annan vielä viimeisen sanan edelliselle puheenjohtajallemme. Susanna Silberstein Hei! Yhdistyksen tulevaisuus näyttää hyvältä, vaikka viime vuoden lopulla tilanne näytti olevan aivan päinvastainen. Yhdistyksen hallituksen toimintaan tuli mukaan uusia, upeita ja energisiä jäseniä ja saimme myös uuden puheenjohtajan. Uskon, että uusi hallitus kehittää asukasyhdistyksen toimintaa entistäkin parempaan suuntaan. Toivotan heille (sekä vanhoille jäsenille) iloa ja jaksamista yhdistystoiminnassa. Haluan vielä kiittää kaikkia niitä, joiden kanssa olen ollut yhteistyössä yhdistysvuosieni aikana; asukkaita, kauppiaita, muita alueen yhdistyksiä ja toimijoita, sekä Porvoon kaupungin päättäjiä ja työntekijöitä. Toivon, että tulevaisuudessakin yhteistyö, ja kommunikaatio kaikkien osapuolten välillä, on yhtä toimivaa kuin se oli minun puheenjohtajakaudella. Oikein mukavaa kesää kaikille! Hej! Föreningens framtid ser ljus ut, trots att situationen i slutet av i fjol var den motsatta. Föreningens styrelse fick nya, härliga och energiska medlemmar och en ny ordförande. Jag är säker på att den nya styrelsen kommer att utveckla invånarföreningens verksamhet i ännu bättre riktning. Jag önskar alla nya (och gamla) medlemmar glädje och krafter i föreningsverksamheten. Jag vill också tacka alla jag samarbetat med under mina år i föreningen; invånarna, köpmännen, andra föreningar och aktörer i trakten, samt beslutsfattare och anställda vid Borgå stad. Jag hoppas att samarbetet och kommunikationen mellan alla dessa också i framtiden kommer att vara lika väl fungerande som under min ordförandeperiod. Trevlig sommar till alla! Jocke Silberstein edellinen puheenjohtaja Jocke Silberstein föregående ordförande 3

Ordföranden har ordet Kurt Wallander och Jussi. KUVA/BILD: SUSANNA SILBERSTEIN Det finns en liten stad i Skåne med 18000 innevånare. Staden heter Ystad. Den är en väldigt vacker gammal stad med sina 300 sk. korsvirkeshus från 1700-talet. Det är prydligt och snyggt, man ser inte skräp på gatorna, det ligger ett härligt lugn i kvarteren. Här bor folk i sina gamla vackra hus och turistmassorna hörde en siffra på 2 miljoner strövar på kullerstensgatorna och njuter av idyllen. Situationen är alltså den samma som hos oss här i vår egen gamla hemstad. Det som var glädjande var att man blev glatt mottagen, fast man var turist. Vår grupp på 16 personer kom in i ett privat hem och in på den stängda innergården, bara genom att vi öppnade en diskussion med en dam som var ute och rastade sin hund. Övriga innevånare på gården hälsade glatt på oss, vi kände oss som gäster. Då vi beundrade en av de 300 handsnickrade ytterdörrarna till korsvirkeshusen, öppnade husets ägare dörren och ville presentera sitt hem för oss. Kanske kunde vi lära oss något av detta, se våra turister som gäster, ta dem glatt emot? Det skulle säkerligen vara den bästa marknadsföringen av vår stadsdel. Det finns ju en hel del broschyrer om vår vackra stadsdel men nu är det så att den bästa marknadsföringen är hur vi, innevånarna, bemöter våra gäster. Jag tycker att vi skall se turistmassorna som en möjlighet. Som sagt så var det väldigt snyggt och städat i Ystad, för att staden där tar väl hand om sin gamla stad, i motsats till Borgå stad, som inte ser det behövligt att städa i gamla staden mer än en gång om året. Gruppens guide visade också gott exempel på hur man kan hålla sin stad städig; då hon såg ett skräp liggande plockade hon upp det under sin guidningstur. Jag uppmanar till att plocka ett skräp om dagen! Men varför denna rubrik, Kurt Wallander och Jussi? De som följt med kriminalserien Wallander på TV känner till paret. Kriminalkommissarie Wallander och hans hund Jussi kan ses vandra på Ystads gamla gator i TV serien, och har förmedlat idyllen av staden till miljoner TV-tittare. Men vad är vårt Wallander och Jussi som kunde marknadsföra vår gamla stad ute i världen? Kanske det kunde vara det vänliga bemötandet av gästerna i Gamla Borgå? Vi har en bra möjlighet att öppna våra portar den 18.8, då vi ordnar ett loppis på våra gårdar, och en annan möjlighet att öppna portarna den 14.9, då det i Borgå arrangeras det stora kulturevenemanget Moon River Porvoo-Borgå. Då kan man ju t.ex. prova på en popup-restaurang på sin gård och visa hur man tar emot gäster här i Gamla Borgå. En skön sommar i en härlig stadsdel! Timi Rajakaltio ordförande timi@lyssna.fi PS 1 Hur skulle det vara med en byakväll nästa höst på Brankis? Kommentera och skicka ros&ris på hallitus@vanhaporvoo.org PS 2 Nu är föreningen också på facebook, följ med diskussionen där! PS 3 Körförbudet uppför Brobacken gäller alla bilister... 4

Puheenjohtajan palsta Kurt Wallander ja Jussi. KUVA/BILD: SUSANNA SILBERSTEIN Tuolla naapurimaassa Skoonessa on pieni 18000 asukkaan kaupunki nimeltään Ystad. Erittäin kaunis kaupunki, jonka vanhassa kaupunginosassa on 300 ns. ristipuutaloa 1700-luvulta. Siellä on kaunista ja siistiä, ei roskia kaduilla. Kujilla vallitsee upea rauha. Siellä eletään tyytyväistä arkea vaikka turistimassat, mainittiin luku 2 miljoonaa, vaeltavat mukulakivikaduilla ja nauttivat idyllistä. Eli sama asia kuin meillä täällä omassa vanhassa kotikaupungissamme. Se mikä siellä erityisesti ilahdutti, oli että vastaanotto oli iloinen vaikka oltiin turisteja. Ryhmämme, jossa oli 16 henkilöä, pääsi tutustumaan yksityiskotiin ja suljettuun kauniiseen pihapiiriin siten että aloitimme keskustelun koiraansa ulkoiluttavan naishenkilön kanssa. Muut asukkaat sinä sisäpihassa tervehtivät meitä iloisesti ja tunsimme itsemme kutsutuiksi vieraiksi. Sama asia tapahtui kun pysähdyimme ihailemaan yhtä niistä 300 käsintehdyistä ristipuutalon ulko-ovista. Asunnon omistaja avasi oven ja kutsui meidät sisään. Ehkäpä voisimme oppia jotakin tästä, nähdä kaupunkimme turistit kutsuttuina vieraina? Ottaa heidät ilolla vastaan. Tämä olisi varmaan kaupunginosamme parasta markkinointia. Kauniista kaupungistamme on joukko esitteitä mutta kyllä se miten me asukkaat kohtaamme vieraamme on alueemme parasta markkinointia. Olen sitä mieltä että turistimassat on nähtävä mahdollisuutena. Kuten totesin, vanha Ystad oli erittäin siisti ja siellä oli upeat istutukset koska siellä kaupunki hoitaa vanhaa kaupungin osaansa. Kun taas meidän osalta on Porvoon kaupunki todennut että yksi siivous vuodessa riittää. Ryhmämme opas näytti hyvää esimerkkiä miten oma kaupunki pidetään siistinä, hän nosti roskan kesken opastuksen ja pudotti sen seuraavaan roskalaatikkoon. Poimi roska päivässä. Mutta miksi yllä oleva otsikko, Kurt Wallander ja Jussi. Te, jotka olette seuranneet televisioista poliisisarja Wallanderia tunnette parin. Komissaario Wallander ja hänen koiransa Jussi ovat tuttu näky Ystadin vanhan kaupungin kujilla, TV sarjoissa. Kaupungissa ja lähiseudulla on kuvattu yli 30 sarjaa ja kesällä Ruotsin TV kuvaa kuusi uutta jaksoa ja BBC 3 uutta jaksoa. Asukkaat ottavat kuvausryhmät avosylin vastaan, he vievät kaupungin idylliä miljoonille katsojille. Mutta ketkä voisivat olla meidän Wallander ja Jussi jotka markkinoisivat kaupunginosaamme maailmalla, ehkäpä vieraittemme ystävällinen vastaanotto? Meillä on hyvä mahdollisuus avata porttimme suurelle yleisölle 18.8 sillä silloin vanhassa kaupungissa on pihakirppis- päivä jolloin voitte järjestää pihoillanne omat kirppikset. Toinen mahdollisuus avoimille porteille on 14.9, jolloin kaupungissa järjestetään ensimmäiset Moon River Porvoo- Borgå kulttuuri tapahtumat. Silloin voi vaikkapa järjestää popup ravintolan omalle pihalle! Mukavaa kesää upeassa kaupunginosassamme Timi Rajakaltio puheenjohtaja timi@lyssna.fi PS 1 miten olisi kyläjuhlat syksyllä Brankkiksella? Kommentoi asiaa tai lähetä hallitukselle ruusuja & risuja: hallitus@vanhaporvoo.org PS 2 olemme myös facebookissa, seuraa keskustelua siellä. PS 3 ajokielto Sillanmäessä, ylöspäin ajettaessa, koskee kaikkia autoilijoita.. 5

Hallitus 2012 Styrelsen KUVA/BILD: SUSANNA SILBERSTEIN Från vänster/vasemmalta: Anton Frankenhaeuser, Ulla Peltola, Siru Virtanen, Christian Tallsten, Catrine Volanen, Timi Rajakaltio. Eva Utter-Lindfors Olen syntynyt Helsingissä ja käynyt kouluni ja opiskellut Helsingissä. Käytännössä olen kuitenkin asunut perheeni kanssa kaiken vapaa-aikamme Emäsalossa perheen vapaa-ajan asunnossa. Muutin perheeni kanssa asumaan Porvoon vanhaan kaupunkiin, Myllykujan ja Kaivokadun väliin, vuonna 2008. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme kouluikäistä poikaa. Vanhassa Porvoossa arvostan erityisesti sitä, että saamme asua rauhallisessa ympäristössä omakotitalossa mutta kuitenkin käytännössä kaupungin keskustassa. Minulle tärkeitä asioita ovat vanhan kaupungin tunnelman, rauhan ja ulkoisen ilmeen säilyminen. Ulla Peltola Muutin mieheni, naljän lapsen ja kahden koiran kanssa Espoon Tapiolasta Porvooseen vuoden vaihteessa. Moderni Puutarha-Tapiola isoine niittyineen vaihtui historialliseen puutalomiljööseen ja jokinäkymään. Asumme vuonna 1770 rakennetussa talossa Museotorin laidalla ja viihdymme oikein hyvin. Emme ole palelleet vanhassa talossamme ja sen olemme saaneet todeta myös sähkölaskussamme. Enemmän kakluunia, vähemmän lattialämmitystä ensi talvena! Porvoo on vastaanottanut meidät ystävällisesti ja lapset saivat uusia ystäviä heti ensimmäisenä koulupäivänä. Tytöt ravaavat vielä akselilla Porvoo-Helsinki-Espoo harrastustensa ja ystävien takia, mutta näkevätpä samalla isovanhempiaan. Olen musiikinopettaja, tällä hetkellä kotona hoitovapaalla. Ensi syksynä ehkä luvassa aivan uusia ammatillisia tuulahduksia. Haaveissani on Luomupuutarhurin ammatti. Haluan perheeni kanssa olla osa yhteisöämme ja tuntea naapurimme. Turvallinen, puhdas, viihtyisä asuinympäristö, jossa apua annetaan ja saadaan, on kaikille hyväksi. Vanha Porvoo kärsii samasta ongelmasta kuin koko Suomi. Ihmiset roskaavat tolkuttomasti ja heittelevät tupakantumppeja. Missioni on saada Vanhasta kaupungista roskaton ja tumpiton kaupunginosa. Myös hyötyviljelyä voisi täällä harrastaa, koska ilmansaateet ovat vähäisiä ja pihat suuria. Olisi myös suloista jos kaduilla kirmailisi enemmän lapsia vapaana, ei omille pihoilleen piiiloutuneina. Christian Tallsten Jag bor på Ågatan 24 med min fru och våra två barn. Vi flyttade till Gamla stan år 2009 och trivs bra. Jag jobbar med miljökonsultering, bland annat med olika miljöundersökningar och -bedömningar samt med tillståndsansökningar. 6

Jag tycker att föreningen Invånarna i Galma Borgå gör och gjort ett förträffligt jobb och tänkte därför att det skulle vara roligt att aktivt ta del av verksamheten. Jag fungerar som föreningens sekreterare. Jag önskar alla en trevlig sommar! Asun vaimoni sekä kahden lapseni kanssa Jokikatu 24:ssä. Muutimme vanhaan kaupunkiin vuonna 2009 ja viihdymme erittäin hyvin. Toimin ympäristö -alalla konsulttina ja teen mm. erilaisia ympäristöselvityksiä ja arviointeja sekä lupahakemuksia. Mielestäni Vanhan Kaupungin Asukasyhdistyksen toiminta on ollut ja on ensiluokkaista ja ajattelin, että olisi hauska ottaa osaa toimintaan. Toimin yhdistyksen sihteerinä. Oikein hyvää kesää kaikille! Maria Lindborg-Wigert Min mångåriga dröm har gått i uppfyllelse då jag och min familj flyttade till Borgå från Helsingfors för ca 2 år sedan. Jag har två tonåriga tjejer och min man är hemma från Sverige där han också jobbar. Vi pendlar mellan Borgå och Stockholm. Själv jobbar jag i Helsingfors. Jag är född i Lovisa därifrån min pappas släkt är hemma. Mamma är Borgå tippa! Min syster är Lotten Lindborg-Suhonen. Vi är uppvuxna i Esbo och i Östafrika; Kenya och i Tanzania. Jag tycker om att lag mat, äta och skratta med familjen och vänner. Nu då vi bor i hus med en härlig trädgård så blir det lite trädgårdsskötsel och snöskottande. Jag är fascinerad av Borgås historia och hela Gamla Stan med de fina kullerstensgatorna, kaféerna och fina små butikerna. Yoga ligger nära mitt hjärta. Lotten Lindborg-Suhonen Jag har snart bott i Borgå i två år. Jag bor här med min familj (man och två barn) och vi stortrivs. Njuter varje dag av att få bo i en så härlig stad. Vi har en reklambyrå och jag älskar att laga mat. Gärna tillsammans med vänner och bekanta. Andreas Anton Frankenhaeuser Jag bor på Ågatan 24 sedan sommaren 2005 tillsammans med min fru och mina två barn. Tack vare vår förra ordförande Jocke Silberstein som lyckades skapa en trevlig stämning i styrelsen har jag suttit kvar i denna grupp nu i fyra år. Sedan årsskiftet är jag viceordförande i styrelsen och ansvarar för webbsidor och uthyrning av föreningens redskap. Under mina snart sju år som jag varit bosatt här har stadsdelen utvecklats mycket men fortfarande skall vi jobba för en levande stadsdel samtidigt som vi skall respektera denna unika miljö. Det är givande att få vara med och påverka händelser i Gamla Stan i Borgå. Catrine Volanen Jag bor med min familj som består av man och två tonåringar på Gengränd 1. Jag har bott här i snart nio år och varit med i styrelsen i fem år. Styrelsearbetet upplever jag som roligt och givande på många sätt. Det är lätt att förverkliga sina idéer. Gårdsloppiset som har varit väldigt omtyckt startade jag för tre år sedan. Jag tycker att det är härligt att bo i denna vackra stadsdel som inger så lugn o ro vintertid, men som på sommaren tidvis förvandlas till en internationell samlingsplats. Juha Kaitaranta Muutimme Porvooseen Tikkurilasta. Vaimoni sattui huomaamaan Rauhankadulla myynnissä olevan talon ja päätimme tulla katsomaan. Ihastuimme taloon ja totesimme, että aina kannattaa kokeilla, jos homma ei toimi niin aina on mahdollista myydä. Muutimme siis Porvooseen, emmekä ole muuttoa katuneet. Muuttovaiheessa perheeseen kuuluivat vain vaimoni ja minä, nyt perhe on kasvanut parilla pojalla ja koiralla. Vanha kaupunki on mukava paikka; täällä on hyvä elää ja kasvattaa lapsia. Yhdistystoimintaan mukaan sai entinen yhdistyksen puheenjohtaja C-E Nikander. Olen ollut VPAY:n hallituksessa vuodesta 2004 ja toiminut sen kirstunvartijana vuodesta 2005. Timi Rajakaltio Timi Rajakaltio, andra gången Borgåbo. Vi bodde första gången med vår familj i Borgå vid sekelskiftet 1970 1980 och flyttade hit igen 2003. Nu bor vi med min hustru Arja vid kyrkotorget i det huset som fick oss att flytta hit, nämligen Kyrkotorget 2. Vårt liv kretsar mycket kring gamla hus, vi restaurerar vårt hem och ett gammalt torp i Mörskom och sen är jag med i olika föreningars verksamhet. Jag har ett företag som gör lojalitetsmätningar för affärsföretag. Att nu vara som ordförande för invånarföreningen ser jag som en stor utmaning och jag hoppas att vi har ett fint år tillsammans! 7

Toivomuksia maailmankaikkeudelle Maailmankaikkeus kuuntelee toiveitamme ja haaveet voivat toteutua ihmeellisellä tavalla. Pelkkä toive harvoin riittää, vaan täytyy myös toimia tarmokkaasti ja käyttää elämän tarjoamat tilaisuudet ennen kuin ne menevät ohi. Ei voi myöskään valita, mitä kaikkea elämä on pakannut mukaan toivepakettiin. Kun keväällä 2005 olimme tyttäreni ja mieheni kanssa pulkkailemassa Maarissa, näin hassunhauskan näköisen talon, jossa toinen seinä oli maalattu punaiseksi, toinen siniseksi. Sen enempää ajattelematta päästin suustani toiveen, että olisipa tuossa meidän kotimme! Asuimme tuolloin upouudessa omakotitalossa, jossa en lainkaan viihtynyt, sillä vieroksuin uutta talotekniikkaa. Heräilin öisin ilmastointilaitteiden hurinaan, termostaattien naksumisiin ja lämmin lattia jalkojen alla tuotti epämukavan olon. Tykkään paljon enemmän siitä tunteesta, kun saan vetää villasukat jalkaan ja astella kylmällä lankkulattialla. Aloin haaveilla vanhasta hiljaisesta talosta. Pian mieheni näytti minulle paikallislehdestä bongaamansa myynti-ilmoituksen, jossa oli kuva sinisestä hieman rapistuneen näköisestä talosta vanhassa kaupungissa. Innostuin heti, ja taloesittelyyn mennessämme tuli tunne se on tässä, tuleva kotimme! Kyseessä oli sinipunainen talo osoitteessa Jokikatu 36. Esitteen mukaan talon kunto oli tyydyttävä ja rakennusvuoden kohdalla luki 1600- luku. Tarkka rakennusvuosi ei ole tiedossa. Ehkä tosiaan osa talosta on säästynyt Porvoon paloissa, sillä tulipalon jäljet näkyvät osa seinistä on pinnoiltaan palanut hiilelle. Talo oli jo tovin etsinyt uusia asukkaita siinä onnistumatta. Edellisen asukkaan aloittama lisäosan rakentaminen oli pahasti kesken, ja mieheni hieman empi kauppoja, mutta päätimme yrittää ottaa haasteen vastaan. Kun sitten teimme tarjouksen ja laitoimme oman talomme myyntiin, kaikki sujuikin hyvin nihkeästä asuntokauppatilanteesta huolimatta, ja niin meistä tuli tämän vanhan talon uudet asukkaat. Maailmankaikkeus siis toimitti toiveen perille, ja oli aika ottaa vastaan kaikki mitä se toisi tullessaan. Alkoi yli kaksi vuotta kestänyt jokapäiväinen remontti. Ensihuumaan sekoittui pian myös itkua ja hammasten kiristystä alati laajenevan remontin myötä. Rakensimme edellisiltä asukkailta kesken jääneeseen uudisosaan saunaosaston ja wc:n, purimme eteisestä 70-luvulta peräisin olevan suihku/wc:n. Sen tilalle tuli yläkertaan vievä portaikko. Rakensimme lämpimän yläkerran kylmään vinttitilaan. Sen uumenista löytyi yhtä ja toista mielenkiintoista vanhaa tavaraa, mm. katekismus 1700- luvulta ja ikivanhoja, hauskoja kenkiä. Olohuoneen ja keittiön vanha lankkulattia nostettiin ylös, eristeitä ja rakenteita uusittiin ja lattia naulattiin takaisin. Tämän operaation aikana asuimme kolmisen kuukautta evakossa miehen vanhempien luona. Umpeen muuratun hellan tilalle muurattiin uusi hella ja leivinuuni. Sähköistystä ja putkituksia uusittiin. Puolet ulkoverhouksesta meni vaihtoon ja talo maalattiin. Sisätiloista osa sai uudet puukuitulevyt ja tapetoinnit. Sanomattakin on selvää, että käytimme paljon ulkopuolista työvoimaa. Emme saaneet siihen hätään perinnerakentamisen osaajia, ja meni tovi ennen kuin löysimme työmiehet, joiden kanssa pääsimme samoille aallonpituuksille siitä mitä haimme. Kävi nimittäin selväksi, että nykytapa remontoinnissa on se, että puretaan kaikki vanha ja rakennetaan tilalle uutta. Me halusimme kunnostaa vanhaa siten että mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakennusosia säästyy eikä kaikkia pintoja tarvinnut saada uuden näköisiksi. Kaikki säästämisen arvoinen säästettäisiin. Tässä olikin paljon näkemyseroja ja sen minkä remonttimiehet kantoivat jäteläjään, kannoin usein itse takaisin esimerkkinä vintiltä löytynyt vanha ovi, joka palvelee nykyisin sähkökaapin ovena. Teimme itse maalausta ja rapsutusta ja kävin ikkunankunnostuskurssin, mutta suurin työsarka remontissa itsellemme oli suunnittelu, tiedonhaku ja rakennusmateriaalien etsiminen. Perehdyimme perinnerakentamisen 8

saloihin ja Panu Kailan teokset ja Rakennusapteekin Käsikirjat tulivat tutuiksi. Kolusimme Metsänkylän Navetat, kirpputorit ja kierrätyskeskukset hakiessamme varaosia vanhaan taloon. Suunnittelin ja piirsin keittiön, jonka puuseppä toteutti. Keittiötasoihin käytimme vanhaa seinälautaa, joka purettiin olohuoneen ja keittiön välistä. Yläkerran pylväät on tehty Remun taannoin palaneen asunnon purkulaudoista. Yläkerta toimii nykyisin joogasalina (katso www.joogala.fi), joten minun ei aina tarvitse lähteä kotia kauemmaksi töihin. Kolmena iltana viikossa ja joskus myös viikonloppuisin ovet ovat auki joogaajille. Näin talon historiaan piirtyi taas uudenlainen vaihe. Mielestäni on kiehtovaa ajatella, miten monenlaisista vaiheista ja asukkaista vanhan talon menneisyys koostuu. Oma elämä ja tekeminen saa uudenlaiset mittasuhteet. Olemme vain yksi linkki tässä pitkässä ketjussa ja meidän jälkeemme tulee taas uudet asukkaat. Se saa joskus miettimään suuremmassakin mittakaavassa, millainen jälki meistä tähän taloon ja maailmaan jälkipolville jää. Siinä missä viisaat isovanhemmat, myös vanhat talot huokuvat viestejä menneiltä ajoilta ja pystyvät kenties välittämään meille jonkinlaista elämänviisautta, kun hiljennymme niitä mietiskelemään. Tästä esimerkkinä se, että säilytystilaa vanhoissa taloissa on yleensä niukasti. Niinpä uhrasimme puolet kuistista varastoksi, mikä hieman kaduttaa. Nyt valo ei pääse läpi kuistin, kun välissä on seinä, ja sisääntulo synkkeni tavanomaisen tuulikaapin tapaiseksi eteistilaksi. Tarvitseeko ihminen lopultakaan niin paljon tavaraa ympärilleen? Ehkä vielä päätämme, että emme tarvitse, ja palautamme taloon kuistin. Kertaakaan en ole katunut tai sitten olen jo unohtanut ne hetket muuttoa vanhan talon tunnelmaan. Enkä ainakaan tunnusta, että olisin pyörtänyt toiveeni jos olisin tiennyt kaikki tulevat vastoinkäymiset. Välillä tuntui siltä, että se mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Tuloksena on kuitenkin viihtyisä, kaunis ja keskeneräinen koti. Parin vuoden yhtämittaisen remontoinnin jälkeen tuli vaihe, ettei jaksanut enää tehdä remonttia samaan tahtiin, ja tilat alkoivat olla jo asuttavassa kunnossa. Päätimme, että jatkaisimme remonttia pikku hiljaa. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Ryhtiliike remontin jatkamiseen tuli hieman ikävällä tavalla. Olen tavallista herkempi sähkömagneettisille kentille mikä on osasyy siihen miksen viihdy uusissa taloissa. Voin huonosti liian sähköisessä ympäristössä. Tämä ei aiemmin ollut ongelmana nykyisessä kodissa, sillä vanhassa talossa ei ole liikaa talotekniikkaa ja pesukoneet sekä muut perus kodinkoneet vielä siedän. Ongelmaksi ovat muodostuneet jatkuvasti lisääntyneet langattomat verkot ja erityisesti kaikkialle levinneet WLAN -verkot. Vanhassa kaupungissa asutaan tiiviisti, joten vaikka kyseessä on omakotitalo, meillekin yltää kuusi päällekkäistä naapurien langatonta nettiä. Kännykkätukiasemia rakennetaan lisää jatkuvasti ja ne lähettävät ympäristöönsä säteilyä 24/7. Tämä radiotaajuinen säteily tulee helposti puurakenteiden läpi. Myöskään kaunis vanha ikkunalasi ei anna yhtään suojaa. Olemme joutuneet tekemään erilaisia suojaratkaisuja kotiin mm. verhoamalla juuri tapetoidut seinät katosta lattiaan suojakankaalla, joka sisältämiensä metallilankojen ansiosta ei päästä säteilyä läpi. Kyllä harmittaa, ettei silmä voi ihailla paperitapettipintaa. Harmittaa, että juuri kun on pieteetillä remontoitu käyttäen vanhaan taloon sopivia materiaaleja, täytyykin harkita akrylaattipohjaisen metallimaalin, hiilikuituverkon tai hopeoidun suojakankaan käyttämistä. Emme haluaisi piilottaa rakenteiden sisään mitään sinne kuulumatonta. Tietysti voi ajatella 9

myös niin, että kenties tulevat sukupolvet löytävät suojamateriaaleista palan mielenkiintoista talon historiaa, muistutuksena menneestä ajasta, jolloin kaupunki-ilma oli täynnä uudenlaista ympäristösaastetta; mikroaaltosäteilyä. Ja toivon mukaan pudistelevat päätään purkaessaan niitä pois tarpeettomina. Yksi hyvä suojaustapa saattaa olla vanha kunnon savirappaus, sillä sen kerrotaan suojaavan sähkömagneettiselta säteilyltä. Seuraava remonttiprojekti on siis makuuhuoneen seinien savirappaus. Nähtäväksi jää, antaako se tarpeeksi suojaa vai käytetäänkö myös hiilikuituverkkoa. Savirappaus on talon historiaa kunnioittava käsittely, löytyyhän seinistä edelleenkin jäänteitä vanhasta rappauksesta. Kenties sillä tavoin on aikanaan torjuttu seinärakenteessa viihtyviä puunsyöjiä, sillä aikanaan rapatuissa seinissä on ötökän mentäviä reikiä. Savirapattu seinä tasaa myös ilmankosteutta ja parantaa hengitysilmaa. Tämä vanha konsti on yllättävän monikäyttöinen ja lunastaa suojausominaisuutensa ansiosta paikkansa takaisin talossamme. Esitän jälleen toiveen maailmankaikkeudelle. Toivon terveellistä asuinympäristöä ja sitä, että voin avata ikkunat ja päästää valon tulvimaan sisään, ilman että sisään tulvii myös ei-toivottuja aallonpituuksia. Toivon, että se olisi joskus vielä mahdollista tässä ihanassa vanhassa talossa, jossa niin kovin mielelläni haluaisin asua. Vanha Porvoo asuinympäristönä jaksaa viehättää aina vain. Siispä toivon, että sen asukkaat pian kuuluisivat siihen kasvavaan joukkoon ihmisiä, jotka ovat havahtuneet säteilyn mahdollisiin haittavaikutuksiin ihmisille ja luonnolle, ja nousseet puolustamaan oikeuttaan terveelliseen asuinympäristöön, sekä alkaneet omilla valinnoillaan tekemään sitä todeksi. Teksti: Marja Köngäs Kuvat: Teemu Juutinen 10

J.L.Runeberg är en omistlig del av Borgå J.L.Runeberg är en omistlig del av Borgå. Och då talar vi inte bara om nationalskalden J. L. Runeberg utan även om fartyget med samma namn. Tvåhundraårsminnet av nationalskalden firades år 2004 med pompa och ståt och i år fyller fartyget 100 år. Också detta jubileum firas hela året med Borgåmått som termen lyder. 1912 var ett ödesdigert år för Titanic som förliste men m/s J.L.Runeberg stävar oförtrutet vidare. I april firades hundraåringen med en solenn tillställning öppen även för en intresserad allmänhet som kunde lösa ut biljetter till festen på det ärevördiga Brandkårshuset i Gamla stan. Samma dag utkom den ugnsfärska boken m/s J. L. Runeberg skärgårdsbåten i våra hjärtan/saaristolaiva sydämissämme 191 2012. Boken finns i en svensk och i en finsk utgåva med Thure Malmberg som författare. För översättningen till finska svarar Anne Sjöström. Boken är rikt illustrerad i en lyckad formgivning av Peter Wikström. De flesta fotona är tagna av Thure Malmberg. Jubileumsboken har som grund J.L.Runeberg ett fartygsporträtt från år 1982 av Thure Malmberg. Många med mig har väntat på en uppföljning av boken som sedan länge har varit slutsåld och dessutom endast har utkommit på svenska. Nu är den efterlängtade utgåvan här i rätt tid både med tanke på 100-års jubileet och på turistsäsongen. Att skärgårdsbåten är en hjärtesak för många har tydligt framkommit. Resenärerna har under årens lopp varit otaliga och likaså anekdoterna om det sägenomspunna fartyget. Besättningen har kommit och gått men kvar är entusiasterna från begynnelsen Ingmar Gustafsson och Ted Lönnroos. Numera har herrarna bytt plats så att Ted är VD och Ingmar med ålderns rätt har dragit sig tillbaka från huvudansvaret. En levande, fungerande tradition är rubriken för Thure Malmbergs förord i den nyutkomna historiken. Innehållsförteckningen är omfattande allt från fartygets första tid fram till Bengt Sjöströms minutiöst uppgjorda förteckning över båttrafiken mellan Helsingfors och Borgå från år 1838 fram till våra dagar. m/s J.L.Runeberg-skärgårdsbåten i våra hjärtan 1912 2012 är ett fräscht fartygsporträtt över en hundraåring. Boken kostar 30 euro Broschyrer över m/s J.L.Runeberg finns bland annat på Borgå stads turistbyrå. Gå gärna in på fartygets hemsida www.msjlrunberg.fi 11

På vandring i Gamla stan Väl är här storstadssmått i allt, privat liksom offentligt, och livet borde liksom ån nog muddras upp ordentligt. Hjalmar Procopé 1924 Diktfragmentet är hämtad ur Hjalmar Procopés diktsvit Gamla Borgå, tillägnad Ville Vallgren, som ingår i hans lyriksamling Diktarhemmet. Skalden var den första beboaren i Diktarhemmet där Christer Kihlman numera residerar. Nästan nittio år har gått sedan raderna skrevs. Huruvida de är relevanta i dag som är lämnar jag åt läsarnas bedömning medan jag vandrar i Gamla stan. Benita Ahlnäs turistguide i Borgå sedan 1964. Foto Maria W Boström En tvärhand hög pojke i gul skjorta blåser såpbubblor vid foten av Borgbacken där han i vintras åkte pulka för att landa mitt i snödrivorna. Nu är det sommar och maskrosorna 12

lyser gula medan såpbubblorna skimrar i alla regnbågens färger för att sedan upplösas i tomma intet. I huset intill bor en man som är född på Storfurstendömets tid. Han har också lekt på Borgbacken. Han minns de stora båtarna vid hans hemstrand intill Flugutorget och Backmans bastu och tvättstuga och gummorna som med stelfrusna fingrar sköljde tvätt i Maren. Pojken med såpbubblorna följer med på vandringen med en vilsegången katt i hälarna på sig. Vid Vävaregränd har en trotsig maskros slagit ut i blom mitt bland kullerstenarna. Klassisk musik hörs från det som i tiderna var Runar Nyholms gård vid Vävaregränd. Nu är det Aarne Koskimies och hans hustru Marjukkas tusculum. Det är Aarne som trakterar pianot Någon har försett gatuskylten vid Ågatan, på Tiittulas gård (tidigare Lindbloms gård inrymmande tvättstuga, bastu och mangel) med prefixet T. På andra sidan har Janne Smidstlund hängt upp en cykel vid sitt staket med prislappen 30 euro. Gamla bron har sett seklerna komma och gå. Hur var det inte på 1700-talet då partigängaren Stefan Löfving kämpade mot ryssarna och i stridens hetta förlorade sitt öra. Det finns de som fortfarande letar efter örat. Cykel till salu! Foto Benita Ahlnäs Vid caféet som i turistbroschyrerna marknadsförs som en oas med kvällssol sitter inte bara turister utan även stamgästerna Raija och Kalle Ahlsved och Martin Nybergh. Den sistnämnda skrev i förra numret av denna tidskrift om Full rulle på kullerstenarna. Tankarna går osökt till en annan tid då Ivan Wallensköld-Rotkirch i sin kännskapa gula oljerock rökande på sin pipa tillsammans med Ralph Flodman hörde till gatubilden vid ett annat café vid Gamla Rådhustorget. Nu vilar de bägge under myllan på Näsebackens begravningsplats. Vänta mig långt borta, där inga vägar är, dit ska jag komma när jag vandrat här. Texten på Ivan Wallensköld -Rotkirchs grav är som en besvärjelse. Inte en dag utan att Raija och Kalle sitter på sitt stamlokus vid Ågatan. Foto Benita Ahlnäs 13

Margaretha Jämbäck med anrika Gamla Rådhuset i fonden. Foto Benita Ahlnäs Vid Ågatan möts jag av Margaretha Jämbäck som om en stund kommer att presentera sommarutställningen Porvoo Borgå Design i Gamla Kaplansgården. WPGB:s läsare kan gärna lägga på minnet att den ytterst intressanta expón i både Gamla Kaplansgården och Holmska gården pågår fram till den 8 augusti. Öppettiderna är måndag söndag kl.10 16. Glada skratt hörs på Gamla Rådhustorget. Det är en grupp från Borgå Turistguider på väg att under Maarit Järvinens ledning bekanta sig med reparationerna av Frysarns gård. Få vet att hans riktiga namn var Harry Gustafsson och att han redan som åttaåring vid en stalllyktas sken från klockan sex på kvällen fram till två på natten hjälpte sin pappa med korvförsäljningen på Borgå torg för att sedan pallra sig iväg till skolan som började klockan åtta. Det var inget pjåskande med barn på den tiden, brukade Frysarn säga. Han hade räknat med att sälja korv med sin världsberömda senap gjort på ett hemligt recep från det ryska hovet som Frysarns far hade köpt av en påsaryss i Terijoki. Frysarn gick ur tiden i juli för två år sedan. Nu är han en legend. Och legender är också de som har bott i hans grannskap. De är Ulla Möllersvärd som residerade i det numera blå huset där Anja Kortejärvi i dag har sin antikhandel. Ulla Möllersvärd förknippas med kejsaren Alexander I och lantdagen i Borgå 1809. I Rådhuset, uppfört efter den förödande eldsvådan i Borgå 1760, sammanträdde adeln och borgerskapet under lantdagen som hade sammankallats av den ryska generalguvernören Göran Magnus Sprengtporten som var född på Gammelbacka gård. De 135 lantdagsmännen representerade de fyra stånden som utöver adeln och borgerskapet bestod av prästerskapet och bönderna. Lantdagen i all sin prakt och historiska betydelse återupplivades år 2009 då 200-års minnet firades med Borgåmått. Andra betydande personer som har bott och verkat vid Rådhustorget är hävdatecknaren Adolf Neovius, runosångerskan Larin Paraske, konstnären Ville Vallgren och turismens grand-old man Georg Christiernin som vid fyllda 90 år debuterade med boken Alltid i farten. I dag bor undervisningsrådet Lars Nyström i den möllersvärdska gården. Han är före detta intendent för Johan Ludvig Runebergs hem och Walter Runebergs skulptursamling och rektor för Borgå lyceum. Trubaduren Bosse Träskelin bor i samma lägenhet som tidigare inhyste Georg Christiernin med sin dotter Ulla. Här slutar vandringen. Pojken med såpbubblorna har försvunnit. Försvunnit har även jag i gränderna i Gamla stan. Alltid roligt när Borhåguiderna strålar samman. Foto Benita Ahlnäs Benita Ahlnäs Frilansjournalist och auktoriserad turistguide i Borgå sedan år 1964. 14

Sari Vuorenpään teosten lähtökohta ja kuvallinen muoto syntyy usein värin tunnelman ajattelusta. Teosten tarkemmat yksityiskohdat hahmottuvat useasti vasta värillisten päätösten jälkeen. Hän on viimeaikaisissa teoksissaan kuvannut kauneuden ja harmonian herkkää tasapainoa mm. meduusojen avulla. Yksittäinen meduusa on valtavan kaunis olento, sen liikkeet ovat unenomaisia ja kuin toisesta maailmasta. Tiettyjä meduusalajeja kutsutaankin nimellä kuuhyytelöt, mutta suurina meduusalauttoina unenomaisuus muuttuu lähinnä painajaiseksi. Tasapaino ja kohtuullisuus ovatkin mielestäni tavoiteltavia asioita, Sari kertoo ajatuksistaan. Sari Vuorenpään työskentelytekniikka on puupiirros. Hän tekee monivärisiä, usein suurikokoisia puupiirroksia öljypohjaisilla kohopainoväreillä. Puupiirroksessa kuva VALOKUVA: HEIKKI OKSANEN kaiverretaan ensin taltoilla ja kaivertimilla vanerilevylle, josta se sitten vedostetaan käsin hiertämällä japaninpaperille. Sarin mukaan puulle kaivertaminen on hidasta ja työlästä, Alussa on väri mutta juuri hitaus on yksi puupiirrostekniikan viehättävistä Sari Vuorenpää ja kaiverrettu vanerilaatta eli puupiirroslaatta puolista, sillä työn edetessä on aikaa ajatella ja työskentely on parhaimmillaan meditatiivista. Sari kertoo arvostavansa puupiirrokseen liittyvää pitkää perinnettä ja sitä monimuotoisuutta, miten puupiirrosta on tehty jo kahden tuhannen vuoden ajan ja tehdään edelleen. Puupiirros sai alkunsa Kiinasta ja siirtyi sieltä 700-luvulla Japaniin, jossa 1600 1800-luvun Ukiyo-e puupiirroksen kultakausi on lähes kaikkien tuntemaa historiaa. Eurooppaan puupiirros tuli 1800-luvulla ja tänä päivänä Suomessa puupiirros elää vahvasti nykytaiteessa. Sari Vuorenpää on osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla, mm. Japanissa sekä pitänyt useita yksityisnäyttelyitä. Parhaillaan on Porvoon Taidetehtaassa olevassa Taidehallissa nähtävänä 1.7.2012 asti hänen suurikokoinen Aurelia Aurita - puupiirrosteoksensa. www.sarivuorenpaa.fi Porvoo Borgå Design Porvoo Borgå Design är en rikt illustrerad bok som ansluter sig till Borgå museums sommarutställning med samma namn i Gamla kaplansgården och i Holmska gården vid Gamla rådhustorget i Borgå. Utställningarna som pågår fram till den 8 augusti omfattar bland annat keramik, smycken, armaturer, textilier och möbler. De äldsta föremålen är från 1600-talet medan de nyaste är från tider som nu är. Publikationen Porvoo Borgå Design är utgiven av Porvoon museoyhdistys/borgå museiförening. Texten löper parallellt på finska och svenska med ett sammandrag på engelska. Författarna är Lillemor Jordas, Margaretha Jämbäck och Hannele Tenhovuori. För översättningarna svarar Synnöve Bergholm, Merja Herranen och Michael Wynne-Ellis. Merja Herranen är redaktör medan Synnöve Bergholm och Hannele Tenhovuori svarar för bildredigeringen. Pärmbilderna är utformade av Jan Lindroth, Synnöve Bergholm och Rauno Träskelin. Innehållet är uppdelat i följande kapitel. Menneen ajan mestarit-porvoolaisen muotoilun juurilla/ Forna tiders mästare-formgivningens rötter i Borgå, Ville Vallgrenin esinetaide/ Ville Vallgrens föremålskonst, Aktiebolaget Iris Porvoossa /Aktiebolaget Iris i Borgå, Jugend-design ja Almin kultasepänliikenne/jugend design och den Almska guldsmedsaffären, Saara Hopea-Untracht-tuhattaituri/Saara Hopea-Untrachttusenkonstnär. I slutet av boken ingår en käll- och litteraturförteckning. Både boken och ett besök på utställningarna i Gamla Kaplansgården kan varm rekommenderas. Boken kostar 16 euro. Borgå museum, Gamla kaplansgården och Holmska gården är öppna måndag-söndag 10 16. Avgift: vuxna 6 euro och barn 7 17 år 3 euro. För grupper över 10 personer är avgiften 5 euro/person. Att observera är att samma biljett gäller till alla tre museer. Benita Ahlnäs 15

Design-kaupunki Porvoo Helsinki on vuoden 2012 maailman design -pääkaupunki World Design Capital. Sen johdosta pääkaupunkimme naapurikaupunkeineen juhlii monin eri tavoin. Porvoossa Porvoon museo on järjestänyt Porvoo Design -näyttelyn, koska suomalaisen taideteollisuuden syntymäkaupunkina voidaan pitää nimenomaan omaa kotikaupunkiamme; olihan Porvoo Suomen ensimmäisen taideteollisuusyrityksen Iriksen toimintapaikka. Suomalaisen taideteollisuuden juuret ovat keskiajassa, jolloin ammattikuntalaitoksen myötä käsityö kehittyi ammattina koulutusta ja taitoa vaativaksi. Erityisesti kulta- ja hopeasepän työ koettiin jo tuolloin merkittäväksi ammattialaksi. Porvoossa ensimmäinen nimeltä mainittu kultaseppä oli Jacob Heffner, joka toimi täällä 1500- ja 1600-lukujen taitteessa saavuttaen jopa pormestarin aseman. Häneltä ei ole jäänyt töitä, mutta tunnemme hänen sinettinsä. Tuohon aikaan vain kirkkolaitoksella ja aatelissuvuilla oli varaa hankkia jalometallisia arvoesineitä ja itäisen Uudenmaan vanhimmat kultasepän työt kuuluvatkin Pernajan kirkon aarteistoon. Käsityötaidon kautta muotoilun kohteena olevan esineistön määrä kasvoi merkittävästi 1700-luvun aikana, jolloin jo varakkaammat porvariskodit sekä esimerkiksi ammattikunnat saattoivat sijoittaa arvoesineisiin. Paitsi jalometalliesineissä Porvoossa on pitkät perinteet tekstiilien ja soitinten valmistuksella; 1700-luvulla myös Porvoon tapetit, etenkin Petter Solintanderin valmistamat, olivat maankuuluja. Seuraavalla vuosisadalla sadat esinemäärät ja -muodot nostivat muotoilun merkityksen huippuunsa ja vuosisadan loppua kohti myös tekijöiden määrä kohosi taiteilijoiden ryhdyttyä suunnittelemaan käyttöesineistöä. Vuosisadan vaihde 1800 1900 olikin modernin designin syntyaikaa, jolloin taiteilijat, kuten porvoolaiset Ville Vallgren, Valle Rosenberg ja Louis Sparre toimivat myös esinesuunnittelijoina. Etenkin Ville Vallgren (1855 1940) oli sangen ahkera tällä saralla suunnitellen mm. ovenkolkuttimia, valaisimia, kynttilänjalkoja, hautamuistomerkkejä, tuhkauurnia, astioita ja peilejä. Porvoolainen Almin kultasepänliike loi työtilaisuuksia näille porvoolaistaiteilijoille ja liikkeen verstaassa valmistettiinkin 1900-luvun alkuvuosikym- meninä lukuisia esinetaiteen tuotteita. Iris-tehdas aloitti toimintansa Porvoossa vuonna 1897 taiteilija ja kreivi Louis Sparren (1863 1964) toimiessa käynnistäjänä. Sparre halusi opettaa suomalaisille nykyaikaisen, käytännöllisen, mukavan ja kauniin kodinsisustustyylin ja valmistaa huonekaluja laadukkaista ja kestävistä materiaaleista. Huonekalujen ulkomuodon saneli vallitseva eurooppalainen tyyli, jugend eli l art nouveau. Tehtaan keramiikkatuotantoa suunnittelemaan ja osastoa johtamaan tuli belgialais-englantilainen Alfred William Finch (1854 1930), jonka omintakeinen, tukeva ja voimakasvärinen keramiikka herätti ihmettelyä. Iris-tehdas jouduttiin hakemaan konkurssiin 1902, mikä johtui liian nopeasti laajentuneesta toiminnasta ja aikaansa edellä olevasta kokonaisajattelusta. Sparre jatkoi jonkin aikaa huonekalusuunnittelua tehtaan puuseppien kanssa perustamassaan verstaassa ennen kuin muutti ensin Helsinkiin ja sen jälkeen Ruotsiin. Finchistä tuli Suomen ensimmäinen taidekeramiikan opettaja Taideteollisuuskeskuskouluun. Porvoolaisen kultaseppäperheen tytär Saara Hopea (1925 1984) valmistui sisus- 16

tusarkkitehdiksi vuonna 1946. Hän tuli kuitenkin tunnetummaksi lasisuunnittelustaan sen jälkeen kun hänet vuonna 1952 palkattiin muotoilijaksi Nuutajärven lasitehtaalle. Siellä hän loi mainittuna vuosikymmenenä puhdaslinjaisia, ajanmukaisia ja enimmäkseen voimakasvärisiä laseja, joilla hän voitti palkintoja useissa kansainvälisissä taideteollisuusnäyttelyissä. Vuonna 1958 Saara Hopea joutui ottamaan perheyrityksen, Hopean kultasepänliikkeen, hoitaakseen yhdessä veljensä kanssa isän kuoltua. Nyt hän ryhtyi suunnittelemaan koruja, etenkin sormuksia, joissa tärkeää oli näyttävyys. Avioliitto amerikkalaisen Oppi Untrachtin kanssa vei Saaran ulkomaille vuonna 1960, ensin New Yorkiin, missä hän aloitti emalitaiteen teon. Sen tuloksena syntyivät monenlaiset pienesineet, mutta myös suuret sisustuspaneelit. Saara Hopea-Untracht aloitti Yhdysvalloissa myös modernien, monenmuotoisten ja uusista materiaaleista valmistettujen himmelimäisten mobileiden teon. Oppi Untrachtin saamat tutkimusstipendit veivät pariskunnan vuonna 1963 Nepaliin ja Intiaan, missä Saara kiinnostui intialaisista, monenvärisistä silkkikankaista, joista hän siellä ollessaan valmisti geometrisin kuvioin koristeltuja tyynynpäällisiä. Pariskunnan muutettua Porvooseen vuonna 1967 Saara jatkoi täällä korujen ja emaliesineiden tekoa. Tekstiileistä tuli kuitenkin hänen loppuelämänsä suurimman kiinnostuksen kohde ja viimeisimpänä hän teki tilkkutäkkejä ja applikaatiotöitä. Saara Hopea-Untracht kuoli Porvoossa vuonna 1984. Hän oli todellinen tuhattaituri, joka päätettyään perehtyä uuteen esinemuotoon ja materiaaliin, oppi nopeasti sen salaisuudet ja pystyi suunnittelemaan omia tuotteitaan, joista monet ovat edelleenkin erittäin haluttuja. Taidemaalari Juhani Linnovaara, joka jatkaa taiteilijasuunnittelijoiden perinnettä, suunnitteli 1970-luvulla myös sarjan koruja Lapponia Jewelry Oy:lle. Niissä on hienostunutta, lyyristä kauneutta ja yksilöllisyyttä. Aurumin Valtteri Honkapää edustaa modernia korusuunnittelua titaanista ja jalokivistä valmistetuilla koruillaan. Nykyään Porvoossa designin ja muotoilun huippua edustavat keramiikkaesineet, joiden tekijöinä maailmanmainetta ovat saavuttaneet etenkin Åsa Hellman ja Elina Sorainen. Hellmanin tuotannossa luonteenomaisia ovat Välimeren maailmasta innoituksensa saaneet voimakkaat, loistavat värit ja muodot; Sorainen taas käyttää keramiikassaan vanhoja japanilaisia tekniikoita, mutta esineistössä on näkyvissä myös fantasiamaailma ja väreissä pastellimainen heleys. Porvoolaisina keraamikkoina tulivat tunnetuiksi myös Meri Saarnio ja Beni Juslin, jotka molemmat ovat lopettaneet keramiikan teon. Saarnion perinteisiin suomalaisiin muotoihin periytyvät pelkistetyt astiat henkivät yksinkertaisen tehokasta vahvuutta; Juslinin majolika-tekniikalla koristellussa keramiikassa pääsivät esille myös romantiikka ja leikkimielisyys. Teollisen muotoilun mestareita edustavat sisustusarkkitehti ja muotoilija Tauno Tarna sekä huonekalusuunnittelija Antti Evävaara. Tauno Tarna on tehnyt mittavan uran mm. Sarvis Oy:ssä, Hackman Houseware Oy:ssä ja Metos Oy:ssä sekä muotoilualan eri järjestöissä. Hänen muotoilustaan tunnetaan suomalaisissa kodeissa mm. muovinen, vuonna 1969 suunniteltu käyttöastiasto Katrilli. Vuonna 2006 hän suunnitteli ajattomia ja yksinkertaisen kauniita valurautaisia ruoanvalmistusastioita Japanin markkinoita varten. Evävaaran tuotannossa löytyvät Porvoon Säästöpankin yleisötiloihin 1980-luvun lopulla suunnitellut Pesä-tuolit sekä pöydät. Vuonna 1990 suunniteltu Toro-lipasto edustaa sekä oivaltavaa muotoilua että käytännöllisyyttä. Jugoslavialainen keraamikko Srba Lukic perusti Porvooseen vuonna 1987 KASL-yrityksensä, sittemmin nimi muuttui Savilinnaksi. Lukicin suunnittelun piiriin kuului pääasiassa erilaisia astioita ja koriste-esineitä, joista näyttelyssä on esillä Raita- ja Rambla-astiastoa. Lukic ideoi vuosina 1988 96 Porvooseen kansainvälisiä keramiikkaseminaareja, joiden tuloksena kaupunki omistaa nykyään laajan nykykeramiikan kokoelman. Muotoilun ja designin perinne jatkuu vahvana tämän päivän Porvoossa. Museon näyttelyssä on esillä uusien nuorien suunnittelijoiden uusia esinemuotoja ja materiaaleja. Näistä voidaan mainita mm. Studio Latimerian teräksestä valmistetut moniväriset ottimet ja ruokailuvälineet. Korusuunnittelu Saara Hopean henkeen jatkuu vahvana Heta Salmen yksilöllisissä vaikuttavissa koruissa. Kuvanveistäjä Jarmo Vellonen on hieno esimerkki taiteilija-muotoilijasta, jonka suunnittelema esineistö yhdistää käytännön ja taiteen kiehtovalla tavalla. Merja Herranen Kuvat Porvoon Museo Porvoo Design -näyttely on avoinna Vanhassa kappalaisentalossa 8.8. saakka ja Holmin talossa vuoden loppuun. Näyttelyn ohessa on ilmestynyt myös julkaisu Porvoo Borgå Design, jota saa ostaa Holmin talon museomyymälästä ja Kappalaisentalosta. 17

Aitan kahdet kasvot Toimin 25 vuotta hotellialalla ja haaveilin aina omasta hotellista. Viime kesänä haaveeni toteutui, sain majoittaa vieraita AijanAitassa, pihallamme sijaitsevassa kauppiasaitassa. Tämän pihapiirin omisti rihkamakauppias Erik Solitander 1700-luvun alusta. Hänen poikansa vuorineuvos Johan Solitander oli naimisissa Katariina Borgströmin kanssa. Kauppias Jacob Borgströmillä oli Jokikadulla kauppahuone ja kauppiasaitta, jonka hän antoi tullin käyttöön. Hän tarvitsi kuitenkin kauppiasaittaa ja rakensi tämän aitan sitten sukulais-tensa pihapiiriin vuonna 1815. Aitta toimi rautakauppias Flodmanin varastona 1900-luvun alusta aina vuoteen 2002 asti. Tämän jälkeen tontin talot myytiin peruskorjattavina viidelle perheelle. Myyjän ajatus oli tehdä tähän aittaan myös kaksi asuntoa, mutta museovirasto ja me muut uudet asukkaat vastustimme ajatusta ja näin tämä rakennus säilyi viimeisenä suurena kauppiasaittana Porvoossa. Tänä päivänä aitassa on taloyhtiön sauna ja WC sekä yläkerrassa aito, tunnelmallinen ja askeettinen, ilman läm- 18

mitystä oleva aittamajoitus. Korkeassa huoneessa on parisänky (tarvittaessa sängyssä lämpöpatjat), pöytä ja kaksi tuolia, no lisäksi kyllä jääkaappi ja mahdollisuus kahvin/teen keittämiseen. Aamiaista en saa vieraille tarjoilla! Viime kesän vieraat pitivät kovasti aitan tunnelmasta, eräskin pariskunta tuli jopa syyskuussa uudestaan. Tila on juuri sopiva parisuhteen hoitoon, kun ei ole radiota, ei tv:tä eli on viihdyttävä yhdessä. Aitta tarjoaa myös toisenlaista elämystä. Kun kuljen Vanhan Porvoon kujilla draamaoppana pukeutuneena Solitanderin Stina piiaksi, vien usein vieraat pyykkäripiian aittaan, vaikka juomaan vettä helteisenä kesäpäivänä kuuman opastuksen päätteeksi. Vieraat saavat nähdä mukulakivisen kauppiaspihan ja Stiinan vaatimattoman kesäaitan tilkkutäkkeineen! Olen etuoikeutettu, että saan asua Vanhassa Porvoossa ja haluan omalta osaltani antaa elämyksiä Porvoossa vieraileville turisteille. Arja Rajakaltio Kirkkotori 2 19

Kyrkogatans tunga trafik en gång till Bäck-Trans lastbil Från föreningens begynnelse har vår invånarförening aktivt beivrat genomfarts- och den tunga trafiken i vår känsliga stadsdel. Ett flertal initiativ och förslag har gjorts från föreningens sida till stadens planerare och beslutsfattare. En del av dem har vunnit gehör, om och i långsamt takt och stegvist. Personbiltrafiken har inte minskat utan snarast ökat, men däremot har nog den tunga trafiken dvs. bussarnas och lastbilarnas antal minskat på Gamla stans gator enligt min subjektiva bedömning. Av denna orsak blir man nyfiken att få veta varför de resterande bussarna eller lastbilarna kör upp längs Kyrkogatan trots förbud i synnerhet om man, som jag, bor vid gatans smalaste punkt och den annalkande ålderdomen icke precis ökat min tolerans. Polisen tycks inte bevaka vare sig fordonens överhastigheter eller att körförbud respekteras på min hem gata. Därför har jag i de grövsta fallen av överhastighet tagit mig friheten att med sjunkande handflata visa att hastigheten är för hög. I enstaka fall har jag också muntligen upplyst de tyngre fordonens chaufförer om genomfartsförbudet norrut längs med Kyrkogatan och att de just körde förbi förbudsmärket. Under flere år har jag förundrat mig över att en sopbil mellan kl 04:00 och 05:00 några gånger i veckan skramlar upp för Kyrkogatan norrut och kommer 10 minuter senare ned förbi vårt sovrums fönster. För en månad sedan efter en illa soven natt brann stubinen. Klockan var 04:40 och jag gick ut på gatan för att invänta bilen på väg tillbaka ned mot centrum. Helt riktigt uppenbarade sig bilen på den annars öde Kyrkogatan inom kort. Under diskussionen framgick att chauffören hade tömt Gamla Lagmannens sopor denna tidiga stund och angav som orsak att det längre fram på dagen hade visat sig vara svårt att tömma soporna pga. den livliga trafiken uppe vid nämnda lokal. Den äldre mannen vid ratten ursäktade sig att han inte kommit att tänka på att lyftanordningen för sopkärlen skramlar öronbedövande då han kör över de tre farthindren som byggts på Kyrkogatan. Jag undrade om han kanske kunde tänka sig att välja en annan väg och använda den norra infarten (Finnbyvägen) som också har farthinder men där vägen är bredare och bostadshusen på mycket längre avstånd från vägen än vad som är fallet på Kyrkogatan. Till saken hör som läsarna kanske noterat, att Kyrkogatan vid Brankis har ett trafikmärke som förbjuder genomfart norrut för både lastbilar och bussar med tilläggstexten Skåpbilar undantaget. Så i fall en lastbil eller buss har ärende till domkyrkan eller längre norrut gäller förbudet för genomkörning. Kyrkogatan 20